Tarja Filatov /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Esityksen tausta on hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassa. Esityksen päätarkoitus on vastata työn ja työvoiman kohtaanto-ongelmaan sekä edistää työvoiman liikuvuutta ja laajentaa työn vastaanottovelvollisuutta tietyin ehdoin myös työssäkäyntialueen ulkopuolelle. Esityksen tavoitteena on myös kokonaisuudessansa vähentää työ- ja elinkeinotoimistoille kuuluvia työttömyysturvajärjestelmän toimeenpanoon liittyviä tehtäviä ja suunnata resursseja mieluummin byrokratiasta työnvälitykseen ja asiakkaita aktivoivaan toimintaan.

Samassa laissa myös ilman omaa syytään työtä vailla olevien perhepäivähoitajien ja työvapaalla olevien oikeutta työttömyysetuuteen parannetaan. Kunnan perhepäivähoitajaa ei tavallisesti lomauteta siksi ajaksi, kun häneltä ei ole varattu hoitopaikkoja, vaikka tuolta ajalta ei makseta palkkaa, ja koska hoitajaa ei lomauteta, ei voimassa olevasta työsuhteesta johtuen hänellä ole oikeutta myöskään työttömyysetuuteen. Nyt tässä esityksessä korjataan tämä ongelma. Jatkossa siis tilanteissa, joissa hoitaja omasta syystään riippumatta ei saa tuloja, tämä tilanne rinnastetaan lomautukseen rinnastettavan syyn perusteeksi.

Lisäksi tässä esityksessä muutetaan myös muita osia. Esimerkiksi valiokunta pitää erittäin tarpeellisena tehostaa työ- ja elinkeinotoimistojen toimintaa sitä kautta, että siirretään tehtäviä työttömyysetuuksien maksajille ja yksinkertaistetaan työttömyysturvasäännöksiä. On aika älytöntä, että samoja asioita käsitellään monessa instanssissa.

Mutta valiokunta korostaa, että kun tästä nyt vapautuu resursseja, niin niitä tulee paitsi käyttää työnvälityksen tehostamiseksi myös suunnata työttömien henkilökohtaiseen palveluun, koska erityisen tärkeää kasvokkain tapahtuva palvelu on nuorille ja pitkään työttömänä olleille sekä niille asiakkaille, joille työ- ja elinkeinotoimiston palvelut ja menettelytavat ovat ennestään vieraita.

Tässä esityksessä myös otetaan askel kohti luottamukseen perustuvaa asiointia, joka on tärkeää. Ehkä esitykset voidaan kokonaisuutena tulkita osin myös norminpurkutalkoiksi siksi, että näissä esityksissä luovutaan esimerkiksi yrityksissä työskentelyn, omassa työssä työllistymisen ja opiskelun päättymisen osoittamisesta todistuksilla ja selvityksillä. Valiokunta pitää tätä linjausta hyvänä ja näkee sen, että asiakkaisiin pitäisi mieluummin luottaa kuin joka asiassa heitä kontrolloida, vaikka tietenkin kontrollia esimerkiksi työn vastaanottamiseen tarvitaan.

Valiokunta uskoo siihen, että tämä luottamukseen perustuva toimintatapa saattaa johtaa työttömyysturvajärjestelmän yleistä hyväksyttävyyttä ja uskottavuutta heikentäviin, myös tahattomiin erehdyksiin tai tahallisiin väärinkäytöksiin sekä vaikuttaa mahdollisten takaisinperintätilanteiden vuoksi kielteisesti työttömyysetuuksien saajien asemaan. Sen vuoksi valiokunta katsoo, että seurauksia pitää arvioida ja mahdolliset epäkohdat korjata nopeasti.

Myös koulutusta vailla olevien alle 25-vuotiaiden tilanteeseen tulee muutoksia. Elikkä nykyisin nuori ei ole työttömäksi jäädessään oikeutettu työttömyysetuuteen, jos hän jättää hakematta syyslukukaudella alkavaan ammatillisia valmiuksia antavaan koulutukseen tai lukiokoulutukseen. Nykyisin työttömyysetuus lakkaa, vaikka nuori olisi syyslukukauden alkaessa työllistymistä edistävissä aktiivitoimissa. Hallituksen esityksessä ehdotetaan säännöksiä muutettavaksi siten, että nuoren oikeus työttömyysetuuteen säilyy työllistymistä edistävän aktiivitoimen ajan, ja tätä valiokunta pitää hyvänä.

Tämän lisäksi työstä kieltäytymiseen työpaikan sijainnin perusteella tulee muutoksia. Henkilöllä on 80 kilometrin etäisyydelle tosiasiallisesta asuinpaikasta ulottuvalla työssäkäyntialueella oikeus ilman, että työttömyysetuuteen tulee menetystä, kieltäytyä tarjotusta työstä, jos päivittäisen työmatkan kesto ylittäisi kokoaikatyössä keskimäärin 3 tuntia ja osa-aikatyössä keskimäärin 2 tuntia. Kun päivittäistä työmatkaa arvioidaan, siinä otetaan huomioon joukkoliikenteen lisäksi myös oma auto tai polkupyörä tai jokin muu mahdollisuus.

Mutta kun työssäkäyntialueen ulkopuolelta tarjotaan töitä, niin silloin, kun työ on pysyvä ja toimeentulon turvaava ja uudella paikkakunnalla on saatavissa henkilölle ja hänen perheelleen sopiva asunto eikä henkilöllä ole painavaa henkilökohtaista syytä olla vastaanottamatta tuota työtä, siitä on nykylaissa seurannut karenssi, jos tällaisissa olosuhteissa kieltäytyy työstä.

Perustuslakivaliokunnan tulkintojen mukaan tämä itse asiassa vaikuttaa liikkumisvapauteen ja vaikuttaa siihen, että ihminen ei voikaan enää vapaasti valita asuinpaikkakuntaansa. Tätä ongelmaa valiokunta on korjannut sitä kautta, että jos työmatka kestää julkisilla kulkuvälineillä yli 3 tuntia, niin se riittää perusteeksi, eikä näitä muita perusteita tarvitse välttämättä arvioida.

Tämä hallituksen esitys lähti siitä, että alle 3 tunnin työmatkalla päivittäin pitää ottaa työtä vastaan työssäkäyntialueen ulkopuolella. Tuossa hallituksen esityksessä oli olemassa kustannussuoja osa-aikatyölle, elikkä jos tietyin perustein työmatkakustannukset nousevat niin suuriksi tai työn vastaanottamisesta aiheutuvat kulut niin suuriksi, että se syö suurimman osan työstä saatavasta hyödystä, niin tuota työtä ei tarvitse vastaanottaa. Mutta esimerkiksi kokoaikatyöhön tätä samaa suojarajaa ei ollut.

Valiokunnan mielestä olisi aika hassu tilanne, jos vaikkapa nyt sitten Hämeenlinnasta Helsinkiin pitäisi ottaa työtä vastaan osa-aikatyössä sellaisella nettotulolla, joka on korkeampi, ja siitä voisi kieltäytyä, mutta jos tuo työ olisi kokoaikaista ja nettotulo olisi pienempi, niin siitä ei voisikaan kieltäytyä. Ja samaan aikaan kuitenkin työssäkäyntialueen ulkopuolella vastaanotettu työ on sillä tavalla turvatussa asemassa jatkossa, että jos kolmen kuukauden sisällä ihminen toteaa, että se työssäkäynti on mahdotonta joistakin syistä, niin hän voi tuon työn lopettaa ilman karenssiseuraamuksia.

Tämä hallituksen esitys olisi saattanut johtaa tilanteeseen, jossa kokoaikatyö on kannattamattomampaa kuin osa-aikatyö, ja tuohon osa-aikatyöhön olisi turvajärjestely olemassa. Lisäksi se työnantajan näkökulmasta saattaisi johtaa tilanteeseen, jossa työtön, joka tietää ja tuntee työttömyysturvajärjestelmän karenssit, ottaa työtä vastaan ja hetken päästä keskeyttää työn. Hänelle ei tulisi karenssia. Mutta sellaiselle työttömälle, joka ei tunne järjestelmää ja kieltäytyisi työtä tarjottaessa, tulisi karenssi. Jos kuulostaa monimutkaiselta, niin se on juuri monimutkaista. Nyt tässä lähdettiin siitä, että sekä osa-aikatyö että kokoaikatyö on saman turvan piirissä.

Lisäksi työhallinnossa on otettu käyttöön sinänsä ihan hyvä järjestelmä, jossa esimerkiksi työllistymissuunnitelmaa voidaan täydentää puhelimitse. Mutta samaan aikaan on rinnastettu nämä puhelintoimet esimerkiksi työllistymissuunnitelman täydentämiseen tai sen laatimisesta kieltäytymiseen ja käyttöön on otettu niin sanottu puhelinkarenssi. Tuo puhelinkarenssi on saattanut olla jopa 30 päivää korvauksetonta määräaikaa. Kyse on siitä, että työtön ei vastaa puhelimeen silloin, kun etukäteen ilmoitettuna päivänä työvoimatoimistosta soitetaan. Nyt hallitus halusi muuttaa tuota järjestelmää siten, että tämä puhelinyhteys rinnastettaisiinkin vähän erilaiseen tilanteeseen eli siihen, että ei tulla tekemään sitä työllistämissuunnitelmaa, ja silloin tuo karenssi olisi vain 15 päivää.

Mutta valiokunta katsoi, että itse asiassa puhelinsoittoon vastaamattomuuden ei pidä olla karenssin peruste, varsinkin koska nuo soittoajat eivät ole eksakteja ja usein myös puhelinyhteydet ovat hieman hataria riippuen siitä, missä kohtaa tätä maata sattuu sijaitsemaan ja miten verkkoyhteydet toimivat. Sen vuoksi valiokunta katsoi, että on positiivista, että sinänsä voidaan asioida puhelimella, mutta erityisesti siitä syystä, että työvoimatoimistoihin soittaminen on nykyisin aika vaikeaa, ei ole kohtuullista, että tuollaista soittokarenssia käytetään. Sen vuoksi valiokunta esitti siitä luopumista mietinnössänsä.

Tähän mietintöön on jätetty yksi vastalause.