Jukka Kopra /kok(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on siis lakialoite 66,
joka koskee henkilötietolain 28 §:n muuttamista.
Tämän lakimuutoksen tarkoitus on osaltaan estää harhaanjohtavaa
markkinointia ja siihen liittyvää, tänä päivänä valitettavankin
yleistä yrittäjien ja yritysten huijaamista. Harhaanjohtava
markkinointi ja siihen liittyvä vilpillisessä mielessä tehtävä painostaminen
ja muunnetun totuuden puhuminen yrittäjiä puijatessa
on tänä päivänä varsinkin
erittäin yleistä.
Suomen Yrittäjien tekemän tutkimuksen mukaan
vain 19 prosenttia yksinyrittäjistä ei ole kohdannut
harhaanjohtavaa markkinointia kertaakaan kuluvana vuonna. Tämä tarkoittaa
siis, että 81 prosenttia yksinyrittäjistä on
tänä vuonna joutunut huijausyrityksen kohteeksi.
Useita kertoja vuodessa häiritsevän markkinoinnin
kohteeksi on joutunut 55 prosenttia vastaajista ja viikoittain tai
vieläkin useammin noin 10 prosenttia yksinyrittäjistä.
Oikeusministeriö puolestaan taas on todennut, että nykyinen
lainsäädäntö antaisi yrittäjille
suojan huijareita vastaan. Pitää paikkansa, että laissa on
menettelyt ja pykälät vilpillistä ja
harhaanjohtavaa myyntiä vastaan. Tilanne on kuitenkin käytännössä sellainen,
että nykyisen lainsäädännön tunnistamia
suojakeinoja voidaan käytännössä toteuttaa
vasta sitten, kun oikeudenkäynti on alkanut. Voi siis perustellusti
kysyä, kenellä pienyrittäjällä on
aikaa ja rahaa aloittaa kallis oikeusprosessi epämääräistä huijaria
vastaan, kun pitäisi tehdä töitä ja
ansaita elantoaan. Kyse on monesti satasesta tai kahdesta.
Tyypillisesti huijaukset ovat siis tätä luokkaa, ja
pienyrittäjän on käytännössä mahdotonta
ja jopa järjetöntä istua oikeudenkäynneissä ja
maksaa juristipalkkioita. On myös kohtuutonta edellyttää yrittäjiltä tällaista
vaivannäköä vain sen takia, että joku
muu toimii vilpillisesti. Tässä suhteessa Suomen
lainsäädäntö on lähinnä kehitysmaatasoa.
Koska omien oikeuksien perääminen on näin
raskasta ja hankalaa, seuraa se, että vilpilliset markkinoijat
jatkavat huijauksiaan ja käärivät sievoisia
voittoja. Väitän, että tällainen
on omiaan lisäämään myös
harmaan talouden kiertokulkua yhteiskunnassamme.
Todettakoon, että Suomen Yrittäjien neuvojat ovat
viime vuosina saaneet kymmeniätuhansia yhteydenottoja ja
avunpyyntöjä pienyrittäjiltä, jotka
ovat joutuneet pinteeseen näiden epämääräisten
luettelo- ja hakemistopalvelukauppiaiden ja muiden harmaalla alueella
liikkuvien myyjien kanssa. Tapoja tehdä harhaanjohtavaa
markkinointia ja myyntiä on monia. Tärkeimmät
keinot harhaanjohtavan markkinoinnin kitkemiseksi tällä hetkellä olisivat
lainsäädäntömuutokset ensinnäkin
siten, että ostajalla on oikeus saada puhelinmyyntitilannetta
koskeva nauhoite haltuunsa kuultavaksi, ja toiseksi kaupan perumisoikeuden säätäminen
tietyissä tilanteissa. Tällä lakialoitteella
puututaan nyt ensin mainittuun kehittämiskeinoon.
Yksi tyypillisimmistä tavoista siis on tarjota puhelimitse
jotain esimerkiksi netissä olevaa hakemistopalvelua ja
jälkikäteen väittää,
että ostosopimus on kiistatta syntynyt, vaikka yrittäjä ei mielestään
ole lupautunut mihinkään. Tyypillistä näissä tapauksissa
on edelleen se, että myyjä käynnistää siekailematta
rankat ja armottomat perintätoimet, jos laskua ei makseta.
Hyvin usein väitetään, että käyty
puhelinkeskustelu on nauhoitettu ja että nauhalla ostajan
voi kuulla sitoutuvan kauppaan. Kun yrittäjä vaatii
nauhaa kuultavakseen, myyjä kieltäytyy antamasta
sitä vedoten tuulesta temmattuihin syihin, kuten myyntihenkilön
yksityisyyden suojaan tai muuhun humpuukiin.
On tapauksia, joissa huijattu voi puhelimitse kuunnella nauhoitteen
mutta ei saa siitä mitään selvää ja
silti huijari jatkaa perintätoimiaan. Yhteistä tapauksille
on se, että ostajalle tehdään äärimmäisen
vaikeaksi ja hankalaksi saada myyjältä faktatietoa
tai ylipäätään myyjää kiinni
tapahtumaan liittyen. Moni tapauksista päätyy
oikeuteen, jolloin oikeuden määräyksellä nauhoite kuunnellaan,
todetaan sisältö ja asia yleensä raukeaa.
Hyvä niin, mutta tässä pisteessä rahaa
on palanut yrittäjältä jo melkoinen summa
puhumattakaan kuormitetun oikeuslaitoksemme käyttämästä ajasta
ja puhumattakaan siitä yrittäjän käyttämästä ajasta,
joka tulisi käyttää työntekoon.
Pahinta asiassa on kuitenkin se, että vain murto-osa
pienyrittäjistä jaksaa taistella näitä puijareita
vastaan. Moni alistuu ja pulittaa sen pienen summan rahaa päästääkseen
asiasta eroon ja voidakseen jatkaa töitä.
Tässä lakialoitteessa ehdotamme siis henkilötietolakiin
kirjattavaksi, että rekisterin pitäjän
on ilman aiheetonta viivytystä varattava rekisteröidylle
tilaisuus tutustua lain 26 §:ssä tarkoitettuihin
tietoihin tai annettava tiedot pyydettäessä kirjallisesti
taikka, jos tiedot ovat puhelutallenteella, annettava pyydettäessä tallenteen
kopio. Tiedot on annettava ymmärrettävässä muodossa. Todettakoon,
että nykyteknologia mahdollistaa tämän
tallenteen luovuttamisen ja toimittamisen esimerkiksi sähköpostitse
käytännössä ilman mitään
myyjälle aiheutuvia kustannuksia. Mainittakoon edelleen,
ettei tällä lakimuutoksella velvoiteta myyjää perustamaan
uutta tallennejärjestelmää vaan ainoastaan
reilun pelin hengessä luovuttamaan ostajalle ne tiedot,
jotka myyjälläkin itsellään
on. Tämä menettely on jo arkipäivää kuluttajakaupassa.
Nyt sama toimintakulttuuri tulee ulottaa myös yritysten
väliseen kaupankäyntiin.
Ari Jalonen /ps:
Arvoisa puhemies! Tähän on helppo jatkaa tätä kiitosvirttä ja
todeta, että tämä lakialoite saisi toteutua.
Kaikki tämmöiset yrittäjyyttä,
varsinkin pienyrittäjyyttä, koskevat tai edistävät
asiat on syytä tehdä.
Tämä on pieni täsmäisku
yhtä pientä toimintaa kohtaan. Nykyään,
kun kaikki on netissä, on huomioitava myös se,
että ulkomaiset toimijat voivat tehdä tätä samaa
suomalaisia yrityksiä kohtaan, ja siinä voi tulla
sitten kyseeseen semmoinenkin, ettei näitä vastatoimenpiteitä pääse
kovin helposti tekemään, ettei soittajaa edes
tavoiteta, ja lasku on sitten helpompi vain maksaa.
Jos tämmöisellä pienellä täsmäiskulakialoitteella
saadaan tämä epäkohta korjattua, niin
hyvä näin. Toivon tosiaankin menestystä tälle
lakialoitteelle.
Keskustelu päättyi.