Täysistunnon pöytäkirja 125/2005 vp

PTK 125/2005 vp

125. TORSTAINA 24. MARRASKUUTA 2005 kello 16.30

Tarkistettu versio 2.0

3) Valtion tilinpäätöskertomus vuodelta 2004

 

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Haluan tähän korkotukiasiaan kiinnittää huomiota. Olen täällä nyt kolmisen vuotta puhunut gepardihatuista ja kehitysapukorruptiosta, ja nyt alkaa puhe vaikuttaa ja mennä perille: ulkoasianministeriö on aivan äskettäin tehnyt rikosilmoituksen Costa Rican sairaalahankkeeseen liittyen. Tämä on kaikista vakavinta, kun kehitysapua annetaan. Se pitää vahtia, että apu menee sinne savimajaan asti, se riisikuppi tai mitä sitten jaetaan, etteivät nämä väärinkäyttäjät ja omaa kansaansa sortavat diktaattorit sotke tätä koko asiaa. On hyvä, että tämä on otettu nyt vakavasti, ja tätä kautta voidaan päästä sellaiseen toimintaan, että minäkin joskus tämmöiseen keräyslippaaseen saatan jotain laittaa. En vastusta hädänalaisten auttamista, vaan tällaisia kelvottomia diktaattoreita, jotka sortavat omaa kansaansa, pitävät yksipuoluejärjestelmää, kaikennäköiset kommunistiset, fasistiset ja muut öykkärit. Se on nyt kunnolla tehty, ulkoasianministeri lähtenyt tässä liikkeelle, ja se on erittäin hyvä.

Anni Sinnemäki /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Soini otti esiin erään yksityiskohdan valtiovarainvaliokunnan tilinpäätöskertomusta käsittelevästä mietinnöstä. Palaan siihen asiaan tuonnempana.

Mutta nyt vähän tällainen yleisempi esittelypuheenvuoro mietinnöstä, joka käsittelee valtion tilinpäätöskertomusta vuodelta 2004. Tämä tilinpäätöskertomus on ensimmäinen lajiaan. Tehdessään muutoksen talousarviolakiin eduskunta päätti aikanaan, että tällainen uuden muotoinen tilinpäätöskertomus tulee korvaamaan vanhan hallituksen tilimuistutuskertomuksen.

Pohjaa tälle muutokselle rakennettiin niin sanotussa kertomusmenettelytyöryhmässä viime eduskuntakaudella vuonna 2002. Nykyinen lapsiasiavaltuutettu, silloinen kansanedustaja Maria Kaisa Aula, oli tämän työryhmän puheenjohtaja. Työryhmän tavoitteena oli uudistaa kertomusmenettelyä ja eduskunnalle annettavaa talousarvion jälkikäteisarviointia koskevaa raportointia sellaiseksi, että se palvelisi paremmin eduskunnan budjettipäätöksentekoa ja että nämä kertomukset olisivat sisällöltään relevantteja ja käsittelyaikataulultaan mielekkäitä. Maria Kaisa Aulahan teki paljon töitä sen eteen, että eduskunta voisi lisätä omaa budjettivaltaansa myös tämän jälkikäteisarvioinnin kautta.

Oli paljon asioita, joista tätä vanhaa hallituksen tilimuistutuskertomusta kritisoitiin: Sen aikataulu ei ollut eduskunnan kannalta paras mahdollinen. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden, toiminnan tuloksellisuuden, kannalta myöskään tämä kertomus ei tarjonnut eduskunnan kannalta läheskään parasta mahdollista tietoa.

Valtiovarainvaliokunta toteaa mietinnössään, että tässä ensimmäisessä käsittelyssä olleessa tilinpäätöskertomuksessa, jo tässä ensimmäisessä, monet sille asetetuista tavoitteista toteutuvat ja ero tähän vanhaan niin sanottuun tilakertomukseen on merkittävä. Eduskunnan poliittisen ohjauksen näkökulmasta tämä tilinpäätöskertomus antaa paremmat välineet hallituksen tilivelvollisuuden aitoon arviointiin. Tästä on vielä mahdollista kyllä tätä kertomusta kehittää, ja on luonnollista varmasti, että kun vuosia kuluu, kertomus tulee tästä paranemaan. Erityisesti ensi vuoden kertomusta laadittaessa kehittäminen on siinä mielessä mahdollista, että vuoden 2004 talousarviossa, jota vuotta tämä tilinpäätöskertomus käsittelee, tavoitteen asettelua ei itse talousarviossa ollut uudistettu sillä tavalla kuin tässä talousarviolain uudistuksessa oli haluttu. Vuoden 2005 talousarvion osalta tavoitteet on ilmaistu uudistetun menettelyn mukaisesti pääsääntöisesti, joten silloin kun tilinpäätöskertomus peilaa vuotta 2005, tietenkin jälkikäteisraportointi voi olla hyvälaatuista vain silloin, kun se budjetti, jonka osalta raportoidaan, on myös ollut hyvälaatuinen.

Tämä tilinpäätöskertomus kaikkine kolmine osineen on yli 600 sivua pitkä. Valiokunnan parannusehdotuksista osa kohdistuu nimenomaan siihen, että ei ole missään nimessä syytä enää pidentää tätä kertomusta entisestään, koska itse asiassa jopa hieman lyhyempi kertomus varmasti paremmin palvelee eduskunnan tiedonsaantitarvetta ja sitä, millä tavalla tätä kertomusta käytetään.

Kertomukseen sisältyvässä yleiskatsauksessa tarkastellaan yleistä talouspolitiikkaa, sen onnistumista. Tässä tilinpäätöskertomuksessa myös kuntataloudelle on uhrattu paljon tilaa. Kuntatalouden tapaisen suuren ja merkityksellisen ja myös taloudelliselta volyymiltaan erittäin ison asian käsittely on juuri sitä, mitä tällaisessa tilinpäätöskertomuksessa on varmasti järkevää tehdä, arvioida ja katsoa myös julkisen talouden kannalta, mitä riskejä toteutuneeseen kehitykseen sisältyy, koska idea tietenkin on siinä, että tämä jälkikäteisraportointi ja -arviointi palvelisi päätöksentekoa, joka suuntautuu tulevaisuuteen. Yleiskatsaus tulevaisuudessa tarjoaa myös mahdollisuudet käsitellä esimerkiksi tulonjaon kehittymistä ja tällaisia vähän pidemmän aikavälin trendejä, mitä talouspolitiikalla on saatu aikaan, ehkä paremmin kuin esimerkiksi mitä tällä hetkellä tapahtuu vaikkapa verolainsäädännön yhteydessä.

Yleiskatsauksen lisäksi tässä kertomuksessa on arvioitu hallituksen politiikkaohjelmia, ja sen lisäksi mukana on kaikkien hallinnonalojen omat vaikuttavuuskatsaukset ja ministeriöiden toiminnan ja tuloksellisuuden kuvaukset.

Tämän lisäksi tässä tilinpäätöskertomuksessa on myös vastaukset eduskunnan talousarviolausumiin, eli tässä yhteydessä tehdään päätöksiä siitä, mitkä lausumat ovat toteutuneet ja mitkä eivät. Sen lisäksi on myös vastaukset Valtiontilintarkastajien vuoden 2003 kertomukseen ja sitä koskevan valtiovarainvaliokunnan mietinnön johdosta tehdyt toimenpiteet, joihin ed. Soinin mainitsema kysymyskin liittyi.

Valtiovarainvaliokunta on pystynyt hyödyntämään tätä tilinpäätöskertomusta vuoden 2006 talousarvion käsittelyn yhteydessä tänä syksynä. Useat jaostot ovat kuulleet asiantuntijoita, jotka ovat puhuneet sekä vuoden 2006 budjetista että tästä kertomuksesta. Tällä tavalla juuri tilinpäätöskertomus ja sen sisältämä jälkikäteisraportointi siitä, mitkä asiat ovat toteutuneet ja mitkä eivät ja missä mitassa, palvelee eduskuntaa, kun eduskunta tekee päätöksiä budjetista.

Entistä niin sanottua tilakertomusta eduskunnassa kritisoitiin siitä, että sen esittämät tiedot olivat hajanaisia. Raportoitiin paljon luettelonomaisesti sitä, mitä kaikkea oli tehty, minkälaisia työryhmiä oli perustettu, mutta varsinaisesti kertomus ei antanut lukijalleen kovin selkeää kuvaa siitä, miten tuloksellisesti ministeriöt olivat toimineet ja mitä itse asiassa oli saatu aikaiseksi. Tässä suhteessa tässä uusimuotoisessa tilinpäätöskertomuksessa on menty eteenpäin. Toiminnan ja talouden kuvausta on saatu yhdistetyksi, jolloin käy paremmin kuin aikaisemmin selville, mitä itse asiassa budjetoiduilla määrärahoilla on saatu aikaan.

Toisaalta se, mistä valiokunta tätä kertomusta kritisoi, on ehkä se, että helposti ministeriöt raportoivat asioista, jotka ovat onnistuneet tai mitä on saatu tehtyä, kun eduskunnan päätöksenteon kannalta olisi olennaista keskittyä siihen, missä asioissa tavoitteita ei ole saavutettu, eli terveen itsekritiikin harjoittamiseen. Olisi mahdollista ehkä nykyistä paremmin käyttää esimerkiksi Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastusraportteja tai muita mahdollisia ulkopuolisia arvioita ja sitä kautta tai sitten vain oman toiminnan arviointina löytää niitä kohtia, joissa parantamisen varaa on. Valiokunnan yleinen näkemys on, että tästä kertomuksesta voisi löytyä tätä nykyistä kertomusta enemmän kriittistä informaatiota.

Mutta kaiken kaikkiaan valiokunta on kuitenkin ollut kohtuullisen tyytyväinen siihen, että useat ministeriöt ovat nähneet paljon vaivaa yhteiskunnallisen vaikuttavuuden raportoinnissa ja että ministeriökohtaiset tilinpäätösanalyysit ovat hyviä ja antavat tiivistä informaatiota talousarvion toteutumisesta. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arviointi ei kaiken kaikkiaan ole mikään helppo tehtävä, siinä on paljon haasteita, ja usein, kun sitä tehdään, voidaan kiistää, että asiat olisi voitu ehkä arvioida jollain toisellakin tavalla. Mutta selvästi tässä asiassa on menty hyvään suuntaan.

Valtion henkilöstöpolitiikan ja inhimillisten voimavarojen raportointi on tässä kertomuksessa parantunut, ainakin osittain. Yleiskatsaus on ehkä kyllä jopa pelkistetympi kuin aikaisemmin. Toisaalta monien ministeriöiden kohdalla tämä raportointi on erittäin hyvää. Henkilöstöpolitiikka ja inhimilliset voimavarat ovat erittäin tärkeä kysymys valtionhallinnossa, varsinkin kun ikärakenne valtionhallinnossa on se mikä on. Tässä yhteydessä valiokunnassa on käyty jonkin verran keskustelua tästä viime kevään kehyspäätöksessä olleesta linjauksesta, jossa on asetettu tavoite, että vain puolet eläkkeelle jäävistä valtionhallinnon työntekijöistä rekrytoitaisiin valtionhallintoon. Tässä yhteydessä valiokunnassa käydyissä keskusteluissa on tultu siihen tulokseen, että ensi kevään kehyspäätöksen yhteydessä tästä asiasta käydään tarkempi keskustelu.

Arvoisa puhemies! Olen itse asiassa puhunut jo hyvinkin pitkään. Tämä on tärkeä asia, tosin ehkä jonkin verran tylsä joidenkin ihmisten mielestä. Ehkä muutama asia vielä näistä yksityiskohdista.

Valiokunta on kiinnittänyt huomiota kysymykseen määräaikaisista palvelussuhteista. Tämä myös liittyy valtion rooliin työnantajana. Tässä henkilöstöpolitiikassa eduskunta on useina vuosina kiinnittänyt huomiota siihen ikävään tosiasiaan, että nimenomaan valtiolla määräaikaisia työsuhteita on poikkeuksellisen paljon. Valtiovarainministeriö on pyrkinyt ohjeistamaan eri tilivirastoja siihen, että ne kävisivät läpi näitä määräaikaisia työsuhteita ja toimisivat sen eteen, että kaikki sellaiset määräaikaiset työsuhteet, jotka itse asiassa ovat nykyisen työsopimuslain hengen vastaisia eli joiden tulisi olla pysyviä työsuhteita, muutettaisiin pysyviksi työsuhteiksi. Tällaisia työsuhteita esimerkiksi yliopistoissa tälläkin hetkellä on, ja tässä asiassa valtionhallinnossa on valitettavasti edetty hyvin hitaasti.

Arvoisa puhemies! Valiokunta on kiinnittänyt huomiota tähän kysymykseen, jonka ed. Soini jo otti täällä esille, johon itse asiassa valtiovarainvaliokunta on kahdessa aikaisemmassakin mietinnössään kiinnittänyt huomiota, eli tapaukseen Costa Rican sairaalalaitehankinnasta ja siihen liittyviin epäselvyyksiin. Kysymyksessä on ollut kehitysyhteistyöhanke, joka on toteutettu korkotuki-instrumentilla. Suomalainen yhtiö Instrumentarium on toimittanut Costa Ricaan sairaalatarvikkeita, ja myöhemmin Costa Ricassa olleessa isommassa tapauksessa, jossa on korruptioepäilyjä, myös tämä suomalainen hanke on kuulunut näiden epäilyjen piiriin. En tiedä, onko ed. Soinilla minua parempaa tietoa siitä, käytetäänkö Instrumentarium-yhtiössä yleisesti leopardihattuja, kun hän viittasi tähän korruptiokysymykseen.

Tämä ulkoasiainministeriön tutkintapyyntö tässä asiassahan koskee nimenomaan tätä suomalaista yhtiötä Instrumentariumia. Epäily Instrumentariumia kohtaan liittyy siihen, että se olisi maksanut paikalliselle edustajalle tässä hankkeessa palkkioon liittyen rahaa, jonka se olisi tiennyt menevän siihen, että vaikutetaan paikallisiin päättäjiin, että tämä hanke tulisi hyväksytyksi. Jonkin verran on myös tehdyissä selvityksissä tullut ilmi, että nämä kaikki sairaalatarvikkeet eivät ole selvästi olleet niin tarpeellisia costaricalaisille sairaaloille, että esimerkiksi kaikkia näitä laitteita ei ole ollut käytössä.

Tämä asia on sellainen, joka nyt sitten Suomen osalta on tutkinnassa, ja asia selviää sitä kautta, selviääkö asioita, jotka johtavat syytteen nostamiseen. Tutkintaanhan valiokunta ei tietenkään voi puuttua, vaan kuten aikaisemmissa kannanotoissaan vaan toteaa, että asia on selvitettävä loppuun saakka ja sitten tuloksista on vedettävä tarpeelliset johtopäätökset.

Arvoisa puhemies! Ehkä tässä nyt oli riittävästi, vaikka tästä olisi lisääkin ehkä voinut sanoa.

Sanoisin vielä lopuksi sen, että toivottavasti kansanedustajat myös valtiovarainvaliokunnan ulkopuolella löytävät tämän tilinpäätöskertomuksen, jonka kansi ehkä väriltään on vähän valju ja nimikään ei ole niin houkutteleva, mutta itse asiassa monien asioiden kannalta tämä kertomus tarjoaa erittäin käyttökelpoista, hyödyllistä tietoa. Toivottavasti erikoisvaliokunnat löytävät tämän kertomuksen, koska tässä nimenomaan on esitelty nämä kysymykset yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta, kuvaukset siitä, miten joku asia on kehittynyt vaikka opetusministeriön kohdalla, on erittäin hyviä graafeja siitä, miten vaikkapa kirjaston käyttäjämäärät ovat kehittyneet. Tämä on sellainen tietopohja toteutuneeseen kehitykseen eri hallinnonaloilla. Toivottavasti tätä myös valtiovarainvaliokunnan ulkopuolella voitaisiin käyttää tietolähteenä ja päätöksenteon pohjana.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Ilkka Kanerva.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti tästä tematiikasta, mitä käytän tässä. Näitä hyväuskoisia kehitysapuihmisiä, jotka eivät näe korruption vaaraa, kutsun kukkahatuiksi, ja sitten gepardihattuja ovat taas nämä korruptoituneet diktaattorit, joille on lapioitu rahaa kymmeniä vuosia näihin diktatuureihin, ja mitään ei tapahdu muuta kuin rumpu pärisee.

Mutta, arvoisa puhemies, toinen asia, johon ed. Sinnemäki esittelypuheenvuorossaan kiinnitti huomiota, joka on erittäin tärkeä, on pätkätyöt julkishallinnossa. On todella tärkeätä, että tähän kiinnitettäisiin huomiota. Täällä on jopa viidesosa ihmisistä pätkätöissä ja julkinen valta — siis kunnat, valtio, yliopistot ja muut — pitää ihmisiä pätkätöissä. Jos tämmöinen meno olisi paperitehtaissa, niin ei vetelisi, mutta pienipalkkaisia — ja kuunnelkaa nyt, arvoisat naiset, kun Soini puolustaa — nimenomaan naisia kyykytetään julkisella sektorilla. Tätä minä en hyväksy.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Soinin käyttämät sanailmaisut ovat joskus osuvia, mutta ne ovat myöskin hauskoja ja piristävät minun mielestäni tätä täysistuntokeskustelua. Valitettavasti täällä nyt on alle kymmenen henkilöä tällä hetkellä paikalla, koska minun mielestäni tämä valtiovarainvaliokunnan mietintö valtion tilinpäätöskertomuksesta on siinä mielessä parantunut, että tämä on jollakin lailla luettava ja tässä on tehty myöskin joitakin johtopäätöksiä. Tämä on helpompi tavallaan omaksua kuin se aikaisempi paperi, josta ei tavallaan oikeastaan päässyt sisälle mitenkään siihen, mitkä ovat johtopäätökset ja toimenpiteet. Puutun yhteen sellaiseen.

Sivulla 5 valiokunta yksimielisesti toteaa alueellistamisesta, käyttää ensin lukuja, paljonko alueellistamista on tehty ja paljonko henkilötyövuosia on siirretty Pääkaupunkiseudulta muualle maahan, ja kertoo, kuinka sitä aiotaan jatkaa. Mutta valiokunta toteaa yksimielisesti sitten täällä sivulla 5 viimeisessä kappaleessa: "- - alueellistaminen on edennyt suurin piirtein kaavailujen mukaisesti." Sen jälkeen on aika vahva ilmaisu: "Tasapainoiseen alueelliseen kehittämiseen sillä ei näyttäisi kuitenkaan tässä vaiheessa juurikaan olleen vaikutusta." Kun paikalla on täällä nyt keskustan kansanedustajia ja valiokunnan mietintö on yksimielinen, niin kysyisin: Kun esimerkiksi keskustan kansanedustajat monesti ovat puhuneet alueellistamisen merkityksestä ja tasapainoisesta alueellisesta kehittämisestä, miten on päädytty näinkin voimakkaaseen kannanottoon, että sillä ei näyttäisi kuitenkaan tässä vaiheessa juurikaan olleen mitään vaikutusta? Kun en ole mietintöä ollut tekemässä, olisi kiva kuulla paikalla olleilta keskustalaisilta joitain näkökantoja tämän yksimielisen mietinnön pohjaksi, ja varmasti myöskin ed. Sinnemäki helsinkiläisenä osaa lausua siitä oman mielipiteensä. (Ed. S. Lahtela: Ketähän siellä oli mukana?)

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Salolle ehkä toteaisin yleisesti, että tervetuloa tähän jälkikäteisseurannan ehkä lakoniseen ja kyyniseen mutta toisaalta mielenkiintoiseen maailmaan. Kun jälkikäteisraportointia tehdään, sehän on tietyllä tavalla, kun katsotaan, mitä tavoitteita on asetettu ja onko niitä saavutettu, politiikassa ehkä se kohta, jossa selvästi joudutaan olemaan ehkä rehellisempiä kuin siinä vaiheessa, kun asetetaan tulevaisuutta kohtaan tavoitteita. Tämä toteamus siitä, että tasapainoiselle alueelliselle kehitykselle alueellistamisella ei suurta merkitystä ole, on tietenkin sitten arvio, mikä tässä yhteydessä on tehty. Ed. Seppo Lahtela, sehän on tästä mietinnöstä luettavissa, ketkä keskustan kansanedustajista ovat olleet paikalla. Ihan hyvin keskustalaisetkin ovat näyttäneet olleen paikalla.

Arvoisa puhemies! Ed. Soinille sanon korruptioriskistä, että hyväuskoisuudesta tai sinisilmäisyydestä eduskuntaa ja sen valtiovarainvaliokuntaa näissä kysymyksissä ainakaan ei kannata syyttää. Valtiovarainvaliokunta on systemaattisesti kiinnittänyt huomiota kysymyksiin korruptioriskeistä kehitysyhteistyössä. Myös Valtiontalouden tarkastusviraston kertomusta koskevassa mietinnössä tähän asiaan on puututtu. Tämä korruptioriskin käsittely on varmasti ollut jopa yksi painopisteistä, kun kehitysyhteistyön sisältökysymyksiä on käsitelty.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Salo nosti esiin nämä alueellistamisen vaikutukset. Valitettavasti valtiovarainvaliokunnan jäsen Jukka Vihriälä ei ollut äsken paikalla eikä kuullut ed. Salon puheenvuoroa, mutta mietinnössä otetaan kantaa näihin tuloksiin. Tässä yhteydessä ei voi muuta sanoa kuin sen, että tämä hallitus on aloittanut alueellistamisen ja jo siinä vaiheessa on ollut tiedossa se, että alueellistamisen hyödyt tulevat olemaan pitkäjänteisiä, ja nopeisiin pikavoittoihin ei alueellistamisella ole pyrittykään, vaan se on pitkäjänteistä toimintaa, jonka todelliset tulokset nähdään vasta tulevina vuosina.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nyt kun ed. Vihriälä tuli paikalle, hän on varmasti tässä asiantuntija valtiovarainvaliokunnan jäsenenä. Keskustalaisia kansanedustajia on paikalla ollut. Ymmärtääkseni tähän valiokunnan ratkaisevaan käsittelyyn ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Ala-Nissilä, edustajat Maija-Liisa Lindqvist, Pekka Nousiainen ja Jukka Vihriälä. Kun katson kumminkin tätä lopputulemaa, että tasapainoiseen alueelliseen kehittämiseen sillä ei kuitenkaan näyttäisi tässä vaiheessa olevan juurikaan vaikutusta, niin mietin, että tulevaa kehitystä saattavat ohjata myöskin tämän tyyppiset lausunnot, että katsotaan, että alueellistaminen ei ole järkevää, ja se mahdollisesti pysähtyy. Toimenpiteitähän on aloitettu jo Lipposen ykköshallituksen aikana, ja ne ovat jatkuneet Lipposen kakkoshallituksen aikana. Tästä oikeastaan nämä johtopäätökset varmasti on tehtykin, kun katsotaan näitä henkilötyövuosia, kuinka paljon niitä on tehty. Mutta kun itse olen tällainen alueellistamisen kannattaja, niin ajattelin näin, että täytyyhän joku selitys näin voimakkaaseen kannanottoon olla, että sillä ei näyttäisi kuitenkaan olevan vaikutusta juuri alueitten hyvinvointiin. Mutta nyt varmaan kuulen vastauksen, kun ed. Vihriälä on tullut paikalle.

Jukka Vihriälä  /kesk:

Herra puhemies! Ed. Salokin tietää, kuinka valtiovarainvaliokunta nämä käsittelee, eli hallinto- ja tarkastusjaostossa on ollut tämä lausuma, mikä alueellistamisesta on tullut, joten en omassa jaostossani ollut muuta kuin siinä päätöksenteossa sitten, kun on oltu valiokunnassa tekemässä. Tämä on tilinpäätöskertomus vuodelta 2004. En tarkkaan tiedä, mihin asiantuntijalausuntoon tämä perustuu, että tässä on näin lausuttu. Itse olen myöskin vahvasti alueellistamisen kannalla ja totean sen, että tämän hallituksen aikana siinä on merkittävästi päästy liikkeelle, kun Maaseutuvirastostakin on saatu päätös, että se on tulossa Seinäjoelle. Mutta tämä varmaan perustuu nyt sitten asiantuntijalausuntoihin, eikä varmaan kaikissa alueellistamisissa ole myöskään onnistuttu.

Ed. Lauri Kähkönen merkitään läsnä olevaksi.

Keskustelu päättyy.