Maria Kaisa Aula /kesk:

Arvoisa puhemies! Varsin usein päätöksenteossa on tilanteita, joissa on kyettävä valitsemaan huonoiltakin tuntuvista vaihtoehdoista kuitenkin paras. Tämäntapainen tilanne on ollut valtioneuvoston ja nyt eduskunnan edessä Sonera-yhtiön ja sen pääomarakenteen vahvistamisen osalta.

Valtiovarainvaliokunta on selvittänyt hallituksen ehdotusta ylimääräisestä osakeannista ja valtion osallistumisesta siihen käytettävissä olevan ajan asettamissa rajoissa mutta silti kohtuullisen perusteellisesti. Olemme kuulleet niin maan hallituksen, Sonera-yhtiön, osakemarkkinoiden, analyytikkojen, yliopistotutkijoiden kuin alan ammattiliittojen näkemyksiä hallituksen esittämästä ratkaisusta. Tulos on, että valiokunta pitää yksimielisesti hallituksen esitystä ylimääräisestä osakeannista ja valtion osallistumisesta siihen perusteltuna ja vastuullisena omistajapolitiikkana.

Tuskin kukaan täällä on ilahtunut siitä, että reilut 3 miljardia markkaa valtionvelan lyhentämiseen ajateltuja määrärahoja on nyt sijoitettava Sonera-yhtiön osakkeisiin. Päinvastoin, se on harmillista. Mutta siitä huolimatta valiokunnan selvityksen perusteella näyttää siltä, että muut vaihtoehdot olisivat käsillä olleen tiedon nojalla olleet huonompia niin Sonera-yhtiön tulevaisuuden mahdollisuuksien ja sitä myötä valtion omistuksen arvon kuin myöskin pienomistajien kannalta. Esitetty ratkaisu turvaa myös teletoimialan osaamisen säilymistä Suomessa, millä on kansalliselta kannalta myös merkitystä.

Valintatilanne näyttää yksinkertaistetusti siltä, myönnetäänkö valtuudet ylimääräiseen osakeantiin ja sijoitetaan 3 miljardia markkaa verovaroja vai myydäänkö yhtiön voimakkaan kasvuvaiheen aikana hankittuja omistuksia pois pikavauhdilla, jolloin se hyvin todennäköisesti tapahtuisi niin sanotusti alihintaan. Tietysti kolmas, vielä huonompi vaihtoehto olisi ollut se, että yhtiön pääomarakenne olisi jätetty korjaamatta, jolloin rahoituskustannukset riskejä karttavilla yrityslainamarkkinoilla erityisesti 11.9. tapahtuneen terrori-iskun jälkeen olisivat nousseet huomattavasti ja Sonera-yhtiön luokitus heikentynyt roimasti. Tämän vaihtoehdon lopputulos olisi varmasti ollut kaikkein huonoin.

Ylimääräisellä osakeannilla ja valtion osallistumisella siihen on sekä lyhyen että pidemmän tähtäimen tavoitteita. Lyhyellä tähtäimellä sillä tietysti turvataan yhtiön luottoluokituksen säilyminen hyvänä eli lainanhoitokustannukset pysyvät hallittuina ja velkoja saadaan alennettua. Pidemmällä tähtäimellä tässä vaihtoehtovalinnassa on kyse siitä, että turvataan yhtiön kasvupotentiaali ja sitä kautta valtion omistuksen nousumahdollisuus. Nopeilla pilkkomisilla eli yhtiön myynnillä tämä puoli olisi menetetty ja toiminta olisi kapeutunut.

Kun valtiovarainvaliokunta jo aiemmin otti kantaa niin sanottuun nollavaltuuteen Soneran osalta valtion omistuksen puolesta, se otti kantaa siihen, että valtion tulee edelleen yhtiön omistajana harjoittaa aktiivista omistajapolitiikkaa niin, että valtion omistuksen arvonnousu turvataan. Siltä kannalta tietysti nyt valittu vaihtoehto, voi sanoa huonoilta tuntuvista vaihtoehdoista kuitenkin paras, on perusteltu.

Markkinat ovat omalta osaltaan ottaneet ratkaisuun kantaa. Osakeantiesityksen jälkeen osakkeen arvo on noussut ja Soneran yrityslainojen riskipreemio on kaventunut ja luottoluokituksia on vahvistettu. Merkillepantavaa valiokuntakäsittelyn näkökulmasta on se, että kuulemisessa ei tullut esille valtioneuvoston ulkopuolisia tahoja, jotka olisivat pitäneet esitettyä ratkaisua huonona käsillä olevan tiedon perusteella. (Ed. Pekkarinen: Valtioneuvoston ulkopuolisia!) — Niin, valtioneuvoston ulkopuolisia tahoja nimenomaan. (Ed. Pekkarinen: Halusin vain varmistaa!)

Riskejä tietenkin tällaisella toimialalla on, se on fakta, mutta päätöksiä on vastuullisen ja omasta omistuksestaan huolta kantavan omistajan tehtävä. Myös tältä kannalta valtiovarainvaliokunta on tätä asiaa käsitellyt. Valtiolla on valiokunnan mielestä Sonera-yhtiön enemmistöomistajana tässä tilanteessa erityinen vastuu ja reagointitarve. Osakeantiinhan liittyy olennaisesti yhtiön uusi strategia, johon myös valiokunta on tutustunut, ja tämä sisältää pääomien aiempaa kurinalaisemman käytön, asiakassuuntautuneisuuden aikaisemman ehkä enemmän teknologiaorientoitumisen sijasta. Siihen sisältyy myöskin kannattamattomien toimintojen karsintaa ja jonkin verran myös omistuksien myyntiä.

Valiokunta oli tosiaan itse asiasta yksimielinen. Keskustelua käytiin siitä, miten nykyiseen tilanteeseen on tultu. Taustalla on tietenkin teletoimialan yleinen, yllätyksellisen huono kehitys ja osakekurssien lasku viime vuoden aikana. Taustalla on umts-lupien huutokaupat ja Soneran osallistuminen niihin ja näiden lupien kalleudesta aiheutunut velkaantuminen sekä kolmantena vielä tosiaan Yhdysvaltain terrori-iskun vaikutukset yrityslainamarkkinoitten kiristymiseen.

Valiokunnassa oli tosiaan menneistä tapahtumista erilaisia arvioita. Erityisesti keskusteltiin umts-lupiin liittyvän riskinoton järkevyydestä ja valtion omistajapolitiikan johdonmukaisuudesta. Nämä erilaiset mielipiteet näkyvät valiokunnan mietintöön liitetyssä keskustan ryhmän vastalauseessa, jossa arvostellaan valtion omistajapolitiikkaa tältä osin.

Jos vielä muistellaan tämän asian lähetekeskustelua ja tähän liittyviä taustatekijöitä, ehkä on syytä mainita, että Yhdysvaltain terrori-iskun vaikutus osakeantipäätöstä kiirehtivänä tekijänä ei lähetekeskustelussa tullut kovin paljon esille, mutta asiantuntijakuulemisen myötä näytti aika ilmeiseltä varsinkin rahamarkkina-asiantuntijoitten näkökulmasta, että Soneran kaltaisen varsin velkaantuneen yhtiön tilanne tuli erityisen hankalaksi ja veitsen terällä olevaksi noiden tapahtumien jälkeen. Kyllähän samoja ilmiöitä on ollut näkyvissä myös muiden vastaavien voi sanoa riskejä kantavien yritysten ja myöskin telealan yritysten osalta.

Valiokunta on käsitellyt myöskin lausunnossa valtion omistajapolitiikkaa luonnollisesti, koska se oli myöskin lähetekeskustelussa aika voimakkaasti esillä. Erityisestihän puhuttiin lähetekeskustelussa siitä, mikä on valtion rooli pörssiyhtiön omistajana ja toisaalta tämmöisen aika merkittävän ja tässä kysymyksessä enemmistöosuuden omistajana. Tässä valtiovarainvaliokunta katsoo, että nyt käsiteltävänä olevaan tilanteeseen johtaneet tapahtumat ja yhtiön eri vaiheet antavat aiheen pohtia erikseen valtion omistajapolitiikan roolia ja sitä, millainen omistusosuus pörssiyhtiöstä on ylipäätään suotavaa valtion pitää ja miten valtion tulisi enemmistöosuuksiaan hoitaa vastaisuudessa. Jos valtio haluaa irrottautua omistamansa yhtiön toiminnasta, sen pitäisi valiokunnan mielestä tapahtua omistusosuuksia alentamalla eikä etääntymällä yhtiön päätöksenteosta. Valtiolla tulisi siten olla aina toimiva yhteys ainakin enemmistöosakkaana omistamansa yhtiön hallitukseen.

Tämä on valtiovarainvaliokunnan näkemys käydystä keskustelusta. Mietintöön sisältyy lausumaehdotus, jossa edellytämme, että valtioneuvosto laatii seuraavien valtiopäivien aikana pörssinoteerattuja valtionyhtiöitä koskevan omistajapoliittisen hallinnointiohjelman. Lisäksi valiokunta pitää tärkeänä, että valtioneuvosto toimii yksimielisenä tehdessään omistajan ominaisuudessa yksittäistä pörssiyhtiötä koskevia linjauksia. Näinhän ei valitettavasti nyt tässä yhteydessä ole käynyt.

Lisäksi valiokunta kiinnittää mietinnössä huomiota Sonera-yhtiön hallituksen kokoonpanoon siltä osin, että valiokunta edellyttää, että Sonera Oyj:n hallituksessa on aina yhtiön toimialan edellyttämää ja rahoituksellista asiantuntemusta. Lisäksi mietinnössä on viitattu niihin huoliin, jota Sonera Oyj:n kilpailijat ovat esittäneet tästä ratkaisusta. Tämän seurauksena valiokunta toteaa, että Sonera Oyj:n parantunut omavaraisuusaste ja rahoitusaste eivät saa johtaa markkinahäiriöihin Soneran liiketoiminta-alueella.

Lisäksi valiokunta myöskin toistaa ja muistuttaa aikaisemmista kannanotoistaan liittyen kansalaisten tasa-arvoisuuteen telepalvelujen suhteen asuinpaikasta riippumatta ja nykyisen tietoliikenneinfrastruktuurin kehittämisestä huolehtimiseen. Tämähän on nimenomaisesti valtion tehtävä telekommunikaatioalan ja telepalvelualan sääntelijänä ja lainsäätäjänä, mutta tämä Soneraan liittyvä asiayhteys antaa hyvän mahdollisuuden muistuttaa niistä kannanotoista, joissa valiokunta on muistuttanut, että jos on tarpeen, valtioneuvoston tulee käyttää telemarkkinalaissa annettuja valtuuksia ja huolehtia siitä, että televerkkoja ja -palveluja on kohtuullisin ehdoin kaikkien käyttäjien saatavilla koko maassa.

Arvoisa puhemies! Unohdin mainita sen, että vastalauseeseen sisältyy ponsiehdotus, joka koskee valtion omistajapolitiikan keskittämistä yhteen yksikköön, joka on eriävä mielipide suhteessa valiokunnan mietintöön.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietintö valmisteltiin keskinäisellä työnjaolla valtiovarainvaliokunnan liikennejaoston ja verojaoston puitteissa, liikennejaostossa lähinnä substanssin ja liikenne- ja viestintäministeriön pääluokan osalta ja sitten valtion omistajuuden ja valtionvelan vähentämisen osalta verojaostossa.

Valtiovarainvaliokunta on molempien jaostojen kuulemisen perusteella yksimielisesti todennut järjestelyn tarpeelliseksi ja perustelluksi nimenomaan valtion omistajanäkökulman kuten myös alan strategisen merkityksen ja työllisyyden parhaaksi mahdolliseksi turvaamiseksi. Tässä yhteydessä ovat tulleet monella tavalla esille valtion omistajuus ja omistajapolitiikkaan liittyvät kysymykset, joista on tietysti runsaasti viime aikoina keskusteltu muutoinkin, verrataan nyt vaikka Kemiran yhteydessä käytyä keskustelua, jossa varsin ministeriökeskeisesti omistaja suurin piirtein samalla omistajaosuudella tekee nopeita strategisia ratkaisuja, kun taas tässä yhteydessä elikkä Sonerassa hallitus on varsin vahvasti ja itsenäisesti — edellinen hallitus varsinkin — tehnyt ratkaisuja. Tältä osin on tärkeätä, että valtionyhtiöiden omistajapolitiikkaan liittyvää keskustelua käydään laajemmin, ja tältä osin tänä päivänä valtiovarainvaliokunnan keskustelun pohjalta syntyi nimenomaan lausuma siitä, että pörssinoteerattujen valtionyhtiöiden osalta hallinnointiohjelmaa valmisteltaisiin seuraavien valtiopäivien aikana eduskunnalle ja siltä osin voitaisiin pyrkiä löytämään joitain yhtenäisiä linjauksia.

Liikennejaoston käsittelyssä tietenkin todettiin, että Soneran osalta keskeisesti ratkaisut ovat tapahtuneet vaikuttamalla hallituksen kokoonpanoon, ja tältä osin on hyvin tärkeätä todeta se, miten myöskin lausutaan: "Eduskunta edellyttää liikenne- ja viestintäministeriön kiinnittävän entistä enemmän huomiota siihen, että Sonera Oyj:n hallituksessa on aina yhtiön toimialan edellyttämää ja rahoituksellista asiantuntemusta." Voi sanoa, että edellinen Soneran hallitus ei rahoituksellisen vahvuutensa osalta ollut parhaassa mahdollisessa kunnossa — ehkä molemmat jalat tukevasti ilmassa — Euroopan valloituksessaan.

Tältä osin on hyvä, että tähän asiaan kiinnitetään huomiota samoin kuin siihen, mikä on valtion omistajuuden hoitopaikka taikka hallintatapa. Tätä keskustelua on syytä rauhassa käydä muussa yhteydessä, mutta Sonera on poikkeuksellisesti siis liikenne- ja viestintäministeriön yhteydessä. Tältä osin tietysti, mikäli korostetaan liikenne- ja viestintäministeriötä sellaisena toimintaympäristönä, jolla halutaan varmistaa palvelutarjontaan liittyvien yhteiskunnallisten velvoitteiden asianmukainen hoitaminen — nimenomaan laajakaistaverkko, tasa-arvoiset telepalvelut asuinpaikasta riippumatta ja nykyaikaisen tietoliikenneinfrastruktuurin kehittäminen Suomessa myös elinkeinopolitiikan kehittämisedellytysten näkökulmasta — niin silloin tietysti on luontevaa puhua liikenne- ja viestintäministeriön erityisosaamisen ja asiantuntemuksen turvaamisesta.

Mikäli taas valtiolla on yhtiössä yksinomaan sijoittajaintressi, niin kuin eräissä yhteyksissä on ilmaistu, silloin yhtiö voitaisiin sijoittaa muunkin ministeriön tai tahon hallinnoitavaksi. Tämä on hyvin keskeinen linja. Valtiovarainvaliokunnan liikennejaosto valmistelussaan ei ottanut kantaa, kummin päin on. Halusimme painottaa yhteiskunnallista luonnetta myöskin, ja silloin tietysti voidaan ymmärtää ministeriöyhteyttä.

Tältä osin on erittäin tärkeätä, että tänään käydyssä keskustelussa voitiin päätyä myös siihen ratkaisuun, että pohditaan, millä tavalla jatkossa näitä asioita myöskin eduskunnassa paremmin, syvällisemmin ja ilman tällaista niin sanottua vpk-henkistä operaatiota yleisesti järjestellään. Lausuma hallinnointiohjelmasta on tällä tavalla rakentavasti tarkoitettu jatkokeskustelun pohjaksi.

Tässä yhteydessä on myöskin kiinnitetty huomiota siihen, mitkä ovat Soneran rahoitusaseman parantamisoperaation kilpailuvaikutukset telemarkkinoille. Tältä osin halutaan myöskin tuoda esille sitä, että tässä yhteydessä omavaraisuusasteen ja rahoitusasteen parantaminen ei saa johtaa markkinahäiriöihin Soneran liiketoiminta-alueilla. Yleensäkin on hyvä muistaa telemarkkinalaissa annetut valtuudet valtioneuvostolle. Se koskee siis koko operaatiokenttää, ei pelkästään Soneraa: televerkkoja ja palveluita on kohtuullisin ehdoin oltava kaikkien käyttäjien saatavilla koko maassa.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Me olemme nyt käsittelemässä hallituksen selvitystä valtion omistajapolitiikasta ja Sonerasta ja voisimme tietysti tätä nimittää toisella nimellä vaikka selvitykseksi Soneran noususta ja tuhosta. Eduskunta on nyt myöntämässä 3,1 miljardia markkaa, niin kuin hallitus toteaa, sijoituksena Soneraan. Tästähän on olemassa hyvin erilaisia näkemyksiä, onko kysymys sijoituksesta. Sitäkin se varmasti on, mutta myöskin monet tahot puhuvat valtion tuesta Soneralle. Ero on ehkä hiuksenhieno, mutta on kuitenkin aika tärkeää myöskin meidän miettiä, mistä tässä on todellisuudessa kysymys.

Varmasti, niin kuin totesin, me voimme puhua sijoituksesta, mutta kun esimerkiksi Helsingin Sanomat 25. päivä lokakuuta kirjoittaa, aivan säännönmukaisesti puhutaan tuesta. Soneran kotimaiset kilpailijat, esimerkiksi Radiolinja, Finnet-yhtiöt yleensä ja DNA, puhuvat siitä, että valtio tukee nyt Soneraa. Omalla tavallaan kieltämättä tässä on oikeutusta.

Kun valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja äsken mainitsi, että valiokunta on omassa mietinnössään todennut, etteivät omavaraisuusaste ja rahoitusaste saa kuitenkaan johtaa markkinahäiriöihin, niin tätähän voidaan pitää hurskaana toivomuksena. Kukaanhan meistä ei tiedä, minkälaisiin markkinahäiriöihin tämä tulee johtamaan. Niin kuin me tiedämme, ainakin DNA-yhtiöt ovat ilmeisesti harkitsemassa valitusta EU:lle tässä suhteessa.

Puhemies! Voidaan sanoa, että taloudellisesti ajateltuna tämä panostus Soneraan, jos käyttää sitä nimitystä, on sekä hyödyllinen että välttämätön tai, niin kuin valiokunta sanoo, "tarkoituksenmukainen ja perusteltu". Mutta, puhemies, onko se riittävä, siitä varmasti voidaan keskustella. Eikä meistä kenelläkään ole tietoa siitä, onko se riittävä panostus ja mitä me tarkoitamme sillä, riittääkö se panostus.

Minulla on oma käsitykseni riittävyydestä, ja se minun mielestäni tarkoittaa sitä, että Soneran kurssi nousee sellaiselle tasolle, että valtio voi jossakin vaiheessa pääomistajana harkita kuitenkin esimerkiksi fuusioitumista. Mutta tällaisella kurssilla, mihin se on noussut nyt esimerkiksi tämän hallituksen eduskunnalle antaman esityksen jälkeen, ei varmasti valtion kannata vielä harkita fuusiohankkeita. Kyllä minun mielestäni kysymys on paljon korkeammasta tasosta, jolla valtion sitten pitäisi aikanaan fuusio saada aikaan. Jää nähtäväksi, mille tasolle, sen markkinat määräävät, sitten Soneran kurssi tulee lähikuukausien ja ehkä lähivuodenkin aikana nousemaan.

Mitä tulee Soneran uuteen strategiaan, sehän on nimenomaan vähemmän riskinottoa, sijoittumista enemmän kotimaan markkinoille. Siinä taas tullaan markkinahäiriötilanteeseen. Myöskin mitä tulee työllisyyteen, varmasti tällä omalla tavallaan turvataan Soneran työllisyyttä, mutta kysymys on siitä, mitä tapahtuu kilpailijayhtiöissä. Tapahtuuko niin, että Sonera säilyttää työpaikkojaan, Radiolinja, DNA ja muut vastaavasti joko eivät luo uusia työpaikkoja tai joutuvat vähentämään työpaikkoja?

Puhemies! Ehkä mielenkiintoisinta on kuitenkin tarkastella sitä, vaikka se saattaa vähän tuntua jälkiviisaudelta, miten tähän on tultu, mikä on ollut hallituksen ja eduskunnan rooli siinä, että me olemme tänä päivänä myöntämässä 3,1 miljardia markkaa panostuksena Soneran toimintaan. Kun valitettavasti en lähetekeskustelussa voinut olla mukana, luin lehdistä pääministeri Paavo Lipposen todenneen, ettei kannata nyt hakea syyllisiä. Ehkä näinkin voidaan sanoa, ettei syyllisiä kannata hakea, mutta minun mielestäni kannattaa kuitenkin kriittisesti tarkastella sitä, miten tähän on tultu, ja nimenomaan ottaa opiksi. Valitettavaa on, että liikenneministeri Heinonen, joka tänään on tullut nimitetyksi television johtajaksi, ei ole nyt paikalla, ja ehkei hän enää tätä oppia kaipaakaan, mitä eduskunnasta annetaan, kun hän kuitenkin on lähdössä pois hallituksesta.

Mitä valtion omistajapolitiikkaan tulee, mielestäni myös valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on epäsuoraa kritiikkiä, siis ilman keskustan vastalausettakin, kun täällä todetaan muun muassa: "Valtiolla tulisi siten olla aina toimiva yhteys ainakin enemmistöosakkaana omistamansa yhtiön hallitukseen." Myöskin toisessa lausumaehdotuksessa, jossa todetaan, että "Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto laatii seuraavien valtiopäivien aikana pörssinoteerattuja valtionyhtiöitä koskevan omistajapoliittisen hallinnointiohjelman" on epäsuoraa kritiikkiä sitä tapaa kohtaan, millä tähän asti on toimittu.

Puhemies! Hallituksen selvityksessä aivan oikein todetaan, että Soneran myyntituloista on saatu valtiolle 40 miljardia markkaa viime vuosien aikana. Se on merkittävä summa, se on selvästi suurempi kuin yhteensäkin muista valtion pörssiyhtiöistä saatu myyntitulo. Kun myöskin on jälkikeskustelua käyty ja esimerkiksi lehtitietojen mukaan kokoomuksen ministerit ovat todenneet, että silloinen kauppa- ja teollisuusministeri Erkki Tuomioja olisi estänyt valtion osakkeiden lisämyynnin, niin kannattaa ehkä tässä mainita myöskin, että ed. Hellbergin johdolla me muutamat sosialidemokraatit teimme esityksen siihen aikaan, kun Soneran kurssi oli 90 euroa, että valtio voisi myydä koko potin. Me tiedämme senkin, että se ei varmasti olisi ollut käytännössä sellaisenaan mahdollista. Sekin on jälkiviisautta, mutta jälkiviisautta ovat ilmeisesti sekä kritiikki Tuomiojaa kohtaan että myöskin se, että nyt väitämme, että olisi ollut mahdollista myydä koko valtion osuus siitä.

Tosiasia on se, että se strategia, joka aikanaan on valittu, johti tähän romahdukseen ja voimakas panostus nimenomaan kansainvälistymiseen. Kyllä ainakin henkilökohtaisesti olisin valmis puhumaan yltiöpäisestä riskinotosta. Jos nyt ajatellaan, että umts-luvan hinta oli noin 30 miljardia markkaa, ilman että verkkoon oli sijoitettu yhtään lisää rahaa, me voimme puhua riskistä, jonka eri tulkinnoilla voidaan sanoa olleen 40—50 miljardia markkaa. Jos sitten ajatellaan sitä, että Soneran liikevaihto oli 10—11 miljardia markkaa, niin normaalistihan pidetään aikamoisena riskinottona sitä, että yhtiölle otetaan saman verran velkaa kuin on liikevaihto. Kyllä tässä aika yltiöpäisestä riskinotosta on ollut kysymys.

Niin kuin hallituksen selvityksestä käy ilmi, siihen ei ole liikenneministeriö ottanut kantaa, puhumattakaan siitä, että maan hallitus ja sen talouspoliittinen ministerivaliokunta olisi asiaa käsitellyt. Näin selvityksestä käy ilmi. Siitä huolimatta, että Soneralla oli ja on edelleen merkittäviä ulkomaisia omistuksia, niin kerran vielä toistan: minä henkilökohtaisesti pidän tätä kohtuuttomana riskinottona.

Kun myöskin lähetekeskustelussa, lehtitietojen mukaan jälleen, kun en täällä ollut, pääministeri oli todennut, että teleala on ollut kuin tiikerillä ratsastamista — hyvä sanonta, hyvä ilmaus — niin tietysti voidaan myöskin kysyä, kun ratsastajia on erilaisia, ovatko ratsastajat sitten toimineet oikealla tavalla ja ovatko he olleet riittävän riskitietoisia ja taitavia.

Jotten nyt ihan puhuisi vain omasta päästäni, niin teen yhden vertailun Ruotsiin. Ruotsissahan Telia tuli markkinoille noin puolitoista vuotta sitten. Sen markkinoilletulokurssihinta oli 85 kruunua, se nousi vähän yli 90 kruunuun. Eilispäivän Telian kurssi oli 51,5 kruunua eli noin 55—60 prosenttia siitä, mitä se oli korkeimmillaan. Soneran kurssi pääsi ilman tätä valtion toimenpidettä laskemaan 3 prosentin tasolle huippukurssistaan, niin että kyllä me tietysti voimme ainakin joitakin johtopäätöksiä tästä tehdä.

Seurasin itse hyvin tarkkaan, niin kuin varmaan monet muutkin teistä, kun Ruotsi kävi neuvotteluja Norjan kanssa Telenordean perustamisesta. Niitä neuvotteluja selvästi johti Ruotsin elinkeinoministeri Björn Rosengren, jonka kuuluisaksi lauseeksi jäi, kun nämä neuvottelut kariutuivat, että Norja on viimeinen sosialistinen valtio. Sama koskee myöskin sitä, että kun Ruotsin kansantalous on kuitenkin kaksinkertainen Suomeen nähden, niin Ruotsin Telia neuvotellen ministeriön kanssa ei missään vaiheessa lähtenyt kansainvälisille markkinoille umts-lupia hakemaan. Eipä saanut kyllä omasta maastaankaan sitä.

Puhemies! Kun monta kertaa on käynyt ilmi se ministeri Heinosen kanta, ettei hän tai ministeriö ole voinut puuttua hallituksen työskentelyyn, niin tähän samaan viittaa myöskin SYPin entisen pääjohtajan Ahti Hirvosen kirjoitus Helsingin Sanomissa 2. päivä marraskuuta, jossa Hirvonen puolustaa tätä menettelyä ja puhuu ammattimaisista sijoittajista. Minun mielestäni siihen on pari reunahuomautusta hyvä tehdä:

Ensinnäkin valtio ei kaikesta huolimatta ole ammattimainen sijoittaja. Toinen asia on, että ammattimainen sijoittaja on aina vastuussa vain osakkeenomistajille. Kyllä minun mielestäni ainakin silloin, kun valtio on pörssiyhtiön enemmistöomistaja, sillä on myös vastuu veronmaksajille eli tavallisille kansalaisille. Tässä on minun mielestäni ammattisijoittajan ja valtionyhtiöitten rooliero. En tässä nyt mene sanomaan sitä, onko valtionyhtiöissä riittävää markkinatalouden osaamista vai ei. Sitä varmasti eduskunta ja seuraavat hallitukset ja nykyinenkin hallitus joutuu pohtimaan myöhemmin.

Olen myös ihmetellyt sitä kantaa, ettei yhtään niin sanottua valtion edustajaa ole nykyisessä Soneran hallituksessa. Tästä puhuin ministeri Heinosen kanssa eräässä radiokeskustelussa omassa vaalipiirissämme, ja tästä, kun nyt teorioita esitellään, olen esittänyt yhden teorian: Kun me, jotka olemme olleet pitkään eduskunnassa, tunnemme liikenneministeriön kansliapäällikön Juhani Korpelan, joka oli pitkäaikainen budjettipäällikkö, erittäin skeptinen ja kyyninen henkilö, niin en usko — mutta tämä on minun uskomukseni — että jos Korpela olisi ollut hallituksen jäsen, koskaan näihin umts-lisenssihankkeisiin olisi lähdetty. Mutta jokaisella meillä on uskomuksemme, toisilla erilainen kuin toisilla.

Kun ed. Rajamäki viittasi valiokunnan lausumaehdotukseen n:o 1, josta hän sanoi, ettei ainakaan rahoituksellista asiantuntemusta ollut edellisessä hallituksessa, niin voidaan tietysti kysyä myös, mikä oli alan tuntemus, kun muistan hallituksen puheenjohtajan Markku Talosen suorastaan ylpeilleen sillä, ettei hän ole koskaan käyttänyt sähköpostia, diplomi-insinööri. Tietysti voidaan myöskin kysyä, mikä oli alan tuntemus, mutta ehkä jotakin tuntemusta kuitenkin oli, koska hänet hallituksen puheenjohtajaksi aikanaan valittiin. (Välihuuto: Asiaan!) — Minun mielestäni tämä on asiaa. Ed. Rajamäki nimenomaan puhui rahoituksellisesta asiantuntemuksesta, mutta pitää myöskin olla toimialan tuntemusta, niin kuin valiokunta omassa mietinnössään esittää.

Mitä tulee valtion omistajapolitiikan rooliin ja valiokunnan lausumiin, pidän niitä erittäin hyvinä ja toivon, että nämä todella johtavat myöskin toimenpiteisiin.

Puhemies! Ehkä lopuksi vielä, ennen kuin puhun pari sanaa optioista: olen henkilökohtaisesti kyllä sitä mieltä, että valtion pörssiyhtiöt pitäisi keskittää yhteen ministeriöön, vaikka valtiovarainvaliokunta tässä näyttää puoltavan sitä, että Sonera esimerkiksi säilyy liikenneministeriössä. (Ed. Rajamäki: Lukekaa mietintö!) — Kyllä, olen lukenut mietinnön hyvin tarkkaan.

Puhemies! Tässä muuten yksi mielenkiintoinen asia, joka piti aluksi sanoa. Mietintö valmistui niin, että me saimme sen kello 15 täällä luettavaksemme. Tosin me, jotka olimme siitä kiinnostuneita, kun oikein salapoliisityötä teimme, saimme sen hieman aikaisemmin. Mutta tämäkin on vähän tahra tässä koko asian käsittelyssä.

Puhemies! Minun mielestäni Ruotsista kannattaisi ottaa mallia monessa suhteessa. Me suomalaiset olemme osaavinamme niin kamalan paljon kaikkia asioita, mutta Ruotsissa on siirrytty elinkeinoministeriöön, jota sosialidemokraattinen Björn Rosengren hoitaa erinomaisen hyvin, ja sinne on myöskin kaikki valtionyhtiöt sijoitettu. Myöskin eduskunnassa ministeri Niinistö on usein puhunut, että tänne pitäisi saada ainakin jonkinlainen neuvottelukunta valtionyhtiöitten osalta. Minä menisin kyllä vielä pitemmälle. Ehkä voidaan katsoa, että talousvaliokunta, jota ed. Luhtanen johtaa, on tällainen elinkeinovaliokunta.

Mielestäni myös eduskunnassa pitää löytyä harrastusta, kiinnostusta ja osaamista nimenomaan pörssiyhtiöiden toimintaan, markkinatalouden toimintaan ehkä suuremmassa määrin. Jos meillä ei ole tätä harrastusta ja kiinnostusta siihen, miten pörssiyhtiöt toimivat, niin aika vaikea meidän on myöskin seurata sitä markkinataloutta, joka kuitenkin tämän päivän maailmassa on ehkä kaikkein eniten asioihin vaikuttava.

Puhemies! Ihan lopuksi vielä optioista. Valitettavaa vain vielä kerran on se, että ministeri Heinonen ei ole paikalla. Kun kesällä optiokeskustelua käytiin, siinähän ihmeteltiin sitä, että edellisen hallituksen puheenjohtaja Markku Talonen sai pitää kaikki optionsa ja myöskin entinen toimitusjohtaja Relander ja Sonera Plazan toimitusjohtaja Harri Holmén puolet optioista.

Niin kuin hallituksen selvityksessä todetaan, optioilla ei ole tänä päivänä käytännön merkitystä. Mutta jos esimerkiksi tämä valtion panostus tai ehkä tulevat panostukset nostavat Soneran kurssin aivan eri tasolle, (Ed. Pekkarinen: Puhuja on oikeassa!) mielestäni aika kohtuutonta on se, että nämä optiot säilyvät näillä henkilöillä. Toivon, että tämä viesti menee joko valtiovarainministeri Niinistön tai pääministeri Lipposen kautta myöskin eteenpäin. Mielestäni valtion pitäisi tutkia, mitä tässä asiassa tehdään. Henkilöt, jotka konkreettisesti ja keskeisesti vaikuttivat siihen, että Soneran alasajo tapahtui, saavat mahdollisesti nauttia tästä meidän tänään tekemästämme päätöksestä, jota olen itse kannattamassa.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö

Arvoisa puhemies! Tämä nyt on minun esitykseni, mutta koko asiakokonaisuus on ministeri Heinosen toimialalta. Koen kuitenkin sillä tavalla, että kaikki Soneraan liittyvä on koko hallituksen asia, ja kai nyt sitten sitä puhevaltaa joudun tässä esittelijänä käyttämään.

On aika kiusallista, että nyt lyödään mynttiä sillä, kuka olisi 200 miljardia markkaa noin vain hokkuspokkus-temppuna tuonut. Kerrataan nyt sitten, mitä tapahtui.

Vuonna 99 syksyllä ministeri Heinonen toi talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan esityksen, että vallitsevissa olosuhteissa Sonera olisi voitava kokonaan luovuttaa. Ei johtunut ainakaan ministeri Heinosen viiteryhmästä, ettei talouspoliittinen ministerivaliokunta tuota esitystä hyväksynyt. (Ed. Elo: Mistä ryhmistä se johtuu? Saa-daanko se tietää?) — Hallituksen muista ryh-mistä. Kyllä te sen tiedätte. (Ed. Väistö: Talouspoliittisessako?) — Talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Kyllä te sen tiedätte. (Ed. Pekkarinen: Emme me sitä ole tienneet! — Ed. Elo: Ministeri kertoo nyt eduskunnalle!) — Minä sitten ihmettelen tiedonkulkua. Näin on asianlaita.

Sittemmin keväällä minusta oli erittäin hyvä, että ed. Hellberg otti esille, suunnilleen samaan aikaan kuin ministeri Heinonen toi toiseen kertaan talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan sen esityksen, että kaikki voitaisiin luovuttaa, sen ajatuksen, että kaikki luovutettaisiin. Tehän esititte vähän siihen suuntaan. Se ajatus tietenkin, että kertaheitolla olisi löytynyt jostakin 200 miljardin markan ostaja, oli aika teoreettinen.

Näillä on hivenen merkitystä, jos sitten ajatellaan, mitä toimitusjohtaja Relander on jälkeenpäin väittänyt, annetaanpa sille mikä arvo tahansa. Hänhän on pyrkinyt väittämään, että kriittinen aika oli nimenomaan syksyn 99 ja kevään 2000 välillä, siis että silloin olisi ollut joitakin kokonaisjärjestelyjä mahdollisuus saavuttaa. (Ed. Pekkarinen: Oliko omistaja tietoinen silloin tästä?) Minä suhtaudun vähän kriittisesti siihen — olen jälkikäteen havainnut hänen väitteensä — mutta suhtaudun myöskin jälkikäteen aika kriittisesti siihen. (Ed. Kalliomäki: Vähän vai paljon kriittisesti?) — Hienotunteinen ilmaisu on "vähän kriittisesti", mutta se sisältää paljon hienotunteisuutta. (Ed. Elo: Paljon kritiikkiä kuitenkin!)

Luulen, että enempi spekulointi tällä on jotenkin jälkijättöistä ottaen huomioon, että tässä on tullut luettua vähän niitä puheenvuoroja, joita eduskunnassa pidettiin vuonna 99 syksyllä, sen jälkeen siis, kun ei päätetty vapauttaa koko omistusta vaan päätettiin jättää runsas kolmannes. Täällä aika moni puhuja silloin totesi, että tässä mennään nyt maksimiin. Se oli eduskunnassa aika yleinenkin henki jälkikäteen keskusteluissa. Nyt on tietysti huomattavasti helpompi olla siinä suhteessa paljon paljon viisaampi. (Ed. Elo: Mutta nollavaltuutus annettiin keväällä!) — Se pitää paikkansa, tosin eduskunnan ratkaisu taisi tulla kesällä. Mutta jos se suhteutetaan toimitusjohtaja Relanderin väittämään julkisesti jälkeenpäin, sillä ei olisi ilmeisesti hänen mielestään ollut mitään merkitystä. Siihen nyt sopii suhtautua todella vähän kriittisesti.

Kaiken kaikkiaan tämä on ehkä vähän toisarvoista keskustelua, jos lähtökohtana todella on se, että yhtään sellaista ostajaa, joka yhtäkkiä löisi tuollaisen summan pöytään, ei olisi löytynyt, mitä todennäköisintä on näin, ja jos ollaan vähän kriittisiä todella sen suhteen, että olisi jokin yhteistyökumppani ollut olemassa konkreettisella tasolla. (Ed. Kallis: Ehkä vielä huonompi kuin Sonera!)

Ed. Elo kiinnitti huomiota yleisempään kysymykseen, joka liittyy valtionyhtiöihin ja valtio-omistajapuhevallan käyttämiseen. Voi olla, että ajatukset siitä — ainakin ne, joita olen esittänyt — eivät ole tarkoitetutkaan aivan yksityiskohtaisiksi. En tiedä, kuinka pitkälle nyt valiokunta on ennättänyt miettiä, tuskin paljoa, koska pääasia on ollut toinen. Minusta on erittäin hyvä asia, että niistä keskustellaan, ja esimerkiksi tällainen talousvaliokuntamalli saattaisi olla ainakin miettimisen arvoinen. Tosin silloin kai päädytään väistämättä siihen, että ei voi olla päällekkäin täällä toimivaa, yleisillä linjoilla toimivaa elintä ja sitten erikseen hallintoneuvostoa. Se saattaisi olla taas hivenen hankala kokonaisuus.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Oikeastaan ministeri Niinistön puheenvuoroon, haluan todeta sen, että edustin silloin aikanaan Sonera-keskustelussa sitä näkemystä, että valtio voi luopua kokonaan Soneran omistuksesta. Sen vuoksi, arvoisa puhemies, ajattelen, että haluan käyttää tässä yhteydessä opposition kansanedustajana myös puheenvuoron, joka tarkastelee syntynyttä tilannetta ja ennen kaikkea siinä hengessä, mitä me voimme yhdessä oppia tämmöisestä pörssiyhtiön kokemuksesta. Minä uskon, että valtion mukanaolo pörssiyhtiöissä on siinä määrin uusi kokemus meille kaikille, että tämän kokoisen harjoituksen puitteissa, jos me haluamme avoimella mielellä olla tässä prosessissa, meillä on jopa jotain merkittävää opittavaa.

Liikenne- ja viestintäministeriön linjana sekä omistaja- että tietoyhteiskuntapolitiikassa on ollut puhdas markkinajohteisuus. Sonera-kriisin syntymiseen on keskeisesti vaikuttanut juuri tämä poliittinen linjaus. Myöskään kansalaistietoyhteiskuntaa tukevia teknologia- ja markkinaneutraaleja verohuojennuksia ei ole voitu toteuttaa markkinoiden vapauteen vedoten. Valtio ei saa siis vaikuttaa.

Kansalaistietoyhteiskunnan edistämisessä on nähty tarkoitushakuisesti ainoana vaihtoehtona Ruotsin-malli. Todellisuudessa monet muutkin maat ovat valinneet tietoliikenneyhteyksien edistämisessä aktiivisen roolin. Passiivisuuden jäljet ovat jo nähtävissä siinä, että Suomi on tippunut kansalaisten tietoyhteiskuntakehityksessä kärkisijoilta. Meillä on ihan uusia tietoja, jotka esimerkiksi Internetin käytön osalta kertovat sen, että Suomi ei ole enää tietoyhteiskuntakehityksen kärjessä.

Tällä valmistelussa olevalla Sonera-annilla ollaan kuitenkin ottamassa selkeä markkinatoimijan rooli yhtiössä, jossa otetut riskit valitun teknologian suhteen ovat johtaneet kriisiin. Aikaisempien poliittisten linjauksien takia ja tulevaisuuden vastaavien tilanteiden varalta olisi syytä luoda selkeät periaatteet valtion osallistumiselle yksittäisen yrityksen antiin.

Viestintäministeri Heinonen on Sonera-annin yhteydessä lähestynyt omistajapolitiikkaa lähinnä sijoitusintressin näkökulmasta. Pidemmällä tähtäimellä valtion toimiminen markkinaosapuolena ei voi olla kestävällä pohjalla. Valtion suhteellinen riippumattomuus suhdanteista ja jopa kilpailijoilta hankitut verotulot osoittavat, ettei valtiota voi pitää aivan tavallisena antiin osallistujana. Muiden kuin valtio-omisteisten yhtiöiden on tyydyttävä omistajien rajalliseen mahdollisuuteen rahoittaa väärästä strategiasta koituneita tappioita. Kestäviä perusteluita antiin osallistumisessa ovatkin vain työpaikkojen ja osaamisen säilyttäminen. Rahoitusta ei voida järjestää kansainvälisten vaan kotimaisten toimintojen pelastamiseksi. Valtion taloudellinen riskinottokyky ei ole yksinkertaisesti globaalilla tasolla mielekästä eikä yhteiskuntapoliittisesti perusteltua. Suomen valtion voimavarat ovat kovin rajalliset avoimilla globaaleilla markkinoilla.

Soneran joutuminen nykyiseen tilaan kuvastaa talouden äärimmäisen nopeaa muutosta. Vuosikymmenien aikana monopoliasemalla omaisuutta ja osaamista kasvattanut yhtiö otti markkinoiden vapautumisen jälkeen tavoitteekseen globaalin toimijan roolin. Yksittäisen valtionyhtiön nopea nousu oli yksityistämispolitiikan kannalta onni. Se tuotti merkittävät myyntivoitot. Nopea maailmanmarkkinoille eteneminen ei ollut kuitenkaan niin helppoa kuin vielä kaksi vuotta sitten uskoteltiin. Soneran pelastamisoperaatio joudutaan toteuttamaan yhtiön kansainvälisten pyrkimysten vuoksi. Soneran antiin suhtautuminen on osin heijastellut myös yksioikoista "menneisyyden menestys, tulevaisuuden kukoistus" -ajattelua.

Annin yhteydessä on sanottava ääneen, ettemme tiedä operaattoritoiminnan tulevaisuutta. Meneillään oleva operaattoreiden kansainvälinen kriisi voi korjautua toki uudeksi nousuksi. Kilpailun kiristyminen on kuitenkin jatkossa tosiasia. Nopea fuusio olisi valtion ja yhtiön tulevaisuuden kannalta paras mahdollisuus. On kuitenkin mahdollista, että markkinoiden toimintaperiaatteet muuttuvat selvästi syvemmältä kuin esimerkiksi valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on arvioitu. Usein juuri taantumat ovat toimineet uusien toimintatapojen ja uusien toimijoiden syntyalustana. Tulevaisuuden voittoja ei siis koskaan tule pitää itsestään selvinä.

Sonera-tarinalla on meille kaikille siis myös opetuksensa: Valtionyhtiön pörssilistaus voi olla tie todennäköisemmin pitkällä tähtäimellä vain yhtiön omistuksesta luopumiseen. Valtion rooliksi listatussa yhtiössä näyttää muuten jäävän viime kädessä vain toteutuneiden riskien takaaminen. Valtion ensisijaisena roolina ei voi kuitenkaan olla markkinaosapuolena toimiminen vaan kansalaistietoyhteiskunnan edistäminen. Omistajapolitiikan yleinen arviointi on siis nyt paikallaan. Millä toimialoilla on viisasta edetä pörssiin? Yhteiskunnallisten tavoitteiden toteuttaminen pörssiyhtiössä ei ole kuitenkaan mahdollista.

Ulla Anttila /vihr:

Arvoisa puhemies! Minulla on ollut valtiovarainvaliokunnassa sen liikennejaoston käsittelyn osalta mahdollisuus osallistua tämän asian käsittelyyn. Sen tiedon valossa, jota valiokunnassakin olen saanut, olen valmis hyväksymään hallituksen esityksen ja myös valtiovarainvaliokunnan mietinnön.

Tämä käsittely on kuitenkin hyvä oppitunti siihen nähden, kuinka vaikeaa on poliittisen kontrollin toteuttaminen, kun on kyse pörssiyhtiöomaisuuden hallinnoinnista. Valtiovarainvaliokunta on paljon keskustellut siitä, kuinka pitkälti voidaan silloin, kun yhtiö on pörssissä, käydä läpi yhteiskunnallisia toimialakohtaisia tavoitteita valtion intresseistä käsin ja kuinka pitkälti on kyse vain siitä, että pyritään maksimoimaan tuottotavoitteet pörssiyhtiössä. Tavallaan pörssiyhtiön logiikka kyllä vaatii painotusta jälkimmäiseen valtion omaisuuden hallinnassa.

Näin ollen, rouva puhemies, pidän erittäin tärkeänä sitä, että valtioneuvosto antaa omistajapolitiikkaa käsittelevän selvityksen eduskunnalle. On sitten valtioneuvoston omassa harkinnassa, onko tuo selvitys selonteko vai jokin muu, suppeampi asiakirja. Pitäisin suotavana, että selvitys saataisiin jo ensi kevään aikana. Tässä yhteydessä pitää pystyä arvioimaan tarkkaan juuri omistajapolitiikka tavallaan suhteessa siihen, mitä pörssiyhtiöomaisuuden hallinnointi oikein merkitsee.

Varteenotettava malli on minusta se, että pörssiyhtiöomaisuuden hallinnointi keskitetään yhteen ministeriöön, esimerkiksi valtiovarainministeriöön, ja vastaavasti eduskunnassa yksi valiokunta ottaisi nämä asiat käsittelyyn. Se on sitten makuasia, siirretäänkö nämä asiat talousvaliokunnalle vai valtiovarainvaliokunnalle. Jos tavoitteena on nimenomaan valtion omaisuuden tuottoisa käyttö, silloin on loogista, että tämä yhteys olisi nimenomaan valtiovarainvaliokuntaan nähden.

Arvoisa puhemies! Kiinnitän vielä huomiota siihen ulottuvuuteen, kuinka vaikeaa on poliittisesti käydä keskustelua asiasta, joka mitataan hyvinkin helposti suoraan osakkeiden pörssinoteerauksina. Esimerkiksi ministeri Siimeksen lausunnot asiasta, silloin kun talouspoliittinen ministerivaliokunta ja valtioneuvosto asiaa olivat käsitelleet, olivat omiaan vaikeuttamaan Soneran menestymismahdollisuuksia tilanteessa, jossa oli päädytty kuitenkin ratkaisuun, että valtio on mukana ostamassa lisää Soneran osakkeita. Tavallaan kuitenkin on selvä, että valtioneuvoston sisällä ja eduskunnassa pitää linjauksista voida keskustella, mutta kun omaisuuden arvo paitsi valtion omana omaisuutena myös muiden osakkeenomistajien omaisuutena on toisena asiana puntarissa, niin vaikutuksia täytyy poliitikkojenkin miettiä erittäin tarkkaan ja harkitusti. Ihan jo tämän poliittisen kontrollin ulottuvuuden selkeyttämiseksi on tarpeen, että valtioneuvosto antaa selvityksen eduskunnalle.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Lisätalousarvion käsittelyssä keskeistä todellakin oli Sonera-ratkaisu. Valtiovarainvaliokunta täällä jo esitellyllä tavalla on käynyt tämän ajan puitteissa niin seikkaperäisesti kuin suinkin mahdollista läpi hallituksen esityksen ja sen perustelut.

Minusta kahta asiaa oli syytä tarkastella ja arvioida tämän käsittelyn yhteydessä. Ensinnäkin tärkeintä elikkä sitä, ovatko tämän uusmerkinnän perusteet kestävät, saako yhtiö tästä lisää niitä omia pääomia, joita yrityksen tarkistettu toimintastrategia käytännössä tarvitsisi, ja näyttäisikö se uusittu strategia olevan eduskunnan ymmärryksessä olevalla arviointipohjalla olevan sellainen, että sillä Sonera nousee kuiville ja pääsee sellaiselle toimintauralle, joka meidän kaikkien toiveissa tietystikin on.

Kun tätä keskustelua ja analyysiä on käyty, jos yritän omalta näkökulmaltani kiteyttää sen annin, niin voisi ensinnäkin sanoa, että näyttää siltä, että se strategia, joka yhtiössä on laadittu, on hyvä. Se on puuttunut ilmiselvästi niihin ongelmakohtiin, joita aiemmassa oli. Se lopettaa hassuttelun ja hulluttelun, yltiöpäisyyden, jolle sijaa aiemmassa strategiassa näytti olevan. Muutakin valiokunnan puheenjohtajan esittämää uutta linjausta se pitää sisällään. En niihin muihin osiin tässä kajoa.

Toinen tärkeä analyysin kohde asian käsittelyssä oli arvio siitä, onko niin sanotusti piikki auki, mitä kieltä eräs ministeri on käyttänyt, vai käykö niin, että tase tämän jälkeen tulee niin vahvaksi, että se on sellainen, että sillä yhtiö pärjää. Onko taseessa sellaisia eriä, jotka voivat pettää sen tietämyksen valossa, joka asian arvioitsijoilla tällä hetkellä voi olla käytettävissä? Tämä analyysi tuotti mielestäni hyvin selkeän ja kirkkaan lopputuloksen. Totta kai operatiivinen johto, kun on kerran aiemmin sitä esittänyt, esitti nytkin, mutta myös kaikki ulkopuoliset asiantuntijat vakuuttivat, että sillä toleranssilla, millä ylipäänsä tässä tilanteessa voidaan arvioida tämän toimialan yrityksiä, kaikki edellytykset siihen, että näillä ratkaisuilla päästään vahvaan uuteen alkuun, ovat olemassa, ja että taseessa olevat erät ovat siinä määrin kovaa tavaraa, että ne kestävät sen, mitä niiden pitää kestää. Kaiken tämän selvityksen jälkeen mielestäni ei voinut olla enää ylipääsemätön asia se, etteikö keskusta oppositioryhmänäkin voinut tulla tähän asiaan mukaan. Me kannatamme tätä esitystä. Olemme tämän esityksen takana.

Jo aiemmin kesällä me toki sanoimme, että rima on tavattoman korkealla tulla hyväksymään tällainen esitys. Jos tämä ratkaisu olisi, kuten asia täällä jossakin puheenvuorossa ilmaistiin, "tukea" eikä kannattava sijoitus valtion kannalta, niin kyllä tuo rima olisi edelleenkin korkealla. Minä rohkenen uskoa nyt siihen, että uusmerkintä on todella sijoitus valtion kannalta, ja toivoa, että paitsi omistajapolitiikan äänenkäyttäjä, myöskin operatiivinen johto jatkossa pystyy toimimaan niin, että tämä sijoitus ei jälkikäteen katsoen muutu tueksi. Jos tämä homma ei onnistu, se vaarahan siinä silloin on, että sijoituksistahan tulee jälkikäteen katsoen tukea.

On kaikki syyt uskoa, että tämä onnistuu. Tässä mielessä se, mitä hallitus ja liikenneministeriö ovat tavoitelleet, voi tuottaa sen tuloksen, joka totta kai on myös meidän kaikkien kansanedustajienkin yhteinen toive. Lisäperustetta tälle toiveelle antaa toki se, että jo viimeisen vuosineljänneksen osavuosikatsauksessa toiminnallinen tulos yhtiössä oli kohtuullisen hyvä, tai ei hyvä, mutta toimiala ja tämä aika huomioon ottaen kohtuullinen. Näin kai voidaan, arvoisa ministerikin, sanoa. Kun nämä ainespuut kaikki ovat kasassa, tase äsken kerrotulla tolalla, toiminnallinen linja tai tuloksentekokyky tällä hetkellä jo kohtuullisen hyvä ja strategia uskottava, on todella syytä uskoa, että tästä tulee hyvä lopputulos.

Arvoisa puhemies! Tänään täällä päätettävän ratkaisun jälkeen on tavattoman tärkeää, että tälle hankkeelle todella käy niin kuin äsken ainakin kahteen kolmeen kertaan peräänkuulutin, että tästä ratkaisusta tulee uskottava. Tässä katsannossa on mielestäni tavattoman tärkeää, että hallituksen sisällä hallituksen yksittäiset ministerit voisivat olla tämän ratkaisun takana. Minusta on kohtuutonta, että joku ministereistä on selvästi edelleenkin sitä mieltä, että vieläkään tämä ei johda mihinkään onnelliseen lopputulokseen vaan että vieläkin on piikki auki. En vaadi ketään sanomaan toisin kuin ajattelee. Mutta minusta kyllä jos joku henkilö, joka on maan hallituksessa, jos siellä edelleen ollaan tätä mieltä, kyllä silloin sellaisen henkilön pitää katsoa, mikä hänen paikkansa on. Ratsastaako hän meillä, sillä, että me täällä olemme tekemässä päätöksen ja hakemassa täällä uskottavuutta? Nojaako hän sen varaan, että se uskottavuus, jonka me täällä aikaansaamme, on sellainen, että hän voi kuitenkin olla toista mieltä ja kerätä ikään kuin jonkinlaista sympatiaa sitä kautta? Tällainen ikään kuin kahden linjan politiikka hallituksen sisällä — tosin se toinen linja on perin vähäinen, kun se on yhden ainoan henkilön mittainen — mutta yhtä kaikki tällainen kahdella tuolilla tässä mielessä istuminen ei oikein ole hyväksyttävää.

Arvoisa puhemies! Otan näiltä osin osaa ministeri Heinosen taakkaan. Ei ole kovin kiva varmaan viedä asiaa eteenpäin tuon tapaisessa tilanteessa.

Arvoisa puhemies! Toinen osa tämän asian käsittelyä on ollut tietysti se selvitys, joka minulla on tässä kädessäni, selvitys siitä, mitä valtion omistajapolitiikassa ja Soneran osalta viimeisten puolentoista, kahden, kolmen vuodenkin aikana on kaiken kaikkinensa tapahtunut. Mielestäni on vielä muutama sana ja ajatus paikallaan lähihistoriaa tarkastella sen valossa, mitä tämä asiakirja pitää sisällään. Näin senkin vuoksi, että valiokunnan mietintöön on mielestäni valiokunta yksimielisesti kyennyt ja pystynyt kirjaamaan monta tärkeätä asiaa, joita sekä valiokunnan puheenjohtaja että liikennejaoston puheenjohtaja ovat jo meille esitelleetkin. Mutta tämän lisäksi vielä muutama sana.

Se, mitä mietintöön on kirjattu niistä asioista, jotka ovat Soneran ongelmien taustalla, ei meidän keskustalaisten mielestä ole riittävästi kirjattu ja sanottu. On toki ilman muuta selvää, että tämän toimialan yleinen turbulenssi ja yleiset ongelmat ovat merkittävä syy ja pääsyy siihen, että Soneralle on tullut tämän tapaisia vaikeuksia, joiden olemassaolon tiedämme. On toki selvää myöskin se, että 11.9. oli osaltaan tuomassa lisää vaikeuksia myöskin Soneran niin kuin kaikkien muidenkin tuolla toimialalla toimivien yritysten kannalta. Mutta mielestäni ja keskustan mielestä ei ole niin, että vain nämä kaksi asiaa olisivat niitä pääsyitä, jotka ovat ajaneet Soneran tähän tilanteeseen, jossa tätä uusmerkintää ollaan täällä päättämässä, vaan näiden seikkojen lisäksi on selvä virhe jäänyt lähihistoriaan, suuri virhe jäänyt Soneran lähihistoriaan.

Se virhe on se yltiöpäisyys, jota sanaa myös ed. Elo käytti, se yltiöpäisyys, joka riskinoton suhteen muutoin tuossa hyvässä yhtiössä syntyi jostakin ja joidenkin tekijöiden ja joidenkin toimijoiden toiminnan seurauksena. Se oli yltiöpäistä riskinottoa. Se oli yltiöpäistä riskinottoa.

Tässä vaiheessa kuvaan tulee mukaan kysymys, miten oli järjestetty omistajaohjaus. Oliko siinä puutteita ja oliko siinä epäselvyyksiä? Vastaukseni tähän kysymykseen on heti: siinä oli puutteita ja se oli epäselvää. Vielä kertauksen vuoksi sanon sen. Ei minkään toimialan toimintakonseptissa voi olla kestävä juttu se, että yritys ottaa riskejä, tekee riskejä, jotka ovat lähes kolme kertaa yrityksen liikevaihdon mittaisia. Tähän liittyvät ne puutteet, joita omistajaohjauksessa ilmiselvästi aiemmin oli ja joiden parantamisen perään nyt valiokunnan mietinnössä lausutaan aika voimakkaitakin ajatuksia.

Kysymys tietysti kuuluu: oliko liikenneministeri omistajan äänenkäyttäjänä perillä siitä, että näin suuria riskejä otettiin, vai oliko todella niin, että kaikki valta oli annettu operatiiviselle johdolle? Kumpikaan ei ole hyväksi. Jos ministeri oli asiasta tietoinen, silloin hänen olisi pitänyt puuttua asiaan. Ministeri on sanonut tässä asiakirjassa, että hän ei ollut tietoinen. Jos taas oli annettu kaikki valta operatiiviselle johdolle, siinä tapauksessa kysymys kuuluu: oliko ministeriö huolehtinut siitä, että on olemassa riittävän selkeä valtion omistajaohjeistus Soneran johdossa, ja oliko Soneran johdossa sellainen edustus, joka edustus varmuudella käyttää sen 52,8 prosenttia Sonerasta omistavan valtion ääntä riittävän voimakkaalla tavalla? Tästä asiasta huolehtiminen on omistajapolitiikan vastuullisen tahon, tässä tapauksessa liikenneministeriön, tehtävä. Se oli liikenneministeriön tehtävä. Se jäi mielestäni kuitenkin hoitamatta tavalla, jolla se näissä turbulenssin oloissa olisi pitänyt välttämättä hoitaa.

Arvoisa puhemies! Näistä syistä keskusta on halunnut kirjata vastalauseeseensa tämän käsityksen siitä, mitkä tekijät ovat johtaneet Soneran niihin vaikeuksiin, joissa se vielä tällä hetkellä on, toivottavasti ei ole kovin kauan. Me olemme kirjanneet juuri tämän, että omistajapolitiikka pääsi yltiöpäisille urille. Omistajaohjaus ei ollut sitä, mitä sen olisi pitänyt olla. Valiokunnan mietintöön ei selvää kirjausta siitä saatu. Sen takia olemme kirjanneet tämän vastalauseeseemme.

Tämän lisäksi, arvoisa puhemies, juuri valtion omistajapolitiikan ohjauksessa havaitut puutteet edellyttävät meidän mielestämme sitä, että valtion omistajapolitiikka todella keskitetään yhteen ainoaan ministeriöön tai vastaavaan. "Tai vastaavaan" tarkoittaa minun kielelläni sitä, että sen ei tarvitse olla välttämättä valtiovarainministeriö eikä kauppa- ja teollisuusministeriö. Se voi olla myöskin — tämä on oma henkilökohtainen kantani, mitä nyt sanon — pääministerin kanslia, tai pääministerin hallinto, sanotaan tällä tavalla. Onko sen nimi kanslia tai ministeriö, se, on toinen asia. Vaihtoehtoja on erilaisia. Olennaista on se, että on yksi paikka, jossa nämä linjat vedetään ja omistajapolitiikka hoidetaan.

Vaikka aika pitkälle eduskunnassa löytyi valiokunnassa yhteisymmärrystä — ja kiitän oppositionkin näkökulmasta hallitusryhmiä joustavasta tavasta tämän asian käsittelyssä — emme tätä kuitenkaan saaneet lävitse. Tästä syystä esitän keskustan ryhmän nimissä seuraavan sisältöistä lausumaa: "Eduskunta edellyttää, että valtion omistajapolitiikan parantaminen aloitetaan kokoamalla valtion yritysomaisuuden hoito yhteen yksikköön."

Arvoisa puhemies! Esitän tämän keskustan eduskuntaryhmän nimissä.

Vielä aivan, arvoisa puhemies, viime sanoikseni haluan kiitoksella yhtyä siihen valiokunnan mietinnön kohtaan, jossa teroitetaan yleensä uuden ajan tietoverkkojen rakentamisen ja toteuttamisen välttämättömyyttä koko maahan. Tätä ei voida velvoittaa vain Soneran tehtäväksi, ei niin, vaan tämä on valtiovallan tehtävä. Valtiovallan on huolehdittava siitä, että se joko omalla ohjauksellaan tai velvoitteillaan tai resursoinneillaan luo edellytykset sille, että uuden ajan tietoverkot ovat tässä itc-alan maailman mahtimaassa, harvaan asutussa maassa kuitenkin, mahdollisuuksien mukaan ja tasahintaisesti ja -vertaisesti kaikkien kansalaisten käytettävissä.

Olavi  Ala-Nissilä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Pekkarisen erinomainen puheenvuoro vaatii täydentämistä sikäli, että todella minulla on ollut tilaisuus kuunnella maa- ja metsätalousministeriön omistajapolitiikkaa Avena-yhtiöiden osalta jaostossa. On ollut mahdollisuus kuulla, mitä kauppa- ja teollisuusministeriö esittää Kemiran osalta, on ollut mahdollisuus kuulla, millaista omistajapolitiikkaa liikenneministeriö esittää Sonera-yhtiöiden osalta. Kaikilla on hieman erilainen pohjavire ja sävy ja kaikilla ehkä erilainen osaaminenkin näissä kysymyksissä. Mielestäni tästä syystä ihan ajankohtaisesti voi todeta, että kyllä on korkea aika keskittää valtionyhtiöpolitiikkaa, jotta saadaan riittävää osaamista, kun ajankohtaista eduskuntakäsittelyäkin tässä nyt peilataan.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa rouva puhemies! On tietenkin helppo muistaa menneitä ja muistaa, minkälaisia päätöksiä tässä salissa on tehty, mitä puhujakorokkeelta on lausuttu, mutta on myöskin muistettava, että silloin, kun päätökset tehdään, vallitsevissa olosuhteissa pyritään tietenkin aina mahdollisimman hyvään päätökseen. Luulen, että Sonera-tapauksessa on näin menetelty. Nyt kun tiedämme, mitä on tapahtunut, huomaamme, että olisimme todennäköisesti toimineet toisin, jos meillä olisi ollut selkeä omistajapoliittinen ohjelma. Tämä tarkoittaa sitä, että välttyäksemme tulevaisuudessa niistä virheistä, jotka nyt ovat syntyneet, meidän tulee laatia selkeä pörssiyhtiöitä koskeva omistajapoliittinen ohjelma.

Tämä on mietinnön pääsanoma. Mietinnössä edellytetään, että valtioneuvosto tällaisen laatii. Siinä täytyy tietenkin tehdä ero pörssissä noteeratun ja pörssissä noteeraamattoman yhtiön välillä. Jos kysymyksessä on noteeraamaton yhtiö, silloin tietenkin pitää ottaa huomioon ja asettaa erilaisia tavoitteita, aluepoliittisia, työllisyyspoliittisia, yhteiskuntapoliittisia tavoitteita toisin kuin pörssiyhtiössä.

Kun valtio myy osakkeitaan kansalaisille, instituutioille ja muille ja vie yhtiön pörssiin, silloin ostajien tulee voida luottaa siihen, että yhtiö on tämän jälkeen aito pörssiyhtiö, jossa ei oteta niinkään paljon huomioon tai ei oikeastaan lainkaan pitäisi ottaa huomioon mitään muuta kuin se, mitä pörssinoteeratussa yhtiössä yleensä otetaan huomioon, mitä Tamrossa otetaan huomioon, mitkä ovat Tamron tavoitteet, mitkä ovat Keskon tavoitteet, mitkä ovat Wärtsilän tavoitteet jne. Siis aidon pörssiyhtiön tavoitteena on osakkeenomistajien varallisuuden lisääminen, eikä valtio saa pettää osakkeenomistajia, joille se on osakkeitaan myynyt, harjoittamalla sellaista omistajapolitiikkaa, joka on ristiriidassa aidon pörssiyhtiön tavoitteiden kanssa. Tämä ei tarkoita sitä, että tavoitteet olisivat lyhytaikaisia, niin että joka vuosi saavutettaisiin mahdollisimman suuri voitto, vaan se tarkoittaa ennen kaikkea sitä, mikä on pörssiyhtiölle ominaista: pitkän aikavälin luotettavuutta ja olemassaolon varmistamista. Se on kaikkein tärkein periaate pörssiyhtiössä.

Kun tällainen ohjelma aikanaan laaditaan, niin kyllä siinä tulee myöskin ottaa huomioon, että omistajan ja ennen kaikkea pääomistajan vastuu edellyttää osallistumista yhtiön hallitustyöskentelyyn. Pääomistajan täytyy olla mukana, kun päätetään investoinneista, kun päätetään yritysostoista, kun päätetään myynneistä, kun päätetään optiojärjestelmästä. Ei näihin asioihin voi enää yhtiökokouksessa puuttua, vaan yhtiön hallituksessa pääomistajan sana kuuluu. Niiden viestien, mitä yhtiön hallituksesta tulee, on oltava yhdenmukaisia valtion, pääomistajan, intressien kanssa, jotka ovat myöskin samat kuin kaikkien muiden omistajien intressit. Varmasti syntyi Soneralle vahinkoa, kun yhtiökokous toimi toisin kuin Soneran hallitus oli esittänyt, kun yhtiökokous kumosi eikä hyväksynyt hallituksen esityksiä. Tällaistahan ei olisi tapahtunut, jos isännän ääni olisi kuulunut.

Kolmanneksi pitää myöskin ottaa huomioon, että osakkeiden omistamiseen pörssiyhtiössä sisältyy aina riski. Voi myöskin kysyä, onko oikein veronmaksajien varoilla ottaa pörssiyhtiössä riskejä. Minun vastaukseni tuohon kysymykseen on: ei ole oikein veronmaksajien varoilla ottaa riskejä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kun yhtiö on viety pörssiin, niin silloin valtion pitäisi myöskin pienentää omistusosuuttaan yhtiössä, jotta myöskin riski pienentyisi.

Neljänneksi, miten se hallinto sitten järjestetään? Tässä on varsin monessa puheenvuorossa esitetty, että pitäisi keskittää yhteen yksikköön. Se on keskustan vastalauseessa. Mielestäni sen tulisi sisältyä juuri tähän omistajapoliittiseen ohjelmaan. Jos keskitetään yhteen yksikköön, niin tämä merkitsee sitä, että koko omistajapolitiikka tulee johdonmukaiseksi. Yksiköllä, johon asiat on keskitetty, on myöskin suuri asiantuntemus, josta on kaikille hyötyä.

Kun eduskunta todennäköisesti hyväksyy mietinnön molemmat ponnet, niin mielestäni keskustan esittämä ponsi sisältyy tuohon ponteen, joka koskee omistajapolitiikan laatimista. Mikäli sitä mietinnössä olevaa pontta ei hyväksytä, silloin kristillisdemokraatit äänestävät keskustan ponnen puolesta, mutta jos mietinnössä oleva ponsi hyväksytään, silloin me katsomme, että keskustan ponsi sisältyy siihen. Silloin selvitetään, mikä on se yksikkö, kun omistajaohjelma laaditaan. Selvitetään, onko todella viisasta keskittää nämä yhteen yksikköön, ja jos vastaus on kyllä, niin mikä on se yksikkö.

Sitten eräs asia, joka jonkin verran tähän asiaan liittyy, on se, minkä eräät lehdet ja jopa eräs pitkäaikainen kansanedustaja on nostanut esille kysymällä, onko kansanedustaja, joka omistaa Soneran osakkeita, jäävi osallistumaan keskusteluun. Minusta kysymys on loppujen lopuksi täysin aiheeton. Vastaus on mielestäni täysin selvä: totta kai kansanedustaja voi osallistua ja hänen tuleekin osallistua tähän päätöksentekoon. Mutta kuitenkin haluan sanoa, että jos osakkeita omistava kansanedustaja äänestää toisin kuin hän henkilökohtaisesti sitten itse menettelee, niin silloin voi kyllä kysyä, ovatko todella valtion intressit ja henkilökohtaiset intressit ristiriidassa. Tarkoitan sitä, että jos kansanedustaja katsoo, että on oikea toimenpide korottaa osakepääomaa, silloin hänen tulee myöskin henkilökohtaisesti osallistua siihen. Jos hän on sitä mieltä, että tämä on väärä päätös, niin silloin hän äänestää tietenkin vastaan, mutta ei voi myöskään silloin merkitä niitä osakkeita, jotka hänellä olisi mahdollisuus merkitä. Eli pitää toimia kansanedustajana samalla tavalla kuin toimii, kun hoitaa henkilökohtaisia raha-asioita. Tämän sanon sen takia, kun olen huomannut, että on kyllä kansanedustajia, jotka ovat sanoneet, että tämä on kyllä hyvä päätös ja on oikein, että korotetaan osakepääomaa, mutta itse eivät aio osallistua siihen.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Vanha sananlasku neuvoo olemaan lähtemättä merta edemmäs kalaan ja toinen puolestaan toteaa kuuseen kurkottavan kapsahtavan katajaan. Nämä vanhat sananlaskut sopivat Soneraan kuin nyrkki silmään, turpiinhan tässä on tullut kunnolla.

Suomen huippukannattavasta Posti- ja telelaitoksesta tehtiin 1.1.1990 liikelaitos, minkä jälkeen se nopeasti yhtiöitettiin vuoden 1994 kesään mennessä, ja nyt puheiden kohteena oleva Sonera syntyi kesällä 1998. Vallinneen it-alan huuman ansiosta yhtiön arvo kohosi nopeasti ja valtio myös — ed. Kangas, olen todennut — myi omistusosuuttaan saaden kaupoistaan yhteensä noin 40 miljardia markkaa, joilla on pääosin lyhennetty 1990-luvun laman ja pankkikriisin synnyttämää valtionvelkaa.

Soneran johto innostui menestyshuumassa Euroopassa käynnissä olleista uuden teknologian matkapuhelinjärjestelmien umts-lupien huutokaupoista ja päätti kerralla tehdä yhtiöstä merkittävän kansainvälisen it-toimijan. Lasku toimilupien osuuksista oli yhteensä runsaat 22 miljardia markkaa, josta ylivoimaisesti kalleimmaksi tuli niin sanottu 3G-ryhmän ostama saksalainen lupa. Soneran osuus yhtiössä oli 43 prosenttia, millä se oli suurin omistaja. Italiassa, Espanjassa ja Norjassa maksetut lupamaksut olivat Saksassa käytettyyn rahamäärään verrattuna olemattomat. Nopeasti tapahtunut it-alan kurssien lasku ja kannattavuuden romahtaminen johtivat siihen, että Soneralla oli Saksan bisnestensä takia kuluvan vuoden elokuun lopussa yhteensä 28 miljardin markan velkataakka. Se johti nopeasti siihen, että yhtiön kansainvälinen luototus tyrehtyi ja se lähestyi suoritustilaa.

Oudolta tuntuu se, että velkataakka päästettiin näin suureksi, kun kansainväliset luottoluokituslaitokset olivat ja ovat pitäneet kohtuullisena tasona noin 15 miljardia markkaa, mikä onkin nyt yhtiön tavoite nettovelan osalta ensi vuodelle. Tätä tietoa vasten tehty Saksan kauppa tuntuu oudolta, mihin täällä on useassa puheenvuorossa jo otettu kantoja, ylitettiinhän sen takia kerralla hyväksyttävä velkataso.

En myöskään voi olla ihmettelemättä sitä, kuinka suurinta omistajaa eli valtiota ei ole asiasta informoitu. Vai eikö se ole annettuun tietoon mitenkään reagoinut? Ed. Kallis käsitteli varsin ansiokkaasti nimenomaan tätä osaa kysymyksessä. Minun mielestäni molemmissa tapauksissa on tehty vakava virhe, olkoon tieto sitten kumpi hyvänsä, ja sen johdosta haluaisin kyllä tietää todelliset vastuuhenkilöt.

Hallitus on lisäbudjetin perusteluissa eduskunnalle antamassaan Valtion omistajapolitiikka ja Sonera -selvityksessä selittänyt, ettei valtio puutu omistamiensa yhtiöiden operatiivisiin asioihin vaan niistä päättäminen kuuluu yhtiöiden hallituksille ja toimivalle johdolle. Mielestäni politiikka on erikoislaatuinen, kun tappioiden tullessa valtio joutuu kuitenkin heti ottamaan vastuun ja käymään veronmaksajien kukkarolla. Tuskin yksikään merkittävä osakkeenomistaja alistuisi näin holtittomaan omistajien kohteluun. Nyt valtion on pakko alistua ja antaa vaaditut rahat osakepääoman korottamiseen, vaikka se hirvittääkin. Muutoin seuraukset mahdollisen vararikon jälkeen saattaisivat olla vieläkin kohtalokkaammat Suomelle, yksittäisille kansalaisille ja eritoten piensijoittajille.

Arvoisa puhemies! Käytin Soneran määrärahoista puheenvuoron jo kaksi viikkoa sitten, jossa toin esiin perussuomalaisten kantoja asiassa. Haluan kuitenkin lyhyesti vielä ottaa esiin Soneran mielestäni unohdetun perusperiaatteen, onhan yhtiö kuitenkin maamme merkittävin ja haja-asutusalueiden lähes ainoa teleyhteyksien tarjoaja, mikä tekee siitä käytännössä yhden merkittävimmistä maaseudun tele- ja viestintäliikenneyhteyksien peruspalvelujen tuottajan. Tähän saakka Soneran toiminnasta on paistanut selvästi läpi, kuten aikaisemminkin olen todennut, kännykkä mökin mummon käteen ja puhelintolpat nurin -linja. Yhtiön on ryhdyttävä kuitenkin kantamaan vastuunsa myös haja-asutusalueiden puhelin- ja muista tietoliikenneyhteyksistä ja niiden kehittämisestä. Suurimmasta osaa Suomen kyliä puuttuvat tänä päivänä laajakaistayhteydet, jotka ovat käytännössä edellytys häiriöttömien yhteyksien saamiseksi. Näin siitä huolimatta, että valokaapeli on vedetty lähes jokaisen kirkonkylän puhelinkeskukseen. Mainittakoon, että Ruotsin valtiovalta on luvannut vastaavat yhteydet joka talouteen lähivuosien aikana. Joitakin aikoja sitten julkisuudessa olleitten tietojen mukaan Sonera on uhannut lakkauttaa haja-asutusalueilta noin 2 000 puhelinliittymää, jotka se on luvannut korvata gsm-liittymillä. Tästä aiheutuu nykytekniikalla se ongelma, että nämä kansalaiset eivät voi liittyä uudenaikaisen tietotekniikan käyttäjiksi, sillä gsm-tekniikka ei sovellu esimerkiksi internet-tekniikkaan ainakaan toistaiseksi.

Mikäli Suomi aiotaan pitää kauttaaltaan asuttuna, se edellyttää kaikkien mahdollisuuksien hyväksikäyttöä eli mahdollisuuksien turvaamista haja-asutusalueillamme. Nykyinen yritystoiminta nopeita tietoliikenneyhteyksiä koskevine vaatimuksineen ja etätöineen tarvitsee pikaisesti mainitun laajakaistayhteyden. Myöskin maaseudun pienkuluttajan tarpeet on pystyttävä tyydyttämään. Niin kauan kuin valtiovallalla on nykyisen kaltainen merkittävä omistus Sonerassa, on yhtiön vastattava peruspalveluiksi käsitettävien tietoliikenneyhteyksien häiriöttömästä toiminnasta ja ajan tasalla pitämisestä. Tästä on mietinnössä jo jonkinsuuntaisia mainintoja, onneksi.

Mikäli veronmaksajien kukkarolla käydään hädän tullen, on saatavan rahan oltava jollakin tavoin kansalaisten kannalta vastikkeellista. Soneralta on mielestäni edellytettävä toimintastrategiassaan kotimaan asioiden nykyistä parempaa hoitoa, sitähän se juurilleen palaaminen minun mielestäni merkitsee. Tämä periaate on perussuomalaisten eduskuntaryhmän mielestä kirjattava myös käsiteltävänä olevaan määrärahaan.

Arvoisa puhemies! Edellä olevaan viitaten tulen käsittelyn asianomaisessa kohdassa esittämään, että eduskunta liittäisi kolmannessa lisätalousarviossa olevaan Soneran osakepääoman korotukseen tarkoitettuun määrärahaan seuraavan sisältöisen lausuman: "Hyväksyessään määrärahan eduskunta edellyttää Soneran käyttävän osan osakepääoman korotuksesta saamistaan varoista maamme haja-asutusalueiden kiinteän televerkon ja laajakaistayhteyksien mahdollisimman nopeaan rakentamiseen sekä kunnossa pitämiseen ja toteuttavan näin alueellisesti tasapuolista palvelutarjontaa."

Kari Uotila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Vasemmistoliiton valtiovarainvaliokunnan ryhmä ja myös koko eduskuntaryhmä on tämän mietinnön ja tämän ratkaisun takana.

Täällä on keskusteltu siitä, onko ratkaisu riittävä siitä huolimatta, että valtioneuvoston luottamuksellisessa keskustelussa on esitetty ministeri Siimeksen osalta epäilyjä sen riittävyydestä, mikä sitten hänestä riippumattomista syistä vuoti myöskin julkisuuteen. Sen tiedon ja niiden perustelujen ja asiantuntijalausuntojen mukaan, joita olemme valiokuntakäsittelyssä saaneet, emme voi tulla muuhun lopputulokseen kuin siihen, että näissä olosuhteissa ja tässä tilanteessa on luotettava siihen, että tällä satsauksella saavutetaan ne tavoitteet, jotka tälle on asetettu vakavaraisuuden kohentamiseksi ja Soneran tulevaisuuden turvaamiseksi sekä siihen liittyen keskeisesti uuden strategian toteuttamiseksi.

En kyllä, kun täällä on epäilty, miten markkinat reagoivat ja mikä on tämän ratkaisun uskottavuus, omalta osaltani tätä uskottavuutta halua heikentää sillä, että aloittaisin keskustelun siitä, riittääköhän se nyt ihan varmasti ja kaikissa olosuhteissa, vaan lähtökohta on se, että ratkaisu on perusteltu ja tarkoituksenmukainen.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ja valtiovarainvaliokuntaryhmä näkee kuitenkin vähän eri tavalla kuin täällä ed. Kallis ja myöskin ministeri Heinonen ovat nähneet, että Sonerassa olisi — kun se on pörssiyhtiö, ja siitä huolimatta, että valtiolla on siinä vielä yli 50 prosentin enemmistö — valtion rooli vain puhdas sijoittajaintressi. Tämä koskee myös muita pörssiyhtiöitä, joissa valtio on omistajana. Emme tietenkään voi asettaa sellaisia ehtoja pörssiyhtiölle, kuten ed. Vistbackan ponsiehdotuksessa todetaan. Mutta kyllä me voimme nähdä niin, että yhteiskunnallista ulottuvuutta, eräänlaista velvoitetta, toimia myöskin esimerkiksi telepalvelujen saatavuuden turvaamiseksi koko maassa infran kehittämiseksi, tällaista velvoitteen tyyppistä odotusarvoa minusta näin merkittävä omistusosuus kyllä Sonerassa antaa odottaa.

Monta kertaahan ratkaisut ovat kuitenkin valinnaisia. Strategiassa voidaan katsoa joskus kotimaahan päin, joskus ulkomaiden suuntaan. Sonerassa on aiempina vuosina hyvin voimakkaasti lähdetty, niin kuin täällä on sanottu, yltiöpäisesti kansainvälisiin projekteihin ja kuvioihin. Nyt uudessa strategiassa eräällä tavalla käännytään takaisinpäin. Niin kuin mietinnössäkin todetaan, uusi strategia antaa mahdollisuuksia eräällä tavalla toteuttaa myöskin Suomen kannalta tärkeää infran kehittymistä ja palvelujen turvaamista myöskin syrjäseuduilla.

Kun valtio on omistajana omassa yhtiössään, vaikka vain osaomistuksellakin, niin kyllä sen pitää olla, niin kuin sanotaan, ylä- ja vastamäessä. Jos silloin, kun menee lujaa, on pystytty yli 40 miljardia ottamaan ulos, niin kyllä minä sen ymmärrän, että sitten, kun täälläkin kerrotuista monista syistä ja Sonerasta riippumattomistakin syistä on jouduttu vaikeuksiin, on luonnollista, että silloin myöskin alamäessä valtio kantaa omistajana oman roolinsa ja vastuunsa siitä, että tilanne pystytään vakauttamaan ja tietä eteenpäin tasoittamaan.

Täällä ei valiokunta ole ryhtynyt vanhojen kaiveluun, ja minusta se on ihan oikein. Oikeastaan vähän yllätyin, kun ministeri Niinistö äskettäin puheenvuorossaan ryhtyi kaivelemaan vanhoja siitä, onko myyty tarpeeksi ja tarpeeksi nopeasti jne. Minusta tässä, jos ruvettaisiin vanhoja kaivelemaan, niin sitten pitäisi tietysti kaivella paljon muutakin kuin sitä, onko myyty ja yksityistetty tarpeeksi nopeasti silloin, kun pörssikurssi oli kovin korkealla. On välttämätöntä todeta kuitenkin vasemmistoliiton eduskuntaryhmän periaatteellinen kanta, joka on kriittinen yltiöpäiseen yksityistämiseen valtion omistuksen myynnissä. (Ed. Vistbacka: Paljonhan on yksityistetty juuri tämän hallituksen aikana!) — Näin on tapahtunut, mutta kritiikki on ollut kovaa meidän taholta, niin kuin ed. Vistbacka hyvin tietää.

Mitä sitten tulee jatkoon, niin olen samaa mieltä kuin ed. Kallis, että mietintöön sisältyvä ponsi, että eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto laatii seuraavien valtiopäivien aikana pörssinoteerattuja valtionyhtiöitä koskevan omistajapoliittisen hallinnointiohjelman, pitää sisällään myös sen pohdiskelun, millä tavalla hallinnointi jatkossa tulee järjestää. Siirretäänkö yhteen ministeriöön, tuleeko joitakin ehkä uusia elimiä omistajaohjausta tekemään? Tämä on avoin kysymys, ja siihen ei ole otettu suoraan tässä mietinnössä kantaa. Myöskään vasemmistoliiton eduskuntaryhmällä ei ole tässä vaiheessa kantaa siihen, pitääkö ensinnäkin keskittää ehdottomasti yhteen paikkaan ja mikä se paikka tulisi olemaan. Sen takia tämä ponsi on tärkeä, ja siinä mielessä ed. Kallis oli aivan oikeassa, että se tekee täysin tyhjäksi ja tarpeettomaksi keskustan esittämän vastalauseen. Vaikkei tässä ole vanhoja kaiveltu, lukija voi todeta mietinnön osalta, että on tähän, voisiko sanoa, kohteliasta kritiikkiä myöskin sisällytetty. Varmasti siinä mielessä tämä käsittely ja keskustelu ei ole todellakaan mennyt hukkaan ja toivottavasti opiksi ja ojennukseksi otetaan.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Uotila hieman kritisoi omaa lausumaehdotustani. Mielestäni, jos lukee valiokunnan mietinnön sivun 2 viimeisen kappaleen siltä osin kuin tämä asianomaisella sivulla päättyy ja jatkuu sivulle 3, täällähän vihjataan nimenomaan juuri samaan asiaan, kun todetaan lähtökohtana, että sijoitusintressin ohella on myös muuta. Mielestäni silloin kun näin vihjataan, miksei sitä voida sanoa sitten suoraan? Lausumaehdotuksessa on nimenomaan suoraan sanottu se, mihin asianomaisessa mietinnössä vihjataan.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten puheenvuorossani totesin, vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä nähdään, että on myöskin muuta roolia kuin puhdas sijoittajan rooli. Mutta sellainen muotoilu ja sellainen ehto tälle, mitä ed. Vistbackan lausumaehdotus pitää sisällään, on mielestäni täysin mahdoton eikä voi tulla kysymykseen tässä, vaikka sen ajatus ja toive siitä, millä siihen pyritään, on varmasti hyvin saman suuntainen kuin mitä myöskin meidän ryhmässämme hyvin vahvasti esiintyy.

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nimenomaan valtiovarainvaliokunnan liikennejaostossa haluttiin mietinnöllä korostaa juuri palvelujen ja elinkeinopolitiikan näkökulmaa ja nimenomaan laajempaa Soneran ja muidenkin yhtiöiden — telemarkkinalakiin viitaten — merkitystä ja tehtävää nimenomaan televerkkopalvelujen kohtuullisessa järjestämisessä ja aluepoliittisesti tasapuolisessa järjestämisessä. Tästä lähtökohdasta on vain sitten tarkasteltu asiaa riippuen tietysti siitä, kumpi asia painottuu, sijoittajaintressi vai tämä valiokunnankin esille tuoma ja myös valtiovarainvaliokunnan tämän vuoden mietinnössä tärkeänä pitämä näkökulma. Se määrittelee pitkälti sitten myöskin niin sanotun hallinnointipaikan ministeriö- ym. tarkastelussa.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kuten nyt näyttää, salin väki näyttää vähän kerrassaan väsyvän puhumiseen ja kuuntelemiseen varsinkin. Sellaisenaan jos tämän asian näkee, me kuitenkin olemme vakavan asian edessä turvatessamme valtionyhtiö Soneran tulevaisuuden ja sen pelastamisen. Jos tässä asiassa katsoisimme lyhytnäköisesti, olisin valmis näkemään sellaisenkin näköalan, uskooko omistaja yhtiönsä tulevaisuuteen. Olemme kuulleet useita todistuksia ja puheenvuoroja siitä, että on syytä uskoa ja luottaa siihen, että on kysymys kansallisomaisuudesta — ja uskaltaisin luonnehtia — myöskin sen kansallisomaisuuden pelastamisesta tässä asiassa.

Kun hiljan taksissa kuuntelin erään pakinoitsijan näkemystä tässä asiassa, pakinoitsija totesi, että liikenne- ja viestintäministeri uskoo ja on luvannut, että jokaisen markan, minkä Soneraan sijoittaa, saa kuusinkertaisena takaisin. Niin voisi ajatella, että valtiovaltakin nyt on todella vaurastumassa tehdessään tällaisen sijoituksen. No, en kuitenkaan olisi valmis uskomaan, että tämä näin helposti tapahtuu ja käy. Perimmiltään kysymys on uskottavuuskuvasta, että ellei isäntä eli valtio luota omaan yhtiöönsä ja sen tulevaisuuteen, kuka siihen sitten luottaa.

Tältä osin pidän hallituksen esitystä tässä asiassa onnistuneena, vaikka signaalit, mitä eduskuntasalista kuullaan, eivät välttämättä ole olleet kaikki kovin uskottavia tässä asiassa eivätkä varsinkaan sellaisia, että voitaisiin uskoa, että tämä asia onnistuu. Nyt luonnehtisin tätä asiaa niin, että ennen kuin isosta yhtiöstä saadaan hyvää tulosta tulevaisuudessa, siihen pitää myöskin sijoittaa, antaa sille kasvumahdollisuuksia ja antaa sen kasvaa, niin kuin nyt käsittääkseni tätä yhtiötä on hoidettukin. Maailmantilanne on vain muuttunut niin, että sijoitetut markat eivät ole tällä kertaa tarjoamassa pikavoittoja, ja uskon, että eivät tule myöskään myöhemmässä vaiheessa näitä tarjoamaan.

Aikaisemmin kuulimme ed. Vistbackan hyvin perustellun esityksen siitä, että valtion sijoittaessa lisää rahaa Soneran osakepääomaan samalla myöskin edellytetään jotakin, mitä sen eteen pitää tehdä. Pidän tätä asiaa erinomaisen tärkeänä kynnyskysymyksenä, nimenomaan kynnyskysymyksenä siitä, että kun rahaa laitetaan sinne, pitää myöskin kansalaisille turvata jotain yhdenmukaisuusperiaatetta ja pitää turvata myöskin sellaista, mikä perimmiltään valtionyhtiön omistajapolitiikkaan on liittynyt: koko maan teleliikennepalvelut ja niitten palveluitten käyttömahdollisuus.

Ei voi olla oikein eikä oikeatyyppistä se, että kerätään, monen muunkin yhtiön lailla, ikään kuin hedelmät ja marjat sieltä, mistä ne helpoimmin ovat saatavissa, tiheästi asutuilta seuduilta unohtaen takametsien mummot ja miehet niin, että heiltä viedään tämmöisen loistavan teleliikenteen käyttömahdollisuudet, mitä Sonera omine verkkolinjoineen on tarjonnut. Vaihtoehto ei voi olla, että kaadetaan puhelintolpat nurin ja sanotaan mummolle: osta kännykkä, kun se kännykkä ei vielä siellä korven perillä saata edes kuuluakaan. Tähän nähden näyttää aika johdonmukaiselta ja selkeältä tämä linja myöskin, kun viime viikolla kokoomuksen puheenjohtajistoon kuuluva ed. Katainen totesi, että koko maata ei tarvitse pitää asuttuna. Tässä voisi sanoa, että Sonera on ollut myöskin sillä linjalla, ettei koko maassa tarjota edes asumisen mahdollisuuksia, ainakaan sellaisia elämisen mahdollisuuksia kuin Ruuhka-Suomessa on olemassa. En tiedä, onko tämä oikein ja onko tämä kokoomuksen laajemminkin hyväksytty ja käsitelty toimintalinja, mutta aika ihmeenä sitä pidän.

Ihmeenä pidän myöskin sitä, että vasemmistoliiton syvissä riveissä, syvissä riveissä Lapissa, Kainuussa, Karjalassa ja jossain muualla kaukana Pääkaupunkiseudulta, ollaan myöskin valmiita tukemaan tätä mielin määrin vapaasti eikä kanneta ollenkaan huolta siitä, mitä köyhä kansa saa tästä hyötyä ja mitä kansalaisen eteen on tästä käteen jäämässä. Toivoisin, että eduskunnassakin syntyisi sellainen keskustelu, että tämän asian puitteissa nähtäisiin ja tunnettaisiin sellaista vastuuta, mitä jokaisen suomalaisen kansalaisen tästä on syytä tavoittaa ja löytää.

Rouva puhemies! Kannattaessani ed. Vistbackan ehdotusta tässä asiassa toivon, että se saa eduskunnassa sellaisen siunauksen, että koko maa tuntee päässeensä myöskin näitten sijoitettujen miljardien joukkoon niin, että joskus sieltä hyötyä mitatessaan saa myöskin sellaisen tuloksen, että pääsee soittamaan omalla lankapuhelimellansa kotimökistänsä eikä tarvitse tulla ja matkustaa Helsinkiin sitä varten, että laadukkaat teleyhtiöt toimisivat.

Liikenne- ja viestintäministeri Olli-Pekka Heinonen

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty hyviä puheenvuoroja valiokunnan mietinnön pohjalta. Sinänsä mielestäni valiokunta on omassa mietinnössään keskittynyt olennaisiin kysymyksiin. Tietysti olen hyvin iloinen siitä, että perusratkaisun osalta näkemys näyttää olevan hyvin yhtäläinen. Olen myöskin hyvin iloinen siitä, että oppositio on nähnyt tämän niin tärkeänä kansallisena kysymyksenä, että on halunnut olla mukana vahvasti vastuuta tästä tärkeästä ja isosta ratkaisusta kantamassa, josta me tänään olemme sitten lopullisesti valtion kannan kiinni lyömässä.

Käytetyissä puheenvuoroissa on aika paljon noussut esille kysymys siitä, jos Sonera on mukana telealalla ja valtio osallistuu tämän kaltaiseen oman pääoman vahvistamiseen yhtiön osalta, mitä muita odotuksia laajakaistayhteyksien ja kiinteiden yhteyksien koko maahan laajentamisen osalta samalla voisi olla olemassa. Mielestäni on hyvin olennaista, että tämä keskustelu käydään nyt laajalti ja että peruslähtökohdat tulisivat mahdollisimman selkeiksi.

On niin, että valtiolla luonnollisesti on mahdollisuus, velvollisuus ja vastuukin pitää huolta omistuksiensa arvon kehityksestä, siitä, että omistus kehittyisi mahdollisimman suotuisasti, myönteisesti. Se on omistajapolitiikan keskeinen lähtökohta. Se on myöskin se lähtökohta, jonka muun muassa valiokunta on kirjannut ylös silloin, kun Soneran osalta nollavaltuus on tullut hyväksytyksi. Osa sitä vastuunkantoa on se, että valtio voi halutessaan päättää sen kaltaisesta oman pääoman vahvistamisesta, jonka osalta se on nyt päätökset tehnyt. Se on, niin kuin täällä joku, taisi olla ed. Karjula, totesi, markkinaoperaatio. Näin se on, ja se on yhtenä omistajana tehty markkinaoperaatio oman omistuksen arvon myönteiseksi kehittymiseksi.

Valtiolla on myöskin velvollisuuksia. Valtio on, itse asiassa eduskunta lainsäädännössään, asettanut tietyt velvoitteet sen suhteen, miten telepalveluja maassa kehitetään. Todellakin se muoto ja tapa, jolla noiden velvoitteitten asettaminen on tapahtunut, on ollut se yleinen telemarkkinalainsäädäntö, joka maassa on voimassa, joka koskee samalla tavalla kaikkia toimijoita, jotka haluavat teletoimintaa maassa harjoittaa. Se on myöskin se keino, jolla turvataan se, että niin sanottu peruspalvelu telepuolella on maan kaikissa osissa yhtäläisesti saatavilla. Meillä Suomessa on määritelty se, mikä tuo peruspalvelu on. Se on tänä päivänä kiinteä puhelinyhteys, minkä peruspalvelun määrittely pitää sisällään. Siihen sisältyy myöskin se, että on mahdollisuus taata kiinteän puhelinyhteyden hinnalla mobiiliyhteys edellyttäen, että palvelun taso pysyy saman kaltaisena kuin se olisi kiinteän yhteyden osalta olemassa.

Voimme tietysti käydä, ja varmasti on hyväkin, että käymme sitä keskustelua, olemmeko menossa tilanteeseen, jossa peruspalvelun määrittelyä pitäisi jollain tavalla muuttaa, ja tulisiko laajakaistakysymys ottaa enemmän huomioon peruspalveluluontoisena jatkossa. Nämä ovat varmasti asioita, joista on tärkeää keskustella. Ne ovat isoja aluepoliittisia kysymyksiä. Ne ovat isoja infrastruktuuriin liittyviä kysymyksiä. Mutta oikea paikka käsitellä niitä on tätä alaa koskeva lainsäädäntö, ei se, että valtio omistajapolitiikkansa kautta yhtä yhtiötä, joka toimii noilla markkinoilla, hyväksi käyttäen nämä velvoitteet toteuttaisi.

Ainakin ed. Karjula viittasi puheenvuorossaan vähän siihen, toteutuuko tasavertainen kohtelu eri teleyhtiöiden osalta, kun valtio on tällaisessa markkinaoperaatiossa mukana. Huomattavasti suurempi kysymyshän tasavertaisen kohtelun ja kilpailun turvaamisen kannalta olisi se, jos valtio olisi operationaalisessa toiminnassa yhdessä yhtiössä sisällä tekemässä käytännössä telepolitiikkaa yhtiön kautta. Silloin varmasti olisimme tilanteessa, jossa ei voitaisi puhua tasavertaisista markkinaolosuhteista eri toimijoiden kesken, jotka markkinoilla toimivat. Tasavertainen suhtautuminen eri toimijoihin markkinoilla, johon myöskin valiokunta mietinnössään viittaa, on ollut myös yksi lähtökohta sille, miksi valtio omistajana ei ole mukana sisällä yhtiössä tekemässä operationaalisia päätöksiä. Näen, että se on ainoa mahdollinen tapa, jolla tässä suhteessa voidaan toimia.

Lopuksi vielä näkemys äskeiseen puheenvuoroon, jossa viitattiin erääseen pakinoitsijaan; he usein tietysti kärjistävät asioita. Haluan vaan ehkä eduskunnankin pöytäkirjaan todeta sen tosiasian, että tässä suhteessa en ole luvannut yhtään mitään. Tuon yhtiön osakkeen arvon kehityksen osalta kukaan ei sen kaltaisia lupauksia voi eikä varmasti halua antaa. Siihen meillä kenelläkään ei ole minkään näköistä tietämystä, ja se olisi täysin virheellinen ratkaisu kaikelta kannalta katsottuna. Olen enemmänkin halunnut kuvata sitä, mikä on tämän antiratkaisun investointiluonteisuus, että sitä ei sotketa tukiratkaisuksi, niin kuin aika paljon julkisessa keskustelussa on sotkettu, mutta siitä ei ole kysymys. Kysymys on nimenomaan investoinnista, jonka osalta odotamme myöskin sitä, että se on kannattava ja sillä tavalla kannattava, että saamme myöskin sijoittamamme varat tulevaisuudessa takaisin.

Seppo Lahtela  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri käytti ansiokkaan puheenvuoron todetessaan, että henki sen tyyppisenä, niin kuin tässä perusteluissa halutaan lausuttavaksi, mikäli eduskunta tämän nyt hyväksyy suuressa viisaudessaan, oli vastaavan tyyppinen. Pidän tätä ja näköalaa hyvänä.

Mutta myöskin ministerin puheenvuorosta kävi ilmi se, että pitää uskoa tulevaisuuteen. Niin kuin aikaisemmin sanoin, ellei omistaja elikkä valtio pääomistajana usko, ei siihen usko kukaan muukaan. Kyllä markkinat toimivat sen jälkeen, kun joku uskoo.

Kari  Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministerin kantaan siitä, että lainsäädännöllä pitäisi edistää näitä palveluja, laajakaistapalveluja: Niin kuin mietinnössä todetaan, se on käytännössä mahdollista kiinteän verkon kautta. Tämä oli rohkaisevaa puhetta. Mutta kun nyt ministeri on tänään tehdyillä päätöksillä siirtymässä pois muihin tehtäviin valtioneuvoston jäsenyydestä, tietysti tämän puheen uskottavuus ei ole samaa luokkaa kuin se olisi ollut vielä aikaisemmin. Mutta silti rohkenen toivoa, että eräällä tavalla jonkinlaisena testamenttina ministeri voisi hyvin jämäkästi esiintyä sen puolesta, että jollei Soneran kautta — eikä pelkästään Soneran kautta — sitten muulla tavalla todella huolehditaan siitä, että palvelut ovat kaikkien tavoitettavissa. Silloin on kysymys laajakaistaverkosta ja kiinteän verkon rakentamisesta ja kehittämisestä.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastauksena ministerin puheenvuoroon, jota en kuullut (Naurua) kaikilta osin — olin lääkärin luota tulossa, mutta lopun toki kuulin — ja yhtyen siihen, mitä ed. Uotila edellä sanoi, on todella tavattoman tärkeää, että ministeri nyt kertoo viimeisenä päivänään (Naurua) tai viimeisinä päivinään, kun täällä talossa on, tuon ajatuksen — en lue hänelle viimeisen päivän lukuja tässä, vaan sanon, että viimeisinä päivinä — että kyllä valtiolla täytyy olla vastuu Suomessa, jos missä, siitä, että uuden ajan tietoverkot ovat niin hyvällä teknologialla, kuin suinkin mahdollista on, mahdollisimman tasavertaisesti kaikkien kansalaisten käytettävissä.

Jos jälkiviisastella todella saa, niin ministeri ehkä hivenen aikaisemmin tämän saman viisauden olisi voinut pukea käytännön operatiiviseksi toiminnaksi. Mutta kiva muisto jää tästäkin. Tämäkin on parempi kuin ei mitään.

Ismo  Seivästö  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli miellyttävää kuulla, että ministeri korosti palvelujen kehittämistä ja sitä velvollisuutta, mikä tähän liittyy.

Mutta kun ministeri on nyt paikalla, kysyisin sitä asiaa vielä tästä toisesta vaihtoehdosta, kun eräs europarlamentaarikko on viitannut siihen, että olisi voitu menetellä niin, että olisi ajettu konkurssiin pääyhtiö, terveet osat olisi irrotettu ja jätetty Saksan velat maksamatta. Olisiko tämä ollut parempi vaihtoehto turvata peruspalvelut ja työllisyys kuin tämä, mitä nyt esitetään? Miten ministeri kommentoi tätä vasemmistoliiton europarlamentaarikon ehdotusta?

Esko-Juhani  Tennilä  /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Minusta Soneran aiemman juppijohdon seikkailuretki Saksaan olisi pitänyt estää ja se tehtävä olisi kuulunut liikenneministerille. Se on minun varma käsitykseni asiasta edelleenkin. Tässä se virhe tuli.

Nyt Sonera palaa juurilleen kotimaan ja lähialueen toimijaksi. Tämä vahvistetaan nyt sitten paradoksaalisesti jopa eduskunnan tahtona, kun rahaa annetaan. Näin minusta valtionyhtiötä pitääkin voida ohjata. Minua tyydyttää tämä uusi linjaus, ja sen pohjalta olen valmis hyväksymään esitetyn 3 miljardin markan rahan, joka Soneralle menee.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tyydytyksellä voin todeta ministerin vastauksen siltä osin, että tarkoitus on nimenomaan, että palvelut ovat saatavissa eri puolilla maata. Mutta niin kuin omassa puheenvuorossani totesin, muutama viikko sitten lehdessä oli suuri juttu siitä, kuinka Sonera korvaa noin 2000 lankaliittymää gsm-puhelimilla. Se tarkoittaa sitä, että nämä ihmiset, jotka ovat siellä linjan päässä, eivät pääse mukaan tähän nykytekniikkaan. Kun asianomainen virkamies vielä toteaa, että he tekevät asiakaskohtaisesti näitä valintoja, se on ikään kuin mielivaltaa myöskin. Minun mielestäni se ei ole ihan oikein silloin, kun puhutaan, että kaikkien pitää saada palveluja. Riippuu siitä, minkälainen ihminen siellä pylväslinjojen päässä on kiinteässä puhelinverkossa, katkaistaanko se vai ei. Minun mielestäni se ei ole oikein eikä tasapuolista peruspalvelua ainakaan.

Liikenne- ja viestintäministeri Olli-Pekka Heinonen

Arvoisa puhemies! Muutama kommentti saatuihin kommentteihin.

Ensinnäkin kysymys siitä, olisiko eräiden europarlamentaarikoiden esittämä malli ollut parempi malli. Ei varmasti olisi ollut. Jos se olisi ollut parempi malli, varmasti olisimme semmoista mallia esittäneet, eikä se varmasti olisi ollut käytännössä edes mahdollinen malli toteuttaa.

Kun on kiinteästä verkosta puhuttu, täytyy tietysti muistaa, että kiinteä verkko on kannattavaa liiketoimintaa. Elikkä siinä mielessä tavallaan se on hyvin olennainen osa teleyhtiöiden toimintaa ja kannattavaa sen kaltaista. Elikkä siinä mielessä ne palvelut, jotka siihen liittyvät, ovat myöskin kaupallisesti katsoen kannattavia palveluja, joita yhtiöt varmasti tulevat tulevaisuudessakin vahvasti ylläpitämään.

Kysymys vielä kerran oikeastaan tästä Saksan-ratkaisusta, joka on tullut esille: Mielestäni on huomioitava sen osalta kaksi olennaista asiaa.

Toinen on se kysymys, että jos rikkoen lainsäädäntöä, rikkoen niitä sitoumuksia, joihin valtio ensimmäisen kerran vuonna 98 sitoutui listalleottoesitteissään ja sittemmin myyntiesitteissään, jos niitä rikkoen olisimme tuossa tilanteessa silloin, kun noita ratkaisuja oltiin tekemässä, puuttuneet yhtenä omistajana siihen päätöksentekoon, täytyy tietysti katsoa myöskin sitä, mitä sen kaltaisesta tilanteesta ja puuttumisesta olisi seurannut. Yhtiö oli silloin tilanteessa, jossa kansainväliset institutionaaliset sijoittajat olivat sijoittaneet miljardeja rahaa sen yhtiön kehitykseen nimenomaan siitä syystä, että se oli mukana kansainvälisissä huutokaupoissa hankkimassa toimilupia. Se oli siis se peruste, jolla isot institutionaaliset sijoittajat olivat olleet mukana tekemässä ratkaisuja. Ajatellaan, että sen kaltaisessa tilanteessa yksi omistaja, vaikkakin iso omistaja, olisi tullut mukaan siihen päätöksentekoon ja sanonut, että ette ole siellä markkinoilla, tämän kaltaisia ratkaisuja ei voida tehdä, niin toki sen kaltaisessa tilanteessa näillä muilla omistajilla on täysi korvausvelvollisuus sitä yhtä omistajaa kohtaan. Tuntien tuon amerikkalaisen korvausvelvollisuuskäytännön, mielestäni ei ole pelkästään mahdollista, vaan erittäin todennäköistä, että sen kaltaisessa tilanteessa tuon kaltainen korvausvastuu valtiolle olisi myöskin aiheutunut.

Toinen näkökulma, joka on syytä muistaa, on varmasti se, että kyllähän tuo keskustelu huutokaupan ympäriltä oli hyvin laajalti silloin julkisuudessa. Yhtiö antoi lukuisia pörssitiedotteita siitä, minkälaisissa prosesseissa yhtiö on mukana. Meillä Suomessa käytiin laajaa keskustelua asiasta. Eduskunnassa oli esillä nollavaltuuden yhteydessä Soneran strategia, jossa oli kirjattu ne yleiset linjaukset. Täällä käytiin keskustelua. Asia oli esillä yhtiön hallituksessa ja yhtiön hallintoneuvostossa. Kriittisiä puheenvuoroja siinä ilmapiirissä ei ollut, vaan lähtökohdat niillä odotusarvoilla, jotka siinä maailmantilanteessa olivat olemassa, olivat täysin toisenlaiset.

Tietysti näin jälkikäteen voidaan aina sanoa, että olisi pitänyt tietää ja olisi pitänyt puuttua. Siinä tulevat sitten lainsäädännölliset ongelmat ja muut ongelmat, mihin äsken viittasin. Mutta mielestäni on myöskin rehellistä sanoa, että siihen ajatukseen sisältyy aika paljon jälkiviisautta, jossa siirretään tietty hetki täysin toisenlaiseen maailmaan tuon toimialan kehityksen osalta, kuin mikä oli se hetki, jolloin yhtiö noita päätöksiä teki. Toki jälkiviisauteen on kaikilla oikeus. Mutta on myös rehellisyyden nimissä muistettava, että se on aina jälkiviisautta.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ne sanat, jotka ministeri Heinonen äsken sanoi, sanoisin vähän toisella tavalla, toisessa järjestyksessä. Nimittäin sillä hetkellä, kun päätettiin listausehdoista ja ne julkistettiin, valtio-omistaja otti kaikki nämä riskit. Se otti toiminnalliset riskit tähän päivään saakka, ja nyt tämä eduskunta tunnin parin sisällä kantaa vastuun näistä riskeistä. Näin lyhyt tarina se voi olla, jos sen haluaa kiteyttää.

Maria Kaisa  Aula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varmasti nämäkin ovat ihan relevantteja näkökohtia, mitä ministeri Heinonen esitti. Mutta toisaalta voi myös kysyä sitä, eikö olisi ollut järkevää, että Soneran hallitus ja mielellään tietysti siellä valtio-omistajan intressiä edustaneet tahot olisivat määritelleet jonkunlaisen riskisitoumuksien ylärajan, joka näissä huutokaupoissa olisi voitu ottaa. Eivät varmaan nämä kansainväliset sijoittajatkaan siitä lähteneet, että ehdolla millä hyvänsä näihin osallistutaan.

Mutta kyllä kai kaikkein ongelmallisin kysymys on yleensä kysymys valtiosta pörssiomistajana. Jos valtio listauksen yhteydessä antoi sitoumuksen, että se ei puutu yhtiön asioihin, mutta toisaalta jäi enemmistöomistajaksi aika pitkäksi aikaa, näissä on joku sovittamaton ristiriita, ja tämä ei toimi. Jos annetaan sitoumus, ettei puututa yhtiön omistuksiin, silloin olisi kai aika nopealla aikataululla luopua valtion omistuksesta, jotta kokonaisuudessa olisi ollut jonkinlaista logiikkaa.

Esko-Juhani  Tennilä  /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Liikenneministeriön olisi pitänyt ehdottomasti estää Soneran juppijohdon Saksan-seikkailu. Emme olisi tässä tilanteessa lainkaan. Se olisi pitänyt estää. Omistajat puuttuvat aina yritysten toimintaan muodossa tai toisessa, isot enemmän ja pienet vähemmän, ja onhan kumma, jos valtio-omistaja ei puuttuisi oman yhtiönsä toimintaan, jossa se on enemmistöosakas. Nyt puututaan määrätyllä tavalla. Annetaan rahaa, mutta ilmoitetaan, mille linjalle rahaa annetaan. Minua tyydyttää Soneran uusi linja aivan täysin.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei kai listautuminen eikä mikään muukaan aiempi eduskunnan tai hallituksen päätös voinut merkitä sitä, että eduskunta tai hallitus olisi antanut minkälaisen tahansa valtakirjan Soneran osakevähemmistössä oleville omistajille tai operatiiviselle johdolle, ja melkein minkälainen tahansa se valtakirja oli, jos yritys ja sen johto pystyi tekemään riskiratkaisun, joka oli lähes kolme kertaa suurempi kuin yrityksen liikevaihto sillä kertaa. Ilman muuta omistajalla pitää olla jossakin vaiheessa puhevalta.

Ministeri sanoi, että nämä säädökset ovat vähän vaikeita eikä voida puuttua. Jos ei ministeriö olisi voinut puuttua operatiivisen johdon toimintaan, miksei ministeri vaikuttanut siihen, että olisi otettu koolle yhtiökokous, jossa enemmistöomistaja vähemmistöomistajien kanssa yhdessä olisi arvioinut sen, ollaanko oikealla tiellä, jos näin rajuja riskejä ollaan ottamassa? Mielestäni tämä kysymys vähintäänkin on aiheellista tehdä.

Liisa  Hyssälä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olisin tässä keskustelussa jo toivonut, että ministeri Heinonen olisi edes pieneltä osin myöntänyt, että Sonera on ajautunut vaikeuksiin osaltaan ylisuuren riskinoton johdosta epävarmoilla markkinoilla. Ihmettelen todellakin, että kun ministerillä oli niin sanotusti oma mies hallituksessa, tieto ei kulkenut, että nyt ollaan tällaisilla rajoilla, että kolme kertaa liikevaihdon verran ollaan ottamassa riskiä todella epävarmassa tilanteessa. Ja näistä valtuuksista: omistajaintressistä olisi luullut, että jokin yläraja olisi asetettu riskeille ja katto sille, miten ulkomailla voidaan toimia.

Pauli  Saapunki  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni on hirmuisen hyvä asia, että rahan irrottamisesta tähän tehtävään ja pelastamiseen ollaan näin yksimielisiä, mutta haluanpa tuoda esille sen tunnelman, joka tuolloin vallitsi, kun olin itse hallituksen kokouksessa läsnä. Kun piti olla kolme ostajaa Saksan umtsille, kolme jakamaan tämän vastuun, yksi lipesi siinä vaiheessa. Ratkaisu piti tehdä, otetaanko kahdestaan Telefonican kanssa vai ei. Silloin ratkaisu tuli. Silloin oli sellainen tunnelma, että kahdestaan otetaan ja myydään voitolla se kolmasosa. Tämä kuvaa vain sitä, mikä oli maailman tilanne tuolloin. Jos tuo tilanne siirretään tähän päivään, se ei tietenkään ole sitä, mutta silloin oli maailman tilanne sellainen. Luultiin, että kun se yksi kolmasosa myydään muualle, vielä voitetaan. Tällainen se oli, mutta aikaa ei ollut siirrettävissä toisiin päiviin silloin, kun päätös yllättäen tuli, että kahdestaan pitää ostaa.

Klaus Hellberg /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä näistä riskeistä oli tietoa eduskunnassakin, kun runsaat puolitoista vuotta sitten esitettiin Soneran koko valtion osakekannasta luopumista, mutta tietysti on aivan selvää, että kun tällaisesta toiminnasta on kyse, kyllä riskejä joutuu ottamaan. On tietysti valitettavaa, että Soneran kohdalla näin on käynyt. Kyllähän meillä toisaalta historia osoittaa, että tuskin suomalaiset yritykset pärjäävät maailmalla rahan voimalla. Osaamisen voimalla siellä ainoastaan pärjätään.

Uskon, että tässä tilanteessa on tietysti järkevää, että valtio osallistuu Soneran osakeantiin. Tällä tavalla pyritään suorittamaan pelastusoperaatio, joka johtuu yhtiön kansainvälistymispyrkimyksistä. Minusta on hyvä, että näin yksiselitteisesti voidaan ilmeisesti lähteä siihen, että osakeantiin ryhdytään. Olkoon tämä toivottavasti jonkinlainen opetus siitä, ettemme me suomalaiset pärjää maailmalla rahan voimalla vaan osaamisen voimalla. Se liittyy varmaan koko yhteiskuntaamme monella eri osa-alueella.

Olemme kaikki kansanedustajat saaneet muutama viikko sitten teoksen High Technology Finland 2002, jossa esitellään pieniä innovatiivisia yrityksiä, jotka ovat jo kansainvälisillä markkinoilla mukana. Tämä osoittaa sen, että meillä on satoja kappaleita tällaisiakin pieniä korkean teknologian yrityksiä, jotka pyrkivät kasvattamaan osaamista ja eri toimialoilla hajauttavat teknologiariskiä. Tätä kautta pyritään luomaan uutta kasvavaa vientiteollisuutta. Tässäkin voidaan huomata se, että osaaminen on meidän mahdollisuutemme joka suhteessa.

Suomalaisia suuria yrityksiä on verissäpäin tullut maailmalta takaisin, kun ne ovat sinne lähteneet, sekä valtionjohtoisia yrityksiä että yksityisiä yrityksiä sadoittain, mutta on tietysti myös onnistuttu. Tässä tapauksessa ei nyt onnistuttu. Tätä yritettiin toteuttaa rahan voimalla ja se epäonnistui surkeasti.

Mutta haluaisin puuttua nyt muutamaan asiaan. Yksi aika oleellinen on tietysti tämä valtionyhtiön omistajapolitiikka, joka nyt on tässä hyvin vahvasti noussut esille. Kyllähän se tietysti on niin, että kun on vaikka valtioenemmistöomisteisia pörssiyhtiöitäkin, niin näihin vaikutetaan pääsääntöisesti yhtiökokousten kautta. Sitten on tietysti kysymys, miten vaikutetaan, ja miten vaikutetaan esimerkiksi hallituksen kokoonpanoon. Se on tietysti aika oleellinen asia. Kyllähän nyt on niin käynyt esimerkiksi Soneran kohdalla, että valtio on halunnut, vaikka on omistanut enemmistöosakkuuden, tästä toiminnasta tavalla tai toisella etääntyä. Minusta on siksi hyvä, että valiokunta on todennut, että jos valtio haluaa irrottautua omistamansa yhtiön toiminnasta, sen pitäisi valiokunnan mielestä tapahtua omistusosuuksia alentamalla eikä etääntymällä yhtiön päätöksenteosta. Näin tietysti pitää tehdä.

On sitten tietysti toinen asia, kannattaako ja miten alentaa valtion omistusosuuksia. Mutta jos ollaan vahva omistaja, niin kyllä silloin pitää haluta myös vaikuttaa. Kyllä minusta valtiolla tulee aina olla — niin kuin tässä valiokunta toteaa — toimiva yhteys ainakin enemmistöosakkaana omistamansa yhtiön hallitukseen. Tässä minusta nyt on Soneran kohdalla toimittu aika huonosti. Tällaista yhteyttä ei sillä tavalla ole ollut kuin olisi ehkä pitänyt olla.

Voidaan kyllä selvästi todeta, että yhtiön johtohan on selkeästi epäonnistunut yhtiön johtamisessa. Kyllähän aikamoista ihmettelyä on herättänyt se, miten nyt viimeisen vuodenkin aikana on toimittu. Minusta se, että yhtiön edellinen hallituksen puheenjohtaja Talonen ei esimerkiksi Internetin käyttöä ehkä hallinnut, mikä täällä on tullut esiin, ei ehkä ole oleellinen asia. Mutta jotain se osoittaa, että hän vajaa vuosi sitten totesi, että nyt on Saksan umts-projektiin saatu yhteistyökumppani mukaan ja homma tässä hoituu, ja yhtiö seuraavana päivänä joutui korjaamaan tämän hänen näkemyksensä ja totesi, että ei tämä nyt ihan paikkaansa pidä, että näin olisi. Kyllä tämä yhtiö oli aika tavalla tuuliajolla jo siinä vaiheessakin.

Minusta on nyt hyvä, että tässä valiokunnan lausumaehdotus 2:ssa todetaan, että valtioneuvosto laatii seuraavien valtiopäivien aikana pörssinoteerattuja valtioyhtiöitä koskevan omistajapoliittisen hallinnointiohjelman. Minusta tämä on hyvä asia. Tässä keskustan vastalauseessa lähdetään vähän toisenlaisille linjoille. Siinä vastalauseen lausumaehdotuksessa lähdetään siitä, että valtion omistajapolitiikan parantaminen aloitetaan kokoamalla valtion yritysomaisuuden hoito yhteen yksikköön. Minusta on kyllä parempi, että selvitetään nyt kokonaisuudessaan tämä asia ja pyritään sieltä löytämään heikkoudet ja vahvuudet ja pyritään sitten laatimaan järkevä omistajapoliittinen hallinnointiohjelma. Minusta kyllä KTM:llä aivan selkeästi on paremmat mahdollisuudet tällä hetkellä ja sekä osaaminen että myöskin kokemus siitä, miten yleensä tällaisia yrityksiä hoidetaan, jotka kilpailevat vapailla markkinoilla, mutta tietysti Soneran kohdalla täytyy todeta, että tässä on hyvin paljon muutakin mukana kuin vapaat maailmanmarkkinat. Sen takia tämä täytyy minusta hyvin tarkkaan selvittää, miten valtio tulee omistajapolitiikkaan jatkossa suhtautumaan.

Mutta tässä tilanteessa uskon nähtyäni ja kuultuani selvityksiä siitä, miten Sonera nyt pyrkii uudella strategialla toimimaan, että tässä on hyvät mahdollisuudet, että Sonera jatkossa kohtuullisesti pärjää ja sillä tavalla sillä on tulevaisuus edessään.

Maria Kaisa  Aula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan täsmennyksenä ed. Hellbergin puheenvuoron siltä osin, kun hän arvioi keskustan vastalauseen lausumaehdotusta: Se, että me edellytämme valtion omistajapolitiikan parantamista niin, että yritysomaisuuden hoito keskitetään yhteen yksikköön, ei ole millään tavalla ristiriidassa valiokunnan mietinnössä olevan ponnen kanssa. Meidän pontemme varsinainen lähtökohta on liikenneministeriön pääluokan puolella, kun siellä valiokunnan enemmistö lähti ottamaan kantaa siihen, että liikenne- ja viestintäministeriö on Soneralle luontevin toimintaympäristö, ja kuitenkin tiedetään, että siinäkin on tiettyjä ongelmia ajatellen valtion regulaattorin roolia. Meidän mielestämme tämä kannanotto ei ollut järkevä, vaan olisi tullut mieluummin ottaa kantaa juuri sillä tavalla kuin tässä ponnessa sanomme.

Klaus  Hellberg  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Noteerasin kyllä tämän tekstin ja nämä perustelut, ja jossain määrin ne ovat johdonmukaisia, mutta minusta kuitenkin tämän valiokunnan lausumaehdotus 2:n mukaan selvitetään tämä koko tilanne juurta jaksaen. Siinä mielessä se kattaa myös tämän vastalauseen lausumaehdotuksen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensiksi muutama kollektiivinen vastauspuheenvuoro käytyyn keskusteluun.

Ensinnäkin ed. Hyssälälle toteaisin, että teidän puolueenne oli ainut eduskuntapuolue, jolla oli edustaja paikalla, kun umts-päätös tehtiin, niin kuin ed. Saapunki juuri kuvasi. Te kokoomukselta tivasitte antautumista tässä asiassa.

Toisekseen aika mielenkiintoista oli ed. Elon moittiminen siitä, että eduskunnassa joudutaan nyt yhden päivän aikana hoitamaan tällainen lisätalousarvio satamaan sen jälkeen, kun on saatu mietintö valmiiksi. Hän itse on tullut julkisuudessa profiloiduksi kasinopelurina, joka sijoitustoimillaan on hankkinut kohtalaisen omaisuuden. On tietysti ihailtavaa, että hän tuollaisella hitaalla harkinnalla on päässyt tällaiseen tulokseen. Siinä ei muuta kuin kateelliseksi tulee, kun näinkin voidaan menestyä noilla markkinoilla.

Edelleen ed. Vistbacka vaati vastikkeellisuutta. Se vastikkeellisuushan syntyy nimenomaan sillä tavalla, että oikealla sijoituspolitiikalla saadaan pörssiarvo nousemaan sellaiselle tasolle, että joskus tulevaisuudessa kannattaa realisoida nuo osakkeet sillä tavalla, että jääpi plussan puolelle. Ei tässä sen ihmeellisemmästä asiasta ole kysymys. Ei se voi olla tietysti sillä tavalla, että pelkästään sijoitetaan johonkin verkkoon itsetarkoituksellisesti, kun on pörssiyhtiöstä kysymys, mutta tämä politiikka sinänsä voi strategiaan sisältyä aivan hyvin.

Sitten syy-yhteydestä, joka synnytti koko tämän lisätalousarvion tarpeellisuuden ja tämän sijoituksen tarpeellisuuden. Kaikkihan liittyy syyskuun 11. päivän jälkeiseen tilanteeseen maailman luottolaitoksien rekisteröintipolitiikassa ja suurten pankkien korkopolitiikassa. 11.9. jälkeen kävi niin, että reittausluokitusehdot tiukkenivat ratkaisevasti muutamassa päivässä ja korkovaatimukset niin ikään. Toisin sanoen se toimintaympäristö, jossa Sonera joutui toimimaan lyhytaikaisten ja pitkäaikaisten velkojensa kanssa, muuttui nopeasti. Ja kun samaan aikaan sisältyi Deutsche Telekomin osakkeitten noteerausarvon lasku maailman pörsseissä, seurauksena oli selvä vaatimus alaskirjauksesta ja toisaalta pääomarakenteen vahvistamisesta, niin että käännyttiin pääomistajan puoleen, joka on reagoimassa juuri myönteisesti tähän tilanteeseen. Tähän riskinottoonhan on sitouduttu, koko tähän operaatioon, silloin kun lähdettiin luopumaan Sonerasta elikkä myymään sitä maailmanmarkkinoille pörssin kautta eli listauduttiin. Ei tässä sen ihmeellisemmästä asiasta ole kyse. Tämän piti olla kansanedustajien tiedossa silloin, kun tälle hyväksyntä annettiin.

Kilpailijoiden reaktiosta täytyy sanoa muutama sana. Minä en ymmärrä sitä lainkaan, en sitten hitustakaan. Jos omistaa enemmistön jostakin yhtiöstä, niin pitäähän olla oikeus sijoittaa siihen lisää rahaa ihan ilman muuta, ja vielä kun saa varmuuden, että osakeanti tullaan merkitsemään viimeistä osaketta myöten, niin hyvänen aika, jos tällainen ei ole mahdollista, niin johan nyt on ihme. Toisekseen vielä, nythän näillä kilpailijayhtiöillä on mahdollisuus eräällä tavalla nurkanvaltaukseen elikkä toisin sanoen niin sanotusti ostaa kuponkeja pilvin pimein vapailta markkinoilta ja sillä tavalla saada merkittyä Sonerasta siivu itsellensä. Tämä on kohta, joka on minulle täysin käsittämätön, nämä televisioon annetut katkerat haastattelut ja lausunnot ovat olleet aivan uskomattomia. Nämä DNA:t muuten ovat dna:n halveeraamista, kysymyshän on deoksiribonukleiinihaposta, sen lyhenteestä, joka on meidän perimämme pohja. Tässä on ilmeisesti dna-pätkät väärässä järjestyksessä joillakin pörssihailla eikä mitään muuta.

Sitten vielä omistajapolitiikan ohjaamisesta. Jos niin hyväksi nähtäisiin, että tätä omistajapolitiikkaa jatketaan, huomio, jatketaan eikä niin, että kaikista muista paitsi Vapon osakkeista halutaan luopua, jos siis päätetään jatkaa, mikä on minusta erinomaisen hyvä asia tulevat vaikeat ajatkin huomioon ottaen ja niihin varautuen, silloin ehkä valtiovarainvaliokunnassa voisi olla jaosto, omistajapolitiikkajaosto, joka hoitaisi nämä asiat. Se voisi olla ihan näppärä ratkaisu, mutta se edellyttää sitä, että on muitakin kuin Vapo. Vapo selviää kyllä yhdellä hallintoneuvostolla. Sitä varten ei valtionvarainvaliokuntaan jaostoa tarvitse asettaa.

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Lisätalousarvio ja sen pääasia, Sonera-osakkeiden uusmerkintä, on puitu nopealla aikataululla valiokunnassa. Valtio päättänee sijoittaa yhtiöön 3 miljardia markkaa. Eri vaihtoehtoja asian ratkaisemiseksi on toki harkittu, ja lopputuloksesta oltiin yksimielisiä valiokunnassa ja oltaneen lähes yksimielisiä täällä salissakin.

Yhtiön etua katsoen ja varmasti myös omistajien etu huomioiden ratkaisu on kannatettava. Tilanne Sonerassa on sen kaltainen, että hyväksytty pääomaruisku on aivan välttämätön. Eri asia on, kuinka asiat on tähän tilanteeseen päästetty. Syyllisten etsintä ei kuitenkaan muuta olemassa olevaa tilannetta miksikään. Tilanteen kanssa on nyt elettävä ja ongelmien yli päästävä ja ne on nopeasti ratkaistava.

On kuitenkin todettava, että kilpailluilla ja toimivilla markkinoilla toimivan yrityksen valtionomistus ja valtion lisäpanostukset yritykseen voivat olla ongelmallisia. Valtio on viime vuosina monin keinoin pyrkinyt avaamaan markkinoita, etenkin telemarkkinoita, kilpailulle olemalla edelläkävijä koko Euroopassa ja saanut tässä toiminnassaan aikaan myös tuloksia. On kuitenkin totta, että valtion on Soneran rahoitusasemaa parantaessaan pystyttävä samanaikaisesti varmistamaan, etteivät tehdyt päätökset aiheuta markkinahäiriöitä. Omistamansa yrityksen rahoitukseen osallistuessaan valtion on siis erityisesti huolehdittava siitä, etteivät sen pääomapanostukset vahingoita markkinoiden toimivuutta.

Asiaa käsitellyt valtiovarainvaliokunta toteaakin mietinnössään, että osakeantiin osallistuessaan valtion on varmistettava ja myös osoitettava muille markkinoilla toimijoille, etteivät Soneran parantunut omavaraisuusaste ja rahoitusasema välittömästi tai välillisesti johda markkinahäiriöihin Soneran liiketoiminta-alueilla. Esimerkkinä tällaisesta voitaisiin pitää vääristynyttä asiakashinnoittelua.

Monesta kansalaisesta saattaa kuitenkin tuntua aika kohtuuttomalta, että muutama johtaja ja yhtiön aikaisempi hallitus voivat toimillaan aiheuttaa valtiolle näin suuren tragedian ja taloudellisen tappion ja selvitä asiasta vain eroamalla; osa vieläpä vie optiot mukanaan. Joku on jopa puhunut "nappulaliigasta". Samanlaisen tuntuista kollektiivisokeutumista oli aikoinaan pankkikriisin edellä 90-luvun alussa. Nyt Sonerassa lähdettiin innolla maailmaa valloittamaan. Täytyy yhtyä siihen näkemykseen, että yhteiskunnassa tulisi aina olla riittävästi jarrumiehiä.

On kuitenkin pidettävä mielessä, että markkinatalouden aaltoliikkeessä on Sonerasta viime vuosien aikana saatu valtion kassaan 40 miljardia myyntituloina. Nyt, kun tavallaan on vuoro satsata takaisin Soneraan, niin sijoitetaan 3 miljardia markkaa. Tämän jälkeen ollaan vielä runsaasti voiton puolella. Soneran näkyvin virhe oli siinä, että 21 miljardia markkaa sijoitettiin Saksaan umts-lupiin, jotka olivat riskisijoituksia. Riskisijoitus on siinä, että sijoitus on suurempi kuin liikevaihto. Tässä tapauksessa puhutaan, että sijoitus oli ainakin kaksi kertaa (Ed. Hyssälä: Kolme!) — ehkä kolmekin kertaa suurempi kuin liikevaihto.

Sitten markkinat menivätkin huonoon suuntaan ja talouden taantuma ylti Eurooppaan ja Saksaan. Sonerankin omistamat Saksan Telekom-osakkeet menettivät suuresti arvoaan ja Sonera kärsi valtavat kurssitappiot synnyttäen samalla suuret korkovastuut, niin ettei kaikki johtunut yhtiön edellisestä hallituksestakaan. Samassa yhteydessä lienee aina muistettava, etteivät kaikki Soneran kansainväliset sijoitukset olleet epäonnistuneita. Sonera on onnistunut hyvin muun muassa USA:ssa, Turkissa ja Baltian maissa.

Esitin lähetekeskustelussa pari kysymystä, koska 3 000 miljoonaa on aika suuri raha. Voitaisiinko tämä raha paremminkin käyttää hyödyttämään suomalaista yhteiskuntaa, yritystoimintaa tai elinkeinoelämää tai työllisyyttä ja saataisiinko tällä rahalla toisin käytettynä enemmän lisäarvoa kuin nyt saadaan? Tähän kysymykseen ei saatu eikä haettukaan vastausta valiokunnassa, sillä asialla on kiire ja jouduttiin selkä seinää vasten toimimaan.

Soneran asiat on toki hoidettava ja uusmerkintä tehtävä yhtiön rahoitusaseman vahvistamiseksi sekä välttääksemme tilanteen, jossa Sonera joutuu tekemään hätäisiä ja huonoja ratkaisuja. Vaikea on kuvitella tilannetta, jolloin valtion suurelta osin omistama Sonera joutuisi velkojiensa hallintaan ja siten velkojien harkitsemien toimenpiteiden kohteeksi. Nyt saamallaan sijoitusrahalla Sonera parantaa rahoitusasemaansa ja voi kaventaa velkojaan ja yhtiön kannattavuus paranee. Tosiasia on, että valtion ei kannata tällä hetkellä myydä Soneraa, koska siitä saa vain alehinnan.

Ed. Karjula totesi, että meidän kaikkien olisi otettava opiksi tästä jupakasta. Oppirahat olivat ja ovat kuitenkin melkoiset. Valiokunta esittääkin kuitenkin mietinnössään tarkennuksia valtion omistajapolitiikkaan ja esittää lisäksi ponnen, että valtioneuvosto laatii seuraavien valtiopäivien aikana pörssinoteerattuja valtionyhtiöitä koskevan omistajapoliittisen hallinto-ohjelman. Tällaista ei ole aikaisemmin ollut, ja se nähtiin puutteeksi.

Kaiken kaikkiaan valiokunnan mietintö on rakentava, mistä asiasta ainakin itse olen tyytyväinen. On lopultakin lähdettävä siitä, että valtion 3 miljardia ei ole mikään menoerä, vaan sijoitus, joka saataneen korkoineen takaisin. Tulevaisuutta ajatellen Sonera toimii alalla, jossa on paljon osaamista, tietoa ja taitoa, sekä alalla, jolla on varmasti tulevaisuutta.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on kova paine puhua Sonerasta, eikä se ole mikään ihme, kun katsotaan, miten tähän tilanteeseen on jouduttu. On helppo yhtyä niiden edustajien ajatuksiin, jotka aikaisemmin täällä ovat todenneet, että liikenneministeriltä karkasivat asiat käsistä.

Ministeri totesi, ettei voi puuttua pörssiyhtiön päätöksentekoon. Minulla on kokemus pörssiyhtiöstä, joka toimii metsäteollisuudessa. Siellä toimitusjohtaja kertoi meille luottamusmiehille, että he kuuntelevat ensimmäiseksi omistajia hyvin herkällä korvalla ja sen jälkeen muita tahoja. Sonerassa ei näy olleen tällainen linja, että oltaisi kuunneltu pääomistajaa, valtiota, kun tällaisia jättisijoituksia tehdään riskialalla. Nämä seikkailut, joita nyt on yhtiön nimissä tehty, olisi voitu välttää ja pyörittää Soneran kaltaista pörssiyhtiötä hieman vastuullisemmalla otteella.

Valiokunta ehdottaa lausumaa, että eduskunta edellyttää liikenne- ja viestintäministeriön kiinnittävän entistä enemmän huomiota siihen, että Sonera Oy:n hallituksessa on aina yhtiön toimialan edellyttämää rahoituksellista asiantuntemusta. On hyvä, että näin nyt tapahtuu, mutta tällaisen asiantuntemuksen tarve olisi jo pitänyt huomioida silloin, kun Sonera vietiin pörssiin.

Samoin lausumaehdotus, että eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto laatii seuraavien valtiopäivien aikana pörssinoteerattuja valtionyhtiöitä koskevan omistajapoliittisen hallinnointiohjelman, on oikean suuntainen, ja näin pitää menetellä. Yrityksen toiminta on yhteiskunnan peruspilareita ja edellytys tietoyhteiskunnan kehittämiselle. Hallitus on velvollinen huolehtimaan Soneran hyvien toimintamahdollisuuksien säilymisestä. Tarpeen vaatiessa valtiovallan toimenpitein on tuettava yrityksen toimintaa.

Se, mihin haluan kiinnittää huomiota, on työntekijöitten asema. Näin isoissa järjestelyissä on pakko saada takuut työntekijöitten asemasta ja yritysjohdon on pidettävä huoli, ettei suuria määriä ammattitaitoisia ihmisiä joudu työttömiksi. Sonerassa on yli 10 000 työpaikkaa, mikä on huomattavan suuri määrä. Soneran pilkkomisella parhaat palat olisivat jääneet jäljelle ja paljon pistettäisiin pois. Mikä olisi näitten ihmisten kohtalo?

Teleyhteyksiä kehitetään ja alan osaamista tarvitaan jatkossa entistä enemmän. Soneran järjestelyjen ja valtion myöntämän taloudellisen tuen yhteydessä ehdoton vaatimus on, että nykyisistä työpaikoista pidetään kiinni. Soneran mahdolliset tulevat omistajajärjestelyt eivät saa vaarantaa yhdenkään Soneran työntekijän asemaa. Yrityksen toimintakuntoisuuden vahvistaminen ja työntekijöitten aseman turvaaminen ovat molemmat keskeisen tärkeitä tavoitteita, jotka eivät saa joutua keskenään ristiriitaan.

Täällä ed. Seppo Lahtela antoi väärän todistuksen, että vasemmistoliitossa vastustettaisiin laajakaistayhteyksien luomista koko maahan. Asia on päinvastoin. Me haluamme, että sinne Pihtiputaan mummollekin tulevat nämä yhteydet.

Hallituksen esitys on oikean suuntainen, ja siksi kannatan sitä.

Seppo   Kääriäinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä muistaessani kannatan ed. Pekkarisen täällä tekemää niin sanottua ponsiehdotusta. "Eduskunta edellyttää, että valtion omistajapolitiikan parantaminen aloitetaan kokoamalla valtion yritysomaisuuden hoito yhteen yksikköön", lausui Pekkarinen. Kannatan tätä ehdotusta. Tässä ei oteta kantaa, mihin yksikköön kokoaminen tulisi kohdistaa. Vaihtoehtoja on onneksi useampia. On vara valita, kaikki ovat ilmeisesti aika hyviä vaihtoehtoja. Mielestäni kauppa- ja teollisuusministeriö olisi noin valtaosaltaan kokemusten perusteella luontevin paikka täksi yksiköksi.

Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä tähän samaan asiaan on kajottu, onneksi yksimielisyydellä ja hyvin selkeällä tavalla, kun vaaditaan, että hallitus laatii, hyvin nopealla aikataululla itse asiassa, valtionyhtiöitä koskevan omistajapoliittisen hallinnointiohjelman. Tämä on oikea vaatimus, joka tulee eduskunnan päätökseksikin mitä varmimmin. Tässä ohjelmassa on otettava kantaa juuri tähän yksikköön, mihin tapahtuu keskitys ja sijoittaminen, mutta laajemminkin omistajapolitiikan tavoitteita sekä menettelytapoja on syytä tässä hallinto-ohjelmassa selvittää, sopia ja myös ehdottaa. Tämä on senkin takia välttämätöntä, että eduskunnassa on tämän Sonera-tapauksen ohella pari muutakin ajankohtaista valtionyhtiökysymystä: Kemiran asia ja Avena. Molempien osalta tulee tässä mielessä vähän huolestuttavaa viestiä — siinä mielessä hyvää viestiä, että ne edellyttävät nimenomaan tällaista hallinnointohjelmaa, tiettyä selkiyttämistä valtio-omistajan puolelta. Täällä esiintynyt kritiikki omistajapolitiikkaa kohtaan edellyttää tällaista tuumaustaukoa valtionyhtiöpolitiikkaan, sen verran paljon sitä kritiikkiä eri puolilta poliittisista ryhmistä on tullut.

Lopuksi, arvoisa puhemies, tämä sijoitus, jonka eduskunta siunannee, sijoitus- ja pelastustoimi, miten sen haluaa kuvatakaan, nojaa siihen arvioon ja uskoon, että Soneralle laadittu uusi strategia on kova suunnitelma, että se on kovalla pohjalla, että se tulee tuottamaan, kun siinä on linjantarkistuksia, riskien minimointia, yltiöpäisyyden poiskarsimista, takaisin myös sen, mitä siihen tullaan näinä aikoina panemaan, että se on perusta ja onnellisemman tulevaisuuden lähtökohta Soneralle. Tämähän on tämän strategian perusajatus.

Nyt kysymys kuuluu, onko tämä strategia uskottavalla pohjalla, semmoisella pohjalla, että sitä laajasti myös markkinoilla pidetään uskottavana. Tässä mielessä omistajatahon edustajien käyttäytymisen vakuuttavuudella, säröttömällä vakuuttavuudella, on erikoisen suuri merkitys. Minimi vakuuttavuutta haettaessa — vakuuttavuus luo pohjaa uskottavuudelle jne. — on kyllä silloin se, että omistaja on varsinkin ministeritasolla päätöksenteossaan yksimielinen ja julkisessa ja puolijulkisessa esiintymisessään yhtenäinen. Se on minimivaatimus. Jos enempää ei halua vaatia, ei tarvitsekaan ehkä vaatia, mutta tämä on minimivaatimus: yksimielisyys päätöksenteossa ja yhtenäisyys sitten julkisessa esiintymisessä. Ilman että tässä kaivellaan menneitä — menneitten kaivelu ei yleensä kovin paljon auta eikä se pelasta — pitää kyllä sanoa, että ministeri Siimeksen toiminta ei näitä ehtoja ole täyttänyt. Toivottavasti jatkossa täyttää.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Tässä vaiheessa vielä haluan puuttua asiaan, johon ministeri Niinistö puheenvuorossaan puuttui ja jota on pohdittu pitkin matkaa, eli valtio-omistajuuden ja omistajaohjauksen tarve ja sen järjestäminen. Tästähän on nimenomaan valtiovarainvaliokunnan esittämällä tavalla eduskunnan hyväksyttävänä lausuma siitä, että asiasta tulee omistajapoliittinen hallinnointiohjelma seuraavien valtiopäivien aikana. Tämä on tietysti todettu jo välttämättömäksi. Tätä asiaahan on pohdittu muun muassa liikennejaostossa juuri siitä lähtökohdasta, että valtionyhtiöiden omistajaohjauksen ja valtion yritystoimintaan osallistumisen strategisia lähtökohtia on selvitettävä muun muassa kansantalouden ja valtion sijoittajaintressin näkökulmasta. Samalla tulisi tietysti pohtia sitä, miten näihin erilaisiin tavoitteisiin liittyvät toimintatavat löydetään.

Tältä osin myöskin valtiovarainvaliokunnan liikennejaosto omalta osaltaan kävi muun muassa valtiovarainministerin kanssa keskustelua siitä, millaisia tapoja tässä suhteessa voisi olla hyödynnettävissä, vaikka tietenkään tämän Sonera-asian yhteydessä eikä substanssiarvon osalta ollut tarkoitus vielä löytääkään mitään konkreettista tapaa. Tämän takia muun muassa pohdittiin juuri ministeri Niinistön esillä pitämää erityistä eduskunnan neuvottelukuntajärjestelmää, talousvaliokunnan roolia, myöskin kauppa- ja teollisuusministeriön roolia.

Sitten myöskin jaosto halusi selvittää valtioneuvoston kanslian käyttöarvon. Eräissä yhteyksissähän on esitetty ajatus, että valtionyhtiöiden omistajapolitiikan ohjaus voitaisiin keskittää valtioneuvoston kansliaan. Kyseessähän on pääministeriä ja koko valtioneuvostoa palveleva kanslia lähinnä strategiatason tehtävissä. Kuten kanslia itse jaostolle lausui, sillä ei ole nykyisellään tällaisen hallinnoinnin edellyttämää osaamista, eikä pidetty muutenkaan tarkoituksenmukaisena pääministerin alaisuuteen siirtää eri sektorihallintoon kuuluvia tehtäviä. Kuitenkin tämäkin asia oli hyvä jo tässä vaiheessa tietysti arvioida. Toisaalta henkilökohtaisesti pidän kyllä valtioneuvoston kanslian käyttöarvoa suurempana kuin ehkä sen resursointi tällä hetkellä edellyttää. Valtioneuvoston kanslia voisi olla juuri poikkihallinnollisen asiain valmistelun ja arvioinnin paikka. Eri ministeriöiden valmistelun koonti voisi tapahtua soveltuvin osin siellä, jossain määrin myöskin elinkeino- ja valtionomistajuuteenkin liittyviltä osilta.

Arvoisa puhemies! Kun tänään valtiovarainvaliokunnassa monien vaiheiden jälkeen käytiin läpi jaostojen esityksiä, oli hyvin merkittävää se, että nimenomaan siellä nousi lausumaksi myöskin verojaoston valmistelussa oleva hallinnointimallia koskeva edellytys. Tässä yhteydessä juuri keskustan peräänkuuluttamat uskottavuus ja päätöksenteon yksimielisyys joutuvat nyt hivenen erikoiseen valoon sikäli, että kun siellä hyvin pitkälti yhdessä löydettiin näitä lähestymistapoja mietinnön sisältöön ja lausumiin, niin ed. Kalliksen tavoin oletin, että keskustakaan ei silloin vastalausetta jätä, koska ed. Kääriäiseen yhdyn vahvasti siinä, että on tärkeätä, että tällaisessa tilanteessa samaan aikaan, kun keskusta haluaa virkkuukoukulla vielä ministeri Siimeksen löytää tähän käsittelyyn jostain, se itse ei uskottavuuden ja päätöksenteon yksimielisyyden arvoa nyt tässä vastalauseen jättämisellä tietysti erinomaisen paljon aja.

Varsinkin täytyy sanoa, että tulee tietysti aineksistakin pieni köyhyys silloin, kun tällaisen vastalauseen tekee, kun hyvin yksimielisesti mietintö on tehty. Se näkyy siinä, että kun valtiovarainvaliokunta ja sen liikennejaosto valmistelussaan pohtivat nimenomaan Soneraan liittyvien palvelujen ja telepalvelujen kehittämiseen ja tarjoamiseen liittyviä pyyteitä ja tarpeita, tässä yhteydessä nimenomaan pohtimalla vain sitä, että jos tämän tyyppisiä tehtäviä pidetään arvossa, silloin liikenne- ja viestintäministeriö olisi oiva tai perusteltava paikka osaamisen ja asiantuntemuksen osalta tämän hallinnointiin. Mutta mikäli korostetaan pelkkää sijoitusintressiä, silloin ei liikenne- ja viestintäministeriö ole oikea paikka. Siis tämä viestihän pohtimalla sisältyy tähän. Toisin kuin keskusta yrittää vastalauseelleen löytää jotain sisältöä, eihän valtiovarainvaliokunta sano, missä sen pitää olla, vaan tässä pohditaan näitä asioita.

Mikäli tässä tapauksessa keskustan vastalause tarkoittaa sitä, että se pitää keskittää yhteen paikkaan, myös Sonera siis ja välittömästi, ilman mitään erityisselvityksiä hallinnointimallista, sehän tarkoittaa silloin sitä, että liikennejaoston ja valtiovarainvaliokunnan ajattelusta palveluvelvoitteesta ja palvelujen aluepoliittisesta ja kansalaisten tasavertaisesta merkityksestä on ikään kuin luovuttu. Ed. Kääriäinen, sehän tarkoittaa asiallisesti de facto tällä hetkellä tietysti kauppa- ja teollisuusministeriötä. Oletteko te niin tavattomasti ihastuneet nyt nimenomaan siihen substanssihallintaan, mitä Kemiran osalta kauppa- ja teollisuusministeriössä on, että Sonerakin pitää nyt käsitellä sitten tältä periaatteelta siinä ministeriössä?

Kuitenkin vastalausekin toteaa siis, että ei mitään erityistä erimielisyyttä ole, mutta vastalause ilmeisesti on opposition luonteen takia ollut pakko jättää.

Seppo  Kääriäinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäelle rauhallisesti, että pitää kuitenkin korostaa ja nähdä ilman mitään politikointia, ed. Rajamäki, että täällähän vallitsee lähes täysin kattava yksimielisyys itse pääasiassa, mikä tässä on olennaista. Sillä on merkitystä uskottavuuden ja vakuuttavuuden kannalta. Siitä vallitsee poikkeuksellinen yksimielisyys, joten sitä on turha hehkutella, että tässä ollaan jotenkin nakertamassa uskottavuutta.

Mitä tulee omistajapolitiikkaan noin laajemmin, niin kyllä minusta on paikallaan, että sitä nostetaan voimakkaasti esille vastalauseessa. Eikä ole oikein, ed. Rajamäki, että Sonera tässä ikään kuin läänitetään jo valmiiksi vain yhteen ministeriöön. Ei tällainen tässä vaiheessa ole järkevää, vaan parempi on ottaa väljempi kanta, vaatia selvitystä ja omistajapolitiikan kokoamista yhteen yksikköön, yhteen paikkaan. Tästä on vain kysymys ilman, että mitään riitaa ollaan haastamassa, ed. Rajamäki.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäki pohti valtiovarainvaliokunnan mietintöä, sen sisältöä niiltä osin, mikä on liikenne- ja viestintäministeriön yhteiskunnallinen tehtävä huolehtia tietoliikenneinfrastruktuurin toteuttamisesta, ja samaan aikaan kysyi, millä tavalla tämä sijoittajaintressi toteutuu Sonera Oyj:ssä. Minusta tässä on se peruskysymys, että kun me ratkaisemme valtion omistajapolitiikkaa, meidän pitää selkiyttää se, missä muodossa eri hallinnonaloilla toteutetaan yhteiskunnallista tehtävää ja mikä on sitten näiden pörssiyhtiöiden rooli. Siinä mielessä keskustan näkemys, että pörssiyhtiöiden, valtionyhtiöiden hallinnointi keskitetään yhteen yksikköön, on varmastikin perusteltu. Mutta sen lisäksi, jos meillä on eri hallinnonaloilla merkittäviä yhteiskunnallisia tehtäviä, jonkun liikelaitoksen taikka (Puhemies koputtaa) — ei-pörssiyhtiön osalta, se voi olla kyseisen ministeriön alalla.

Liisa  Hyssälä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Rajamäki kysyi, oletteko te keskustassa niin ihastuneita kauppa- ja teollisuusministeriön tapaan esimerkiksi hoitaa asioita tässä Kemira-kysymyksessä. Tässähän selvästi on nyt ristiriita sosialidemokraattisen kauppa- ja teollisuusministerin ja juuri ed. Rajamäen välillä, joka on taas maa- ja metsätalousvaliokunnan varapuheenjohtaja. Ilmeisesti tässä on muhimassa megaluokan riita Kemirassa, joka juuri heijastaa valtion omistajapolitiikkaa. Mielenkiinnolla odotamme, mitä Kemira-asiassa nyt tapahtuu. Me emme tule hyväksymään sitä tapaa, jolla tätä ollaan hoitamassa. Se vaan kertoo siitä, että tämä on huteraa. Tällä me haluamme peräänkuuluttaa sitä, että tämän pitää olla yksissä käsissä.

Jouko  Skinnari  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ne sijoitettu nyt sitten mihin tahansa, niin tärkeätä valtionyhtiöitten hoitamisessa on tietysti se, että ne asiallisilla perusteilla hoidetaan. Mitä vähemmän on puoluepolitiikkaa, sen parempi.

Ihan keskittämiseen muutoin. Täällä on tullut esille muun muassa valtioneuvoston kanslia, joka sinänsä ei tähän sovellu, ellei se saa todella huomattavasti paljon lisää resursseja. Kauppa- ja teollisuusministeriö sinänsä olisi tähän erittäin hyvä, mutta kauppa- ja teollisuusministeriölläkään esimerkiksi tällä sektorilla ei ole riittävästi asiantuntemusta.

Mutta se, mikä koko tästä keskustelusta puuttuu, on se, minkä takia yleensä viestintäasiat kuuluvat liikenneministeriöön. Miksi ne eivät kuulu esimerkiksi opetusministeriöön? Ja miksi eduskunnassa vain valtiovarainvaliokunnassa näitä käsitellään, kun ne pitäisi minun käsitykseni mukaan käsitellä erityisesti talousvaliokunnassa, jolle nämä asiat kuuluvat. Tässä on aika monta neuvottelukuntaa, ja jos vielä yksi neuvottelukunta tuodaan lisää, kylläpä on taas asiat sekavissa kantimissa.

Timo Ihamäki /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä keskustan vastalauseessa oleva ponsi on myöskin tarpeeton, koska valiokunnan yksimielisesti hyväksymä ponsi omistajapoliittisesta ohjelmasta pitää myös sen mahdollisuuden sisällään, että toteutetaan ne ajatukset, mitä keskustan ponnessa sanotaan.

Marja-Liisa  Tykkyläinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puutun vain sellaiseen asiaan, että kun meillä valtiovarainvaliokunnassa on eri jaostoja, jotka ovat erityisjaostoja, muun muassa liikennejaosto, joka teki erittäin hyvää työtä lausumansa johdosta, niin minä en ihan hyväksynyt sitä käytäntöä, että siinä loppuvaiheessa piti poistaa hyviä asioita liittyen hallintoon ja moniin muihin asioihin. Eli aina pitäisi arvostaa näitä erityisjaostoja.

Nyt sanoisin näin, että me pääsimme pitkälle opposition kanssa neuvotteluissa valtiovarainvaliokunnassa. Ja tämä teidän alkuosanne on ihan hyvä, mutta loppuosaa ja pontta ei olisi tässä tarvittu.

Mitä tulee keskittämiseen, mielestäni kuitenkin pitää katsoa kokonaisuuksia ja pyrkiä siihen, että Sonera-kysymyksessäkin asiat menevät oikealla tavalla eikä tulee liikaa keskittymistä, niin kuin tässä keskusta on pyrkinyt tekemään.

Peruspalveluministeri  Osmo  Soininvaara

Arvoisa puhemies! Haluan itse kommentoida ed. Mauri Pekkarisen ponsiesitystä.

Jos puhutaan siitä, missä Soneran hallinnon pitäisi olla, niin sen siirtämisellä varmaankaan ei ole mitään kiirettä. Se on niin erilainen yhtiö kuin nämä muut, että siinä joka tapauksessa on oma erityisosaamisensa. Mutta pitemmällä tähtäimellä voisi tietysti ajatella, että valtion pörssiyhtiöitten omistaminen siirrettäisiin. Mutta valtiollahan on paljon muuta yritysomaisuutta, joka on tämmöistä työkassaraa, isompia ja pienempiä yrityksiä, lähinnä pienempiä. Ja ei kai mitään järkeä niitä kaikkia ole siirtää yhteen ministeriöön.

Itse haluaisin puhua yhdestä isommasta yrityksestä elikkä Alko Oy:stä, joka on myös yritys, mutta sen siirtäminen kauppa- ja teollisuusministeriöön olisi aivan järjetöntä, koska sen tehtävänä nimenomaan on toteuttaa sosiaalipolitiikkaa. Sen sijaan Alkon tuotantolaitokset, Primalcohan, on jo siirretty kauppa- ja teollisuusministeriöön. Mutta minusta Alkon hyvä sijaintipaikka on kyllä sosiaali- ja terveysministeriö.

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä vastalauseessahan nimenomaan — ihan lyhyesti vaan — todetaan ensin: "Valiokunnan mielestä Sonera Oyj:n toiminnan kannalta liikenne- ja viestintäministeriö on luonteva toimintaympäristö, mikäli halutaan varmistaa toimialaan liittyvä erityisosaaminen ja asiantuntemus." Sitten on unohdettu kokonaan suoraan mietinnöstä välittömästi jatkuva osuus: "Jos taas valtiolla on yhtiössä yksinomaan sijoitusintressi, voitaisiin yhtiö sijoittaa muunkin ministeriön tai tahon hallinnoitavaksi." Eli tässä yhteydessä haluttiin ikään kuin todeta, että tämä olisi jo kannanotto unohtamalla se jälkimmäinen osa. Kyllä tämä keinotekoisesti on rakennettu.

Seppo  Kääriäinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Soininvaaran heräämiseen: Hyvä, että tapahtuu heräämistäkin. Onko hän sillä kannalla, että nykyinen tilanne omistajapolitiikan osalta on tyydyttävä ja hyvä ja että sen osalta ei tarvitsekaan tehdä mitään uudelleenjärjestelyjä, miettiä asioita pohjia myöten uudelleen ja lähteä tämmöisestä kokoamisajatuksesta liikkeelle? Täällähän vallitsee ryhmien kesken aika laaja yhteisymmärrys siitä, että kannattaisi koota niin pitkälle kuin mahdollista. Mutta miten ja mihin paikkaan, siitä täällä käydään puntaroivaa keskustelua, ministeri Soininvaara. Onko nykytilanne mielestänne hyvä? Ei ole.

Peruspalveluministeri  Osmo  Soininvaara

Arvoisa puhemies! Sanoin jo, että voisi hyvinkin harkita valtion pörssissä olevien yhtiöitten kokoamista yhteen. Mutta en pidä pörssin ulkopuolella olevien yhtiöitten kokoamista lainkaan tarkoituksenmukaisena, en erilaisten pienten yhtiöitten, joita maa- ja metsätalousministeriöllä esimerkiksi on aika suuri liuta hallussaan, enkä pidä Alkon siirtämistä yhteen näitten pörssiyhtiöitten kanssa lainkaan tarkoituksenmukaisena. Silloinhan kävisi myös sillä tavalla, että Alko ja Primalco olisivat samoissa käsissä, joka olisi vähän hankala asia.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kylläpä keskustalla on hyvä vastalause, kun se herättää näin laajaa keskustelua. On todella niin, että me elämme tällaisissa markkinaoloissa monella tavalla. Se edellyttää kyllä erilaista osaamista kuin ennen. Soneranhan osalta me tiedämme, että ministeri Aura erosi aikanaan, ja nyt ministeri Heinosella on ollut omat jaakobinpaininsa tämän kysymyksen osalta. Tiedämme myöskin ne tulokset, mitä Soneran arvon osalta on tapahtunut. Perusongelmahan tässä itse kysymyksessä, mihin keskustan vastalauseessa kyllä viitataankin, on se, että Sonera otti ylimitoitettuja riskejä. Toisaalta omistaja, valtio, jolla on osake-enemmistö tässä, ei ollut mitenkään rajoittanut riskinottoa kansainvälisessä, hyvin vaativassa ympäristötoiminnassa yrityksen osalta. Nythän se riski oli kolme kertaa liikevaihto. Yleensä sellainen ohje ainakin omistajapolitiikalla on, että jos otetaan riskejä, jotka ylittävät liikevaihdon, niin se vaatisi jotain erityistä hyväksyntää ja konsultointia myöskin omistajien kanssa. Tämä on selvä virheratkaisu tässä asiassa ollut.

Todella tässä keskustelussa on hyvä ponsiehdotus. Omalta osaltanikin kannatan sitä, että valtion omistajapolitiikka voitaisiin keskittää. Se tietenkin voi tarkoittaa vain pörssiyhtiöitä, se saattaa olla hyvä linjaus, mutta keskittämisen tulisi tapahtua. Mehän tälläkin hetkellä eduskunnassa käsittelemme valtiovarainvaliokunnan maatalousjaostossa Avena-yhtiöiden myyntiä ja todella talousvaliokunnassa Kemira-yhtiöiden ratkaisuja ja valtiovarainvaliokunnassa Sonera-yhtiön ratkaisuja jne. Eli näitä yhtiöitä on enemmän kuin kolmessa ministeriössä.

Kun kuuntelee esimerkiksi Avena-yhtiön osalta ratkaisuja ja omistajapoliittisia näkemyksiä, joita on maatalousministeriössä, niin kyllä ne ovat hieman erilaisesti painottuneet kuin Soneran osalta on kuultavissa tai Kemiran osalta. Näin ollen sekä Soneran että erityisesti Kemiran ratkaisu, joka toivottavasti palautuu hallitukselle, molemmat ovat hyvin ajankohtaisia, puoltavat sitä, että tässä tarvittaisiin välttämättä parempaa osaamista kuin mihin tällä hetkellä ministeriöt ja Lipposen hallitus pystyvät. Sen takia on välttämätöntä, että eduskunta hyväksyisi keskustan ponnen.

Ed. Rajamäki on siinä väärässä, että kyllä tässä mietinnössä nimenomaan Soneran osalta todetaan, että luonteva paikka on liikenneministeriö. Se linja on, että ei nähdä hyvänä sitä, että keskittämistä tapahtuisi.

Kaiken kaikkiaan voi siis todeta, että hallituksen omistajapolitiikka on ollut puutteellista ja epäselvää ja sen osalta tulisi tehdä ratkaisuja varsin nopealla aikataululla.

Vielä lopuksi puutun siihen, kun täällä puhuttiin uskottavuudesta ja siitä, että opposition vastalause jotenkin vaikuttaisi uskottavuuteen. Keskustahan on hyväksynyt tämän ratkaisun. Mutta sen sijaan kun valtiovarainvaliokunnassa kuuntelimme ministeri Siimestä tästä, niin hän edelleen toisti oman kantansa, että hän ei usko tähän ratkaisuun, itse asiassa hieman vahvemmin kuin hän täällä eduskunnan täysistunnossa totesi. Tämä on ongelma. Vaikka hallitus muodollisesti tekee yksimieliset päätökset, niin hallitus toimii ja esiintyy erimielisenä ratkaisuissa, jotka koskevat kymmenien miljardien pörssiyhtiöitä. Ei näin voi olla.

Tulee olemaan vain mielenkiintoista nähdä, vieläkö tässä asiassa jossain vaiheessa ministeri Siimes esiintyy eri tavalla kuin eduskunnan enemmistö taikka hallitus on muodollisesti esiintynyt. Tässä suhteessa on huomionarvoista, että valiokuntakin on ottanut omassa mietinnössään selkeän kannan, että hallituksen tulisi toimia pörssiyhtiöitä koskevissa ratkaisuissa sen jälkeen, kun ratkaisu on tehty, yksimielisesti. Ihmettelen vähän, että ed. Ihamäki ja kokoomuskin sallivat tällaista tapahtuvan hallituksen sisällä. Ja tällä tavalla veronmaksajien omistaman yhtiön pörssiarvoa, tavallaan voi ajatella, jopa heikennetään taikka sen politiikan uskottavuutta ainakin heikennetään. Ei hallitus voi olla mikään hollitupa, missä ministerit käyttäytyvät eri tavalla kuin on yhteisesti tehty päätös. Tämän suhteen on siis totta kai, kuten ed. Pekkarinen jo totesikin, hallituksella ilman muuta korjaamista ja parannettavaa. Toivotaan, että tämän ratkaisun myöhemmissä vaiheissa ei enää hallituksen sisältä vaaranneta tämän sinällään perusteiltaan oikean ratkaisun uskottavuutta.

Liisa   Hyssälä  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Puutun todellakin myös uskottavuuskysymykseen mutta ensin haluan todeta liikennejaoston mietinnöstä, että olemme kiinnittäneet huomiota markkinahäiriöasiaan. Nimittäin kuultuamme asiantuntijoita oli selvää, että Sonera keskittyy tästä lähtien hyvin pitkälti kotimaanmarkkinaan ja operoi enemmänkin kotimaassa. Tämä markkina on varmasti hyvin pitkälti jaettu, ja sen suhteen, miten kotimarkkinasta voittoja ja menestymistä voidaan odottaa, on suuri riski, että lähdetään kovaan hintakilpailuun, josta tietysti hyötyy asiakas, mutta pitkällä tähtäimellä siitä on monenlaisia haittoja ja markkinahäiriöt ovat hyvin suuri uhkakuva. Näin jaosto on ottanut tähän kantaa, että omavaraisuusaste ja rahoitusaste, jotka paranevat, eivät saa johtaa markkinahäiriöihin Soneran liiketoiminta-alueilla. Se tarkoittaa juuri polkuhinnoittelua.

Mitä tulee uskottavuuskysymykseen, tämä on ollut koetuksella, kun hallitus ei ole pystynyt tämän ratkaisun tiimoilla esiintymään yksituumaisena. Se on heikentänyt luottamusta, ja edelleen on jollakin tavalla ministeri Siimeksen käyttäytyminen kummittelemassa taustalla ja luo epävarmuustekijää. Täytyy toivoa, että näin suurissa ratkaisuissa jatkossa uskottavuus hoidetaan paremmin, jotta myöskin ulospäin tulee selväksi, että ollaan yksituumaisia.

Sitten ylisuuri riski: On selvää, että Sonera on ajautunut osaltaan vaikeuksiin juuri yltiöpäisen riskinoton johdosta. Sitä on otettu hyvin epävarmoilla markkinoilla, eikä omistaja ole siihen puuttunut. Näin ollen on todettava, että omistajapolitiikka on ollut hyvin puutteellista ja epäselvää. Omistajan ääni ei ole siinä kuulunut. Olemmekin sitä mieltä, että hallituksen tulisi ensi tilassa selkiyttää omistajapolitiikka omistamissaan yhtiöissä. Siinä mielessä olemme jättäneet vastalauseen.

Kun äsken kuuntelin käytyä keskustelua, olin aistivinani, että keskusta on nyt suurin pukki tai suurin epäkohta, kun suurimman epäkohdan pitäisi olla omistajapolitiikan hoito, että sitä ei ole tehty hyvin. Mutta nyt ikään kuin jälleen kerran täällä on saatu näyttämään, että keskusta on kuitenkin suurin syntipukki.

Olin tyytyväinen siihen tapaan, jolla liikennejaostossa tätä asiaa käsiteltiin ja pyrittiin kuuntelemaan laajasti asiantuntijoita tänä aikana, joka oli käytettävissä. Olimme varsin pitkälle yksimielisiä lausunnossa mutta pidimme tärkeänä, että ne näkökohdat, jotka vastalauseessa ovat, ovat voimakkaammin esitettyjä kuin mietinnössä olevat. Mietintöön emme niitä sillä tavalla saaneet. Ennen kaikkea lausumaehdotus, josta tulemme äänestämään, on mielestämme juuri tässä tilanteessa paikallaan.

Klaus Bremer /r:

Arvoisa herra puhemies! Yritystoiminnallisesti huolimatta kaikista täällä annetuista toisenlaisista selityksistä pääomistaja kantaa suurimman vastuun tällaisesta epäonnistumisesta, joka Soneran kohdalla on sattunut. Pääomistaja oli sokea Soneran ryntäillessä ylikierroksilla maailmanvalloitukseen. Pääomistajan taidot eivät riittäneet sen omistaman yrityksen toiminnan valvomiseen, ja se arvioi alan kansainvälisen kilpailutilanteen karkeasti väärin.

Soneran rynniessä maailmanvalloitukseen omistaja salli sen kääntää selkänsä Suomelle ja suomalaisille antamilleen vakuutuksille moneen kertaan. Käsillä olevassa hallituksen esityksessä palataankin eri muotoiluin toistuvasti vaatimukseen kiinteän verkon kattavuudesta ja haja-asutusalueiden tasapuolisesta kohtelusta telepalvelujen tarjonnan osalta. Tätä velvollisuutta huolehtia kiinteän verkon kattavuudesta harvaanasuttujen alueiden ja harvaanasuttujen alueiden telepalvelujen tasa-arvoisuudesta käsiteltiin liikennevaliokunnassa juuri silloin, kun Sonera lähti maailmanvalloitukseen ja kurssit nousivat rakettimaisesti moneen kertaan, ja moneen kertaan liikennevaliokunnalle vakuutettiin, että Sonera ei käännä selkäänsä. Se oli liikennevaliokunnan vaatimus, että edelleen säilytetään haja-asutusalueiden kiinteä puhelinverkko. Kuitenkin siinä kävi sillä tavalla, että kaikki Soneran lupaukset, liikenneministeriön kautta annetut lupaukset, kaikuivat kuin kuuroille korville ja jäivät tyhjiksi lupauksiksi.

Omistajan arvio kilpailijoiden ja kilpailun kovuudesta oli toinen oikein paha, karkea virhearvio. Asia oli esillä liikennevaliokunnassa silloin, kun puhuttiin Norjan ja Ruotsin Telian ja Suomen Soneran mahdollisesta yhdistämisestä, joka sitten kariutui. Muistan liikennevaliokunnassa usean eri kerran eri kokouksissa sanoneeni, että jollei tajuta lyödä näitä pohjoismaisia yhteen, Sonera, oli sen kurssikehitys mikä tahansa ja näytti sen kehitys miltä tahansa tällä hetkellä, on tappion edessä, se ei tule selviytymään, sillä vaikka Ruotsin ja Norjan Teliat ja Sonera olisi lyöty yhteen, tällainen uusi meidän mielestämme jättiyhtiö olisi ollut muistini mukaan 1/12—1/16 France Telecomin koosta. Samaan aikaan Ranskan Telecom ja Britannian Telecom vielä lyötiin yhteen, ja nekin yhdessä olivat hyvin vähäpätöisiä samaan aikaan toteutetun fuusion edessä, jossa USA:n kolmesta suurimmasta teleyhtiöstä kaksi lyötiin yhteen.

Soneran kansainvälinen kilpailukyky ja sen koko olivat niin mitättömät, mutta täällä oltiin hurmoshengessä ja lähdettiin maailmaa valloittamaan. Se oli täydellistä sokeutta kansainväliselle kilpailutilanteelle.

Edelleen, sen jälkeen, kun on haettu syyllisiä, olen ihmetellyt monta kertaa, mistä syystä täällä katsotaan kuin keisarin uusia vaatteita, haetaan liikenneministeri Heinosta syylliseksi, kun todellisuudessa valvonta oli liikenneministeriössä ja liikenneministeriön johtavilla, asiaan paneutuneilla ja erikoistuneilla virkamiehillä. On vähän liikaa vaadittu liikenneministeriltä, joka tavallaan tulee sivusta ministeriön johtoon. Hän on tietysti muodollisesti vastuussa, mutta kyllähän todellista virhettä pitää etsiä toisella tavalla eikä hakea ja repiä pahviukko seinästä ja sanoa, että tuo on syyllinen. Eihän sillä saavuteta mitään korjauksia.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys pelastaa kalliilla rahalla erottamattomat todelliset syylliset mutta ei selkeästi korjaa todellista heikkoutta: liiketoiminnallisen osaamisen puutetta. Soneran harmit Suomelle ja suomalaisille tuskin nyt käsillä olevalla toimenpiteellä ja sen hyväksymisellä ovat ohi. Sen takaavat jo yhtiön heikkous ja pienuus kansainvälisen kilpailun keskellä nopeasti globalisoituvassa maailmassa. Keskittäminen osaaviin käsiin lienee tässä tilanteessa ainoa järkevä ratkaisu, sellaiseen osaamiseen, jossa liiketaidollinen osaaminen on todella turvattu ja taattu. Mutta sekin edellyttää, että liikkeenjohdollista älyä ja osaamista jostain hankitaan valtiolle.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Jatkaisin osaamisesta sen verran, että osaamistahan Soneran osalta on etsitty useaan kertaan. Kun esimerkiksi Relander tuli yhtiön johtoon, silloinkin etsittiin osaamista ja vähän kuin pankkikriisin syntymisen aikoihin elettiin sitä tilannetta, kun vaadittiin, että poliitikot pois silloin, kun tarvitaan asiantuntijoita, ja näinhän siinä pikkuhiljaa kävikin. Ensiksi lähti hallintoneuvosto, ja sen jälkeen on selitetty, että ministerikään ei kovin paljon osallistunut bisneksen tekemiseen. Tätähän me olemme täällä nyt sitten käsittelemässä, kun asiantuntijat jälleen ovat yhden yhtiön osalta asioita käsitelleet. Näinhän pankkikriisinkin osalta kävi 80-luvun lopussa, jolloin niin sanotut asiantuntijat saivat itselleen vallan ja heidän työnsä tuloksena syntyi loppujen lopuksi noin 45 miljardin markan lasku suomalaisille veronmaksajille. Soneran osaltahan voidaan todeta verrattuna juuri tähän pankkikriisin laskuun, että Sonera on sentään sillä, että sitä on myyty, tuottanut veronmaksajille yli 40 miljardia markkaa. Toisin sanoen, kun julkisuudessa verrattiin Soneraa pienoiseen SKOPiin, kannattaa pitää myös tämä vertaus mielessä silloin, kun verrataan SKOPin aiheuttamia vaurioita suomalaisessa yhteiskunnassa ja sitten sitä, mitä Sonera on tähän mennessä jo tehnyt. Se, että ainakin näin ulkopuolisen näkökulmasta se joutui jonkinlaisen saalistuksen kohteeksi, on sitten toisenlainen asia, johon ei nyt varmasti ainakaan näin lyhyessä puheenvuorossa kannata puuttua.

Keskustan edustajat ovat kovasti tuoneet esille uskottavuutta. Se on tietysti pörssiyhtiöiden osalta yksi tärkeä osa saada yhtiö toimimaan ja niin, että sille syntyy tuottoa. Hallituksen osalta tämä ei onnistunut sen takia, että hallitus ei ollut ulos tullessaan tässä asiassa niin yksimielinen. Eihän se, että ollaan asioista eri mieltä, tarkoita sitä, ettei sellaista tilannetta esimerkiksi talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa voi olla, mutta ei ole sopivaa silloin, kun on kysymys pörssiyhtiössä omistetun valtio-osuuden hoitamisesta, olla ulospäin erimielisiä. Eihän tämä esimerkiksi Nokiassa voisi missään tapauksessa tulla kysymykseen, että siellä joku henkilö seuraavalla huoltoasemalla ilmoittaisi, että olin muuten eri mieltä mutta en nyt sitten kummemmin halua tätä asiaa kommentoida.

Mitä tulee it-alaan yleensäkin, täytyy muistaa myös se, että Soneran rinnalla monet kotimaiset, monet kansainväliset yhtiöt ovat myös epäonnistuneet. Siinä on monelta ihmiseltä, suvulta ja yritykseltä mennyt satoja miljoonia markkoja, eivätkä ihan aina ole sadat miljoonat riittäneet, puhumattakaan kansainvälisesti, mitä näitä tappioita on kärsitty.

Se, mikä Soneran kohtaloksi tuli, kun se on tullut kotimaahan ja keskittymässä nyt kotimaahan, on tietysti se, että kansainvälisillä markkinoilla ei ollut enää rahoittajia. Ei ollut enää niitä, jotka olisivat olleet valmiit lähtemään tähän isoon peliin, johon tarvitaan isoja summia rahaa. Kun yrityksellä on vielä isot velat, silloin on vaikea tähän osallistua.

Arvoisa puhemies! Puheenvuoroni lopuksi haluaisin myös panna oman panokseni siihen, millä tavoin valtionyhtiöitten asioita pitäisi hoitaa. Täällähän on aina silloin, kun ei tiedetä oikein, mihin ministeriöön jokin asia laitettaisiin, esitetty valtioneuvoston kansliaa. Mutta jokainen, joka tuntee paremmin valtioneuvoston kansliaa, tietää, ettei siellä oikein ole ketään, joka näitä asioita hoitaisi. Se on tietysti sillä lailla hyvä, ettei siinä synny myöskään mitään ristiriitoja, koska ei oikein tiedä, kenen kanssa ristiriitoja voisi synnyttää. Nämä ovat asiantuntemusta vaativia tehtäviä.

Se, mikä tässä keskustelussa on myös unohdettu, on se, kun on puhuttu neuvottelukunnista ja erilaisista elimistä, että nämä ovat kuitenkin yksittäisiä yrityksiä, jotka ovat myös liikesalaisuuden piirissä. Ei näitä asioita voida käsitellä jossakin neuvottelukunnassa, jossa avataan kaikkien yritysten asiat ja keskustellaan siitä, millä tavoin bisnestä vietäisiin eteenpäin.

Tässä suhteessa eduskunta olisi ollut paljon viisaampi kokonaisuutena, siitä olen kyllä samaa mieltä niiden kanssa, jotka ovat arvostelleet keskustaa. Kun keskusta arvosteli hallitusta siitä, että siellä yksi ministeri ei ole pysynyt rivissä, niin olisi tietysti ollut hienoa, että vaikka nyt keskusta olisi ollut tätä mieltä kuin oli, ei nyt ainakaan asiakirjoihin olisi laittanut, että näin ja näin pitää tässä asiassa menetellä, koska se on myös signaali ulospäin, jos puhutaan uskottavuudesta. Olisi ollut silloin tyylillisesti paljon parempi suoritus sen sijaan, että keskusta on nyt sitten arvostellut hallitusta.

Tämän organisaation osalta vielä, johon palaan, äskeisessä vastauspuheenvuorossani huomautin, että tässä keskustelussa ei ole ollenkaan tullut esille se, onko liikenneministeriö oikea paikka viestintäasioille. Muun muassa yleisradiolain käsittelyn yhteydessä aikanaan mietittiin sitä, voisiko opetusministeriö olla pikemminkin se paikka, jossa näitä asioita pitäisi käsitellä. Kauppa- ja teollisuusministeriö resurssien puolesta tietysti paremmin näihin käy, mutta viestintä- ja it-ala sinänsä ovat alueita, jotka vaativat erityisosaamista. Siihenhän mikään ministeriö ei yksinään ole tällä hetkellä ilman erityisosaamisen vahvistamista sopiva.

Eduskunnankin osalta on todettava, että kun eduskuntakaan ei oikein itsekään tiedä, se voisi ennen kuin laittaa hallitukselle ponnen, miettiä itse myös sitä, miten eduskunnassa nämä asiat käsiteltäisiin. Tämäkin asia Soneran osalta on kuulunut valtiovarainvaliokunnalle sen takia, että se on valtion budjettiin liittyvä raha-asia, ja se kuuluisi liikennevaliokunnalle sen takia, että liikennevaliokunta on se valiokunta, joka hoitaa liikenneministeriölle kuuluvat tehtävät ja voi koska tahansa kutsua liikenneministerin omaan valiokuntaan kuultavaksi siitä, millä tavalla asioita on tänään hoidettu, valtiopäiväjärjestyksen mukaisesti. Siinä vaiheessa voikin kysyä, mikä on liikennevaliokunnan rooli näissä kysymyksissä. Mutta samalla se on myös kuulunut talousvaliokunnalle sen takia, että talousvaliokunta hoitaa näiden yhtiöiden asioita. Toisin sanoen eduskunnassa jo sinänsä, voi sanoa, on noin 50 kansanedustajaa, joille jollain tavoin nämä asiat periaatteessa kuuluisivat. Siinä mielessä voisi sanoa, että laaja neuvottelukunta täällä on jo olemassa, mutta tällä tavoinhan asioita ei tietysti yksityisen yrityksen kannalta ja taholta voida hoitaa.

Arvoisa puhemies! Toivottavasti tästä asiasta otetaan opiksi. En yhtään ole kateellinen sille, joka kokoomuksesta tulee uudeksi liikenneministeriksi, koska hänen toimiaan muun muassa Sonera-asiassa tullaan seuraamaan suurennuslasin kanssa ja tehtävä ei tule olemaan helppo. Ensimmäisenä vaikeana asiana on se, mikä tulee olemaan tässä uusmerkinnässä osakkeen hinta.

Klaus Bremer /r:

Arvoisa puhemies! Ed. Skinnari kuittasi näkemykseni Soneran pääomistajan liiketaidollisen osaamisen puutteesta toteamalla, että etsittiinhän sitä osaamista Soneralle. Hän mainitsi muun muassa johtaja Relanderin nimen.

Mutta, arvoisa puhemies, jos osaamattomat etsivät osaajaa, voidaan kyllä päätyä juuri siihen suohon, johon nyt sitten Soneran kohdalla päädyttiin.