Oikeusministeri Tuija Brax

Arvoisa herra puhemies! En käy läpi niitä organisaatiouudistuksia, joita tämä hallituksen esitys otsikkonsakin mukaan rikosseuraamusalalla sisältää. Ne ovat järkeviä niin sanottuja jälkiravisteluita, kun viime vaalikaudella uudistimme vankeinhoitolakia ja koko organisaatiota merkittävästi. Sen sijaan tähän yhteyteen sisältyy erittäin merkittävä tosiasiallinen muutos, joka liittyy muun muassa siihen vakavaan keskusteluun, jota jouduimme käymään koko kansakuntaa järkyttäneen viimekesäisen ampumarikoksen jälkeen, kun kolme ihmistä menetti henkensä eräällä länsiuusmaalaisella huoltoasemalla.

Nimittäin nyt vakaviin väkivaltarikoksiin syyllistyneiden pitkäaikaisvankien vapauttamismenettelyä kehitetään laajemmin. Tarkoitus on käynnistää muun muassa selvitys vakavan väkivaltarikoksen uusimisvaaran vähentämismahdollisuuksista ja asettaa tätä varten työryhmä, mutta jo tässä ja tänään lainsäädäntöön tehdään muutama tarpeelliseksi havaittu täsmennys pitkäaikaisvankien vapauttamismenettelyyn ja ehdonalaisen vapauden valvontaan liittyen.

Käsiteltäessä elinkautisvankien vapauttamista hovioikeudelle annettavaan Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksikön lausuntoon liitettäisiin jatkossa aina arvio vangin riskistä käyttäytyä väkivaltaisesti. Riskin arvioinnista ja siihen liittyvistä testeistä vastaisi psykiatrinen vankisairaala. Testausmenetelmiä on kehitetty, ja ne mahdollistaisivat aiempaa huomattavasti luotettavamman arvioinnin. Testien tekeminen kestäisi 2—5 työpäivää. Maininta asiasta liitettäisiin pitkäaikaisvankien vapauttamismenettelystä annetun lain 1 §:ään.

Ehdonalaisen vapauden valvonnasta annetussa laissa olevaa 12 tunnin toimintavelvoitetta laajennettaisiin enintään 30 tuntiin kuukaudessa. Tässäkin on kysymys meidän kaikkien turvallisuuden lisäämisestä siinä tilanteessa, jos joidenkin vakaviin väkivaltarikoksiin syyllistyneiden kohdalla erityisesti ehdonalaisen vapauden alkuun tultaisiin liittämään tehostettu toimintavelvoite, esimerkiksi velvoite osallistua päihde- tai muuhun toimintaohjelmaan. Tämä ei ole nykyisin mahdollista, jos valvontatapaamisiin ja valvontaan kuuluviin tehtäviin ja ohjelmiin varattu enintään 12 tunnin aika kuukaudessa ei siihen riitä.

Sanottakoon ohi kirjoitetun puheen vielä, että samassa yhteydessä on erittäin tärkeätä, että valvonnassa ja koko suomalaisessa terveydenhuollossa tunnistetaan se ongelma, joka usein väkivaltarikosten takana varsinkin näissä vakavissa tilanteissa on, että kyseessä on ihminen, joka ei missään tilanteessa saa käyttää tietynlaisia rauhoittavia lääkkeitä. Niiden ja alkoholin tai muiden päihteiden yhteysvaikutus voi osalla ihmisistä olla aivan kohtalokas, aiheuttaa erittäin vakavia hallitsemattomia väkivaltatilanteita, ja myös tähän jatkossa valvonnassa kiinnitetään huomiota. Se työryhmä, joka nyt aloittaa työnsä, tulee miettimään jopa niinkin pitkälle meneviä keinoja kuin joissakin tilanteissa koko ehdonalaisen vapauden ehdoksi sen laittamista, että on jatkuvasti päihteetön ja nauttii myös antabus- tai vastaavaa lääkitystä, jolla päihteiden käyttö kokonaan pyritään estämään.