29) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kuntouttavasta työtoiminnasta
annetun lain 13 §:n muuttamisesta
Mika Niikko /ps:
Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä on tarkoitus
muuttaa kuntouttavaa työtoimintaa koskevaa lakia, ja näistä perusteluista
haluaisin hieman käydä keskustelua.
Kuntouttavassa työtoiminnassahan on tarkoitus 3—24
kuukauden jakson aikana auttaa henkilöä osallistumaan
kuntouttavan työtoiminnan kautta semmoisiin valmentaviin
toimenpiteisiin, millä lisättäisiin hänen
mahdollisuuksiaan päästä työmarkkinoille.
Lisäksi on tarkoitus lisätä elämänhallintakykyä ja
ehkäistä syrjäytymistä ja sitä kautta
ehkäistä ongelmia, mitä mahdollisesti voisi
syntyä.
Keskeisin esitys tässä on se, että kuntouttavaa työtoimintaa
lyhennetään viidestä päivästä neljään
päivään viikossa. Elikkä käytännössä sanottuna
tämähän on yksi näistä hallituksen
leikkauslakiesityksistä.
Arvoisa puhemies! Siinä mielessä olen huolissani
siitä, että hallitus esittää tämän
toimenpiteen ikään kuin tämä olisi
hyvä. Tässä ei yhtään anneta
kritiikkiä sen suhteen, että tämä päinvastoin
voi heikentää niitten ihmisten työmarkkinoille
pääsyä. Tällä nähdään
olevan vaikutuksia muun muassa sellaiseen, jota haluan siteerata.
"Sen sijaan ehdotetulla muutoksella voi olla kuntouttavan työtoiminnan
uudenlaisen profiloitumisen kautta vaikutusta avoimille työmarkkinoille
ja työ- ja elinkeinotoimiston tarjoamiin palveluihin hakeutumiseen
niiden henkilöiden osalta, jotka kokevat pystyvänsä osallistumaan työhön,
palveluihin tai toimintaan viitenä päivänä viikossa.
Ehdotetulla muutoksella voidaan lisäksi arvioida olevan
vaikutusta asiakkaalle siten, että osallistuessaan kuntouttavaan
työtoimintaan enintään neljänä päivänä viikossa
asiakkaalle jää viikossa yksi sellainen vapaa
arkipäivä, jolloin hänen on mahdollista
esimerkiksi hoitaa henkilökohtaisia asioitaan tai osallistua
kokopäiväisesti johonkin muuhun sosiaali- tai
terveydenhuollon palveluun ilman, että se vaikeuttaa hänen
osallistumistaan täysipainoisesti kuntouttavaan työtoimintaan."
Tällainen arvio tästä ikään
kuin positiivisesta puolesta on täyttä puppua.
Täällä hallituksen esityksessä myös
puhutaan siitä, että tämä ei
lisää kuntien tai työ- ja elinkeinohallinnon
tehtäviä eikä muutettaisi kuntouttavan
työtoiminnan järjestämisvelvoitetta lainkaan.
Mikäli tämän hallituksen esityksen mukaisestikin
toimintapäiviä lyhennetään yhteensä 169 700
päivää vuodessa ja toivotaan, että he
saisivat sillä yhdellä päivällä käydä hoitamassa
näitä työllisyysasioita elikkä etsimässä työpaikkaa
työvoimatoimistosta, niin kuinka voidaan sanoa samanaikaisesti,
että tämä ei lisää työhallintokustannuksia
kunnille tai muille työvoimaviranomaisille?
Itse en usko, että tällä on tällainen
niin sanottu positiivinen vaikutus, koska me tiedämme,
että kuntouttavaa työtoimintaa on pääsääntöisesti noin
neljä tuntia päivässä. Toki
se saa olla kahdeksan tuntiakin päivässä,
mutta kovin moni ei siihen kykene, eikä näitä kahdeksan
tuntia pitkiä kuntouttavia työpäiviä haluta
järjestää.
No, mikä tässä sitten on selkein
tavoite? Se löytyy täältä hallituksen
esityksestä. Tällä säästetään
kuntien kustannuksia noin 5 miljoonaa euroa. Lisäksi tällä säästetään
valtiontaloudessa noin 3 miljoonaa euroa menoja. Ja tämä säästöhän
on tässä kärkenä, miksi tämä hallituksen
esitys annetaan. Minä ymmärrän ja hyväksyn
sen, että hallitus hakee säästöjä.
Siitä en ole eri mieltä, mutta minä en
hyväksy sitä, että eduskunnalle esitetään
tämmöinen leikkaustoimenpide ikään kuin
hallituksen uutena rakenteellisena toimenpiteenä, joka
hyödyttää näitä kuntoutettavia
henkilöitä.
Toivonkin, arvoisa puhemies, ministeriä huomioimaan
sen, että nämä henkilöt, jotka
nytten jäävät tämän
yhden päivän vaille kuntouttavaa työtoimintaa,
saisivat aidosti jonkun konkreettisen toimenpiteen sille viikon
arkipäivälle. Nimittäin tämä on
kuitenkin ensisijaisesti sosiaalinen tuki näille henkilöille,
kuten täällä esityksessäkin
sanotaan, että osana sosiaalihuollon tarjoamia palveluja
järjestettävä kuntouttava työtoiminta
on enemmän sosiaalipoliittinen kuin työllisyyspoliittinen
toimenpide, joten tämä kärki pitää muistaa
pitää hengissä tämänkin
leikkauksen jälkeen.
Hanna Mäntylä /ps:
Arvoisa puhemies! Oikeastaan tässä itsekin
ihmettelen hiukan samoja asioita, mitä tässä edustaja
Niikkokin nosti esiin. Tässä nyt, kun olen tätä esitystä tavaillut,
vaikka tämä nyt ei ole pitkä, niin selkeä säästötavoitehan
tässä on. Tosin en ihan nyt pääse
näihin indikaattoreihin sisälle, jotka tässä nyt
on pyritty avaamaan, vaikka näitä tässä nyt
olen koettanut arvioida ja laskea. Hiukan niitäkin tässä kyseenalaistan,
miten nämä säästöt
syntyvät, koska kuitenkin siellä kunnassa edelleenkin
täytyy olla näitä ohjaavia henkilöitä,
on sitä työtoimintaa neljä päivää viikossa
tai viisi päivää viikossa. Tietysti varmaan
siihen tietyt laskentaperusteet sitten on.
Oikeastaan minuakin kiinnostaisi nimenomaan tämä,
miten tässä nähdään,
että tämä on tämmöistä uudenlaista
profiloitumista, eli miten ihmeessä nämä ihmiset
sitten tämän uudistuksen myötä,
kuten tässä esityksessä annetaan ymmärtää,
voisivat työllistyä paremmin sinne avoimille työmarkkinoille,
koska näin minä tätä tulkitsen. Jos
he eivät nyt tämän kuntouttavan työtoiminnan
aikanakaan ole sinne työllistyneet, kuten täällä myöskin
kerrotaan, että tämän kuntouttavan työtoiminnan
yksi ongelma on se, että avoimille työmarkkinoille
ei niin vain mennäkään, niin miten ihmeessä tämä muutos
nyt sitä sitten muuttaisi? Mistä ne työpaikat
niille ihmisille sinne sitten otetaan? Tähän tietysti
toivoisin ministeriltä vähän vastausta
ja samoin siihenkin, vastaako tämä tämäntyyppinen
kuntouttava työtoiminta enää tänä päivänä näihin
haasteisiin ja ongelmiin.
Sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty
Arvoisa puhemies! Edustajilta varsin hyviä kysymyksiä.
Haluan todeta, että tämä lakiesitys kuuluu
peruspalveluministeri Huovisen vastuulle. Nämä kaksi
lakiesitystä ovat tässä minun esitysteni
välissä, mutta toki myöskin tätä asiaa
tunnen.
Niin kuin edustaja Niikko puheenvuorossaan sanoi, kuntouttavassa
työtoiminnassa on kyse enemmänkin sosiaalipalvelusta,
jossa kyse on nimenomaan sosiaalipuolen palveluista, joita rakennetaan
ihmisen, asiakkaan, ympärille, jotta osallisuus yhteiskunnassa
pysyisi ja erilaisiin ongelmiin, jotka mahdollisesti estävät
työllistymistä, voidaan sosiaalityön
ja muiden osallistavien keinojen kautta puuttua.
Kun itse olen työskennellyt kunnassa ja vastannut tästä toiminnasta,
niin hyvin usein sellainen maksimaalinen aika, että olisi
viisi päivää viikossa ja kahdeksan tuntia
päivässä, on kyllä monelle hyvin
pitkä aika. Sen takia hyvin monissa kunnissa käytetään
paljon lyhyempiä aikoja, jotka myöskin asiakkaiden
näkökulmasta ovat riittäviä ja
myöskin joskus jopa nekin liian pitkiä. Monesti
on kyse siitä, että ehkä ihan arkisten toimintojen
tekemisessä on haasteita ja niitä sitten yhteisesti
opetellaan tai sitten tuetaan asiakkaita muilla tavoin.
Johanna Jurva /ps:
Arvoisa herra puhemies! Kuntouttavaa työtoimintaa ollaan
rajaamassa viidestä päivästä neljään
päivään.
Esityksen Taloudelliset vaikutukset -kohdassa todetaan
seuraavaa: "Kuntouttavan työtoiminnan jakson kalenteriviikon
enimmäisosallistumispäivien määrän
vähentämisen vaikutuksesta kuntouttavan työtoiminnan
toimintapäivien arvioidaan vähenevän
169 700 päivällä vuodessa olettaen,
ettei työtoimintaan osallistuvien henkilöiden
lukumäärä tai jaksojen pituudet muutu."
Tämä kuulostaa kovin hataralta olettamukselta,
kun huomioidaan maassamme vallitseva työttömyys,
joka tuskin korjaantuu lähitulevaisuudessa eikä ainakaan
sormia napsauttamalla. Mielestäni tulisikin kehittää kuntouttavaa
työtoimintaa vastaamaan tätä päivää työttömien
aktivoinnissa. Viime aikoina tämä järjestelmä on
valitettavasti saanut osakseen kritiikkiä ja arvostelua. On
jopa puhuttu työttömien hyväksikäytöstä halpatyövoimana.
Tarja Filatov /sd:
Arvoisa puhemies! Kuntouttava työtoiminta jakaa ihmisten
näkemyksiä hyvin voimakkaasti: osa kokee pääsevänsä kuntouttavaan
työtoimintaan, ja osa kokee, että heidät
pakotetaan jopa orjatyöhön tämän
nimikkeen alla. Kyse on varmasti usein siitä, miten tuo
toiminta on järjestetty ja miten ihminen on motivoitu siihen
toimintaan. Sen vuoksi olin hieman pettynyt siihen, että tässä laissa
on kyse ainoastaan näiden päivien muuttamisesta
maksimipäivistä, viidestä, neljään
päivään ja sitä kautta tietysti myös
säästötoimenpiteistä, koska
olisin toivonut, että tätä kokonaisuutta
olisi arvioitu vähän laajemmin ja mietitty niitä välineitä,
joilla olisi kuntouttavan työtoiminnan laatuun panostettu
ja siihen toimeenpanoon, jota kunnissa tapahtuu.
Kun itse esimerkiksi tein selvityshenkilönä välityömarkkinaraporttia,
kävi selvästi ilmi, että ihmiset ohjautuvat
usein vääriin toimenpiteisiin. Ihminen, jolla
on työkykyä, joutuu kuntouttavaan työtoimintaan,
koska palkkatukipaikkaa ei löydy, saatikka sitten työtä avoimilta
työmarkkinoilta. Ja toisaalta myös moni, joka
on ikään kuin portaita pitkin kulkenut palkkatukeen,
lähelle avoimia työmarkkinoita, joutuukin palaamaan kuntouttavaan
työtoimintaan sen vuoksi, että palkkatukijakso
ei voi jatkua ja työtä avoimilta työmarkkinoilta
ei löydy.
Sen vuoksi toivoisin, että kun näitä jatkossa mietitään,
niin mietittäisiin sitä, miten ihmiset ohjautuvat
eri toimenpiteisiin ja mitä voitaisiin tehdä sen
motivoinnin lisäämiseksi ja myös sen eteen — niin
kuin me esimerkiksi työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa
kirjasimme tähän lakiin monipalvelukeskusten tai
entisten TYPien lakisääteistämisestä monipalvelukeskuksiksi — että tehtäisiin
selkeä ero kuntouttavan työtoiminnan ja palkkatuetun
työn välillä, koska muuten ihmiset kokevat
ikään kuin moraalikatoa siinä, että joku
tekee samaa tehtävää rinnalla, saa siitä kuntouttavan
työtoiminnan korvauksen, ja toinen tekee samaa työtä ja
saa siitä palkan. Tämä syö suomalaisessa
yhteiskunnassa työn arvoa. Itse kuulun siihen joukkoon,
joka ehdottomasti on työuskovainen, jos näin voi
sanoa, minkä vuoksi myös se työn arvo
pitää säilyttää.
Jukka Kopra /kok:
Arvoisa puhemies! Nyt kun puhutaan kuntouttavan työtoiminnan
työajasta, niin toisin oikeastaan esiin toisen pienen epäkohdan,
joka tähän asiaan liittyy.
Nimittäin kesäkuun alussa muutettiin työvoima-
ja yrityspalvelulakia sillä tavoin, että työsopimuslain
velvoitteet huomioidaan kirjaimellisesti. Se tarkoittaa käytännössä sitä,
että nyt kuntouttavassa työtoiminnassa, kun ollaan
osa-aikaisessa työsuhteessa, tämä yhdistys
tai järjestö, joka sitä toimintaa tarjoaa,
joutuu palkatessaan uutta henkilöä ensin tarjoamaan
tätä työtä jo työssä oleville
osa-aikaisille ennen kuin uusi osa-aikainen voidaan ottaa — kun
tähtäimessähän on se, että kaikki
tekisivät niin sanottua täysipäiväistä työsuhdetta.
Tietysti tällaisessa kuntouttavassa työtoiminnassahan
tämä on täysi mahdottomuus, kun ajatushan
ei varmaankaan ole se, että kaikki tekevät sen
täyden työpäivän, vaan he harjoittelevat
sitä työntekoa ja pikkuhiljaa sitten tulevat työelämän
piiriin. Tällöin olisi tärkeätä, että mahdollisimman
moni ihminen, siis lukumääräisesti, pääsisi
tämän kuntouttavan työtoiminnan piiriin,
siis ne, jotka sitä tarvitsevat. Näin ollen olisi
myös suotavaa, että tämä meidän
järjestelmämme sen mahdollistaisi.
Kysyisinkin ministeriltä, kun hän nyt sattuu olemaan
paikalla, onko tämä asia työn alla ja
selvityksessä, niin että tämä epäkohta
tässä laissa korjataan.
Mika Niikko /ps:
Arvoisa puhemies! Edustaja Filatov toi hyviä näkökulmia
esille siitä, millainen tämä kuntouttava
työpaikka voi olla huonossa tapauksessa ja millainen hyvässä tapauksessa.
Kuitenkin me tiedämme sen, että tällaisella
kuntouttavalla työpaikalla on hyvin suuri merkitys monelle
tämmöiselle sosiaalisesti syrjäytyneelle
tai syrjäytymisriskissä olevalle henkilölle, sillä sieltä löytyy
usein semmoinen yhteisö, jota heillä ei arjessa
ole lainkaan. Siinä mielessä, kun me teemme tällaisia
lakeja, joissa me lyömme kerrasta poikki yhden päivän
pois kaikilta, siinä ei tavallaan yksilöllistä tarkastelua
enää suoda niitten henkilöitten osalta,
joille se viideskin päivä voisi olla merkityksellisempi
kuin muille.
Tärkeänä olisin kuitenkin halunnut
nähdä sen, että hallitus olisi aidosti
yrittänyt edes viedä eteenpäin näitä kuntouttavassa
työtoiminnassa olevia henkilöitä siten,
että tällä yhdellä arkipäivällä olisi
todellinen merkitys. Me tiedämme, että jos he
omatoimisesti itse ikään kuin hakevat sinä päivänä joitain
muita tukitoimenpiteitä tai vaikka työvoimahallinnon
palveluita tai sosiaaliviranomaisten palveluita, niin eihän
niitä juurikaan saa, jos ei siellä resursseja
lisätä. Elikkä tästä ei
välttämättä ole minkäännäköistä hyötyä heille,
jos ei siinä ole sitä kipinää mukana
elikkä sitä ihmistä, joka voisi siinä rinnalla
kulkea ja viedä eteenpäin. Siinä mielessä totta
kai on tärkeätä, että nämä henkilöt,
jotka tuolla ovat, eivät loppuelämäänsä siellä olisi,
vaan löytäisivät sen polun työelämään
tai muuhun semmoiseen merkitykselliseen toimintaan, joka luo arkeen
sisältöä.
Hanna Mäntylä /ps:
Arvoisa puhemies! Nyt on pakko antaa tässä edustaja
Filatoville suuri, suuri kiitos, koska hän kiteytti tämän
asian kyllä niin ytimekkäästi ja hyvin,
sen, mistä tässä pohjimmiltaan on monin
tavoin kysymys.
Itsekin entisenä työvoimahallinnon ihmisenä tiedostan
kyllä hyvin nämä ongelmat, mistä hän tässä puhui,
ja nimenomaan tämä kuntouttavan työtoiminnan
ja palkkatuetun työn erottaminen on yksi oleellinen asia.
Toisaalta tosin tästä omasta ajastani työvoimahallinnossa
on jo aikaa, ja totta kai lainsäädännöt
ja monet muutkin asiat tässä matkan varrella ovat
muuttuneet, mutta kuitenkin tuntuu, että tänä päivänä pitäisi
löytää niitä ratkaisuja entistä enemmän
nimenomaan siihen, että ne ovat niitä yksilöllisiä polkuja
myöskin ihmisille, jotka siellä työvoimahallinnossa asioivat
ja tarvitsevat niitä erityyppisiä tukitoimenpiteitä,
eikä niin, että me koetamme laittaa kaikki samaan
massaan ja samojen palveluiden piiriin.
Sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty
Arvoisa puhemies! Kuten jo aikaisemmin totesin, tämä on
ministeri Huovisen vastuulle kuuluva asia. Kun tässä edustaja
Kopra kysyi, minkälaisia asioita on selvitetty, niin siihen
vastauksena sanon, että en todellakaan tiedä,
mitä kaikkia asioita ministeriössä on
tämän asian tiimoilta tällä hetkellä selvityksessä.
Mutta kuten tässä keskustelussa on hyvin tullut
esille, kuntouttava työtoiminta on nimenomaan sosiaalihuollon
palvelu, ei työvoimapuolen palvelu, ja se on hyvin tärkeä asia,
kun ajatellaan tätä palvelua ja sitä kokonaisuutta,
minkä se sitten asiakkaalle muodostaa.
Keskustelu päättyi.