Tarja Filatov /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on varmastikin mittavin lakikokonaisuus, jota työelämä ja tasa-arvovaliokunta tällä vaalikaudella on käsitellyt, ja lakia on pitkään tehty. Kyse on siis uudesta yhdenvertaisuuslaista, laista yhdenvertaisuusvaltuutetusta, laista yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnasta, laista tasa-arvovaltuutetusta, naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetusta laista ja 17:stä muusta laista — tämä ehkä kuvaa sitä kokonaisuutta.

Yhdenvertaisuuslain tarkoituksena on edistää nimensä mukaisesti yhdenvertaisuutta ja ehkäistä syrjintää. Tätä lakia sovellettaisiin julkisessa ja yksityisessä toiminnassa, ja se olisi nykyiseltä soveltamisalaltaan laajempi. Lakia ei pääsääntöisesti sovellettaisi yksityis- ja perhe-elämän piiriin kuuluvassa toiminnassa tai uskonnon harjoituksessa.

Velvollisuutta edistää yhdenvertaisuutta laajennettaisiin voimassa olevaan lakiin verrattuna, ja tämä velvollisuus koskisi viranomaisten lisäksi koulutuksen järjestäjiä ja oppilaitoksia sekä työnantajia. Viranomaisten velvollisuutta laatia yhdenvertaisuussuunnitelma laajennettaisiin. Syrjinnän määritelmää ja oikeutettua erilaista kohtelua koskevia säännöksiä täsmennettäisiin. Syrjintä olisi, kuten nykyisinkin, kiellettyä muun muassa iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen ja muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Kohtuullisten mukautusten epääminen määriteltäisiin syrjinnäksi, ja tällä muutoksella on yhteys muun muassa YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien sopimukseen. Velvollisuutta tehdä kohtuullisia mukautuksia vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi laajennettaisiin. Syrjityksi tulleiden oikeussuojaa parannetaan ja laajennetaan hyvityssäännösten käyttöalaa nykyisestä ja yhdenvertaisuuslain noudattamisen valvontaa uudistetaan.

Nykyisestä vähemmistövaltuutetusta tulisi yhdenvertaisuusvaltuutettu, ja hänen toimialaansa laajennettaisiin koskemaan kaikenlaista yhdenvertaisuuslaissa tarkoitettua syrjintää. Lain noudattamisen valvonta työelämää koskevissa yksittäistapauksissa kuuluisi kuitenkin edelleen nykyiseen tapaan työsuojeluviranomaisille. Yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävänä olisi valvoa yhdenvertaisuuslain noudattamista ja muutoinkin edistää yhdenvertaisuuden toteutumista ja ehkäistä syrjintää.

Nykyiset syrjintälautakunta ja tasa-arvolautakunta yhdistetään yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnaksi. Näiden toimialana olisivat lautakuntien nykyiset tehtävät sekä laajennus, joka kattaisi kaikki syrjintäperusteet.

Sukupuoleen perustuva syrjinnän kielto laajennettaisiin koskemaan myös sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää. Lakia täydennettäisiin velvoitteella ennalta ehkäistä sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää.

Oppilaitoksia koskevia tasa-arvon edistämissäännöksiä selkiytetään ja ne laajennetaan koskemaan perusopetusta antavia oppilaitoksia. Työpaikan tasa-arvosuunnitelma ja siihen liittyvä palkkakartoitusvelvollisuus täsmentyy ja tiukentuu. Sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista valvoisi ja edistäisi edelleen tasa-arvovaltuutettu.

Palvelussuhteita koskevien lakien nykyiset syrjintäkiellot ehdotetaan korvattavaksi viittauksella yhdenvertaisuuslakiin ja tasa-arvolakiin. Kyseessä ovat niin sanotut syrjintädirektiivi ja työsyrjintädirektiivi.

Tasa-arvovaltuutettu, tuleva yhdenvertaisuusvaltuutettu ja lapsiasiavaltuutettu siirrettäisiin resursseineen oikeusministeriöön.

Tämän uudistuksen tavoite on siis yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon lisääminen nykyistä paremmin. Taustalla on se, että meillä on eri historia niin tasa-arvolailla, yhdenvertaisuuslailla kuin muutamilla muilla laeilla, jotka tähän kuuluvat. Meidän syrjintäperusteet ja hyvitykset eivät ole olleet synkronissa sen mukaan, mikä peruste syrjinnällä on ollut. Tavoitteena on, että olipa kyse mistä tahansa syrjinnästä, niistä asioista, joita laissa on määritelty, niin ihmisiä kohdeltaisiin yhdenmukaisemmin kaikkiin elämänalueisiin liittyen eikä eri perusteella tapahtuvaa syrjintää asetettaisi erilaiseen tilanteeseen. Samalla myös pyritään siihen, että oikeussuojakeinot ja seuraamukset olisivat mahdollisimman samanlaisia.

Valiokunta pitää erittäin hyvänä sitä, että tämä pitkään valmisteltu esitys on nyt annettu eduskunnalle. Mutta kuten sanoin, tässä on erilaisia historioita, ja sen vuoksi lakikokonaisuuden tekeminen on ollut hyvin haasteellista. Se ei vieläkään yhdenmukaista kaikkia hyvityksiä, ei kaikkia syrjintäperusteita eikä kaikkia oikeuskeinoja, mutta kulkee oikeaan suuntaan.

Tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain sääntelyn välille jää yhä tarpeetonta epäyhtenäisyyttä. Syrjinnän kieltoa ja oikeuttamisperusteita sanottiin asiantuntijakuulemisessa hyvin vaikeaselkoisiksi. Valiokunta haluaa korostaa, että yksilön oikeussuojan toteutumisen kannalta on tärkeää, että lainsäädäntö on selkeää ja ymmärrettävää. Erityisen vaativaa se on tässä laissa, koska laki on laaja ja se vaikuttaa yksityiseen ja julkiseen valtaan sekä erilaisten yksityisten tahojen keskinäisiin suhteisiin. Siksi on tärkeätä, että vaikka tämä iso paketti nyt valmistuisi ja eduskunta sen hyväksyisi, niin edelleen jatketaan tätä yhdenmukaistamista.

Uuden yhdenvertaisuuslain soveltamisala on laaja. Sitä siis sovelletaan julkisessa ja yksityisessä toiminnassa lukuun ottamatta yksityis- ja perhe-elämän piiriin kuuluvaa toimintaa ja uskonnonharjoitusta. Valiokunta pitää tätä laajennusta perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta perusteltuna ja tärkeänä asiana.

Valiokunta kuitenkin toteaa, että ehdotetulla yhdenvertaisuuslailla suojataan luonnollisia henkilöitä, ei oikeushenkilöitä. Siten se ei yleensä tule sovellettavaksi yritysten välisiin suhteisiin, eikä tällä ehdotetulla lailla puututa sinänsä oikeushenkilöiden sisäiseen järjestäytymiseen, kuten esimerkiksi hallituksen jäsenten tai muun ylimmän johdon valintamenettelyihin vaikkapa yrityksissä. Nuo menettelyt ovat harvoin sellaisia, että niissä syrjinnän vastatoimet tai kiellot voisivat käytännössä tulla sovellettaviksi. Valiokunnan mielestä on kuitenkin periaatteellisesti tärkeää, että esimerkiksi laissa oleva häirinnän kielto soveltuu myös näissä tilanteissa. Sama ongelma koskee vaikkapa joukkoviestinnän sisältöjä. Periaatteellisista syistä olisi ongelmallista rajata vaikkapa joukkoviestinnän kautta toteutettu häirintä lain soveltamisalan ulkopuolelle.

Laki säätää siitä, että työnantajalla on selvitysvelvollisuus silloin, kun työhön otetaan henkilöitä. Työnantajan on pyynnöstä viipymättä annettava kirjallinen selvitys menettelynsä perusteista vammaiselle, joka katsoo kohtuullisten mukautusten epäämisen vuoksi tulleensa syrjityksi työtä tai virkaa hakiessaan taikka silloin, kun hän jo on työ- tai virkasuhteessa.

Kuulemisissa esitettiin toiveita ja perustuslakivaliokuntakin toivoi, että tätä laajennettaisiin koskemaan kaikkia syrjintäperusteita. Valiokunta yhtyi tähän perustuslakivaliokunnan näkemykseen, että työnantajan selvitysvelvollisuus on tärkeä ja se itse asiassa on keskeinen osa syrjinnän ehkäisyä. Valiokunta kuitenkin katsoi, että selvitysmenettelyn liittäminen vammaisuuden ohella kaikkiin muihinkin yhdenvertaisuuslaissa säädettyihin perusteisiin saattaisi lisätä rekrytointikynnystä, eikä tässä vaiheessa ollut valmis muuttamaan pykälää. Mutta työelämä- ja tasa-arvovaliokunta katsoi, että työnantajan selvittämisvelvollisuuden laajuus on yhdenvertaisuuslainsäädäntöä edelleen kehitettäessä syytä pitää mielessä ja tulisi katsoa, olisiko mahdollista laajentaa tätä velvollisuutta.

Syrjinnän kielto ja erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteet olivat aika voimakkaan kritiikin kohteena asiantuntijakuulemisessa. Ehdotetun yhdenvertaisuuslain 8 §:ssä on säädökset syrjinnän kiellosta, erilaisista syrjinnän muodoista ja positiivisesta erityiskohtelusta. Syrjinnän kielto kattaa välittömän ja välillisen syrjinnän, häirinnän sekä ohjeen ja käskyn syrjiä. Lisäksi vammaisten ihmisten yhdenvertaisen kohtelun toteuttamiseksi tarvittavien kohtuullisten mukautusten epääminen olisi syrjintää. Tätä kieltoa selkiytetään säätämällä laissa nimenomaisesti siitä, että se pitää sisällään myös niin sanotun olettamaan perustuvan syrjinnän ja läheissyrjinnän.

Positiivinen erityiskohtelu nousi keskustelussa esiin, ja ehdotetun yhdenvertaisuuslain 8 §:n 3 momentin mukaan syrjintää ei ole sellainen oikeasuhteinen erilainen kohtelu, jonka tarkoituksena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen taikka syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen ja poistaminen.

Perustuslakivaliokunta korosti omassa kannanotossaan positiivista erityiskohtelua koskevan säännöksen merkittävyyttä ja tärkeyttä ja kehotti työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaa harkitsemaan, voiko sääntelyä selkiyttää esimerkiksi kytkemällä säännös lakiehdotuksen 10 §:ään tai erottamalla se omaksi pykäläkseen. Valiokunta päätyi siihen, että koska asia on tärkeä ja oleellinen osa syrjinnän ehkäisyä, niin se on syytä erottaa omaksi pykäläkseen.

Listaus erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteista sai runsasta kritiikkiä myös asiantuntijakuulemisessa, ja laajentuvan soveltamisalan huomioon ottamiseksi esityksellä ehdotetaan muutettavaksi nykyistä välittömän syrjinnän määritelmää ja erilaisen kohtelun oikeuttamista koskevaa sääntelyä. Tässä on itse asiassa paljon sellaisia täsmennyksiä, jotka liittyvät tarkkarajaisuuteen ja siihen, että ymmärrämme, milloin asiat ovat mahdollisia ja milloin ne eivät ole mahdollisia. Näissä valiokunta oli hyvin samoilla kannoilla kuin perustuslakivaliokunta omissa toiveissaan, ja myös valiokunnan kuulemat asiantuntijat puuttuivat samoihin kohtiin.

Valvonta- ja oikeusturvakeinot olivat myös paljon esillä. Yhdenvertaisuuslain noudattamista valvovat siis yhdenvertaisuusvaltuutettu, tasa-arvolautakunta ja työsuojeluviranomaiset sekä tietenkin yhdenvertaisuuslautakunta. Tässä rajanveto siitä, mikä on näiden lautakuntien rooli, mikä on valtuutettujen rooli ja mikä on työsuojeluviranomaisten rooli, oli voimakkaasti esillä. Valiokunta päätyi siihen, että silloin kun käsitellään yksittäisiä tapauksia esimerkiksi työelämässä on selkeämpi, että työsuojeluviranomaiset valvovat lain noudattamista. Mutta silloin kun on kyse yleisemmistä kannanotoista, niin yhdenvertaisuusvaltuutetun roolin pitää olla selkeä. Lakipohjassa, hallituksen esityksessä puhuttiin siitä, että yhdenvertaisuusvaltuutetulla olisi mahdollisuus antaa lausunto asioista, mutta lautakunta muutti tämän muodon hiukan tiukemmaksi: elikkä yleisesti voidaan antaa lausuntoja, mutta kyseessä voisi olla myös perusteltu kannanotto, jolloin sillä olisi suurempi merkitys.

Aikaa on kulunut paljon ja ilta on pitkällä, joten en käy näitä kaikkia yksityiskohtia läpi, mutta sanon vielä, että vaikka tämä laki on nyt kokonaisuudistus ja siinä on tehty paljon muutoksia, niin prosessin tulisi jatkua siltä osin, että eri lainsäädäntö ja eri syrjintäperusteet olisivat yhtenäisiä.

Tähän mietintöön ei sisälly vastalausetta, vaan se oli valiokunnassa yksimielinen.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tähän yhdenvertaisuuslakiesitykseen sisältyy asia nimeltä positiivinen erityiskohtelu. On aivan niin kuin edustaja Filatov sanoi: perustuslakivaliokunta on korostanut sitä, että tämä on merkittävä ja tärkeä asia. Mutta se, että se on merkittävä ja tärkeä, ei tietenkään tarkoita sitä, että sen pitäisi olla juurikin tässä muodossa, mitä se tässä lakiesityksessä nyt on. Tästä nimenomaan käytiin keskustelua perustuslakivaliokunnassa, ja allekirjoittanut puuttui tähän kyseiseen kannanottoon, että tämä on merkittävä ja tärkeä, ja se muotoilu tuli tähän muotoon, mitä se nyt on. En näe siinä mitään sellaista kantaa, että siinä olisi jotain sellaista, että se ikään kuin pakottaisi ajattelemaan tästä positiivisesta erityiskohtelusta juuri sillä tavalla, millä lailla se nyt on tässä lakiesityksessä ja mietinnössä kirjoitettu.

Muutenkin perustuslakivaliokunnan rooli, kun kyse on lausunnon antamisesta, koskee ehkä enemmän kuitenkin käsittelyjärjestystä. Minä en ainakaan näe hyvänä sitä, että perustuslakivaliokunnassa ruvettaisiin tekemään politiikkaa, joten en ainakaan itse koe, että minun olisi ollut syytä jo siellä olla eri mieltä tästä asiasta, koska meidän tehtävämme oli tosiaan ottaa kantaa ennemminkin käsittelyjärjestykseen.

Näin ollen sitten asia eteni perustuslakivaliokunnasta työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan, jossa on tosiaankin kuultu laaja joukko asiantuntijoita ja käyty ilmeisen kattava keskustelu, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja tuossa äsken kertoi. Olen itse evästänyt perussuomalaisten edustajaa tämän asian osalta mietintövaliokunnan käsittelyä varten. Oma käsitykseni oli se, että siellä oli saavutettu kompromissi myös koskien tätä positiivista erityiskohtelua ja erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteita. Ilmeisesti, kun mietintö on yksimielinen, on ainakin koettu, että tällainen kompromissi on saavutettu.

Arvoisa puhemies! Ikävä kyllä se kompromissi ei ole nyt sellainen, että voisin itse sen näitten pykälien osalta hyväksyä ja sen allekirjoittaa. Mielestäni tässä mietinnössä on edelleen ongelmia.

Näen hyvänä tämän lakihankkeen muun muassa siltä osin, että tässä vammaisten asema selvästi paranee. Vammaisille on mukana nämä mukautukset, ja ylipäätään näen myös sen hyvänä, että vammaisten kohdalla myös positiivinen erityiskohtelu olisi toivottavaa ja sallittua silloinkin, kun kyse on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistämisestä heidän kohdallaan, vaikka henkilö ei olisi joutunut varsinaisen syrjinnän kohteeksi ja kärsinyt siitä haittaa. En näe siinä ongelmaa, vaan päinvastoin se on hyvä asia.

Tämähän on nyt se olennainen muutos nykytilaan, että tässä mietinnössä ja lakiesityksessä esitetään sitä, että tämä erilainen kohtelu olisi nykyisestä poiketen mahdollista myös, jos sillä on tarkoituksena tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen, kun se nykyään on niin, että siinä pitää esiintyä myös tätä syrjintää, jotta tällainen positiivinen erityiskohtelu on mahdollista tai syrjinnästä johtuvia haittoja voidaan ehkäistä nykylainsäädännön mukaan. Mutta nyt siis mennään sellaiselle alueelle, joka on hirvittävän hankalasti tulkittava. Se on altis poliittiselle tulkinnalle siitä, mikä on tosiasiallista yhdenvertaisuuden edistämistä. Se tulee oikeastaan suoraan politiikasta, että mikä on enemmistön linja tässä eduskunnassa, niin sen mukaan sitten olisi mahdollisuus positiivisesti erityiskohdella, ja sitä pidän huonona.

Arvoisa herra puhemies! Teen 9 §:ään ja 11 §:ään muutosehdotuksen, joka on jaettu edustajien pöydille.

Sanon vielä sen, että esimerkiksi tällainen käsite kuin "sukupuolisuuden ilmaiseminen" ja ikään kuin sen korostaminen tässä yhteydessä herättää kyllä ainakin itselleni avoimia kysymyksiä, että mitä se tarkoittaa, jos samalla tällainen positiivinen erityiskohtelu väljentyy. Kyllä omasta mielestäni tässä nyt on käymässä niin, että ollaan avaamassa eräänlaista pandoran lipasta, että tarkoitus on hyvä, mutta minä pelkään pahoin, että tässä joudutaan aika eriskummallisiin tilanteisiin, mikäli tämä tässä muodossa hyväksytään, ikävä kyllä.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ihan heti ensi alkuun sanon, että kannatan edustaja Saarakkalan tekemiä muutosesityksiä 9 §:ään ja 11 §:ään.

Tämä tasa-arvo on hyvin monimutkainen käsite, ja itse ymmärrän tasa-arvon siten, että jokaisella täysivaltaisella kansalaisella on samat oikeudet ja velvollisuudet eikä ketään suosita kummallisten taipumustensa tähden myöskään. Esitetyssä uudessa yhdenvertaisuuslaissa säädetään seuraavasti: "Ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Syrjintä on kielletty riippumatta siitä, perustuuko se henkilöä itseään vai jotakuta toista koskevaan tosiseikkaan tai oletukseen. Välittömän ja välillisen syrjinnän lisäksi tässä laissa tarkoitettua syrjintää on häirintä, kohtuullisten mukautusten epääminen sekä ohje tai käsky syrjiä. Syrjintää ei ole sellainen oikeasuhtainen erilainen kohtelu, jonka tarkoituksena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen taikka syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen tai poistaminen." Eli suomeksi sanottuna: kun olet tarpeeksi erikoinen, saat erikoiskohtelua.

Arvoisa puhemies! Saan postia ja palautetta useilta miesasiamiehiltä. He ovat pohtineet, millä tavoin vain miehiä koskeva asevelvollisuus tosiasiallisesti edistää sukupuolten välistä yhdenvertaisuutta, vai onko edelleenkin tarkoitus jatkaa miesten institutionaalista syrjintää asevelvollisuuskysymyksessä, kuten jotkut kokevat. No, itselleni tämä asevelvollisuuskysymys on kuitenkin verraten pieni, ja näenkin sen lähinnä miesten asiana. Kukaan mies ei liene tappanut itseään sen tähden, ettei armeija ole naisille pakollinen.

Sen sijaan, arvoisa herra puhemies, avio- ja avoeroriitojen tähden on moni mies päättänyt päivänsä. Niihin liittyvät lasten huoltajuus-, tapaamis- ja elatusapupäätökset ovat räikein tasa-arvorikkomus ja yhdenvertaisuuden puute maassamme. Heteromiehet ovat Suomen suurin sukupuolivähemmistö. Likipitäen kaikki lasten huoltajuuspäätökset ovat olleet äitejä suosivia ja isiä syrjiviä. Jos joku etninen vähemmistö, pienempi kieliryhmä tai heteromiehiä pienempi sukupuolivähemmistö olisi oikeuden päätöksissä yhtä usein häviävänä osapuolena kuin heteromies on, niin kaikki näkisivät, että näissä päätöksissä on syrjintää.

Arvoisa herra puhemies! Kiinnitin tässä lakiesityksessä myös huomiota erääseen toiseen seikkaan. Lakiesityksellä nimittäin ollaan laajentamassa sukupuolisyrjintä koskemaan myös sukupuoli-identiteettiä ja sukupuolen ilmaisua eli minun käsitykseni mukaan sitä, että esimerkiksi mies kokee olevansa nainen ja pukeutuu naiseksi. Voisiko joku kertoa minulle, millä tavalla tätä lakia sovellettaisiin tilanteessa, jossa julkishallinnon toimielimeen, joissa siis on oltava vähintään 40 prosenttia miehiä ja naisia, ollaan valitsemassa biologisessa mielessä miesten ja naisten lisäksi myöskin sellaisia miehiä, jotka kokevat olevansa naisia, sekä sitten naisia, jotka taas kokevat olevansa miehiä. Entä eikös tämän jälkeen sitten työnantaja enää saisi vaatia asiakaspalvelussa työskentelevää miestä pukeutumaan asiallisesti, jos tämä vain ilmoittaa kokevansa olevansa nainen?

Tässä esityksessä on tosiaan paljon hyvääkin, kuten esimerkiksi vammaisten aseman parantaminen, mutta se, että tässä ei riittävässä määrin huomioida ihan normaaleja miehiä ja vastaavasti sitten taas annetaan porsaanreikää näille naiseksi pukeutuville, niin se on kyllä mielestäni aika kummallista. Tosiaankin kannatan näitä Saarakkalan tekemiä muutosesityksiä.

Tarja Filatov /sd:

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunnan lausunnossa oli kaksi linjaa: toinen oli se, että pitää olla tarkkarajainen ja täsmällinen, ja toinen oli se, että eri syrjintäperusteet pitäisi saada samalle viivalle. Nyt mielestäni tämä esitys, jossa positiivisen erityiskohtelun kohdalla halutaan ottaa käyttöön vain yksi syrjintäperuste, joka täällä on mainittuna, sotii tätä linjaa vastaan. Mutta en löydä, enkä näe enkä osaa lukea sitä, että se syrjisi kuitenkaan sinänsä perustuslain säätämisjärjestyksen suhteen. Se on muiden arvioitava. Mutta positiivinen erityiskohtelu tässä perustuslakivaliokunnan lausunnossa nähtiin nimenomaan tärkeänä välineenä, ja sen vuoksi se haluttiin kirjata erillisenä pykälään, ja sen vuoksi on myös tärkeää, että siinä on olemassa kaikki nämä syrjintäperusteet.

Mitä sitten tulee keskusteluun siitä, mitä positiivinen syrjintä on, sillähän nimenomaan pyritään siihen, että heikommassa asemassa olevaa ihmistä voidaan erityistoimilla kannustaa, jotta hän voisi olla tasavertaisessa asemassa, arkikielellä sanottuna. Ja silloin esimerkiksi voisi ajatella, että miesten ja isien asemaa vaikkapa neuvoloissa tai näissä huoltajuuskiistoissa voitaisiin positiivisen erityiskohtelun kautta katsoa erityisin välinein, jolloin sitä suosittaisiin koulutuksessa tai muissa toimenpiteissä, mutta varmasti kuitenkin se lapsen etu ensimmäiseksi huolehtien.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Täytyy tulla tänne eteen vielä uudemman kerran, kun aika äsken meinasi loppua kesken.

Haluan vielä tarkentaa näitä jo äsken tekemiäni muutosesityksiä, avata niitä. Tämä 9 §, positiivinen erityiskohtelu, kuuluisi seuraavasti tässä omassa esityksessäni: "Syrjintää ei ole sellainen oikeasuhtainen, erilainen kohtelu, jonka tarkoituksena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen taikka syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen tai poistaminen. Erilainen kohtelu henkilön alkuperän, seksuaalisen suuntautumisen tai vakaumuksen perusteella on mahdollista vain syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäisemiseksi tai poistamiseksi."

Arvoisa herra puhemies! Tämä toinen lause tässä äsken esittämässäni pykälässä on olennainen. Se tarkoittaa sitä, että erilainen kohtelu seksuaalisen suuntautumisen, etnisen alkuperän ja vakaumuksen perusteella olisi mahdollista aivan kuten tähänkin asti, nykylainsäädännön mukaan. Mutta sen sijaan, mikäli kyse olisi näiden ryhmien tai tällaiseen ryhmään kuuluvan yksilön osalta tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistämisestä, niin silloin se ei olisi mahdollista, eli pitää olla tämä syrjintä tai siitä johtuvien haittojen ehkäiseminen tai poistaminen taustalla. Eli tässä mielessä puollan nykytilaa.

Sitten vammaisten kohdalla olisi tosiaan tämä uusi kriteeri, tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen, mahdollinen, jolloinka voi todeta näin, että heidän asemansa selvästi paranisi, mutta on myös niin, että missään nimessä tällä omalla esitykselläni etnisen alkuperän osalta vähemmistöön kuuluvien tai seksuaalisen suuntautumisen osalta vähemmistöön kuuluvien tai vakaumuksen eli uskonnollisen vakaumuksen perusteella vähemmistöön kuuluvien asema ei nykytilaan nähden heikkenisi.

Sitten 11 §:n osalta totean, että tähän mietintöön nähden olen esityksessäni lisäämässä kaksi uutta kohtaa: kohdan 6 erilaisesta kohtelusta seksuaalisen suuntautumisen perusteella tulisi maininta ja erilaisesta kohtelusta vakaumuksen perusteella. Erilainen kohtelu ei olisi kuitenkaan oikeutettua tapauksessa, jossa kohtelun oikeuttamisperusteista ei ole säädetty, vaikka kohtelulla olisi perus- ja ihmisoikeuksien kannalta hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteet saavuttamiseksi ovat oikeasuhtaisia, kun kyse olisi tässä mietinnössä mainittujen syiden lisäksi seksuaalisesta suuntautumisesta tai uskonnollisesta vakaumuksesta.

Toivoisi kyllä tietenkin niitä esimerkkejä, mitä se voisi tarkoittaa, että me esimerkiksi seksuaalisen suuntautumisen perusteella yrittäisimme — ilman, että on esiintynyt syrjintää — toteuttaa positiivista erityiskohtelua. Mitä ihmettä se voi tarkoittaa? Se voi tarkoittaa aika montaakin asiaa, ja sehän on poliittinen tulkinta.

Samoin sitten uskonnollisen vakaumuksen osalta. Minä en kannata esimerkiksi muslimeille tai millekään muullekaan uskontokunnalle erillisiä uimahallivuoroja. Ei se kuulu suomalaiseen kulttuuriin eikä mene minun oikeustajuuni. Mutta siihen suuntaan tällä lakiehdotuksella mennään, että tämänkaltaisia erityiskohteluita tullaan lisäämään, kunhan niitä vaatimuksia ensin tullaan esittämään.

On sääli, että esimerkiksi tämä vammaisten aseman parantaminen laitetaan tähän yhteyteen, vaikka tosiaan perustuslakivaliokunta on tällaista edellyttänyt ja toivonut, enkä ole viitsinyt lähteä sitä kyseenalaistamaan sen takia, että mielestäni on enemmänkin poliittisen valiokunnan ja eduskunnan suuren salin tehtävä sitten arvioida tätä puolta. Eli en koe, että perustuslakivaliokunnassa kannattaisi nyt eriäviä mielipiteitä tällaisesta linjauksesta jättää. Ajattelen myös niin, että perustuslakivaliokunnan toiminta kyllä halvaantuu, mikäli siellä ruvettaisiin tällä lailla toimimaan, että jos jokin yksittäinen asia kymmenien sivujen mittaisessa lausunnossa ei miellytä, niin niistä sitten kaikista äänestytettäisiin. Se ei varmaan ole tarkoituksenmukaista. — Kiitos.