Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonala 30
Eero Reijonen /kesk(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Maa- ja metsätalousministeriön
pääluokan budjetin laadinta tapahtuu erittäin
haasteellisessa toimintaympäristössä: Maatalouden
osalta lisääntynyt tuonti ja osin ylituotanto
ovat tehneet maatalouden kannattavuuden haasteelliseksi. Toisaalta
me kaikki tiedämme sen, että metsäsektorin
globaalit ongelmat ovat suuria ja ne heijastuvat myös tänne
Suomeen. Toisaalta ilmasto- ja energiapolitiikan vaikutukset maa-
ja metsätalouteen ovat todella suuret. Sitä taustaa
vasten jaosto pystyi määrittelemään
aika nopeasti ja yksimielisesti painopisteet, joihin pientä jakovaraa
lisäsimme. Haluan tässä vaiheessa lausua
parhaat kiitokset jaoston jäsenille ja virkamiehille rakentavasta,
hyvästä yhteistyöstä ja päämäärätietoisesta
toiminnasta.
Jos hieman avaan näitä momentteja tarkemmin.
Maaseudun kehittäminen: Kaikki tiedämme sen,
että muuttuvissa olosuhteissa neuvonnan merkitys korostuu,
erityisesti juuri näinä aikoina, jolloin ilmastonmuutos
on yksi hyvin keskeinen tekijä. Nähtiin tärkeäksi
se, että neuvonnalle osoitetaan lisää määrärahoja,
ja niin jaosto onkin lisännyt sinne momentille rahaa. On
totta, että jaosto näki tärkeäksi
myös sen, että neuvontajärjestöt
tiivistävät yhteistoimintaa ja pyrkivät
hakemaan edelleen sitäkin kautta toimintaan tehokkuutta.
Se on aivan avainkysymys tässä taloustilanteessa.
4H-toiminta saman luvun alla: 4H-järjestöt
tekevät Suomessa ansiokasta työtä, ja
erityisesti nuorten yrittäjyyskasvatus on keskeisessä osassa.
Tällä hetkellä toiminnan piirissä on
70 000 lasta ja nuorta ja kaiken kaikkiaan kerhokäyntejä vuodessa
lähes 700 000. Nähtiin pieni määrärahalisäys
sinne tarpeelliseksi.
Maaseudun kehittämisessä on kylätoiminta yksi
keskeinen tekijä, ja kylätoiminnan rahoitushan
avattiin vasta muutamia vuosia sitten. Niin ministeriö kuin
jaostokin ovat nähneet tärkeäksi, että edelleenkin
kylätoimintaa kehitetään ja sitä kautta
kylille luodaan tulevaisuudenuskoa tänä rakennemuutoksenkin
aikakautena. Ennen kaikkea se on nähty tärkeäksi,
että kunta- ja palvelurakenneuudistuksen myötä tämmöinen
paikallistoiminnan vahvistamisen tarve kasvaa. Sen vuoksi jaosto
näki oikeaksi lisätä kylätoimintaan määrärahoja.
Maatalouden osalta kirjasimme lausuman, jossa todettiin, että vuonna
2010 on varauduttava maatalouselinkeinon taloudellisen tilanteen mahdolliseen
heikkenemiseen. Talousarvioesityksen käsittelyn yhteydessä on
kirjattu, että hallitus valmistelee toimenpiteitä taloudellisessa vaikeuksissa
olevien maatilayritysten maksuvalmiuden parantamiseksi ja että ehdotukset
tuodaan hallituksen käsittelyyn vuoden 2009 lokakuun loppuun
mennessä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotuksia
ei kuitenkaan ole vielä tehty, ja niinpä valiokunta
haluaa tästä myös muistuttaa, että on
syytä nopeasti valmistella ja kiirehtiä asian
eteenpäinviemistä.
Lähiruuasta puhutaan yhteiskunnassa tänä päivänä paljon.
Me kaikki tiedämme, että lähiruoka on
monesti ratkaisu, jolla harvaan asutuilla alueilla, maaseudulla,
elinkeinoa voidaan ylläpitää. Lähiruuan
terveellisyys, logistiset vaihtoehdot ja kaikki muu huomioiden lähiruokaan kannattaa
panostaa, ja näin on myöskin maatalousjaosto tämän
asian todennut.
Petoeläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamisen osalta
tekstiä laitoimme. Tunnistamme sen tilanteen, joka tällä hetkellä on,
ja myös sen, että budjetissa petoeläinten
aiheuttamien vahinkojen korvaaminen on kasvanut vuosi vuodelta,
aika nopeastikin. Me tiedämme toisaalta sen, että suurpetojen
osalta hyvin pitkälti EU:n luontodirektiivin puitteissa
voimme edetä. Toisaalta ilveskanta on selkeästi
kasvanut. Se on tällä hetkellä noin 2 000
yksilöä. Nyt saimme lisää kaatolupia,
ja toivottavasti tämä tilanne rupeaa pikkuhiljaa
vakiintumaan.
On todettu, että kalaa tulisi syödä meidän
jokaisen vähintään kaksi kertaa viikossa.
Niinpä valiokunta on todennut, että kalapuolelle,
Ammattikalastajaliitolle, osoitetaan lisämäärärahoja.
Mutta olemme uuden avauksen tehneet sikäli, että sisävesillä haluamme
myös edistää kalastus-elinkeinoa siten,
että sieltä poistetaan hoitotoimenpiteillä särkikalaa
ja varmistetaan se, että siellä olevat muut kalat,
jalokalat niin sanotusti, voisivat elää ja niitä voitaisiin
sitten myöskin jatkossa kalastaa ja pyytää.
Vesitalous on keskeinen asia, ja siihen me panostimme voimakkaasti.
Tiedämme sen, että nyt siinä budjetissa,
mikä tuli valtiovarainministeriöstä,
ainoastaan kolme hanketta voidaan käynnistää.
Niinpä jaosto onkin lisännyt sinne lähes
3 miljoonaa euroa lisää, ja toivomme, että tämän
lisäyksen kautta voimme käynnistää uusia
kohteita.
Metsätalous, tuki puuntuotannon kestävyyden
turvaamiseen eli niin sanottu Kemera-määräraha:
Me kaikki tiedämme sen, että ennen kaikkea nuoren
metsän hoidon, energiapuun ja haketuksen rahoitustarve
on nousemassa yli 20 prosenttia vuoteen 2009 verrattuna. Sen takia
näimme tarpeelliseksi lisätä määrärahaa
myös Kemera-varoihin.
On tärkeätä se, että tiedostamme
puumarkkinoitten tilanteen. Olemme myös nähneet
tärkeäksi sen, että puurakentaminen nousee
keskeisesti esille ja sen mahdollisuuksia nostetaan tulevaisuudessa
voimakkaasti esille.
Arvoisa herra puhemies! Tässä lyhyesti tämä pääluokan
esittely.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan puhemies
Sauli Niinistö.
Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila
Arvoisa puhemies! Haluan minäkin yhtyä niihin
kiitoksiin, jotka jaoston puheenjohtaja ed. Reijonen täällä juuri
esitti. Maatalousjaostossa on tehty erittäin hyvää työtä.
Vuoden 2010 budjetti antaa maa- ja metsätalousministeriölle kohtuulliset
toimintaedellytykset kireä taloustilanne huomioon ottaen.
Esitetyt lisäykset muun muassa maatalousneuvontaan, vesihuoltohankkeisiin,
Kemera-tukeen täydentävät ensi vuodelta
puuttuvaa rahoitusta erittäin tervetulleella tavalla.
Maatalouden kannattavuuskehityksen kääntäminen
nousuun on keskeisimpiä maa- ja metsätalousministeriölle
asetettuja tavoitteita hallituksen hallitusohjelmassa. Tuottajahinnat
kun määräytyvät markkinoilla
eikä niihin nyt enää poliittisesti pystytä vaikuttamaan,
niin silloin politiikan käytettävissä olevat
keinot ovat verotus ja investointituet. Pääosin
ne ovat nämä kaksi. Näillä keinoilla
ei maatalouden kannattavuutta ole ainakaan vielä pystytty
riittävästi parantamaan tehdyistä ja
esitetyistä toimenpiteistä huolimatta. Maataloustuote-
ja -tuotantopanosmarkkinoiden epävakauden lisääntyminen
on samalla lisännyt hintavaihteluita, heikentänyt
tilojen kannattavuutta ja lisännyt kaiken kaikkiaan epävarmuutta.
Hyvänä esimerkkinä tästä käy
syksyn vaikea viljamarkkinatilanne, joka on ajanut monet viljatuloista
riippuvaiset tilat taloudelliseen ahdinkoon. Talouden vakaus ja
tuotannon riittävä kannattavuus parantaa viljelijöiden
työssäjaksamista ja samalla lisää myöskin
työn mielekkyyttä.
Eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi on tehty määrätietoista
työtä koko hallituskauden ajan uudistamalla säädöksiä.
Kansalliset tavoitteet tuotantoeläinten hyvinvoinnille
luo tuotantoeläinten hyvinvointistrategia. Siinä linjataan yleiset
tuotantoeläinten hyvinvoinnin tavoitteet, esitetään
ne käytännön toimet, joilla hyvinvointia
voidaan edistää. Monia näistä toimista
on toteutettu, viimeisimpänä aloitti joulukuussa
toimintansa uusi laajapohjainen tuotantoeläinten hyvinvoinnin
neuvottelukunta. Ja kuten totesin, samanlainen tullaan asettamaan
myöskin lemmikkieläinten kohdalle. Neuvottelukunta
toimii maa- ja metsätalousministeriön apuna tuotantoeläinten
hyvinvoinnin pitkäjänteisessä kehittämisessä ja
eri toimijoiden välisen yhteistyön edistämisessä.
Avoin ja rehellinen keskustelu kotieläintuotannosta on
ainoa oikea tie ja oikea tapa edistää tuotannon
läpinäkyvyyttä. Tuotantoeläinten
hyvinvointia ei paranneta millään vastakkainasettelulla.
Vuonna 2009 perustettiin myöskin Eviran ja Helsingin
yliopiston yhteistyönä Eläinten hyvinvointikeskus.
Vuonna 2008 otettiin käyttöön eläinten
hyvinvointituki. Tämä Eläinten hyvinvointikeskus
edistää eläinten hyvinvoinnin valvonnan
ja tutkimuksen yhteistyötä ja siten varmistaa
sen, että lainsäädäntö ja
valvonta perustuvat uusimpaan tutkittuun tietoon.
Eläinlääkintähuoltolaki
valmistui eduskunnasta lokakuussa budjettilakina, ja se tuli voimaan
marraskuun alussa. Ensi vuoden budjetissa on esitetty lain toimeenpanoa
varten lisää rahaa 3,5 miljoonaa euroa, ja se
raha on tarkoitus käyttää eläinsuojeluun
ja eläintautien vastustamispalveluille. Eläinten
hyvinvointiin ja eläinsuojeluvalvontoihin liittyvät
tarkastukset ovat kuntien vastuulla. Valtio maksaa ensi vuodesta
lukien kunnille ne kustannukset, jotka näiden palvelujen
järjestäminen kunnissa edellyttää.
Kun kuntien rahoitustilanne on heikentynyt, uskon, että tämä valtion
rahoitus turvaa eläinsuojeluvalvontojen toimeenpanemisen
ja tehostamisen, koska se korvaus tulee valtiolta, ja siinä tarvittava
asetus on valtioneuvostossa hyväksytty.
Lisäksi eläinlääkintähuoltolain
toimeenpanoon liittyen vuoden 2010 talousarvioesitys sisältää valtiovarainministeriön
pääluokassa uusien aluehallintovirastojen eli
avien toimintamenoihin noin miljoonan euron lisäyksen,
jota käytetään lisäresurssien
hankintaan. Tähänhän liittyvät
ne 15 uutta eläinlääkärin virkaa,
jotka lääneihin perustetaan, ja ne ovat nyt parhaillaan täytettävänä.
Toiminta alkaa vuoden alussa.
Yksi keskeisiä tulostavoitteita ensi vuodelle onkin
kotimaisen elintarvikeketjun ja erityisesti kuluttajan arvojen ja
odotusten huomioonottaminen elintarviketuotannossa. Meillä Suomessahan
elintarviketurvallisuus on korkealla tasolla, ja tämä taso
pitää ylläpitää myöskin
jatkossa, koska ilman kuluttajien vahvaa luottamusta meillä ei
ole kotimaista maataloustuotantoakaan. Ne ovat täysin riippuvaisia
toinen toisistaan. Silloin kotimainen tuotanto helposti korvautuisi
tuonnilla mahdollisesti maista, joissa elintarviketurvallisuus ei
olisikaan yhtä korkeaa tasoa. Tämä vaihtoehto
ei ole sen enempää ympäristön
eikä eläinten hyvinvoinnin mutta väitän,
että ei myöskään kuluttajien
kannalta tarkoituksenmukaista.
Luonnonvarojen kestävä käyttö ja
raaka-aineiden monipuolisen hyödyntämisen tehostaminen ovat
entistä tärkeämpiä. Tähän
me pyrimme muun muassa bioenergiatuotantoa lisäämällä ja maatalouden
ravinnekuormitusta vähentämällä. Tähän
liittyy se iso vesienhoito-ohjelma, jonka valtioneuvosto juuri hiljattain
hyväksyi.
Vuonna 2010 linjataan pitkälti EU:n maatalouspolitiikkaa
vuoden 2013 jälkeiselle kaudelle. Näissä neuvotteluissa
meidän on pystyttävä varmistamaan, että jatkossakin
maataloutta pystytään kannattavasti harjoittamaan
koko Euroopan unionin alueella, myös Suomen pohjoiset olosuhteet
mukaan lukien. Samanaikaisesti edistetään myöskin
maaseudun elinvoimaisuutta muun muassa yritystoiminnan avulla, sillä maatalouden
rakennekehitys etenee, ja perinteisestä maataloustuotannosta
saa toimeentulonsa jatkossa entistä harvempi yrittäjä.
Maaseutua kehitetään kilpailukykyisenä asuinympäristönä,
yritysten sijoituspaikkana ja asukkaiden työllistäjänä.
Metsätalous on myöskin erittäin suurien
haasteiden edessä, ja parhaillaan istun tuolla, jahka tämä keskustelu
on ohi, metsäorganisaatioiden edistämisen johtoryhmän
kokousta, missä me pyrimme hakemaan ratkaisuja vuoden 2020
loppuun saakka ainakin tuleville metsäorganisaatioille.
Markkinatilanteen muutos on johtanut siihen, että puun
kysyntä on merkittävästi laskenut. Meillähän
metsät kasvavat noin 100 miljoonaa kuutiota vuodessa, ja
siitä valitettavasti vain noin puolet tänä päivänä tullaan
hyödyntämään. Metsätalouden
edistämisorganisaatioiden uudistusta viedään
eteenpäin vuoden 2010 aikana. Metsälain uudistus
käynnistyy tammikuussa, ja sen uudistuksen tarkoituksena
on vastata paremmin nykypäivän metsänomistajien
moniin eri tarpeisiin. Metsänomistajakunnan muuttuminen
heijastuu myös siinä, että taloudellisen
tuoton lisäksi metsänomistajilla on yhä laajempi
kirjo erilaisia tavoitteita omalle metsätaloudelleen. Näihin tavoitteisiin
tullaan vastaamaan tosiaan metsälain uudistuksen yhteydessä.
Vuoden 2010 aikana toteutetaan myöskin Kansallisen metsäohjelman
2015 tavoitteita.
Kaiken kaikkiaan vielä kerran kiitoksia niin valiokunnalle
kuin jaostollekin erittäin hyvin hoidetusta yhteistyöstä.
Meillä on nyt sellaiset resurssit, että niiden
kanssa ensi vuonna tullaan pärjäämään.
Puhemies:
Käydään tässä muutama
puheenvuoro, niin että ed. Ruohonen-Lerner on puhunut,
ja sitten käydään debattia, jos tällainen
passaa.
Johanna Karimäki /vihr:
Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnalle voi antaa kiitosta
siitä, että 4H-toiminta sekä maaseudun
ja kylien kehittäminen saavat lisärahoitusta.
Samoin se, että vesihuoltohankkeisiin saatiin yli 2 miljoonaa
euroa, on hyvä asia. Vesiensuojelu on keskeistä,
ja Suomessa on edelleen tarvetta vähentää vesistöihin
päätyvien ravinteiden määrää. Maailman
fosforivarojen ehtyminen lähivuosikymmeninä johtaa
siihen, että ravinteiden tehokas kierrätys onkin
olennaista ja lisää luomutuotannon tarpeellisuutta
ja kannattavuutta.
Luomun ja lähiruuan edistäminen vaatii kuitenkin
toimenpiteitä. Yksi keino on budjetissa lisärahaa
saanut Lähiruokaviesti. Elintarvikkeiden kuljetus on hämmästyttävän
laajaa. Huomattava osa päivittäisestä ravinnostamme
kulkee tuhansia kilometrejä kumipyörillä ennen
päätymistään ruokapöytään.
Elintarviketeollisuus on vastannut kuljetuksiin ja pitkään
toimitusketjuun luomalla tuotteet, jotka kestävät
hyvin kuljettamista ja säilyttämistä käyttämällä säilöntäaineita ja
pakastamalla. Pitkä kuljetusmatka lisää myös tarvetta
tuotteiden pakkaamiseen ja prosessoimiseen, mikä lisää ympäristön
rasitusta. Useimmiten kotimainen viljatuote tai peruna on ilmaston kannalta
huomattavasti parempi vaihtoehto kuin tuontina tuleva riisi tai
pasta.
Eläinten hyvinvointi on myös keskeinen kysymys.
Oikeutta eläimille -järjestön
kuvaamat sikavideot tarkoittavat sitä, että eläinsuojelulakiin tarvitaan
muutos.
Arvoisa puhemies! Luomun edistämiseksi julkisten keittiöiden
pitäisi lisätä luomun käyttöä. Suomessa
luomun osuus edistyy varsin hitaasti verrattuna moneen EU-maahan.
Luomun edistämisessä olisi tärkeää saada
luomutuottajien välille yhteistyöverkosto ja saada
logistiset ketjut kuluttajille helpoiksi. Luomun edistämiseen
tarvittavat toimenpiteet on jo esitetty luomumarkkinoiden kehittämisen
strategiatyöryhmässä vuodelta 2006, mutta
toimenpiteet puuttuvat vielä.
Arvoisa puhemies! Etelä-Suomen metsistä on toistaiseksi
alle 2 prosenttia suojeltu, mikä on aivan liian vähän
turvaamaan monimuotoisen metsäluonnon säilyminen
Suomessa. Erityisenä haasteena on suojelualueiden pienuus
ja pirstaleisuus, jolloin uhanalaisten eläinten mikropopulaatioiden
välillä ei tapahdu riittävää perimänvaihtoa.
Jos niin käy, uhanalaisten eliöiden populaatiot
heikkenevät. Suojelua on viime vuosina pystytty edistämään
vapaaehtoisuuteen perustuvalla Etelä-Suomen metsien monimuotoisuus- eli
Metso-ohjelmalla, mutta se ei yksin riitä takaamaan laajojen
suojelualueiden syntymistä. Metson rinnalla onkin määrätietoisesti
jatkettava suojelualueiden hankkimista valtion omistukseen, sillä se
on varmin keino taata pitkäjänteinen luonnonsuojelu
ja monimuotoisuuden säilyminen.
Vielä moitteen sana Metson rahoituksen tilasta. Metson
määrärahat eivät kasva siinä määrin kuin
valtioneuvoston hyväksymässä Metso-ohjelmassa
alun perin linjattiin. Tarve vuodelle 2010 olisi vähintään
2 miljoonaa euroa esitettyä suurempi.
Katri Komi /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia ministerille siitä,
että hän puuttui heti kautensa aluksi tuohon byrokratia-asiaan
ja asetti selvitysmiehiä, mutta edelleen byrokratia niin hankkeissa
kuin maatilatasollakin on saatava vähenemään.
Se on varmasti kaikkien etu.
Arvoisa puhemies! Vuodesta 2010 alkaen viljelijä voi
vaatia maatalouden verotettavan tulon kokonaan ansiotuloverotuksen
piiriin. Tämä muutos keventää heikommin
kannattavien yritysten verotusta, ja tätä on toivottu.
Tuotantoeläinpuolella on tärkeätä,
että erityisesti tuotantoeläimiin erikoistuneita
eläinlääkäreitä saadaan tulevaisuudessa
koulutettua riittävästi eikä vain pieneläinpuolelle
keskittyneitä eläinlääkäreitä.
Ensi vuoden talousarviossa lisätään
metsäta-louden edistämis- ja valvontaorganisaatioiden sekä Metsäntutkimuslaitoksen
määrärahoja. Maa- ja elintarviketutkimus
tuottaa ja välittää yhteistyössä neuvonnan
kanssa tutkimukseen perustuvaa tietoa niin maa-, puutarha- kuin
elintarviketalouden ja näihin liittyvän maaseudun
yritystoiminnan kehittämiseksi. On tärkeätä,
että näihin molempiin on riittävä rahoitus,
ja neuvontaanhan valiokunta nyt lisäsi määrärahoja.
Myös Hevostietokeskukselle, jonka tavoitteena on edistää hevosalan
kehittymistä, osoitetaan määrärahaa,
kuten viime vuonnakin. Ja 4H-toimintaan tuo lisäsumma jälleen
kerran jaoston ja valiokunnan toimesta 180 000 euroa tällä kertaa.
Investointien vauhdittamiseksi Maatilatalouden kehittämisrahastoon
eli Makeraan siirretään lähes 40 miljoonaa
euroa, ja tämä määräraha
nyt jo olemassa olevien määrärahojen
kanssa pitää huolen siitä, että ensi
vuonnakin on riittävä rahoitus maatalouden investointitukiin.
Arvoisa puhemies! Mikäli maatalouden rakennekehitykseen
ei kohdenneta riittävästi varoja, on selvää,
että elintarviketeollisuutemme kotimaisen raaka-aineen
saanti vähenee ja samalla huoltovarmuus maassamme vaarantuu,
siksikin tuo Makera on niin tärkeä.
Tämän vuoden toisessa lisätalousarviossa
ja ensi vuoden talousarviossa aikaistettiin elinkeinokalataloushankkeita.
Aikaistaminen mahdollistaa muun muassa Varkauden sammenviljelylaitoksen
investoinnit.
Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeätä,
että kaikki elintarvikeketjun osat saavat oikeudenmukaisen
osan markkinatuotosta. Etla laittoi tutkimuksen vireille elintarvikkeiden
hintojen muodostuksesta, ja tuloksia pitäisi ymmärtääkseni olla
tulossa. Kaiken kaikkiaan tutkimuksia tältä sektorilta
on liian vähän. Mtt:n tuore selvitys nyt jo osoittaa,
että teollisuuden ja kaupan osuus ruuan kuluttajahinnasta
on kasvanut viime vuosien aikana.
Arvoisa puhemies! Valtion ensi vuoden budjetin maa- ja metsätalousministeriön
pääluokassa haetaan tosiaan kannattavuutta ja
työllistävyyttä vallitsevassa taloudellisessa
tilanteessa ja osaltaan tätä haetaan metsätalouden
puolelta, vaikka siellä metsäteollisuudessa kovat
ajat ovatkin edessä ja päällä.
Tavoitteena on lisätä kotimaisen puun hakkuita
ja puun energiakäyttöä ja parantaa metsien
puuntuotannollista tilaa edelleen, mutta samalla halutaan turvata
metsien monimuotoisuutta ja metsätalouden kannattavuutta. Metson
määrärahojen taso tosiaan nousee nyt,
ja pienenä sivupointtina täytyy sanoa eteläsavolaisena,
että nyt tuo metsämuseosäätiön
ylläpitämä metsämuseo Luston
valtiontuki siirtyy opetusministeriön hallinnonalalle.
Mutta takaisin varsinaisiin metsäasioihin. Kemera-varoja
lisätään ja on edelleen varmaan tarpeen
lisätä ensi vuonna. Määrärahalisäyksellä mahdollistetaan
muun muassa tuo kasvavan energiapuun korjuutuen tarve. Koko metsäklusterin
kehittämistä pohditaan nyt joka taholla, ja hallitushan
on tosiaan tehnyt jo alustavia ratkaisuja esimerkiksi energiaveroleikkausten
osalta. Hallitus panostaa monin tavoin metsäalan toimintaympäristön
kilpailukyvyn parantamiseen, puutuotealan ja puurakentamisen kansainvälisen liiketoiminnan
kehittämiseen ja tuon puuenergiankäytön
lisäämiseen.
Meillä Suomessa on korkealaatuista puuraaka-ainetta,
ja puurakentamisen mahdollisuudet ilmastonmuutoksen torjumiseen
myös pitää huomioida. Talon valmistaminen
puusta vaatii vain neljänneksen siitä energiamäärästä,
jota tarvitaan vastaavan rakennuksen tekoon betonista ja teräksestä.
Sementin valmistus on maailman mittakaavassa lentoliikenteen veroinen
kasvihuonekaasujen aiheuttaja. Suomen metsät kuitenkin toimivat
aikaisempaa tehokkaampina hiilinieluina, koska niiden käyttö on
jäänyt nyt valitettavastikin kasvua pienemmäksi.
Vuosittain hiiltä varastoituu jopa 6,5 miljoonaa tonnia.
Toivotaan, ettemme Kööpenhaminassa joudu tästä maksumiehiksi.
Arvoisa puhemies! Olen tosiaan tyytyväinen sosiaali-
ja terveysministeriön pääluokan osalta siihen,
että lisälomapäivä karjatilayrittäjille
tuli. Sikäli määrällinen tavoite
nyt täyttyy tuon lomituspalvelutyöryhmän
ehdotusten mukaisesti, mutta toivon, että edelleen edistetään
esimerkiksi hoitovapaan sijaisavun maksu-uudistusta alle 3-vuotiaiden
osalta, ettei perittäisi siitä puolitoistakertaista
maksua ja esimerkiksi hevosyrittäjien lomitusoikeuden parantamista
työryhmän ehdotusten mukaisesti.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:
Arvoisa puhemies! Oikeutta eläimille -yhdistys julkisti
hiljattain järkyttäviä videoita suomalaisilta
sikatiloilta, ja asia on puhuttanut sen jälkeen paljon julkisuudessa.
Ongelma ei kuitenkaan ole uusi. Tuotantoeläinten oloista
on tiedetty jo vuosien ajan, ja aihe on ollut säännöllisesti
esillä, mutta muutosta tilanteeseen ei ole kyetty saamaan
aikaan lupauksista huolimatta. Taloudelliset voitot ovat ilmeisesti
joillekin tuottajille eläinten hyvinvointia tärkeämpiä.
Kotieläintilojen valvonta ei selvästikään
toimi nykymuodossa. Eläinlääkärit,
viranomaiset ja teurastamoiden henkilökunta sulkevat silmänsä liian
usein ongelmilta tai eivät sitten pysty niihin tehokkaasti
puuttumaan. Vastuu on viime kädessä maa- ja metsätalousministeriöllä,
jonka antamat eläinsuojelun määräykset
ovat liian sallivia. Eläimet saa laillisesti sulloa liian
pieniin tiloihin, joissa ne kärsivät ja stressaantuvat,
kun eivät pääse toteuttamaan lajinmukaista
käyttäytymistään.
Arvoisa puhemies! Viime päivien järkyttävät uutiset
sikojen kohtelusta varmasti saavat yhä useamman suomalaisen
miettimään, onko joulukinkulle todella tarvetta.
Moni kuluttaja olisi mielellään valmis maksamaan
eläinten paremmasta kohtelusta, mutta tällä hetkellä onnellista possua
ei liiemmin ole saatavilla. Luomusikojen olot ovat jonkin verran
muita paremmat, mutta luomulihan tuotanto on rajallista siitä aiheutuvien
korkeiden kustannusten vuoksi. Luomutuotteiden kysyntä on
kuitenkin viime vuosina kasvanut Suomessa, mikä kertonee
ihmisten epäluuloisesta suhtautumisesta maataloustuotannon keskittymiseen,
tilakokojen kasvuun ja tehotuotantoon. Huoli tuotantoeläinten
hyvinvoinnista sekä tehotuotannon ympäristövaikutuksista
on monelle kuluttajalle syy ostaa luomua. Toivonkin, että luomutuotantoa
edistetään tulevaisuudessa nykyistä enemmän.
Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan elintarvikeketjun
kehittämiseen osoittama määräraha,
joka on tarkoitus käyttää elintarviketalouden
laatustrategian täytäntöönpanoon,
tulee tässä tilanteessa tarpeeseen. Valiokunnan
mietinnön mukaan tarkoituksena on parantaa elintarviketalouden
kilpailukykyä sekä vahvistaa elintarvikeketjun
yhteiskuntavastuullisuutta ja kuluttajan luottamusta.
Valtioneuvoston Kestävät valinnat -periaatepäätöksen
mukaan luonnonmukaisesti tuotettua kasvisruokaa tai sesongin mukaista
ruokaa tulee olla tarjolla valtionhallinnon keittiöissä ja
ruokapalveluissa vähintään kerran viikossa
vuoteen 2010 mennessä ja vähintään
kahdesti viikossa vuoteen 2015 mennessä. Tavoite on kannatettava,
mutta pelkillä suosituksilla ei pitkälle pötkitä.
Toivon kuitenkin, että suositusta noudatetaan myös
kaikissa maamme kunnissa.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri äskeisessä esittelypuheenvuorossaan
kiinnitti huomiota viljatilanteeseen ja bioenergiaan monen, monen,
monen muun asian rinnalla, ja näihin haluaisin kiinnittää erityistä huomiota.
Nimittäin ensinnäkin viime kesänähän
meillä oli puhetta siitä, että nyt saattaisi
olla tilaisuus sille bioetanolitehtaalle, ja arvoisa ministeri silloin
ilmoitteli meille kesäkokouksessa, että siitä ministeri Pekkarisen
kanssa keskustellaan. Onko siinä asiassa tapahtunut nyt
jotakin, koska nyt sitten ensi kesää ajatellen
ja lähitulevaisuutta ajatellen viljaa on ihan tarpeeksi,
taitaa olla parin vuoden käyttötarve, niin että siinä olisi
mahdollisuus edetä?
Toinen juttu, joka liittyy tähän täsmälleen
samaan, on se, että luin juuri raportin, jonka mukaan öljy-
ja valkuaiskasvit ovat parhaiten kannattavia. Eikö tästä kannattaisi
kehittää erikoisprojekti tulevaa kasvukautta ajatellen?
Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kiitos ministerille siitä, että hänen
aikanaan on otettu tämä uusi momentti Bioenergian
tuotannon avustukset. Sinne on nyt kolmen vuoden siirtomäärärahaa
5 miljoonaa euroa vuosittain. Kysyn: Onko tämä raha
nyt riittänyt niihin hankkeisiin, joita maa- ja metsätalousministeriön
osalta on saatu käyntiin?
Toinen kysymys liittyy sitten metsätalouteen. Valiokunta
on nähnyt tärkeänä sen, että puumarkkinoitten
toimintaa parannettaisiin, ja keinona olemme nostaneet esille muun
muassa raakapuun hintatietojen saatavuuden parantamisen ja sähköisen
puukaupan luomisen. Mikä on ministerin näkemys
näihin valiokunnan esille nostamiin kysymyksiin ja avauksiin?
Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On hyvä, että valtiovarainvaliokunnan
maatalousjaosto on onnistunut tässä työssään
näinkin hyvin näinä kireinä aikoina.
En lähde missään tapauksessa tätä avaamaan
sen enempää. Jaoston puheenjohtaja kertoi ne muutokset,
mitkä jaosto teki. Mutta haluaisin kiinnittää huomiota
siihen, että nyt kun metsätalouden tilanne on
se kuin on, ja kuten ministerikin puheenvuorossaan totesi, niin
puun ostohalukkuus on nyt ollut paljon vähäisempää tänä vuonna.
Sen sijaan nuorten metsien hoitotöitä on tehty huomattavasti
enemmän kuin aiempina vuosina ja tullaan tekemään
tulevana talvena. Nyt näyttää siltä,
että metsissä on ensi talvena hyvä tehdä töitä,
kun nämä pakkaset tekevät oman tehtävänsä.
Kysynkin ministeriltä, kun olette paikalla: Miten aiotaan
tämä Kemera-tuki ensi vuonna hoitaa, kun nyt ei
kuitenkaan Kemera-tuki varmasti, vaikka sitä on lisätty
tälle vuodelle, tule riittämään?
Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Valiokunta on muun muassa peräänkuuluttanut
suurpetokantojen arvioinnin kehittämistä ja samalla
myös sitä, kuinka vahinkoja voidaan ehkäistä.
Petoyhdyshenkilöverkosto on varsin keskeinen näissä kantojen
arvioinneissa. Tämä verkostohan, sen henkilöt,
raportoivat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle. Tämän
verkoston toimintaa on ministeriöstä Janne Pitkänen
varsin seikkaperäisesti arvioinut. Toki toiminnassa on
kehittämistä, ja yhtenä mahdollisuutena
ja keinona täällä on mainittu petoyhdyshenkilöverkoston
henkilöiden matkakustannusten korvausten maksaminen, jota
myös puhuja on joissakin yhteyksissä ministerille
viestittänyt. Nyt kysynkin: Onko tällä suunnalla
tarkoitus edetä edes kokeiluluonteisesti riistanhoitopiirien
ohjauksessa, vai onko, arvoisa ministeri, teillä ministeriössä muita
jo päätettyjä keinoja näitten
asianomaisten asioitten eteenpäinviemiseksi?
Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Maatalousjaoston painotukset ovat erinomaisia
ja lisäpanostukset tähän budjettiin,
jotka liittyvät tulevaisuuden osaamiseen ja menestyksen
luomiseen. Juuri näin pitää ollakin. Ne
ovat samalla tavalla myös linjassa niin ministeriön,
ministerin kuin myöskin valiokunnan tapaan nähdä tulevaisuutta,
joka on selkeästi biotalous. Kun kaikki ne biotalouden
raaka-aineet maaseudulta tulevat, meillä täytyy
olla mahdollisuus järkevään, hyvään,
kannattavaan, kannustavaan tuotantoon.
Puhemies! Mihin en ole tyytyväinen? En ole tyytyväinen
siihen, että ministeri Anttila on hartiavoimin tehnyt töitä apunaan
maatalouden tulo- ja kannattavuustyöryhmä, joka
on tehnyt lukuisia esityksiä, ja on kaksi kirjainta, jotka
ovat lähestulkoon kaikki torpanneet: valtiovarainministeriö,
VM. Toivon, että nyt koko hallitus ottaa hallitusohjelmansa
käteen ja lukee sieltä, mitä siellä maatalouden
osalta on kirjoitettu, ja lähtee toteuttamaan näitä perusteltuja
ehdotuksia, jotta kannattavuus ja kannustavuus saadaan taattua myös
maatalousalalla.
Mats Nylund /r(vastauspuheenvuoro):
Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! Ensin
kiitokset maa- ja metsätalousministeriölle ja ministerille
itselleen hyvin tehdystä pohjatyöstä. Aivan
niin kuin kollegani, ed. Leppä, sanoi, tämä on
rakennettu hyvin, mutta se ei yksin auta maatalouden kannattavuusongelmaan,
vaan tarvitsemme koko hallituksen tukea ja muita keinoja, esimerkiksi
verokeinot ja semmoista.
Myöskin kiitokset valiovarainvaliokunnalle, joka on
ottanut erittäin hyvin huomioon maa- ja metsätalousvaliokunnan
lausunnot ja painotukset. Me tarvitsemme aivan varmasti vielä lisää rahaa
haja-asutusalueiden vesitalouteen ja viemärirakennusprojektiin,
koska, kuten olemme nähneet, ne uuspienpuhdistamot toimivat
varsin heikosti. Tämä on yksi erittäin
hyvä tapa parantaa luontoakin.
Viimeiseksi haluan nostaa esille erityisesti uuden eläinlääkintähuoltolain,
kuten ministerikin teki. Siihen on panostettu, aivan niin kuin on mainittu
hallitusohjelmassakin, hyvällä tavalla. Luomme
uusia eläinlääkärin virkoja
15, jos muistan oikein, nimenomaan eläinsuojelutarkastukseen.
Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kotimainen ruoka, luomu- ja lähiruoka
ovat erittäin tärkeitä asioita, mutta
niin ovat myös tuotannon läpinäkyvyys
ja eettisyys ja siinä eläinten hyvinvointi. Useat
asiantuntijat ovat useamman vuoden ajan nostaneet huolen tuotantoeläinten
suojelusta esiin. Ihan viime päivinäkin asiantuntijat
ovat todenneet, että ministeriön omat päätökset
ja alemmat säädökset ovat eläinsuojelulain
ja lainsäädännön kanssa ristiriidassa.
Tämä on erittäin vakava tilanne, jos
näin todellakin on. Haluan kysyä ministeriltä,
mihin toimiin ryhdytään, että nämä päätökset
ja alemmat säädökset saadaan lain kanssa
yhdensuuntaisiksi. Toki eläinsuojelulakia on syytä uudistaa, mutta
kiireellisintä olisi saada nämä säädökset kuntoon.
Kysyn sitten vielä, kun meillä on maataloustuotteiden
menekin edistämiseksi laitettu satojatuhansia veronmaksajien
rahoja vuosittain, ja tänä vuonna on laitettu
sianlihan edistämiseen, niin olisiko ollut ehkä parempi
vaihtoehto, että nämä sadattuhannet eurot
olisi laitettu siihen, että oikeasti siellä sikatiloilla
asiat olisivat olleet kunnossa. Tästä olisin halunnut
kuulla vielä ministerin mielipiteen.
Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Todellakin silloin pari vuotta sitten,
kun ensimmäisen kerran nämä järkyttävät
kuvat sikatiloilta tulivat, te, arvoisa ministeri, kerroitte, että sen
jälkeen kaikki on kunnossa ja kaikki on hyvin, ja valitettavasti
nyt näimme taas, että näin ei todellakaan
ole. Sama on jatkunut. Meidän lakimme on aivan liian löysä.
Valvonnassamme on isoja puutteita, ja aivan kuten täällä äsken
todettiin, myös ministeriön omat määräykset
on todettu löysiksi, ristiriitaisiksi ja vanhentuneiksi,
ja näin ei kerta kaikkiaan saa olla. Ja tuli todellakin
ilmi, että jotain sentään on tehty, eli
on 250 000 euroa myönnetty sianlihan imagokampanjaan,
sikayrittäjien kampanjaan. Minusta tämä valitettavasti
antaa siinä suhteessa hyvin vastenmielisen kuvan, että sen jälkeen
kun nämä ongelmat paljastuivat, niin valtio alkoi
rahoittaa sianlihan edistämistä imagokampanjoin.
Tulee sellainen tunne, että ihan kuin ne eläinsuojelulliset
ongelmat lakaistaisiin maton alle ja jätettäisiin
hoitamatta ja sitten rahalla imagokampanjoita tehtäisiin,
ja se ei kerta kaikkiaan saa olla näin, eikä se
kerta kaikkiaan voi olla oikein. Minä uskon, että suomalaiselle
kuluttajalle parasta imagonkohotusta olisi se, jos hän voisi
olla varma, että ihan oikeasti yhdessäkään sikalassa
ei joudu virumaan niitä kärsiviä sikoja. Kun
kampanja on nyt hakenut lisärahoitusta yli 400 000,
niin kyllä minun mielestäni, ennen kuin tällaisia
rahoja harkitaankaan myönnettävän, pitää olla
täydellinen varmuus, että nämä asiat
ovat kunnossa, ja se on sitä parasta imagoa.
Timo Juurikkala /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluaisin kiinnittää huomiota
maatalouden vesiensuojeluasioihin. Maatalouden ympäristötuki
kattaa yli 90 prosenttia viljelijöistä. Silti
vesistöjä rehevöittävät
valumat eivät ole olennaisesti vähentyneet ja
edelleen maatalous vastaa yli 50 prosentista rehevöittävästä kuormituksesta.
Olisin kysynyt ministeriltä, miten teidän mielestänne
maatalouden ympäristötukea pitäisi kehittää tai
uudelleenkohdentaa, jotta sen vesiensuojelullinen vaikuttavuus olisi
nykyistä parempi.
Sitten vielä, puhemies, samasta asiasta vähän toiselta
kannalta. Olen ymmärtänyt, että ympäristötuki
on kyllä osaltaan vaikuttanut lannoitusta vähentävästi
ja valumia vähentävästi, mutta tämä vaikutus
on kuittaantunut muun muassa sillä, että on enenevässä määrin
siirrytty esimerkiksi vehnänviljelyyn. Kysyn ministeriltä:
Voisiko tällaisella yleisemmällä maatalouspolitiikalla myös
vaikuttaa vesien tilaa parantavasti sillä tavalla, että kannustettaisiin
viljelemään vähemmän vesistöjä kuormittavia
kasvilajeja?
Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kiitokset ministerille ja kiitokset myöskin
maatalousjaostolle budjetin uudelleenkohdentamisesta.
Kuten tiedämme, eri tuotannonaloilla on suuria kannattavuusongelmia,
markkinahäiriöitä. Myöskin Euroopan
unioni on pyrkinyt löytämään
ja etsimään toimenpiteitä näiden
kannattavuusongelmien ratkaisemiseksi.
Maidontuotannon osalta komissaari Fischer Boel perusti korkean
tason maitoryhmän, ja siinä alkuperäisessä agendassa
kirjattiin muun muassa muutamiksi tämmöisiksi
välineiksi markkinamekanismien pohtimista, EU:n ulkopuolisien mallien
etsimistä, laadun, terveyden ynnä muiden seikkojen
esiin nostamista. Millaisia odotuksia teillä ja kenties
muilla neuvoston jäsenillä on nyt sitten tämän
korkean tason ryhmän työn tuloksiin, ja mikä on
aikataulu näiden osalta?
Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila
Arvoisa puhemies! Tosiaan on niin paljon kysymyksiä,
että on varmasti aika tässä yhteydessä vastata.
Ensinnäkin ed. Johanna Karimäki kiinnitti huomiota
tähän, että ruoka kulkee aivan liian
pitkiä matkoja. Siitä olen hänen kanssaan
ihan samaa mieltä siitä yksinkertaisesta syystä,
että se on myöskin ilmastonmuutosta ajatellen
ihan väärä kehityksen suunta.
Näistä Oikeutta eläimille -yhdistyksen
esittämistä eläinsuojelulakiin tarvittavista
muutoksista totean, että tuotantoeläinten hyvinvoinnin
neuvottelukunta jo ensimmäisessä kokouksessaan otti
työn alle sen, mitkä ovat ne muutokset, jotka eläinsuojelulakiin
ja säädöksiin tarvitaan, jotta ne ovat
oikeassa suhteessa siihen, että eläinten hyvinvoinnista
voidaan huolehtia. Se on jo linjannut seuraavat kokouksetkin, joten
minä odotan ihan alkukevättalvesta esitystä,
ja sen jälkeen asia tuodaan luonnollisesti eduskunnan päätettäväksi.
Sitten ed. Komi kiinnitti huomiota tähän koko metsäklusterin
menestykseen. Se on tärkeä asia, ja sitä työtä tehdään
sekä työ- ja elinkeinoministeriön että maa-
ja metsätalousministeriön kesken siinä metsäalan
strategisen osaamisen työryhmässä. Siinä on
koko ketju hyvin laajasti edustettuna.
Sitten, ed. Ruohonen-Lerner ilmeisesti ei ole lukenut ihan tarkkaan
näitä valvontatuloksia, koska hän totesi,
että mitään ei ole kyetty saamaan aikaan.
Sikasektorilla vuonna 2007 löydettiin 37 prosentilla
tiloista huomautettavaa, vuonna 2008 se prosentti oli pudonnut jo
huomattavasti alemmaksi ja viimeisissä tutkimuksissa 15
prosenttiin. Mutta tämä ei ollenkaan ole hyvä tilanne, koska
pitää saada tämä homma kokonaan
kuntoon, mutta kehityksen suunta on kuitenkin tiettyyn suuntaan
menossa. Siinä mielessä ollaan oikealla tiellä.
Koko ketju vastaa eläinten hyvinvoinnista. Tuottaja
viime kädessä vastaa siitä, että eläimiä hoidetaan
hyvin, mutta väitän, että yhtäläinen vastuu
on myöskin teurastamoilla. Ne varmasti tarkkaan tietävät,
minkälaisilta tiloilta ja minkälaista lihaa sieltä tulee.
Sitä kautta voidaan myöskin vaikuttaa, ja huomenna
tässä mielessä nimenomaan tapaan nyt
sitten teollisuuden edustajat, ja meillä on varattuna pitkä aika
siihen keskusteluun.
Ed. Pulliainen puuttui tärkeään asiaan.
Bioetanolituotantotehtaan mahdollisuuksia selvitetään, ja
selvityshenkilö Esa Härmälän
mukaan — olen hänet viimeksi toissapäivänä tavannut
Brysselissä — tammikuun loppuun mennessä tulee
valmista, ja hän oli hyvin toiveikas. Muuta hän
ei minulle sanonut. Mutta se on totta, että meillä on raaka-ainetta
kaikki siilot pullollaan, kun saataisiin vaan asia eteenpäin.
Sitten, öljy- ja valkuaiskasvit ovat kannattavia, mutta
ne ovat kaiken lisäksi meille aivan välttämättömiä.
Me olemme noin 30 prosentin osuudella vasta valkuaisomavaraisia.
Ajatelkaa, jos tulee joku kriisi, mistä me otamme sen valkuaisen.
Muuta ei ole saatavana kuin gmo-soijaa, kun sanotaan ihan suoraan.
Eli tämä on erittäin vakava tilanne sitä taustaa
vasten, että pystymme säilyttämään
korkealuokkaisen elintarviketuotannon Suomessa.
Sitten täällä oli kysymys, ed. Reijosen
kysymys, jos oikein muistan, tästä bioenergian
5 miljoonan euron määrärahasta. Raha
on ollut riittävä. Nyt on 16 hanketta allekirjoitettu
ja hyväksytty, mutta valitettavasti niistä kuusi—seitsemän
ei ole lähtenyt liikkeelle, kun odotetaan syöttötariffia
tai vastaavaa järjestelmää. Nämä hankkeet
eivät saa edes pankeista rahoitusta ennen kuin tämä asia
tullaan ratkaisemaan, ja me olemme myöntäneet
niille jatkoaikaa.
Sitten tämä sähköinen puukauppapaikka.
Sitä kokousta istutaan tuolla parhaillaan, ja sinne menen
kohta jatkamaan. Meillä on kolme tavoitetta nyt tässä metsäorganisaatiouudistuksen
yhteydessä. Ensimmäinen on sähköinen
puukauppa. Toinen vähintään yhtä tärkeä tieto
on se, että metsänomistajan pitää tietää,
mikä on puun hinta sillä alueella. Meidän
pitää saada puun hintatiedot ihan niin kuin pörssitiedot
jatkossa lehtiin jatkuvasti, joka päivä julkaistavaksi,
jotta metsänomistaja tietää valvoa etujaan,
kun käy puukauppaa. Sitten kolmas asia on, että me
jatkossa keräämme vain yhden virallisen metsävaratiedon tässä maassa.
Haemme keinot ja ratkaisun siihen, kenen toimesta ne kerätään,
että ne ovat oikeita ja virallisia, mutta yksi metsävaratieto
tulee sitten metsäkeskusten käyttöön,
ja se on metsäkeskusten uusi tärkeä työväline.
Ed. Hemmilä kyseli, miten nuoren metsän hoito
ja Kemera-tuki jatkossa aiotaan hoitaa. Siihen vaan pitää saada
sen takia lisää rahaa, että se on sitä työllisyyttä parhaimmillaan.
Se on juuri sitä puuraaka-aineen hyödyntämistä tässä tilanteessa.
Samaan aikaan meillä on satojentuhansien rästit
metsänhoitosektorilla taimikoiden hoidossa, metsän
uudistamisessa, ja tälle puolelle pitää saada
liikettä, koska ne tarkoittavat työllisyyttä.
Ed. Kähkösen kysymykseen lyhyesti, että tämä on
ollut työn alla, että saisimme petolaskijoille
matkakustannukset, mutta meidän budjettimme on ainakin
tällä hetkellä sillä sektorilla niin
tiukka, että katsotaan nyt sitten, löytyykö sieltä.
Se ei kovin suuri määräraha olisi, mutta
se olisi tärkeä korvaus kilometrikorvauksena heille,
jotka vapaaehtoisesti tekevät tätä erittäin
arvokasta työtä. Jos me se teetetään,
niin se maksaa miljoonia euroja sen jälkeen.
Sitten ed. Leppä totesi, että on totta, että me olemme
tehneet aika monta veroesitystä tuonne valtiovarainministeriön
suuntaan, ja ne ovat siellä nyt edelleen neuvottelussa.
Ed. Nylund kiinnitti huomiota eläinsuojelutarkastuksiin.
Tämä liittyy siihen eläinten hyvinvoinnin
neuvottelukunnan työhön. Meidän pitää sieltä kautta
saada ne asiat kuntoon.
Ed. Sarkomaa, teidän kysymykseenne vastasin jo tämän
eläinsuojelulain osalta. Niin kuin äsken totesin,
hyvinvoinnin neuvottelukunta sitä asiaa hoitaa.
Mutta sitten menekin edistäminen on eurooppalainen
järjestelmä. Se ei ole suomalainen järjestelmä.
Sitä on sekä EU:n rahoittamana että kansallisesti
rahoitettavana. 55 miljoonaa euroa käyttää Euroopan
unioni siihen vuosittain rahaa, ja nyt meillä Suomessa
vuosittain tuetaan 1,2 miljoonalla eurolla kasvisten, perunoiden
ja vihannesten käyttöä. Me olemme lihaa
tukeneet hyvin vähän, mutta liha on täysin
niitten tuotteiden joukossa, joita Euroopan unionissa menekin edistämisellä edistetään,
eikä tässä ole kysymys siitä,
että tässä pistettäisiin tavallaan
alaa kiillottaen, vaan kysymys on siitä, että opetettaisiin
ja opetetaan kuluttajille, miten eri tavalla voidaan lihaa käyttää.
Meillä on esimerkiksi Suomessa se tilanne, että meillä ei
oikein luullista lihaa käytetä, vaikka Euroopassa
sitä käytetään paljon enemmän
ja se on todella hyvää. Eli siinä on
kysymys siitä, että edistetään
menekin edistämistä ja erityisesti oikeita käyttötapoja.
Sitten ed. Juurikkala kysyi vesiensuojeluasioista. Jatkossa
ympäristötuesta tulee entistä enemmän
täsmätoimi. Tämähän
on 2014 alkavan seuraavan rahoituskauden keskeinen tavoite, mutta
jo nyt merkittävä määrä esimerkiksi lannoitteiden
käyttöä on vähentynyt johtuen
lannoitteiden korkeasta hinnasta. Lannoitteiden käytössä on
selkeästi tapahtunut 40—50 prosentin alenema.
Ed. Hautala kysyi tästä high level groupista. Se
on komissaarin asettama ryhmä, päättyy 30.6.,
ja sieltä haetaan nyt niitä keinoja, joilla voitaisiin maidontuotannon ja
yleensä maataloustuotannon kannattavuus turvata.
Itse sanon lopuksi, että on turha kuvitella, että sellainen
kuin elintarvikesektori menestyy puhtaassa vapaassa kilpailussa
globaalisti. Se on täysin harhaa. Ei se onnistu Euroopassakaan.
Aina pitää olla jokin järjestelmä,
jolla elintarvikkeiden jatkuva saatavuus, kuluttajien kysyntä ja tuottajien
riittävä kohtuullinen toimeentulo ja kuluttajien
ruuan kohtuullinen hinta, nämä kolme yhtälöä voidaan
yhteensovittaa. Ne ovat jo Rooman sopimuksessa, mutta nyt pitää löytää keinot,
joilla me jotenkin ohjaamme tuotantoa ja kulutusta, koska muuten
tullaan juuri siihen tilanteeseen, joka maitokriisissä on
nyt koettu.
Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On erinomaista, että ministeri Anttila
on jaksanut erittäin vaikeassa ympäristössä maa-
ja metsätalouden kannalta kuitenkin ajaa näitä asioita
eteenpäin ja saanut hyvää tulosta aikaan.
Siitä lämmin kiitos.
Uusiutuvat energiat ovat tämän päivän
muotisana, johon törmää lähes
joka päivä, ja todellakin, silläkin alalla
on menty eteenpäin. Vuosittainen ongelma on kuitenkin ollut
se, että Kemera-varojen riittävyys on ollut todella
iso ongelma, joka vaivaa siten, että meillä on
noin keskimäärin 10 miljoonan euron vaje siinä,
että rahoitus siirtyy aina edelliseltä vuodelta
seuraavalle vuodelle.
Arvoisa puhemies! Kysyn ministeri Anttilalta, olisiko mahdollista,
kun nyt olette tehnyt muun muassa työ- ja elinkeinoministeriön
kanssa yhteistyötä metsäyrittäjyyden
taholla, että saataisiin tämä Kemera-varojen
se osa, mikä käytetään haketustukeen — maantienvarteen
tuotu puu on kuitenkin energiakäytössä jo
siitä hetkestä eteenpäin, kun se on kasaan
saatu — siirtää kokonaisuudessaan työ-
ja elinkeinoministeriön puolelle, jolloin nämä Kemera-varat
siihen metsälliseen työhön riittäisivät
ja haketustuki tulisi työ- ja elinkeinoministeriön
energiavaroista.
Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Hoskonen puhui haketustuesta ja siitä,
että haketustuki pitäisi siirtää maksuun
tuonne työ- ja elinkeinoministeriön puolelle.
Minun mielestäni, ja minä puhun nyt kyllä kokemuksen
rintaäänellä, semmoista haketustukea ei
tarvittaisi ollenkaan.
Mutta minä halusin tämän puheenvuoron
sen johdosta, kun ed. Viitanen, joka poistui täältä salista,
otti esille tämän sikojen kohtelun, mikä ikävällä tavalla
on ollut julkisuudessa viime päivinä. On selvää,
että eläimiä pitää kohdella
hyvin, ja nämä kuvat, joita olemme nähneet,
ovat puistattavia. Mutta täytyy muistaa, että tällä tavalla näitten
kuvien perusteella ei koko tätä tuotantoa, ei
koko tätä sikataloutta, pidä nyt syyllistää ja osoittaa
sormella. On aivan varma asia, että nämä tilat
eivät ole tuotantotiloja. Siis sen näkee niistä kuvista.
Tämä, näitten tilojen toiminta, ei ole
tuotannollista toimintaa sen perusteella, kun nämä kuvat
olemme nähneet.
Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haja-asutusalueiden vesihuolto on monelta
osin puutteellinen, siihen viitattiinkin täällä.
Me varmasti kaikki olemme samaa mieltä, että niin
ympäristönsuojelullisesti kuin taloudellisestikin
olisi perusteltua, että mahdollisimman suuri osa näistä kotitalouksista
olisi yhteisviemäröinnin piirissä. Nyt
kuitenkin voi todeta, että vuosittain, kiitos siitä,
valtiovarainvaliokunta ja eduskunta ovat näitä rahoja
lisänneet, niin kuin nytkin tässä budjettimietinnössä 2,7
miljoonaa vielä lisää. Tarve on kuitenkin
paljon suurempi.
Kysyn arvoisalta ministeriltä, oletteko valmis lisäbudjetin
yhteydessä vielä ensi vuoden, tulevan vuoden puolella
lisäämään näitä rahoja.
Toinen kysymys liittyy myös tänne haja-asutusalueille.
Jätevesidirektiivi on tulossa voimaan, ja Lauri Tarastin
työryhmä jätti mietintönsä.
Vaikka tämä kuuluukin käsittääkseni
toiselle ministeriölle ainakin osin, kysyn, mikä on
teidän mielipiteenne, koska varsin kohtuuttomat kustannukset
ovat lankeamassa monelle.
Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Mikäli muistan oikein, Vanhasen kakkoshallituksen
hallitusohjelmassa taataan viljelijäväestölle
tasavertainen tulonmuodostus tai -kehitys, ja minulla on valitettavasti sellainen
käsitys, että on luisuttu viljelijäväestön tulotason
osalta juuri päinvastaiseen. En väitä, että ministeri
olisi siihen yksin syyllinen, mutta kuitenkin näin on käynyt,
jos peilaa hallitusohjelmaa vasten.
Arvoisa puhemies! Eräs asia, joka minua on huolestuttanut
tuolta Pohjanmaalta: Meillä on viime kesänä yli
300 000 hehtaarin alueella ruskomäntypistiäistuhoja.
Minulla on se käsitys, että Metlalla ei ole edes
riittävästi henkilöstöä nyt,
joka selvittäisi näitä niin sanottuja
pistiäisennusteita ensi kesän osalta, ja kun ei
budjettikirjassa eikä käsitykseni mukaan myöskään
valiokunnan mietinnössä ole mainintaa mahdollisesta biologisesta
lentoruiskutuksesta ensi kesälle, niin olisin kysynyt ministeriltä,
onko ministeriössä pohdittu tätä vakavaa
tilannetta, koska on arvioitu, että kasvutappiot ovat kymmenen
vuoden aikana vähintään noin 3 miljoonaa
kuutiota.
Ulla Karvo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeriön hallinnonalaan kuuluu
poroille aiheutuneiden petovahinkojen korvaaminen. Ongelmallista
on ollut korvausten viivästyminen. Mutta perusongelma kuitenkin
on viime vuosina suurpetokantojen voimakas kasvu, jota ei ole pystytty
hillitsemään pyyntilupien lisäämisellä,
koska niitä ei saada tarpeeksi. Suurpetojen liikkuminen
valtioiden rajat ylittäen vääristää helposti
eläinkantojen vahvuuksien arviointia.
Kysyisinkin, onko mahdollista, että Suomi neuvottelisi
EU:n luontodirektiivin tiukoista tulkinnoista, jotta petovahingot
eivät kasvaisi vuodesta toiseen.
Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomalainen puhdas ruoka on arvo, josta pitää kantaa
hyvää huolta. Suomalaiset haluavat puhdasta ja
lähellä tuotettua ruokaa. Maatalousyrittäjien
tulotaso on viime vuosina heikentynyt, ja se on osaltaan lisännyt
erilaisia ongelmia ja vaikuttanut negatiivisesti maatalousyrittäjien
jaksamiseen. Hyvinvoivat maatalousyrittäjät jaksavat
kehittää ammattiaan ja uskoa tulevaisuuteen. Myös
eläinten hyvinvointiin vaikuttaa merkittävästi
se, että isäntä ja emäntä jaksavat
ja voivat hyvin. Suomalaisilla tiloilla pidetään
pääsääntöisesti hyvää huolta
eläimistä, mutta näillä ikävillä yksittäistapauksilla
halutaan valitettavasti leimata koko ammattiryhmä tiettyjen
intressiryhmien kautta lähes rikolliseksi.
Kysyisinkin ministeriltä, miten te arvioitte tänä päivänä suomalaisten
maatalousyrittäjien jaksavan ja mitä lisäpanostuksia
voisi tehdä, että maatalousyrittäjät
jaksaisivat tehdä arvokasta työtään
ja uusia nuoria yrittäjiä jäisi jatkamaan
tilanhoitoa.
Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Olemme kantaneet yhteisesti huolta maaseutuelinkeinojen
ja kaiken kaikkiaan maaseutuohjelmien rahoituksen hallinnoinnista.
Täytyy sanoa, että te olette aikaansaava ministeri.
Hyvin lyhyellä aikavälillä syntyi työryhmän
esitys siitä, kuinka tuota byrokratiaa voidaan purkaa.
Siitä kiitos teille.
Nyt on vaan katsottava, kuinka nämä päätökset
saadaan vietyä sitten eteenpäin. On aivan järjetöntä,
että muutamien tuhansien, kymmenientuhansien eurojen summia
pyöritellään hyvin monella tasolla. Tämä on
sitä byrokratian purkua, mitä pitää pystyä tekemään,
ja maa- ja metsätalousministeriö, toki muutkin
ministeriöt, työvoima- ja elinkeinoministeriö yhtenä osana
sitä kokonaisuutta, ovat siitä vastuussa, mutta
todellakin nyt vaan tuumasta toimeen. Tämä on
hyvä joululahja, voi sanoa, myös tänään
tullut työryhmän raportti ja esitykset siitä,
että byrokratiaa voidaan purkaa.
Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston Kestävät
valinnat -periaatepäätöksen mukaan luonnonmukaisesti
tuotettua kasvisruokaa tai sesongin mukaista ruokaa tulee olla tarjolla
valtionhallinnon keittiöissä ja ruokapalveluissa
vähintään kerran viikossa vuoteen 2010
mennessä. Kysyisin arvoisalta ministeriltä: Kuinka
arvioitte, että tämä tavoite on toteutumassa?
Sitten luomusta vielä: Otin esille puheessani luomumarkkinoiden
kehittämisen strategiatyöryhmän raportin
vuodelta 2006. Kysyisin siihen liittyen, kuinka näitä toimenpiteitä on
edistetty tai millä tavalla niitä voitaisiin nyt
tästä eteenpäin edistää.
Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ensinnä: Tämä ed.
Vistbackan esille nostama teema oli oikea ja tärkeä. Hän
puhui näistä pistiäistuhoista, ja varmasti
ministeri siihen vastaakin. Mutta sitten kahdesta aiheesta vielä.
Ensinnä tämä lähiruokakysymys.
Tiedän, ministeri, ponnistelunne sen eteen, että suomalaista,
lähellä tuotettua ruokaa voitaisiin esimerkiksi kouluissa
mahdollisimman hyvin tarjota tästä eteenpäinkin,
ja ponnistelunne sen eteen, että kilpailutuksia voitaisiin
hoitaa siten, että suomalainen ruoka pärjää.
Se on aina parempi ja terveellisempi, turvallisempi vaihtoehto.
Mitä vielä tämän asian tiimoilta
voidaan tehdä?
Toiseksi liittyen metsiin. Suomalainen metsä, osa siitä,
jää aina korjaamatta, itse asiassa aika isokin
osa. Samaan aikaan tiedämme, että Venäjän
puu on viime vuosina ollut kalliimpaa kuin suomalainen puu. Tässäkin
kohtaa tiedän jo työnne, mutta mitä vielä voidaan
tehdä, jotta suomalaista puuta saadaan myös innovatiivisessa mielessä hyödynnettyä?
Mahdollisuuksia on paljon.
Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Sikatalouttamme on todella ravistellut valitettava
skandaali. Tilojen valvonnasta ensisijaisesti vastaava Evira joutuu
tulemaan toimeen ensi vuonna pienemmällä budjetilla
verrattuna tähän vuoteen. Ilmeisesti ministeriö aikoo
hallituksen tuottavuusohjelman hengessä ulkoistaa eläinten
hyvinvoinnin valvonnan eläinsuojelujärjestöille.
Ministeri Anttila, kun nyt olette myöntänyt
rahaa sikateollisuudelle imagon puhdistukseen, luuletteko, että se
parantaa sikojen elinolosuhteita niin, ettei vastaavaa skandaalia
tapahdu jo vuoden päästä uudelleen? Mielestäni
tilannetta ei korjaa tiedotuskampanja, vaan valvonnan parantaminen
ja ensisijaisesti tilallisten jaksamisesta huolehtiminen.
Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On aivan itsestäänselvää,
että eläinten hyvinvointi kuuluu kaikille. Sen
pitää olla läpinäkyvää,
sen pitää olla hyvää, ja kaikki siihen
liittyvät epäselvyydet pitää selvittää,
ja ne henkilöt, jotka ovat syyllistyneet johonkin muuhun,
pitää tuomita. Se on aivan päivänselvä asia. Yhtä päivänselvää on
se, että tällä ei saa leimata koko kotieläintuotantoa
Suomessa. Me kestämme vaikka minkälaisen vertailun,
maailmanlaajuisen vertailun suomalaiseen kotieläintuotantoon,
ja toivon, että tätä ei julkisuudessa
leimata koko alan ongelmaksi, jota se ei todellakaan ole.
Yhtä selvää on myös se,
että viljelijälle, alkutuottajalle, kuuluu oikeudenmukainen
osuus siitä pitkästä elintarvikeketjusta
ja hänen kuuluu saada siitä palkkansa. Sillä on
suora vaikutus myöskin siihen, minkälaisia investointeja,
uusinvestointeja, joilla eläinten olosuhteita parannetaan,
voidaan tehdä. Tähän on mielestäni
erinomaiset säädökset olemassa. Niitä vielä edelleen,
niin kuin ministeri Anttila tuossa mainiossa puheenvuorossaan totesi,
entisestään parannetaan ja näin luodaan
eläimille entistä parempia olosuhteita ja sitä kautta
myös helpotetaan viljelijöiden jaksamista.
Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Toteaisin ed. Pentti Oinoselle sen,
että asiantuntijakuulemisessa valiokunnassa Evira totesi,
että siellä ollaan tyytyväisiä rahoituksen
tasoon, ja varmaan silloin pärjätään.
On varmaan näin ajateltu.
Totean sen verran vielä tähän, että meillä on ollut
erittäin hyvä projekti, nämä uusjakotoimitukset.
Tiedämme sen, että liikennepäästöt
ovat merkittävä osa tässä ilmastokampanjassa
ja pitää olla innovatiivisia ajatuksia jatkuvasti,
ja ministeriössä tämä uusjakotoimitus
on nähty tärkeänä tekijänä,
on pystytty tätä kautta parantamaan tilojen kannattavuutta,
on järkeviä lohkoja saatu aikaan jne. Kysyn ministeriltä:
Miten kaiken kaikkiaan tämä uusjakotoimitusprojekti
on menossa eteenpäin, ja onko vaikutuksia arvioitu jo tällä hetkellä,
mitä sillä on saatu aikaan tilojen kannattavuuden
näkökulmasta?
Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila
Arvoisa puhemies! Aloitan tästä ed. Reijosen
viimeisestä kommentista. Uusjakotoimitusten määrärahat
ovat tällä vaalikaudella nousseet 4 miljoonasta
7 miljoonaan, eli siellä sektorilla on päästy
eteenpäin. Tavoitteeni on, että sinne saataisiin
jatkossa lisää rahaa, ja siitä käydään
seuraavan kehysriihen yhteydessä helmi—maaliskuussa
neuvotteluja valtiovarainministeriön kanssa.
Eviran pärjäämisestä ja
kaiken kaikkiaan näistä eläinsuojeluresursseista.
Meillä on nyt puolitoista htv:tä lisää käytössä eläinsuojelulain
uudistusten valmisteluun ja muihin valmisteluihin, eli eläinlääkintäosastolle
ja Eviraan yhdessä on tämä htv-määrä nyt
löydetty lisää meidän talon sisältä.
Ed. Leppä totesi näistä videoista,
jotka näytettiin. Siinä kannattaa nyt muistaa,
että niitä ei saa olla, mutta koko alaa ei pidä leimata
sillä, että alalla on niitä, jotka rikkovat
säännöksiä. Eihän yleensäkään
ole niin, että jos yksi ajaa kännissä, niin
koko kansa ajaa kännissä. Eli tämä pitää aina muistaa,
että koko alaa ei pidä tällä leimata,
ja on erittäin tärkeää muistaa,
että suomalainen sianlihan tuotanto on erittäin
korkeatasoista ja valtaosaltaan erittäin hyvin hoidettua.
Kysymys tästä niin sanotusta imagokampanjasta.
Toistan vielä kerran: Se on aivan normaali Euroopan unionissa
käytössä oleva järjestelmä, johon
saa EU-rahaa, mutta myöskin kansallisia projekteja on käynnissä,
ja tämän sikatalouden projektin on tarkoitus olla
jatkossa nimenomaan EU-rahoitusprojekti. Sen takia siihen alkuun
lähdettiin, ja muistutan siitä, että me
joka vuosi tuemme 1,2 miljoonalla eurolla kasviksia, vihanneksia
ja vastaavia. Siitä ei kukaan sano, miksi se ei ole sitten
ongelma. Eli kysymys on siitä, että on aivan normaalia
toimintaa menekin edistämiseksi.
Sitten tämä lähiruoka kouluissa,
josta ed. Puumala muun muassa puhui. Meillä on suomalaisen
ruuan edistämisohjelma tällä vaalikaudella. Siihen
on 500 000 euron rahoitus vuosittain, ja siellä nyt
tehdään arvokasta työtä nimenomaan koulusektorilla
hankintapuolella, koska siinä useimmiten ongelma on se,
että tarjouksia ei kyetäkään
pyytämään riittävällä tarkkuudella,
jotta saadaan vastaukseksi se lähiruoka taikka luomuruoka,
mikä milloinkin halutaan. Se pitää siinä tarjouspyynnössä osata
kohdentaa.
Venäjän puu on kalliimpaa kuin suomalainen puu.
Se on totta. Se Venäjän puu vaan on vähenemässä juuri
sen takia, että siellä ovat ne tullit, ja meillä on
metsissä omaa puuta, se on toisaalta ihan hyvä asia.
Koivu on ainoa, mistä meillä jatkossa on pulaa,
mutta siitäkään käsittääkseni
ei tällä hetkellä.
Sitten nämä mäntypistiäistuhot.
Se on totta, että se on erittäin vakava ongelma,
ja siihen Metlan eli Metsäntutkimuslaitoksen suunnalta
mielestäni ollaan voimavaroja ohjaamassa. Siinä vaan
on rehellisesti sanottava se, että siinä me tarvitsemme
vähän enemmän osaamista. Me olemme yhden
tämmöisen ruiskutusharjoituksen tehneet, ja se
maksoi 200 000 euroa, ja se, joka sen toteutti, ei osannutkaan
sitä tehdä niin kuin piti. Käytännössä tästä on
yksi huono harjoitus olemassa, ja sanon sen tässä hyvin
rehellisesti.
Ed. Karimäki puhui luomusta ja luomustrategiasta vuodelta
2006. Olen neuvotellut luomualan kanssa kolmisen kuukautta sitten,
ja minulle on luvattu toimittaa luomutalli, joka tarkoittaa sitä,
että me saamme Suomessa kaikki luomutoimijat yhteen rintamaan
toimimaan. Sen jälkeen meillä on luomualalle rahaa
käytettävissä hyviin hankkeisiin, mutta
pidän aivan välttämättömänä, että ala
ensin kokoaa voimansa, koska muutenkin ala on hyvin hajanainen.
Nyt on tarkoitukseni mennä myöskin sitten Nürnbergiin
luomumessuille ihan samalla tavalla kuin olin viime vuonnakin.
Ed. Rossi kysyi, miten nämä työryhmän
päätökset pistetään
täytäntöön. Tämä on
tänään tullut esitys. Täällä on
valmiit täytäntöönpanoesitykset,
joista me tammikuun toisella viikolla istumme alas ja katsomme ministeriössä,
kenen tehtävänä ovat sitten nämä hallinnon
taakan vähentämiseen liittyvät toimenpiteet,
joista Kari Kivikon johtama ryhmä teki erittäin
hyvän esityksen. Ne tullaan panemaan täytäntöön
heti alkuvuodesta niin pian kuin mahdollista, koska hanketoiminta
on menossa ja ihmiset ovat ihan kyllästyneitä kerta
kaikkiaan tähän valtavaan byrokratiaan.
Ed. Sihto kysyi, miten maatalousyrittäjät
jaksavat. Sanon suoraan, että minä nostan joka
päivä hattua jokaiselle yrittäjälle,
joka jaksaa näis- sä olosuhteissa suuren kannattavuusongelman kanssa
erittäin suuressa epävarmuudessa, tilanteessa,
jossa vielä helposti yhteiskunnan toimesta vaatimukset
ovat paljon kovemmat, mihin jaksaminen riittää.
Eli se on erittäin vakava asia, ja se vaikuttaa siihen,
miten me saamme alalle jatkajia.
Petovahinkojen korvaaminen. Täällä kysyttiin
ihan oikeaa asiaa. Nämä ovat EU:n luontodirektiivin
mukaisesti erittäin tiukasti säädeltynä, ja
nyt täytyy katsoa, onko sille asialle sitten jotain käytännössä tehtävissä,
mutta helppoa se ei missään nimessä tule
olemaan. Sen käytännössä tiedän.
Sitten, eiköhän tässä nyt
... Niin, vielä yksi asia. (Puhemies: Aikakin taisi loppua!)
Eläinten hyvinvointisäädökset
tuotantorakentamiseen on valmistunut esitys. Tässä on
kerätty kuudesta eri EU-jäsenmaasta parhaat käytännöt,
ja nämä lähtevät nyt toteutukseen,
kun avaamme valtion tukemat investoinnit. Eli tälläkin
sektorilla olen puolentoista vuoden aikana tehnyt koko ajan työtä,
ja Laura Hänninen, joka johtaa Eläinten hyvinvointikeskusta,
on tämän käytännön
työn tehnyt.
Pentti Oinonen /ps:
Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousministeriön
budjettiesitys ei maaseudun asukkaiden mieltä paljon lämmitä. Uusi
jätevesiasetus on tästä oiva esimerkki.
Tarastin työryhmä ehdotti muutama päivä sitten, että yli
70-vuotiaat vapautettaisiin jätevesiasetuksen velvoitteista.
Käytännössä tämä tarkoittaisi
sitä, että velvoitteet asetuksen noudattamisesta
jäisivät seuraavalle sukupolvelle tai mahdollisille
uusille asukkaille. Tarastin ehdotus on mielestäni lähes
silmänlumetta, koska kyse ei ole ihmisten iästä,
vaan tällä EU-lähtöisellä saneluasetuksella
pakotetaan kansalaiset hankkimaan kallista tekniikkaa. Tämä asetus
on mielestäni aivan tuulesta tempaistu, jos se pakotetaan
tekemään koko maassa Itämeren saastumisen
pelosta.
Arvoisa puhemies! EU-Suomessa maatilojen koot ovat kasvaneet
dramaattisesti. Pientilat menettävät elinmahdollisuuksiaan,
kun naapuriin rakennetaan hehtaariluokan halleja kanoja tai sikoja
varten. Kysyisinkin hallitukselta: Aiotteko antaa kaikkien pientilojemme
kuolla ja jättää koko elintarviketuotantomme
suurten tilojen tai niiden taustalla olevien monikansallisten elintarvikejättien
varaan?
Kestävän metsätalouden rahoituksen
eli Kemeran osalta kaikki tietävät, että meillä on
joka vuosi sama ongelma: rahat loppuvat kesken kauden. Pahimmillaan
Kemera-rahat on käytetty elokuun loppuun mennessä.
Hallitus on kasvattanut vuoden 2010 budjettiesityksessään
Kemera-rahoitusta, mutta se voidaan todeta jo nyt, ettei sitä ole
riittävästi. Samaan aikaan on nimittäin tarkoitus
saada jopa 20 prosenttia enemmän hehtaareita toimenpiteiden
alle. Näyttääkin siltä, että hallituksella
ei ole todellista tahtotilaa satsata kestävän
metsätalouden rahoitukseen sellaisella laajuudella, jolla
turvattaisiin metsätalouden tulevaisuus ja kotimaisen puun
saanti.
Herra puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunta joutuu
hyväksymään pitkin hampain EU:sta tulleita
säädös- ja lakihankkeita, vaikka valiokunnassa
hyvin tiedetään, etteivät moiset typeryydet
sovi suomalaiseen maatalouteen. Suomella on EU:n maatalouselimissä varajäsenen
paikka, joten en oikeastaan ihmettele, miksi meille tuodaan sellaisia
esityksiä. Ääntämme ei kuulla
riittävästi Brysselin käytävillä.
(Ed. Mieto: On siellä Soini!)
Haluan kuitenkin esittää maa- ja metsätalousvaliokunnan
jäsenille kiitokseni siitä, että valiokunnassa
keskustellaan hyvinkin kriittisesti EU:sta päin tulevista
määräyksistä ja säädöshankkeista.
Valiokunnassa yritetään mahdollisimman hyvin pitää suomalaisen
maatalouden puolta.
Timo V. Korhonen /kesk:
Arvoisa puhemies! On aivan semmoinen vaativa paikka lähteä puhumaan
maa- ja metsätalouspääluokan osalta retorisesti
hyvin lahjakkaan esityksen jälkeen, ed. Oinosen esityksen
jälkeen.
Ensinnäkin tämän maa- ja metsätalouspääluokan
osalta erityisesti maa- ja metsätalousvaliokunta on todennut,
aivan oikein, että hallituksen tulee seurata viljelijöitten
tulokehitystä. Aivan oikein valiokunta tulee siihen johtopäätökseen, että tilanne
kaiken kaikkiaan heidän osaltaan ei ole hyvä.
Pitää paikkansa, koska maatalouden yrittäjätulo
romahti muun muassa viime vuonna lähes 40 prosenttia edellisvuodesta.
Syyhän tähän on ennen kaikkea erittäin
korkeat tuotantokustannukset, joita markkinahinnat eivät
ole kyenneet kattamaan. Tänä vuonna tuottajahinnat ovat
alentuneet, mutta onneksi kuitenkin tuotantokustannukset ovat alentuneet.
Se on kaiken kaikkiaan parantanut tilojen kannattavuutta jossakin
määrin, mutta on aivan selvä asia, että tuotantosuunnittaiset
erot kannattavuudessa ovat hyvinkin suuret. Joka tapauksessa on
todettava se, että kaikkien tuotantosuuntien kannattavuus on
hyvinkin vaatimaton, ja pahin tilanne on tietysti tällä hetkellä maidontuotannossa.
Tietysti sianlihan tuotantoon sisältyy nyt kaikkia niitä ongelmia,
mitä tänäkin päivänä tässä salissa
on jouduttu näkemään ja jouduttu toteamaan
ja kohtaamaan. Sianlihan tuotantoonhan on kohdistunut, niin kuin
kaikki hyvin tiedämme, monellakin tavalla jopa hyvin rikosluonteista
painostusta, joka missään tapauksessa ei ole ymmärrettävää eikä sallittavaa.
Koko alaa tarkastellen erityisen huolestuttava tilanne on tietysti
paljon investoineitten nuorten viljelijöitten selviytymisessä.
Heidän osaltaan on tietysti pyrittävä tekemään
kaikki mahdollinen, jotta kannattavuus pystyttäisiin turvaamaan
ja usko alan tulevaisuuteen pystyttäisiin turvaamaan. Kaiken
kaikkiaan kannustan kyllä erittäin vahvasti ja
lämpimästi edelleen toteuttamaan ministerin asettaman
maatalouden kannattavuustyöryhmän eri esityksiä.
Toki monia esityksiä on toteutettukin, mutta edelleen siellä on
aivan erinomaisia maatalouden kannattavuutta oleellisesti parantavia
näkemyksiä, ja toivon kyllä, että hallitus
pystyy niitä tänne edelleen lainsäädännöksi tuomaan.
Sitten lyhyesti maaseudun yritystoiminnan monipuolistamisesta
kaiken kaikkiaan. On aivan välttämätöntä edesauttaa
kotimaisen uusiutuvan energian tuotantoa. Yksi tie tässä on,
totta kai, syöttötariffi, josta päätöksiä laajemminkin
edelleen vielä odotellaan. Tämän osalta
olisi hyvä, jos puusähkölle löytyisi
kannattava, järkevä tariffiratkaisu. Samoin olisi
erittäin myönteistä, että biokaasulaitokselle
löydettäisiin tariffiratkaisut. Työryhmähän
esitti taannoin näitten biokaasulaitosten alarajaksi syöttötariffin
osalta 300 kilowatin tuotantoa. Se on todella aivan liian korkea,
eli on selvää, että tuota alarajaa pitäisi
ehdottomasti laskea tai poistaa se sitten kokonaan, jotta todella
päästäisiin eteenpäin tässä kotimaisen energian
tuotannossa ja myös maatilapohjaisten biokaasulaitosten
osalta.
Sitten tuon kestävän metsätalouden
rahoituksen osalta on erittäin myönteistä,
että valtiovarainvaliokunta korotti Kemera-varoja. Ehkä tässä on
syytä huomauttaa ed. Oinosen edellisen puheenvuoron osalta,
että tämän hallituksen aikanahan Kemera-varoja
on nostettu vuosittain (Ed. Pentti Oinonen: On, muttei riittävästi!)
ja korotukset ovat kohtuullisen merkittäviä. — Totta
on, että yhteismäärätkään
eivät ole vielä tarpeeseen nähden riittäviä,
mutta nyt täytyy sitten toivoa, että esimerkiksi
ensi vuoden osalta lisätalousarvioitten kohdalla näitä Kemera-varoja
pystytään tarpeen mukaan korottamaan.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa herra puhemies! Täällä on
puhuttu metsistä aika paljon, ja itsekin ajattelin joitakin
huomioita kohdistaa nimenomaan metsäpuolelle.
Minun mielestäni metsät ovat Suomen tärkein luonnonvara
ja erityisen tärkeitä ne ovat elinvoimaiselle
maaseudulle. Kestävän puuntuotannon turvaaminen
on erittäin tärkeä aluetalous- ja vientipoliittisista
syistä. Vaarana vaan on, että ne määrärahat,
joita budjettiin sisältyy, eivät riitä,
ja kun valtiovarainvaliokunta on lisännyt sinne 1,5 miljoonaa
euroa, siitä huolimatta tämä summa ei kyllä tule
riittämään. Niin kuin mietinnöstäkin käy
ilmi, tarve olisi tällä hetkellä yli
92 miljoonaa euroa ja hallitus esitti vain 70:tä miljoonaa euroa.
Suuri ongelma on se, että tällä hetkellä ainakin
meidän alueella maksatukset tämän vuoden osalta
loppuivat jo lokakuun alkupuolella eli ensi vuoden määrärahoista
maksetaan kahden kolmen kuukauden taimikonhoidon maksut. Se tarkoittaa
sitä, että nämä rahat, jotka
nyt budjetissa on osoitettu ensi vuodelle, eivät tule missään
tapauksessa riittämään. Vaikka ed. Korhonen
aivan aiheellisesti täällä totesi, että on
nostettu joka vuosi, niin eikö meillä ollut sellainen
metsäohjelma, tässä joku aika sitten
julkistettu, jossa todettiin, että tämän
summan pitäisi olla 85 miljoonaa euroa vuosittain, jotta
me pääsisimme pitämään tätä jollakin
tasolla? Mutta ensiksi pitäisi saada nämä rästit
pois, koska se on se ongelma, joka syö. Näin minä olen
itse valitettavasti tämän tulkinnut. Tältä osin
olisi myös järkevää se, että tällä toiminnalla
pystyttäisiin takaamaan teollisuuden raakapuun saanti myös
tulevaisuudessa, koska minä ainakin uskon siihen, että suomalaisella puulla
on menekkiä vielä myös tulevaisuudessa.
Arvoisa puhemies! Täällä keskustelun
yhteydessä otin esiin ruskomäntypistiäisvauriot
tuolla Pohjanmaalla. Niitä todella siellä meidän
alueilla on Etelä- ja Keski-Pohjanmaan laitamilla ja reuna-alueilla
yli 300 000 hehtaaria. Käsitys, jonka itse olen
saanut, on se, että Metlalla ei ole riittävästi
henkilökuntaa tällä hetkellä edes
pistiäisennusteiden tekoon, että tiedettäisiin,
mille alueelle ne mahdollisesti ensi kesänä levittäytyvät.
Jos ne tulevat samalle alueelle, niin sen jälkeen se on
menoa niille metsille. On arvioitu, että kymmenen vuoden
aikana tuolla alueella, missä viime kesänä ruskomäntypistiäiset
olivat, kasvutappio on noin 3 miljoonaa kuutiometriä eli
se tarkoittaa metsänomistajille noin 90 miljoonan euron
menetyksiä.
En malta olla ottamatta esiin minun mielestäni mielenkiintoista
sanontaa, jonka Länsi-Suomen metsänomistajien
liiton toiminnanjohtaja Marko Mäki-Hakola eräässä kolumnissaan
kirjoitti, kun hän oli ajellut siellä Perhon—Vimpelin—Alajärven
alueella, kun puhuttiin siitä, että puulla ei
ole kysyntää. Hän totesi, että siellä kyllä oli
kysyntää eli kuitupuuvaltainen mänty
on ollut haluttua Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla, mutta valitettavasti
puun kysynnän takana eivät ole olleet kotimaiset
kuitupuuta jalostavat yritykset vaan mäntypistiäiset,
eli niille oli kyllä kelvannut tämä kuitupuu
sillä alueella.
Arvoisa puhemies! Tilusjärjestelyihin on myös
myönnetty rahaa, ja niin kuin ministeri totesi, ne rahamäärät
ovat moninkertaistuneet. Tiedän sen omalla alueellani kylläkin,
että se herättää monenlaisia
tunteita, mutta kyllä minun mielestäni peltoalueiden
uusjaon, samalla tavoin kuin pienten, kapeiden sarkojen yhdistämisen sillä tavoin,
että myöskin metsää voidaan
käyttää tehokkaasti ja järkevällä tavalla — kun
on 10—15 metrin levyisiä sarkoja, jotka ovat useita kilometrejä pitkiä,
5—6 kilometriä pitkiä — hyödyntäminenkin
on aika vaikeaa.
Mikko Alatalo /kesk:
Arvoisa puhemies! Riemastuneena päivän ilouutisesta
eli siitä, että työsuhdetekijänoikeutta
ei tullut eduskuntaan, haluan jatkaa pirkanmaalaisten kansanedustajien
luovan ilmaisun perinnettä eli pitää niin
sanotun kuttupuheen. Toivon ymmärtämystä puhemieheltä asialle.
Budjetissa on otettu huomioon se, että maatalouselinkeino
voi ensi vuonna olla tavallista suuremmissa vaikeuksissa. On järjestettävä keinoja,
joilla
maatilayritysten maksuvalmiudesta pidetään huolta.
Yksi ratkaisu on tietysti lähiruuan ripeä käyttöönotto
esimerkiksi laitosten ruokaloissa ja ravintoloissa, ja kuten ministeri
Pekkarinen esitti, lähiruualle pitäisi varata
myös aivan oma hyllynsä marketteihin. Itse ehdottaisin
kauppoihin myös kuttuhyllyjä. Sieltä sitten
olisi saatavissa niin sanottua kutunjuustoa kuten -maitoakin.
Kuttu on erittäin tuottoisa, vähän
kuten kelpo maatalon emäntäkin, kuttu lypsää maitoa
jopa 6 litraa päivässä. Jos eivät
kaikki vielä tiedä, kerrottakoon, että vuohenmaito
muistuttaa lehmänmaitoa mutta erilaisen koostumuksensa
ansiosta se sopii monille maitoallergisille. Täytyy korjata myös
terminologiaa, tai en tiedä, onko se niin, mutta minä käytin
viimeksi kaksi vuotta sitten kutusta nimitystä rinnat,
mutta ed. Hänninen väitti, että ne ovat
kyllä utareet.
Mutta tiesittekö, että maailmanlaajuisesti
vuohenmaitoa juodaan enemmän kuin lehmänmaitoa?
Tämä voisi olla meidän uusi vientituotteemme.
Vuohenmaidosta voisi tulla perusta koko uudelle Suomi-brändille.
Terveisiä vaan Jorma Ollilalle! Jatkossa Suomeen matkustettaisiin
katsomaan joulupukkia, juomaan Finlandia-vuohenmaitoa ja jopa vuohikyliä voitaisiin
perustaa; jossakin päin maailmaahan on näitä olut-,
viski- ja viinikyliä. Kun ravintoloissa nykyään
nuo nuoret muutenkin juovat viinansa maidon kanssa, niin voisi olla
kuttu-valkovenäläisiä myös.
Ei pidä unohtaa, että vuohesta saa myös
hienoja matkamuistoja. Vuohennahasta on tehty noitarumpuja, vuohenmaidosta
saippuoita, myös vuohen sarvesta ja luusta voi tehdä vaikka
minkälaista uutetta miehisiin vaivoihin.
Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston Kestävät valinnat
-periaatepäätöksen mukaista on tämä luonnonmukaisesti
tuotettu kasvisruoka ja sesongin mukainen ruoka, jota pitää olla
tarjolla myös valtionhallinnon keittiöissä ja
ruokapalveluissa vähintään kerran viikossa
vuoteen 2010 mennessä ja vähintään
kahdesti viikossa vuoteen 2015 mennessä. Kunnille tämä on
suositus. Toivon myös, että kutusta valmistetut
herkut mahtuvat tähän joukkoon.
Kutunliha on terveellistä siinä missä lampaanlihakin.
Sianlihaa syömme kyllä, mutta kutusta sopii varmasti
nauttia vielä useammin ja runsaammin. Iloitsemme esimerkiksi
siitä, että europarlamentaarikko Ville Itälä laihtui
Atkinsin dieetillä yli 100-kiloisesta järkäleestä 90-kiloiseksi.
Olisivatkohan siinä olleet jopa kuttutuotteet sitten salaisuutena?
Sitä ei ole vielä valitettavasti tutkittu, vähentääkö kutunjuuston
syönti mahdollisesti riskiä sairastua syöpään,
mutta on väitetty, että lammaseläinten
lihassa on lääke- ja ravinneaineita paljon, koska
ne syövät mitä erilaisimpia yrttejä.
Tämä on norjalainen tutkimus, joten en mene vannomaan.
Ainakin kulutus vähentyy, kun vatsa on täynnä hyvää ruokaa
ja niin sanottu kututus vähentyy. Toivottavasti monessa joulupöydässäkin
on tänä vuonna vuohesta valmistettuja herkkuja.
Riistaeläimet aiheuttavat vuosittain vakavasti vahinkoja,
ja jopa nyt siis valtiovarainvaliokunta myönsi 500 000
euroa, että saataisiin tarkat luvut selville, paljonko
näitä riistaeläimiä, suurpetoja
on. Mutta toista se on vuohien määrässä.
Välillä se väheni todella pieneksi 1970-luvulle
asti. Nyt vuohia on jo 6 500, eniten Satakunnassa, Pirkanmaalla
ja Etelä-Pohjanmaalla. Kutusta ei ole haittaa, kuten petoeläimistä.
Vuohi mahtuisi vaikka jokaisen torpan pihalle. Kun sen voimakkaan
tuoksun vain sietää, on se niin kaunis eläin, ettei
sitä tarvitse piilottaa.
Ottaisin näin joulun kunniaksi vielä globaalin näkökulman.
Vaikka ruuasta on maailmalla vielä ylituotantoa, näin
ei tule olemaan pitkään. Jo nyt kiinalaiset ostavat
maata Afrikasta, jotta saisivat siitä oman ruoka-aittansa.
Keskiluokkaistuvat kiinalaiset ja intialaiset eivät tyydy
enää pitkään pelkkään
riisiin ja bambuun, vaan hekin haluavat pihvejä. Astuvatko
maailman ruokapulaan ratkaisijaksi kutut? Onko kuttu se ekologinen
eläin, joka pelastaa nälkäiset ihmiset?
Vuohenpaistista saa hienoa ja maukasta kylmäsavu-lihaa
tai makkaraa, esimerkiksi metvurstia. Kuttu on ekologinen eläin.
Se ei juo paljon vettä, kuten nauta, mutta silti se tuottaa
maitoa, kuten jo aikaisemminkin todettiin. Vesi on kallisarvoista, eikä sitä voi
tuhlata, kuten tähän saakka on tehty, lihakiloa
kohti.
Kööpenhaminan ilmastokokous tiesi kertoa, että kutusta
saadaan kuitenkin valitettavan vähän bioenergiaa,
vaikka eläin tuoksahtaakin voimakkaasti ainakin niiden
mielestä, jotka eivät kuttua vielä tunne.
Toisaalta kutun ekologinen jalanjälki on pieni, se jopa
putsaa nurmikoita. Hyvää joulua kaikille!
Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:
Arvoisa puhemies! Hyvät luovat edustajakollegat! Tiesittekö,
mitä yhteistä on apurahansaajilla ja maatalousyrittäjillä?
Kysyn tätä tietysti siksi, että tänään
päätettiin kaataa luovia aloja heikentävä esitys
työsuhdeolettamasta, johon ed. Alatalo jo viittasi. No,
maatalousyrittäjillä ja apurahansaajilla on yhteistä tietysti
se, että molempien eläketurva on järjestetty
samassa eläkeyhtiössä, nimittäin
maa- ja metsätalousyrittäjien eläkekassassa.
Sitten asiaan. Huoleni koskee kahta asiaa, nimittäin
ensinnäkin eläinten hyvinvointia, josta tänään
on jo paljon puhuttu. Olisi erinomaista, jos Suomessa ymmärrettäisiin
jatkossa satsata enemmän luomuun ja sitä kautta
myös eläinten hyvinvoinnin edistämiseen
yhteistyössä tuottajatahojen ja yritysten kanssa.
Samoin tulisi tiukentaa eläinsuojelulakia, kuten Eläinlääkäriliitto
on vaatinut. Ja ymmärrän myös sen, että maatalousyrittäjien
jaksamista pitäisi auttaa helpottamalla heidän
raskasta työtään. Siitä yksi
esimerkki on se, että mahdollistetaan myös maatalousyrittäjille
paremmat mahdollisuudet kuin nykyisin heillä on pitää lakisääteisiä vapaitaan.
Toinen huoleni koskee monimuotoisuuden edistämistä.
Ensi vuonna vietetään monimuotoisuuden juhlavuotta,
ja olisin hyvin iloinen, jos monimuotoisuuden turvaamiselle ensi
vuonna voitaisiin taata nykyistä enemmän varoja.
Samoin olisin iloinen siitä, jos nyt käsittelyssä oleva
uusi metsälaki vihdoin mahdollistaisi sen, että metsänomistajat
voisivat nykyistä helpommin saada tukea metsän
monimuotoisuuden edistämiselle ja sille, että metsissä voi
kasvaa eriaikaisia, eri-ikäisiä puita, mikä puolestaan
sitten edistää muun luonnon monimuotoisuutta.
Hannu Hoskonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Omasta puolestani haluan näin aluksi
kiittää ed. Alataloa hyvän perinteen,
kuttupuheen, vaalimisesta. Siinä hän teki arvokkaan
kulttuuriteon suurena kulttuuripersoonana. Kiitos siitä!
Mutta maataloudesta ja metsätaloudesta kun puhutaan, niin
maatalouden osalta aloitan.
Arvoisa puhemies! Maatalouden tulevaisuudennäkymät
eivät tällä hetkellä kieltämättä monen
viljelijän mielestä ainakaan ole kovin häävejä.
Jatkuva kannattavuuskriisi on jatkunut jo vuosia, eikä tulevaisuus
näytä siltä osin kovin paljon paremmalta.
Mutta joka tapauksessa on Suomen kannalta aivan erinomaisen tärkeää,
että maatalouden kannattavuus pystytään
turvaamaan ja ennen kaikkea suomalaisen maatalouden perusta, perheviljelmät.
Minkäänlaiseen teolliseen maataloustuotantoon
tällä maalla ei kerta kaikkiaan ole varaa. Suomalainen
järjestelmä on monimuotoinen, hajautettu ja pystyy
turvaamaan puhtaan, korkealaatuisen ruuantuotannon koko maassa ja on
erinomainen raaka-aineitten tuottaja suomalaiselle elintarviketaloudelle.
On muistettava, että elintarviketalous työllistää Suomessa
lähes 400 000 ihmistä maatiloilta pöytään
koko tämä ketju huomioiden. Se ei ole vähäinen
asia, ja se on erinomaisen tärkeä asia myös
huoltovarmuuden kannalta.
Kun elämme hyviä aikoja, niin muistamme sen
aina, että pidämme itsestäänselvänä,
että ruokaahan saa aina. Mutta sitten kun on kriisiajat, niin
mites sitten käy? Jos maa ei ole omavarainen tässä asiassa,
sen pärjäämismahdollisuudet ovat erittäin
heikot.
On tärkeää, arvoisa puhemies, että välitetään totta
kai kotieläinten hyvinvoinnista, mutta monesti siinä ketjussa
unohdetaan se viljelijän hyvinvointi, koska jos viljelijä voi
hyvin ja tuotanto on kannattavaa, niin aivan varmasti siinä koko tilan
tuotantokoneisto, eläimetkin ja koko systeemi, voi todella
hyvin. Toivon todella hartaasti, että tämä nyt
käytävä julkinen keskustelu ei leimaa
suomalaisia viljelijöitä, jotka tekevät
työnsä erittäin suurella ammattitaidolla
ja erittäin hyvin. Totta kai aina on poikkeuksia, mutta
niin kuin ministeri sanoi, ei yksi rattijuoppo koko suomalaista
autoilijakuntaa voi pilata. On muistettava, että tämä on
ongelma, joka pitää hoitaa, ja ihmisten työterveyshuoltoon,
kuten maanviljelijöiden työterveyshuoltoon, tulee
panostaa.
Byrokratian purkutalkoisiin on käytävä paljon
määrätietoisemmin. Tällä hallituskaudella
on jo yhdet talkoot pidetty, ja toivon, arvoisa puhemies, että tätä purkutalkoota
jatketaan, koska jos tällaista byrokratiaa halutaan maataloudessa
ylläpitää, niin hukkaamme valtavan määrän
resursseja ja tietenkin siinä sivussa rahaa.
Euroopan unionin maatalouspolitiikka tulee muuttumaan vuoden
2013 jälkeen, kun rahoituskausi vaihtuu. Mitä se
on sen jälkeen, sitä on vähän
vaikea ennustaa. Mutta tärkeää on, että Suomi
pitää huolen siitä, että pystymme
tuotantoa harjoittamaan edelleen kannattavasti tässä maassa.
Parista määräraha-asiasta, arvoisa
puhemies! 4H-rahoitukselle on varattu se 5 miljoonaa euroa. Perinteisesti
valtiovarainministeriö pudottaa siitä sen 4—5
prosenttia aina pois, ja niin tapahtui taas, mutta valtiovarainvaliokunnan
maa- ja metsätalousjaosto maa- ja metsätalousvaliokunnan
suosiollisella hyvällä mietinnöllä tuki
ja palautti tähän sen 4 prosenttia takaisin, jolloin
ollaan taas 5 miljoonan tasossa. Olisi erittäin hyvä, että tämä erinomaiseen
tarkoitukseen, nuorten opetukseen, koulutukseen ja kasvatukseen,
menevä määräraha olisi kiinteä,
jolloin ei tätä vuosittaista näytelmää tarvitsisi
näytellä.
Samoin toivon, että Kemera-rahoissa päästäisiin
paljon korkeammalle tasolle. Nykyinen 70 miljoonan euron määrärahataso
ei kieltämättä ole riittävä,
ja se 10 miljoonan euron vuosittainen vaje on ollut havaittavissa
jo pitkään, ja oikea taso, jolla päästäisiin
eteenpäin, olisi mielestäni tuolla 85 miljoonan
tasossa, jolloin energiapuun käytön lisääntyminen
pystyttäisiin myös hoitamaan tyylikkäästi
eikä rahoitusviiveitä syntyisi. Eräs
metsäammattilainen, Suomen arvostettu metsäosaaja
sanoi, että 100 miljoonan euron tasolla pystyisimme bioenergian
käyttöä lisäämään
olennaisesti.
Arvoisa puhemies! Lopuksi metsäorganisaatioiden osalta
olen hyvin tyytyväinen siitä, että nykyiset
metsäorganisaatiot, metsäkeskus ja metsänhoitoyhdistys,
pystyvät jatkamaan työtään suomalaisen
yksityismetsätalouden hyväksi. Metsäkeskuksen
rahoitus 49 miljoonaa euroa on hyvä osoitus siitä,
että suomalainen metsä tarvitsee osaajansa, oman
hallinnoinnin ja ennen kaikkea sen organisaation, joka on vuosikymmenten aikana
luotu. Jos nämä hyvät vahvat organisaatiot
halutaan purkaa, se johtaisi nopeasti siihen, että pitäisi
kysyä, kuka sitten hoitaisi suomalaisia metsiä ja
ennen kaikkea kuka pitäisi siitä huolen, että suomalainen
metsäteollisuus voisi tässä maassa hyvin.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Herra puhemies! Maatalouspääluokka on tärkeä,
koska sen sisällä on meidän maatalouspolitiikkamme
ja sitä kautta elintarviketalous, koko ketju alkutuotannosta alkaen.
Myös nämä ajankohtaiset eläinsuojelukysymykset
liittyvät tähän kokonaisuuteen, ja tietysti
metsätalous ja luonnonvarat muilta osin, muun muassa vesihuoltoasiat.
Maatalouden näkymät ovat ehkä tällä hetkellä olleet
hieman seesteisemmät, mutta ei ole ollenkaan helpot näkymät
edessä. Monia uudistuksia on käynnissä ja
valmisteilla ja niiden kautta tapahtuvat muutokset luovat epävarmuutta
viljelijäväestöön. Euroopan
unionissa tapahtuu maatalouspolitiikan uudistus. Se on iso ja todella
tärkeä kysymys suomalaisen maatalouden osalta.
Maitokiintiöistä on päätetty
jo luopua vuonna 2015. Se on kysymys, joka luo epävarmuutta.
Lisäksi muun muassa Baltian maitten saama maatalouden täysi
tuki vuodesta 2013 lähtien saattaa luoda uusia tilanteita
suomalaiselle maataloudelle. Monia muitakin kysymyksiä on,
jotka panevat vakavalle paikalle, kun ajatellaan kotimaista elintarviketuotantoa,
josta tulee pitää todella huolta. Nykyinen politiikka
johtaa siihen, että meillä on entistä harvempi
määrä tiloja, kun pyritään,
että ne ovat erittäin suuria teollisuustuotantotyyppisiä.
Kun siihen tuodaan gmo:t ja muu tehotuotanto mukaan, niin ollaan
perimmäisten kysymysten äärellä,
onko Suomen kansan omaa elintarvikehuoltoa vastaava tuotanto mahdollista ja
turvattu tulevaisuudessa tässä maassa, vai ajaudummeko
tuontiruuan varaan entistä enemmän. Ministeri
täällä totesi valkuaisen osalta, miten
huolestuttava tilanne meillä on omavaraisuuden suhteen
sen osalta. Meillä on monia kysymyksiä, jotka
vaativat todella perusteellista pohdintaa.
Eduskunta on vähän ulkona tästä varsinaisesta
maatalouspolitiikasta, koska se on unionipolitiikkaa, ja vain maa-
ja metsätalousvaliokunta voi sitä tarkemmin käsitellä täällä isossa
salissa vain budjetin yhteydessä ja hyvin hyvin harvojen
lainsäädäntökysymysten osalta.
Ja nekin ovat sellaisia ohuita asioita, joihin raamit on lyöty muualla
meille näitten tärkeimpien kysymysten osalta.
Siksi tässä yhteydessä olisi syytä käydä keskustelua
maatalouspolitiikasta syvemminkin, mutta sali on melkein tyhjä valitettavasti.
Henkilökohtaisesti kannan syvää huolta
maatalouden näkymistä ja samalla koko maaseudun
kehityksestä ja tulevaisuudesta.
Kun maataloutta ajetaan suuryksiköihin, niin maaseutuväestön
mahdollisuudet elinkeinon harjoittamiseen vähenevät
ja sitä kautta sieltä myös palvelut heikkenevät.
Ja esimerkiksi nykyinen hallitus on ajanut maaseudun palveluita
aika ikävällä tavalla yhä vähäisemmiksi
ja vähäisemmiksi, ja monet ratkaisut aina kaupan
aukiolojen vapauttamista myöten johtavat siihen, että maaseudun
palvelut entisestään heikkenevät. Kehityksen
suuntaa pitäisi kiireesti muuttaa.
Herra puhemies! Ajankohtainen eläinsuojelukysymys on
tärkeä. Sattumoisin tein viikkoa ennen tämän
televisio-ohjelman ulostuloa kysymyksen eläintensuojelun
järjestämisestä, ja totean, että meillä on
lainsäädäntöpuutteita, jotka
tulee korjata, mutta vielä suurempi kysymys on se, että eläinsuojeluvalvonta
on meillä aika heikoissa kantimissa. Meillä pitäisi
olla päätoimiset eläinsuojelutarkastajat,
jolloin voisi olla varmuus siitä, että valvonta
myös pelaa. Eläinlääkärien
ei ensi sijassa pitäisi olla siinä tehtävässä, koska
he ovat tiloilla muutoin asiakassuhteessa ja siinä tulee
jääviysongelmia. Kukapa työnantajaansa
tarkastaisi kovin kriittisesti.
Eläinlääkärit varmasti tekevät
hyvää työtä, mutta järjestelmä pitäisi
luoda niin, että meillä valvonta olisi todella
tehokasta ja se ennaltaehkäisisi ja myös paljastaisi
nämä epäkohdat, joita valitettavasti
on. Vaikka yhdyn siihen, että ei näistä muutamista
tapauksista pidä vetää yleistä johtopäätöstä,
mutta ei saa olla myöskään tällaisia
tapauksia, joita nyt on tullut toistamiseen esille. Ne ovat osoitus
kuitenkin siitä, että puutteita on ja valvonnassa
ei olla asianmukaisella tasolla. Eli esimerkiksi aluehallintovirastoja
tai ely-alueita vastaavat päätoimiset riippumattomat
tarkastajat, joiden ei tarvitse olla eläinlääkäreitä.
Mielestäni tällainen malli olisi edullinen ja
tehokas, ja olisi eläinten kohtelun kannalta turvallinen,
ja voisimme siihen varmasti luottaa.
Herra puhemies! Ajanpuutteen vuoksi en tuohon vesihuoltopuoleen
syvemmälle mene, mutta täällä on
siitä käytetty hyviä puheenvuoroja. Erityisesti
tämä haja-asutusalueiden jätevesihuollon
kysymys, Tarastin työryhmän työn pohjalta vielä pitemmälle
mennen, on syytä toteuttaa, vaikka sitten Bryssel määräisikin
meitä järjettömyyksiin, niin ei pidä järjettömyyksiin
mennä kansallisella tasolla.
Janne Seurujärvi /kesk:
Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousministeriön
pääluokan osalta täytyy kiittää valiokuntaa
ja sen jaostoa hyvästä käsittelystä,
mielestäni sillä määrärahatasolla ja
-kehyksellä jälleen kerran hyvistä ja
tasapainoisista lisäyksistä, joita jaosto on tehnyt.
Nostan esille muutaman seikan.
Maaseudun kehittämisen osalta on lisätty miljoona
euroa valtionapuun maaseudun elinkeinojen kehittämiseen.
Tämä oli kysymys, joka nousi hyvinkin vahvasti
esille tuossa syksyn aikana ProAgrian osalta, kuinka he kykenevät
toimintansa hoitamaan alenevalla määrärahatasolla. Tältä osin
eduskunta on vastannut tähän asiaan lisäämällä tälle
momentille määrärahoja. Toivottavasti
tämä hyvä työ, jota ProAgria
tekee, tältä osin voi keskeytymättä jatkua.
Samoiten maaseudun kehittämisen osalta kylätoiminnan
kehittämiseen on lisätty 160 000 euroa,
joka myös kertoo siitä arvostuksesta kylätoimintaa
kohtaan, jota eduskunnassa koetaan, ja tätä kautta
tämä lisäys sitten konkretisoi asian.
Vesitalouden osalta vesihuoltohankkeisiin on lisätty
toistuvasti määrärahoja, ja täälläkin
on keskustelussa noussut hyvin esille se, että vaikka lisäys
on suhteessa tuohon eduskunnan jakovaraan kohtuullinen, 2,7 miljoonaa
euroa, se on edelleen riittämätön niihin
tarpeisiin nähden. Odotettavissa onkin, että tulevina
vuosina on paineita lisätä määrärahoja
näihin maaseudun vesitaloushankkeisiin, jotka järkevimmillään
ovat nimenomaan siirtoviemärihankkeita, yhdysvesi—siirtoviemärihankkeita.
Tähän varsinaiseen haja-asutusalueiden jätevesiasetuksen
toteuttamiseen aion itse ottaa kantaa huomenna ympäristöministeriön
hallinnonalan pääluokan käsittelyssä.
Kysymys, jonka haluan nostaa esille tässä budjettikeskustelussa,
liittyy petoeläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseen.
Nimittäin se on todettu jo moneen kertaan tässäkin
salissa, että suurpetojen aiheuttamat vahingot ovat lisääntyneet
voimakkaasti ja hälyttävästi viimeisinä vuosina.
Toki pyyntilupia on lisätty ja jonkin verran tilannetta
on saatu korjattua, mutta yhä edelleen vahinkojen määrä on
merkittävä. Tässä talossa maa-
ja metsätalousvaliokunnan erinomaisella käsittelyllä saatiin
aikaan riistavahinkolaki, joka on tullut voimaan 1.12.2009. Sen lain
käsittelyn yhteydessä todettiin, että uusi
korvausjärjestelmä on joustavampi, tehokkaampi, kattavampi
ja sillä tavalla, että kun elinkeino joutuu sietämään
vahinkoja liian suuresta suurpetokannasta johtuen, niin nämä korvaukset
tullaan toteuttamaan täysimääräisinä ja
aikataulussa. Tämä oli se henki, joka riistavahinkolain
käsittelyn yhteydessä tässä salissa
oli.
No, valitettavasti käytännön elämä kertoo
yhä edelleen toisenlaista totuutta. Sain eilen puhelun Lapista,
käsivarren osalta. Siellä paliskunnissa on odotettu
jo toista vuotta korvauksia riistavahingoista, toista vuotta. Sopii
kysyä, että jos elinkeino sietää suurpetovahinkoja,
niin pitääkö sen sitten vielä sietää yli
vuoden ajan korvauksia oman elinkeinonsa menetyksistä.
Minun mielestäni ei.
Sillä tavalla täytyy todeta, että kun
meillä nyt on uusi laki, toki se on astunut vasta voimaan, mutta
kun se nyt on olemassa ja siellä on kaikki jousto ja -maksatuskeinot
olemassa, niin niitä pitää täysimääräisesti
käyttää. Toivon, että tämä järjestelmä saadaan
toimimaan niin, että luottamus toisaalta hallinnon ja elinkeinon
välillä saadaan myös tätä kautta
toimimaan.
Lisäksi nostan esille valiokunnan mietinnöstä kirjauksen:
"Mikäli korvausta petoeläinten aiheuttamista vahingoista
ei voida suorittaa talousarvion puitteissa täysimääräisesti,
joudutaan jokaiselta vahingon kärsijältä leikkaamaan
korvauksia samassa suhteessa". Tämä kertoo myös
siitä, että se sama tilanne, epävarmuus,
valtion budjettivarojen sidonnaisuudesta petovahinkojen määrään
on säilymässä myös jatkossa,
ja se on minun mielestäni kohtuutonta elinkeinoa kohtaan. Toki
me tiedämme, että lisätalousarviossa
on lisätty määrärahoja petovahinkoihin
tilanteen mukaan, mutta kun budjettikirjassa lähdetään
tästä olettamasta, niin se ei mielestäni
ole elinkeinolle kohtuullinen.
Eero Reijonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi vastaan ed. Seurujärven
näkökulmaan riistavahingoista. On tosiasia, että määrärahat
eivät juuri koskaan ole perustalousarviossa, budjetissa,
riittäneet, ja niitä kun sitten maksetaan lisätalousarvioitten
kautta, niin valitettavasti nämä korvaukset ovat
viipyneet. Tässä tietysti on pikkuisen varmaan
katsottava peiliin myös Paliskuntain yhdistyksen. Korvauksethan tilitetään
sinne, ja ne tulevat vasta sieltä yksittäisille
henkilöille, ja mikä tämä viive
sitten on. Mutta varmasti perusteltuja nuo näkemykset sinänsä ovat.
Ajattelin puhua pelkästään tästä metsäsektorista.
Mutta kuitenkin vielä lyhyesti siihen, kun ed. Kankaanniemi
otti esille tämän Tarastin työryhmän.
Jaostohan oli aktiivinen tässä asiassa. Myöskin
ed. Hemmilä oli merkittävässä roolissa.
Me järjestimme erillisen kuulemisen tässä asiassa
ja kuulimme myös selvitysmies Tarastia, kansliapäälliköitä ja
lisäsimme kyllä painetta ymmärtääkseni
tämän asian selvittämisen suhteen. Nyt
kun Tarasti on jättänyt oman selvityksensä,
niin minusta siinä on paljon hyvää, mutta toki
perään voi sanoa, että vielä siinä vähän
töitä ehkä riittää,
jos rehellisesti sanotaan. Tosiasia on, että emmehän
me voi lähteä siitä, että maaseutu autioituu
sen jälkeen, kun ihmiset vanhenevat. Elämisen
edellytyksiä pitäisi kai olla nuorillakin siellä.
Metsäsektorin merkitys joka tapauksessa kansantalouden
näkökulmasta on erittäin merkittävä.
Me tiedämme ne ongelmat, joita tällä hetkellä siellä on.
Nostan kaksi asiaa.
Energiapuu tulee nousemaan tärkeään
rooliin joka tapauksessa, ja tulee löytää uusia
innovatiivisia keinoja, joilla saamme energiapuun paremmin liikkeelle.
Myöskin metalliteollisuus hakee siihen toimintamalleja;
logistisia ketjuja muodostetaan metsästä tuotantolaitoksiin,
ja tässä varmasti on päästy
hyvin paljon eteenpäin. Sinänsä on ollut
minusta harmi, että ei ole voitu avata oikein tosiasiallista
keskustelua siitä, tulisiko luoda puupohjaiselle bioenergialle
myös syöttötariffijärjestelmä.
Metsäteollisuus on vastustanut tätä voimakkaasti
lähtökohtana se, että ovat pelänneet,
että kuitupuun saanti vaikeutuu ja ennen kaikkea, että kuitupuun
hinta nousee. Tosiasiahan tietysti viime aikoina on ollut sen kaltainen,
että ei oikein sille kuitupuulle ole tahtonut olla kysyntää muutenkaan.
Toivottavasti jatkossa on ja tätä kautta ainakin
seuraavien hallitusneuvottelujen yhteydessä voisimme nostaa
esiin syöttötariffikysymyksen myös puupohjaisille energialähteille
ja sitä kautta saada tätä asiaa eteenpäin.
Suomen metsissä kasvaa hyvänlaatuista tukkipuuta,
sahapuuta. Sen hyödyntäminen on meillä vielä lapsenkengissä.
Tosiasia on, että mekaaninen metsäteollisuus ei
ole mennyt eteenpäin vuosikymmeniin. Kyllä me
paljon täältä lankkua ja lautaa viemme,
ja ne palautuvat sitten tuolta Tanskasta huonekaluina takaisin,
mutta en tiedä, onko se kansantaloudellisesti kovin järkevää. Tässä jos
missä meillä töitä riittää.
Kyllä vahvasti nostan sitten myöskin puurakentamisen.
Rakennuslehdessä oli pari viikkoa sitten tekstiä,
jossa todettiin, että kaikki muut Pohjoismaat ovat ajaneet
puurakentamisessa Suomen ohi, vaikka meillä on kuitenkin
metsiä kaikista eniten. Tämä on käsittämätön
tilanne sen takia, että siinä kerrottiin, että meillä byrokratia, palomääräykset
muun muassa, on hyvin merkittävä este. Meillähän
lähdettiin liikkeelle niin, että tavallaan tämä Platform-järjestelmä tuli
rapakon takaa Kanadasta ja USA:sta tänne. Joitakin kohteita
tehtiin, mutta tosiasia oli kuitenkin se, että hinta nousi
tämän sprinklausjärjestelmän
myötä niin paljon kalliimmaksi kuin muussa rakentamisessa
ja sen takia tämä puurakentaminen on jäänyt.
Nyt olisi löydettävä kuitenkin semmoinen yhteinen
tahtotila, että tätä puurakentamista
voitaisiin aidosti viedä eteenpäin ja sitä kautta
saada Suomen metsävarannolle käyttöä.
Se on järkevä lähtökohta, ja
sitä vahvasti tuen.
Meillä on maa- ja metsätalousministeriön
pääluokassa myös arkkitehtiosasto, jossa
mietitään niin sanottuja A2-suunnitteluohjeita.
Niitä ollaan muuttamassa. Kaikkien maatalouden tuotantorakennusten
suunnittelijoina pitäisi jatkossa olla vähintään
arkkitehtitasoinen henkilö; näin ajetaan tätä lausuntoa.
Mielestäni lähtökohta on aivan väärä.
Ei voi olla niin, että tulee jotakin uutta annettavaa,
jos se ladon tahi tuotantotilan suunnittelijana on arkkitehti. Minä edelleenkin väitän
niin, että mestarit osaavat kyllä suunnitella
ne aivan yhtä hyvin ja edullisemmin toteutettuna.
Juha Mieto /kesk:
Arvoisa puhemies! Jaosto ja valiokunta on tehnyt todella hyvää työtä.
Mutta ensiksi täytyy ottaa kantaa tähän
vilijelijöitten jaksamiseen, joka on nyt viime päivinä tullu
akuuttisesti taas esille, ku on tehty sikatiloolle näitä niin
sanottuja jos ei ny hyökkäyksiä, mutta
kuitenki kuvauksia, jokk on valitettavia, mitä sielt on
näkyny ja mitä sielt on irti saatu. Oli sitte
osittain provosoitua tai ei, mutta näin ei saa olla. Nimittäin
kyllähän vilijelijöitten jaksaminen tänä päivänä on
akuutti tilanne, niin ku paljo jo kyselytunnilla tuli esille ja
täällä monen kirvoittamana, että siellä saattaa
olla vanhojapoikia viiksekkäitä, siellä voi
olla alkoholiongelmallisia jnp. Mutta nämä ei
saa olla mikään selitys sille, että tällaasta
tapahtuu. Saatei näitä viljelijöitä on
tosi paljo, puhutahan tuhansissa, jokka teköö hyvää työtä,
ja sitte muutama tälläänen saa tämän
vilijelijöitten elinkeinon mustattua ja sitte, niin ku
täällä kyselytunnilla nähtihin
jo, provosoitua. Lakanoja tuonne levitettihin, ku joulun aika on
ja kinkkuja myyrähän, mutta mä luulen, jotta
kinkut menöö entistä paremmin vain kaupan
ja kotimaiset.
Mutta mä oon metsien mies ja mä kuitenkin haluan
näistä metsistä puhua. On selevä asia,
ja meirän pitää hyväksyä se,
että metsäteollisuus on rakennemuutoksen kourissa
ja kuinka täst etehenpäin mettien kans ja puuvarastojen
kans, mitä niillä teherähän.
No, erustaja Reijonen ottikin mun mielestä härkää niskasta
kiinni, eli kyllä meirän pitää ruveta
jatkossa jalostamahan puu paljo piremmälle. Meirän
pitää laittaa puurakentaminen arvoonsa. Kaikki
tietää sen, että puu hengittää.
No, se on nyt, kun käyrähän Kööpenhaminan
ilmastokokousta, johna torella pyritähän päättämähän
isoost asioosta. Myös puu on niin sanottu hiilinielu, ja
ku puusta teherähän hirsiä ja hirsirakennuksia,
teherähän huonekaluja, ne kestää isältä pojalle
ku Leijona-kello ja nehän jää, niin sanotut
hiilivarastot eli hiilet, sinne. Eli se on hiilinieluna erittäin
tärkiä materiaali tämä puu.
Jos ajatellahan sitä, että metsäteollisuus
jatkossa ei varmahan käytä ehkä niin
paljo puuta, vähä ne on ollu kateellisia siitäki
seikasta, että bioenergiatarkootukseen käytetähän
ehkä heille tarkootettua niin sanottua kuitupuuta, mutta
mielestäni se on aivan turhaa. Se on metsänhoidollisesti
tärkiä asia, että mettät piretähän
tuottavas, hyväs veros ja ennen kaikkia ne piretähän
tervehes kunnos. Kaikki meistä tietää,
joka pikkuusenkin luonnos on liikkunu — me ollahan kaikki luonnonsuojelijoita,
nimenomaan me, jokka siel luonnossa liikkuu — että jos
mettä on esimerkiksi vähän ränsistynyttä,
se on puolikuolluses tilas, ei se tuota mitään.
Se ei ole niin sanottuna hiilinielunakaa, jotenka se on hirvittävän
tärkiä asia ja erittäin tärkiä asia,
että mettästä piretään
hyvä huoli. Ennen teknologian ja Nokian tuloa maailmanmarkkinoille
puhuttihin Suomesta, että se on vihreän kullan
maa nimenomaan metsien ansiosta. Se siinä Nokian humussa
hiipu ja unohtuu, mutta nyt ku teknologiateollisuus on kans rakennemuutoksien
kourissa, niin nyt taas ruvetahan elvyttämähän
metsiä, kuinka tärkeitä ne on.
Lopuksi haluaisin kuitenkin pikkuusen vielä mainostaa
tätä seikkaa, ettei meirän saa kaikesta huolimatta
turvettakaa unohtaa. Turve on kuitenki, se on, uusiutuva luonnonvara,
puhutahan mitä puhutahan. Näin se vain sattumalta
on: Etelä-Suomessa millin, Länsi-Suomessa 8 milliä vuoressa.
Turpeelle on tulevaisuuressa käyttöä.
Nyt kun meirän nämä koulutetut immeiset
kehittää sellasia laitteita, jotta saadahan talteen
niin sanottu kakkaan tapaanen aine, mitä turpeesta tuloo, niin
sieltä on hyvä ruveta turvetuotantoa myös ottamahan
teolliseen käyttöön.
Markku Pakkanen /kesk:
Arvoisa puhemies! Eläinsuojelusta ja kotieläimien
hoidosta on viime päivinä jälleen Suomessa
puhuttu paljon, ja myös tänään
täällä kyselytunnin aikana saimme siitä kansalaisnäytteen,
kuinka eläinaktivistit toimivat Suomessa. Ministeri ottikin
kyselytunnilla kantaa, että valmisteilla on laki eläinsuojelusta
ja siitä, kuinka eläimien hoitajille siinä laissa
mahdollisesti sanktioita määritellään.
Pidän tärkeänä, että Suomessa
kotieläimiä hoidetaan hyvin, samoin lemmikkieläimiä,
ja mikäli hoidossa on jotain epäselvyyksiä ja
laiminlyöntejä, niin toki niihin pitää välittömästi
puuttua. Mutta erikoinen näkemys oli ministeriltä se, että kriminalisoidaan
se hoitaja. Jos hänellä on kenties sairauksista
tai muusta syystä johtuva puutteellinen kyky hoitaa eläimiä,
niin aika erikoinen on se näkemys, että siitä sitten
lailla sanktioita hänelle määrättäisiin.
Itse voisin kuvitella omalta kohdaltani, että jos hoidan
omaa kalustoani huonosti ja käyttäydyn asiakkaita
kohtaan penseästi, ei minua sentään rikoksesta
siinä voida syyttää. Toki luvan voi menettää tai
perusteet sille voi menettää, mutta se, että se
on kriminalisoitu, on aika vakava syytös.
Kotimainen puu on tärkeä suomalaiselle. Vihreän
kullan maasta on puhuttu. Suomalainen metsäteollisuus on
murroksessa, ja pidän kuitenkin tärkeänä,
että kotimainen puu ja sen tuotanto turvataan ja metsäteollisuudelle
raaka-ainetta saadaan. Viime päivien uutiset ovat tässä olleet mielestäni
jo hiukan positiivisia, ja tukkipuun hinta on ainakin tuolla Kaakkois-Suomessa
lähtenyt hienoiseen nousuun ja kauppa on ainakin lähtenyt
hyvin käyntiin.
Puurakentamisesta on täällä mainittu,
ja ed. Reijonen alan asiantuntijana onkin oikea henkilö arvioimaan
kyseistä asiaa. Puurakentamisen edellytykset Suomessa tulee
turvata ja kotimaiselle puulle sitä kautta lisää kysyntää,
samoin huonekaluteollisuuden osalta. Ei myöskään
sovi unohtaa energiahankkeita ja bioenergiaa.
Jätevesiasiassa on Tarastin mietinnössä saatu mielestäni
hyvä uudistus. Se, että 70 vuotta vanhoille ja
sitä vanhemmille ei tule tarvetta pakkoliittyä verkostoihin,
on mielestäni erinomaisen tärkeä asia
siinä mielessä, että silloin vanhempi väestö pystyy
varmaan asumaan nykyisissä olosuhteissa eikä heille
näin ollen tule tällaista pakollista kustannuserää elämän
loppuvaiheisiin. Näin ollen tämä asia
on saanut tältä osin hyvän päätöksen.
Sitten haluan vielä ottaa kantaa siihen, että on puhuttu
maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön
yhdistämisestä yhteiseksi luonnonvaraministeriöksi.
Pidän tätä erittäin kannatettavana
asiana. Näin ollen saataisiin kaksi hallinnonalaa yhdistettyä ja
keskustelemaan meille kaikille tärkeistä asioista
yhteisesti ja yhteiseen päämäärään
liittyen. Toivon, että tämä hanke saa ensi
vuonna tuulta purjeisiin ja nämä kaksi ministeriötä voidaan
yhdistää luonnonvaraministeriöksi.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen
varapuhemies Johannes Koskinen.
Lyly Rajala /kok:
Arvoisa herra puhemies! Maalta minäkin olen lähtöisin,
vaikka ei aina uskoisi. Tosin siitä on kyllä kohta
50 vuotta mennyt aikaa, kun pikku-Valmetilla vetelin Sievin Asemakylän
pellot puhtaaksi, kun isompien maatilojen massey fergusonit ja nuffieldit
putoilivat suohon.
Metsäteollisuus on tällä hetkellä suuressa murroksessa,
ja sen vuoksi, kun tuolta puualueeltakin tulen — Oulun
yliopistossa on suurta tutkimusta puurakentamisesta — puhun
aluksi vähän siitä, mihin meidän
puuteollisuuttamme täytyisi kehittää.
Olen ihmetellyt suunnattomasti viime vuosien vähenevää mallia,
kun meillä Suomessa on kuitenkin semmoinen puuaines, mitä ei
ole missään muualla maailmassa. Meillä on
nimittäin maanjäristyksen kestävä puuaines,
tiheäsyinen hirsi. Tämän tyyppistä tavaraa
täytyisi entistä enemmän viedä.
Sitä viedään jonkun verran mökkitavarana
Keski-Eurooppaan mutta ennen kaikkea Aasiaan. Japani ja muut hyvin
herkät maanjäristysalueet siellä tarvitsevat
sellaista puuta, mitä meillä on.
Minä ihmettelen, miksi Suomessa rakennetaan puusta
niin vähän. Oulun yliopiston professori Jouni
Koiso-Kanttila kyllä toki johtaa puurakentamisen osastoa,
ja onpa Ouluun rakennettu tuossa kymmenisen, viisitoista vuotta
sitten yliopiston kupeeseen ihan pelkästään
puusta yksi kaupunginosa, nimeltään Puulinnanmaa.
Toinen asia, mitä ihmettelen kanssa, on huonekaluteollisuus.
Huonona esimerkkinä tästä on Kärsämäellä,
Oulusta 120 kilometriä etelään, oleva
Incap Furniture, joka joutui lopettamaan toimintansa viime keväänä,
koska heidän suurin asiakkaansa oli Ikea. He tekivät
pelkästään Ikealle tavaraa, ja kun he
eivät pysyneet hintakilpailussa mukana, siellä on
nyt noin kilometrin mittainen halli tyhjänä. Kävin
itkeskelemässä ja ihmettelemässä sitä asiaa
tuossa elokuussa kunnanjohtajan ja kumppaneitten kanssa, miten tuollainenkin
täysillä toimiva huonekalutehdas voidaan pitää tyhjillään.
Ihmettelen suunnattomasti.
Sitten menen maatilatalouden puolelle. Myöskin tästä on
Oulun läänissä yksi erinomainen keksintö,
puukaasuun liittyvä asia. Ihmettelen, miksi sillekään
ei ole annettu enempää vihreää valoa — taitaa
olla sillä tavalla, että Malta ja Suomi ovat ainoat
maat, joilla ei ole syöttötariffia metsähakkeelle.
Reisjärven kunnassa tämän tehtaan kävi
avaamassa ministeri Mauri Pekkarinen, joten hän tuntee
hyvinkin tämän asian. Tämä on
maailmanluokan keksintö, joka tuottaa lähes puhdasta
kaasua, energiaa ja lämpöä, semmoinen
noin 100 000 euron hintainen kontti. Se on semmoinen merikontti,
mihin tämä värkki on rakennettu, ja sinne
syötetään pelkkää metsähaketta — voi
sinne laittaa kyllä muutakin: siellä tutkitaan
parasta aikaa myöskin elintarviketeollisuuden jätteiden,
nahan ja lajitellun talousjätteen, käyttämistä hakkeeseen
sekoitettuna polttoaineeksi, sitä tutkitaan parasta aikaa.
Tämä on erikoinen vekotin. Jos sielläpäin
liikutte, niin käykää ihmettelemässä.
Tämmöisellä 100 000 euron arvoisella
kontilla pystytään tuottamaan suunnilleen 3—5
maatilan kaikki lämpö, kaikki energia.
Paras asia tässä puukaasutuotannossa, joka siis
perustuu sata vuotta vanhaan asiaan, siihen kun meillä on
ollut näitä puukaasuautoja — se saattaa
kuulostaa paluulta menneisyyteen, mutta minun mielestäni
se ei ole ollenkaan huonoa kehitystä, ennen kaikkea näitten
ilmastoasioiden aikana — näkyy silloin, kun menee
katsomaan tuollaista kontissa olevaa toimintaa: Tässä kaasuprosessin
lopputuotteena syntyy niin sanottua ek-kaasua ja hyvin vähän
ympäristölle haitallisia päästöjä ja
pienhiukkasia. Tuotekaasun hiukkaspitoisuus on vesipesun jälkeen
hyvin pieni. En tiedä, onko salissa ketään,
joka olisi siellä käynyt — ehkä ed.
Kerola on saattanut käydä siellä paikalla.
Se on erikoinen vekotin. Sinne syötetään
todellakin puuta, puuhaketta, ja savupiipusta ei tule savua ollenkaan.
Kaikki savut ja noet pestään sieltä pois,
kaikki päästöt. Se tuottaa tosiaan sen
verran, että 3—5 maatilaa pystyisi sillä tulemaan
toimeen energian ja lämmön puolesta. Siis savupiipusta
ei tule mitään muuta kuin vesihöyryä.
Minun mielestäni tämmöiselle asialle
täytyisi ehdottomasti saada syöttötariffi
ja sen verran matalaksi, tuonne 10 kilowattiin, että se
parantaisi tämänkin markkinamahdollisuuksia. Ministeriö kuulemma
tutkii näitäkin asioita. Tässä asiassa nimenomaan
työ- ja elinkeinoministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön
täytyisi tehdä erittäin tukevaa yhteistyötä.
Lauri Kähkönen /sd:
Arvoisa puhemies! Pyysin tämän puheenvuoron
ed. Seurujärven käyttämän puheenvuoron
johdosta. Hän viittasi puheensa loppuosassa riistavahinkolain,
muistaakseni, 9 §:n 2 momenttiin, että mikäli
korvausta ei voida suorittaa täysimääräisesti
jne. Kun tätä riistavahinkolakia, sen mietintöä,
työstettiin ja silloin aiemmin hyväksyttiin, niin
kyllä sen henki ja ehdoton edellytys oli se, että jos
ja kun tahallisesti eläimen omistaja ei tätä vahinkoa
ole tavallaan aiheuttanut, ollut syypää siihen,
niin korvaukset suoritetaan täysimääräisinä.
Se, mikä jälleen kerran ajatellen tulevaa
vuotta on huonoa, on, että ensi vuodelle on varattu rahaa
vain noin 2,8 miljoonaa, ja kun tänä vuonna oli
alun perin noin 3 miljoonaa, niin lisäbudjetin kautta sinne
1,4 miljoonaa lisättiin. Toivottavasti sitten tällä määrärahalla
tänä vuonna sattuneet vahingot voidaan korvata.
Arvoisa puhemies! Meillä on näille suurpedoille
kansalliset hoitosuunnitelmat. Niitten puitteissa pystytään
varmasti huomattavasti enemmänkin verottamaan näitä suurpetoja.
Siitä kiitos, että nyt tänä syksynä kuitenkin
muun muassa ilveksen ja karhun osalta nostettiin merkittävästi
näitä lupamääriä. Onhan
mielestäni, voi sanoa, hölmöyttä,
jos näitten kantamäärien anne-taan valtavasti
kasvaa ja korvauksiin rahaa työnnetään.
Toisaalta myös vaikeutetaan huomattavasti elinkeinoa ja
harrastemahdollisuuksia, niin että kyllä siinä mielessä kansallisesti
rohkeampia askelia odotan, mutta nyt on kuitenkin positiivisia merkkejä siitä.
Toinen varapuhemies:
Myönnän vastauspuheenvuorot edustajille Seurujärvi
ja Mieto sillä ehdolla, että ei sitten pidempiä puheenvuoroja käytetä.
Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Näillä edellytyksillä.
Ed. Kähköselle kiitos perusteluista, kuinka
valiokunnassa on tätä asiaa käsitelty.
Nostin tämän esille siinä mielessä,
että sain eilen puhelun, että Länsikairassa
on toista vuotta odotettu korvauksia. Jos kirjauksen mukaisesti
lähdetään siitä, että talousarvion
puitteissa korvataan, niin mikäli raha ei riitä,
sitten leikataan. Sehän automaattisesti tarkoittaa sitä,
että jotta voidaan maksaa, pitää odottaa,
paljonko vahinkoja vuoden aikana tulee. Siinä on automaattisesti
syy siihen, miksi viive on olemassa.
Mutta asian toinen puoli on tietysti se, mikä on meidän
suurpetopolitiikka. Siinä sanon ehdottomasti omana kantanani
sen, että meillä on ehdottomasti tiukennettava
suurpetopolitiikkaa. Pitää ensin kantaa rajoittaa
ja sen jälkeen katsoa, mitkä ovat vahingot, ja
korvata ne vahingot täysimääräisesti,
joustavasti ja mahdollisimman nopeasti. Mutta ennen kuin tähän
päästään, meidän pitää suurpetopolitiikka
nostaa pöydälle, ja kaikki, mitä kansallisesti
voidaan tehdä, tehdään. (Puhemies: Minuutti!)
Toki osa on myös EU:n alaista.
Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Halusin kirvoittaa tätä keskustelua
vastauspuheenvuoron muorossa siinä mielessä, koska
tunnen Lapin, tierän Lapin ihmiset, ja ennen kaikkea ed.
Kähkönen on nyt siellä päättäjän
paikalla, ja kun hän lupasi ja tunnusti ja tunnisti sen
seikan, että meillä on tosiaan petoja liikaa,
ja poromiehet on olleet tosiaan tästä aiheesta
huolissaan. Mun mielestä ed. Seurujärvi nyt sai
vastauksen siitä, jotta päättäjät
on oikialla asialla. Jos nyt ed. Kähköseen on
uskomista, niin mä luulen, jotta nämä asiat
tuloo korjattua.
Esko Ahonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Maa- ja metsätalousministeriön
pääluokkaan 30 saatiin valiokunta- ja jaostokäsittelyssä lisättyä todella
tuo 5,2 miljoonaa, ja olen erittäin tyytyväinen
siitä, että vesihuoltohankkeisiin tästä tuli
runsaasti yli puolet, koska se on meille maaseudulla erittäin
tärkeä asia monessa mielessä ja sitten
se on investointinakin työllistävä. Samaten
kestävään puutuotantoon saatiin 1,5 miljoonaa
euroa ihan mainitakseni pari muuta.
Arvoisa herra puhemies! Maaseudun voimavara ovat yritteliäät,
ahkerat ja osaavat ihmiset, uusiutuvat luonnonvarat sekä Suomen
lähes koskematon luonto. Näiden varaan on rakennettavissa
maaseudun menestysstrategia. Maaseudun ihmisille on tärkeää yhteiskunnan
suhtautuminen maaseutuun. Kaupungeissa ja taajamissa maaseutu nähdään
usein taakkana, jonka ylläpitäminen tulee veronmaksajille
raskaaksi ja kalliiksi. Tällainen ajattelutapa on kohtalokasta,
sillä maaseudun autioittaminen olisi vakava virhe. Jos maaseutu
jäisi käyttämättömäksi,
jouduttaisiin taajamiin muuttaville rakentamaan uudet asunnot ympäristöineen.
Samoin työllisyystilanteemme heikkenisi olennaisesti ja
taloutemme ulkoisen tasapainon ylläpitäminen olisi
mahdotonta.
Yhteiskunnan yhtenä tehtävänä on
turvata tasavertaiset yrittämisen edellytykset myös
maaseudun ihmisille koko maassa. Maaseudun suunnittelu on perustunut
usein taajamien väestön erilaisten tarpeiden tyydyttämiseen
eikä itse maaseudun kehittämistarpeisiin. Maaseudulle,
erityisesti haja-asutusalueille, rakentamiseen on ollut vaikea saada
lupia. Siellä on myös varattu laa-joja alueita
suojelualueiksi tähän asti lähes korvauksetta.
Arvoisa herra puhemies! Täällä on
puhuttu työssäjaksamisesta, ja haluan esittää seuraavaksi kysymyksen,
jaksaako viljelijä. Tosiasia on, että viljelijäväestön
ja varsinkin karjatilojen viikoittainen työmäärä on
kasvanut EU-aikakaudella lähes kohtuuttomiin määriin.
Työtehoseuran tekemä tutkimus maidontuottajan
työstä, työkyvystä ja vapaa-ajasta
kertoo viljelijöiden työtuntimäärien
työhuippujen kasvavan jopa 118 tuntiin viikossa henkilöä kohden.
Vuorokautinen työrupeama voi siis olla kiireisimpinä aikoina
yhtäjaksoisesti 17 tunnin mittainen niin kauan, kunnes
työhuippu on ohitettu. Yli 40 prosenttia viljelijöistä oli
sitä mieltä, että he eivät ehdi
levätä tarpeeksi uusien haasteiden jo kasautuessa
päälle. Useimmissa tapauksissa työhuiput
ohitetaan vielä hyvän fyysisen kunnon ja henkilökohtaisen
sitkeyden ansiosta, mutta vuosien kuluessa ja iän karttuessa
ongelma vain pahenee. Työkyky heikkenee ja työtapaturmat
kasvavat väsymisen myötä.
Maitotiloilla sattuu vuosittain noin 7 000 raportoitua
työtapaturmaa, joista noin puolet karjanhoitotöissä.
Myös ammattitaudit, kuten hengitysallergiat ja rasitussairaudet,
ovat työvoimaan suhteutettuina hyvin yleisiä maataloudessa.
Työmäärän lisääntymisen
myötä myös henkinen kuormitus on lisääntynyt
jopa niin runsaasti, että jaksamisen arvioidaan olevan
yksi merkittävimpiä työterveysongelmia
viljelijöillä. Miespuolisista viljelijöistä lähes
80 prosenttia ja naispuolisistakin liki 70 prosenttia vahvisti,
että maata-loustyö sitoo tekijänsä maatilaan
niin tehokkaasti, että vapaa-aikaa ei ole tai sitten vapaa-ajan
ja työnteon raja on hyvin hämärä.
Suomen jäsenyys Euroopan unionissa on pakottanut maataloutemme
sopeutumaan yhteiseen politiikkaan. Tämä on merkinnyt
maataloudelle suurta murrosta.
Huolen nykyisistä ja tulevista tilanjatkajista on oltava
aito ja yhteinen. Karjataloustilojen määrä alenee
nopeaa tahtia, ja jäljelle jäävien työtaakka
moninkertaistuu. Kuinka kauan yhteiskunnalla on varaa antaa elintarvikehuoltomme
peruspilarien murentua, ennen kuin asialle tehdään
jotakin konkreettista?
Arvoisa herra puhemies! Täällä on
puhuttu myös pedoista, ja mielestäni maaseudulla
on pystyttävä elämään
ihmisten eikä susien ehdoilla. Susivahinkojen kanssa silmätysten
joutuneiden ihmisten on vaikea ymmärtää erilaisia
suunnitelmia ja ohjelmia. Kun sudet käyvät lammaskatraan
kimppuun tai vievät koiran pihasta, ei pienten lasten lähettäminen
koulutielle ole helppoa. Ei siinä auta puheet, että susi
ei ole sataan vuoteen tappanut yhtään ihmistä.
Monet sudet ovat totuttautuneet ihmiseen tavalla, joka rikkoo kotirauhaa
sekä on uhka turvalllisuudelle. Sen takia ei ole noudatettava
tarkasti EU:n luontodirektiiviä, jonka perusteella on evätty
useimmat anomukset metsästää totuttautuneita
susia. Samoin on todettava, että useimmat poliisipäälliköt
eivät puutu tilanteeseen poliisilain perusteella.
Suomessa sudet ovat lisääntyneet EU:n suojelumääräysten
tultua voimaan ja meillä arvioidaan susia olevan yli 200
yksilöä. Suomen susikanta on koko itärajan
pituudelta yhteydessä Venäjän susipopulaatioon,
(Puhemies: 5 minuuttia!) täten voidaan katsoa Suomen susikannan olevan
noin 25 000—30 000 sutta käsittävän
laajan esiintymän populaatio. Suden uhanalaisuus on liioiteltua.
Mistään uhanalaisesta lajista ei ole kysymys.
Hannu Hoskonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Riistavahinkolaki tuli voimaan tämän
kuun alusta, ja on aivan epäoikeudenmukaista se, että määräraha
ei riitä todellakaan kaikkien petovahinkojen korvaamiseen,
ja näin ollen määrärahaa petokorvauksiin
leikataan siinä suhteessa, mitä korvauksia tulee,
että kaikille jotain riittäisi. Kun Suomen valtiolla
ja Euroopan unionilla on varaa suojella suurpedot, niin silloin
pitää olla varaa maksaa myös siitä aiheutuneet
korvaukset. On todella huolestuttavaa suurpetokantojen kasvu tässä maassa.
Kotikunnassani Ilomantsissa ollaan siinä tilanteessa,
että rajan lähellä olevien kylien pihoilla
ei uskalla enää arki-iltaisin ja pimeinä iltoina liikkua,
kun sudet tulevat pihoihin. Tehtyjen havaintojen perusteella hyvin
moni näistä susista ei ole niin sanottu aito,
geneettisesti puhdas susi, vaan kyseessä on todennäköisesti
koirasusi. On ihmeellistä, että Suomessa, jossa
riistatutkimusta on harjoitettu jo pitkään, vuosikymmeniä,
tätä ei todellakaan ole haluttu edes tutkia. Luulisi
yhden tai kahden suden kaataminen ja tarkka geneettinen tutkimus
olevan helppoa, mutta jostain syystä sitä ei vaan
haluta tehdä. Veikkaisin syyksi sen, että mahdollisesti
kaikki nämä tällaiset koirasudet päätettäisiin
lopettaa eli metsästää pois luonnosta,
koska tämä geneettinen epäpuhtaus on
todella vaara ihmisille. Suurikokoinen koirasusi ei todellakaan
pelkää ihmistä, mutta sen voimat ja käyttäytyminen
muilta osin on aivan kuin aidon suden. Niin kauan kuin vielä ihmisuhreja
ei ole päässyt tulemaan, tätä samaa
tilannetta jatketaan.
Sekään ei pidä kyllä valitettavasti
paikkaansa, että susi ei ole sataan vuoteen ihmistä tappanut. Vajaa
vuosi sitten Permin tasavallassa Venäjällä 10-vuotias
poika menetti henkensä susien hyökkäyksessä,
että sekään ei todellakaan pidä paikkaansa,
että susi ei voi hyökätä ihmisen
kimppuun. Toivon, että tässä asiassa
maa- ja metsätalousministeriö ottaa vahvan otteen
ja suurpetojen kaatolupia saadaan todella lisää ja
niin, että myös itärajan pinnan ihmisillä on
kylällään oikeus kulkea turvallisesti
myös pimeinä iltoina ja lapsilla on oikeus käydä turvallisesti
koulua, aivan kuten kaikkialla muualla Suomessakin.
Lopuksi, arvoisa puhemies, vielä syöttötariffeista
mainitsen sen verran, että olen todella samaa asiaa ihmetellyt
kuin ed. Rajala, että minkä takia Suomessa ei
puulle ole säädetty vielä syöttötariffia,
kun se Euroopan maissa suurin piirtein kaikissa alkaa olla. Siitä usein
keskustellaan, riittääkö suomalaiselle
metsäteollisuudelle raakapuu, jos tämä syöttötariffi
tulisi. Mielestäni pelko on aivan turha, koska meillä tällä hetkellä hakataan
suurin piirtein 50 miljoonaa mottia runkopuuta vuodessa ja teknis-taloudellinen
maksimipotentiaali on lähes 80:tä miljoonaa mottia,
ja siinä ei ole vielä huomioitu metsässä olevaa
niin sanottua hakkuutähdettä eikä tietenkään
nuoren metsän kunnostusalueilta tulevaa niin sanottua vähäarvoista
puuta.
On todella ihmeellistä, että meillä tämän
asian kanssa vielä tänäkin päivänä,
jolloin energiapuusta on valtaisa kysyntä markkinoilla,
pelataan ja peilataan ja halutaan ikään kuin estää teknisen,
järkevän, puhtaan energian tuotanto. Toivon, että tässä asiassa
päästään eteenpäin
niin, että jos ei tällä hallituskaudella
niin viimeistään seuraavassa hallitusohjelmassa
tästä asiasta pystytään sopimaan
ja pystymme tuottamaan puhdasta energiaa sen sijaan, että ajaisimme
tähän maahan esimerkiksi Australiasta kivihiiltä,
kuten tähänkin kaupunkiin sitä toista
miljoonaa tonnia parhaimmillaan vuodessa tulee. Toivon, että tämä asia
saataisiin kuntoon vihdoin ja viimein.
Petri Salo /kok:
Arvoisa herra puhemies! Kun salissa on vielä keskustelua,
niin muutama sana Suomen maataloudesta.
Tällä hetkellä pahin ongelma Suomen
maataloudessa on ehdottomasti se, että kun me olemme pitkälle
riippuvaisia Euroopan unionin maatalouspolitiikasta ja kansalliset
tuet eivät riitä tukemaan kannattavaa maataloutta,
niin meillä on ongelma kannattavuudessa. Eurooppalaiset
kollegat eivät välttämättä tiedä,
minkälaisissa olosuhteissa suomalainen viljelijä joutuu
tänä päivänä tuottamaan
lihaa, viljaa tai maitoa.
Ajatellaan sitä, että Euroopan unionin rahavaroista
noin puolet tuloutuu kuitenkin maataloudelle, halutaan tukea maataloutta
Euroopan alueella, mutta meillä on jo pitkään
ollut vallitseva tilanne, että meillä on Suomen
keskustan edustaja ollut maatalousministerinä, ja Suomen
keskustahan kuuluu Euroopassa liberaaliryhmään,
jonka politiikka on lopettaa maataloustuet kokonaan Euroopasta.
Kokoomuksen ja kristillisdemokraattien ryhmä kuuluu Euroopassa
suurimpaan ryhmään eli EPP-ryhmään,
joka koostuu merkittäviltä osin Euroopan muista
maatalousministereistä ja myöskin komission poliittisista jäsenistä.
Pitäisin erinomaisen tärkeänä,
jos suomalaista talonpoikaa ja maataloutta halutaan tulevaisuudessa
viedä kannattavasti eteenpäin, että huomioitaisiin
myöskin nämä poliittiset suhteet. Toiseksi
suurin ryhmittymä on Euroopan sosialistit, johon kuuluu
muun muassa meidän sosialidemokraatit. Nämä kaksi
ryhmittymää, konservatiivinen EPP ja sosialistit,
käyttävät tosiasiallisesti merkittävää valtaa
myöskin maatalouspolitiikan osalta. Mikäli me
haluamme edetä Euroopan unionin maatalouspolitiikan osalta,
Suomen kannattaisi vakavasti harkita sitä, että maatalousministeri
nimettäisiin vaihteeksi esimerkiksi sellaisesta ryhmittymästä,
joka kuuluu suurimpaan ja vaikutusvaltaisimpaan EPP-ryhmään.
Sitä kautta maksimoidaan se Suomen etu, koska on vaikea toimia
maatalousministerinä sellaisessa ryhmittymässä,
joka lähtökohtaisesti suhtautuu näihin kaikkiin
täällä tänään
puhuttuihin tärkeisiin asioihin negatiivisesti tai vastenmielisesti.
Toinen vaihtoehto on tietenkin se, että Suomen keskusta,
joka perinteisesti puolustaa hyvin suomalaista maataloutta, sen
myönnän ja sille annan paljon tunnustusta, niin
kuin tekevät monet kokoomuslaiset ja monet kristillisdemokraatitkin,
että Suomen keskusta siirtyisi siihen vaikutusvaltaisimpaan
EPP-ryhmään. Tätähän
on ehdottanut muun muassa europarlamentaarikko Takkula viime viikkojen
lehdissä, mutta hän on todennut, että jostakin
syystä hän ei saa tälle ajatuksellensa
kantoaaltoa, vaikka se olisi pitkässä tähtäimessä koko
Suomen maatalouden ja monen muunkin asian etu.
Halusin tämän tuoda tähän
keskusteluun mukaan sen takia, että suomalainen talonpoika
tarvitsee vahvat edusmiehet EU:ssa ja vahvat poliittiset puolueet,
jotka tukevat maatalouden kannattavaa harjoittamista täällä Suomessa.
Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Tämän illan keskustelu maa-
ja metsätalousministeriön pääluokasta
on tähän saakka ollut kyllä rakentava
ja hyvä, mutta kyllä täytyy sanoa, että ed.
Salon puheenvuoro meni kyllä hieman yli sikäli,
koska on lähdettävä ihan selkeästi
siitä, että Euroopan unionissa konservatiivi lähtee
suurmaatalouden perusajatuksesta, ja me täällä puolustamme
hyvin vahvasti perhemaataloutta. Ymmärtääkseni
tilanne on niin, että Suomen maatalousministerit ovat kyllä toimineet
ansiokkaasti kansallisten etujen mukaisesti ja puolustaneet suomalaista
maataloutta, ja kyllä minä sanoisin, että menestyskin
on ollut varsin hyvä. Sitä kukaan meistä ei
voi kieltää, etteikö se olisi sitä,
ja sitä taustaa vasten nyt tämä ed. Salon
puhe jotenkin tuntui tosi oudolta.
Mehän kaikki tiedämme sen, että EU:ssahan me
voimme hakea mitä vaan. Maatalouspolitiikka on keskeistä eurooppalaista
EU-politiikkaa, ja siellä pitää olla
osaavia ihmisiä, ja ymmärtääkseni
nykyinen ministeri on yhtä osaava kuin oli aikanaan Kalevi
Hemilä, kun oli maatalousministerinä.
Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Salon puheenvuoro lähti
maatalouden kannattavuudesta liikkeelle, ja siihen kytkeytyy monia
sellaisia sivuhaaroja ja juonteita, jotka eivät suinkaan
kohdistu pelkästään Suomeen, vaan koskevat
kaikkia Euroopan maita. Meistä kaikki ovat varmasti nähneet
mielenosoituksia Euroopan maista, joissa on nimenomaan tuotu esille
se, että maatalouden kannattavuus on laskenut sille tasolle,
että tuottajilla on ongelmia selviytyä oman ammattikuntansa
ja oman elinkeinonsa kanssa.
Kysymys on siis paljon laajemmasta ongelmasta, kuin mitä ed.
Salo tässä kuvaili. Kysymys ei ole yksittäisten
puolueiden, yksittäisten ministereiden asioista eikä heidän
tavastaan tai tyylistään hoitaa asioita, vaan
ongelma on maailmanlaajuinen. Jos tähän vielä kytketään
ilmastonmuutos ja kaikki muut olosuhdelisät, niin ongelmia
meillä kyllä riittää, mutta
ihan toisenlaisia kuin ed. Salo kuvaili.
Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Reaktion osasin odottaakin. Tämä ei
ollut mikään yllätys. Minä vaan
mietin ihan sitä, että kun meidän maataloustulostamme kumminkin
puolet tulee Eurooppa-politiikan onnistumisen johdosta
ja kun olen kuunnellut niitä käytännön
maanviljelijöitä, siis tuottajia, jotka tällä hetkellä tämän
kannattavuusongelman kanssa painiskelevat, niin he suhtautuvat kuitenkin
näihin näkemyksiini ihan toisella lailla kuin
te. He ovat sitä mieltä, että olisi voinut
ehkä hieman paremminkin joissakin asioissa onnistua ja
olisi tarvittu ehkä vielä leveämmät
hartiat, olisi tarvittu ehkä vielä paremmin niitä kavereita sieltä Euroopasta
ja varsinkin, jos ne kaverit vielä suhtautuvat pohjoisen
maatalouden tiettyihin kipukysymyksiin ihan oikealla tavalla. Minä vaan
kiinnitän huomiota kuitenkin, että liberaaliryhmähän
haluaisi lopettaa kaikki EU-maataloustuet, ja se on heidän
ohjelmassaan ja kaikkien luettavissa.
Juha Mieto /kesk:
Arvoisa puhemies! Tarkootukseni enää ei ollut
tulla tänne pönttöhön, erustajakolleega
Kerola sanoi, että älä enää ota puheenvuoroa.
Mä aattelin, jotta otetanpahan, ja ed. Salo kirvoitti minut
tänne.
En halua kehua omia enkä mollata Saloa, mutta haluan
pikkuusen tuoda tällaista näkökulmaa. Koittakaas
ny miettiä yks totuus. 1960-luvulla, jokka oli monelle
kaukainen asia, oliko vielä kaikki edes syntynyt silloon,
sillon ku oltihin töissä, nii silloon riitti se,
että ku tehtiin kuutena päivänä töitä.
Oli vain lauantai-iltapäivä vapaata, sunnuntai,
sillon piti jo keskittyä maanantain työpäivähän.
Ku raha riitti ruokahan ja jonkinmoisihin kamppeihin ja se pieni
ylimääräne osuus siitä palakasta,
jos se meni sitte niin sanottuun humputuksehen, niin oltihin tyytyvääsiä. No,
pikkuhilijaa ku ollahan menty viispäivääseen
työviikkohon, entistä enemmän vapaata,
entistä enemmän pitää olla rahaa
käyttää vapaa-aikahan ja ruoan ei saisi
maksaa yhtään mitään. Kaikki
vähäki, mitä ruoka maksaa, soon liikaa. Mä väitän
yhyren totuuren, jotta ny ku ollahan EU:ssa, ne maataloustuet, niin
noon tarkootettu kuulkaa tekemähän ruoan halavaksi,
jotta viljelijä pystyy tuottamahan sellaasta ruokaa kauppahan,
jotta myös palakansaajien on sitä heleppo ostaa
tietyllä hinnalla.
Eli nämä maataloustuet on juuri näitä rahoja, ja
jos ei näitä olsi, niin haluaasinpahan vain kysyä,
mitä torellisuures kaikille ruoka maksaas. Solis aivan
toisenmoiset hinnat. Ja näitä samanmoisia tukiaasia
on joka ikisellä alalla, tuotannonalalla. En halua ottaa
ku yhyren pienen esimerkin. Taksimiehet ku ostaa taksin,
ne saa kolomen vuoren, ku ne ajaa sillä, tietyn kompensaation,
ja saattavatpa ajaa sellasella puoli-ilimaasella kulukuvälinehillä eli
työkalulla, ja kun vaihtavat sen uutehen, niin saavat saman
ku torellisuures on maksanut, eli näitä tukiaasia
kuulkaa on joka asias.
Mutta minkä takia halusin tuon puheenvuoron torellisuures
ottaa, kattoon televisiosta, onko tästä viikko
aikaa, varmahan teistä moni muukin näki, joka
oli suuri yllätys. Nämä isoot koirat
eli hompit, mä oon sanonut isoja koiria, että noon homppia,
ne päästää CO2-päästöjä enemmän
ku citymaasturi. Aivan uskomatonta, mutta totta kai, kun ne syö kuivattua
lihaa tuollasen 160 kiloa vuoressa. Eli ny pitääs
olla kaikkien meirän luonnonsuojelijoiden, ja se, että näitä ilimastoasioita
ku puhutahan Kööpenhaminas, hirmu tarkkana, kuka
torellisuures päästää ja kuka
säästää luontoa. (Välihuuto:
Kummasta pitää luopua koirasta vai maasturista?) — No,
mä sanon, että ittekukin menköhön
peilin etehen ja miettiköhön.
Hyvää joulua kaikille.
Eero Reijonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! En tiedä, mitenkä tätä ed.
Salon kommenttia avaisi, mutta kaikkihan me sen tiedämme,
että etujärjestöillä on aina
oma edunvalvontatehtävä ja niiden pitää luonnollisesti
nostaa omia tärkeitä kysymyksiä ja asioita
esille. Kaikki varmaan voimme alleviivata sen, että paljon
tehtävää maataloudessa riittää kannattavuuden
suhteen. En tiedä, omassa maakunnassa ei kyllä ole
tullut minulle ainakaan nykyisen ministerin toimesta valituksia,
mutta saattaa olla, että meillä monta kokoomuslaista
ei siellä olekaan tuottajina, että tätä on
vaikea tietysti arvioida sitten.
Mutta asiaan sen verran, oikeastaan pyysin puheenvuoroni sen
takia, että olemme olleet huolissamme tuolla jaostossa,
jossa on erittäin hyvää työtä tehty
niin kaikkien hallituspuolueitten kuin opposition kanssa ja olemme
hallintokuluista aina keskustelleet. Hallinto ei ole koskaan itsetarkoitus.
Nyt, kun alueellistamista on tapahtunut myös kyseisen pääluokan
osalta, Maaseutuvirasto on siirtynyt Seinäjoelle — mistä ilmeisesti
ed. Salokin on tyytyväinen — niin nyt ensi vuoden
budjetille on saatu miinus 16 prosenttia hallintokuluihin vähennystä yli
4 miljoonaa euroa. Tämä on juuri sitä alueellistamista,
mitä tehdään, että saadaan hallintokuluja
alas. Kun nyt on näinkin merkittävä,
yli 4 miljoonan euron vähennys, niin se on antanut sitten
varsinaiseen operatiiviseen toimintaan liikkumatilaa. Näin
minun mielestäni tulee ehdottomasti myös tehdä.
Täällä on puhuttu riistavahinkolaista
ja kor-vauksista jne., aivan oikein sinänsä. Mutta
jaoston yksimielinen näkökulma oppositiokin huomioon
ottaen oli se, että me kyllä lisäämme
painetta siihen suuntaan, että ei voi olla niin, että budjettirahoitus
jatkuvasti kasvaa voimakkaasti. Pitää myös
nähdä se, että silloin kun saavutetaan suurpetojen
osalta kestävä taso, niin poistetaan myös
sitä kantaa niin, että tämä kanta
ei nouse niin isoksi, että nämä vahingot
kasvavat holtittomasti. Tämä on meillä ollut
se selkeä viesti, ja se on kirjoitettu sinne. Emme tänä vuonna
lisänneet määrärahoja juuri
tämän seikan takia, ja toivottavasti tämä myös
ministeriössä sitten ihan aidosti huomioidaan.
Kemera-tuen riittävyyden osalta kaikki jaoston jäsenet
tiedostivat sen tilanteen, että tarve vuodelle 2010 tulee
olemaan noin 12—16 miljoonaa euroa lisää.
Mutta kun me tiedämme, että meillä oli
käytettävissämme noin 6 miljoonaa euroa,
niin ei kaikkea rahaa voinut tähän Kemeraankaan
laittaa. Lähtökohtaisesti olemme kirjoittaneet
niin, että lisäbudjettien kautta tämä puuttuva
Kemera-rahoitus on hoidettava. Hallituksellahan on käytettävissä lisäbudjetteihin
300 miljoonan euron potti.
Jyrki Yrttiaho /vas:
Arvoisa herra puhemies! En ole mikään maatalouden
asiantuntija, mutta ed. Salon erittäin tiukka ja kitkerä EU:n maatalouspolitiikan
ja Suomen keskustan maatalouspolitiikan kritiikki herätti
minutkin tuolla takapenkillä uinujan.
Täällä on maaseudusta ja maataloudesta
puhuttu voimakkaan puolustuksen sävyin, mutta on siinä kyllä paljon
sellaisia kansallisromanttisia sävyjä. Helposti
unohtuu, että ruoka tuotetaan raaan kapitalismin ja raaan
kapitalistisen kilpailun oloissa. Ruuan hintojen nousu on räikeä esimerkki
siitä, miten voitontavoittelu syrjäyttää ihmisten
tarpeet. YK:n elintarvikeohjelman johtaja Sheeran on jo varoittanut
siitä, että ruuan hinnan raju nousu voi nostaa
maailmanlaajuisen hiljaisen tsunamin, joka uhkaa suistaa yli 100 miljoonaa
ihmistä nälänhätään.
Ruuan hintojen nousu koskettaa etenkin maailman köyhimpiä ja köyhimpiä niin
täällä kuin muuallakin.
Hintojen nousun syyksi usein sanotaan muuttuneet sääolosuhteet,
huonot sadot ja muutokset ruokavalioissa, se, että syödään
yhä enemmän lihaa ja maitotuotteita, joiden tuottaminen
vaatii paljon rehua. Sanotaan myös, että osasyy
tähän ruuan hinnan nousuun on ruokakasvien käyttö liikenteen
biopolttoaineiden kasvavassa tuotannossa. Nämä syyt
eivät kuitenkaan yksinään riitä selittämään
ruuan hintojen viimeaikaista maailmanlaajuista nousua. Biopolttoaineiden
valmistaminen elintarvikkeista on vähentänyt ruuan
tarjontaa tähän mennessä vain aivan marginaalisesti.
Viljasadot eivät ole maailmanmitassa erityisen huonoja.
Myöskään väestönkasvu
ja kehitysmaiden kulutustason nousu eivät selitä hintojen radikaalia
nousua muutamien kuukausien aikana. Kysymys on kapitalismista. Ruuan
kysynnän nopea kasvu on merkittävältä osin
seurausta globaalista rahoitusmarkkinoiden kriisistä ja
sijoittajien lisääntyneestä kysynnästä näitä hyödykkeitä kohtaan.
Raaka-ainemarkkinat ovat tällä hetkellä hyvä sijoituskohde,
kun sijoitusmarkkinat ovat monilla muilla aloilla epävarmoja
tai eivät enää tuota yhtä paljon.
Tällä tavalla globaali finanssikapitalismi tappaa
ihmisiä nälkään keinotteluvoittojen nimissä.
Järjestelmä on asettanut itsensä perimmäisten
kysymysten äärelle. Jos globaali yhteisö ei
ala toimenpiteisiin spekulaation kitkemiseksi esimerkiksi kieltämällä ruuan
futuurikaupan ja ryhtymällä sääntelemään
elintarvikkeiden hintoja maailmanlaajuisesti, tulevat nälkäisten
ihmisten mielenosoitukset ja väkivaltaiset konfliktitkin
leviämään ympäri maailmaa.
Helsingin yliopiston maatalouspolitiikan professori Jukka Kola
tuo kaksi keskeistä keinottelun lisääntymisen
syytä esiin hyvässä artikkelissaan Helsingin
Sanomissa: hinnan nousu ja markkinoiden niukkuus. Maataloustuotteet
ovat kauppatavaraa jo ennen kuin pellolla edes viheriö.
Raaka-ainepörsseissä kauppaa käydään
futuureilla, eli sato voidaan myydä esimerkiksi puoli vuotta
ennen korjuuta. Voitot syntyvät nopeilla ja suurilla kaupoilla.
Ruokamarkkinoiden spekulatiivinen luonne näkyy esimerkiksi
siinä, että kohtuulliset sadotkaan eivät
ole laskeneet hintoja. Myös suuret elintarvikeyhtiöt
haluavat varmistaa osuutensa sadosta, mikä osaltaan nostaa
hintatasoa yhä enemmän ja enemmän. Ruuan hinta
on pysyvällä nousu-uralla. Ruokamarkkinat ovat
suosittu sijoituskohde.
Miten EU sitten toimii maatalouspolitiikassa, maatalouspoliittisen
spekulaation kitkemiseksi? Ei mitenkään. EU:n
maatalouspolitiikka jouduttaa tuotannon ja jalostuksen keskittymistä.
Suomalaisella perheviljelmällä ja monella muullakin
eurooppalaisella perheviljelmällä ei ole tässä pyörityksessä tulevaisuutta.
Tarvitaan markkinavoimien logiikasta vapaata maaseudun ja myös maatalous-
ja metsätalouselinkeinojen kehittämistä,
ja siinä avainasemassa tulevat olemaan erityisesti ruuan
osalta kuluttajat: kuluttajien asenteet ja käyttäytyminen
ja toiminta.
Merja Kyllönen /vas:
Arvoisa puhemies! Omalla hyvin maalaisella päälläni
olen miettinyt tätä kuviota: suomalainen maaseutu,
sen tulevaisuus, lähiruoka, omavaraisuus, huoltovarmuus, elin-
ja kasvuympäristön arvostaminen. Suomi on pieni
maa. Meillä on suhteessa eurooppalaisiin kumppaneihin vielä varsin
pienet tilakoot verraten siihen massiiviseen massatuotantoon, mitä muualla
harjoitetaan.
Kyllähän se on tosiasia, että vaikka
kuinka puhumme keskenämme täällä ja
sätimme välillä toisiamme ja koulutamme
toisia toimimaan paremmin ja tekemään asioita
eri tavalla, niin totuus mielestäni löytyy tästä salista
ja suomalaisesta poliittisesta päätöksenteosta
yhteistyössä median kanssa. Jos me emme yhdessä pysty
vaikuttamaan suomalaiseen kuluttajaan, suomalaisen kuluttajatottumuksiin
ja ostopäätöksiin, niin se on kyllä mielestäni
sitten meidän heikkoutemme.
Suomalainen pitkälti äänestää ruokaostoksilla myös
mielikuvilla ja omilla mallinnuksillaan siitä, mikä on
hyvää ja mikä on oikein. Ja jos me kykenemme
yhteisillä toimilla, joka ikinen poliittinen ryhmä,
yhdessä tekemään sen ratkaisun, että nyt
me ajamme sellaisia markkinointikeinoja, semmoisia toimintamalleja,
jotka edistävät suomalaisen, kotimaisen tuotannon
siirtymistä joka ikiseen suomalaiseen ruokapöytään,
niin se, jos mikä, on paras pelastuskeino kotimaiselle tuotannolle
ja suomalaiselle maataloudelle, olivatpahan sitten komissaarit,
ministerit, kanisterit ihan mistä tahansa. Se on meistä kiinni
ja meidän ratkaisuistamme, haluammeko me tarttua siihen haasteeseen,
minkä kuluttajat meille asettavat.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Herra puhemies! Tästä EU:n kehityksestä on
kyllä syytä käydä keskustelua
tässä yhteydessä, koska maatalouspolitiikka
on nyt entistä enemmän ja entistä kauempana
entistä vieraammissa käsissä. Unioni
on saamassa romanialaisen maatalouskomissaarin. Se on erittäin
arveluttavaa, mihin suuntaan silloin ollaan menossa. Toisaalta Lissabonin
sopimus merkitsi sitä, että maatalouspolitiikka
ainakin budjetin osalta siirtyy unionin parlamentille, ja parlamentissa
jylläävät kaikenlaiset voimat, jotka
ovat hyvin vieraita meille ja joiden suomalaisten olojen tuntemus
on erittäin heikko.
Jos meiltä on vielä merkittävä parlamenttiryhmä maatalousvastaisessa
ryhmässä siellä, ongelmat kyllä saattavat
vakavalla tavalla kärjistyä. En ota siihen kantaa,
mihin ryhmään keskustalaiset mepit haluavat kuulua.
Jos he haluavat kuulua liberaaliryhmään, jossa
perhepolitiikka on ääriliberaalia ja maatalouspolitiikka
sellaista, mikä meille ei ollenkaan sovi, niin ok, muut
tekijät varmaan vaikuttavat.
Mutta itse en kyllä pidä sitä ollenkaan
toivottavana, että tällainen valtasiirtymä unionille
vielä tästäkin kasvaa ja on nyt Lissabonin
sopimuksen myötä kasvanut. Kyllä tämä on
sellainen asia, josta pitäisi käydä täällä hyvinkin
pitkä ja perusteellinen keskustelu vielä, minkälaista
politiikkaa, millä ehdoilla ja kenen toimesta voidaan parhaiten
hoitaa. Siinä suhteessa yhdyn kyllä ed. Salon
harkittuihin sanoihin tässä yhteydessä.
Herra puhemies! Toinen kysymys, mikä nousi esille,
on petokysymykset ja susiasiat. Valitettavasti päätösvalta
on unionilla siinäkin asiassa, ja tämä Suomessa
harjoitettava susipolitiikka on järjetöntä.
Pitäisi saada siihenkin muutos, mutta hallitus ei edes
yrittänyt, niin kuin ei 141:nkään kohdalla
yrittänyt Lissabonin neuvotteluissa, niin ei myöskään
tässä suhteessa. Tässä ollaan, emmekä ilmeisesti
paljon muuta voi.
Pertti Hemmilä /kok:
Arvoisa puhemies! Tosiasia on, että Suomessa syödään
lähestulkoon EU:n kalleinta ruokaa. Ja sekin on tosiasia, että Suomessa
ovat EU:n halvimmat ruuan raaka-aineet, eli suomalaiset tuottajat
saavat vähiten, mutta kuluttajat maksavat eniten. Näin
se on.
Olen, arvoisa puhemies, ollut koko tämän kolmituntisen
keskustelun ajan tässä salissa ja kuunnellut tätä.
Voin todeta, että täällä on
vallinnut lähes liikuttava yksimielisyys siitä,
että kotimaassa pitää elintarvikkeet
tuottaa, jotta suomalaisilla olisi kotimaisia elintarvikkeita käytettävissään
ja olisi syödä kotimaista ruokaa.
Äsken kuitenkin, kun vasemmistoliiton ed. Yrttiaho
puhui, olin kuulevinani, että tämä harmonia,
mikä täällä salissa on vallinnut
tämän illan, vähän särkyi.
En ole ihan varma, tarkoittiko hän oikeasti syyllistää suomalaisia
maataloustuottajia korkeasta ruuan hinnasta. En ole aivan varma
enkä pysty sitä nyt varmistamaan, kun hän on
poistunut jo salista. Mutta jos niin on, hän on kyllä totaalisesti
väärässä. Se pitää paikkansa, että Suomessa
ruoka maksaa paljon, mutta siihen eivät ole syypäitä missään
nimessä suomalaiset maanviljelijät.
Arvoisa puhemies! Meillä valiokuntatyö on myöskin
sujunut erinomaisen hyvin näillä valtiopäivillä,
ja tämän syksyn kuluessa maa- ja metsätalousvaliokunnassa
on ollut hyvinkin vaikeita asioita ratkaistavana. On ollut hankalia
hallituksen esityksiä, siinä mielessä hankalia,
että niitä on pitänyt välttämättä täällä eduskuntakäsittelyssä korjata.
Mutta ne korjaukset on tehty ja ne on tehty lähes yksimielisesti.
Olen tämän vaalikauden alusta alkaen ihmetellyt,
miksi vasemmistoliitto, joka on kuitenkin merkittävä eduskuntapuolue,
jättäytyi kokonaan maa- ja metsätalousvaliokunnasta
pois. Tämä asia näyttäytyy vielä kummallisempana,
kun meidän valiokunnassamme kuitenkin esimerkiksi perussuomalaisten
pieni ryhmä on edustettuna. On onni, että vasemmistoliitto
on ollut mukana muutamien tärkeiden asioiden ratkaisuvaiheissa
tuolla valiokunnassa varajäsenen ed. Matti Kankaan toimesta.
Ed. Kangas on hoitanut kyllä oman osansa ihan ammattimiehen
lailla. Kiitos siitä. Mutta kuitenkin tämä on
erikoista, että vasemmistoliittoa ei ole kiinnostanut valiokuntatyö.
Arvoisa puhemies! Haluan kolme asiaa vielä nostaa esille
tässä lopuksi.
Huoltovarmuus niin elintarvikkeitten kuin myöskin energian
osalta on kansallinen asia. Meidän kaikkien suomalaisten
pitäisi se mieltää ja tunnustaa se tosiasia,
että ilman kotimaista ruuan tuotantoa, ilman suomalaista
elintarviketuotantoa, ilman maataloutta emme me pysty varmistamaan
itsenäisyyttämme ja vapauttamme kaikissa olosuhteissa.
Toinen asia on, että meidän on myöskin
huolehdittava puuhuollon tulevaisuuden turvaamisesta ja tämä budjettiesitys,
mikä meillä on nyt käsiteltävänä,
osaltaan tukee tätä tavoitetta, mutta paljon on
tehtävää vielä ensi vuonna lisäbudjettien
merkeissä. Siihen tullaan palaamaan.
Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi viittaan hallitusohjelmaan
ja siihen, että byrokratiaa piti tällä vaalikaudella
rankasti purkaa, mutta monet hallituksen esitykset ovat tuottaneet
lisää byrokratiaa, lisää hallintoa.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Pertti Hemmilä toi hyvin tärkeän
asian esille, elintarvikkeitten huoltovarmuuden ja omavaraisuuden.
Vaikka viime vuoden viljasato oli hyvä, meillä Suomessa
on tosiasia se, että me olemme erittäin paljon
ulkomailta tuotavan leipäviljan varassa. Ja jos ulkomailta
tuontia ei voitaisi saada, niin meillä hyvin helposti oltaisiin
sen todellisuuden edessä, mikä ruuan puute tältä osin olisi.
Meidän tulisi keskittää siihen toimintaan,
että meillä olisi viljan varastointia. Meillä on
viljan varmuusvarastointia esimerkillisesti maailmassa. Suomi on
ainut maa, missä on viljan varmuusvarastointia, mutta meillä tulisi
olla niin kuin vanha talonpoikainen viisaus, jonka isäni syntymäkodissa
opetti: on oma vara, vieraanvara ja vielä jäämisen
vara. Nämä kaikki meillä tulisi olla.
Sen takia meidän tulee pitää huolta siitä,
että meillä on maatalous, joka tuottaa elintarvikkeet tälle
kansalle. Oma vara kaikissa oloissa, mutta myös vieraanvara.
Jos maailmalla tulisi irrationaalisista syistä kato,
jonka tulivuoren purkaukset voisivat aiheuttaa ilmastonmuutoksena — tällaisethan
ovat aiheuttaneet niitä nälkävuosia,
joita 1800-luvulla muun muassa tässä maassa on
koettu, aivan maapallon toiselta puolelta olleet vaikutukset ovat
tuntuneet täällä katovuosina — silloin
koeteltaisiin, mistä me saamme ruokaa. Tämän vuoksi
meidän on pidettävä huolta, että meillä on todella
oma vara, vieraanvara, jotta me voisimme täältä toimittaa
muualle, ja vielä niin, että se todella riittää tämä jäämisen
vara.
Edelleen näen, että meidän tulee
pitää huolta myös karjan rehusta ja myös
tämän varmuusvarastointiin tulee kiinnittää huomiota.
Siksi suomalainen maatalous on asia, jota on puolustettava. Onneksi
tänä aikana poliittisesta näkemyksestä riippumatta
tämä tajutaan paremmin kuin aiemmin. Annan tunnustusta
kaikille eduskuntaryhmille siitä, että kotimaisen
ruuan arvo tunnustetaan ja tajutaan. Mutta se tarkoittaa myös
sitä, että meidän on pidettävä huolta,
että suomalainen ruuantuottaja saa yritystoiminnastaan
toimeentulon. Tämä koskee myös karjataloutta, naudanlihan
tuotantoa, maidon tuotantoa. Nämä kaikki ovat
perusasioita.
Huonompanakin satovuonna saadaan kuitenkin sen verran vihreää,
että karjan kanssa voidaan mennä eteenpäin.
Ajattelen sitä, että jos tulisi jotain irrationaalisia
ilmastonmuutoksia, näitä muita kuin mitä Kööpenhaminan
ilmastokokous pohtii. Auringonpilkkujen muutokset, jotka ovat seitsemän
vuoden jaksoissa keskimäärin, voivat myös
olla hyvinkin yllättäviä sääolojen osalta.
Arvoisa puhemies! Metsätalouden osalta kiinnittäisin
huomiota myös nuorten metsien ensiharvennuksiin, Kemera-rahoitukseen,
siihen, että me saisimme myös sitä kautta
metsät kasvaviksi ja riittävästi bioenergian
raaka-ainetta.
Edelleen tässä yhteydessä kuulin,
että täällä on puhuttu myös
suurpedoista. Minusta on käsittämätöntä,
että me Suomessa elämme tilanteessa, jollainen
on ollut toistasataa vuotta sitten, että me joudumme kokemaan
aivan todellista petovaaraa maaseudulla. Tälle helposti
hymähdellään, mutta tämä on
todellisuutta liian monien ihmisten kohdalla.
Järkyttävästi nuoriso vieraantuu
luonnosta, ja mikä pahinta, tulevat metsänomistajasukupolvet eivät
tunne välttämättä niitä metsiä,
joitten omistajia he ovat muutaman vuoden, vuosikymmenten, päästä.
Sen takia haluan, että luonto olisi edelleen turvallinen
ja vapaa suurpedoista. Minusta on ollut täysin vastuutonta
politiikkaa 1990-luvulla, että meillä on siirretty
petoja sillä perusteella, että maanomistaja on
antanut luvan, joku puutavarayhtiö, jolla ei ole mitään
todellista vaikutusta sen asuinympäristön kannalta.
Pedoilla on jalat, ne eivät kauan sillä tontilla
pysy, mihinkä ne on siirretty, ja näin ollen täysin
piittaamatta kansalaisten perustuslain takaamasta oikeudesta fyysiseen
turvallisuuteen meille on tuotu suurpetojen, karhujen, kokoisia
petoja maisemiin ja ne ovat vaaratekijä. (Puhemies: 5 minuuttia!)
Minusta pitäisikin päästä siihen,
että tämä petovaara eliminoitaisiin eikä tulisi
petovahinkokustannuksia ja ihmisillä ja kotieläimillä ja
tuotantoeläimillä olisi myös turvallista
kaikkialla.
Timo Kaunisto /kesk:
Arvoisa puhemies! YK:n maatalousjärjestön
Faon arvion mukaan meillä on 40 vuotta aikaa maapallolla
kaksinkertaistaa ruuan tuotanto. Sitä taustaa vasten on
aivan turha täällä käydä keskustelua
siitä, mikä ryhmä kenties hoitaisi maatalouden
asioita parhaiten Suomessa ja maailmalla, kun meillä on yhteinen
tavoite hoitaa tämän maapallon ja myös Suomen
elintarvikeomavaraisuus. 40 vuotta on lyhyt aika maataloudessa ja
ruokahuollossa. Pitäisi vihdoinkin päästä sellaiseen
tilanteeseen, että meillä on yhteinen näkemys
siitä, millä tavalla me ruokahuoltomme hoidamme.
Minä haluaisin olla kovasti samaa mieltä ed. Kyllösen
kanssa siitä, että kuluttajat ovat se taho, joka
valinnoillaan vaikuttaa siihen, millä tavalla suomalainen
ruuan tuottaja ja millä tavalla suomalainen maatalous pärjää.
Mutta valitettavasti Suomen oloissa meillä on erittäin
keskittynyt, ehkä maailman keskittynein, vähittäiskauppa,
jossa kourallinen ostajia vastaa siitä, mitä kaupan
hyllyillä on ja minkä hintaista tuotetta siellä on.
Se on johtanut aika epätoivoiseen tilanteeseen. Meillä tukipolitiikka
menee omaa rataansa. Siihen me voimme osaltamme vaikuttaa. Mutta
markkinoilta saatava tulon osuus pienenee koko ajan kahta kautta,
sitä kautta, että hinnat alenevat, ja sitä kautta,
että kotimaisen tuotteen osuus kaupassa koko ajan pienenee.
Tähän meidän on keskityttävä ja
tähän meidän on huomiomme kiinnitettävä.
Meillä on todellakin vain muutama kymmenen vuotta aikaa
saada tämä asia oikeille raiteille. Ei tämmöinen
pieni pikkupoliittinen kinastelu tässä asiassa
meitä kovin paljon hyödytä.
Kyösti Karjula /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Kaunisto käytti edellä erittäin
tärkeän puheenvuoron. Olen nyt vain hetken aikaa
voinut seurata tätä keskustelua ja siksi koin,
että on tähän tärkeään
hallinnonalaan jotain sanottava, koska minusta meidän katseemme
on aivan liikaa omissa varpaissamme nyt, kun me puhumme tästä tärkeästä hallinnonalasta,
kun meidän pitäisi katsoa vähän
kauemmaksi ja tunnistaa se, mihinkä meidän pitää keskittyä suomalaisessa elintarviketaloudessa
ja mihinkä meidän pitää keskittyä suomalaisessa
biotaloudessa. Siksi näen, että koko Euroopan
unionin maatalouspolitiikka on erittäin suurien haasteiden
edessä.
Maailman ruuan tuotannon kysyntä tulee merkittävällä tavalla
kasvamaan, eikä riitä, että me Euroopassa
näpertelemme nippa nappa omavaraisuuden kanssa, vaan muun
muassa Kiinan, Aasian voimakas talouskasvu tulee merkitsemään
sitä, että ravinnon kysyntä kasvaa niin
merkittävästi, että meidän pitää pystyä näkemään laajemmin,
ei vain niin, että me olemme tuonnin kohteena elintarvikeasioissa,
vaan me sillä korkealla osaamisella, joka on Suomeen aikaansaatu,
luomme tilaa myös suomalaiselle ruuan viennille, korkealaatuisille
ruokatuotteille. Sille on nyt tarve, sille on todellinen tilaus.
Mutta tietyllä tavalla koko EU:n alueella me olemme
käpertymässä tämän
elintarviketalouden kanssa harmillisella tavalla, josta kärsii
myös Suomi osana EU:n nykyistä maatalouspolitiikkaa.
Me edelleen kuljemme sillä tiellä, miten arvoa
alennetaan alkutuottajan näkökulmasta. Se on mahdoton
tie. Meidän pitää uskaltaa tarkastella,
millä tavalla me luomme arvoa koko elintarviketalousketjussa,
millä tavalla me luomme lisää arvoa myös
alkutuottajan näkökulmasta. Tähän
kehitystyöhön meidän pitää uskaltautua
ja ryhtyä.
Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti otan myös metsäsektorin
esille. Sinällään hyvä maatalousjaoston
mietintö, mutta minusta meidän pitää havahtua
siihen tosiasiaan, että jo viime vuonna Suomen metsiä hakattiin
vajaa 60 miljoonaa kiintokuutiometriä noin 100 miljoonan
kapasiteetista. Tänä vuonna tullaan hakkaamaan
vain runsaat 40 miljoonaa kiintokuutiometriä, mikä merkitsee
sitä, että Suomen metsissä on 60 miljoonan
kiintokuutiometrin vajaakäyttö. Me edelleen vaan
rullaamme vanhoilla raiteilla tämän erittäin
tärkeän ja merkittävän luonnonvaran hyödyntämisen
osalta.
Meidän pitää avata suomalainen raaka-ainelähde
uusille toiminnoille, uusille toimijoille. Erittäin keskeinen
potentiaalinen alue on bioenergia, puuenergia. Tähän
asiaan minusta olisi voinut myös jaoston mietinnössä kiinnittää selvästi
enemmän huomiota. Me vain hipsuttelemme tämän
erittäin merkittävän luonnonvaran laajemman
hyötykäytön osalta. Nyt tässä tarvitaan poliittista
katalyyttiä. Meidän pitää lähettää se viesti,
että uusia, rohkeita toimijoita tarvitaan tänne
raaka-ainelähteille, jotka luovat sellaista arvoa tuotteille,
jolla pärjätään kotimaassa ja kansainvälisillä markkinoilla.
Minä, arvoisat kollegat, palautan sen yksinkertaisen
näkymän, mitä merkitsee, että suomalainen
elintarviketalouden markkina on yli 10 miljardia euroa vuositasolla.
Otammeko me siitä yhä suuremman siivun kotimaahan
vai annammeko me periksi tämän tärkeän
toimialueen kehittämisen osalta, on erittäin olennainen
kysymys lähivuosina.
Toinen varapuhemies:
Puhemiesneuvoston antamien ja eduskunnan työjärjestykseen
perustuvien ohjeiden perusteella määrään,
että tästä eteenpäin puheenvuorot
pyydetään nimikortilla kirjallisesti notaarilta.
Keskustelua on käyty jo aika pitkään.
Unto Valpas /vas:
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Hemmilälle:
Vasemmistoliitto on hyvin mukana koko ryhmänä puolustamassa
suomalaista maataloustuotantoa ja maaseudun hyvinvointia mutta myöskin
niitä maaseudun palveluja, joita varsinkin tämä hallitus
on runsaasti vähentänyt ja lopettanut. Vaikka
meillä ei siellä valiokunnassa ole nyt tällä hetkellä kuin
varajäsen, voin vakuuttaa, että hän on
hyvin asioista perillä ja ryhmä tietää,
missä mennään. Siinä mielessä olemme
tästä asiasta samalla lailla huolissamme kuin
monet muutkin tämän illan puheenvuoron käyttäjät.
Suomalainen ruokahan on puhdasta ja turvallista, ja sille pitää antaa
mahdollisuus Suomessa ja suomalaisessa maatalouspolitiikassa. Suurin uhka
suomalaiselle tuotannolle on Euroopan unioni, jonka maatalouspolitiikka
on rakennettu niin, että se palvelee suurten jäsenmaiden,
kuten Ranskan, Saksan ja Englannin, etuja. Annetaanhan maataloustukia
muun muassa EU:sta Englannin kuningashuoneelle. Se kertoo sitä,
minkälaista politiikkaa tämä on ja ketkä siitä hyötyvät.
EU:n maatalouspolitiikka ei huomioi sitä lyhyttä kasvukautta,
joka meillä Suomessa on verrattuna Keski- tai Etelä-Eurooppaan.
Tämä kasvukausihan aiheuttaa sen, että me
emme tässä tuotantokilpailussa ole samalla viivalla,
ja silloin samanlaisia pelisääntöjä ei
pitäisi ihan joka asiaan tuputtaa Suomessa.
Suomalaista maatalouspolitiikkaa on viime vuosina johtanut keskustalainen
maatalousministeri jo pitkään. Heidän
aikanaan Suomi on antanut monissa asioissa periksi EU-byrokraateille,
ja tämä on vaarantanut meidän oman tuotantomme
maassamme. Suomi onnistui puolustamaan etuja paljon paremmin Lipposen
hallituksen aikana, jolloin ministerinä oli Kalevi Hemilä.
Muistan, kuinka monesti oli vaikeita tilanteita, mutta niistä muuten
selvittiin silloin aika hyvin ja näihin pysyviin sopimuksiin
ei silloin puututtu. Meillähän on pysyvä sopimus EU:n
kanssa, muun muassa Pohjois-Suomelle hyvin tärkeä artikla
142, ja nyt aina puhutaan siitä, että siitäkin
ollaan mahdollisesti jossain vaiheessa luopumassa. Näin
ei saa tehdä, koska tämä sopimus on erityisesti
Pohjois-Suomelle C-alueelle tärkeä, ja koska se
on sovittu pysyvästi, sitä ei pidä mennä avaamaan.
Se on varma, että silloin me menetämme sitä maataloutta
tuolla pohjoisessa.
Edellinen puhuja otti esille tämän metsäpolitiikan.
Se ei nyt ole onneksi yhteistä vielä Euroopan
unionin kanssa, ja siinä pitää olla tiukkana, että metsäpolitiikkaa
ei sidota näihin EU-kiemuroihin. Silloin ollaan hukassa
eikä meillä ole mahdollisuutta hoitaa itse tätä metsäpolitiikkaa, niin
kuin vielä tänä päivänä on.
Se on suuri haaste. EU:n varmasti tekee mieli iskeä kyntensä myöskin
tähän meidän metsäpolitiikkaamme, mutta
tarvitaan jämäkkyyttä, ja toivottavasti
sitä vihdoinkin alkaa nyt keskustan ministereiltäkin löytyä.
Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluan vaan ed. Valppaalle todeta, että ihan
tiedonkulun kannalta olisi varmasti hyvä, että noinkin
merkittävän isolla eduskuntaryhmällä kuin
vasemmistoliitolla olisi edustaja kaikissa valiokunnissa varsinaisena
jäsenenä. Ihan tässä keskustelussa
on käynyt ilmi, että se tiedonkulku ei ole ollut
oikein hyvää. Ed. Yrttiahon puheenvuorosta kyllä kuulsi
läpi tietty tietämättömyys taikka
sitten asenteellisuus näihin asioihin.
Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Varmaan tätä tietämättömyyttä on,
mutta minä luulen, että sitä on kaikissa
muissakin ryhmissä, tietoa ei ole koskaan riittävästi. Mutta
kyllä tämän maan talousasia on kuitenkin meillä hoidettu
ihan hyvin. On tietenkin hyvä, että kokoomuksen
taholta ollaan huolissaan siitä, että vasemmistoliittoa
ei ole riittävästi siellä valiokunnassa,
mutta minä uskon, että äänestäjäthän
sen voivat korjata seuraavissa vaaleissa.
Juha Mieto /kesk:
Arvoisa puhemies! En puhu kovin kauaa. Haluan kiittää ed.
Valpasta siitä, että mielestäni hän
oli ihan oikeassa. Meidän pitää kyllä pitää siitä kiinni
kynsin hampahin, että EU ei pääse päättämähän
meirän metsäasioosta.
Sitten ed. Karjula otti erittäin tärkiän
näkökulman esille. Meillä jää tosiaan
tänä vuonna hakkaamata puuta mettästä mielettömät
määrät — oliko se nyt 60 miljoonaa
kiintokuutiometriä, eli se on tosi paljo. Tämä tarkoottaa
sitä, että meirän mettät ei
pysy sellases uusiutuvas kunnossa. Ne pikkuhiljaa rämettyy.
Nimittäin ne rupiaa tulohon kuolemahan tilahan, koska ihminenkin
ku tuloo määränsä päähän,
niin sille käy köpelösti, jos ei me edesauta,
samoon se käy mettille. Vaikia verrata ihmisiä ja
mettiä, mutta luonnontilassa eletähän
täällä kaikki.
Mutta se, minkä takia halusin ottaa puheenvuoron, niin
ed. Oinonen takertuu mun mielestä siihen oljenkortehen
eli oikiahan asiahan ytimehen. Hän on niillä alueilla,
mihnä näitä petoeläämiä on
torella paljo, ja se ei kannata meirän väheksyä ja
nauraa. Siel on Multiat, Keuruut, isot selänteet. Ja sitte
ku ottaa viel sen huomiohon, että siin on Ähtärin
eläintarha: takavuosina on kerrottu, että elääntarhasta
vietihin siihen elääntarhan vierelle mettähin
näitä petoja ja siitä ne on pikkuhiljaa
levenny. Toisin sanoen: pirettäköön jatkossa
huoli siitä, että sillon, ku meillä on
petoeläämiä ylimäärääsiä eläintarhoos,
niitä ei päästetä villinä siihen
lähialueelle irti. Ne pitää jollakin
muulla konstilla joko hävittää kylymästi
tai vierä johonkin mualle.
Tuomo Hänninen /kesk:
Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousministeriön
osalta budjetin lisäykset ovat hyvin kohdennettuja. Resurssit
tulevat maatalouteen, metsätalouteen, muiden maaseutuelinkeinojen
ja maaseudun kehittämiseen sekä 4H-tuen kautta
nuorten harrastustoimintaan.
Poronhoitoalueen eteläosassa pedot, erityisesti sudet
ja ilvekset, ovat elinkeinon uhkana. Niinpä näen,
että riistavahinkoihin tuleva 500 000 euron lisäys
on paikallaan ja tulee tarpeeseen. Aivan kuten jaoston puheenjohtaja
totesi, ilveksen poistolupia on nyt saatu lisää.
Pari päivää sitten sain Alakitkan paliskunnan
poroisännältä soiton, jossa hän
harmitteli viranomaisten toimintaa tässä tilanteessa.
Paliskunnalla on ilveksen poistolupa, mutta nyt kissapeto on oppinut
piiloutumaan Oulangan kansallispuistoon. Aikaisemmin poroisäntä oli
saanut luvan jahdata puistossa. Tänä syksynä ihmetyttää se,
että oli tehty linjanmuutos kansallispuistojen osalta.
Puiston johtaja eväsi tämän luvan, ja
ihmettelen kyllä, kun nyt petopolitiikan osalta on kumminkin
poronhoitoalueella tehty linjanmuutos, että tässä suhteessa tätä lupaa
on kiristetty. Olisin odottanut toisenlaista päätöstä.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Kun palattiin tähän suurpetopolitiikkaan,
niin täytyy todeta, että tämä — näin
väitetään — perustuu EU-direktiiveihin,
toisaalta väitetään, että se
on kotikutoista ongelmaa. Joka tapauksessa olemme joutuneet tilanteeseen,
jossa hyvin merkittävät rahamäärät
käytetään petovahinkojen korvauksiin,
jotka ovat riittämättömiä korvauksia.
Tämä on aivan ymmärrettävää,
että vahinkoja yritetään korvata, mutta
sekin jää vajaaksi. Tästä olen
tehnyt kirjallisen kysymyksen muun muassa kuluvalla syyskaudella.
Paljon järkevämpää olisi toimia
talousarvioaloitteeni mukaan, että muodostettaisiin suurpetojen
tappo-, kaatorahat takaisin ja näin ollen saataisiin hoidettua
järkevällä ja terveellä tavalla
tämä suurpetokanta.
Mutta, arvoisa puhemies, puheenvuoron varasin ed. Karjulan metsäkysymyksiin
liittyvässä asiassa, kun hän totesi,
että meillä jää hakkaamatonta
puuta metsiin. Osaltaan tämä johtuu nyt alentuneista
kantohinnoista. Puukauppa ei kävisi ollenkaan, ellei olisi
hallituksen hyvää veropoliittista ratkaisua tehty
viime vuonna. Pidänkin välttämättömänä,
jotta puukauppa kävisi myös tulevan vuoden puolella,
että haluttaisiin jatkaa tämän vuoden
metsän puunmyyntiveron huojennuskäytäntöä 50
prosentin suuruisena myös tulevan vuoden alusta. Vaarana
on, että meillä tulee metsien käyttöön
ja puuhuoltoon tarpeeton katkos, joka aiheuttaa työttömyyttä metsäalalla,
aiheuttaa ongelmia koneurakoitsijoille, kuljetusurakoitsijoille.
Tämän vuoksi olen myös tehnyt asiasta
talousarvioaloitteen ja toivon, että tähän metsien
hyödyntämiseen ja työllisyyttä turvaavaan
aloitteeseen kiinnitettäisiin nopeasti huomio.
Marko Asell /sd:
Arvoisa puhemies! Täällä on tullut
kannanottoja siitä, että puu ei liiku eli puuta
ei saa metsä- ja paperiteollisuus tarpeeksi. Elikkä nyt
kun monet metsänomistajat asuvat kaupungissa ja tavallaan
metsä on pirstaloitunut omistajuuden suhteen, niin olisiko
syytä palata siihen aikaan, kun metsää verotettiin
pinta-alan mukaan? (Ed. Mustajärvi: Kyllä!) Oikeastaan
se olisi ehkä ratkaisu siihen, että saadaan edelleen puuta
liikkumaan tarpeeksi niin, että meidän metsäteollisuus
ei olisi tavallaan sen ongelman parissa, (Ed. Mustajärvi:
Se oli hyvä järjestelmä!) että saataisiin
todellakin näistä niin sanotuista perintömetsistä myöskin
puu teollisuuden käyttöön.
Yleiskeskustelu pääluokasta 30 päättyi.