Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainvaliokunnan kunta- ja terveysjaoston budjettimietinnössä puututaan haavoittuvia ryhmiä koskeviin kipeisiin ongelmiin, jotka talouslaman kurimuksessa tahtovat jäädä vähälle huomiolle ja huonosti resursoiduiksi.

Mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivät ovat väestönosa, jonka palveluiden parantaminen ei tahdo mahtua päättäjien vaatimuslistan kärkeen. Erityisen vaikeassa asemassa ovat nuoret. Jopa 70 prosenttia aikuisuuden mielenterveyshäiriöistä puhkeaa nuoruusiässä. Ongelmat voitaisiin tunnistaa jo lapsuusiällä, mutta siitä huolimatta näin ei tahdo käydä ja palvelut takkuavat.

Psykiatristen sairauksien hoitojärjestelmässä on ollut vakavia puutteita jo pitkään alkaen ennaltaehkäisystä ja päätyen vaikeista häiriöistä kärsivien potilaiden hoidon vajeisiin. Avo- ja matalan kynnyksen palveluita on tarjolla aivan liian vähän, ja syrjäytyminen maksaa ja lasku hätkähdyttää. Suomen nuorisopsykiatrinen yhdistys laskee yhden nuoren syrjäytymisen maksavan yli miljoona euroa. Sillä saisi palkattua vähintään kaksi nuorisopsykiatrista tiimiä vuodeksi. Tällä 12 työntekijän joukolla pystyttäisiin arvioimaan ja hoitamaan 500, jopa 1 000 nuorta vuodessa. Kunta- ja terveysjaosto lisäsi sen, minkä pystyi, eli 300 000 euroa nuorten mielenterveyspalvelujen parantamiseen.

Arvoisa puhemies! Olen erityisen iloinen talousarvioaloitteestani, ainoasta sellaisesta, jonka tein, sen läpimenosta. Päihdeäitien Pidä kiinni -hoitojärjestelmä sai siis jatkoa. Budjetissa on nyt puuttuvat 400 000 euroa, jotta ensi- ja turvakotien luoma hoitojärjestelmä voi jatkaa.

Ed. Kankaanniemi puhui eilen tässä salissa muunneltua totuutta, kun väitti minun keränneen nimiä ja jättäneen aktivoimatta maakunta-aloitteen. Olen tehnyt tämän yhden ainoan talousarvioaloitteen ja vienyt sen myös menestyksekkäästi tuolla jaostossa läpi. Se oli tavoitteeni, ja toivotan Kankaanniemen lukuisille aloitteille seuraavan vuorokauden aikana todella yhtä hyvää menestystä.

Arvoisa puhemies! Pidä kiinni -hoitojärjestelmä on ainutlaatuinen kuntoutusmalli, jossa keskitytään vauvan ja vanhemman varhaisen vuorovaikutussuhteen ja arjen tukemiseen sekä päihdekuntoutukseen. Seuranta ja tutkimus osoittavat, että päihdeongelmaisia äitejä voi ja kannattaa kuntouttaa. Keskimäärin kaksi kolmasosaa ensikodeissa ja kolme neljäsosaa avopalveluyksiköissä olevista äideistä kuntoutuu niin hyvin, ettei lapsen huostaanottoa tarvita.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta te-ki mielestäni uraauurtavan työn myös antaessaan 100 000 euroa vanhusten perhehoidon kehittämiseksi koko maassa. Perhehoidon kehittämisjärjestö Perhehoitoliitto on saanut lukuisia yhteydenottoja ympäri maata vanhusten perhehoidosta kiinnostuneilta kunnilta. Hankkeen tavoitteena on luoda vanhuksille mahdollisuus elää perheessä silloinkin, kun ikääntyminen ja sairaudet verottavat toimintakykyä. Tällä hetkellä noin 100 vanhusta on jo päässyt perhehoitoon ja laitoksista on onnistuneesti siirtynyt vanhuksia perhehoitoon. Perhehoito tarjoaa mahdollisuuden myös omaishoitajien vapaapäivien pitämiseen. Tilapäisen ja intervallityyppisen vanhusten perhehoidon kehittäminen tukee valtakunnallisen vanhustenhuollon kehittämissuunnitelman toteutumista.

Arvoisa puhemies! Kunta- ja terveysjaosto ottaa mietinnössään ansiokkaasti kantaa lasten ja nuorten syöpähoitojen myöhäisvaikutusten seurantaan. Lasten ja nuorten syöpähoidot ovat kehittyneet voimakkaasti, ja valtaosa sairastuneista paranee. Lähes puolelle syövän sairastaneista lapsista ja nuorista jää kuitenkin joko sairauteen tai sen hoitoon liittyvä terveyshaitta. Tämän lisäksi toisen syövän vaara on kymmenkertainen muuhun väestöön verrattuna. Syöpää sairastaneiden lasten ja nuorten terveyttä on vihdoin alettava seurata systemaattisesti. Sosiaali- ja terveysministeriö onkin luvannut kuluvan vuoden loppuun mennessä ehdotuksia, joiden tarkoituksena on kehittää seurantajärjestelmä lasten ja nuorten syöpien myöhäishaittojen ehkäisemiseksi.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kunnat järjestävät sosiaali- ja terveyspalveluista suurimman osan. Kuntien talous tulee ensi vuonna olemaan erityisen kireä, koska kuntien menot ovat kasvaneet nopeammin kuin tulot ja valtionosuudet.

Menojen kasvu esimerkiksi viime vuonna oli 7 prosenttia, josta 5,5 oli palkkojen kohoamista, mutta loputhan oli muusta toiminnan lisäyksestä johtuvaa.

Kuntien tulot olisivat ensi vuonna 750 miljoonaa euroa pienemmät ilman valtion tukitoimia, sillä eduskunta ja sitä ennen hallitushan ovat tukeneet kuntataloutta, muun muassa tulevat tukemaan poistamalla kelamaksun ja palauttamalla yhteisöverotuottoa.

Kuntien talous ei kuitenkaan parane pelkästään rahalla, kuten vasemmistoliitto näyttää uskovan. He haluavat siis 600 miljoonaa lisää kunnille rahaa, mutta sekään ei tule riittämään, koska me tarvitsemme rakenteellisia muutoksia. Jokainen sairastunut kansalainen tulisi hoitaa oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja oikealla tavalla. Tätä ei nyt valitettavasti tapahdu, vaan terveydenhoitomme on kokonaisuudessaan liian hajanainen ja Käypä hoito -ohjeita ja hyviä käytäntöjä ei noudateta jokaisen potilaan kohdalla. Terveydenhoidon vaatimukset kasvavat, koska kansa vanhenee ja työvoimaa on vaikeaa saada.

Kannatan lämpimästi ministeri Risikon esittämää sosiaali- ja terveysalueen mallia eli sote-mallia, mutta se ei tarvitse olla ainoa malli, vaan meillä voi olla sosiaali- ja terveystoimessa myös muita malleja kuten piirimalli, kuten Päijät-Hämeen malli jo on, ja ehkä Kainuun hallintokokeilu.

Ed. Kerolan kanssa juttelimmekin tuossa äsken, miksi emme voi hyväksyä, miksi riitelemme siitä, kumpi malli on parempi, koska näiden kahden mallin rajahan on aika liukuva, ja hyvin voimme hyväksyä sen, että on erilaisia malleja, kuten esimerkiksi Etelä-Karjalan sairaanhoitopiirin järjestelyjä voidaan kutsua yhtä hyvin sote-malliksi kuin piirimalliksi. Tärkeintähän on se, että perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito ja sosiaalitoimi ovat saumattomasti yhteistyössä.

Toivon todella, että terveydenhuoltolaki ja terveydenhoidon ja sosiaalitoimen järjestämislaki saadaan viimeistään huhtikuussa eduskuntakäsittelyyn ja voimaan ensi vuoden alusta.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnitti erityistä huomiota terveyden edistämisen määrärahoihin, jotka nyt budjetissa pudotetaan ensi vuonna 5,2 miljoonalla eurolla ja osa rahasta muka siirretään Raha-automaattiyhdistyksen maksettavaksi. Tämä on valitettava kehitys, koska Raha-automaattiyhdistyksen rahat vähenevät muutenkin, ja nämä samat järjestöthän saavat rahaa sekä Raha-automaattiyhdistyksestä että olisivat saaneet tästä terveyden edistämisen rahasta. Eli heidän määrärahansa ilman muuta tulee pienenemään ja heidän toimintaansa joudutaan karsimaan.

Toinen asia, johon valiokuntamme, sosiaali- ja terveysvaliokunta, kiinnitti huomiota, oli Thl:n rahoitus. Siihenkään ei saatu lisärahaa. Lisärahaa oikeastaan tuli vain niihin aloitteisiin, jotka valtiovarainvaliokunnan omat jäsenet olivat esittäneet.

Kannatan lämpimästi Sata-komitean esitystä omaishoidon tuen saattamiseksi Kelan maksettavaksi. Mutta olen ed. Anneli Kiljusen kanssa samaa mieltä siitä, että se varmasti tulee pudottamaan omaishoidon tuen määrää monien henkilöiden kohdalla, ja sen takiahan kunnat varmasti joutuvat maksamaan lisämaksuja näille ihmisille, kuten nyt esimerkiksi lasten tuessa tapahtuu. Jos siis tulkkipalvelut ja elatusmaksut hyvin toimivat Kelassa, niin miksei myös omaishoidon tuki siellä toimisi, mutta siitä maksetaan sitten vaan se perusosa ja kuntien täytyy sitten kompensoida se osa, mitä Kela ei maksa.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuten ed. Asko-Seljavaara tuossa puheessaan mainitsi, on tärkeää se, että emme ruoki järjestelmiä, jotka eivät sinänsä paranna yhtään sairasta eivätkä tervehdytä yhtään sairasta, vaan on tärkeää se, että puramme järjestelmiä ja etsimme niitä rajapintoja, joista kustannuksia syntyy ja joiden syövereihin potilaat joutuvat.

Kysyisinkin ministeriltä, onko hän ajatellut luoda sellaisia järjestelmiä, joissa puretaan nimenomaan perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kuiluja ja näin ollen saadaan paitsi potilaan siirtäminen joustavasti, niin myös ennen kaikkea puuttuminen ajoissa niin, että potilas tulee terveeksi, ilman että häntä juoksutetaan paikasta toiseen ja kuntien ja valtion kustannukset kasvavat näin ollen.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveystoimi on vahvassa yh-teydessä itse asiassa myös työllisyyteen. Kuntien tulokehitys on yhteydessä niiden elinkeinoelämän toimivuuteen ja yritysten taloustilanteeseen ja samalla työllistämiseen. Työvoimavaltaisilla sosiaali- ja terveyssektoreilla tämä asia korostuu. Yhteistyö julkisen sektorin ja talousalueen yrittäjien kesken tulisi rakentaa niin sujuvaksi, että palveluja voitaisiin tuottaa tarpeen ja kysynnän kannalta optimihenkilöstörakenteella sekä määrältään joustavasti.

Nyt kuitenkin on nähtävissä, että hankintalain kynnysarvot ovat nyt sillä tasolla, että kunnat ja niiden yhteenliittymät ihan välttääkseen kilpailuttamasta palvelujen tuottamista perustavat omia yhtiöitään, joille hankkivat ilman kilpailua palvelut sisäisenä hankintana. Samalla ne lopettavat täysin ostot yksityisiltä alan yrittäjiltä tai — yrittäjien kannalta vielä hankalampaa — käyttävät yrityksien palveluja vain jonojen ja ruuhkahuippujen tasaamiseen. Haja-asutusalueilla palvelujen tuotanto voi jäädä pelkästään kaukana olevan kunnan omiin käsiin. Tämä ei ole hankintalain tarkoitus ja johtaa kuntien yritystoiminnan näivettymiseen, verotulojen ja työpaikkojen määrän laskuun sekä työntekijöiden ajautumiseen vain julkiselle sektorille.

Ministeriöltä toivonkin tarkkaa seurantaa terveyden- ja sosiaalitoimen järjestämislain yhteydessä siitä, miten toiminta-alueiden palvelutuottajien määrä ja työn kannattavuus tulevaisuudessa määräytyvät. Tähän liittyy sitten vielä näiden perhe- ja mikroyritysten hiipuvan toiminnan aikana tapahtuva sosiaaliturvaongelma, ja siitä varmasti voin puhua myöhemmin.

Sitten lisäksi: Osasairauspäivärahalle ei pääsekään, jos on välillä kuntoutuksessa. Kuitenkin työkykykuntoutuksen tarkoitus on nimenomaan tukea työkykyä ja estää sen huononeminen sekä ennenaikainen eläköityminen. Ja nykyäänhän kuntoutusjaksot pyritään jaksottamaan sillä lailla, että niiden vaikuttavuutta ja omatoimisen harjoittelun seurantaa voidaan parantaa, mutta tämä johtaa nyt sitten siihen, että ihminen ei pääsekään osasairauspäivärahalle.

Vajaakuntoiset ja vammaiset ihmiset työelämässä ovat olleet meillä valiokunnassa aika tulenpalavankin keskustelun kohteena, koska oli hieman vaikea ymmärtää sitä, että kolmikantayhteistyö on se, joka Suomessa sanelee näköjään lainsäädäntöä myöskin täällä terveydenhuollon ja eläkesektorin alalla mielestäni vähän liikaa. Ainoastaan lautasongelmaa, kuten presidentti-instituutiossa, meillä ei ole. Meillä on kyllä ihan selkeästi myöskin hävinnyt se ajatus siitä, kumpi lakia säätää, ammattiyhdistysliike vai eduskunta.

Sitten lisäksi haluaisin ministeriltä kysyä, mihin meni sosiaali- ja terveysministeriön ehdottama 200 000 euroa, se budjettiesitys, joka oli tarkoitettu Ruotsissa asuville sotainvalideille heidän kotipalvelunsa järjestämiseksi. Nythän Suomi maksaa laitoshoidon kokonaan ihan reaalikustannusten mukaan, ja kotipalvelu, joka olisi niille lähes 90-vuotiaille ukkeleille sinne Ruotsiin jaettu, tulisi paljon halvemmaksi pitkällä tähtäimellä.

Ja sitten näihin terveyseroihin. Ne eivät suinkaan ole mikään luonnonlaki. Lapsuuden elin-odote ja yleensäkin elinolot ennustavat aikuisiän terveyttä ja siihen vaikuttavia tekijöitä, myöskin sosiaalista asemaa aikuisena. Siihen liittyy nimenomaan se, mihin me ennaltaehkäiseviä palveluja tässä yhteiskunnassa satsaamme. Itse asiassa ne pitäisi kohdistaa vauva- ja perheikään ja elämänkaaren alkupäähän sekä myös niille ylimenoalueille, joissa on aina tällainen riski pudota palvelujen ulkopuolelle, kuten esimerkiksi koulujen aloituksen taikka eläköitymisen yhteydessä.

Markkinointigurut ovat jo aikakausia sitten keksineet toimintaperiaatteet, millä voidaan vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen, ja sen takia ihmetyttääkin, minkä vuoksi edelleen terveyskäyttäytymiseen liittyvä asennekasvatus ja mainonnan käyttäminen siinä on vielä jotenkin ylikevyesti hoidettua.

Sitten, arvoisa puhemies, lopuksi: Kun sairaanhoitajien lääkkeiden määräysoikeutta aloitetaan ja fysioterapeuttien mahdollisuus on tästä alkuperäisestä esityksestä pois, haluaisin ministeriltä kysyä, mikä on jatkossa mahdollisuus esimerkiksi pilottihankkeeseen, missä testattaisiin kahden vuoden ajan ennen seurantaa tätä lääkkeen määräämisoikeuden toimivuutta muillakin kuin sairaanhoitajilla.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän vuoden budjetin pahimmat pulmakohdat liittyvät pitkälti kuntien valtionosuuksiin. Samaan aikaan, kun palveluiden tarve on kasvanut merkittävästi, on kuntien taloudellinen tilanne kohtuuttoman hankala ja palveluiden turvaaminen ja niiden laadun parantaminen on vakavasti vaarantunut. On vaarana, että viime laman virheet toistetaan ja leikataan palveluja siten, että kustannukset ja palvelutarpeet pidemmällä aikavälillä vain lisääntyvät. Erityisen huolissani olen vanhuspalveluista, vammaisten henkilökohtaisen avun tilanteesta, lastensuojelusta, lapsiperheiden varhaisen tuen palveluista, toimeentulotuen käsittelyajoista ja opiskelijaterveydenhuollosta. Kuntiin tarvitaan välttämättä lisää resursseja, kuten SDP on esittänyt.

Vanhuspalveluiden laadun kipeät puutteet ovat hyvin tiedossa muun muassa oikeusasiamiehen selvityksen pohjalta. Tähän todella tarvitaan pikaisesti lisäresursseja, tarvitaan vanhustenhoivalakia sekä valvonta- ja ohjaustoiminnan vahvistamista. Vammaisten henkilökohtaisen avun toteutuminen myös huolettaa, koska hyvän lain toteutumisen resursseja ei ole varmistettu. Lastensuojelulain täytäntöönpano ontuu. Muun muassa lastensuojelutarpeen arvioinnit eivät toteudu määräajoissa. Opiskelijaterveydenhuoltoon tarvittaisiin kipeästi lisäresursseja amk-opiskelijoiden ja toisen asteen opiskelijoiden osalta.

Aivan erityisesti haluan nostaa esiin lapsiperheiden varhaisen tuen palvelut. Vuosi toisensa jälkeen rahaa löytyy huostaanottoihin ja muihin korjaaviin palveluihin, mutta ei varhaiseen tukeen ja ennalta ehkäiseviin palveluihin, esimerkiksi neuvoloiden kehittämiseen hyvinvointineuvoloiden suuntaan, kouluterveydenhuoltoon ja lapsiperheiden kotipalveluun tarvitaan vahvistusta.

Haluan nostaa esiin vielä päihdepalvelut. Tällä hetkellä on päihdekuntoutuslaitoksissa tyhjiä paikkoja, kun kunnat eivät ole antaneet maksusitoumuksia saati maksusitoumuksia riittävän pitkiin kuntoutusjaksoihin. Kuntatalouden tilanne on heikentänyt päihdepalveluiden saantia, vaikka päihdeongelmat ovat lisääntyneet ja palvelutarpeet kasvaneet. On hyvä, että Pidä kiinni -hoitojärjestelmä sai lisäresursseja valtiovarainvaliokunnan käsittelyssä ja että Järvenpään sosiaalisairaalan tilanne on nostettu mietinnössä esiin, mutta sama koskee kaikkia päihdekuntoutusyksiköitä.

Surullista oli Järvenpään sosiaalisairaalassa käydessäni se, että myös perheosasto oli lähes tyhjä. Eli samaan aikaan, kun suunnitellaan päihdeäitien pakkohoitoa, ei tämä vapaaehtoinen hoito järjesty sitä tarvitseville. Päihdehuollon asiakkaat eivät ole äänekkäintä asiakaskuntaa, joka ensimmäisenä kantelisi tai valittaisi tilanteestaan tai peräisi oikeuksiaan. Siksi heidän tarpeidensa kuulemiseen yhteiskunnalla tulisi olla erityinen herkkyys.

Toimeentulotuen käsittelyajat ovat kohtuuttoman pitkiä, eivätkä käsittelyajoissa toteudu määräajat. Lisäksi parannusta tarvittaisiin toimeentulotuessa etenkin lasten perusosaan, työmarkkinatukeen, yleiseen asumistukeen sekä eläkkeensaajan asumistukeen, kuten SDP:n vaihtoehtobudjetti esittää. Valitettavasti näille eivät oikeiston korvat tunnu lotkahtavan.

Kiitokset saa kuitenkin kunnallisveron perusvähennyksen nosto, vaikka siihenkin olisimme esittäneet suurempaa parannusta. Positiivista on myös se, että nuorten mielenterveyspalveluihin budjettikäsittelyssä lisättiin hieman resursseja, vaikka tarve olisi toki huomattavasti suurempi.

Ray:n muuttunut käytäntö ja esimerkiksi terveyden edistämistä koskevien hankkeiden siirtäminen vahvemmin Ray:n kontolle vaikeuttaa terveyden edistämistä sekä järjestöjen työtä. Valitettavasti valtiovarainvaliokunta ei sosiaali- ja terveysvaliokunnan yksimielisestä viestistä huolimatta terveyden edistämisen määrärahoja lisännyt.

Pienituloisempien ja heikossa asemassa olevien asema tarvitsisi eniten parannusta, ja sen sijaan, että rahaa on löytynyt muun muassa veronkevennyksiin, nämä ryhmä apua tarvitsisivat.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi: Täällä debatissa aikaisemmin viitattiin vanhustenhoivan osalta tähän laitosten purkuun. Olen erittäin huolissani siitä, että laitospaikkoja ollaan purkamassa ennen kuin korvaavia palveluita on riittävästi vahvistettu, esimerkiksi kotipalvelua vahvistettu ja toteutettu riittävästi palveluasuntoja. Myös palveluasumisen kohtuuhintaisuus tulisi lailla taata, koska tällä hetkellä maksut ovat myös monesti hyvin korkeita. Muutenhan suunta laitoksista kodinomaisempaan asumiseen on aivan oikea.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiitos vaan noista mainingeista tässä. Tietysti paineita jonkun verran tulee, kun kuuntelee noita palautteita.

Matti Vanhasen toisella hallituksella on sosiaalisesti oikeudenmukainen ote. Aivan kuten tänään iltapäivällä useammankin ministerin suusta on kuultu, heikommassa asemassa olevien sosiaalisia etuuksia on kiitettävästi viety tällä vaalikaudella eteenpäin. Pienituloisten ostovoima on kehittynyt myönteisesti. Takuueläke on ollut tervetullut pienillä eläkkeillä eläville. Lapsilisiin ja vanhempainrahaan on vihdoin liitetty indeksi. Nuorten työpajatoiminta ja etsivä nuorisotyö ovat hyviä aktiviteetteja pahiten syrjäytymisen uhan alla oleville. Nuorisotyöttömyyttä on hillittävä kaikin keinoin. Työelämän ja koulutuksen ulkopuolelle jääminen vaarantaa nuoren hyvinvoinnin ja kuluttaa pitkän päälle jopa miljoona euroa nuorta kohti.

Arvoisa puhemies! Päihde- ja raittiusasiain neuvottelukunnan kohta lopettavana puheenjohtajana kannan huolta alkoholin kasvaneesta kulutuksesta maassamme. Onneksi nyt olemme löytäneet yhteisen linjan alkoholipolitiikalle ja alkoholihaittojen torjunnalle. Alkoholiongelmiin liittyen huoli juuri nyt on siinä kirjavuudessa, millä kunnat panostavat. Tässä taloudellisessa tilanteessa päihdepalveluihin toiset panostavat ihan entiseen malliin, mutta pienimmillään panos voi jäädä ihan murto-osaan siitä aikaisemmasta käytännöstä.

Toinen kylmä suihku tuli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen osalta, kun noin kuukausi sitten tuli tieto useiden alkoholitutkijoiden irtisanomisesta. Hyvässä maineessa olevaa tutkimusta ja osaamista ei tule lyhytjännitteisellä toiminnalla uhrata.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Esittelen SDP:n vaihtoehtobudjetin sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan osalta.

Tämän hallituskauden aikana on vahvistunut käsitys siitä, että oikeisto on tehnyt yhden markkinoita myötäilevän terävän huomion. He ovat tutkineet tilastoja ja kyselyitä ja huomanneet, että ihmisethän kannattavat tasaista tulonjakoa ja hyvinvointipalveluja. Niinpä hallitus puhuu samalla sävelellä mutta käytännössä toimii aivan päinvastoin. Edellä mainitun huomion johdosta hallitusta on markkinoitu sosiaalisesti oikeudenmukaisempana kuin demarihallitukset, ja muun muassa valtiovarainministeriö on vuolaasti kertonut rakastavansa hyvinvointivaltiota. Sosiaali- ja terveysbudjetti olisi ollut loistava paikka näyttää sydän tämän markkinoinnin takana. Vaikka retorisesti oikeisto on oppinut uusia kikkoja, se ei ole oppinut asettumaan heikomman asemaan. Jos tämä kyky puuttuu, ei riitä, että ajoittain on valmis puhumaan sosialidemokraattisia ajatuksia.

Budjettiin jää pahoja puutteita lapsiperheiden, työttömien ja eläkeläisten kannalta sekä kaikkien niiden, jotka eniten tarvitsevat peruspalveluita, apua ja huolenpitoa. Tästä syystä olemme SDP:n ryhmän vastalauseessa lisänneet parannuksia juuri näille ryhmille. Esitämme mittavia lisäyksiä perheiden tukemiseen. Yhä useamman perheen taloudellinen tilanne on heikentynyt laman myötä. Esitämme lapsiperheiden tukemiseen yhteensä 117 miljoonan euron kokonaisuutta, joka pitää sisällään lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen 20 eurolla kuukaudessa sekä 2 miljoonan lisäyksen, joka mahdollistaa monikkoperheiden sekä yksinhuoltajaperheiden isyyslomien pidentämisen ja niiden oikeudenmukaistaminen.

Edelleen kokonaisuutta vahvistavat lapsiperheiden kotipalvelun tehostaminen sekä työttömyysturvan ja toimeentulotuen lapsikorotuksen nostaminen. Lisäksi yleisen asumistuen korotus, johon vaihtoehdossamme osoitamme 60 miljoonaa euroa, koituu lapsiperheiden eduksi, koska juuri suuria asuntoja tarvitsevat lapsiperheet ovat pulassa pitkään nousseiden asuntojen hintojen kanssa. Keskeisesti on muistettava, että toimivat julkiset palvelut koituvat juuri lapsiperheiden eduksi.

Erityistä tukea tarvitsevat myös työttömät. Esitämme 2 euron päiväkohtaista korotusta työttömyyspäivärahaan sekä vastaavaa työmarkkinatuen korotusta.

Vaihtoehtomme sisältää myös 30 miljoonaa korvausta kunnille kuntouttavan työtoiminnan laajentamiseen. Kunnathan velvoitetaan ensi vuoden alussa laajentamaan ja järjestämään kuntouttavaa työtoimintaa myös 25 vuotta täyttäneille henkilöille, mutta rahat toimintaan on jätetty pois hallituksen esityksestä.

Arvoisa puhemies! Esitämme tukea eläkeläisille. Vastalauseemme sisältää 60 miljoonan euron lisäyksen eläkkeensaajien asumistukeen. Me haluamme varmistaa, että julkiset palvelut toimivat lamankin aikana. Tähän tarkoitukseen keskeinen lisäys on valtiovarainministeriön pääluokassa. Esitämme sinne mittavaa kuntien valtionosuuksien lisäystä.

Nyt käsillä olevan pääluokan suhteen esitämme 18,8 miljoonan lisäystä, joka kohdennettaisiin korjauksiin, tutkimukseen sekä kuntien palveluita tukeviin järjestöpalveluihin. Lisäksi vaihtoehtoomme sisältyy rahallisesti pieni mutta merkitykseltään suuri asia, joka helpottaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten asemaa, eli 810 000 euron lisäys sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan toimintamenoihin. Esitämme myös 3,2 miljoonan euron lisäystä järjestötoiminnan tukemiseen, sillä terveyden edistämisen määrärahoja on veivattu edestakaisin Ray:n ja valtion budjetin välillä. Nyt näyttää siltä, että kun Ray on ottanut osan terveyden edistämisen talkoista omaksi asiakseen, niin sieltä järjestöjen saamaa avustusta karsitaan 20 miljoonaa euroa. Se on sellainen puute järjestöjen toiminnassa, jota ei voi katsoa hyvällä silmällä.

Sitten, puhemies, ihan tähän lopuksi: Surullinen olen siitä, että STM:n pääluokka kokonaisuudessaan on näin myöhään illalla. Koko tämän päivän aikana me olemme ennen kello 20.30:tä käyttäneet kuusi puheenvuoroa STM:n pääluokasta, ja nyt koko tämä pääluokka on tässä illan kähmeessä käsillä, budjetti, joka käsittää oikeastaan suurimman osan valtion budjetista. Tämä on oikeastaan vähän nolo asia. (Ed. Asko-Seljavaara: Ja susiakin käsiteltiin kaksi tuntia! — Ed. Karhuvaara: Tämä on suunnitelmallista!) Toivoisin, että jatkossa tämä pääluokka saisi sellaisen ajan käsittelylleen, että tavalliset ihmiset voisivat seurata sitä valveilla ollessaan.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa puhemies! Totean vielä kerran sen, mikä on tässä salissa varmasti tänäänkin jo moneen kertaan sanottu: Taantuma ei saa merkitä sosiaali- ja ter-veydenhuollon peruspalveluiden alasajoa eikä edes heikentämistä. Siihen meillä ei ole varaa. Muka säästetyt kustannukset tulevat moninkertaisina takaisin, kun ihmiset sitten myöhemmin tarvitsevat kalliita erityispalveluita. Sosiaali- ja terveyshuollon peruspalvelut tarvitsevat päinvastoin vahvistamista. Erityisesti parannettavaa on lasten ja nuorten, perheiden sekä vanhusten palveluissa.

On erinomaista, että nuorten mielenterveyspalveluihin päätettiin eduskunnan käsittelyssä lisätä 300 000 euroa. Pitää huolehtia siitä, että käytettävällä rahalla saadaan lisättyä paitsi hoidon määrää myös sen laatua. Liian usein niin kutsuttu hoito on pelkkää lääkkeiden määräämistä. Tässäkin asiassa yhtenäiset hoidon laatukriteerit olisivat paikallaan. Kriteerien noudattamiseen tarvitaan luonnollisesti rahaa. Joissain tapauksissa, kuten vanhusten palveluiden kohdalla, yksiselitteisen lain säätäminen voi olla tehokkain keino turvata tasa-arvoiset palvelut.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnitti budjettilausunnossaan huomiota siihen, että uuden lastensuojelulain mukaiset lastensuojeluilmoitukset ovat lisääntyneet ja niiden käsittely on liian hidasta. Lastensuojelun resursseja tarvitaan lisää. Yhtä tärkeää on kuitenkin huolehtia varhaisesta puuttumisesta, ettei lastensuojelun tarvetta edes tulisi. Tämä tarkoittaa, että perheille suunnattujen palvelujen, kuten kotipalvelun ja neuvolan, on oltava riittävän hyvin resursoituja.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä on juuri eilen saanut valmiiksi selvityksensä ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuollon järjestämisestä. Ryhmä ehdottaa, että amk-opiskelijoiden terveydenhuolto järjestettäisiin Yths-mallin mukaisesti. Ammattikorkeakoululaisille kuuluvat samat, yhtä laadukkaat palvelut kuin yliopistoissa opiskelevillekin. Lisäkustannuksia valtiolle tulisi 6,8 miljoonaa vuodessa. Summa ei ole suuren suuri verrattuna hyötyyn, joka saadaan siitä, kun nuoret aikuiset saavat laadukkaita terveydenhuoltopalveluita.

Arvoisa puhemies! Pidän huolestuttavana sitä, että terveyden edistämisen määrärahoja on nyt budjetissa vähennetty ja hankkeiden rahoitusta siirretty Raha-automaattiyhdistyksen vastuulle. Kun meneillään olevia hankkeita pitää jatkaa, tarkoittaa tämä 3,2 miljoonan euron uudelleenkohdennus, että Raha-automaattiyhdistyksen rahoja on entistä vähemmän käytettäväksi järjestöjen rahoittamiseen. Samaan aikaan valtioneuvoston marraskuussa antamassa lisäbudjetissa Rayn avustuksia järjestöille leikattiin peräti 15 miljoonalla eurolla. Herääkin kysymys, millä edellytyksillä sosiaali- ja terveysalan järjestöt sitten voivat niille annettuja uusia tehtäviä hoitaa, vanhoista puhumattakaan.

Verottaja on viime aikoina ottanut järjestöt entistä tarkempaan syyniin. Se on halunnut laittaa tuloverollisiksi kaikki järjestöt, joiden voidaan epäillä harjoittavan jonkinlaista elinkeinotoimintaa. Kun laskee yksi plus yksi, järjestöille siirrettävät tehtävät ja niille osoitettavien avustusten vähenemisen sekä verottajan innon määritellä järjestöjä elinkeinotoiminnaksi, täytyy ihmetellä, halutaanko itse asiassa muuttaa järjestöt yksityisiksi palveluyrityksiksi. Onko tässä kyse piilotetusta yksityistämisprojektista? On oltava hyvin tarkkana, mitkä ovat julkisen vallan budjettirahoitteisia tehtäviä ja mitkä sopivat Rayn avustuksilla toteutettaviksi. Mahdolliset muutokset tehtävien määrittelyyn on tehtävä avoimessa keskustelussa, ei budjettipäätöksinä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Suomi on voinut olla ylpeä siitä, että meillä on vahva sektoritutkimuslaitos, jonka tuottamaan tietoon voidaan esimerkiksi poliittisessa päätöksenteossa nojata. Nyt valtionhallinnon tuottavuusohjelma ja muut organisaatioiden uudistukset uhkaavat heikentää sektoritutkimuksen tasoa. Kun Stakes ja Kansanterveyslaitos yhdistyivät, luvattiin, ettei ketään muutoksen yhteydessä irtisanota. Nyt syntynyt Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on joutunut vakaviin talousvaikeuksiin ja toimintaa joudutaan supistamaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen määrärahat on jatkossa turvattava, eikä sille pidä enää siirtää uusia tehtäviä, ellei rahoitusta siirretä mukana.

Elisabeth Nauclér /r:

Ärade herr talman! I år, liksom i fjol har jag motionerat om anslag för översättning av de allmänt bindande kollektivavtalen. Och i år, liksom i fjol har finansutskottet valt att inte godkänna motionen. I år, liksom i fjol kan jag dock säga att det spelar ingen roll, avtalen måste ändå översättas på samma sätt som lagar och förordningar.

Men det har visat sig att det spelar roll. Justitiekanslern har slagit fast i ett utlåtande till justitieministeriet att eftersom allmänt giltiga kollektivavtal är bindande och har en central roll för arbetsgivarna ska de likställas med lagstiftningsnormer och för dem gäller att de ska finnas på svenska och finska. Det är en självklarhet att de lagar och bestämmelser som ska tillämpas i en rättsstat, och Finland ska vara en rättsstat, ska finnas på landets språk.

Den ansvariga myndigheten är social- och hälsovårdsministeriet, och de har också tagit sitt ansvar och påbörjat översättningsarbetet, men dess lagstiftningsenhet saknar för tillfället resurser för att slutföra projektet. De medel som behövs anslogs inte i budgetförslaget och inte heller godkändes min motion som skulle inneburit att arbetet kunnat slutföras. Jag kan inte komma fram till annat än att en omdisposition av medlen måste ske inom ministeriet för att rättssäkerheten ska tryggas.

Det finns 150 allmänt bindande kollektivavtal som upprättats på finska och samtliga måste översättas till svenska. De utgör ett viktigt regleringsinstrument inom arbetsrättens område och inverkar på den enskildes rättsliga ställning.

Herr talman! Även icke-organiserade arbetsgivare är bundna av avtalen som ibland till och med åsidosätter lagstiftning. Det gäller ifall av dispositiv lagstiftning, och det visar på vikten av att alla har tillgång till texten på sitt modersmål. Ingen ska kunna undandra sig det ansvar som följer av avtalen genom att hänvisa till att de inte finns på svenska, och ingen ska behöva vara okunnig om sina rättigheter med hänvisning till att avtalen inte finns på svenska.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia puheenvuorosta. Pahoittelen, että meinasin myöhästyä.

Kun ministeri on paikalla, niin kun homekouluille ja -päiväkoteihin varattu määräraha lisättiin muistaakseni 10 miljoonaan, niin kysyn teiltä vain lyhyesti, arvoisa ministeri, olisiko mahdollista, että kun siinä puhutaan korjausrakentamisesta, niin sitä termiä muutettaisiin korvausrakentamiseksi, koska eihän vanhaa, jo homehtunutta rakennusta kannata enää korjata. Sen teknisesti oikeaan, hyvään kuntoon korjaaminen maksaa paljon, ja se tarkoittaisi sen investoinnin hukkaanmenoa, koska siitä ei uutta enää saataisi. Olisiko mahdollista muuttaa yhtä kirjainta, sana korjausinvestointi korvausinvestoinniksi?

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Uusi lastensuojelulaki painottaa voimakkaasti ennaltaehkäisyä ja varhaista puuttumista sekä kunnan kaikkien toimijoiden roolia lastensuojelussa ja hyvinvoinnin edistämisessä. Laki edellyttää myös, että kunnissa valmistellaan lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma. Tavoitteena on, että varhaisella tuella ja puuttumalla havaittuihin ongelmakohtiin pystytään jo peruspalveluissa vähentämään lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelun tarvetta.

Lasten ja nuorten huostaanottojen määrä on kasvanut kovaa vauhtia lähes koko maassa. Se kertoo siitä, että vielä perheiden tukeminen ja ennaltaehkäisevä lastensuojelutyö ei toimi. Nyt tarvitaan selkeää seurantaa siitä, kuinka hyvin lasten ja perheiden hyvinvointiohjelmat ovat vastanneet perheiden tukemiseen ja ennaltaehkäisevään lastensuojelutyöhön. Kotihoidon palvelujen saanti olisi todella tärkeää myös lapsiperheille. On valitettavaa, että kunnat joutuvat luopumaan niin monista ja tärkeistä palveluista sen tähden, että valtionosuudet ovat riittämättömiä.

Kotihoidon haasteena on palvelujen saatavuuden ja laadun parantaminen myös ikääntyvien ihmisten palveluissa. Laatusuosituksessa asetetut tavoitteet yli 75-vuotiaiden kotikäyntien määrästä eivät toteudu. Monet ikäihmiset toivovat kotihoidon palveluja, jotta voisivat asua omassa kodissa mahdollisimman pitkään. Omassa kodissa asumisen mahdollisuuksia on tuettava myös omaishoitoa kehittämällä. Tällä hetkellä omaishoidon suuria haasteita ovat muun muassa omaishoidon tuen saantikriteerien yhdenmukaistaminen ja omaishoitajien vapaapäivien aikaisen sijaishoidon kehittäminen.

Muistisairauksien ennaltaehkäisy ja sairastuneiden hyvä hoito ovat tärkeitä. Sairauden parasta ehkäisyä on terveellinen ja sosiaalinen elämä, hyvä ravinto, liikunta, harrastukset ja sosiaaliset suhteet sekä aivojen käyttäminen. Muistisairauden hyvä hoito edellyttää, että sairastuneelle laaditaan heti sairauden alkuvaiheessa yhdessä hänen ja hänen läheistensä kanssa ennakoiva ja tavoitteellinen hoito- ja palvelusuunnitelma, joka sisältää myös suunnitelman kuntoutuksesta. Kun sairaus on edennyt niin pitkälle, että tarvitaan jatkuvaa hoitoa ja hoivaa, on muistisairaille oltava riittävästi kodinomaisia, dementiapotilaille tarkoitettuja yksiköitä, joissa on muistisairauksiin erikoistunut henkilökunta.

Arvoisa puhemies! Edellä mainituista ja monista muista sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavat Suomessa pääosin kunnat. Kunnissa löytyy asiantuntemusta ja halua kehittää palveluja, mutta kuntien talous luo palvelun kehittämiselle liian tiukat raamit. Monessa kunnassa joudutaan kehittämisen sijaan miettimään, mistä leikataan. Kunnat tarvitsevat palvelujen järjestämiseksi lisää rahaa, ja siksi olemme esittäneet peruspalvelujen valtionosuuksiin 500 miljoonaa euroa. Tällä korotetulla valtionosuudella voidaan kunnissa parantaa vanhustenhoitoa, huolehtia perusterveydenhoidon tasosta ja panostaa lasten palveluihin.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmasta on pidetty tiukasti kiinni, kun on ollut kyse hallituksen talouspolitiikan linjauksista. Nyt hallituksen edustajat eivät muista toteuttaa hallitusohjelman linjauksia, joissa luvataan tukea ja parantaa järjestöjen mahdollisuuksia tarjota hyvinvointia tukevaa ja syrjäytymistä ehkäisevää toimintaa. Lisäksi hallitus on luvannut jatkaa ja kehittää Kansallisessa terveyshankkeessa tavoitteena ollutta terveyden edistämisen ja ennaltaehkäisyn kehittämistä.

Järjestöjen toiminnalla on suuri vaikutus ihmisten hyvinvointiin. Yhdistykset toimivat asiantuntijoina, vaikuttajina, ja niillä on tärkeä tehtävä tiedonvälittäjänä ja keskustelufoorumina sekä palvelujentuottajina. Nyt kuitenkin hallitus vähentää terveyden edistämiseen kohdennettavia määrärahoja 5,2 miljoonalla eurolla. Vähennyksestä kohdennetaan uudelleen 3,2 miljoonaa euroa siirtämällä terveyden edistämistä koskevien hankkeiden rahoitusvastuuta Raha-automaattiyhdistyksen rahoitettavaksi. Näin toimiessaan hallitus siirtää Rayn vastuulle julkiselle vallalle kuuluvia tehtäviä. Tämä merkitsee sitä, että Raha-automaattiyhdistyksen järjestöille suunnatut avustukset vähenevät yli 3 miljoonalla eurolla. Sosialidemokraatit ovat esittäneet momentille 33.90.50 lisäyksenä 3,2 miljoonaa euroa lisättäväksi järjestöjen toimintaan.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Rakastettu ministeri, armahat kollegat! Ensinnäkin minä kannatan edustajakollega Väätäisen puheenvuoroa siitä, että kyllä meidän jossakin vaiheessa pitäisi jytältää näitä sosiaali- ja terveysasioita vähän aikaisemminkin. Kun tämä on tämän 2,5 vuotta mennyt aina siihen malliin, että tämä on täällä loppupäässä ja viimeisillä voimilla koetetaan raahautua, niin saataisiin joskus näin merkittävä asia sinnekin alkupäähän ja vähän virkeämmillä voimilla etiäpäin.

No, puhun oikeastaan kahdesta asiasta, jotka ovat sydäntä lähellä ihan työelämäkokemusten kautta, ja sitä ei tämmöinen kainuulainen mettäpökö pysty aina kovin montaa asiaa yhtä aikaa suodattamaankaan.

Ensimmäinen asia on kuntoutusasia. Olen erittäin huolestunut edelleen ja sinnikkäästi yli 65-vuotiaitten kuntoutuksen katkeamisesta tähän traagiseen 65 vuoden elopyykkiin, ja varsinkin pitkäaikaissairauden kohdalla se on sellainen kynnys, joka yleensä tarkoittaa myös sitä kotona asumisen päättymistä. Tämän päivän mantra on ollut se, kuinka tuemme kansalaisia elämään mahdollisimman pitkään omassa rakkaassa kotopiirissä, ja senkään vuoksi kuntoutuksen merkitystä ei voi vähätellä.

Se tosiasia, johon Valtiontalouden tarkastusvirastokin on omassa raportissaan puuttunut, että kuntoutus olisi ennalta ehkäisevän terveydenhuollon jälkeen ehkä yksi parhaimmista keinoista pienentää valtion terveydenhuoltokuluja, omalta osaltaan kertoo sitä kieltä, mitä meidän täällä poliittisella kentällä tulee lukea. Olen ymmärtänyt, että ministeriössä on työ käynnissä tämänkin asian suhteen, joten yhteistyössä olemme varmasti ministeriötä ja ministereitä valmiita tässä tehtävässä tukemaan.

Toinen asia, mistä olen äärimmäisen huolestunut, liittyy siihen kokemukseen, minkä olen itse saanut työskenneltyäni terveydenhuollossa ja erityisesti apteekkipuolella. Se on vanhusten lääkehoito ja sen puolen osaaminen Suomessa ja ylipäätänsä puhuttaessa geriatrisesta lääkehoidosta. Ei voi olla semmoinen tilanne meidän hyvin innovatiivisessa ja osaavassa maassamme, että kaikki asiat ja kaikki ongelmat ratkaistaan aina lääkkeillä. Keskivertokansalaisella jos alkaa olla elämänsä ehtoopuolella 14—20 erilaista lääkettä, parhaimmilla mummoilla ja papoilla olen tuolla Kainuun selkosissa tavannut jopa 37 lääkettä, niin siinä voi jokainen meistä miettiä ihan maalaisjärjellä, kuka pystyy sitä lääkearsenaalia kontrolloimaan, kuka pystyy huolehtimaan, että mummot ja paapat pysyvät järjissään ja tolpillaan semmoisessa huumemäärässä. Ihan kirjaimellisesti siellä on myös huumaavia lääkeaineita mukana.

Jollakin tavalla on ongelma tämä kontrolli: mitä me ajattelemme siitä, että ihmiset pistävät omia rahojaan, mutta pistetään myös meidän yhteisiä veroeurojamme miljardisotalla vuositasolla semmoisiin lääkkeisiin, joista iso osa menee sitten tuonne hävitettäväksi lääkejätteen mukana. Jos se on järkevää toimintaa, sitten minä olen varmaan ymmärtänyt jotakin täysin väärin. Ylipäätänsä koko lääkekeskustelu tänä päivänä ehkä enemmänkin on sykertynyt sinne hintapolitiikkaan ja hintapuolelle ja vähemmän sitten sinne osaamisen kehittämisen ja tällaisen lääketieteellisen sosiaalipuolen ja yleensä terveydenhuoltopuolen moniammatillisen ohjauksen ja osaamisen sektorille.

Toivon, että meistä poliitikoista löytyy voimaa yhdessä ponnistella sen asian eteen, että suomalaisissa lääketieteellisissä tiedekunnissa panostetaan geriatrisen lääkehoidon ja geriatrisen osaamisen kenttään, koska ihan aidosti sieltä on mahdollisuus löytää niitä miljardeja, joita meillä kaivataan tämän yhteiskunnan palveluiden ja toimintojen pyörittämiseen, niin että ei pistetä niitä rahoja haaskuuseen ja vessanpöntöstä alas vaan käytetään niitä järkevällä tavalla ja toimitaan niin kuin asiantuntijat omalla tavallaan kertovat järkeväksi tavaksi toimia.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa puhemies! Sosiaaliturvan lähivuosien merkittäviä haasteita ovat väestön ikääntyminen, kansainvälinen finanssikriisi ja siitä aiheutunut taantuma, laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuden turvaaminen, uuden teknologian vaikutukset sekä maan alueellinen ja tasapuolinen kehitys. Siksi onkin tyydytyksellä todettava, että tässä haasteellisessa taloustilanteessa olemme saaneet hallituksen toimesta kohennettua kaikkein heikoimmassa taloudellisessa tilanteessa olevien kansalaistemme asemaa.

Hallitus on korottanut kansaneläkkeitä, kaikkein pienimpiä äitiys-, isyys-, vanhempain- ja sairauspäivärahoja, nostanut lapsilisää kolmannesta lapsesta lähtien, vain joitakin tärkeitä parannuksia mainitakseni. Olemme myös päättäneet takuueläkkeestä, joka on mittava uudistus ja astuu voimaan maaliskuussa 2011, jolloin pienimmät eläkkeet nousevat noin 100 eurolla, mikä on prosentuaalisesti todella paljon. Lisäksi tulevaisuudessa nämä perusturvaetuudet sidotaan indeksiin, jolloin niihin tulee automaattisesti tietyt tarkastukset.

Terveyden edistäminen on tulevaisuudessa yhä tärkeämpää ja välttämätöntä. Terveyden edistämistä pitää tehdä jokaisella hallinnonalalla, ja mielestäni erilaisissa päätöksenteoissa tuleekin ottaa lähtökohdaksi ennaltaehkäisy. Uudenlaisella päätöksentekokulttuurilla ja asenteiden muokkaamisella voidaan vaikuttaa väestön terveydentilaan positiivisella tavalla ja samalla pystytään kaventamaan terveyseroja.

Valiokunta on aivan oikeutetusti kantanut huolta siitä, että terveyden edistämiseen suunnatut määrärahat ovat niukat ja riittämättömät. Niukan resursoinnin vuoksi rahoittamatta jää paljon sellaisia kehittämishankkeita, jotka vastaisivat hyvin ajankohtaisiin terveyden edistämisen haasteisiin. Määräraha on myös erittäin pieni niihin tavoitteisiin nähden, joita terveyden edistämiselle on asetettu.

Meitä uhkaavat kansakuntana edelleen erilaiset kansantaudit. Usein puhutaankin kolmesta d:stä eli depressiosta, dementiasta ja diabeteksesta, jotka yleistyvät kansamme keskuudessa. Väestön, erityisesti nuorten, lihomiseen voidaan vaikuttaa terveellisillä ruokatottumuksilla sekä riittävällä liikunnalla. Myös alkoholinkulutusta ja tupakointia pitää saada vähennettyä. Niistä aiheutuneet sairauskulut ovat päätähuimaavia. Lisäksi meillä on edelleen aivan turhaa ja liiallista nuorten aikuisten miesten tapaturmaista ja väkivaltaista kuolleisuutta, johon pitää saada puututtua tavalla tai toisella.

Työurien pidentämisestä on käyty muutamien viime kuukausien aikana paljon keskustelua. Työhyvinvointiin tuleekin panostaa ja työn mielekkyyttä tulee lisätä, sekä johtamiseen on kiinnitettävä erityishuomiota. Myös työelämän tasa-arvon varmistaminen ja työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen ovat ensiarvoisen tärkeitä kohteita tulevaisuudessa.

Jatkossa meillä ei ole varaa menettää työelämässä olevia liian varhaisessa vaiheessa työkyvyttömyyseläkkeelle. Masennus on yksi suurimmista syistä työkyvyttömyyseläkkeelle siirryttäessä. Niin sanotulla Masto-hankkeella on jo saatu positiivista kehitystä aikaan. Viime vuonna alle 30-vuotiaiden nuorten työkyvyttömyyseläkkeelle jäänti väheni ensimmäistä kertaa tällä vuosituhannella Kelan tilastojen mukaan.

Arvoisa puhemies! Sotiemme veteraanit ja invalidit ansaitsevat heille kuuluvan kiitoksen: hyvän hoidon ja huolenpidon elämänsä ehtoopuolella. Vaikka erityisetuisuuksiin esitetään viimevuotista vähemmän määrärahoja, niin veteraania kohti tarkoitukseen varattu määräraha nousee lähes 1 000 eurolla. Veteraaneilla on oltava mahdollisuus vuosittaiseen kuntoutukseen, ja sen on oltava kiinteä osa veteraanin muita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Määrärahojen riittävyyden varmistamiseksi on myös välttämätöntä, että kunnat noudattavat annettuja ohjeita, jolloin kaikilla veteraaneilla on mahdollisuus päästä mukaan vuosittaiseen kuntoutukseen.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Meillä on tiettyjä erityisryhmiä, joitten asiat eivät ole mielestäni ihan kunnossa.

Otan ensimmäisenä sotainvalidit. Pysyvän vamman sai 94 000 suomalaista aikoinaan, ja sotainvalideja on nyt 11 000, ja keski-ikä on 86 vuotta. Lähes 4 000 sotainvalidia, joiden sotavamman haitta-aste on alle 20 prosenttia, on ilman valtion korvaamia kotipalveluja. Yli puolella sotavamman haitta-aste on alle 25 prosenttia, ja heillä ei ole mahdollisuutta valtion korvaamaan pysyvään laitoshoitoon. Lievemmin vammautuneiden sotainvalidien palveluja on mielestäni vähintäänkin kohtuullista parantaa jo heidän korkean ikänsä vuoksi. Tässä on jo nyt niin pienestä ryhmästä kysymys, että tämä asia pitäisi pystyä hoitamaan, ja tämä tarkoittaa sitä, että tämä haitta-asteen prosenttiraja poistetaan lopuilta sotainvalideilta. Se tulee olemaankin esitykseni, kun huomenna tätä kohtaa käsitellään tässä salissa.

Toinen asia on sitten 1926 syntynyt ikäluokka. Nämä veteraanithan määrättiin osallistumaan sotatoimiin, ja he vannoivat sotilasvalankin, joten he ovat täyttäneet velvollisuutensa sota-aikana aivan samoin kuin vanhemmatkin rintamasotilastunnuksen saaneet ikäluokat. Oikeudenmukaisuuden vuoksi myös heillä on oltava mahdollisuus saada samat etuudet kuin muillakin veteraaneilla. Tämä ikäluokkahan monta kertaa on tuonut tämän asian tänne saliin. Täällä on äänestetty ja aina on jääty alkumetreille tässä asiassa. Tasa-arvovaltuutettu on edellyttänyt, että miehille, jotka ovat tulleet syrjityiksi kysymyksessä olevan menettelyn vuoksi, myönnetään samoin perustein edellä mainittu tunnus tai muutoin myönnetään etuudet, jotka ovat kohtuulliset ottaen huomioon heidän palveluksensa 1939—1945 sodan aikana. Eli minusta tämä olisi semmoinen ryhmä — ei ole isosta ryhmästä enää kysymys — että olisi hyvä, että se saataisiin vihdoinkin hoidettua. Otan tämän asian myöskin huomenna esille, ja varmaan tästä sitten jälleen taidetaan äänestää.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kolmas ryhmä, tämä keliakiaa sairastavien ryhmä. Heillehän maksetaan nyt tämmöistä korvausta 20 euroa kuukaudessa ja tätä on maksettu lokakuusta 2002 alkaen. Silloinhan ruokavaliokorvauksen tasoa määritettäessä gluteenittomat tuotteet rinnastettiin kliinisiin ravintovalmisteisiin eli tässä huomattiin tämä kohta, että näiden ihmisten, jotka sairastavat tätä sairautta, kustannukset ruuan suhteen tulevat paljon suuremmiksi kuin muilla kansalaisilla. Mutta tässä on yksi heikkous, arvoisa ministeri: ruokavaliokorvausta ei ole sidottu indeksiin, joten korvauksen määrä on pysynyt koko ajan samana, 21 euroa kuukaudessa, mikä on heikentänyt merkittävästi korvauksen ostovoimaa. Elinkustannusindeksin perusteella ruokavaliokorvauksen ostovoima on alentunut 11 prosenttia, ja jatkossa tämä korvaus pitäisi sitoa indeksiin. Tästäkin tulen tekemään huomenna esityksen ja toivon, että tähän epäoikeudenmukaisuuteen saadaan korjaus.

Tällaisia ryhmiä on varmasti muitakin, mutta tuonpahan tässä nämä kolme ryhmää esille.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aluksi nöyrä kiitokseni ja kunnioitukseni ministeriä kohtaan. Ministeri Risikko on joka vuosi ollut ainoa turnauskestävyyttä sisältävä ministeri, joka jaksaa istua täällä loppuun saakka. Kiitoksia siitä.

Yhdyn ed. Valppaan puheeseen. Olin myöskin ottamassa puheeseeni nimenomaan nämä 1926 syntyneet. Minä en kyllä muista, milloin he ovat täällä käyneet sillä tavalla kuin ovat tuolla lähetystöjen tilassa käyneet, mutta täällä salissa he eivät sinällään itse ole varmaan käyneet. Mutta se on semmoinen kunniavelka, joka minun mielestäni pitäisi kyllä hoitaa, ja olen kuullut enemmänkin, että ne ovat sosiaali- ja terveysministeriön uppiniskaiset virkamiehet, joista se kiikastaa. En tiedä, kuka tai ketkä siellä sitä tekevät. Minusta se on jotenkin noloa, ja se on semmoinen kunniavelka, joka meidän täytyy hoitaa ennen kuin heistäkin aika jättää. He ovat tällä hetkellä siis 82-vuotiaita ja olivat samalla tavalla rintamalla kuin muutkin, ja heiltä puuttuu tuo rintamasotilastunnus. Se on erikoisen kummallinen asia, että sitä ei ole saatu hoidettua kymmenien vuosien aikana.

Erittäin tyytyväinen olen siitä, että lapsilisät ovat tulossa indeksiin. Sen sijaan tuo lastensuojelu on semmoinen kummallinen juttu. Se on kyllä nimensä mukaan lasten suojelu. Minusta on tullut vähän tuolla Oulun alueella semmoinen miespuolinen Florence Nightingale, johon aina yksinhuoltajaäidit ottavat yhteyttä, kun ipanat on viety. On tullut vähän semmoinen olotila noissa lastenkodeissa ja myöskin edunvalvonnan puolella, vanhusten puolella, että ikään kuin nämä virkamiehet, jotka lastenkodeissa tai edunvalvonnassa tai missä tahansa touhuavat, että he ikään kuin omistavat nämä ihmiset.

On monia semmoisia tapauksia, että lapset on viety sen vuoksi, että on alkoholisoitunut aviomies, lapset on viety lastenkotiin, sen jälkeen rouva on ottanut siitä miehestä eron ja pistänyt sen pihamaalle ja elämä on siis täysin kunnossa ja asunto kunnossa. Olen monta kertaa mennyt käymään ilmoittamatta sillä tavalla, että silloin näkee, minkälainen koti siellä aukeaa, ettei varoita etukäteen. On hirveän vaikea saada sellaiseen kunnolliseenkaan kotiin niitä lapsia takaisin sieltä lastenkodista, vaikka äiti olisi kuinka kunnollinen ja työssäkäyvä ja huolehtiva ihminen. Samalla tavalla on myöskin vanhusten puolella. Jos vanhus joutuu jostain syystä edunvalvontaan, niin se on aivan äärimmäisen vaikeaa saada sieltä pois.

Yksikin tapaus Oulussa, johon tänään tuli onnellinen päätös. Käräjäoikeus myönsi, että geriatrin lausunnon mukaan ei ole lääketieteellisiä perusteita pitää enää rouvaa, 73-vuotiasta pirteätä rouvaa, edunvalvonnassa, jonne hänet oli houkuteltu sen vuoksi, kun hänellä oli sokea mies, joka sairastui sitten kovasti. Tämän tyyppisiä ovat asiat, joita ihmettelen tuolla suunnattomasti.

Minulla on aina ollut ajatuksena, vaikka minulla itselläni ei ole lapsia, että kyllä minä lapsiperheistä murhetta kannan siitä huolimatta — minä tykkään lapsista niin kauan, kun ne eivät ole minun — elikkä huolehdin vaikka naapurin lapsista mielellään. Mutta kuitenkin ykkösasiani on aina ollut vuodesta 1970 lähtien, kun politiikkaan tulin mukaan, kunnallispolitiikkaan, ihmisarvoisen vanhuuden turvaaminen. Kun meillä on uusi lastensuojelulaki, niin meidän pitäisi kyllä laatia ihan oikeasti myöskin vanhustensuojelulaki. He ovat vähäväkistä porukkaa. Lapsilla yleensä avioerostakin huolimatta on toinen vanhemmista hoitamassa, huolehtimassa heistä, mutta vanhuksilla ei välttämättä ketään, koska nykyään lapset ja lapsenlapset asuvat yleensä hyvin usein eri paikkakunnilla kuin vanhemmat tai isovanhemmat. Siitä syystä heidän puolestapuhujiaan ei oikein tahdo olla. Vanhustensuojelulaki olisi hyvä asia. Täytyy muistaa, kuinka hyvin meillä paijataan rikollisia ja vankeja, huomattavasti paremmin kuin uhreja ja huomattavasti paremmin kuin vanhuksia. Vanhusten asia on semmoinen, mistä minä kannan murhetta ja mitä ihmettelen.

Olen ollut paljon yhteyksissä professori Sirkka-Liisa Kivelän kanssa, joka on tuolta meiltä päin Temmekseltä lähtöisin ja nykyisin Turun yliopiston yleislääketieteen professori. Hän on käynyt täällä vieraanani monta kertaa, ja Sirkka-Liisa sanoi, kun kysyin, puuttuko vanhustenhoidosta käsiä, että ei puutu, kun saataisiin geronomit sinne töihin. Geronomit ovat siis vanhustyön hoitajia, mutta he eivät saa olla — toivottavasti ministeri ei hermostu tästä, minä olen tehnyt kirjallisen kysymyksenkin tästä. Mutta yritän toitottaa, että sieltä kuitenkin noin 125 uutta geronomia tulee vuosittain, pulpahtaa muun muassa ministerin kotikaupungista Seinäjoelta ammattikorkeakoulusta ja vähän muualtakin.

Kun nämä henkilöt saataisiin hoitamaan ihan oikeasti, kun geronomi tulisi hyväksytyksi työterveyshuollon ammattinimikkeeksi, niin se hyvä olisi. Sieltä tulisi monta sataa käsiparia lisää vuodessa. Ihmettelen sitä syystä, kun suunnilleen samanlaisen koulutuksen omaavat fysioterapeutit voivat olla ihan lääkinnällisessä hoidossa, mutta geronomit eivät. Siinäpä työsarkaa, arvoisa ministeri.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Terveydenhuollon hallinnon uudistaminen on valitettavan hitaasti edennyt. Se olisi kuitenkin asia, joka pitäisi saada nopeasti ja olisi pitänyt saada kunta- ja palvelurakenneuudistuksen osana vietyä paljon nopeammin eteenpäin. Terveydenhuollon kustannukset kaikkinensa ovat nousseet ainakin oman kuntani osalta 8—12 prosenttia joka vuosi, ja kun summa kaiken kaikkiaan on valtavan suuri, niin tällaista kehitystä ei mikään kuntien taloudessa kestä. Hallinto ei tietysti ole se pääasiallinen kustannusten lisäyksen syy. Siellä on monia muita asioita, jotka ovat huonossa mallissa.

Ehkä yksi suuri oli se, että 1990-luvun loppupuolella silloisen Lipposen hallituksen aikana avattiin aika roimasti yksityinen sektori mukaan terveydenhuoltoon. Silloin lähtivät kustannukset muun muassa lääkärien osalta kasvamaan aika voimakkaasti, ja sitä ei ole saatu hillittyä. Sitten viime vaaleissa tietysti oli vaaliteemana joillakin Tehyn palkkakysymykset, ja kun ne olivat eduskuntavaalien teemana, niin sitten työmarkkinoilla siihen tartuttiin. Sen seurauksena sitten Tehy sai hoitajille sinänsä heidän ansaitsemansa palkankorotukset, mutta laskua eivät maksaneetkaan ne, jotka lupasivat nuo palkankorotukset vaaleissa teemanaan, vaan lasku on langennut kunnille.

Nytkin sitten ensi vuonna, kun muilla aloilla katsotaan lähellä nollaa olevia sopimuksia, niin terveydenhuoltopuolella palkkojen nousu on sovittu huomattavasti korkeammaksi. Siis todella pidän hyvänä, että hoitajien arvokasta työtä, raskasta vuorotyötä palkitaan myös taloudellisesti, mutta vaalilupauksena tämä johti nyt siihen, että lupauksien antaja ei kantanut taloudellista vastuuta vaan se jäi liian raskaasti kunnille. Nyt siitä seurauksena on se, että terveydenhuollon menot kasvavat ja kunnat ovat ahdingossa.

Mutta itse tässä terveydenhuollon hallinnon uudistamisessa on ollut malleja, en tiedä, onko sellaista nimeltään kuin Hyssälän malli, mutta ainakin Risikon malli on, ja sitten näyttää olevan, että kun tämä Risikon malli tuli julki, niin silloin toisen hallituspuolueen eli keskustan suunnalta tuli ankara ampuminen sitä vastaan mallilla "mikään ei muuttua saa". Tällä tavalla ollaan sitten vähän seisahtuneessa tilassa. Toivon ja odotan ja edellytän, että hallitus ripeästi etenee tässä ter-veydenhuollon hallinnon uudistamisessa.

Esimerkiksi meillä Jyväskylän seudulla tilanne on ihan sekaisin. Jyväskylän kaupunki päätti, että se ei lähde yhteistyöhön muuten kuin isäntäkuntamallilla. Sitten syntyi kaksinainen, monimutkainen vaikea rakennelma, joka on tilapäinen ilmeisesti jonkin aikaa, ja nyt kustannukset tuskin siinä alenevat minkään osalta. Eli pitäisi ottaa asia todella reippaasti käsiin.

Herra puhemies! Sitten lyhyesti totean, että köyhyys on tämän päivän Suomessa iso ongelma. Sata-komitealta odottaisin sellaisia malleja, että se todella puuttuisi köyhyyden poistamiseen Suomesta. On käsittämätöntä, että siirrymme vuoteen 2010, ja meillä on satojatuhansia ilman omaa syytään köyhyydessä eläviä ihmisiä ja jopa lapsiperheitä. Tämä on kysymys, johon pitää vahvasti paneutua. On sanottu, että meillä 85 prosenttia kansasta voi hyvin ja että heidän taloudellinen asemansa koko ajan paranee. Mutta se 15 prosenttia on kuitenkin 700 000—800 000 ihmistä, ja heistä suuri osa on ihan ilman omaa syytään köyhyydessä. Sinne kohdistettuihin sellaisiin toimenpiteisiin, jotka nostavat heidät ihmisarvoiseen, perustuslainkin edellyttämään elämäntasoon siltä osin kuin taloudellisesti voidaan elintaso turvata, pitää nopeasti panostaa.

Tässä hallitus tarvitsisi uudet eväät, ja pahaa pelkään, että etujärjestöjen valtaama Sata-komitea ei saa aikaan sellaisia uudistuksia, joita tarvitaan. Toivon, että hallitus sitten ryhtyy niihin uudistuksiin, jotka todellakin puuttuvat kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien ja erityisesti esimerkiksi yksinhuoltajien (Puhemies: 5 minuuttia!) ja lapsiperheiden asemaan.

Herra puhemies! Lopuksi totean, että omaishoidon tilanne on mennyt huonompaan suuntaan viime aikoina ja siihen pitäisi myös voimakkaasti puuttua. Meillä on tuhansia omaishoitajia, jotka ovat uupumuksen rajoilla ja ansaitsevat siitä työstään, joka tuottaa yhteiskunnalle merkittäviä säästöjä, kunnon korvauksen. Laki, joka muutama vuosi sitten laadittiin omaishoidosta, on siinä mielessä kelvoton, että se ei takaa kenellekään lakisääteistä tukea, ja järjestelmä pitäisi panna tältä osin kuntoon.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on sosiaali- ja terveysministeriön pääluokka 33. Siinä todellakin, niin kuin täällä on keskustelussa tullut jo aikaisemmin esille, saatiin jaosto- ja valiokuntakäsittelyssä lisättyä 1,8 miljoonaa euroa määrärahoja. Olen erittäin kiitollinen siitä, että nuorten mielenterveyspalveluihin lisättiin 300 000 euroa, joka on tänä päivänä todella tärkeä asia.

Ihan puheenvuoroni aluksi totean sen, että Vanhasen kakkoshallitus on ollut erittäin sosiaalinen ja on parantanut monia asioita. Valitettavasti vain kävi niin, että tuli maailmanlaajuinen lama, joka tämän erittäin hyvän työn on nyt sitten tavallaan keskeyttänyt, ei täysin keskeyttänyt, mutta kuitenkin on viivästynyt näitten asioitten hoito.

Arvoisa herra puhemies! Ajattelin ihan vanhustenhuoltoon ja vanhenemiseen liittyviin asioihin tämän 5 minuutin puheenvuoroni aikana keskittyä.

Eduskunnan oikeusasiamiehen lääninhallitukselta pyytämistä raporteista kävi ilmi, että vanhustenhuollon tilanne joissain hoitolaitoksissa ja kunnissa on yhtä huolestuttava kuin 1990-luvun alun laman jälkeen, vaikka nyt takana on kova ja pitkä nousukausi. Suurin osa vanhusten hoivaa koskevista ratkaisuista tehdään kunnissa. Osassa kuntia tarvitaan nykyistä enemmän sosiaali- ja terveyssektorille ja erityisesti vanhusten hoivaan keskittynyttä erityisosaamista. Jos sitä ei omasta takaa löydy, asiantuntemusta voi hakea kuntien yhteistyötä parantamalla lääneistä tai valtakunnan tasolta.

Kuntien on tehtävä päätöksiä peruspalvelujen järjestämisestä pitkällä tähtäimellä niin, että ne eivät tulevaisuudessa lisää erityispalvelujen kustannuksia. Tämä ei koske vain vanhustenhuoltoa, vaan myös monia muita sosiaali- ja terveyshuollon palveluita. Vaikka Suomessa on voimassa oleva ja toimiva sääntely vanhustenhuollosta, se ei nykyisessä tilanteessa riitä. Tarvitaan tiukempaa normiohjausta ja yhdenmukaiset säädökset, jotta yhdenvertaisuus kaikissa kunnissa toteutuu. Lailla ei kuitenkaan voi ohjata tai päättää sitä, miten ihminen haluaa vanhuutensa elää ja järjestää. Lain on jätettävä tilaa vaihtoehdoille ja omille valinnoille.

Yksi polttavimmista ongelmista joka puolella Suomea on vanhusten hoivan henkilöstön vähyys. Pahimmillaan tämä on johtanut siihen, että puuttuvat ihmiset yritetään korvata lääkkeillä. Vanhusten ulkoiluttaminen ja harrastustoiminnan lisääminen eivät yksinomaan riipu ammattitaitoisen henkilökunnan määrästä. Tarvitaan myös ilmapiirin muutosta. Vapaaehtoistyöntekijöille, omaisille ja ystäville on hyvä antaa mahdollisuus auttaa vaikkapa ulkoiluttamisessa. Hoitohenkilökuntaa ei silti pidä syyllistää. He tekevät työtä kovassa paineessa, jaksamisen äärirajoilla. Usein hoitokäytännöt ja toimintatavat sanelevat krooninen henkilökuntavaje ja toisaalta johtamisen problematiikka.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen juuri julkistamasta iäkkäiden palvelujen laatutuloksia käsittelevästä tutkimuksesta käy ilmi, että laitoshoidon toimintatavat ovat kääntyneet ikäihmisten toimintakyvyn tukemista suosivaan suuntaan. Kuntoutusta edistävä hoitotyö lisääntyy, ja uni- ja psykoosilääkkeiden käyttö puolestaan vähentyy. Suomessa on hoivatyössä ongelmista huolimatta paljon hyvää. Laitoshoidolle on etsittävä vaihtoehtoja kodinomaisesta hoidosta ja omaishoitoa on edistettävä. Vaativaa hoitotyötä tekevän omaishoitajan jaksamista on tuettava, ja hänen on saatava työstään kelpo korvaus. Esitän omaishoidon palkkion maksamisen siirtämistä kunnilta Kelalle sekä palkkion verotuksen korjaamista omaishoitovähennyksellä.

Arvoisa herra puhemies! Ihan vielä lopuksi. Nuoria on kannustettava opiskelemaan hoiva-alalle. Koulutuksen sisältöihin on kuitenkin tehtävä päivitys, jotta ne vastaisivat jo olemassa oleviin haasteisiin ja tulevaisuuden odotuksiin. Suomalaisten vanhusten hoivan tueksi tarvitaan myös uutta lainsäädäntöä ja lisäresursseja erityisesti henkilökunnan palkkaamiseen. Ennen kaikkea tarvitaan koko yhteiskunnan läpikäyvä asennemuutos. Vanhusta on kunnioitettava omana, ainutlaatuisena yksilönään, kansalaisena ja yhteisömme jäsenenä. Ikääntyminen ei ole sairaus vaan luonnollinen osa elinkaarta.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan tuoda esille kaksi asiaa tähän pääluokkaan.

Olen tehnyt aloitteen koskien määrärahan osoittamista e-reseptin käyttöönottojen varmistamiseksi. Tällä hetkellä on käynnissä hankesuunnitelmia, jotka eivät etene, sillä hallitus ei ole valmis budjetoimaan rahaa hankkeen läpiviemiseksi.

Sähköinen lääkemääräys eli e-resepti saatiin kokeilukäyttöön Suomessa nyt syksyllä nyt jo vuoden jäljessä alkuperäisestä aikataulustaan. Ensimmäiset sähköiset reseptit tulivat käyttöön Turussa ja Kotkassa. Sitä seuraa kansallinen e-arkisto ensi talven kuluessa.

Riski, ettemme kykene e-reseptin käyttöönottoon lain mukaisesti, on siis nyt noussut pilviin. Olen esittänyt, että tähän varataan nyt ensi vuodeksi 500 000 euroa e-reseptin käyttöönottojen varmistamiseksi käynnissä olevien hankesuunnitelmien mukaisesti. Todellinen tarve koko hankkeelle on miljoonia. Ilmeisesti se vaatisi jopa 5 miljoonaa.

Toinen asia, josta kannan huolta, on viranomaisradioverkon Virven toiminta, joka on pitkään ollut uhattuna. Olen itse ehdottanut jo aiemmin sen siirtämistä sosiaali- ja terveysministeriön alaisuuteen, jolloin sen koordinointi ja rahoitus olisi sujuvampaa. Ongelmana on nyt se, että viranomaisradioverkon toiminta on usean ministeriön alaisuudessa. Siirtämällä se yhden ministeriön alaisuuteen turvataan sekä verkon toimivuus että myös sen rahoitus jatkossa. Tällä hetkellä osa toiminnoista on siirretty yliopistosairaanhoidon piiriin. Tämä asettaa myös omat haasteensa.

Tässä yhteydessä haluan kiittää ministeri Risikkoa siitä, että hän on hyvin vakavasti ottanut tämän viranomaisverkko Virven toiminnan huomioon ja toiminut sen hyväksi. Virve on olennainen osa pelastus- ja turvallisuusviranomaisten johtamisjärjestelmää. Se tarjoaa mahdollisuuden kommunikoida tietoturvallisesti yli viranomaisrajojen. Virveä operoi ja sen palveluista vastaa sisäasiainministeriön ohjauksessa Suomen Erillisverkot Oy. Virven käyttäjäkunta muodostuu kuitenkin useiden ministeriöiden sekä eri pelastus- ja turvallisuusviranomaisten käyttäjistä, ja käyttäjiä on yhteensä noin 31 000 kappaletta. Aikoinaan Virve rakennettiin korvaamaan yli 50 aiemmin eri viranomaisia palvellutta tietoliikenne- ja radioverkkoa.

Valtion talousarviota vuodelle 2010 laadittaessa viranomaisradioverkon sosiaali- ja terveystoimen aluepääkäyttäjä- ja toimiala-asiantuntijaresursseja ei ole varattu minkään ministeriön budjettiin. Mikäli viranomaisradioverkon sosiaali- ja terveystoimen aluepääkäyttäjä- ja toimiala-asiantuntijajärjestelmä lakkautuu, johtaa se vääjäämättä kuntien viranomaisradioverkon alasajoon. Tämä on puolestaan suuri riski turvallisuudelle suuronnettomuuksissa ja kriisitilanteissa. Toisaalta sekä valtio että kunnat ovat tähän mennessä panostaneet merkittävästi sosiaali- ja terveystoimen viranomaisradioverkkoon, ja tämä resursointi hukkaantuisi viranomaisradioverkon alasajon myötä.

Eli toivon tälle radioverkolle ja -toimelle vakavia toimenpiteitä ja suunnitelmia tulevaisuudessa.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Erustaja Rehulan valiokunta on tehny erinomaasta työtä. Tämä hallinnonala eli terveysala on todella merkittävä sen suhteen, jotta pitää muistaa, paljoko tämä ala nielöö valtion varoja. Täs on kysymys ihmisistä ja ihmisten terveydestä ja ennen kaikkea henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista.

Täs ottikin jo ed. Valpas ja ed. Lyly Rajala esille nämä veteraanit. Allekirjoittaneeseenkin on moni ottanu yhteyttä juuri, jotta kun nämä 26 syntyneet ei oo saanu veteraanitunnusta. Tämä on tietysti vähä kipiä kysymys tähän kantaa ottaa, mutta kuitenkin näistäkin rintamalla merkittävä porukka oli, ja tämä tunnustus heille mielestäni suotakoon.

Terveyrenhoito, terveysmenot, nämä menot on vain lisääntyny, ja kun otetahan vielä huomiohon, jotta väestö kaiken aikaa vanhenoo, niin meirän pitäs miettiä myös sitä, mikkä ne keinot olis, ne keinot, millä saataas säästettyä näitä niin sanottuja ekonomisia menoja. Kyllä mä lähtisin ensiksi liikkeelle asennekasvatuksesta tietysti. Lähtisin lapsista liikkeelle. Tämän päivän lapset tietysti liikkuu ihan tiettyhyn ikävuotehen, johonki kolomehen neljähän vuotehen, aivan niin ku ennen vanhaan. Mutta sitten pikkuhiljaa se fyysinen liikkuminen vähenöö, on tullu kaikki tietokonehet sun muut pelit ja laitteet, niin nuorten ja lasten liikkuminen on todella vähäästä.

Se seikka, että tänä päivänä kouluissa koululiikuntaa on liian vähä. Siihen kun saataas hivenen lisää, mä väitän, että ku puhutahan näistä opettajienki pöönauteista, niin ne osittain johtuu siitä, että meil on aika rauhattomia oppilaita, ja samalla sysääsin pikkuusen nämä huolet myös lasten vanhempihin. Kyllä lasten vanhempien myös pitääs pitää huoli omista juperoostaan eli jäläkelääsistään. Ne on kuitenki tulevaisuutta ja ennen kaikkia ne on omia rakkaita, itte kunki meirän isiemme ja äitiemme eres tuottamia, jotenka piretähän niistä hyvä huoli.

Mä haluan tätä episoria sen takia ottaa esille, ku paljo puhutaha koulukiusaamisesta. Tänä päivänä mä väitän, että koulukiusaamises moni tietty asia selviäisi, kun vanhemmat menis koululle ja ne keskenänsä sielä juttelis opettajien kera, vanhemmat ja opettajat, kuinka täällä koulussa voidahan toimia niin, että opettajakkin pystyis ottamahan yhteneväisen kannan, ja ennen kaikkia on tärkeää se, että lapsille myös selitetään, mikkä on ne tietyt rajat ja näin. Siellä koulussa olis paljo mukavee opiskella, se olis paljo terveemmällä pohojalla. Väitän, että ensimmääsen kahrenkymmenen vuoren aikana, ku lapsi kehittyy aikuiseksi, ni sillon laitetahan se kestävä kivijalka tulevaa elämää ajatellen eli henkinen ja fyysinen kunto, ne kulkoo käsi käressä.

Sitten ku puhutahan tästä terveysliikunnasta, sitä liikutahan tänä päivänä liian vähä kaikissa ikäluokissa. Minä kyllä kehottaisin tänä päivänä myös lasten vanhempia liikkumahan yhressä, liikkumahan perheen kera. Ei tarvita niitä komioita, hienoja laitoksia liikunnan eteen, vaan pikkusen mielikuvitusta käyttäen, niin mä väitän, että terveysmenoos säästettäs hirvittävät määrät rahaa sinne oikiahan tarpeisiin. Jos otetahan viel huomioon se, että tämän päivän ongelmana on kakkosasteen diabetes, puoli miljoonaa, jopa 700 000 suomalaasta kärsii tästä kakkosasteen diabeteksestä, monikin diabetespotilas pystys vähentämähän lääkitystä, kun ne sais liikettä nivelihin.

Hyvää joulua kaikille, jos ei enää tänne pönttöhön tulla.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa puhemies! Hyvä ministeri! Ensimmäisen puheenvuoroni kohdalla oli pari asiaa, joista olisin halunnut vielä hieman tarkemmin jatkaa, ja yksi niistä on perheyritysten ja mikroyritysten tilanne tällä hetkellä, kun taantuma nimenomaan heikentää markkinoita ja kunnat myöskin ovat vähentäneet palvelujen ostoa yksityissektorilta siirtäen tuotantoa enemmänkin sinne omalle tontilleen ja julkiselle sektorille itselleen.

Siinä vaiheessa kun liiketoiminta hiipuu, tulee kyseeseen puolison työttömyysturva, koska yritys ei pysty työllistämään kuin esimerkiksi toisen puolisoista. Tässä on tullut esiin paitsi se, että työttömyysturvaan ei löydy määrärahaa, niin myöskin toinen seikka, se että siinä vaiheessa kun yrittäjä jää työttömäksi, työvoimatoimisto on aika, sanoisinko, omituisessa tilanteessa siinä, että siellä ei ymmärretä tai osata välttämättä työllistää yrittäjää.

Tässä on esiintynyt muun muassa sellaisia tilanteita, missä yksinyrittäjä, joka on jäänyt työttömäksi, ei saa verokorttia, mikä taas estää työttömyyskorvauksen saamisen, koska sen ehtona on verokortti. Lisäksi työvoimatoimistojen virkailijoiden osaaminen työllistymisen auttajana on usein johtanut tilanteeseen, jossa nimenomaan virkailija työllistyy mutta se yrittäjä ei edelleenkään. Siellä on muun muassa luetteloitu näitä toimihenkilöiksi roikkumaan työnhakijalistoilla eikä työvoimavirkailijan mielikuvitus ole vaihtoehtoja neuvonnassa löytänyt. Sen vuoksi peräänkuulutankin yrittäjän työllistymisessä innovatiivisuutta myöskin työvoimaviranomaisilta, jotka tosin tällä hetkellä työskentelevät aika kovan paineen alla, ja yhteistyötä nimenomaan terveystoimen ja työvoimahallinnon kesken silloin, kun on kyseessä vajaakuntoinen työllistettävä tai työelämään palaava yrittäjä.

Toinen asiani on ennalta suunnatut uudet toimintamallit yli hallintorajojen silloin, kun puhutaan perheiden ja lasten hyvinvoinnista, nuorison lisääntyneistä itsemurhista, nuorten aikuisuuteen siirtyessä tulevista terveyseroista, jotka tutkitusti silloin nimenomaan kärjistyvät. Kaikki me tiedämme, että raskausajan ja imetysajan tupakointia on jopa 16 prosenttia enemmän alemmilta koulutusasteilta tulevilla ihmisillä verrattuna paremmin koulutettujen 4 prosenttiin. Lisäksi alkoholin riskikäytölle, ruokailutavoille, liikuntaharrastuneisuudelle, peruskouluikäisten tupakoinnille, koulumenestykselle, lukioissa ja ammattikouluissa olevien tupakoinnille ja lihavuudelle, kaikille näille, on yhteistä se, että heikommin menestyvien kohdalla on kyseessä usein alempi koulutustaso. Paitsi lapsuuden elinolot, myöskin työharjoittelupaikkojen ammatillinen tapakoodi, ammatti-identiteetti, joka opitaan siellä harjoittelupaikoissa tai ammattikouluissa, jättää lapseen ja nuoreen jäljen, jonka suuntaa on vaikea enää aikuisena korjata.

Jos mietitään sitä, että kun tiedetään, että sosiaalinen asema vaikuttaa eläkeikäisenkin väestön toimintakykyyn — on tutkittu, että perusasteen käyneen väestön ulkonaliikkumisongelmatkin ovat jopa kaksi ja puoli kertaa yleisemmät kuin ylimmän koulutusryhmän kansalaisilla — kun tämä kaikki tiedetään, on todella tärkeää lisätä täsmätoimia riskiryhmiin kuuluviksi tiedetyille.

Meillä oli puhetta kolmannen sektorin tilanteesta. On erittäin tärkeätä, että Raha-automaattiyhdistys, Thl ja Työterveyslaitos tekevät yhteistyötä esimerkiksi Sitran kanssa myöskin projektien rahoittamisessa ja hyvien käytäntöjen löytämisessä, eivät pelkästään organisaatioiden seinien maksamisessa taikka pelkässä tutkimustyössä. Toivottavasti ministeri Risikon työryhmä saakin konkretiaa nopeasti aikaan tällä alalla.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Heti aluksi täytyy lausua ministeri Risikolle kiitos kovasta kunnosta jaksaa kuunnella meidän puhemaratonia täällä vielä näin joulun alla, lämmin kiitos siitä.

Muutama kommentti tämän päivän aikana käytyihin puheenvuoroihin. Täällä ministeri Hyssälä kyselytunnilla muistutti meitä Matti Vanhasen hallituksen aikaansaannoksista: takuueläkkeistä, lapsilisistä ja niiden korotuksista, vanhempainrahasta, kansaneläkkeiden korotuksista. Oli mieluisaa kuulla, kuinka sosiaalinen tämä Matti Vanhasen toinen hallitus on ollut. Samoiten täällä aiemmin illalla päihde- ja raittiusasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja ed. Hänninen ja varapuheenjohtaja ed. Taiveaho pitivät ansiokkaat puheenvuorot. Toivon, että he saavat jatkaa nykyisissä vastuullisissa tehtävissään.

Aikuisiän diabetes on puhuttanut täällä, ja se on myös minulle sellainen asia, mitä on syytä korostaa. Aikuisiän diabetekseen sairastuu liian moni tänä päivänä. Liikunta, ruokailutottumukset tai lähinnä liikunnan puute on se asia, mikä usein johtaa diabetekseen aikuisilla. Toivonkin, että tähän suomalaisessa yhteiskunnassa kiinnitetään tulevaisuudessa entistä enemmän huomiota.

Toinen asia, mitä haluan omassa puheenvuorossani korostaa, on tämä veteraanien asia. Veteraanien tilanteeseen tuli tuntuva korotus kyllä, mutta haluaisin nostaa keskustelun siitä, että tulevaisuudessa, lähivuosien aikana meidän tulee tehdä ratkaisuja, mitä niillä rahoilla, mitä tällä hetkellä veteraanien kuntoutukseen menee, mihin ne rahat kohdistetaan tulevina vuosina. Toivoisinkin, että veteraanien perinnetyö tai muu tulisi olemaan yhtenä tämmöisen rahan kohteena. Samoiten täällä on tämä vuonna 1926 syntyneitten rintamatunnus, heidän, joilla ei ole sitä, tilanteensa korjaaminen on kieltämättä sellainen asia, mihin meidän tulisi täällä yhteisesti puuttua.

Tässä yhteydessä lausun puhemiehelle ja virkamiehille hyvää joulua ja toivotan sitä meille kaikille muillekin.

Sari Palm /kd:

Arvoisa puhemies! Kuten ed. Väätäinen täällä aikaisemmin, myös tuon esiin sen, että kun näin viittä vailla yksitoista aloittaa illalla puhumisen yhdestä suomalaisille tärkeimmästä pääluokasta, niin keskityn tässä nyt vain yhteen varsinaiseen teemaan ja pari muuta huomiota. Toivottavasti tämä pääluokka löytää hiukan inhimillisemmän ajan seuraavana vuonna.

Kd:n vaihtoehtobudjetissa esitetään lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon lisää rahaa, ja vaikka eduskuntakäsittelyssä lisättiin hiukan, niin näen, että perusteita tälle on. Itselläni on, voi sanoa, moneltakin eri elämänalueelta varsin läheltä kokemuksia lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja pahoinvoinnin kanssa elämisestä niin opettajana kuin lasten äitinä ja sitä kautta nuorten maailmaa läheltä tuntevana.

Lasten ja nuorten mielenterveyden kunnon eteen meillä on monia keinoja. Kouluterveydenhuollon, koululääkäreiden ja ylipäätänsä ennakoivan terveydenhuollon panokset ovat edelleenkin liian vähäiset. Tiedämme kuntapäättäjinä, että tässä on haastetta, näin esimerkiksi omassa kotikunnassani. Lääkäripalvelut eivät tällä hetkellä vielä riitä suositusten mukaisesti.

Kun nyt ollaan päivää vaille valmiin budjetin edessä, niin tässä täytyy jo katsoa myös yli tämän budjetin näissä asioissa. Mielenterveyspuolen palveluissa lapsille ja nuorille haluaisin nähdä jatkossa painopisteen avopalveluissa, mutta kyllä meillä edelleen varsinkin ihan vielä viime lamankin ajalta on korjaavassa työssä niin paljon tekemistä, että tästä asiasta ei voida kyllä yhtään hellittää.

Eräs sellainen kipeä asia, joka meidän yhteiskunnassamme on nyt noussut pintaan ja joka on itsellekin tullut tutuksi, on tämä nuorten itsemurhien tilanne, ja tässä on kyllä ministerille ja ministeriöön haastetta. Nyt juuri on puhuttu alle 18-vuotiaiden tekemistä itsemurhista, mutta itse näen, että meillä on kyllä yhteiskunnassa myös toinen semmoinen ryhmä: juuri 18 vuotta täyttäneet nuoret, jotka ovat jossakin elämänsä alkuvaiheessa olleet mielenterveysavun piirissä ja ehkäpä lastensuojelun tarpeessa ja joille sitten tulee se täysi-ikäistyminen eikä ole ihan vielä kaikkia eväitä. Ainakin omalta kohdaltani olen päässyt turhan läheltä liian monta tämmöistä elämäntilannetta kokemaan, joissa nuori elämä on loppunut aivan liian lyhyeen siinä 18 vuoden pinnassa. Se on aika haastava ikä jaksamisen ja elämään voimautumisen kannalta

Sitten pari kommenttia tämän päivän keskustelusta.

Ed. Hänninen nosti salissa esiin alkoholin kasvavan kulutuksen. Muistan, että kun aikanaan ennen vuoden 2007 vaaleja kampanja alkoi, niin Hesarissa julkaistiin eräs kirjoitukseni, jossa kirjoitin, että suomalainen juo ämpärillisen kirkasta puhdasta ainetta ja ihan sitä ihtiänsä. Ja nyt ei se yksi ämpäri enää riitä, on otettava vielä muutama litran mitta siihen päälle, ja tuntuu, että siitä on todella vähän aikaa. Tässä on meille päättäjinä haastetta, tässä on yhteiskunnan eri vaikuttajille haastetta, mitä me teemme tälle hurjalle viinan kiskomiselle.

Herra puhemies! Ihan vielä lopuksi muistutan tämän päivän keskustelussa täällä salissa ennenkin esille tulleesta. Uudessa Kouvolassa, ed. Pakkasen, joka äsken puhui, ja omassa kotikaupungissani, meillä on vireillä erittäin, voisin sanoa, rohkea asiakaslähtöinen kokonaisvaltainen yksilön hoitoon terveyden ja sairauden osalta kohdistuva palvelurakenteen uudistus. Sitä viedään eteenpäin niin, että se mahtuu esimerkiksi siihen ministeri Risikon malliin. Näin tämän hankkeen johtaja on antanut ymmärtää. Mutta toisaalta se on hyvin joustava kaikenlaisiin uudistuksiin. Sen haluaisin kyllä tuoda esiin, että se kannattaa pitää mielessä. Se on varsin kiinnostava iso hanke, joka varmasti tuo meille paljon uutta tietoa. Hyvää joulua kaikille!

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemi, joka onkin jo poistunut täältä salista, oli huolissaan terveydenhuoltolain tulemisesta tänne eduskunnan käsittelyyn ja toi esille sen myöskin, että viime kuukausien aikana on ilmennyt hallituskumppanien välillä erilaisia ajatuksia sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä tulevaisuudessa.

Suomessa isoja muutoksia aikaansaanut Paras-hanke on toiminut lähtölaukauksena sosiaali- ja terveyshuollon uudistustyölle. Hanke on kuitenkin vielä pahasti kesken, ja suurin osa muodostetuista yhteistoiminta-alueista on käynnistänyt toimintansa vasta tämän vuoden alusta. Eli tässä vaiheessa kunnille tulisikin antaa työrauha löytää sopivimmat käytännöt ja niille pitäisi antaa mahdollisuus järkeistää palvelujaan.

Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon raja-aitojen madaltamiseksi ja yhteistyön lisäämiseksi kansanterveyslaki ja erikoissairaanhoitolaki yhdistetään laiksi terveydenhuollosta. Sen tulee olla synkronissa Paras-lain ja hallitusohjelman kanssa, jolloin kunnille ei tässä vaiheessa synny enää lisää mitään hämmennystä. Terveydenhuoltolaki on kuluvan hallituskauden yksi tärkeimmistä laeista, joita odotettiin eduskuntaan jo alkuvuodesta. Kysyisinkin ministeri Risikolta: Koska terveydenhuoltolaki tulee, ja onko se synkronissa Paras-lain kanssa?

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Parhain kiitos ja tunnustus ministeri Paula Risikolle, että hän on jaksanut vielä näin iltamyöhällä olla viimeiseen puheenvuoroon saakka, joka on puhujalistalla, kuuntelemassa puheita. Kiitokset myös eduskunnan koko virkamiehistölle, puhemiehille ja kaikille muillekin, että näin pitkä budjettikeskustelusarja iltamyöhään on jaksettu jälleen tänä vuonna saattaa tähän vaiheeseen, missä nyt olemme. Saattaahan olla, että tämä vielä jatkuu, mutta tämä vaihekin on jo ihailtava saavutus.

Mutta, arvoisa puhemies, haluan antaa suuren kiitoksen ja tunnustuksen ministeri Paula Risikolle siitä, että hän on pitänyt huolta, suorastaan taistellen puoliaan pitäen, että on saatu se rokotevalmius, mikä meille on voitu ulkomailta saada pandemiauhan varalta. Tiedän hyvin ne monet vaikeudet, mitä tässä asiassa on ollut, koska olen vaivannut lukuisilla kirjallisilla kysymyksillä ministeri Risikkoa ja hän on jaksanut niihin kaikkiin asiantuntevasti jokaiseen vastata. Olen havainnut, että hän on todella pitänyt huolta siitä, että meille on saatu rokotteita, niin että se rokotevalmius, mikä tässä vaiheessa on tehty, on voitu aikaansaada myös ihan toteutettua, ja että tämä edelleen tästä jatkuu.

Erityisesti olen useassa yhteydessä tuonut esille sitä, että meidän tulisi palauttaa Suomeen rokotetuotanto. Sitä on aiemmin ollut, ja näkisin, että se on yksi osa huoltovarmuutta terveydenhuollon sektorilla. Tätäkin asiaa olen lukuisilla aloitteilla, kirjallisilla kysymyksillä ja myös viimeksi lakialoitteella huoltovarmuuslakiin liittyen halunnut tuoda esille, samoin Pohjoismaiden neuvoston jäsenaloitteella. En aio hellittää, ennen kuin tuo tuotanto on käyntiin saatettu, tässä asiassa.

Näen, että meidän on Suomesta huoltovarmuuden lisäksi ja oman kansamme terveyden takaamisen ohella tehtävä myös lääketeollisen huippuosaamisen ja viennin maa. Me helposti ajattelemme, että on Suomi köyhä ja siksi jää, mutta kyllä meillä pitää olla myös innovatiivisuutta ja innostusta löytää myös uutta. Me tiedämme, että monet perinteiset alat, joissa Suomi on ollut maailman kärjessä, ovat menneet monille kilpailijoille. Olemme toki niilläkin mukana, mutta kilpailijat ovat menneet meidän rinnallamme ehkä ohitse, ja meidän on löydettävä uutta. Näkisin silloin, että kaukaisten lähimmäisten, kaikkien maailman ihmisten terveydenhuolto, sairauksia vastaan taisteleminen, on todella jalo tehtävä, ja siinä Suomi voisi olla aivan kehityksen kärjessä.

Me täällä tiedämme monet, että Suomi on jo nyt tutkimuksen kärjessä. Meillä on tutkijoita, jotka muun muassa pandemiavirusta ovat tutkineet, voi sanoa, melkein yötä päivää, pyhät ja arjet jo viime keväästä lähtien, kun Meksikossa tämä sikainfluenssavirus ensi kerran todettiin. Suomi on ollut tutkimuksen ja tieteen kärjessä ja on osaltaan ollut myöskin vaikuttamassa tähän rokotetuotantoon, joka maailmalla onneksi on saatu aikaan. Meillä on ollut onnenkantamoista hyvin paljon, että pandemia ei ole tullut niin aikaisin kuin oli pelättävissä. Se olisi ollut hyvin mahdollista aikaisemmin ja myös paljon vakavammissa muodoissa kuin nyt onneksi tähän mennessä on tullut. Silti jokainen kuolemanta-paus erityisesti pitkäaikaissairaiden osalta on liikaa.

Arvoisa puhemies! Annan todella tunnustuksen ministeri Paula Risikolle ja toivon hänelle taitoa, kykyä ja voimia ajaa myöskin niitä mahdollisuuksia, joilla Suomeen voitaisiin palauttaa rokotetuotanto. Käytettäköön Teollisuussijoitusta, Finnveraa, Sitraa ja suomalaista lääketeollisuutta tässä välineenä.

Tässä sektorissa, josta nyt käymme keskustelua, on todella laajuutta paljon. Eräs asia, jota aina olen huolestuneena tuonut esille useamman vuoden ajan, liittyy lääkärien yöpäivystykseen. Minusta on ongelma, jos tuo yöpäivystys menee kovin kauas. Vakavissa tilanteissahan mennään toki ambulanssilla, mutta on paljon pienempiäkin asioita. On ongelma, että nämä ambulanssiverkostotkin ovat osaltaan harvenemassa. Toivon, että näihin asioihin kiinnitetään asianmukaista huomiota jatkossa.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan vain lyhyesti muistuttaa, että nykyinenkin laki mahdollistaa erilaiset toimivat mallit terveydenhoidossa. Ei tarvita uutta lakia esimerkiksi Kouvolan seudun tavalle järjestää terveydenhoitoa. Se onnistuu ihan tämän nykyisen lain puitteissa. Sitä varten ei tarvitse kokonaan uutta lakia lähteä luomaan.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Hyvät edustajat! Kiitoksia näistä kysymyksistä ja kommenteista ja kiitoksista myöskin. Muutamaan kysymykseen vastaan tai yritän sen verran, mitä aika sallii.

Ed. Karhuvaara kysyi näistä Ruotsin sotainvalidien kotipalveluista, ja se on ihan totta, että sitä yritettiin nyt tähän budjettiin, mutta valitettavasti se ei vielä tähän sopinut, mutta seuraavan kerran yritämme sitten taas seuraavaan budjettiin. Se on loppuviimeksi niin pieni summa verrattuna siihen, mikä sitten kuitenkin sen vaikuttavuus olisi, että se olisi erittäin hyvä saada eteenpäin.

Lastensuojelu nousi tämän illan puheenvuoroissa aika useasti esille, ja olen kyllä itsekin sitä mieltä, että jos jotain kannattaa ennalta ehkäistä, se on lasten pahoinvointi. Kannattaa nimenomaan satsata siihen. Meillä on Kaste-ohjelma, jossa on iso rahamäärä laitettu sen tueksi, että Suomessa leviäisi tällainen lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin edistämisohjelma. Se on koko Suomeen nyt levittynyt, ja minä odotan siltä kyllä tosi paljon.

Mielenterveystyö kaiken kaikkiaan nousi myöskin tämän illan puheenvuoroissa, hyvä niin, koska mielenterveysongelmat ovat yksi meidän kansansairauksistamme ja myöskin työkyvyttömyyseläkkeiden syistä. Suurin syyryhmä on nimenomaan masennus. Kaste-ohjelma on myöskin siinä tukemassa, että me voisimme siirtää painopistettä sinne ennalta ehkäisevään työhön. Ennalta ehkäisevä työ: minä olin hyvin iloinen siitä, että tänä päivänä moni niin mies- kuin naisedustajakin käytti puheenvuoron ennalta ehkäisevästä työstä.

Se, että terveyden edistämisen määrärahoja on jouduttu siirtämään sosiaali- ja terveysministeriöstä Raha-automaattiyhdistyksen hoidettavaksi, on tietysti vähän harmittava asia, mutta sinänsä tämä rahamäärä kokonaisuutena ei ole vähentynyt. Sitä paitsi meillä on myös terveyden edistämisen politiikkaohjelma, joka on ainoa maailmassa. Millään muulla hallituksella maailmassa ei ole tällaista politiikkaohjelmaa, ja se tekee kyllä hyvää työtä.

Järjestöjen toimintaedellytyksistä minä olen ihan samaa mieltä, että järjestöt ovat valtava tuki julkisen sektorin palveluille. Täällä vähän dubioitiin sellaista, että onko tässä kysymys jostain palvelujen yksityistämisestä. Ei todellakaan ole, kyllä kolmas sektori tarvitaan.

Sitten ed. Hoskonen kysyi korjausrakentamisesta, voisiko se olla korvausrakentamista. Kyllä meillä paljon tällä hetkellä on, arvoisa edustaja, näitä homekouluja ja homelaitoksia, päiväkoteja, sairaaloita, terveyskeskuksia, ja kyllä meidän pitää nekin saada kuntoon. Mutta olen samaa mieltä kanssanne, että meidän on pakko tätä infraa ja rakennuspuolta uusia hissun kissun, koska ne eivät toimi tämän päivän vempaimille ja yleensä niille hoitotyön ja lääketieteen tarpeille, ne eivät enää vastaa niitä.

Muutama sana, arvoisa puhemies: Ed. Kyllönen toi täällä esille vanhusten lääkehoidon, ja minä olen myös tyytyväinen siitä, että farmasistien koulutukseen sisältyy nykyään lääkehoidon kokonaisarviointi. Siitä me saamme varmaan hyvää tulosta jollakin aikavälillä.

Sitten täällä kysyttiin myöskin terveydenhuoltolain aikataulusta. Keväällä on tarkoitus se tuoda, ja se kyllä tukee Paras-hankkeen tavoitteiden saavuttamista eli sitä, että meillä olisi nimenomaan vaikuttavat, saavutettavissa olevat palvelut.

Ed. Kerolahan täällä kysyikin jo perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon saumattomasta yhteistyöstä, ja tällä terveydenhoitolaillahan on nimenomaan tarkoitus yhdistää erikoissairaanhoito ja perusterveydenhuolto, niin että tulevaisuudessa me puhumme nimenomaan terveydenhuollosta, emme enää kahden järjestelmän kautta.

Sitten lopuksi ed. Lauri Oinonen täällä toi esille pandemiaan varautumisen. Meillähän on tarkoitus pitää keväällä ihan tällainen arviointikokous ja arvioida tätä tilannetta, missä me onnistuimme ja mitä pitää vielä hioa. Nimittäin ei tämä viimeinen virus tai uhka ole, mikä tänne Suomeen tulee. Tämä oli nyt Suomessa ensimmäinen kerta, kun tällainen ruljanssi aikaansaatiin. Mielestäni se ansaitsee kyllä myönteistä palautetta. Viekää omiin kuntiinne kiitoksia siitä, että hyvin on mennyt, mutta koneiden pitää olla vielä käynnissä, nimittäin toinen ja kolmas aalto ovat vielä tulossa, puhumattakaan niistä muista viruksista, joita on vielä tulossa.

Haluan kiittää teitä, arvoisat kollegat, hyvästä yhteistyöstä ja hyvää joulua, ja myöskin eduskunnan virkamiehille kiitos paljon, hyvää joulua!