Arvoisa puhemies! Viime aikoina on tullut esille kehitysyhteistyövarojen väärinkäyttöön liittyviä epäilyjä. On hyvä muistaa, että reilun miljardin vuosittainen kehitysapu rahoitetaan velaksi, kun tiedetään, että Suomi ottaa tämän hallituksen johdolla uutta velkaa useita miljardeja euroja joka vuosi.

Ministeri Hautala kommentoi väärinkäyttöepäilyjä myös lehtien palstoilla, joista kävi ilmi, että ministeriö ei seuraa aukottomasti kehitysyhteistyörahojen käyttöä vaan että niitä valvotaan pistokokein. Pistokokeita tehdään vuosittain muutama kymmenen, kun hankkeita on käynnissä toista tuhatta.

Ministeri Hautala, kommentoitte, että kehitysyhteistyöhön kuuluu tietynlaisen riskin olemassaolon hyväksyminen. Minkäänlainen julkisten varojen väärinkäyttö ei ole hyväksyttävää. Onko miljardiluokan kehitysyhteistyön valvominen pistokokein mielestänne riittävää?

Kehitysministeri  Heidi  Hautala

Arvoisa puhemies! Olen erittäin iloinen, että on tarjoutunut tilaisuus selvittää eduskunnalle näitä kehitysyhteistyön valvonnan ja tarkastuksen periaatteita. Aivan ensimmäiseksi haluaisin sanoa, että tämä keskustelu mediassa on ollut sillä tavalla hiukan suppeaa, että kun olen sanonut, että tietynlainen riski on hyväksyttävä, kun toimitaan erittäin heikoissa valtioissa, niin olen myös sanonut, että yksikään väärinkäytös ei sinänsä ole hyväksyttävä ja että ministeriö selvittää tarkoin jokaisen hankkeen. Meillä on hyvin perinpohjainen valvontaketju, ja on selvää, että jokainen väärinkäytös on liikaa ja se on liikaa jokaiselle suomalaiselle veronmaksajalle ja myös näille varsinaisille avunsaajille.

On todellakin niin, että nämä vaikeat olotkaan eivät ole minkäänlainen peruste sille, että voitaisiin hyväksyä väärinkäytöksiä. Nyt kun on ollut epäselvyyttä siitä, onko mahdollisia väärinkäytöksiä 10 miljoonalla vuodessa, niin olen joutunut korjaamaan tätä ministeriön sisältä annettua tietoa sillä tavalla, että vuonna 2011 ministeriön omissa tarkastuksissa, siis omissa tarkastuksissa, havaittiin 415 000 eurolla väärinkäytöksiä. Varoja on peritty takaisin, ja vielä tälläkin hetkellä 65 000 euroa on takaisinperinnässä. Se 10 miljoonaa oli prosentti kehitysyhteistyöstä, siis liikaa, mutta tämä 415 000 euroa (Puhemies koputtaa) luonnollisesti paljon vähemmän.

Arvoisa puhemies! Toki nuo selvinneet väärinkäytökset ovat vain prosentti, kun viittasin niihin pistokokeisiin. Ei sieltä varmaan enempää niillä saa irtikään.

Suomi on antanut Tansanialle kahdenvälistä apua lähes 700 miljoonaa. Vuoteen 2010 mennessä Tansania oli kuitenkin noussut vain yhden pykälän YK:n inhimillisen kehityksen mittarilla 20 vuoden aikana. Suomi antaa Tansanialle suoraa tukea valtion budjettiin. Valvonta lienee hyvin hankalaa, mutta Suomi silti jatkaa tätä suoraa budjettitukea muutamien Afrikan maiden kanssa, vaikka esimerkiksi viime kesäkuussa Sambian osalta, jolle tätä myös maksetaan, todettiin, että asetetuista budjettituen tavoitteista oli saavutettu vain puolet.

Perussuomalaisten mielestä kehitysavun läpinäkyvyyttä, tehokkuutta ja tuottavuutta tulisi tarkastella, että rahat eivät valu hallinnon pyörittämiseen tai korruptioon. Kysyisin ministeri Hautalalta: onko hallitus valmis tarkistamaan suoran budjettituen käyttöä?

Kehitysministeri  Heidi   Hautala

Arvoisa puhemies! Lyhyen vastausajan takia jäi vastaamatta siihen, miten on näiden pistokokeiden laita. Todellakaan kysymys ei ole siitä, että vain muutamia satunnaisia hankkeita tarkastettaisiin ministeriön omassa sisäisessä tarkastuksessa, vaan kaikissa on tällainen valvontasykli, joka lähtee suunnittelusta ja päätyy siihen lopputarkastukseen, ja sitten tulee vielä erikseen evaluointi. Tämä on hyvin systemaattista, mutta olen korostanut ministeriölle, että kaikki vähänkään merkittävät väärinkäytösepäilyt täytyy heti tuoda ministerin tietoon ja täytyy heti sopia niistä toimenpiteistä, jotka käynnistetään.

Arvoisa puhemies! Sitten kysymys tästä suorasta budjettituesta. Suora budjettituki on nyt EU:n listalla sillä tavalla uudella tavalla esillä, että on sovittu siitä, että puhutaan enemmänkin tällaisista hyvän hallinnon sopimuksista, eli suoraa budjettitukea ei anneta millekään valtiolle ilman, että käydään läpi erittäin perinpohjaiset menettelyt, joilla pyritään nimenomaan tällaisen heikon valtion omaa vastuunalaista hallintoa varmistamaan ja kehittämään.

Voin kertoa esimerkin Mosambikista: Kun kävi ilmi juuri ennen minun ensimmäistä Mosambikin matkaani tässä syksyllä, että Mosambikissa oli maa- ja metsätalousministeriön kanssa tehty ohjelma johtanut väärinkäytöksiin, siitä oli jo tehty ulkoinenkin tarkastus ulkoministeriössä, siis ei ainoastaan sisäinen tarkastus, niin me emme ainoastaan lopettaneet tätä hanketta saman tien, vaan me myöskin sitten ilmoitimme paikan päällä (Puhemies koputtaa) Mosambikin hallitukselle, että me vähennämme budjettitukea, ja tätä koko avunantajayhteisö Mosambikissa piti tarpeellisena ja voimakkaana signaalina...

...ja tulemme toimimaan tämän mukaan.

Arvoisa herra puhemies! Suomi on tehnyt kehitysapua jo kymmeniä vuosia ja kuluttanut veronmaksajien rahaa suunnattomia summia. Pelkästään tänä vuonna kehitysapuun menee yli miljardi euroa. Missä tulokset? Nykyiset tulokset ovat vähäisiä, lähinnä pienillä alueilla pientä joukkoa auttavia asioita, mikä on tietysti hyvä asia, mutta luodaanko tällä oikeasti kestävää kehitystä näissä maissa?

Hallitusohjelmassa on monia hyviä pyrkimyksiä, kuten kehitysapukohteiden vähentäminen, sillä kentän pirstaleisuus johtaa siihen, että yrittämällä tukea kaikkia ei todellisuudessa tueta ketään. Kehitysavun tulisi olla suunnitelmallisempaa, läpinäkyvämpää, ja sillä tulisi olla selkeä päämäärä, visio. Kun tämä selkeä päämäärä on löydetty, pitäisi kehittää läpinäkyviä mittareita, joilla päämäärään pääsemistä voitaisiin mitata. Kysymykseni on: Onko tällaisia visioita ja mittareita kehitteillä, vai jatkuuko kaikki niin kuin ennenkin? Onko kansalaisten jatkossa mahdollista selvittää kehitysavun toimivuutta tehokkaalla tavalla?

Kehitysministeri Heidi Hautala

Puhuttelitte erästä edeltäjääni, edustaja Haavistoa.

Arvoisa puhemies! Olen erittäin iloinen siitä, että perussuomalaisten riveissä on niin vahva kannatus uuden kehityspoliittisen ohjelman keskeisille linjauksille, ja niistä olemme usein keskustelleet edustaja Packalénin ja edustaja Lohelan ja muiden kanssa. Ajatukseni nyt on nimenomaan se, että kun meitä on OECD arvioinut ja arvostellut siitä, että meillä ei ole ollut selkeitä tavoitteita Suomen kehitysyhteistyössä — voin varmasti puhua vuosikymmenten työstä — niin nyt on sitten asetettu tavoitteita, ja kun on asetettu tavoitteet, voidaan mitata tuloksia, voidaan määritellä mittareita, ja hyvin mielellään esimerkiksi ulkoasiainvaliokunnalle selostan näitä asioita ensi viikolla, kun tapaamme OECD:n tarkastelun merkeissä. Eli edustaja Packalénin näkemykset ovat kuin suoraan uudesta kehityspoliittisesta ohjelmasta, ja mielellämme tätä jatkuvasti sitten teille selostamme.

Mutta nämä tulokset. Kuitenkin tietysti hyvin suuri osa Suomen kehitysyhteistyöponnisteluista kohdistuu YK-järjestöihin, niiden kanssa tehtävään yhteistyöhön, kansainvälisiin kehitysrahoituslaitoksiin, kuten Maailmanpankkiin, alueellisiin kehityspankkeihin, ja kyllä näillä toimilla yhteenlaskettuna meidän kahdenvälisen toiminnan ja kansalaisjärjestötyön ja humanitaarisen avun kanssa on estetty monta nälkäkuolemaa, on luotu monta mahdollisuutta köyhille naisille Afrikassa (Puhemies koputtaa) ansaita rahaa maanviljelyksestä, on parannettu ihmisoikeuksia.

Arvoisa herra puhemies! Suomi kantaa suurta huolta ihmisoikeuksista, niin kuin oikein onkin. Puhumme oikeusvaltioista, korruptionvastaisuudesta, ihmisoikeudesta, myös naisten ja tyttöjen oikeudesta. Millä tavalla hallitus viestittää suomalaisen ihmisarvokäsityksen, että jokainen elämä, jokainen ihminen on arvokas, myös tytöt? Niissä maissa, joissa Suomi muun muassa tekee kehitysapua, on tapahtunut kauheita asioita: kivittämisiä, kunniamurhia. Tällaisia ei kerta kaikkiaan saa hyväksyä. Millä tavalla hallitus ottaa huomioon ja miten se viestittää näille hallituksille ja projekteille, joissa Suomi on mukana, että tällaista ei kerta kaikkiaan saa tapahtua?

Kehitysministeri Heidi  Hautala

Arvoisa puhemies! Kävin itse aivan hiljattain Afganistanissa ja tiedän, että ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Soini on myöskin siellä käynyt ja todennut tämän asian. Todellakin, Afganistanin tyttöjä ja naisia emme saa jättää yksin, emmekä jätä heitä yksin. Siellä, niin kuin monissa muissakin maissa ja kansainvälisissä järjestöissä, edistämme esimerkiksi naisten ja tyttöjen lisääntymisterveys- ja seksuaalioikeuksia, itsemääräämisoikeutta, ja näin erittäin vakuuttavaa toimintaa Afganistanissa Kabulissa siitä, miten kansainvälistä järjestöä tukemalla voimme kymmeniätuhansia naisia saattaa esimerkiksi ehkäisypalvelujen ja muiden lisääntymisterveyspalveluiden pariin.

Tietysti tasa-arvo on Suomen pitkäaikainen kehityspoliittinen kulmakivi, ja se on myös meidän ulkopolitiikan kulmakivi, ja siitä varmaan ministeri Tuomioja voi puhua laajemmin ja enemmän, mutta tarkoitus on se, että me kaikissa hankkeissamme otamme huomioon tasa-arvon, naisten ja tyttöjen aseman. Meillä on paljon tekemistä, että saamme esimerkiksi naiset tasavertaisten maanomistus- ja perintäoikeuksien piiriin.

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin ministeriltä kysyä, millä tavoin kehitysyhteistyötä voitaisiin parantaa ja tehostaa entistä paremmin näissä niin sanotuissa keskitulon maissa, joihin edelleen kehitysyhteistyövaroja ohjataan, kun siellä varsinkin köyhimpien ja sitten vähän paremmin toimeentulevien erot entisestään tuntuvat kasvavan. Varmasti siellä myös tuo korruption riski on aika suuri.

Toisena kysymyksenä sitten nostaisin esiin parlamentaarisen valvonnan ja demokratian edistämisen, koska sehän on vanha sanonta, että parlamentti ei tarkoita demokratiaa, mutta toisaalta demokratiaa ei ole ilman toimivaa parlamentarismia. Siinä mielessä tämän instituutioiden kehittämisen näen erittäin tärkeänä, koska jos maahan ei saada kehitettyä toimivia instituutioita, niin on todennäköistä jälleen, että siellä sitten myös hallinnollisia ongelmia on ja myös korruptiota esiintyy enemmän ja sitä kautta ei myöskään voida taata kansalaisten verovarojen käyttöä hyvin.

Kehitysministeri  Heidi  Hautala

Arvoisa puhemies! Suomen kehitysyhteistyöponnistelut aikaisempaakin enemmän kahdenvälisessä työssä kohdistuvat aivan köyhimpiin maihin, mutta edustaja Komi on tietysti erittäin oikeassa siinä, että myöskin keskituloisiin maihin on suunnattava toimia. Nimittäin maailman köyhistä enemmistö asuu keskitulon maissa — Intia, Brasilia — mutta näillä mailla on jo omia edellytyksiä ryhtyä esimerkiksi poistamaan köyhyyttä ja takaamaan köyhille ihmisille sosiaalipalveluja, ja näin myös tapahtuu. Sanoisin, että niitä välineitä, joita eniten kannattaa keskitulomaiden kanssa käyttää, on esimerkiksi kansalaisjärjestötuki. Intiassa on kymmeniä suomalaisia kansalaisjärjestöjä, alkaen Pelastakaa Lapset ry:stä, jotka siellä tekevät paikallistasolla erittäin hyvää työtä ja myöskin vaikuttavat Intian hallitukseen niin, että se entistä enemmän ottaisi omat köyhänsä huomioon.

Toisaalta meillä on mahdollisuus myös ministeri Stubbin kanssa edistää kestävää kehitysliiketoimintaa tämäntyyppisissä maissa, itse asiassa myös ihan köyhimmissä maissa. Olenkin iloinen siitä, että ministeri Stubbin kanssa olemme sopineet siitä, että lähdemme ensi keväänä yhdessä Tansaniaan ja Sambiaan.

Arvoisa herra puhemies! Puheenvuoroni koskee niitä ehtoja, mitä voidaan vastaanottajamaille asettaa. Vietnam on kommunistinen diktatuuri. Siitä huolimatta se on saanut yli 300 miljoonaa euroa Suomelta kehitysapua. Siihen on varmasti joitakin nostalgisia syitä.

Nyt on käynyt ilmi, että Suomesta on yritetty karkottaa vietnamilaisia törkeisiin rikoksiin Suomessa syyllistyneitä konnia Vietnamiin, mutta Vietnam ei ole suostunut ottamaan näitä oman maansa kansalaisia, näitä rikollisia, vastaan. Huomasin, että pääministeri Katainen keskusteluissaan Vietnamin pääministerin kanssa Laosissa oli ottanut tämän asian esille. Kysyn teiltä: oletteko valmis asettamaan Vietnamille ja vastaavassa tilanteessa oleville mahdollisille muillekin maille sellaisen ehdon, että niiden tulee ottaa Suomesta karkotettavat kansalaisensa vastaan, jotta Suomi on valmis jatkamaan kehitysyhteistyötä niiden kanssa?

Kehitysministeri  Heidi  Hautala

Arvoisa puhemies! Vietnam kuuluu näihin niin sanottuihin transitiomaihin, joissa emme kohta enää varmasti tee kahdenvälistä yhteistyötä, koska Vietnam on nimenomaan noussut tällaiseksi alemman keskitulon maaksi ja siellä entistä enemmän tehdään kaupallista yhteistyötä. Olen menossa Vietnamiin tammikuun lopussa ja lupaan perehtyä tähän asiaan. Tiedän, että tämä on edustaja Zyskowiczille tärkeää, joten katsomme, millä tavalla tämä voidaan ottaa esille.

Mutta sanoisin nyt kuitenkin sen, että kun käymme tällaista poliittista dialogia kehitysyhteistyön puitteissa kumppanimaiden kanssa, niin meidän täytyy tietysti miettiä, millä keinoilla saamme sen viestimme parhaiten perille. Kun puhumme esimerkiksi ihmisoikeuksista, niin on sellaisia maita esimerkiksi Afrikassa, jotka nyt vakavasti loukkaavat homoseksuaalien ja muiden seksuaalivähemmistöjen oikeuksia, mutta jos menemme kovin äänekkäästi puhumaan tällaisen asian puolesta, niin se ei välttämättä ratkea, ja silloin diplomaatit hoitavat tätä työtä niin Suomen kuin EU:nkin nimissä. Tämä poliittinen dialogi tarjoaa monia mahdollisuuksia erilaisten kysymysten ratkaisemiseen, ja olen ilman muuta sitä mieltä, että hyvä hallinto, korruption vastustaminen, kuuluu kaiken kehitysyhteistyön perusedellytyksiin ja se pitää joka paikassa (Puhemies koputtaa) ottaa esille.

Arvoisa puhemies! Jotta kehitysyhteistyö olisi tuloksellista, sen rahoituksen pitäisi olla ennakoitavaa ja kehittyä tasaisesti. Yksi vakava virhe hallituksen epäonnistumisten listalla on se, että myitte nahan kahteen kertaan ennen kuin karhu oli kaadettu. Tarkoitan tällä sitä, että keksitte, että päästöoikeuksien huutokauppatuloilla, millä pitäisi kehittää ilmastoystävällistä teknologiaa ja edistää uusiutuvaa energiaa, paikataan myös kehitysyhteistyön rahoitus.

Nyt näyttää, että päästökauppatulot jäävät todella mataliksi, ja seuraus on se, että Suomessa investoidaan kivihiileen, tuulihankkeet seisovat, ei etene uusiutuva energia ja uusi teknologia eikä kehitysyhteistyörahoitus kehity kuten Suomen sitoumukset edellyttäisivät. Miten aiotte, ministeri Hautala, tämän virheen paikata?

Kehitysministeri  Heidi Hautala

Arvoisa puhemies! Tämä asia ei ole vielä aivan niin onnettomassa jamassa kuin edustaja Tiilikainen antaa ymmärtää. Nimittäin ympäristöministeri Niinistö tekee parhaansa, että EU:n päästöhuutokauppamarkkinat kehittyvät siihen suuntaan, että päästöjä todella vähennetään, mikä tarkoittaa sitä, että päästöoikeuksien hinnan tulee olla nykyistä korkeampi ja sitä kautta myös Suomen valtion kassaan tulee päästöhuutokauppatuloja. Hallitus on vähintään kolmeen kertaan vahvistanut sen, että se tulee ohjaamaan näitä päästöhuutokauppatuloja myöskin kehitysyhteistyöhön, koska me olemme nyt jääneet siltä meidän kansainväliseltä sitoumukseltamme, 0,7 prosentin uralta, jälkeen.

On aivan normaalia, että näitä päästöhuutokauppatuloja käytetään paitsi kotimaisiin ilmastotoimiin myös kansainvälisiin toimiin. Yksi Suomen kehitysyhteistyön uusi periaate on läpileikkaavana ilmastokestävyys, eli tulen kehitysministerinä tekemään myöskin kaikkeni, että meidän kaikki kehitysyhteistyömme on ilmastokestävää. Mutta haluan nyt eduskunnalle kuitenkin kertoa, että kansainväliset (Puhemies koputtaa) ilmastorahoitussitoumukset tulevat meidän kehitysyhteistyösitoumuksiemme päälle. Meidän täytyy tulevina vuosina löytää tähän lisää rahaa, jos haluamme kantaa osamme kansainvälisistä velvoitteista.

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Edustaja Tiilikainen aivan oikein puhui siitä, että päästökaupan tarkoitus on myös vauhdittaa vihreän talouden investointeja ja edistää uusien työpaikkojen luomista vähäpäästöiselle sektorille. Euroopan komissio on todennut, että meillä on kehittämistarpeita uuden päästökauppakauden alkaessa ensi vuoden alussa siinä, että hiilen hinta oikeasti ohjaa näihin investointeihin. Me olemme hallituksessa arvioineet sitä, että komissio on tehnyt kuusi toimenpide-ehdotusta, joiden pohjalta varmistetaan, että markkinat toimivat kunnolla ja että hiilen hinta olisi kohtuullinen. Me pidämme komission analyysia oikeansuuntaisena, ja kevään kuluessa arvioidaan, millä tavoin varmistetaan markkinoiden toimivuus, jolloin myös tämä tuloutuskysymys tulee liittymään siihen.

On myös olennaista muistaa se, että ilmastorahoituksessa lähivuosina kansainvälisten päästövähennysvelvoitteiden kaikkien maiden osalta noustessa — siihen pyritään — on etsittävä ratkaisuja, kuinka ilmastorahoituksen avulla vahvistetaan kehitysmaiden teknologista kehitystä, ja silloin ilmastorahoitus on luonteva ja kasvava osa kehitysyhteistyötä.