Peter Östman /kd:

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi haluan kiittää Suomen keskustaa vastuullisesta toiminnasta äskeisessä äänestyksessä. (Eduskunnasta: Oho, oho! — Hälinää) Myönnettäköön, myönnettäköön, käsittelyssä oleva sopimus ei ole ongelmaton. Mutta pelleilyllä asioita ei ratkaista. (Markus Mustajärvi: Kuka tässä on pelleillyt?) Suomen hallituksella ja eduskunnalla on suuri vastuu valvoa, analysoida ja päättää eurokriisiin liittyvissä kysymyksissä siitä, mikä on toisaalta Suomen kansallinen etu ja toisaalta myös koko euroalueen etu pitkällä tähtäimellä.

Arvoisa puhemies! Koko velka- ja finanssikriisin aikana olemme julkisessa keskustelussa, myöskin tässä salikeskustelussa, kerta toisensa jälkeen saaneet kuulla moitteita siitä, miten eteläisen Euroopan jäsenmaat ovat hoitaneet talouttaan holtittomasti. Lisäksi olemme lukuisia kertoja syyttäneet pankkisektoria löysästä lainapolitiikasta. Mistä tämä kertoo? Kun nykyistä Emu-järjestelmää luotiin, ei osattu ennakoida nyt vallitsevaa tilannetta. Siksi Emun kehittäminen vaatii useita toimenpiteitä, jotta saadaan luottamus palautumaan. Tässä kehitystyössä hallituksen esitys talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdystä sopimuksesta on yksi työkalu.

Arvoisa puhemies! Niin kuin alussa totesin, esitys ei ole ongelmaton, mutta se on työkaluna parempi kuin nykyiset ohjausjärjestelmät.

Pietari Jääskeläinen /ps:

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset kannattavat vastuullista talouspolitiikkaa. Emme voi hyväksyä sellaisia talousliitto Emua vahvistavia sopimuksia, joissa Suomen talouspoliittista itsenäisyyttä annetaan talouskurin varjolla pois. Brysselin herrojen kokonaispakettiin kuuluvat Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Herman Van Rompuyn ja hänen kannattajiensa ehdotelmat, jotka eivät tervehdytä Euroopan taloutta, eivät ratkaise eurokriisiä eivätkä vauhdita talouskasvua. Sen sijaan kyseiset suunnitelmat toteutuessaan tekisivät EU:sta liittovaltion, jonka keskeisiä piirteitä ovat syvä taloudellinen yhteisvastuu ja ylikansallinen päätöksentekovalta jopa budjettipolitiikassa. Esitetään jopa yhteistä budjettia ja valtiovarainministeriä.

Ehdotetun kaltainen pankkiunioni ei ole hyväksyttävissä. Jos komission kaavailema pankkiunioni toteutuisi, se johtaisi liittovaltiokehitykseen ja aiheuttaisi merkittäviä lisäkustannuksia suomalaisille veronmaksajille. Pankkivalvonnan tiukentaminen on kannatettavaa, mutta siitä ei saa seurata yhteisvastuuta pankkikriisin kustannuksista. Kannatamme yhteistyön lisäämistä pankkivalvonnassa, mutta emme voi hyväksyä euroalueen yhteistä talletussuojaa emmekä kriisinratkaisurahastoa. Koska nämä kaikki kolme linkittyvät kiinteästi toisiinsa, niitä ei voi päättää erikseen. Pitää katsoa kokonaisuus ennen lopullista päätöksen tekemistä.

EU:n sisämarkkinoiden tasavertaisen kilpailun kannalta on ongelmallista, että yhteiseen pankkivalvontaan ei ole tulossa kaikkia EU-maita. Perussuomalaisten mielestä on varmistettava se, että pankkiunioni ei heikennä suomalaisten rahoituslaitosten kilpailukykyä EU:n sisämarkkinoilla. EKP:n riippumattomuuden kannalta on ongelmallista, että pankkivalvonta on tarkoitus liittää sen yhteyteen. Rahapolitiikasta päättävän elimen ei tulisi joutua valvomaan myös pankkisektoria, jonka tehtävänä on rahapolitiikan käytännön toteuttaminen. Tällöin on olemassa vaara, että tehtävät menevät sekaisin ja pankkivalvontaa höllennetään rahapoliittisista syistä.

Aikataulu yhteisen pankkivalvonnan käyttöönottoon on liian tiukka. Ottaen huomioon valvottavien pankkien määrän, yli 6 000, valvonta-alueen laajuuden sekä heterogeenisyyden, aikaa toimivan valvontaorganisaation rakentamiseen on syytä varata runsaasti. Looginen syy asian kiireelliseen valmisteluun on saada edes jonkinnäköinen yhteinen pankkivalvonta mahdollisimman nopeasti pystyyn, jotta viime kesäkuun huippukokouksen asettama reunaehto EVM:n suoraan pankkitukeen täyttyisi. Pankkiunionin päätarkoitus ei siis ole pankkien valvonnan parantaminen vaan suomalaistenkin veronmaksajien saaminen mukaan kriisimaiden pankkien suoraan pääomittamiseen, pankkitukeen.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun finanssikriisi tuli Eurooppaan, ensiapua lähdettiin antamaan niille, jotka olivat suurimmassa vaarassa, rakennettiin myöskin valleja tämän kriisin leviämistä varten, jäätiin odottamaan, riittävätkö nämä toimet patoamaan sitä kriisiä, mikä Eurooppaan tuli. Aika nopeasti jo keväällä 2011 nähtiin, että nämä toimet eivät riitä. Monet niistä maista, erityisesti ensimmäisenä Kreikka, jonka piti saada taloutensa kuntoon, eivät meinanneetkaan sitä saada. Monet mittarit veivät kaiken aikaa punaiselle ja punaiselle. Kreikkaa ja muita näitä kriisimaita roikotettiin kaiken aikaa kuitenkin mukana, käymättä niitä tarkemmin tässä läpi, erilaisilla ratkaisuilla kuukausi toisensa jälkeen. Tultiin tilanteeseen, jossa kriisirahasto ERVV:n mitaksi alun perin sovittu lainanantokapasiteetti 440 miljardia euroa nostettiin 500 miljardiin ja sitten myöhemmässä vaiheessa, kun nämä toimet eivät riittäneet, päätettiin nostaa lainanhoitokapasiteetti aina 700 miljardiin euroon asti viime syksynä. (Kari Rajamäki: Just vaalien alla!) Kun tämä päätös tehtiin, monet silloin tulivat tuolta Brysselistä ja kertoivat, että nyt on tehty sellaiset ratkaisut, että näillä tämä kriisi talttuu. Kuitenkin jo muutaman päivän tai viikon kuluttua kävi selväksi, että ei taltu. Korot lähtivät nousemaan Espanjassa ja eräissä muissakin maissa, Italiassa. Kaikki me muistamme tämän. Oli vaara, että nyt tulee pahaa jälkeä. Siinä tilanteessa Euroopan keskuspankki tuli kuvioihin mukaan, teki päätöksen, että tapahtui mitä tapahtui, Euroopan keskuspankki panee seteleitä liikkeelle niin paljon, että äkkikriisiä, äkkikuolemaa ei millekään maalle voi tulla, että joka tapauksessa kaikissa oloissa EKP on viimekätinen toimija, joka vastaa siitä, että syvää äkkikriisiä ei pääse tulemaan.

EKP:n näin kuvioihin mukaan tuleminen merkitsi käytännössä sitä, että saatiin aikaikkunaa venytettyä huomattavasti pitemmälle, ja nyt me olemme tällä hetkelläkin tuon aikaikkunan alkupäässä, ja sen kuluessa nyt tämä esitys, arvoisa puhemies, liittyy tähän uuteen aikaikkunaan omalta osaltaan.

Tämän aikaikkunan puitteissa voidaan sanoa, että on käynnistetty oikeastaan luonteeltaan kahdenlaisia toimenpiteitä: Yhtäältä toimia, joilla tätä kriisiä, joka koskee muutamia kriisimaita, siirretään pala palalta kaikkien euromaiden yhteisvastuulle. Tämäntyyppisistä toimista on monta esimerkkiä. Toiseksi kategoriatoimia, joita tämän aikaikkunan puitteissa ollaan tekemässä, ovat ne toimet, jotka syventävät eurooppalaista integraatiota pala palalta monella eri osa-alueella. Tämä esitys liittyy nimenomaan myöskin tähän.

Käymättä läpi nyt sen yhteisvastuullisen taakan laajentamista, koska se ei ole ihan välittömästi tätä osaa, keskityn nyt nimenomaan niihin toimiin, jotka merkitsevät integraation syventämistä, ja tavallaan siinä kontekstissa arvioin tätä hallituksen nyt tässä käsittelyssä olevaa esitystä.

Tänä aamuna viimeksi on tuolla Brysselissä löydetty yhteisymmärrys pankkiunionista, Rompuyn, neljän puheenjohtajan ja sitten niin sanotun blueprint-paperin, kaikissa näissä papereissa hahmotellaan nyt näitä lyhyen ajan toimia, keskipitkän ajan toimia ja sitten pitkän aikatähtäyksen toimia. Pankkiunioni, fiskaaliunioni, talousunioni ja poliittinen unioni: neljä eri stradaa, joilla jokaisella otetaan askeleita. Mihin suuntaan? Stabiilin tilanteen vakiintumiseenko vai taaksepäin integraatiota viemään? Ei, vaan nimenomaan kaikilla näillä aloilla otetaan askeleita integraation syventämiseksi.

Pankkiunionin osalta nyt on syntynyt sopimus, jossa pankkivalvonnasta, hyvä asia, periaatteessa sovitaan. No, siinäkin on monta kohtaa, jotka ovat vielä auki, jotka eivät kaikin osin tyydytä, mutta periaatteessa valvonta, kun kerran ollaan samassa valuutassa, on kuitenkin ihan hyvä. Mutta esimerkkinä vain päätöksenteko, kun se on EKP:n kyljessä, jossa jokaisella maalla on periaatteessa sama äänimäärä, niin nyt kuitenkaan tässä pankkivalvonnan osalta ei noudatetakaan tätä samaa periaatetta siinä tehtävissä ratkaisuissa vaan ihan toisenlaista periaatetta. Mutta periaatteessa valvonta on hyvä.

Sen sijaan, arvoisa puhemies, huono osa tätä ratkaisukokonaisuutta pankkiunionista on se, että samalla kun päätetään valvonnasta, samalla kun sovitaan, että on lääkäri, joka tutkii potilaan ja katsoo, mikä on diagnoosi, samalla ei kuitenkaan päätetä siitä, miten valvonnan tuloksena tunnistettavat ongelmat aiotaan hoitaa. Ei päätetä kriisin selvitysjärjestelmästä. Siis on lääkäri, sovitaan, kuka analysoi potilaan, mutta ei ole sitä varsinaista lääketieteellistä hoitoa, niitä hoitotoimenpiteitä. Niistä ei päätetä eikä siitä, kuka maksaa ne hoitotoimenpiteet, joilla sen diagnosoinnin seurauksena todettu sairaus aiotaan hoitaa. Tämä on tämän pankkiunionin tavallaan tämmöinen vaje, mikä tässä ratkaisussa syntyy. Sovitaan kylläkin valvonnasta, mutta ei sovita samanaikaisesti siitä, mistä pitäisi sopia, siitä kriisien ratkaisun järjestelmästä tai talletussuojajärjestelmästä, josta pitäisi samalla kertaa sopia.

Arvoisa puhemies! Käymättä näitä kaikkia asioita läpi, käyn läpi tässä yhteydessä näistä muutaman sellaisen, siis vähän erityyppisen asian, jotka liittyvät kuitenkin sillä tavalla elimellisesti toisiinsa, että niissä kaikissa otetaan kuitenkin askeleita eteenpäin kohti integraation syventämistä, ja niistä eri raiteilla otettavista askeleista, kun ne vievät samaan suuntaan, kokonaisvaikutus tämän integraation syventymisen kannalta on kyllä sitten aika merkittävä.

Pankkiunionin ohella finanssiunionin rakentamisessa ollaan nyt tietyssä vaiheessa. Tämä esitys liittyy siihen. Ajatus siitä, että aletaan valvoa entistä paremmin eri jäsenmaitten finanssipolitiikkaa, koordinoimaan, valvomaan, yhteensovittamaan ja rakentamaan tälle metodille, tälle menettelylle, imperatiivinen toimintamuoto, siis ajatus siitä, että me sovimme periaatteista, mitä kriteereitä eri maiden finanssipolitiikan pitää täyttää, ja jos ei täytäkään, niin sitten sovitaan siitä, että suvereenin maan, eurovaltion, omiin ratkaisuihin voi puuttua EU-tuomioistuin omilla päätöksillään. Tämä on erittäin suuri periaatteellinen muutos siihen nähden, miten tähän saakka tätä koordinaatiota ja yhteensovitusta on käytännössä noudatettu.

Toinen seikka, joka liittyy, arvoisa puhemies, tähän esitykseen, on se, että jos sovitaan pelisäännöistä, minkä mukaan pitäisi toimia, niin kuin sovittiin tietyistä kriteereistä silloin, kun Emu pantiin liikkeelle, kriteerit olivat aika selvät silloin, mutta se valvonta oli epäselvä, nyt tässä idea on se, että nyt se kriteeri on epäselvä, ja vaikka valvonta olisikin selvä, niin kun on epäselvä se kriteeri, mitä aiotaan käyttää, niin lopputulos välttämättä ei ole kovin hyvä. Mitä tarkoitan? Sitä, että on erittäin vaikea päästä selville, mitä ja minkälainen oikein on tämän rakenteellisen alijäämän laskentamalli. Osaako joku selittää, minkälainen se on? Aina kenen tahansa ja minkä tahansa toimijan, jonka pitää noudattaa jotain pelisääntöä, pitäisi periaatteessa, ennen kuin alkaa sukeltaa siihen aikaan, jossa pelisääntöä noudatetaan, etukäteen tietää, mikä on se kriteeri, jolla mitataan, miten toimit siinä edessä olevassa aikaikkunassa. Nyt jälkikäteen tiedetään, vasta päästään arvioimaan se, mikä oikein se kriteeri oli ja pystymmekö sitä noudattamaan tai elämään sen kriteerin mukaan vai ei. Tässä mielessä ei ole kysymys hyvästä hallinnosta vaan vähän epämääräisestä järjestelystä.

Vaikka periaatteessa siis kannatan sitä, että tällainen yhteinen tietyn mittainen kontrollikin tai yhteensovitus on periaatteessa paikallaan, niin kahden seikan vuoksi — tämän äsken sanotun epämääräisyyden vuoksi ja toisaalta siitä syystä, että tämä esitys liittyy yhtenä osana moniin samansukuisiin toimiin, jotka kaikki merkitsevät integraation syventämistä tähän kokonaisuuteen — on vaikea tätä esitystä, arvoisa puhemies, kaiken kaikkinensa hyväksyä. Kun tämän lisäksi sitten finanssipolitiikan, tavallaan yhteisen finanssipolitiikan, syventämisessä ollaan valmistelemassa ihan uudentyyppisiä asioita, niin myöskin sitten se, mitä nyt ollaan tänään juuri tuolla Brysselissä valmistelemassa tulevia aikoja varten, vielä on sellainen lisä, joka on pakosti otettava siihen punnintaan, jossa kokonaispunninnassa arvioidaan nyt käsittelyssä olevaa esitystä. Mitä tarkoitan? Yksi niistä Rompuyn, kolmen puheenjohtajan ja blueprint-paperin esityksistä on idea rakentaa tällainen, hienosti sanottuna, yhteinen rahoituskapasiteetti. No, kun puhutaan yhteisestä rahoituskapasiteetista, yhtäkkiä voi ajatella, että no, ei se nyt ainakaan mikään budjetti ole, että se on joku semmoinen muu kuin budjetti. Siinä ei ole kysymys mistään muusta kuin yhteisestä eurooppalaisesta budjetista. Se on yhteisrahoitteinen järjestely, jolla yhteisesti rahoitetaan joku juttu, joka jostakin jutusta rahoitetaan. Siinä on kolme pääasiallista kohdetta, mitä sillä on tarkoitus rahoittaa: joko rakenteellisia uudistuksia yksittäisissä jäsenmaissa tai näitä epäsymmetrisiä sokkeja, siis että jotain maata kohtaa joku talouden ilmiö voimakkaammin kuin jotain toista euromaata, tai kolmantena suhdannevaihteluita aiotaan sillä rahoittaa. On hyvä, että Suomen hallitus ei hyväksy sitä, että suhdannevaihteluita rahoitetaan. Mutta Suomen hallitus jättää oven auki sille, että tällä yhteisellä rahoituskapasiteetilla voidaan rahoittaa näitä rakenneuudistuksia.

Arvoisa puhemies! Kun tällaisille mahdollisuuksille edes jätetään ovi avoimeksi, niin kuin se hyvin selvästi jätetään avoimeksi, se on lisäpunnus tavallaan siinä kokonaisarvioinnin vaakastossa, josta minä ainakin arvioin myös nyt käsiteltävänä olevaa asiaa. (Miapetra Kumpula-Natri: Ottaisitko, Pekkarinen, Suomen pois päättävistä pöydistä?)

Arvoisa puhemies! Oma lukunsa ovat sitten vielä monet muut talousunionin syventämiseen liittyvät toimet, ajanpuutteen vuoksi en niihin kajoa enempää, lisäksi myös poliittisen unionin syventämiseen liittyvät toimet. Kaikkien niitten yhteinen nimittäjä on se, että ne merkitsevät integraation syventymistä myös toteutuessaan.

Arvoisa puhemies! — Kun siellä suuren valiokunnan puheenjohtajan kirkkaan äänen kuulin, en malta olla siihen sanomatta sen verran: minä annan tunnustuksen suuren valiokunnan puheenjohtajalle.

Okei. Kun se on ohi, niin minä kysyn. (Ben Zyskowicz: Hän pääsi juuri asiaan!)

Arvoisa puhemies! Kysyin äsken pääsihteeriltä, onko tässä aikarajoitetta, mutta hän sanoi, ettei ole. Mutta minä noudatan tietysti puhemiehen tahtoa ja lopetan puheenvuoroni.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Me olemme todella käyneet aika nopean ja monella tavalla kyllä hallitsemattoman kehityskulun toukokuusta 2010, jolloin tuotiin silloisen hallituksen epätodennäköisenä pitämä Kreikka-lainatakaus 1,6 miljardia tänne ja samoin Euroopan rahoitusvakausväline kesäkuussa 2010. Tältä osin edustaja Pekkarinen, joka kovin lennokkaasti tulevaisuutta rakentaa, tyylikkäästi kyllä unohtaa sen, miten häpeällinen oli se käsittely silloisessa eduskunnassa. Sosialidemokraatit esittivät muun muassa valtiovarainvaliokunnassa ERVV:n lähettämistä perustuslakivaliokuntaan, ja äänestyksellä hallituspuolueet estivät näin vakavan moraalikatokattauksen perustuslaillisen käsittelyn.

Keskityn nimenomaan enemmän tähän eduskunnan budjettivallan ja perustuslain pohdintaan, jota nyt valtiovarainvaliokunnassa sosialidemokraatit ovat vakavasti tehneet. Sinänsä täytyy sanoa, että uuden hallituksen aloitettua on selvästi tämän kasinokapitalismin hallintaa pyritty aikaansaamaan niin, että veronmaksajien ja Suomen riskiä pienennetään ja sijoittajien vastuuta korostetaan. Halutaan kieltäytyä yhteisvastuusta, veloista, joka lisäisi juuri moraalikatoa, kun sen seurauksena maa tai pankki voisi ottaa suurempia riskejä. Valitettavasti vain hallitusohjelman rahoitusmarkkinavero ym. eurooppalaiset toteutukset kaadettiin. Nekin kuuluivat sosialidemokraattien tavoitteistoon saada kansanvaltaa rahavallan sijaan ja puuttua tämän kriisin syihin.

Haluan lyhyesti käydä läpi nyt tätä taustaa. Nythän periaatteessa on tietysti hyvä ohjeistaa jäsenmaita kohti budjettitasapainoa, mutta on erittäin vakava asia Suomen kohdalla, jos joudutaan tilanteisiin, joissa epäsymmetriset syklit, meidän teollisuuden, meidän suhdannepolitiikan liikkumavara lukitaan talouspolitiikkaan niin, ettemme pysty puolustautumaan kansallisesti. Tämän takia tämän asian käsittely ei ole lainkaan ollut sosialidemokraateille myöskään valtiovarainvaliokunnassa mikään rutiiniasia.

Ensinnäkin lakiin kirjattu sitoumus voi osoittautua Suomen kohdalla ajoittain aika tiukaksi rajoitteeksi, joka ei ole edes tarpeellinen. Suurilla alijäämillä, ajoittaisilla, ei ole kovin suurta väliä, jos velkataso pidetään kohtuullisena. Sitten täytyy korostaa, että jotta etelän maiden ylivelkaantuminen voidaan estää jatkossa, kontrollit ovat varmaan sinänsä välttämättömiä, mutta esimerkiksi Kreikkaa lukuun ottamatta nykyisetkään ongelmat eivät johdu valtioiden velkaantumisesta vaan yksityisen sektorin velkaantumisesta, jota taas valtioiden voi olla vaikea rajoittaa.

Se, että budjetit pitäisi käyttää jossain ulkomailla hyväksyttävänä, on aika vakava periaate mennä hyväksymään. Se istuu huonosti kansanvaltaan ja demokratiaan ja pohjoismaiseen kansanvallan perinteeseen. Tämä on taustalla hyvä muistaa, ja tämän takia muun muassa on valtiovarainvaliokunnassa tätä asiaa kriittisesti arvioitu. Ensinnäkin on tärkeä tämä finanssipoliittinen neuvosto, jolla halutaan vahvistaa riippumatonta asiantuntijoista koostuvaa finanssipoliittista osaamista, joka tukee VTV:n osaamista. Sanotaan nyt suoraan, että muutamaa puolipäivätoimista komission virkamiestä paremmin varmasti osaavat tuoda kansallisen edun valvontaa mukaan, ja tältä osin oli hyvä, että puheenjohtaja Sasin ja sosialidemokraattien yhteinen linjaus myös valtiovarainvaliokunnan hallitusryhmien toimesta selkeästi täällä todetaan.

Tästä valtiovarainvaliokunnan käsittelystä. Perustuslakivaliokunnan lausunto jätti toivomisen varaa perustuslaillisen analyysin suhteen. Esimerkiksi tämä 37/2012 ei kirjoittanut auki budjettivallan kaventamiseen johtavan sopimuksen oikeusperustaa siltä osin kuin sopimusmääräykset menevät pidemmälle kuin Suomea jo sitova vakaus- ja kasvusopimus, jonka aikanaan on todettu olevan perussopimuksen ja perustuslain mukainen.

Kun tässä valmisteluvaiheen 24/2011 tilanteessakin pidettiin tärkeänä, että näitä uusia velvoitteita jäsenvaltioille pohditaan, niin 2011 täällä lausunnossa nimenomaan katsottiin: "Tältä osin jatkovalmistelussa on kuitenkin syytä kiinnittää erityistä huomiota uuden ja melko tulkinnanvaraisen SEUT 136 artiklan käyttöön - -". Nyt tässä 37-lausunnossa se ei totea oikeusperustasta tältä osin mitään.

Myöskään tarpeellista tulkintaa sinänsä auki kirjoitettujen uusien velvoitteiden merkittävyydestä ei kuitenkaan juuri käydä tai ainakaan selosteta auki tässä uusimmassa lausunnossa. Erityisesti tämä oikeusperusta on kirjoitettu auki ainoastaan tuomioistuimen toimivallan laajentamisen osalta.

Kun 2010 perustuslakivaliokunta totesi, edellytti, että "ehdotusten jatkokäsittelyssä on syytä varmistua siitä, että säännöksiä mahdollisesti muutettaessa oikeusperustojen riittävyyteen ja asianmukaisuuteen kiinnitetään erityistä huomiota", niin tähän liittyy valtiovarainvaliokunnan nyt eri vaiheessa ottama kanta siitä, että kun on vaara, että aikaisemmat takaukset — Kreikka mitä ilmeisemmin, mitä piti silloinen hallitus epätodennäköisenä, että laina edes tarvitaan — aiheuttavat meille myöskin valtion talouden kestävyyteen mahdollisesti meidän hyvinvoinnin ja myöskin koko talouden rahoitukseen selviä riskejä, niin on selvää, että tältä osin nämä budjettivaltaan liittyvät kysymykset ovat erittäin tärkeitä valtiovarainvaliokunnan taholta myöskin budjettivallan näkökulmasta ottaa eteenpäin. On nimenomaan tämmöinen liu’uttamisen, vähä vähältä pala -strategian vaara, minkä takia oli myös hyvä, että valtiovarainvaliokunta kävi vielä perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan kanssa eilen aamulla tätä asiaa läpi.

Puheenjohtaja Sasin kanssa saimme erittäin vahvasti kansanvallan, eduskunnan budjettivallan ja kansallisen talouspolitiikan näkökulmasta myöskin selvät linjaukset, jotka kaikki muuten menevät kirkkaasti ohi keskustan vastalauseen. Se oli monta päivää jäljessä tässä prosessissa ja jäi valitettavasti eiliseen tai toissapäivään. Nimittäin selvästi todetaan, että vaikka nykyisen vakaus- ja kasvusopimuksen velvoitteisiin ja rajoituksiin verrattuna lisärajoituksia ei pidettäisikään yksittäisinä muutoksina valtiosääntöoikeudelliselta kannalta ja merkittävinä, ne tosiasiallisesti kaventavat tuntuvasti eduskunnan budjettipolitiikan vaihtoehtoja tietyissä suhdannetilanteissa. Tämän takia eduskunta edellyttää, että vaiheittaisten muutosten kumulatiivinen vaikutus eduskunnan budjettivaltaan sekä kansalliseen suvereniteettiin on otettava korostetun huolellisesti huomioon, jos EU-sääntelyä jatkossa aiotaan edelleen vahvistaa kansallista päätöksentekoa rajoittavalla tavalla. Tämä on erittäin tärkeä asia, nimenomaan että uutta normistoa sovelletaan Suomen perustuslakia ja sen mukaista vallan kolmijakoa kunnioittavalla tavalla. Eduskunnan budjettivallan ja kansanvallan turvaamisen on mahdollistettava riittävä suhdannepoliittinen itsemääräämisoikeus.

Kyllä nyt ollaan selvästi rajalla. Nyt on selvästi kansallisen toimintakyvyn osalta katsottava kokonaisuutta. Ei voida mennä pikkuhiljaa eteenpäin. Olen sanonut täällä viime keväänä tästä virityksestä, että sellaista tilannetta, jossa Suomen talouspoliittinen itsenäisyys, kansallinen toimintakyky, eduskunnan budjettivalta, siirtyisi Venäjän autonomiaa huonompaan aikaan, ei ole hyväksyttävissä. Näillä valtiovarainvaliokunnan hallitusryhmien ja toivon mukaan eduskunnan nyt yhteisellä rajapyykillä ja otteella on nyt todella hallituksen ja perustuslakivaliokunnan tältä osin erityisesti seurattava tarkkaavaisuudella jatkovaiheita.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen hyväksymisestä on todellinen ja vakava uhka suomalaisten itsenäiselle päätösvallalle. Nyt on viimeinen hetki herätä huomaamaan, että Suomen itsenäistä päätösvaltaa viedään Brysselin yön pimeyteen, ainakin huippukokousten suuret päätökset kun tunnutaan tehtävän siellä nimenomaan yön pimeinä tunteina, kuten myös viime yönä yhteiseurooppalaisesta pankkivalvonnasta.

On syytä painottaen todeta, että Suomen ei ole pakko tätä sopimusta ratifioida. Sopimus tulee voimaan, mikäli kaksitoista euroalueeseen kuuluvaa osapuolta on tammikuun 2013 alkuun mennessä tallettanut ratifioimiskirjansa. Toinen huomionarvoinen seikka on se, että peruutusvaihdetta ei ole. Tätä sopimusta ei voida irtisanoa.

Arvoisa puhemies! Tätä esitystä on käsitelty muun muassa valtiovarainvaliokunnassa. Valiokunnan kannanotossa todettiin, ettei tämä sopimus ratkaise akuuttia talous- ja velkakriisiä. Lisäksi valiokunta korostaa, että finanssipoliittiset tavoitteet eivät ole tällä hetkellä Suomen kannalta ongelmallisia. Miksi siis Suomen pitäisi tämä sopimus ratifioida? Sopimuksen ratifiointi pitää kohdistaa nimenomaan niihin kriisimaihin, joilla niitä ongelmia on. Suomi ei vielä ole kriisimaa. Me emme siis tarvitse EU:ta tai komissiota vahvistamaan markkinoiden luottamusta siihen, että maamme harjoittaa vastuullista talouspolitiikkaa.

Perussuomalaiset puoltavat talouskurin vahvistamista erityisesti kriisimaiden kohdalla. Muun muassa Kreikalle annettiin tiukkoja ehtoja sopeutusohjelmansa rahoittamiseksi ja tukipakettien saamiseksi. Käytäntö on kuitenkin jo osoittanut, että kun ehdot eivät täyty, niin muutetaan ehtoja, jotta tukipaketit voidaan silti maksaa. Euroryhmä on juuri päättänyt seuraavan tukipaketin maksamisesta.

Arvoisa puhemies! EU:ssa kehitetään uusia sopimuksia toinen toisensa perään. Kun voimassa olevien sopimusten raja-arvot paukkuvat, niin tehdään uusia mieleisemmillä kriteereillä. Perinteiden mukaan siis tämäkään sopimus ei todellakaan tule jäämään viimeiseksi. Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Herman Van Rompuyn joulukuun alussa antaman raportin mukaan yhä syvemmälle taloudelliseen yhteisvastuuseen vieviä sopimuksia on tulossa.

Aivan aiheellisesti valtiovarainvaliokunta kantaa sopimuksesta antamassaan mietinnössä huolta siitä, ettei komissiolla ole riittävän syvällistä asiantuntemusta jäsenmaiden talouden tunnuslukujen arviointiin.

Arvoisa puhemies! EU:n keskiössä ei uskalleta, vai pitäisikö sanoa, ettei kehdata, myöntää, että nyt olisi viimein aika nostaa kädet ylös ja todeta, että tämä valittu tie ei toimi. Näin ei kuitenkaan tehdä, koska Euroopan unionin poliittisten kasvojen menettämistä pelätään. Mutta tällä pelolla on jo niin suuri hinta, että suomalaisilla ei siihen yksinkertaisesti ole varaa.

Tämä sopimus talousunionin vahvistamisesta on valtiosopimus, joten se on joko hyväksyttävä tai hylättävä. Valtiovarainvaliokunnassa perussuomalaisten kansanedustajien vastalauseessa ehdotettiinkin tämän lakiehdotuksen hylkäämistä.

Arvoisa puhemies! Nyt olisi jo aika aloittaa laaja-alainen kansalaiskeskustelu euroalueen integraatiosta ja ennen kaikkea siitä, miten syvälle olemme valmiit integraatiossa menemään. Kansalaiskeskustelun lopuksi olisi syytä järjestää neuvoa-antava kansanäänestys, sillä vuoden 94 EU-jäsenyysäänestyksessä ei todellakaan annettu mandaattia laaja-alaisen talouspoliittisen vallan siirtoon EU:lle.

Tom Packalén /ps:

Arvoisa herra puhemies! Eurooppa on kriisissä, ja Suomen demokratia on kriisissä. Hallitus on sitomassa Suomea entistä syvemmälle Euroopan liittovaltioon ja rahaunioniin. On moraalisesti todella arveluttavaa, jos hallitus ajaa Suomen vähä vähältä niin syvälle EU:n ja euron mustaan aukkoon, että tulevatkaan hallitukset eivät sieltä löytäisi takaisin itsenäiseen Suomeen. Nykyinen hallitus tuntuu jatkuvalla syötöllä allekirjoittavan sopimuksia, joita he eivät täysin ymmärrä ja jotka ovat niin epäselviä, että parhaat juristitkaan eivät pysty sanomaan, miten leväperäisesti avoimeksi jätettyjä pykäliä tulkitaan, kun ne päätyvät EU-tuomioistuimeen.

Arvoisa herra puhemies! Nyt on viimeinen hetki herätä tästä pahasta unesta ja lopettaa tämä hölmöily. Suomen on oltava demokratia jatkossakin.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kysymys on toistaiseksi lyhyen parlamentaarikkourani merkittävimmästä talouspoliittisesta linjauksesta, jolla on kauaskantoiset seuraukset. Kaikkinensa on kyse rauhan ajan historiamme keskeisestä linjauksesta.

Nyt voidaan kysyä perustellusti, miksi tässä salissa ei aikaisemmin tätä keskustelua ole käyty. Kun tämä asia oli lähetekeskustelussa, oli myöhä ilta ja merkittävää keskustelua ei päässyt tuolloin syntymään, eikä tämän asian ympärillä ole julkisuudessa käyty myöskään kansalaiskeskustelua riittävässä määrin.

Missä olet, EU, missä olet, Eurooppa, voidaan perustellusti kysyä. Toistaako historia itseään? Olin hiljattain katsomassa teatterissa Mika Waltarin 1930-lukua kuvaavaa näytelmää, joka oli nimeltään Yö yli Euroopan. Jälleen on yö Euroopan yllä. (Kari Rajamäen välihuuto) — Se näytelmä oli nimenomaan äärimmäisyyksien, äärimmäisten totuuksien, totuuden omistajien vuoropuhelua, ja samanlaisia totuuden omistajia tuntuu Euroopan eliitti nyt olevan, edustaja Rajamäki.

Missä olet, Eurooppa? (Eduskunnasta: Hukassa!) Edesmenneen itäisen naapurimme päämiehen Boris Nikolajevitš Jeltsinin väitetään sanoneen, että maamme on ollut pitkään kuilun partaalla mutta nyt uskallamme ottaa ratkaisevan askeleen eteenpäin. (Naurua) EU on nyt samanlaisessa tilanteessa. Hyvin usein tämän talous- ja rahaliiton vakaussopimuksen ympärillä käydyssä keskustelussa on puhuttu viipalointitaktiikasta. Tämän ilmaisun historiahan vie sodanjälkeiseen Unkariin. Kun kommunistit Mátyás Rákosin johdolla nousivat valtaan, puhuttiin salamitaktiikasta: pala palalta otettiin valtaa, valloitettiin avainpaikat, ja sitten yhteiskunta oli kommunistisen diktatuurin hallinnassa. Meillä perustuslakivaliokunnassa, vaikka siellä on jätetty eriäviä mielipiteitä, perustuslakivaliokunnan enemmistö on katsonut, että yksittäiset askeleet ovat olleet vain vähäisiä vallansiirtoja ja eivät näin riko perustuslakia. Todellisuudessa perustuslakimme rajoja on testattu ja koeteltu, ja silloin, kun Suomen kansa äänesti EU-jäsenyydestä 1994, ei varmasti oletettu, että 18 vuoden kuluttua ollaan tällaisessa tilanteessa, ja silloinen perustuslaki ei olisi tällaista tilannetta edes mahdollistanut. Perustuslakia piti uudistaa myös tämän vuoksi.

Edustaja Sasi, valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja, aivan oikein sanoi, että rakenteellisen alijäämän arviointi on vaikeaa. Niin se on. Se ei ole rakettitiedettä, se on lähinnä salatiedettä eikä perustu mihinkään faktoihin vaan on enemmän tai vähemmän jonkin sortin unelmahöttöä. Naivismi ei ole poliittinen aatesuunta, on eräiden edustajien toimesta tässä salissa joskus sanottu. Syvää naivismia on olettaa, että esimerkiksi Ranska tai Italia kykenisi noudattamaan tätä sopimusta.

Tämä sopimus tulee hylätä, ja EU-politiikasta tulee järjestää kansanäänestys. Minä ihmettelen, että Suomen Keskustan edustajia ei ole täällä salissa nyt tämän enempää. Samoin ihmetykseni oli, kun nämä paperit, valtiovarainvaliokunnan mietinnön, sain käsiini, miten ylimalkainen Suomen Keskustan vastalause on. Siinä ei ole mitään todellista substanssia. Sen sijaan perussuomalaiset ovat tässä vastalauseessaan perehtyneet asiaan perusteellisesti, kuten myös perustuslakivaliokunnan eriävässä mielipiteessään. Tämäkin asia ja äskeinen äänestyskäyttäytyminen, jota kristillisen liiton ryhmänjohtaja keskustan osalta ylisti, osoittavat, että keskusta on enemmän tai vähemmän hallituspuolue ilman ministerisalkkuja, hallituksen äänetön yhtiömies.

Arvoisa herra puhemies! On välttämätöntä, ennen kuin tästä asiasta päätetään, että tähän asiaan herätään, että käydään julkisuudessa kansalaiskeskustelua tästä asiasta. Tällaisia päätöksiä ei saa tehdä EU-eliitin toivomusten mukaisesti laput silmillä.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ensin haluan kiinnittää huomiota todellakin valtiovarainvaliokunnan vastalauseeseen, jossa perussuomalaisten valiokuntaryhmä on tehnyt ansiokkaan työn. Tämä kannattaa lukea, tässä on perusteet, tässä on nootitukset. Se on aivan eri tasoa kuin keskustan viisitoista riviä, ja sitten heillä on vielä täällä ehdotus, joka ei mitään hylkäystä esitä vaan edellyttää, että hallitus ryhtyy sellaisiin ja sellaisiin toimiin.

Miten tämä asia on nähtävä? Tämä asia on nähtävä siten kuin se on. Tämä koko onneton Kreikka-seikkailu ja siitä alkanut rahojen lappaaminen etelän helmaan alkoi Matti Vanhasen hallituksesta. (Eduskunnasta: Ohhoh!) Kyllä tämä on hämmästyttävää, se oli keskustan hallitus, kokoomus oli siellä apupuolueena ja kaikki muutkin apupuolueet. Silloin sosialidemokraateilla vielä tuntui olevan tolkkua. Te vastustitte tätä, puhumattakaan nyt vasemmistoliitosta.

Mitä on tapahtunut sen jälkeen? Kreikka ykkönen, Kreikka kakkonen, Kreikka kolmonen, juuri on lähtenyt 53 miljardia Kreikkaan. Tulevatko nämä rahat takaisin? No, eivät varmasti tule. Ne tullaan leikkaamaan, ja keskusta on tässä valmistautumassa siihen hikiseen iltapäivään, että kun niitä leikataan, niin he ovat olleet myöntämässä vakuudettomia — vakuudeton laina, mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa, että sillä lainalla ei ole total return swapin suomaa johdannaissopimuksen suojaa. Siis se ei mikään täysvakuus tietenkään ole vaan total return swap -johdannaissopimus.

Kun EU:ssa tulee ongelmia, mitä tapahtuu? Konklaavi kokoontuu Brysseliin, valvoo yön ja sanoo, että lisää Eurooppaa, ja sen jälkeen lähtevät laskut kansallisille hallituksille. Meillä on eurokomissio, meillä on europankit, kohta on euroverot, eurobondit, oli meillä joskus eurokommunismikin mutta ei ole onneksi enää.

Arvoisa puhemies! Kyllä täytyy sanoa, että Ruotsi on toista maata. Se osaa sanoa, että seurataan, katsellaan, tutkitaan, ja sitten kun he ovat seuranneet, katselleet ja tutkineet, niin he ovat päättäneet, että he eivät lähde tähän syvenevään integraatioon mukaan. Tänään tuli tieto, jonka mukaan Ruotsin kansasta 80 prosenttia vastustaisi eurovaluuttaan siirtymistä, vain 8,5 prosenttia kannattaisi. Se on puolet vähemmän kuin perussuomalaisten gallupkannatus. (Miapetra Kumpula-Natrin välihuuto) — Kyllä minä, edustaja, tiedän, että näin on asia, mutta nyt puhuin siitä isosta linjasta, mihin ollaan menossa, pankkiunionista, koska eihän tämä tähän jää, arvoisa suuren valiokunnan puheenjohtaja. Te tiedätte nämä asiat ja yön pimeinä hetkinä hikikarpalot otsalla tuskailette tämän asian kanssa niin kuin minäkin, ja tämähän meitä yhdistää.

Arvoisa puhemies! Ainoa, mikä on tässä todella selvä asia: meidän pitäisi palauttaa freedom to fail, oikeus epäonnistua, se on markkinataloutta. Minä olen kyllä ihmetellyt, missä vaiheessa kokoomuksesta tuli sosialistinen puolue. Se sosialisoi yhteiset velat koko kansan maksettavaksi. Täytyy kysyä, missä ihmeessä te olette markkinataloutenne oppineet. Ette ainakaan siellä, missä se on käytännössä toiminut. Oikeata sijoittajavastuuta on se, että kun sijoittaa väärin, menettää rahansa. Se voi tapahtua raviradalla, se voi tapahtua veikkauksessa, mutta se ei voi tapahtua Euroopan unionin velka-asioissa, koska jos sijoitat väärin, niin veronmaksajat maksavat. Tämä on pelkkää pankkitukea, jossa pelastetaan ranskalaisia ja saksalaisia pankkeja. Tässä ei pelasteta kreikkalaisia, ei pelasteta portugalilaisia, ei espanjalaisia, päinvastoin he kurjistuvat.

Arvoisa puhemies! Tällä kaulapannalla luodaan sellainen järjestelmä, että kun ihmiset ja kansat menevät labyrinttiin, ne eivät osaa sieltä ulos, eivät osaa ulos, ja tässä ei ole peruutusvaihdetta.

On kyllä käsittämätöntä, että Euroopassa ollaan siirtymässä siihen tilanteeseen, että ongelmat hoidetaan painamalla rahaa lisää. Jos minä tai joku teistä menisi autotallinsa nurkkaan painamaan lisää rahaa, niin sinitakkiset tulisivat ja veisivät niin, etteivät jalat maata tapaa. Mutta kun Euroopan keskuspankki tekee samaa, levittää setelikoneella tätä gospelia, niin ei tapahdu mitään.

Sitten olennaista: Kun meillä on ollut talous-, kasvu- ja vakaussopimus, siinä olivat valtion velkaantumisen enimmäisraja- ja alijäämäasiat. Ranska ja Saksa itse rikkoivat tämän sopimuksen. Oliko siitä joitain sanktioita? Luuletteko te, arvoisat kollegat ja minä myöskin, että Ranska joskus tuomitaan maksamaan jonkinnäköisiä sanktioita? Ne ovat pieniä maita varten, jos niitäkään varten. Tässä on sellainen tilanne, että Suomi voi olla, isänmaa, sellaisessa talouspoliittisessa tilanteessa tulevaisuudessa, että tämän sopimuksen edellyttämä talouspolitiikka pahentaa ja jyrkentää lamaa ja tätä kulmaa.

No, sitten vielä tämä ratifiointiprosessi itsessään. Kyllä täytyy sanoa, että oikeudellisen hyväksyttävyyden kannalta, puhumattakaan kansan hyväksyttävyydestä, tämä on surullinen jatkumo siihen Paavo Lipposen ja Sauli Niinistön junailemaan tapaan, jolla Suomi vietiin ilman kansanäänestystä eurovaluuttaan. Tätä kautta tältä eurosyventämiseltä puuttuu moraalisesti kestävä pohja, ja tämä on se iso asia, joka kalvaa ja johonka ei mitään muuta ratkaisua ole kuin ajan oloon uusi kansanäänestys: haluammeko me olla tässä mukana?

Tämä on vakava paikka sikäli, että vaihtoehtoja on kaksi. Nyt me tulemme sinne rotkon reunalle. Otammeko askeleen eteenpäin vai otammeko taaksepäin? Ottaisin askeleen taaksepäin. Miksi? Siksi, että jos me sitoudumme näihin sopimuksiin, niin me sitoudumme yhteiseen velkaan, yhteiseen valtiovarainministeriöön, yhteiseen Brysseliin, vaaleilla valitsemattomien ihmisten valtaan.

Kuka on joskus äänestänyt Herman Van Rompuyta EU:n presidentiksi? No, ei ole äänestänyt, enkä minäkään äänestäisi. No, kuka on valinnut Barroson EU-komission puheenjohtajaksi, missä siitä on päässyt äänestämään, ja kuinka näistä mainituista herroista pääsee eroon? Tällaisille me — ja te — olemme antamassa vallan. Meitä on sentään äänestetty tähän taloon ja meidät voidaan äänestää täältä pois, mutta näitä EU-byrokraatteja, vaaleilla valitsemattomia presidenttejä, komissaareja, emme saa äänestää emmekä saa äänestää virasta pois. Tätä kutsumme demokratian syventämiseksi. Tämä on vaarallinen, vaarallinen harha.

Arvoisa puhemies! Mikä on eurovaluutan suurin ongelma? Se on se, että on niin erilaisia kansantalouksia, ne eivät voi samassa valuutassa toimia. Käytännössä Kreikalta, Portugalilta on viety taloudellinen pohja. He eivät voi tuottaa tällä hintatasolla mitään palveluja ja tuotteita, jotka menevät vientiin, eivät mitään. Ainoa tuote, joka menestyy, on auringonmollukka, ja sitä riittää, eli turismi. Mitään muuta ei ole. Ei mitään tuotannollista ole, ja tämä on vakava asia.

Me perussuomalaiset emme halua, että näiden kansojen kärsimykset jatkuvat. Olemme jankuttaneet, sanoin jo, että jankuttaneet, kaksi vuotta olen puhunut ihmisten ja enkelten kielillä Suomessa, Brysselissä, New Yorkissa ja Lontoossa ja sanonut, mikä sosialidemokraateillekin silloin oli selvää: heti Kreikkaan velkasaneeraus, koteloitu, ja sillä olisi selvitty. Mutta kun ei voitu brysselistien kasvojen takia, ja nyt tämä syöpä on levinnyt kaikkialle.

Arvoisat kollegat! Arvoisa puhemies! Kun syöpä leviää, niin se voidaan vielä leikata. Jos sitä ei ajoissa leikata, se tappaa.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Pannaanpa nyt porukalla merkille, että tähän mietintöön on jätetty vastalauseita ja eriäviä mielipiteitä, ja eikö me olla yhtä mieltä siitä, että puhua täällä sopii?

Ihan aluksi: Tällä touhulla, tällä järjestelyllä taas kerran Euroopan unioni murentaa itse itseltään arvovaltaansa, ja samalla näin myös sen tekee Kataisen hallitus. Eli mitä aseita annatte meille käteemme? Tämänkö, että Euroopan unioni velkaantuu, menettää kilpailukykynsä, ei noudata omia sääntöjään? Tämäkö, joka julistaa mahtipontisesti, että lisää byrokratiaa, ja vyöryttää direktiivejä valvomatta, tulevatko ne toimeen ja mitä implementoidaan? Kroatiaa ollaan tällä hetkellä sisään heittämässä unioniin, niin mitä seuraavaksi? En täysin voi ymmärtää sitä. Pelkään aivan oikeasti unionin itsensä puolesta, että tämä ei ole hyvää kehitystä unionin puolesta.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ensimmäisen kerran tämä nyt käsittelyssä oleva talousunionisopimus tuotiin perustuslakivaliokuntaan tämän kuluvan vuoden alussa. Sitä käsiteltiin silloin pöytäkirjauksen muodossa, koska lopullista sopimusta ei ollut olemassa ja siihen ei voitu siten ottaa lopullista kantaa. Kuitenkin tämä sopimus allekirjoitettiin maaliskuun alussa, siis noin yhdeksän kuukautta sitten, ja olenkin ihmetellyt, missä tämä sopimus on viipynyt ja miten ihmeessä se on nyt tuotu juuri tähän ajankohtaan käsiteltäväksi tänne eduskuntaan, samalle päivälle, kun meillä on ollut käsittelyssä muun muassa Van Rompuyn ja kumppaneitten aivan järkyttävä paperi, joka siis menee vielä tästäkin ylitse, mitä nyt olemme varsinaisesti täällä käsittelemässä. Paperi vei varmasti päivällä kaiken huomion, ja kun tämä asia on tämän istunnon loppupäähän näin lykätty, niin tuskin saa tämäkään riittävää huomiota. (Miapetra Kumpula-Natri: Toinen asia!) Aivan turha on itkeä siellä hallituspuolueitten edustajien, että pitää tulla iltavuoroon, kun olette itse junailleet asian tällä tyylillä tänne näin.

Tämä sopimushan on sisällöltään aivan ennenkuulumaton. Tässä luovutetaan Suomen eduskunnan budjettivaltaa, sen tunnustavat kaikki puolueet tässä salissa. Perussuomalaisten mielestä tämä toimivallan luovutus on merkittävä, ja se edellyttäisi siksi vähintäänkin sitä, että sen seurauksena se pitäisi täällä käsitellä vaikeutetussa järjestyksessä, ja jotta se voitaisiin hyväksyä, sitä pitäisi kannattaa kahden kolmasosan eduskunnasta. Alun perinhän tämän sopimuksen sisältö oli tarkoitus perustuslain tasolla säätää kansallisesti, mutta poliittisista syistä sitten sitä sopimusta muokattiin siten, että se saataisiin vietyä vähin äänin jäsenmaissa läpi.

Tämä sopimus voidaan saattaa voimaan, jos 12 eurojäsenmaata allekirjoittaa sen ja hyväksyy kansallisissa parlamenteissaan. En ymmärrä, minkä takia me solidaarisuudesta toisia eurojäsenmaita kohtaan, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet, sitten hyväksyisimme tämän sopimuksen täällä tässä lakiesityksen muodossa.

Tässä sopimuksessa luodaan myös uutta toimivaltaa EU-tuomioistuimelle, sellaista toimivaltaa, jota sillä aiemmin ei ole ollut, koska nyt tämä toimivalta laajentuu itsenäisten kansallisvaltioiden suvereniteetin eli täysivaltaisuuden ydinalueelle, kun on kyse budjettipolitiikasta eli siis siitä, että meidän julkiselle sektorillemme säädetään jatkossa pysyvästi tämä alijäämäsäännös, joka on 0,5 prosenttia maksimissaan.

Minua vain ihmetyttää, minkä takia me todella näin toimimme, en ole kuullut hyviä perusteluita sille. Ainoa perustelu on nähdäkseni se, että tämä hallitus ei todennäköisesti tule pysymään koossa, ja tällä sopimuksella haetaan selkänojaa siihen tilanteeseen, jos talous yhä laskee: silloin saadaan tulla tänne julistamaan, että emme me leikkaisi, mutta kun tämä sopimus sanoo näin. Tämä sopimushan on sen kaltainen, että siinä ei ainakaan mainita, miten se voidaan irtisanoa. Myöskään asiantuntijat eivät ole tuoneet esille sitä, miten tämä voitaisiin irtisanoa. Joku voi sanoa, että eduskunnan enemmistöllä — ehkä niin, mutta siitä ei ole keskusteltu sen kummemmin.

Tämän lain, jonka tasolla tämä nyt säädetään, kun perustuslakivaliokunnan enemmistö on esittänyt, että yksinkertainen enemmistö riittää, on kuitenkin tarkoitus olla pysyväisluonteinen. Jos sitä lakia aikoo joku päivä muuttaa, niin siitä seuraa heti, että toiset jäsenmaat voivat vetää sen seurauksena meidät EU-tuomioistuimeen, ja sieltä tiedetään kyllä, mikä on tuloksena. Eli kyllähän tässä ollaan ottamassa aivan ennenkuulumatonta harppausta kohti liittovaltiota, ja siksi tämän sopimuksen alkuperäinen nimi onkin sopimus talousunionista eikä mikään näin pitkä rimpsu, mikä tässä nyt on lueteltu. Tästähän on puhuttu kurisopimuksena, vakaussopimuksena, finanssipoliittisena sopimuksena, niin monena, ettei varmasti tavallinen kansalainen pysy perässä, kun sitä täällä illan hämärinä tunteina käsitellään.

Tämä sama touhuhan oli silloin aikoinaan, kun EU:n perustuslaki muutettiin muotoon Lissabonin sopimus. Tällä tavallahan saa myytyä mitä tahansa tuotetta, mutta ainakin jos tuolla markkinoilla tuolla tavalla toimii, niin siitä kyllä seuraa tuomio, ja niin pitää seuratakin, ikävä kyllä. Tässä on menty nyt salamasotataktiikalla, ja siten kansalaiset eivät pysty reagoimaan, kun hyökkäys läpi linjojen käy koko ajan valtavalla voimalla ja vimmalla, vääristelyllä ja harhaan johtamisella. Siinä on onnistuttu kyllä erinomaisen hyvin, mutta, ikävä kyllä, ei siitä oikein viitsi onnittelemaankaan ruveta. Salamitaktiikka on ilmeinen, eli tämä, että viipale kerrallaan tehdään näitä toimivallan siirtoja, ja sitten sanotaan, että ei tämä yksittäinen siirto vielä mitään, mutta sitten ehkä kokonaisuus — mutta koska me pääsemme arvioimaan sitä, voisimmeko esimerkiksi alistaa nyt kansanäänestykseen tämän Van Rompuyn paperissa olevan sisällön? Kyllä tämä tilanne pitää äänestää uudestaan myös Suomen eurojäsenyyden osalta, koska vuonna 94 ei todellakaan annettu tämän kaltaiseen kehitykseen mandaattia. Täällä aikoinaan pääministerin tiedonannolla tuotiin eurojäsenyys käsittelyyn. Ei siitäkään ole kansa päässyt mitään sanomaan.

Tähän sopimukseen sisältyvät myös poikkeukselliset olosuhteet todennäköisesti suuria jäsenmaita varten. Eli kuitenkin on tilanne se, että jos talouden taantuma on päällä, niin näistä alijäämäsäännöksistä voidaan poliittisista syistä lipsua. Se on täysin poliittinen päätös, jos näin tehdään, ja se pitää myös tiedostaa: ei pidä sinisilmäisesti uskoa siihen, että jos me tätä noudatamme, niin muut sen sitten tekisivät. Minä ainakin uskon, että jo tämän päivän olosuhteet saatetaan tulkita poikkeuksellisesti. Eli heti ensimmäisestä päivästä lähtien, kun tämä sopimus astuu voimaan, jos se nyt hyväksytään, voivat olla olemassa poikkeukselliset olosuhteet monissa maissa, jotka ovat tämän allekirjoittaneet, ja siten he saavat suoraan alkaa rikkoa sitä sopimusta.

EU-politiikan juridinen tulkintahan on erittäin luovaa tänä päivänä. Siinä ei enää auta luottaa siihen, mitä Brysselistä meille kerrotaan. Mehän olemme siellä neuvotteluissa olleet monta kertaa sopimassa hallituspuolueitten voimalla asioita, ja kun sieltä on tultu kotiin, niin parin päivän päästä on soitettu takaisin, että ei se asia näin olekaan, että me olemme täällä mahdollisesti enemmistöllä sen nyt päättäneet, ei se sitä tarkoita, vaan se tarkoittaa tätä. Sitten myös kotimaisten asiantuntijoiden, hallituspuolueitten edustajien asiantuntemus on ollut heikkoa siinä suhteessa, että esimerkiksi ERVV:n osalta ei ymmärretty, että siinä sopimuksessa ei ole mitään korkokattoa, vaan siihen kuuluu, että me maksamme ne korot kaikkineen päivineen, jos siitä varainhankinnasta niitä korkoja seuraa. Ensisijaisen velkojan asema EVM:n osalta: täällä kailotettiin moniin kertoihin, että sellainen siinä on, vaan ei ollut. Sitten on vielä kai käynnissäkin tällä hetkellä eräitä neuvotteluja, joissa Suomella on jonkin verran eri näkemyksiä siitä, mitä on sovittu ja miten ja missä järjestyksessä ne asiat pitää päättää siellä unionissa.

En mene nyt tässä vaiheessa tähän Van Rompuyn paperiin, joka on ollut tänään suuren valiokunnan käsittelyssä. Se ansaitsee myös tukkapöllyä ja piiskausta aika lailla, mutta meillä on varmasti tässä vielä iltavuoroa jäljellä, joten palaamme varmaan siltäkin osin asiaan.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Suomen ei pidä ratifioida sopimusta talousliiton vahvistamisesta. Täällä on jo edellä käytetty monia merkittäviä puheenvuoroja tästä tärkeästä aiheesta. Etenkin perussuomalaisten kansanedustajat ovat keskustelussa kunnostautuneet, enkä tahdo tässä yhteydessä enää toistaa kaikkea jo sanottua. Tahdon vain alleviivata tämän hallituksen esityksen epädemokraattista, liittovaltiokehitystä vauhdittavaa ulottuvuutta. Olen ylpeä siitä, että eduskunnassa vaikuttaa todellinen vaihtoehto, perussuomalaiset, vaihtoehto Kataisen hallituksen eurouskoiselle politiikalle, jota keskusta tukee. Keskusta on hallituspuolue ilman ministereitä.

Perussuomalaisten mielestä demokratia eli kansanvalta ei ole täydellinen päätöksentekojärjestelmä, ei suinkaan, mutta se on kuitenkin paras, mitä on keksitty. Sitä haluamme puolustaa. Keskustelussa olevan talousliitto Emua vahvistavan sopimuksen velvoitteet voimaan tullessaan kaventaisivat kansanvaltaisesti valitun Suomen eduskunnan budjettivaltaa ja siten entisestään Suomen valtiollista suvereenisuutta eli täysivaltaisuutta. Suomen talouspoliittista itsenäisyyttä ollaan sopimuksen myötä talouskurin varjolla antamassa tarpeettomasti pois. Siksi en voi esitystä hyväksyä, vaikka talouskurin tiukentaminen periaatteessa myönteinen asia onkin. Suomi ei tarvitse kriisimaiden tavoin EU:ta tai komissiota vahvistamaan markkinoiden luottamusta talouspolitiikkaamme.

Tähän yhteyteen pari sanaa kansallisen suvereniteetin käsitteestä.

Seuraavan ajatelman kirjasin ennen eduskuntavaaleja vaaliteemoihini, joiden puolesta olen edustajana pyrkinyt parhaani mukaan toimimaan: "Uskon kansalliseen suvereniteettiin: vain ja yksinomaan kansalla, joka muodostaa muista kansoista erillisen kansakunnan, on ikuinen ja rajoittamaton oikeus vapaasti ja itsenäisesti päättää kaikista omista asioistaan. Mielestäni aito demokratia on mahdollista vain kansallisvaltioissa."

Arvoisa puhemies! Kansalta on kysyttävä. Tarvitaan kunnon keskustelu Suomen ja Euroopan suunnasta. Kuka kannattaa budjettivallan luovuttamista Suomen ulkopuolelle? Kuka vastustaa? Tästä on kyse. Kannatan neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämistä euroalueen integraatiosta ja Euroopan unionin tulevaisuudesta, sillä vuoden 1994 EU-jäsenyyskansanäänestyksessä ei todellakaan annettu mandaattia laaja-alaiseen talouspoliittisen vallan siirtoon EU:lle, kuten edustaja Saarakkala edellä aivan oikein totesi. Eurososialistinen talouskolhoosikehitys on pysäytettävä. Liittovaltiokehitys on pysäytettävä. Äänestin vuonna 94 EU:ta vastaan. Olen siitä yhä ylpeä, teen niin jatkossakin.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ei hyväksy talousliitto Emun vahvistavaa sopimusta, sillä siinä Suomen talouspoliittista itsenäisyyttä annetaan talouskurin varjolla tarpeettomasti pois muille maille vierahille. Emu, mikä lie, siivetön lintu, milloin lie drontti kuolee sekin sukupuuttoon.

Suomi ei, toisin kuin useimmat näistä kriisimaista, tarvitse EU:ta tai sen komissiota vahvistamaan markkinoiden luottamusta siihen, että maamme harjoittaa vastuullista talouspolitiikkaa. Tämä rakenteellinen alijäämä, jota sopimuksessa ehdotetaan uudeksi budjettikurin mittariksi, on ihan ok lisämittari mutta yksittäisenä numeerisena sääntönä hyvinkin ongelmallinen. Nimittäin tämä rakenteellinen alijäämä voidaan laskea monin eri tavoin ja kuitenkin voidaan väittää, että oikein on laskettu.

Lisäksi tämä rakenteellinen alijäämä on hyvin herkkä kaikenlaisille ennusteille ja spekulaatioille tulevasta talouskasvusta. Tarkka arvio tämän alijäämän tasosta saadaankin usein vasta vuosia, vuosia myöhemmin. Ennustusvirheet ovat suurimmillaan suhdannekäänteissä eli juuri silloin, kun finanssipolitiikan numeerisia sääntöjä kaikkein todennäköisimmin ollaan rikkomassa.

Esimerkiksi Irlanti ja Espanja eivät rikkoneet kasvu- ja vakaussopimusta. Ne eivät olisi rikkoneet myöskään tätä uutta, nyt tulevaa rakenteellisen alijäämän sääntöä. Nykytiedoilla tehtyjen laskelmien mukaan esimerkiksi vuonna 2008 ne rikkoivat alijäämäsääntöä selvästi, mutta senaikaiset laskelmat näyttivät aivan päinvastaista.

Näiden numeeristen finanssipoliittisten sääntöjen ongelma on juuri niiden joustavuus. Tietyissä tilanteissa sääntöjen rikkominen voi olla jopa perusteltua, joten niihin on syytä rakentaakin jonkinnäköinen perälauta. Sääntöjen toimivuus paranee selvästi, jos niiden tulkinta annetaan riippumattomalle finanssipoliittiselle neuvostolle.

Nyt käsittelyssä olevassa sopimuksessa ongelma on huomioitu, mutta tulkinta ja päätäntävalta on annettu Euroopan komissiolle ja Eurooppa-neuvostolle. On täysin päivänselvää, että eiväthän tämmöiset instanssit, mitä ei ole koskaan demokraattisesti missään yhteydessä valittu, voi täyttää tämmöisen riippumattoman valvojan edellytyksiä, ainakaan minun ymmärrykseni mukaan.

Ongelmallista on edelleen myöskin se, että tämmöiselle Suomen kaltaiselle pienelle, avoimelle taloudelle nämä nyt ehdotetut alijäämäsäännökset eivät sovi lähellekään yhtä hyvin kuin esimerkiksi Ranskalle ja Saksalle. Meidän taloutemme pienuus ja riippuvuus yksittäisistä toimialoista kasvattavat suhdanteiden ja julkisen sektorin tasapainon vaihtelua, ja tästä syystä todennäköisyys sille, että Suomi joskus sattumalta rikkoo jonkun mielivaltaisesti asetetun rajan, on huomattavasti suurempi kuin tällaisilla isommilla euromailla on. Suomi saattaa tulevaisuudessa olla siis pakotettu harjoittamaan esimerkiksi syvässä taantumassa sitä entisestään pahentavaa talouspolitiikkaa, vaikka maan julkisen sektorin velkataakka ja markkinapaine alijäämän välittömään leikkaukseen olisivatkin verrattain alhaiset.

Arvoisa puhemies! Tässä sopimuksessa on useita, useita, monia kohtia, jotka viittaavat liittovaltiokehityksen vauhdittamiseen, esimerkiksi joukkovelkakirjojen liikkeellelaskun ennakkoraportit sekä monenmoiset erilaiset keskustelukerhot. Suomen eurojäsenyydestä onkin järjestettävä kansanäänestys — ensi vuonna kansanäänestys 2013, olkoon se vaikka jonkunnäköinen hyvä slogan — syystä, että sopimuksen velvoitteet kaventaisivat merkittävästi tämän meidän eduskunnan budjettivaltaa ja siten myöskin Suomen, meidän, suvereniteettia ja täysivaltaisuutta.

Tämä sopimus on yritys syventää jäsenmaiden keskinäistä integraatiota erittäin merkittävällä tavalla ilman, että asiasta käydään kunnollista julkista keskustelua, ja se on mielestäni hyvin pöyristyttävää. Eurokriisin varjolla Suomi on jo luovuttanut meidän omaa talouspoliittista valtaa Euroopan unionin tasolle, esimerkiksi sixpackin ja EVM-sopimuksen kautta — eli sixpackia ja tupakkia, aika terveet on konstit tällä menolla. Tämä hallituksen esityksen hyväksyminen luovuttaisi tätä valtaa entisestään ja lisää.

Tätä talouspoliittista valtaa yritetään luovuttaa pieni siivu kerrallaan. Ennen puhuttiin siitä vivuttamisesta, tämä on eräänlaista hivuttamista. Ja ongelma on, että tällöin katsotaan jokainen yksittäinen askel kerrallaan niin vähäiseksi vallansiirroksi, ettei sen hyväksyminen vaadi esimerkiksi eduskunnan määräenemmistöä tai mitään neuvoa-antavaa kansanäänestystä, toisin kuin me perussuomalaiset nyt vaadimme.

Sitten, arvoisa puhemies, ehkä jäi joltain huomioimatta se, että tällä viikolla tälle eduskunnalle luovutettiin useiden maamme eturivin merkittävien tutkijoiden allekirjoittama vetoomus, jossa nämä kyseiset allekirjoittajat toivovat, että eduskunta ei ratifioi tätä sopimusta, jolla EU-politiikkamme perustan oikeudellisen hyväksyttävyyden lisäksi sen demokraattinen hyväksyttävyys voidaan taata. Eli toisin sanoen on joko järjestettävä ihan kokonaan uudet vaalit tai sitten se neuvoa-antava kansanäänestys.

Kun minä aikanaan vuonna 1994 äänestin, silloin hyvin vaistonvaraisesti, tätä EU:ta vastaan, ei silloin puhuttu tällaisista liittovaltiokehityksistä tai muista. Ei puhuttu edes yhteisestä rahasta. Se oli jotain ihan muuta, mistä silloin äänestettiin, ja tämän takia onkin järjestettävä tämä uusi kansanäänestys, kansanäänestys 2013.

Sopimusta talousliiton vahvistamisesta ei siis pidä ratifioida, eikä Suomen pidä ottaa käyttöön maallemme epäoptimaalisia EU-tason sääntöjä. Nyt on siis käynnistettävä laaja kansalaiskeskustelu tämän meidän euroalueen integraatiosta sekä ennen kaikkea siitä, miten syvälle — miten syvälle — olemme valmiit tässä integraatiossa menemään.

Arvoisa puhemies! Totean vielä kerran, että tästä asiasta on järjestettävä kansanäänestys 2013.

Astrid Thors /r:

Arvoisa puhemies, värderade talman! Kun kuuntelee tätä keskustelua, ei oikeastaan tiedä, tiedetäänkö, että puhutaan valtiosopimuksesta, jonka ovat allekirjoittaneet kaikki EU-maat paitsi Yhdistynyt kuningaskunta ja Tšekki. Me tiedämme tällä hetkellä, että Yhdistynyt kuningaskunta ei hyväksy Strasbourgin ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisua, haluaa irtautua EU:n vapaasta liikkuvuudesta, ei halua tunnustaa työntekijöiden sosiaalisia oikeuksia jne. jne.

Sitä vastoin tässä sopimuksessa ovat mukana esimerkiksi Ruotsi ja Tanska, ja kun me katsomme, mitkä maat ovat taloudellisesti menestyneet, niin ne ovat nimenomaan Ruotsi ja Saksa, joista toisella on omassa perustuslaissa tämäntyyppinen säännös, josta nyt keskustelemme, tunnustamme, että tässähän on saksalaista inspiraatiota, ja Ruotsissa on niin sanottu skuldregel, joka on Anders Borgin ohella pitänyt Ruotsin talouden hyvin erinomaisessa jamassa.

Jotkut väittävät, että tässä on jotain aivan uutta. Tässähän on kyse siitä, että puhumme samoista asioista kuin esimerkiksi sixpackistä ja tähdennämme ja täsmennämme, mitä jo Emussa on. Mutta kun keskustellaan siitä, onko tämä hirveän rajoittava tai onko tämä liian löysä, niin löytyy mielipiteitä jokaiseen suuntaan. Joidenkin mielestä tämä rakenteellinen alijäämä jättää paljon erilaista tulkintavaraa, ja toisten mielestä tämä on liian tiukka. Varmaan se totuus silloin on jossain tässä välissä.

Kun katsotaan, mitä uusia osioita tässä on, niin tässä on muun muassa sellaista, että sitoudumme koordinoimaan talouspoliittisia toimia muun muassa niin, että keskustellaan esimerkiksi etukäteen, miten valtion lainoja lasketaan liikkeelle.

Det är en bra sak att man är redo till ekonomisk-politisk koordinering, och det är en sak som vi måste konstatera att i många år nu har varit Finlands regerings, regeringars, målsättning, att man ska sträva till en ekonomisk-politisk koordinering. Det är naturligt när man har en gemensam valuta.

Arvoisa puhemies! Käsite rakenteellinen alijäämä on syystä herättänyt keskustelua tänään. Niin kuin minä sanoin, joidenkin mielestä se on löysä ilmaisu ja joidenkin mielestä se ei todellakaan toisaalta tuo Maastrichtin sopimukseen verrattuna mitään uutta.

Mutta hyvät ystävät, meidän oma hallitusohjelmamme, meidän oma budjettiraamitapamme on monessa mielessä tiukempi kuin tämä nyt esitetty sopimus. Todellakin voimassa oleva hallitusohjelma on tasapainon osalta tavoitteellisempi kuin tämä sopimus. Missä on se perustotuus, että maalla, joka hoitaa taloutensa hyvin, ei ole mitään pelättävissä, mailla, jotka ovat menestyksellä hoitaneet taloutensa, niin kuin Saksa ja Ruotsi. Mailla, jotka hoitavat taloutensa hyvin, joilla on fiscal discipline, ei myöskään ole pelättävää suhteessa finanssimarkkinoihin.

On myös keskusteltu syystä tästä, että tarvitaan finanssipoliittista neuvostoa. Olen samaa mieltä siitä. Kun esimerkiksi katsomme, miten jotkut ennustuslaitokset Suomessa arvioivat kasvuennustetta, koska kasvuennuste on tässä tärkeä, niin olemme huomanneet aika suurta poliittista tarkoituksenmukaisuutta. On hyvä, että valtiovarainvaliokunta toteaa tässä, että se laitos, joka on tehnyt parhaimman arvion, on valtiovarainministeriö, kun katsoo kymmenen vuotta taaksepäin, ja on hyvä, että meillä on valtiovarainministeriö, joka tekee poliittisista suhdanteista riippumattoman arvion. Tämä on tärkeää.

Tarkastusvirastolle on myöskin suunniteltu roolia. Valitettavasti minun arvioni tarkastusvirastosta ei ole yhtä suopea kuin tästä finanssipoliittisesta neuvostosta. Esimerkiksi tämän syksyn kokemukset Valtiontalouden tarkastusviraston eri kohuraporteista ei ole lisännyt minun luottamustani Valtiontalouden tarkastusvirastoa kohtaan. Esimerkiksi yliopistojen vastinrahoitusasiassa he väittivät, että oli miljoonien, kymmenien miljoonien virhe. Itse asiassa virhe oli 30 000, koska oli annettu yliopistoille huonoja ohjeita.

Bästa vänner! Ingen har nämnt att det här avtalet också vill bland annat främja sysselsättning och stärka konkurrenskraften i Europa. Det är också ett av de målen, och det är också ett av de målen som man ska göra, som man kan nå om man undviker onödig skuldsättning. Och det är klart att när man pratar om ett begrepp som strukturell inbalans så är konjunkturpolitik möjlig. Den som påstår något annat är faktiskt ute och seglar. Och om vi talar om vad vi alla har ansett har varit bristerna i det gällande EU-avtalet så var det ju att det inte fanns starka sanktioner mot den som 2004 och 2005 bröt mot de gällande reglerna. Här har också i dag förts fram en massa påståenden.

Hyvät ystävät! Kreikka on parantanut huomattavasti kilpailukykyään raskaalla tavalla, raskaalla tavalla, josta tuskin moni täällä voi kuvitella, miten paljosta moni tavallinen kreikkalainen joutuu luopumaan.

Tässä on puhuttu pankkiunionista tavalla, joka ei ole totuudenmukainen. Tanska on esimerkiksi ei-euromaana selkeästi menossa mukaan. Fantastinen Margrethe Vestager, joka vähän muistuttaa Borgenin pääministeriä kyllä olemukseltaan, totesi yön neuvottelujen jälkeen ruotsalaiselle kollegalleen, että he menevät mukaan. Ruotsissa on myöskin paljon tahoja, jotka haluavat, että Ruotsi menee mukaan. Todellakin yön neuvotteluissa on päädytty sellaiseen ratkaisuun, joka myöskin esimerkiksi ministeri Borgin mukaan on monella tavalla tullut Ruotsia vastaan. He nyt odottavat joitakin muitakin ratkaisuja, mutta me voimme olla tyytyväisiä, että tänä yönä on saatu aikaan sellainen ratkaisu, joka mahdollistaa näitten kahden maan mukaantulon siihen tärkeään pankkiunioniin.

Arvoisa puhemies! Tämä on hyvä sopimus, jonka voimme hyväksyä. Se parantaa kurinalaisuutta, se parantaa talouspoliittista koordinaatiota. Sitä me tarvitsemme EU:ssa.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys ehdottaa, että eduskunta hyväksyy valtiosopimuksen, jolla pyritään talous- ja rahaliiton vakauden lisäämiseen yhdistämällä siihen sitovia toimia, joilla jäsenmaiden talouspolitiikkaa sovitetaan yhteen yhteisesti sovittujen linjausten mukaisesti. Tarkoituksena on vahvistaa osapuolten julkisen talouden hoitamisen kurinalaisuutta ja talouspolitiikkojen yhteensovitettavuutta sekä parantaa talouden ohjausta ja hallintaa. Eli sopimuksella pyritään nykyistä tehokkaammin sitomaan rahaliiton jäsenmaat budjettikurin tavoitteisiin. Sinällään perustavoite on hyvä ja erittäin kannatettava. Suurena kysymyksenä on kuitenkin se, että käytännössä sopimus merkitsee osittaista talouspoliittisen päätösvallan siirtämistä pois kansalliselta tasolta Euroopan unionin komissiolle, ja siten kyseessä on myös erittäin merkittävä periaatteellinen ratkaisu. Siihen nähden tämä on saanut yllättävän vähän keskustelua eduskunnassa tätä iltaa lukuun ottamatta.

Talouden hallinta ja ohjaus ovat olleet mukana jo rahaliiton valmistelun vaiheessa sekä rahaliiton vakaus- ja kasvusopimuksessa. Ongelmana on ollut kuitenkin se, että osa jäsenmaista ei ole noudattanut budjettikuria. Kyse ei ole kuitenkaan vain valtioiden talouskurista vaan myös yksityisen sektorin liiallisesta velkaantumisesta, jonka seurauksena syntyvät yksityisen sektorin laajemmat luotonsaannin ongelmat. Siltä osin talouden hallinta on entistäkin vaikeampi ja laajempi kysymys.

Valtiosopimus edellyttää jäsenvaltioilta julkisen talouden tasapainotavoitteita. Julkinen talous on tasapainossa, kun noudatetaan vakaus- ja kasvusopimukseen perustuvia keskipitkän aikavälin tavoitteita eikä jäsenvaltioiden rakenteellinen alijäämä ylitä 0,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Julkisen velan on oltava myös merkittävästi alle 60 prosenttia bruttokansantuotteesta. Valiokunta arvioi, ettei sopimus aseta Suomen talouspolitiikalle tiukempia ehtoja kuin olemme itse itsellemme asettaneet. Valiokunta piti kuitenkin tärkeänä sitä, ettei sopimus estä normaalia suhdannepolitiikkaa, kuten elvyttävien toimien ja aktiivisen työvoimapolitiikan harjoittamista.

On kuitenkin huomautettava, että Suomen julkisen talouden tilanne tällä hetkellä on hyvä lähinnä sen vuoksi, että Suomen rahoitusylijäämäinen työeläkesektori luetaan mukaan julkisen talouden lukuihin. Ilman tätä tekijää Suomen julkisen talouden alijäämä olisi noin 3 prosenttia bruttokansantuotteesta eli lähellä länsieurooppalaista keskiarvoa. Toisaalta Suomen kannalta on hyvä, että eläkesektori luetaan osaksi julkista taloutta, mitä se lakisääteisyytensä vuoksi onkin. Se ei saa kuitenkaan ohjata taloutemme tasapainotusta. Työeläkejärjestelmien itsenäisyys on säilytettävä, ja niiden perimmäinen tarkoitus tulee säilyttää kaikissa eri tilanteissa.

Meidän tulee myös muistaa, että järjestelmä poikkeaa muista maista ja että meidän on kynsin hampain pidettävä kiinni tästä järjestelmästä. Eläkejärjestelmää voidaan kehittää mutta ainoastaan meidän omilla ehdoillamme, suomalaisten eläkeläisten hyväksi.

Arvoisa puhemies! Sopimus edellyttää, että kansallisessa laissa on korjausmekanismi, joka käynnistyy välittömästi, jos tilanne sitä vaatii. Näin on myös Suomessa. Suomen korjausmekanismiksi on valittu tiedoksianto, joka turvaa budjettivallan säilymisen. Tärkeää on, että tilanteeseen puututaan heti, välittömästi ja riittävän ajoissa. Tästä syystä on tärkeää, että Valtiontalouden tarkastusvirasto, joka toimii riippumattomana valvontaviranomaisena, tekee säännöllisesti oman arvionsa Suomen rakenteellisesta jäämästä.

Arvoisa puhemies! Sopimus talousunionin vahvistamisesta on valtiosopimus, joten se joko hyväksytään tai hylätään. Sopimus tulee hyväksyä. Valiokunnassa käytiin kuitenkin keskustelua siitä, että nyt hyväksyttävä sopimus ei yksistään vaikuta tai rajoita eduskunnan budjettivaltaa mutta tosiasiallisesti kaventaa tuntuvasti eduskunnan budjettipolitiikan erilaisia vaihtoehtoja tietyissä suhdannetilanteissa. Tästä syystä on ehdottoman tärkeää arvioida jatkossa aina muutosten kumulatiivinen vaikutus nyt sekä pidemmille ajanjaksoille, miten kukin päätös vaikuttaa eduskunnan budjettivaltaan sekä kansalliseen suvereniteettiin.

Tästä syystä valiokunta halusi tuoda lausumamuodossa eduskunnan tahtotilan jatkotyötä ja tulevaisuutta varten. Valiokunnan lausumaehdotus on: "Eduskunta edellyttää, että vaiheittaisten muutosten kumulatiivinen vaikutus eduskunnan budjettivaltaan sekä kansalliseen suvereniteettiin on otettava korostetun huolellisesti huomioon, jos EU-sääntelyä jatkossa aiotaan edelleen vahvistaa kansallista päätöksentekoa rajoittavalla tavalla." Tämä on ehdottoman tärkeää tulevaisuutemme kannalta.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Sopimuksessa vaaditaan leikkaamaan 60 prosentin raja-arvon ylittävää velkasuhdetta vuosittain 5 prosentilla. Jo nyt on selvää, että kaikki sopimuksen hyväksyneet maat eivät pysty tätä noudattamaan. Jälleen kerran siis ollaan tekemässä sopimusta, jota eivät kaikki maat edes pystyisi noudattamaan.

Ilmeisesti tähän on jo varauduttu, koska olemme saaneet Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan antaman raportin "Kohti todellista talous- ja rahaliittoa". Siinä esitellään aikataulut ja prosessit talous- ja rahaliiton lopulliseksi toteuttamiseksi. Raportissa todetaan, että kaikki ehdotukset merkitsevät syvempää yhdentymistä. Raportissa myös todetaan, että tavoitteena olisi jo ensi vuonna perustaa yhteinen kriisinhallintaviranomainen sekä mekanismi vahvempaa koordinointia varten. Jotta maat saataisiin sitoutettua toteuttamaan vaadittuja sitoumuksia, voitaisiin maita tapauskohtaisesti tukea väliaikaisella ja joustavalla rahoitustuella. Jälleen uusi rahoitustukimalli niille maille, jotka eivät pysty hoitamaan talouttaan. Kuka maksaa? Suomalainen veronmaksaja.

Vuonna 2014 on raportin mukaan aika perustaa jälleen uusi yhteinen rahoituskapasiteetti, jota perustellaan sillä, että sillä parannettaisiin maakohtaisten talouden häiriköiden sietokykyä keskustason vakuusjärjestelmän kautta. Kuka tämän maksaa? Suomalainen veronmaksaja. Tämä raportti on todella järkyttävää luettavaa ja jättää kaikki ovet auki imeä myös pieni Suomi taloudellisesti kuiviin.

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta on yritys syventää jäsenmaiden keskinäistä integraatiota merkittävällä tavalla ilman, että asiasta käydään kunnolla julkista keskustelua, ja se on myös kansalaisten halveksuntaa. Asiasta tulisikin aikanaan järjestää kansanäänestys. Esityksen selkeänä tavoitteena on liittovaltio, ja sitä perussuomalaiset eivät voi hyväksyä.

Pentti Kettunen /ps:

Arvoisa puhemies! Mitähän tästä tilanteesta sanoisivat ne suomalaiset intellektuellit, eli älymystö, jotka jo 1800-luvun lopulla ajoivat viisaasti, ennakoivat Suomen itsenäistymistä ja saivat Venäjän senaatilta luvan ruveta painamaan suomalaista rahaa eli hopeakolikoita? Ehtona oli kuitenkin, että kolikon kääntöpuolella täytyy olla Venäjän vaakuna eli kaksipäinen kotka.

Mitähän sanoisivat ne, jotka sitten Venäjän vallankumouksen melskeissä 1917—1918 saivat julistettua Suomen itsenäiseksi ja rakennettua itsenäisen Suomen? Mitähän tästä tilanteesta sanoisivat ne veteraanit ja sotainvalidit, jotka 1939—1944 puolustivat Suomen itsenäisyyttä niissä olosuhteissa silloin, ja mitä sanoisivat ne, jotka antoivat jopa henkensä niissä taisteluissa?

Minä luulen, että kaikki nämä ihmiset ihmettelisivät tätä tilannetta.

Herra puhemies! Tämä torstai on Suomen itsenäisyyden historian musta torstai. (Perussuomalaisten ryhmästä: Kolmastoista päivä!) Tästä torstaista minä julistan alkavaksi Suomen kolmannen itsenäisyystaistelun. Kaikki te kansanedustajat, jotka olette tästä huolestuneita, tulkaa mukaan tähän Suomen kansan kolmanteen itsenäisyystaisteluun. Nyt on se hetki.

Herra puhemies! Tällä menolla, mikäli annamme tämän jatkua, Suomi menettää itsemääräämisoikeutensa, meistä tulee osa eurooppalaista liittovaltiota, ja sen jälkeen Suomen venäjänkielinen nimi tulisi kuulumaan tällä tavalla: Jevropeiska Federatsija Respublika Finlandii. (Perussuomalaisten ryhmästä: Ota se respublika pois siitä!) — Kyllä se respublika kuuluu siihen.

Kysymyksessä on siis asia, joka on meidän kohtalonkysymys. Olen perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan kanssa eri mieltä tämän lain säätämisjärjestyksen osalta. Olen sitä mieltä, että tämä laki tulisi säätää vaikeutetussa järjestyksessä, eikä sillä tavalla niin kuin nyt perustuslakivaliokunnan enemmistö on tulkinnut.

Herra puhemies! Kannatan ehdottomasti myöskin niitä ajatuksia, että Suomessa on mitä pikimmiten järjestettävä tästä kehityksestä neuvoa-antava kansanäänestys. Minulle käy myöskin sitova, mutta vähintäänkin neuvoa-antava kansanäänestys. Niin kuin tässä aikaisemmissa puheenvuoroissa on esitetty, tästä rahaliittoon liittymisestä Suomen kansa ei ole saanut sanoa mitään. Nyt on tullut se hetki, että Suomen kansalta on kysyttävä näistä asioista.

En toista niitä kaikkia asioita, mitä täällä on jo esitetty. Lopuksi, herra puhemies, ehdotan, että tämä asia palautetaan uudelleen valtiovarainvaliokunnan valmisteltavaksi ja valtiovarainvaliokunnalle perustuslakivaliokunnan tulee antaa lausuntonsa, joka ei voi olla tämä sama, mikä tätä mietintöä tällä hetkellä seuraa.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kettunen piti hyvän puheen. Hän aloitti ja kertoi siinä sotiemme veteraanien taisteluista ja toiminnoista. Minä aloitan samalla asialla.

5. päivä joulukuuta me annoimme koko täysistunnon sotiemme veteraanien kunniaksi. Kaikki olimme pukeutuneet, toiset olivat kammanneet hiuksensa ja laittautuneet asiaan kuuluvalla tavalla. Nyt tässä vaiheessa tilanne on hieman erilainen; kunnioitus tuntuu olevan jossain muualla.

Keskustajohtoiset hallitukset ovat aloittaneet tämän EU-uskovaisen linjan. On ollut kaikennäköisiä ERVV:itä, on sitten takauksia tai ilman, ja on ollut EVM:ää, mihin on luvattu rahaa yli 12 miljardia — valtavia rahasummia. Me emme voi näille enää yhtään mitään. Me olemme siitä jo aikaisemminkin EVM-kohdassa keskustelleet, mutta siellä on selkeät pykälät, mitkä toteavat, että Suomen ei tarvitse hyväksyä sitä, että EVM tilaa lisää rahaa, joka menee taas Kreikkaan tai johonkin muualle. Mutta se, mikä on ollut yhtenäisenä linjana tässä koko ajan, on, että Suomen itsenäisyyttä luovutetaan pala palalta EU:n alttarille, ja kaikki tämä EU-alttarille uhraus tehdään vain siksi, että liittovaltio syntyisi. Julkisesti sanotte toki, että ette kannata EU-liittovaltiota. Kuitenkin kaikki teidän tekonne ovat suoraan EU-hermannien käsikirjasta, miten liittovaltio synnytetään. Kaikille on selkeät askelmerkit, ja te noudatatte niitä.

Arvoisat hallituspuolueitten jäsenet, eikö teitä hävetä yhtään? Mukaan lukien keskusta näytti tälläkin kertaa sen, että on äänettömänä hallituksen jäsenkumppanina. Miten te aiotte selvittää tämän puheeni alussa mainitsemalleni veteraanipolvelle? Miten te selitätte sen linjamuutoksen, jolla 5. päivä joulukuuta kunnioititte veteraanien uhrauksia Suomelle ja isänmaamme itsenäisyydelle ja pala palalta myytte sitä eteenpäin?

Toisena hävettävänä toimenpiteenä minä pidän sitä tapaa, miten nämä asiat on tuotu yön pimeinä hetkinä tänne saliin käsittelyyn niin, ettei paikalla ole edes lehdistöä, joka kertoisi eteenpäin kansalle totuuden, mikä on tässä takana. Tämä on suorastaan hävettävää. Onneksi Suomella on hyvä oppositio — tarkennan, kahden ryhmän oppositio — ja se pitää kyllä huolen siitä, että Suomi ja suomalaiset saavat kuulla totuuden, mikä tässä asiassa on takana. Ehdottomasti tästä liittovaltiokehityksestä on kuultava kansaa paremmin. Kuten edustaja Kettunen sanoi, niin neuvoa-antava, sitova, miten tahansa, mutta kansanäänestys on liittovaltiokehityksestä pidettävä. Kansaa on kuultava. (Jussi Niinistö: Kansa tietää!)

Tämä asia on tosiaan nyt käsittelyssä yön pimeinä tunteina. Meidän hyvän opposition kahden ryhmän yhteistyöllä yritettiin siirtää tätä asiaan kuuluvalle ajankohdalle niin, että kansa saisi tietää asiasta. Te ette sitä halunneet, joten tämä asia tarvitsee nyt sitten hioa kuntoon ja paremmaksi niin, että tämä tulee kunnolla käsiteltyä. Tässä tilanteessa, tässä muodossaan, mikä tämä on, tätä ei voi missään nimessä hyväksyä, vaan tämä tarvitsee hioa kuntoon. Sen takia, että tämä saadaan hiottua kuntoon, kannatan edustaja Kettusen tekemää hyvää esitystä asian palauttamiseksi ja järjelliseen kuntoon saattamiseksi.