Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä laissa, 5 §:ssä, sanotaan näin: "Ulkomainen omistaja voi ilmoittaa muuta kuin puolustusteollisuusyritystä koskevan yritysoston työ- ja elinkeinoministeriön vahvistettavaksi." Mutta sitten toisessa kohdassa sanotaan: "Ulkomainen omistaja on velvollinen työ- ja elinkeinoministeriön pyynnöstä antamaan tälle kaikki 1 momentissa tarkoitetun yritysoston vahvistamista koskevan asian selvittämiseksi tarpeelliset tiedot - -." Ja sitten tämä asia on sanktioitu 10 §:ssä, eli sanotaan "Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta laiminlyö - - 5 §:n 2 momentin mukaisen tiedonantovelvollisuuden - - on tuomittava - - yritysrikkomuksesta sakkoon." Tässä ihmettelen tätä sanaa "voi", 5 §:ssä 1 momentissa ensimmäisessä lauseessa "ulkomainen omistaja voi ilmoittaa". Eikö tässä voisi olla, että "ulkomaisen omistajan on ilmoitettava"? Ja tämä pelkästään sen takia, että yleensähän on niin, että mitä selkeämpi laki on, niin sen selkeämpää sen soveltaminen myöhemmin on, kun se tulee ajankohtaiseksi.

Mauri Pekkarinen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehkä muutama sana tämän lain taustasta. Ulkolaisten yritysostojen seurannasta, mistä tässä pohjimmillaan on kysymys, kun tämä laki täällä oli lähetekeskustelussa, ei käytetty yhtään puheenvuoroa. Siitä syystä muutama sana vähän tarkemmin.

Heti kärkeen on se sanottava, että totta kai Suomen kannalta on erittäin tärkeää, että ulkoa meille tehdään sijoituksia, sekä suoria sijoituksia että portfoliosijoituksia. Se on Suomen talouden kannalta tavattoman tärkeä asia. Suomi suhtautuu tämän lakiesityksenkin mukaan lähtökohtaisesti myönteisesti siihen, että Suomeen tehdään suoria investointeja.

Muutama päivä sitten selvitysmies Eloranta jätti arvionsa siitä, miten tilanne Suomessa viime vuosien aikaan tässä suhteessa on kehittynyt. Me olemme vähän alle sen, miten EU:ssa keskimäärin suorat sijoitukset yleensä ovat kohdistuneet. EU:ssa varsinaiset veturit tässä mielessä ovat Tanska ja Ruotsi ja tietysti Saksa, Saksa sijaintinsa vuoksi ja Ruotsi ja Tanska eräiden muiden seikkojen vuoksi. Suomi on kuitenkin aika hyvin, lähellä EU:n keskitasoa, menestynyt viimeisten kymmenen vuoden aikaan. Ehkä pieni mielenkiintoinen yksityiskohta: sen jälkeen, kun eurojärjestelmä lähti liikkeelle, Tanska jäi ulkopuolelle, Ruotsi jäi ulkopuolelle, erityisesti Tanskaan suorat investoinnit lisääntyivät erittäin paljon. Vetäköön siitä johtopäätöksiä, jos joku haluaa sellaisia tehdä.

Mistä sitten nyt tässä laissa on kysymys, kun rajoituksista puhutaan? Jo aikaisemmin meillä on ollut tällainen lainsäädäntö voimassa, muistaakseni viimeksi säädetty 1993. Tällä hetkellä vielä voimassa olevalla lainsäädännöllä säädellään lähinnä ulkomailta, ylipäänsä ulkomailta, Suomeen tapahtuvia yritysostoja, jos ne koskevat puolustusteollisuutta, tai sitten määritellään laissa tietyt alat, joita myöskin koskiessaan tuo yritysosto on tämmöisen seurannan ja sääntelyn piirissä.

Miksi tämä lainmuutos, ja mitä tällä lailla nyt muutetaan? Siitä muutama sana.

Se muutoksen tausta on ensinnäkin siinä, että tämmöinen tekninen ja teknologinen kehitys on muuttanut siinä määrin maailmaa, että pitää joitakin asioita määritellä vähän tarkemmin ja joissakin asioissa jättää vähän enemmän kuin aikaisemmin tilaa sille hallinnolle tehdä arvioita ja johtopäätöksiä, miten kannattaa menetellä. Nämä ovat oikeastaan pelkistetysti ne ensimmäisen kategorian muutostarpeet.

Toinen asia on se, että kun aikaisemmin — nyt vielä voimassa olevassa laissa — tämä seuranta on koskenut vain suuria yrityksiä, yrityksiä, joissa on yli 1 000 henkilöä, joiden tase on yli 170 miljoonaa euroa, niin nyt tällä lailla, mikä nyt tässä ollaan säätämässä, lähdetään siitä, että tunnustetaan, että tänä aikana myöskin aika pienet yritykset voivat olla spesialisoituneita johonkin tärkeään toimialaan ja ovat siinä niin tärkeitä, että myöskin tällaiset aika pienetkin yritykset ilman mitään tällaista yrityskokorajaa pitää ottaa tällaisen seurannan piiriin, jos ne sattuvat olemaan puolustustoimialalla tai muutoin kansallisen kaikkinaisen turvallisuuden kannalta tärkeällä toimialalla. Elikkä yrityskokorajat, jotka nyt ovat, poistetaan. Pienetkin yritykset voivat tulla tämän menettelyn piiriin. Tämä on tässä uudessa lähtökohta.

Jos katsellaan sitten sitä, mitä toimialoja tällä hetkellä säädellään, mitkä ovat tällaisen seurannan piirissä: siinä on jo aiemmin kertomallani tavalla puolustustoimiala, ja sitten nykylaki sanoo muutamia harvoja toimialoja, joihinka tämä seuranta kohdentuu nyt. Nyt tässä lähdetään siitä, että jatkossakin, uudenkin lain mukaan, puolustustoimiala ilman muuta olisi seurannan piirissä, mutta sitten jätetään aika vahva harkintatila työ- ja elinkeinoministeriölle arvioida — oikeastaan toimialasta riippumatta — se, onko tuo tai tämä yritysostohanke sellainen, joka on Suomelle kansallisen kaikkinaisen turvallisuuden kannalta tärkeä, ja jos se sellaiseksi koettaisiin, niin silloin siihen voitaisiin mennä väliin.

Edelleen tapahtuu muutosta nykyiseen tilanteeseen verrattuna siinä, mistä Suomeen kohdistuva yritysosto nyt joutuu seurannan piiriin. Tällä hetkellä, jos Suomen ulkopuolelta tällainen osto tehdään, ylipäänsä Suomen rajojen ulkopuolelta, se on tämän seurannan piirissä. Nyt uusi laki lähtee siitä, että silloin jos ostot tehdään EU- tai Eta-alueen ulkopuolelta, niin nämä yritysostot Suomeen ovat tämän menettelyn piirissä, kuitenkin niin, että jos yritysosto koskee puolustustoimialaa, niin vaikka se on EU:sta tai Efta-alueelta — ylipäänsä silloin, kun se on Suomen rajojen ulkopuolelta — meille kohdistuva yritysosto, se on silloin tämän menettelyn piirissä. Tämäntapaisia ovat ne muutokset, mitä tällä lailla ollaan tekemässä.

Arvoisa puhemies! Se seuranta, ja tämä liittyy osin nyt tähän edustaja Tolppasen täällä esittämään kysymykseen: Silloin kun on puolustusteollisuudesta kysymys, niin silloin pitää aina hankkia tämä ennakkolupa. Laki lähtee siitä, että silloin pitää aina tämän ostohankkeen saada tältä valvontaviranomaiselta lupa, kun on puolustustoimialasta kysymys. Mutta silloin kun on jostakin muusta toimialasta kyse ja se ostaja, joka tähtää ostamaan Suomesta, haluaa etukäteen varmistaa, miten tässä käy, aikooko valtio tähän puuttua, niin silloin se ostaja voi saada Suomen viranomaiselta ennakkotiedon.

Ja vastaavasti toisinpäin, jos sitten tätä ennakkotietoa ei ole haettu ja sitten työ- ja elinkeinoministeriö toteaa, että tähän saattaa liittyä jotain sellaista, minkä takia tämä pitää uudelleen arvioida, niin työ- ja elinkeinoministeriö voi jälkikäteen sitten puuttua siihen hankkeeseen. Ja jos työ- ja elinkeinoministeriö katsoo seurantaviranomaisena, että tämä nyt kuitenkin on tärkeä hanke kansallisen turvallisuuden ja järjestyksen kannalta, niin siinä tilanteessa työ- ja elinkeinoministeriö vie tämän asian valtioneuvoston päätettäväksi ja valtioneuvosto sanoo "ei" tai "jaa" — "kyllä" tai "ei" — sille yritysostolle. Se voi evätä sen yritysoston, mutta se voi myöskin päätyä siihen, että tällaista riskiä ei ole ja tämä yritysosto on mahdollinen.

Arvoisa puhemies! Viimeinen muutos nykyiseen tilanteeseen, jonka haluan vielä sanoa, on se, että kun aikaisemmin todellakin ne yritysostojen seurannat ja niihin liittyvät rajoitusmahdollisuudet koskivat vain suuria yrityksiä ja sitä tilannetta, jossa enemmistömääräysvalta oli kysymyksessä, niin nyt tämä uusi laki lähtee siitä, että jo 10 prosentin omistusosuuden tai vastaavaa määrää edustavan tosiasiallisen puhevallan siirtyessä ulkolaiselle ostajalle kaikki tätä suuremmasta omistussiivusta olevat hankkeet ovat periaatteessa tämän seurantamenettelyn piirissä. Vielä kertaalleen: Aikaisemmin puhuttiin vain niistä hankkeista, joissa pyrittiin ostamaan yli puolet. Nyt jos pyrit ostamaan 10 prosentin tai suurempaa siivua, niin kaikki nämä hankkeet ovat tämän seurannan piirissä, edellyttäen siis, että on kysymys puolustustoimialasta tai muusta kansallisen turvallisuuden ja järjestyksen kannalta tärkeästä toimialasta.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä valiokunnan puheenjohtajan kantaan siinä, kun valiokunta lähtökohtaisesti on sitä mieltä, että Suomeen tarvitaan investointeja, jotta meidän teollisuutemme täällä pyörii.

Tässä lakiesityksessä yhteen kohtaan haluan vielä erityisesti puuttua: Puolustussektori on se, minkä osalta etukäteen aina pitää saada vahvistus yritysostolle, ja sitten vahvistamisen hakeminen näille muille yritysostoille jää sen ulkomaisen omistajan tahdon varaan. Sitten valiokunnan kuulemisissa esitettiin ja on esitetty, olisiko puolustussektorin lisäksi myös sisäiseen turvallisuuteen liittyviltä yritysostoilta edellytettävä viranomaisvahvistusta, mutta valiokunta on sitä mieltä, että katsottaessa pitkälle tulevaisuuteen toimialoja ja liiketoiminta-aloja ei ole mahdollista määritellä, ja saatavilla on julkista tietoa, josta eri osapuolet voivat kyseisenä ajankohtana päätellä, voiko laki tulla sovellettavaksi.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on todella toivottu lakimuutosesitys, ja kun valiokunnassa sitä käsittelimme, niin esille tuli nimenomaan se, että nyt ajanmukaistetaan tämä olemassa oleva laki vastaamaan nykyistä toimintaympäristöä, ja se, että tässä ei ole kyse pelkästään puolustusteollisuudesta vaan myöskin turvallisuusteollisuudesta tai siihen liittyvistä aloista, palvelutoiminnasta.

Se, mikä on tärkeätä, on se, että tämä ei ole toimialakohtainen, siinä ei ole lueteltu näitä toimialoja, vaan annetaan ministeriölle entistä laajemmat valtuudet seurata ja valvoa ja katsoa, mitkä meille ovat strategisesti tärkeitä asioita. Kun nyt näkee, että tässä ympäristössä on erilaista soluttautumista yhteen sun toiseen asiaan, niin tämäkin on tärkeätä, että tälläkin sektorilla huomioidaan, että me pystymme tätä lainmukaisesti seuraamaan.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Lainuudistus on paikallaan ja tosiaan ajantasaistettu. Se on hyvä, jotta me tiedämme omistajanvaihdosten yhteydessä entistä tarkemmin, miten ulkomaalaiset meillä eri yrityksiä, varsinkin näillä puolustus- ja turvallisuusaloilla, omistavat.

Mutta en malta olla tässäkään yhteydessä sanomatta sitä, että meillä on nyt toinenkin asia — siitä viime perjantaina keskusteltiin — johon meidän täytyy myöskin puuttua, elikkä meidän kiinteistömme, kiinteistöjen ulkomainen omistus ja jälleenmyynti, jolloin me emme tiedä todellisuudessa, kuka ne kiinteistöt omistaa. Minusta hyvä jatko olisi tälle laille, joka nyt hyväksytään, myös se, että me entistä selkeämmin ja paremmin tietäisimme omistajat kaikissa tapauksissa kiinteistöjenkin osalta.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärsin kyllä tästä, kun selitettiin, mitä tämä laki tarkoittaa. Siitä huolimatta menen vielä tuohon 5 §:ään. Eli kun tässä sanotaan, että kun on ulkomainen omistaja, ulkomainen yhtiö, niin se on velvollinen antamaan tiedot, jos työ- ja elinkeinoministeriö sitä pyytää. Mutta edelleen, kun täällä on ministeri Ihalainen, haluaisin kohdentaa kysymyksen sinne: onko olemassa sellaista vaaraa, että mikäli ei huomata pyytää tätä selvitystä, niin käy niin, että kun ostetaan täältä yhtiö, niin työpaikat valuvat meidän rajojemme ulkopuolelle? Eli sitä haen tässä kohdassa, kun sanon, että pitäisi tässä 1 momentissa kolmas sana "voi" muuttaa ehtomuodosta käskymuodoksi "on velvollinen ilmoittamaan".

Elinkeinoministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Kiitän valiokuntaa huolellisesta työstä, ja on hyvä ehkä palauttaa mieliin, että tämä esityshän, lakimuutos, valmisteltiin edellisen ministerin Pekkarisen toimesta ja käytännössä samassa muodossa tämä uusi hallitus sen sitten uudisti.

Eräällä tavalla voi sanoa, että taustaan liittyy myöskin se, että Saksa itse asiassa lähti ensimmäisenä liikkeelle ikään kuin ajastamaan tätä lainsäädäntöä. Eli siinä mielessä on tärkeää laittaa tämä laajempaan EU-kehykseen, eli eri maat haluavat varmistua siitä, että tämmöisiä turvallisuuden tai muiden elintärkeiden intressien kannalta tärkeitä omistuksia ei valu ulkomaille ikään kuin tietämättä.

Haluan myös yhtyä siihen valiokunnan puheenjohtajan, edustaja Pekkarisen, toteamukseen, että Suomi on avoin kansantalous. Sitä olemme myöskin jatkossa, suhtaudumme ulkomaiseen omistukseen ja ulkomaisiin investointeihin lähtökohtaisesti myönteisesti. Mutta tällä lakiesityksellä, lailla, pysytään myöskin sitten seuranta järjestämään ja mahdollistamaan toiminta, jos niin tarvitaan.

Eräällä tavalla viime vaalikaudelta esimerkki tämäntyyppisestä tilanteesta, josta en osaa sanoa, olisiko siihen tätä lakia sovellettu, löytyy siitä tilanteesta, jolloin Elisan islantilaisomistuksessa ollut osakepotti viikonlopun aikana meni markkinoille myyntiin. Suomen valtio ei silloin voinut olla ostajana liikkeellä, koska eduskunta oli viikonloppulomalla eikä allekirjoittaneella ollut siihen rahaa, jolloin syntyi tämä sopimus Varman toiminnasta ja sitten myöhemmin valtio lunasti osan näistä osakkeista. Sitä varten meillä on nyt tämmöinen työkalu, tämä Solidium: mikäli pörssiyhtiöiden osakkeita lähtisi tässä mielessä liikkeelle ja katsottaisiin, että joku kansallinen etu edellyttäisi, että joku valtiotoimija on liikkeellä, niin Solidium on muun muassa nyt sitten olemassa.

No sitten edelleenkin tämä, minkä valiokunnan puheenjohtaja totesi, että on tärkeätä, että tämä määritelmä on riittävän avoin ja kattava, koska maailma muuttuu aika nopeasti ja pitää olla mahdollisuus reagoida siltä osin joustavasti. Johtopäätöksenähän tässä on, että seuranta ja valvonta keskitetään työ- ja elinkeinoministeriöön, ja mikäli sitten tarvetta tämän käyttämiseen tulee, niin sitten päätös viedään valtioneuvostoon, joka on varmasti oikea taso.

Eli omalta osaltani kiitän valiokuntaa tehdystä työstä.

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Samoilla sanoilla haluan kiittää hyvästä valmistelusta ja asian hyvästä ja ammattitaitoisesta esittelystä tässä salissa valiokunnan puheenjohtajan toimesta.

Yleisesti ottaen kaikki ovat hyväksyneet tämän lain uudistamisen tarpeet ja sen merkityksen tässä ajassa tämän kattavuuden laajentamisen ja seurantamenettelyn parantamisen suhteen. Edustaja Tolppasen huoli tietysti voi olla aiheellinen, että missä määrin tämmöisiä tekijöitä voidaan ottaa huomioon kuin työllisyysvaikutukset, ja niistä täytyy nyt tietysti koettaa pitää huolta. Mutta täällä valiokunnan puheenjohtaja minusta hyvin kuvasi sitä, millä logiikalla tähän menettelyyn, joka nyt on rakennettu, on päädytty. Minä luulen, että kuitenkin näitten ohjeitten ja tulkintojen kanssa me hyvin tässä tulemme pärjäämään.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuohon ministeri Häkämiehen kommenttiin Elisasta oikeastaan jatkoksi haluaisin vaan sanoa, että arvio on kyllä muuan toisen saman toimialan yrityksen, TeliaSoneran, kohdalla, kun aikanaan oltiin siinä tilanteessa, että siitä ohjakset päästettiin Suomen rajojen ulkopuolelle, se, että tuossa vaiheessa tämä toimialan rajaus — siis nykyisen, vielä voimassa olevan, lain mukaan — on kyseenalainen, antoiko se mahdollisuuksia, olisiko se antanut puuttua. Mutta kyllä tulkinta — en tiedä, miten nyt ministeriössä tänä päivänä katsotaan — ainakin joku aika sitten oli vielä siitä, mitä tällä lailla nyt haetaan, se, että tämän lain mukaan, jos se olisi ollut voimassa aikanaan, kun TeliaSonera oli vaarassa mennä ulkomaille, tämän lain kirjoittamistavan mukaan, tämäntapaiseen kauppaan myös voitaisiin puuttua. Eli vaikka toimiala ei likimainkaan ole sitä samaa kuin mikä se on voimassa olevassa laissa, niin uudessa tämäntapaiset toimialat nyt ovat kyllä tämän menettelyn piirissä. — Vähän huonosti selitetty, mutta ehkä tulin ymmärretyksi.

Elinkeinoministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Silloin kun TeliaSoneran osalta tämä omistus niin sanotusti valui Ruotsiin, tietoverkkojen merkityksestä ei ollut samanlaista näkemystä kuin tänä päivänä. Viime vaalikaudellahan tähän asiaan tartuttiin ehkä juuri tämän Elisa-esimerkin innoittamana, ja varsin mittava turvallisuusverkkohanke toteutettiin viime vaalikaudella — parisensataa miljoonaa panostettiin siihen. Tänä päivänä meidän tietoverkkomme on järjestetty ja rakennettu niin, että kaikki Suomen turvallisuuteen liittyvän tiedon ja viranomaisten elintärkeän tiedon turvallisuus on taattu valtion toimesta. Siinä mielessä omistuksen liikkuminen tänä päivänä teleoperaattoreissa ei ole samaa luokkaa kuin oli silloin aikanaan, mutta silloin ei tämä asia, tämä turvallisuusnäkökulma, ollut samalla tavalla esillä kuin tänä päivänä.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä on oikein hyvä asia, että ryhdytään seuraamaan näitten ulkomaalaisten yritysostoja. Ennen kaikkea tässä huolestuttaa se, kun näitä suomalaisia työpaikkoja on valunut niin paljon ulkomaille. Sitten olisi keskeistä, että näitä ulkomaalaisia yrityksiä saataisiin mahdollisimman paljon sijoittamaan Suomeen, kuten olisi myös tärkeää se, että suomalaiset yritykset alkaisivat suosia nykyistä enemmän investointeja kotimaahan eli tekisivät tällaisia isänmaallisia investointeja. Suomalaiset yritykset ovat ilmeisesti sijoittaneet Kiinan markkinoille 10 miljardia euroa tähän mennessä ja Venäjän markkinoille noin 7 miljardia euroa. Nämä ovat huomattavia summia, ja olisi siinä mielessä todella tärkeätä, että myös suomalaiset yritykset suosisivat näitä suomalaisia investointeja enemmän kuin ulkomaalaisinvestointeja.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! On edellisiin puheenvuoroihinkin viitaten tärkeää se, että me saamme Suomeen investointeja ja suomalaisia investointeja. Mutta varsinaisesti tämä lakiesitys, jota talousvaliokunnan jäsenenä itsekin olen ollut käsittelemässä, on selkeästi parannus nykytilanteeseen. Täytyy sanoa, ettei kakkuakaan kerralla syödä vaan pala kerrallaan. Tässä nyt otetaan myöskin nämä pienemmät yritykset niin sanotusti tarkkailuun, voidaan tarkkailla niitä, mikä on sinänsä hyvä asia. Ja se on hyvä asia myöskin, että nyt ei rajoiteta pelkästään puolustusteollisuutta, joka nytkin on automaattisesti mukana, vaan toimiala on vapaa. Eli työ- ja elinkeinoministeriössä voidaan sitten katsoa ne yritysostot, jotka ovat Suomen kannalta strategisesti tärkeitä, voidaan pyytää nämä tiedot, ja näihin yrityskauppoihin pystytään riittävän ajoissa sitten puuttumaan. Minun mielestäni tämä on ihan hyvä juttu.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä tähän edustaja Tolppasen kysymykseen. Kun nyt 5 § sanoo, että se ulkoa tänne ostoa tekevä yritys voi hakea sen vahvistuksen tältä seurantaa hoitavalta ministeriöltä elikkä työ- ja elinkeinoministeriöltä tai VN:ltä, niin tässä laissa on lähdetty siitä, että kaikissa yritysostoissa, herra paratkoon, tällaiseen aika raskaaseen menettelyyn ei tarvitse mennä, koska ylivoimainen valtaosa on sellaisia yritysostoja, joihinka ei liity minkäänlaista tällaista seikkaa, joka vaatisi tällaista seurantaa. Sellaisen byrokratian rakentaminen, että jok’ikiseen yritysostoon pitäisi liittyä tämmöinen vahvistusmenettely, on kyllä tarpeetonta byrokratiaa, ja siitä syystä siinä sanotaan "voi". Ja "voi" viittaa siihen, että jos on semmoinen toimiala kysymyksessä, johonka voi liittyä tämmöinen riski, että jälkikäteen siihen puututaan, niin sen takia se yritys voi hankkia tämän vahvistuksen. Tämä on se ajattelu tässä.