Päivi  Räsänen /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä aloitteessa ehdotetaan, että isyyslain voimaanpanosta annettua lakia muutetaan siten, että kanneoikeus palautetaan koskemaan niitä tapauksia, joissa lapsi on syntynyt ennen isyyslain voimaantuloa eli ennen 1.10.1976. Kuitenkaan ehdotukseni mukaan kannetta ei edelleenkään voisi nostaa, jos isäksi oletettu mies on kuollut.

Aviolasten ja avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten tilanne ei ole vieläkään tasa-arvoinen, vaikka isyyslailla tavoiteltiin nimenomaan samaa juridista asemaa kaikille lapsille ja todellisten isäsuhteiden voimaansaattamista. Erityisesti nyt huomioni kiinnittyy siihen ryhmään, joka on syntynyt vuosien 51 ja 76 välillä. Silloin syntyi noin 100 000 au-lasta, joista merkittävälle osalle ei ole edelleenkään vahvistettu isää. Heistä useimmat ovat kasvaneet yksinhuoltajaperheessä ilman kahden vanhemman tuomaa tukea ja elatusta. Valitettavasti usein kasvuympäristöä on värittänyt, varsinkin noina aiempina vuosina, myös häpeän ilmapiiri, leimautuminen au-aseman vuoksi.

Monelle isättömyys saattaa edelleen olla kipeä osa omaa identiteettiä. Toki on myös niin, että nämä au-lapset on suljettu perintöoikeuden ulkopuolelle toisen vanhempansa osalta. Isyyslain voimaantulosta annetussa laissa säädettiin viiden vuoden määräaika isyyskanteiden nostamiselle tapauksissa, joissa lapsi on syntynyt ennen isyyslain voimaantuloa. Tätä määräaikaa, joka päättyi vuonna 81, pidettiin tarpeellisena oikeusvarmuuden vuoksi. Oikeusvarmuutta ei kuitenkaan edistä se, että monissa tapauksissa lapsen huoltaja ei ollut tietoinen määräajasta tai edes mahdollisuudesta isyyden vahvistamiseen. Kaikki äidit eivät olleet halukkaita selvityttämään isyyttä, eikä lapsi itse ikänsä puolesta ollut määräaikana kykenevä ymmärtämään asian merkitystä ja ajamaan kannetta isyyden vahvistamisesta. Lisäksi tieto oletetusta isyydestä on saattanut tulla aikuisen lapsen tietoon vasta paljon asetetun määräajan jälkeen.

On muistettava, että määräajalla tosiasiassa suojattiin lähinnä niiden miesten elämäntilannetta, jotka eivät olleet vapaaehtoisesti tunnustaneet isyyttään ennen lain voimaantuloa. Ennen isyyslain voimaantuloa mies saattoi kieltää isyytensä eikä isyyden vahvistaminen ollut tällöin mahdollista, ellei kyseessä ollut niin sanottu kihlalapsi. Miehet saattoivat siis välttää vastuunsa lapsen elatuksesta yksinkertaisesti kieltämällä isyytensä.

Toiseksi rajaksi isyyskanteen nostamiselle asetettiin oletetun isän kuolema. Kehittyneiden tutkimusmenetelmien avulla isyydestä olisi saatavissa luotettava näyttö säilytettyjen näytteiden ja miehen sukulaisilta otettujen näytteiden avulla. Isyyslain taannehtivuutta ei kuitenkaan mielestäni edelleenkään tule ulottaa sellaisiin tapauksiin, joissa isäksi oletettu mies on jo kuollut. Tämä on perusteltua, koska isyyden selvittämisen mahdollistavia näytteitä ei olisi kuitenkaan kaikissa tapauksissa saatavissa ja myös tapahtuneiden perinnönjakojen uusi selvittäminen olisi hankalaa. Lisäksi vainajan omaisten tunteiden suojaaminen on näin vanhojen tapahtumien osalta tarpeen erityisesti, kun perheen sisäisten asioiden selvittäminen ei enää ole mahdollista.

Isyyden vahvistamisessa korostuu perintöoikeudellinen näkökulma, vaikka monille isättömyydestään kärsiville lapseksi tunnustaminen on tärkeää täysin muista syistä, ja heidänhän on mahdollista luopua perinnöstään niin halutessaan.

Määräajan jatkamista voidaan pitää epätasaisena oikeuspolitiikkana. On kuitenkin tärkeämpää varmistaa, että kansalaiset tulevat kohdelluiksi yhdenvertaisina, kuin jättää oikeuspoliittisista syistä tilanne nykyiselleen. Isyyden selvittäminen saattaisi aiheuttaa ongelmia vakiintuneisiin sukulaisuussuhteisiin, mutta vastapainona ovat ne ilman isää aikuiseksi varttuneet kansalaiset, jotka ovat saattaneet kärsiä asemastaan vuosikymmeniäkin. Lapsen oikeuksien sopimuksen 7 artiklan mukaan lapsella on, mikäli mahdollista, oikeus tietää vanhempansa. Monet inhimilliset tekijät juridisen tasa-arvon lisäksi puoltavat sitä, että isyyslaki on ulotettava taannehtivasti koskemaan ennen lain voimaantuloa syntyneitä lapsia. Kanneoikeus isyyden vahvistamiseen tulee antaa kaikille au-lapsille, joiden todennäköinen isä on yhä elossa.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä todeta, että saman sisältöisen lakialoitteen teki viime kaudella silloinen kansanedustaja Marja-Leena Kemppainen, ja tämä aloitehan on nyt rauennut. Halusin tämän uusia sen vuoksi, että olen nyt aivan lähiviikkoina saanut yhteydenottoja henkilöiltä, joita tämä uudistus myönteisessä mielessä koskisi.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin tekninen kysymys: Luettuani tämän itse pykäläkohdan täältä en havaitse mitään tätä määräaikaa koskevaa tekstiä täällä, ainoastaan tämän 7 §:n muotoilun, "ennen isyyslain voimaantuloa syntyneen lapsen isyyden vahvistamista koskevaa kannetta ei voida nostaa, jos mies on kuollut", eikä mitään muuta. Jos tässä on vahinko käynyt, niin se varmasti on syytä uudella aloitteella sitten täydentää, kun puhutte, ed. Räsänen, kuitenkin kahdesta asiasta. Tai sitten minä en vain näe sitä toista asiaa tässä pykälätekstissä, mutta se nyt on toisaalta sivuseikka.

Hiukan jää miettimään tätä yksikantaista rajanvetoa tähän kuolleeseen isään. On paljon lapsia, jotka syntyvät niin, että raskauden aikana isäkandidaatti on ehtinyt kuolla, ja näissä on aina uusia ja vanhoja asioita. Tietysti silloin tullaan hankalaan tilanteeseen, jos mahdollinen isä on kuollut kymmeniä vuosia sitten. Tiedän, että näitäkin tilanteita varsinkin perinnönjakoselvittelyissä on muun muassa hauta avaamalla ja näytteitä ottamalla tässäkin maassa selvitetty. Ne ovat erittäin hankalia tilanteita, mutta tiedämme myöskin, että tekniikka on kehittynyt sillä tavalla, että aina ei tarvitse näin radikaaleihin toimenpiteisiin mennä, vaan niitä näytteitä saattaa löytyä aika yllättävistäkin paikoista myöskin täältä maan päältä, ei aina tarvitse mennä maan alle.

Olin itse viime kaudella terveydenhuollon eettisen neuvottelukunnan jäsenenä pohtimassa esimerkiksi haudan avaamiskohtaa. Se on todella hankala paikka.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kiitän ed. Ylä-Monosta tästä havainnosta. Itse asiassa en löytänyt nyt tähän käsiini sitä varsinaista aloitetekstiä, mutta jos todellakin on niin, että sieltä se varsinainen asia on jäänyt pykälästä puuttumaan, niin sitten ilman muuta täytyy tarkistaa, missä vaiheessa se on sieltä tippunut pois. Silloin on kysymyksessä todellakin huolimattomuusvirhe jossakin kohden, ja tulen toki uusimaan tämän, jos näin on.