Täysistunnon pöytäkirja 130/2006 vp

PTK 130/2006 vp

130. TIISTAINA 12. JOULUKUUTA 2006 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

8) Hallituksen esitys laiksi kuvaohjelmien tarkastamisesta annetun lain muuttamisesta

 

Kaarina Dromberg /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen tarkoituksena on, että lasten ja nuorten eri kehitysvaiheet voitaisiin ottaa nykyistä paremmin huomioon hyväksyttäessä kuvaohjelmia alaikäisille esitettäväksi ja levitettäväksi. Sivistysvaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä.

Valiokunta kannattaa K13-ikärajan lisäämistä kuvaohjelmien ikärajaluokituksiin nykyisten K11- ja K15-ikärajojen lisäksi. Ikärajojen 11 ja 15 väliin mahtuu erilaisissa kehitysvaiheissa olevia lapsia. Mahdollisuudet oikean ikärajan asettamiselle paranevat lisäämällä porrastusta ikärajoihin.

Sivistysvaliokunta pitää tarkoituksenmukaisena myös ehdotusta siitä, että kuvaohjelmiin ja niiden yhteyteen on tehtävä selvästi havaittava merkintä, josta ilmenee ikärajasuositus tarkastamattomalle vuorovaikutteiselle kuvaohjelmalle. Symboleiden avulla tuotteen ostaja saa tietää, millaista materiaalia pelituote sisältää. Merkintä osaltaan myös vastaa siihen, miksi tietty ikäsuositus tai ikäraja tuotteelle on annettu. Valiokunta pitää tärkeänä, että ikärajoista tiedotetaan tehokkaasti. Tiedottamisen tulee sisältää myös se, miksi jokin tietty ikäraja on kuvaohjelmalle asetettu. On välttämätöntä lisätä tiedotusta, valistusta ja kampanjointia ikärajojen sääntelyn velvoittavuudesta erityisesti vanhemmille, mutta myös lasten parissa työskenteleville päiväkodeissa, koulussa, nuorisotyössä ja vapaaehtoisjärjestöissä.

Kuvaohjelman saa lain mukaan esittää enintään 2 vuotta sille hyväksyttyä ikärajaa nuoremmallekin silloin, kun hän on 18 vuotta täyttäneen seurassa. Elokuvatarkastamon asettama varsinainen ikäraja on kuitenkin se, jonka tarkastusviranomainen on arvioinut lasten suojelemisen kannalta välttämättömäksi.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on tullut esille, että niin sanotusta ikäjoustosta voitaisiin luopua kokonaan. Kahden vuoden ikäjousto on omiaan hämärtämään ikärajojen merkitystä lapsen suojelun kannalta. Jotta vanhemmat voisivat perustellusti arvioida, voiko esimerkiksi 9-vuotias katsoa K11-tunnuksella merkittyä elokuvaa, heidän tulisi katsoa kuvaohjelma etukäteen. Käytännössä tämä ei ole useinkaan mahdollista. Toisaalta ikäjoustoa on pidetty tarpeellisena, jotta erityisesti alemmissa ikäryhmissä voidaan ottaa huomioon kunkin lapsen yksilöllinen kehitys. Samalla joustosäännöksellä pyritään korostamaan vanhempien vastuuta. Valiokunta korostaa sitä, että vanhempien tulee tarkoin harkita onko ikäjoustoa syytä käyttää, sillä lasten herkkyydessä ja kehittymisessä on suuria yksilöllisiä eroja.

Sivistysvaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että nykyinen ikärajoja koskeva lainsäädäntö on varsin kirjava ja kansalaisille monimutkainen. Suomessa puhutaan välillä paljonkin elokuvien ikärajoista. Näin lasten vanhemmille voi syntyä käsitys, että asiaa kontrolloidaan. Tämä on kuitenkin harhaanjohtavaa, koska elokuvatarkastamon asiantuntijoiden asettamat ikärajoitukset tavallaan häviävät siinä tilanteessa, kun kyseinen elokuva esitetään televisiossa, jossa käytetään vain ikärajoja K15 ja K18. Valiokunnan mielestä rajoitusten tulisi olla sitovia käytettävästä teknologiasta riippumatta eli riippumatta siitä, onko ohjelma esimerkiksi elokuva, televisio-ohjelma, videoesitys, on demand -kuvaohjelma tai tietokonepeli.

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty, että yhdenmukaistamisen pohjaksi voitaisiin ottaa esimerkiksi tietokonepelejä koskeva yleiseurooppalainen ikämerkintäjärjestelmä Pegi, joka informoi ikäsuositusten lisäksi pelien sisällöistä. Laki kuvaohjelmien tarkastamisesta sääntelee haitallisuuden perusteeksi vain väkivallan, seksin ja kauhun, mutta Pegi-luokitus sisältää näiden lisäksi kiroilun ja muun huonon kielen, päihteet sekä syrjinnän.

Euroopan unionin televisiodirektiivissä on puolestaan tärkeitä lastensuojelullisia näkökohtia esimerkiksi tuotemainontaa koskien. Valiokunta on televisiodirektiivin muuttamista koskevassa lausunnossaan painottanut erityisesti sitä, että mainonnan säätelyn tulee koskea myös tilattavien audiovisuaalisten palvelujen markkinointia lapsille.

Sivistysvaliokunta kannattaa myös ehdotusta siitä, että lakiin lisätään uusi 14 a §, jonka mukaan tarkastusviranomaisella olisi oikeus tehdä valvontatarkastuksia levittäjän toimitiloissa sen toteamiseksi, että kuvaohjelmissa on lain mukaiset merkinnät. Kuvaohjelmien jälkivalvonnan tehostamisella pyritään tarkastustoiminnan lastensuojelullisten tavoitteiden turvaamiseen sekä rikoslain tiettyjen pykälien vastaisten aineistojen levityksen ehkäisemiseen. Jälkivalvonnan tehostamisella voidaan vähentää haittoja, joita lasten omalle kehitystasolle sopimattomien kuvaohjelmien katseleminen lisää, muun muassa levottomuutta, painajaisia ja pelkoja.

Sivistysvaliokunta pitää tärkeänä, että uuden ikärajan asettamisen vaikutuksia seurataan. Valiokunta korostaa myös sitä, että lapsen suojelun kannalta tärkeitä esityksiä ja päätöksiä valmistellaan yhteistyössä asianomaisten asiantuntijaorganisaatioiden kanssa. Haluan lausua kiitokset valiokunnalle yksimielisestä mietinnöstä.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Hallitus on keksinyt kuvaohjelmien katselulle uusia ikärajoitteita eli 18, 15, 13, 11 ja 7 vuotta. Kun pojat kehittyvät tyttöjä hitaammin, voitaisiin kehittää heille vielä omat B-ikärajat, näin leikkisästi puhuen.

Yhä useammin kuvaohjelmia katsotaan Internetin kautta. Pelkästään YouTube- tai iJunes-sivustoilta löytyy paljon sellaista aineistoa, joka ei sovi lainkaan lapsille. Vastaavia sivustoja löytyy tuhansia. SHOUTcast-ohjelmistojen ja iPod-laitteiden kautta voi katsoa myös elokuvia, videoita, jotka eivät sovi taatusti alle 15-vuotiaille. Internetin lisäksi käyttöömme yleistyvät kännykkätelevisiot ja muut langattomat laitteet, joiden kautta voi katsoa videoita ja elokuvia.

Arvoisa puhemies! Ollaan siis päätymässä siihen, että hallituksen hyvistä pyrkimyksistä huolimatta väkivaltaisten ja pornoa sisältävien elokuvien ja videoiden katselun rajoitukset riippuvat ensi sijassa vanhemmista. Hallitus ei voi kieltää Internetin ja langattomien laitteiden leviämistä. Lisärajoitukset kohdistuvat siis lähinnä teattereissa pyöriviin ja videokaupoista vuokrattaviin elokuviin. Muualla elokuvat ja videot leviävät kontrolloimattomasti, ja hallitus on voimaton tämän kehityksen edessä. Edessä ovat siis tiedotuskampanjat vanhemmille, joilla, niin ironista kuin se onkin, ei ole tietoteknisiä taitoja estää lapsia katselemasta kuvaohjelmia erilaisten ohjelmistojen ja välineiden kautta.

Yleiskeskustelu päättyy.