Pertti Hemmilä /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aika harvoin tässä salissa voi saada edellisen asiakohdan viimeiseltä puhujalta yhtä hyvän aasinsillan seuraavaan asiaan kuin äsken ed. Taipaleelta, kun hän puhui hoitojonoista. Nimittäin hoitojonojen purkamisesta jossain määrin on tässä lakialoitteessani, jonka nyt esittelen, myöskin kyse.

Useissa Suomen kunnissa nimittäin hammashoidon hoitotakuun tavoitteitten toteuttaminen on ollut lähes ylivoimaisen vaikeaa. Hoitotakuun tavoitteitten mukaisesti suun terveydenhuoltoon liittyvissä kysymyksissä puhelinyhteys terveyskeskukseen on saatava välittömästi. Hammaslääketieteellisesti tarpeelliseksi arvioitu hoito on järjestettävä kohtuullisessa ajassa, kuitenkin viimeistään kuudessa kuukaudessa.

Suomen Hammaslääkäriliiton mukaan hoitotakuun toteutuminen suun terveydenhuollossa on ollut Suomessa suuri kupla. Potilaat saavat kyllä tarkastusajan, mutta hoito jumittuu pitkiin jonoihin. Ensimmäinen hoitokäynti pystytään potilaalle yleensä järjestämään kylläkin kuuden kuukauden aikana, kuten laki edellyttää, mutta ei hoitoa kokonaisuudessaan kohtuullisessakaan ajassa.

Ministeri Liisa Hyssälän mukaan lokakuussa 2005 tehdyn työvoimaselvityksen mukaan hammaslääkärien työvoimavaje oli 265 kokoaikaista terveyskeskushammaslääkäriä. Lakiesityksessä ehdotan, että kun erikoishammasteknikkojen mahdollisuuksia valmistaa ja korjata myös osaproteeseja laajennetaan, hammaslääkäreiden työvoimavajetta voidaan myöskin vähentää. Asetuksen mukaan nimittäin erikoishammasteknikko saa itsenäisesti valmistaa ja sovittaa irrallisia kokoproteeseja niiden käyttäjille. Erikoishammasteknikko ei saa kuitenkaan itsenäisesti valmistaa ja sovittaa proteeseja henkilöille, joilla leikkauksen tai tapaturman seurauksena on suun rakennetta olennaisesti muuttava vamma, tai henkilölle, jolla on suun alueella jokin sairaus tai kehityshäiriö, eikä myöskään hampaiden juurien tai tekojuurien päälle. Näin siis erikoishammasteknikkoasetus toteaa.

Lakia on tulkittu siten, että erikoishammasteknikko ei saa tehdä osaproteesien korjauksia eikä lainkaan valmistaa osaproteeseja suoraan asiakkaalle, vaan pelkästään kokoproteeseja. Erikoishammasteknikot ovat kuitenkin saaneet koulutuksen kliiniseen työhön eli suun tarkastukseen, ovat saaneet koulutuksen suun sairautta potevan henkilön jatkohoitoon ohjaamiseen sekä mallin ottoon ja sovituksiin suussa. Koska erikoishammasteknikolla on koulutus ottaa jäljennökset hampaattomasta ja hampaallisesta leuasta sekä valmistaa kiinteitä ja irrotettavia proteeseja hammaslääkärin tilauksesta, pitäisi erikoishammasteknikoiden voida myös valmistaa irrotettavat proteesit itsenäisesti.

Osaproteesin valmistus vaatii 4—5 potilaskäyntiä ja edellyttää edestakaisia kuljetuksia laboratorion ja hammaslääkärin välillä. Nimenomaan hammaslääkärikäynneistä on siis kysymys nykyisen lain mukaan. Kustannussäästöt ja hammaslääkärin työajan säästö muuhun työhön olisivat huomattavia etuja, mikäli lakia tältä osin muutettaisiin. Samalla voitaisiin helpottaa merkittävällä tavalla useissa kunnissa tällä hetkellä vallitsevaa hammaslääkäripulaa.

Herra puhemies! Erikoishammasteknikkoja on kautta koko Suomen, joten hoitoa voisi saada myöskin syrjäseudulla. Terveyden- ja sairaanhoidossa on pyritty yhdistämään eri hoitoaloja järkevästi yhteen. Hammashygienisteille on siirretty nykyisin jo paljon tehtäviä, jotka ovat vieneet hammaslääkäreiltä aiemmin aikaa. Jotta näin on voitu tehdä, erikoistumista näihin tehtäviin on vahvistettu. Erikoishammasteknikoksi erikoistuminen vaatii viiden vuoden koulutuksen. Pohjakoulutus on korkeakoulutasoinen. Suomi on ollut edelläkävijämaa Euroopassa nimenomaan erikoishammasteknikkojen koulutuksessa. Kuitenkin niissä maissa, joissa erikoishammasteknikon tehtävät on jo monta vuotta sitten laillistettu, on hyväksytty paljon laajemmat mahdollisuudet valmistaa erilaisia proteeseja.

Herra puhemies! Lakiesityksessäni esitän, että erikoishammasteknikoille annettaisiin oikeudet myös osaproteesien valmistamiseen. Näin hammaslääkärien hoitojonot esimerkiksi Suomen Turussa voisivat lyhentyä hyvinkin monta kuukautta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Hemmilä on varsin spesifissä aloitteessaan tuonut esille ongelman, jolla voidaan helpottaa hammaslääkärivajeen aiheuttamia pulmia, ja toivon, että aloite saa myönteisen jatkokäsittelyn. Mutta samalla aloitteessa kiinnitetään huomiota myös lääkärivajeeseen tässä maassa; tarvitaan lisää lääkärikoulutusta yleisesti ja myös hammaslääkärien osalta. Haluan tässä puheenvuorossa alleviivata lääkärien lisäkoulutuksen tarvetta kauttaaltaan ja myös hammaslääkärien osalta.

Ilkka Taipale /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä asia on täysin oikea ja pitää seuraavan hallituksen aikana toteuttaa, koskee tietysti myös monia muita ammattien välisiä työnjaon kehittämisiä, joita pitäisi tehdä psykiatrien, hoitajien, yhtä lailla sisätautien, kaikkien muiden alojen osalta.

Kiinnitän huomiota kahteen historialliseen seikkaan kuitenkin. Kun olin 1973 terveydenhuollon koulutuskomitean sihteeri, kysyimme työvoimatarvetta. Hammashoito edellytti, että Suomessa olisi 12 000 hammasalan työntekijää, mikä tarkoittaa puoli prosenttia Suomen työvoimasta. Emme nauraneet heitä ulos, mutta totesimme, että jos fluorataan hampaat tai keksitään hammasmätärokote, ei tarvita näin paljoa, ja se oli hyvä.

Mutta toinen katastrofaalinen ilmiö on nimeltä selvitysmies Jussi Huttunen, joka ehdotti muutaman tiedekunnan lakkauttamista, Tampereen tiedekunnan lakkauttamista, ja nyt vaaditaan lääkärikoulutusta lisää. Ehdotin ministeri Hyssälälle, että Jussi Huttunen otettaisiin uudelleen selvitysmieheksi, mutta se ei kelvannut hänelle. Jussi Huttusta käytetään kaikkialla muualla selvitysmiehenä, Husissa ja muuallakin, joissa onnistumisen ja epäonnistumisen raja on häilyvä ja veteen piirrettävä viiva. Varoitan selvitysmiehistä kaikissa asioissa.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Näitten vajaan kahdeksan vuoden kuluessa olen tehnyt muutamiakin lakialoitteita, ja tuskin koskaan on ollut näin hankala löytää sitä asetusta tai varsinaista alkuperäistä lakitekstiä kuin tämän lain kohdalla oli. Nimittäin tämä alkuperäinen lainsäädäntö lienee jopa 1960-luvulta peräisin, ja kun tiedetään, miten kehitys on kehittynyt erityisesti terveydenhuollon alalla, niin tässä todennäköisesti on käynyt niin, että tämä asia ja tällaisen, nimenomaan tällä toimialalla tapahtuvan työnjaon kehittäminen on vain unohtunut.

Tällä pienellä lakiuudistuksella suotaisiin päteville erikoishammasteknikoille, joilla, kuten mainitsin, koulutuskin on korkeakoulutustasoa ja viiden vuoden koulutus, mahdollisuus tehdä niitä töitä ja samalla vähentää sitten hammaslääkärien työpainetta. Toivottavasti tämä laki ensi vaalikauden alkajaisiksi heti tulee tänne eduskunnan käsittelyyn.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Hemmilän lakialoitteeseen liittyen puutun vielä hammaslääkäritilanteeseen ja erityisesti Itä-Suomessa.

Vuonna 73 aloitettiin hammaslääketieteen opetus Oulun yliopistossa ja Kuopion yliopistossa ja vuonna 93 Turussa ja Kuopiossa tämä koulutus lopetettiin. 80-luvulla ja 90-luvulla hammaslääkäritilanne merkittävästi parani niin Itä- kuin Keski-Suomessa, mutta välittömästi kun tämä koulutus lopetettiin, se heijastui muun muassa Itä-Suomeen, ja tällä hetkellä tilanne on erittäin huono myös tämän hoitotakuun toteutumisen puolesta. Niinpä toivonkin, että mahdollisimman nopeasti myös voitaisiin uudelleen aloittaa tämä hammaslääkäreitten koulutus myös Itä-Suomessa. Oli sitten mistä koulutuksesta tahansa kyse, niin jos alueella sitä koulutusta ei ole, niin entistä vaikeampaa on näitten opiskelijoitten siirtyminen tai ei ole tahtotilaa siirtyä sellaisille alueille. Eli sinänsä tähänkin tilanteeseen toivoisin ja uskon, että koulutuksen aloittamisella voitaisiin parantaa Itä-Suomen hammaslääkäreitten saatavuutta ja hammaslääkäritilannetta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan kuten ed. Kähkönen mainitsi lääkärikoulutuksen ja tässä tapauksessa hammaslääkärikoulutuksen lisäämisestä, niin olennaista on, että sitä sijoitetaan myös Itä- ja Pohjois-Suomeen. Silloin koulutetut lääkärit myös hakeutuessaan työhön tulevat näille alueille.