Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa herra puhemies! Suomen kansantalous perustuu hyvin pitkälti tai voimakkaasti metsiin, kuten valiokunta on todennut ja todennut tukijärjestelmän vaikuttaneen siihen, että meillä metsät kasvavat. Tällä hetkellä rästihakkuita on markkinahakkuiden lisäksi, ja tulevaisuudessa odottaa biotalousstrategia tulemistaan ja täyttymistään.

Mutta haluan kiinnittää nyt tässä mietinnössä huolenaiheeni siihen, vaikka tämä on toki yksimielisenä jätetty, että nyt on niin, että Euroopan unionin valtiontukisäännöt edellyttävät tämän nykyisen tukijärjestelmän uudelleentarkastelua ja nyt uutta tukijärjestelmää. Aiemmassa puuntuotannolliset näkökohdat ovat painottuneet, mutta unionin valtiontukisäännössä painottuvat ympäristönäkökohdat. Olen vähän näreissäni siitä, mitä se Euroopan unioni oikeastaan suomalaiseen kansalliseen metsäpolitiikkaan on yhtään hämmentämässä, koska se on mielestäni niin kaukana siitä aidosta asenteesta, millä suomalaista metsäpolitiikkaa on tehty. Jos painotetaan ympäristönäkökohtia — toki on katsottu, että voi olla muita yleishyödyllisiä tavoitteita — niin erittäin painokkaasti minusta pitäisi ottaa Euroopan unionissa huomioon metsien rooli hiilinieluna ja sitä kautta metsät uusiutuvana biomassana, joka vähentää fossiilitalouden haittoja mutta antaa siis hyvinvointietuja. EU:n metsäpolitiikka on museoivaa.

Tämä vielä närästää senkin vuoksi, että Suomessa on ollut liki puolitoista vuosisataa olemassa muun muassa yksityismetsien hoitoja koskeva hyvä lainsäädäntö, joka käsittääkseni vuonna 1886 jo sanoo, siis tämä laki: "Metsää älköön autioksi hävitettäkö." Kyllä tämä henki on ollut todella vahva Suomessa, kun monet muut Euroopan unionin tai Euroopan maat ovat hakanneet metsänsä ja tolskanneet. Tämän on kuitenkin katsottu liittyvän likeisesti siihen, että metsälain uudistus on myöskin tapahtunut tässä vuosi sitten, ja olen kyllä kritisoinut sitä metsälakia samasta syystä kuin tätä Kemeraa ja ylipäätään tätä unionin metsälainsäädäntöä tällä hetkellä. Meillä on hyvät talonpoikaiset perinteet metsän hoidossa, ja olen ihan kyllä samaa mieltä puolueeni maaseutupoliittisen linjan kanssa siitä, että kyllä meillä tulisi hyvin vakavasti harkita sitä, että ympäristöministeriö sulautetaan maa- ja metsätalousministeriöön, nimenmuutos vain perään, niin kuin ministeri Orpo on todennut.

Mutta totta kai tässä Kemerassa ja metsälaissa on paljon hyvääkin. Puhutaan taimikon varhaishoidon lisäämisestä tuettaviin työlajeihin, ja näissä erinäisissä tukimuodoissa myös näkyisi tämä metsälain henki. En sinänsä vastusta mitään luontoarvojen huomioimista, mutta minusta niitä varten ovat olemassa luonnonsuojelulait ja ympäristölait. Tällaisessa taloustilanteessa minun on kyllä todettava, että maisema ei ihan loputtomiin elätä.

Mutta sitten näihin erityiskysymyksiin, mistä olen huolissani. Ympäristövaliokunnan perussuomalaiset jäsenet esittivät vastalauseessaan hyvin painokkaan huolen siitä, mitä tapahtuu pohjoisen vajaatuottoisille metsille, Ylä-Lapin ja Pohjois-Suomen. Mielestäni ympäristövaliokunnan lausunto oli siinä suhteessa lievähkö. No maa- ja metsätalousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa tuli kyllä sitten tämä pohjoisten metsien erityisrooli, vajaatuottoisten metsien erityisrooli. Näin valiokunta edellyttää tuen jatkamista, sillä kyllä näillä pohjoisen metsilläkin on edelleenkin se oma asemansa hiilinieluina ja vaikkapa maan eroosion estäjinä, mutta herkässä Lapin maassa tämmöistä tarvitaan. Mutta kyllä on aluepoliittinen vaikutus myöskin näillä tuilla ja työllistämisen vaikutus. Tällä on kuitenkin arviolta tuhansia työpaikkoja luotu metsätalouteen ja koko siihen ketjuun. Erityisesti nuoria ihmisiä on työllistetty. Itsekin olen käpyjä keräämällä aikanani vissiin ensimmäiset tilit tienannut.

Mutta valiokunta on ansiokkaasti tehnyt lausumaehdotuksen, jossa edellytetään, että nimenomaan Pohjois-Suomen vajaatuottoisten metsien ja vajaapuustoisten metsien uudistamiselle otetaan erilaisten valmistelujen jälkeen mahdollisimman pikaisesti siis tuki käyttöön ja huolehditaan sitten viranomaistoiminnasta siihen liittyen.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kuten edustaja Mattila toi esille, valiokunta pohti tätä kyllä syvällisesti. Täytyy antaa myös kiitosta keskustan edustaja Korhoselle, joka valiokunnassa sekä täällä salissa ensimmäisessä käsittelyssä jo toi niitä kriittisiä näkemyksiä esille, joita tässä kuuluu korostaakin.

Mutta erityisesti olen samaa mieltä koko valiokunnan kanssa siinä työskentelyssä, että meillä aivan kuin hivuttamalla EU koettaisi ottaa haltuunsa kansallisen metsäpolitiikan. Näyttää, että meidän asiantuntemuksemme Brysselissä ei riitä ja että siellä olisi tietämystä siitä, mitä ovat suomalaiset metsät. Vieläkin EU-liittymisen ja vuosien jälkeen tuntuu kuin se metsä olisi puisto, jonka joku kaupunkilainen Pariisissa näkee, vaan kyllä se suomalainen metsä on jopa jo saksalaisten näkökulmasta nähden aivan erilaisessa asemassa heillä kuin meillä täällä.

Nyt on erittäin tärkeätä, niin kuin valiokunta on omassa mietinnössään tuonut esille, että edellytetään erityisen metsäattasean perustamista Brysseliin, jotta siellä ymmärretään tämä metsäpolitiikka ja se, mitä suomalaiset metsät ovat suomalaiselle elinkeinoelämälle, mitä ne ovat meidän hyvinvoinnillemme ja mitä ne todellakin ovat hiilinieluna. Eurooppa on unohtanut ja haluaa unohtaa joko tarkoituksella tai vahingossa sen, että Suomessa metsien ja metsäpolitiikan pitää olla kansallisissa käsissä. Meidän pitää määrätietoisesti pystyä turvaamaan metsämme ja erityisesti metsäpolitiikkamme EU-politiikan kuristusotteelta.

Janne Sankelo /kok:

Arvoisa puhemies! Tosiaan tällä vaalikaudella on uudistettu mittavasti metsälainsäädäntöä: metsälaki, metsänhoitoyhdistyslaki, metsätuholaki. Nyt on Kemera-lainsäädäntö ja vielä taitaa olla sisässä pari muutakin metsiin liittyvää lakia. Yleisesti asiantuntijathan ovat arvioineet, että näissä on menty kyllä hyvin oikeaan suuntaan. Metsälain osalta on valinnanvapautta lisätty, metsänhoitoyhdistyslaki muuttaa toimintamuotoja ja kaikki hyvään suuntaan.

Kemera-lainsäädännön kauttahan haetaan tukiratkaisuja, jotka motivoivat ja kannustavat metsänomistajia toimimaan metsissään ekologisesti ja metsän kasvua edistävästi. Tieverkostoa voidaan rakentaa, ja myös metsien biologisen monimuotoisuuden ylläpitäminen ja metsäluonnon hoito ovat kohteita, joita voidaan rahoittaa.

Tässä yhteydessä haluaisin käyttää sellaisen puheenvuoron myös metsänomistajan näkökulmasta, että tämähän on ikään kuin yksi elementti niitten metsänomistajan omien toimenpiteiden joukossa. Aika nopeasti, kun keskustellaan Kemera-lainsäädännöstä ja puhutaan niistä tukieuroista, pitää havahtua siihen, että metsänomistaja kuitenkin oikeasti tekee siellä metsässä paljon sellaisia töitä, jotka eivät tukieuroja korjaa. Eli kaikessa on korostettava sitä, että metsänomistajat huolehtivat omasta omaisuudestaan ja tietävät, missä se omaisuus sijaitsee, niin kuin joskus on sellaistakin esillä.

Kansallisesta metsäpolitiikasta tähän lopuksi, että en aivan ymmärtänyt ihan kaikkea, mitä edustaja Mattila toi esille, mutta sinänsä tarpeellisia asioita. Olen kyllä sitä mieltä, että kansallisen metsäpolitiikan osalta meidän tulee huolehtia siitä, että Suomen ääni kuuluu Euroopassa.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kaikki edellä käytetyt puheenvuorot ovat olleet erittäin hyviä, mutta vielä haluan tähdentää tämän lain tärkeyttä.

Kun katsomme viime vuoden vientitilastoja, Suomella oli tavaraviennissään kuusi eri tuotetta, jotka ylsivät miljardiluokkaan. Kun jätämme pois dieselpolttoaineet ja teräslevyt, niin ne tuotteet olivat hienopaperi, sahatavara, selluloosa, pehmopaperi, eli aivan niitä perinteisiä metsäteollisuutemme tuotteita. Siksi olemme koko kansantaloutemme aivan ydinasioitten äärellä, kun puhumme kestävän metsätalouden rahoituslaista.

Haluan, puhemies, kaksi näkökulmaa tähän tuoda.

On tärkeää, että tässä laissa säilytettiin vyöhykejako näiden tukien perusteena, koska on tärkeää, että pystymme hyödyntämään täysimääräisesti koko maan mahdollisuuksia yhteiseksi hyväksi. Kun luonnonolosuhteet poikkeavat eri puolilla maata, on tärkeää, että tätä vyöhykejakoa pystytään tukien perusteena hyödyntämään.

Arvoisa puhemies! Toinen näkökulma, jonka haluan tähän ottaa, liittyy tähän valiokunnan sinänsä erittäin hyvään mietintöön ja tähän lausumaehdotukseen, jonka nyt siis tulemme tässä toisessa käsittelyssä eduskunnan kannaksi hyväksymään. Kun todella EU:n valtiontukisuuntaviivat jättävät nyt uudistamisen tuen tästä laista pois, niin kun tämä on valiokunnan yksimielinen mietintö, eduskunnan yksimielinen päätös, me tulemme sitten valvomaan sitä, että todella uudistamisen tukemiseen saadaan oma laki, koska tämä on aivan kriittinen kysymys sen kannalta, että metsänhoito on kannattavaa joka puolella maata myöskin tulevaisuudessa. Se on ollut Suomelle aina kunnia-asia, ja sen tulee olla sitä myöskin jatkossa, joten on tärkeää, että eduskunta yhdessä valvoo tämän lausumaan sisältyvän, metsäuudistamista edistävän lain valmistelun.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä on aika hyvin tuotu näkökohtia esiin.

Tietysti Suomen metsätaloudelle on muodostunut viime vuosina yksi semmoinen vakava uhka tavallaan. Se on se, että metsäyhtiöt eivät nyt niin kovin korkeaa hintaa puusta maksa, ja liikkuu paljon huhuja, että tuontipuusta maksetaan huomattavasti enemmän kuin kotimaisesta puusta.

Mutta nämä tuet metsätalouden harjoittamiseen ovat tietysti tässä tilanteessa erityisen tärkeitä, koska metsänomistajien ei kannata hoitotöitä suorittaa, jos ei jonkunnäköistä tukea ja korvausta saa siitä työstään. Siitä pelkästä puun hinnasta harvennustoimissa ja muissa, vaikka sen tekisi itse, ei saa tuntipalkkaa eikä työpalkkaa. Jos ajattelee, että siitä jotain palkkiota tulee, niin kyllä ne työt joutuu sitten tekemään ilmaiseksi ilman kelloa ja sitten saa jonkun pienen korvauksen siitä.

Mutta jonkun verran kuuluttaisin kumminkin sitäkin, että myöskin metsäteollisuus on vastuussa siitä, että metsät tulee Suomessa hoidettua kunnolla ja että sitä kannattavuutta sille metsänomistajalle myöskin löytyisi eikä se olisi pelkästään se puun kasvattaja, jolta sitten raakapuu yhteiskunnalle otetaan suurin piirtein ilmaiseksi.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Myllykoski, joka on ehdottomasti vasemmistoliiton parhaita voimia, otti täällä esille äärettömän tärkeän asian eli Suomen metsätalouden EU-edunvalvonnan. Meidän pitää olla siinä äärettömän aktiivisia. Suomalainen metsätalous poikkeaa kuitenkin niin tavattoman paljon muusta eurooppalaisesta metsätaloudesta, ja se ymmärrys, mikä Euroopassa suomalaisesta metsätaloudesta on, on valitettavasti usein kovin rajallinen. Sen takia valiokunta tähän todella on kiinnittänyt erityistä huomiota, ja valiokunta todella pitää muun muassa erillisen metsäattasean viran perustamista tuonne EU:n suuntaan äärettömän tärkeänä.

Meidän on muistettava tässä se, että suomalaisella metsäedunvalvonnalla on erittäin paljon voitettavaa eurooppalaisessa metsäpolitiikassa ja eurooppalaisessa edunvalvonnassa, mutta vielä enemmän meillä on hävittävää. Sen takia ministeriön ja hallituksen on syytä ottaa tämä valiokunnan näkemys hyvin vakavasti.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Sankelo ei nyt muista, mitä tuolla valiokunnassakin käsiteltiin ja asiantuntijakuulemisissa kuultiin juuri nimenomaan siitä, miten Euroopan unioni käsittää suomalaisen metsäpolitiikan, kun tämänkin käsittelyn aikanahan sitä käytiin vielä rautalangasta erityisesti vääntämässä. Varmasti sen lähtökohta on juuri sellainen kuin täällä puhutaan tukijärjestelmistä, täältä suoraan luen: "Kun nykyisessä tukijärjestelmässä ovat painottuneet puuntuotannolliset näkökohdat, unionin valtiontukisäännöissä painottuvat ympäristönäkökohdat." Eli suomalainen kestävä metsätalous kuitenkin lähtee siitä, että tämä kestävä puuntuotanto, kestävä metsätalous on mahdollista niin, että hyödynnetään niitä metsiä, mutta minulla ainakin kyllä kohoavat kulmakarvat siinä vaiheessa, kun ruvetaan painottamaan metsäpolitiikassa ympäristönäkökohtia. Minun mielestäni se tarkoittaa toisenlaista metsien hyödyntämistä kuin mihin Suomessa on perinteisesti totuttu, ja Suomi on elänyt puusta, monta kertaa se metsä on keksitty uudelleen, ja se on ollut ihan sen elinkeino-elämän yksi vahva jalka. Köyhässä maassa kuitenkin metsä on tuonut vakaan tulon, ja sekin on perustunut sitten siihen, että meillä on ollut olemassa metsälaki, joka on säädellyt sitten kestävällä tavalla metsiemme käyttöä.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Eräs asia, joka tuossa valiokunnan mietinnössä tuli esille, oli se sama, mitä on näissä meidän metsälakihankkeissa ollut: tekemiseen liittyviin toimenpiteisiin kuuluu myös näissä kaikissa, niin Kemeraan liittyvissä uudistamishankkeissa kuin monessa muussakin, se, että toiminnan pitää perustua sosiaaliseen vastuuseen. Tässäkin mietinnössä tuotiin esille juuri se, että on noudatettava tilaajavastuulain säädöksiä, jotka nyt tietysti ovat tiedoksiantoon keskittyvää lainsäädäntöä, mutta se nyt nivoo kuitenkin tälläkin alalla sitä harmaata taloutta, niitä epätyypillisiä urakointeja, joita on tehty pelkästään hankintalain perusteella.

Yhtenä valitettavana esimerkkinä: paljon vasemmistopuolueittenkin puolustaman Metsähallituksen toimesta on teetetty sellaisia urakoita, joissa palkkaehdot eivät täyty. Nyt toivotaan, että tämä mietintö tulee sitten lihaksi niin, että nyt ei enää pystytä meidänkään omassa, isossa Metsähallituksessa teettämään sellaisilla urakoitsijoilla työtehtäviä metsän istutuksen osalta, etteikö niissä noudatettaisi työehtosopimuksen mukaisia määräyksiä.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä EU-ulottuvuus on tietysti viime vuosina käynyt aivan ilmeiseksi, vaikka Suomen liittymissopimuksessa ja ylipäätään EU-politiikassa lähtökohta on se, että metsäpolitiikka on kansallista. Kun EU on alkanut yhä enenevässä määrin säädellä vaikkapa energiankäytön osalta polttoaineitten kestävyyden kriteereitä ja muita vastaavia asioita, nämä vaikuttavat aivan konkreettisesti siihen, miten sitten Suomessa voidaan metsiä hoitaa, ja tässä mielessä sitä todellista päätösvaltaa Suomenkin metsäasioista on kaiken aikaa valunut EU:n suuntaan.

Siinä mielessä valiokunta nostaa aivan oikein esiin, niin kuin edustaja Myllykoski esimerkiksi edellä totesi, että Suomen tulee todella panostaa sinne EU:n pään edunvalvontaan. Niin kuin edustaja Korhonen totesi, Suomi voi siellä jopa jotakin voittaa sillä, että sinne mennään, mutta ilman hyvää edunvalvontaa myös EU:n päässä voimme valtavasti hävitä. Kuten edellisessä puheenvuorossani otin esille sen, kuinka suuri merkitys Suomelle on metsätaloudella, ihan perinteisellä metsäteollisuudella, niin se on todella aivan kansantaloutemme kulmakivi, ja siitä meidän tulee huolehtia.

Mutta todella tähän edustaja Mattilan puheenvuoroon haluaisin sen verran kommentoida, että onhan meillä myös kotimaassa työtä tehtävänä, koska niin tämän lain käsittelyn kuin monen muun EU-lainsäädäntöön liittyvän kysymyksen kohdalla olemme valitettavasti joutuneet huomaamaan, että maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö saattavat edustaa täällä kotimaassa hyvin vastakkaisia kantoja, ja tämä on kyllä sentyyppinen asia, johon tulee kiinnittää huomiota niin tämän eduskunnan toimesta kuin varmasti tulevina vuosina. Ei voi olla niin, että me emme itse tiedä, mikä on Suomelle edullisin näkökulma asiaan liittyen. Eli kotiläksyt täytyy myös olla tehtynä, ei auta vain moittia sitten Brysseliä, vaan kyllä Suomenkin täytyy tietää, mikä on meidän etumme.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Hämmennyin niin edustaja Korhosen toverillisesta tervehdyksestä, etten punastumiseltani kerennyt kiittämään, että kiitoksia vain. Nyt Korhonen on poissa täältä, mutta joka tapauksessa nämä mieluisat sanat kantavat minut seuraaviin suuriin haasteisiin.