Maria Kaisa Aula /kesk:

Arvoisa puhemies! Esittelen muutamalla sanalla tätä valiokunnan mietintöä, joka koskee Hallituksen kertomusta valtiovarain hoidosta ja tilasta vuonna 2000 eli viime vuonna.

Arvoisa puhemies! Nyt muutoksena aikaisempaan valiokunta on antanut valtiovarain tila -asiasta mietinnön aikaisemmin. Aikaisempina vuosina vastaava mietintö on annettu vasta seuraavana keväänä, eli voi sanoa, että olemme lähes puoli vuotta tätä käsittelyä aikaistaneet. Tavoitteena on se, että tämä käsittelisi paremmin budjettiprosessia, ja tästä seuraa myös se, että valtiontilintarkastajien mietinnöstä, kun se aikanaan eduskunnalle tulee, tullaan antamaan erillinen mietintö. Sehän on aikaisemmin ollut tähän kytköksissä. Nyt se kytkös on siis poistettu.

Mietinnössä emme ole lähteneet kertaamaan Tilakertomuksessa selostettuja ministeriöitten erilaisia hankkeita ja toimenpiteitä viime vuonna tai talouden lukuja, vaan valiokunta on keskittynyt julkisen toiminnan tuloksellisuuden arviointiin kertomuksen ja saatujen asiantuntijalausuntojen pohjalta. Täytyy myöskin kiittää tässä yhteydessä valiokuntamme hallinto- ja tarkastusjaostoa, joka on tehnyt oikein hyvää työtä.

Valiokunta on ottanut käsiteltäväkseen erityisesti hallinnon tuloksellisuuden, koska on tietysti selvääkin, että tuloksellisuutta ja tehokkuutta pidetään julkisen toiminnan kestävyyden eräinä keskeisinä reunaehtoina. Eräs havainto, mikä kertomuksesta on voitu tehdä, on se, että valtionhallinnossa laskennallinen tuottavuus on kahden viime vuoden aikana heikentynyt. Siitä huolimatta, että näyttäisi siltä, että yleiset tavoitteet kyllä eri hallinnonaloilla on saavutettu, kuitenkin näyttää siltä, että suoritteet, aikaansaannokset, hallinnonaloilla ovat kasvaneet hitaammin kuin käytetyt panokset eli määrärahat, joita eri hallinnonalat ovat käyttöönsä saaneet.

Julkisen hallinnon ja palveluitten tuottavuuden arviointi on tietenkin sinänsä aika monimutkainen ja vaikea asia. Se kehitys, että tuottavuus on heikentynyt, voi perustua hyvin monenlaisiin tekijöihin ja on myös altis satunnaisille heilahduksille. Otan yhden esimerkin: Vaikkapa vanhustenhoidon palveluissa tuottavuus voi heikentyä sen takia, että palveluissa tapahtuu sellainen rakennemuutos, että vanhuksia hoidetaan yhä enemmän avohuollossa eli kotona, jolloin vanhustenhoidon laitoksiin jäävät ne vanhukset, jotka ovat huonokuntoisempia, ja jos sitten lasketaan vanhustenhuollon laitoshoidon tuottavuutta, se näyttää heikommalta kuin aikaisemmin, vaikka itse toiminnassa ei ole tapahtunut mitään sinänsä huolestuttavaa vaan myönteistä rakennemuutosta. Kuitenkin tämän huonon tuottavuuskehityksen pohjalta on tehty johtopäätöksiä, että julkisella sektorilla palveluiden tuottavuus on kehittynyt toivottua heikommin, erityisesti jos sitä suhteutetaan yksityisen sektorin tuottavuuden nopeaan kohoamiseen.

Yksi keino valtionhallinnossa tämän tuottavuuden parantamiseksi ja tuloksellisuuden parantamiseksi on ollut niin sanottu tulosohjaus. Sehän on tarkoittanut eduskunnan kannalta hyvin paljon vallan delegointia ministeriöille, virastoille ja hallinnon alimmille tasoille muun muassa niin, että määrärahat on annettu hyvin väljinä raameina, ja ajatus on ollut, että ministeriöt ja virastot käyttävät niitä rahoja sitten mahdollisimman järkevästi niin, että tulokset ja tavoitteet saavutetaan. Viime aikoina on selvityksissä kuitenkin havaittu, että tulosohjauksessa ja tulossopimuskulttuurissa on valtionhallinnossa kovin paljon parantamisen varaa, ja tämä voi olla yksi tekijä, joka on heikentyneen palveluiden ja toiminnan tuottavuuden takana. Voi sanoa, että tulosohjaus on tällä hetkellä aika hajanaista ja sitä sovelletaan hyvin erilaisin periaattein eri ministeriöissä. Toisaalta kaikki ministerit eivät tavallaan "hoida tehtäviään" elikkä eivät aseta virastoille tarpeeksi napakasti, jämäkästi, tulostavoitteita saati sitten seuraa niiden toteutumista, elikkä tämmöinen ministeriön ja niiden alaisten virastojen raportointimenettely ei aina ole aivan parhaimmalla mahdollisella mallilla.

Kolmas yleistasoinen ongelma on se, että näyttää siltä, että tulosohjaus on jäänyt jossakin määrin irralliseksi, päälle liimatuksi asiaksi, että tulosohjauksen yhteydet markkaohjaukseen ja rahalliseen puoleen on jäänyt epäselväksi. Elikkä siitäkin voi olla osittain kyse, kun valtionhallinnon määrärahojen ja tulosten suhde on kehittynyt heikommin kuin on oletettu. Valiokunta esittääkin tässä näkemyksiä jatkoa varten siitä, että tulossopimuskulttuuria tulee valtionhallinnossa vahvistaa ja jämäköittää muun muassa niin, että ministeriöiden tulisi aina käsitellä virastojen tilinpäätökset ja toimintakertomukset ja antaa näiden perusteella kirjalliset kannanottonsa.

Mielenkiintoista on tässäkin yhteydessä ottaa esille Valtiontalouden tarkastusviraston arvio, jonka se teki 116 valtion tiliviraston tilinpäätöksen tarkastuksesta. Tässä kävi ilmi, että peräti 59 prosenttia näistä tilivirastoista toimii ilman asianmukaisia taloudellisuus- tai kustannustavoitteita ja esittää myös tilinpäätöksissään puutteelliset tiedot. Se on aika suuri määrä, ja vain 14 prosenttia tilivirastosta toimii sillä tavalla hyvin, että niillä on asianmukaiset taloudelliset ja kustannustavoitteet eli ne tietävät, mihin pitäisi olla menossa, ja niillä on myöskin tilinpäätöksissä oikeat ja riittävät tiedot elikkä ne tietävät, missä ollaan. Tavallaan näyttäisi siltä, että peräti 59 prosenttia tilivirastoista on siinä mielessä vähän eksyksissä, että ministeriöt eivät ole asettaneet niille asianmukaisia tavoitteita näissä taloudellisuusasioissa eivätkä ne edes itsekään tiedä tarkalleen, missä kohtaa ne ovat. Parantamisen varaa on, ja toivomme valiokunnassa, että nämä havainnot, joita tässä olemme esittäneet, veisivät tätä asiaa ja tulosohjauksen kehittämistä eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Voi vielä sanoa, että hallituksen esittämä kertomus valtionvarojen hoidosta ja tilasta on parantunut aikaisempaan verrattuna, myös tässä tuloksellisuuden raportoinnissa, mutta on se edelleen jossakin määrin epäyhtenäinen ja vaihtelee paljon hallinnonaloittain. Voisi olla hyvä, että eri ministeriöistä tehtyjä kuvauksia yhtenäistettäisiin ja myöskin asiat asetettaisiin tässä raportoinnissa paremmin tärkeysjärjestykseen. Näyttää siltä, että näissä raporteissa monesti merkittävät asiat hukkuvat pienempien ja vähäpätöisempien hankkeiden sekaan.

Samaten kolmantena näkökulmana tästä raportoinnista esitämme, että tuloksellisuusinformaation ja taloudellisen informaation yhteensovitusta pitäisi parantaa, että niitä ei esitettäisi täysin erillisinä. Myöskin toivomme, että saavutettuja tuloksia verrattaisiin systemaattisemmin ministeriöiden ja myös hallituksen ohjelmassaan asettamiin tavoitteisiin, jolloin pystyttäisiin saamaan enemmän johdonmukaisuutta yli ajan tässä raportoinnissa.

Arvoisa puhemies! Julkisen sektorin tuloksellisuus on tietenkin paljon riippuvainen osaavasta ja hyvästä henkilöstöstä. Sen takia valtiovarainvaliokunta katsoo, että hallinnonalojen raportoinnissa olisi enemmän oltava mukana jatkossa henkilöstövoimavarojen tilaa ja kehitystä kuvaavia tunnuslukuja ja pohdintoja. Se myös antaisi eduskunnalle paremman käsityksen siitä, panostetaanko hallinnossa riittävästi henkilöstöasioihin.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi, tässä Tilakertomuksessahan on liitteenä tämä niin sanottu Tilimuistutuskertomus. Siihen valiokunta ei tässä yhteydessä nyt tarkemmin puutu. Siihen voimme palata vielä Valtiontilintarkastajien raportin yhteydessä ensi keväänä. Kuitenkin tässä yhteydessä on hyvä todeta, että valtiovarainvaliokunta on toivonut, että näitä erilaisia valtiontalouden tilaa koskevia kertomuksia selkiytettäisiin ja löydettäisiin niihin johdonmukaisuutta ja parempaa informaatiosisältöä niin, että ne palvelisivat eduskunnan budjettipäätöksen tekoa nykyistä paremmin ja että ne myöskin olisivat kiinnostavampia eduskunnan kannalta. Toivomme, että tähän asetettaisiin työryhmä, joka koordinoisi niin eduskunnan, Valtiontalouden tarkastusviraston kuin Valtiontilintarkastajien ja valtiovarainministeriönkin kannalta tätä työtä, ja tämä työryhmä on aivan äskettäin puhemiesneuvostossa asetettu ja aloittaa työnsä ihan tässä lähipäivinä.

Marja-Liisa  Tykkyläinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Aulan puheenvuoron johdosta haluaisin todeta, että valtiovarain hallinto- ja tarkastusjaosto kuuli useita asiantuntijoita. Kuten täällä ed. Aula totesi, puhemiesneuvosto on asettanut asiaan työryhmän, ja se on ihan hyvä. Puutun vain tähän puheenvuoron osaan, että pitää löytää samat mittarit kaikille ministeriöille ja virastoille. Erikoisesti pitää mitata myöskin laatua, eli tämä laatukäsitys jäi tästä huomiotta.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Ensinnäkin haluan todeta sen, että Hallituksen kertomus valtiovarain hoidosta ja tilasta vuonna 2000 antaisi eduskunnalle mahdollisuuden hyvinkin laajaan talouspoliittiseen keskusteluun, jos sitä haluttaisiin. Me voisimme vaikka keskustella valtionvelan hoidosta, sen takaisinmaksun nopeudesta, me voisimme myöskin nostaa esille sen, minkä takia esimerkiksi työllistämistukimäärärahoja on vuonna 2002 jäänyt käyttämättä 252 miljoonaa jne.

Mutta, puhemies, haluaisin esittää kyllä kiitokset valtionvarainvaliokunnalle ja puheenjohtaja Aulalle siitä, että tuottavuuskysymys on nostettu esille. Tämähän oli kerran meillä esillä. Silloin esitin erään arvion, joka ei ollut omani, vaan nimenomaan olin juuri lukenut, että Suomen tuottavuus oli viime vuosien aikana noussut keskimäärin noin 3 prosenttia, mutta että julkinen sektori laskettiin alaksi, jonka tuottavuuden kasvu oli 0, koska julkisen sektorin tuottavuuden mittaaminen on lähes mahdotonta, niin kuin me tiedämme. Tulen näihin yksityiskohtiin vähän myöhemmin.

Puhemies! Tässä Tilakertomuksessa, johon ed. Aula viittasi, on sivulla 131 tilastotietoja siitä, miten tuottavuus yleensä ja erityisesti julkisella sektorilla on kehittynyt. Lainaan, puhemies, yhden kohdan tästä: "Koko kansantaloudessa työn tuottavuus kohosi vuosina 1999—2000 yhteensä 6 prosenttia, kun valtiolla vastaavasti työn tuottavuus kahdessa vuodessa aleni 2,5 prosenttia." Tämä näyttäisi aika drastiselta, jos tämä pitäisi paikkansa. Henkilökohtaisesti en tahdo uskoa, että näin on, vaan tulen siihen, mihin ed. Tykkyläinenkin viittasi, eli laadun mittaamiseen, ja miten sitten laatu mitataan ja tuottavuus, henkilöstön määrä, niin se on kyllä erinomaisen vaikea tehtävä.

Puhemies! Ennen kuin menen yksityiskohtiin julkiselta sektorilta, haluan kuitenkin todeta, että meillä oli ehkä vielä viime vuonna ja erityisesti pari kolme vuotta sitten ajatus siitä, että on syntynyt jokin uusi talous, johon teknologian kehitys on antanut aihetta ja jonka nimenomaan meidän tietotekniikkamme kehittäminen on aiheuttanut. Näin ei valitettavasti ole käynyt, vaan kulunut vuosi on osoittanut sen, että koko it-ala on sittenkin osoittautunut aikamoiseksi kuplaksi. Sen vaikutus tuottavuuteen ei ole ollut lainkaan niin suuri kuin vielä, sanotaan, runsas vuosi sitten kuviteltiin. Ajateltiin, että uusi talous on jotain sellaista, että tuottavuus nousee huimaa vauhtia ja inflaatio tätä kautta saadaan pysymään hyvin alhaisena. Inflaatio on kyllä pysynyt hyvin alhaisena, mutta tuottavuus ei ole ollenkaan noussut sitä vauhtia kuin kuviteltiin, ei sen paremmin Yhdysvalloissa, Euroopassa kuin muuallakaan maailmassa.

Puhemies! Sitten muutama ajatus julkisen sektorin tuottavuuden mittaamisesta. 1990-luvullahan tapahtui dramaattinen vähennys julkisen sektorin työvoimassa. Se merkitsi työvoiman voimakasta vähenemistä sekä kuntasektorilla että valtion sektorilla. Tätä kautta ainakin muodollisesti saatiin hyvin voimakas tuottavuuden lisäys. Nyt kun vähän saatiin lisää voimavaroja ja väkeä voitiin jonkin verran palkata lisää esimerkiksi hoitotyöhön ja opetukseen, näyttäisikin, niin kuin kertomuksessa todetaan, että julkisen sektorin tuottavuus olisi nimenomaan valtion osalta alentunut 2,5 prosenttia. Sama koskee myöskin kuntasektoria, josta todetaan näin: "Vuosina 1998 ja 1999 kuntien palvelutuotannon kokonaistuottavuus kuitenkin heikkeni." Tämäkin on kysymysmerkki, joka meidän kaikkien on syytä asettaa.

Puhemies! Me voimme ottaa esimerkin vaikkapa opetuksen, päivähoidon tai kouluopetuksen, ryhmäkoosta. Jos ryhmäkokoa alennetaan ja opettajien määrää, lastentarhanopettajien tai yleensä opettajien määrää, lisätään, niin merkitseekö se samalla tuottavuuden heikkenemistä? Jos ajatellaan esimerkiksi koululaitosta, sehän usein merkitsee päinvastoin sitä, että oppimistulokset paranevat, jolloin pitäisi pystyä mittaamaan myöskin oppimistuloksia. Kuka sen mittaa ja miten se mitataan? Edelleen viittaan ed. Tykkyläisen puheenvuoroon. Laadun mittaaminen on minun mielestäni se, joka pitää kerta kaikkiaan nostaa hyvin voimakkaasti esille. Silti minun epäilyni on se, että nimenomaan laatua on todella lähes mahdotonta ihan yksiselitteisesti mitata.

Sama koskee tosiaan hoitotyötäkin. Niin kuin me olemme lukeneet, yhä enemmän ihmisiä odottaa hoitovuoroaan eikä ole riittävästi palkattua työvoimaa. Jos me palkkaamme lisää työvoimaa, näyttäisi siltä, että tuottavuus alenisi, kun sen sijaan hoitotyö paranisi.

Kyllä me todella olemme tässä suurten ongelmien edessä, miten julkisen sektorin tuottavuutta mitataan. On aivan selvää, että esimerkiksi hallinnossa ja vastaavassa tuottavuuden mittaaminen käy päinsä ja sitä pitää tehdä. Kuitenkin omalta osaltani varoittaisin siitä, että ei tehdä liian pitkälle meneviä päätöksiä siitä, että jos me lisäämme esimerkiksi opetukseen, terveydenhoitoon ja sosiaalitoimeen väkeä, se samanaikaisesti näyttäisi heikentävän julkisen sektorin tuottavuutta. Saattaa käydä aivan päinvastoin, eli loppujen lopuksi tulokset ovat sen verran laadullisesti parempia, että tuottavuus sittenkin nousee. Mutta millä, puhemies, se mitataan, siihen jään odottamaan vastausta.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa rouva puhemies! En aio tähän kertomukseen kokonaisuudessaan puuttua, mutta puutun siinä sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaan. Siellä on toteamus, että pitkäaikaistyöttömyys on keskeinen syrjäytymisongelman syy, ja samoin, että köyhiksi luokiteltujen kotitalouksien määrä on lisääntynyt toimintakertomusvuotena. Tämä on hälyttävää tietoa. Valiokunnan puheenjohtaja ed. Aula totesi, että kertomus on tuotu etuajassa eduskuntaan sitä varten, että voidaan ottaa siitä tietoja ja kantaa ensi vuoden budjetin tekoa varten. Vaikka nyt hallitus on satsannutkin köyhyyden ja työttömyyden poistamiseen, minun mielestäni nyt pitäisi vielä satsauksia lisätä, jotta ensi vuoden kertomuksessa ei olisi tämän tapaista tietoa meille.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kun työskentelimme hallinto- ja tarkastusjaostossa valtiovarainvaliokunnassa tämän kertomuksen tiimoilla, niin täytyy kyllä sanoa, että tämä mielenkiintoinen kertomus jäi hyvin vähäiselle käsittelylle, kun vain yksi aspekti, hallinnon laadun tuloksellisuus, oli käsittelyssä, mutta johonkin täytyy työskentely keskittää ja rajoittaa.

Laatua on, juuri niin kuin aikaisemmissa puheenvuoroissa on otettu esille, hyvin vaikea mitata, mutta sitä olisi tärkeä kuitenkin seurata. Itse lääkärinä näen tulosjohtamisessa ongelmana sen, että katsotaan vain suoritteita, mitä saadaan aikaiseksi, kun pitäisi katsoa myös sisältöä ja laatua ja asiakkaiden tyytyväisyyttä. Tällaista tutkimustahan on Kelassa tehty, mutta toisaalta Kelan työntekijät pitävät turhauttavana joka vuosi käydä näitä tutkimuksia läpi. Varmasti siinäkin pitää pysyä kohtuudessa jatkossa.

Huvittavaa toisaalta on, että vaikka atk:n katsotaan helpottavan työskentelyä, niin voi sanoa, että sähköposti ja atk on automaattinen töiden kaksinkertaistaminen.

Jaakko Laakso /vas:

Rouva puhemies! Muistelen, että takavuosina aina käsiteltäessä hallituksen kertomusta valtiovarain hoidosta monet kansanedustajat puuttuivat yhteen yksityiskohtaan, joka koski Suomen korvaussaatavia materiaalin käytöstä rauhanturvaamistehtävissä. Silloin takavuosina ongelma oli se, että Suomen saamat palautukset Yhdistyneiltä kansakunnilta olivat aina myöhässä. Nyt tämä kertomus osoittaa, että näitä palautuksia edelleenkin Suomelle on tulossa. Me olemme saamamiehenä viime vuonna 31,4 miljoonan markan edestä. Tämä summa on paljon pienempi kuin se on ollut takavuosina.

Ongelma on nyt toisenlainen. Ongelma on se, että mitä vähemmän Suomi osallistuu YK:n johtamiin rauhanturvaamisoperaatioihin, sitä suuremmat ovat Suomen omat kulut rauhanturvaamisoperaatioista. Eli kun me nyt osallistumme sekä Bosniassa että Kosovossa Nato-johtoisiin rauhanturvaamisoperaatioihin, me joudumme maksamaan kaikki kustannukset itse. Tämä on yksi keskeinen syy siihen, miksi nämä kustannukset ovat kohoamassa todella mittaviksi. Nyt on kysymys jo lähes 550 miljoonan markan vuosittaisista kustannuksista, joihin me emme saa minkäänlaista palautusta muilta mailta.

Tämäkin puhuisi sen puolesta, että Suomen pitäisi pyrkiä YK:n aseman vahvistamiseen rauhanturvaoperaatioissa tulevaisuudessa, jotta me saamme korvaukset niiltä mailta, jotka tällaisiin operaatioihin eivät osallistu. Nato-johtoisiin operaatioihin osallistuminen on todella tulossa meille isoksi taloudelliseksi rasitteeksi.

Maria Kaisa Aula /kesk:

Arvoisa puhemies! Laatuasiasta: Ed. Tykkyläinen on aivan oikeassa siinä, että eihän voida pelkästään määrään ja kustannuksiin ja suoritteisiin tuijottaa, vaan totta kai ihan keskeistä on laatu ja se, miten asiakkaat laadun kokevat terveyspalveluissa tai mitkä ovat opetuksen tulokset. Mutta vaikka ajatellaan, että laadun mittaaminen on vaikeaa, ei toisaalta pitäisi täysin luovuttaakaan. Varmasti erilaisia malleja pystytään kehittämään. Kuntasektorilla käsittääkseni on menty ehkä enemmänkin eteenpäin näissä asioissa kuin valtion sektorilla.

Ehkä ihan keskustelun keventämiseksi tuli mieleen esimerkki koulutuksen tuloksellisuuden ja panosten ja tuotosten mittauksesta. Muistan, kun valiokunnassa kerran kävi asiantuntija, taisi olla tutkija Heikki Loikkanen, esittelemässä kouluopetuksen tulosten tutkimusta. Siinä oli yksi mielenkiintoinen piirre, että niissä kouluissa, joissa opettajat kävivät eniten opettajien täydennyskoulutuksessa, oppimistulokset olivat heikompia kuin niissä kouluissa, joissa opettajat kävivät vähemmän täydennyskoulutuksessa. Se oli sinänsä aika yllättävää.

Monesti näistä tutkimuksista voi tosiaan tulla semmoisia tuloksia, mitä emme oikein osaa odottaa, ja se voi saada meitä miettimään asioita uudelta kannalta. Syyhän saattoi olla itse asiassa se, että näille opettajille, jotka lähtivät koulutuksiin muualle, ei ollut sijaisia, mistä johtui sitten se, että ryhmiä suurennettiin ja oppimistulokset sen takia heikkenivät. Nämä ovat todellakin aika monimutkaisia asioita.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on sinällään hyvin laajasta asiasta kyse ja tietysti menneestä kertomuksesta. Mutta tähän liittyen, niin kuin myös ed. Matti Kangas totesi, pitää miettiä vähän tulevaisuuttakin. Itse puutun asiaan, joka koskee myös menneisyyttä. Viime viikolla Rajavartiolaitos taisi julistaa lakon, taikka lakonuhan, johon eivät sitten saaneet lupaa. Jos lakko tulee, niin se on laiton lakko. Mutta itse asiaan: Kun sinne heitetään, vaikka tässä tapauksessa Rajavartiolaitokselle annetaan määrätty budjetti, könttäsumma palkkarahoja, niin jollakin tavalla pitäisi olla enemmän valvontaa ja ulkopuolista tahoa näissä. Tässäkin on valpas-ratkaisu eli valtion palkkasopimuksen mukainen ratkaisu, jossa jälkeenjääneisyyttä korjataan. Tulee määrätty potti, joka sitten jaetaan. Siinä valitettavasti näköjään on käynyt sillä tavalla, jotta siellä upseerikunta, ylin johto, on jakanut upseereille 14,25 prosenttia vuoden 2000—2001 aikana ja rajavartijat ovat saaneet vaan vähän yli 8 prosenttia, eli 6 prosentin luokkaa on ero. Ei ole ihme, jotta siellä henkilöstöryhmien välinen asia muuttuu tuon tyyppiseksi, uhataan jopa lakolla. Sen takia minusta pitäisi valvontaa kanssa katsoa, miten siellä rahoja käytetään, miten asia tasapuolisesti hoidetaan, jotta ei käy sillä tavalla, jotta siellä ahneus herää ja ennestään jo hyvin toimeentulevat ja isopalkkaiset kahmivat päältä ja niille, jotka tekevät sen työn, ei jää kuin rippeet.

Marja-Liisa Tykkyläinen /sd:

Arvoisa puhemies! On pakko puuttua tähän asiakohtaan, vaikka kertomus liittyy valtiovarain hoitoon ja tilaan. Tämä tosiaankin keskitettiin tällä kertaa vain tähän yhteen asiaan eli haluttiin puuttua enemmän sisältöihin ja laadun mittaamiseen ja myöskin taloudellisuuteen.

Haluan todeta, että kuntasektorilla tällä hetkellä on menty pidemmälle. Sen johdosta on ollut niin kovat paineet esimerkiksi vaaleissa, että on pitänyt esimerkiksi vanhusten hoidon suhteen ottaa huomioon laatu ja myöskin se, että on lisätty henkilökuntaa.

Mitä tulee sitten valtion puolelle, täällä esille otettiin tässä keskustelussa, miten valtio vastaa nyt sitten valtiovarain hoitoon ja tilaan. Haluan todeta, että jaosto on puuttumassa ensi vuoden budjetin yhteydessä syrjäytyneiden aseman parantamiseen ja niiden väliinputoajien aseman parantamiseen, jotka ovat kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia. Budjettihan tulee käsittelyyn lähiaikoina.