Leena Luhtanen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Esittelen talousvaliokunnan mietinnön, joka on laadittu hallituksen antaman tiedonannon johdosta. Tiedonanto koskee valtio-omistajan noudattamaa omistajaohjausta valtionyhtiössä yleensä ja erityisesti Soneran Saksan umts-kauppoihin liittyvien (Hälinää — Puhemies koputtaa) tapahtumien kannalta.

Heti alkuun haluan painottaa koko valiokunnan puolesta sitä, että asian valmistelu valiokunnassa on ollut vaikeaa asiallisesti, hallinnollisesti, juridisesti ja poliittisesti. Ainoa selkeä ja suoraviivainen tekijä oli asian liiketaloudellinen perusta, eli umts-päätös oli oloissamme ennätyssuuren luokan virhe. Selvitettävien tapahtumien kulku on ollut pääpiirteittäin seuraava:

Sonera päätti osallistua umts-luvista käytyihin huutokauppoihin Euroopassa osana kansainvälistymisstrategiaansa, jonka liikenne- ja viestintäministeriö, hallitus ja myös eduskunta olivat hyväksyneet. Sonera voitti Saksan huutokaupassa yhdessä Espanjan Telefonican kanssa umts-lisenssin maksaen osuudestaan 4,3 miljardia euroa.

Soneran johto oli arvioinut normaalisti markkinoiden kehitysnäkymät, ennustetut kassavirrat, riskit ja rahoitusmahdollisuudet päätyen myönteiseen päätösesitykseen yhtiön hallitukselle, joka hyväksyi investoinnit. Sittemmin umts-liiketoiminnan käynnistys on viivästynyt eikä odotettavissa oleva liiketoiminta kykene antamaan sellaista tuottoa ja kassavirtaa, että tehty investointi tulisi kannattavaksi.

Kun siis toteutunut kehitys on ja sen ennakoidaan olevan merkittävästi huonompi kuin Sonera riskiarviossaan pahimmillaankin ilmeisesti oletti, Sonera on kirjannut koko tehdyn investoinnin tappiokseen eli investoinnin arvo on taseissa nyt nolla euroa. (Hälinää)

Kiitoksia, rouva puhemies! — Investointi ja tappio ovat Suomen ennätyksiä. Talousvaliokunnan tehtävä oli hallituksen tiedonannosta lähtien selvittää kysymys siitä, kuinka valtionyhtiön virheelliseksi osoittautunut päätös on syntynyt, kuka tai ketkä ovat vastuullisia asiassa, mikä on valtio-omistajan osuus ja mitä johtopäätöksiä tapahtumaketjusta tulisi tehdä ja miten valtion omistajaohjausta tulisi arvioida jatkossa ja kehittää.

Totean myös henkilökohtaisena käsityksenäni, että kahdesta vastalauseesta huolimatta valiokunnan mietinnön kuvaus ja analyysiosat kuin myös osa johtopäätöksistä tehtiin käytännössä yhteisymmärryksen vallitessa. Kaiken kaikkiaan valiokuntamme työ oli erittäin asiallista.

Osapuolten toiminnan arvioinnista: Koko tapahtumaketjussa on osapuolia verraten runsaasti. Rouva puhemies! Tästä johtuen puheenvuoroni tuli hiukan pidemmäksi kuin olin kuvitellut, koska näitä osapuolia ja toimijoita oli todella paljon. Katson, että on tarpeen selittää myös tämä.

Kiitos, selvä! — Nämä muodostivat rakenteellisen rungon niistä asiantuntijoista, joita talousvaliokunta joutui kuulemaan. Talousvaliokunta on mietinnössään tehnyt seuraavia, pääosin kriittisiä havaintoja eri osapuolten toimista Soneran umts-kaupoissa:

Soneran toimiva johto eli toimitusjohtaja, varatoimitusjohtaja ja koko johtoryhmä ovat ylimmän johdon osalta ne, joiden tuli esikuntineen kyetä arvioimaan markkinoiden tilaa ja ennustettua kehitystä.

Soneran hallitus ja sen puheenjohtaja vastasivat yhtiön säädösten mukaan lopullisesta investointipäätöksestä. Heidän tehtävänsä oli myös arvioida tehtyjen investointi- ja riskilaskelmien riittävyys ja myös oikeudellisuus.

Soneran hallitusta ja toimivaa johtoa voidaan arvostella seuraavista ratkaisuista:

Ne arvioivat perusteellisesti väärin umts-liiketoiminnan alkamisen, volyymin kasvun ja kannattavuuden sekä niihin liittyvät riskit. Jos oletukset olisivat pitäneet edes tyydyttävästi, investointipäätöstä ei olisi tarvinnut alas kirjata. Virhe kyllä suhteellistuu, kun tiedämme, että saman arviointivirheen ja vastaavat alaskirjaukset ovat tehneet monet muutkin operaattorit Euroopassa.

Yhtiön hallitus ei vienyt asiaa hallintoneuvostoon yhtiöjärjestyksen ja hallintoneuvoston työjärjestyksen mukaisesti ohjeiden antamiseksi laajakantoisesta ja periaatteellisesti tärkeästä asiasta.

Se ei vienyt asiaa liikenneministeriön käsittelyyn myös Soneraa koskevan valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti.

Soneran hallintoneuvoston tehtäviin kuului siis ohjeiden antaminen hallitukselle tällaisissa mittavissa ja laajakantoisissa asioissa, mutta eivät siis hallitus eikä hallintoneuvoston puheenjohtaja vieneet asiaa etukäteen hallintoneuvoston käsiteltäväksi mahdollisten ohjeiden antamista varten. Puheenjohtajan roolista voi todeta sen, että tiedämme, että hän on yleensä ollut läsnä hallituksen kokouksissa. Tätä arvostelua mielestäni ja myös valiokunnan mielestä suhteellistaa se, että valittu toiminta johtuu yhtiön omaksumasta menettelytavasta hallintoneuvoston asioiden käsittelyn suhteen.

Liikenne- ja viestintäministeriö on valtioneuvoston valtionyhtiöiden ohjausta koskevan periaatepäätöksen mukaan vastuuministeriö, jonka tehtäviin kuuluu muun muassa huolehtia siitä, että sen hallinnonalan yhtiöiden osalta noudatetaan periaatepäätöstä. Ministeri Heinonen ja Soneran hallituksessa istunut ministeriön virkamies sekä omistajayksikön johto olivat ensi sijassa vastuussa näistä asioista.

Ministeriö on toiminut asiassa arvostelua aiheuttavalla tavalla. Ministeri ja eräät virkamiehet ovat umts-asiassa säännönmukaisesti jättäneet noudattamatta valtioneuvoston antamaa periaatteellista menettelytapaohjetta, jonka mukaan umts-investoinnin kaltainen asia on käsiteltävä ministeriössä ja tarvittaessa vietävä talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan valtion eli liikenne- ja viestintäministeriön virkamiesedustaja Soneran hallituksessa on tarkoituksella jättänyt informoimatta esimiehiään ja myös ministeriä eli pääomistajaa umts-asiassa.

Ministeriön ylin johto on korostanut, että ministeriö ei ole lainkaan, ei missään vaiheessa eikä millään tavoin, käsitellyt Soneran umts-investointia, eli tässä astuu kuvaan niin sanottu puuttumattomuusperiaate. Tämä periaate on yleisesti vastoin periaatepäätöksen ohjeita, jotka koskevat myös liikenne- ja viestintäministeriötä sekä Soneraa.

Toisaalta tämä niin sanottu puuttumattomuusperiaate näyttää valiokunnan saaman selvityksen mukaan koskeneen vain umts-asiaa, koska muuten ministeriö on toiminut Sonera-asioissa ohjeen mukaisesti eli on vienyt strategiat ja muut tärkeät asiat talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan ja myös eduskuntaan.

Valiokunta toteaa kuitenkin, että puuttumattomuusperiaate on ollut umts-kaupan osalta perusteltu, kun ministeriö ilmoittaa halunneensa estää valtion joutumisen sisäpiiriläiseksi, mikä olisi voinut vaikeuttaa samanaikaisesti yhtiön osakkeilla käytävää kauppaa. Tätä vastaan voidaan todeta, että valiokunnan saamien asiantuntijalausuntojen mukaan, muun muassa oikeuskanslerin, erilaisten oikeusoppineiden mukaan, pääomistajaa olisi voitu informoida myös sellaisin tavoin, jotka eivät olisi johtaneet sisäpiiriläisyyteen. Tätä ministeriö ei kuitenkaan tehnyt. Tämän perusteella valiokunta katsookin, että ministeriön toiminta valtion omistajaohjauksen kannalta on ollut epätarkoituksenmukaista ja myöskin kritiikkiä ansaitsevaa.

Valtioneuvosto ja sen talouspoliittinen ministerivaliokunta on ylin päättävä taso hallituksessa valtionyhtiöitä koskevissa asioissa. Hallitus tekee eduskunnalle valtionyhtiöitä koskevat esitykset, jotka koskevat lähinnä yhtiöiden omistussuhteiden muutoksia.

Hallituksen ja talouspoliittisen ministerivaliokunnan mahdollisuudet arvioida umts-kaupan tarkoituksenmukaisuutta kaatuivat siis siihen, ettei liikenne- ja viestintäministeriö tuonut asiaa käsittelyyn, ei etukäteen eikä myöskään jälkikäteen. Tällainen menettely osoittaa sen, ettei valtion omistajapolitiikan ohjeistus ole riittävän tehokasta ja yksiselitteistä.

Aloite hallituksen valvontavelvollisuuden toteuttamiseksi olisi tullut lähteä vastuuministeriönä toimivasta liikenne- ja viestintäministeriöstä. Aloitteen täydellinen puuttuminen vapauttaa käytännössä muun hallituksen poliittisesta vastuusta. Tällainen valvonta ei voi käytännössä kuulua valtioneuvostolle kollektiivisesti eikä myöskään kauppa- ja teollisuusministeriölle, jolle muuten periaatepäätöksessä on määritelty omistajaohjauksen koordinointivelvoite.

Eduskunnalla ei ole mitään osuutta umts-kauppojen toteuttamisessa. Asian on seikkaperäisesti selvittänyt valtiovarainvaliokunta lausunnossaan. Eduskunta on hyväksynyt hallituksen esityksen Soneran omistuksen pudottamisesta nollaan ja samalla lausunut myönteisiä näkemyksiä yhtiön kansainvälistymisstrategiasta, mutta ei mitään, ei edes viitteenomaisesti, esimerkiksi umts-kaupoista.

Sitten oikeuskansleri:

Oikeuskansleri oli jo ennen hallituksen tiedonannon antamista aloittanut Sonera-tapausta koskevan selvitystyön. Kanslerin kannanotto asiaan saatiin valiokuntakäsittelyn aikana. Kansleri toteaa, etteivät hallitus eivätkä ministeriöt ole etukäteen käsitelleet millään tavoin umts-asiaa. Valiokunta on siis osaltaan vielä selvittänyt, ettei näin ole myöskään toimittu jälkikäteen.

Oikeuskansleri toteaa myös, ettei asiassa ole valtioneuvoston piirissä oikeudellisesti toimittu vastoin lakia eikä rikottu virkavelvollisuutta. Tähän käsitykseen myös siis valiokuntamme johtopäätöksissään nojautuu.

Niin ikään oikeuskanslerin mukaan säädökset eivät muodosta oikeudellista estettä sille, että valtiovalta oma-aloitteisesti hallituksen piirissä julkisesti saatavissa olleen tiedon perusteella olisi käsitellyt umts-asiaa, ottanut siihen kantaa ja saattanut käsityksensä suhtautumisestaan siihen ja hyväksyttävästä hintatasosta yhtiön tietoon, kuitenkin puuttumatta suorin ohjein tai määräyksin yhtiön päätöksentekoon. Näin siis oikeuskansleri. Jos ministeriö omistajan edustajana haluaa tehdä yhtiön hallintoelinten kannasta poikkeavia ratkaisuja, nämä päätökset tehdään yhtiökokouksessa.

Talousvaliokunta kuuli myös Rahoitustarkastusta arvopaperimarkkinalain näkökulmasta eli sen suhteen, miten sisäpiirisäädökset ja niiden noudattaminen liittyvät käsiteltävään asiakokonaisuuteen ja oliko Soneran myyntiesite mahdollisesti harhaanjohtava. Nythän siis Soneran myyntiesitteissä siteerattiin sanatarkasti valtioneuvoston periaatepäätöstä. Rahoitustarkastus oli jo selvittänyt asian ja lähettänyt selvityksensä tiedoksi ilman jatkotoimia liikenne- ja viestintäministeriölle.

Sitten olen koonnut tähän eräitä huomautuksia meidän mietinnöstämme ja erityisesti siihen liittyvistä taustatekijöistä.

Eräs keskeinen seikka ja jossain määrin myös itse asiassa mystinen kysymys on ollut se, missä määrin omistaja, ja tässä tapauksessa valtio-omistaja, voi vaikuttaa omistamansa pörssiyhtiön asioihin, ja toisaalta, millaista informaatiota yhtiön johto voi esittää esimerkiksi pääomistajalle. Tästä asiasta esitetään julkisuudessa toistuvasti rajoittavia ja ahtaita tulkintoja, jotka kovimmillaan ovat päätyneet jopa siihen, ettei valtio voisi olla pörssiyhtiön omistaja.

Hallituksen tiedonannossa todetaan, että on markkinarealiteetti, että pörssiyhtiöiden suuria omistajia informoidaan tärkeistä asioista. Tämä tuli esille myös kuulemiemme asiantuntijoiden toimesta.

Muun muassa Soneran hallituksen puheenjohtaja on myös julkisuuteen todennut, että pörssiyhtiössäkin viisas hallituksen puheenjohtaja pitää pääomistajan ajan tasalla. Tapoja on monia.

Listalleottoesitteessä todetaan, ettei maan hallitus osallistu Soneran operatiiviseen johtamiseen eikä päivittäiseen päätöksentekoon. Tämä hiukan meitä ihmetytti. Tämä on tietysti sinänsä luonnollista ja ymmärrettävää, mutta voidaan kuitenkin kysyä, onko Suomen historian suurin investointi päivittäistä päätöksentekoa ja operatiivista johtamista.

Mietinnössä käsitellyt oikeusoppineiden ja asiantuntijoiden lausunnot poistivat kerralla tarpeettoman ja perusteettoman pörssiyhtiöiden mystiikan. Talousvaliokunta sai erittäin hyvää perusopetusta tässä asiassa. Omistaja ja erityisesti pääomistaja voi ja tämän tuleekin nimenomaan omistuksen suuruuden vuoksi vaikuttaa yhtiöön ja ottaa kantaa asioihin turvatakseen omistuksensa arvon. Vastaavasti hallituksen ja ylimmän operatiivisen johdon tulee yhtiön edun nimissä pitää yhteyttä pääomistajaan ja suuriin omistajiin varmistaakseen sen, että omistajien tahtotila on yhtiön johdon tiedossa. Mistään muusta tai kummemmasta ei ole kysymys. Kaikki muu tulkinta on itse asiassa tarkoitushakuista politikointia.

Valtio voi siis selvitysten mukaan huoletta omistaa myös pörssiyhtiöitä ja toimia niidenkin suhteen aktiivisen omistajan tavoin. Tämä selvisi meille valiokunnassa.

Haluan myös painokkaasti todeta, että talousvaliokunta ei ole spekuloinut lainkaan sillä, mitä olisi voinut tapahtua, jos ministeri Heinonen olisi vienyt umts-asian talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan. Niin muodoin kysymys ei ole minkäänlaisesta jälkiviisaudesta vaan siitä, että valiokunta ottamalla kriittisen kannan ministeri Heinosen ja tämän virkamiesten toimintaan ja omistajaohjaukseen haluaa estää tulevaisuudessa sellaisen valtion omistajaohjauksen, joka valitsemalla asioihin puuttumattomuuden ei perustu valtio-omistajan etuun.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan johtopäätöksistä vielä muutama sana, joita on tullut jo esille pitkin matkaa. Valiokunnan keskeiset johtopäätökset ja ehdotukset on kirjattu mietintöön, joten en käy niitä sanatarkasti tässä läpi. Esitän seuraavassa kuitenkin lyhyesti ja pelkistäen eräitä valiokunnan linjauksia umts-kaupasta.

Päätöksen umts-kaupasta Saksaan teki siis Soneran hallitus toimivan johdon esittelystä, joten ne kantavat myös täyden vastuun virheeksi osoittautuneesta päätöksestä ja vääristä liiketoiminta- ja riskiarvioinneista.

Yhtiön rahoitusasema ja omaisuusarvot kestivät hankkeen kaatumisen yhtiön joutumatta suoritustilaan. Nyt yhtiön talous ja kannattavuus ovat kohtuullisia.

Vastuu myös Soneraa koskevien valtio-omistajaohjeiden noudattamatta jättämisestä on Soneran hallituksella, toimivalla johdolla ja ministeriöllä.

Ei yhtiön hallitus eikä hallintoneuvoston puheenjohtaja vienyt päätöstä etukäteen hallintoneuvostoon mahdollisten työjärjestyksen mukaisten ohjeiden antamista varten.

Liikenne- ja viestintäministeriö ei toiminut omistajapolitiikan kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla. Poliittinen vastuu asiassa on ministeri Heinosella. Puuttumattomuusperiaatetta sovellettiin yksipuolisesti ja kapea-alaisesti, mikä esti maan hallitusta arvioimasta kaupan tarkoituksenmukaisuutta.

Sisäpiiriläisyyden välttäminen oli sinänsä perusteltua, mutta se ei olisi estänyt asian muunlaista käsittelyä, jos sitä olisi säädösten mukaisesti haluttu.

Eduskunnalla ei ollut mitään osuutta asiassa.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana omistajaohjauksen järjestämisestä:

Soneran umts-tapauksesta ei tule tehdä yleisiä johtopäätöksiä sen suhteen, miten valtion omistajapolitiikka vastaisuudessa järjestetään. Tapausten kulku osoittaa, että valtion omistajapolitiikkaa ei hoidettu parhaalla mahdollisella tavalla.

Omistajapolitiikkaa koskevat päätökset eivät ole kaikilta osin johdonmukaisia, ja siksi ne on pikaisesti uudistettava. Valtioneuvoston periaatepäätös on osin ristiriitainen, tai ainakin se on tässä tapauksessa antanut mahdollisuuden ristiriitaisiin tulkintoihin. Ohjetta tulee täsmentää esiin tulleiden puutteiden poistamiseksi ja siten, että vältetään omistajan ja sääntelijän jääviysongelmat.

Pääsääntönä tulee olla, että valtio toimii sekä enemmistöomistajana että merkittävänä vähemmistöomistajana aktiivisen omistajan tavoin johdonmukaisesti ja pitkäaikaisesti sitoutuneena.

Omistajapolitiikkaa tulee kehittää ripeästi siten, että tarvittava asiantuntemus on käytettävissä ja toimivaltuudet ja vastuusuhteet ovat selkeät. Valiokuntamme mielestä omistajaohjaus tulee keskittää yhteen ministeriöön tai ministeriön yhteyteen. Tämä varmistaa suoran poliittisen vastuun säilymisen.

Virkamiehen ja ylipäätään omistajan edustajan yhtiön hallituksessa tulee muistaa, kenen asettamana hän hallituksessa istuu.

Rouva puhemies! Lopuksi painotan talousvaliokunnan mietinnön toteamusta, jonka mukaan taloudellisilta vaikutuksiltaan ja valtion omaisuuden arvon kasvattamisen kannalta valtion omistajapolitiikka on ollut menestyksellistä. Soneran omistuksen kokonaismerkitys on ollut pääomistajalleen myönteinen huolimatta umts-investoinnin tappiosta.

Valiokunnan mietintöön liittyy kaksi vastalausetta.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Soneran Saksan umts-lisenssikauppojen arviointi on tärkeää valtio-omistajan uskottavuuden ja omistajapolitiikan tulevaisuuden linjausten vuoksi. Talousvaliokunta ja lausunnonantajavaliokunnat ovat suhtautuneet tehtäväänsä vakavasti. Johtopäätöksinään talousvaliokunta esittää useita hyvin perusteltuja näkemyksiä, joista useimmat liittyvät umts-kauppoja koskevaan menneisyyteen, mutta valiokunta katsoo myös tulevaisuuteen ja ottaa selkeästi kantaa valtion omistajapolitiikkaan ja -ohjaukseen jatkossa.

Umts-kauppojen päätöksentekoprosessi on kuvattu tarkasti niin tiedonannossa kuin valiokunnan mietinnössäkin. Kuvaa menettelytavoista on jälkikäteen hämmentänyt se, että valtion kannasta umts-kauppoihin on esitetty erilaisia näkemyksiä. Yhtiön hallitus, joka koostui tuolloin suomalaisen talouselämän asiantuntijoista, teki kuitenkin asiassa yksimielisen päätöksen, ja se kantaa yhdessä toimivan johdon kanssa päätöksestä myös suurimman vastuun. Valiokunnan mietinnössä on todettu ne tosiasiat, jotka vaikuttivat huikeaan riskinottoon ja joita nyt jälkikäteen on helppoa arvostella.

Puhemies! Lähetekeskustelussa tästä tiedonannosta edustajia kiinnosti luonnollisesti suurimman omistajan eli valtion ja sen edustajien rooli umts-päätöksenteossa, ja pitkälti juuri tähän keskittyi myös talousvaliokunta. Valtiovarainvaliokunta kävi omassa lausunnossaan tarkasti läpi eduskunnan päätöksenteon Soneraa koskien. Valiokunta totesi, ettei eduskunta ole käsitellyt Soneran umts-kauppoja eikä kaupoille näin ollen ole saatu eduskunnan suostumusta strategian käsittelyn yhteydessä.

Kuten talousvaliokunnan mietinnöstä käy ilmi, Soneran strategiaa ja osakemyyntejä käsiteltiin valtioneuvostossa ja sen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa ja raha-asiainvaliokunnassa monta kertaa. Nämä kokoukset eivät kuitenkaan sisältäneet umts-kauppoja koskevaa käsittelyä erillisenä asiana, koska silloinen liikenne- ja viestintäministeri Olli-Pekka Heinonen ei tätä asiaa ja aihetta näihin kokouksiin asioita esittelevänä ministerinä vienyt. Juuri liikenne- ja viestintäministeriölle kuuluu valtioneuvoston periaatepäätöksen mukainen vastuu suurten ulkomaisten investointien arvioinnista oman hallinnonalansa yhtiöissä. Näin ollen maan hallituksella ei käytännössä ollut mahdollisuutta käydä keskustelua saati puuttua umts-kauppojen sisältöön.

Nyt myöhemmin esitetyt arviot siitä, että valtioneuvoston sisällä olisi jälkikäteen haettu hyväksyntää umts-kaupoille, osoittautuivat valiokunnan kuulemisessa perättömiksi. Siunauksen hakeminen on aivan eri asia kuin käydä kriittistä ja arvioivaa keskustelua jo tapahtuneista asioista. Mahdollisten henkisten ilmapiirien tulkinta voi toki olla myyvää mutta ei kuulu tämän vakavan asian jälkiarviointiin.

Arvoisa puhemies! Valtion omistajaohjauksen arviointi on Sonera-tiedonannon keskeisin asia. Kuten jo edellä totesin, maan hallitus ei ole hoitanut vastuuttomasti Soneraa, koska sillä ei ollut mahdollisuutta muodostaa kantaa suuren riskin sisältäneisiin umts-kauppoihin. Vastuuttomasti sen sijaan on toiminut liikenne- ja viestintäministeriö Sonerasta vastaavana ministeriönä. Liikenne- ja viestintäministeri Heinosen ja kokoomuksen linja omistajapolitiikassa on ollut täydellisen puuttumattomuuden linja. Se on perustunut käsitykseen siitä, että markkinat toimivat aina oikein ja niiden ohjailu on tarpeetonta. Sonerassa tämä ajattelutapa oli sisäistetty hyvin kirjaimellisesti, ja voikin kysyä, oliko viime viikon episodi uuden Sonera-Telian hallituksen jäsenistä jatkoa aiemmin omaksutulle menettelytavalle.

Liikenne- ja viestintäministeri Heinosen ja myös hänen ministeriönsä virkamiesten kantana oli se, ettei umts-kauppoja olisi voitu käsitellä tai muodostaa niihin kantaa maan hallituksessa ilman, että valtioneuvostosta olisi tullut sisäpiiriläinen ja näin olisi menetetty osakemyyntien mahdollisuus. Riskin suuruus huomioon ottaen olisi liikenne- ja viestintäministeriössä kuitenkin pitänyt olla hereillä. Esimerkiksi näkemyksen muodostaminen siitä, mikä on valtio-omistajan kannalta riskin yläraja umts-lisenssikaupoissa, olisi ollut mahdollista. Tämä ei olisi edellyttänyt mitään sellaista tietoa yhtiön sisältä, joka olisi tehnyt kuulijasta sisäpiiriläisen. Tiedot tämän johtopäätelmän tekoon olivat olemassa meidän jokaisen aamukahvipöydässä sanomalehden sivuilla tai tv-uutisissa. Ison-Britannian huutokaupat, joista Sonera oli vetäytynyt, antoivat varmasti osviittaa siitä, missä summissa liikuttaisiin Saksassa.

Kuten talousvaliokuntakin toteaa, tällainen mielipiteiden vaihto olisi ollut mahdollista antamatta ohjeita tai neuvoja ja näin loukkaamatta muiden osakkeenomistajien tasa-arvoista kohtelua, koska kaikki samat tiedot olivat kaikkien osakkeenomistajien saatavilla. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä katsookin, että liikenne- ja viestintäministeriön puuttumattomuusperiaate oli edellä mainituin perusteluin vastuutonta ja johti osaltaan siihen, ettei valtio-omistaja suurimpana omistajana kyennyt huolehtimaan omaisuudestaan tarkoituksenmukaisella tavalla.

Arvoisa puhemies! Keskustan ja kristillisdemokraattien vastalauseet ovat paperinmakuisia. Niistä huokuu selvästi se, että nämä oppositiopuolueet eivät voi tukea hallitusta missään olosuhteissa eivätkä missään asiassa. Valiokuntakäsittelyn aikanahan kävi aivan selvästi ilmi, ettei maan hallituksella ollut mahdollisuuksia osallistua umts-kauppoja koskevaan päätöksentekoon. Silti nämä oppositiopuolueet haluavat käyttää tämänkin mahdollisuuden halpahintaisen politiikan tekoon, vaikka esimerkiksi keskustan edustus oli mitä merkittävimmällä tavalla mukana umts-asioiden käsittelyssä yhtiön sisällä.

Tämä politikointi osoittaa jälleen kerran vain sen, miten kova on varsinkin keskustan hallituskaipuu. Äänestäjien suosiota kalastellaan milloin milläkin asialla ilman todellisten vaihtoehtojen esittämistä. Kummastakaan vastalauseesta ei nimittäin löydy esitystä siitä, miten maan hallituksen olisi pitänyt toimia kollektiivina toisin. Sama kritiikki, joka esitetään vastalauseissa omistajaohjauksen toimivuutta kohtaan, löytyy valiokunnan enemmistön mietinnöstäkin. Mutta tämä ei kelvannut näille oppositiopuolueille, jotka haluavat äänestää hallitusta vastaan ihan vain periaatteesta.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä mietinnössä esitetyt keskeiset johtopäätökset ovat oikeita ja tukevat osaltaan sitä välttämätöntä uudistustyötä, jota valtion omistajapolitiikassa on tehtävä. Tämän haasteen olemassaoloa maan hallitus ei ole missään vaiheessa kiistänyt. Ryhmämme kannattaa sitä, että valtion omistajaosaaminen keskitetään selkeästi poliittisen ohjauksen piiriin johonkin ministeriöön tai ministeriöyhteyteen ja että omistajaohjaukselle laaditaan nykyistä selkeämmät pelisäännöt.

Näin voidaan sosialidemokraattien mielestä huolehtia eduskunnan viitoittamista omistajapolitiikan suurista ja pidemmän aikavälin linjauksista sekä sitoa yhtiöiden johtamiseen liittyvät päätösvalta- ja vastuukysymykset yhteen. Tämän kuten muidenkin omistajapolitiikan uudistamistarpeiden osalta on kuitenkin välttämätöntä tehdä vielä kunnolliset selvitykset ennen poliittisia päätöksiä. Näiden päätösten aika on viimeistään seuraavissa hallitusneuvotteluissa.

Sonera-tapauksesta ei voi vetää sitä johtopäätöstä, ettei valtio voisi toimia omistajana pörssiyhtiöissä. Esimerkki kuvaa sitä, että omistaminen vaatii osaamista ja yhtiöiden tilanteen jatkuvaa seurantaa. Soneran umts-investointi osoittaa, että virheitä osaavat tehdä myös niin sanotut asiantuntijat. Ei epäonnistumiseen siis aina poliitikkoja tarvita. Päinvastoin, monet valtionyhtiöt ovat hyvässä kunnossa, tekevät tulosta ja työllistävät suomalaisia.

Arvoisa puhemies! Sonera on tarjonnut tälle politiikan syksylle paljon otsikoita. Nyt yhtiö kuitenkin tarvitsee jo vihdoin työrauhan.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kahden edellisen puheenvuoron jälkeen voi hieman siteeraten pääministeri Lipposta sanoa, että voi tätä SDP:n omien käsien pesua.

Arvoisa puhemies! Valtionyhtiöt ja valtion osakkuusyhtiöt ovat merkittävä osa kansallisvarallisuutta. Valtionyhtiöiden perustaminen ja investoinnit eri osiin maata ovat olleet kansallisen teollistamispolitiikan kulmakiviä. Samalla niiden kehittäminen on merkinnyt konkreettista alue- ja työllisyyspoliittista vaikutusta vaikeimmille työttömyysalueille erityisesti Pohjois-Suomessa. Valtionyhtiöissä ja valtion osakkuusyhtiöissä työskentelee yli 200 000 työntekijää.

Lipposen hallitus on antanut 16.9.1999 omistajapolitiikkaa koskevan periaatepäätöksen, jonka Sonera-tapausta koskeva ydinkohta kuuluu näin: "Yhtiön toiminnan tai kansantalouden kannalta erittäin merkittävät sijoitukset ulkomaille edellyttävät pääomistajan hyväksynnän, ennen kuin sijoituksesta lopullisesti päätetään."

Hallitus hyväksyi tämän periaatepäätöksen yksimielisesti eikä päättänyt sen erilaisista tulkinnoista missään vaiheessa. Myöhemmin ilmeni, että esimerkiksi kauppa- ja teollisuusministeriö tulkitsi periaatepäätöstä eri tavalla kuin liikenne- ja viestintäministeriö. Pääministeri Paavo Lipponen tai kukaan muu ministeri ei kuitenkaan ottanut esille tarvetta yhtenäistää tulkintoja, vaikka asia oli ministerien tiedossa.

Oikeuskansleri Paavo Nikulan tekemän Sonera-päätöksen mukaan mikään säädös ei olisi estänyt omistajaa huolehtimasta siitä, että sen ääni kuuluu yrityksessä suurissa strategisissa ratkaisuissa, jollainen umts-asia oli.

Miksi hallitus laiminlöi oman periaatepäätöksensä Soneran Saksan umts-kauppojen osalta? Tähän ei ole vieläkään saatu kunnon vastausta. Kuka voi vakavasti väittää, etteikö 2,5 kertaa yrityksen liikevaihdon mittainen sijoitus umts-lupiin ollut paitsi erittäin merkittävä myös jättimäinen riskisijoitus. Oikeuskanslerin ja oikeusministerin lausunnon mukaan olisi ollut monta tapaa käsitellä umts-päätöstä sekä sen vaikutuksia maan hallituksessa ilman joutumista sisäpiiriläiseksi. Sisäpiiriläisperusteella ei siten ole oikeudellista pohjaa.

Hallituksen tiedonannossa annetaan kuva, että eduskunta olisi hyväksynyt Saksan umts-luvan oston. Valiokuntakäsittely vahvisti, kuten talousvaliokunnan mietinnössäkin todetaan, ettei eduskunta käsitellyt asiaa eikä antanut valtuutta umts-investointiin. Sen sijaan yhtiön hallituksen kokoukseen osallistuneilla oli täysin erilaisia käsityksiä pääomistajan hyväksynnästä umts-luvan suhteen.

Arvoisa puhemies! Sonera on ollut hyvä ja ennen umts-päätöksiä myös vakavarainen yhtiö. Tilanne kuitenkin muuttui nopeasti. Soneran strategiana oli osallistua Saksan umts-lupaan noin 20 prosentin osuudella yhdessä Orangen ja Telefónican kanssa. Kun Orange luopui, päätti Soneran hallitus osallistua hankkeeseen yli 40 prosentin osuudella. Uusi päätös tehtiin saadun tiedon mukaan ilman uusia riskianalyysejä luottaen pelkkiin spekulatiivisiin omistusten odotusarvoihin. Soneran sijoitusriski nousi yhdessä yössä 14 miljardia markkaa: 2 miljardin euron tasolta 4,3 miljardiin euroon eli 24 miljardiin markkaan.

Asiantuntijakuulemisessa vahvistui käsitys, että johdon optiojärjestelmä kannusti kovaan riskinottoon. Soneran ottama riski oli peräti 250-prosenttisesti yrityksen liikevaihdon suuruinen, kun esimerkiksi Deutsche Telekomin liikevaihdosta umts-investointien osuus oli noin 20 prosenttia.

Soneran umts-päätöksen vaikutukset ovat valtavat. Kyseessä on taloushistoriamme suurin yksittäinen virhepäätös. Soneran kirjaama 4,3 miljardin euron arvonalennus merkitsee valtion verotulojen vähenemistä 1,2 miljardilla eurolla eli 7 miljardilla markalla. Tällä rahalla kansalaiset olisivat saaneet paljon parempia palveluita, parempaa perusturvaa, parempikuntoiset tiet ja turvallisemman elinympäristön.

Saksan umts-päätöksen myötä Soneran asema markkinoilla heikkeni ratkaisevasti. Umts-sotkujen alettua selvitä Soneralle jouduttiin antamaan 3 miljardin markan lisäpääoma veronmaksajien varoista, ja ilman sitä yhtiö olisi voinut ajautua vararikkoon.

Vireillä oleva Telia—Sonera-fuusio joudutaan nyt toteuttamaan heikommilla ehdoilla kuin ilman umts-tappioita. Tässäkin kyseessä ovat miljardiluokan menetykset. Soneran asiakkaat eli merkittävässä määrin suomalaiset veronmaksajat maksavat palveluiden hinnassa loput tappiot. Lisäksi syrjäisempien alueiden ihmiset saavat edelleen odottaa laajakaistapalveluita. Piensijoittajille koituivat suuret menetykset Soneran osakkeiden arvon romahtamisesta. Rahoitustarkastus kritisoikin liikenne- ja viestintäministeriötä siitä, että piensijoittajat ovat voineet saada harhaanjohtavan kuvan valtion toiminnasta, koska Soneran tarjous- ja listalleottoesitteisiin kirjatun valtion periaatepäätöksen linjausten mukaan ei toimittu.

Arvoisa puhemies! Soneran tekemän Saksan umts-päätöksen vastuun kärki kohdistuu kahteen suuntaan: yhtäältä omistajatahoon eli valtioneuvostoon ja erityisesti vastuuta kantavaan liikenne- ja viestintäministeriöön sekä toisaalta ministeriön valitsemaan yrityksen hallitukseen. Operatiivinen vastuu kuuluu yhtiön hallitukselle, joka teki toimitusjohtajan esittelystä Soneran umts-lupainvestoinnit. Yhtiöllä oli myös hallintoneuvosto, mutta se ei yhtiöjärjestyksen mukaan voinut nimittää toimitusjohtajaa, hallitusta taikka tehdä investointipäätöksiä. Tämän vuoksi sitä pidettiin neuvottelukuntatyyppisenä. Hallintoneuvoston kokouksiin asiat valmisteltiin hallituksen toimesta, ja esittelijänä toimi toimitusjohtaja.

Poliittinen vastuu tappioista kuuluu Paavo Lipposen hallitukselle. Se ei toiminut kuten huolellisen omistajan kuuluu. Valtio patisti höyhensarjaan kuulunutta Soneraa raskaaseen sarjaan ja raskaan sarjan otteluun; rohkaisi yritysjohtoa riskinottoon hyväksymällään optiojärjestelmällä; jätti noudattamatta omaa periaatepäätöstään, vaikka toisin ilmoitti; otti pörssipelurin roolin, vaikka juuri valtiolta odotetaan pitkäjänteistä ja vastuullista toimintaa.

Puhemies! Vaikka toisinkin on yritetty väittää, hyväksyi talouspoliittinen ministerivaliokunta jälkikäteen yksimielisesti liikenne- ja viestintäministeri Olli-Pekka Heinosen toimet. Tämä paljastus sisältyy valtioneuvoston omaan tiedotteeseen, jonka mukaan "hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta sai 4.9.2001 liikenne- ja viestintäministeri Olli-Pekka Heinosen aloitteesta informaatiota Sonerasta ja valtion omistajapolitiikasta. Talouspoliittinen ministerivaliokunta antoi täyden tukensa liikenne- ja viestintäministeri Heinoselle Soneraa koskevissa kysymyksissä". Olisi erittäin outoa, jos talouspoliittinen ministerivaliokunta ei olisi saanut tietoa umts-investoinnista, vaikka antoikin täyden tuen yksimielisesti. (Ed. Elo: Siitä oli puolitoista vuotta!) — Tämä oli jälkeenpäin tapahtuvaa hyväksyntää. — Tätä kannanottoa täydensi talouspoliittisen ministerivaliokunnan jäsenen Suvi-Anne Siimeksen kertomus talousvaliokunnalle siitä, että pääministeri Lipponen oli aktiivinen jälkikäteishyväksynnän hankkimiseksi Heinosen toimille.

Miten hallitus on sitten vastuunsa kantanut? Vastuuministeri siirtyi korkeaan poliittiseen virkaan valtion omistamassa tv-yhtiössä. Yhtiössä vastuussa olleet pääsivät joko huippueläkkeelle tai kultaisen kädenpuristuksen kautta sapattivapaalle. Ei ole ihme, jos politiikan arvostus on alamaissa. Yksittäisen yrittäjän tai yksityishenkilön virhepäätös johtaa usein kaiken omaisuuden ja elämäntyön menetykseen sekä ikuiseen epäonnistujan leimaan. Ministerin ja hallituksen epäonnistuminen selitellään parhain päin ja kaiken huipuksi valtionyhtiöpolitiikkaa yritetään väittää vielä onnistuneeksi.

Viimeistään uuden hallituksen on arvioitava kriittisesti henkilöstön ja varsinkin johdon kannustusjärjestelmät valtion enemmistöomisteisissa yhtiöissä. Paras tapa on palkita toteutuneesta tuloksesta, ei spekulatiivisista kurssitasoista. Muutoinkin tarvitaan valtionomistajapolitiikkaan ryhdistäytymistä. Valtioneuvoston periaatepäätöksillä tulee olla yhteinen tulkinta, eikä sooloiluja tule sallia. Tästä pääministerin pitää kantaa vastuu. Valtionyhtiöiden hallinnointiin on luotava luotettava ja tehokas omistajaohjauksen malli. Uuden valtionyhtiöpolitiikan kulmakiviä ovat nykyistä ammattitaitoisempi ja parempi asioiden hoito sekä valtionyhtiöpolitiikan keskittäminen yhteen ministeriöyhteyteen.

Valtio on oikein toimien hyvä ja luotettava omistaja. Lipposen hallituksen Sonera-sotkuista ei pidä vetää johtopäätöksiä, jotka kiirehtivät valtionyhtiöiden harkitsematonta myyntiä. Jopa uusia osakkuuksia pitää voida harkita. Edellä esitetynkin perusteella on selvää, että hallitus ei ansaitse eduskunnan eikä Suomen kansan luottamusta. Hallitus pitää kaataa, mieluummin huomenna, mutta viimeistään ensi maaliskuun eduskuntavaaleissa.

Arvoisa puhemies! Vastalauseen 1 pohjalta ehdotan hyväksyttäväksi seuraavan perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodon:

"Ottaen huomioon valtioenemmistöisen Sonera Oyj:n tekemän erittäin merkittävän riskisijoituksen Saksan umts-lupaan valtioneuvoston sekä erityisesti liikenne- ja viestintäministeriön harjoittamaa valtion omistajapolitiikkaa ja omistajaohjausta ei voida pitää valtioneuvoston oman periaatepäätöksen, hyvän hallintotavan eikä vakiintuneen johtamiskulttuurin mukaisena. Sen johdosta eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen päätös saattaa Sonera-asia eduskunnan käsiteltäväksi tiedonannon muodossa oli mielestäni oikea. Se mahdollisti huolellisen ja perusteellisen valiokuntakäsittelyn. Nyt eduskunnalla on talousvaliokunnan mietinnön pohjalta mahdollisuus päättää siitä, nauttiiko hallitus eduskunnan luottamusta.

Sonera-asiaa on eduskunnassa käsitelty kolmessa eri valiokunnassa. Tämän lisäksi on asiaa selvitetty liikenne- ja viestintäministeriön sekä oikeuskanslerin toimesta. Talousvaliokunnan jäsenenä haluan todeta, että esiintyneitä ongelmia on valiokunnassa tarkasteltu avoimesti, kriittisesti, ketään suojelematta ja ketään säästämättä.

Umts-lisenssien hankinta oli monumentaalinen virhe. On yhä epävarmaa, saadaanko edes osa tästä rahasta takaisin. (Ed. Ala-Nissilä: Ei varmaan saada!) Vastuunkantajien etsiminen ja päätöksenteon etenemisen selvittäminen on ollut tarpeellista ja välttämätöntä. Kysymys on sen mittaluokan asiasta, että muunlainen menettely ei mitenkään olisi ollut perusteltavissa.

Kun keskustelu Soneran umts-hankinnoista vilkastui, väitettiin julkisuudessa, että valtioneuvosto olisi jollain muotoa käsitellyt asiaa ja näin osallistunut päätöksentekoon. Tämä väite on osoittautunut täysin vääräksi. Liikenne- ja viestintäministeriön elokuussa teettämä selvitys, oikeuskanslerin tekemä selvitys ja talousvaliokunnan mietintö kertovat yksiselitteisesti, etteivät valtioneuvosto tai sen jäsenet ole osallistuneet Soneran umts-kauppoja koskevaan päätöksentekoon. Kauppoja ei ole käsitelty maan hallituksessa missään virallisessa tai epävirallisessa kokoonpanossa eikä kaupoille ole myöskään haettu jälkikäteen hyväksyntää. Valtioneuvoston jäsenet tai liikenne- ja viestintäministeriön virkamiehet eivät ole rikkoneet virkavelvollisuuksiaan tai menetelleet millään tavalla lainvastaisesti.

Tässä yhteydessä on syytä todeta erikseen, että talousvaliokunta kuuli vielä ministeri Siimestä tämän kirjan julkaisemisen jälkeen. Siimeshän väitti kirjassaan, että umts-kaupalle yritettiin jälkikäteen hakea talouspoliittisen ministerivaliokunnan siunausta. Tällaista tapahtumien kulkua ei kukaan ministeri tai virkamies, joita oikeuskansleri on asian johdosta kuullut, muista tapahtuneen. Ministeri Siimeksen muistikuva tuntuukin perustuvan johonkin sellaiseen hänen ikiomaan sisäiseen tunnelmointiinsa, johon muut paikalla olleet eivät päässeet osallisiksi. Syytä on muistaa, että ministeri Siimes itsekin oli talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa hyväksymässä Soneran riskienhallintaa.

Sen sijaan Soneran strategiaa käsiteltiin kyllä talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Näin Soneralle annettiin valtio-omistajan tuki yhtiön pyrkiessä kasvuun ja kansainvälistymään. Myös eduskunta kävi vuoden 2000 keväällä niin sanotun nollavaltuusasian yhteydessä keskustelua Soneran strategiasta. Tämä ei kuitenkaan merkinnyt sitä, että eduskunta olisi ottanut kantaa yksittäiseen umts-päätökseen. (Ed. Elo: Ei tietystikään!)

Päätöksen Saksan umts-kauppoihin osallistumisesta teki yksistään Soneran hallitus. Lisenssien hankintaan liittyvät ratkaisut tehtiin itsenäisesti valtio-omistajalta lupaa kysymättä. (Ed. Ala-Nissilä: Onko se hyvä juttu?) Umts-luvat olivat mammuttimainen virheinvestointi, joka maksoi Soneralle 3,6 miljardia euroa.

Julkisuudessa on oikeuskanslerin selvityksen jälkeen virheellisesti väitetty, että päätöksestä ei ole kukaan vastuussa. Totta kai on. (Ed. Väistö: Kuka?) Vastuun tästä virheestä kantavat yksiselitteisesti päätöksentekijät eli yhtiön hallitus ja toimiva johto, etunenässä tietysti hallituksen puheenjohtaja Markku Talonen, toimitusjohtaja Aulis Salin ja varatoimitusjohtaja Kai-Erik Relander. Päätöstä tehtäessä Soneran hallituksessa oli puhe- ja läsnäolo-oikeudella ainoana poliitikkona paikalla keskustan eduskuntaryhmän mandaatilla toiminut Soneran hallintoneuvoston silloinen puheenjohtaja Pauli Saapunki. (Ed. Elo: Missä hän on nyt?)

Sen jälkeen kun kävi ilmeiseksi, että valtioneuvosto ei millään tavalla osallistunut Soneran umts-päätökseen, kohdistui julkinen keskustelu kuitenkin siihen, olisiko valtioneuvoston pitänyt asian johdosta jollain tavalla ottaa kantaa ja osallistua keskusteluun. Erityisen vilkasta pohdintaa on herättänyt valtioneuvoston omistajapolitiikasta tekemä periaatepäätös ja sen rooli päätöksentekoprosessin yhteydessä. Omistajapolitiikkaa koskevassa periaatepäätöksessä todetaan valtionyhtiön toiminnan laajentamisen uusille toimialoille sekä muiden strategisten kysymysten edellyttävän pääomistajan hyväksyntää. Samoin periaatepäätöksessä edellytetään, että yhtiön toiminnan tai kansantalouden kannalta erittäin merkittäviin sijoituksiin ulkomaille on olemassa pääomistajan hyväksyntä. Periaatepäätöksessä ei kuitenkaan tarkemmin ole määritelty, miten tämä hyväksyntä on hankittava. Tässä suhteessa päätöstä voidaan tulkita hyvin monilla eri tavoilla.

Talousvaliokunta toteaa mietinnössään, että ei olisi ollut lainsäädännöllistä estettä tuoda umts-huutokauppaan osallistumista valtioneuvoston tai talouspoliittisen ministerivaliokunnan käsiteltäväksi. On mielestäni aivan selvää, että valtio-omistaja olisi oma-aloitteisesti voinut välittää umts-päätökseen liittyen omia näkökohtiaan yhtiön johdolle, jos se näin olisi halunnut tehdä. On myös selvää, että asianomainen ministeri muutenkin voi olla yhteydessä yhtiön hallituksen puheenjohtajaan ja tuoda yhteydenpidon myötä esille omia kantojaan yhtiön asioissa.

Tästä huolimatta liikenne- ja viestintäministeriön valitseman, nyt jälkeenpäin kovan arvostelun kohteeksi joutuneen puuttumattomuusperiaatteen noudattaminen oli tuossa tilanteessa monin tavoin perusteltu.

Ensinnäkin vuosien 1999 ja 2000 aikana valtion omistajastrategian keskeinen tavoite oli Soneran arvon maksimoiminen ja yhtiön yksityistäminen osakemyyntien ja toimialajärjestelyjen kautta. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi puuttumattomuusperiaatteesta oli aina pidettävä kiinni. Yhtiön osakkeitten myynti ei sisäpiirisäännösten vuoksi olisi ollut mahdollista, jos ministeriö olisi puuttunut Soneran hallitukselle ja yritysjohdolle kuuluvien päätösten tekemiseen.

Toiseksi on muistettava, että osakeyhtiömuotoisten valtionyhtiöiden hallintoa ohjaa osakeyhtiölaki, jonka mukaan yhtiön johto kuuluu yhtiön hallitukselle ja toimitusjohtajalle. Osakkeenomistajat voivat käyttää omaa valtaansa yhtiökokouksessa. Tämä takaa osakeyhtiölain edellyttämän kaikkien osakkeenomistajien tasapuolisen kohtelun.

Kokonaan toinen asia on, mitä olisi tapahtunut, jos liikenne- ja viestintäministeriö olisi tuonut Soneran umts-kaupan talouspoliittisen ministerivaliokunnan käsittelyyn. Se toimintaympäristö, jossa päätökset tuolloin tehtiin, oli hyvin erilainen kuin tänä päivänä. Silloisessa markkinatilanteessa odotukset it-alan tulevaisuudesta olivat erittäin korkealla ja umts-tekniikan menestymismahdollisuuksiin uskottiin erittäin lujasti. On epäuskottavaa, jos nyt jälkeenpäin katsotaan, että valtioneuvosto olisi voinut omata paremman näkemyksen umts-teknologian riskeihin ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin kuin alan asiantuntijat, eri maitten teleyhtiöt, investointipankkiirit tai markkina-analyytikot — sanalla sanoen: markkinat.

Jälkiviisaus on viisauden lajeista kaikkein imelin. Tähän viisauden lajiin perustuvat osin tunnelmat talousvaliokunnassa ja etenkin keskustaopposition vastalause. On kovin helppo arvioida menneitä päätöksiä jälkikäteen nykytiedon valossa. Miksi ei keskusta aikaisemmin, silloin kun asia oli ajankohtainen, kertonut kenellekään umts-kauppojen olevan suuri virhe? Päinvastoin, kesällä 2000 keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Mauri Pekkarinen vielä estoitta kehui Soneran rohkeaa kansainvälistymisstrategiaa eduskunnassa. (Ed. Valpas: Tosi on!)

Kokonaisuudessaan kaikesta yhtiön ympärillä pyörineestä kohusta huolimatta valtion omistajapolitiikka on Soneran osalta taloudellisilta vaikutuksiltaan hyvin onnistunut: vuodesta 1994 vuoteen 2001 valtio on kerännyt Sonerasta 362 miljoonaa euroa osinkoina ja 6,6 miljardia euroa osakkeitten myynneistä.

Kun Soneraa nyt tarkastellaan jälkiviisauden tuomalla varmuudella, voidaan samalla muistuttaa myös silloisen kauppa- ja teollisuusministerin Erkki Tuomiojan roolista asiassa. Hän viivästytti niin sanotun nollavaltuuden antamista useilla kuukausilla. Jos näin ei olisi tapahtunut, olisi fuusio sopivan kumppanin kanssa voitu mahdollisesti toteuttaa jo aikaisemmin. Tällöin valtio olisi voinut myydä omistuksiaan pois huippukorkealla (Puhemies koputtaa) kurssilla eikä nyt käsillä olevaan umts-sotkuun ehkä olisi lainkaan jouduttu. (Ed. Elo: Onko tämä jälkiviisautta, ed. Kuosmanen?) Tämä viivästys merkitsi valtiolle kymmenien miljardien markkojen tappiota. Myönnän, että tämäkin arvio toki perustuu jälkiviisauteen.

Sonera on pantu viimeisen vuoden aikana kuntoon. Sonera on tänä päivänä kannattava ja eri tavoin johdettu yhtiö kuin se Sonera, jossa ilmenneitä väärinkäytöksiä ja jopa mahdollisia rikoksia tänä päivänä käsitellään lehtien sivuilla. Soneran nykyinen johto onkin aivan syystä toivonut kohun yhtiön ympärillä jo loppuvan. (Puhemies koputtaa) On aika keskittyä yhtiön tulevaisuuteen osana Telia-Soneraa.

Arvoisa puhemies! Nyt on Sonerankin kohdalla aika katsoa eteenpäin.

Mikko  Immonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Vaikka teemana on koko valtion omistajapolitiikka, tiedonannon käsittelyä on hallinnut Soneran täysin epäonnistunut osallistuminen kolmannen sukupolven matkapuhelinluvista käytyihin huutokauppoihin. Sonera ei valloittanut Saksaa ja Italiaa; tultiin häntä koipien välissä takaisin. Harvoin Suomessa yksittäinen yhtiö on käytännössä yhdellä päätöksellä ottanut niin mittavan riskin ja erehtynyt niin pahasti kuin Sonera. Maailmalta on toki useita esimerkkejä siitä, miten samoihin aikoihin saman alan yhtiöt tekivät yleisemminkin vakavia virheitä.

Soneran pelasti jatkoon omistajien ja niiden joukossa valtion lisäpanostus, ja paraikaa on meneillään ruotsalaisen Telian ja Soneran yhdistyminen. Tietenkin, mikäli kolmannen sukupolven puhelimiin ladatut odotukset olisivat pitäneet paikkansa, Sonera olisi nyt merkittävä yhtiö. Sellaiset odotukset olivat kuitenkin katteettomia, ja yhtiö teki emämunauksen.

Tiedonannon lähetekeskustelussa pääministeri totesi, että eduskunta hyväksyi Soneraa koskevan strategian. Tällöin hän viittasi myyntivaltuuksien antamiseen. Kun tällaisilla toteamuksilla Soneran entinen hallitus on katsonut saaneensa hyväksynnän toiminnalleen, niin on huomionarvoista, että talousvaliokunnan mietinnössä korostetaan, että ainoa forum, jossa yhtiön strategiasta voidaan päättää, on yhtiökokous. Eduskunta saattoi ottaa kantaa ainoastaan valtioneuvostolle myönnettävän valtion omistamien osakkeiden myyntivaltuuden laajuuteen.

Soneran johto ja yhtiön hallitus ovat vastuussa päätöksestä osallistua lupahuutokauppaan ja siitä maksetusta hinnasta. He ovat vastuussa siitä uhkapelistä, jota huutokauppapöydässä pelattiin. Soneran hallintoneuvoston tehtävänä oli valvoa, että yhtiön asioita hoidetaan terveiden liikeperiaatteitten mukaan kannattavuutta silmällä pitäen, sekä päättää hallitukselle annettavista ohjeista asioissa, jotka ovat laajakantoisia ja periaatteellisesti tärkeitä. Huolimatta umts-panostuksen suuruudesta keskustalainen kansanedustaja, joka toimi hallintoneuvoston puheenjohtajana, ei kuitenkaan vienyt hanketta hallintoneuvoston käsittelyyn, vaikka itse olikin perillä tapahtumista seuratessaan niitä yhtiön hallituksen kokouksissa. Tämä oli vakava virhe.

Keskustan edustajat ovat laittaneet mietintöön vastalauseen. Heidän olisi omassa vastalauseessaan kannattanut pohtia myös hallintoneuvoston puheenjohtajan roolia tapahtuneessa sopassa, mutta moitteen sanaapa ei löydykään. Haluttomuus arvioida kriittisesti sellaisen oman edustajan toimia, joka on pantu yhtiön johdon valvojaksi suurissa linjaratkaisuissa, vie viimeistään pohjan pois keskustan vastalauseesta.

Entä sitten yhtiön hallituksen ja hallintoneuvoston pätevyys? Kun toimivaa johtoa valvoivat omistajien edustajina yhtiön hallitus ja hallintoneuvosto, joutuu todellakin myös kysymään, missä määrin ne olivat perillä alan luonteesta ja siihen sisältyvistä riskeistä. Jälkeenpäin arvioiden yhtiön hallituksessa ei näytä olleen alan syvällisempää tuntemusta eikä sitä tunnu olleen myöskään hallintoneuvostossa. Joka tapauksessa kummatkin toimivaa johtoa valvovat yhtiön elimet pettivät umts-huutokauppojen valvonnan kohdalla.

Asiantuntemuksen riittävyyttä ei talousvaliokunnassa käsitelty, mutta tässä keskustelussa asia on kuitenkin hyvä ottaa esille. Tiedonannon lähetekeskustelussa todettiin ryhmäpuheenvuorossamme, että vasemmistoliiton eduskuntaryhmä korostaa, että valtion omistajan ja muiden omistajien etujen valvomiseksi on tärkeää, että yhtiön hallituksessa on riittävää osaamista, kun pörssiyhtiöissä operatiivinen päätösvalta on yhtiön johdolla ja yhtiön hallituksella. Tämä seikka on syytä tässä toistaa.

Lähetekeskustelussa me totesimme, että vasemmistoliiton eduskuntaryhmä pitää erittäin vakavana virheenä sitä, että liikenne- ja viestintäministeri ei tuonut hallituksen laajempaan ennakkokäsittelyyn Soneran osallistumista lupahuutokauppoihin, jotta olisi määritelty valtio-omistajan kanta. Tiedonannon käsittely talousvaliokunnassa ei ole tuonut mitään sellaista uutta, joka antaisi aiheen muuttaa tätä kantaa. Niinpä talousvaliokunta toteaa, että umts-kauppojen käsittelylle hallituksen piirissä ei olisi ollut esteitä. Silloinen ministeri Heinonen ei kuitenkaan vienyt asiaa hallituksen käsittelyyn ja poikkesi siten muitten yhtiöiden kohdalla kauppa- ja teollisuusministeriön harjoittamasta menettelystä. Silloisen liikenne- ja viestintäministerin omaksuma puuttumattomuusperiaate vei valtiolta pääomistajana mahdollisuuden toteuttaa tehokasta omistajapolitiikkaa. Näin valiokunta.

Ministeri Heinonen on yhtiön johdon ja yhtiön hallituksen ohella vastuussa tapahtuneista virheistä. Hän ei enää kuitenkaan ole valtioneuvoston jäsen.

On helppo yhtyä valiokunnan kannanottoihin omistajapolitiikasta. Ensinnäkin on tarpeen luoda lainsäädännöstä ja eri tasoisesta ohjeistuksesta selkeä ja ristiriidaton kokonaisuus. Toiseksi on tarpeen keskittää pörssiyhtiöitten ja muiden merkittävimpien yhtiöitten, joissa valtiolla on ensisijaisesti sijoittajaintressi, omistajaohjaus yhteen ministeriöön tai ministeriöyhteyteen. Tällöin on tietenkin vältettävä säätelytehtävän ja omistajatehtävän päällekkäisyyttä ja virkamiesten osallistuessa hallitustyöskentelyyn yhtiöissä mahdollisesti ilmeneviä ristiriitoja.

Vasemmistoliitto haluaa muistuttaa, että valtionyhtiöillä on vuosikymmenten ajan ollut oleellinen tehtävä maamme elinkeinoelämän ja erityisesti teollisuuden kehittymisessä sekä myös työllisyyden ja alueellisen kehityksen edistäjinä. Ei ole mitään syytä lähteä myymään hätäisesti valtionyhtiöitä, niin kuin oikealla toivotaan. (Ed. Zyskowicz: Ei hätäisesti!) Sitä paitsi on syytä muistaa, että eduskunta vastikään linjasi kannan valtion omistukseen merkittävimmissä valtionyhtiöissä. Tarvetta sen muuttamiseen ei ole.

Tämän asian käsittelyn yhteydessä on nostettu esille se, että Soneran esitteissä kerrottu tieto valtioneuvoston periaatepäätöksestä, jonka mukaan valtio omistajana ottaisi kantaa suuriin hankkeisiin, olisi saattanut jonkun piensijoittajan uskomaan jonkinlaiseen valtion takuuseen osakkeiden arvolle. Selvää kuitenkin on, että valtio ei koskaan voi sellaista takuuta antaa. Jokainen sijoittaja sijoittaa pörssiosakkeisiin aina omalla riskillään.

Sonera on tuhansien pätevien ja ahkerien ihmisten työpaikka. Huutokaupoista saakka jatkunut julkinen pyöritys tuntuu yhtiön työntekijöistä varmasti kohtuuttomalta. Heidän kannaltaan, mutta myös tavallisten kuluttajien kannalta, on erittäin valitettavaa, että kielteinen julkisuus jatkuu, kun yhtiön turvallisuusosastossa joidenkin henkilöitten epäilleen rikkoneen lakia selvitellessään yhtiössä sisäisten tietojen kulkeutumista julkisuuteen. Näitä asioita tutkivat kuitenkin asianomaiset viranomaiset, ja mikäli aihetta on, katettuna odottaa leivätön pöytä.

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Soneran kolmannen sukupolven lupaa koskeneissa huutokaupoissa yhtiön toimiva johto, yhtiön hallitus ja yhtiön hallintoneuvosto epäonnistuivat pahan kerran. Silloin liikenne- ja viestintäministeri puolestaan esti valtio-omistajaa ottamasta asiaan ratkaisevalla hetkellä kantaa. Soneran johto ja hallitus on vaihdettu, hallintoneuvosto lakkautettu, liikenne- ja viestintäministeriötä vetää toinen ihminen. Vasemmistoliitto korostaa, että tästä eteenpäin on yhtiön työntekijöille annettava työrauha.

Ola Rosendahl /r:

Arvoisa rouva puhemies, värderade fru talman! Inför fusionen med Telia har Sonera tvingats storstäda i sin balansräkning genom att nedskriva 3G-satsningen i Tyskland och Italien. Uppenbarligen har den andra parten krävt att förlusterna på 4,3 miljarder euro som är inbakade i budet städas undan före fusionen. Det är fråga om en betydande förlust i ett enda bolag, ett statsbolag som övervakas av kommunikationsministeriet. En värdenedskrivning i bokföringen om 4,3 miljarder euro ger bolaget en skattenytta om maximalt 1,2 miljarder euro.

För att underlätta situationen inom IT-branschen auktionerades Finlands egna licenser inte ut, utan fördelades gratis, trots det tilläts statsbolaget Sonera att bjuda kraftigt på utländska licenser. I England drog sig Sonera ur när priset översteg 20 miljarder mark, men i Tyskland och Italien gick bolaget med och tog hand om licenser för 4,3 miljarder euro, eller för lika mycket som hela Sonera värderas till idag på börsen. Senare drog man sig tillbaka från Italien, men kostnaderna blev stora. I augusti 2000 var priset för den tyska licensen ungefär 11 procent av Soneras dåvarande marknadsvärde och föreföll därför inte oskäligt.

Sonera äger trots allt fortsättningsvis aktier i det holdingbolag som innehar umts-licenserna. I det fall att licenserna någon gång i framtiden får ett värde återspeglas detta i motsvarande vinst för bolaget och skatteintäkter för staten. Detta är dock osannolikt. Det skall inte heller stickas under stol med att staten fått 6,6 miljarder euro brutto i försäljningsintäkter av Soneraaktier på 2000-talet medan man under samma tid investerat 0,5 miljarder euro i bolaget. Trots detta äger staten ännu hälften av Sonera och kommer efter samgången med Telia att äga 19 procent av den nya koncernen. Denna blir den största mobiloperatören i Sverige och Finland samt den största leverantören av tjänster på det fasta telenätet i Norden.

Statens ägarstrategi tolkas i Sonerafallet så att det operativa 3G-beslutet i licensauktionen hör till kompetensområdet för bolagets styrelse i enlighet med aktiebolagslagen. Redan i emissionsprospektet 1999 förband sig staten till principen om att inte ingripa i beslutsfattandet. Därigenom kunde staten undvika en långvarig insidersituation som skulle ha omöjliggjort utförsäljning av aktier i bolaget under den period då aktiernas kurs låg högt. Aktiekursen förorsakades av att Sonera rankades som ett högteknologibolag av toppklass med expansionsmöjligheter och som redan kunde uppvisa lyckade internationella investeringar.

Nu i efterhand står det klart att den av ministeriet via bolagsstämman tillsatta styrelsen och företagsledningen saknade tillräcklig erfarenhet och kompetens för utmaningarna, men ändå försågs de med för mycken makt och ett optionsprogram som lockade till risktagning, eftersom det skulle ha gjort dem rika om allt gått väl. Styrelsen satsade miljarder på basis av riskanalyser som i efterhand har visat sig vara otillräckliga, i all synnerhet som budet på licenserna inte stod i något som helst rimligt förhållande till bolagets avkastning från rörelsen. Vid bolagsstämman våren 2001 förnyades Soneras styrelse så när som på en person. Senare under året utsågs också en ny verkställande direktör.

Efter fusionen med Telia decimeras finska statens ägarandel till 19 procent. Sonera formas nu till en konventionell teleoperatör i ett hörn av Europa, just på det området som man ville bryta sig ur. Man gör sig också av med Zed, Plaza och Smart Trust med miljardförlust. Dessa dotterbolag ansågs ännu för två år sedan utgöra bolagets verkliga framtid och värderades då av investeringsbanker till tiotals miljarder mark. Nu säljs de för mindre än en tiondedel. De internationella finansinstituten bidrog kraftigt till bubblan på telecomsektorn genom grova felbedömningar av framtidsutsikterna i branschen. Man kan fråga sig vilken roll finansinspektionen borde ha i dylika fall.

Nedskrivningen visar värdet av de misstag som ledningen i Sonera gjorde sig skyldiga till när boomen var som hetast. Också Telia gjorde stora missar när man plöjde ner 12 miljarder kronor i internationella nät för tele- och datatrafik på en marknad som helt har säckat ihop. Ingen lönsamhet har ännu uppnåtts på detta affärsområde. Möjligtvis måste även Telia städa ungefär på samma sätt som Sonera. Nedbantningen innebär samtidigt att bolagens tillväxtmöjligheter begränsats.

Det skall i rättvisans namn erkännas att många europeiska telecomföretag med France Telecom och Deutsche Telekom i spetsen har motsvarande skuldsättningsproblem som Sonera nu löst på detta sätt. Hela förfarandet med umts-auktionerna var ett fruktansvärt misstag som drabbade hela telecomsektorn och avsevärt påverkat den konjunktur teleaktierna nu råkat in i. Vissa telecomföretag har gått i konkurs på grund av de överhöga licensavgifterna.

Arvoisa rouva puhemies! Ei ole mitään syytä epäillä sen hallituksen selonteossa esitetyn seikan paikkansapitävyyttä, että Soneran hallitus on päättänyt itsenäisesti 3G-luvista kysymättä pääomistajalta valtiolta lupaa. Myös oikeuskanslerin selvitys vahvistaa tämän olettamuksen. Hallituksen puheenjohtaja Talonen ilmoitti oikeuskanslerille, että investointipäätös oli kuulunut yksiselitteisesti Soneran hallitukselle, joka oli tehnyt päätöksen yksimielisesti osana yleisesti hyväksytyn strategian toteuttamista. Sisäpiirivaaran takia katsottiin, ettei maan hallitusta eikä yhtiön hallintoneuvostoa voitu informoida etukäteen. Hallintoneuvosto olisi yhtiöjärjestyksen mukaan voinut antaa ohjeita hallitukselle. Sonerassa kuitenkin hallintoneuvosto toimi perinteisesti neuvoa-antavana toimielimenä, jota informoitiin jälkikäteen. Sonera piti kasvavaa osuuttaan 3G-taajuuksista arvokkaana strategisena finanssisijoituksena, jolle uskottiin löytyvän teollinen strateginen kumppani tai sijoittaja.

Valtioneuvostossa tai sen elimissä ei virallisen päätöksenteon puitteissa ole käsitelty umts-kauppoja, ei myöskään jälkikäteen, vaikka yksi valtioneuvoston ministeri on lausunut, että siunausyritykset alkoivat aika nopeasti sen jälkeen, kun Soneran vaikeudet alkoivat näkyä markkinoilla. Sama ministeri on kuitenkin kirjallisessa lausunnossaan oikeuskanslerille todennut: "Silloin kyse on ollut jo tehdyn investoinnin jälkikäteisarvioinnista, ei asiaa koskevan ohjeen antamisesta." Tietenkään ei ole kiellettyä jälkikäteen keskustella umts-kauppojen epäonnistumisesta ja arvioida niitä.

Värderade talman! I redogörelsen hävdar regeringen felaktigt att beslutsfattandet om Sonera skulle ha varit exceptionellt såtillvida att ägarstrategin skulle ha behandlats i riksdagen. Liknande antydningar gör även kommunikationsministeriet i sitt utlåtande till Finansinspektionen 5.9.2002. Ministeriet anser att efter godkännandet av ägarstrategin efterfrågas inte huvudägarens formella och särskilda godkännande för enskilda operativa beslut, ifall det inte är fråga om åtgärder som skulle förutsätta bolagsstämmans beslut i ärendet. Regeringen säger i sin redogörelse: "Riksdagen godkände Soneras strategi. Den innehöll internationell verksamhet inklusive risktagning."

Slutresultatet av detta blev alltså att Soneras styrelse självständigt kunde besluta om umts-licenserna till hur ofördelaktigt pris som helst utan att fråga lov av huvudägaren. Både bolagsstyrelsen, regeringen och ministeriet kryper alltså bakom riksdagens rygg. Eftersom regeringens principbeslut är avsett för de ministerier som förvaltar statsbolag och inte för bolagsledningen finns det risk för att vilket statsbolag som helst kan agera som Sonera utan att bli ersättningsskyldigt gentemot staten-ägaren. Regeringens principbeslut borde därför utformas bättre och klarare så att ansvarsfrågan blir helt tydlig.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta, joka kirjoitti mietinnön kesäkuussa 2000 myönnettäessä myyntivaltuudet Soneran osakkeille, torjuu kuitenkin yrityksen asettaa eduskunta vastuuseen Soneran riskien ottamisesta. Hallituksen esitys hyväksyttiin tuolloin muutoksitta. Hallituksen esityksessä ei ollut mainintaa kolmannen sukupolven viestintäverkoista eikä niihin oikeuttavien lisenssien hankintaan liittyvistä huutokaupoista. Nämä olivat siten kokonaan tarkastelun ulkopuolella.

Sonera har under senare tid råkat ut för olika svårigheter och t.o.m. skandaler som har visat att förvaltningen i bolaget inte ordnats väl. Det är hårresande i ett land som fått rykte som världens ledande informationssamhälle. Förvånande var också tvisten mellan storägarna i Sonera-Telia om styrelsens sammansättning. Bolagsledningen har uppenbarligen utan hänsyn till huvudägarnas aktieägaravtal gjort egna uppgörelser. Därtill kommer problemen med det ofördelaktiga bytesförhållandet. När statsbolagen växer över landsgränserna och internationaliseras innebär detta givetvis nya utmaningar även för den ägarpolitik som de inblandade staterna bedriver. När det gäller Telia har bolaget traditionellt styrts med järnhand av svenska näringsministern och några insiderproblem har aldrig varit aktuella.

De arrangemang som ekonomiutskottet föreslår för förvaltningen av börsbolag är därför motiverade. Förvaltningen bör givetvis också i fortsättningen stå under parlamentarisk kontroll, vilket innebär att den organiseras i anslutning till ett ministerium eller genom samarbete mellan flera ministerier. Den slutliga lösningen får anstå till nästa regeringsförhandling.

Svenska riksdagsgruppen understöder också utskottets uppfattning att det är nödvändigt att ministeriernas regleringsuppgifter klart åtskiljs från uppgiften att förvalta placeringsbolag. Frågan om ämbetsmännens delaktighet i bolagsförvaltningen har enligt utskottet och justitiekanslern visat sig vara konfliktfylld. Vi instämmer därför i uppfattningen att man måste förhålla sig kritisk på denna punkt så att ägarpolitikens mål uppnås på bästa sätt. Det viktigaste är att ägarens representant alltid är medveten om sin ställning och vem han representerar när han fungerar som styrelsemedlem i ett bolag. Det är viktigt att staten som ägare följer de principer som tillämpas av andra stora ägargrupperingar som förvaltar börsbolag.

Värderade talman! Svenska riksdagsgruppen understöder utskottets förslag om övergång till dagordning.

Satu Hassi /vihr:

Arvoisa puhemies! Pähkinänkuoreen tiivistettynä Soneran epäonniset umts-kaupat merkitsevät oikeistolaisen, sokean markkinauskon vararikkoa. Umts-mahalasku osoittaa vääräksi oikeistolaisen teesin, että paras tulos saadaan, kun markkinoiden annetaan hoitaa itse itsensä sotkematta asioita valtion puuttumisella.

Sydän melkein vuotaa verta, kun ajattelee, että jos Soneran osakkeiden arvo olisi säilynyt korkeana, niitä myymällä valtio olisi voinut maksaa pois merkittävän osan veloistaan. Teoriassa Soneran myynnillä olisi voitu maksaa jopa puolet valtionvelasta, jolloin velan vuotuinen korko olisi pienentynyt puoleen. Tällöin olisi vapautunut melkein kaksi miljardia euroa eli kymmenkunta miljardia markkaa valtion rahaa kaikenlaiseen muuhun, kuten sairaaloille, kouluille, yliopistoille, pienimpien äitiyspäivärahojen korottamiseen, lapsilisiin, lasten kotihoidon tukeen, kehitysapuun ja ympäristönsuojeluun. (Ed. Zyskowicz: Se olisi vaatinut sitä oikeistolaista yksityistämistä!)

Mutta Soneran osakkeiden arvo on romahtanut. Osittain tämä johtuu telealan yleisestä tilanteesta, mutta myös Sonerassa itsessään tehdyistä virheistä, joista Saksan umts-kauppa oli ylivoimaisesti pahin. Miten näin pääsi käymään? Miten on mahdollista, että Sonera maksoi Saksan umts-lisensseistä yli kaksinkertaisen hinnan yrityksen vuosiliikevaihtoon verrattuna? Kuka on vastuussa? Mitä voimme tästä kaikesta oppia?

Talousvaliokunta on saanut kuulla poikkeuksellisen mielenkiintoisen kavalkadin todistajalausuntoja siitä, miten järkevät ihmiset hurahtavat mukaan huumaan. Meille on selvitetty juurta jaksain, mitä silloiset Soneran johtajat, yhtiön hallitus ja Soneran omistajaohjauksesta vastuussa ollut ministeri Heinonen ovat aikoinaan ajatelleet. Mietinnössä on tästä kaikesta seikkaperäinen selvitys.

Toki itsekin muistamme, että vuonna 2000 uskottiin varsin yleisesti telealan jatkavan nopeaa kasvuaan hamaan tulevaisuuteen. Kolmannen sukupolven matkapuhelinpalveluista, umtsibumista, odotettiin vastaavanlaista kultakaivosta kuin toinen sukupolvi eli gsm-puhelut olivat olleet. Uskottiin jopa, että uusi tekniikka on synnyttänyt talouteen aivan uudenlaiset lainalaisuudet.

Sonerassa umts-kauppaa pidettiin ulkomaanomistusten vaihtamisena muodosta toiseen. Firman ulkomaanomistusten silloinen pörssiarvo olikin yli 12 miljardia euroa, noin kolminkertainen summa verrattuna siihen runsaaseen 4 miljardiin euroon, jonka Sonera maksoi osuudestaan Saksan umts-lisensseihin. Sitä paitsi Soneran johto kuvitteli, että puolet Saksan umts-osuudesta voidaan nopeasti myydä voitolla. Mutta kävi niin, että myytäväksi aiotun omaisuuden markkina-arvo romahti, ennen kuin sitä ehdittiin myydä.

Soneran silloista tilannetta voi verrata kahden asunnon loukkuun. Vanhan asunnon arvo romahti ennen kuin sillä ehdittiin maksaa uusi. Kaiken kukkuraksi uudesta asunnosta oli vain tontti ja korea esite, varsinainen rakennus puuttui. Nyt sitten tiedetään, ettei tontillakaan tee mitään.

Soneran johdossa tiedettiin kesällä 2000 varsin hyvin, että firman ulkomaanomistusten pörssiarvot olivat pääasiassa odotusarvoja, kuten Soneran omakin pörssiarvo. Umts-lisenssien odotusarvoista maksettiin riihikuivaa rahaa ja kuviteltiin, että rahat saadaan myymällä toisia odotusarvoja. Logiikka on täsmälleen sama kuin se, jolla 80-luvun lopulla rakennettiin edellistä kasinokuplaa.

Kun valiokunnassa kysyin eräältä Soneran silloisen hallituksen jäseneltä, eikö yhtään tullut tunnetta, että sama on nähty ennenkin, edellisen kasinokuplan aikaan, hän vastasi, että kyllä firman hallituksessa huulenheiton tasolla vitsailtiin, että saakohan näitä lupia kohta halvemmalla. Takaraivossa piipitti siis terve järkikin, mutta sen ei annettu häiritä päätöksentekoa.

Mainittakoon valiokunnan kuuleman Nokia Oy:n edustajan kertoneen, että myös Nokiaan kohdistui noina aikoina kovia paineita tehdä isoja yrityskauppoja Yhdysvalloista, kun kilpailijatkin tekivät niin. Tähän ei Nokia haksahtanut. Huuma ei siis ulottunut teleliikennealan aivan joka kolkkaan. (Ed. Nepponen: Kyllä se nyt oli päinvastoin!)

Entä kuka on vastuussa? Ainakin Soneran silloinen johto ja hallitus tietysti. He ovatkin yhtä lukuun ottamatta menettäneet paikkansa, mikä ei tietysti tuo takaisin kankkulan kaivoon kaadettua rahaa. Entä maan hallituksen vastuu? Kaikkien todistajalausuntojen mukaan ja myös silloisten vihreiden ministerien kokemuksen mukaan maan hallitus ei saanut umts-kaupoista etukäteen tietoa muutoin kuin tiedotusvälineistä. Ainoa, mistä vihreiden käsityksen mukaan voisi silloisia valtioneuvoston jäseniä syyttää, on se, että kukaan heistä ei vaatinut Soneran riskinoton rajojen käsittelyä valtioneuvostossa tai talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Muutamaa kuukautta aiemmin Sonera oli kuitenkin vetäytynyt Britannian umts-kisasta hinnan noustua pilviin. Valtioneuvoston jäsenillä ei ollut mitään edellytyksiä arvata, että Sonera Saksassa tulisi menettelemään päinvastoin kuin Britanniassa.

Entä Soneran omistajaohjauksesta vastuussa olevan liikenne- ja viestintäministerin vastuu? Vihreät ovat sitä mieltä, kuten valiokuntakin, että yli kaksi kertaa firman vuosiliikevaihtoa suurempi investointi on asia, joka liikenne- ja viestintäministerin olisi pitänyt etukäteen tuoda talouspoliittisen ministerivaliokunnan keskusteltavaksi. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, eikä silloinen ministeri Heinonen saanut etukäteistietoa edes itse.

Valtiota Soneran hallituksessa edustanut liikenne- ja viestintäministeriön virkamies katsoi, ettei hänen kuulunutkaan informoida asiasta ministeriössä ketään. Jos tämä olisi ollut hänen oma valintansa, se olisi myös ollut hänen oma virheensä. Mutta samalla tapaa katsoivat ministeriön omistajapolitiikan yksikön johtaja ja silloinen ministeri Heinonen. Näin ollen virhe on ennen kaikkea heidän.

Valiokunta on kuullut perusteluja tälle äärimmäisyyksiin viedylle puuttumattomuuslinjalle. Valtio neuvotteli samaan aikaan Soneran osakkeiden myynnistä, eduskuntahan oli juuri antanut valtuudet myydä Soneran osakkeet vaikka kaikki. Jos liikenne- ja viestintäministeriön omistajapolitiikan yksikkö, ministeri ja muut valtioneuvoston jäsenet olisivat saaneet sisäpiiritietoa vireillä olevasta huutokaupasta, valtiosta olisi tullut sisäpiiriläinen eikä valtio olisi saanut myydä Soneran osakkeita.

Oli tietysti aivan oikein välttää valtion joutumista sisäpiiriläiseksi. Sisäpiiriläisyys päättyy kuitenkin aina, kun vireillä oleva asia on tullut julkiseksi, eli tässä tapauksessa umts-huutokaupan ratkaisuun. Lisäksi moni asiantuntija on todennut valiokunnalle, että on olemassa järkeviä tapoja kysyä yrityksen pääomistajan mielipidettä ratkaisuista tekemättä pääomistajasta sisäpiiriläistä. Oli selkeä virhe, että näin ei tehty. Pääomistajan eli valtion mielipide ei tietysti olisi sitonut Soneran hallitusta, mutta olisi kuitenkin ollut tiedossa. Tämä ei myöskään olisi merkinnyt osakkeenomistajien epätasapuolista kohtelua. Itse asiassa, kuten oikeusministeri Koskinen valiokunnalle totesi, pienomistajilla on suorastaan oikeus olettaa, että pääomistaja jossain määrin paimentaa yrityksen johtoa ja hallitusta.

Liikenne- ja viestintäministerin ja -ministeriön linja on siis kärjistettynä merkinnyt sitä, että keskityttiin pörssipeliin. Yritettiin kikkailla Soneran pörssiarvoa ylös, jotta firman odotusarvoilla olisi voitu rahastaa, sen sijaan että olisi ohjattu firmaa toimimaan järkevästi, muun muassa pitämään riskinotto järjen rajoissa. Meidän kaikkien epäonneksi pörssipelissä sotkeuduttiin omaan näppäryyteen.

Ministeri Heinosta ei saa poliittiseen vastuuseen, koska hän ei enää ole ministeri. Haluan korostaa vielä sitä, että arvostamme muutoin hänen pitkäaikaista toimintaansa valtioneuvoston jäsenenä.

Entä mitä voimme tästä oppia? Kuten valiokunta on todennut, valtion omistajapolitiikkaa on jämäköitettävä. Valtion omistajaohjaus pörssiyhtiöissä on keskitettävä yhteen ministeriöön. Vihreiden mielestä oikea paikka on valtiovarainministeriö. Ensinnäkin tämä on loogista, valtiovarainministeriöhän ylipäätänsä hoitaa valtion varainhoitoa. Toiseksi me vihreät katsomme, että valtiovarainministeriön kyynis-kriittinen toimintakulttuuri parhaiten hillitsee hurahtamista seuraavaan ja sitä seuraavaan kasinohuumaan.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean ihmetteleväni kovasti ministeri Siimeksen viimeaikaisia Sonera-lausuntoja. Valiokunnan kuulemisessa hän esitti varsin heiveröiset perustelut väitteelleen, että Soneran umts-kauppaa olisi hallituksessa yritetty jälkikäteen siunauttaa. Toisin sanoen hänen julkisuudessa esittämänsä väite vaikuttaa enemmän kuin lievältä liioittelulta.

Arvoisa puhemies! Koska epäonnisiin umts-kauppoihin johtaneet virheet Soneran omistajaohjauksessa on tehty liikenne- ja viestintäministeriössä ilman valtioneuvoston jäsenten tietoa ja myötävaikutusta, vihreän eduskuntaryhmän enemmistö katsoo, että ei ole perusteluja tässä asiassa antaa hallitukselle epäluottamuslausetta. Kannatamme siis valiokunnan ehdotusta päiväjärjestykseen siirtymisestä.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunta on paneutunut laajasti valtion omistajapolitiikkaan ja erityisesti Soneran Saksan umts-toimilupien huutokauppaan. Tämä onkin erityisen perusteltua, sillä kauppa osoittautui Suomen poliittisen ja taloushistorian suurimmaksi virheeksi. Yhtiö hukkasi varoja 4,3 miljardia euroa. Koko valtava summa siirtyi vauraan Saksan valtion hyödyksi. Lisäksi Suomen valtio menettää tulevina vuosina yli miljardin euron verotulot. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä toteaa, että vuosikymmenen takainen pankkitukikaan ei vaikutuksiltaan yltänyt yhtä suureksi, koska siitä suuri osa jäi kotimaan talouselämää hyödyntämään.

Vaikka talousvaliokunta on paneutunut asiaan huolellisesti, on se johtopäätöksissään kaunistellut tapahtumia ja sälyttänyt vastuun valtavista tappioista yksinomaan jo tehtävistään eronneen ministerin ja yhtiön hallituksen ylle. Tältä osin ei talousvaliokunnan mietintöä voi pitää asianmukaisena ja kohtuullisena.

Talousvaliokunnan mietintökin osoittaa, että tapahtuneista virheistä vastuu jakautuu Soneran hallitukselle, hallintoneuvoston puheenjohtajalle, liikenne- ja viestintäministeriölle sekä valtioneuvostolle ja erityisesti sen talouspoliittiselle ministerivaliokunnalle ja sen puheenjohtajalle, joka on pääministeri. Tehtyjä virheitä puolustellaan valtavalla huumalla, jossa elettiin vielä kaksi vuotta sitten. Ainakaan pääministeri ei koskaan saa elää huumassa, ei edes it-huumassa.

Arvoisa puhemies! Soneran hallitus teki yksimielisesti Saksan umts-kauppoihin liittyneet päätökset. Valiokunta toteaa, että "Soneran hallituksessa oli erilaisia käsityksiä siitä, oliko yhtiön hallituksen Saksan umts-päätökseen pääomistajan eli valtion hyväksyntä". Kukaan ei siten todellisuudessa varmistanut valtion hyväksyntää. Kysymyksessä oli kuitenkin toiminnan laajentaminen ulkomaille epävarmalla toimialalla ja siten erittäin suuren riskin ottaminen. Päätöstä on pidettävä enemmän strategisena kuin operatiivisena. Riskianalyysien pahimmatkin vaihtoehdot pettivät. Kun otetaan huomioon lisäksi valtioneuvoston periaatepäätös 16.9.99, olisi yhtiön hallituksen tullut yksiselitteisesti varmistaa valtio-omistajan kanta. Kun näin ei tapahtunut, yhtiön hallituksen vastuu korostuu. Hallitus onkin sittemmin erotettu yhtä jäsentä lukuun ottamatta.

Talousvaliokunta toteaa edelleen: "Hallintoneuvoston puheenjohtajalla oli läsnäolo-oikeus Soneran hallituksen kokouksissa, jota oikeutta puheenjohtaja yleensä käyttikin. Yhtiöjärjestyksen mukaisesti hallintoneuvosto olisi voinut antaa ohjeita hallitukselle asioissa, jotka ovat laajakantoisia tai periaatteellisesti tärkeitä kuten umts-kaupat, mutta ei hallitus eikä hallintoneuvoston puheenjohtaja vienyt asiaa etukäteen hallintoneuvoston käsiteltäväksi." Hallintoneuvoston puheenjohtajalla ei myöskään olisi ollut estettä informoida asiasta valtio-omistajaa, esimerkiksi vastuuministeriä. Hallintoneuvoston puheenjohtaja näin ollen laiminlöi hänelle yhtiöjärjestyksen ja asemansa perusteella kuuluneen valvontavelvollisuuden. Tästä talousvaliokunta ei ole tehnyt mitään johtopäätöksiä. Hallintoneuvosto on lakkautettu, mutta sen puheenjohtajan menettely edellyttää eduskunnan ponnessa kriittisen arvioinnin.

Arvoisa puhemies! Keskeisin vastuu tapahtuneesta virheestä on liikenne- ja viestintäministerillä. Oikeuskansleri on todennut, että virkavelvollisuuksien rikkomisia tai muitakaan lainvastaisuuksia ei ole käynyt ilmi. Poliittisen vastuun punninta kuuluu eduskunnalle. Talousvaliokunta onkin päätynyt varsin selkeäsanaisiin moitteisiin jo tehtävästä eronnutta ministeri Heinosta kohtaan. Ministeri oli omaksunut ideologisperusteisen äärimmilleen viedyn puuttumattomuusperiaatteen. Talousvaliokunnan mietinnössä todetaan, että "puuttumattomuus yhtiön operatiiviseen päätöksentekoon ei merkitse sitä, että valtion tulisi olla osakkaana täysin passiivinen". Näin kuitenkin ministeri toimi. Talousvaliokunta toteaa edelleen, että ministerin "tiukka puuttumattomuusperiaate vei pääomistajalta mahdollisuuden toteuttaa tehokasta omistajapolitiikkaa ottaen huomioon myös valtioneuvoston periaatepäätöksen linjaukset". Näin ollen ministerin menettely antaisi aiheen parlamentaariseen epäluottamukseen. Kun ministeri on jo eronnut tehtävistään, ei luottamusta voida enää mitata. Oikeudellisia perusteita jatkotoimenpiteille ei ole. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä katsoo, että on perusteltua, että eduskunta ponnessaan kuitenkin toteaa asian.

Pääministeri on talouspoliittisen ministerivaliokunnan puheenjohtaja. Hän myös ratkaisee sen, mitkä asiat käsitellään mainitussa valiokunnassa. Talousvaliokunta toteaa mietinnössään: "- - että kauppojen edistymistä saattoi seurata kuka tahansa lähes reaaliajassa nettisivuilla ja että lupien hintataso oli selvillä." Pääministerin olisi näin ollen pitänyt vaatia ministeri Heinosta tuomaan asia talouspoliittisen ministerivaliokunnan käsittelyyn. Pääministerin täytyi olla tietoinen riskeistä, ja hänen olisi pitänyt herätä viimeistään siinä vaiheessa, kun yksi Soneran yhteistyökumppani jättäytyi pois konsortiosta ja Soneran vastuu nousi 19,9:stä prosentista 42,8 prosenttiin. Pääministeri noudatti samanlaista tiukkaa puuttumattomuusperiaatetta, josta talousvaliokunta moittii vain entistä ministeri Heinosta.

Talousvaliokunta toteaa mietinnössään, että "ei olisi ollut lainsäädännöllistä estettä sille, että valtion asianomaisissa toimielimissä olisi keskusteltu umts-huutokauppaan osallistumisesta ja siihen liittyvistä riskeistä, kun valtio oli ja on edelleen Soneran enemmistöomistaja". Sisäpiirisäännökset eivät olleet siis esteenä asian käsittelylle ministerivaliokunnassa. Pääministeri osoitti näin ollen yhtä moitittavaa välinpitämättömyyttä kuin ministeri Heinonen. Tämä osaltaan johti valtaviin taloudellisiin tappioihin. On perusteltua ja johdonmukaista, että eduskunta ponnessaan yksiselitteisesti toteaa pääministerin menettelyn ja vastuun.

Arvoisa puhemies! Ministeri Siimes on tuoreessa kirjassaan kertonut, että ministerivaliokunnalta yritettiin saada jälkikäteen hyväksyntä Soneran Saksan umts-kaupoille. Muut ministerit ovat tämän kiistäneet. Tästä johtopäätöksenä esimerkiksi kulttuuriministeri voisi ilmoittaa kirjastoille ja kirjakaupoille, että ministeri Siimeksen kirja tulee siirtää satukirjojen osastolle.

Talousvaliokunta toteaa mietinnössään myös, että "Soneran johdolle hyväksytyt kannustinjärjestelmät ovat osaltaan saattaneet houkutella yhtiössä liian suureen riskinottoon". Tämä on eduskunnankin syytä muistaa omistajapolitiikkaa uudistettaessa ja tulevaisuudessa erityisesti kannustinjärjestelmien käsittelyn yhteydessä.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä yhtyy talousvaliokunnan valtion omistajapolitiikan uudistamiseen liittyviin keskeisiin näkemyksiin ja kiirehtii uudistuksia.

Arvoisa puhemies! Ehdotan, että eduskunta hyväksyy seuraavan perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodon:

"Eduskunta toteaa, että Soneran hallitus on toiminut taitamattomasti yhtiön Saksan umts-toimilupien hankinnan osalta, että liikenne- ja viestintäministeriö ja hallintoneuvoston puheenjohtaja eivät ole hoitaneet valvontatehtäväänsä riittävällä huolellisuudella ja että pääministeri Lipposen hallitus on laiminlyönyt tehtävänsä valtion omaisuuden hoidossa Soneran umts-kaupoissa ja näin osaltaan aiheuttanut mittavat taloudelliset menetykset,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunnan mietintö Sonera-tiedonannosta on mielenkiintoinen rutistus, jolla todistellaan kaiken tapahtuneen muodollisesti oikein, ja lopun hoitaa niin sanottu poliittinen vastuu, jota kukaan ei kuitenkaan kanna. Talousvaliokunta toteaa: "Valtioneuvoston periaatepäätös valtion omistajapolitiikasta 16.9.1999 sekä muut päätökset, määräykset ja ohjeet ja niiden tulkinnat ovat ristiriitaisia keskenään ja lainsäädännön kanssa." Näin todellakin on, mutta tapahtuneesta ristiriitaisuudesta ei todellisessa vastuussa ole kukaan, mutta opiksi ja ojennukseksi on valtion omistajapolitiikkaa selkeytettävä. Tässäkö todella on koko Sonera-sopan alaston totuus?

Talousvaliokunnan parasta antia ovat mielestäni mietinnön vastalauseet, joissa on tiivistetysti huomioitu se, mitä itse puhuin tätä asiasta lähetekeskustelussa 3. syyskuuta. Tuolloin kiinnitin erityistä huomiota nimenomaan Soneran antiesitteeseen. Keskustan ryhmäpuhuja ei tuossa vaiheessa vielä kiinnittänyt huomiota tähän koko asian olennaisimpaan kohtaan. On rohkaisevaa huomata, että perussuomalaisten kantoja seurataan ja niistä otetaan oppia tai sitten muuten ryhdistäydytään ja keskitytään olennaiseen. Soneran umts-investointien kannalta kaikki oleelliset tiedot on löydettävissä Soneran osakemyynnin tarjousesitteestä, joka on päivätty 24.9.99.

Antiesitteen alussa liikenneministeriön edustama Suomen valtio vakuuttaa sanasta sanaan: "- - esitetyt tiedot vastaavat kaikilta olennaisilta osin tosiseikkoja eikä tiedoista ole jätetty pois mitään sellaista olennaista seikkaa, jonka voidaan odottaa vaikuttavan annettujen tietojen oikeellisuuteen." Valtioneuvosto on puolestaan linjannut omistajapolitiikkaansa omassa periaatepäätöksessään 16.9.99 seuraavasti: "(Valtion)yhtiön toiminnan tai kansantalouden kannalta erittäin merkittävät sijoitukset ulkomaille edellyttävät pääomistajan hyväksynnän, ennen kuin sijoituksesta lopullisesti päätetään."

Jos Soneran valtavaa umts-investointia ei ole muka päätetty valtion puolesta hyväksyä missään, miten kummassa valtioneuvoston periaatepäätös on sitten liitetty Soneran osakeannin tarjousesitteeseen? Onko osakkeenostajia ja sijoittajia johdettu tietoisesti harhaan? Valtioneuvoston tiedonannossa ei missään todeta, että tarjousesitteen tiedot periaatepäätöksineen eivät olisi sanasta sanaan voimassa. Nämä tosiasiat eivät ole miksikään muuttuneet.

Arvoisa puhemies! On tietenkin ymmärrettävää, että Sonera-tonttuiluille ei takuumiehiä löydy. Tässä yhteydessä voi kyllä todeta pääministeriä osin lainaten: Voi tätä käsienpesua, suurta tietämättömyyttä ja yhteistä ymmärtämättömyyttä! Vastuunkantajia ei löydy. Ei ole selkärankaisten heimoon kuuluvia valtiomiehiä, joilla olisi kanttia sanoa, että virheitä on tehty. On vain suurten sattumien kasautumista, epäonnea ja yhteistä vauhtisokeutta. Ajopuuteoria on jo historian suhteen hylätty, mutta tähän tapaukseen se tuntuu jälleen kelpaavan.

Sonera-sopasta on vastuussa pääministeri Paavo Lipposen hallitus kokonaisuudessaan epäonnistuneen omistajapolitiikkansa kautta, mutta raskaimman vastuun kantaa liikenneministeri. Ministerin poliittinen vastuu liittyy parlamentarismin periaatteeseen. Perustuslain 60 §:n 2 momentin mukaan valtioneuvoston jäsenten on nautittava eduskunnan luottamusta. Mielenkiintoista olisi ollut tietää, miten ministeri Olli-Pekka Heinosen luottamuksen laita olisi ollut, jos häntä ei suurten puolueiden yhteisellä päätöksellä olisi pelastettu hyväpalkkaiseen työhön Yleisradioon.

Arvoisa puhemies! Sonerassa petti ylimmän tason valvonta. Soneran yhtiöjärjestyksen 7 §:n 2 kohdassa määritellään hallintoneuvoston tehtäväksi päättää hallitukselle annettavista ohjeista asioissa, jotka ovat laajakantoisia tai periaatteellisesti tärkeitä. Hallintoneuvosto kokonaisuudessaan mielestäni löi näin ollen selkeästi laimin sille yhtiöjärjestyksessä määrätyt tehtävät. Eikö muka valtioneuvoston ja Soneran hallintoneuvoston mielestä yli 25 miljardin tapetun markan eli 250-prosenttisesti yhtiön vuosittaisen liikevaihdon suuruinen kauppa ole juuri yhtiöjärjestyksessä määritelty periaatteellisesti tärkeä päätös tai valtioneuvoston määrittelemä erittäin merkittävä sijoitus? Mielestäni vain yhtiön täydellinen myyminen tai lopullinen lakkauttaminen voisivat olla tätäkin merkittävämpiä päätöksiä. Tätä tosiasiaa ei ole pystytty sen enempää hallituksen tiedonannossa kuin valiokunnan mietinnössäkään paikkansapitämättömäksi osoittamaan.

Palkitsemisjärjestelmät optioineen olivat pielessä. Valtioneuvoston 16.9.1999 tekemässä periaatepäätöksessä todetaan palkitsemisjärjestelmistä seuraavaa: "- - valtionyhtiöissä sovelletaan yhtiö- ja tapauskohtaisen harkinnan mukaan johdon sitouttamis- ja kannustejärjestelmiä, jotka parhaiten turvaavat näiden yhtiöiden kilpailukyvyn tarvittavien johtoresurssien rekrytoinnissa." Kertomatta jää, voiko jopa hallitus itse myöntää tai esittää itselleen optioita — varmasti esittää hallintoneuvostolle. Voi vain kysyä, onko oikein se, että kun osaa sopia riittävän hyvistä bonuksista, voi surutta hukata toisten rahoja vailla pelkoa bonusten menettämisestä. Kukapa meistä ei haluaisi saada sovituksi sellaisia bonussopimuksia, jos niin tyhmiä vastapuolia vain löytyisi.

Arvoisa puhemies! Suurten puolueiden poliitikkojen kyvyttömyys ja Sonera-johdon virheet ovat käyneet suomalaiselle veronmaksajalle kalliiksi. Kaikista laiminlyönneistä, osatotuuksista, silottelusta ja parhain päin selittelystä huolimatta on huomattava ja tunnustettava se tosiasia, että Sonera on nyt saneerattuna ja trimmattuna hyvä yhtiö, jossa on paljon ammattitaitoa ja korkeatasoista osaamista. Todennäköistä onkin, että Sonera menee Telialle alihintaan ja että ruotsalainen suuri raha saa arvokasta osaamista ja hyvin tuottavaa liiketoimintaa edulliseen kurssiin, kun työntekijöitä on ensiksi Suomessa ulos potkittu.

Soneran umts-epäonnistumisesta ei pidä vetää sellaista johtopäätöstä, että kaikki valtionomistus on pahasta. Pikemminkin on syytä painottaa tehokasta omistajapolitiikkaa, jonka toiminnan parantamiseksi olisi syytä keskittää valtionyhtiöitten hallinta yhteen paikkaan. Valtion omistajapolitiikan selkeyttäminen on ensiarvoisen tärkeää ja kiireellistä, ettei vastaavanlaisia virheitä enää pääse tapahtumaan. Lisäksi koko bonusjärjestelmä tulisi uudistaa, mikäli pelkästään johdolle tarkoitettua bonusjärjestelmää enää lainkaan tarvitaan.

Arvoisa puhemies! Olen koko ajan epäillyt, saadaanko Sonera-asiassa lopullista totuutta koskaan selville. Epäilyni ovat kasvaneet entisestään sen jälkeen, kun ministeri Siimes julkaisi kirjansa ja heitti oman lusikkansa soppaan. Talousvaliokunnan mietintökään ei näitä epäilyjä hälventänyt. Toivottavasti tästäkin sekoilusta otetaan edes opiksi, etteivät nämäkin veronmaksajien markat, kalliit oppirahat, jotka nyt on maksettu, mene hukkaan.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kannatan ed. Kankaanniemen ehdotusta.

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! Haluan ensinnäkin kiittää talousvaliokuntaa siitä, että se on suorittanut kattavan kuulemisen ja tehnyt perusteellista työtä Sonera-tiedonantokysymyksessä.

Valiokunta mielestäni erittelee erittäin hyvin osakeyhtiölainsäädännön ja pörssilainsäädännön tarkat vaatimukset kansainvälisesti listatussa, tässä tapauksessa Nasdaqissa listatussa, pörssiyhtiössä. Valiokunta arvioi myöskin huolellisesti sisäpiiriläisasemaa ja sen vaikutuksia valtion mahdollisuuksiin myydä osakkeita. Täytyy sanoa, että mielestäni valiokunta myöskin erittäin ansiokkaasti arvostelee, kiinnittää huomiota, kritisoi valtioneuvoston periaatepäätöstä, joka vuonna 99 tehtiin, ja sen suhdetta pörssilainsäädäntöön, ja voi sanoa, että tuo periaatepäätöshän ei ole ongelmaton ja varmasti sen valmistelussa olisi voitu olla valtioneuvoston puitteissa huolellisempia.

Myöskin olen tyytyväinen siitä, että liikenne- ja viestintäministeriön elokuussa tekemä selvitys, jota tuolloin kovasti kaivattiin, on osoittautunut valiokunnan selvityksen perusteella täysin virheettömäksi, eli valtioneuvostossa ei ole käsitelty umts-asioita.

On kuitenkin ehkä syytä todeta se, että johtopäätökset — niissä on myöskin tietty poliittinen sävy — ovat mielestäni pääsääntöisesti aivan oikean suuntaisia ja perustuvat sinänsä hyvään analyysiin. Kun monessa puheenvuorossa ja valiokunnankin mietinnössä lähdetään siitä, että ministeri Heinonen olisi voinut tuoda asian talouspoliittisen ministerivaliokunnan käsittelyyn, tuo ilman muuta pitää paikkansa. Se mahdollisuus hänellä oli, sen valinnan hän olisi koska tahansa voinut tehdä. Kuitenkin voidaan kysyä, olisiko se ollut tarpeen. Valtioneuvoston piiristä, eduskunnan piiristä ei esitetty sen tyyppisiä vaatimuksia, vaikka kaikki saattoivat koko ajan seurata sitä, että näitä huutokauppoja käytiin. Myöskin täytyy kysyä sitten sitä, että jos asia, kuten valiokunta aivan oikein toteaa, olisi jouduttu käsittelemään julkisen tiedon perusteella eli lähinnä sillä perusteella, mitä sanomalehdissä on julkaistu tietoja, olisiko se antanut riittävät tiedot valtioneuvoston jäsenille, tässä tapauksessa talouspoliittisen ministerivaliokunnan jäsenille, käsitellä tuota asiaa.

Tietysti olen aivan sitä mieltä, että jos ministeri Heinonen olisi ollut sitä mieltä, että huutokaupalle pitää asettaa tietty enimmäishinta tai että strategia on väärä ja huutokauppoihin ei pidä mennä, uskon, että hän olisi tuossa tilanteessa varmasti tuonut asian talouspoliittisen ministerivaliokunnan käsiteltäväksi, jos suuntaa olisi haluttu muuttaa. Mutta ottaen huomioon sen, mitä Sonera oli osakeantien yhteydessä ilmoittanut — aggressiivinen kansainvälistymisstrategia, 3G-markkinoille vahvasti meneminen — tietysti tässä suhteessa hänellä oli tietty yleinen käsitys siitä, millä tavalla yhtiön pitäisi toimia, ja tämä ehkä puoltaa sitä, että hän ei tuota asiaa käsittelyyn tuonut.

Tietysti tässä suhteessa täytyy sanoa, että minulla ei ole tiedossa yhtään mitään muutakaan Euroopan maata, ei Saksaa, Ranskaa, missä maan hallitus olisi käsitellyt kolmannen sukupolven matkapuhelinhuutokauppakysymyksiä hallituksen kokouksessa tai missään hallituksen talouspoliittista ministerivaliokuntaa vastaavassa elimessä.

Täytyy todeta, että juuri tänään on julkistettu tietoja siitä, että Deutsche Telekom joutuu alaskirjaamaan 20 miljardin euron, siis ei 3,8 miljardin euron vaan 20 miljardin euron, tappiot kolmannen sukupolven virheinvestoinneista. Tässä suhteessa tilanne on se, että tältä osin tilanne on monessa muussa saman tyyppinen. Ihan täytyy sanoa, että jokainen, joka yritystoiminnasta jotakin ymmärtää, syksyllä vuonna 2000 ymmärsi, että yhtiö oli tehnyt virheinvestoinnin. Jos näin suuret investoinnit rahoitetaan lyhytaikaisella luotolla ja sitä luottoa ei hyvin nopeasti päästä lyhentämään, jokainen tietää, että yritys ajautuu vaikeuksiin. Mutta täytyy sanoa, että mielenkiintoista on se, että asiasta keskustellaan vasta nyt, 2,5 vuotta myöhemmin.

Arvoisa puhemies! Haluan tässäkin korostaa sitä, että tämän päivän Sonera on aivan eri yhtiö kuin Sonera 2—2,5 vuotta sitten. Se keskustelu, joka nyt käydään, ei saa saastuttaa tämän päivän Soneraa. Viime vuoden aikana on tehty arvokasta työtä yhtiön suhteen. Yhtiön toimintakulttuuria on uudistettu, yhtiön organisaatiota on uudistettu, yhtiön kannattavuutta on voimakkaasti vahvistettu, yhtiö tuottaa tänä päivänä erittäin hyvin, yhtiö on kannattava yhtiö, ja tappiota tuottavat osuudet on kyetty tehokkaasti leikkaamaan.

Olemme neuvotelleet tämän vuoden aikana pohjoismaisesta fuusiosta, josta luovuttiin. On sovittu yhdenvertaisten yhtiöitten fuusiosta Soneran ja Telian kesken. Nyt tuota prosessia viedään niin, että organisaatio, strategia, kaikki on hyvässä yhteistyössä kyetty luomaan. Uskon, että uudesta yhtiöstä tulee yhtiö, joka on arvokas, jonka arvo tulevaisuudessa myöskin nousee. Olemme määrätietoisesti pitäneet Suomessa huolta siitä, että sopimuksista, joita Suomen ja Ruotsin valtioitten kesken on tehty, pidetään viimeistä pilkkua myöten kiinni ja että kyse on kahden tasavertaisen yhtiön fuusiosta. Voin sanoa, että tässä suhteessa minulla ei ole mitään ongelmia keskustella yhtiön hallituksen puheenjohtajan kanssa. Mielestäni yhtiön hallituksen puheenjohtaja tarvitsee silloin tällöin pientä sparrausta myöskin poliitikoilta, jotta tietyt näkökohdat tulevat myöskin yhtiön hallituksen päätöksenteossa huomioon otetuiksi.

Haluan kuitenkin tässä yhteydessä myöskin muistuttaa siitä, että yhtiön tulos valtiolle, mitä valtio on saanut yhtiöstä tuottoja, yli 6 miljardia euroa, huomattavasti enemmän kuin umts-huutokaupoista, on ennätysluokkaa koko Suomen taloushistoriassa, valtava summa. Sillä on voitu rakentaa päiväkoteja, sairaalapaikkoja ja parantaa suomalaista yhteiskuntaa aivan olennaisesti. Jos aikoinaan ei olisi valittu tuota riskistrategiaa, tätä 6:ta miljardia euroa ei koskaan olisi saatu. Se meidän täytyy rehellisyyden nimissä tässä yhteydessä muistaa.

Mitä tulee keskusteluun optioista, tässä suhteessa mielestäni on vakava keskustelun paikka tässä salissa. Minä itse henkilökohtaisesti uskon siihen, että ne optiojärjestelyt, joita yhtiön sisällä oli tehty, olivat omiaan kannustamaan ehkä liiankin suureen riskinottoon. Optiothan ovat omistajapolitiikkaa, koska niistä tehdään päätös yhtiökokouksessa, ja omistajan tämän kokemuksen valossa on varmasti erittäin tarkkaan ja huolellisesti jatkossa harkittava optiojärjestelyjä, onko niihin mentävä ja että niissä ei ole sellaista elementtiä, joka vahvistaa kohtuuttomaan riskinottoon yhtiön puitteissa.

Mitä tulee valtion omistajuuteen yhtiöissä, täällä on todettu, että tämä tapaus ei osoita sitä, että valtio olisi huono omistaja tai että valtio ei voisi omistaa osakkeita. Täytyy sanoa, että jos meillä on yksityinen yhtiö, jossa valtio ei ole omistajana, sen jälkeen kun yhtiössä on tehty virheitä, johto vaihdetaan, strategia vaihdetaan ja sen jälkeen yhtiö alkaa uudelta polulta, mutta sellaisen yhtiön osalta ei kahden vuoden jälkeen keskustella enää siitä, mitä tapahtui kaksi vuotta aikaisemmin. Täytyy sanoa, että valtio-omistajuus ei ole välttämättä mikään bonus Soneralle. Se keskustelu, mitä viime vuosi — puolitoista on Soneran osalta käyty, on valitettavasti ollut tuskallista (Puhemies koputtaa) yhtiölle, ja toivon, että siitä keskustelusta nyt tämän keskustelun jälkeen päästäisiin eroon, koska Sonera tänä päivänä on hyvä yhtiö.

Antti  Rantakangas  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Sasi, kysyitte, miksi umts-asia olisi pitänyt käsitellä valtioneuvostossa. Sen takia, että te olitte päättäneet valtioneuvostossa periaatepäätöksessä, että tämän mittaluokan asiat käsitellään ja vaaditaan hyväksyntä ennen lopullista päätöstä. Soneran riski muihin yhtiöihin verrattunahan oli ylivertainen, 250 prosenttia liikevaihdosta, kun esimerkiksi Deutsche Telekomin oli 20 prosenttia yhtiön liikevaihdosta. Tämän vuoksi hallituksen olisi pitänyt tehdä lopullinen päätös siitä riskitasosta, mikä yhtiössä voidaan ottaa. Sen takia ihmettelen, että 4.9.2001 hallitus antoi täyden tuen ministeri Heinoselle, vaikka riskit olivat nähtävissä ja kaikki tämän prosessin epäjohdonmukaisuus oli tiedossa. Pääministeri ja kaikki talouspoliittisen ministerivaliokunnan jäsenet, annoitte täyden tuen Heinoselle. Tässä sitä nyt ollaan.

Satu Hassi /vihr (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Sasi kysyi, olisiko käytettävissä olevan julkisen tiedon pohjalta voinut järkevästi talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa tätä asiaa käsitellä. Haluan kertoa ministeri Sasille, miten itse olen tämän asian hahmottanut.

Julkisuudessa oli tieto siitä, että Britanniassa muutamaa kuukautta aikaisemmin käyty umts-huutokauppa oli hinannut hinnat pilviin. Tämä oli julkisesti tiedossa. Sen sijaan valtioneuvoston jäsenten tiedossa ei voinut olla se, että Sonera Saksassa aikoo toimia toisin tai tulee toimimaan toisin kuin Britanniassa. Mutta kun ministeri Heinonen tiesi, että hinta on noussut näin ennakoimattoman korkealle, hän olisi sen tiedon valossa voinut tuoda valtioneuvoston talouspoliittisen ministerivaliokunnan käsittelyyn sen, haluaako valtio-omistaja antaa jonkun ohjeen siitä, missä rajoissa riskinotto pitäisi pitää.

Susanna  Huovinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Keskustan ryhmäpuheenvuorossa todettiin, etteivät he ole vieläkään saaneet vastausta siihen, miksei valtioneuvoston periaatepäätöstä noudatettu. Minusta on kyllä hyvin surullista, että pitkän, siis viikkoja kestäneen, valiokuntakuulemisen jälkeenkään tämä asia ei ole keskustalle auennut. Periaatepäätöstä ei noudatettu siksi, että liikenne- ja viestintäministeriössä noudatettiin ministerin johdolla puuttumattomuusperiaatetta, joka täällä on moneen kertaan tuotu esille. Jos kuvitellaan, niin kuin kristillisdemokraattien puheenvuorossa esitettiin, että pääministerin olisi tämä asia pitänyt tuoda käsittelyyn, johan siitä varsin erikoinen kuva olisi välittynyt. Eikö juuri sen vuoksi näitä ministereitten tehtäviä ja vastuuta ole jaettu, että ikään kuin jokainen kollektiivin osa kantaa vastuutaan? Tässä tapauksessa ministeri Heinonen ei toiminut vastuullisesti tässä nimenomaisessa kysymyksessä.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Herää kysymys, oliko Soneran riskienhallinta ajan tasalla siinä mielessä, että kun Yhdysvalloissa 1998—1999 oli tapahtunut jo samanlainen konkurssiaalto teleoperaattoreiden kohdalla siinä mielessä, että hekin olivat ostaneet ilmaa 30—40 osavaltiossa ja niiden yhtiöiden kehitystoiminta oli täysin loppunut, riskienhallinta ei tästä varoittanut Soneran johtoa. Toisaalta taas riskienhallinnan puolelta kerrottiin, että 24 miljardia markkaa, kun lähetettiin kaveri huutokauppaan, ei ollut vielä edes ylärajoilla, että riskienhallinnan raja oli monta kertaa suurempi, että vielä 10 miljardia korkeammalla hinnalla esimerkiksi ilmeisesti olisi voinut huutaa umts-lisenssejä huutokaupassa.

Mikko  Immonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! 90-luvun puolivälissä suuren työttömyyden tilanteessa valtio pisti rahaa suurin piirtein saman verran kuin nyt ovat Soneran riskit. Ihmettelen ministeri Sasin käsitystä siitä, että tällainen riskinotto ei ole sen kelpoinen, että se olisi voitu hallituksen ja talouspoliittisen ministerivaliokunnan tietoon tuoda ja siellä sitten kysellä. Toisaalta ihmettelen ja pohdin myös sitä, onko yksityisellä sektorilla juuri näin, että pääomistajaa pidetään salassa tämmöisten riskinottojen mellatessa.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietintö ja erityisesti valiokunnan puheenjohtajan käyttämä puheenvuoro oli ankaraa kritiikkiä erityisesti liikenneministeri Heinosta ja sitä kautta hallitusta kohtaan, eikä ihme, olihan valtioneuvosto päättänyt, että isoissa sijoituksissa valtioneuvosto pitää näppinsä asiassa, ja nyt oli jättisuuresta riskinotosta kysymys eikä valtioneuvosto lunastanut tuota lupaustaan.

Mutta, arvoisa puhemies ja erityisesti talousvaliokunnan puheenjohtaja, pääministeri Lipponen on julkisuudessa ymmärtääkseni puolustanut ministeri Heinosta. Hän täällä kielsi, kun lähetekeskustelu tässä salissa käytiin, kritiikin ministerin toimia kohtaan. Kun äsken kuulin, mitä ministeri Sasi sanoi, minusta myöskin hän kielsi osin sen kritiikin, minkä te äsken erinomaisella tavalla täällä esittelitte. Herää kysymys, mitä kuulemanne perusteella arvioitte siitä, miten hallitus vastaa teidän kritiikkiinne. Teidän keskeiset (Puhemies koputtaa) ministerinne kieltävät teidän esittämänne kritiikin. Eikö ole paikallaan arvioida uudestaan se, voiko hallitukselle antaa luottamuksen täällä kuullun perusteella?

Timo  Ihamäki  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Markkinatalous on tässä Sonera-asiassa näyttänyt hyvät ja huonot puolensa. Umts-seikkailu maksoi 3,9 miljardia euroa, mutta kuten täällä on monta kertaa jo todettu, toisaalta valtio on kerännyt Sonerasta 362 miljoonaa euroa osinkoina ja 6,6 miljardia euroa osakkeiden myynnistä. Umts-kaupoista vastuussa ovat Soneran silloinen johto ja hallitus, mutta vastuussa ovat myös ne, jotka valitsivat tämmöisen porukan, joka taitamattomuuttaan meni ulkomaanseikkailuille umts-kauppoihin, ja kun huonosti kävi, erosi kyllä, mutta lähetti laskun meille.

Jouko  Skinnari  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan puuttua valtioneuvoston talouspoliittisen ministerivaliokunnan työhön ja tähän puuttumattomuusperiaatteeseen. Normaaliahan on se, että asianomainen ministeri — siitä on itsellänikin kokemusta — tuo tärkeät asiat saadakseen selkänojan talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan, juuri tämän tyyppiset asiat. Nyt ministeri Heinonen ei sitä tehnyt.

Kysynkin, onko nyt liikenne- ja viestintäministeriössä tapa muuttunut, onko niin, että siellä noudatetaan tätä normaalia periaatetta, että tärkeät asiat tuodaan talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan käsiteltäväksi. Nythän tässäkin tapauksessa olisi voitu tehdä sillä tavoin, että olisi todettu talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa, että tämä on iso tärkeä asia, josta viime kädessä vastuun kantaa yhtiön hallitus, mutta joka tapauksessa tästä olisi ollut pöytäkirjamerkintä. Silloin tämä olisi selkeä, normaali talouspoliittisen ministerivaliokunnan pöytäkirjamerkintä.

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! Luulen, että tapaus on hyvin osoittanut kyllä sen, että jaettu poliittinen vastuu on miellyttävämpi vastuu kuin yksin kannettu poliittinen vastuu, ja olen vakuuttunut siitä, että tämän tyyppisissä tapauksissa ainakin oman ministeriyteni aikana tällainen asia tuotaisiin varmuuden vuoksi talouspoliittisen ministerivaliokunnan käsiteltäväksi ja mahdollisesti myöskin eduskunnan käsiteltäväksi jossakin muodossa, jotta eduskuntakin voisi kantaa vastuun siitä päätöksestä.

Mutta haluan muistuttaa siitä, että ei ollut pitkää aikaa siitä, kun yhtiön strategiaa oli käsitelty, ja muistakaa: eduskuntakin käsitteli tuota strategiaa. Tosin silloin eduskunta oli eniten huolissaan siitä, mitä näille maajohdoille tapahtuu, jos yhtiö fuusioituu johonkin muuhun yhtiöön tulevaisuudessa ja sen omistus ei ole ensisijaisesti suomalaisissa käsissä. Mutta silloinkin käsiteltiin yhtiön strategiaa, ja tietyllä tavalla eduskunnalta oli kyllä valtakirja toimia tässä suhteessa eteenpäin. Muistan, kun ed. Pekkarinenkin oli jakamassa näitä kymmeniä miljardeja euroja jo siinä vaiheessa, joita Sonerasta kaiken kaikkiaan tullaan saamaan. Julkisestihan oli tiedossa, kaikki tiesimme, että oli osallistuttu jo tuolloin Englannin huutokauppoihin ja Saksan huutokauppojen osalta tilanne oli tulossa.

Mitä tulee talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan, niin ed. Hassille on kyllä syytä todeta se, että jokainen talouspoliittisen ministerivaliokunnan jäsenhän voi pyytää, että jokin asia tuodaan sinne, ja uskon, että siinä tapauksessa kyllä, jos näin halutaan, tuolloin asia tuodaan, mutta haluan muistuttaa vielä siitä tosiasiasta, missä tilanteessa tuolloin elettiin: Elettiin vielä teknologia-hypeä, jossa kaikki uskoivat siihen, että Saksan-investointi on loistava investointi. Siitä syystä poliittista kritiikkiä, merkittävää poliittista kritiikkiä, ei ollut. Eduskunnassakaan ei kukaan vaatinut, että pitäisi käydä ajankohtaiskeskustelu Saksan umts-toimiluvista tai umts-toiminnoista ylipäätänsäkään, koska eduskunnassakin uskottiin vahvasti siihen, että tämmöinen strategia, joka Soneralle oli hyväksytty, toimii.

Leena Luhtanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Sasille toteaisin, että eräs asia, mikä tässä on myös aivan selvä, on se, että eduskunnalta ei ole ollut minkäänlaista lupaa umts-kaupoille. Totesin puheenvuorossani, että valtiovarainvaliokunta selvitteli tämän asian erittäin perusteellisesti, eikä edes viitteenomaisesti ole mainittu umts-kauppoja tässä asiassa, niin että kyllä nyt tässä pitää katsoa ihan muuhun suuntaan.

Ministeri Sasille toteaisin myös spekulointiin siitä, mitä olisi voinut ministeri Heinoselle tapahtua, jos hän olisi ollut täällä vastuuta kantamassa, poliittista vastuuta: Sitä ei siis talousvaliokunta millään tavalla spekuloinut. Totesimme vain, että hän on tästä poliittisesti vastuussa ja se on mennyttä, mikä on mennyttä.

Mutta ministeri Sasille toteaisin sen, minkä takia tätä puuttumattomuusperiaatetta arvioidaan nyt: Ei siis jälkiviisaudessa, vaan siitä syystä, että eduskunnalla on nyt kerrankin tilaisuus sanoa kantansa, oliko tämä hyvää omistajapolitiikkaa, tällainen näin tiukka puuttumattomuusperiaate (Puhemies koputtaa). Vastaus on, että ei ollut, ja me toivomme, että tästä otetaan opiksi maan hallituksessa. (Puhemies koputtaa)

Puhemies! Minä toivon, että saan myös lisää vastauspuheenvuoroja, koska minulle esitettiin täällä suoria kysymyksiä.

Ulla  Anttila  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on uskomatonta, että ministeri Sasi, joka edustaa kokoomusta, joka ainakin ennen vanhaan oli tunnettu siitä, että kannattaa yksilöllisiä arvoja, vetoaa tässä keskustelussa kollektiivisuuteen: Eli kun kerran on ollut tiedossa, että huutokaupat ovat meneillään, niin jokaisen kansanedustajan — melkein hän sanoi, että jokaisen kansalaisenkin — olisi pitänyt asiasta olla tietoinen ja vaatia keskustelua eduskunnassa ja muuallakin.

En ymmärrä tällaista käsitystä vastuun kantamisesta. Ei pelkästään se, että tiedetään, että huutokaupat ovat meneillään, johda siihen, että on tietoisuus siitä, että Soneran johdossa tullaan tekemään virhearvio näiden huutokauppojen suhteen. Eli kyllä minusta vastuuttamisessa täytyy ottaa huomioon se tieto, mitä on kyseiseen asiaan nähden kullakin taholla voinut olla.

Jaakko Laakso  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tietenkin on totta se, että eduskunta ei suoranaisesti antanut lupaa umts-huutokaupoille. Mutta, hyvät kansanedustajat, kyllä meidän täytyy myöntää, että kyllä eduskunnan enemmistö antoi hyväksyntänsä Soneran kansainvälistymislinjaukselle, ja nämä umts-kaupat perustuivat nimenomaan tähän kansainvälistymislinjaukseen. Eduskunnassa äänestettiin tämän kansainvälistymislinjauksen hyväksymisestä. Sehän sisältyi samaan esitykseen, jossa Sonera päätettiin yksityistää.

Ed. Pekkarinen, te olette tässä asiassa aivan yhtä syyllinen kuin pääministeri Lipponen. Sekä keskusta että hallitusryhmien enemmistö antoivat tukensa tälle kansainvälistymislinjaukselle, jonka tuloksena Soneran johto päätti umts-huutokaupoista. Nyt te yritätte politisoida tämän kysymyksen, vaikka käytännössä teidän ja hallitusryhmien enemmistön yhteistyön tuloksena (Puhemies koputtaa) on tultu tämän kaltaiseen tilanteeseen. Kaksikymmentä kansanedustajaa tässä eduskunnassa oli tästä asiasta (Puhemies koputtaa) toista mieltä.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansainvälistymisstrategia oli oikea ja välttämätön. Me kannatimme sitä, ja tämän päivänkin näkökulmasta katsoen se oli aivan oikea ratkaisu. Mutta ed. Laakso, siitä paperista te ette löydä eduskunnalta lupausta umts-kauppoihin. Älkää viitsikö väittää! Sellaista te ette siitä löydä.

Mitä tulee taas siihen, missä me olemme pääministerin kanssa eri mieltä, vielä kertaalleen: Pääministeri täällä, tämän asian lähetekeskustelussa, tavattoman kovalla tavalla hyökkäsi erityisesti puheenjohtaja Jäätteenmäkeä vastaan siinä, että meidän toimestamme arvosteltiin sitä prosessia, niitä päätöksiä, mitä hallitus tässä asiassa on tehnyt, erityisesti mitä liikenneministeriö on tässä tehnyt. Täällä kuultiin valiokunnan puheenjohtajan esittely. Se oli kova moite ministeriä kohtaan. Julkisuudessa kuitenkin pääministeri on kaiken aikaa puolustellut liikenneministeriötä. Myöskin täällä ministeri Sasi kiisti sen kritiikin eräin osin, mitä valiokunta (Puhemies koputtaa) on esittänyt. Nyt kiinnostaa kuulla, mitä tämän kaiken jälkeen valiokunnan puheenjohtaja pohjimmiltaan on mieltä.

Leena Luhtanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voin sanoa, että olen täysin samaa mieltä. Yhdyn, totta kai, valiokuntani mietintöön ja toivon, että myös ed. Laakso lukee sen tarkasti ja siihen liittyvän valtiovarainvaliokunnan lausunnon ja myös kaikki edeltävät asiakirjat, joita valiokunnassa on varsin runsaasti, eli minä pysyn kannassani.

Mutta ed. Pekkariselle toteaisin sen, kun tuli kysymys pääministerin kannanotosta, että valiokunnan tehtävänä oli tiedonannon mukaan selvittää muun muassa se seikka, ketkä ovat tästä umts-politiikasta, umts-päätöksestä, vastuullisia. Talousvaliokunta on tehtävänsä tehnyt erittäin huolellisesti, ja sen kannan takana tietysti olen ja olemme valiokunnassa, ainakin enemmistö, ja jos siitä joku on eri mieltä, niin totta kai nyt on hyvä areena kertoa, onko erimielisyyttä olemassa. Tässähän siitä nyt keskustellaan. Tämä on avointa politiikkaa. Ei muuta kuin tänne vaan.

Mutta sitten, rouva puhemies, täällä keskustan ryhmäpuheenvuoron pitäjä ed. Rantakangas esitti näkemyksen ja käsityksen valtioneuvoston tiedotteeseen perustuen, että asiaa, umts-päätöstä, olisi käsitelty jälkeenpäin. Meidän valiokuntamme selvityksen mukaan, perusteellisen selvityksen mukaan, näin ei ollut. Emme nojaudu ympäripyöreisiin tiedotteisiin, vaan asiantuntijoihin. Liikenne- ja viestintäministeriön muistion mukaan ja myös arkistosta esitettyjen asiakirjojen mukaan tässä nimenomaisessa kokouksessa 4.9.2001, joka oli siis huom. vuosi tämän umts-päätöksen jälkeen, on käsitelty omistajapolitiikkaa sekä osakkeenomistajana tukea yhtiön pyrkimykselle konsolidaatiopäätöksissä ja niihin liittyvässä kehityksessä.

Totta kai maan hallitus käsitteli kaiken aikaa Sonera-asioita, ja tässähän se on koko se clou: Kun hallitus joutui käsittelemään näitä asioita, oli perusteltua — ja nyt tulee ministeri Heinoselle se ansio puuttumattomuusperiaatteesta — ja se oli se ansio, että hän ei vienyt maan hallitukseen tätä ja tällä tavalla saattanut maan hallitusta sisäpiiriläiseksi. (Puhemies koputtaa) Tämä oli se tapahtumien kulku. (Puhemies koputtaa) Tässä oli perusteltua hänen käytöksensä.

Antti  Rantakangas  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen todella suuresti, jos talouspoliittinen ministerivaliokunta antaessaan täyden tukensa liikenne- ja viestintäministeri Heinoselle Soneraa koskevissa asioissa ei halunnut mitään tietoa umts-asioista, ei halunnut keskustella päätösprosessista eikä siihen liittyvistä asioista. Tämä on aivan uskomatonta. Jos näin on ollut, täytyy kysyä, miksi SDP:n, vasemmistoliiton, vihreiden ministerit ja kansanedustajat täällä nyt syyttävät ainoastaan kokoomuksen ministereitä, jos he ovat itse antaneet täyden tukensa talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa tälle tappiolle, mikä syntyi Soneran kautta.

Satu Hassi /vihr (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tässä nyt on sanailtu Soneran kansainvälistymisstrategiasta, niin itse olen kyllä hahmottanut asian niin, että kansainvälistymisstrategialle oli talouspoliittisen ministerivaliokunnan, valtioneuvoston ja eduskunnan tuki, mutta Sonerassa tulkittiin, että on pakko toteuttaa sitä hinnalla millä hyvänsä. Uskon, että ainakaan valtaosa meistä, jotka olemme olleet antamassa valtakirjaa kansainvälistymisstrategialle, sille, että osallistutaan huutokauppoihin, ei ajatellut, että annamme valtakirjaa hulvattomalle riskinotolle.

Olli Nepponen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Tietenkin me jälkiviisaina arvostelemme täällä asioita, ja virheitä on tehty paljon. Se on ehdottomasti tunnustettava. On tietenkin asetuttava siihen ilmapiiriin, mikä yli kaksi vuotta sitten oli. Se oli yhtä huumaa.

Ed. Hassi, kyllä Nokian asiantuntija totesi, että siellä asetettiin umts-tekniikan käyttöönottoon paljon suuremmat odotukset ja erehdyttiin myöskin. Ette te voi sulkea pois heitä.

Se, että tässä on poliittista sävyä, ilmeni, kun arvostamani talousvaliokunnan puheenjohtaja esitteli mietinnön. En aivan tunnistanut sitä suurimman osan hyväksymää mietintöä siitä esittelystä. Siinä poikettiin merkittävällä tavalla, otettiin henkilökohtaisia kantoja.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Muuten olen sitä mieltä, että talousvaliokunta on esittänyt erinomaisen mietinnön, mutta puutun yhteen kohtaan, missä talousvaliokunta toteaa näin: "Päätöksenteko Soneran umts-asiassa kuuluu yhtiön tavanomaisen päätöksentekotavan mukaan yhtiön hallitukselle, joka niin muodoin kantaa myös täyden vastuun virheelliseksi osoittautuneesta päätöksestä."

Ed. Luhtanen, nyt kysyn: Mitä te ja valiokunta tarkoitatte tällä, että Soneran hallitus kantaa täyden vastuun? Kantaako se jonkin taloudellisen vastuun? Minun tietääkseni esimerkiksi Markku Talosella on edelleen optiot hallussaan, joskaan ei niillä ole tällä hetkellä arvoa. Kantaako Soneran hallitus jonkin poliittisen vastuun siitä? Minulla on se käsitys, että Suomen kansa on sitä mieltä, että Soneran hallitus on kyllä möhlinyt ja kansa maksaa laskun. Minä luulen, että koko eduskunta yhtyy tähän. Kyllä minusta nyt valiokunta on eduskunnalle selityksen velkaa, miten Soneran hallitus kantaa tämän täyden vastuun.

Olen sitä mieltä, puhemies, että me kansanedustajatkin olisimme pystyneet yhtä suuren virhepäätöksen tekemään ihan samalla palkalla, millä me nytkin täällä työtämme teemme.

Mari  Kiviniemi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen kyllä samaa mieltä ed. Nepposen kanssa siitä, että puheenjohtaja Luhtasen esittelypuheenvuoro valiokunnan mietinnöstä oli monta astetta kovempi kuin itse mietintö. Siinä mielessä se alkoi lähennellä keskustan vastalauseen linjaa, jossa esitämme sitä, ettei hallitukselle luottamusta tässä asiassa voi antaa. On aivan selvää, että kyse on koko hallituksen vastuusta, ei ainoastaan yhden ministerin, koska mikä hallitus se sellainen on, jossa pääministeri ei oikeastaan yhtään tiedä, mitä muissa ministeriöissä tehdään.

Kyllä tämä vastuun pakoilu alkaa olla jo ihan omaa luokkaansa. Välillä on tuntunut siltä, kun on kuunnellut sosialidemokraattien ja vasemmistoliittolaisten puheenvuoroja, että ette ole missään Lipposen hallituksessa koskaan olleetkaan, hyvä, kun olette edes siitä kuulleet.

Toimi  Kankaanniemi  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Sasikin totesi, että puuttumattomuusperiaate meni niin pitkälle, että hän ei itse näin menettelisi. Täällä on kautta linjan ja mietinnössäkin tuomittu puuttumattomuusperiaatteen äärimmilleen viety toteuttaminen. Siitä voi sanoa, että pääministerin toimintaa pitää ihmetellä. Kun hän näkee, hänen täytyi nähdä, että yksi ministeri harjoittaa sellaista periaatetta, jota ehkä kukaan muu ei hyväksyisi, niin pääministeri ei puutu. Hän on kuitenkin koko valtioneuvoston pääministeri.

Tätä kautta, ed. Huovinen, pääministerille tulee keskeinen vastuu siitä, että hän noudatti myös samaa puuttumattomuusperiaatetta täydelleen. Hän tiesi julkisuuden kautta, ei sillä perusteella voi asiaa ottaa käsittelyyn, mutta hänen olisi sen pohjalta pitänyt ottaa asia käsittelyyn ja hankkia tiedot ja kuulla, missä mennään, viimeistään silloin, kun riski nousi niin äärettömän korkealle ja vielä ylittyi, kun katastrofi tuli.

Esko-Juhani  Tennilä  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Heinonen aiheutti puuttumattomuudellaan miljardien menetykset Suomen valtiolle. Voiko olla niin, että hän jatkaa nyt toisen valtionyhtiön johtajana ilman, että te puututte tähän asiaan? Voiko olla niin, että te ette aseta tätä asiaa nyt ollenkaan tarkasteluun? Eihän se voi minusta niin olla. Joitakin seurauksia täytyy olla silloin, kun täällä todetaan, että Heinonen on syyllinen tähän Sonera-sotkuun. Sama asia koskee myös liikenneministeriön korkeita virkamiehiä. Voiko olla niin, että siellä ei tapahdu mitään muutoksia tällaisen megavirheen jälkeen?

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Soneran osakeantia käsiteltiin noin vuosi sitten täällä eduskunnassa ja silloinkin valtiovarainvaliokunnassa oli kokoomuslaisille varsin vaikeaa tämän asian muotoilu. Haluan muistuttaa, että silloin nimenomaan kiinnitettiin huomiota silloiseen päätöksentekotilanteeseen johtaneista tapahtumista johtuen siihen, että valtion omistajapolitiikkaa on syytä miettiä erikseen. Silloin valtiovarainvaliokunta totesi, että jos valtio haluaa irrottautua omistamansa yhtiön toiminnasta, sen pitäisi valiokunnan mielestä tapahtua omistusosuuksia alentamalla eikä etääntymällä yhtiön päätöksenteosta. Valtiolla tulisi siis olla aina toimiva yhteys ainakin enemmistöosakkaana omistamansa yhtiön hallitukseen.

Tältä osin, kuten täällä todettiin valtiovarainvaliokunnan uudesta lausunnosta, tämä vuoden takainen lausunto selkeästi ilmaisi tyytymättömyyden myöskin jo liikenne- ja viestintäministeriön tapaan hoitaa Soneran ja nimenomaan pörssinoteeratun valtioenemmistöisen yhtiön asioita.

Seppo  Kääriäinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunnan mietintö on kova ja asiallinen mietintö. Ed. Luhtasen selvitys siitä oli niin ikään hyvin asiallinen. Puuttumattomuus sai vakavan moitteen, ja Heinonen sen mukaan joutui tilille.

Jos liikenneministeri on passiivinen ja puuttumaton, vapauttaako se kuitenkaan maan hallituksen ja sen johdon? Kyllähän hallituksen johto olisi voinut nostaa tämän tietämänsä asian oman ratkaisunsa piiriin (Ed. Nepponen: Ja hallintoneuvoston puheenjohtaja!) ja toimia oman periaatepäätöksensä mukaisella tavalla. Kun valiokunnan mietintöä kuunteli ja lukee, tulee semmoinen olo, että epäluottamuslause on mietinnön perusteella vähintään yhtä looginen johtopäätös kuin hallituspuolueiden muotoilema poliittinen luottamuslause.

Leena Luhtanen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Elolle toteaisin, että ainakin sillä tavalla se hallitus kantoi vastuunsa, että yhtä lukuun ottamatta hallitus vaihdettiin. Se on nyt eräänlainen vastuunkannon muoto.

Mitä tulee esittelypuheenvuoroon, niin, hyvät kollegat, olen kerännyt valiokunnan kannanotot ja ainoastaan ja vain ryhmitellyt ne eri tavalla, koska on täysin mahdotonta lukea sanasta sanaan esittelypuheenvuoroa kokonaisuudessaan. Olen koonnut ne ja ryhmitellyt ne, niin kuin totesin, eri tavalla. (Ed. Pekkarinen: Se oli hyvä puhe!) Puheeni on kyllä saatavissa. Se ryhmittely eli se, että kannanotot on kerätty yhteen ja eri kohtiin, saattaa tuntua erilaiselta, mutta kyllähän minä otaksun, että valiokunnassa tätä niin perusteellisesti käsiteltiin, että se tuli ymmärretyksi sitä kautta.

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! Täällä on väitetty, että ministeri Heinonen aiheutti puuttumattomuudellaan vahingon. Se edellyttäisi ensinnäkin sitä, että talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa olisi tehty toisen tyyppinen päätös. Haluan kyllä muistuttaa niistä olosuhteista, kun lehdistö, taksinkuljettajat, kaikki kertoivat, kuinka teknologiaosakkeita jonotettiin Aleksanterinkadulla, kaikki kehuivat sitä, kuinka on erinomaista, että Sonera menee näihin huutokauppoihin mukaan. Olosuhteet olivat juuri sen tyyppiset, että yleinen mielipide ja myöskin mielestäni poliittiset toimijat olivat vahvasti tuon riskistrategian kannalla, enkä usko, että vaikka asiaa olisi lehtiartikkeleiden perusteella käsitelty talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa, tuo kanta olisi ollut toinen kuin oli Soneran hallituksen kanta. (Ed. Tennilä: Mistä te sen tiedätte?)

Sen lisäksi on syytä muistaa se, että asiat kuitenkin pitää käsitellä osakeyhtiölain ja pörssisääntöjen mukaisessa järjestyksessä, jolloin menettelytapa olisi ollut se, että olisi pitänyt kutsua koolle Soneran yhtiökokous, joka olisi vaihtanut strategiaa, ja sen jälkeen olisi katsottu, millä tavalla näihin huutokauppoihin suhtaudutaan, mikä olisi ollut aivan poikkeuksellinen toimenpide. Sanon, että tuossa tilanteessa televisiossa pörssianalyytikot olisivat sanoneet, että poliitikot tuhoavat koko Soneran arvon sillä, että puuttuvat Soneran toimintaan. Tämä on spekulatiivinen mutta sellainen mielikuva, jonka saattaisin kuvitella syntyneen siinä tilanteessa, jos asiaa olisi käsitelty talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Mielestäni ei ole minkäänlaista evidenssiä, todistetta, siitä, että kun asiaa ei viety talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan, siitä aiheutui jotakin vahinkoa.

Mitä tulee ministeri Heinosen asemaan, Yleisradion johtajaa ei nimitetä valtioneuvoston tai liikenne- ja viestintäministeriön toimesta. Tältä osin asia on Yleisradion hallintoneuvoston käsissä ja asia on syytä, mikäli joihinkin toimenpiteisiin on syytä ryhtyä, käsitellä siellä.

Mitä tulee sitten liikenneministeriön toimintaan, niin olen ymmärtänyt, että toimintaan ei ole viimeisen vuoden ajalta mitään huomautettavaa. Olemme pyrkineet toimimaan niitten ohjeitten ja neuvojen mukaisesti, joita eduskunta on meille antanut.

Erkki Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on hyvin käynyt selville se, että talousvaliokunnassa oltiin erinomaisen hyvin tietoisia siitä, että 4.9.2001 valtioneuvoston talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa käsiteltiin tätä asiaa, siis se on tullut niin moneen kertaan todistetuksi kuin olla voi. Nyt olennainen heikkous tässä mietinnössä on se, että siinä ei käsitellä tuota asiaa lainkaan, kun valtioneuvosto itse on Valtioneuvoston viikko 36 -julkaisussa harvinaisen selvästi todennut sen, että talouspoliittinen ministerivaliokunta antoi täyden tukensa liikenne- ja viestintäministeri Heinoselle Soneraa koskevissa kysymyksissä, joiksi kuvataan juuri omistajapolitiikka ja siihen liittyvät asiat. (Ed. Pekkarinen: Aivan!)

Arvoisa valiokunnan puheenjohtaja Luhtanen: Siis olennaista nyt juuri on se, että te olette vastoin tietoanne jättäneet kertomatta sen analyysin, minkä olette tehneet, ja se on suuri virhe.

Kalervo Kummola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Toteaisin vielä, niin kuin täällä on jo todettu jopa puheenjohtajan omasta suusta, että hän muotoili omia lauseitaan esimerkiksi vastuukysymyksestä. Se on kaikkien luettavissa, miten se on mietinnössä sanottu ja miten puheenjohtajan puheenvuorossa. Ei siitä sen enempää.

Edustajille Kääriäiselle ja Pekkariselle toteaisin, että te ihan järjestelmällisesti unohdatte hallintoneuvoston puheenjohtajan roolin. Tulen varsinaisessa puheenvuorossani lukemaan esimerkiksi silloisten hallituksen jäsenten tekstiä, miten hallintoneuvoston puheenjohtaja osallistui näihin keskusteluihin.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on sitä jälkiviisautta, niin kuin aikaisemmin on jo todettu. Lehdistöhän kanssa tutki itseään aika raakasti, mitä se silloin umts-kauppojen aikaan teki. Nehän totesivat, että silloin ei huomattu mitään. Lehdistön pitäisi meillä olla vainukoira, mutta ei löydetty semmoista pelkotilaa, että tässä jotain vahinkoa sattuisi.

Minusta pitää kysyä niinkinpäin, eikö oppositiokin ole tässä jonkin verran vastuussa ja kaikki eduskunnassa olevat sillä tavalla, jotta jos olisi tiennyt sen jutun, että tämmöinen vahinko sattuu, erityisesti semmoiset isokenkäiset, vastuussa olevat oppositiojohtajat, niin eikö voisi kysyä, eikö valtakunnanoikeuteen pidä vetää semmoiset ihmiset, jotka antoivat tämmöisen vahingon tapahtua? Se on minusta vastuutonta, jos tämmöinen oli tiedossa. Sen takia tämä kuvaa hyvin sitä tilannetta, missä eletään. Nythän me voimme myllätä ja hämmentää tätä soppaa jokainen omalla kapustalla tässä.

Mika  Lintilä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on tullut keskustelua siitä, käsiteltiinkö tämä asia talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Niin kuin täällä on selvennyt, 4.9. on talouspoliittisessa ministeriövaliokunnassa ollut liikenne- ja viestintäministeri Olli-Pekka Heinosen aloitteesta informaatiota Sonerasta ja valtion omistajapolitiikasta. Ministeri Siimes kertoi meille valiokunnassa, että tämän virallisen kokouksen jälkeen käytiin keskustelu, johon osallistuivat ministeriryhmien puheenjohtajat, ja tässä keskustelussa ministeri Heinonen haki pääministeri Lipposen tuella hyväksyntää ministerien toimille.

Pentti Tiusanen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa juuri ed. Lintilä totesi ministeri Suvi-Anne Siimeksen puheenvuoron, jota on hyvin paljon täällä yritetty painaa matalaksi. Mielestäni se on valtioneuvoston jäseneltä rehellistä toimintaa, että hän kertoo tällaisen asian, jonka hän on kertonut talousvaliokunnassakin, niin kuin sen jäsen juuri totesi.

Haluaisin todeta vielä omalta puoleltani, että sokea luottamus markkinoiden oikeaan ja järkevään toimivuuteen on johtanut tähän tilanteeseen, mihin täällä jo aikaisemmin viitattiin. Markkinat eivät siis löytäneet kuitenkaan oikeaa ratkaisua.

Lopuksi toteaisin ministeri Kimmo Sasin puheenvuoroon, että ehkä sitten olisi todellakin talouspoliittinen ministerivaliokunta taikka valtioneuvosto päätynyt samaan tilanteeseen, jos se ei olisi pystynyt muodostamaan omaa mielipidettään riippumatta taksinkuljettajien käsityksistä (Puhemies koputtaa) tai päivän lehdistön ja median linjauksista.

Antti  Rantakangas  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En minä nyt hirvittävästi ministeri Suvi-Anne Siimeksellekään pisteitä anna, koska 4.9.2001 hän antoi täyden tukensa ministeri Heinosen toiminnalle yhtenä talouspoliittisen ministerivaliokunnan jäsenenä, mutta vuoden päästä tukea ei enää tullutkaan. Tämä siitä realiteetista.

Mutta syy, miksi näitä olisi pitänyt hallituksessa käsitellä, on tietysti se, että kun hallitus kannusti hyväksymällään optiojärjestelmällä Soneran johtoa riskinottoon, joka oli kymmenkertainen esimerkiksi Deutsche Telekomin riskinottoon suhteessa liikevaihtoon, sen vuoksi jonkun olisi pitänyt painaa jarruakin, teidän, jotka annoitte optiojärjestelmällä kannustimen johdolle kohtuuttomaan riskinottoon vailla mitään valvontaa.

Reijo Kallio  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä Soneran umts-investoinnissa ei todellakaan voida unohtaa hallintoneuvoston roolia, johon ed. Kummolakin äsken viittasi. Tätä hallintoneuvoston roolia on jonkin verran talousvaliokunnan mietinnössä käsitelty, mutta jostain syystä esimerkiksi keskustan vastalauseessa tätä asiaa ei ole noteerattu millään tavalla. On hyvä muistaa, että Soneran ja ministeriön välisten yhteyksien lisäksi toinen valtion omistajavallan käyttäjä Sonerassa vuonna 2000 eli silloin, kun umts-investoinnit tehtiin, oli nimenomaan hallintoneuvosto, jonka tehtäviin kuului muun muassa valvoa, että yhtiön asioita hoidetaan terveiden liikeperiaatteiden mukaan. Mielestäni voidaankin perustellusti kysyä, onko hallintoneuvoston puheenjohtaja ja hallintoneuvosto laiminlyönyt valvontatehtävänsä, mikä sille yhtiöjärjestyksen mukaan yksiselitteisesti kuului.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täällä ed. Kallio totesi, että hallintoneuvostolla oli tärkeä rooli. Kaksi hallintoneuvoston jäsentä, Joronen ja Lindfors, esittivät julkisen varoituksen riskinotosta. Sen seurauksena ... (Ed. Kummola: Hallituksen!) — Hallintoneuvoston jäsenet. (Ed. Elo: Hallituksen jäseniä!) — Joo, anteeksi, mutta kumminkin Joronen julkisuudessa esitti vastalauseita, että nyt otetaan liian isoja riskejä. Lindforsille annettiin hallintoneuvostossa varoitus. Kyllä he etukäteen kertoivat eikä se ollut jälkiviisautta.

Varsinainen kysymys ministerille: Te toteatte, että valtio ei voi ja yleensä omistaja ei voi mennä pörssiyhtiöön kertomaan näinkin isoista asioista omia linjauksiaan. Mutta Soneran hallituksen puheenjohtaja Hintikka totesi julkisessa televisiohaastattelussa, että hän ei näe mitään ongelmia, etteikö hän voisi seurustella omistajan kanssa, (Puhemies koputtaa) vaikka nyt on valtiokin omistajana. Teittekö te tästä ison ongelman, (Puhemies koputtaa) eikä Sonera tehnyt tästä ongelmaa? (Puhemies koputtaa) Menette tämmöisen ison ongelman taakse, kun näette, että asiat menevät pieleen.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Totean ed. Elolle, kun hän tiedusteli, minkä takia Soneran hallituksen vastuukysymyksiä talousvaliokunnan mietinnössä ei käsitelty, että se johtuu siitä, että osakeyhtiölain mukaan todella hallitus ja hallituksen jäsenet kantavat vastuun tässä Sonera-asiassa, samoin operatiivinen johto. Näiden vastuukysymysten käsittely täytyy suorittaa sitten oikeusistuimissa kanteen pohjalta. Se ei kuulu eduskunnalle. Osakeyhtiölain perusteella todella, jos hallitus on huolimattomuudellaan aiheuttanut tämän virheinvestoinnin, niin siinä tapauksessa, jos osakkeenomistajat yhtiökokouksessa vaativat, sitten asia menee oikeusteitse eteenpäin. Ei eduskunta ole mikään oikeuslaitos siinä mielessä.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Useita kysymyksiä on yhä edelleenkin auki tässä Sonera-päätöksentekoasiassa. Yksi sellainen on se, niin kuin täällä on jo viitattu, että osalle Soneran hallituksen jäsenistä kuten myöskin hallintoneuvoston puheenjohtajalle oli kysyttäessä sanottu näin, että pääomistaja on tietoinen näistä jättimäisistä riskinotoista. Sen jälkeen he olivat tähän luottaneet, ja siitä johtuu myöskin hallintoneuvoston puuttumattomuus tähän asiaan. Kysyn, mistä sitten johtuu, että tässä on monessa eri asiassa sana vastaan sana. Sama on myöskin tässä puuttumattomuusperiaatteessa ja jälkikäteishyväksynnässä: sana vastaan sana.

Ed. Huoviselle toteaisin, kun te moititte halpamaisesta populismista keskustaa, että 4,3 miljardia euroa ei ole halpamaista.

Jukka  Gustafsson  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta kyllä ministeri Sasin puheenvuoro oli ennätyksellisen halpa ja raukkamainen. En olisi uskonut, että joudumme vielä tässä vaiheessa kuulemaan täältä, että me olisimme hyväksyessämme kansainvälistymisstrategian jotenkin hyväksyneet nämä umts-kaupat. En ole mikään neuvonantaja keskustan enkä muunkaan suuntaan ja arvostan Sasia ahkerana ja hyvänä ministerinä, mutta tältä kohdin tuli todella paha limbo. Minusta pitäisi nyt jo tässä vaiheessa oivaltaa se, että olemme rehellisiä toinen toisiamme kohtaan emmekä syyllistä eduskuntaa semmoisissa asioissa, joissa meillä ei ole ollut osaa eikä arpaa. Minusta tässä keskustelussa on jäänyt liian vähälle ideologinen taso. Siis ministeri Heinonen noudatti selvää kokoomuslaista omistajapolitiikkaa hyväksyessään sen, että hän seuraa katseellaan, (Puhemies koputtaa) miten operatiivinen (Puhemies koputtaa) johto toimii. Siinä on se pihvi.

Kirsi  Ojansuu  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minusta perustavanlaatuinen ja vakava virhe tapahtui liikenneministeriössä vuonna 99 sen jälkeen, kun valtioneuvostossa oli hyväksytty tämä periaatepäätös ja ministeriössä tehtiin tiukka ja fundamentaali tulkinta siitä, että se on ristiriidassa osakeyhtiölain kanssa. Minkä takia ministeriön virkamiehet eivät tuoneet tätä tiukkaa tulkintaa ja ristiriitaa tietoon valtioneuvostoon ja kysyneet, miten me teemme, kun me tulkitsemme tiukasti osakeyhtiölakia ja nyt on tämä periaatepäätös ja meidän tulkintamme mukaan se on ristiriidassa? Onko tämä asenne ministeriössä nyt toinen, ja onko tämä ihan perustavanlaatuinen, merkittävä ristiriita nyt selvitetty ministeriössä?

Pertti  Turtiainen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On huono asia, että joudumme täällä ruotimaan runsaan kahden vuoden takaisia asioita, kun samaan aikaan pitäisi pohtia sitä, millä tavalla Sonera—Telia-fuusio toteutuu mallikkaalla tavalla ja saadaan siitä todella hyvä yritys.

Ministeri Sasi viittasi ensimmäisen puheenvuoronsa loppuosassa valtio-omisteisuuteen Sonera-yhtiössä ja sen rasittavuuteen kaikessa toiminnassa, ja kysynkin: Kun Sonera—Telia-fuusio toivottavasti toteutuu, tuletteko te omalta osaltanne vaikuttamaan siihen, että uuden yhtiön valtio-omisteisuus tulee vähenemään, vai aiotteko nollata valtio-omisteisuuden?

Olli  Nepponen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ed. Gustafssonille toteaisin, että ainakin minä hyväksyin Soneran kansainvälistymisen ja riskinotot. Umtsista ei kyllä puhuttu mitään.

Palaisin vielä kuitenkin hallintoneuvoston puheenjohtajan rooliin. Keskustan eduskuntaryhmä tietääkseni äänestyksen jälkeen valitsi ed. Pauli Saapungin ehdolle, ja hänet valittiin, ja hän alkoi noudattaa aivan uudenlaista tapaa osallistuen pääsääntöisesti hallituksen kokouksiin. Hänellä olisi ollut laajat valtuudet nostaa asioita esiin, puuttua peliin, mutta samastuiko hän liikaa Soneran johdon ja hallituksen työskentelyyn eikä näin ollen käyttänyt itsenäistä päätösvaltaa tuodakseen tämän asian esiin esimerkiksi ministerille ja vaatinut häneltä toimenpiteitä, joka ministeri oli hänet asettanut hallintoneuvoston puheenjohtajaksi.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin minusta sävel tässä keskustelussa on erittäin selvä. Muutamaa kokoomuslaista edustajaa lukuun ottamatta kutakuinkin kaikki me täällä yhdymme siihen erittäin voimakkaaseen kritiikkiin, mikä myös käy ilmi valiokunnan mietinnöstä, kritiikkiin erityisesti ministeri Heinosta mutta hänen kauttaan koko hallitusta kohtaan. Useissa muissa maissa näin kova kritiikki merkitsisi ilman muuta sitä, että hallituksen olisi lähdettävä, mutta meillä, arvelen, käy niin, että tämä joukko enemmistöllä kuitenkin taitaa huomenna äänestää hallituksen puolesta.

Vähintä, arvoisa puhemies, mitä hallituksen toimesta pitäisi tässä yhteydessä tässä salissa kertoa, olisi ottaa vastaan hallituksen puolelta se kritiikki, minkä täällä ed. Luhtanen on valiokuntansa nimissä kertonut. Ainakin minulle jää epäselväksi, miten hallitus suhtautuu tähän kritiikkiin. Jos ministeri Sasiin on uskominen, hän kieltää merkittävän osan tästä kritiikistä edelleenkin. (Puhemies koputtaa) Pahoin pelkään, että pääministeri on samaa mieltä.

Susanna  Huovinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Nyt kannattaa pitää mielessä, että oppositio yrittää tätä asiaa hämmentää koko ajan ihmeelliseen suuntaan, (Naurua) niin kuin teidän tapananne tietenkin on, ja se teille parlamentarismissa suotakoon. Mutta tässä on selkeästi kysymys politikoinnista, koska teidän vastalauseenne sisältää täsmälleen saman kritiikin, joka on kirjattuna enemmistön mietintöön, vain sillä poikkeuksella, että te haluatte tässäkin asiassa kaataa hallituksen, mikä on minun mielestäni täysin käsittämätön linjaus. Tässä on kyse nyt siitä, muistutan, että juuri liikenne- ja viestintäministeriölle kuuluu valtioneuvoston periaatepäätöksen mukainen vastuu ulkomaisten investointien arvioinnista oman hallinnonalansa piirissä. Tämän kysymyksen laajentaminen hallituksen kaatamiseen on halpahintaista politiikkaa, ed. Leppä.

Vielä sanon ministeri Sasille: Eikö todellakaan teidän näkemyksenne mukaan ministeri Heinonen olisi voinut käydä hieman tiiviimpää yhteydenpitoa yhtiön hallituksen kanssa? (Ed. Pekkarinen: Ensin puolustaa ja sitten hyökkää!)

Mari  Kiviniemi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on kyse juuri tästä asiasta, jonka ed. Huovinen otti esiin. Jos on valtaa, silloin pitää jaksaa kantaa myös vastuu. Nyt hallitus ei halua tätä vastuuta kantaa. Minun mielestäni on hämmästyttävää, ettei hallitus ota edes kritiikkiä vastaan, kuten ministeri Sasin puheenvuorosta kävi ilmi. Onko ihan yhdentekevää se, minkälaisia päätöksiä ja mietintöjä eduskunta tekee, kun hallitus ei ylimielisyydessään halua edes kritiikin poikasta kuunnella? Ainoa oikea ratkaisu tässä on äänestää hallituksen luottamuksesta, ja hallituksen toimille omistajapolitiikassa ei todellakaan voi tukea antaa.

Jyri  Häkämies  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni ministeri Sasi kuvasi kevään 2000 tilannetta hyvin, kun totesi, että jos Sonera-investointi olisi viety valtioneuvoston talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan, tuskin silloisen tiedon valossa valtioneuvosto tuota lupaa olisi evännyt. Tilanne oli kovin toinen, ja muun muassa ed. Pekkarinen on julkisesti ja rehellisesti todennut, että jos hän olisi ollut kuvitteellisessa tilanteessa valtioneuvoston jäsenenä päättämässä tuolloin tuota investointia, hän olisi tuon luvan myöntänyt siinä ajassa ja silloisen tiedon valossa.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näin kävi. Joku televisiotoimittaja kysyi, olisinko toiminut jotenkin toisin tai olisinko voinut estää tuollaisen päätöksen syntymisen. Sanoin suurin piirtein siihen tapaan, että siinä hype-ilmastossa olisin saattanut toimia samalla tavalla kuin silloinen ministeri. Mutta, ed. Häkämies, se ei poista sitä, ettei minulla olisi siinä tilanteessa ollut vastuu siitä väärästä päätöksestä, minkä olisin näin ollen tehnyt. (Ed. Kummola: Tehän teitte monta väärää päätöstä aikanaan ministerinä!) Se vastuu olisi ilman muuta minulla ollut.

Veijo Puhjo /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen, miksi ministeri Sasi inttää, että valtio voi Sonera-asioita käsitellä osakeyhtiölain mukaan vain yhtiökokouksessa. Mietinnössä, esittelyssä ja keskustelussa on tullut aivan toinen kanta. Ministeri Johannes Koskinen esitteli osakeyhtiölakia valiokunnassa. Siellä nimenomaan todettiin, että voidaan toimia muullakin tavalla joutumatta sisäpiiriläiseksi. Tässä täytyy kysyä, aikooko ministeri Sasi jatkossakin valtio-omistajuutta käsitellä erilaisella tavalla kuin muut omistajat yhtiöitään ja eikö valtio saa samalla tavalla ottaa johtoon yhteyttä kuin Wallenbergit, Ehrnroothit ja Erkot.

Leena Luhtanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tässä ei tietysti voi muuta sanoa kuin sen, että toivoisin, että luettaisiin huolella valiokunnan johtopäätökset. Eli kun täällä on mietitty, käsittelikö hallitus umts-kauppaa vai ei: Ei käsitellyt, virallinen käsittely estyi senkin takia, mikä oli siis ministeri Heinosen ansiota, että hän ei vienyt, koska hallitus ei voinut olla sisäpiiriläinen sillä hetkellä, kun se valmisteli Soneran osakekauppoja, sen konsolidaatiokehitystä. Tässä tapauksessa oli tarkoituksenmukaista, että kauppaa ei viety virallisesti hallituksen käsittelyyn.

Mutta se, mistä ministeri Heinosta arvostellaan, on se, että hänellä olisi ollut monta tapaa, kaikkien tässä maassa käytettyjen oikeusoppineiden mukaan, saattaa asia hallituksen käsittelyyn antamatta neuvoja, antamatta ohjeita siinä mielessä, että — ja tämän sanoi oikeuskansleri, valiokunta ei edes mennyt näin pitkälle, eli olimme hyvin lempeitä — olisiko esimerkiksi riskiarvio ollut hallituksen suusta toinen. Emme tiedä sitä. (Puhemies koputtaa) Lukekaa tämä mietintö, koska tämä on selkeästi sanottu ja oikeudenmukaisesti sanottu ja sieltä se paljastuu (Puhemies koputtaa) koko tämä asia.

Petri Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kritiikkiä täällä on hyvin paljon esitetty, mutta luulen, että syytä olisi ehkä vähän itsekritiikkiinkin. Kyllä minä muistan lähetekeskustelun ja palautekeskustelun kesällä 2000 tässä salissa. Me käytimme yhteensä 72 puheenvuoroa. Yhdestäkään puheenvuorosta ei löydy edes viittausta neljään kirjaimeen, sanaan umts. (Ed. Laakso: Kannattaa harjoittaa oikolukua!) — Meillä oli vastustavia edustajia, jotka äänestivät vastaan, heitä löytyi 20, mutta umts-sana ei tullut edes tässä salissa esille. Minä olen mennyt läpi kaikki eduskunnan pöytäkirjat, sekä lähetekeskustelun että palautekeskustelun.

Toiseksi muistutan vielä, että Heinonen oli kuitenkin ministeri, joka oli myötävaikuttamassa siihen, että nämä eurooppalaiset ennätysmyynnit saatiin aikaiseksi ja saatiin se suuri tulo Sonerasta, mikä on täällä moneen kertaan todettu.

Osmo  Soininvaara  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on esitetty erilaisia käsityksiä siitä, mitä talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa tapahtui 4.9., ja koska olin itse silloin paikalla, täytyy sanoa, että omat muistikuvani ovat kovin toisenlaisia.

Mielestäni mitään hallituspuolueitten puheenjohtajien neuvonpitoa tämän jälkeen ei ole järjestetty. Siinä tilaisuudessa lähinnä käsiteltiin Soneran yritysstrategian hyvin voimakasta muutosta ja sitä, mitä tehdään, kun umts-kaupat eivät ole olleet kovin suuri menestys. Minusta on myös hyvin hämmentävää, jos siitä on kirjattu ikään kuin päätös, että olisi annettu tuki ministeri Heinoselle, koska mitään sellaista keskustelua en muista käyneeni tai ainakaan, että siitä olisi tehty päätöstä.

Jaakko  Laakso  /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Minäkin kävin läpi tämän keskustelun ja itse asiassa kaiken sen, mitä suuressa salissa on Sonerasta sanottu tähän mennessä. Mielenkiintoista oli se, että erään kaikkein kriittisimmistä puheenvuoroista käytti ed. Pekkarinen lähetekeskustelussa. Sen perusteella oli vaikea arvioida, oliko hän valmis antamaan tukensa Soneran kansainvälistymislinjaukselle ja yksityistämisvaltuuksille. Mutta kun tulimme palautekeskusteluun, niin ed. Pekkarisella oli aivan toinen ääni kellossa.

Lähetekeskustelussa muuten ed. Saapunki ed. Salon ohella ylisti kaikkein eniten Soneran kansainvälistymislinjausta ja molemmat esittelivät valtavia tulevaisuuden visioita siitä, minkälaista mannaa ja muuta taivaasta Soneran yksityistämislinjauksen myötä sataa. Eli itsekritiikki on kyllä tässä suhteessa paikallaan.

Mutta on kysyttävä suoraan, olisivatko umts-kaupat olleet mahdollisia ilman kansainvälistymislinjauksen hyväksymistä (Puhemies koputtaa) ja olisivatko umts-kaupat olleet mahdollisia ilman yksityistämisvaltuuksien antamista.

Eivät olisi, eivät olisi.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kun ensimmäisessä vastauspuheenvuorossa kyselin sen perään, minkä täyden vastuun Soneran hallitus kantaa, niin mielestäni ed. Luhtanen antoi siihen kuitenkin erään vastauksen ja se on se, että kaikki muut paitsi yksi hallituksen jäsen menettivät jopa paikkansa. Mutta ed. Luhtanen ja ed. Kuosmanen, joka puhui paljon pehmeämpiä: Joka tapauksessa se on aika pieni menetys, kun ajatellaan, mitä Suomen kansa menetti ja mitä me menetimme kaiken kaikkiaan noin 4 miljardin markan umts-investoinnilla. Kyllä sanoisin, että vielä kerran meidän pitäisi ruveta katsomaan esimerkiksi taloudellista vastuuta, koska poliittista vastuutahan Soneran hallitus ei koskaan tule kantamaan, se on aivan selvä asia.

Mitä sitten tulee tapahtumiin 4.9.2001, olen vähän hämmentynyt myöskin siitä, mitä edustajat Rantakangas ja Pulliainen ovat täällä puhuneet. Mielestäni niillä ei ole umts-lupien kanssa enää mitään tekemistä. Niin kuin entinen ministeri Soininvaara toteaa, se oli kuitenkin erilainen tapahtuma. Sillä ei tämän asian kanssa ole tekemistä. Mielestäni valiokunta on tehnyt ihan oikein, kun se ei ole käsitellyt tätä asiaa.

Mutta ehkä puheenjohtaja Luhtanen (Puhemies koputtaa) voisi vielä riskeistä vähän, miten riskejä on käsitelty valiokunnassa.

Markku  Markkula  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä jälkiviisaus on niin ihanaa. Opiksi otettavaa tässä asiassa on varmasti paljon. Voin todeta pari linjausta, jotka eivät ole kunnolla tulleet täällä esille.

Ensinnäkin olisi ollut syytä analysoida telealan historiaa vähän enemmän. Jo 90-luvun puolivälissä USA:ssa tehtiin suuret virhearvioinnit, kun gsm-luvat huutokaupattiin. Tämä olisi pitänyt ottaa opiksi ei vain Suomessa vaan eri puolilla Eurooppaa.

Toiseksi, pieleen umts-kehitys meni ennen kaikkea siksi, että liian moni suuri eurooppalainen valtio päätti parantaa kassaansa ja kattaa velkojaan toimilupamyynnillä, siis umts-huutokaupoilla. Näin nuo EU-valtiot ratkaisevasti heikensivät eurooppalaisten yritysten, eurooppalaisen teknologiakehityksen ja koko EU:n kilpailukykyä suhteessa USA:han. Nyt, niin kuin tiedämme, teleoperaattoreilla ei ole ollut useaan vuoteen eikä lähivuosina ole varaa investoida mittavia rahoja teknologiaan, ei verkkoinfraan eikä ennen kaikkea niihin sisältöihin, joita pitäisi tehdä. (Puhemies koputtaa)

Kyllä tässä paljon laajemmaltikin jälkipyykissä on näitä asioita, joita kannattaa käydä vähän syvällisemmin läpi.

Antti  Rantakangas  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sen takia tämä kokous 4.9.2001 on tärkeä, kun ministeri Heinonen vastasi oikeuskanslerille, että umts-asiaa ei käsitelty ennen eikä jälkeen valtioneuvoston piirissä. Nyt kun entinen ministeri Soininvaara kertoi, että tuossa kokouksessa käsiteltiin epäonnistuneita umts-päätöksiä ja sen jälkeen annettiin kuitenkin täysi tuki ministeri Heinoselle, niin sitä tässä ihmettelen, että nyt se näyttää siltä, että hallituspuolueitten edustajien kautta sitä tukea enää ei Heinosella olekaan. Oli vielä vuosi sitten, mutta ei ole enää. Onko tämä politikointia, ed. Huovinen? 24 miljardia markkaa katosi.

Erkki Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Elolle vaan ystävällishenkisesti, että siksi kiinnitämme tähän asiaan huomiota, että esimerkiksi täällä ensimmäisessä yleispuheenvuorossaan ministeri Sasi sanoi kategorisesti, että ei ole käsitelty valtioneuvostossa näitä asioita. Valtioneuvosto itse omassa julkaisussaan toteaa yksiselitteisesti, että talouspoliittinen ministerivaliokunta antoi täyden tukensa liikenne- ja viestintäministeri Heinoselle Soneraa koskevissa kysymyksissä. Elikkä kiinnittäähän se nyt vähän huomiota.

Mikko  Immonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On surkuhupaisaa kuunnella, kuinka keskustapuolue vakuuttaa syyttömyyttään. Keskustapuolueen edustaja istui hallintoneuvoston puheenjohtajana hallituksen kokouksissa ja tiesi kaiken eikä tuonut hallintoneuvostoon asiaa, jotenka hallintoneuvosto oli tästä asiasta tältä osin tietämätön. Ihmettelen sitä, miksikä ei tuonut. Olisihan hän voinut tuoda, ja tätä kautta asia olisi sitten tullut oikeaan käsittelyyn, että myöskin kansanedustajat olisivat päässeet asiaa käsittelemään. Minusta se on jälkiviisautta ja todella surkuhupaisaa.

Osmo  Soininvaara  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun en pidä tarkkaa pöytäkirjaa, en tietenkään voi muistaa joka ikistä lausetta, mitä on sanottu, mutta tuossa kokouksessa ei käsitelty sitä, mitä on tapahtunut vuotta aikaisemmin, vaan siinä kokouksessa käsiteltiin sitä, mitä tehdään nyt. Siinä esiteltiin erittäin radikaali Soneran kansainvälisen politiikan linjauksen muutos, jossa tavallaan luovuttiin paljosta siitä, mitä oli tehty aikaisemmin. Jos tuo valtioneuvoston tiedottajan kirjaus, joka ei ole siis mikään pöytäkirjamerkintä, yleensä tarkoittaa jotakin, niin se tarkoittaa sitä, että annettiin siunaus niille toimille, jotka tehtiin vuonna 2001, eikä sellaisille toimille, jotka on tehty vuonna 2000.

Leena Luhtanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunta käsitteli erittäin huolellisesti tämän jälkikäteisanalyysin. Valiokuntaneuvoksella ja myös minulla on tätä jälkikäteiskäsittelyä koskevia asiakirjoja. Minulla on asiakirja kaikista päivämääristä, milloin Sonera-asiaa ylipäätään on käsitelty hallituksessa tai talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Niitä asioita, joihin ministeri Siimes muun muassa viittasi jälkikäsittelynä, minkä hän myöhemmin valiokunnassa umts-kauppojen osalta joutui ikään kuin perumaan, on kaksi. 6.2.2001 on käsittelyssä ollut Sonera Oyj:n henkilöstön optio-ohjelman uudistaminen siten, että liudennusvaikutus pienenee, yhtiökokousasia. 4.9., mihin ed. Rantakangas viittasi ja myös, otaksuin, ed. Pulliainen, on käsitelty tämän muistion mukaan Soneran omistajapolitiikkaa ja yksityistämistä: periaatteita, toteutettuja prosesseja ja etenemistä talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Tämä on tarkistettu liikenneministeriön arkistotiedoista, minkälaisia ponsia asiasta otetaan. Tässä on (Puhemies koputtaa) vielä virkamiehen lausuma siitä, että tämä tarkoitti siis tukea omistajapolitiikalle sekä tukea osakkeenomistajana yhtiön pyrkimykselle konsolidaatioasiassa. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Kansanedustajan ja myös valiokunnan, joka kuulee luottamuksella runsaan joukon asiantuntijoita, on tietysti luotettava asiakirjoihin (Puhemies koputtaa) ja niihin selvityksiin, joita me saamme. Tässä ei jäänyt pienintäkään epäilyksen häivää. (Puhemies koputtaa) Totesimme, että tätä asiaa on turha valiokunnassa sen perusteellisemmin enää käsitellä. Tämä oli se johtopäätös.

Mari  Kiviniemi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla on hieman erilainen käsitys asiantuntijakuulemisesta. Ministeri Siimes kyllä totesi meille, että hän ei rupea puheitaan perumaan siitä, mitä hän on sanonut jälkikäteisarvioinnista. Mutta tietenkään mitään dokumenttia tästä jälkikäteisarvioinnista ei ole. Se oli tällaista spekulatiivista puhetta tietenkin, mutta hän totesi, että hän ei puheitaan ryhdy perumaan.

Täällä on useampikin edustaja kysynyt keskustan vastalauseesta sitä, miksi tässä ei puututa hallintoneuvoston puheenjohtajan rooliin. Vastalausehan tehdään niistä asioista, joista olemme valiokunnan mietinnön kanssa eri mieltä. Meillä ei ole mitään erityistä huomautettavaa siitä, mitä valiokunta on kirjoittanut hallintoneuvoston puheenjohtajan tai hallintoneuvoston roolista.

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! Täällä on mainittu se, että kun Yhdysvalloissa huutokaupattiin gsm-luvat, se oli huono esimerkki. Näin on. Se on ollut liikenne- ja viestintäministeriössä koko ajan tiedossa. Silloin, kun olin edellisen kerran liikenneministeri ja myönsimme ensimmäisenä maailmassa kolmannen sukupolven matkapuhelinluvat, yksi keskeinen peruste, minkä takia huutokauppaa ei järjestetty, oli juuri se, että Yhdysvallat jäi uudessa teknologiassa, gsm-teknologiassa, jälkeen siitä syystä, että siellä järjestettiin huutokaupat, hinnat nousivat, kuluttajat eivät ottaneet matkapuhelimia käyttöön. (Ed. Markkula: Muun Euroopan olisi pitänyt uskoa sitä!) Me yritimme selittää tätä muille Euroopan maille, että huutokaupata ei pidä, mutta valitettavasti emme onnistuneet tuossa suhteessa. (Ed. Elo: Mitä Liikanen sanoi siihen?) — Jälkikäteen Liikanen on ollut sitä mieltä, että huutokaupat ovat virhe. (Ed. Laitinen: Liikanen oli muuten etukäteenkin sitä mieltä!) Tietysti nyt keskustelemme tänäkin syksynä viestintäministereitten kokouksen yhteydessä, mitä alan revitalisoimiseksi pitäisi tehdä.

Mitä tulee kritiikkiin umts-investointeihin, niin olemme hyvin huolellisesti käyneet läpi lehtiartikkelit vuoden 2000 tammikuusta aina Saksan huutokauppaan asti emmekä ole löytäneet yhtään julkista vaatimusta, jossa olisi vaadittu, että Sonera ei saa osallistua näihin huutokauppoihin. Tämä on ehkä syytä pitää mielessä, kun ajatellaan senhetkistä tilannetta. Muistakaa nyt, aivan äskettäinhän tuli tietoon se, että muun muassa Sanoma Oy:ssä mietittiin, palkkaisivatko he Kaj-Erik Relanderin toimitusjohtajaksi sinne. Ilta-Sanomien uutispäätomittaja kirjoitti keväällä 2000, että Soneran suuri riski on se, että joku palkkaa pois Kaj-Erik Relanderin, koska hän on niin arvokas koko yhtiölle. Muistakaa, minkä tyyppistä keskustelua tuolloin julkisuudessa käytiin.

Mitä tulee Jorosen, hallituksen varapuheenjohtajan Lindforsin ja hallitusten jäsenten käyttämiin puheenvuoroihin, niin kumpikin mainituista on alkanut kritisoida näitä ratkaisuja vasta talvella vuonna 2001. Tietysti se on ollut helppoa sen jälkeen, kun ministeri Sasi — valtioneuvoston jäsenen piti olla hyvin tarkka — itse 7.1.2001 kritisoi näitä umts-huutokauppoja. Ja sanon: yrittäkääpä etsiä jonkun ministerin lausunto ennen allekirjoittaneen lausuntoa, jossa huutokauppoja on arvosteltu. Mutta sekin on jälkikäteistä arvostelua eikä etukäteistä arvostelua.

Mitä tulee sitten siihen, että Hintikka on sanonut, että voi seurustella yhtiön johdon kanssa: Näin on, me seurustelemme jatkuvasti Hintikan kanssa, ei nyt ehkä päivittäin, mutta useita kertoja viikossa, katsomme, mitä tapahtuu, keskustelemme usein nimenomaan yhtiön omistajapolitiikkaan liittyvistä kysymyksistä. Mutta kuten olen täälläkin maininnut, silloin kun kuulin niistä palkkioista, mitä neuvonantajille maksetaan, otin välittömästi yhteyttä Hintikkaan ja kerroin käsitykseni, mikä minun käsitykseni niiden palkkioiden määrästä on. Kyllä, pitää voida keskustella, pitää voida sparrata, mutta tietysti hallituksen puheenjohtaja, hallitus tekee päätökset. Jos olemme erimielisiä, siinä tapauksessa joudumme menemään yhtiökokoukseen ja katsomaan, millä tavalla asioita viedään eteenpäin. Mutta jos yhtiöllä on strategia, pitää lähteä siitä, että kyllä sitä strategiaa pitää noudattaa ja sitä ei jatkuvasti voida muuttaa.

Tässä on tosiaankin kysymys siitä, mikä oli Soneran kansainvälistymisstrategia. Siinä oli kaksi keskeistä elementtiä: toinen fuusioituminen jonkun toisen, suuremman yhtiön kanssa ja maksimaalisen arvon saavuttaminen Sonerasta ja toinen oli meno Keski-Eurooppaan 3G-markkinoille. Lähtökohta oli se, että Sonera ei enää investoi kehittyneillä markkinoilla 2G-teknologiaan vaan nimenomaan 3G-teknologiaan. Nämä olivat ne kaksi pilaria, ja kun annettiin lupa kansainvälistymisstrategialle, niin periaatteessa kaikkien olisi pitänyt ymmärtää, että juuri myöskin näistä huutokaupoista tältä osin on kyse.

On totta, olen samaa mieltä, että Heinonen ilman muuta olisi voinut viedä talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan tämän asian, ja jälkikäteen arvioituna se varmasti olisi ollut viisasta, koska vastuunkantajia olisi ollut enemmän, mutta täytyy sanoa, että jos asiaa käsitellään vain julkisen tiedon perusteella, silloin arvioiden tekeminen tosiasiallisesta tilanteesta ei ole kovinkaan helppoa. Täytyy sanoa, että kun asioita viedään päätöksentekoon, niin kyllä silloin pitäisi olla kaikki tiedot hyvin huolellisesti käytettävissä, mutta siinä tilanteessa se olisi tehnyt valtiosta sisäpiiriläisen, estänyt kaupankäynnin osakkeilla, ja kuten valiokunnan puheenjohtaja Leena Luhtanen täällä totesi, se oli tarkoituksenmukaista, että ei viety siinä tilanteessa. Eli Heinonen tällä tavalla toimi oikein: on tarkoituksenmukaista, että ei viety, jotta meillä oli mahdollisuus myydä näitä osakkeita.

Mitä tulee siihen, oliko valtio-omistajan suostumus, mielestäni tässä prosessissa on täysin selvästi käynyt ilmi se, että Talonen ja eräät muut lausunnoissaan ovat todenneet, että kun strategia oli hyväksytty, siitä Talonen ja muut tekivät sen johtopäätöksen, että strategian hyväksymisen kautta oli annettu umts-huutokaupalle hyväksyntä. Se on tietysti spekuloiva arvio, mutta tämä on se tosiasiallinen tilanne, millä tavalla Talonen itse oli tuon mieltänyt ja millä tavalla hän sitten viestin välitti myöskin eteenpäin.

Mikä sitten on, täällä kysyttiin, kokoomuksen omistajapoliittinen linja. En tiedä, olenko oikea henkilö sanomaan, mutta mielestäni se on kyllä se, että vain kannattavia sijoituksia tehdään, rahan pitää tuottaa korkoa sijoituksille. Se on se päälinja.

Mitä tulee periaatepäätökseen, niin haluan muistuttaa siitä, että valtioneuvoston vuoden 99 periaatepäätöksessä lähtökohta on se, että osakeyhtiölakia kaikissa tilanteissa noudatetaan. Tässäkin lähtökohta ministeriössä on ollut se, että osakeyhtiölakia noudatetaan ja sen mukaisesti edetään ja se tulee aina valtioneuvoston periaatepäätöksen edellä. Muistakaa myöskin oikeuskansleri Nikulan arvio tältä osin: valtioneuvoston periaatepäätös on suositus hallituksen toimintatavoista, mutta laki on se, jonka eduskunta on säätänyt, ja sen osalta hallituksella ei ole koskaan tinkimisen varaa, vaan lakia täytyy ehdottomasti viimeistä pistettä ja pilkkua myöten noudattaa.

Mitä tulee kysymykseen siitä, millä tavalla valtio aikoo menetellä omistamiensa osakkeiden suhteen Sonera-Telia-nimisessä yhtiössä, tältä osin viittaan siihen, että täällä prospectuksessakin, joka tätä fuusiota koskee ja joka on 160-sivuinen, sivulla 6 todetaan, että valtiot markkinoiden mukaisesti myyvät omia osakkeitaan eli omistusosuutta vähennetään. Täytyy sanoa, että kun tätä esitettä katson, hieman kylmää, että kahden vuoden kuluttua joku tulee kysymään, että siellä on yksi yksittäinen lause ja siinä ... Vaikka olen kovasti opiskellutkin tätä teosta, niin täytyy sanoa, että en ainakaan henkilökohtaiseen takuuseen ehkä jokaisesta sanasta ja lauseesta tuossa tekstissä voi mennä, onko se nyt ihan oikein kirjoitettu, mutta sen ovat parhaat asiantuntijat kirjoittaneet ja uskon, että se on jokaiselta kohdalta oikein.

Mutta, arvoisa puhemies, haluan lopuksi todeta vain sen, että mielestäni on tärkeätä, että kun tämä keskustelu tänään on ohitse, sen jälkeen tässä salissa keskitytään Soneran tulevaisuuteen, koska se on se, millä tavalla voidaan luoda osakearvoa, lisäarvoa osakkeenomistajille eli suomalaisille veronmaksajille.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Voitaisiinko sopia yksi toinenkin asia tässä ihan aluksi? Se on se, jotta kun tämä keskustelu on käyty tässä, niin annetaan rauha Soneralle siinä mielessä, että myös henkilöstö saa siellä työrauhan. Nimittäin tämä on repivää niille ihmisille, jotka siellä ovat, he elävät epävarmuudessa, ja toive on koko ajan ollut, jotta koko tämä sopankeitto, jota tässä on tehty ... Se on jollakin tavalla tietysti ihan hyväkin, se, jotta käydään läpi, jotta voitaisiin saada jonkinlainen rauha tänne aikaan, mutta näyttää siltä, että yhä edelleen on tonkijoita, jotka haluaa hämmentää yhä edelleen, niin kuin täällä on oppositiosta tänä päivänä kuultu. Sen takia odottaisi, jotta sen tyyppinen ajattelu voittaisi, kun Sonera on kuitenkin hyvä yhtiö, niin kuin tässä on todettu monessa vaiheessa, ja yhä edelleen kehityskykyinen sillä tavalla, että vaikka se meneekin yhteistyöhön Telian kanssa, ja toivon mukaan tämä yhteistyö onnistuu mahdollisimman hyvin, se on siitä huolimatta suomalaisten osin omistama yhtiö.

Vastuusta kun käydään puhumaan, se on selkeästi käynyt esille minusta tässä, jotta ensisijaisesti toimiva johto Sonerassa on vastuussa ja Soneran hallitus, ei siis maan hallitus vaan Soneran hallitus. Sen kaivaminen, jotta millä tavalla saisi mahdollisimman paljon täältä opposition puolelta isketyksi kapulaa hallituksen puolelle, niin ainoa on siinä, mikä on tullut esiin myös valiokunnan mietinnöissä hyvin, jotta aikanaan Olli-Pekka Heinosen puuttumattomuusperiaate teki tämän, jotta vastuuta ei jaettu. Sitä en lähde analysoimaan, olisiko tässä jotenkin muuten käynyt, olisiko mahdollisesti päätös ollut joku toinen. Niin kuin täällä on todettu monissa puheenvuoroissa, todennäköisesti olisi ollut sillä tavalla, kun ottaa huomioon sen ilmapiirin, mikä on ollut siihen aikaan olemassa, jotta välttämättä sitä viisautta ei olisi löytynyt tämän salin seinien sisäpuolelta eikä hyvin paljon ulkopuoleltakaan, vaan samat virheet olisi tullut tehtyä.

Mutta tulevaisuutta ajatellen odottaisi, jotta nyt tämän omistajapolitiikan osalta tehdään semmoisia johtopäätöksiä, mitä tuossa mietinnössä on todettu, lähdetään siitä, jotta ei semmoista väljyyttä ole olemassa, että eri ministeriöt voivat tehdä eri tavalla, ottaa käsittelyyn joitakin isoja asioita tai jättää ottamatta, vaan kaikissa asioissa hoidetaan niin kuin saman periaatteen mukaan. Sitäkään en välttämättä ihan tiedä, onko keskittäminen yhteen paikkaan ihan hyvä asia. Nimittäin jos sattuu siinä paikassa, johon ne keskitetään, linja olemaan tämän oloinen kuin tässä Sonera-tapauksessa umts-kauppojen osalta oli, niin siinähän menee kaikki valtionyhtiöt. Eikö osakemarkkinoillakin sijoiteta useampaan salkkuun? Se on turvallinen vaihtoehto. Sen takia tämä on vaan pohdittava siinä mielessä tulevaisuutta ajatellen, jotta jos ei osata tehdä riittävän selkeitä pelisääntöjä, niin siinä tapauksessa hajautettu malli on tietyllä tavalla parempi, kun kuitenkin luodaan yhteinen raami, millä tavalla asioita hoidetaan eri ministeriöissä.

Sitten tästä, mikä ajoi tähän tilanteeseen. Minusta kysehän on siitä, jotta se virhearvio on selvä, mutta toisaalta sitten johdon optiojärjestelmistä. Minusta valtionyhtiössä pitäisi ottaa tarkasteluun pelisäännöt sillä tavalla, jotta valtionyhtiöt eivät näitä optioita jakaisi ollenkaan, koska tässä tapauksessa ainakin se kimmoke, se pointti, miksi lähdettiin tekemään uhkarohkeita sijoituksia, niin uskon, että yksi ajatus on siinä, että omaan kukkaroon kolahtaa paljon euroja ja ollaan valmiita tekemään semmoinen sijoitus, mikä ei välttämättä ollut ihan turvallinen. Sen takia kaikessa tässä odottaisi, että valtionyhtiö vähän niin kuin toisella tavalla ajattelisi kuin nämä puhtaasti yksityiset yhtiöt.

Sen lisäksi tämä poliittinen ohjaus näissä pitää minusta säilyttää sillä tavalla, jotta ei olla puhtaasti markkinavoimien armoilla, niin kuin kokoomuksen linjauksessa on kuultu täällä, kun puhutaan siitä, että antaa markkinoiden hoitaa kaikki. Tämän voisi vähän linjata siihen Suomen Pankin Matti Vanhalan juttuun, jotta antaa markkinoiden hoitaa myös palkankorotukset ja ne eivät kuulu mihinkään tupopöytiin, mikä on vähän saman oloinen ajattelu siitä, jotta markkinat hoitaa kaikki. Siitä markkinoiden hoitamisesta meillä on hyvä esimerkki silloin 90-luvun alussa, kun markkinoiden annettiin hoitaa työllisyyspolitiikka. Silloin yli 400 000 työpaikkaa Suomesta hävisi, ja niitä hedelmiä korjataan yhä edelleen ja paikataan niitä aukkoja, miten saada pystyyn uusia yrityksiä ja miten ihmiset töihin.

Kaiken kaikkiaan tästä seikkailusta voisi sen todeta, jotta tässä on niin kuin semmoista Suur-Suomi-henkeä vähän, lähdetään valloittamaan markkinoita tai maailmaa, niin kuin aikanaan joskus sotien aikaan Uralia myöten, mutta sieltä tuli lähtö. Tässä voi todeta, että Saksaan asti päästiin ja sieltä tuli lähtö ja toiset olivat vähän fiksumpia, tosin toisilla areenoilla. Mutta se, mikä kokoomuksen puheenjohtajan ja ministerin Ville Itälän johtopäätös aikanaan heti tämän Sonera-sopan kovimman kiehunnan aikaan oli, oli se, jotta tämä osoittaa sen, että valtion pitää luopua yhtiöistään. Minusta se analyysi on täysin väärä. Jos se osoitti sen, jotta suomalainen demokratia ei pysty, eikä eduskunta eikä poliitikot, hoitamaan talousasioita, miten he voisivat hoitaa sitten suurempia asioita, maan asioita? Sen takia odottaisi, jotta tämän tyyppiset ajatuksetkin häviäisivät, koska minusta valtionyhtiöt ovat kuitenkin olleet tärkeä elementti kaiken kaikkiaan koko suomalaisen historian ajalla. Se on ollut monessa mielessä tasa-arvoa luova, kun katsoo tätä Suomi-neidon aluetta, se on teollisuuden puolella, se on viestinnän puolella, se on koko infra-puolella ollut ja sen takia sillä on oma arvonsa. Sen takia meidän pitää luoda semmoinen järjestelmä, että se on hyvin hoidettu ja se on meidän ohjauksessamme. Siitä huolimatta se voi olla vielä tehokas.

Mari Kiviniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! On ollut erittäin hyvä asia, että hallituksen toimet Soneran umts-kaupoissa on nyt selvitetty, vaikka epäselvyyksiä tapahtuneen kulusta ja tulkinnoista on vielä jäänyt ilmaan, niin kuin täällä keskustelussa on nähty. Kokonaiskäsitys tapahtuneesta hahmottui vähitellen, sillä talousvaliokunnassa teimme kyllä hyvinkin perusteellista työtä ja kuulimme lukuisia asiantuntijoita. Looginen johtopäätös tapahtuneesta on, ettei hallituksen omistajapolitiikka ollut vastuullista ja huolellista. Kannatankin ed. Rantakankaan epäluottamuslausetta ja ehdotusta siitä, ettei hallitus nauti eduskunnan luottamusta.

Lipposen hallituksen taival omistajana on ollut kokonaisuutena vaikea. Vastakkainasettelua on viime vuosina ollut hallituspuolueiden ja eduskunnan välillä, muun muassa Altian, Kemiran ja Kemijoen yksityistämisprosesseissa. Kun hallituksen muodostavat puolueet, joiden omistajapolitiikan linjaukset ovat valovuosien päässä toisistaan, eivät ongelmat tietenkään mikään ihme ole. Mutta kun hallituspuolueiden tavoitteet tiedetään lähtökohtaisesti hyvin erilaisiksi, pitäisi hallituksen yhdessä tekemien linjausten merkityksen entisestään korostua. Tavanomaista suuremman vastuun omistajapolitiikan toteuttamisesta kantaa tällöin pääministeri. Omistajapolitiikkaa koskevalla periaatepäätöksellään hallitus lupasi harjoittaa hyvää ja vastuullista omistajapolitiikkaa. Se kertoi pääomistajana hyväksyvänsä yhtiön toiminnan tai kansantalouden kannalta erittäin merkittävät sijoitukset ulkomaille.

Saksan umts-investointi oli kooltaan kaksi ja puoli kertaa Soneran liikevaihdon kokoinen. Sen tekeminen omistajien lukuun oli valtavan suuri strateginen ratkaisu. Vertaistaan se hakee tämän maan ja koko maailmankin suurten yritysten investoinneista tällä ja muillakin toimialoilla. Eikö tämä, jos mikä, ole merkittävä sijoitus ulkomaille, kuten periaatepäätöksessä todetaan? Hallitus siis laiminlöi tehtävänsä Soneran osalta, kun muissa yhtiöissä se on periaatepäätöstään noudattanut. Vastuu on siis myös omistajataholla eli maan hallituksella ja erityisesti liikenne- ja viestintäministeriöllä. Soneran ylimmän johdon vastuu ei poista maan hallituksen poliittista vastuuta omistajaohjauksen täydellisestä epäonnistumisesta, ja kyse on nimenomaan poliittisesta vastuusta. Oikeuskanslerin selvityksen mukaanhan laittomuuksia ei asian hoidossa ole tapahtunut, eikä tällaista oikeastaan kukaan etukäteen epäillytkään, ei oppositiossa eikä hallituksessa. Oikeuskanslerin selvityksessähän todetaan, ettei mikään säännös olisi estänyt valtiota huolehtimasta siitä, että sen ääni kuuluu yrityksessä suurissa ratkaisuissa.

Tiedonannon mukaan Soneran umts-luvasta Saksassa ei kuitenkaan edes keskusteltu koko valtioneuvostossa, hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa tai vastuussa olevassa ministeriössä. Muunkinlaista tietoa on kuitenkin tullut esiin. Kuten täällä on jo keskusteltu, ministeri Suvi-Anne Siimes on antanut ymmärtää, että hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa pyrittiin jälkikäteen hakemaan hyväksyntää Saksan umts-kaupoille. Tällaisen ilmapiirin olemassaolon hän valiokunnalle totesi, vaikkei tästä mitään vedenpitävää dokumenttia olekaan jäänyt. Taitavat ne dokumentit olla ministeri Siimeksen omissa muistiinpanoissa. Ota näistä selityksistä sitten selvää.

Asiantuntijakuulemisessa kävi myös selvästi ilmi, että Soneran hallituksen jäsenillä oli erilaisia käsityksiä siitä, oliko umts-päätökseen pääomistajan eli valtion hyväksyntä. Käsitys valtion hyväksynnästä vaikutti myös yhtiön hallituksen jäsenten päätöksentekoon asiassa. Valtion mielipiteelle, pääomistajan kannalle, oli siis myös yhtiön hallituksessa ainakin osittain kysyntää.

Arvoisa puhemies! Täällä on keskusteluissa ja erityisesti liikenne- ja viestintäministeriön selvityksessä perusteltu lähes täydellistä puuttumattomuutta Soneran asioihin sisäpiiriläisyyden välttämisellä. Sisäpiirisääntöjen tarkoituksenahan on estää ei-julkisen tiedon käyttö niiden osakkeenomistajien tai mahdollisten ostajien vahingoksi, joilla tuota tietoa ei ole. Sisäpiirisäännöt eivät kuitenkaan estä vastuullista omistajaohjausta.

Soneran osalta voi kärjistetysti sanoa, että valtion periaatteena tuntuu olleen: rahasta, kärsi ja unhoita. Nopea osakkeiden myynti asetettiin yhtiön kehittämisen ja vastuullisen omistamisen edelle. On kuitenkin niin, että Soneran kansainvälistymisstrategian toteuttamiseen ei ollut vain yhtä vaihtoehtoa, kuten on yritetty antaa ymmärtää. Asiantuntijakuulemisessa tuli selvästi ilmi, että valtio olisi voinut hoitaa Soneran omistajuuden toisellakin tavalla ja nimenomaan huomattavasti vastuullisemmalla otteella.

Johtopäätöksenä voikin todeta, ettei valtio toiminut, kuten hyvä ja huolellinen omistaja toimii. Soneran omistajaohjauksessa oli puutteita, yrityksen riskinottoon ei valtion taholta annettu rajoja, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Valtion tavoitteena oli lyhytnäköinen rahastus eikä yhtiön kehittäminen vastuullisesti. Valtio toimi kuin pörssipeluri, jos kärjistetysti asian ilmaisee. Näin tehdessään valtioneuvosto ei siis noudattanut omaa yksimielisesti hyväksymäänsä periaatepäätöstä, ja moitteiden osoite on ilman muuta koko hallituksessa, ei pelkästään liikenne- ja viestintäministeriössä.

Jatkossa valtion omaisuuden hoitoon onkin saatava nykyistä selkeämpi ja vastuullisempi ote. Valiokunnan enemmistön pohdintoihin siitä, miten omistajapolitiikkaa jatkossa kehitetään, voikin yhtyä. On selvää, että tarvitaan selkeyttämistä ja keskittämistä erityisesti pörssiyhtiöiden ja muidenkin merkittävämpien yritysten osalta. Keskittäminen ei kuitenkaan tarkoita eriyttämistä kauas pois poliittisesta päätöksenteosta ja poliittisesta vastuusta.

Toimenpiteisiin omistajapolitiikan hallinnon kehittämiseksi on ryhdyttävä viipymättä. Eduskunta on jo pitkään ollut yhtä mieltä selkiyttämisen tarpeesta, mutta hallitus on tässäkin asiassa halunnut olla kuuro eduskunnan vaateille. Selvitystyö on aloitettava välittömästi, jotta päätökset voidaan saada aikaan mahdollisimman nopeasti seuraavan eduskuntakauden alkaessa.

Kalervo Kummola /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on puhuttu paljon tänään, mutta haluaisin palauttaa mieliin joitakin asioita.

Mistä oikeastaan kaikki loppukesällä alkoi? Se alkoi Soneran umts-kauppojen alaskirjauksesta ja sen jälkeen umts-kauppojen aikana hallituksen varapuheenjohtajana toimineen Liisa Jorosen lausunnoista, joissa hän kertoi, että hallituksella oli omistajan hyväksyntä umts-kauppoihin. Luen palasia Liisa Jorosen kirjallisesta lausunnosta, jota täällä ei ole aikaisemmin esitetty. Hän kertoo näin:

"Umts-kaupat olivat Sonerassa pitkä prosessi, ja niitä käsiteltiin useassa eri hallituksen kokouksessa. Tiedustelin useampaankin otteeseen, onko pääomistaja hyväksynyt umts-kaupat. Kysymyksiini vastasi ainakin Markku Talonen ja muistikuvieni mukaan myös Relander, mahdollisesti myös Alestalo, että pääomistajan hyväksyminen oli olemassa. Hallituksen yhteydet pääomistajaan, pääasiassa Samuli Haapasaloon, hoiti Talonen. Myös muut henkilöt, kuten esimerkiksi Salin, Relander ja Saapunki, olivat yhteydessä pääomistajaan. Myös Alestalo oli hallituksen luonnollinen linkki ministeriöön, lähinnä esimieheensä Haapasaloon. Olen tuntenut Alestalon useiden vuosien ajan ja pidän häntä erittäin varovaisena ja tunnontarkkana virkamiehenä, joka varmistaa esimiehensä kannan merkittäviin asioihin. Olen tuntenut myös Talosen jo ennen yhteistä hallitustyöskentelyämme PT:ssä. Minulla ei ole mitään syytä epäillä, että Talonen olisi kertonut hallitukselle pääomistajan hyväksymisestä, jos pääomistajan kanssa keskusteluja ei olisi käyty. Haluan myös mainita, että Saapunki oli hallintoneuvoston puheenjohtajan roolissa läsnä lähes jokaisessa hallituksen kokouksessa. Hän osallistui asioiden käsittelyyn." — Se siitä.

Tästä jääkin epäselväksi se, ketä tarkoitetaan hallituksen edustajalla. Ilmeisesti Joronen tarkoitti tässä Alestaloa, joka hyvin nopeasti sen jälkeen kertoi oman mielipiteensä, ettei hän ole missään tapauksessa ollut siellä valtioneuvoston ja ministeriön edustajana.

Mutta mitä sanoo sitten Talonen? Kerron lainauksia hänen lausunnoistaan. Meille talousvaliokunnassa hän lausui muun muassa seuraavaa: "Tavoitteena oli ainoastaan yhtiön arvon nostaminen, valtio-omistajan tasavertaisuus muihin omistajiin nähden. Ei haluttu tehdä mitään, joka antaisi aihetta epäilyyn tasavertaisuusperiaatteen rikkomisesta." Sen jälkeen hän ilmoitti, että mitään ennakkosuostumusta ei haettu eikä saatu. Heinoseen oltiin yhteydessä ainoastaan, kun puhuttiin optioista, yhtiön hallinnosta ja hallituksen jäsenistä. Oliko tämä oikein vai väärin, on aivan toinen juttu.

Sitten täytyy pikkasen täsmentää valiokunnan puheenjohtajan ed. Luhtasen lausuntoa, kun hän kertoi, että Soneran hallituksen puheenjohtajakin totesi, että viisas hallituksen puheenjohtaja pitää yhteyttä pääomistajaan. Näin tämä oli, mutta ed. Luhtanen jätti kertomatta, että tämä hallituksen puheenjohtaja oli nykyinen puheenjohtaja Hintikka eikä silloinen puheenjohtaja Talonen. No, nyt on huomattu, että Hintikkakin unohtaa hyvin nopeasti esimerkiksi tehdyt sopimukset. Hän ei muistanut lainkaan, mitä oli osakassopimuksessa Soneran ja Telian välillä sovittu. Kiitos ministeri Sasille siitä, että hän oli tiukkana asiassa ja se asia saatiin loppuun käsiteltyä.

Sitten täällä on sisäpiiriläisyyksistä puhuttu paljon ja aliarvioitu niitä. Luen vaan liikenne- ja viestintäministeriön virkamiesten lausunnosta pätkän: "Luodakseen tehokkaan operatiivisen päätösvalmiuden valtion olisi tullut käynnistää oman umts-päätöksentekonsa valmistelu välittömästi umts-huutokauppojen käynnistyessä. Soneran hallitus teki ensimmäisen valmistelevan umts-päätöksensä 16.12. vuonna 99. Tästä lähtien olisi myös valtio, jos sitä olisi haluttu, joutunut sisäpiiriläisyysasemaan ja joutunut pysymään siinä saadakseen haltuunsa kaiken tarvitsemansa tiedon. Tämä sisäpiiriläisyysasema olisi siten jatkunut lähes vuoden ajan - -" eikä niin kuin täällä ja julkisuudessa on väitetty, kun on puhuttu muutamista päivistä.

Sitten vielä esitteestä, josta on hyvin paljon puhuttu. Mitä siitä sanoo White & Case, joka on hoitanut Soneran järjestelyt pörssiinmenosta ja on myöskin tämän tarjousesitteen takana? Sanovat seuraavaa, siinä todettiin: "Periaatepäätöksen mukaan valtionyhtiön liiketoiminnasta vastaavat kunkin yhtiön toimiva johto ja ne hallintoelimet, jotka osakeyhtiölain mukaan vastaavat yhtiön toiminnasta. Keskeisin päätöksiä tekevä hallintoelin valtionyhtiöissä on hallitus, johon tulee kuulua yhtiön ulkopuolisia asiantuntijoita ja jossa vastuussa olevalla ministeriöllä tulee yleensä olla edustaja." — No, tämä on sitä aikaa, jolloin voidaan kuvitella, että se oli Alestalo. — "- - Jos jokin ministeriö valtion edustajana haluaa poikkeuksellisesti tehdä yhtiötä koskevia, sen hallintoelinten kannasta poikkeavia ratkaisuja, ne tehdään yhtiökokouksessa."

Sitten omistajapolitiikasta sen verran, kun täällä on kauppa- ja teollisuusministeriön omistajapolitiikkaa kehuttu useassa puheenvuorossa, toteaisin, mitä nykyinen kauppa- ja teollisuusministeri kertoi meille Stora Enson ostaessa Consolidated Papersin, josta on siitäkin jo tehty yli 1,1 miljardin alaskirjaus, ja ehkä jatkosta kuullaan myöhemmin. Hän totesi, että silloiselle kauppa- ja teollisuusministerille, hänen edeltäjällensä, Stora Enson johto kertoi tämän asian, mutta ministeri itse päätti olla viemättä tätä asiaa talpoon. Sitäkään asiaa ei talpossa käsitelty, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus, joten siltä osin ei ihan valoa siedä tämä KTM:n silloinenkaan järjestely. (Puhemies koputtaa)

Kun ed. Esa Lahtela puhui kokoomuksen asenteesta valtionyhtiöihin, luen sen pätkän, joka ed. Kuosmasen ryhmäpuheenvuorosta jäi lukematta.

No joo, sitten palataan hetken päästä asiaan.

Veijo Puhjo /vas:

Arvoisa puhemies! Soneran umts-investoinnit Saksassa vuonna 2000 voidaan katsoa yhdeksi Suomen taloushistorian suurimmista investointihankkeista. Se, että tämä hanke epäonnistui ja johti yli 4 miljardin euron tappiokirjauksiin, antaa mielestäni aiheen paljon kriittisempään arvioon kuin talousvaliokunnan mietinnössä esitetään.

Laissa valtion osakasvallan käytöstä eräissä taloudellista toimintaa harjoittavissa osakeyhtiöissä eli niin sanotussa valtionyhtiölaissa säädetään valtioneuvoston toimivallasta. Lain mukaan valtioneuvoston toimivaltaan kuuluu muun muassa valtion etujen turvaaminen. Sonera oli vuonna 2000 ja on edelleen yksi suurimmista ja merkittävimmistä yrityksistä alallaan. Mielestäni valtion edun turvaaminen olisi edellyttänyt, että liikenne- ja viestintäministeri Olli-Pekka Heinonen olisi tuonut umts-huutokaupat valtioneuvoston käsittelyyn valtioneuvoston periaatepäätöksenkin sitä edellyttäessä. Umts-prosessin julkisuus huomioon ottaen sisäpiiriläisyydestä ei olisi ollut pelkoa eikä mahdollisen sisäpiiriläisyyden väärinkäyttöä olisi päässyt edes tapahtumaan, koska valtiolla oli Sonera-osakkeidensa myyntikielto syyskuun alkuun 2000 asti.

Arvoisa puhemies! Kun pankkikriisistä tehtiin aikanaan johtopäätöksiä, monissa puheenvuoroissa arvosteltiin joidenkin pankkien "isännätöntä" omistusta. Pankinjohtajia ja myös luottamushenkilöitä vedettiin vastuuseen pankkien varojen hukkaamisesta. Soneran umts-kaupoissa tarjottiin aivan päinvastaista oppia: valtio-omistajan pitää kiertää mahdollisimman kaukaa omistamansa yrityksen hankalat tilanteet sekä pitää silmät ja korvat täysin ummessa, jottei vain näkisi tai kuulisi yhtään mitään.

Täydellisen puuttumattomuuden periaatetta toteuttivat kielteiselle valtio-omistajaperiaatteelleen uskollisina sekä umts-kaupoista vastuullisena ministerinä Olli-Pekka Heinonen että pääministeri Lipponen, joka olisi voinut ottaa kaupat julkisuudessa esiintyneen runsaan, hälyttävän it-tiedon pohjalta koko hallituksen käsittelyyn. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, koska suut oli päätetty pitää supussa miljardiriskeistä huolimatta.

Umts-tappiot ovat epäonnistuneen yksityistämispolitiikan seurausta. Kun eduskunta antoi kesäkuussa 2000 valtioneuvostolle valtuudet luopua kokonaan Soneran osakkeista, yhtiön toimintaa suunnattiin sen jälkeen suurten riskien ottamiseen ja sellaiseen kansainvälistämiseen, joka ylitti yhtiön voimavarat.

Soneran johto oivalsi oikein sen, mitä maan hallitus esityksellään rivien välistä — siis todellakin rivien välistä — tarkoitti, eli sen, että Soneralle annettaisiinkin vapaat kädet kaikessa kansainvälistymisessä.

Eduskunta ei kuitenkaan umts-kauppoja hyväksynyt, minkään valiokunnan kannanotossa ei ollut sanaakaan umts-kaupoista. Tosin Soneran johto saattoi pitää eduskunnan aiempiakin yksityistämispäätöksiä lisäpontimenaan riskijärjestelyihin.

Pääsyy Saksan umts-operaation epäonnistumiseen oli kuitenkin se, että valtio oli ottanut yksipuolisesti päälinjakseen vain Soneran osakkeiden osakekurssin roiman kohottamisen, jotta Soneraa myytäessä sitten olisi saatu mahdollisimman hyvä hinta. Tämä johti ajan hengen mukaisesti it-alan pörssiromahduksesta huolimatta valittuun umts-riskisijoitukseen. Tähän eivät Heinonen ja Lipponen puuttuneet.

Teknologiaosakkeiden pörssikupla osoittaa, että monet viime vuosien talousajattelun lähtökohdat ovat olleet virheellisiä. Arvoa ei synny tyhjästä. On voitava erottaa kuvitteelliset, taloudelliset arvot todellisista ja realistisista arvoista. Yksipuolisesti osakekurssien nostamiseen tähdännyt toimintatapa on myös houkutellut yritysjohtajien kohtuuttomiin palkkioihin ja jopa väärinkäytöksiin, kuten USA:ssa on nähty. Tästä maksetaan nyt laskua, varsinkin kun Soneran johtajien optioiden on todettu edesauttaneen umts-riskinottoa. Rahaa on haihtunut ilmaan. Onnekkaat ovat rahastaneet optioilla ja osakemyynneillä, tappiot ovat tulleet piensijoittajien ja konkurssikypsistä yhtiöistä pois potkittujen työntekijöiden maksettaviksi. Sonera-vyyhdessä on monta puolta, jotka kertovat huonosta omistajapolitiikasta ja holtittomuudesta. Jo ensimmäisessä osakemyynnissä johtajille annettiin erioikeuksia osakkeisiin. Soneran johtajat ovat eri vaiheissa kahmineet optioita ja yrittäneet muuttaa kesken kaiken optioehtoja edukseen, kun aikaisemmin myönnetyt optiot olivat menneet pakkasen puolelle.

Arvoisa puhemies! Koska tiedonannon mukaan valtio tullee menettämään umts-lisenssien alaskirjauksen vuoksi tulevien vuosien verotuloja jopa 1,2 miljardia euroa, mikä tietenkin heikentää hyvinvointipalveluiden kehittämistä, oli ministeri Heinosen puuttumattomuus umts-virheinvestointiin tämänkin takia anteeksiantamattoman vastuutonta.

Kirsi Ojansuu /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni talousvaliokunnan mietintö ja siinä olevat johtopäätökset ovat merkittäviä. Talousvaliokunta toteaa muun muassa, että "ministeri Heinosella ei olisi ollut lainsäädännöllistä estettä tuoda umts-huutokauppaan osallistumista - - valtioneuvostoon taikka talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan keskusteltavaksi"; että "oikeuskanslerin oikeudellisesta kannanotosta huolimatta liikenne- ja viestintäministeriön toimien tarkoituksenmukaisuutta voidaan tarkastella kriittisesti". Valiokunnan mielestä "liikenne- ja viestintäministerin noudattama - - tiukka puuttumattomuusperiaate vei pääomistajalta mahdollisuuden toteuttaa tehokasta omistajapolitiikkaa". Edelleen valiokunta katsoo, että "valtionomistajapolitiikka ja -ohjaus ei ole ollut linjakasta".

Sitä vain en ymmärrä, kuinka valiokunta kaiken tämän todettuaan esittää, että hallituksen omistajapolitiikka ja erityisesti Soneran tapaus ansaitsee luottamuksemme. Kun luin mietintöä, niin se vain vahvisti vaikutelmaa, että homma ei todellakaan ollut hoidossa, saati luottamuksen arvoinen. Kuten sanoin debatissa, mielestäni virhe tapahtui ensimmäisen kerran jo vuonna 99, kun valtioneuvosto hyväksyi periaatepäätöksen, jota kukaan ei sisäistänyt tai ottanut vakavasti. Ei ymmärretty, mihin se velvoittaa ja mikä on sen suhde muuhun lainsäädäntöön. Sitäkin peräänkuulutin, että jos liikenneministeriössä nähtiin jo tuolloin, että periaatepäätös ei ole yhteensovitettavissa osakeyhtiölain kanssa, niin miksi ihmeessä ristiriitaa ei tuotu esiin jo silloin ja koetettu tuolloin ratkaista sitä. Oliko toimimattomuudessa kyse ylimielisyydestä vai välinpitämättömyydestä? Tähän ei ministeri Sasi äsken vastannut. Vasta nyt, kaksi vuotta periaatepäätöksen jälkeen, aletaan sen sisällöstä saada edes jonkinlaista selvyyttä.

Valtioneuvoston tiedonannossa todettiin Soneran tehneen liiketoiminnalliset päätökset itsenäisesti valtio-omistajan lupaa kysymättä. Yhtiössä oli ymmärretty, että valtioneuvoston ja eduskunnan hyväksymä kansainvälistymisstrategia olisi sisältänyt myös huutokauppojen hyväksynnän. Tämän suuntaiset tulkinnat kertovat minusta vain alkeellisesta demokratiatajusta. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että talousvaliokunta oikaisee tämän näkemyksen ja toteaa suoraan, niin kuin tänään on moneen kertaan tullut esiin, että "eduskunta ei ole käsitellyt eikä voinut käsitellä Soneran umts-kauppoja yksittäisinä, operatiivisina liiketoimina", ja edelleen, koska umts-kauppoja ei ole voitu käsitellä, ei niille ole myöskään saatu eduskunnan suostumusta, ei edes epäsuorasti.

Ikävää tässä on se, että periaatepäätöstä oli Soneran esitteissä käytetty tavalla, joka oli antanut sijoittajille käsityksen, että valtio todella puuttuisi omistamiensa yhtiöiden merkittäviin ulkomaisiin sijoituksiin. Entä Soneran silloiset hallituksen jäsenet, olisivatko he siunanneet huutokaupan, jos olisivat tienneet, että päinvastoin kuin heille kerrottiin, valtio-omistaja ei ole ottanut kantaa koko umts-kauppoihin?

Arvoisa puhemies! Tänäänkin usein esitetty vaatimus omistajapolitiikan selkiyttämisestä jättää varjoon sen, että joudumme omistajapolitiikkaa selkeyttäessämme tekemään tosiasiassa poliittisia linjavalintoja. Vaadimmeko siis markkinaehtoista omistajapolitiikkaa vai selkeästi poliittista omistajapolitiikkaa? Minusta valtion tulee käyttää valtaansa myös pörssiyhtiöissä, ja siksi olen nykyistä vahvemman poliittisen ohjauksen kannalla.

Pörssiyhtiössä omistajan ääni on luonnollisesti sitä suurempi, mitä suurempi on osakkuus. Eli rautalangasta väännettynä: Jos haluaa vaikuttaa pörssiyhtiön toimintaan, pitää sitä myös omistaa. Tähän nähden ihmettelenkin sitä kollektiivista takinkääntöä, joka tässä salissa on tapahtunut kevään 2000 jälkeen. Kun eduskunta hyväksyi Soneran myyntivaltuudet meitä 20:tä lukuun ottamatta, se ilmaisi samalla halunsa luopua siitä vallankäytöstä, jota yrityksen omistus tuo tullessaan. Nyt reilut kaksi vuotta myöhemmin lähes kaikki edustajat peräävät valtiolta vahvempaa vallankäyttöä ja yhtiön toiminnan valvontaa. Eli ensin vallasta siis halutaan luopua ja sitten ollaan yhdessä kuorossa sitä peräänkuuluttamassa. Takinliepeet heiluvat niin, että puhuri käy. Toivon, ettei tässä ole kyse vain hetkellisestä politikoinnista ja etteivät vaatimukset poliittisesta ohjauksesta haihdu kuin tuhka tuuleen sitten, kun seuraava hallitus linjaa omistajapolitiikkaansa.

Yhdyn vastalauseessa esitettyihin johtopäätöksiin valtion omistajapolitiikasta. Valtio ei toiminut, kuten hyvä ja huolellinen omistaja toimii, eikä noudattanut omaa periaatepäätöstään. Soneraa ei myöskään valvottu tai hoidettu vastuullisesti vaan toteutettiin täydellistä puuttumattomuutta. Vastalauseessa tunnustetaan valtionyhtiöiden tärkeä rooli osana julkista taloutta ja Suomen kansantaloutta ja vaaditaan uudelta hallitukselta luotettavaa ja tehokasta omistajaohjauksen mallia. Minulle valtio-omistajuus ei ole rasite, vaan näen siinä paljon hyviä puolia ja kehittämisen mahdollisuuksia. Luulisi yritykselle olevan eduksi, että sillä on yksi pitkäaikainen ja vakaa omistaja, joka ei käy pörssipeliä omistamillaan osakkeilla. Lisäksi valtio on kiinnostunut yrityksen toiminnasta ja sen toimintaperiaatteista laajemminkin. Sitä kiinnostavat esimerkiksi myös optiojärjestelmien kohtuullisuus tai harjoitettu henkilöstö- ja ympäristöpolitiikka.

Tulen siis huomenna äänestämään hallituksen luottamusta vastaan.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa rouva puhemies! (Ed. Elo: Ei kai Kallio käänny hallitusta vastaan?) — Huomenna sitten nähdään, miten äänestetään.

Sonera on ollut Suomen valtiolle taloudellisesti hyvin tuottoisa, onhan Soneran osakemyynneistä valtio kerännyt noin 6,6 miljardia euroa ja lisäksi koko joukon osinkotuloja. Kun vertaillaan tilannetta kansainvälisesti, Soneran osakkeiden myynti on toiseksi onnistunein Euroopan telekommunikaatiosektorilla. Osakemyynnin tuotto on lähes 1 200 euroa per asukas, ja vain Irlannissa on päästy hieman parempaan tulokseen. Kun yhteenlasketaan myyntitulot sekä jäljellä olevan omistuksen arvo, Suomi ja Sonera ovat edelleen kärkipäässä.

Soneran strategiana on ollut kasvaa kansainvälisesti matkaviestintään tehdyillä sijoituksilla. Niinpä yhtiö haki suurempaa asiakaspohjaa. Samalla yhtiön tavoitteena oli nousta arvoketjussa ylöspäin. Pelkona nimittäin oli, että jättäytyminen kehityksestä rajoittamalla Soneran toimintaedellytyksiä olisi merkinnyt yhtiön kasvuedellytysten rajoittamista ja yhtiön näivettymistä alueellisesti rajoitetuksi operaattoriksi. Niinpä tähän liittyi niin nollavaltuuden hakeminen kuin lähtö umts-investointiinkin. Perusteena oli, että tarvitaan nopeaa päätöksentekorakennetta, riskinoton jatkamista sekä kykyä hyväksyä realisoituvia riskejä, sillä Soneran kehitys korkealle arvostetuksi yhtiöksi merkitsi samalla ensimmäisen valtiolla olevan suuren riskin yhtiön muodostumista.

Tuolloin, kun umts-investointeihin lähdettiin, kansainvälisten sijoittajien piirissä herätti jonkinlaista levottomuutta se, että Sonera havitteli samaan aikaan sekä palveluita että 3G-investointeja. Nähtiin, että Sonera kasvatti riski- ja voittoprofiiliaan investoimalla sekä palveluihin että infrastruktuuriin. Tietysti voidaan kysyä, miten paljon tähän linjaukseen vaikuttivat Soneran kannustinjärjestelmät. Itse uskon, että nämä ohjasivat päätöksentekoa riskejä maksimoivaan suuntaan.

Saksan umts-investointi, josta Soneran hallitus teki päätöksen yksimielisesti, osoittautui varsin pian suureksi virheeksi. Paljoa ei tietenkään lohduta se, että saman virheen tekivät monet muutkin alan yritykset Euroopassa. Nähdäkseni kyse oli tuon ajan ilmapiiristä, uskosta umtsin menetykseen aivan samalla tavalla kuin oli ollut gsm:kin hieman aiemmin. Niinpä tuohon aikaan vallalla olleesta konsensusnäkökulmasta katsoen olisi ollut varsin ristiriitaista, jos Suomen valtio tai jokin muu olisi lähtenyt vastustamaan 3G-investointia.

Jälkiviisaasti voimme tietenkin sanoa, että näin olisi pitänyt tehdä, mutta eipä noita viisaita näkijöitä ollut runsas pari vuotta sitten, ei edes Soneran hallintoneuvostossa, joka varsin läheltä seurasi ja valvoi Soneran hallituksen toimintaa. Mielestäni on nimittäin syytä painottaa sitä, että suorien Soneran ja liikenne- ja viestintäministeriön välisten yhteyksien lisäksi toinen taso valtion omistajavallan käyttämisessä Sonerassa oli hallintoneuvosto aina varsinaiseen yhtiökokoukseen 2001 saakka eli silloin, kun umts-investoinnit tehtiin. (Ed. Elo: Mutta ilman valtaa!) — En sanoisi, että oli ilman valtaa.

Hallintoneuvoston puheenjohtaja osallistui Soneran hallituksen kokouksiin, niihinkin kokouksiin, joissa umts-investointia käsiteltiin. Toisaalta Soneran yhtiöjärjestyksessä oli selkeästi todettu hallintoneuvoston tehtäviksi muun muassa se, että hallintoneuvoston tuli valvoa, että yhtiön asioita hoidetaan terveiden liikeperiaatteiden mukaan ja kannattavuutta silmälläpitäen. Toinen kohta, joka yhtiöjärjestyksessä oli minusta oleellinen, oli se, että hallintoneuvostolla oli mahdollisuus päättää hallitukselle annettavista ohjeista asioissa, jotka ovat laajakantoisia ja periaatteellisesti tärkeitä. — Eli en pitäisi tätä hallintoneuvostoa ollenkaan vallattomana. — Nimenomaan joka tapauksessa hallintoneuvostolla oli valvontatehtävä, ja se useimmilla hallintoneuvostoilla onkin. Vaikka tämä hallintoneuvosto ei valinnut hallitusta ja toimitusjohtajaa, niin valvontavastuustaan se ei mielestäni kuitenkaan pääse.

Toisaalta jos hallintoneuvosto ja hallintoneuvoston puheenjohtaja eivät ole asianmukaisesti hoitaneet valvontatehtäväänsä, eipä tässä asiassa voi liikenne- ja viestintäministeriönkään toimintaa myötäkarvaan silittää. Normaaliin liike-elämään kuuluva aktiivinen omistajaote on puuttunut täysin. On piilouduttu puuttumattomuusperiaatteen taakse. Mielestäni viisas omistaja käy keskusteluja yrityksen hallituksen ja johdon kanssa kaikista yrityksen kannalta merkittävistä linjauksista ja hankkeista. Tässä tapauksessa kommunikaatio valtio-omistajan eli ministeriön ja yhtiön johdon ja hallituksen välillä on toiminut enemmän kuin huonosti.

Mielestäni tästä Sonera-tapauksesta yksi oleellinen opetus on se, että meidän on selkeytettävä valtion omistajapolitiikkaa. Tässä talousvaliokunnan mietinnössä on linjattu siten, että "omistajaohjaus tulee keskittää yhteen ministeriöön tai ministeriöyhteyteen". Näin tehden kyetään uskoakseni lisäämään omistajaohjauksen asiantuntemusta, ja näin on myöskin nykyistä helpompaa eriyttää säätelytehtävät ja omistajahallinto. Itse olisin valmis keskittämään valtion omistajaohjauksen kauppa- ja teollisuusministeriöön, mutta tämä asia jää varmaan seuraavassa hallitusohjelmassa päätettäväksi, mitä tämän asian kanssa tehdään.

Arvoisa rouva puhemies! Mitä tulee vielä siihen, että tälle umts-investoinnille olisi jälkikäteen yritetty hankkia hyväksyntää valtioneuvostossa tai talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa, niin ainakin minut asiantuntijakuuleminen vakuutti siitä, että tällaista ei ole tapahtunut. Tältä osin pidän tätä jälkiepisodia aivan liian suuret mittasuhteet saaneena.

Mika Lintilä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Talousvaliokunta on syksyn aikana käsitellyt hyvin perusteellisesti ja erittäin asiallisesti valtioneuvoston tiedonantoa eduskunnalle valtion omistajapolitiikasta ja Sonerasta. Tässä yhteydessä haluan kiittää kaikkia valiokunnan jäseniä, erityisesti valiokunnan puheenjohtajaa, erittäin hyvästä työskentelystä tämän prosessin aikana.

Perusteellisuus tässä käsittelyssä onkin ollut tarpeen, sillä puhutaanhan, kuten täällä on tuotu esille, Soneran umts-investoinnissa Suomen taloushistorian suurimmasta yksittäisestä virheinvestoinnista. Vaikka kyse onkin Soneran operatiivisen johdon tekemästä päätöksestä, on syytä selvittää, mikä on ollut pääomistajan eli Suomen valtion rooli ja sen edustajan, valtioneuvoston kautta liikenne- ja viestintäministeriön, vastuu tämän prosessin yhteydessä.

Varsin selkeästi voidaan todeta, että vastuuministeriönä toiminut liikenne- ja viestintäministeriö ei toiminut tavalla, joka olisi parhaiten hoitanut ja turvannut pääomistajan asemaa. Syytä tähän voidaan hakea sekä ministeriön virkamiesten toiminnasta, joka oli suhteessa pääomistajaan puutteellista, kuten myös vastuullisen ministerin ratkaisusta olla tuomatta asiaa virallisesti normaalin käytännön mukaisesti talouspoliittisen ministerivaliokunnan hyväksyttäväksi valtioneuvoston oman periaatepäätöksen mukaisesti. Liikenne- ja viestintäministeriön käyttämä puuttumattomuuden jatkumoperiaate ja sisäpiiriläiseksi tulemisen esto ovat varsin ontuvia selityksiä piittaamattomuuteen valtioneuvoston oman päätöksen noudattamisesta.

Valiokunnassa tuli myös esille, että olisi ollut tapoja, joilla käydä keskustelua Soneran hallituksen ja pääomistajan välillä rikkomatta sisäpiirisäännöksiä. Näitä tapoja ei käytetty, vaan ratkaisu toimintatavasta muodostui akselilla Haapasalo—Alestalo—Heinonen. Tästä osaltaan oli seurauksena oman periaatepäätöksen rikkominen.

Ihmetystä herättää myös ministeri Siimeksen käytös prosessin aikana. Ilmoituksessaan oikeuskanslerille Siimes puhuu jo tehdyn investoinnin jälkikäteisarvioinnista. Myöhemmin 22.10. hän kirjansa julkistamistilaisuudessa käyttää termiä "siunausyrityksiä". Mielestäni on täysin eri asia, puhutaanko jälkikäteisarvioinnista vai jälkikäteissiunauksesta.

25.10. ministeri Siimes totesi valiokunnan kuulemisessa, että liikenneministeriön toimille haettiin hyväksyntää talouspoliittisen ministerivaliokunnan jälkeisessä keskustelussa, johon osallistuivat vain ministeriryhmien puheenjohtajat. Ministeri Siimeksen mukaan hyväksyntää haki ministeri Heinonen pääministeri Lipposen aktiivisesti tukemana.

Ministeri Niinistön ilmaukset asian viemisestä talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan eivät aiheuttaneet toimenpiteitä, vaikka nyt jälkikäteen voimme todeta, että ministeri Niinistön esittämä tapa olisi ollut oikea tapa asioiden käsittelyyn.

Arvoisa rouva puhemies! Kuten eräissä puheenvuoroissa on tullut esille, Sonerassa toimi myös hallintoneuvosto, jonka tehtäväksi oli lueteltu vain lain vaatimat minimitehtävät. Hallintoneuvostolla oli mahdollisuus antaa ohjeita hallitukselle, (Ed. Kuosmanen: Miksei antanut?) mutta mielestäni on perusteltua kysyä, olisiko yksittäisellä, varsin pinnallisesti asiaa tuntevalla poliitikolla riittävä substanssi ja asiantuntemus sanoa asiaan hyvin perehtyneelle hallitukselle selkeästi hallituksen vastainen kanta tai ohje. (Ed. Kallio: Olisi pitänyt viedä asia kokoukseen!)

Valtion omistajapolitiikan osalta on selkeästi tullut ilmi tarve sen selkeyttämiseen ja ajantasaistamiseen. Valtionyhtiöillä tulee myös jatkossa olemaan merkittävä tehtävä Suomen kansantaloudessa, mutta muuttuneet olosuhteet ovat useissa tapauksissa ajaneet ohi vanhentuneen ohjeistuksen. Nykyinen hyvin häilyvä valtionyhtiöpolitiikka ja sen ohjeistus eivät vastaa ajan tarpeita, kuten Soneran tapauksessakin voimme todeta.

Selkeyttämisen perustekijöitä on määritellä se, missä yhtiössä valtio on mukana lähinnä sijoittajaroolissa ja millä yhtiöllä on turvallisuus-, varmuus- ynnä muu merkittävä luonne valtion kannalta katsottuna. Olennaista tulee olemaan myös valtionyhtiöpolitiikan keskittäminen.

Vaikka tarkoitus ei ole varsinaisesti tarkastella Soneran operatiivista toimintaa, on pakko todeta, että Soneraa ja sen viime vuosien ratkaisuja tarkastellessa ei voi olla huomaamatta yhtiön sisäistä turbulenssia, joka siellä on vallinnut. Yhtiössä on tapahtunut kahden vuoden aikana neljä suurta organisaatiomuutosta, ja käsitys, mikä talon sisäisestä hallinnollisesta tilanteesta muodostuu, on kuva varsin tempoilevasta ja ennakolta arvaamattomasta johtamisesta. (Ed. Kuosmanen: Organisaatio on aina käymistilassa!) Kun tähän lisätään julkisuudesta tulleet paineet esimerkiksi surullisen kuuluisien optiosekoilujen muodossa, saadaan kuva siitä, missä ympäristössä Sonerassa työskenneltiin. Tähän nähden toivon hartaasti, että Sonerassa ei tulisi uusia konflikteja, vaan Sonera voisi keskittyä varsinaiseen tehtäväänsä. Sonera on hyvä yhtiö, mutta se tarvitsee työrauhaa, jota se ei toivottavasti omilla toimillaankaan riko.

Jyri  Häkämies  /kok:

Arvoisa puhemies! Eduskunnan kannalta keskeinen Soneraan liittyvä käsittely ajoittuu loppukevääseen 2000, jolloin käsittelimme sekä Soneran kansainvälistymisstrategiaa että tavoitetta alentaa valtion omistusosuus nollaan. On syytä alleviivata, niin kuin täällä on useassa yhteydessä todettu, ettei eduskunta käsitellessään Soneran kansainvälistymisstrategiaa ottanut kantaa tuleviin umts-kauppoihin. Ne eivät sisältyneet silloiseen hallituksen esitykseen, joten kun lupaa ei kysytty, ei sitä näin muodoin myöskään saatu.

Loppukeväällä 2000 ilmapiiri Suomessa ja yleisemminkin Euroopassa oli kovin optimistinen. Aika tavalla yleisesti nähtiin, että siirtyminen matkapuhelinten kolmanteen sukupolveen on elinehto, ja vertailuna käytettiin siirtymistä nmt:stä gsm:ään: ne operaattorit, jotka eivät näin tehneet, kuihtuivat pois.

Umts-huutokauppoja käsiteltiin laajasti eri tiedotusvälineissä tuon kevään ja kesän aikana. Myös Soneran vetäytyminen Ison-Britannian huutokaupasta oli hyvin tiedossa. Tuota vetäytymistä seurasi Soneran ilmoitus mukanaolosta muissa tulevissa huutokaupoissa.

Silloinen valtion omistajapolitiikka ja Sonera erityisesti saivat kiitosta eduskunnalta. Kritiikkiä, jos sitä oli, kohdistettiin lähinnä siihen, että Sonerasta saadut tulot, noin 40 miljardia markkaa, käytettiin yksinomaan velan lyhennyksiin. Jälkiviisaasti voidaan sanoa, että oli onni, että tuon tavoitteen osalta hallitus ja erityisesti ministeri Niinistö pitivät kylmän päänsä ja velkaa tuolloin lyhennettiin.

Vastalauseen ja yleensäkin Sonera-kritiikin kärjet kohdistuvat siihen, mihin laskelmiin umts-investointi erityisesti Saksan osalta perustui, miksi valtio ei noudattanut tekemäänsä valtion omistajapolitiikan periaatepäätöstä, miksi omistajapolitiikkaa hoitanut liikenne- ja viestintäministeriö toteutti niin tiukkaa puuttumattomuuslinjaa sekä kuka on vastuussa tehdystä virheinvestoinnista.

Talousvaliokunta kuuli lukuisan joukon asiantuntijoita, joilta haettiin vastausta umts-investoinnin takana olleeseen ajatteluun niin kassavirtalaskelmien kuin teknologian osalta. Näin jälkikäteen on selvää, että käsitys umts-teknologian etenemisestä oli tuolloin ylioptimistinen. Tähän olivat osasyyllisiä myös laitevalmistajat.

Yleensä umts-investoinnit ja erityisesti Soneran Saksan umts-investointi eivät pohjanneet tuleviin liikevaihtoihin, vaan lähtökohtana oli realisoida omistusta muissa yhtiöissä ja maksaa investointi omaisuusarvolla. Soneran kansainväliset omistukset olivat tuolloin kolminkertaiset umts-investointiin nähden ja lupainvestointi 11 prosenttia koko Soneran tuolloisesta arvosta. Kun toimiala suli alta, myös investoinnin pohjana olleet laskelmat pettivät tunnetulla tavalla. On hyvä muistaa, niin kuin täällä on myöskin todettu, että vastaavat virhearvioinnit tehtiin myös monissa muissa eurooppalaisissa operaattoriyhtiöissä.

Valtioneuvoston periaatepäätöksen noudattamista on arvioitu eri yhteyksissä. Erityisesti sen yhteyttä liikenne- ja viestintäministeriön Soneran osalta toteutettuun puuttumattomuuslinjaan on arvosteltu. Talousvaliokunta toteaa mietinnössään, ettei ministeriöllä olisi ollut estettä tuoda asiaa valtioneuvoston käsittelyyn yleisen tiedon pohjalta.

Liikenne- ja viestintäministeriö noudatti tiukkaa puuttumattomuuspolitiikkaa, joka vahvalta osaltaan perustui Soneran listautumisten yhteydessä sijoittajille annettuun lupaukseen. Sijoittajat näkivät listautumisten yhteydessä nimenomaan valtion puuttumisen päätöksentekoon riskinä. Kun lupaus puuttumattomuudesta päätöksentekoon annettiin, sitä myös noudatettiin. Omistajavaltaansa valtio-omistaja ilmoitti toteuttavansa strategian hyväksymisen ja yhtiökokousten kautta. Näin myös myöhemmin tehtiin, kun käytännössä koko Soneran hallitus vaihdettiin.

Puuttumattomuutta tuki tarve välttää sisäpiirisäännökset. Jos ministeriö olisi vienyt umts-päätöksen käsiteltäväksi esimerkiksi talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan, olisi asetuttu alttiiksi sijoittajien korvauskanteille. Tällöin ei myöskään olisi voitu toteuttaa kahta markkinaoperaatiota vuosina 99 ja 2000, joiden tuotto valtiolle oli yli 30 miljardia markkaa.

Näin jälkikäteen totta kai tehty umts-päätös on ollut massiivinen virhe. Virheen teki Soneran hallitus ja yksin se. Tähän johtopäätökseen päätyi myös oikeuskansleri omassa selvityksessään. Samaan virheeseen sortuivat kutakuinkin kaikki operaattorit. Ei myöskään EU:n tasolla pystytty Lissabonin hengessä, vaikka meillä tarmokas komissaari onkin, näitä eurooppalaisia huutokauppoja estämään, kun suuret jäsenmaat halusivat lupansa rahastaa.

Kun tehdään virheitä, on niistä myös otettava opiksi. Tässä yhteydessä on tehtävä johtopäätöksiä tulevaa ajatellen siitä, miten valtion omistajapolitiikkaa olisi organisoitava niin, että veronmaksajien etu toteutuu ja valtion omistamien yhtiöiden omistajapolitiikkaa voidaan toteuttaa tavalla, että omistajapolitiikka on aktiivista ja omistusten arvo kehittyy.

Talousvaliokunnan mietinnössä todetaan, että jatkossa valtion omistamien sijoittajaintressin omaavien yhtiöiden hoito on keskitettävä ja erotettava markkinoiden säätely ja omistajapolitiikka. Tähän myös liikennevaliokunta lausunnossaan viittasi. Käytännössä tämä mielestäni tarkoittaa sitä, että pelkkä palomuurin rakentaminen ministeriön sisälle näiden kahden toiminnon, siis säätelyn ja omistajapolitiikan, välille ei ole riittävä, vaan erottamisen tulee olla aitoa ja läpinäkyvää. Jatkossakin markkinasäätely kuuluu substanssiministeriölle, kuten esimerkiksi kauppa- ja teollisuusministeriölle ja liikenne- ja viestintäministeriölle, mutta omistajapolitiikka ei.

Arvoisa puhemies! Omistajapolitiikka on muotoiltava niin, että muodostetaan markkinasäätelystä irrallaan oleva salkunhoitoyksikkö esimerkiksi Valtiokonttoriin tai Valtion eläkerahaston yhteyteen. Tähän yksikköön on koottava omistajapolitiikan osaaminen ja sitä on tarvittaessa vahvistettava. Myöskään yhtiöiden hallitusten jäsenten asiantuntemusta ja osaamista ei voi ylikorostaa. Salkunhoidon periaatteet ja yhtiöiden rakennejärjestelyt käsiteltäisiin valtioneuvostossa, millä varmistettaisiin loppukädessä poliittinen vastuu. Nämä järjestelyt on tehtävä heti ensi vaalikauden alussa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti haluaisin muutaman asian todeta.

Ministeri Kimmo Sasi, joka ansiokkaasti on edelleen täällä paikalla, huomautti aikaisemmin tänään, että 2—2,5 vuotta on nyt tämä asia ollut esillä ja jos ei olisi ollut kysymyksessä näin suurelta osin valtion omistama yritys, näin ei olisi tapahtunut, vaan tämä vaihe olisi jo jäänyt taakse. Kuitenkin joka puolelta on todettu tänään tästä salista, että valtio pystyy olemaan myöskin pörssissä noteerattujen yritysten omistajana, se ei ole mahdotonta, huomasin, että myöskin ministeri itse totesi, että näin on. On toki erittäin tärkeätä ja arvokasta selvittää hallituksen, asianomaisen ministerin, talouspoliittisen ministerivaliokunnan ja myöskin eduskunnan toimien uskottavuus tässä asiassa. Kun puhumme hämmentäjistä — sitä sanaahan on tänään käytetty myös — niin onhan niitä toki paljon muultakin taholta esiintynyt kuin mainituilta ikään kuin valtion toimijoiden taholta.

Lopuksi, arvoisa rouva puhemies: Tietysti tämä Soneran romahdus ja se, että se ei ole ollut vain suomalainen vaan eurooppalainen ja myös maailmanlaajuinen, kun puhumme USA:n 90-luvun kokemuksista, kertoo ja osoittaa sen, että todella sokea luottamus markkinoihin ja niiden automaattisesti oikean ratkaisun löytävään kykyyn ei voi olla eikä ole perusteltua, vaan tarvitaan edelleenkin säätelyä ja kritiikkiä näissä asioissa.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen osallistunut tähän Sonera-keskusteluun ehkä vähän liikaakin sinä aikana, kun se akvarelli on ollut. Nyt ajattelin vain keskittyä arvioimaan tätä mietintöä ja sen mukanaan tuomaa tilannetta.

Arvoisa puhemies! Kun liikennevaliokunta käsitteli omaa lausuntoaan, niin oli merkillepantavaa se alttius, millä liikenne- ja viestintäministeriö ja muut ministeriöt tuottivat aineistoa tämän keskustelun pohjaksi. Muun muassa hyvin halukkaasti tuotiin meidän arvioitavaksemme pörssitiedotteista koottu iso nivaska asiakirjoja. Tämä on hyvin mielenkiintoinen asia eräässä suhteessa, nimittäin siinä suhteessa, että aivan samalla tavalla tuo sama apparaatti, joka tuotti tätä pörssitiedotemateriaalia sitä koostaen, olisi voinut myöskin tuottaa valtioneuvoston käsittelyasiakirjakoosteen niin, että olisi käyty kaikki mahdollinen läpi, mitä valtioneuvostossa asian tiimoilta on päätetty ja julki tuotu.

Arvoisa puhemies! Sehän olisi ollut erinomaisen ohut asiakirja. Se olisi lähinnä ollut juuri se asiakirja, josta täällä on tänä päivänä keskusteltu enemmän kuin juuri mistään muusta, siis toisin sanoen Valtioneuvoston viikko 36/2001 -julkaisu, jossa on talouspoliittista ministerivaliokuntaa koskeva selostus päivämäärältä 4.9.2001. Se on täällä todettu jo pöytäkirjaan moneen kertaan, en toista sitä uudestaan. Siis tässä on nyt juuri se, että kun on noudatettu tämmöistä ehdotonta puuttumattomuuspolitiikkaa silloisen liikenne- ja viestintäministerin toimesta, niin sillä tavalla on yleensä sokeuduttu sille, että asiaa sitten kuitenkin on jollakin tavalla käsitelty, ja niin kuin silloinen ministeri Soininvaara täällä vastauspuheenvuorossaan totesi, kyllä se umtskin siellä ministerivaliokunnan keskusteluissa vilahti.

Sitten, arvoisa puhemies, tästä mietinnöstä. Tämä on erittäin mielenkiintoinen opinnäyteasiakirjakasa. Veikkaisin, että tästä ketterät professorit keksivät antaa graduaihetta jo ensi viikolla, nimittäin tästä saa oikein hyvän gradun noin kättelyssä. Sieltä nimittäin paljastuu, että tämä varsinainen mietintöteksti käsittelee, kun jätetään siitä pois tämä puuttuva selostus kokouksesta 4.9.2001, erittäin tasapuolisesti kaikkia näitä asioita. Se on sitä paitsi kirjallisesti erittäin hyvin kasattu, siis se on nautittavaa luettavaa kirjallisesti. Siinä on yksi mielenkiintoinen yksityiskohta. Siinä käsitellään hallintoneuvoston puheenjohtajan roolia Soneran sisäisessä päätöksenteossa aivan niin kuin itsekin jo lähetekeskustelussa syyskuun alussa sen kuvasin ja olen sen jälkeen sen useissa kirjoituksissa todennut, tismalleen oikeastaan samoilla sanoilla, mutta sitä osiota ei ole viety johtopäätöksiin.

Seuraava asiakirja on keskustapuolueen jättämä vastalause, jossa tästä asiasta ei puhuta yhtään mitään. On otettu asenne "hyökkäys on paras puolustus", ja kaikki tykitys kohdistuu valtioneuvostoon ja sen jäseniin, erikoisesti jäseneen Olli-Pekka Heinonen. Toisin sanoen marxilaisen lehdistöteorian mukaan vaietaan siitä, mikä on ideologialle vierasta.

Sitten on kristillisdemokraattien vastalause, joka on aivan samalla tavalla rakennettu kuin varsinainen mietintö, mutta jossa johtopäätöksiin on otettu hallintoneuvoston puheenjohtajan rooli ja viety se myöskin jo sitten ponsiehdotukseenkin.

Siis toisin sanoen tässä näkyy se poliittinen kenttä, millä tavalla poliittinen dynamiikka toimii tällaisessa kansanedustuslaitoksessa silloin, kun luodaan poliittista todellisuutta. Tästä saa aivan loistavan gradun, ja se joka sattui kuulemaan, jos graduaihe puuttuu, sai tämän vinkin ilmaiseksi, ei tästä tarvitse maksaa mitään.

Liikennevaliokunta käsitteli tätä asiaa, niin kuin määrätty oli, ja lausunnossa tuodaan esille se mahdollisuus, että jos kävisi oikein huonosti, niin tässä kansallisessa kiinteän televerkon asiassa saatettaisiin joutua palaamaan alkuruutuun takaisin, mikä tarkoittaa silloin sitä, että meille ilmoitetun mukaisesti valmius sellaiseenkin vaihtoehtoon markkinatalousjärjestelmillä Suomessa on. Jotenka asiat on sillä tavalla peruspalvelun puolella turvattu.

Sitten mikä koskee tätä valtionyhtiöitten tulevaa omistajaohjausta, niin kuin ed. Häkämies täällä lausuntoamme siteeraten totesi, säätely ja omistajapolitiikka on laitettava erilleen ja on parasta keskittää nämä omistajaohjausasiat yhteen ainoaan yksikköön tulevaisuudessa, joka voi olla vaikka valtiovarainministeriön yhteydessä.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Haluan myös omasta puolestani antaa tunnustuksen talousvaliokunnan mietinnölle ja erityisesti sille esittelylle, jonka puheenjohtaja Leena Luhtanen tämän keskustelun alussa suoritti. Tässä omassa puheenvuorossani haluan keskittyä lähinnä siihen, mikä oli eri organisaatioiden rooli tässä yhteydessä.

Ensin lähden liikkeelle eduskunnasta. Niin kuin täällä on jo moneen kertaan todettu, valtiovarainvaliokunnan mietintö on se pohja, jossa todetaan, ettei eduskunta ole mitään lupaa antanut, ei edes peiteltyä lupaa, ja minusta tämä käsitys on täällä tullut varsin yksiselitteisesti myöskin hyväksytyksi.

Mitä sitten tulee hallintoneuvostoon, niin sen roolista on täällä ehkä vähän erilaisia käsityksiä. Henkilökohtaisesti eräässä lehtihaastattelussa totesin, että Soneran hallintoneuvostosta oli jo tehty jonkinlainen eunukki, koska valta oli viety pois. Se ei nimennyt hallitusta eikä toimitusjohtajaa, ja vaikka sillä oli tämä valvontavelvollisuus, niin voi olla, että toimitusjohtaja, joka oli hallituksen valitsema, ei ottanut ehkä hallintoneuvostoa niin täydestä kuin olisi ollut aiheellista ottaa, ainakin minun mielestäni.

Kun täällä ed. Lintilä yritti jotenkin todistella, että ed. Saapungilla aivan luonnollisesti oli vähän vähemmän tietoa kuin hallituksen jäsenillä, niin tätä on aika vaikea ymmärtää. Minun mielestäni ed. Saapungilla oli täydet edellytykset kaikkien tietojen saamiseen, ja uskon, että ed. Saapunki aivan tervejärkisenä kansanedustajana myöskin nämä tiedot olisi pystynyt omaksumaan.

Mitä tulee Soneran hallituksen rooliin, niin siihen haluan tässä erityisesti nyt puuttua. Me keskustelimme jo äskeisessä debatissa siitä, mikä on hallituksen rooli. Ensinnäkin valtioneuvoston periaatepäätöksessä todetaan, että hallituksella on erittäin tärkeä rooli ja hallitus pääsääntöisesti valitaan yhtiön ulkopuolisista asiantuntijoista. Tämä on mielenkiintoinen: pääsääntöisesti yhtiön ulkopuolisista asiantuntijoista. Tässä minun mielestäni eduskunta voisi tehdä ja valiokuntakin olisi voinut ehkä tehdä sen johtopäätöksen, mutta teen sen nyt itse, ettei välttämättä ministeriö ole onnistunut kyllä hallituksen valinnassa. Kun ed. Luhtanen aivan oikein totesi, mikä on tämä täysi vastuu Soneran hallituksella, niin se oli se, että kaikki edellisen hallituksen jäsenet vaihdettiin, jotka tämän umts-luvan olivat hankkimassa, yhtä lukuun ottamatta. Mutta, niin kuin aikaisemmin totesin, minun mielestäni se ei ole kovin suuri rangaistus. Kysymys ei ollut siis taloudellisista sanktioista eikä poliittisesta vastuusta, joka saattaa realisoitua esimerkiksi meidän kohdallamme aina vaaleissa.

Jos ajatellaan esimerkiksi Markku Talosen roolia, muistan hyvin sen, että kun hän tuli Soneran hallituksen puheenjohtajaksi, hän suorastaan ylpeili julkisuudessa, että hän ei ole koskaan käyttänyt sähköpostia. Vaikka hän diplomi-insinöörin koulutuksen omasikin, hänellä ei ollut tällaisia valmiuksia. En tiedä, oliko sillä mitään tekemistä sitten tämän umts-luvan kanssa ja sen päätöksenteon kanssa, mutta joka tapauksessa haluan korostaa sitä, etten ole täysin vakuuttunut siitä, että Soneran hallituksen jäsenten valinnoissa on onnistuttu. Myöskin olen kuullut paljon kehuttavan nykyisen hallituksen puheenjohtaja Tapio Hintikkaa. Itse kyllä ensimmäisenä havaitsin Hintikassa sellaisen politiikan vastaisuuden. Hän sanoi, että poliitikot kaikista elimistä pois, missä vain Sonera toimii ja missä hän toimii. En tiedä, mikä on sitten Tapio Hintikan näkemys poliitikoista.

Nyt esimerkiksi tässä viime vaiheessa, viime viikolla, ministeri Sasi lehtitietojen mukaan joutui ainakin kymmeniä tunteja, taisi jossakin olla satoja tunteja, toimimaan sen takia, että Tapio Hintikka oli mennyt sopimaan sellaista Soneran hallituksen jäsenten nimissä, mitä hänellä ei olisi ollut oikeutta sopia. Voi kyllä kysyä, miten Soneran hallituksen nykyisen puheenjohtajan valinnassa on onnistuttu. En minä epäile, hänellä on myös diplomi-insinöörin koulutus ja muuta, mutta rupean vain epäilemään sitä, onko diplomi-insinöörin koulutus yksin se, joka antaa pätevyyden tällaisen firman hallituksen johtamiseen tai firman hallituksen jäsenyyteen. Onhan siellä tietysti muitakin kuin diplomi-insinöörejä.

Puhemies! Jo aikaisemmin puutuin tähän täyteen vastuuseen enkä siitä halua nyt enempää sanoa. Sanon vain sen, että täysi vastuu minun mielestäni olisi joko taloudellista vastuuta tai poliittista vastuuta tai molempia yhdessä. Kyllä kai Suomen kansalle on tullut se käsitys, että nyt Soneran hallitus tässä on tehnyt valtavan möhläyksen mutta että kansa sitten kuitenkin tämän lystin kustantaa, niin kuin totesin täällä aikaisemmin.

Puhemies! Kuitenkin tätä vakavampi kysymys on se, miten valtio edustautuu sitten varsinkin niissä yhtiöissä, joissa valtiolla on osake-enemmistö, ja muutenkin. Kun nyt sitten valiokunnan mietinnössä niin kuin oikeuskanslerinkin mietinnössä todetaan, että virkamiesten rooli on ongelmallinen, niin mietin vain sitä, niinkö nyt sitten tulevaisuudessakin tulee käymään, että valtiota edustavat yksityisen liike-elämän niin sanotut asiantuntijat, joilla ei ole minkäänlaista vastuuta, ei taloudellista vastuuta muuta kuin muodollisesti, ei poliittista vastuuta. Kuka edustaa Suomen valtiota, pääomistajaa? Minusta tämä on suuren luokan kysymys, jota ei ole pohdittu. Minusta se ehdottomasti vaatii pohtimista, se vaatii pohtimista myös täällä eduskunnassa. Ei tällainen tilanne voi jatkua. Me kansanedustajat aivan varmasti muuten vielä maaliskuun vaaleissa, me, jotka olemme ehdolla, tulemme vastaamaan kymmeniä kertoja kysymykseen, miten Sonerassa pääsi tapahtumaan näin. Meillä ei kuitenkaan ole ollut mitään sanomista siihen, mitä Soneran hallitus on tehnyt, ja tulevaisuudessa näyttää siltä, ettei edes virkamiestason edustusta valtio voi sinne asettaa. Kyllä tämä vaatii jonkinlaisen ratkaisun, ja se vaatii minun mielestäni myöskin ministeriöltä ja ministeriltä miettimistä.

Puhemies! Lopuksi haluan ihan muutaman sanan sanoa riskeistä, joista pyysin jo valiokunnan puheenjohtajaa Leena Luhtasta jotain aikaisemmin sanomaan. Riskithän ovat todella olleet suuret. Kaksi ja puolikertainen oli umts-lisenssin hinta verrattuna Soneran silloiseen liikevaihtoon, ja täällä on todettu Deutsche Telekomin osuus, jonka umts-luvan hinta oli 20 prosenttia heidän liikevaihdostaan. Miten nämä riskiarviot oli tehty, ja minkälaisia ne olivat? Siitä haluaisin kuulla myöskin talousvaliokunnan perehtymisen: Miten talousvaliokunta perehtyi näihin riskiarvioihin? Oliko talousvaliokunnalla todella kaikki tiedot käytettävissään siitä, miten tämä päätös sitten syntyi?

Puhemies! Ihan lopuksi vielä ministeri Heinosen roolista. (Puhemies koputtaa) Se on moneen kertaan täällä todettu. Sanon vain oman mielipiteeni siitä: minun mielestäni Olli-Pekka Heinonen on erinomainen, lahjakas nuori mies, mutta hän pääsi ja joutui liian nuorena myöskin liian vaikutusvaltaisiin ja liian vaativiin tehtäviin, (Puhemies koputtaa) ja tämä omalta osaltaan oli vaikuttamassa siihen, että hänen arviointikykynsä pääsi pettämään.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Soneran toimintaa Saksan umts-huutokauppoihin liittyen ja valtion omistajapolitiikkaa on alkusyksystä lähtien selvitetty mielestäni hyvin perusteellisesti. Valtioneuvosto antoi syyskuun alussa tiedonannon eduskunnalle ja oikeuskansleri selvityksensä lokakuun alussa. Myös liikenne- ja viestintäministeriö on omalta osaltaan selvittänyt asiaa, ja nyt meillä on talousvaliokunnan mietintö tänä päivänä keskustelussa. Valiokunta käsittelyssään kuuli hyvin laajasti muun muassa useita ministereitä, virkamiehiä ja Soneran entistä ja nykyistä johtoa. Mielestäni tehdyt selvitykset ovat riittävän kattavia ja siten tapahtumien kulku ja vastuusuhteet on saatu hyvin selville. Tässä tilanteessa toivoa sopii, että tämän keskustelun jälkeen soneralaiset saisivat työrauhan ja yhtiö voisi keskittyä omaan tekemiseensä, sanoisiko, olennaiseen.

Jälkikäteen arvioituna Soneran osallistuminen Saksan umts-huutokauppoihin on osoittautunut virheeksi, niin kuin on moneen kertaan monessa yhteydessä todettu. Soneran päätökset perustuivat senhetkiseen talous- ja markkinatilanteeseen. Silloin oltiin varsin yksimielisiä siitä, että umts-kauppoihin osallistuminen oli oikein ja kannatettavaa. Samaan johtopäätökseenhän tulivat hyvin monet operaattorit eri puolilla Eurooppaa.

Valiokunta toteaa, että hallituksella ei ollut mahdollisuutta käsitellä Soneran umts-kauppoja, koska liikenne- ja viestintäministeriö noudatti niin sanottua puuttumattomuusperiaatetta. Varmasti juridisesti näin olikin, mutta kaikki me silloin pystyimme seuraamaan reaaliajassa Saksan umts-huutokauppoja. Jos hallituksella tai jollakulla yksittäisellä ministerillä olisi ollut halua puuttua Soneran toimintaan Saksan huutokaupassa tai ottaa se esille, tosiasiallisesti siihen olisi ollut kyllä mahdollisuudet monellakin lailla. Toisaalta en usko, että päätös olisi toiseksi muuttunut, vaikka sitä olisi käsitelty virallisesti tai epävirallisesti hallituksessa tai muissa omistajapiireissä. Parasta tietenkin olisi ollut, että kaikki EU-maat olisivat noudattaneet Suomen hallituksen esimerkkiä eivätkä olisi käynnistäneet huutokauppoja ollenkaan.

Arvoisa puhemies! Mielestäni katse on kuitenkin suunnattava nyt tulevaisuuteen ja virhearvioinnista ja -arvoista on opittava. Meidän on mietittävä valtion nykyistä omistajapolitiikkaa ja sen toimivuutta kokonaisuudessaan, kehitettävä sitä pikaisesti niin, että se vastaa myös tulevaisuuden tarpeita.

Valtion omistajapolitiikkaa ohjaa kolme vuotta vanha periaatepäätös. Valtionyhtiöiden ja osakkuusyhtiöiden periaatepäätöksessä yhtiöt on luokiteltu kolmeen eri luokkaan. Julkisen palvelun tehtäviä hoitavat yhtiöt säilyvät aina periaatepäätöksen mukaisesti valtion omistuksessa. Yhtiössä, jossa valtiolla on pääasiassa vain sijoittajaintressi, kuten Sonerassa, tulee mielestäni valtiolla olla mahdollisuus luopua omistuksestaan vaikka kokonaan. Eduskunta onkin jo Soneran kohdalla tämän suostumuksen antanut. Näissä yhtiöissä valtio on yksi osakkeenomistaja muiden osakkeenomistajien joukossa, eikä se siinä roolissa voi eikä sen tule mitenkään osallistua operatiiviseen johtamiseen. Tätä käytäntöä liikenne- ja viestintäministeriö on noudattanut Soneran suhteen usean vuoden ajan noudattaen näin osakeyhtiölain ja pörssisääntöjen kirjainta ja henkeä.

Useat eri ministeriöt hoitavat nykyisen käytännön mukaisesti valtion omistuksia. Eri ministeriöiden käytännöt ovat erilaisia. Lisäksi ministeriöille on muodostunut kaksoisrooli: ministeriöt ovat omistajan edustajia, kun sama ministeriö voi myös olla yhtiöiden toimialan säätelijä. Virkamiesten osallistuminen valtionyhtiöiden hallitusten toimintaan ei myöskään ole ongelmaton mahdollisten ristikkäisten intressien vuoksi.

Arvoisa puhemies! Mielestäni tärkeää on, että valtion omistajapolitiikasta kehitetään mahdollisimman selkeä ja avoin sekä luotettava järjestelmä, joka turvaa valtion hallussa olevan kansallisomaisuuden arvon ja pyrkii hankkimaan sille mahdollisimman hyvän tuoton. Tämän on oltava uudistuksen perimmäinen tavoite sekä yksittäisen kansalaisen että koko yhteiskunnan näkökulmasta. Organisatorisesti tämä tarkoittaa, että kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi omistajaohjaus pitää keskittää.

Hallitus onkin ehdottanut, että kaikkien kilpailluilla markkinoilla toimivien yhtiöiden osakkeiden hallinnointi siirretään yhteen yksikköön. Talousvaliokunta ehdottaa mietinnössään samaa. Tähän valiokunnan kannanottoon on helppo yhtyä. Ongelmana on, miten sitten yksiselitteisesti määritellään, mitkä yhtiöistä todella toimivat markkinaehtoisesti ja mitkä taas hoitavat yhteiskunnallista erityistehtävää. Yksityiskohtien ongelmallisuudesta huolimatta hallituksen ehdottama perusratkaisu on oikean suuntainen. Ehdotuksen mukaan valtion erityistehtäviä hoitavan yhtiön hallinto jää kyseiselle ministeriölle ja markkinaehtoisesti toimivien yhtiöiden osakkeita hoidetaan keskitetysti yhdestä paikasta. Tämä on hyvä lähtökohta kehitykselle tästä eteenpäin.

Mielestäni nyt on syytä perusteellisesti miettiä uuden yksikön rakennetta ja niitä päämääriä, joita sen pitää pystyä toteuttamaan. Tärkeintä on varmistaa korkeatasoinen erityisalojen asiantuntemus sekä tiivis yhteistyö eri osapuolten kesken, niin että tulkinnanvaraisuuksilta jatkossa vältytään.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Sonera-kriisi on häpeätahra, joka jää Suomen taloushistoriaan. Se on tahra suurten taloudellisten tappioiden vuoksi, jotka kaatuivat veronmaksajien maksettavaksi, mutta se on tahra myös sen osalta, miten asioita hoidettiin. Eduskunta ohitettiin ja ministeritasolla tehtiin virheitä. Kokoomuksen silloisen liikenneministerin Olli-Pekka Heinosen virheitä ei voi mitenkään puolustella. Kuitenkin Heinonen pääsi kuin koira veräjästä, ja palkinnoksi hänelle pedattiin hyvä eläkevirka.

Ministeri Heinosella ei olisi ollut mitään estettä tuoda asiaa talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan, mutta sitä ei koskaan sinne tuotu. Tuloksena salailusta oli Suomen historian kallein virhe. Hallituksessa ja hallintoneuvostossa oli edustajia, esimerkiksi Joronen ja Lindfors, jotka varoittelivat umts-kaupoista, mutta heitä ei uskottu. (Ed. Nepponen: Jälkikäteen!) Lopulta hallintoneuvosto lakkautettiin. Puolueista kokoomus ei kuitenkaan ole yksin syyllinen. Keskusta on ainoa puolue, jolla oli oma mies Soneran hallituksessa. Katseet kohdistuvat vahvasti myös keskustan suuntaan.

Soneran kansainvälistymisestä ja riskinotosta äänestettiin eduskunnassa. Jos kepu ja kokoomus olisivat silloin tulleet vasemmistoliiton linjoille, suurilta tappioilta ja virheiltä olisi voitu välttyä. Keskustan ja kristillisdemokraattien vastalauseet ovat jälkiviisautta. Olitte tuolloin puoltamassa Soneran pilkkomista. Kantakaa nyt tekemästänne, sanoisinko sitaateissa, "työstä" vastuu. Meitä oli tuolloin 20 kansanedustajaa, jotka olimme vastustamassa Soneran myyntiä. Minä ja äänestäjäni emme antaneet lupaa Soneran myyntiin ja rahojen tärväämiseen.

Valitettavaa on, että seikkailut vain jatkuvat, kun esille on noussut tietoturvayksiköstä salakuuntelutapauksia. Pelisäännöt ovat yhä epäselvät, mutta oikeuksia tässä on ylitetty ja kansalaisten luottamus tietoturvaan heikkenee. Omistajan äänen pitäisi kuulua valtion omistamassa yrityksessä, koska kysymys on tuhansien suomalaisten työpaikoista. Siellä on kymmenientuhansien piensijoittajienkin rahat kiinni.

Arvoisa puhemies! Muistan sellaisen kyselytunnin, jossa ed. Tennilä totesi ministeri Heinosesta, että tältä on mopo karannut käsistä. Silloin kokoomuksessa puolusteltiin ja väisteltiin vastuuta. Ed. Tennilää ei kuunneltu eikä uskottu. Nyt nähdään asian käsittelyssä jälkiviisautta. Olisitte tuolloin kantaneet vastuunne samalla tavalla kuin täällä muutamat edustajat, jotka olivat huolissaan valtion omaisuudesta ja työläisten toimeentulosta. Olisi aika ryhdistyä ja ottaa virheistä opiksi.

Jos tässä jutussa on jotain hyvää, niin se on se, että valiokuntatyössä tämä sotku on jälkikäteen puitu perusteellisesti ja eduskunta on osoittanut pystyvänsä käsittelemään perusteellisesti vaikeita asioita. Kuitenkin vastuusuhteet pitää tunnustaa rehellisesti sellaisina kuin ne ovat. Tämä on kiusallinen mahalasku kokoomukselle, ja se varmaan vaaleissa voi näkyä.

Kyösti  Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Soneran kansainvälistymisvalinnan käsittely ei todellakaan sisältänyt eduskunnan umts-päätöstä. Tämä todetaan talousvaliokunnan mietinnössä ja siinä mielessä on hyvin merkityksellinen, koska syyskesällä käydyssä Sonera-keskustelussa sekoitettiin käsitteitä, mitä merkitsee strategia, mistä asioista eduskunta on päättänyt jne. Mutta aivan yhtä olennaista on se, että Soneran osallistuminen umts-huutokauppaan oli kollektiivinen virhe. Sanon näin, että se oli kollektiivinen virhe nimenomaan siinä mielessä, jos ajatellaan sitä tilannetta, sitä aikaa, missä tämä ratkaisu tehtiin, että tuskin yksikään meistä poliitikoista olisi siinä toimintaympäristössä kyennyt itsessään tekemään toisenlaista ratkaisua. Mutta vaikka sanon näin, niin en anna silti hallitukselle puhtaita papereita tämän asian käsittelystä ja siitä tavasta, jolla hallitus on ottanut vastuun tästä virheestä.

Ed. Nepponen, toivon, että ymmärrätte tämän viestin, jota sanon, että jos puuttumattomuus, tekemättömyys ja vastuuttomuus saavat yhtäläisyysmerkit, se on yksi vakava ilmentymä suomalaisesta poliittisesta kulttuurista. Jos ajatellaan sitä epävarmuuden hallintaa, jossa me joudumme toimimaan monissa monissa niistä yrityksistä, missä tällä hetkellä on vielä valtiokin omistajana, me joudumme tulemaan jos ei varmastikaan yhtä merkittävän virheen kanssa kasvotusten niin kuitenkin erilaisiin uudelleenarviointeihin. Sen vuoksi olisi tärkeää, että tämän tyyppiset virheet voidaan käsitellä, voidaan avoimesti pohtia, mitä näistä virheistä on opittavaa.

Mielestäni pääopetus tässä Sonera-harjoituksessa oli se, mitä tässä epävarmassa toimintaympäristössä merkitsee asioiden ennakointi, ajoitus ja toimintaolosuhteiden huomioon ottaminen. Minusta tähän meidän pitäisi keskittyä enemmän. Tätä kautta tullaan siihen, miten valtion omistajapolitiikka ja -ohjaus hoidetaan jatkossa. Minusta tämän asian syvällisempi tarkastelu myös tässä talousvaliokunnan mietinnössä olisi ollut perusteltua. Se jää aika ohueksi, ja edelleen me tavallaan pitäydymme ottamasta selkeästi kantaa siihen, millä tavalla tämä omistajaohjaus olisi tarkoituksenmukaista järjestää. Meidän pitää saada aikaan omistajapolitiikan selkiyttäminen, avoimemmin myös keskustelu siitä, mitä merkitsevät pörssinoteeratut yhtiöt, muut osakeyhtiöt ja liikelaitokset nimenomaan valtio-omistajan toimintapolitiikan näkökulmasta. Nyt näiden omistusten käsittely on tietyllä tavalla vielä ilmassa, ja siksi, arvoisa puhemies, esitän tavallaan oman käsitykseni siitä suunnasta, mihin tätä prosessia pitäisi viedä.

Talousvaliokunnan mietinnössäkin otetaan kantaa siihen, mitä merkitsee, että omistajaohjaus keskitetään yhteen ministeriöön. Meillähän on nyt käyty keskustelua, jossa ehkä äänet ovat pääsääntöisesti kauppa- ja teollisuusministeriön puolella. Toisena vaihtoehtona on ollut esillä valtiovarainministeriö.

Itse olen esittänyt jo vuosi sitten ajatuksen siitä, että valtion omistajapolitiikka keskitettäisiin valtiovarainministeriöön, mutta olen valmis jatkamaan tätä ajattelun prosessia jopa siinäkin mielessä, olisiko tarkoituksenmukaista tätä keskittämistä hakea silläkin tavalla, että omistajapolitiikan ohjaukseen osallistuisi kaksi ministeriötä elikkä kauppa- ja teollisuusministeriö ja valtiovarainministeriö. Näiden kahden keskeisen yritystoiminnan ja talouspolitiikan, finanssipolitiikan, vastuuta kantavien ministeriöiden yhteistyöllä voitaisiin ehkä koota sitä suomalaista huippuosaamista, mitä tarvitaan nykyaikaisten yritysten ohjauksessa. Tällä tavalla rakentuisi toiminto, jossa varmistettaisiin myös se, että meillä on käytössä todella riittävän monipuolinen asiantuntemus, ja myös se, että nämä asiat eivät jäisi yksille harteille. Siis totta kai pitää varmistua myös siitä, että ei tule näitä vastuunpakenemisen piilopaikkoja.

Kun ajatellaan, kuinka isoista asioista on kysymys, minusta tätä kautta ehkä voitaisiin myös päästä eteenpäin tässä asiassa. Nythän tavallaan ollaan poliittisessa pattitilanteessa. Jos arvioin tilannetta teidän arvoisien hallituspuolueen kansanedustajien näkökulmasta, niin tällä hetkellähän ollaan siinä ongelmassa, että on kaksi päähallituspuoluetta, joista toinen hallinnoi kauppa- ja teollisuusministeriötä, toinen valtiovarainministeriötä, ja kummallekaan ei voida antaa tätä isoa pottia elikkä valtionyhtiöiden hallinnointia. Jos ajatellaan tulevaisuutta, aivan saman ongelman kyljessä ollaan uuden hallituksen kokoamisessa. Eikö olisi tarkoituksenmukaista etsiä sellaista ratkaisua, jossa tämä vastuu hajautuu kahteen ministeriöön, ja pohtia jopa sitä kysymystä, että pörssiyhtiöiden hallinnointi keskittyisi omaan yhtiöön? Nimittäin pörssiyhtiöiden hallinnoinnissa on kuitenkin viime kädessä kysymys (Puhemies koputtaa) ihan osakeyhtiösäännösten pohjaltakin nimenomaan sijoittajaintressistä, ja muita osakeyhtiöitä ja liikelaitoksia (Puhemies koputtaa) ovat ne yhtiöt, joilla on valtion erityistehtäviä.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! On ollut hyvin kehittävä ja kasvattava vaihe olla talousvaliokunnassa kuulemassa suurta joukkoa asiantuntijoita, olla myös siinä hyvin perusteellisessa käsittelyssä, missä valiokunta on varsin yksimielisesti ja hyvässä yhteisymmärryksessä paneutunut niihin ongelmiin, joita tämä umts-huutokauppa Soneran osalta on aiheuttanut. Näihin johtopäätöksiin, mitä täällä on jo moneen kertaan todettu, on ollut helppo yhtyä, vaikka, totta kai, poliittisia näkemyksiä loppuvaiheessa on ollut.

Sonera on ollut ja on edelleenkin erittäin hyvä yhtiö, joka on tuottanut pääomistajalle valtiolle mittavat määrät miljardeja, joilla on voitu sitten tehdä paljon hyvää. Valitettavasti vain kansainvälistymisen haasteet ja erityisesti odotukset umts-tekniikan käyttöönoton nopealle etenemiselle ja sen mukanaan tuomalle arvonnousulle olivat yli-optimistisia. Me olemme tässä tilanteessa tietenkin jälkiviisaita arvostelemaan asioita, mutta kyllä silloisellekin päätöksenteolle on löytynyt tietenkin perusteita, mutta nyt on sanottava, että riski oli liian suuri Soneran kokoiselle yhtiölle. Saksan toimilupa muuttuneessa maailmassa ja yhtiön kantokykyyn nähden oli liian suuri investointi.

Kun päätös tehtiin, yhtiö, toimiala ja koko toimintaympäristö elivät täysin erilaista vaihetta kuin tänään. Useimmat asiantuntijat totesivat, että kaikki olivat siinä samassa huumassa, niin kuin ed. Karjulakin totesi. Olisiko keneltäkään löytynyt tahtoa tehdä erilainen päätös silloin, jos todellisen päätöksenteon eteen olisi joutunut? Silloin koettiin selvästi, kun Sonera oli menestynyt gsm-tekniikan osalta, se oli kasvanut, kehittynyt, sen arvo oli noussut, nähtiin, että sen oli myös oltava mukana uuden tekniikan käyttöönotossa, ja sitä odottivat myöskin markkinat. Siksi siihen lähdettiin. Asiantuntijoiden kuulemisen perusteella itse ainakin sain sen kuvan, että pyrittiin tekemään riittävät riskianalyysit ja toteuttamaan päätös sen mukaisesti. Nähtiin tosin, että on olemassa valtavan suuri riski, jos huonosti käy. Valitettavasti kävi vieläkin huonommin.

Miten sitten oli, niin kuin valiokunta toteaa, oliko päätöksenteossa vaikutuksensa päätetyillä optioilla? Varmasti oli päätöksenteossa vaikutuksensa sillä, että pääomistaja valtio odotti Soneralta mittavan suurta arvonnousua. Näin tapahtui. Vastuun tietenkin ensisijaisesti taloudellisesti kantaa Soneran hallitus. Muita vastuita täällä on kovasti peräänkuulutettu ja päävastuuta on siirretty ministeri Heinoselle, joka, niin kuin ministeriökin, noudatti tiukkaa puuttumattomuusperiaatetta, koska oli pelko joutua sisäpiirisäädösten alaiseksi ja estyä muulta päätöksenteolta. Mutta nimenomaan myöskin tuli esiin selvästi, että pelättiin ulkomaisilta sijoittajilta tulevia korvausvaatimuksia.

Me itse kaikki seurasimme noita huutokauppoja julkisuudessa, niin kuin täällä on moneen kertaan sanottu. Muistan hyvin sen vaiheen, jolloin miljardit vilisivät. Kun olen sijoittanut Soneraan, silloin kyllä häivähti ajatus, eikö olisi korkea aika luopua, mutta varmasti monellekin näin kävi. Kun monet muut syyt johtivat siihen, että Soneran omistusosuus nousikin merkittävästi suuremmaksi kuin oli ajateltu, sitten menetykset olivat niinkin suuret kuin olivat.

Puuttumattomuusperiaate on ymmärrettävää, mutta se ei tietysti olisi estänyt sitä, ettei olisi voitu keskustella, ja monella muullakin olisi ollut mahdollisuus puuttua tähän. Tuskin ministeri Heinosen syyksi yksinomaan näitä voidaan asettaa, niin kuin poliittisesti helposti tehdään.

Valiokunta on käsitellyt asiaa hyvin perusteellisesti, ja tästä varmasti on opiksi otettavaa. On aivan niin kuin ed. Karjula totesi, että valtion omistajapolitiikka jäi liian vähälle ajankäytölle ja huomiolle tässä mietinnössä. Yksinkertainen syy oli se, että meillä ei ollut enää aikaa paneutua syvemmälle kuin nyt mentiin. Kuitenkin keskeiset johtopäätökset, mitkä tehtiin, on yleisesti täysin hyväksytty. Niiden perusteella omistajaohjausta voidaan selkeästi kehittää ja varmasti niihin myöskin tartutaan. Tulevan hallituksen ohjelmassa varmasti tulee olemaan yhtenä tärkeänä osana omistajaohjauksen kehittäminen.

Se, mitä täällä todetaan, että niissä yhtiöissä, joissa valtiolla on ensisijaisesti sijoittajaintressi, omistajaohjaus tulee keskittää yhteen ministeriöön tai ministeriön yhteyteen, on hyväksyttävissä. Myöskin säätelytehtävät ja omistajahallinto on eriytettävä toisistaan. Mikä on se ministeriö, sitä keskustelua on käytävä. On esitetty kauppa- ja teollisuusministeriötä ja valtiovarainministeriötä, ja näiden väliltä varmasti joudutaan valitsemaan. Jos keskitetään yhteen, pidän valtiovarainministeriötä suotavimpana, ja varsinaisesti ne yhtiöt, joissa on pelkästään omistusnäkökohta, voitaisiin laittaa Solidiumin kaltaisiin yhtiöihin sillä tavalla hoidettaviksi kuin yleensä pörssiomistusta hoidetaan.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Talousvaliokunnan mietinnössä sanotaan kaikki olennainen siitä, miten minäkin arvioin aiemman liikenneministerin Olli-Pekka Heinosen toimintaa. Hänen puuttumattomuutensa oli pääsyy siihen, että tämmöinen valtaisa virhe pääsi syntymään. Hänen olisi pitänyt puuttua Saksan umts-lupahankintaan ja viedä se koko hallituksen käsittelyyn. Tässä ei ole mitään epäselvää.

Mutta kyllä tätä analyysiä pitää sen verran kuitenkin jatkaa, että tämän kriisin taustalta löytyy eduskunnan kesäkuussa 2000 tekemä äänestyspäätös Soneran yksityistämisestä. Yksityistämispäätöksessä oli myös esittely siitä, mille linjalle lähdetään, mutta enemmän vielä väitän näin sen vuoksi, että tämä sisäinen logiikka johti tämmöisiin valtaviin riskinottoihin. Kun päätettiin yksityistää Sonera, totta kai osakkeista haluttiin mahdollisimman suuri hinta, ja se avasi tien lopulta järjettömien riskien ottamiselle. Valtio halusi osakkeita myydessään niistä mahdollisimman suuren hinnan, ja siksi oli ainakin hiljainen hyväksyntä sille, että ottakaa riskejä. Toisaalta Soneran johdon optiot oli sidottuja pörssikurssiin, ja tämä lisäsi tätä, voi sanoa, lopulta hullua menoa.

Kyllä yksityistämistien avaaminen oli se, joka sai ottamaan isoja riskejä, ja niin kuin minä sanoin jo, väitän, että siellä oli laajempikin yhteisymmärrys tästä tiestä kuin vain pelkkä Heinonen. Mutta kysymys Heinosesta on siinä, että hän oli vastuussa oleva ministeri. Hänen olisi pitänyt tietysti viedä tämä asia vähintäänkin koko hallituksen käsittelyyn. Jos sieltä olisi tullut hyväksyntä, niin sitten vastuuta kantaisi koko hallitus. Mutta näen kyllä, että tällä yksityistämispäätöksellä tätä prosessia siihen lopulta katastrofiin vieneeseen suuntaan vauhditettiin. Eivät tässä yksityistäjätkään ole nyt puhtailla papereilla liikkeellä.

Minä vastustin täällä eduskunnassa monien ryhmätovereitteni ja eräiden muiden kansanedustajien rinnalla yksityistämistä. Oliko meillä esitettävissä vaihtoehtoa, on tietysti kysymys, joka meille on esitetty. Minusta meillä oli. Minä lähdin siitä, että Sonera pidetään valtioenemmistöisenä yhtiönä, siis vähintään 51 prosenttia valtiolla, ja että Sonera pysyy Suomessa ja lähialueilla. Nyt myöhemmin huomataan, että tämä linja olisi ollut kestävä, sillä nythän on palattu tälle linjalle, jota me täällä yksityistämistä vastustaessamme alun alkaen jo esitimme. Täällä oli kaikki kunnossa, täällä olisi kaikki edelleenkin kunnossa, sillä Suomessa toimiessaan Sonera on ollut koko ajan tuottoisa yhtiö. Täällä ei ole mitään ongelmia syntynyt. Virhe oli tämä seikkailulinja, ja siinä on sitten syitä nyt moniakin, mutta kyllä yksityistämispäätöskin löytyy sieltä seikkailutien takaa.

Minulla on ollut Heinosen kanssa monista asioista erimielisyyttä, siis koko peruslinjasta ja myös siitä, että kaikissa tilanteissa kuitenkin liikenneministerin pitää kantaa vastuu ja puuttua asioihin silloin, kun jossakin firmassa lähdetään mahdottomia tekemään.

Nyt minä huomaan, että minulla on myöskin nykyisen liikenneministerin kanssa erimielisyys Soneran jatkolinjastakin. Hän sanoi äsken debattikeskustelussa, että hän valmistautuu siihen, että Soneran valtion omistuksessa olevat osakkeet myydään. Minä pidän sitäkin täysin vääränä linjana ja voinpa sanoa, että aivan erityisesti tässä tilanteessa, jossa Soneran enemmistö on siirtymässä ruotsalaisille. Minusta tässä tilanteessa pitää ehdottomasti säilyttää ne valtion osakkeet fuusioituvassa yhtiössä, sillä minä näen, että se on turva Suomelle, tämä valtion vahva mukanaolo siinäkin firmassa, ja nimenomaan siitä lähtökohdasta, että silloin paremmin voidaan huolehtia siitä, että televerkkoja kehitetään hyvin myös Suomessa. Tämä on ollut minun lähtökohtani myös silloin, kun olen ylipäätään valtion osallistumista teletoimintaan puoltanut. Meillä on kuitenkin mahdollisuus valtion kautta vaikuttaa siihen, että koko maata kehitetään, ja televerkkojen merkitys kasvaa, kun tietoyhteiskuntaan olemme matkalla. Jos ne eivät ole kunnossa, jos niitä ei koko ajan kehitetä ja nimenomaan koko maassa, niin sitten tulee kyllä peruuttamattomia ongelmia.

Juhani  Sjöblom  /kok:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvosto selvitti Sonera-tiedonannossaan muun muassa yhtiön perustamisen historiaa ja Soneran osakkeiden myyntiä yleisölle ja omistajastrategiaa. Tässä salissa on jo useammalla suulla todettu, että Sonera on ollut ja on edelleen valtiolle tuottoisa yritys. Ilman yksityistämistä valtion kassa olisi merkittävällä tavalla huonommassa kunnossa kuin se nyt on. Vahinko vain, että Sonerasta ei ehditty luopua ajoissa, vaikka eduskunta myönsikin kesäkuussa 2000 valtuudet luopua Soneran omistuksesta.

Kaiken täällä kuullun jossittelun lomassa haluan edelleenkin korostaa sitä, että puolentoista vuoden aikana valtio sai Soneran osakkeista myyntituloja 6,6 miljardia euroa, että valtio ja sitä kautta veronmaksajat ovat pääomasijoittaneet Soneraan 0,5 miljardia euroa. Sonerasta saadut mahtavat voitot hakevat vertaistaan valtion harjoittamassa yritystoiminnassa. Se on tosiasia, jota on vaikea muuksi muuttaa, vaikka olisi kuinka suuri populisti.

Sonera on ollut menestystarina. Umts-seikkailu päättyi onnettomasti, mutta talousvaliokunnassa todettiin aivan oikein, että merkittävien valtionyhtiöiden mahdollisuus laajentaa toimintaansa liiketaloudellisten näkökohtien mukaisesti ulkomaille on nykyaikana aivan keskeinen strateginen kysymys. Korostan, että jos valtionyhtiöitä halutaan kehittää tai saada niistä mahdollisimman hyvä tuotto, kansainvälistyminen ja sen tuomat riskit on hyväksyttävä. On tärkeää, että valtion omistajastrategian keskeinen tavoite on jatkossakin Soneran tyyppisten yritysten osalta omistuksen arvon maksimoiminen sekä edelleen yksityistäminen osakemyyntien ja mahdolliseen toimialajärjestelyyn liittyvän yrityskaupan tai sulautumisen kautta.

Tiedonannossa todettiin, että valtio on edelleen merkittävä omistaja peräti lähes 50 yhtiössä, joista 12 on pörssinoteerattuja. Valtio on siis edelleenkin mukana monessa yrityksessä ja vahvalla panostuksella. Valtion yritystoiminta Suomessa kattaa edelleen sellaisiakin alueita, joiden on vaikea väittää kuuluvan yhteiskunnan hoidettavaksi. Tapaus Sonera on kaiken kaikkiaan hyvä esimerkki siitä, että valtion on syytä luopua hyvissä ajoin omistuksistaan pörssiyhtiöissä. Pörssiyhtiöihin kuuluu aina riski.

Valtion omistajapolitiikan keskeisten periaatteiden mukaan valtio on pyrkinyt omistajana kehittämään yhtiöitä toimimaan normaalissa kilpailuympäristössä ja samoilla edellytyksillä muiden yritysten kanssa. Valtio on aivan oikein omistajaohjauksessaan kiinnittänyt huomiota hyvän ja vastuullisen hallintotavan edistämiseen yhtiöissä. Tältä kannalta eräs keskeisistä tavoitteista on ollut yhtiöiden hallitustyöskentelyn tehostaminen, hallitusten aseman vahvistaminen sekä palkitsemisjärjestelmien kehittäminen.

On hieman hämmästyttävää, että Sonera-jupakan yhteydessä ei julkisessa sanassa kiinnitetty enempää huomiota yhtiön hallituksen vastuuseen. Pörssiyhtiössä hallituksen vastuu on kuitenkin aivan olennainen tekijä, ja osakeyhtiölaki on tältä osin varsin yksiselitteinen. Lisäksi tiedämme, että Soneran hallituksen päätös umts-huutokauppaan osallistumisesta syntyi hallituksessa yksimielisesti. Kuinka valtio-omistaja siis olisi voinut puuttua kauppoihin? Kenellä meistä olisi ollut parempaa tietoa kolmannen sukupolven puhelintekniikasta, kun liikenneministeriön virkamiehetkään eivät asiassa älähtäneet? Ei edes ministeriötä Soneran hallituksessa edustanut virkamies asettunut yhtiön hallituksessa kauppoja vastaan. Johtopäätöksenä voimme todeta, että valtio-omistajan on jatkossa valittava yhtiöiden hallituksiin etujaan parhaiten valvomaan kykenevät henkilöt, Sonerasta kun jää väistämättä sellainen kuva, että yhtiön hallintoelimissä ei ollut riittävää asiantuntemusta, ei siellä kyetty valvomaan riittävän hyvin omistajien etuja.

Toisaalta tänä syksynä käydyssä keskustelussa on aivan oikein muistutettu, että vuoden 2000 aikana umts-huutokaupat olivat laajasti julkisuudessa tiedotusvälineissä. Valtioneuvoston tiedonannossakin todetaan, että kauppojen edistymistä saattoi seurata kuka tahansa lähes reaaliajassa nettisivuilla, että lupien hintataso oli selvillä. Sonera oli lisäksi antanut umts-päätöksenteosta vuonna 2000 ainakin kaksitoista pörssi- ja muuta julkista tiedotetta. Kaikista esillä olleista tiedoista huolimatta edes alan huippuasiantuntijat eivät juurikaan kyseenalaistaneet osallistumista umts-huutokauppoihin.

Arvoisa puhemies! Henkilökohtaisesti pidän eduskunnan talousvaliokunnassa tärkeänä sitä, että valtion omistajapolitiikan kehittäminen ja jatko selvitetään perusteellisesti. Uudessa hallintomallissa omistajaohjauksen ja vastuualueiden tulee olla selkeitä ja linjakkaita ja tähän päivään kuuluvia. On kuitenkin pidettävä mielessä, että myös valtion on noudatettava lakia silloin, kun valtio harjoittaa taloudellista toimintaa osakeyhtiömuodossa. Esimerkiksi sisäpiirisäännökset velvoittavat myös valtio-omistajaa, mikä aiheuttaa varsin monimutkaisia tilanteita, kuten olemme nyt surullisella ja kouriintuntuvalla tavalla saaneet oppia.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan korostaa sitä, että yksityistämiskehitystä on edelleen jatkettava ja valtion on vähennettävä järkevästi omistustaan pörssiyhtiöissä. Tämä kehityshän on ollut meneillään siitä pitäen, kun Suomen markkinat alkoivat todella avautua 90-luvulla. Tuolloin kävi välttämättömäksi pohtia uudelleen valtion roolia yhtiöiden omistajana ja yleisesti valtion harjoittamaa liiketoimintaa.

Arvoisa puhemies! Sonera on kaiken kaikkiaan osoittautunut menestystarinaksi valtionyhtiöiden yksityistämisprosessissa. Veronmaksajien saamat voitot ovat mittavia, ja Sonera on edelleen hyvä yhtiö.

Pertti  Turtiainen  /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä palautekeskustelu valtion omistajapolitiikasta ja Sonerasta on toivottavasti laatuaan viimeinen kerta, kun joudumme yhden yhtiön, ennen kaikkea Soneran, huonon johtamisen seurauksia tarkastelemaan, kuka teki mitäkin ja kuka jätti tekemättä.

Valiokunnan mietintö paneutuu suurella tarkkuudella siihen, että ketään ei syyllistettäisi eikä näin ollen aiheuteta minkäänlaisia jatkotoimia huolimatta siitä, että mietinnössä on melkoista kritiikkiäkin kyllä eri tahoja kohtaan, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja esittelypuheenvuorossakin varsin laajasti toi näitä kriittisiä näkemyksiä esille. Kuitenkaan mietinnön lopussa ei päädytä mihinkään jatkotoimiin.

Jo kesällä 2000 kyseenalaistin Soneran strategian kysyen, joutuvatko veronmaksajat huutokauppaseikkailujen maksumiehiksi. Täällä on esitetty kysymyksiä ed. Salon toimesta, kun kukaan ei millään tapaa näihin riskeihin viitannut, joten palautan mieliin vuonna 2000 käyttämäni puheenvuoron ihan yhden lauseen osalta, joka kuuluu: "Miljardihuutokaupat uuden sukupolven matkapuhelinlisensseistä ovat myös varoittava esimerkki siitä, että alan laajentumiseen liittyy suuria riskitekijöitä tavallisen kuluttajan kannalta." Sitten jatkuu samaan aiheeseen liittyen, elikkä jonkin verran tähän viitattiin kyllä omassa puheenvuorossani vuonna 2000 kesäkuussa.

Nyt käytävässä keskustelussa hyvin usein viitataan siihen, kuinka paljon valtio on saanut myyntituloja ja näin saaduilla rahoilla pystytään hyödyntämään veronmaksajia. Tulee kuitenkin muistaa se, että kaikenhan maksavat asiakkaat, jotka ovat myös veronmaksajia.

Valiokunnan mietinnössä ei millään muotoa myöskään viitata siihen, mitä valtio omistajana voi tehdä asiakkaan huomioimiseksi suuremmassa määrin kuin tänä päivänä. Tässä yhteydessä voi kysyä, onko omistaminen ja päätöksenteko muuttunut niin lyhytnäköiseksi, että annetaan tietoliikenne sataprosenttisesti markkinavoimille, jolloin maanteitäkin keskeisempi infrahanke kaatuisi suhdanteiden varaan. Tässä viittaan siihen myyntihuumaan, joka joillakin on edelleen vallitseva. Vertausta voisi vaikka hakea siitä, jos jokainen maantie olisi yksityinen ja riippuen omistajasta niiden käytöstä perittäisiin tietulli omistajan taloudellisten tuottotavoitteiden perusteella. Tätäkö me haluamme myös Soneran kohdalla ja ylipäätään infrahankkeiden osalta?

Tähän yhteyteen voi esittää kysymyksen tarpeesta umts-verkkojen rakentamiseksi koko Suomeen, sillä nopeat verkot on saatava myös sinne, mihin markkinavoimien kiinnostus ei riitä, jolloin valtio-omistajuudella on merkitystä kansalaisten tasavertaisuudelle ja myöskin uuden teknologian hyödyntämiselle, kuten ed. Tenniläkin puheenvuorossaan totesi.

Talousvaliokunta toteaa, että kuulemisissa on todettu, että valtioneuvostossa tai sen elimissä ei ole virallisesti käsitelty umts-huutokauppoja eikä eduskunta ole näille lupaa antanut. Itse olen kuitenkin samaa mieltä silloisen Soneran hallituksen puheenjohtajan Markku Talosen tulkinnasta eduskunnan hyväksyessä yksityistämisen, että tämä tarkoitti myöskin kansainvälistymisstrategian hyväksymistä. Tämän ainakin minä olen ymmärtänyt tietynlaisena operatiivisen toiminnan valtakirjana tavoitteiden toteuttamiseksi. Tavoitteethan ovat olleet huikeat kasvun tavoitteet maailmanvalloituksen mentaliteetilla, kun investointien suuruus on moninkertainen yrityksen todelliseen arvoon nähden. Tämän olisi jo pitänyt laittaa kellon soimaan ministerin ja virkamiesten suunnalla, jos kerran oli saatavilla varsin erilaisia riskianalyysejä — ainakin saamani tiedon mukaan niitä oli varsin erilaisia ja eritasoisia kyseisestä umts-hankkeesta — ja asia olisi pitänyt tuoda tällöin käsiteltäväksi talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan.

Totta on se, että yhtiökokous on elin, jossa tehdään hallintoelinten näkemyksistä poikkeavat ratkaisut, mutta se ei sulje suinkaan pois taustakeskustelua eri päättäjien ja omistajien välillä eikä vapauta päätöksentekijöitä kalliista laskusta niin Soneralle kuin veronmaksajille, joka nyt on tulossa ja osittain tullut.

Arvoisa puhemies! Minä en ainakaan omakohtaisesti näillä perusteilla, mitkä olemme saaneet, voi niin sanottua vastuuvapautta päätöksenteosta myöntää näiden selvitysten perusteella.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Suomen taloushistorian suurin möhläys, Soneran umts-huutokaupat, on paljon puhuttanut ja myös aiheuttanut paljon työtä täällä eduskunnassakin. On hyvä, että asiaa on selvitelty; näin suurta vahinkoa aiheuttanutta virhettä ei pidä vaitiololla ja hiljaisuudella kuitata. Näinhän oli vähällä käydä, ellei viime kesänä asia olisi uudelleen noussut esille pääosin niin sanotun nettikirjan johdosta.

Nyt esillä oleva talousvaliokunnan mietintö jättää paljon kysymyksiä avoimiksi. Joitakin asioita on toki tullut selviksikin. Soneralle on monissa yhteyksissä vaadittu työrauhaa, ja sitä se toki tarvitseekin. Työrauha ei tule kuitenkaan itsestään. Jos koko totuutta ei vieläkään ole kerrottu, saamme olla aivan varmoja, että Soneran asiat nousevat uudelleen esiin. Näin ollen ei ole lainkaan varmaa, milloin asiaan palataan, jopa täälläkin, jos totuutta ei ole vielä kaikilta osin meille sanottu.

Talousvaliokunnan mietinnön mukaan entinen ministeri Olli-Pekka Heinonen olisi voinut puuttua halutessaan umts-kauppoihin. Tänään ministeri Sasi kertoi, että me varoitimme muita huutokaupoista mutta silti itse menimme näihin kauppoihin. Aika outoa. Heinonen on useampaan otteeseen viitannut siihen, että hän ei tähän umts-asiaan voinut puuttua. Outoa asiassa on se, että nykyinen liikenne- ja viestintäministeri Sasi oli vielä lähetekeskusteluissa lähes samoilla linjoilla Heinosen kanssa. Tänään hän puhui jo vähän toisin: kollektiivisemmasta vastuusta. Näyttää myös siltä, että Sasi jatkaa lähes Heinosen linjoilla myös Soneran johtajien optioasioissa. Johtajille maksetaan lähes tyhjästä huikeita palkkioita. Samoin Sasin pikaselvitykset, joiden tulos on etukäteen tiedossa, oudoksuttavat.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan Heinonen teki pahoja virheitä, jotka tulivat niin kalliiksi yhteiskunnalle, että tuskin kukaan nykyinen tai tuleva ministeri saa samanlaista aikaan. Neuvostoliitolle maksetut sotakorvauksetkin jäävät näitä umts-menetyksiä pienemmiksi. Tulee vain mieleen, mitä olisi tapahtunut, jos joku naisministeri olisi asian hoitanut samaan malliin. Tässä yhteydessä on syytä muistaa Arja Alhon tapaus, jossa naisministeri sai väistyä paljon vähäisemmän asian takia.

Eräs asia, joka kaikilta Soneraa selvittäneiltä on jäänyt vähälle huomiolle tai jota ei ole haluttu ottaa esille, on se, mitä ministeri Siimes on puhunut. Minä luotan täysin ministeri Siimeksen kertomukseen, varsinkin kun valtioneuvoston viikkotiedotteessa 36/2001 ajalta 1.—7.9.2001 todetaan: "Talouspoliittinen ministerivaliokunta sai 4.9.2001 Olli-Pekka Heinosen aloitteesta informaatiota Sonerasta ja valtion omistajapolitiikasta. Talouspoliittinen ministerivaliokunta antoi täyden tukensa liikenne- ja viestintäministeri Heinoselle Soneraa koskevissa kysymyksissä." Tämäkin tiedote vahvistaa Siimeksen puhuneen totta, eli asialle haluttiin jälkisiunaus, enkä ole kyllä kuullut missään yhteydessä, että Siimes olisi puheitaan perunut, ja sehän tuli ainakin joittenkin talousvaliokunnan edustajien suulla täällä todistettua.

Mietinnössä on myös mielestäni kohta, jossa ainakin epäsuorasti viitataan eduskunnan hyväksyntään tapahtuneille asioille. Mietinnössä nimittäin on kohta, jossa sanotaan: "Soneran valitsema ja myös valtio-omistajan hyväksymä kansainvälistymisstrategia oli sinänsä perusteltu." Tässä kai viitataan eduskunnassa hyväksyttyyn strategiaan, jossa myös hyväksyttiin hallitukselle valtuudet myydä Sonera vaikka kokonaan. Tässä yhteydessä strategiassa mainitaan myös riskien lisääntyvän Soneran kannalta.

Tämä eduskunnan päätös heinäkuussa 2000 syntyi eduskunnassa opposition tuella vain 20 kansanedustajan äänestäessä tätä strategiaa vastaan, itsekin yhtenä näistä 20:stä. Tietääkseni keskustastakin vain ed. Oinonen äänesti tätä vastaan. Olisi ollut suuri onni, jos eduskunta olisi estänyt hallituksen esittämän strategian. Silloin noin 4 miljardin euron vahinkoa ei todennäköisesti olisi syntynyt. Tämäkin on huomioon otettavaa. Hallituspuolueiden edustajien ei pidä aina hyväksyä, mitä hallitus esittää.

Lopuksi vielä valtion omistajapolitiikasta: Ensinnäkin se on ollut hyvin erilaista eri ministeriöissä. Holtittominta on meno ollut liikenne- ja viestintäministeriössä, ja sama meno tuntuu jatkuvan vieläkin, esimerkkinä vain merenkulkuun liittyvät ongelmat. Outoa onkin, ettei valiokunta esitä mitään toimenpiteitä kyseistä ministeriötä ja sen virkamiehiä kohtaan. Tämä on mielestäni vakava epäkohta mietinnössä. Sonera on karmein ja kallein esimerkki siitä, mihin tilanne johtaa, kun valtio-omistaja ei huolehdi omaisuudestaan.

Hallituksella on koko tämän vaalikauden ollut omistajapolitiikassa ja -ohjauksessa yksi päätavoite: luopua valtion omistuksista mahdollisimman paljon, ja Sasihan tuntuu jatkavan samoilla linjoilla. Yhtiöiden kilpailukyvyn parantaminen tai kehittäminen ovat olleet sivuseikkoja, ja tämä on ollut koko tämän asian ydin. Esimerkiksi meillä Raahessa, jossa Rautaruukki on yksityistänyt ja ulkoistanut toimintojaan, on jouduttu suuriin vaikeuksiin. Sielläkään ei valtio-omistaja ole huolehtinut kehittämisestä ja kilpailukykyä parantavista toimenpiteistä, joihin kuuluvat muun muassa tuotannollisten investointien tekeminen ja tehtaan modernisoinnista huolehtiminen.

Arvoisa puhemies! Soneran ongelmien perussyy on valtio-omistuksen omistajaohjauksen puuttuminen. Yleisesti ottaen syytä voidaan myös hakea laajemmin koko valtion omistajapolitiikasta, joka on epäonnistunut tässä ja monessa muussakin yhtiössä. Vastuunkantajia tapahtuneelle hurjalle noin 4 miljardin euron vahingolle ei tunnu löytyvän. Tämä on outoa. Miten on, ettei näin suurta vahinkoa oikein kukaan tunne omakseen? Se näyttää syntyneen ikään kuin itsestään. Näyttääkin siltä, että vahinko jää, niin kuin useimmiten suuret vahingot, veronmaksajien ja Soneran asiakkaiden maksettavaksi. He lopulta kantavat asiasta lopullisen vastuun. Tämä on, ja vain tämä on, todellista kollektiivista vastuuta, jota täällä on huudettu.

Leena Luhtanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Valppaalle toteaisin sen, että informaatio Sonerasta on aivan eri asia kuin hyväksyä Soneran toiminta, mihinkä viittasitte, tähän 4.9.2001 päivättyyn asiakirjaan. Kun siihen on tässä moneen kertaan viitattu, että tässä nimenomaisessa talouspoliittisen ministerivaliokunnan kokouksessa olisi ikään kuin jälkikäteen hyväksytty tämä, minä vielä kertaalleen luen tämän kohdan: "Tässä talouspoliittisessa ministerivaliokunnan kokouksessa käsiteltiin Soneran yleistä omistajapolitiikkaa, corporate governancea sekä yhtiön konsolidaatiopyrkimykseen liittyviä erilaisia asioita". Tässä ei siis käsitelty umts-asiaa millään tavalla, ja tämä asia on ollut meillä erittäin tarkan selvittelyn kohteena valiokunnassa.

Kun täällä on ministeri Siimekseen viitattu monta kertaa, voisin todeta sen, että hän, minä olen itse ollut valiokunnassa kuulemassa, joutui toteamaan valiokunnassa — en tätä asiaa nyt niin kovin mielelläni tässä käsittelisi — että minkäänlaista jälkikäteishyväksyntää ei sanan hyväksymis-mielessä ollut talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa. (Puhemies koputtaa) Sen sijaan hän sanoi, että "minä en missään tapauksessa peru niitä arvioita, joita minulla on ministeri Heinosesta". Mutta en käy niitä tässä toistamaan, kun olen eduskunnan salissa. Sitä hän kielsi peruvansa, arviotaan (Puhemies koputtaa) siis ministeri Heinosesta, mutta umts-kaupan, sen että sitä olisi käsitelty virallisesti tai hankittu hyväksyntää, hän joutui perumaan.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En lähde toistamaan, mutta täällä on eräs toinen talousvaliokunnan jäsen todennut, että ministeri Siimes ei ole perunut mitään puheitaan. On selvää, että pöytäkirjaan merkittyjä päätöksiä ei varmaan sieltä ole, mutta häneltähän oli kysytty, keskusteltiinko ja jäikö hänelle sellainen käsitys, että tällaista jälkisiunausta haettiin, ja hän on tällaisen lausunnon antanut eikä ole sitä perunut.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että on käyty tämmöinen kuudetta tuntia kestänyt keskustelu, ja on ollut hyvä, että ministeri Sasi on ollut kuulemassa tätä koko keskustelua. Mutta nyt parhaillaan salista juuri poistuva 165. maanpuolustuskurssi, joka on myöskin syventynyt tähän asiaan, näkee varmaan isänmaamme kannalta parhaiten nämä ratkaisut ja tulevaisuuden mahdollisuudet, miten on valtion omistajapolitiikassa tämä ohjaus toiminut, kuinka siinä on menestynyt — ja oikeastaan vielä voisi tähän lisätä — ja kuulee samalla, kuka maksaa viulut. Ed. Valpas sanoi, että viulut maksaa Soneran asiakkaat. Itse tätä asiaa muuttaisin niin, että viulut maksavat tietysti suomalaiset veronmaksajat ja sitten Soneran vähemmistöosakkeenomistajat, jotka ehkä kokevat suurimmillaan tämän asian ja vahingon tapahtuneen.

Tätä asiaa kun muistellaan pari vuotta aikaisemmalta ajalta, Soneran vähemmistöosakkeenomistajat, jollaiseksi viime puhujien joukossa ainakin ed. Nepponen ilmoittautui, tähän joukkoon, kertoivat aina, mimmoinen oli kurssikehitys, onko tullut voittoja jne. En usko, että tällä kertaakaan Soneran osakkeen omistus on mikään häpeä, mutta nämä kehujat ovat kuitenkin hävinneet. Toivon, että tämä osakekurssien kehitys kääntyisi siihen suuntaan, että näitä voittoja vieläkin ilmenisi, ilmestyisi lisää, koska siinä vaiheessa olisi nähtävissä niin, että myöskin tämä valtiontalouden rahakirstun suuruus olisi selvästi isompi ja raskaampi ja tuntuisi paremmalta myöskin edustajana siitä olla puhumassa.

Koko palautekeskustelussa on selkeästi ollut nähtävissä ja tunnettavissa suuri jälkiviisauden maku, minkä rajat ovat siinä, että suuret hallituspuolueet tuntuvat näkevän kaiken hyvänä ja myönteisenä. Tästä suuri ansio myöskin talousvaliokunnan puheenjohtajalle Luhtaselle, kun ed. Luhtanen on voimaperäisesti ja vahvasti puolustanut kaikissa ratkaisuissaan mietintöä ja hallitusta, erityisesti hallituksen suuria puolueita. Tältä osin ei voi ajatella eikä nähdä, etteikö valtion omistajapolitiikka olisi tässä valossa jollakin lailla ontunut, jollakin lailla joutunut sellaiseen valoon, että osittain asiassa on epäonnistuttu, epäonnistuttu siinä, että osakeomistuksen suuri nousu, ikään kuin, sanoisin tässä asiassa, suuri veronmaksajien kirstuun tullut ylimääräinen lahjoitus maailmalta, on epäonnistunut.

Muistan erinomaisen hyvin sen keskustelun vuodelta 2000, kun eduskunta päätti siitä, että Soneran osakeomistus voidaan viedä olemattomiin, jopa nolliin. Hallituspuolueiden edustajat todistelivat sitä, kuinka hallituksen onnistunut omistajapolitiikka on mahdollistanut sen, että osakeomistuksen myynnillä on saatu ja saadaan niin paljon rahaa, että oikeastaan aikaisemmat epäonnistuneet hallituksen toimenpiteet, varsinkin mainittiin muistaakseni edellisten hallitusten toimenpiteet, voidaan nyt hoitaa näillä nopeilla voitoilla niin, että rahaa kertyy jaettavaksi melkein mihin muuhunkin tahansa kuin pelkkään velanmaksuun.

Tämän pohjalta täytyy todeta, että valitettavasti tämä asia ei vaan toiminut eteenpäin ja nämä suuret tavoitteet tässä asiassa laukesivat tällaiseen, voisin ajatella mielessäni, maailmanlaajuiseen umts-harhaan, mikä ei toteutunut kuitenkaan missään muodossa, harhaan, joka laukesi syliin, laukesi niin valtio-omistajan syliin, ja myöskin voisi sanoa, että johdon suuret optiotavoitteet nostivat tämän näköalan sen tyyppiseksi, kuin ed. Valpas äsken kuvaili. Tavallaan johto ja omistajat tallasivat sellaiseen miinaan, mikä ikään kuin laukesi ja realisoitui sen näköisenä, että ne siihen mennessäkin hankitut hyvät kasvuodotukset ja hyvä osakekurssin kehitys hävisivät ja katosivat savuna ilmaan.

Tässä kun tämänkin päivän aikana on kuullut puheenvuoroja hallituksen vastuunpakoilusta ja hallituksen venkoilusta siinä, kenen oli syy, kuka tätä asiaa johti ja kuinka tässä on menetelty, mielestäni talousvaliokunnan mietintö tässä asiassa — joka on tehty enemmistöpohjalla, hallituksen suurten ryhmien hyvällä avustuksella ja sillä voimalla, mikä siellä on ollut olemassa — on sen tyyppistä tekstiä, että suuresti täytyy hattua nostaa tämän salin ulkopuolellakin sikäli, että en voinut koskaan ajatella, että näin hyvään selvitykseen ja näin puhtaaseen toimenpiteeseen voitaisiin päästä tällaisessa asiassa, missä suurella kansalla on kuitenkin selkeä käsitys siitä, että virhe on jossakin tapahtunut. Tämän pohjalta täytyy ihmetellä, että vielä tämänkin päivän Suomessa kerrotaan ja todistellaan näin, että mitään vikaa ei missään ollut olemassa.

Sen osalta täytyy sanoa, että on epäonnistuttu tässä omistajapolitiikassa, on epäonnistuttu suuren harhan rahastamisessa ja rikastumisessa, ja tämä vain pitäisi jonkun myöntää. Tältä osin pidän valitettavana sitä, että kukaan ei myönnä mitään, mitä on tapahtunut. Jos näitä puheenvuoroja ajatellaan, ajatellaan vaikkapa omaanikin, niin kyllähän tässä on vähän sellainen sielun parantamisen tahto ja halu olemassa, että näin on tapahtunut, mitään sille ei voi, ehkä tulevaisuudessa vastaavissa tilanteissa sitten myöskin hallituksen taholta ollaan viisaampia. Sen pohjalta koko keskustelun alku, kun asia syksykesällä kääntyi näkyviin, tuntui sellaiselta, että kukaan ei myönnä mitään, mutta sitten vähän kerrallaan tämä asia on sulanut pikkasen käsiin ja on myönnetty, että näin on tapahtunut. Näin myöskin mietinnössä nähdään ja todetaan, että vähän näin on tapahtunut.

Mutta kyllä täytyy sanoa, että ihmetyttää tämä näköala, mihin äskeisessä puheenvuorossa ed. Valpas kiinnitti huomiota, että valtioneuvoston oma tiedote kertoo 4.9. tilanteesta: "Hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta sai 4.9.2001 liikenne- ja viestintäministeri Olli-Pekka Heinosen aloitteesta informaatiota Sonerasta ja valtion omistajapolitiikasta. Talouspoliittinen ministerivaliokunta antoi täyden tukensa liikenne- ja viestintäministeri Heinoselle Soneraa koskevissa kysymyksissä."

Tässä voisi todeta, että jos tämä teksti ja tiedote ei pidä paikkaansa, sitten valtioneuvoston tiedotuksen kannattaa tarkistaa tiedotuksensa yleistä luotettavuutta, mutta tämäkin siihen liittyen. En lukenut tätä sitä varten, että tuomitsisin tämän asian, mutta kun on tapahtunut, niin on tapahtunut. Olisipa siellä ollut minkälainen hallitus tahansa, niin tässä suuressa huumassa, missä Soneran johto tämän asian ikään kuin markkinoi ilman vahvempia riskianalyyseja, samaan vipuun olisivat kaikki hallitukset todennäköisesti menneet. Jos tämä olisi onnistunut, kyllä nyt täytyy sanoa, hallituksen talouspoliittisen valiokunnan jäsenten osalta kaikkien niiden ryhmien takaa kerrottaisiin, kuinka hyvin on hoidettu ja tehty, tätä valtion kassaa lihotettu, mutta kun se ei vaan onnistunut. Tältä osin täytyy sanoa, että tämä jälkiviisaus, mitä tässä asiassa todistetaan, on parasta politiikkaa ja yleensä viisautta, mitä tehdään. Silloin, kun laiva merellä hukkuu, parhaat asiantuntijat ovat kuivalla maalla. Tässä on vähän sama tilanne.

Mutta nostan hattua tässä asiassa ministeri Siimekselle, kun ministeri Siimes selvästi aitona ja rehellisenä ministerinä muistaa asiat niin kuin hän on kokenut ja nähnyt. Näin väitän, että myöskin Suomen kansa tämän kokee ja tuntee. Aivan sama, mitä täällä eduskunnan salissa puhutaan ja kirjoitetaan tästä asiasta, mutta Suomen kansa kokee, että on epäonnistuttu, ja muistaa ja ymmärtää tulevaisuudessa, että ministeri Siimes muisti tämän asian paremmin, muisti niin, että ei muistanut sitä sopimusta, mistä ei näyttöä ole olemassa, että tästä asiasta ei puhuta, eikä hallitus ole koskaan tästä asiasta mitään tiennyt, vaan vastuu on yksin Soneran johdon. Tähän nähden pidän valitettavana tätä kiemurtelua tämän asian puitteissa. Se, mikä on käynyt, on käynyt, ja itse katson tätä asiaa niin, että on turha tuomita, mutta poliittista vastuuta pitäisi jonkun kantaa.

Tämän osalta, herra puhemies, olen useassa paikassa todennut aikaisemmin, kun on kaikenlaisia mediakyselyjä tehty, pitääkö hallituksen tämän asian puitteissa erota vai ei, että mielestäni tämä ei ole sen luonteinen aihe eikä asia, että tässä vaiheessa hallituksen puhdasta uraa hallituksen tämän takia tarvitsisi erota. Mutta kun tämän koko asian keskustelun ja puheenvuorojen kohdalla niin kuin valiokunnan mietinnönkin osalta venkoillaan ja käännetään ja syyllisiä etsitään joka paikasta muualta kuin hallituksen sisältä, missä sitä vikaa nyt ei ole sen enempää kuin missään muuallakaan, katson, että en voi äänestää huomenna hallituksen luottamuksen puolesta, vaan joudun painamaan sitä toista nappia. Mutta valitettavasti meitä painajia on niin vähän, ettei hallitus todennäköisesti koe tuntevansa edes kipeää tämän asian puitteissa. Niin tämä meno jatkuu, mutta kyllä tästä varmaan jotain oppia on valtionhallinnonkin osalta otettu ja saatu. Toivon, että se on opiksi ja siunaukseksi kääntynyt myöskin tämän taloudellisen ministerivastuun hoidon kannalta tulevina vuosina ja tulevissa hallituksissa.

Leena Luhtanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä nyt ajattelin toistaa niin paljon, että vihdoin viimein menisi perille se, että valtioneuvoston tiedonanto eli informaatio Sonerasta ja omistajapolitiikasta ei ole sama asia kuin umts-kaupan hyväksyminen. 4.9.2001 käsiteltiin talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa eli tilaisuudessa, mistä tämä tiedote on tehty, Soneran omistajapolitiikkaa ja yksityistämistä, periaatteita, toteutettuja prosesseja jne., ei umts-kauppaa. Näin myös joutui ministeri Siimes talousvaliokunnan kuulemistilaisuudessa toteamaan. Tässä ei nyt tiedä, miten tämän asian sitten muuksi muuttaisi.

Se, minkä takia ministeri Heinonen varoi, ettei maan hallitus joudu sisäpiiriläiseksi, oli tietysti juuri se, että samanaikaisesti, ennen ja jälkeen, maan hallitus joutui käsittelemään Soneran asiaa, omistajapolitiikkaa, konsolidaatiokehitystä, valmistelemaan osakekauppoja, mutta ei yksittäistä operatiivista liiketoimintaa, kuten umts-kauppaa. Tämä on tullut täysin selväksi talousvaliokunnan käsittelyssä ja kaikkien (Puhemies koputtaa) asiakirjojen perusteella.

Seppo Lahtela  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On myönteistä, että valiokunnan puheenjohtaja ed. Luhtanen puolustaa hallitusta näin tiiviisti ja syvästi ja samalla myöntää myöskin, että omistajapolitiikasta on keskusteltu ja tehty päätöksiä. Siltä osin tämä on juuri se, mitä Suomen kansa tässä näkee ja haluaa. Kyllä hallitus on tässä takana ja hengessä ollut mukana olemassa. Ei tässä nyt, niin kuin sanoin aikaisemmin, ole tarkoitus hallitusta tuomitakaan, mutta jonkun pitäisi kantaa vastuu, ja sitähän tässä koko keskustelussa on haettu ja ajettu takaa.

Jari  Leppä  /kesk:

Herra puhemies! Tässä keskustelussa on moneen otteeseen ministeri Sasia myöten painotettu sitä ylitoiveikkuuden ilmapiiriä, joka vallitsi Suomessa ja koko Euroopassa vuonna 2000 eli silloin, kun teleyhtiö Sonera toteutti kansainvälistymisstrategiaansa osallistumalla Saksan umts-huutokauppaan suunnittelemansa 20 prosentin sijaan 40 prosentin osuudella.

Haluan muistuttaa arvoisia kollegoita, joita tällä hetkellä täällä ei näy muita kuin arvoisa valiokunnan puheenjohtaja, siitä että eduskunta hyväksyi teleyhtiön kansainvälistymisstrategian tilanteessa, jossa se nojasi Lipposen hallituksen 16.9.1999 yksimielisesti antamaan periaatepäätökseen koskien valtion omistajapolitiikkaa. Nyt jälleen kerran mainitsen tämän suoran sitaatin tuosta periaatepäätöksestä: "Yhtiön toiminnan tai kansantalouden kannalta erittäin merkittävät sijoitukset ulkomaille edellyttävät pääomistajan hyväksynnän, ennen kuin sijoituksesta lopullisesti päätetään."

Silloin ei sanallakaan mainittu, ettei tätä periaatetta noudatettaisi myös Soneran kohdalla, samoin kuin ei sanallakaan mainittu umts-hankkeesta erikseen. Kysymys kuuluu: Eikö pääministerin olisi tuolloin pitänyt informoida eduskuntaa, ettei periaatepäätös koskekaan teleyhtiö Soneraa? Nyt jälkeenpäinhän on sitten pidetty itsestäänselvyytenä sitä, ettei periaatepäätöstä tietenkään noudateta tämän pörssiyhtiön kohdalla. Kuitenkin talousvaliokunnan kuulemisessa on usealta eri taholta todettu, että keskusteluyhteyttä pääomistajan ja pörssiyhtiön välillä voidaan käydä, kunhan ei anneta määräyksiä ja neuvoja. Näissä keskusteluissa olisi helposti ollut tuotavissa Soneran operatiivisen johdon tietoon valtio-omistajan näkemys.

Maan hallitukselle on ollut kunnia-asia vakuuttaa kaiken aikaa sitä puuttumattomuusperiaatetta, jota se liikenne- ja viestintäministeriön johdolla tässä tapauksessa harjoitti. Mutta puuttumattomuusperiaate ei saa tarkoittaa sitä, että mistään ei löydy vastuunkantajaa Suomen taloushistorian suurimmalle virheinvestoinnille. Paljon reilumpaa olisi jo alun alkaen ollut maan hallituksen myöntää omistajapolitiikan ohjauksen reilu epäonnistuminen. Nyt se saa syyttää itseään siitä, että keskustelu Soneran ympärillä on vellonut jo tarpeettomankin kauan.

Maan hallituksen omistajapolitiikan linjattomuutta kuvaa myös se, että Soneran umts-päätöksille haettiin kuitenkin jälkikäteishyväksyntä. Tämä on tulkittavissa peittely-yritykseksi, jossa Lipposen hallitus ei halua jäädä historiaan megaluokan virheinvestoinnin takuumiehenä. Nyt meidän kansanedustajien arvioitavaksi jää sitten sana vastaan sana. Osa ministereistä ja osa Soneran hallituksen jäsenistä on ollut sitä mieltä, että pääomistajaa oli informoitu ja hyväksyntä siltä puolelta oli olemassa.

Arvoisa puhemies! Valtion omistajuus on arvokas ja tärkeä osa maamme kansantaloutta. Sen kehittämistä täytyy ohjata paljon nykyistä linjakkaammin ja pitkäjänteisemmin. Omistajaohjauksen keskittäminen yhteen ministeriöön tai ministeriöyhteyteen on perusteltua, aivan kuten talousvaliokunta täydellisen yksimielisesti on lausunut. Omistajaohjauksella on kaksi tärkeää tavoitetta: ensinnäkin kehittää tuotannonalaa ja yhtiötä ja toiseksi varmistaa myönteiset talous- ja työllisyysvaikutukset, jotka yhtiöiden kautta ovat saatavissa. Myös Soneralle on jatkossa ja ennen kaikkea annettava omistajaohjauksella paremmat mahdollisuudet menestyä ja kehittyä yhtenä kansainvälisen teleliikennealan huippuosaajista.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat valiokunnan puheenjohtaja Luhtanen ja ed. Leppä, jotka olette paikalla lisäkseni! Täytyy antaa kiitokset talousvaliokunnan puheenjohtajalle ed. Leena Luhtaselle, että hän on jaksanut aktiivisesti seurata keskustelua ja olla siinä mukana, vaikka muuten täältä väki alkaa jo vähentyä. Täytyy sanoa, ettei tässä kovin paljon enää varmaan uutta sanottavaa löydy.

Valiokunta on mielestäni tehnyt hyvää ja perusteellista työtä ja arvioinut hyvin tarkasti niitä keskusteluja ja päätöksenteon eri vaiheita, joita tässä Sonera-asiassa on ollut. Tyydyn tähän ratkaisuun, mihin talousvaliokunta on mietinnössään päätynyt. Minusta tässä vaiheessa ei ole tarpeellista äänestää vastaan huomisessa äänestyksessä. Nimittäin ei vastalauseissakaan olla yhtään sen puhtaampia pulmusia, esimerkiksi keskustan vastalauseen mukaisissa esityksissä, sillä keskustalainen hallintoneuvoston puheenjohtaja on ollut mukana hallituksen kokouksissa, joissa asiaa on käsitelty. Siinä mielessä keskustan syyttely muita, lähinnä hallituspuolueita, kohtaan on lähinnä politiikan tekemistä. Kristillisdemokraattien vastalauseessa syytetään sen lisäksi, mistä keskusta syyttää hallitusta, myöskin keskustalaista hallintoneuvoston puheenjohtajaa, eli kristillisdemokraattien vastalause on vielä voimakkaampi.

Siinä mielessä en voi yhtyä näihin vastalauseisiin huomisessa äänestyksessä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etten olisi pettynyt siihen, että vastuunkantajaa ei ilmaannu tähän Sonera-soppaan. Mielestäni olisi reilua, jos ministeri Olli-Pekka Heinonen olisi myöntänyt sen, että toisellakin tavalla olisi voinut toimia, ja ehkä se tilanne aiheutti tämän ratkaisun. Mutta koska hän ei itse ole sitä tehnyt, niin emme me voi sitä häneltä vaatia nyt, kun hän ei ole enää hallituksen ministerinä.

Eri puolueiden edustajat täällä ovat nyt heittäneet vastuuta toisilleen, ja minusta se ei ole kovinkaan hedelmällistä tässä tilanteessa, kun vastuunkantajia on periaatteessa myöskin kaikista puolueista, sillä ei hallitustakaan voi kokonaan ulkopuolelle jättää eikä myöskään eduskuntaa tässä keskustelussa siinä mielessä, että kaikilla meillä oli tiedossa, että erittäin suuret riskit on otettu. Nyt vasta, kun riskit osoittautuivat (Kuuluu matkapuhelimen hälytysääni) niin suuriksi kuin ne sitten toteutuivat, niin vasta sen jälkeen ... — Anteeksi, puhemies, minun puhelimeni jäi vahingossa päälle, kun juoksin tänne alakerrasta.

Arvoisa puhemies! Pyydän anteeksi aiheuttamaani häiriötä. — Olin puhumassa juuri siitä, että periaatteessa kaikki me poliitikot olemme eräällä tavalla vastuussa siitä, että kukaan meistä ei puuttunut asiaan aikaisemmin. Todella kriittisiä puheenvuoroja täällä käytettiin muun muassa strategiakeskustelun yhteydessä, ja muistan, että esimerkiksi ed. Kari Uotila arvioi hyvinkin kriittisesti näitä riskejä ja myöskin ed. Turtiainen ja mahdollisesti muutkin edustajat siinä vaiheessa.

Pahinta minusta tässä keskustelussa oli kaiken kaikkiaan se, että eräät Soneran hallituksen jäsenet halusivat siirtää täyden vastuun eduskunnalle tässä tilanteessa. Nyt ehkä on parempi, että kun huominen äänestys menee ohi, niin tämä asia on käsitelty tältä osin. Ottakaamme oppia niistä virheistä nyt, jotka on tässä tehty. Mielestäni liikenne- ja viestintäministeriön virkamiesten ja myöskin ministerin tulisi miettiä, jos ja kun valtio omistaa pörssiyhtiöiden osakkeita ja on mukana suurella omistusosuudella pörssiyhtiöissä, miten tämä omistajaohjaus aiotaan jatkossa toteuttaa, kun nyt näyttää siltä, että tämän hallituksen aikana ei enää uutta ohjeistusta omistajaohjaukseen ole tulossa. Siinä mielessä on tärkeää miettiä strategiaa uudelleen.

Täällä on keskusteltu myös siitä, onko ylipäätään tarkoituksenmukaista se, että valtio omistaa pörssiyhtiöitä. Minulla ei ole selkeää kantaa siihen, onko se järkevää vai ei, mutta jos valtion toimintamahdollisuudet omistajana ovat niin pienet kuin ne nyt ovat näyttäneet tämän asian yhteydessä olevan, silloin pitää tietysti miettiä, onko valtionomistus pelkkää sijoitustoimintaa vai onko sillä myös muita tarkoitusperiä. Silloin pitää miettiä sitä, olisiko tärkeämpää sijoittaa sellaiseen yritystoimintaan, joka palvelisi joitakin muita yleisesti hyödyllisiä tarkoituksia, muun muassa aluepolitiikkaa. Pitäisikö esimerkiksi Teollisuussijoituksen tai jotain muuta kautta pyrkiä mahdollistamaan yritystoiminnan tasavertaisuus myös muuallapäin Suomea kuin kasvukeskuksissa? Nimittäin esimerkiksi tilanteissa, joissa yritykset hakevat kiinteistöjä itselleen, kasvukeskuksissa näitä kiinteistöjä rahoittavat vakuutusyhtiöt ja muut tahot ja taas muilla, pienemmillä paikkakunnilla kunnat joutuvat rahoitusvastuuseen. Kuten tiedämme, tällä hetkellä kunnilla on hyvin pienet voimavarat kiinteistöjen rakentamiseen ja teollisuusrakennusten rakentamiseen. Siinä mielessä olemme hieman eriarvoisessa asemassa eri puolilla maata. Vaikka esimerkiksi EU:n ykköstukialueella on rahoitusta saatavissa, silti oma rahoitusosuus aina täytyy löytyä. Ongelmia on juuri siinä, että kuntien rahaa menee hyvin paljon elinkeinopolitiikkaan semmoisiin osioihin, joita kasvukeskuksissa rahoitetaan muilla keinoilla.

Arvoisa puhemies! Tämän enempää en sano tällä kertaa tästä asiasta.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä alkaa olla jo aika kaluttu luu, mitä tässä on pyöritelty. Mutta minua silti ihmetyttää, että yksi asia on jäänyt täysin keskustelematta. Me olemme keskustelleet vain tästä virheestä ja virheen suuruudesta, asiasta, jolle ei voi yhtään mitään, eli tässä voi aivan hyvästi sanoa, että on turha märistä silloin, kun on imelät housussa. Yhdestä opettavasta asiasta on puhuttu, valvonnasta ja valvonnan puutteesta. Se on ollut ilman muuta ainut, jossa voidaan oppia etsiä, mutta toista opettavaa asiaa ei ole kukaan luullakseni käsitellyt eli sitä, millä hyvä veli -järjestelmällä Soneran johto valittiin.

Ennen kaikkea varatoimitusjohtajan valintaa ihmettelen. Saamieni tietojen mukaan hänen jäljiltään ei ole toistaiseksi ollut näyttöjä muuta kuin savuavista raunioista. Siitä huolimatta hänet valittiin tämmöiselle paikalle ja annettiin tämmöinen valta ja vastuu. Mikä oli se hyvä veli -systeemi? Mikä oli se strategia, miksi tämmöinen henkilö tähän tehtävään valittiin? Minua ennen kaikkea kiinnostaisi se, onko samanlainen systeemi muissakin valtion omistamissa osakeyhtiöissä, että loppujen lopuksi ei tarvitse asiallisia työnäyttöjä päästäkseen todella kovaan valtaan ja tällä lailla annetaan mahdollisuus tehdä suuriakin munauksia.

Toinen asia, mikä kiinnostaa: miten vielä kaiken lisäksi sitten kultaisella kädenpuristuksella tämmöiset miehet palkitaan. Tämä olisi minusta oikein viimeisen päälle keskustelun paikka.

Leena  Luhtanen  /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä puheenvuorossani esitän joitakin vastauksia sellaisiin esitettyihin kysymyksiin, joihin ei vastauspuheenvuorossa ehditty vastata.

Ed. Elo tiedusteli, tehtiinkö riskianalyysejä ja kuinka niitä tehtiin. Voin vain lyhyesti todeta, että valiokunta sai perusteellisen selvityksen riskianalyyseistä: niitä tehtiin ja ne oli huolellisesti valiokunnan käsityksen mukaan tehty. Nyt voi vain todeta sen, että riskianalyysithän ovat vain välineitä. Tässä tapauksessa voisi lyhyesti todeta sen, että kun näitä riskianalyysejä tehtiin, käytännössä tilanne oli kuitenkin sellainen, että todellisuus oli siis vielä pahempi kuin huonoin tai pahin riskianalyysi, joka oli tehty. Se meni näin. Todellista tilannetta ei pystytty arvioimaan.

Minä toteaisin sen, minkä eräs kuulemamme asiantuntija totesi jotenkin näin, kun käsittelimme riskianalyysiä: sopiva riskitaso ei ole tieteellisesti ratkaistavissa millään tavalla. Siinä on viime kädessä kysymys omistajan suhtautumisesta häviämisen mahdollisuuteen ja sen vastapainona olevaan voiton mahdollisuuteen. Toteaisin vielä, että riskianalyysi on siis vain väline. Voisin tietysti tässä yhteydessä todeta sen, että kyllä riskianalyysit ovat pettäneet monella muullakin vastaavan tyyppisellä yrityksellä. Niin kuin täällä tänään tiedämme, tuli julkisuuteen tieto, että Deutsche Telekom teki noin 30 miljardin euron alaskirjauksen. Tuskin heilläkään oli siihen vedenpitäviä riskianalyysejä. Näitä sattuu ja tapahtuu, mutta siis vastaus on, että riskianalyysit tehtiin ja niistä saimme erittäin perusteellisen selvityksen.

Sitten ed. Ojansuu ihmetteli ja hänestä on suuri ristiriita siinä ja tavallaan edustajien ikään kuin epärehellisyyttä, että samat edustajat, jotka kannattivat aikoinaan eduskunnassa nollavaltuuksien antamista hallitukselle Soneran omistusosuuden suhteen, ovat nyt vaatimassa hyvää valtion omistajapolitiikkaa. Eihän siinä ole tietenkään mitään ristiriitaa. Annoimme valtuudet eduskunnan enemmistönä, mutta kun valtio on edelleen enemmistöomistaja Sonerassa, silloin on aivan aiheellista, että sama sali on vaatimassa hyvää omistajapolitiikkaa. Niin kauan kuin omistamme, niin kauan on eduskunnalla oikeus vaatia omistajapolitiikkaa.

Sitten, herra puhemies, keskustan vastalause perustui hyvin suurelta osin siihen, että valtioneuvoston tiedotteessa todetaan, että umts-kauppaa on käsitelty jälkeenpäin valtioneuvostossa ja siis erityisesti talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Minä toistan vielä, että on aika heppoista perustaa keskustan ryhmän puheenvuoro siihen näkökantaan, mitä seisoo valtioneuvoston informaatiotiedotteessa. Olen täällä toistamiseen todennut sen, että todellakin informaatiotiedotteessa — katsoin sen itse, näin sen äsken — todetaan, että talouspoliittiselle ministerivaliokunnalle annettiin informaatiota Sonera-asiassa ja hallitus antoi sille hyväksymisensä.

Toistan uudelleen sen, että Sonera-asioita on käsitelty valiokunnan saaman selvityksen mukaan useita useita kertoja hallituksessa ja talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa, totta kai. Maan hallitus olisi ollut edesvastuuton, jos se ei olisi käsitellyt, siitä syystä, että samanaikaisesti maan hallitus valmisteli osakeantia, erilaisia konsolidaatiokehitykseen liittyviä toimenpiteitä, omistajapolitiikkaa, kannustejärjestelmiä, kaikkia tähän liittyviä asioita. Se oli maan hallituksen tehtävä ja talouspoliittisen ministerivaliokunnan tehtävä. Tästä syystähän nimenomaan ministeri Heinonen katsoi, että hän ei vie sellaista yksittäistä toimenpidettä kuin umts-kauppaa hallitukseen, että hallitus ei joudu sisäpiiriläiseksi, mikä estäisi osakekauppojen valmistelut. Tämä oli koko clou tässä asiassa.

Nyt sitten keskustan ryhmäpuheenvuoro perustui siihen, että on valtioneuvoston informaatiopaperi, jossa todetaan, että hallitus käsitteli tätä ja Talpolia. Aivan, hallitus käsitteli. Hallitus on käsitellyt useita kertoja. Minulla on luettelo, miten monta kertaa näitä asioita ja mitä asioita käsiteltiin, ja kaikkien asiakirjojen mukaan esimerkiksi tässä tiedonantopaperissa 4.9.2001 on käsitelty yleistä omistajapolitiikkaa, corporate governancea sekä yhtiön konsolidaatiopyrkimyksiin annettuja asioita. Tästä on olemassa arkistossa muistiot, tästä on olemassa Talpolin pöytäkirjat. Kuka on niistä kiinnostunut, voi ne katsoa. Tämän varaan ei voi perustaa mitään.

Se on kokonaan toinen asia, enkä mene nyt siihen, koska omasta mielestäni toin sen esittelypuheenvuorossani varsin selkeästi esille, että se on toinen spekulaatio, olisiko pitänyt Olli-Pekka Heinosen viedä tavalla tai toisella tämä asia hallituksen tietoon. Tästä asiasta nimenomaan valiokuntamme kritisoi ministeri Heinosta. Tämä on se, mistä täällä on sanottu, että oli ankara kritiikki. Me kritisoimme siitä syystä, että tämä puuttumattomuusperiaate oli liian jyrkkä ja hänellä olisi ollut tavalla tai toisella mahdollisuus keskustella tästä asiasta hallituksen kanssa ja näin antaa hallitukselle mahdollisuus käsitellä tätä asiaa. Tämä on se tapausten kulku.

Mutta hallitus ei siis, ei etu- eikä jälkikäteen, käsitellyt asiaa, niin että olisi voitu sanoa, että haettiin hyväksyntää. Ei ollut virallista käsittelyä, ei ollut hyväksymistä. Tämä päätös tehtiin muualla, ja siitä kantavat siis vastuun Soneran hallitus ja toimiva johto.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tietysti on näin, niin kuin ed. Luhtanen valiokunnan puheenjohtajana sanoi, mitä dokumentteja meillä kirjallisesti on saatavilla. Ilman muuta näinhän se asianlaita on. Mutta edelleenkin on auki useita kysymyksiä, joita keskusta on halunnut nostaa puheenvuoroissaan esille. On ollut puuttumattomuusperiaatetta, joka on johtanut tähän, on ollut hiljaisen hyväksynnän periaatteita jne. Ei näitä voida kuitenkaan näin isossa asiassa sivuuttaa ja niitä keskusteluja ja mahdollisuuksia, joita olisi ollut tehdä tämä. Sehän tässä on ollut kysymys, jota on haluttu tuoda esille, ja on haluttu niitä vastuunkantajia aidosti, jotka olisivat pystyneet vaikuttamaan tähän jättivirheinvestointiin.

Hannes  Manninen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Sonera-asiasta on varmasti puhuttu tässä salissa jo enemmän kuin tarpeeksi, mutta kun ed. Luhtanen valiokunnan puheenjohtajana samalla eräänlaisessa päätöspuheenvuorossaan katsoi ja ihmetteli, miksi keskusta on kiinnittänyt huomiota siihen, että asioita on käsitelty myöhemmin esiin tulleella tavalla talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa, on ehkä syytä hiukan tarkastella tätä asiaa.

Kun nämä Sonera-ongelmat tulivat julkisuuteen, niin ensimmäinen reaktio hallituksen ja erityisesti liikenne- ja viestintäministeriön ja ministerin taholta oli se — ainakin julkisuuteen haluttiin antaa sellainen kuva — että näitä asioita ei ole milloinkaan eikä missään vaiheessa käsitelty, elikkä annettiin kuva, että ollaan täysin tietämättömiä koko asiasta. No, se olikin asian yksi puoli, elikkä ei ollut käsitelty etukäteen, koska ministeri Heinonen oli noudattanut puuttumattomuusperiaatetta tai mitä sanaa nyt halutaankin tässä käyttää. Se kai lienee tullut selväksi, että näin asia oli. Mutta sen jälkeen voi sanoa, että vähitellen hallitus on vasta tunnustanut pakon edessä sen, että no, onhan niitä asioita jälkikäteen tietenkin puitu.

Olen ed. Luhtasen kanssa täysin samaa mieltä, että olisi täysin vastuutonta, jos ollaan menettämässä 24 miljardia markkaa, jos näitä asioita ei käsiteltäisi valtioneuvoston piirissä. Siinä on vain yksi ongelma, ja se on se, miksi tätä asiaa on haluttu salailla ja peitellä, sillä todellisuudessahan tämä asia on tullut selvästi julkisuuteen vasta sen jälkeen, kun ministeri Siimes omassa kirjassaan on käsityksenään esittänyt, että asioille haluttiin saada jälkikäteen hyväksyminen. (Ed. Huotari: Siunaus!) — Siunaus tai hyväksyminen, se on aika pitkälle sama asia. Jälkikäteishyväksyntä tai siunaus, asiallisesti sillä ei ole mitään eroa.

Nyt hallituksen muut ministerit ovat jyrkästi kiistäneet ministeri Siimeksen tulkinnan. Minun saamieni tietojen mukaan ministeri Siimeksellä on kuulemma hyvin tarkat, jopa minuuttitarkat, muistiinpanot, joten voi kysyä edelleen, kumpi tai kuka puhuu totta tai kenellä ajatus on vääristynyt silloin, kun asioita on käsitelty. Tästä asiasta ei selvyyttä ole tullut, eikähän sillä olekaan mitään muuta merkitystä kuin se, miksi ei haluta tunnustaa sitä jälkikäteiskäsittelyä sillä tavalla kuin se on tapahtunut, koska sillähän ei oikeudellista merkitystä tämän asian kannalta enää ole. Tässä mielessä minusta hallitus olisi voinut reilusti kertoa alun perin, millä tavalla ja miten näitä asioita on käsitelty.

Enkä malta olla puuttumatta vielä siihen, mikä jo aiemmin illalla oli täällä salissa esillä, kun ministeri Sasi totesi siihen tyyliin, että onhan se eduskuntakin nämä strategiat ja muut hyväksynyt. Minäkin olen noin neljännesvuosisadan toiminut esittelevänä virkamiehenä. Jos ei asian otsikossa ja jos ei asian päätösehdotuksessa eikä siellä, kun puhutaan asioista, missään siellä välilläkään esittelyosissa sanota, että tämä on strategia, joka vahvistetaan, niin on täysin mahdotonta ja järjetöntä edes yrittää väittää, että sillä asiakirjalla olisi muka vahvistettu ja hyväksytty strategia ja lyöty lukkoon umts-kaupat. On päivänselvää, että eduskunta ei ole hyväksynyt, niin kuin valtiovarainvaliokunta omassa lausunnossaan on todennut, mutta ei silläkään oikeudellista merkitystä oikeastaan ole tämän asian suhteen, sillä vahinko on tapahtunut ja ensisijaisesti siinä on aina vastuussa hallitus ja toimiva johto. Yritysmaailmassa myöskin riskejä toteutuu ja vahinkoja tapahtuu. Sekin on reilusti tunnustettava. Mutta silloin, kun vahinko tapahtuu, pitäisi reilusti ottaa vastuu ja todeta, että näin kävi, ja selvästi, rehellisesti, mitään salailematta ja peittelemättä kertoa myöskin, miten asia tapahtui myös sen jälkikäteiskäsittelyn osalta. Luulen, että silloin tässä asiassa olisi päästy paljon pienemmin ja vähemmin parranpärinöin kuin nyt.

Olli  Nepponen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun täytyy kyllä nyt korjata ed. Mannista. 4.9.2001 ei käsitelty jälkikäteenkään umts-kauppoja. (Ed. S. Lahtela: Miksi tiedotettiin niin?) — Ne ovat kaksi eri asiaa. — Viralliset pöytäkirjat eivät kerro eikä tiedotteessa myöskään mainita asiaa umtsista. Se on vaan täällä noussut esiin. Ministeri Siimes valiokunnan kuultavana ollessaan perui puheensa siitä, että olisi käsitelty. Se tuli aivan selväksi valiokunnalle.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Nepponen, kun olisitte tänä päivänä ollut kuuntelemassa koko ajan keskustelua, olisitte kuullut, miten silloinen ministeri Soininvaara, joka oli paikalla, totesi pöytäkirjaan, että käsiteltiin myöskin umts-asioita.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minusta on hyvin vaikea uskoa, että umts-asiaa ei käsitelty ennen umts-päätöstä missään eikä millään tavoin, ettei kukaan ministereistä ollut edes kuullutkaan siitä, ennen kuin se päätös tehtiin. Minä uskon, että historia kertoo aika monia uusiakin variaatioita tästä. Mutta mahdotonta minun on uskoa, ettei tätä asiaa olisi edes jälkikäteen käsitelty missään kokoonpanossa. Pakkohan se on ollut käsitellä, koska on lähdetty hakemaan ratkaisuja, miten siitä mennään eteenpäin. Eli minä luotan täysin ministeri Suvi-Anne Siimeksen informaatioon tässä asiassa.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On mielenkiintoista kuulla, että ed. Nepponen täällä sanoo, että ministeri Siimes on perunut puheenvuoron, ettei asiaa olisi lainkaan käsitelty talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Mihinkä tällainen perustuu, koska hänellä on selkeät muistiinpanot kaikista tilaisuuksista, missä hän on ollut? Olen nähnyt. Joka kerta hän kirjoittaa tarkalleen, mitä on. Mutta eihän talouspoliittisen ministerivaliokunnan pöytäkirjoihin kirjata kaikkia asioita, mitä siellä puhutaan. Ei tietenkään kirjata, jos tietää vähänkään, miten talouspoliittinen ministerivaliokunta toimii. Tässä varmasti ministeri Sasi voi kertoa, kirjataanko niihin, kuka puhui mitäkin, ja on myöskin epävirallisia keskusteluja, joista ei kirjata yhtään mitään niistä asioista, mitä on puhuttu. Mutta tämä oli mielenkiintoista, että ed. Nepponen oli sitä (Puhemies koputtaa) mieltä, että kokonaan on perunut, ettei olisi lainkaan käsitelty.

Matti Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä ed. Pulliainen totesi, ex-ministeri Soininvaara tänään todisti, että on käsitelty. Nyt on jo kaksi ministeriä ilmestynyt, jotka ovat sanoneet, että on käsitelty. Huomenna voi olla jo kolmaskin sitten, kun tulee vähän omantunnontuskia.

Olli Nepponen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Siimes perui väitteensä, että olisi jälkikäteen käsitelty ja hyväksytty umts-huutokaupat. Samoin ed. Soininvaara totesi, että ei hänkään nyt muista oikein tarkoin, mitä käsiteltiin. Ed. Pulliainen, tekin taisitte olla pois silloin, kun hän jälkikäteen täällä uudestaan totesi puheenvuorossaan, ettei käsitelty.

Hannes Manninen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Siimeshän vastatessaan täällä kyselytunnilla kysymykseeni, totesi, että silloin kun tätä asiaa käsiteltiin talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa, sovittiin samalla, että asiaa ei saateta julkisuuteen. Jos näin on sovittu, niin on päivänselvää, ettei sitä ole kirjattu myöskään pöytäkirjaan tai jos on kirjattu, niin se pöytäkirja on salainen silloin, mutta luulen, ettei sitä kirjattu ollenkaan, ja kyllä minäkin enemmän tosiasiassa luotan ministeri Siimeksen tässä asiassa antamaan todistukseen.

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! Ed. Manninen sanoi, että ei ole heti kerrottu, mikä on totuus. Tilanne on se, että sen jälkeen kun nettikirja ilmestyi ja keskustelu syntyi asiasta, liikenne- ja viestintäministeriö teki selvityksen siitä, millä tavalla eduskunnassa, valtioneuvostossa, ministeriössä ja Sonerassa asioita on käsitelty, ja tuo selvitys pitää täsmälleen paikkaansa edelleen tänä päivänä. Siitä ei ole kirjaintakaan tarvinnut muuttaa, ja se kertoo totuuden, koko totuuden eikä mitään muuta kuin totuuden.

Mitä tulee sitten eri tapahtumiin, niin kuten ed. Manninen totesi, hyvänä virkamiehenä hän tietää, että päätökset kirjataan aina pöytäkirjaan. Siitä syystä asioiden jälkikäteinen läpikäyminen on erittäin helppoa: vain sillä on merkitystä, mitä pöytäkirjoihin on kirjattu. On myöskin käyty lävitse kaikki salaiset asiakirjat, ja tältä osin tiedämme, että esimerkiksi jälkikäteistä hyväksyntää ei ole missään salaisissa pöytäkirjoissakaan haettu umts-kaupoille.

Tässä asiassa kyse on enemmänkin siitä, että kun on hyväksytty aikoinaan Soneran osakepääoman korotus ja siinä yhteydessä on keskusteltu niistä virheistä, mitä yhtiössä on tehty, onko tapahtunut hyväksyminen tuolta osin sitten näiden umts-kauppojen osalta. Paremminkin ehkä voidaan sanoa, että on jouduttu käsittelemään yhtiössä tapahtuneita virheitä yleisellä tasolla, mutta siinäkään yhteydessä ei ole erityisesti käsitelty umts-kauppoja. Oikeastaan voidaan sanoa, että jos nyt laajennetaan tämä koko Soneran ongelmavyyhti sitten umts-kauppojen osalta, voitaisiin sanoa, että eduskunta hyväksyessään osakepääoman korotuksen syksyllä 2001 siunasi, hyväksyi, umts-kaupat. En usko, että te olette valmiita hyväksymään tätä, mutta perimmiltään tästä on kyse.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Täällä on nyt talousvaliokunnan ja valtiovarainvaliokunnan lausunnossa selvästi arvioitu ministerin toimintaa tässä kysymyksessä ja se vastuu on myös selkeästi todettu. Mikä on ministeri Sasi, liikenne- ja viestintäministeriön virkamiesten vastuu heidän toimittuaan nyt valtion ja ministeriön edustajina Soneran hallituksessa ja tehtyään saman suuntaista toimintaa, jota on arvosteltu ministerin osalta? Mihin toimenpiteisiin ministeri Sasi ryhtyy kyseisten virkamiesten suhteen?

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! Oikeuskansleri on omassa selvityksessään joutunut arvioimaan valtioneuvoston jäsenten ja liikenne- ja viestintäministeriön virkamiesten oikeudellista vastuuta ja päätynyt siihen, että minkäänlaisiin virheisiin ja lainvastaisiin toimenpiteisiin virkamiehet eivätkä myöskään valtioneuvoston jäsenet ole syyllistyneet, ja tästä syystä virkamiesten suhteen ei ole syytä ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin.

Matti  Väistö  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä Sonera-käsittely kaikkinensa on ollut uskomaton tarina. Tämänkin illan keskustelu, talousvaliokunnan mietinnön pohjalta tapahtunut palautekeskustelu, on osoittanut, että edelleenkin on selittämättömiä kohtia.

Edellä käytiin keskustelua siitä, mitä ja missä vaiheessa valtioneuvosto tai sen talouspoliittinen ministerivaliokunta on asiaa käsitellyt. Sekin jää vielä hämärän peittoon. On varmasti selvää, että eri tavoin ja eri yhteyksissä valtioneuvostossa ja sen ministerivaliokunnassa on asiaa käsitelty. On vaikea uskoa, että tämä puuttumattomuuden periaate, jota talousvaliokunta mietinnössään käyttää, olisi niin syvälle puuttumattomuutta, että asiasta ei olisi missään vaiheessa keskusteltu. Onhan tässä todella kyse erittäin suuren mittaluokan ratkaisuista ja erittäin merkittävistä riskinotoista ja valitettavasti erittäin merkittävistä menetyksistä.

Talousvaliokunnan mietintö kaikkinensa on hyvin kriittinen. Johtopäätökset ovat kuitenkin sellaiset, joihin ei voi täysin yhtyä. Ainoastaan niiltä osin on toki välttämätöntä, että omistajapolitiikan kehittäminen ja selkiyttäminen on tarpeen, mutta se johtopäätös on kohtuuton, että valtioneuvosto ja liikenne- ja viestintäministeriö olisivat täysin vapautettavissa vastuusta.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tämän illan keskustelua kun tässä on kuunnellut ja itsekin siihen vähän osallistunut, tulee mieleen se ajatus, jotta varmaan tällä keskustelulla hirveän paljon ei uutta kyllä synnytetä. Jos tämäkin energia olisi tuhlattu sellaiseen ajatteluun, miten voitaisiin turvata umts-kaupassa menetetyt miljardit tuolla Saksanmaalla ja mitä sille tehdään, enemmänkin se olisi minusta hedelmällisempää kuin tämmöinen jauhaminen. Tässä on tullut mieleen semmoinen juttu, kun kaverit ajoivat metsään. Sitten kun poliisi meni aukaisemaan oven, kaikki kaverit istuivatkin takapenkillä. Kun poliisi kysyi, kuka tätä autoa ajoi, niin pojat sanoivat, jotta eihän se muuten olisi metsään mennytkään, jos joku tätä ajaisi. Tässä on vähän samanlainen olotila. Elikkä kaikki istuvat nyt takapenkillä ja katselevat, kun oppositio vähän siinä ovia aukaisee, jotta ketkähän tässä nyt oli syyllisiä.

Markku  Markkula  /kok:

Arvoisa puhemies! Onneksi valtionkin omistajapolitiikassa joku ainakin ohjaa, tai ainakin niin väitetään, että ohjataan, ja ohjaaminen on todella välttämätöntä.

Pari yleistä periaatetta, joita haluan tässä kyllä vahvasti korostaa, eli tätä telemarkkinoiden ylikuumenemista yleensäkin. Se on selkeä kansainvälinen ilmiö, johon Soneran panos oli loppujen lopuksi aika vaatimaton. Euroopan maissa toteutetut toimilupien huutokauppaukset yhdessä muiden operaattoreiden liikkeenjohdollisten virhearviointien kanssa ovat nyt syösseet koko toimialan taloudelliseen kurimukseen, ja tämä on tietenkin erittäin valitettavaa, erityisesti kun samanaikaisesti meidän pitäisi kaikin keinoin koko EU:n alueella nostaa Lissabonin strategian mukaisesti EU:n kilpailukykyä suhteessa USA:han, ja miksei yhtä lailla Aasiaankin. Euroopan valtiot keräsivät huutokaupoista yhteensä 120 miljoonaa euroa, mutta todella samalla alan yritykset vakavasti velkaantuivat ja ... (Ed. Väistö: 120 miljardia!) — Anteeksi? (Ed. Nepponen: 120 miljardia!) — Hyvä, kiitos korjauksesta, 120 miljardia euroa, tämä on todella niin suuren luokan rahastus alalta, jonka piti olla dynaaminen moottori, se, jonka avulla olisi saatu merkittävä kehitys ja kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistaminen.

Pari sanaa telemarkkinoiden kehityksestä tuolloin noina kriittisinä vuosina 1999—2000. Niiden vuosien aikana valtion omistajastrategian keskeinen tavoite oli, näin olen ymmärtänyt aivan selkeästi ja se on hyväksyttykin, maksimoida Soneran arvoa ja luoda sitä kautta edellytykset yhtiön yksityistämiselle osakemyyntien tai toimialajärjestelyjen kautta. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi puuttumattomuusperiaatteesta oli pidettävä kiinni. Yhtiön osakkeiden myynti ei sisäpiirisäännösten vuoksi olisi ollut mahdollista, jos ministeriö olisi puuttunut Soneran hallitukselle ja yritysjohdolle selkeästi kuuluneiden päätösten tekemiseen. Telealan suuret yritysjärjestelyt tukivat Soneran osakkeen positiivisen kurssikehityksen jatkumista tuolloin. Positiivista virettä pitivät yllä myös Soneran ilmoittamat listaussuunnitelmat Turkcellin, SmartTrustin ja Zedin osalta. Listaukset olisivat parantaneet yhtiöiden asemia muun muassa yrityskauppatilanteessa. Tuolloin siis joko loppuvuodesta 99 tai alkuvuodesta 2000 olisi kauppojen tai fuusioiden pitänyt syntyä.

Mitä keväällä ja kesällä 2000 sitten muualla Euroopassa tapahtui? Ensinnäkin toukokuussa 2000 Vodafone myi Orangen France Télécomille 20 miljardin euron hinnasta, josta yli 90 prosenttia maksettiin käteisellä. Kauppa kuvasti hyvin kuumennutta konsolidaatiokehitystä, jota myös valiokunta tuossa mietinnössä on laajemmaltikin arvioinut. Mannesman oli ostanut Orangen 33 miljardilla dollarilla vain vajaa puoli vuotta aiemmin. Tällä tavalla on luontevaa, että Soneran ympärilläkin käytiin todella kuumaa keskustelua ja haettiin niitä ratkaisuja, joiden avulla toivottu lopputulos olisi aikaan saatu.

Nyt jälkikäteistietojen valossa on noussut esille vahvasti se, että hollantilaisen KPN:n kanssa Sonera omissa fuusioneuvotteluissa pääsi kaikkein pisimmälle. Kesällä 99 yhtiöiden ideoima matkapuhelintoimintojen yhdistäminen olisi kuitenkin edellyttänyt osakevaihtoa ja Suomen valtion Sonera-omistuksen alarajan laskemista mieluiten nollaan. Nuo nollavaltuudet irtosivat eduskunnalta kuitenkin vasta kesäkuussa 2000, kun Soneran asemat olivat jo alkaneet selkeästi heikentyä osakekurssin putoamisen vuoksi. Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa ed. Kuosmanen muistutti myös silloisen kauppa- ja teollisuusministeri Erkki Tuomiojan roolista tässä asiassa. Tuomioja viivästytti niin sanottujen nollavaltuuksien antamista useilla kuukausilla. Jos näin ei olisi tapahtunut, olisi fuusio sopivan kumppanin kanssa voitu mahdollisesti toteuttaa aikaisemmin. Tällöin valtio olisi voinut myydä omistuksiaan pois huippukorkealla kurssilla eikä nyt käsillä olevaan umts-sotkuun ehkä olisi lainkaan jouduttu. Tämä viivästys saattoi merkitä valtiolle kymmenien miljardien markkojen tappioita. Menemättä tähän sen syvällisemmin totean, että poliitikkojen täällä Suomessa olisi pitänyt mahdollistaa Soneran osakkeiden myynti, siis kaikkien osakkeiden myynti, jo paljon aikaisemmin kuin tapahtui.

Valtion omistajapolitiikan osalta tehdyt selvitykset osoittavat mielestäni selkeästi, että toteutettu ohjaus on koko hallituksen omaksuman linjan mukainen tässä valossa. Ottaen huomioon myös oikeuskanslerin selvitysten tulokset on mielestäni vain puoluepolitiikan valossa mahdollista ymmärtää, että eräät kansanedustajat, ja jopa ryhmät, täällä haluavat jopa kärkevin sanankääntein syyllistää ministeri Heinosen toiminnan tässä asiassa. Vastuu on kiistatta jakamaton, eli vastuu on koko hallituksen vastuu. Hallituksen tiedonannon mukaan valtio on ollut aktiivinen myyjä. Koko 6,6 miljardin euron myynnit on toteutettu tiiviissä puolentoista vuoden jaksossa, näin toteaa hallitus. Olen tästä eri mieltä. Aktiivisuutta olisi pitänyt olla paljon enemmän. Sonerasta olisi pitänyt voida luopua ajoissa. Saatu tulo perustuu osaltaan myös riskinottoon, samoin kuin umts-lisensseistä valtiolle realisoituneet menetykset perustuvat nyt tietenkin riskinottoon, kun voimme jälkiviisaasti tuota tilannetta arvioida.

Joka tapauksessa on selkeää, että Soneran omistajapolitiikka on monelta osilta kuitenkin ollut onnistunutta. Näinhän myös valiokunta sitten omassa loppuyhteenvedossaan toteaa: "Talousvaliokunta yhtyy tiedonannon näkemykseen siitä, että taloudellisilta vaikutuksiltaan ja valtion omaisuuden arvon kasvattamisen kannalta valtion omistajapolitiikka on ollut menestyksellistä. Myös Soneran omistuksen kokonaismerkitys on ollut pääomistajalleen myönteinen huolimatta umts-investoinnin tappioista." Näin siis talousvaliokunnan yhteenveto. Tämä on mielestäni tässä selkeä tosiasia, ja tässä valossa haluan vielä, arvoisa puhemies, lopuksi hieman pohtia sitä, mitä tämän tyyppiset teknologiaan ja pitkäjänteiseen tutkimus- ja kehitystoimintaan, insinööriyrittäjyyteen perustuvat panostukset kaiken kaikkiaan tulevaisuudessa mielestäni ovat tai mitä niiden pitäisi olla.

On selkeää, että viime vuosien, siis 90-luvun lopun, vahvat julkishallinnon panostukset, maan hallituksen, Lipposen ensimmäisen hallituksen, panostukset kansantaloutemme rakenteeseen, tutkimus- ja kehitystoimintaan ja tutkimustoimintaan myös koulutussektorilla ovat luoneet hyvän perustan Suomen kansainväliselle roolille teknologia-alalla. Yksinomaan Suomen ulkomaankaupan ylijäämä korkean teknologian tuotteissa oli Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna 3,6 miljardia euroa, vienti oli puolitoistakertainen tuontiin nähden. Vain harvat maat ovat yltäneet näin positiiviseen high tech -tuotteiden kauppataseeseen. Tämä on niin ikään nähtävä myös tässä Sonera-tapauksessa eli katsottava laajemmalti kokonaisuudessaan meidän tilannettamme. Koko maamme ulkomaankaupan ylijäämästä korkean teknologian osuus on noussut jo kolmannekseen. Aiemmilla panostuksilla osaamiseen ja teknologiaan on täten luotu pysyvää, myös suhdannevaihtelut kestävää hyvinvointia Suomeen.

Tämä on asia, joka tässäkin keskustelussa olisi syytä muistaa ja ottaa huomioon, kun me katsomme, mikä valtion omistajapolitiikan on kaiken kaikkiaan oltava. Korostan sitä, että omistaminen ei ole itsetarkoitus, vaan on nähtävä, että pitää olla sellaiset tulevaisuusinvestoinnit, jotka tuottavat parhaalla mahdollisella tavalla ja tuottavat nimenomaan synnyttäen työpaikkoja suomalaisille sekä välittömästi näihin insinööripainotteisiin tehtäviin mutta myös moniin välillisiin tehtäviin palvelusektorilla, joka tässäkin tapauksessa on koko tämän Sonera-keissin taustalla. Tämä meidän on hyvä muistaa nyt, kun teemme tästä poliittista yhteenvetoa.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kun täällä äsken debatoitiin sillä, muistiko tai peruiko ministeri Siimes omia lausuntojaan talousvaliokunnan kuulemistilaisuudessa, totean itse mukana olleena, että mielestäni ei perunut, vaan täsmensi omia lausuntojaan niin, että hän mainitsi, että ei ole sen enempää esittelymuistioissa kuin myöskään pöytäkirjoissa merkintää siitä, että jälkikäteishyväksyntää olisi haettu, mutta että pääministeri Lipponen ja ministeri Heinonen olivat erityisen aktiivisia siitä, että tällainen hyväksyntä olisi saatu ja yrittivät tätä ajaa muiden ministerien kanssa läpi.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Tuosta kokouksestahan 4.9.2001 on nyt kovasti puhuttu, ja muun muassa aikaisempi ministeri ed. Soininvaara on tänään asiaa muistellut.

Todellakin, 24. lokakuuta kyselytunnilla valtiovarainministeri Sauli Niinistö totesi: "Tietysti sitten, kun ajatellaan, mitä syksyn mittaan tapahtui, tällainen pohjustus oli hyvin paikallaan. Totta kai siinä yhteydessä tulee esille se, mistä nuo vaikeudet johtuvat. Mutta tästäkin on varmasti varsin selvä esittelymuistio olemassa: ei ollut tarkoitus millään tavalla esittää arvoarvostelmia juuri umts-kauppojen suhteen vaan miettiä lähinnä, miten tästä eteenpäin."

Puhemies! Toinen sitaatti samalta suulliselta kyselytunnilta 24. lokakuuta: "Siinä yhteydessä" — siis 4.9. — "on tietysti ollut varsin paljon mahdollista, että on todettu — tai totta kai on todettu — että umts-kaupoista johtuvat sitoumukset ovat määrältään suuria ja rasittavat yhtiön taloutta."

Arvoisa puhemies! Nämä sitaatit kyselytunnilta kertovat, että myös valtiovarainministeri Sauli Niinistö muistaa, että umts-kaupoista on ainakin ilmeisesti puhuttu.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Tuossa edellä ed. Markkula pohti sitä, mitkä ovat tulevaisuuden investoinnit.

Minusta tähän Sonera-kysymykseen liittyy hyvin kiinteästi se, millä tavalla nyt tästä eteenpäin varmistetaan tasavertaiset mahdollisuudet tietoliikenneyhteyksien osalta eri puolilla maata eri kansalaisryhmille. Minulla on ihan tuore tänä päivänä saatu tieto siitä, mitä maksaa esimerkiksi kotikunnassani kilometri taajamasta adsl-tasoinen yhteys. Kuukausihinta on 120 euroa. Jos ajatellaan, että tänä päivänä Helsingissä kerrostaloihin tarjotaan tällaista asiakasyhteyttä 7—10 euron hintatasolla ja maaseutu-Suomessa on kymmenkertainen hinta, mitä tarkoittaa se, että rakennetaan sellainen politiikka, jossa valtio, kunnat, yritykset, kansalaiset yhteistyössä luovat sellaisen tasavertaisen mahdollisuuden? Minusta tähän pitäisi nyt panostaa ihan uudella tavalla.

Veijo Puhjo /vas:

Arvoisa puhemies! Yksi asia keskustelussa on jäänyt aivan olemattomalle huomiolle. Ministeri Heinonen perusteli puuttumattomuuslinjaansa sillä, ettei valtio joutuisi sisäpiiriläiseksi. Tälle pelolle ei ollut mitään pohjaa sen takia, että valtion mahdollisen sisäpiiriläisyyden väärinkäyttäminen umts-kauppojen takia oli täysin mahdotonta, koska valtiolla oli kevään 2000 yhtä päivää lukuun ottamatta Sonera-osakkeidensa täysi myyntikielto, 1999 syyskuun alusta vuoden 2000 syyskuun alkuun asti. Ministeri Heinonen tiesi tämän, joten hänen puuttumattomuutensa olikin vain tekosyy kokoomuksen ideologisten tavoitteiden läpiviemiseksi.

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! Äsken mainitun johdosta on syytä todeta, että tämä pitää paikkansa, että oli vuoden myyntikielto syksystä 1999, mutta myyntikieltoon saatiin poikkeus ja maaliskuussa 2000 voitiin myydä näitä osakkeita. Eli tiedettiin, että tietyissä olosuhteissa poikkeus voidaan saada, ja siitä syystä tuo myyntikielto ei ollut mikään erityinen peruste sille seikalle, minkä te mainitsitte.

Veijo Puhjo /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä on kaikki totta, mitä ministeri Sasi sanoi, että maaliskuussa oli yhden päivän poikkeus, mutta olen aivan varma, että umts-kauppojen aikaan poikkeusta pankki ei olisi myöntänyt.

Liikenne- ja viestintäministeri Kimmo Sasi

Arvoisa puhemies! Tuo myyntikielto oli lähinnä siitä syystä aikoinaan saatettu voimaan, että oltiin huolissaan, että jos sen jälkeen, kun on myyty osakkeita, suuri määrä osakkeita uudestaan työnnetään markkinoille myytäväksi. Mutta jos konsolidaatiosta on kyse, jossa kaksi yhtiötä yhdistyvät, osakkeita kenties vaihdetaan, kaikki osakkeet myydään jollekin muulle yhtiölle, on mielestäni täysin varmaa, että poikkeuslupa myyntiin olisi ilman muuta saatu.

Leena Luhtanen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä oli valiokunnan tiedossa. Meillä oli tarkat kaaviot siitä, minkä aikaa tämä myyntikielto kesti, miten se syntyi, mistä syystä, mikä oli se yhden päivän poikkeus jne. Siitä huolimatta päädyimme asiantuntijakuulemisen ja omien havainnointiemme, kaikkien kuulemisten, myötä siihen, että sisäpiiriläisyysasia oli täysin asiaan kuuluva ja hyvä tässä asiassa, siis että hallitus ei käsitellyt umts-kauppoja vaan sai vapaasti käsitellä Soneran muuhun kehitykseen liittyviä asioita.