Kari Tolvanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Haluan nostaa esille vielä muutaman asian, joista kannan huolta. Kyse on nimenomaan siitä, mistä jo pääsin alustamaan: vankimäärästä. Nyt on huolenaihe se, että tässä pikkaisen sidotaan riippumattoman tuomioistuimen käsiä, kun täällä todetaan, että mikäli vankimäärä ei lisäänny nykytasosta, Rikosseuraamuslaitos pärjää näillä resursseilla ja rahamäärillä.

Nythän aina ollaan sitä mieltä, että vankilalla on huono vaikutus, mutta väittäisin joissain tapauksissa päinvastoin. Puhutaan seksuaalirikollisista. Meillä on esimerkiksi Riihimäen vankilassa erittäin hyviä hoitomuotoja, jotka tehoavat seksuaalirikollisiin. Kun he ikävä kyllä eivät vapaana ollessaan usein hoitoon sitoudu, niin vankilassa se homma toimii. Samoin suomalainen väkivaltarikollisuus tapahtuu useimmiten päihtyneenä, ja tämmöinen vankilassa tehtävä päihdevieroitus on loistava asia. Siihen on silloin sitouduttava, ja väitän, että se tulee yhteiskunnalle todella pitkän päälle edullisemmaksi kuin että tällainen henkilö on vapaana toistuvasti rikoksia tekemässä, puhumattakaan nuorista rikoksentekijöistä, joita ei missään tapauksessa pidä vankilaan laittaa, mutta lyhyt arestirangaistus voisi olla paikallaan. Vaikka se maksaa, sillä kuitenkin estetään syrjäytymistä ja saadaan säästöjä aikaiseksi. Elikkä tätä taustaa vasten toivon, että saamme pitkällä aikavälillä tehtyä säästöjä pikkaisen vankimäärää lisäämällä mutta tekemällä sen samalla inhimillisesti eikä sidota liikaa tuomioistuimen käsiä.

Aino-Kaisa Pekonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Lakivaliokunta arvioi saamansa selvityksen perusteella, että oikeusministeriön hallinnonalan kannalta ensi vuoden rahoitustilannetta voidaan pitää kokonaisuutena arvioiden tyydyttävänä. Valiokunta kantaa kuitenkin huolta tuomioistuinten perusrahoituksen tilasta, johon lakivaliokunta on viime vuosina toistuvasti kiinnittänyt huomiota. Saadun selvityksen mukaan tilanne tulee väistämättä johtamaan henkilöstöleikkauksiin, koska tuomioistuinten menoista lähes 80 prosenttia on henkilöstömenoja. Siksi on tärkeää, että vaikeasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta tuomioistuinten voimavarat mitoitetaan niin, että tuomioistuimet pystyvät täyttämään perustuslain ja kansainvälisten velvoitteiden oikeusturvavaatimukset. Riittämättömät resurssit näkyvät viime kädessä oikeudenkäynnin kestossa ja oikeusturvan saatavuudessa.

Ministeri Henriksson mainitsi päivällä puheessaan hallinto- ja hovioikeusuudistuksen. Suunnitelmissa on, että hovioikeusverkostoa supistetaan. Onkin tärkeää, että käräjäoikeuksien voimavaroista huolehditaan, jotta käräjäoikeudet voivat antaa oikeusturvaa laadukkaasti ja niin, että muutoksenhaun tarve vähenee. Toimintaa on todella tehostettava. Käsittelyiden sujuvoittamiseksi ja parantamiseksi koko ketjun pitää olla toimiva. Ministeriössä tulisi vakavasti miettiä sitä, kuinka jatkossa näiden eri tahojen yhteistyötä voitaisiin parantaa ja poistaa turhia eri elimien välisiä prosesseja ja kuiluja, jotka vievät resursseja sekä rahallisesti että ajallisesti. Valtiovarainvaliokunta on arvioinut, että taloudellinen taantumavaihe aiheuttaa velkomus- ja maksukyvyttömyysasioiden selvää lisääntymistä. Se puolestaan kasvattaa käräjäoikeuksien juttumääriä ja työpainetta alkavana vuonna. Sama on nähtävissä suurten, pitkiä käsittelyaikoja vaativien talousrikosjuttujen osalta.

Arvoisa puhemies! Rikosseuraamuslaitos on linjannut, että Hämeenlinnan vankisairaala jatkaa nykyisessä rakennuksessaan Hämeenlinnan vankilan kyljessä mutta naisten nykyinen osasto lopetetaan ja tilalle remontoidaan kuusipaikkainen osasto naisten päihdekuntoutukseen. Huolenaiheenani on naisten somaattinen ja päihde-psykiatrinen hoito, kun se Hämeenlinnan vankisairaalasta lakkautetaan. Turun psykiatrinen vankisairaala pystyy vastaamaan vain osaan naisvankien tarpeesta, ja hoitojen ulkoistaminen ei ole mahdollista. Moniongelmaisille naisvangeille ei löydy hoitopaikkoja kunnallisista tai muista palveluista, tuskin yksityispuoleltakaan, ja se tulisi sitä paitsi joka tapauksessa kalliimmaksi kuin hoitaa vankilan omana palveluna.

Naisvangit joutuvat terveydenhuollon suhteen eriarvoiseen asemaan vankeusaikana miehiin verrattuna. Naisten terveydenhuollon palvelut heikkenevät, vaikka he ovat monien tutkimusten mukaan miesvankeja sairaampia. Ministeriössä olisikin syytä kiinnittää huomiota tähän epäkohtaan ja tarkkaan harkita, olisiko Hämeenlinnan vankisairaalan naisten osaston tulevaisuutta arvioitava uudelleen.

Arvoisa puhemies! Lopuksi esitän ministeri Henrikssonille toiveen, että hän kiirehtisi siirtohanketta, jossa vankiloiden terveydenhuolto siirrettäisiin oikeusministeriön alaisuudesta sosiaali- ja terveysministeriöön. Asian selvittäminen on kirjattu hallitusohjelmaan.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä seuraava aihe, josta aion tässä puheessani puhua, on pistänyt pohdiskelemaan kansanedustajan asemaa ja sitä, mitä kansanedustaja ylipäätänsä edustaa. Tietenkin kansanedustaja edustaa sitä omaa aluettaan ja sitä kautta hoitaa täällä eduskunnassa niitä edunvalvontatehtäviä, mitä siltä omalta alueelta tulee, mutta tässä pohdiskelussa olen kyllä tullut siihen tulokseen, että lainsäädäntötyössä kansanedustajan täytyy olla täysin neutraali ja unohtaa se oma alue ja pyrkiä säätämään täysin tasapuolista lainsäädäntöä koko valtakuntaan.

Jos ei näin olisi, niin täytyy miettiä, mistä nämä kansanedustajat tulevat. Itä-Suomesta ja Pohjois-Suomesta tulee vähemmän, Länsi-Suomesta ja Etelä-Suomesta paljon enemmän. Ja jos kansanedustajat lainsäädäntötyössään tuovat lainsäädäntöön edunvalvonta-asiat sieltä kotipaikkakunniltaan, niin lopputulemanahan on se, että vain Länsi-Suomi ja Etelä-Suomi hyötyvät tästä lainsäädäntötyöstä, niin että sitten lopputuloksena Etelä-Suomi ja Länsi-Suomi lainsäädännöllisesti pärjäävät muuta Suomea paremmin. Tämä on nyt ollut semmoinen lähtökohta siihen, että itse ajattelen niin, että edunvalvontatyö omalta alueelta on todella tärkeää mutta lainsäädäntötyössä täytyy pystyä olemaan sitten optimaali ja täysin neutraali.

Tätä pohdiskelua olen joutunut käymään siinä, kun hovi- ja hallinto-oikeuksia koskeva uudistus, jossa haetaan kahden miljoonan euron säästöjä, tarkoittaa Kouvolassa sitä, että hovi- ja hallinto-oikeus siirretään Kouvolasta Kuopioon. Tässä on ollut Leif Sevónin työryhmä, ja kuitenkin oikeusministeriö on päätynyt toisentyyppiseen ratkaisuun. Tämä asia on vielä keskeneräinen, ja kun itse istun lakivaliokunnassa, en ota siihen vielä kantaa, koska tätä asiaa monella tavalla puntaroidaan. Mutta halusin ottaa sen tässä puheessa nyt esille, kun tämä on budjettiasia ja tässä haetaan kahden miljoonan säästöjä.

Oikeusministeriö tosiaankin on linjannut, että Kouvolasta yhdistetään hallinto- ja hovioikeus Kuopion hallinto- ja hovioikeuteen, ja tätä on perusteltu karttamaantieteellä. On tietysti alueellisesti niin, että kun muodostetaan uusi, iso tuomiopiiri, maantieteellisesti Kuopio on siinä keskellä, mutta on ehkä mietittävä myöskin sitä, ketkä niitä palveluja sitten tuomiopiirissä tarvitsevat: nehän ovat kuitenkin ihmiset. Ja asukkaat sijoittuvat suhteellisen tasaisesti mieluummin sinne eteläpuolelle tätä uutta tuomiopiiriä kuin pohjoiseen. Ehkä on mietittävä monta kertaa vielä sitä, onko ylipäänsä tarpeellista tehdä tämäntyyppistä ratkaisua ja saavutetaanko sillä tämä kahden miljoonan euron säästö.

Kouvola on myös liikenteellisesti solmukohdassa, sinne pääsee hyvin kaikilla liikennevälineillä ja junalla. Sitäkin taustaa ajatellen nämä perusteet karttamaantieteestä eivät ole ehkä aivan perusteltuja. Asioiden lukumäärä tällä hetkellä Kouvolassa ja Kuopiossa on molemmissa suurin piirtein sama, vähän yli tuhat, ja henkilökuntamääräkin on tällä hetkellä molemmissa sama. Tämmöinen uudistus tarkoittaisi tietysti sitä, että Kouvolasta täytyisi sitten saada se henkilökunta siirtymään Kuopioon, ainakin niiltä osin kuin se on mahdollista, tai jos ei saada, niin sitten tietysti Kuopioon saada rekrytoitua uutta porukkaa.

Tässä on myöskin sitten tilaratkaisut: se, että Kouvolaan on rakennettu uusia tiloja ja nämä jäisivät sitten käyttämättömiksi. Sitten, kun Kouvolan henkilökunta siirtyy Kuopioon, täytyisi aika tarkkaan ja kiihkottomasti pystyä pohtimaan sitä, tuleeko tarvetta rakentaa Kuopioon lisätiloja, ja jos näin on, niin tämä kahden miljoonan euron säästö kyllä hyvin nopealla aikataululla siitä häviää.

Mielenkiintoinen asia tietysti tässä, arvoisa puhemies, ihan lopuksi. Sanottakoon näin, että tähän uuteen Itä-Suomen tuomiopiiriin kuuluisi myöskin Pyhtään kunta. Pyhtään kunnassa on 5 348 asukasta, joista 8,4 prosenttia, siis 450 asukasta, on ruotsinkielisiä. Tämä aiheuttaa ensinnäkin sen, että tästä Itä-Suomen tuomiopiiristä tulee kaksikielinen, ja kustannusselvityksiä siltä osalta kannattaisi varmaankin hiukan miettiä, aiheutuuko siitä jotain kustannuksia. Mutta sitten taas toisaalta enemmänkin minä olen huolissani niistä 450 ruotsinkielisestä, jotka joutuvat sen palvelun hakemaan Kuopiosta asti, kun vähintään heidät voisi jättää tästä tuomiopiiristä irti niin, että he voisivat hakea sen Helsingistä, joka on paljon lähempänä ja joka on valmiiksi kaksikielinen alue.

Tässä on monta pohdittavaa asiaa vielä, ja kun tämä on tällainen budjettisäästöasia, kaksi miljoonaa euroa, niin sillä joudun nyt tähän asiaan ottamaan kantaa.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Turunen pohdiskeli puheenvuoronsa aluksi lainsäädäntötyötä ja sitä, kuinka kansanedustajan tulisi sitä tehdä — erinomaisia ajatuksia.

Itse pohdiskelin, kun Turusen puhetta kuuntelin, että lainlaatijoille tai laintulkitsijoille olisi eduksi, mikäli lakiteksti ja ennen kaikkea tunnusmerkistö kirjoitettaisiin niin selvästi ja selkeästi, että sitä lakia olisi helppo valvoa ja nämä oikeudenloukkaukset uppoaisivat siihen tunnusmerkistöön eikä tulisi tulkintoja. Siitä, kuka näitä lakeja sitten laatii, voidaan olla montaa mieltä. Mutta nimenomaan lakien tulkinta ei koskaan saisi olla sellainen veteen piirretty viiva. Asioiden tulisi olla joko niin taikka näin mutta ei roikkua siinä välillä

Arvoisa herra puhemies! Valiokunta kiinnittää mietinnössään huomiota yleisten tuomioistuinten resurssitilanteeseen. Tänä päivänä on kuultu monta puheenvuoroa, joissa on kiinnitetty samaan asiaan huomiota. Valiokunnan mietinnössä todetaan, että hallitusohjelmaan liittyvien leikkausten vuoksi resurssit vähenevät noin 2 miljoonalla eurolla. Tämän lisäksi toimintaa joudutaan jo ensi vuonna sopeuttamaan tuleviin määrärahavähennyksiin. Valiokunnan saamien selvitysten mukaan tämä merkitsee ainakin 30—40 määräaikaisen henkilön vähentämistä. Tämä on valtava luku. Vuonna 2015 tuomioistuinten määrärahaleikkaukset ovat jo runsaat 11 miljoonaa euroa.

Arvoisa herra puhemies! Yleisesti on tiedossa, että oikeusistuimien jutturuuhka on valtava ja juttujen käsittelyajat pitenevät jatkuvasti. Pitkät käsittelyajat eivät aina johdu tehottomasti toimivista tuomioistuimista tai oikeuslaitoksesta yleensä vaan siitä, että juttua käsiteltäessä paikalla ovat kaikki muut mutta ei vastaaja elikkä henkilö, joka on niin sanotusti pitkillä tiedoilla kuultu rikoksesta epäiltynä. Hän ei ole vaivautunut tulemaan paikalle, kun oikeutta jaetaan. Paikalla ovat monta kertaa asianomistajat ja todistajat mutta ei itse vastaaja. Onkin käsittämätöntä, että vastaajan puuttumisen seurauksena samoja juttuja joudutaan käsittelemään kerta toisensa jälkeen.

Kuten päivällä edustaja Soukola mielestäni osuvasti totesi, niin myös jutun vastaajalla tulisi olla joku intressi osallistua oikeuskäsittelyyn. Tällä hetkellä tuntuu, että sitä intressiä ei juuri ole. Kun vastaaja edes vaivautuisi paikalle, hänellä olisi oikeus puolustautua, ja jos hän ei tule edustamaan itseään taikka ei käytä asiamiestä, niin hän samalla ikään kuin vapaaehtoisesti luopuisi oikeudestaan puolustautua, elikkä hänelle varattaisiin tilaisuus tulla kuulluksi, käyttää hän sitten sen tilaisuuden tai ei. Nyt tuntuu siltä, että oikeuksia on vain vastaajalla ja muilla pelkkiä velvollisuuksia. Mielestäni tämä ei kyllä ole oikein.

Toinen asia, johon haluan kiinnittää huomiota, on Rikosseuraamusviraston toimintamenot. Rikosseuraamusvirasto joutuu sopeuttamaan toimintojaan ja vähentämään arviolta lähes 200 henkilötyövuotta. Tilanne vaikuttaa erittäin haasteelliselta, kun muistaa, että laitoksen henkilötyövuosia vähennettiin vuosina 2005—2011 jo lähes 10 prosentilla. Sopeuttamistoimintojen onnistumisen edellytyksenä on se, että vankimäärä ei lisäänny nykytasosta ja että virastolle ei aseteta uusia tehtäviä varaamatta niihin resursseja.

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat, me luulemme olevamme länsimaisessa oikeusvaltiossa. On täysin käsittämätöntä, että länsimaisessa oikeusvaltiossa asetetaan vangeille joku tällainen piilokatto. Karrikoiden sanottuna oikeuden puheenjohtaja tuomiota miettiessään joutuu pohtimaan, onkohan Rikosseuraamusviraston sviiteissä vapaata tilaa. Jos on, kiinteää, jos ei, niin ehdollista. Tämä oli siis äärimmäisen kärjistetty esimerkki.

Mutta eihän tämä näin voi olla, että me joudumme pohtimaan sitä, että meillä on vangeille joku katto. Mielestäni on päivänselvää, että oikeudenloukkauksia tapahtuu joskus enemmän, joskus vähemmän, poliisi suorittaa esitutkinnan, syyttäjä syyteharkinnan ja tuomioistuimet tekevät tehtävänsä. Mikäli oikeudenloukkaukset edellyttävät vankeusrangaistusta, se määrätään riippumatta siitä, onko Rikosseuraamusviraston suojissa tilaa vai eikö ole.

On syytä pohtia, kun seuraavana käsitellään sisäasiainministeriön budjettia, sitä, että mielestäni terveyden hoitaminen on aina halvempaa ja edullisempaa kuin sairauden hoitaminen. Tarkoitan tällä ennaltaestävyyttä. Sitä on syytä pohtia, kun tällä hetkellä säästetään sekä täältä oikeusministeriön puolelta että sisäministeriön puolelta. Jos otettaisiin vakavaan harkintaan se, että kohdennettaisiinkin sisäministeriön puolelle elikkä poliisitoimintaan ennalta estäviä rahoja ja poliisi kykenisi ennalta estämään oikeudenloukkauksia ja rikoksia, niin rohkenen väittää, että tällä saavutettaisiin moninkertainen hyöty siihen verrattuna, että säästetään poliisin resursseista, annetaan oikeudenloukkausten ja rikosten tapahtua, suoritetaan esitutkinta, syyteharkinta, oikeuskäsittely ja vielä lopuksi Rikosseuraamusviraston palvelujakin tarvitaan. Pohditaan siis sitä, onko järkevämpää satsata ennaltaestävyyteen elikkä preventiiviseen toimintaan eikä tähän niin sanottuun saattohoitoon.

Ihan lopuksi, arvoisa puhemies, jokainen voi mielessään pohtia sitä, jos poliisimies omalla toiminnallaan kykenee estämään oikeudenloukkauksen, jonka seurauksena tulisi vaikka kymmenen vuoden vankeusrangaistus. Vankeuspäivä on arvokas päivä. Jokainen voi laskea sen, kuinka suuren säästön tällainen ennalta estävä toiminta aiheuttaa yhteiskunnalle.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Yhteen asiaan haluan tässä oikeusministeriön hallinnonalalla kiinnittää huomiota, ja se on se, että budjettiesityksessä kerrotaan, että joku vankiloista Suomessa tullaan lakkauttamaan. Kannan siitä kyllä huolta, että se vankila, joka lakkautettavaksi tulee, ei ainakaan tulisi olemaan Pelsossa oleva vankila. Sen sijaan se tarvitsisi remonttia. Siihen on paljonkin perusteita, minkä takia tämä maaseudulla oleva vankila on erinomainen. Siellä ensinnäkin vangit voivat työskennellä maa- ja metsätaloustöissä, ja he voivat osallistua niin päihdekuntoutukseen kuin myös yhteisöhoitoon. Sen lisäksi, että se on maalla ja näitten asioitten parissa voi työskennellä, se on myös erittäin merkittävä alkuperäisrodun geenipankki, eli muun muassa noin puolet Suomen Lapin lehmistä on tällä hetkellä siellä. Kuulin, että ministeri Henriksson aiemmin päivällä on kantaa tähän asiaan ottanutkin ja suhtautuu myönteisesti siihen, että Pelson vankila olisi näitten säilytettävien vankiloiden joukossa. Minun mielestäni se on erittäin hyvä asia, ja kannatan kyllä sitä hyvin lämpimästi ja toivon, että tämä vankila tulee säilymään.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kaksi asiaa haluan nostaa esille tässä keskustelussa, toisena sakon muunnon vaikutukset Suomen kaupan hävikkiin ja pienten taparikollisten toimintaan Suomessa. Vuonna 2008 valitettavasti itsekin olin tässä salissa silloin päättämässä, että sakon muuntorangaistuksesta luovutaan. Me käytimme siitä silloin hyvin kriittisiä puheenvuoroja. Silloin oikeusministeri halusi asiaa eteenpäin viedä ja eduskunnassa lisäsimme ehdon, että tämän vaikutuksia tulee seurata, miten se vaikuttaa muun muassa näiden näpistysten määrään.

Nyt kun tuosta vuodesta 2008 on kulunut useampi kokonainen vuosi, niin tilastot osoittavat yksinkertaisen selkeästi, että hävikki on kasvanut noin 30 miljoonaa euroa vuodessa siitä, mitä se oli siihen aikaan, kun sakon muunto oli käytössä. Vastaavasti säästöt tässä toimenpiteessä ovat vuositasolla olleet noin 7 miljoonaa: 110—170 muuntovankia on vankiloista saatu pois. Tästä voi tietysti nopeasti laskea, että joku tuon yhtälön lopulta maksaa. Jos toisella kädellä säästämme tuon 7 miljoonaa, niin toisella kädellä sitten vielä 30 miljoonaa tai vähennyksenä 23 miljoonaa lisää maksamme näiden lisääntyneiden myymälävarkauksien ja näpistyksien myötä. Kaiken kaikkiaan hävikki on tänä päivänä hieman arvioista riippuen 400—500 miljoonaa, eli jokainen suomalainen maksaa käytännössä noin 100 euroa vuodessa näiden näpistysten takia enempi ruokakaupan laskua. Näinhän se menee, että kyllä tuo lasku loppupelissä aina kaupan rehellisille asiakkaille tulee. Lisäksi kaupalle aiheutuu noin 100 miljoonaa valvontajärjestelmien ja turvajärjestelmien ylläpidosta ja käytöstä, eli kustannukset ovat varsin suuria.

Olemme odottaneet ja esittäneet, että sakon muunto voitaisiin palauttaa takaisin. Näyttää siltä, että nykyiselläkään oikeusministerillä ei siihen halua ole, mutta työryhmä on esittänyt tällaista sakkopalvelua nyt osaltaan korvaamaan sitä tilannetta niin, että jokainen joutuisi tavalla tai toisella vastuuseen myös näistä myymälävarkauksista. Tällä hetkellä osa pääsee ilman minkäänlaista rangaistusta, ja itse asiassa kaupat eivät enää edes aktiivisesti ole näissä toimineet, kun siitä ei oikeasti mitään rangaistusta ole näille pienille taparikollisille eikä vähän isommillekaan aiheutunut. Toivon, että oikeusministeri Henriksson nyt oikeasti vie tätä sakkopalvelurangaistusta aktiivisesti eteenpäin. Muuntorangaistusjärjestelmän kehittämisen pitäisi tulla eduskunnan käsittelyyn ensi vuonna ja mielellään niin — näin itse toivon — että laki saataisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa käyttöön.

Palaan tuohon toiseen asiaan toisessa puheenvuorossani. Otan silloin lasten seksuaalisen hyväksikäytön vielä esille.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ongelmien ennaltaehkäiseminen on todella aina ongelmien jälkihoitoa edullisempaa, tehokkaampaa ja inhimillisempää. Edustaja Hongisto puheenvuorossaan vetosi esimerkiksi poliisin resursseihin, ja aiempien hallinnonalojen käsittelyn yhteydessä on vedottu esimerkiksi Tullin resursseihin ennaltaehkäistä niitä tapahtumia, jotka lopulta päätyvät oikeusistuinten ratkottaviksi. Myös itse haluan tätä näkökulmaa painottaa.

Haluan painottaa myös ongelmien ennaltaehkäisyä nuorten osalta. Nuorten syrjäytymisen estäminen on hallituksen tärkeimpiä tavoitteita, ja kyllä nuorelle ihmiselle varmin tapa syrjäytyä pysyvällä tavalla yhteiskunnasta on ajautua pienten rötösten kautta lopulta rikoksen tielle ja päätyä vankilaan.

Oikeusministeriön tulee todella panostaa siihen, että nuorten rikoksentekijöiden prosessit nopeutuvat niin, että yhteiskunta asettaa selvät rajat riittävän hyvissä ajoin niin, että pienemmät rikokset eivät sitten johda siihen, että nuori esimerkiksi tuomiota odottaessaan ajautuu tekemään jotain senkaltaista peruuttamatonta, joka vie sitten pitkäksi aikaa vankilaan ja varmasti siihen syrjäytymiskehitykseen, joka on yhteiskunnalle äärimmäisen kallista.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Käytän tässä puheenvuoron koskien oikeusministeriön hallinnonalaan kuuluvan ILO 169 -sopimuksen ratifiointiin liittyviä asioita. Hallitusohjelmassahan on maininta siitä, että on tavoitteena tämä ratifiointi tällä vaalikaudella, ja hallitus on äsken linjannut iltakoulussaan ja oikeusministeriö siitä erikseen tiedottanut, että kaikin keinoin pyritään poistamaan niitä esteitä, jotka tälle ratifioinnille ovat olemassa.

Muutamasta esteestä tässä nyt mainitsen. Minulla oli äsken nimittäin tilaisuus olla mukana Inarissa seminaarissa, johon osallistui liki 200 ihmistä. Siellä nousi vahvasti esiin tällainen uusi yhdistys, jonka saamelaiset ovat perustaneet, metsä-, kalastaja- ja tunturisaamelaisten yhdistys, joka näyttää kokoavan runsaasti jäseniä, ja siellä nousi voimakkaasti esiin kysymys siitä, miksi he, vaikka heillä on erittäin voimakas identifikaatio saamelaisuuteen, eivät pääse mukaan saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. He eivät siis pääse osallistumaan siihen toimintaan, joka on keskeinen tässä koko saamelaiskysymyksessä.

Polveutuminen esivanhemmista on aivan kiistaton. Heillä on ollut kielenhallinta omissa suvuissaan vielä 1800-luvulla, mutta voimakkaan suomalaistamispolitiikan seurauksena monet ovat menettäneet kielensä ja nyt ovat sitten opiskelleet uudelleen ja oppineet uudelleen äitiensä ja isiensä kielen, mutta siitä huolimatta heitä ei hyväksytä mukaan saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Tämä on mielestäni todella väärin ja loukkaa näiden ihmisten ihmisarvoa. Heiltä riistetään oikeus omiin juuriinsa ja omaan identiteettiin. Sen sijaan he saattavat todeta sen, että saamelaiskäräjien vaaliluettelossa on monia sellaisia ihmisiä, jotka ovat tuolle alueelle tulleet huomattavasti myöhemmin kuin heidän esi-isänsä, ja he ovat sitten täysivaltaisia saamelaiskäräjien vaaliluettelon jäseniä ja osallistuvat päätöksentekoon. He käyttävät sitä valtaa, mitä saamelaiskäräjät sillä alueella tietyissä asioissa käyttää.

Nykyinen saamelaiskäräjien johtohan on sitä mieltä, että vain heillä itsellään on oikeus täydentää tuota vaaliluetteloa, ja sitten valitusten kautta sinne voidaan uusia jäseniä ottaa, elleivät he itse heitä hyväksy. Korkein hallinto-oikeus on vuosi sitten linjannut tilannetta vähän uudelleen ja hyväksynyt muutamia valituksia, ja tällä tavalla näyttäisi siltä, että tässä jäsenyyskysymyksessä voidaan päästä vähän väljemmille vesille.

Oikeusministeri Henriksson totesi tänä päivänä aiemmin täällä, että tätä vaalilakia ollaan nyt muuttamassa, ja täytyy todella panna toivoa siihen, että sitä muutetaan oikeaan suuntaan. Se saattaisi silloin parhaimmassa tapauksessa johtaa siihen, että muutamia satoja jäseniä — näin itse kuvittelisin, että muutamia satoja jäseniä — hakeutuu ja pääsee mukaan tuonne. Tuskin kuitenkaan tuhansia jäseniä on hakeutumassa tuohon vaaliluetteloon mukaan. Se on erittäin tärkeä kysymys ja oikeudenmukaisuuskysymys ja ihmisoikeuskysymys ja tällä hetkellä minun käsitykseni mukaan suurin syy sille, että tätä ratifiointia ei voida nykyisessä tilanteessa toteuttaa.

Toinen asia liittyy saamelaisalueeseen. Norjassa ja Ruotsissa, joilla on suurin piirtein samanlainen historia — Ruotsilla aivan samanlainen yhteinen historia kuin Suomella näissä asioissa — on lähdetty siitä, että koko poronhoitoalue on saamelaisaluetta. Suomessa tämä tarkoittaisi huomattavasti laajempaa aluetta, koko Lappia ja aina Kuusamoon saakka ulottuvaa aluetta, jossa nyt poronhoitoa harrastetaan ja jossa nykyiset paliskunnat toimivat. Siellä ovat vanhat lapinkylät. Ne ovat kartalta löydettävissä, nämä vanhojen lapinkylien alueet.

Tämä aluekysymys on nimittäin toinen. Sehän on tällä hetkellä lähinnä, sanotaan näin, viivoittimella vedetty alue, jossa on kolme pohjoisinta kuntaa plus Vuotson alue Sodankylästä rajattu tähän saamelaisalueeksi, kulttuuri-itsehallintoalueeksi, niin kuin sitä kutsutaan.

Kolmanneksi. On tärkeää, että tässä vaiheessa oikeusministeriö ottaa huomioon tutkimukset, joita on tehty. Ei tätä asiaa voida pelkkien mututuntemusten mukaan hoitaa, vaan kyllä niiden ratkaisujen täytyy näihin aivan selkeisiin oikeudellisiin selvityksiin perustua jatkossa. Se koskee erityisesti maankäyttö- ja maaoikeuskysymyksiä. Ministeri on nyt todennut, että ratifiointi ei kosketa näitä ollenkaan, mutta on vaikea uskoa, että näin olisi, (Puhemies koputtaa) koska tämä ILO-sopimus on kansainvälinen sopimus.

Arvoisa puhemies! Pari asiaa vielä. Tämä on kansainvälinen sopimus, jota myös kansainvälisesti seurataan, ja ainakin Etelä-Amerikassa, josta tämä on lähtenyt liikkeelle, on päädytty siihen, että esimerkiksi Kolumbiassa on siirretty alkuperäiskansalle satojatuhansia hehtaareja maata heidän käyttöönsä. Tämä lähtökohta, jossa maaoikeuskysymykset ovat keskeisesti esillä, on saamelaiskäräjien nykyisen johdon lähtökohta, joten tässä on melkoinen asia selvitettävänä, että päästään tässä asiassa oikeille raiteille.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kielestä ja kulttuurista. Olen sivistysihminen ja kärsin suunnattomasti, jos ainutkaan kieli maapallolta katoaa, ja meidän omasta maastamme ei missään nimessä yksikään näistä kolmesta saamelaiskielestä saisi kadota. Olen itse ajatellut tässä, että meidän täytyy suorastaan voimakkaasti sitoutua kaikkien kolmen saamen kielen — pohjoissaamen, inarinsaamen ja kolttakielen — pelastusoperaatioon. Pohjoissaamen kielihän on vahva, mutta siinäkin tarvitaan tukea siinä suhteessa, että sitä täytyy saada opiskella kaikkialla Suomessa eikä tueta sen opiskelua pelkästään saamelaisalueella.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä salissa paljon useammin kuulee puheenvuoroja, joissa kannetaan huolta vankien oloista, kuin puheenvuoroja, joissa kannettaisiin huolta rikosten uhreista ja heidän asemastaan. Sen takia halusin tässä oikeusministeriön hallinnonalan yhteydessä käyttää vielä toisen puheenvuoron ja nostaa esille lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset.

Minun mielestäni lapsiin ja alle 18-vuotiaisiin nuoriin kohdistuneiden seksuaalirikosten vanhentumisajoista olisi syytä luopua kokonaan. Kuutisen vuotta sitten, vuonna 2006, lainsäädäntöä muutettiin, vanhentumisaikoja pidennettiin, mutta edelleen lasten seksuaalirikoksista useat vanhenevat uhrin täyttäessä 28 vuotta. Arki on kuitenkin osoittanut sen, että monissa tapauksissa tällaiset sairaat rikokset alkavat aueta uhrinkin mielessä jopa vasta keski-ikäänkin tultaessa. Minun mielestäni näitä rikoksia pitäisi voida tutkia ja selvittää myös siinä vaiheessa, kun rikoksen uhri on vanhempi kuin 28-vuotias.

Tiedän, että osa poliisimiehistä on sitä mieltä, että tässä tulee näyttöongelmia. Näin varmasti kaikissa rikoksissa on, kun puhutaan kymmenien vuosien toleranssista rikoksen tapahtumisen ja sitten esille nousemisen aikaan. Varmasti on myös niin, että kun kyse on lapsista, joihin rikos on kohdistunut, niin tuo näyttöongelma voi olla merkittävä, mutta kyllä nämä rikoksen uhrit ovat kokeneet sen loukkaavaksi, että heidän rikostaan ei ole lainkaan tutkittu, on sitten lopputulos mikä tahansa.

Arvoisa puhemies! Minä pidän tärkeänä, että lapsiin ja nuoriin kohdistuvat seksuaalirikokset voitaisiin siis selvittää vielä vuosienkin jälkeen. Seksuaalirikosten ja lasten hyväksikäyttötapausten kohdalla on edelleen olemassa siis ajallinen rajoite syytteen nostamiselle. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että rikos vanhenee, kun aikaa kuluu, eikä siitä sen jälkeen enää voida nostaa syytettä. Näin ollen Suomessa edelleen jopa lapsen raiskaaminen, insesti, pedofilia ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö vanhenevat rikoksina eikä niistä joudu enää vuosien päästä vastuuseen.

Vuonna 2006 tehty lakiuudistus ei siis vieläkään mahdollista pikkulapsiin kohdistuneiden törkeidenkään raiskauksien tutkintaa enää uhrin saavutettua keski-iän. Olen tehnyt aiemmin esityksen oikeusministerille, että rikoslakia muutettaisiin niin, että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tai törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ei vanhenisi rikoksena koskaan. Tuon esityksen jälkeen olen saanut asiasta runsaasti palautetta ja haluan tämän asian nostaa nyt myös täällä keskustelussa uudelleen esille.

Minun mielestäni samaa sääntöä tulisi soveltaa myös alle 18-vuotiaan raiskaukseen, törkeään raiskaukseen ja pakottamiseen sukupuoliyhteyteen. Niidenkään ei minun mielestäni pitäisi rikoksina vanheta koskaan.

Vanhenemissäännöksiä pitää siis minusta uudistaa niin, että syyteoikeus ei näissä lapsiin ja nuoriin kohdistuvissa sairaissa rikoksissa vanhene koskaan, ja samalla esitän, että lakia muutettaisiin Lastensuojelun Keskusliiton ehdotuksen mukaan myös niin, että "lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö" -termi korvattaisiin laissa uudella rikosnimikkeellä "lapsen seksuaalisen koskemattomuuden loukkaus".

Arvoisa puhemies! Toinen asia, joka näissä seksuaalirikoksissa usein tulee esille, on sitten kyse lapsista, nuorista taikka aikuisista henkilöistä, on oikeudenkäyntiajat, jotka Suomessa ovat edelleen liian pitkiä. Toivon, että näihin oikeusministeriössä kiinnitetään huomiota. Nämä ovat rikoksia, jotka aina uudestaan tulevat mieleen ja esille, kun niitä käydään eri oikeusasteissa läpi. Minun mielestäni olisi inhimillistä, että nämä oikeudenkäynnit käytäisiin mahdollisimman nopeasti.

Toisaalta, arvoisa puhemies, toivon myös sitä, että näitä käsittelytapoja mietittäisiin entistä tarkemmin. Tänä päivänä tulee edelleen palautetta siitä, että hienotunteisuus näitä rikoksen uhreja kohtaan usein jää pienemmälle huomiolle näissä oikeudenkäynneissä, ja toivoisin, että siihen kiinnitettäisiin suurempaa huomiota. Toivon, että tässä salissa kuulisi enemmän puheenvuoroja rikoksen uhrien kohtelusta, heidän perheittensä kohtelusta ja tuesta, kuin siitä, onko vangeilla nyt vankilassa kaikki niin hyvin kuin arkielämässä.