Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Luomu- ja lähiruuan osuuden kasvattamisen tulee olla maamme maatalouspolitiikan tärkeimpiä tulevaisuuden tavoitteita, ja niiden tarjonta, saatavuus ja kohtuullinen hintataso tulee turvata kaikille kuluttajille. Tarvitaan monenlaisia poikkihallinnollisia toimenpiteitä, jotta tämä voidaan turvata. Lähellä tapahtuvaa jatkojalostusta tulee kehittää, kuljetusmatkoja lyhentää ja ylipäätään miettiä, mitä kaikkea voidaan tehdä muun muassa julkisissa hankinnoissa luomu- ja lähiruuan käytön kasvattamiseksi.

Yhtenä edellytyksenä tälle ja maataloudelle yleensäkin on alkutuotannon aseman parantaminen elintarvikeketjussa. Epäreilulta ihan tavallisen kaupunkilaisenkin mielestä tuntuu jalostuksen ja kaupan määräävä osuus tuotteiden hinnassa.

Biotalous tulee olemaan keskeisessä asemassa maamme talouden kokonaiskehityksessä. Tässä maa- ja elintarviketalous on keskeisessä osassa. Tähän liittyvät uusien innovaatioiden kehittäminen ja nopea käyttöönotto, muun muassa uudet tuotteet sisältäen bioenergian, uudet tuotantoteknologiat ja uudet ympäristöystävälliset tuotantotavat.

Kalavarat tuottavat kestävää hyvinvointia niin terveellisenä lähiruokana, alan työpaikkoina kuin hienoina vapaa-ajan elämyksinäkin. Tavoitteena on oltava kestävä kalastus eli kalavarojen käytön ja hoidon järjestäminen ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Tähän liittyy myös särkikalojen tehostettu ammattipyynti Itämeren rehevöitymisen estämiseksi, johon on tärkeää jatkossakin turvata määrärahaa. Pienimuotoinen kalastus onkin tärkeä mutta haavoittuvainen osa kalastuselinkeinoa, jonka työllistävä vaikutus rannikkoalueille on merkittävä. Lisäksi pienimuotoinen kalastus on usein perusta myöskin tuoreen lähikalan tarjonnalle.

Kalastuksen edellytykset kuitenkin huolestuttavat. Hyljevahingot ovat suuri ongelma merialueella ammatikseen kalastaville. Hyljekantoja pitääkin voida säädellä kestävällä tavalla. Uusimmat tutkimukset kertovat, että hyljekannan kasvulla näyttäisi olevan aiemmin uskottua suurempi vaikutus myös lohen eloonjääntiin. Maa- ja metsätalousministeriö antaa määräyksen suurimmista sallituista hylkeiden saalismääristä, jotka perustuvat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvioihin hyljekantojen kestävästä verotuksesta. Ongelmana on, että myönnettyjen pyyntilupien käyttö on metsästyksen haasteellisuuden vuoksi jäänyt vajaaksi. Toki tukea saa hylkeenkestävien pyydysten kehittämiseen sekä hankkimiseen ja sietopalkkiotakin myönnetään. Suurten hyljekantojen aiheuttamien vaikutusten vähentämiseksi tulee kuitenkin harkita uusiakin toimenpiteitä, joilla tehostettaisiin hylkeiden metsästystä.

Arvoisa puhemies! Pedot huolestuttavat ihmisiä myös meillä Varsinais-Suomessa, jossa muun muassa susihavaintoja tulee yhä enemmän ihan asutuksen läheltä. Ihmiset pelkäävät lähettää lapsiaan kouluun, eivätkä lapset uskalla enää leikkiä ulkona. Suurpetoeläinkantoihin kohdistuvan toimivan ja tuloksellisen sääntelyn merkitystä ei voi kyllin korostaa, ja toivon, että asiaan vihdoin vakavasti puututaan myös Etelä-Suomen osalta.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiitokset ensinnäkin edustaja Elorannalle siitä, että otitte esille tämän tärkeän asian elikkä petotilanteen, joka on olennainen asia meille koko Suomessa.

Aion nyt puhua koko puheeni petoasioista. Koska petotilanne on se, mikä on, tällä hetkellä, pahentunut koko ajan, olisi todellakin kiireellinen tilanne alkaa tehdä jotakin. Tälle vuodelle on tiedossa, että petovahinkoja joudutaan korvaamaan noin 6 miljoonan euron edestä, mikä on jo huomattavasti enempi kuin edellisenä vuonna. Keväällä tulemme odottamaan sitä, että tulisi noin 3 miljoonan euron lisätalousarvio petovahinkojen korvaamiseen. Eihän tätä tilannetta pystytä kauaa katsomaan, vaan jotakin tälle on pakko alkaa tehdä. Se on kaikkien meidän etu, että tehdään jotakin, jolla me saisimme estettyä näiden vahinkojen muodostumisen.

Viime keväänä laadin suurpetostrategian toimenpidealoitteen, ja sen allekirjoitti tässä salissa 105 kansanedustajaa. Se osoitti sen, että kaikissa puolueissa on henkilöitä, jotka ovat sitä mieltä, että jotakin tälle tilanteelle pitää alkaa tehdä, että me saisimme yhteiskuntarauhan tässä asiassa ja saisimme näitä ongelmia ratkaistua.

Mutta mitkä ovat ne keinot sitten, miten tätä asiaa vietäisiin eteenpäin? No, ensimmäinen asia on se, että nämä kannanhoitosuunnitelmat pitäisi saada ajan tasalle ja ennen kaikkea, kun ne saadaan ajan tasalle, niitä pitää myöskin toteuttaa ja niiden mukaan pitää toimia ja tehdä. Toinen on sitten se, että kyllä meidän pitäisi saada laskettua, paljonko niitä petoja Suomessa on. Tämä on nytten erityisesti poronhoitoalueella ongelmana, kun siellä ei oikeasti ole pystytty laskemaan, mitä siellä on. RKTL on ilmoittanut suoraan sen, että jos se saisi 200 000 rahaa, niin he pystyisivät tämmöisellä dna-tutkimuksella, jossa karhujen ulosteista otetaan näytteet, arvioimaan sen, kuinka monta karhua poronhoitoalueella on. Tämä on olennaista, koska sen jälkeen voimme lähteä keskustelemaan siitä, paljonko niitä petoja pitäisi sitten poistaa siltä alueelta, koska kaikkihan me haluamme sitä, että luonnossa on kaikkia eläimiä ja pärjätään siellä yhdessä.

Sitten nämä kiintiöt. Ministeri Koskinen toi tänään esille myöskin karhukiintiöt, onhan niitä, ja niistä on osa jäänyt käyttämättäkin. Mutta kun karhua saa metsästää ainoastaan syksyisin, niin kyllähän se, joka metsästämisestä jotakin tietääpi, tietää sen, että karhun metsästäminen syksyllä Lapissa erämaissa on niin kuin neulan hakemista heinäsuovasta. Saattaa se sattua kohdalle, mutta se on erittäin vaikeaa ja hankalaa, vaikka olisi kuinka ammattilainen. Sen takia meidän pitäisikin alkaa miettiä toisenlaisia toimenpiteitä, ennen kaikkea sitä, miten me näitä vahinkoja aiheuttavia petoja voisimme sitten alkaa poistaa. Ensimmäinen on se, että kun me saamme laskettua, paljonko näitä petoja on — arviohan se sittenkin on, mutta saadaan kuitenkin suunta, paljonko niitä on — niin sen jälkeen voimme alkaa tehdä... Kun viime syksynäkin meillä jäi aika montakin karhua metsästämättä, niin se on se kiintiö, jota me tarvitsemme seuraavana vuonna vahinkoja aiheuttavien petojen poistamiseksi, eli se kiintiö todellakin tarvitaan. Voimme poistaa näitä mielellään yhteisymmärryksellä, mielellään niin, että viranomaiset olisivat apuna tässä petojen poistamisessa.

Miksi minä tästä petoasiasta puhun niin paljon? Minä puhun ihan sen takia, että minä itse olen siitä joutunut kärsimään niin paljon. Minun perheeltä ovat reilussa neljässä vuodessa karhut ja sudet tappaneet 180 lammasta — 180 lammasta, se on muuten aikamoinen määrä raatoja. Ja sitten porotalouspuolella — meidän perheen pääelinkeino on ollut porotalous — tänä vuonna me emme ole saaneet montaakaan teurasvasaa. Kemin—Sompion paliskunnan, joka on Suomen suurin paliskunta, teurasporojen tuotto on romahtanut puoleen. Meidän perheen osalta se on vielä parempi tilanne, elikkä me asumme sen paliskunnan itärajalla, jossa myöskin meidän porot ovat, mutta me emme ole kerta kaikkiaan saaneet kuin muutaman teuraseläimen. Tässä on kuulkaa kyse niin olennaisesta asiasta, että toivon mukaan saamme mahdollisimman paljon porukoita matkaan, että teemme tälle asialle jotakin. Me emme ole ainoa perhe, joka todella kärsii tästä tilanteesta.

No, sitten kuitenkin jotakin minun pitää kehuakin: Susikiintiö on saatu tänä vuonna laitettua järkevälle tasolle. Arvon puhemies! Kiitän siitä, että olennaiset toimijat ovat ottaneet tämän asian vakavasti ja nytten on saatu susikiintiö muutettua vahinkoa aiheuttavien susien osalta, niin että niitä voidaan poistaa poronhoitoalueelta ja mahdollisesti muualtakin järkevässä määrin. Ja nyt, kerran näin on saatu susien osalta homma liikkeelle, uskon ja toivon, että saamme ensi vuonna paljon aikaiseksi näitten muittenkin petojen osalta.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! MTK:n laskelmien mukaan maatalousyrittäjä saa tällä hetkellä 14,5 euron tuntipalkan ja 5,8 prosentin koron yritykseen sijoittamalleen omalle pääomalle. Maatalouden kannattavuus Suomessa onkin heikentynyt 2000-luvulla selkeästi. Tuotantopanokset ovat kallistuneet, kaupan kate on noussut, mutta viljelijöiden ja lihantuottajien sekä maidontuottajien tulokehitys on heikentynyt niin, että tiloja on lopetettu tuhansittain, ja tilojen lopettaminen uhkaa kiihtyä. Luopumistukien leikkaus kiihdyttää suurtilalinjaa. Maataloustuottajien sosiaaliturvaa hallitus on leikkaamassa, samoin lomitusjärjestelmää.

Ei olekaan ihme, että maataloustuottajat protestoivat muun muassa myymällä tuotteitaan jo suoraan kansalaisille sillä hinnalla, jolla jatkojalostajat — eli elintarviketeollisuus — niitä heiltä tällä hetkellä ostavat. Kyseessä on hätähuuto suomalaisen maataloustuotannon ja suomalaisen maaseudun puolesta. Kyse on myös Suomen ja suomalaisten huoltovarmuudesta: emme voi antautua elämään tuontitavaran varassa. Kyse on myös inhimillisestä hädästä. Maataloustuotannossa on vallinnut riskialtis suurtilalinja jo kauan aikaa, ja sekin on ollut mahdollista vain, kun tuotantoa on kyetty tehostamaan.

Jossakin tulee kuitenkin raja vastaan. Maalaisjärjellä ajateltuna kannattavuuden laskiessa saattaa silloin käydä niin, että osa investoinneista menettää rajusti arvoaan. Se olisi henkilökohtainen katastrofi monelle maatalousyrittäjälle. Riskitason kasvaminen vähintäänkin ajaa maataloustuotannon pitkällä tähtäimellä pois perheviljelmämuotoisesta toimintatavasta kohti osakeyhtiöiden kylmää teollista tuotantoa. Sekään ei kuitenkaan välttämättä auta, jos lisähaasteeksi asetetaan erilaiset täysin käsittämättömät ympäristömääräykset ja mahdottomat ilmastotavoitteet. Suomi on ajautumassa umpikujaan, todelliseen painajaiseen.

Arvoisa herra puhemies! Jos kotimainen tuotanto suurtilalinjalla säilyisikin, on kuitenkin vaarana, että kun maanomistus keskittyy, silloin myös riskit yhteiskunnallisten katastrofien syntymiseen kasvavat. On nimittäin aivan varmaa, että jatkossakin meidän täytyy syödä ja lämmittää talojamme ja asuntojamme. Jos pellot ja metsät ovat vain pääomapiirien hallussa, saattaa maailman muuttuessa syntyä vastakkainasettelua maattomien ja maanomistajien välillä. Tätä kehitystä täytyy vastustaa jo periaatteestakin. Nyt ollaankin jo sitten aika tavalla lähtöruudussa, mitä tulee 1900-luvun kehityskulkuun. Nopeasti on unohdettu ne vaarat, joita omistuksen keskittyminen synnyttäisi. Kaikkien, myös maataloustuottajaväestöön kuulumattomien, on herättävä, jotta pystymme säilyttämään kotimaisen ruuantuotannon pellolta pöytään ja jotta emme huomaamattamme kylväisi maahan tuhon siemeniä. Kauas on tultu niistä ajoista, jolloin työläinen saattoi kadehtia suurtilallisia, joista monilla meni puoli vuosisataa sitten varsin hyvin. Tänä päivänä moni suurtilallinenkin elää jatkuvassa paineessa vailla selkeää tulevaisuudennäkymää. Vain aikojen saatossa syntynyt eräänlainen velkavankeus velkapääomalla rakennettuun tuotantoon ja halu vaalia esi-isien maita ja perinteitä pitävät monet kiinni maataloustuotannossa.

Arvoisa herra puhemies! Kaiken tämän kehityksen takuumiehenä on tietenkin Euroopan unioni, joka tuntuu monen mielestä olevan oikeastaan vankila, josta ei pääse ulos. Nyt tarvitaan paitsi poliittista vaikuttamista järjestelmän kautta todennäköisesti myös kuluttajien joukkovoimaa.

Lauri Heikkilä /ps:

Herra puhemies! Lähiruokakeskustelu on voimistunut maassamme viimeisen vuoden aikana. Samalla on myös käynyt selväksi, että maamme kaksi johtavaa kauppaketjua eivät aina halua ottaa maa- ja puutarhataloustuotteita suoraan hyllyynsä. Kauppaketjut haluaisivat ostaa nämä tuotteet suurissa erissä tukkuliikkeidensä kautta. Tällöin lähialueen tuottajat eivät saa tuotteitaan alueensa kauppoihin myyntiin ja lähiruokahankkeelta putoaa pohjat pois. Muutoinkin kauppaketjut ja jalostuksen välikädet ottavat nykyisin liian suuren osuuden ruuan kuluttajahinnasta ja siten vaarantavat Suomen maatalouden kannattavuuden ja estävät tuottajia saamasta kohtuullista korvausta viljelystä ja karjankasvatustyöstä.

Viime aikoina luomuruualle on tullut lisää kysyntää, ja tukipolitiikalla kannustetaan viljelijöitä siirtymään luomutuotantoon. Samaan aikaan maailman ruokapula kasvaa. Katastrofaalista on, että luomutuotantoon siirtyminen pienentää satoja ja on omiaan lisäämään maailman nälänhätää. EU-alueen vihreä ympäristöpolitiikka ei kuitenkaan ole huolissaan maailman ruuan riittävyydestä ja Afrikan kansojen ruokahuollosta ja nälänhädästä. Valitettavaa on, että kauppaketjumme tuovat EU:n ulkopuolelta eri normeilla tuotettuja elintarvikkeita kauppojemme hyllyihin. Tämä heikentää suomalaisten tilojen kannattavuutta ja kilpailukykyä, mikä heikentää entisestään maanviljelijäväestömme toimeentuloa.

Hallitus on pitänyt juhlapuheita siitä, miten se turvaa ja ylläpitää elinvoimaisen maaseudun sekä sen asukkaiden hyvän toimeentulon ja elämisen mahdollisuudet. Teot ovat olleet kuitenkin käytännössä hyvin vaatimattomia. Perussuomalaiset tahtovat nähdä Suomen maaseudun voimavarana sekä monimuotoisena ja elinvoimaisena asuinympäristönä myös tulevaisuudessa. Tästä syystä perussuomalaiset eivät hyväksy sitä, että peltojen myynnistä luopumistapana luovutaan vuodesta 2013 alkaen. Toisaalta vastustamme myös sitä, että maatalouden luopumistukien ehtoja tiukennetaan tavalla, jolla oleellisesti sekä huomattavasti vaikeutetaan maatilojen sukupolvenvaihdoksia. Yhtenä hyvänä esimerkkinä tästä mainittakoon se, että elinkeinosta saatavien vuotuisten tulojen vähimmäismäärää ollaan nostamassa 10 000 eurosta 15 000 euroon. Tällä toimenpiteellä on suoria negatiivisia vaikutuksia maatalouteen, maatilojen elinkelpoisuuteen sekä maatalousyrittäjyyteen maassamme. Nuorten viljelijöiden asema heikkenee silläkin toimenpiteellä, että luopuja ei voi antaa maitaan enää vuokralle. Perussuomalaisten mielestä nyt tehdyt lakiesitykset lisäävät entisestään tilojen alasajoa sekä autioittavat Suomen maaseutua. Käytännössä viljelijät pakotetaan muuttamaan pois kotiseudultaan hallituksen väärän politiikan seurauksena. Perussuomalaiset eivät voi hyväksyä edellä kuvatun kaltaista kehitystä. Me tahdomme nyt ja tulevaisuudessa pitää maaseudun sekä koko maan elävänä ja asuttuna.

Suurpedot eivät kuulu pihapiiriin. Maamme maatalous ei saa muuttua harvojen käsissä olevaksi suurteollisuudeksi, vaan sen tulee tarjota jatkossakin työtä viljelijäperheille, ja ruokahuolto maassamme on turvattava.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässäkin hallituksen linja pitää. Hyvä analyysi on tehty maatalouden ahdingosta ja toiminnasta, mutta nämä taloudelliset panokset, mitä tähän talousarvioon liittyy, eivät ole kyllä siihen suuntaankaan, miten maatalouden toimintaa pitäisi edelleen kehittää.

Olen erittäin huolissani tästä ruokatuotannon muuttumisesta muuhun toimintaan. Esimerkiksi tällä hetkellä osa meidän sikataloudesta muuttuu turkistuotantoon. Meidän täytyisi kuitenkin siellä maaseudulla säilyttää se ruuan tuotanto ja lähiruuan tuotanto.

Itse olen luomuviljelijä, tai entinen luomuviljelijä, ja näen erittäin tärkeänä tämän neuvonnan. Tässä hallituksen esittämässä budjetissa nyt leikataan luomuneuvonnan tukea, yhtä lailla ProAgrian tukea. Olisi erittäin tärkeää siinä vaiheessa, kun uutta tuotantosuuntaa haetaan — esimerkiksi luomu on hyvin vaativa uusi tuotantosuunta, eikä se välttämättä edes sovi kaikille tiloille — että se neuvonta olisi hyvin terävää ja osaavaa ja lähellä sitä yrittäjää.

Varsinkin luomussa on se ongelma, että siinä on ollut ainakin kolme neljä nousua luomun aikana vuodesta 88, näin itse laskien: välillä on ollut hyvät tuotanto-olot ja on tullut hyvin tuotteita mutta markkinat eivät ole vetäneet, välillä markkinat huutavat tuotteita, ja ainakin yhdessä vaiheessa kauppa nosti liian korkeaksi hintatason, koska kauppiaat halusivat nelinkertaisen hinnan tuottajan tuotantokustannuksiin nähden. Eli näen, että tämä yhteistyön kehittäminen luomussa on erittäin tärkeää.

Arvoisa puhemies! Tässä maatalousbudjetissa oleva metsätalouden osio:

Olen kyllä erittäin huolissani tästä, että meillä metsätalouteen tulee yhä enenevässä määrin EU:lta suuntautuvia ympäristöpaineita. Meillä ei EU:ssa ole oikeastaan kuin Itävalta, Ruotsi ja Suomi, jotka ovat vahvasti puujaloilla olevia maita. On erittäin tärkeää, että meillä on toimiva metsätalous ja käytetään metsän puutavaraa hyväksi ja biomassaa sieltä. Bioenergian rooli tässä vihreässä taloudessa on tärkeä, ja nyt jos tälle kiinteälle biomassalle tulee näitä kestävyysvaatimuksia, kuten meidän ministerit sitä itsekin sanoivat, niin se on suuri haaste, että me saamme kuitenkin pidettyä meidän puutavaratuotannon, yhtä lailla niin energian-, massa- kuin rakennuspuutavaratuotannon, hyvässä kunnossa.

Metsälainsäädäntö tulee ensi vuoden aikana vahvasti muuttumaan, ja näen, että siinä on kanssa vahvoja haasteita: miten tämä metsälakipaketti kokonaisuudessaan saadaan siten, että se ei haittaa merkittävässä määrin metsätaloustuotantoa. Näen tämän kokonaisuutena, ja toivon, että siinä päästään järkiratkaisuihin, koska meillä on riittävästi haasteita metsänomistajarakenteessa. Metsälöt ovat tällä hetkellä hyvin pirstaloituneita, ja yhä suurempi osa metsänomistajista on kaupunkilaisia, jotka tarvitsevat osaltaan neuvontaa.

Vesihuoltohankkeitten osalta on hyvä, että se on nyt saanut lisärahoitusta.

4H-järjestön tukileikkausta en vieläkään ymmärrä. Täällä on kehuttu 4H:ta, kuten itsekin — olen Hämeen piirin 4H:n puheenjohtaja — ja he ovat tehneet vahvaa ja hyvää työtä sen eteen, että nuoret ihmiset lähtevät yrittäjän uralle ja löytävät elämänsä tarkoituksen yrittäjyydestä ja siitä aktiivisesta toiminnasta. Tässä nuorisotakuujärjestelmässä myös kehutaan, että 4H-järjestö on valmis tähän erilaisilla ajokorteilla. En ymmärrä tätä leikkausta millään tavalla.

Pedot tulivat äsken esille useammastakin suusta, ja ihmettelen, minkä takia Pohjois-Hämeestäkin on rakennettu tällainen suurpetojen kannan kasvatusalue keneltäkään kysymättä. Meillä on siinä semmoinen 15 suden lauma nyt sitten nurkissa, ja siinä on 60 karhua pienellä alueella. Eli karhut ovat juosseet pihassa, ja yhtä lailla naapurilta sudet ovat koirat vieneet. Ei siellä aikaisemmin semmoista elämää ole ollut. Olenkin sanonut vähän sarkastisesti, että jos tulette käymään Pirttilahden tilalla, niin ostakaa sitten se eläintarhalippu tullessanne. Saatatte nähdä suurpedon, ilveksen tai karhun, siellä. Kyllä tälle täytyisi jotain tehdä. Susi on kyllä sen verran vaikea eläin, että en näe sitä ihmisten nurkissa pyöriväksi.

Yksi asia vielä, arvoisa puhemies: Byrokratian keventäminen on tässä hallituksen linjauksessa läpilinjaava asia. Näen, että myös tämä Kivikon raportti maa- ja metsätalouspuolella otettaisiin huomioon ja lähdettäisiin keventämään sitä byrokratiaa siltä osin.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Maasuurpetojen määrä ja petojen aiheuttamat vahingot puhuttavat kansalaisia yhä enemmän ja enemmän. Kansalaiset ovat huolissaan omasta ja erityisesti lastensa sekä kotieläimiensä turvallisuudesta. Saan toistuvasti viestejä ja avunpyyntöjä eri puolilta maata. Viesteissä pyydetään valtiovaltaa myöntämään lisää suurpetojen kaatolupia ennen kuin alkaa tulla ihmisuhreja. Kotieläimiähän menee petojen suuhun jo lähes päivittäin. Erityisesti sudet ovat raadelleet ja syöneet metsästyskoiria. Jokainen lemmikin omistava tietää, miltä tuntuu, kun oma lemmikki kuolee. Mikäli lemmikin tappaa peto, on tuska monta kertaa suurempi ja herää kysymys, miksi näin piti käydä.

Osassa maata susia on jo niin paljon, että koiria ei enää voida käyttää metsästyksessä. Myös hirvien määrä on vähentynyt, eivätkä hirvenmetsästäjät ole enää jahtiin lähteneet, koska arvioivat, että karhujen ja susien harventama hirvikanta ei kestä enää ihmisen verotusta. Kun suurpeto syö hirven, ei valtiolle tule korvausta. Kun metsästäjä kaataa hirven, maksaa metsästäjä jokaisesta kaatamastaan hirvestä valtiolle korvaukset. Metsästäjät tilittivät valtion kassaan viime vuonna yli 5,7 miljoonaa euroa. Tulot kertyivät valtion lukuun myydyistä hirvistä, riistanhoitomaksuista ja kaatolupamaksuista. Aikuisen hirven pyyntilupamaksu on 120 euroa ja vasan 50 euroa. Kuluvana vuonna arvioidaan hirvieläinten metsästysmaksumomentille kertyvän 5,4 miljoonaa euroa. Sama summa on budjetoitu myös tulevalle vuodelle. Metsästäjien kaatamien hirvien määrä ja niistä valtion saama tulo tiedetään, mutta petojen tappamien eläinten määrää ei tiedetä eikä petojen aiheuttamaa taloudellista hävikkiä. Petojen tappamat eläimet jäävät siis suoraan valtion vahingoksi. Suurpedot aiheuttavat valtiolle kaksinkertaisen kulun, koska valtio menettää petojen takia tuloja ja tämän lisäksi joutuu vielä korvaamaan petojen aiheuttamia vahinkoja.

Kansalaisten keskuudessa on herättänyt laajaa keskustelua se, että nykyisessä erittäin kireässä taloustilanteessa hallitus esittelee supistamis- ja leikkauslistoja mutta samalla hyväksyy suurpetojen aiheuttamien kulujen lisääntymisen. Vuonna 2010 suurpetojen aiheuttamia vahinkoja jouduttiin korvaamaan yli 3,9 miljoonalla eurolla. Vuotta myöhemmin suurpetojen aiheuttamat kulut olivat lähes 5,5 miljoonaa euroa, ja nyt kuluvana vuonna arvioidaan petojen aiheuttaman menokertymän olevan jo yli 6 miljoonaa euroa.

Näissä laskelmissa ei ole mukana kuntien ja kaupunkien lisääntyneitä koulukyydityksiä. Koulukyyditykset ovat lisääntyneet, koska koululaiset eivät uskalla petovaaran takia kulkea jalkaisin kouluun, joten ainoa keino on järjestää heille kyyditys. On syytä vakavasti pohtia, kenen kukkarosta lisääntyneet kyytimaksut maksetaan, koska lisääntynyt kuljetustarve ei johdu koululaisista eikä koulusta vaan koulumatkan varrella vaanivista pedoista. Yleisen oikeustajun mukaan lasku on lähetettävä valtiolle, koska valtio säätelee suurpetojen määrää ja näyttää siltä, että poronhoitoalueen ulkopuolella susien kaatoluvat ovat erittäin tiukassa.

Monet ovat todenneet, että liikkuvan poliisin lakkauttamisella tavoitellaan yli 6 miljoonan euron säästöjä, mutta samaan aikaan ollaan valmiita kohdentamaan sama summa suurpetojen aiheuttamiin vahinkoihin. Tässä on monen tienkäyttäjän mielestä selkeä epäsuhta.

Hallitusohjelman mukaan suurpetokantojen kestävä taso on varmistettava, mutta mikä on tämä kestävä taso? Missä se on määritelty, ja kuinka monta suurpetoa Suomessa on oltava? Monissa puheissa piiloudutaan EU-direktiivin taakse. Saamani tiedon mukaan EU:n maatalouskomissaari on sanonut, että EU:ta ei kiinnosta se, montako sutta Suomessa on, siis eläinten lukumäärä ei kiinnosta, vaan se, että kanta on kestävä. On syytä määritellä, mikä on kestävä kanta.

Arvoisa herra puhemies! Kansalaisemme ovat näihin päiviin saakka hyväksyneet suurpedot osana perinteistä luontoamme. Nyt alkaa esiintyä yhä enemmän sellaisia mielenilmaisuja, joissa vaaditaan suurpetojen hävittämistä kokonaan. Mielestäni tämä on erittäin vaarallinen kehityssuunta. On perin vaikea tilanne, mikäli kansalaisemme menettävät luottamuksensa maamme viranomaisiin suurpetokantojen määrien arvioimisessa ja luottamuspulassa ottavat oikeuden omiin käsiinsä. Tällaisessa asiassa kansalaistottelemattomuus on turmiollista kaikille osapuolille. Jotta oikeudenloukkaisilta vältytään, tulee ministeriön suhtautua erittäin vakavasti kansalaisilta tulleisiin viesteihin ja kaatolupa-anomuksiin. Tilanne on viranomaisten hallinnassa niin kauan, kun kaatolupia anotaan. Mikäli käy niin, että kaatolupia ei enää jostain syystä anotakaan, on tilanne saattanut karata käsistä. Arvoisa herra puhemies! Minun mielestäni se ei ole kenenkään etu.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies, joka ansiokkaasti ja taitavasti johtaa puhetta vielä puoli neljän aikaan yöllä! Arvoisat kuulijat! Maanviljelijöiltä on tänä vuonna vaadittu erityistä kärsivällisyyttä. Vuosi on ollut sateisin yli 50 vuoteen, ja tämä on merkinnyt tulvia sekä keväällä että syksyllä erityisesti maan länsiosissa, myös omassa maakunnassani. Satovahingot ovat olleet suuret, ja kun satoa ei ole saatu, on huoli talven rehutilanteesta noussut esille. Viljasato on tuhoutunut myös muissa maan osissa — kuivuudesta johtuen tosin. Tämä on aiheuttanut huolta viljelijöille siitä, riittäkö rehua karjalle, nouseeko viljan hinta ja pysyvätkö hinnat kohtuullisina. Tällä hetkellä näyttää siltä, että rahaa riittäisi satovahinkojen korvaamiseen, mutta tilanne on vielä hieman auki, arviot ovat kesken, ja jos ei raha riitä, niin määrärahojen tulvavahinkoihin täytyy löytyä.

Maanviljelijän toimeentuloon vaikuttavat monet tekijät, esimerkiksi liikenteen kustannukset, energiakustannukset, valkuaisen hinta ja lopputuotteesta saatava hinta. Hallitus pyrkii korjaamaan kilpailun vääristymiä kaupan hallitsevaan kilpailuasemaan puuttuvalla lainsäädännöllä. Tämä on hyvä asia, joka toivottavasti auttaa viljelijöitä saamaan tuotteestaan kohtuullisemman hinnan. Parhaan hinnan tuotteestaan viljelijä saisi kuitenkin, jos hän pystyisi jalostamaan tuotettaan ja myymään sen mahdollisesti suoraan omalta tilalta. Tämähän ei tietenkään ole kaikille mahdollista, ja niinpä hinnanmuodostusta täytyy tarkastella koko elintarvikeketjussa ja kauppa tietysti mukaan lukien. Onkin hyvä, niin kuin valiokunta on lausunut, että hallituksen tulee seurata nuorten viljelijöiden tilojen ja aktiivitilojen kannattavuuden kehitystä ja ryhtyä tarvittaessa toimiin toimintaedellytysten turvaamiseksi. Asia ei ole niin synkkä kuin esimerkiksi edustaja Saarakkala täällä antoi ymmärtää. Päinvastoin maatiloilla ja maaseudulla on onneksi edelleen ja vieläkin erittäin reippaita, työteliäitä ja riskejäkin ottavia nuoria maanviljelijöitä. Hallituksen tulee pitää huoli, että heidän työmotivaationsa säilyy, heidän jaksamisensa säilyy ja he saavat kaiken tarvittavan tuen, ja siksi tämä tuottavuuden seuraaminen ja heidän palkkakehityksensä seuraaminen on erittäin tärkeää.

Puhuin jo hieman suoramyynnistä, ja se kohtaa vielä monia vaikeuksia. Esimerkiksi lampaan kotiteurastusta ja suoramyyntiä vaikeuttavat liiallinen byrokratia ja kalliit valvontakustannukset.

Liiallinen byrokratia yleensäkin, johtuipa se EU:sta tai omasta lainsäädännöstämme tai käytännöistämme, uuvuttaa viljelijöitä ja vie paljon aikaa ja voimia. Maa- ja metsätalousvaliokunta onkin uutterasti kyseenalaistanut turhaa byrokratiaa. Äärimmäisin esimerkki siitä, miten viljelijä saattaa joutua byrokratian uhriksi, on peltopinta-alojen mittaamisesta johtuneet eroavaisuudet, kun viranomaiset ovat näitä mitanneet eri aikoina. Näistä mittausvirheistä viljelijä on sitten joutunut kantamaan tahtomattaan vastuuta ja maksamaan sellaisesta, mikä ei ole hänen itse aiheuttamaansa vahinkoa.

Ilolla olen minäkin pannut merkille nämä satsaukset lähi- ja luomuruokaan, joita muun muassa edustaja Pirttilahti täällä äsken asiantuntevasti kuvasi, joten en siitä puhu sen enempää.

Vierailin Maanmittauslaitoksella, ja he tekevät tärkeää työtä maan jakamisessa, ja siksi täytyisi huolehtia resursseista, jotta me saisimme kaiken peltopinta-alan, olemassa olevan peltopinta-alan, käyttöön.

Sitten vielä haluaisin hieman sanoa maataloudesta ja ympäristöstä. Tiedämme kaikki, että maanviljelijöillä on tärkeä rooli maapallon kestävyyden, luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisessä ja kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamisessa, ja siksi olisi tärkeää, että kaikki tahot toimisivat yhteistyössä pohtien sekä ruokaturvaa että ilmastonmuutosta siitä näkökulmasta, että myös viljelijöillä on hyvä ja riittävä toimeentulo.

Näin joulun alla jokaisella meillä on oma vastuumme kotimaisen tuotannon tukemisesta ja sen kannattavuudesta huolehtimisesta, ja toivonkin, että jokaisen joulukoreihin löytyy kotimaisia, lähellä tuotettuja tuotteita.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Aika moni edustajakollega hokee täällä sujuvasti lähi- ja luomuruuan suuresta merkityksestä. Totta kai arvostan tätäkin puhetta nimenomaan siksi, että se on ilmeisen hyvää tarkoittavaa, mutta monellakaan ei taida olla kovin paljon käsitystä maatalouden kehityksestä ja kannattavuudesta numerollisella tasolla. Siinä mielessä arvostan kyllä aika paljon täältä jo poistuneen edustaja Saarakkalan puhetta, siinä sentään puhuttiin selvästi rahasta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen viime kevään kehysbudjetti leikkaa maataloustuloa, siis sitä tuloa, jonka viljelijä saa korvauksena maatalouteen käyttämästään työstä ja maatalouteen sijoittamastaan pääomasta. Hallitus leikkaa tätä maataloustuloa tällä hallitus- ja eduskuntakaudella varsin raa’alla tavalla. Suomen koko maataloustulo on noin 700 miljoonaa euroa vuodessa, se on aika pieni luku, Suomen koko maataloustulo. Tästä laskien hallituksen tulotukileikkaukset, yhteensä 71 miljoonaa euroa, ovat noin 10 prosenttia. Voi kysyä, onko hallitus aivan viisas, kun se EU:n maatalouspolitiikan uudistuksen ja kansallisen 141-tuen jatkoneuvottelujen kynnyksellä ilmoitti hallitusohjelman 40 miljoonan euron vuotuisten leikkausten lisäksi leikkaavansa vuonna 2015 maatalouden kansallisia tukia vielä 31 miljoonalla eurolla. Onko ministeri jo etukäteen luopunut esimerkiksi sika- ja siipikarjasektorin kansallisesta tuesta? Rehellisyyden nimissä on sanottava, että tämän 71 miljoonan euron lisäksi, mikä siis on 10 prosenttia maataloustulosta, tulevat vielä tänä ja ensi vuonna ne 141-tuen leikkaukset, jotka jouduttiin sopimaan viime hallituskaudella, siellä vuoden 2007 lopulla.

No, sitten tietysti sanotaan, että vastaavat rahat pitää ottaa markkinoilta. Se on kyllä, jos ajatellaan maataloutta kokonaisuutena ainakin, erittäin problemaattista, varsinkin kun vielä kustannuskehityskin on otettava huomioon. Suomessa on Euroopan keskittynein päivittäistavarakauppa, jonka neuvotteluvoima on merkittävä. Kilpailuviraston selvitys osoittaa, että päivittäistavarakauppa hyödyntää ostajavoimaansa useilla kilpailun kannalta kyseenalaisilla tavoilla. Terve kilpailu ei elintarvikeketjussa toimi. Tuottajan osuus maidon, lihan, kananmunien ja leivän kuluttajahinnasta on selvitysten mukaan jatkuvasti pienentynyt. Näiden tuotteiden kuluttajahinta on helppoa jakaa elintarvikeketjun toimijoiden kesken, minkä vuoksi ne ovat tyypillisiä hinnanjakautumislaskelmissa käytettäviä esimerkkituotteita. Sama laskeva kehitys koskee kuitenkin tuottajan osuutta kaikkien elintarvikkeiden kuluttajahinnoista. Hallitukselta odotetaan — on odotettu koko syksyn ja odotetaan edelleen — toimenpiteitä tuottajan aseman parantamiseksi elintarvikeketjussa. Mitään esitystä ei ainakaan vielä ole kuulunut, vaikka ministeri Ihalainen on ainakin kovasti sitä lupaillut.

Arvoisa puhemies! Hallitus lupaa siis lisätä kilpailulakiin uuden päivittäistavarakauppaa koskevan pykälän, jolla se sitten aikoo antaa oman panoksensa terveen kilpailun edistämiseksi elintarvikeketjussa. Määräävän markkina-aseman käyttöön voitaisiin puuttua, ja päivittäistavarakaupan toimijan katsottaisiin ennakkotietojen mukaan olevan määräävässä markkina-asemassa päivittäistavarakaupan markkinoilla, jos sen markkinaosuus Suomessa ylittää 30 prosenttia. Nähtäväksi jää, voidaanko elintarviketeollisuuden neuvotteluasemaa tällaisella lainsäädännöllä parantaa, ja jos voidaan, johtaako se siihen, että tuottaja saa viimein oikeudenmukaisen osuuden elintarvikeketjun hinnanmuodostuksesta. Kauppa on ensireaktioissaan tyytynyt lähinnä uhittelemaan tuonnin kasvattamisella.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Päivällä pidin oman puheeni näistä suurpetoasioista, mutta suosittelen kaikkia kyllä lukemaan jälkikäteenkin edustajien Maijala ja Hongisto puheet suurpedoista — todelliset suurpetoasiantuntijat puhuivat. Kiteytän vain sen oman ajatukseni suurpedoista siihen, että pedon kuuluu pelätä ihmistä eikä toisinpäin.

Päiväisestä puheestani jäi uupumaan muutama asia, ja nyt sitten tässä ne lisään.

Tulvasuojelu on asia, mikä koskettaa monia paikkoja mutta varsinkin Poria varsin suuresti. Tulvasuojelu on ennaltaehkäisyä, ettei tarvitse turvautua tulvakorvauksiin. Porin tapauksessa tulvakorvaukset voivat olla huomattavat, koska jos vaikkapa hyydepadon seurauksena jokivalli murtuu, vesimassan alle jää useita asuntoja, jopa asuinalueita. Siten tulvasuojeluun on puututtava. Porin kohdalla ongelmaksi tulee joen alajuoksu, Pihlavanlahti Natura-alueineen, ja siellä olisi ruopattava. Tähän luonnollisesti liittyy monia ongelmia, mutta ellei kunnollista ruoppausta, suunniteltua ruoppausta, tehdä, silloin nämä tulvakorvaukset voivat nousta huomattaviksi.

No, nyt sitten on pohdittava, ovatko nämä tulvasuojelurahat riittävät, ovatko ne sillä tasolla, etteivät tulvakorvaukset nouse liian isoiksi. Nyt kuitenkin on aika kysyä myös tulvakorvauksista. Pohjanmaalla ja Pohjois-Satakunnassa, sanotaanko, pikku sateen johdosta jokiuomat eivät enää oikein riittäneet ja pellot tulvivat vedestä. Monella maataloudessa sato meni. Myös teitä ja osa rakennuksistakin tuhoutui. Eli tulvakorvauksissa on tällä kertaa kysymys siitä, ovatko ne riittävät. Siihen ei nyt tähän kellonlyömään enää ministeriä ole vastaamassa, mutta haluaisin, että tähän kiinnitetään huomiota.

Tähän aihealueeseen, pääkohtaan, liittyy myös se ajatus, että maaseutua ei voi tuoda. Ajatuksen ympärille kiteytyy monta asiaa. Huoltovarmuus on yksi asia, mikä kiteytyy siihen myös.

Turvetuotannon tarvitsee olla kestävällä pohjalla, mutta sitä ei saa tuomita. Turpeenpoltto on avainasemassa siinä, kun poltetaan puuta tai vaikkapa energiajätettä. On järjetöntä lopettaa turpeenpoltto, koska vaihtoehto turpeelle on kivihiili. Siinä kohtaa tämä järjetön luonnonsuojelu saa taas aivan käänteentekevän suunnan.

Maaseutua ei voi siis tuoda, joten se on pidettävä pystyssä. Se edistää muun muassa matkailua, ja silloin sen toiminnan on oltava kannattavaa.

Päiväisestä puheesta vielä sen verran lisään tuohon lohikantojen suojeluun ja kasvattamiseen, että ensimmäinen on tosiaan tämä hyljekannan rajoittaminen, mutta jos näitä pyyntimääriä rajoitetaan merellä, matkalla sinne, kun lohi nousee kutujokiinsa — sen matkan varrella on rajoitettu sen kalastaminen — pitäisikö määräajaksi rajoittaa myös kutujoilla kalastaminen, koska tavoitehan on lohikantojen kasvaminen?

Arvoisa puhemies! Maaseutu on pidettävä asuttuna, ja asumisen ja yrittämisen on oltava mahdollista.

Liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsenenä haluan nostaa esille myös yksityisteiden merkityksen monelle maatalouden toiminnalle. Lähes kaikki maatalouden alkutuotanto on yksityisteiden varrella, niitten perimmäisissä kolkissa, kuten myös metsätalous. Nyt tässä taloudellisessa tilanteessa hallitus on päättänyt leikata yleensäkin tierahoista aika paljon, ja yksityistiet kuuluvat siihen kategoriaan, mistä hallitus on kirjannut ylös hallitusohjelmaansa, että alempiasteiset tieverkot joustavat. Ja todellakin alempiarvoiset tieverkot joustavat tällä massojen lisäämisellä ja tiekannan heikkenemisellä!

Toinen asia, mikä tulee liikenne- ja viestintävaliokunnan alassa, on laajakaistayhteydet myös maaseudulle. Me emme tiedä, minkä talon autotallista nousee seuraava nokia. Yrittämisen on oltava mahdollista, ja muun muassa isot lypsytilat, missä on robottilypsyjärjestelmät ym., tarvitsevat laajakaistaa toimiakseen. Ehdottomasti kannatan ja perussuomalaiset kannattavat, että nämä laajakaistayhteydet vedetään valokuidulla perille asti, koska siinä kohtaa ei tule minkäännäköistä rajoitetta sille, että maaseudulla voi elää, asua ja yrittää.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Tutkimusten mukaan suomalaiset arvostavat suuresti suomalaista maaseutua. Olen yksi heistä. Suomen maaseutu on voimavara, ja me perussuomalaiset haluamme nähdä maaseudun elinvoimaisena asuinympäristönä myös tulevaisuudessa. Siksi on erittäin tärkeää, että maaseudun mahdollisuudet huomioitaisiin paremmin päätöksenteossa.

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalouden kilpailukykyä on pidettävä yllä. Maatalouspolitiikalla on tuettava viljelijöiden toiminnan kannattavuutta. Maatalouden luopumistukien ehtojen tiukentamisella vaikeutetaan maatilojen sukupolvenvaihdoksia huomattavasti. Hallitus esittääkin tulevassa ensi vuoden talousarviossaan, että peltojen myynnistä luopumistapana luovutaan ensi vuodesta alkaen. Perussuomalaiset eivät hyväksy tätä tehtyä esitystä. Me haluamme puolustaa suomalaista maaseutua sekä säilyttää pellon myymisen vaihtoehtona uudessakin luopumistukijärjestelmässä.

Huolestuttavaa on myös se, että kansallinen tuki alenee 33 miljoonaa euroa. Leikkaukset ovat ongelmallisia kotieläintiloille, joiden kannattavuus on monella tuotannonalalla heikentynyt merkittävästi viimeisten 2—3 vuoden aikana.

Arvoisa puhemies! 4H-toiminnan merkitystä tuskin kukaan täällä salissa voi aliarvioida. 4H-järjestöt tekevät valtakunnallisesti erittäin arvokasta ja tärkeää työtä nuorten parissa. Se kasvattaa nuoria myös työelämään ja tarjoaa monipuoliset harrastusmahdollisuudet. 4H-toimintaa järjestetään 6—28-vuotiaille lapsille ja nuorille. Heille järjestetään koulutusta, kursseja, kerhotoimintaa, opetetaan yrittäjyyttä ja kerrotaan työelämän pelisäännöistä. Voisi sanoa, että 4H-toiminta kattaa koko yhteiskunnan toimintakirjon, puhumattakaan samalla saadusta aikuisten ja ystävien tukiverkostosta, joka varmasti kantaa yli vaikeiden murrosiän ongelmien. 4H:n toimintaan kuuluukin yli 79 000 jäsentä yli 250 yhdistyksessä.

Hallitusohjelmassa nuorten työllistyminen ja syrjäytymisen estäminen ovat kärkihankkeita. Siksi hallituksen esitys vähentää 4H-toiminnan avustuksien ehdotettua määrärahaa on käsittämätön yhtälö. 4H-toiminta, jos mikä, on varmuudella yhteiskunnallisesti kustannustehokasta, katsottiinpa sitä miltä kantilta tahansa.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Maatalouden pääluokkaan kuuluvat vissiinkin kutut.

Suomen liityttyä EU:hun vuonna 94 kaikki Suomen kutut piti virallistaa. Jokaiselle kutulle tuli laittaa korvamerkit, jotta voitiin todentaa, ovatko tuet menneet oikeille kutuille. Tuo oli hieman vaarallista, sillä vanhat pukit eivät korvamerkkejä halunneet. Onneksi selvittiin pelkillä mustelmilla ja EU sai viralliset kuttunsa. Viisi kuttua per kunta — se olisi hyvä strategia edetä.

Mutta mitä on tehnyt tämä hallitus? Se viis veisaa kutuista. Ei kilisytä kelloja lainkaan, vaikka maatalousmomentilla vuohirahaa ei näy. Päinvastoin tämä hallitus leikkaa kaikilta kotieläimiltä. No, toki on siinä syynsäkin ja hyvätkin puolensa, että pukkikili leikataan alle kolmen kuukauden iässä, muuten se voisi käydä vihaiseksi. Kuitenkin yksinäinen pukki — näin joulun edellä sanottuna — on säyseämpi kuin yksinäinen kuttu. Kutun luonne nimittäin saattaa kärsiä, jos ei saa tehdä pikkuisia. Pukki taas tykkää enemmän tekotavasta kuin kileistä.

Kuttu ei kestä kylmää niin paljon kuin pukki. Pukki taas kestää kylmää; niinpä se joulun alla voidaan nähdä liikkeellä, vaikka pakkasta olisikin 30 astetta. Kutulla ei ole niin hyvät villat kuin lampailla. Kutunvillasta ei saa huovutettua niin hienoja tuotteita kuin lampaanvillasta. Kutunvillan lämpöarvo on huono. Sen vuoksi kuttu viimassa on surkea näky.

Arvoisa puhemies! Kuitenkaan kuttua ei saa syrjiä. Kutuista on joskus tullut ilmaistua rasistisiakin lausuntoja, jopa kuttuvihaa. Tällaisia vihapuheita me keskustassa emme hyväksy. Meidän mielestämme kutuilla pitää olla oikeus asua siellä, missä haluavat, ja tulla lypsetyiksi hellävaraisesti.

Me tiedämme, että kuttujen hyvinvointi ei synny pakkoliitoksin, se syntyy lähellä olevista palveluista. Me keskustassa haluamme turvata lähipalvelut.

Arvoisa puhemies! Suurpedot voivat olla uhka kuttujen tulevaisuudelle. Pukkiakin kututtaa, jos se huomaa, että puoliso on joutunut hukkaan tai otson suuhun. Keskusta haluaa puolustaa kuttuja ja esittää, että suurpetoneuvottelukuntien lisäksi pitäisi perustaa kuttuneuvottelukuntia. Kuttufilmillä asiaa voitaisiin tehdä tutuksi ja näin edistää kuttujen oikeuksia. Kuttujen salakuvaamista emme hyväksy. Kukapa haluaisi, että karsinakohtainen elämä olisi ilman lupaa kaikkien arvioitavana? Puolustamme kuttujen yksityisyyttä. Tuomitsemme myös kuttujen vapauttamisen pakkaseen.

Arvoisa puhemies! Tiedämme, että paras paikka kutulle on kotona lämpöisessä, vaikka kaverina olisikin minkälainen pukki.

Toivon hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta teille, arvoisa puhemies, hyvät kollegat sekä eduskunnan henkilöstö!