Maija Rask /sd(esittelypuheenvuoro):

Puhemies! Keskityn puheessani sivistys- ja tiedejaoston sekä valtiovarainvaliokunnan tekemiin muutoksiin tähän opetusministeriön budjettiin, ja siten säästän ministereille budjetin varsinaisen sisällön esittelyn.

Ennakkoajatukseni syksyllä oli, että opetus-ministeriön budjetti olisi tällä kertaa helppo senkin takia, että taustalla oli muun muassa veikkausvoittovarojen enenevä osoittaminen varsinaisille edunsaajille, ja totta olikin, että erityisen tyytyväisiä asiantuntijakuulemisessa olivat nuorisotyön ihmiset ja liikunnasta vastaavat ihmiset. Liikuntaväki erityisesti iloitsi siitä, että ensimmäistä kertaa liikuntabudjetti ylitti 100 miljoonaa euroa. Mutta kyllä syksy osoitti, että tämä olikin aika vaikea budjettiprosessi.

Arvoisa puhemies! Sivistys- ja tiedejaosto esittää neljää aika periaatteellista lausumaa. Perinteeksi on muodostunut se, että jos voidaan lisätä rahaa, niin silloin lausutaan vähemmän, mutta jos rahaa ei lisätä, niin sitten lausutaan vähän enemmän. Ensimmäisessä lausumassa edellytetään, että hallitus turvaa koulujen ja kirjastojen perustamishankerahat myös tulevaisuudessa. Näihin molempiin tarkoituksiin tehtiinkin pieni määrärahalisäys. Kirjastomomentille suunnattu määräraha on todellakin pieni, sillä juuri ja juuri saa ehkä yhden kirjastoauton, mutta se on periaatteellinen lisäys sen tähden, että tämän lisäyksen ansiosta budjetissa säilyy kirjastojen investointimomentti. Ilman tätä lisäystä se ei olisi siellä enää ollut.

Eilisellä kyselytunnilla käytiin vilkas keskustelu sairaaloiden homevaurioista ja niiden korjaamisesta. Muistan viime kaudelta ensimmäisissä kahdenkeskisissä budjettineuvotteluissa, että ministeri Niinistö ehdotti minulle, voitaisiinko sopia niin, että peruskoulujen peruskorjaus- ja investointirahoista luovuttaisiin, ja hän sanoi, että sillä perusteella, että minua, opetusministeriötä ennen oli paikalla ollut sosiaali- ja terveysministeriön väki ja sosiaali- ja terveysministerit olivat luopuneet sairaaloiden peruskorjausrahoista ja niistä tehtiin projektirahoja. No, eilisen keskustelun perusteella kyllä huomattiin, että se välttämättä ei ollut kovin viisaasti tehty. Peruskoulujen ja kirjastojen, varsinkin peruskoulujen, peruskorjausrahat ovat edelleen budjetissa, vaikkakin niitä on vähennetty joka kerta ja eduskunta on joka kerta vähän lisännyt.

Puhemies! Opintotukiasiat ovat olleet koko syksyn esillä. Valtiovarainvaliokunta päätyi pitkien neuvottelujen jälkeen parantamaan lukiolaisten ja ammattikoululaisten opintotukea. Tällä hetkellä on niin, että jos vanhempien yhteenlasketut bruttotulot kuukaudessa ovat 3 916 euroa, niin opiskelija ei saa ollenkaan opintotukea. Tähän tehtiin noin 30 prosentin korotus, minkä seurauksena noin 10 000 opiskelijaa pääsee opintotuen piiriin ja 30 000 opiskelijan opintotuki paranee. Joka budjetissahan eduskunta on jonkun verran lisännyt, tehnyt jonkun parannuksen opintotukeen, ja tämä tehtiin nyt.

Puhemies! Opintotukilaki on ollut pitkään voimassa, 90-luvun puolivälistä saakka, ja siihen on tehty noin yli 30 muutosta. Opintotukilaki vaatii uudelleen kirjoittamisen. Siellä on paljon epäkohtia ja korjaustarpeita, ja suurimmat korjaustarpeet ovat nimenomaan toisen asteen opiskelijoiden kohdalla. Nämä tarkemmat korjaustarpeet on kirjattu budjettimietintöön, joten en niitä käy tässä esittelemään.

Opintoraha — siitä on paljon puhuttu — on todellakin jälkeenjäänyt noin 20 prosenttia. Sitä ei ole korotettu vuosiin, mutta sitä kylläkin vuonna 95 leikattiin. Opiskelijajärjestöt ovat esittäneet prosenttikorotusta, joka mielestäni ei sellaisenaan, ilman näitä rakenteellisia muutoksia, ole hyvä asia, koska jos prosenttikorotus tehdään, niin toisen asteen opiskelijoiden ja korkeakouluopiskelijoiden eriarvoisuus edelleenkin kasvaa. Tällä hetkellähän on niin, että 250 euroa kuukaudessa on keskimäärin korkeakouluopiskelijoiden opintorahan suuruus ja toisen asteen opiskelijoiden opintorahan suuruus keskimäärin 139 euroa kuukaudessa. Opintotukeen liittyen sivistys- ja tiedejaostossa ja valtiovaroissa hyväksyttiin tämä ateriatuki, jonka seurauksena opiskelijoiden aterian hinta ei nouse, ja lisättiin Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön vuokrarahat. Tästä poliittisesta sanailusta hallituspuolueiden kesken kuittaan tässä ainoastaan sen, että hallituksessa ei ollut esityksenä lainkaan opintorahan korotus.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta edellyttää, että tutkimuksen määrärahat turvataan, ja jaostossa tunnettiin ja kannettiin erityistä huolta sektoritutkimuksesta, tällä erää metsätutkimuksesta ja ammattikorkeakoulujen soveltavasta tutkimusrahoituksesta. Saimme tietää, että kehyksessä pysymisen edellytys oli se, että joistakin opetus- ja koulupuolenkin määrärahoista piti leikata, ja opetusministeriön puolella nämä leikkaukset suunnattiin ammattikorkeakoulujen tutkimusmäärärahoihin, mitä pidämme erittäin valitettavana sen tähden, että ammattikorkeakoulujen soveltavassa tutkimuksessa, kun sitä tehdään yhteistyössä työelämän kanssa, syntyy aitoja työpaikkoja.

Tämä on sen toisen pontemme aihe eli tämä tutkimusrahoituksen ja ennen kaikkea myös ammattikorkeakoulututkimuksen rahoituksen turvaaminen, ja myös niin, että kun aina silloin tällöin tutkimukseen jaetaan jopa ylimääräistä rahaa, erilaisia tulevaisuuspaketteja, niin toivomme, että näissä määrärahanjaoissa ammattikorkeakouluja ei jätettäisi mopen osalle, niin kuin tähän mennessä useasti on käynyt.

Toinen avoimesti tärkeä koulutuskeskittymä on yliopistokeskukset, joille sivistys- ja tie-dejaosto lisäsi tähän sen rahan, mikä sieltä on poistettu.

Puhemies! Kulttuuribudjetti oli pettymys. Samaan aikaan kun elokuvatuotannolle ja uudelle kulttuurivientiohjelmalle esitettiin uutta rahaa, lähes miljoona euroa esitettiin leikattavaksi ystävyysseuroilta, rauhantyöltä, seuran- ja työväentaloilta, kulttuurilehdiltä jne., mutta nämä leikkaukset peruttiin yksimielisesti eduskunnassa. Tässä kuitenkin meinasi käydä niin, että lapsi meinasi mennä pesuveden mukana, koska kävi ilmi, että ystävyysseurojen määrärahoja on myös kansainvälisen yhteistyön momentilla ja niitä oli siellä 722 000 euroa. Kun tämä saatiin selville, niin myös nämä rahat palautettiin, samoin kuin palautettiin Suomi-koulujen ja kotiperuskoulujen rahat.

Mutta yksi vahinko tuli. Huolimatta kolmesta selvityspyynnöstä me emme saaneet selvitystä siitä, mitä kohteita siellä kansainvälisen yhteistyön momentilla on. Jos olisimme saaneet sen selville, olen aivan varma, että sitä vahinkoa ei olisi tapahtunut, mikä nyt tapahtui, että Suomi-Seura, joka täyttää ensi vuonna 80 vuotta, ja ulkosuomalaisparlamentti, joka täyttää ensi vuonna 10 vuotta, nämä seurat saavat nyt elää vielä epävarmuudessa, kuinka niiden käy, säilyvätkö määrärahat vai eivät. Sain eilen selvityksen opetusministeriöstä kulttuuripuolelta, että Suomi-seura on tänä vuonna saanut avustusta 520 000 euroa, ja lähtökohtana on se, että ensi vuonna tämä summa olisi sama, mutta epävarmuus jatkuu, kunnes ministeriö on jakanut budjetin rahat. Haluan väkevästi sanoa, että eduskunta kyllä edellyttää, että pidätte huolta siellä opetusministeriössä, että Suomi-Seura ja ulkosuomalaisparlamentti saavat rahansa ja että myös nämä juhlavuodet huomioidaan.

Puhemies! On syytä kiittää hallituspuolueiden opetusministeriön budjetista vastaavia, keskustan ed. Mika Lintilää ja ed. Eva Biaudet’ia, jotka ovat tässä työssä olleet vahvasti mukana neuvotteluissa ja muissa jutuissa, ja erityisesti ed. Biaudet’lle varmasti koko eduskunnan puolesta haluamme lähettää onnentoivotukset, kun hän lähtee Wieniin viemään suomalaista tasa-arvoista yhteiskuntaa eteenpäin. Myös lämpimät kiitokset oppositiossa vastaaville edustajille Maija Perholle, Iivo Polvelle ja Anni Sinnemäelle. Me olemme hyvin rakentavasti näitä neuvotteluja käyneet ja tällaiseen lopputulokseen tulleet.

Näyttää, että aikaa on kulunut 10 minuuttia. Se on suurin piirtein sama määrä, jonka me lisäsimme rahaa, elikkä noin 10 miljoonaa euroa onnistuimme saamaan rahaa.

Viimeiseksi lopuksi kiitokset valiokuntaneuvos Marjo Hakkilalle. Me emme olisi selvinneet tästä urakasta ilman hänen ammattitaitoaan. Hänelle lämpimät kiitokset!

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun tätä budjettikeskustelua kuuntelee, niin voi jäädä semmoinen väärä mielikuva kuulijoille, että valtiovarainministerinä on vielä Sauli Niinistö, mutta näin ei ole. Tuntuu, että hallituspuolueissa aina kun käytetään puheenvuoroja, niin kaikki paha on sen Niinistön syytä ja kaikki hyvä on sitten hallituksen syytä, mutta näin yksinkertaista se ei todellakaan ole. Eroja kyllä varmasti entisellä ja nykyisellä valtiovarainministerillä on. Sauli Niinistö katsoi tulevaisuuteen päinvastoin kuin tämä hallitus.

Valtion ensi vuoden talousarvio monella tapaa on hukattujen mahdollisuuksien budjetti, kun selkeitä painopisteitä ei ole. Sinne tänne on laitettu rahaa, mutta tosiasiassa kurjistuneen kuntatalouden vaikutukset tuntuvat kyllä kovalla tavalla suomalaisten arjessa.

Erityisesti heikon kuntatalouden jalkoihin ovat jäämässä lapset. Hallituksen politiikka on ajanut useat kunnat leikkaamaan varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen määrärahoista, ja jäljet näkyvät kyllä. Nämä leikkaukset, tiukennukset, koskevat tuhansia lapsia ja opettajia, ja tilanteen kovuutta kuvaavat lomautukset, joita on kunnissa. Täällä ovat vuonna 2006 Alahärmä, Evijärvi, Kerimäki, Kristiinankaupunki jne. Nämä ovat kuntia, joissa on lomautettu opettajia, ja ensi vuonna on tulossa lomautuksia: Himanka, Eno, Lumijoki, Keminmaa, Sulkava, Parkano jnp. Kyllä täällä opetusministerin pitäisi vähän miettiä sitä, missä tilanteessa kunnat ovat. Lasten perusoikeudet eivät toteudu, jos opettajia lomautetaan.

Arvoisa puhemies! On vaikea kuvitella typerämpää tekoa kuin vaarantaa lasten perusopetuksen laatu. Kyllä nämä koulujen ylisuuret ryhmäkoot ja erityisopetuksen tarpeen kasvu ovat sellaisia ongelmia, jotka juuri tulevat epäonnistuneesta kuntapolitiikasta. Mutta mitä hallitus tekee? Virittelee kouluviihtyvyysprojektia ja lisää kunnille velvoitteita, kaavailee eheytettyä koulupäivää ilman, että on tulossa voimavaroja. Olen todella huolissani, arvoisa puhemies, perusopetuksen tilanteesta. Kun tosiasia on, että kuntataloudessa ei näy valoa ja erittäin tarpeellisen kunta- ja palvelurakenneuudistuksen vaikutukset tulevat vasta silloin, kun tänä syksynä koulunsa aloittaneet lapset ovat jo varmasti yläasteella, niin kyllä nyt tarvittaisiin toimenpiteitä.

Erityisen pahoillani olen, arvoisa opetusministeri, siitä, että hallitus luopui siitä hallitusohjelmaan kirjoitetusta tavoitteesta, että ikäluokkien pienenemisestä vapautuvat voimavarat laitettaisiin opetuksen laadun kehittämiseen.

Arvoisa puhemies! Myös yliopistojen ahdinko on Vanhasen hallituksen aikana syventynyt. Sisäänottomääriä on lisätty, mutta resursseja ei ole tullut vastaavalla tavalla, ja tämä on heikentänyt yliopisto-opetuksen laatua ja myöskin tutkimuksen. Oli hyvin epäviisasta, ettei ensi vuodenkaan budjetissa tule lisää voimavaroja yliopiston tutkimukseen ja opetukseen. Sen takia kokoomus on vastalauseessaan esittänyt 25 miljoonaa yliopisto-opetukseen ja tutkimukseen, ja olemme myöskin esittäneet 21 miljoonaa perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen. Kyllä on niin, että seuraavan hallituksen on oltava viisaampi. Suomella ei todellakaan ole varaa säästää opetuksesta ja tutkimuksesta.

Mutta sitten opintotuesta muutama sana. Eduskunta on erinomaisesti pyrkinyt korjaamaan niitä budjettiesityksiä, joita hallitus on eduskuntaan tuonut, koska budjettiesityksissä ei todellakaan opiskelijoita ole muistettu. Tämä budjettiesitys oli kyllä todella hämmästyttävä. Siinä olisivat opiskelijoiden aterioiden hinnat nousseet ja opiskelijaterveydenhuollosta olisi leikattu. Kiitoksia jaoston puheenjohtajalle ja jaostolle ja niille kansanedustajille, jotka nämä leikkaukset korjasivat, mutta siihen ei pitäisi tyytyä, vaan kyllä nyt olisi aika myöskin korottaa opintorahaa. Tuolla eduskunnan edessä kaikki hallituspuolueet olivat valmiita sitä korottamaan 15 prosentilla. Kokoomus on uudistanut tämän hallituspuolueiden tekemän esityksen, jossa esitetään, että opintotukeen tulee 15 prosentin korotus. Toivon, että tälle esitykselle tulee tukea. Ei ole Suomen tulevaisuuden kannalta yhdentekevää, turvaammeko me tasapuoliset mahdollisuudet opiskeluun vai emme.

Arvoisa puhemies! Terveydenhuoltoalalla työvoimapula alkaa olla tosiasia. On todella ikävää, että erityisesti Helsinki ja Pääkaupunkiseutu joutuvat kärsimään siitä, että koulutuspolitiikkaa ohjaa liikaa aluepolitiikka. Meillä ei ole riittävästi aloituspaikkoja terveydenhuollon koulutukseen täällä Pääkaupunkiseudulla. Uudenmaan kansanedustajat ovat tehneet aloitteen. Halusimme miljoona euroa lisää siihen, että saisimme lisää aloituspaikkoja tänne, missä juuri kipeästi tarvitaan niitä koulutuspaikkoja. Toivon, että tähän asiaan suhtauduttaisiin myönteisesti.

Ihan lopuksi totean vielä arvoisalle opetusministerille, että oli virhe, että terveydenhuollon maisterikoulutus, joka saatiin aikaan kokoomuksen ollessa hallituksessa, lakkautettiin Helsingistä. Toivon, että se koulutus saataisiin takaisin tai ei ainakaan Kuopion filiaalina tekemää koulutusta täällä lakkauteta, kun huhuja on kuullut. Toivon, että varmistatte sen, että me saamme opiskella terveydenhuollon maistereiksi myöskin Pääkaupunkiseudulla.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Opiskelijat osoittivat laajasti mieltä syksyllä tunnuksella "Nouse jo!". Opiskelijat ovat useampina vuosina esittäneet perustellun vaatimuksen opintorahan korottamisesta. Myöskin viime syksynä poliittisesta kartasta riippumatta kansanedustajat varsin laajasti lupasivat puolustaa ja ajaa opintorahan korottamista. Nyt olemme tilanteessa, jossa on käymässä niin, että opiskelijat on petetty. (Ed. Pulliainen: Täydellisesti!) Opiskelijat on petetty jälleen kerran, tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun heidät on petetty, mutta se ei lievennä pettymyksen määrää, että se on tapahtunut useina vuosina.

Näin ollen on käsittämätöntä, että näin hyvässä valtiontaloudellisessa tilanteessa opintorahan korotus jätetään tekemättä. Korkeakouluopiskelijan opintorahahan on 259 euroa ja 1 sentti. Se on todella pieni raha, jos sillä pitää tulla toimeen. Tämähän pakottaa opiskelijat työntekoon opiskelun ohella, mikä tietenkin jatkaa opintoaikoja. Mielestäni tässä suhteessa eduskunnan olisi pitänyt ottaa ohjat käsiin ja hoitaa tämä asia, opintorahan korottaminen, ja vastata niihin puheisiin, missä opiskelijoille lupauksia annettiin. Siellä oli kyllä korvia jokaisesta puolueesta kuuntelemassa niitä lupauksia.

Valitettavasti näin ei ole tapahtumassa nyt, vaan eduskunta ja hallituspuolueitten kansanedustajat ovat alistumassa hallituksen tahtoon ja jälleen siirtämässä perusteltua opintorahan korotusvaatimusta tuleviin hallitusneuvotteluihin. Mikä sen takaa, että tulevissa hallitusneuvotteluissa opiskelijoitten asema tulisi yhtään paremmin huomioitua? Sinne tuleviin hallitusneuvotteluihin on kasattu jo kokonainen junalastillinen erilaista tavaraa, ja on selvää, että varmasti niitä kaikkia ei sieltä tuoda niihin hallitusneuvotteluihin. Neuvotteli siellä nyt kuka hyvänsä tulevasta hallituksesta, niin niitä ei tulla myönteisesti saamaan ohjelmaan. (Ed. Lintonen: Teillähän niitä ehdotuksia riittää!) — Kyllä meillä riittääkin, ed. Lintonen. — Silloin, kun vuonna 95 tätä opintorahaa viimeksi käsiteltiin, sitä leikattiin, ja vastustin sitä silloin ja pidin sitä täysin virheellisenä päätöksenä, että opintorahaa leikattiin pienituloisilta opiskelijoilta, ja olen edelleenkin samaa mieltä. (Ed. Pulliainen: Oliko se Lipponen, joka leikkasi?) En ole muuten tässä takkiani kääntänyt enkä aio kääntää vastaisuudessakaan, jos täällä olen vaikuttamassa.

Toiseksi, opiskelijoitten opintorahahan ei ole sidottu indeksiin. Se jää jälkeen vuosittain, hinnat nousevat ja opiskelijoitten raha pysyy samana. Tonnikalapurkin hinta on muuten moninkertaistunut 90-luvun alkuun verrattuna. (Ed. Tahvanainen: Eivät ne syö enää tonnikalaakaan, jauheliha on halvempaa!) — No, eivät syökään, kun se on niin kallista. Sehän on ihan selvä asia, että koska se on niin kallista, niin sitä ei syödä. Makaroni on kuulemma vielä halvempaa, jos siitä lähdetään. — Tätä taustaa vasten olisi välttämätöntä, että opiskelijoitten opintoraha nyt kerta kaikkiaan hoidettaisiin kuntoon.

Toisena asiana sitten: Suomessahan on periaatteessa varsin hyvä koulujärjestelmä ja se on pitkälti maksuton, mikä on erinomaisen hyvä asia, jota on syytä puolustaa viimeiseen asti, mutta esimerkiksi ylioppilastutkinnon suorittaminenhan on maksullinen, vaikka lukio on maksuton. Se on tällä hetkellä jo melkoisen arvokas, vallankin jos sen joutuu jakamaan useampaan osaan, ja sitten vielä oppikirjojen hinnat ovat nousseet varsin merkittävästi, ja kun nämä kirjasarjat uusitaan aika usein, ei voi kierrättää kirjoja, joutuu hankkimaan uudet kirjat. Tätä taustaa vasten myöskin opiskelijoitten kustannukset ovat nousseet. Myöskin tähän asiaan tulisi kiinnittää huomiota, sillä kyllähän se niin on, että jos meillä eivät opiskelijat voi opiskella eivätkä menesty koulussa, koulunkäynti ja opiskelu tehdään vaikeaksi, niin kyllä meidän kansakuntammekin menestyminen silloin samalla on uhanalaiseksi tehty.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä lyhyesti nostan esiin kolme asiaa. Niissä maakunnissa, missä ei ole omaa tiedeyliopistoa, on kaksi tärkeää laitosta, ammattikorkeakoulut ja yliopistokeskukset.

Ammattikorkeakoulujen tavoitteena on toimia läheisessä yhteydessä työelämän ja kaiken muun sen toiminnan kanssa, mitä alueella on. Opetus tietenkin on yksi keskeinen tehtävä, mutta siihen liittyy kiinteästi myöskin tutkimustoiminta, jolla edistetään juuri sitä paikallista osaamista. Valitettavasti ammattikorkeakoulut eivät ole saaneet sellaista pysyvää rahoitusta, jolla muun muassa Mikkelissä yti-tutkimuskeskuksen toiminta olisi perusrahoitettu, vaan kaikki toiminta on aina etsittävä EU-rahoista yritysten kanssa. Näin toki pitää ollakin, mutta pitäisi saada varmuus. Meilläkin on useita professuureja yhdessä Lappeenrannan, Kuopion, Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen kanssa. Ne tekevät erittäin hyvää työtä, käytännönläheistä tutkimustyötä, jolla on myöskin saavutettu tuloksia. Tämä tulisi jatkossa ottaa paremmin huomioon, sillä niillä on suuri vaikutus juuri sen oman alueen kehittämiseen.

Toinen on sitten yliopistokeskukset, jotka samoin joutuvat toimimaan pitkälti Euroopan unionin rahoituksen ja muun erikseen hankittavan rahoituksen varassa. Täällä on toki lisätty jonkun verran määrärahoja, mutta tarpeet ovat paljon suuremmat ja itse emäyliopistot eivät osoita omasta kireästä rahoituksestaan kuitenkaan riittäviä resursseja näiden keskusten toimintaan, vaikka niillä merkittävästi edistetään koko valtakunnan kattavaa tutkimusta, mutta myöskin siihen alueeseen liittyvää tutkimusta.

Ja kolmantena haluan nostaa esiin liikuntatoimen. Viestit nuorisomme kunnosta, varusmiesten kunnosta, ovat hälyttäviä. Täällä on ihan oikein nostettu esiin, että perusteet avustusten jakoon ja muuten luotaisiin uudelleen. Olisi tärkeää, että riittävästi pystyttäisiin osoittamaan rahoitusta seuratasolle, jotta siellä voitaisiin entistä paremmin toimia niin, että saataisiin koko nuoriso vedettyä tuohon toimintaan mukaan. Tietenkin koululaitoksella on omat ongelmansa, tuntikehykset ovat valitettavan pieniä. Näin jatkettaessa huoli on varmasti yhteinen siitä, miten meidän nuorisomme ja vähän varttuneemman väen kunto kehittyy, sillä sitten vanhemmalla iällä tarvitaan myöskin ennalta ehkäisevää liikuntaa, jolla estetään monien sairauksien kehittyminen.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kokoomus on kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että koulutukseen käytettävissä olevat resurssit ja toisaalta koulutukselle asetetut tavoitteet ovat ristiriidassa. Esimerkiksi koulujen ja päiväkotien ylisuuret ryhmäkoot aiheuttavat monia ongelmia. Sama ongelma toistuu yliopistoissa ja korkeakouluissa. Siellä paisuneet sisäänottomäärät ilman vastaavia lisärahoja ovat heikentäneet opetuksen laatua. Nyt budjetissa luvattu lisäraha on täydellisesti alimitoitettu. Sillä pystytään vain estämään miinusmerkkinen kehitys, hädin tuskin pysytään edes aikaisemmissa asemissa.

Opiskelijoiden opintososiaalinen asema on surkea, eikä siihen näy parannusta. Tämä pakottaa opiskelijat töihin kaikissa tilanteissa, mikä kostautuu opiskeluissa ja hidastaa valmistumista. Tutkintojen suorittaminen venyy, usein suorastaan hyytyy. Opintotuen pitää kokoomuksen mielestä kannustaa valmistumaan, lyhentää opiskeluaikoja ja taata mahdollisuudet täysipäiväiseen opiskeluun. Opiskelijoiden taloudellinen tilanne on sellainen, että jotain on tehtävä pikaisesti. Opintorahan korottaminen 15 prosentilla toimisi hyvin askelena oikeaan suuntaan, josta voisi jatkaa perusteellisempaan uudistukseen.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston globalisaatiotyöryhmä, niin sanottu Brunilan työryhmä, jo totesi aikanaan, että Suomen menestymisen perusehtoja ovat osaaminen, huipputeknologian kehittäminen ja sen soveltaminen laajasti. Ryhmä moitti jälkeenjääneisyyttä teknillisissä tieteissä ja suositteli opetus- ja tutkimusresurssien vahvistamista Suomelle tärkeille aloille. Huipputekniikan ja huippuosaamisen kannalta avainasemassa on yliopistojen perustutkimuksen ja siihen nojaavan opetuksen taso. Osaamishaasteisiin on vastattu lisäämällä kasvavien alojen, erityisesti elektroniikan, tietoliikennetekniikan ja tietotekniikan, koulutettavien määrää, mutta laatu on kärsinyt, sillä resursseja ei ole lisätty vastaavasti.

Opetusministeriön asettama Neuvon työryhmä puolestaan selvitti tekniikan opetuksen kehittämistä. Työryhmä esitti elokuussa 2005 opettajien lisäämistä teknillisissä tieteissä heti niin, että kokoaikaopiskelijoita olisi 14 opettajaa kohti nykyisen 21:n sijasta. Työryhmä myös esitti opiskelijoiden sisäänoton vähentämistä 15 prosentilla, jolloin opettajien lisäyksen vuoksi keskeyttäneiden määrä vähenisi ja valmistuneiden määrä pysyisi entisellään eli vastaisi tarvetta. Neuvon työryhmän suositus, kun otetaan huomioon opiskelijoiden sisäänoton vähentäminen, merkitsisi, että teknisissä tieteissä olisi opettajia kolmasosa eli yli 400 nykyistä enemmän. Hallitus ei ole ryhtynyt toteuttamaan suositusta. Päinvastoin opetusministeriö vaatii opettajien vähentämistä teknisissäkin tieteissä tuottavuuden parantamiseksi. Opettajien lisäämisellä on jo kiire, jotta teknisten tieteiden opetuksessa päästäisiin lähemmäksi kansainvälistä tasoa.

Arvoisa puhemies! Suomen kansantulon kasvu ja hyvinvointi on perustunut huippuosaamiseen ja innovaatioiden aikaansaamaan viennin kasvuun globalisaation avaamilla markkinoilla. Huipputekniikan valta-asema viennissä verrattuna muihin EU-maihin edellyttää t&k:n suurta osuutta bkt:stä sekä yrityksiltä että valtiovallalta. Valtiovallan investoinnit erityisesti teknisten tieteiden ja osin myös luonnontieteiden perustutkimukseen ovat jääneet jälkeen kilpailijamaista. Teknisillä tieteillä on innovaatiojärjestelmässä avainasema, sillä ne tuottavat perustutkimuksen ja siihen nojaavan opetuksen avulla tietoa ja tutkimustuloksia innovaatioiden pohjaksi. Perustutkimuksen tulokset myös siirtyvät nykyisin entistä nopeammin tuoteinnovaatioiksi innovaatioketjun alkupään vahvistamiseksi. Suomessa on teknisten tieteiden opetus- ja tutkimusresurssit kiireellisesti nostettava kilpailijamaiden tasolle.

Lopuksi vielä muutama sana pienistä koululaisista ja heidän kerhotoiminnastaan. Järjestöjen toteuttama koululaisten vapaaehtoinen kerhotoiminta täydentää kuntien iltapäiväkerhotoimintaa. Kerhotoimintaa järjestetään yleensä koulun tiloissa, ja se käsittää ohjattua liikuntaa sekä taide- ym. harrastustoimintaa turvallisessa ympäristössä aikuisen ohjaajan valvonnassa. Kerhotoiminta vähentää lasten yksinoloaikaa ja tarjoaa polun uusien harrastusten pariin. Kerhotoiminta myös parantaa työllisyyttä, kun järjestöissä toimiville työttömille tarjoutuu uusia mahdollisuuksia. Tähän toivomme lisää rahaa, että nämä pystytään toteuttamaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Opiskelijat kuuluvat eläkeläisten ja työttömien ohella niihin, joidenka toimeentulosta hallitus ei ole välittänyt tällä vaalikaudella.

Edelleen toinen asia, joka on tärkeä huomata, on se, että meillä on ammattikorkeakouluverkosto, jonka tulevaisuus on aika tavalla auki. Samoin yliopistoverkoston tulevaisuus on auki, ja näiden kahden erityyppisen korkeakoulu- ja yliopistoverkoston keskinäinen verkottuminen ei ole myöskään selvinnyt, miten asiat menevät tulevaisuudessa eteenpäin. Tästä olisi opetusministeriltä hyvä kuulla kommentointia.

Mitä tulee näihin aloituspaikkoihin nimenomaan ammattikorkeakouluissa, on todella tärkeätä lisätä terveydenhoidon aloituspaikkoja. Sairaanhoitaja- ja erikoissairaanhoitajapula tulee olemaan todella voimakas muutaman vuoden sisään, ja nyt pitäisi lisätä ehdottomasti näitä aloituspaikkoja. Muun muassa Kymenlaakson ammattikorkeakoulu on esimerkki koulusta, josta puuttuu kylliksi terveydenhuollon aloituspaikkoja.

Merikukka Forsius /vihr:

Arvoisa puhemies! Koulutuksellinen tasa-arvo muodostaa perustan suomalaiselle hyvinvointivaltiolle ja maan kilpailukyvylle. Avainkysymyksiä tulevaisuudessa on se, miten hyvin koulujärjestelmä voi ylläpitää yhteiskunnallista tasa-arvoisuutta. Tasa-arvon ja hyvinvoinnin kannalta keskeisen päämäärän tulee olla syrjäytymisen ennaltaehkäisy. Syrjäytymisen torjuminen mainitaankin keskeisenä tavoitteena kaikissa koulutusta koskevissa julkilausumissa ja asiakirjoissa, esimerkiksi koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa.

Tällä hetkellä kuitenkin osa nuorista syrjäytyy varhain. Heihin lukeutuu suurin osa niistä muutamasta sadasta nuoresta, jotka jäävät ilman peruskoulun päästötodistusta, ja niistä noin 3 500:sta, jotka eivät jatka opintojaan peruskoulun jälkeen. Monessa tapauksessa näille nuorille kasaantuu jo varhain monenlaista huono-osaisuutta muun muassa työttömyyden, päihdeongelmien ja rikollisuuden muodossa. Nämä nuorina yhteiskunnan marginaaliin pudonneet usein myös jäävät sinne pysyvästi. Pahimmillaan koulupudokkuuden myötä syrjäytynyt nuori ajautuu jo varhain pysyvään vankilakierteeseen.

Syrjäytymisestä seuraa suurta inhimillistä kärsimystä niin nuorelle itselleen kuin hänen lähipiirilleenkin. Yhteiskunnalle syrjäytynyt nuori tulee kalliiksi muun muassa verotulojen menetyksen ja kasvaneiden tulonsiirtojen ja palvelujen tarpeen takia.

Koulupudokkuutta voidaan parhaiten ehkäistä pitämällä kiinni laadukkaasta perusopetuksesta. Valitettavasti kehitys on lukuisissa kunnissa kulkenut päinvastaiseen suuntaan. Koulupudokkuuden kannalta tärkeä parannuskohde olisi luokkakokojen pienentäminen. Pienet luokkakoot parantaisivat mahdollisuutta pitää kaikki mukana opiskelussa. Samoin tulisi varmistaa, että heikommin menestyvien kannalta tärkeitä jakotunteja ja tukiopetusta on riittävästi. Lisäresursseja tarvitaan myös vastaamaan erityisopetuksen kasvavaan tarpeeseen. Erityisesti psykologi-, kuraattori- ja terapiapalveluiden saatavuutta tulisi parantaa.

Hallitus ei vastoin lupauksiaan ole käyttänyt ikäluokkien pienenemisestä koituvia säästöjä perusopetuksen laadun parantamiseen. Sama linja jatkuu myös ensi vuonna. Vihreiden vaihtoehtobudjettiin sisältyy ehdotus ikäluokkien pienenemisestä koituneiden säästöjen palauttamisesta yleissivistävään koulutukseen. Rahalla voitaisiin estää monen nuoren tippuminen yhteiskunnan kelkasta jo peruskoulussa.

Arvoisa puhemies! Luotan siihen, että tämän salin edustajat palauttavat tiistain äänestyksessä perusopetuksen rahat. Silti pelkkä perusopetuksen laatu ei riitä estämään koulupudokkuutta. Tarvitaan ripeitä ja räätälöityjä toimia kaikkein suurimmassa putoamisvaarassa olevien auttamiseksi. Koulupudokkaiden aktivoimiseksi perusopetuksen ja toisen asteen nivelvaiheessa on vuonna 2006 käynnistetty joustava perusopetushanke. Vuonna 2006 hankkeeseen osallistuu 26 kuntaa eri puolilta Suomea ja hankkeella pyritään tavoittamaan noin 300 oppilasta. Vuonna 2007 hanketta on tarkoitus laajentaa jonkin verran, mutta silti huomattava osa syrjäytymisvaarassa olevista nuorista jää sen ulkopuolelle. Mielestäni hanke on hyvä ja sitä tulee laajentaa. Hankkeen lisäksi tarvitaan kuitenkin tehokkaita varhaisen tuen muotoja niitä syrjäytymisvaarassa olevia nuoria varten, jotka asuvat hankkeen ulkopuolelle jäävissä kunnissa.

Monen nuoren syrjäytyminen voitaisiin estää, mikäli peruskoulusta osoitettaisiin vastuuhenkilö seuraamaan hänen siirtymistään toisen asteen opintoihin, esimerkiksi oppisopimuskoulutukseen. Tukihenkilö, joka voisi olla opettaja tai oppilaanohjaaja, auttaisi nuorta opiskelupaikan saamisessa ja seuraisi, että nuori myös todella suorittaa opintoja. Tukihenkilön toiminta voisi koostua esimerkiksi muutamista henkilökohtaisista tapaamisista ja kuukausittaisesta yhteydenpidosta oppilaaseen. Tukihenkilöksi ryhtymisen tulisi olla opettajalle tai oppilaanohjaajalle vapaaehtoista ja siitä tulisi saada pieni palkkio. Käytännössä eräät opettajat ja oppilaanohjaajat harjoittavat tämän tyyppistä toimintaa jo nyt.

Olen tehnyt esityksen, että ensi vuoden talousarvioon lisättäisiin 2 miljoonaa euroa edellä kuvaamani koulupudokkaiden tukihenkilötoiminnan aloittamiseen.

Opetusministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Kuultuani aluksi ed. Sarkomaan puheenvuoron ajattelin, että kyllähän tästä ankara riita taas saadaan aikaan ja perjantai on pilalla. Mutta ajattelin sitten, että ei provosoiduta, vaan ensinnäkin haluan kiittää valtiovarainvaliokuntaa, sivistysjaostoa, myöskin sivistysvaliokuntaa, joka lausunnon on antanut, ja senkin tähden koko eduskuntaa, että onhan täällä nyt ainakin yksi asia, josta meillä on laidasta laitaan täysi yksimielisyys, niin uskon, ja se on se, että koulutus on tämän maan hyvinvoinnin kivijalka, on ollut sitä jo pitkään, yli sata vuotta. (Ed. Valpas: Ei näy talousarviossa, ei näy teoissa!) — No niin, sieltä möreä Sarkomaan ääni kommentoi heti. — Mutta koulutus on sen hyvinvoinnin kivijalka. Siitä olemme samaa mieltä.

Sitten voi kyllä sanoa, että peruskoulu on puolestaan meidän koulutusjärjestelmämme kivijalka ja sitä edeltävä päivähoitovaihe ja esikoulu siinä mukana. Sinne pitää nyt ensisijaisesti panostaa, painopistettä asettaa. (Ed. Dromberg: Missä ne rahat ovat?) Näin on myöskin tehty, koska siellä avataan se väylä, jossa voi toteutua kaikille lapsille ominainen luovuus, uteliaisuus, halu tulla hyväksytyksi. Jos tämän väylän kykenee pitämään auki, se on valtava tulevaisuuden potentiaali tälle maalle, ja vastaavasti, jos emme kykene sitä pitämään auki, se on paitsi monen yksittäisen ihmisen kohdalla tragedia myöskin yhteiskunnan kehittämisen kannalta tragedia. Sen vuoksi hallituksen painopisteessä on asioita, jotka painottuvat nimenomaan syrjäytymisen ehkäisemiseen, koulupudokkuuden ehkäisemiseen, opiskelujen keskeyttämisen vähentämiseen, ja sekä koko hallituskauden budjettipainopisteet ovat olleet että ensi vuoden budjetin painopiste on näyttävästi tällä puolella. Se näkyy kyllä ihan miljoonaluvuissakin. Aamu- ja iltapäivätoiminta peruskoulun puolella on ollut kaksi vuotta vauhdissa. 45 miljoonaa siihen on vaalikauden raami. Koulun hyvinvointiohjelma on lähtenyt käyntiin. Sen raami on 12 miljoonaa, mukana jo vuodet 2008 ja 2009, ja sen sisällä koulukiusaamisen ehkäisy tavalla ja ohjelmalla, joka on ainutlaatuinen maailmassa. Uskon, että siitä saavat muutkin maailman maat vielä oppia. Oppilashuollon, opiskelijahuollon ja oppilaanohjauksen puolella on painopiste, samoin Nuorten osallisuushanke, joka on myöskin ollut vielä viimeksi nyt budjetin täydennyksen yhteydessä rahoituksen kohteena. Koulupudokkaiden akti-vointihanke, maahanmuuttajien huomioiminen kuuluvat myöskin tähän kouluhyvinvointiohjelmaan.

Kun ed. Sarkomaa viittasi siihen, että eheytetty koulupäivä tärkeänä tavoitteena, ideana, ei ole saanut rahoitusta eikä ole saamassa, niin nämä kaikki rahoitukset ovat sen sisällä jo. Eheytetty koulupäivä tarkoittaa koostetta, jossa on mukana aamu- ja iltapäivätoiminta, saman tyyppinen toiminta, ja kouluhyvinvointiohjelma on myöskin, ja miksei myöskin perinteisen kerhotoiminnan elementtejä. (Ed. Dromberg: Rahaa ei ole siihen!) — Tuossa nyt miljoonia tuli jo lueteltua aika rivi. — Se on pidemmän aikavälin toimintaa, se on selvä. Mutta kuten sanoin, niin kouluhyvinvointiinkin on 2009 saakka jo rahoitusta määritelty kehyksissä. Tämän peruskoulukivijalan päälle rakentuu sitten vankka koulutusjärjestelmä, ja silloin kun peruskoulupuoli pitää, niin sen jatkokin helpottuu huomattavasti.

Keskiasteella minusta meidän huomiomme edelleen pitää kiinnittyä siihen, että lukion ja ammattikoulun kohdalla löydetään sellaista väylää, jossa niitten yhteistyö kehittyy, yhdistelmätutkintojen aikaansaaminen lisääntyy, miksei myöskin ammattilukiotyyppinen järjestely, (Ed. Dromberg: No niin, sieltä se tuli!) jota on toteutettu jossakin päin jo Suomea nykyisen lainsäädännön puitteissa, ed. Dromberg. Se on toteutettavissa sillä tavalla. Minusta näihin kannattaa kiinnittää huomiota, koska työelämälähtöisyys on siinäkin se vaade, jota pitää noudattaa.

Korkeakoulujen puolella, ammattikorkeakoulujen, yliopistojen kohdalla, keskeisin linja on se, että rakennetta on kyettävä kehittämään vaikuttavuuden, tehokkuuden suuntaan. Meillä on tälläkin hetkellä monta hanketta menossa, kolme kärkihanketta yliopistojen yhteistyön kohdalla, joista viimeksi tänään sain raportin yhden osalta. Ne tulevat valmiiksi helmikuuhun mennessä.

Aikuiskoulutuksessa, siinäkin, koko matkalla työelämälähtöisyys on ohjenuorana oppisopimuskoulutuksessa, näyttötutkinnoissa, Noste-ohjelmassa, miten se tulee jatkossa etenemäänkin, kaikissa näissä a ja o on tämä työelämäyhteys, ohjelmien sitominen siihen. Sama koskee myöskin vapaata sivistystyötä.

Puhemies! Aika loppuu. Asiat etenevät minusta ihan mukavalla tavalla. Joulu lähestyy, joten varmaan tässäkin syntyy ihan rauhanomainen keskustelu.

Kulttuuriministeri Tanja Saarela

Arvoisa puhemies! Yhdyn ministeri Kalliomäen näkemyksiin, että kovin synkältä kuulosti tämä alku, ja kyllä sanoisin, että syytä on myöskin iloita monesta asiasta. Ei maailma valmiiksi ole tälläkään vaalikaudella tullut, mutta paljon on aikaan saatu.

Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisotoimen rahoitus on kasvanut varsin myönteisesti vaalikauden aikana, (Ed. Dromberg: Kiitos eduskunnan, jakosuhdelaki!) kaiken kaikkiaan neljänneksellä. Tarkalleen 25,3 prosenttia on tuo kasvu ollut. Jos katsotaan tarkemmin taiteen ja kulttuurin määrärahoihin, niin niihin on tulossa 6,3 prosentin nousu, niin myös liikunnan ja nuorisotyön osalta noin 5 prosentin lisäykset, joilla voidaan toki vahvistaa näiden toimialojen toimintoja. Kuten aikaisempinakin vuosina, niin myös ensi vuonna nämä toimialojen määrärahat katetaan edellisvuosien tapaan merkittäviltä osin veikkausvoittovaroilla. Jos katsotaan vielä tarkemmin veikkausvoittovarojen tuloutusta, niin hallituksen riihikäsittelyn jälkeen sovittiin 397,8 miljoonaa euroa, ja jos katsotaan sitten tätä vuotta ja ensi vuotta ja verrataan tuota kasvua, niin kasvu on tähän vuoteen verrattuna 2,7 prosenttia.

Sitten mennäkseni muutamaan yksityiskohtaan taiteen puolella:

Ensinnäkin tämä kasvu on mahdollistanut useammankin hankkeen rahoittamisen sekä rahoituksen lisäämisen. Tässä viime aikoina on erityisen paljon puhututtanut tuo teattereiden vapaan ammattikentän rahoitus, ja myös tämän suhteen on kasvu ollut varsin merkittävää. 57 prosenttia on tuo määrärahan kasvu ollut. Katson, että juuri tällaisten vapaidenkin ryhmien toiminta on kasvanut viime vuosina ja rikastuttanut omalta osaltaan varmasti teatterikenttäämme.

Kun vielä muistamme tulevaisuudessa tapahtuvan sen, että rahoituslain hyväksymisen myötä vuoteen 2010 mennessä noin 30 miljoonaa euroa tulee kulttuurisektorille lisää, niin tiedämme, että myös lähitulevaisuus näyttää varsin valoisalta.

Hallituskauden linjauksista mainittakoon vielä kulttuurivienti. Markkinoiden hankkiminen kaikille taiteenaloille edesauttaa luonnollisesti kulttuurin toimialan työllisyyttä niin taiteilijoiden kuin muidenkin osalta, ja tätä työtä tulee edelleen jatkaa. Nämä hallinnolliset mahdollisuudet tämän työn eteenpäinviemiseksi paranivat huomattavasti, kun kulttuurivientiyksikkö perustettiin vuonna 2005.

Seuraavaksi haluaisin huomioida seikan, jonka täällä ed. Rask otti esille, ja se liittyy kirjastojen rahoitukseen. Kirjastojen kohdalla tullaan ensi vuonna toimeen määrärahalla, joka nyt siis kirjastojen perustamiseen ja asiaan liittyviin valtuuksiin sijoitetaan, mutta on aivan selvää se, että seuraavan hallituksen on syytä päättää, mitä järjestelmälle tehdään jatkossa. (Ed. Valpas: Sekin seuraavalle hallitukselle!)

Valtiovarainvaliokunnan esittämät lisäykset kulttuurisektorille ovat tervetulleita. Niistä haluaisin erikseen mainita Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin, jonka toiminta voi näin ollen jatkua, (Ed. Saarikangas: Miksi ne poistettiin?) ja tämähän tukee osaltaan maahanmuuttajien asemaa, kuten myös kulttuurin Venäjä-yhteistyön mahdollisuuksia. Myös kansainvälisen yhteistyön korostaminen näkyy ystävyysseurojen asemassa.

Liikunnasta vielä lyhyesti: Yhteisenä läpikulkevana tavoitteenamme ovat nuo painopisteet, joita olen täällä salissa ennenkin esitellyt. Ne ovat edelleen terveyttä edistävä liikunta, liikunnan kansalaistoiminnan kehittäminen sekä eettisesti toimivan huippu-urheilun edistäminen. Lasten ja nuorten liikuntaohjelma on ollut erityisen huomion kohteena, myös budjetin painopistealueena, ja esimerkkinä mainittakoon terveyttä edistävä liikunta, jonka määrärahat kasvavat lähes 12 prosentilla. Liikuntapaikkojen rakentamisen määrärahoja kasvatetaan niin ikään noin 10 prosentilla. Maamme liikuntakulttuurin kivijalanhan muodostaa liikunnan kansalaistoiminta, ja tämän tukemiseksi esitetään yli 43 prosentin osuutta valtion liikuntabudjetin vähän päältä 5 miljoonan euron kokonaiskasvusta. Lisäksi liikuntapolitiikkaa tukevaa koulutusta tuetaan ja tiedonvälitystä. Niin ikään tähän on luvassa lisäresursseja.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi nuorisopolitiikasta: Nuorison osalta keskeisenä tavoitteena vuonna 2007 on valtakunnallisten nuorisojärjestöjen, nuorisotyön palvelujärjestöjen sekä nuorisotyötä tekevien järjestöjen tukeminen. Kuntien nuorisotyöhön on talousarvioesityksessä osoitettu päältä 7 miljoonaa euroa kuntien valtionosuuksiin ja kuntien kohdennettuihin valtionosuuksiin noin 11 miljoonaa euroa. Näin ollen voidaankin arvioida, että kaikkiaan nuorisotyömäärärahojen kasvusta suuntautuu noin 40 prosenttia kunnille. (Ed. Vahasalo: Opiskelijat!)

Opiskelijoista vielä lopuksi: Opiskelijapolitiikka ja opiskelijoiden tuki on varsin paljon herättänyt keskustelua, mikä on erinomaisen hyvä asia, (Ed. Dromberg: Outo juttu!) ja tähän liittyen haluaisin nostaa esille jo tässä salissakin esitetyn vahvan toiveen kuin myöskin opiskelijajärjestöjen esittämän vahvan toiveen liittyen opintorahan korotukseen. Jatkoa ajatellen näiden hallituksen sekä hallituspuolueiden eduskuntaryhmien edustajien tekemien korotuksien ja parannuksien lisäksi meidän tulee miettiä opintorahan tason korjaamista, (Ed. Pulliainen: Miettiä, yhdessä miettiä, hienoa!) ja mielestäni se on keskeinen tavoite. Ensi vuoden budjettiinhan moni toivoi tätä tasokorotusta, mutta kuten useastikin tässä salissa on todettu, esimerkiksi tuo opintorahan 15 prosentin korotus vuositasolla maksaisi 70 miljoonaa euroa, (Ed. Ojansuu: Varallisuusveron poisto oli saman kokoinen!) ja näihin budjettikehyksiin tämä korotus ei valitettavasti mahtunut. Mutta pidän toki tärkeänä, että lähiajan tavoitteena myös tässä asiassa päästään eteenpäin, (Ed. Matikainen-Kallström: Seuraavalle hallitukselle!) joten ei aivan niin synkältä näytä, mutta paljon työtä vielä riittää.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri puhui täällä hyvin tärkeään ja vakavaan sävyyn pienten koululaisten asemasta, koululuokkien suuruudesta ja luokkien pienentämisen tärkeydestä. Hän myöskin mainitsi siitä, että peruskoulun tarkoitus on myöskin sen luovuuden ja innovatiivisuuden kehittäminen. Mutta kun koko ajan tunteja vähennetään nimenomaan näiltä taideaineilta, liikunta-aineilta ja kaikelta tältä, mikä on siitä varsinaisesta ydinopetuksesta ohi, niin miten tämä luovuus sitten pystytään jatkossa hoitamaan, kun kerhotoimintaan ei tuoda lisää rahaa? Kerhotoimintahan olisi nimenomaan sitä, mikä paikkaisi tätä ongelmaa. Mutta miksei hallitus esitä siihen sitten minkäänlaisia toimenpiteitä?

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on kritisoinut hallitusta alibudjetoinnista monen pääluokan osalta. Tänä syksynä alibudjetoinnin äidiksi muodostui tämä kulttuuriministerin leikkaama 1,8 miljoonaa kansalaisjärjestöiltä, kulttuurilehdiltä, rauhantyöltä, kulttuurihistoriallisten rakennusten ja alusten korjaamiselta ja ystävyysseuroilta.

Haluan nyt kysyä, kun ministeri on paikalla. Oliko tämä tietoista alibudjetointia luottaen siihen, että eduskunta korjaa näin härskin leikkauksen joka tapauksessa täällä talossa eduskuntakäsittelyn aikana, vai oliko se osoitus siitä, että ministeri ei halunnutkaan rahaa näille kohteille, kuten ystävyysseuratoiminnalle, rauhanjärjestöille, kulttuurilehdille jne., vai onko olemassa kenties joku kolmas vaihtoehto, jonka ministeri nyt voi meille kertoa?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opetusministeri puhui kauniisti kivijalasta näissä opetus- ja kulttuuriasioissa. Hän ei ollut huomannut lainkaan, että sieltä kulttuuripuolelta oli tullut tämmöinen talttahenkilö, joka oli ruvennut tätä kivijalkaa kovasti murentamaan ja sellaisella tavalla, joka ei ole soveltuvainen tähän aikaan ottaen työelämän vaatimukset huomioon. Jos siirrytään opintotuessa opintolainapainotteisuuteen, niin se ei voi johtaa mihinkään muuhun kuin työssäkäynnin lisääntymiseen, valmistumisen hidastumiseen ja yhteiskunnallisiin tappioihin. Tämä pitäisi vihdoinkin ymmärtää. Minä olisin odottanut vielä, että tähän niin kuin niitiksi arvoisa kulttuuriministeri olisi vielä todennut, että sitten jos he ovat seuraavassa hallituksessa, niin lukukausimaksut tulevat vielä tähän päälle kaiken hyväksi, niin että siinä se on koko tarina.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koulupudokkaiden määrä on vuosittain 3 000, ja se on mielestäni liikaa, samoin se, että erityisopetuksen tarve jatkuvasti kasvaa. Meillä on ylisuuret ryhmät ja opettajat ovat täystyöllistettyjä. Erilaisista kysymyksistä, ei vain oppilaiden erilaisuudesta, johtuen, oppilaita joutuu esimerkiksi erityisopetuksessa olemaan samassa ryhmässä sillä lailla, että kaikkia ei voida yksilöllisesti huomioida. Miten arvoisa ministeri, te näette sen, jos meillä on kouluhyvinvointitoimenpiteitä tehty, niin nämä ongelmat eivät ole vielä poistumassa?

Toinen kysymys on näistä yliopistojen rahoista. Yliopistojen perusopetuksessa on suuria vaikeuksia, kirjatenttejä, massaluentoja, ja henkilökohtaista palautetta opettajat eivät pysty antamaan oppilaille. Nyt meidän pitäisi peräänkuuluttaa laatua.

Kolmas kysymys. (Puhemies koputtaa) Jos meillä on lastensuojelulaki ym., niin mitä me tarvitsemme: osaajia todella lisää sosiaalityöhön ja terveydenhuoltoon. Missä ovat lisäaloituspaikat? Millä me saamme hoidetuksi kaikki haasteet, mitä on sosiaali- ja terveydenhuollossa tulossa?

Mika Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin haluan omasta puolestani kiittää jaoston puheenjohtajaa erittäin ryhdikkäästä toiminnasta jaoston puheenjohtajana ja koko tämän varsin vaikean prosessin läpiviemisestä. Lopputulos kuitenkin on mielestäni erittäinkin hyvä. Ja, voisiko sanoa, että viime hetken iltalypsy (Välihuutoja) määrätietoisesti kuitenkin torpattiin. Toki sinne jäi kipukohtia paljonkin, ja esimerkiksi tämä ammattikorkeakoulujen tutkimusrahan vähentyminen on sellainen, joka oli meille jaostossa erittäin vaikea tilanne.

Sitten tämä asia, joka on julkisuudessa eniten ja tuntuu täällä salissakin herättävän keskustelua, opintoraha: Tämä keskustelu ehkä vähän liikaakin kulminoituu tähän opintorahaan ja väitteisiin, ettei ole tehty tämän hallituskauden aikana mitään. (Välihuutoja) Siellä on pari kertaa nostettu ateriatukea, siellä on asumistukea korotettu, on tehty vanhempien tulorajojen korotus, siellä on tehty yli 50 miljoonan edestä parannuksia. (Puhemies koputtaa) On aika heikoilla pohjilla, jos tulee tänne väittämään, että ei ole tehty opiskelijoitten opintososiaalisen aseman eteen mitään.

Maija Rask /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Nepponen puhui hyvin lämpimästi ammattikorkeakouluista, mutta kokoomuksen opintorahalinjaukset ammattikorkeakouluja kohtaan ovat kyllä kylmää kyytiä (Ed. Dromberg: Ei ole!), koska näyttää siltä, että kokoomus on luomassa kolmen kerroksen väkeä: yliopisto-opiskelijat, ammattikorkeakouluopiskelijat ja toisen asteen opiskelijat. Näin nyt vain on. Mielestäni tässä pitäisi tehdä rakenteellisia muutoksia, joilla ensin korjataan toisen asteen opiskelijoiden tilanne.

Ed. Matikainen-Kallströmille haluan sanoa sen, kun puhuitte lämpimästi näistä liikuntatunneista, että olen ollut mukana ministerinä neuvotteluissa, joissa ministeri Heinonen torppasi liikuntatuntien lisäyksen.

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opetusministeri kertoi siitä, että tämä perusopetuksen väylä pitää pitää avoinna ja laatu korkeana. Olen aivan samaa mieltä, ja juuri siksi olisi ollut perusteltua osoittaa perusopetukseen ne määrärahat, jotka ikäluokkien pienenemisestä säästyvät. On myöskin äärettömän tärkeää se, että ala pysyy houkuttelevana, että opettajat jaksavat, että alalle hakeudutaan. Tämä on varmasti perussyy siihen, että me menestymme Pisa-tutkimuksissa.

Toinen kysymys on ilman muuta se, että yliopistojen perustutkimus ja opetuksen laatu, opettaja—oppilas-suhde on heikentynyt, ja siitä syystä ehdottomasti tarvitaan lisäystä. Tästä on kokoomuksen vastalauseessa ehdotus. Me emme voi vaarantaa perusopetuksen laatua ja perustutkimuksen resurssien vähentymistä. Se on Suomelle kohtalonkysymys tulevaisuudessa.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri Saarela, näyttää siltä, ettemme ole yhtä mieltä paljon muusta kuin siitä, että opintoraha on pahasti jälkeenjäänyt. Oppositiopuolueiden lisäksi monet hallituspuolueiden edustajat, muun muassa edustajat Kaikkonen, Taiveaho ja Nylander, ovat allekirjoittaneet aloitteen, jossa vaaditaan ihan samaa kuin mitä opposition edustajat vaativat. En tiedä, missä nämä arvoisat edustajat nyt luuraavat.

Mutta, arvoisa ministeri Saarela, te ette luuraa missään, te olette paikalla, mutta kertokaa nyt, toitteko opintorahasta korotusesityksen hallitukseen vai ette, ja onko teillä tarkoituskin siirtää tämäkin seuraavan hallituksen kuormaksi. Se muuten alkaa, se seuraavan hallituksen kuorma, olla aika raskas. En tiedä, kuka siihen uskaltaa enää mennä näitten kaikkien lupausten jälkeen, mitä tulee. Kaikki on siirretty seuraavalle hallitukselle.

Sitten toinen kysymys, arvoisa ministeri: Miten suhtaudutte lukukausimaksujen käyttöönottoon, joka suunnitellaan tehtäväksi ensi vaalikaudella? Tätähän on muun muassa tämä Vesa Vihriälän globalisaatioryhmä esittänyt. Tuetteko te tätä näkemystä, että lukukausimaksut otetaan Suomessa käyttöön?

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yliopistojen perusrahoitus ei tällä hetkellä ole kunnossa. Kehittämislain mukaisesta lisäyksestä määrärahat suuntautuvat vuokrien korotuksiin ja uuteen palkkausjärjestelmään. Todelliseen yliopiston opetus- ja tutkimustyön kehittämiseen rahaa ei riitä. Kuitenkin korkeatasoisen tieteen tekemisen, korkeatasoisen opetuksen kannalta ja sen kannalta, että opiskelijat voisivat valmistua ajoissa, perusrahoituksen tulisi olla paremmalla tasolla.

Arvoisa puhemies! Opintorahaa olemme miettineet tarpeeksi pitkään. Olemme myös keskustelleet siitä tarpeeksi pitkään, joten siitä ei tarvitse muuta kuin äänestää oikein ensi viikolla.

Lopuksi vihreän ryhmän, kulttuuri- ja koulutusmyönteisen ryhmän, kiitokset jaoston puheenjohtajalle.

Suvi Lindén /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Eduskunta iloitsee todellakin siitä, että veikkausvoittovarat vähitellen suuntautuvat niille oikeille, laissa määritellyille edunsaajille, kun kirjastojen määrärahat vähitellen siirretään budjettivaroin maksettavaksi. Tämä on kyllä täysin arpajaislain ansiota eikä ministerin voimainponnistuksen, niin kuin hän kovin mielellään antaa julkisuudessa ymmärtää.

Haluaisin kysyä ministeri Saarelalta, että kun iloitsette tästä tulevasta 30 miljoonasta eurosta, joka tulee valtionosuusjärjestelmän uudistumisen myötä kulttuurisektorille, onko varmistettu, että tämä rahoitetaan valtion kehyksestä vai onko suunnitelmissa, että tämä menee sitten veikkausvoittovaroin rahoitettavaksi.

Sitten haluaisin vielä ed. Raskille todeta sen, että ihmettelen, että julkisuudessa jatkuvasti erityisesti demareitten taholta viljellään ajatusta, että meidän opintotukimallissamme jollakin tavoin ammattikorkeakoulussa opiskelevat saisivat vähemmän opintorahaa. He saavat kokonaismäärältään täsmälleen yhtä monta euroa kuin yliopistossa opiskelevatkin. Kun käyttää laskutikkua, sen voi varmistaa: aivan yhtä suuri euromäärä. (Ed. Valpas: Mitä pahaa siinä on?)

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen pettynyt siihen, että tästä salista puuttuu ed. Kaikkonen, joka muutama viikko sitten satojen opiskelijoiden edessä lupasi taistella loppuun saakka, viimeiseen saakka, opintorahan korottamisen puolesta. (Ed. Pulliainen: Kaikki kaipaamme Kaikkosta!) Täytyy sanoa, että en ole tämän 12 eduskuntavuoteni aikana ollut vastaavassa tilanteessa, jossa hallituspuolueiden edustajat Kaikkonen, Rahkonen ja Nylander olisivat niin vakuuttavasti luvanneet tämän epäkohdan korjaamista. Siellä opiskelijat hurrasivat heille ja kiittivät jo etukäteen. Itsekin aloin uskoa, että hallitus on todellakin sopinut nyt tästä opintorahan korottamisesta.

Sen takia ihmettelen sitä, missä ovat nyt nämä nimeltä mainitut edustajat taistelemassa viimeiseen asti tämän asian puolesta. Ja ajattelen kyllä näin, että jotta nuorten ihmisten luottamusta edustukselliseen demokratiaan ei tyystin romutettaisi, niin näillä edustajilla ei ole mitään muuta moraalista mahdollisuutta kuin äänestää tämän kristillisdemokraattienkin esityksen puolesta.

Susanna Haapoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minusta on kyllä erittäin tärkeää, että jokaisella opiskelijalla on mahdollisuus valita elämänsä rahoittaminen. Joillekin sopii opintoraha, toisille sopii opintolaina ja kaikki nämä, mitä muita mahdollisuuksia on. Ei voida sanoa, että opintoraha on ainut pelastus kaikelle mahdolliselle. Me teemme sabluunaan silloin sen opiskelijan elämän, ja sillä on sitten pärjättävä.

Mutta on erittäin tärkeää, että ammattikorkeakoulut ovat alueensa näköisiä, ja kun tämä rakenneratkaisuvauhti on päällä, niin toivoisin, että tähän kiinnitetään huomiota sillä tavalla, että jokainen ammattikorkeakoulu voisi profiloitua omalla tavallaan ja maakuntayksiköt eläisivät ja voisivat jatkossakin olla hyvällä tolalla.

Ministeri Saarela! Nuorisotyölaki on käynnissä, ja tahtoisin vielä lisää tietoa siitä, miten nuorisotyölaki rahoitetaan tässä tulevassa budjetissa.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunnan viime kaudella säätämän jakosuhdelain liikuntabudjetti nousee yli 100 miljoonan euron. Tätä lakiesitystähän silloinen valtiovarainministeri Sauli Niinistö vastusti raivokkaasti. On siis valtava ero aikaan, jolloin Niinistö kehotti Suomen nuorisoa kiipeilemään puihin. Nyt on puhuttu asiaa.

Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on liikuntatoimen kohdalla kaksi uutta kirjausta, ja kysyisin ministeri Saarelan mielipidettä liiketoimintatyyppisen liikuntatoiminnan tukemisperusteista. Olisiko nyt aika näitä avustamisperusteita päivittää vastaamaan muuttuneita olosuhteita? Toinen kirjaus koskee valiokunnan kannanottoa päihteiden- ja tupakanvastaisen toiminnan liittämisestä tulosohjausperusteisiin eli avustusperusteeksi. Voiko ministeri tässä yhteydessä valottaa omaa ajatteluaan?

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeastaan ed. Saarisen jälkeen voi hyvin jatkaa sitä, että annetaan nyt Niinistön kiipeillä puissa. Mutta jakosuhdelaki tehtiin silloin, kun oltiin yhteistyöhallituksessa demareiden kanssa, se oli pohja sille, ja itse olin vielä puheenjohtajana siinä valiokunnassa, ja taistelimme. Myöskin vasemmistoliitto ja vihreät olivat mukana. Eli toisin sanoen se pohja on luotu silloin ja nyt sille on hyvä rakentaa. Nyt tämä eduskunta on vielä lyhentänyt sitä aikaa, kiitos siitä.

Sitä kautta on tullut se rahoituspohja, puhumattakaan siitä, että Veikkauksen tuotot ovat lisääntyneet ja se antaa pohjaa kulttuurille, nuorisotyölle ja kaikelle. Olkaamme onnellisia siitä, mutta onko ne oikein jaettu, siitä voidaan sitten olla eri mieltä. Nyt sitten se Lordi, joka tulee tänne laulamaan, vie vielä yhden 4 miljoonaa siitä rahoituksesta, eli toisin sanoen nämä ovat niitä asioita, jotka meidän vaan täytyy hoitaa.

Mutta kysyisin myöskin ed. Raskilta, kun hän on ollut koko ajan valiokunnassa varajäsenenä, kuinka hän on lukenut nämä meidän opintorahakannanotot. Oppositiolla on ollut joka kerta opintorahasta eriävät mielipiteet.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Opetusministeri Kalliomäki on ihan oikeassa siinä, että Suomella ei ole oikeastaan muuta erityistä kuin aivokapasiteetti, se, että me koulutamme kaikki ikäluokat mahdollisimman hyvin, ja aivan oikein, päiväkodista yliopistoon, tohtorikoulutukseen jne.

Mutta kouluterveydenhoito siinä välissä kyllä on sellainen, jota pitäisi kehittää, ettei niitä koulupudokkaita tulisi, ja se on asia, joka on tietysti kahden eri ministeriön välillä liikkuva tilanne, mutta siitä pitäisi ehdottomasti huolehtia.

Sitten tuohon opintorahaan. Minusta se on vähän kyllä turhaa, että täällä syyllistetään kolmea aktiivista kansanedustajaa, edustajia Kaikkosta, Taiveahoa ja Nylanderia, siitä, että he yrittävät. Sehän on heidän tehtävänsä. (Välihuuto) Jos kovapäinen hallitus ja valtiovarainministeri estävät asian etenemisen, niin ei se ed. Kaikkosen vika ole, hän kun sanoi: "Nouse jo! Nouse jo!" Ja jos ei nouse, jos ei hänen reseptinsä toimi, niin sitten pitää hakea toista reseptiä, mutta joka tapauksessa silloin meidän pitää kääntyä heidän puoleensa, siis paikalla olevien ministerien puoleen! (Naurua)

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Reilut parikymmentä vuotta sitten yliopistot hajasijoittivat muun muassa kääntäjäkoulutustaan Savonlinnaan, Kouvolaan ja monille muille paikoille. Nyt, kun hajasijoittamisesta puhutaan ja alueellistumisesta edelleen, niin opetusministerin avustuksella yliopistot ovat vetämässä merkittäviä toimintoja pois maakunnista, Savonlinnasta ja Kouvolasta. Kun määrärahoja yliopistoilla tiukennetaan, ne toimivat niin, että vedetään pois kymmeniä työpaikkoja ja tuhansia opiskelijapaikkoja alueelta, jolla kaupungit ovat satsanneet kiinteistöihin maksaen osan kuluista, ja se aiheuttaa merkittäviä ongelmia. Onko tämä nyt oikeaa kehitystä (Ed. Pulliainen: Ehdottomasti ei!) aikana, jolloin pitäisi maakuntiin viedä työpaikkoja?

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ei ole totta, ettei yliopistoja ole huomioitu tässä budjetissa. Muutama maininta: Yliopistojen toimintamenorahoitus kasvaa 31 miljoonalla eurolla, siitä 20 miljoonaa yliopistojen tuloksellisen toiminnan varmistamiseen. Tieteen määrärahat nousevat 4,5 prosenttia, ja esimerkiksi Suomen Akatemian tutkimusmäärärahoja koskevaa myöntämisvaltuutta lisätään liki 20 miljoonalla eurolla. Ei pidä paikkaansa, että yliopistot olisivat jääneet mopen osille.

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luulen, että tämä ed. Sari Sarkomaan aggressiivinen, tunnekuohuinen käyttäytyminen johtui siitä, että kokoomuksen koulutuspoliittiset linjaukset ovat olleet viime aikoina taaksepäin vilkuilua ja paikalleen jämähtämistä, ja sehän saa itse kunkin tällaisiin aggressiivisiin reaktioihin, niin kuin teillä nyt näyttää olevan. Toisin meidän opetusministerimme Antti Kalliomäki voi myhäillä tyytyväisyyttään, kun hän on luonut uusia koulutuspoliittisia linjauksia, esimerkiksi tämän kouluhyvinvointilinjauksen, jossa oppilashuollon toimintaa ohjataan siihen suuntaan, että jokainen oppilashuollon toimija, kuraattori, koulupsykologi jne. hoitaa oppilaan ongelmia omaan ammattialaansa kuuluvissa asioissa. Ja luulisi, että kokoomus erityisesti kannattaisi tätä, koska tällöin vapautetaan opettaja hoitamaan hänelle kuuluvia tehtäviä, opetusta ja kasvatusta, täysipainoisesti. Tällä on suuri merkitys myös kouluviihtyvyyden ja työhyvinvoinnin kannalta. (Ed. Vahasalon välihuuto) — Te olette todella aggressiivisia tänään, ed. Vahasalo. (Puhemies koputtaa) — Sellaiset tehtävät, joihin henkilöllä ei ole koulutusta tai osaamista, koetaan kaikkein raskaimmiksi. Tärkeintä on oppilashuollon kehittämisessä se, että eri toimijoiden apu on helposti saatavilla. Elikkä nämä aggressiiviset reaktiot, näin keittiöpsykologina, ne ovat selvästi teillä osoitettavissa.

Paula Risikko /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Itsekin kannan huolta yliopistojen perusrahoituksesta. Opiskelijoitten määrä suhteessa opettajien määrään on lisääntynyt huimasti. Samoin tutkimusrahoitus on heikentynyt, ja kun ajattelee sitä, että monen lahjakkaan tutkijan työpanos menee siihen rahoituksen hakemiseen, niin se ei ole kyllä oikein. Ammattikorkeakoulujen tutkimusrahoista on myös kannettu huolta, samoin kannan minä. Miten aiotte varmistaa, että korkeakoulujen kolme lakisääteistä tehtävää pystytään suorittamaan?

Sitten se minun varsinainen kysymykseni. Ministeri Kalliomäki edellyttää rakennekehitystä tuolla opetuskentällä. Kysynkin, koska käynnistetään valtakunnan tason opetushallinnon arviointi ja päällekkäisyyden poistaminen.

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Saarela, te teitte selkeän arvovalinnan, te valitsitte varallisuusveron poiston, joka maksoi 70 miljoonaa euroa, sen saman summan, jonka olisi 15 prosentin opintotuen korotus maksanut. Eli teillä olisi ollut se rahoitus tähän asiaan, jos teillä olisi poliittista tahtoa riittänyt. Politiikassa on kysymys arvovalinnoista.

Sitten tästä kulttuuribudjetista. Se on ollut pettymys, niin kuin ed. Rask sanoi. Siinä on ollut outoja piirteitä. Sivistysvaliokunta oli syyskuun lopussa Museovirastossa, ja siellä paljastui hallituspuolueiden edustajillekin se, että Museovirastolla on erittäin isot määrärahavajeet ensi vuodelle ja heitä oli kielletty puhumasta asiasta julkisuuteen. Kysyn ministeri Saarelalta: minkä takia Museovirasto ei ollut saanut kertoa edustajille, että heillä on isot rahoitusvajeet? Tämän seurauksena muun muassa Hämeenlinnan ja Vaasan Museoviraston toimipisteisiin ei ole ensi vuodeksi palkkarahoja, ja ikävä kyllä, valtiovarainvaliokunta ei niitä (Puhemies koputtaa) lisännyt, vaikka sivistysvaliokunta niitä edellytti.

Martin Saarikangas /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä talousarvioesitys paljasti syyskuussa ainakin minulle sen tosiasian, että opetusministeri ja kulttuuriministeri eivät arvosta ja mahdollisesti eivät liioin ymmärrä kansalaistoimintaa, nimenomaan sen takia, että puolet niille aikaisemmin varatuista määrärahoista oli siirretty myötäjäisinä muille positioille, kuten elokuvaan jne. Tämä eduskunta laidasta laitaan on sitä mieltä, että tämä on törkeä teko, ja sitä varten on seitsemän talousarvioaloitetta, minun aloitteeni mukaan luettuna, joissa nämä halutaan palauttaa. Kiitänkin jaostoa siitä, että te olette näin ansiokkaasti tehneet ja osoitatte, että ainakin me täällä salissa ymmärrämme sen arvon, mikä kansalaistoiminnalle ja vapaalle ystävyystoiminnalle tulee antaa. Totean ilolla, että ministeri tänään on paikalla. Olen teitä kaivannut pitkin syksyä. Ja kysynkin nyt, aivan kuten ed. Uotila: Oliko tämä tarkoituksellisesti jätetty pois? Jos ei, niin minkä takia? (Puhemies koputtaa) Kuuluuko mahdollisesti tämän hallituksen uusiin linjauksiin kansalaistoiminnan tukehduttaminen?

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Suomi elää yrittäjyydestä, ja myöskin opetusministeriö on ottanut kantaa ja linjannut yrittäjyyskoulutusta ja -kasvatusta peruskouluissa. Nyt kuitenkin resurssit sen järjestämiseen ovat edelleen lapsenkengissä. Meillä ei ole riittävää koulutusta opettajille, jotta yrittäjyyskoulutusta ja -kasvatusta voitaisiin viedä eteenpäin. Kysynkin ministeriltä, onko ministeriössä valmiutta lähteä mukaan hankkeeseen, jossa yrittäjien järjestöt valitsisivat keskuudestaan päteviä aineenopettajia ja sitten opetusministeriö osoittaisi siihen riittävät palkkarahat?

Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sarkomaa aloitti puheenvuoronsa sanomalla, että Sauli Niinistö katsoi tulevaisuuteen. Voisi sanoa tässä, että kokoomusta vaivaa dementia, kun siellä aloitetaan puheenvuoro näin, sillä kun vertaa tämän kauden panostuksia ja aiemmin tehtyjä panostuksia, niin nyt aika paljon todellakin on katsottu tulevaisuuteen.

Tällä vaalikaudella on lisätty noin puoli miljardia euroa opetustoimen sektorille määrärahoja, eli se ei pidä paikkaansa, että mitään lisäyksiä ei olisi tehty. Yksikköhintaleikkauksia on purettu, veikkausvoittovarojen tuotonjakolaki otettu käyttöön. Se säädettiin Niinistön aikana, mutta sitä ei saatu ottaa käyttöön Niinistön aikana. Tällä vaalikaudella se on otettu käyttöön. Opiskelijoiden tukea on kehitetty monelta osin, ja se on täällä tänään tullut esille. Näitä asioita emme pystyneet takavuosina toteuttamaan, ja paljon työtä jää tietysti tulevillekin hallituksille. Tutkimuksen osalta, josta täällä on paljon meteliä pidetty, on jatkettu kehittämislain pykälää. Eli on tullut panoksia tällä kaudella aika huomattavasti opetustoimen sektorille.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä haluan muistuttaa ministeri Saarelaa mutta myöskin ryhmätoveri Tiusasta siitä, että se opiskelijoitten opintorahakampanjan iskulause oli nimenomaan "Nouse jo!", ei se ollut, että "Nouse joskus". Kyllä minä ymmärrän edustajakollegoiden närkästyksen sikäli, että jos tehdään tämmöinen aloite, luulisi, että sitä ollaan täällä salissa jollain lailla puolustamassa, ja varsinkin, kun muistaa, että Suomen Ylioppilaskuntien Liitto käytti tätä propagandaa hyvin härskillä tavalla näiden edustajien hyväksi, eivätkä he ole täällä salissa, eivät näyttäytyneet edes eivätkä tietääkseni edes aktivoineet aloitetta. Mutta kysyn ministereiltä: ettekö ole huolissanne siitä, että opintorahan riittämättömyys johtaa siihen, että tutkinnot keskittyvät entistä enemmän varallisuuden mukaan eivätkä sen mukaan, kenellä olisi haluja ja kykyjä opiskella ja lähteä köyhän perheen lapsenakin opintielle?

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen kovin pahoillani ed. Tahvanaisen puheenvuorosta, kun hän sanoi, että olemme dementtejä. En usko, että se sopii eduskunnan salin puhetyyliin ollenkaan. (Ed. Vielma: Täysin tyylitöntä!) — Se on aivan tyylitöntä.

Mutta haluaisin kysyä opetusministeri Kalliomäeltä tästä Senaatti-kiinteistöjen ahneudesta: Nythän me saamme lisää perusrahoitusta yliopistoille, mutta esimerkiksi Helsingin yliopistossa, kun joudumme ylläpitämään tuota ikivanhaa kiinteistöä, siitä rahasta menee aika paljon tähän. Ovatko ministeriöt millään tavalla reagoineet siihen, että Senaatti-kiinteistöt on aika kallis organisaatio?

Sitten kysyisin myöskin ministeri Saarelalta tästä Yths:stä, kun te unohditte kokonaan tämän pienen pienen vuokramäärärahan, 268 000. Oliko se unohdus vai teittekö sen tarkoituksella? Onneksi se on nyt lisätty.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on todettu ministerin suulla, että koulutus on tämän maan kivijalka, ja näin voin todeta myöskin varmasti kulttuurin kohdalta. Tästä olemme yksimielisiä. Mutta kun kuuntelee nyt tätä keskustelua — totta kai, vaaleihin on kolme kuukautta — ja erityisesti oppositiopuolueiden edustajien kannanottoja, niin mitään ei ole tehty opiskelijoiden hyväksi tällä vaalikaudella, mitään ei ole tehty koulutuksen hyväksi, aivan järkyttäviä väittämiä, mitä te esitätte täällä tällä hetkellä. (Ed. Dromberg: Eduskunnassa on tehty!) Mutta totta kai se kuorma, joka, ed. Valpas, teillekin on tulossa sitten, jos olette hallituksessa, se on todella raskas kuorma teille. (Ed. Valpas: Mitä te teette nyt, kun te olette vallassa? Ette mitään!) Kuvitteletteko te, että te seuraavalla vaalikaudella hoidatte kaikki nämä vaatimukset, mitä te olette täällä tuoneet esille?

Minä haluan ainakin kiittää tällä vaalikaudella sekä opetusministeriä että kulttuuriministeriä siitä hyvästä työstä, millä on viety tätä koko sektoria eteenpäin. Minusta se on avoimesti syytä tunnustaa, ja haluan todeta yhden yksityiskohdan nyt tässä parannuksena, mikä on valiokuntakäsittelyssä saatu aikaan, tämä raha yliopistokeskuksille. Se oli sieltä leikattu, mutta erityisesti niille paikkakunnille ... (Ed. Valpas: Kuka sen leikkasi, tiedättekö?) — Se on niissä säästötoimissa tehty, mutta onneksi eduskunnalla oli viisautta se korjata.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus lupasi hallitusohjelmassaan, että ikäluokkien pienentymisestä koituvat säästöt menevät opetuksen hyväksi. Tänä vuonna se tarkoittaisi 21:tä miljoonaa euroa, mutta opetusministeriön sektori ei ole näitä rahoja nähnyt ollenkaan. Tämän asian ovat todistaneet meille ministeriön korkeimmat virkamiehet. Te sanotte, että määrärahoja on lisätty, mutta kuitenkaan ne eivät ole tulleet opetukseen, vaan kaikkeen muuhun hyvään, ei opetukseen. On tulossa rahaa ap- ja ip-toimintaan, hyvinvointiohjelmaan jne., mutta, hyvä ministeri, ne eivät ole opetusta, ne ovat näitä tukipalveluja, joita opetuksen ympärillä pyörii.

Valtionosuusprosenttia on pienennetty 57:stä 45:een ja tosiasiallisesti saadaan vieläkin vähemmän, vanhoja velkoja on vähän makseskeltu, indeksitarkistuksia ei ole tehty täysimääräisesti, mutta kuitenkin Opetushallituksen tilastojen mukaan kustannukset ovat nousseet 5,1 prosenttia, kustannukset ovat siis nousseet 5,1 prosenttia, (Puhemies koputtaa) mutta budjetissa on määrärahoja vain 2 prosentin nousulle. Puuttuu edelleen 100 miljoonaa euroa. Miten te, herra ministeri, voitte sanoa, että tulee lisää rahaa? Tunnetteko te koulun arjen?

Arja Alho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tarttuisin siihen, mihin ministeri Saarela päätti oman puheenvuoronsa, että vielä jää parannettavaa. Olisinkin nyt kysynyt teiltä kummaltakin, mitä mieltä olette näiden erilaisista johtamisoppien merkityksestä nimenomaan juuri opetus- ja kulttuuritoimessa. Nyt meillä on tämä tilaaja—tuottaja-malli, jonka perässä kaikki juoksevat. Senaatti-kiinteistöjen hinnanmuodostus on yksi seuraus tästä, ja sitä on valtiovarainvaliokuntakin aivan oikein ihmetellyt. Sitten on toisaalta tämä suuren skaalan etujen hakeminen ja erilaisten yksiköiden yhteen laittaminen, joka kuitenkin tuntuu vähän vaikealta, jos haetaan huippuyksiköitä samaan aikaan, kun tuottavuusohjelma esimerkiksi vähentää nuorten tutkijoiden mahdollisuuksia tehdä työtä. Tästä kai on kysymys, että tutkimuksen huippuyksiköitä pitäisi aikaansaada, eli onko teillä rohkeutta vähän niin kuin kyseenalaistaa näitten oppien sopivuutta omalla hallinnonalallanne?

Lopuksi haluaisin vain sanoa opintorahasta sen verran, että emmekö voisi yhteisesti todeta sen, että opintolainapainotteisuus on sopinut aivan toisenlaisiin yhteiskunnallisiin olosuhteisiin, ei pätkätöiden ja akateemisen matalapalkkaisuuden aikaan, ja siksi opintorahan korottaminen on aivan välttämätöntä. Sanoin siellä mielenosoituksessa, että keski-ikäisiltä naisilta tulee kyllä tukea.

Opetusministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Ed. Vahasalo kysyi, tunnenko koulun arjen. No, kaikkihan me sen tunnemme, koska olemme koulua käyneet joskus. Silloin kun olin itse opettajana, niin kyllä arkeen kuului se, että oli 40 oppilaankin ryhmiä. Siitä on menty parempaan suuntaan muuten. Vastausten lisäksi on aiheellista esittää yksi kysymys kokoomukselle: oletteko te tämän eheytetyn koulupäivän puolesta vai sitä vastaan? (Ed. Dromberg: Riippuu, millainen sisältö on!) — Niin, siinä se tuli. Riippuu siitä, mistä se roikkuu. Älkää kiemurrelko vaan etsikää vastaus tähän, kyllä tai ei. Sen jälkeen alkaa löytyä varmaan yhteistä näkemystä tulevaisuudesta. (Ed. Dromberg: Tehdään selvityksiä!) — Yksi yhteinen nimittäjä tietysti oppositiolla on muutenkin näissä asioissa, ja se on se, että asiat ratkeavat, kun on lisää rahaa. Hyvä. Kaikki olemme nimittäin sitä mieltä, että jos olisi lisää rahaa, niin voitaisiin ratkaista paljon mutta ei silti kyllä kaikkea. Rahalla ei kaikki ratkea.

Ed. Matikainen-Kallström viittasi taide- ja taitoaineitten tuntimääriin, tuntijakoon, asiaan, joka on tässä eduskunnassa aikanaan päätetty. Tuntijaossahan valinnaisuuden perusta muuttui sillä tavalla, että ylärajasta mentiin alarajaan. (Ed. Dromberg: Tuntijakoa ei ole päätetty täällä!) — Se on sitten päätetty ministeriössä, mutta siis kysymys on siitä, että rajan suunta muuttui. — Siellä on ongelmia, koska valinnaisuus ei toteudu sillä painolla kuin minäkin toivoisin. Mutta sen vuoksi me olemmekin nyt rakentamassa muun muassa kouluhyvinvointiohjelmaa. Myöskin eheytetyn koulupäivän tavoite tähtää tähän — merkittäviä mahdollisuuksia saada taito- ja taideainepuolelle, siihen kenttään, uutta virettä ja viritystä. (Ed. Vahasalo: Lisää rahaa!) Mitä muuta on nyt jo aamu- ja iltapäivätoiminta kuin tätä?

Ed. Rauhala palautti aiheesta mieleen koulupudokkuuden. 3 000 on liian paljon, vaikka se kuinka olisi kansainvälisesti pieni luku. Siihenkin nämä kaikki toimet, joihin äsken viittasin, liittyvät. Meillä on koulupudokkaiden aktivointihanke menossa, niin sanottu Jopo-hanke etenee hyvin. Oppilaanohjauksessa pitää tähän asiaan nimenomaan kiinnittää huomiota ja myöskin opiskelijapuolen osalta, johon ed. Tiusanen viittasi terveydenhuollon osalta. Niissä on meillä, sen myönnän, paljon vielä tekemistä, mutta toimet keskittyvät kyllä juuri tähän nivelvaiheen ongelmien ratkaisemiseen, ja siihen käytetään lisärahoitusta vauhdittajana.

Mitä erityisopetuksen kasvuun tulee, totta kai kuntakentässä on aivan liian suuria eroja. Mutta esimerkiksi Oecd:n arviointi toi sen positiivisen puolen esiin, että kun Suomi panostaa erityisopetukseen, niin siinä on yksi tekijä siinä, että me Pisa-tutkimuksessa olemme saaneet niin hyviä tuloksia. Olemme kyenneet tasa-arvoistamaan koulua myöskin tämän erityisopetuksen vahvistamisen kautta. Sen vahvistamisessa totta kai yksi tekijä on se, että diagnosointi on parantunut huomattavasti vuosien mittaan. Mutta se on kyllä tarkkailun kohteena oleva aihe. Samalla tavalla voi sanoa sosiaali- ja terveyspuolen lisäaloituspaikoista. Siellä ei ole ikään kuin suoraan akuuttia tarvetta, mutta näkymä on kyllä se, että eläköitymisen kautta syntyy sellaista vajetta, johon pitää ennakolta kyetä reagoimaan.

Ed. Perho ei ole enää paikalla mutta puuttui samaan asiaan, johon täällä sain vastata valtiovarainministerinä moneen kertaan, eli perusopetuksen rahoituksen ja ikäluokkien pienenemisen yhteyteen. No, tosiasia on se, että tämä laskennallinen määrärahavähennys on vain murto-osa siitä kokonaisrahoituksen lisäyksestä, mikä on perusopetuksen puolelle tullut, ja tietenkin tämä mekanismihan toimii sillä tavalla, että eduskunta on säätänyt lain, jonka perusteella oppilaskohtaisten valtionapujen pienenemisen mukana tämä rahoituskin pienenee. Se menee suoraan laista, se heijastuu budjettiratkaisuihin, mutta tämä on huomioitu. Tämä on huomioitu juuri sillä tavalla, (Ed. Vahasalo: Mitä virkaa on hallitusohjelman kirjauksella?) että perusopetus on painopistealue. Siihen panostetaan sitten huomattavasti enemmän kuin tämä vähentyminen antaisi katetta. (Ed. Vahasalo: Sata miljoonaa puuttuu!)

Ed. Nepponen kantoi huolta, totta kai, Savonlinnan tilanteesta. Savonlinnassa kuitenkin on normaalikoulun puolelle annettu lisäresurssia, pysyvää sellaista, mikä minusta on merkittävä vastaantulo. Yliopistot ovat asemassa, jossa opetusministeriö ei voi päällepäsmäröidä niitten toimia, kun me viestitämme niille, että niiden pitää rakennekehitystä arvioida. Jos me lähdemme jokaisesta asiasta päällepäsmäröimään, niin se tarkoittaa autonomiaan puuttumista, ja siitä yliopistot todella ottavat nokkiinsa. Mutta totta kai tässäkin asiassa olemme olleet yhteyksissä asianomaiseen yliopistoon.

Ed. Risikko kysyi rakennekehityksestä valtakunnan tasolla, siis opetushallinnon osalta. No, Opetushallituksessa on organisaatiouudistus juuri takana, opetusministeriössä se on käynnissä. Se on aikataulutettu sillä tavalla, että vielä tämän vaalikauden aikana uusi organisaatio lähtee liikkeelle. Yliopistojen hallinnon osalta on selvitysmiestyö käynnissä. Vuodenvaihde on takarajana tälle kahden miehen selvitykselle, jonka tuloksena myöskin yliopistojen hallinnosta tulee esityksiä, eli valtakunnan tasolla tapahtuu enemmän kuin vuosiin, jollei vuosikymmeniin, tässä maassa hallinnon kehittämisen osalta näissä yhteisöissä.

Ed. Asko-Seljavaara viittasi tähän Senaatti-kiinteistöjen ahneuteen. Se tuntuu olevan todella ihan aito kunnon kapitalisti, (Ed. Pulliainen: 7—8 prosentin tuottotavoite!) joka on ahne luonnostaan. Mutta vastaan siihen samalla tavalla kuin valtiovarainministeriaikana vastasin tähän kysymykseen. Tämä on valtiovarainministerin asiakin, joten vain toistan sen, että silloin, kun tämä mekanismi toimii markkinaehtoisesti, niin kuitenkin nämä vuokrat ja muut ovat läpinäkyviä. (Ed. Pulliainen: Sehän se varmasti lämmittää sielua!) Tiedetään, mistä mikin johtuu ja kulkee. Toinen puoli on sitten se, että jos vuokrien piilotuella hoidetaan se, niin se ei ole ollenkaan läpinäkyvää. Totta kai sitten pitää kysyä, jos siinä tapahtuu menetys, millä tavalla se korjataan. No, yliopistoille esimerkiksi tutkimukseen tulee 20 miljoonaa lisää toimintamenojen kautta, Suomen Akatemialle 9,7 miljoonaa t&k-rahoitusta lisää. (Ed. Dromberg: Se menee palkkaukseen!) Yliopisto- ja korkeakoulukentässä kyllä myöskin tapahtuu. No, nyt tämä päättyy siihen, että kapitalisti on ahne, mikä on ehkä hyvä joulumuistutus kaikille meille.

Kulttuuriministeri Tanja Saarela

Arvoisa rouva puhemies! Aloittaisin ed. Matikainen-Kallströmin kysymyksestä, joka ymmärtääkseni oli osoitettu molemmille meille: millä tavalla kulttuuripuolella voidaan näitä luovia aineita tukea. Tämän osalta muistuttaisin muun muassa Taikalamppu-verkostosta, josta on menneiltä vuosilta hyviä kokemuksia, ja toki tämä on yksi painava syy, miksi Taikalamppu-verkoston taloudellisia resursseja on itse asiassa tämän kauden aikana kaksinkertaistettu. Se on nimenomaan ollut tällainen hyvä mahdollisuus lapsille ja nuorille hakea luovien aineiden parista harrastemuotoja ja sellaista turvallista toimintaa vanhemman kasvattajan seurassa.

Ed. Dromberg oli huolissaan Lordista, joka toi Suomelle mainetta ja kunniaa. Voin ilolla kertoa ed. Drombergille, että tämä 4 miljoonaa, joka euroviisuille on osoitettu, ei ole muusta taiteesta pois vaan tämä on tarkoitettu rahoitettavaksi aikaisemmilta vuosilta kertyneistä säästövaroista, joten muusta taiteesta tämä euroviisurahoitus ei ole pois. (Ed. Dromberg: Nehän pitäisi käyttää jakolain mukaan!)

Tämän lisäksi ed. Saarikangas kertoi kaivanneensa minua. Minäkin olen kaivannut teitä. Nyt ilolla voin selventää teidän esittämäänne huolta, miksi leikkaus oli osoitettu momentille Eräät avustukset. Kuten edustaja tietääkin, niin kulttuuribudjettihan muodostuu valtion budjetista sekä veikkausvoittovaroista. Eduskunnan säätämän jakosuhdelain mukaisesti kirjastojen rahoitusta siirretään valtion budjetin puolelle, ja koska tämä veikkausraha on kehyksen ulkopuolista rahaa, se tarkoittaa, että kun kehyksissä on pysyminen, niin näitä leikkauksia ei voi Veikkauksen rahoituksen puolelle osoittaa. Tästä syystä kävin tarkasti läpi, mitkä ovat mahdollisuudet nämä vaadittavat säästökohteet osoittaa. Vaihtoehtoja oli kolme. Yksi oli Näkövammaisten kirjasto, toinen oli kirjastojen perustamiskustannukset, ja kolmas oli valtion laitokset, esimerkiksi Museovirasto, josta täältä esitettiin kysymys, johon tulen vastaamaan myöhemmin. Tämän vuoksi ainut vaihtoehto oli sitten momentti Eräät avustukset, johon tämä 1,8 miljoonan leikkaus osoitettiin, jotta niin ikään pysymme kehyksissä. Toki nuo vajaan parinsadan miljoonan euron leikkaukset, jotka osoitettiin koko valtion budjetille kaikille eri ministereiden hallinnonaloille, osaksi kohdistuivat niin ikään kulttuuriministerin budjettiin, ja tämä oli tilanne.

Sitten täällä esitettiin kysymys työpajatoiminnasta. Työpajatoiminta on käynnistynyt ja edennyt vuosien varrella erinomaisen hyvin. Meillä on olemassa tutkimustuloksia siitä, millä tavoin työpajajakson käyneiden osalta tuo elämänpolku on jatkunut, ja kaksi kolmasosaa työpajajakson suorittaneista siirtyy työpajajakson jälkeen joko opiskelun tai työelämän piiriin.

Ed. Rauhala täällä kyseli nuorista koulupudokkaista ja syrjäytyneistä, ja olemme omalta osaltamme pyrkineet tätä ongelmatilannetta helpottamaan muun muassa työpajatoimintaa rahoittamalla. Se on ollut hyvin onnistunutta. Siinä haetaan tällaisia hyvin yksilökohtaisia ratkaisuja eri elämäntilanteisiin, joista nämä henkilöt tulevat.

Sitten täällä ed. Ojansuu esitti suoran kysymyksen, onko kielletty Museovirastoa puhumasta. En ole tällaista väitettä aikaisemmin kuullutkaan ja pidän täysin mahdottomana tällaista tilannetta, että näin olisi. Minulta ei ainakaan ole tällaista viestiä voinut lähteä. Jos jostain tällaisia viestejä kuuluu, niin silloin on aihetta huolestumiseen ja tilanne pitää perinpohjaisesti tutkia.

Sitten täällä oli nuorisotyölaista esitetty kysymys. Kuten sanoin, niin tuosta kasvusta nelisenkymmentä prosenttia osoitetaan suoraan kunnille kuntien nuorisotoimeen juuri sen vuoksi, että siellä nämä paikalliset, alueelliset toimijat, jotka toteuttavat, jotka ovat tämän nuorisolain sydän, toteuttajat, tarvitsevat lisää resursseja. Tästä syystä tämä kasvu on kunnille 40-prosenttisesti osoitettu. Tämän lisäksi on tarkoitus tätä kehittämisohjelmaa käynnistää siten, että se alkaisi seuraavalla vaalikaudella ja näin ollen voisimme koordinoida entistä tehokkaammin nuorisotyötä ja sen onnistumista.

Ed. Saarinen kysyi täällä urheilusta, ja lähinnä suora kysymys oli tulosohjausperusteista, joka on varsin hyvä kysymys. Tämän kohdalla olemme tehneet runsaasti työtä tämän vaalikauden aikana, ja näitä tulosperusteita, periaatteita, on uusittu. Siinä on entistä enemmän korostettu monikulttuurisuutta, tasa-arvon toteuttamista, reilun pelin sääntöjä ja pähkinänkuoressa sanottuna eettisesti ja moraalisesti korkeatasoista urheilua. Se, millä tavalla nämä kauniit sanat toteutuvat käytännössä, on luonnollisesti se, että ministeriössä me käymme tuloskeskustelut vuosittain lajiliittojen kanssa ja tarkasti seuraamme, millä tavalla nämä kriteerit toteutuvat ja millä tavalla niitä toteutetaan, ja tällä tavalla tämä valtion apu ja tuki sitten määräytyy.

Sitten täällä oli kysymys vielä. Ed. Valpas kyseli täällä opintorahasta, ateriatuesta. (Ed. Valpas: Onko tehty esityksiä?) — Onko tehty esityksiä? Ed. Valpas varmasti on budjetin käynyt läpi niin kuin muutkin edustajat. Ateriatuesta ja vanhempien tulorajoista oli esitys. (Ed. Valpas: Opintorahaa minä kysyin!) — Opintorahasta ei ollut esitystä sen vuoksi, että se ei olisi (Puhemies koputtaa) mahtunut kehyksiin, ja tämä taitaneekin olla edustajan tiedossa.

Sitten ed. Pulliainen kyseli, onko täällä paikalla nyt sellainen talttahenkilö, että tämä opintotuki muuttuu opintolainapainotteiseksi. Haluaisin ed. Pulliaista muistuttaa, että meillä Suomessa kuitenkin, kuten ed. Haapoja minusta varsin hyvin kuvaili, on opintotuki, joka koostuu eri elementeistä verrattuna vaikkapa Islantiin, (Ed. Pulliainen: Mutta painotteisuudesta oli kysymys!) jossa opintotuki on vain ja ainoastaan opintolainaa, joten sellaista talttahenkilöä ei tällä vaalikaudella ollut. Viimeinen talttahenkilö, jonka muistan, oli vuodelta 95, ja hän leikkasi opintotukea.

Mika Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Muutama kommentti. Ed. Valpas otti tässä kantaa lukukausimaksuihin. Ministeri Kalliomäki on valitettavasti poistunut. Itse harkitsisin kovinkin sitä, että Efta-maitten ulkopuolisilta opiskelijoilta otettaisiin maksu. Aina mielellään katsotaan tämä vain näinpäin, mutta tämä toisaalta rajoittaa meillä sitä mahdollisuutta, että meiltä pystyttäisiin myymään sitten tutkintoon valmistavia kokonaisuuksia. Esimerkiksi meidän ammattikorkeakoulujärjestelmämme pystyisi tällä hetkellä jo sellaisia myymään esimerkiksi Kiinaan, mutta tämä estyy sen takia.

Ed. Ojansuulle pieni huomio siitä, että ei kai se ollut ihan ministeri Saarela, joka valitsi varallisuusveron poiston, eiköhän tämä ollut osa kolmikantasopimusta. (Välihuutoja vasemmalta) Tämä sitten tietysti ihmetyttää vähän, että sitten kokoomus on vielä valmis perumaan Euroviisutkin täältä. Voin sanoa, että ilman valtion rahoitusta Euroviisuja ei olisi voitu Suomessa järjestää.

Maija Rask /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minä palaan vielä tuohon opintorahakeskusteluun ja kysyn kokoomuksen edustajilta Drombergilta ja Lindéniltä, kun te mainitsitte minun nimeni tuossa äskeisessä debatissa, millä te kokoomuksessa perustelette sen, että jos opiskelija pääsee ammattikorkeakouluun tai yliopistoon, niin ammattikorkeakouluopiskelija saa kymmeniä euroja vähemmän opintorahaa kuin yliopisto-opiskelija opintojen alkuvaiheessa. (Kokoomuksesta: Kokonaisuutena ei saa!) — Kokonaissummasta on turha puhua, pitää puhua siitä hetkestä, kun opiskelija aloittaa opinnot. Hän saa kymmeniä euroja teidän ehdotuksenne mukaan vähemmän opintorahaa kuin yliopisto-opiskelija. — Minusta duaalimalli on hyvä, mutta duaalimallia ei kyllä missään tapauksessa pidä tuoda opintotukeen. Opintotukea pitää yhtenäistää.

Suvi Lindén /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Raskille kokoomuksen opintotukimallista. Me olemme tehneet oman arviointityömme ja näemme sen opintoja vauhdittavana tekijänä, että opiskelija todella pystyisi opiskelemaan täysipäiväisesti opintojensa alkuvaiheessa, ja yliopistossa olemme menossa tähän Bolognan-mallin mukaiseen kolme plus kahteen. Eli lähdemme siitä, että kolme ensimmäistä vuotta olisi täysipäiväistä opiskelua ja kaksi viimeistä vuotta opiskelija joutuisi sitten valitsemaan joko työssäkäynnin opintojen ohessa taikka sitten lainalla rahoittamiseen, koska laina todennäköisesti jatkossakin on osa koko opintotukea. Mutta ammattikorkeakoulun osalta opiskelu on noin neljä vuotta ihan saman tyyppistä lukuun ottamatta työharjoitteluvaihetta. Näin me katsomme, että on paljon järkevämpää jakaa se opintoraha, suuruudeltaan sama kuin yliopistossa opiskelevat saavat viiden vuoden aikana, ammattikorkeakoulussa opiskeleville tasaisesti. Tämä pohjaa ihan siihen, että ammattikorkeakoulussa opiskeleminen on erilaista kuin yliopistossa opiskeleminen, ed. Rask.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tämä ministerin vastaus ei kyllä tyydyttänyt näistä kulttuurirahojen leikkauksista, koska en mitenkään voi uskoa, että ministeri sellaisessa tilanteessa, jossa on paineita pysyä kehyksessä, kuitenkaan tekisi sellaista ratkaisua, joka tarkoittaa käytännössä joidenkin toimintojen loppumista, esimerkiksi ystävyysseurojen toiminnan loppumista. Silloin kun on paineita kehyksissä pysymiseen, niin silloin tietenkin pyritään sopeuttamaan budjetti sillä tavalla kehykseen, että toiminnot kuitenkin pystytään turvaamaan. Ja minä uskon, että kaksi vaihtoehtoa oli kuitenkin olemassa: joko luottamus siihen, että eduskunta tulee sen korjaamaan, tai sitten tietoinen arvovalinta.

Mutta tästä asiasta olen samaa mieltä, kun puhutaan liikuntajärjestöjen tukemisesta ja eettisen ulottuvuuden mukanaolosta, reilusta pelistä. Ja on hyvin tärkeää, ettei jotain lajia esimerkiksi leimata sen vuoksi, että ylätasolla on liiketoimintaa, ammattilaisuutta ja sitten esimerkiksi sataatuhatta harrastajaa leimattaisiin sen takia. Elikkä pitää katsoa se kokonaisuuden toiminta ja sen laatu ja siihen sitten tukea.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Saarelalle vaan äskeisestä se, että opintorahapainotteinen on vain sellainen systeemi, että sitä opintorahaa korotetaan ja sillä sipuli. Ja se on se 15 prosenttia, jota asiaa me olemme yhteisesti olleet eteenpäin viemässä, ja se toteutuu vain sillä eikä millään muulla. Ja ne teidän mallinne ovat muuta.

Mutta syy, minkä takia minä varsinaisesti tämän vastauspuheenvuoron pyysin, on se, että olisin muistuttanut opetusministeri Kalliomäkeä siitä, että yliopistojärjestelmässä on erittäin hyvä kontrollijärjestelmä sen suhteen, onko perusrahoitus kunnossa.

Säädösten mukaan kun opiskelija tulee sisälle, niin toteutuvan lukujärjestyksen pitää olla annettavissa opiskelijan kouraan. Siitä pitää näkyä, kuinka minä valmistun, ja nyt ei voi valmistua. Ja kun opintorahahomma klikkaa, niin sitten sen opiskelijan kannaltakaan ei mikään ole kohdallaan, elikkä koko järjestelmä, kaksoisvaje, tuhoaa tulevaisuutta Suomelta. Opiskelkaa asiaa.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kannatan myöskin opintorahan nostoa, ja siitä on aloite. Mutta en minä sitäkään nyt kavahda, kun opintolainaa itselläkin oli, jos opintojen jälkeen olisi 5 000 euroa lainaa. Turha sitä on pelätä, kun nuoret parit ottavat 300 000 asuntolainaa. Kyllä tässäkin joku suhteellisuudentaju pitäisi säilyttää. Kiivaasta opiskelutahdista sanoisin sen, että minullakin meni kuusi ja puoli vuotta valtiotieteellistä ja yksi vuosi huvielämän kärjessä. Ei sekään vaarallista ole. Se on vaarallista, jos neljässä vuodessa tehdään putkitutkintoja ja yhteiskunta on täynnä kuuden ällän ylioppilastyttöjä, jotka eivät tiedä elämästä yhtään mitään. Kyllä se pieni kylttyyrikin sopii siihen opiskeluun oikein hyvin.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Peruskoulusta ammattikouluun siirtymistä voitaisiin mielestäni helpottaa ja tehdä varsinkin pojille kiinnostavammaksi sillä, että työelämäjaksoja eli kädentaitoja sijoitettaisiin opintoihin jo ensimmäisenä ammattikouluvuotena. Nyt ne pojat, jotka tahtovat syrjäytyä teoriaopetuksesta jo peruskoulussa, jättävät herkästi myös ammattikoulun kesken, jos ensimmäinen vuosi on pelkkää teoriaa. Tämän vahvistavat erittäin monet yrittäjät ja yritykset, joissa on harjoittelemassa opiskelijoita.

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Opetusministeri kysyi tuossa vähän aikaa sitten kokoomuslaisilta, oletteko te kokonaiskoulupäivän kannalla vai ette. Teiltä tuli semmoisia epämääräisiä vastauksia: riippuu, riippuu, riippuu. Juuri puhuin tässä edellisessä puheenvuorossani, että teiltä puuttuvat ne koulutuspoliittiset linjaukset. Tämä kokonaiskoulupäivä tarkoittaa koulupäivän päihin tarjottavaa harrastus- tai kerhotoimintaa, joka mahdollistaa sellaisten lapsien harrastukseen osallistumisen, joita vanhemmat eivät pysty kuljettamaan tai halua kuljettaa harrastusten pariin. Elikkä tässä on myös vastaus ed. Marjo Matikainen-Kallströmille.

Myös pienten lasten yksinoloaikaa on mahdollista vähentää tarjoamalla koululla erilaisia aktiviteetteja. Koulun luonnollisia yhteistyökumppaneita ovat kaupunkien ja kuntien ylläpitämät vapaan sivistystyön oppilaitokset, kuten musiikkiopistot jne. Näiden toimijoiden etuna on se, että niillä on palkattua työvoimaa, jonka työaikaa ja työpanosta voi kohdentaa koulujen kanssa tehtävään yhteistyöhön. Elikkä kun te huudatte, ed. Raija Vahasalo, siellä koko ajan aggressiivisesti sitä rahaa, niin tässä oli vastaus myös siihen. (Puhemies: Minuutti!)

Myös urheiluseurat, partiot ym. kolmannen sektorin toimijat voivat mahdollisuuksien mukaan joissain tapauksissa osallistua toimintaan.

Martin Saarikangas /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kiitän ministeri Saarelaa siitä huomiosta, ja en kuitenkaan jaksa millään tavalla uskoa, että nämä ovat ne todelliset syyt, sillä ystävyysseurojen toiminnan parissa on parisataatuhatta ihmistä, ei yksistään Suomessa, vaan eri puolilla maailmaa on Suomi-koulut, joissa annetaan erittäin tärkeätä opetusta niille suomalaisille, jotka asuvat ulkomailla, plus kaikki nämä muut asiat.

Otaksun kyllä, että tässä on selkeä alibudjetointi lähtien siitä, että kun me laidasta laitaan kaikki täällä salissa olemme sitä mieltä, että näin ei voi tehdä, niin tätä rahaa tulee. Tämä mielestäni ei ole oikea tapa tehdä tätä budjettia.

Mitä tulee tähän opintorahaan, niin kyllä minuakin kiusaa se, että ne, jotka ovat tehneet aloitteita rahan nostamiseksi, eivät sitä sitten täällä ole paikalla puolustamassa.

Kulttuuriministeri Tanja Saarela

Arvoisa rouva puhemies! Haluaisin kysyä ed. Uotilalta sekä ed. Saarikankaalta: mistä te olisitte tämän leikanneet? Kuten kerroin budjettirealismin, olisi ollut kolme vaihtoehtoa. Olisitteko te, ed. Uotila ja ed. Saarikangas, leikanneet siis Näkövammaisten kirjastolta, kirjastojen perustamiskustannuksista vai valtion laitoksista, kuten esimerkiksi Museovirastolta? Mistä näistä kolmesta? Koska muita teknisiä vaihtoehtoja, budjettiteknisiä vaihtoehtoja, ei ole.

Valtion budjettiin esitettiin 200 miljoonaa säästöjä, ja tämä vajaa 200 miljoonaa jaettiin eri hallinnonalojen kesken, ja osa siitä kohdentui kulttuuribudjettiin. Kun tämän esityksen tein, niin minusta on hieman loukkaavaa väittää, että tässä budjetin valmistelussa olisi jollakin tavalla yritetty väärin perustein osoittaa leikkauksia. Minusta on erittäin arvostettavaa ja hyvää se työ, jota eduskunta ja valtiovarainvaliokunta ovat tämän suhteen tehneet, mutta meidän pitää muistaa, että nämä lisäykset, joita eduskunta on tehnyt tähän hallituksen budjettiesitykseen, ovat noin promille verrattuna tähän kokonaisbudjettiin. (Puhemies koputtaa) Ne ovat kohdentuneet, kiitos eduskunnan, aivan hyvin, mutta on aika loukkaavaa väittää, että tämä olisi ollut taka-ajatuksena.

Se olisi jo aika lottoamista, suoraan sanottuna, luottaen jo aika hyvään tuuriin, että tuo promille juuri tulisi omalle kohdalle. Se on budjettirealismia, ja vastuullisena ministerinä tässä hallituksessa leikkaukset kohdennetaan sinne, minne ne on mahdollista kohdentaa. Kuten olen aikaisemmin julkisestikin sanonut, puolustin tätä leikkausta viimeiseen asti sanoen, että tällä pitää nyt vain elää. Tämä oli vastaukseni: tällä pitää nyt vain elää. Mutta toki arvostan suuresti sitä työtä, mitä eduskunnassa on budjetin suhteen tehty.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Valtioneuvosto, hallitus, ministerit, tekevät yhdessä budjetin, jonka antavat eduskunnalle. Minulla ja ed. Saarikankaalla ei ole sitä budjetin tekomahdollisuutta. Meillä on vaan mahdollisuus korjata niitä virheitä, joita hallitus ja ministerit tekevät tänne eduskuntaan budjettia esittäessään. Olen aivan varma — vaikka en nyt voi puhua ed. Saarikankaan puolesta — että jos me olisimme olleet hallituksessa tekemässä ensi vuoden budjettia, niin siihen budjettiin ei olisi sisältynyt tällaista leikkausta (Ed. Valpas: Ei varmasti!) rauhantyöhön, ystävyysseuroille, kulttuurihistoriallisten alusten ja rakennusten suojelemiseen jne. Minun ei ainakaan omasta mielestäni tämän yksityiskohtaisempaa vastausta ministerin kysymykseen tarvitse antaa.

Martin Saarikangas /kok(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ymmärrän, että tämä kolahti oikeaan osoitteeseen, koska ministeri näin otti asian puheeksi.

Minä olisin jättänyt ne 840 000 siirtämättä elokuvan puolelle ja olisin jättänyt ne tänne, ja sitten sen toisen miljoonan olisin etsinyt joltain muulta, joka siirrettiin. Tämä on vastaukseni, kun kysyitte minulta.

Kulttuuriministeri Tanja Saarela

Arvoisa rouva puhemies! Hyvä, ed. Saarikangas, elokuva rahoitetaan veikkausrahoista, ei yleisen budjetin rahoista. Tällainen teidän esittämänne leikkaus olisi teidän, eduskunnan, säätämän jakosuhdelain vastainen. Ette te lainvastaisia esityksiä voi esittää. Elokuva rahoitetaan veikkausrahoitteisesti, mutta tämä momentti, Eräät avustukset, on yleisen valtion budjetin puolella. Opiskelkaa, ennen kun esitätte tällaisia esityksiä.

Mitä tulee sitten näiden hallituspuolueiden muiden edustajien läsnäoloon, niin oletan, että minä en pysty heidän puolestaan vastaamaan. Uskon, että nämä edustajat sitten vastaavat itse läsnäolostaan taikka poissaolostaan.

Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaan siihen toteamukseen, jonka opetusministeri Kalliomäki täällä sanoi. Hän sanoi, että rahalla ei kaikkea voi ratkaista. Juuri niin on. Olen monta kertaa tässä kuluvien vuosien aikana saanut yliopistoilta viestejä, tiedekunnilta, eri laitoksilta, että nyt Suomella olisi mahdollisuus myydä koulutusta ja opetusta ulkomaille. Se ei ratkea rahalla, mutta rakenneuudistuksilla se olisi helppo korjata.

Nyt ministeri Kalliomäki valitettavasti ei ole paikalla, mutta korvia on sen verran, että kysyn, koska me saamme tämän rakenneuudistuksen tänne saliin.

Maija Rask /sd(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Me jaostossa kyllä pystyimme ottamaan 450 000 euroa tämän 1,8 miljoonan leikkauksen kattamiseksi, ja osa siitä otettiin elokuvatuotannosta ja osa kulttuuriviennistä. Se oli täysin mahdollista, ja näin tehtiin.

Mutta, arvoisa puhemies, minä haluaisin kysyä ministeriltä, millä tavalla te nyt aiotte turvata tämän Suomi-Seuran ja ulkosuomalaisparlamentin tulevaisuuden, niiden molempien juhlavuodet ensi vuonna, koska me emme saaneet tietää monista kyselyistä huolimatta, mitä sen kulttuuriyhteistyömomentin sisällä on.

Vielä haluan, rouva puhemies, sanoa lopuksi, että nyt ymmärrän todellakin, että kokoomuksen opintotukilinja on sellainen, että te ette arvosta ammattikorkeakouluja, koska te ajattelette, että ammattikorkeakouluopiskelija opiskelunsa alussa pärjää kymmeniä euroja vähemmällä kuin yliopisto-opiskelija. (Välihuuto) — No, näinhän se nyt vaan on. 60 euroa siinä on eroa.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän nämä ystävyysseurojen rahat, joita nyt on sitten onneksi täällä eduskunnassa korjattu, ovat arvovalinta, ministeri Saarela. Siinä mielessä, jos elokuvalle riittää rahaa, niin kyllä tämäkin on semmoinen puoli, voidaan vertailla sitten, mikä se suhde niiden välillä on. Kun ajatellaan, että siellä on 10 prosenttia myöskin opetusministeriölle sen jakosuhdelain perusteella, niin se on myöskin tulkintaa, miten niitä käytetään. Niitä olisi voinut kulttuuritoimintoihin käyttää myös ystävyysseurojen kautta ja Suomi-Seurassakin kenties, niin että kyllä vaikka se kuinka tiukka on se 10 prosenttia, niin nythän sitä voidaan käyttää erilaisiin toimintoihin. Ne ovat kyllä lain edellyttämiä ne tietyt asiat, mutta jos sen olisi käyttänyt kulttuuripuolella niihin hankkeisiin, se olisi jostakin muualta voinut vapauttaa sen 10 prosenttia juuri näihin toimintoihin. Eli siellä olisi voitu tehdä (Puhemies koputtaa: Minuutti!) sellaisia sisäisiä siirtoja.

Kulttuuriministeri Tanja Saarela

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin ed. Raskille: suunnitelmissa on pitää Suomi-Seuran sekä tämän mainitsemanne parlamentin tukitaso tämän vuoden tasolla, joten tällaisia leikkauksia ei ole suunnitelmissa. Toki pitää muistaa se, että vaalien jälkeen sitten uusi hallitus vastaa, mutta tämä on ainakin minun suunnitelmissani ollut eikä ministeriössä ole kaavailtu näiden suhteen leikkauksia.

Mitä tulee edelleen tähän elokuvarahaan, eduskunta esimerkillisesti budjettia tarkastellessaan osoitti uutta rahaa tähän momenttiin Eräät avustukset. Kun eduskunta samalla leikkasi elokuvaan esitettyä tukea jonkin verran sekä kulttuurivientiin osoitettua lisäystä, niin nämä leikkauksethan osoitettiin muun muassa seurantalojen korjaamiseen. Se on aivan eri asia kuin tämä kohta Eräät avustukset, joten lopputulos oli kyllä hyvä. Siitä me olemme samaa mieltä, mutta budjettiteknisesti se ei aivan mennyt noin.

Muutoin mitä tulee arvovalintoihin, niin kenties nämä edellä olevat vastaukset jo olivat riittävän selkeitä. Tuo uusi raha pelasti nuo ystävyysseurat, mutta sellainen väite, että ystävyysseurojen toiminta olisi kokonaan lakannut, sekään ei kyllä täysin olisi pitänyt paikkaansa. Mutta lopputulos on hyvin hyvä, vaikka tämä budjettiteknisesti ei aivan ed. Raskin edellä mainitsemalla tavalla suinkaan toteutunut.

Ehkä aivan viimeiseksi haluaisin sanoa, kun täällä on hieman arvostelevaan sävyyn pohdittu sitä, miksi elokuvaan on osoitettu lisärahaa sekä kulttuurivientiin. Meidän pitää kuitenkin muistaa, että tämä elokuvatuen taso Suomessa näiden korotusten jälkeen on vielä huomattavasti jäljempänä Pohjoismaiden tasoa, johon me olemme pyrkineet tämän vaalikauden aikana ja joka on myös kirjattu hallitusohjelmaan. Tähän me olemme pyrkineet ja tämän vaalikauden aikana me olemme päässeet lähemmäksi tuota tavoitetta, (Puhemies koputtaa) mutta työtä vielä riittää. Kulttuurivienti on ollut toinen painopistealue. Sillä me pyrimme lisäämään työllisyyttä ja edistämään yrittäjyyttä. Siksi tämä on ollut kulttuuribudjetin yksi painavimmista painopistealueista.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäki täällä kysyi kokoomuksen kantaa kokonaiskoulupäivään ja ed. Lintonenkin sitä peräänkuulutti. Kokonaiskoulupäivälle sanomme ei, kun se tarkoittaa pidennettyä koulupäivää, kun se tarkoittaa laitostamista ja vaatii paljon lisää rahaa. Sen sijaan kannatamme sellaista eheytettyä mallia, jossa koulupäivä ei pitene, jossa esimerkiksi kerätään kaikki välitunnit keskelle koulupäivää tunnin mittaiseksi, niin että sinä aikana voi ruokailla ja liikkua ja kaikkea muuta mahdollista aktiviteettia tehdä, ja hoidetaan iltapäivähoitona sitten se iltapäivä tai koulujen kerhotunteina ja järjestetään tämä iltapäivähoito niille, jotka sitä tarvitsevat. Nytkin varataan 100 000 oppilaalle sitä iltapäiväkerhotoimintaa, mutta tosiasiallisesti vain puolet siitä on käyttänyt sitä iltapäivätoimintaa. Näyttää siltä, että tosiasiallisesti (Puhemies koputtaa: Minuutti!) sitä ei niin paljon tarvita kuin halutaan antaa kuva.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opiskelijajärjestöt, myös hallituspuolueiden opiskelijajärjestöt, ovat yksimielisesti priorisoineet opintotuen kehittämisessä nimenomaan opintorahan korottamisen. Kysynkin, miksi ette luota asianosaisten arvioon siitä, mikä on paras tapa kehittää opintotukea. Kristillisdemokraattien vaihtoehdossa esitetään sekä 15 prosentin korotusta opintorahaan että sen lisäksi perheellisille opiskelijoille lapsikorotusta 50 euroa kuukaudessa, ja perheelliset opiskelijathan ovat todellisessa köyhyysloukussa.

Lopuksi totean, että minulle jäi hämäräksi, mitä vikaa ed. Soinin mielestä on niissä kuuden laudaturin tytöissä, jotka lähtevät koulun penkiltä opiskelemaan ja valmistuvat minimiajassa ammattiin. Itse kuulun tähän ryhmään enkä mielestäni ole jäänyt mistään mainittavasta huvista paitsi.

Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on nostettu esille tämä koulutuksen myyntikysymys, ja tästä tietysti meidän täytyy varsinkin nyt vaalien kynnyksellä käydä hyvin laaja yhteiskuntapoliittinen keskustelu. Hyvä, että se keskustelu on tänä syksynä täällä nostettu esille. Miksi meillä aikanaan on säädetty maksuttomuus lainsäädäntöön koulutuksen osalta? Juuri siksi, että meillä olisi tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä, siksi, että eliittikouluilmiö, joka on maailmalla hyvin yleinen, ei tulisi meille Suomeen, ja nämä ovat ne kaksi näkökulmaa, jotka täytyy analysoida ja arvioida juuri tässä keskustelussa, millainen koulu meillä tulevaisuudessa on. (Ed. Dromberg: Väärä tulkinta!)

Heittäisin tässä kysymyksen muun muassa kokoomuksen suuntaan, kun tuolla EK:n tilaisuudessa olimme ja siellä hyvin selkeästi kerrottiin meille, että EK kannattaa kaikille opiskelijoille näitä opintomaksuja ja sen lisäksi niin, että tulisi opintoseteli suomalaisille opiskelijoille eli käytännössä tämmöinen voucher, jolla sitten voi ostaa koulutusta, kun niitä yksityisiä tai julkisia toimijoita markkinoille tulisi. Kannatatteko te tulevaisuudessa pitkällä aikajänteellä (Puhemies koputtaa: Minuutti!) tällaisia voucher-malleja?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tässä lähti kulttuuriministeri pois. Hienoa, että oli näinkin kauan, kellohan on jo yli puoli kuusi illalla. Tuo Museoviraston huono kohtelu vaatii kyllä kuitenkin repliikkipuheenvuoron. Nimenomaan tuollainen virasto, jolla on todella viranomaistehtäviä, kulttuurihistorian suojelu- ja asiantuntijatehtäviä, on sellainen, joka pitää valveilla muuta yhteiskuntaa. Ja kun Merimuseon kohdalla, kun valtioneuvosto ja budjetin kautta eduskunta on päättänyt jo aikaisemmin sen siirtämisestä Kotkaan pääosin Helsingistä — siis osa Turkuun ja osa jää tänne — harrastetaan tätä leikkaustoimintaa, se on kyllä täysin väärä tapa.

Lopuksi ed. Mustajärvelle haluaisin todeta, että edelleenkin olen sitä mieltä, että kansanedustajilla, myös ed. Kaikkosella (Puhemies koputtaa: Minuutti!) ed. Taiveaholla, ed. Nylanderilla, on oikeus tähän puolustamiseen, mutta nyt on tärkeätä (Puhemies koputtaa: Ed. Tiusanen, minuutti!) katsoa, miten he äänestävät myöhemmin tässä asiassa, ja se on myös median tehtävä.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opintotuesta tässä on keskusteltu nyt runsaasti. On hienoa, että tähän budjettiin sisältyy 5,4 miljoonan euron korotus opiskelijoiden opintososiaaliseen asemaan ja kaiken kaikkiaan tällä vaalikaudella on tehty 57 miljoonan euron parannukset tähän opintososiaaliseen asemaan. Opintorahakysymys tulee varmaankin seuraavaan hallitusohjelmaan sisältymään.

Tuo koulutuspalvelujen myynti on hyvin ajankohtainen asia. Yliopistot toivovat sitä, että kansainvälistymistä voidaan voimakkaasti viedä eteenpäin, ja sinne tarvitaan nyt konkreettisia toimia. Tuo EK:n malli lukukausimaksujen osalta ei minusta ole hyvä malli, vaan meillä pitää lähteä siitä, että tasa-arvoiseen koulutukseen kuuluvat ilmaiset opiskelut korkea-asteella, mutta EU- ja Eta-alueen ulkopuolelta oleville opiskelijoille (Puhemies: Minuutti!) meidän pitää pystyä myöskin lukukausimaksut sisällyttämään.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Peräänkuulutin tässä jo aikaisemmin yliopistojen perustutkimukseen ja peruskoulutukseen lisämäärärahoja. Täällä vastattiin siihen huutoon, että johan hallitus on lisännyt niitä. Se on totta, että ensi vuoden budjetissa on osoitettu määrärahoja yliopistolle, mutta kun ne rahat menevät käytännössä palkkausjärjestelmän uudistamiseen ja Senaatti-kiinteistöille kiinteistökulujen kasvuun. Käytännössä ne rahat menevät siihen. Samoin tutkimukseen on lisätty budjetissa rahoja, mutta kun sekin menee sitten siihen kilpailtuun rahoitukseen, ei yliopistojen perustutkimukseen eikä sitten yliopistojen peruskoulutukseen. Tässä on se ongelma, ja tämän takia on kokoomus tehnyt tähän muun muassa talousarvioaloitteen.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomus ajaa voimakkaasti sitä, että jatkossakin kaikilla suomalaisilla olisi tasa-arvoinen ja ilmainen koulutus ylintä korkeakoulutasoa myöten. Se on kuitenkin aivan eri asia kuin se, että tämä tasa-arvoinen, ilmainen koulutus koskee jokaista maapallon asukasta, joka tänne haluaa hakeutua.

Se on myöskin aivan eri asia, että nyt otetaan näistä rauhantyöstä ja yhteistyöjärjestöjen avustuksista ja muusta, jotta me voimme maksaa kiinalaiselle erittäin hyvästä, rikkaasta perheestä tulevalle opiskelijalle ilmaisen koulutuksen Suomessa, jonka tämä opiskelija opiskelee englanniksi, joka on aivan eri asia kuin se tavara, mitä suomeksi opetetaan korkeakouluissa.

On hyvä puolustaa ilmaista korkeakoulujärjestelmää, on oikein kyseenalaistaa, kuuluuko se kaikille maailman kansalaisille tilanteessa, jossa kehitysyhteistyörahat eivät saavuta sitä tasoa, joka budjetissa on (Puhemies: Minuutti!) määritelty ja joka hallitusohjelmassa on luvattu.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä ihan ensiksi täytyy sanoa, että kun ed. Lintonen kysyi, mikä on kokoomuksen koulutuspolitiikka, niin minä olen todella harmissani, etten ole ymmärtänyt hänelle lähettää 9.5. julkaistua kokoomuksen koulutuspoliittista linjauspaperia. Lähetän sen hänelle viipymättä ja joululahjaksi. Oikein hyvää joulua, ed. Lintonen! Lahja tulee perästä. Sieltä voitte lukea siitä.

Mutta sitten, arvoisa puhemies, tulin puhumaan kahdesta aktivoimastani aloitteesta, joista toinen liittyy opettajien täydennyskoulutukseen.

Näin kuntatalouden heikkenemisen aikoina opettajien täydennyskoulutus on valitettavasti yksi ensimmäisistä asioista, joista säästetään. Opettajilla tulee kuitenkin olla tasapuoliset mahdollisuudet pitää tietojaan ja taitojaan ajan tasalla. Opettajat eivät saa myöskään joutua eriarvoiseen asemaan riippuen koulutuksen järjestäjän varallisuudesta tai päättäjien hyvästä tahdosta.

Opettajiin kohdistuvat vaatimukset lisääntyvät jatkuvasti yhteiskunnan muutosten seurauksena koulutuksen kentässä tapahtuvien uudistusten lisääntyessä. Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden määrä kasvaa, opettajilta vaaditaan yhä enemmän tietoja ja taitoja havaita oppilaiden yksilölliset tarpeet ja toimia niiden mukaisesti. Lisäksi opettajilta odotetaan enemmän yhteistyötä eri suuntiin ja yhteiskunnan muutosprosesseihin osallistumista. Myös jaksaminen on koetuksella.

Kaikkiin edellä mainittuihin voidaan täydennyskoulutuksella vaikuttaa. Näistä syistä jätin joulukuussa 2005 eduskunnassa lakialoitteen, jonka tavoitteena on, että opettajat ja rehtorit oikeutetaan saamaan säännöllisesti täydennyskoulutusta. Tällä hetkellä työnantajalla ei ole lakisääteistä velvoitetta täydennyskoulutuksen järjestämiseen, ja siksi eri työpaikkojen käytännöissä on suuria eroja. Vastaava lakisääteinen täydennyskoulutusvelvoite tuli terveydenhuoltohenkilöstön osalta voimaan vuonna 2004, ja sosiaalihuollon henkilöstön täydennyskoulutusuudistus astui voimaan vuoden 2005 elokuun alusta lähtien.

Arvoisa puhemies! Suomen tulevaisuus rakentuu korkeatasoisen ja kattavan koulutuksen sekä osaamisen varaan. Osaamista syntyy parhaiten ammattitaitoisten ja työstään innostuneiden opettajien avulla. Koulutukseen, myös täydennyskoulutukseen, investointi on aina varma sijoitus. Viime kädessä opettajien täydennyskoulutuksesta on hyötyä oppilaille ja siten koko yhteiskunnalle.

Arvoisa puhemies! Vielä toisesta aloitteesta, minkä olen aktivoinut. Tämän aloitteen teimme yhdessä Vaasan läänin kansanedustajien kanssa, ja tämä koskee Etelä-Pohjanmaan korkeakouluverkoston Epanetin toiminnan tukemista.

Etelä-Pohjanmaan tutkimusverkosto Epanet on Etelä-Pohjanmaalla toimiva suomalaisten korkeakoulujen yhteistyöverkosto. Se kehittää oloissamme uuden tyyppistä tutkimuskulttuuria korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja yritysten yhteistyönä. Tutkimusalojen valinnoissa painotetaan kasvavien toimialojen soveltavaa tutkimusta ja tuotekehitystä Etelä-Pohjanmaalla. Erityisesti tuetaan kansallisesti uusia ja monitieteellisiä tutkimusaloja, jotka sijoittuvat informaatioteknologian ja maakunnan vahvojen toimialojen yhtymäkohtiin. Tavoitteena on rakentaa maa- kuntaan soveltavan tutkimuksen yksiköiden verkosto. Verkostossa ovat mukana Tampereen yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto, Helsingin yliopisto, Vaasan yliopisto, Sibelius-Akatemia ja Turun yliopisto paikallisena yhteistyökumppaninaan Seinäjoen ammattikorkeakoulu ja lukuisia muita toimijoita.

Olemmekin todella jättäneet talousarvioaloitteen yhdessä Vaasan läänin kansanedustajien kanssa. Toivomme sille suotuisia tuulia.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Ammatillisen koulutuksen kehittäminen on ollut kovin projektinomaista. Yhä suurempi osa ammattikoulujen henkilöstön ajasta menee kehittämisprojektien rahoituksen hakemiseen, kun valtio ja kunta eivät anna riittävästi voimavaroja opetuksen ja oppimisen kehittämiseen. Ilmiö on yleinen myös korkeakouluissa. Ammatillisen koulutuksen rahoitusvaje johtaa säästämiseen myös ammatin oppimiseen tarpeellisten laitteiden ja materiaalien hankinnoissa. Ammattikoulujen keino korjata taloustilaansa on periä laite- ja materiaalimaksuja oppilailta, eikä sekään ole laillista.

Ammattikoulujen toimivat työelämäyhteydet auttavat päivittämään koulutusta työelämän nykyisten ja tulevien tarpeiden mukaisesti. Lähiseudun yritysten ja toimialojen hyvä tuntemus on opetuksen ja oppimisen kehittämisen kannalta hyväksi. Työelämän tarpeet on huomioitava. Erityisesti nopea opetuksen sisältöjen ja koulutusalojen muuttaminen elinkeinoelämän tarpeiden mukaan on tärkeää. Muuten nuoria koulutetaan työpaikkoihin, joita ei enää ole olemassa.

Ammatillisten opettajien työelämäjaksot ovat keskeinen osaamisen kehittämisen muoto. Velvollisuus osallistua niihin on tehtävä pakolliseksi. Opettajien työelämäjaksoista on tehtävä jatkuvia ja systemaattisia. Oppilaiden työssäoppiminen ja osaamisen kehittymisen arviointi edistävät työllistymistä valmistumisen jälkeen. Opiskelijat tulevat työantajalle tutuiksi jo opintojen aikana. Työpaikkaohjaajien kouluttaminen opiskelijoiden ohjaamiseen ja arvioimiseen on ammatillisen koulutuksen pysyvä tehtävä, jota voidaan toteuttaa opettajien työelämäjaksojen yhteydessä. Tosiasia on, että ammattioppilaitosten voimavarat eivät riitä tarpeelliseen määrään lähiopetustunteja. Lähiopetustuntien jatkuva väheneminen haittaa ammattitaitojen oppimista. Lähiopetustunteja ja työssäoppimisjaksoja lisäämällä ja ammattiosaamista osoittavilla näytöillä voidaan parantaa merkittävästi ammatillisen koulutuksen laatua.

Suomessa on tarve kehittää ammatillinen aikuis- ja täydennyskoulutusjärjestelmä, joka vastaa sekä aikuisväestön että ammatillisen osaamisen kehittämistarpeisiin. Ammattikoulujen kaikille koulutusaloille on perustettava aikuisten ammattitutkintoon johtavaa koulutusta sekä ammattitutkinnon suorittaneiden osaamisen jatkuvaan ylläpitämiseen ja kehittämiseen tarkoitettuja täydennyskoulutusohjelmia. Ammatillisille erikoistumisopinnoille olisi varmasti kysyntää myös ammattikouluissa.

Systemaattisen aikuis- ja täydennyskoulutusjärjestelmän perustaminen voidaan toteuttaa yhdistämällä seudullisesti ammattioppilaitokset ja ammatilliset aikuiskoulutuskeskukset. Myös työpajojen yhdistämistä tähän kokonaisuuteen tulisi harkita.

Arvoisa rouva puhemies! Ammatillisen koulutuksen laadun kehittäminen edellyttää riittävää rahoitusta. Ammatillisen koulutuksen rahoitus on arvioitava uudestaan niin, että se kattaa kunnollisen ja laadukkaan opetuksen järjestämisen, riittävän määrän lähiopetustunteja, työssäoppimisen lisäämisen 40 opintoviikkoon, oppilaan koulutuksessa tarvitsemat materiaalit, laitteet, tarvikkeet ja koneet, näyttöjen laadukkaan toteuttamisen, opettajien riittävän täydennyskoulutuksen sekä erittäin tärkeänä työelämän asiantuntijoiden hyödyntämisen opetuksessa, opetuksen ja opetusmenetelmien kehittämisen sekä hyvien työelämäyhteyksien ylläpitämisen. Lisäksi toisen asteen opiskelijoiden opintotuki on syytä nostaa korkeakouluopiskelijoiden tasolle.

Kirsi Ojansuu /vihr:

Arvoisa puhemies! Puhun neljästä asiasta: yliopistojen rahoituksesta, perusopetuksen laadusta, opintorahasta ja psykoterapeuttikoulutuksesta.

Tuoreessa Vihriälän globalisaatioraportissa koulutusjärjestelmän kehittämistarpeiden tarkastelu keskittyy jälleen paljolti huippuosaajien ja huippuyksiköiden tuottamiseen. Mielestäni olisi tärkeämpää huolehtia siitä, että kaikki nuoret saisivat hyvän yleissivistyksen sekä kunnollisen jatkokoulutuksen. Tämän saavuttamiseksi olisi käännettävä huomio opetuksen laatuun. Riittävät resurssit ovat yksi laadun edellytys ja tae. Koulutukseen on syytä panostaa nykyistä enemmän, sillä kansainväliset vertailut osoittavat, että Suomi käyttää rahaa koulutukseen vain keskinkertaisesti. Me vihreät esitämme vaihtoehtobudjetissamme lisää resursseja erityisesti perusopetukseen ja yliopistoille.

Perusopetuksen rahoituksella on yhteys lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn, ja se on yksi koulutuksen tärkeimmistä tehtävistä. Koulutuksellinen syrjäytyminen tulee kalliiksi sekä inhimillisesti että taloudellisesti. Suomessa on huolestuttavan paljon nuoria, jotka syrjäytyvät koulutusjärjestelmästä. Sitä tapahtuu erityisesti koulutuksen nivelvaiheissa. Vuosittain 3 400 nuorta jättää aloittamatta toisen asteen koulutuksen. Koulutuksellisen syrjäytymisen ehkäisyssä on keskeistä panostaa perusopetuksen laatuun, opinto-ohjaukseen ja jatko-opintojen ulkopuolelle jättäytyviin nuoriin. Ikävä kyllä valtiovarainvaliokunnan enemmistö ei lisännyt varoja yleisopetukseen, vaan hyväksyi leikkauksen näihin menoihin.

Hallituksen talousarvioesityksessä on 8 miljoonaa euroa kouluhyvinvoinnin edistämisprojektiin. Osa käytetään oppimis- ja koulunkäyntivaikeuksista kärsivien tukemiseen ja osa koulupudokkuuden ehkäisyyn. Se on hyvä alku. Pitkällä tähtäimellä tärkeämpää olisi kuitenkin panostaa erityisohjelmien sijasta yleisopetuksen perusrahoitukseen. Se on tehokkainta koulutuksesta syrjäytymisen ehkäisyä.

Kunnilla tulisi olla riittävästi resursseja esimerkiksi perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen, tukiopetukseen ja oppilashuoltoon. Erityisesti tässä viimeksi mainitussa on hälyttäviä puutteita. Toisella asteella resursseja kaivataan lukio-opetuksen laadun parantamiseen, riittävään opinnonohjaukseen sekä ammatillisen koulutuksen lähiopetukseen, ja nämä parannukset olisivat rahoitettavissa hallituksen omalla lupauksella ikäluokkien pienenemisestä vapautuvien voimavarojen käytöstä koulutuksen vahvistamiseen, mutta tätä tavoitettahan hallitus ei ole noudattanut.

Yliopistoille ohjattu julkinen rahoitus on viime vuosina kulunut toiminnan kehittämisen sijasta vuokriin. Tähän valtiovarainvaliokuntakin kiinnittää huomiota. Yliopistoissa on panostettu määrään laadun sijasta. Opiskelijamäärien kasvusta huolimatta opetushenkilökunnan määrää ei ole kasvatettu. Huoli yliopistojen rahoitustilanteesta nousee esiin myös Vihriälän raportissa. Yliopistojen perusopetus on kärsinyt resurssipulasta, ja se näkyy massaluentoina, kirjatentteinä sekä henkilökohtaisen palautteen ja ohjauksen puutteena. Nämä puutteet opetuksessa viivästyttävät myös valmistumista.

Toinen valmistumista hidastava tekijä on opintorahan jälkeenjääneisyys elinkustannusten noususta. Opintoraha on jälkeenjäänein perustoimeentuloa turvaavista etuuksista. Toisin kuin muita etuuksia sitä ei ole sidottu elinkustannusten tai ansiotason kehitykseen. Pieni opintoraha nakertaa koulutuksellista tasa-arvoa. Se asettaa eriarvoiseen asemaan ne, joiden vanhemmilla on varaa tukea opiskelua taloudellisesti, ja ne, joiden on itse elätettävä itsensä, ja jälkimmäisille täyspäiväinen opiskelu on mahdotonta, sillä toimeentulo vaatii työssäkäyntiä opintojen ohella. Rahahuolet lisäävät stressiä, nakertavat hyvinvointia ja hidastavat valmistumista. Kolme neljästä opiskelijasta elää köyhyysrajan alapuolella. Pienituloisuus vaikuttaa hyvinvointiin. Opiskelu ei ole enää kaikille elämän parasta aikaa, vaan joka neljännellä opiskelijalla on mielenterveysongelmia.

Arvoisa puhemies! Lopuksi psykoterapeuttikoulutuksesta.

Pula psykoterapeuteista on yksi syy siihen, että mielenterveysongelmista kärsivien on vaikea saada hoitoa. Psykoterapeuttikoulutuksen ongelmia on koulutuskentän monimuotoisuus ja sisäinen heterogeenisyys. Koulutustarjonta ei myöskään ole alueellisesti kattavaa.

Sosiaali- ja terveysministeriö on tehnyt opetusministeriölle aloitteen psykoterapiakoulutuksen kehittämisestä ja koulutuksen kriteerien yhtenäistämisestä. Opetusministeriön työryhmän selvityksen pohjalta tavoitteeksi on otettu maksuton ja julkisissa oppilaitoksissa tarjottu psykoterapeuttikoulutus, vaikka muidenkin koulutusta tarjoavien annetaan jatkaa. Tarkoituksena on aloittaa tutkintoon johtava yliopistotasoinen koulutus, jolla on selkeät koulutusvaatimukset. Kuitenkaan uudistuksen rahoituksesta ei ole mitään tietoa, vaikka tämä uudenlainen psykoterapeuttikoulutus olisi tarkoitus aloittaa jo ensi vuoden alusta, ja tästä jätin talousarvioaloitteen, jossa esitän rahaa koulutuksen aloittamiseen.

Suvi Lindén /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan keskittyä tässä puheenvuorossani nyt ainoastaan opintotukikysymykseen, joka on puhuttanut eduskuntaa koko tämän neljän vuoden ajan, kun tämä hallitus on istunut, johtuen varmasti siitä, että selvästi Vanhasen hallitus omaan hallitusohjelmaansa kirjasi sen, että opintotukijärjestelmää kehitetään kannustavammaksi ja opiskelijoiden opintososiaalista asemaa kohennetaan, jotta täysipäiväinen ja suunnitelmallinen opiskelu on mahdollista ja opiskeluajat lyhenevät. Tämä aiheutti ikään kuin sen odotushengen sekä opiskelijoitten keskuudessa että monien muiden, jotka sektoria seuraavat. Ja silloinen ministeri Karpela käyttikin ensimmäiset pari vuotta siihen selvittämiseen, miten tätä opintotukijärjestelmää sitten tulisi kehittää. Hänen esityksensä sitten valitettavasti oli se, että sitä kehitettiin lainapainotteisemmaksi ja kannustavuutta tuli tähän opintolainan nostamiseen tämän verovähennysjärjestelmän kautta.

Sinällään, sanotaanko, että nyt tässä tilanteessa, kun käsitellään tämän hallituksen viimeistä budjettia, on syytä arvioida sitä, miten eri hallitusohjelman kirjaukset ovat toteutuneet. Tältä osin kyllä valitettavasti hallitus ei ole lupauksiaan lunastanut, kun katsoo todellakin ensi vuoden budjettia. Tällä vaalikaudella on opintotukijärjestelmän osalta asumislisän vuokrakattoa korotettu, mikä on ollut erittäin tärkeä asia, koska asuntojen vuokrat ovat kyllä karanneet erityisesti suurilla paikkakunnilla, missä isot yliopistot sijaitsevat.

Tietyllä tavalla tässä debatissa, joka juuri käytiin salissa, tuli esimerkiksi ed. Raskin esitys siitä, että tätä rakenteellista uudistusta tulee tehdä tulevaisuudessa. Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Ed. Rask ehkä tarkoitti sitä, että kun toisen asteen ja korkeakoulujen opintorahassa on aika iso ero, tätä rakennetta täytyy tutkia, mutta kaiken kaikkiaan tämä opiskelijajärjestöjen esittämä 15 prosentin opintorahan korotus ei kyllä vielä missään tapauksessa tee opintotuesta sellaista, että se mahdollistaisi täysipäiväisen opiskelun. Tietysti se iso poliittinen kysymys on, kuinka paljon haluamme tässä yhteiskunnassa tukea opiskelijoita, paljonko panostamme opintotukeen. Toinen kysymys tietysti on sitten se, että kun meillä on erilaisia opiskelumuotoja, millä tavalla sitten halutaan näitten eri muotojen välistä tasavertaisuutta arvioida.

Ed. Haapoja toi keskustelussa esiin aika erikoisen näkemyksen, jota itse asiassa ministeri Saarela kannatti, kun hän sanoi, että jos opintorahaa nostetaan, niin se jollakin tavalla rajoittaisi opiskelijoiden valinnanvapautta valita, millä tavalla opintonsa (Ed. Pulliainen: Sehän osoittaa mielikuvitusta!) rahoittaa. Ei 15 prosentin korotuksella millään tavalla tätä valinnanvapautta rajoiteta. Edelleenkin opiskelija joutuu valitsemaan opintorahan lisäksi joko opintolainan tai työssäkäynnin. Pelkällä opintorahalla ei todellakaan pystytä täysipäiväisesti opiskelemaan.

Eli kun me kokoomuksessa olemme lähteneet omaa malliamme kehittämään, olemme halunneet pohtia tätä rakenteellisuutta, lähteneet siitä, mitkä ovat ne mahdolliset voimavarat ja resurssit, joita opintotukeen on käytännössä mahdollisuus panostaa, ja olemme omissa talousarvioaloitteissamme olleet valmiit sijoittamaan 60—70 miljoonaa euroa tähän tuen kehittämiseen, sekä rakenteelliseen kehittämiseen että opintorahan nostamiseen. Jos sitten katsotaan, että yhteiskunnan tulisi sijoittaa 200 miljoonaa, niin minä uskon, että silloin pystytään huomattavasti tätä opintorahapainotteisuutta lisäämään. Mutta mekin olemme lisäämässä opintorahapainotteisuutta, ja lähdemme siitä, minkä ed. Alho toi erinomaisesti esille, että olosuhteet ovat muuttuneet, elämme erilaisessa yhteiskunnassa kuin silloin vuonna 94, kun tämä uusi järjestelmä lanseerattiin. Tarvitsemme uudenlaisia työkaluja, uudenlaisia painotuksia, ja sen vuoksi olemme vahvasti sitä mieltä, että pelkkä platoninen 15 prosentin opintorahan korotus ei tee tätä järjestelmää autuaaksi ja sellaiseksi, että se todellakin kannustaisi opiskeluun. Opintoajat lyhenisivät (Puhemies: 5 minuuttia!) silloin, kun opiskelija näin toivoo.

Valitettavasti, niin kuin ministeri Saarela on todennut, tämä asia jää seuraavan hallituksen pohdittavaksi. Todella pitää hartaasti toivoa, ja uskon, että se on eduskunnankin tahto, että seuraavan hallituksen ohjelmassa selvästi kirjataan auki rakenteellinen (Puhemies: Ed. Lindén!) uudistus ja opintorahan korotus.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Hyvä ja laadukas koulutus on hyvinvoinnin kulmakivi tai kivijalka, niin kuin täällä ovat ministerit todenneet. Siihen on helppo yhtyä. Tärkeää on myös se, että opiskelijat jaksavat opiskella ja pystyvät opiskelemaan. Sen vuoksi sekä peruskoulun että korkea-asteen koulutuksen resursseja tulee vahvistaa ja samoin opiskelijoiden opintososiaalisia tukia tulee nostaa.

Sen keskustelun jälkeen, mitä täällä käytiin, en vieläkään oikein ymmärrä, miksi sitä valintaa ei pystytty tekemään, että opintorahaa olisi korotettu 15 prosenttia eli tehty tasokorotus, jota opiskelijat itse pitävät tärkeänä. Mielestäni ne opintososiaaliset muutokset ja parannukset, jotka on tehty, eivät ole riittäviä. Opiskelijat kokevat sen omassa opiskelutilanteessaan, elämäntilanteessaan ja selviämisessään ja sanovat, että heille on tärkeää opintorahan korotus kaiken sen lisäksi, mitä on jo tehty. Sillä, mitä on tehty, ei voida perustella sitä, etteikö nyt olisi tarvittu tätä 15 prosentin korotusta.

Kristillisdemokraattisen ryhmämme vastalauseessa tähän valtiovarainvaliokunnan mietintöön on esitetty kaksi budjettilisäystä. Toinen niistä on nimenomaan tämä opintorahan tasokorotus 15 prosentilla, ja pidämme sitä todella tärkeänä, että se saataisiin. Toinen kohdistuu tähän yleissivistävään koulutukseen, jossa näemme kuntien tilanteen hyvin vaikeana selvitä peruspalvelusta eli perusopetuksen toteuttamisesta. Siihen syynä on tietysti se, että kaikkien valtionosuuksien vuotuiset indeksitarkistukset ovat leikattuja, ja samoin se, että kuntatalous on kaiken kaikkiaan syvässä ahdingossa. Ja voi sanoa, että se, että hallitus edelleen jatkaa 25 prosentin indeksileikkausta, vaikeuttaa kuntien selviytymistä näistä peruspalveluista, joista perusopetus on yksi tärkeimpiä. Näitä palveluja ei tule missään tapauksessa heikentää. Se, että kunnat eivät selviydy näistä tai ovat ahtaalla, näkyy nimenomaan siinä, miten suuret ovat ryhmäkoot, miten vastataan erityisopetuksen tarpeeseen, minkälaisilla toimenpiteillä vastataan koulupudokkuuden ennaltaehkäisyyn. Näen, että nimenomaan näissä tarvitaan lisäresursointia, jotta pystytään siihen tarpeeseen vastaamaan, mikä perusopetuksessa on, jotta jokainen oppilas saisi yksilöllisen ja hyvän opetuksen yksilöllisiin tarpeisiinsa eikä tulisi näitä putoamisia.

Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti. Itselläni on talousarvioaloitteena — yliopistojen perusopetuksen resurssipulaan liittyen — myös yliopiston perusopetuksen vahvistaminen. Tiedämme, että siellä opettaja—opiskelija-suhde on melkoinen; massaluentoja ja kirjatenttejä joudutaan tekemään entistä enemmän. Myös henkilökohtaisessa palautteessa ja ohjauksessa on puutteita. Ja vielä ihan lopuksi, olen tehnyt talousarvioaloitteita nuorisopsykiatrian professuurin perustamiseksi Tampereen yliopistoon. Perusteluna on nimenomaan se, että selkeästi nuorisopsykiatrian alalla on tarve melkoinen, koska käyntien määrä on lisääntynyt erikoissairaanhoidossa. Tampereella lääketieteen laitoksen ja lastenpsykiatrian osastojen tutkimuksen ja toiminnan yhteydessä on todettu, että olisi selkeästi tämmöisen toiminnan tarvetta.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt, kun käsitellään opetusministeriön pääluokkaa, huomioni kiinnittyi tuohon pöydille jaettuun paksuun, paksuun paperipumaskaan, joka osoittaa tämän pääluokan osalta, että tähän on tehty muistaakseni yli 130 muutosehdotusta, todennäköisesti määrärahojen lisäysehdotuksia, (Ed. Pulliainen: Eikä syyttä!) tuskin vähennyksiä. — Eikä syyttä, kuten ed. Pulliainen toteaa. — On syytä muistuttaa eräistä tietyistä asioista, ja näin aion tehdä nyt tässä lyhyessä puheenvuorossani.

Puhemies! Se on todettu tältäkin paikalta moneen kertaan tämän syksyn aikana, että sivistyksemme taso näkyy siinä, miten huolehdimme vanhuksista, sairaista ja lapsista. Liian monen lapsen ja nuoren tulevaisuus on tällä hetkellä kuitenkin varsin epävarma kaikista vakuutteluista huolimatta. Lapset elävät hyvin erilaisissa olosuhteissa kotona, mutta myös koulussa. Pieniä, hyvin toimivia kouluja on tämänkin vuoden aikana jouduttu lopettamaan liian monia. Luokkakoot ovat nimittäin siitä johtuen monin paikoin kasvaneet liian suuriksi ja sitä kautta rauhattomuus on lisääntynyt. Myös oppimisvaikeudet ovat tämän takia saattaneet lisääntyä. Tukiopetusta saa nykyisin yhä useampi oppilas. Erityisen tuen tarve on kaiken kaikkiaan selvästi lisääntynyt. Liian moni nuori valmistuu koulusta lisäksi suoraan työttömäksi.

Oppilashuoltotyön aloittaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa olisikin erittäin tärkeää. Neuvolan, jo äitiysneuvolan, sitä myöten varhaiskasvatuksen ja koulun yhdessä tulisi kantaa vastuuta joka ainoasta lapsesta, ihan lapsen syntymästä koulutien päätökseen asti. Mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tulee puuttua lapsen erilaisiin kehityshaasteisiin. Varhaisella puuttumisella nimittäin voidaan ehkäistä parhaimmalla tavalla häiriökäyttäytymistä ja ennakoida myös oppimisvaikeuksia. Näin voidaan pitää huoli siitä, että mahdollisimman moni lapsi kykenee suorittamaan ja suoriutumaan oppivelvollisuudestaan tasapainoisesti ja saa hyvät eväät elämänsä varrelle. Näin tukemalla nuoria autetaan heitä myös löytämään tie oikeaan ammattiin.

Arvoisa puhemies! Elinkeinoelämä on jo pitkään tuonut esiin huolensa siitä, ettei käytännön töiden tekijöitä tule tulevaisuudessa olemaan riittävästi, koska suuri osa nuorista hankkii korkeakoulututkinnon. Työmarkkinoilla tämä näkyy nyt jo siinä, että yhä enemmän korkeasti koulutettuja ihmisiä on työttömänä ja toisaalta käytännön töiden tekijöistä monilla aloilla on jopa huutava pula. Eri aloille koulutettavien määrien tulee nykyistä paremmin perustua varsinkin yritysten ja koko yhteiskunnan työvoimatarpeisiin. Lisäksi on panostettava siihen, että nuoret näkevät myös ammatillisen koulutuksen varteenotettavana ja houkuttelevana vaihtoehtona. On myös huolehdittava siitä, että vanhempien työntekijöiden osaamista arvostetaan työpaikoilla ja että he voivat olla työssä ja viihtyä eläkeikäänsä asti.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvän debattikeskustelun jälkeen ministerit poistuivat. Olisi varmasti ollut näin tärkeän asian kohdalla hyvä, jos olisivat olleet paikalla loppuun asti.

Täällä monet hallituspuolueiden edustajat ovat ylistäneet opetusministeriön hallinnonalan talousarvioesitystä. Mutta täytyy tässä nyt, arvoisa puhemies, ensiksi todeta, että ilman eduskunnan tiukkaa puuttumista hallituksen huonoon, siis siihen alkuperäiseen, esitykseen — sieltähän puuttui monia tärkeitä määrärahoja — olisimme tekemässä ennätyksellisen kehnoa talousarviota, jopa voisi puhua leikkausbudjetista nyt käsiteltävänä olevalle sektorille. On mielenkiintoista ollut kuulla täällä puheenvuoroja, joissa jopa Lordia syytetään siitä, että rahat eivät riitä sivistykseen ja koulutukseen. Minä luulen, että Lordi nyt ei taida olla kovin syyllinen tähän tilanteeseen.

Mutta muutaman asian haluan tässä ottaa esille, jotka ovat myöskin vasemmistoliiton ryhmän näkemyksiä ja ovat meidän vaihtoehtobudjetissamme. Tietenkin yksi on tämä opintorahakysymys, joka täällä on selvästi tullut monta kertaa esille, eli tarvitaan 15 prosentin korotus opintorahaan, kun sitä ei ole neljääntoista vuoteen korotettu. Tässä ei olla yksin. Oli ilahduttavaa kuulla, että myöskin ed. Alho demareista antoi tukensa tälle opintorahan korotukselle. Ja sitten kaikki totta kai muistamme näiden hallituspuolueiden edustajien Antti Kaikkosen ja Satu Taiveahon aloitteen. Ja ihan kun yksinkertaisella matematiikalla laskee, niin näyttää siltä, että eduskunnassa taitaa olla enemmistö nyt tämän asian kannalla.

Kysyin tästä ministeri Saarelalta silloin, kun hän oli paikalla, onko hän tehnyt esityksen tästä opintorahan korotuksesta hallituksessa. Hän selvästi sanoi, ettei ole tätä esitystä tehnyt. Kuitenkin syksyllä ainakin minulle tuli se näkemys, että hän olisi kovasti tätä yrittänyt, ja sain jopa senkin käsityksen, että demarit olivat tässä esteenä, ettei tämä asia sitten edennyt. Aivan siihen oletukseen liittyen, kun tätä ed. Antti Kaikkosen aloitettakin mainostettiin kovasti, alkoi tuntua siltä, että kyllä tämä asia taitaa sittenkin edetä. Mutta kun katsoo nyt tätä mietintöä, niin kyllä sieltä edelleen se opintorahan korotus puuttuu. Sen takia on tärkeää, että mittaamme sen täällä eduskunnassa, katsomme, ketkä todella ovat opiskelijoitten puolella tässä tärkeässä asiassa.

Arvoisa puhemies! Lukukausimaksut puhuttavat nyt myöskin. Tähän kysymykseen ministeri Saarela ei vastannut, siis mitä mieltä hän on näiden lukukausimaksujen käyttöönotosta Suomessa. Sen sijaan tuossa keskustan ed. Lintilä antoi ymmärtää, että se kyllä passaa. Hän mainitsi kuitenkin, että ulkomaalaisille opiskelijoille. Tässä on vain se ongelma, että jos ne otetaan ulkomaalaisille opiskelijoille käyttöön, niin kohta ne ovat kaikilla, (Ed. Pulliainen: Näin se on!) eikä pidä tälle tielle minun mielestäni lähteä. Meillä on tämä nykyinen järjestelmä hyvä. Siinä ei tarvita lukukausimaksuja.

Olisi ollut mahdollista muuten tyrmätä tässä koulutuspoliittisessa selonteossa tämä lukukausimaksu. Siitähän eduskunta äänesti täällä. Silloin sain kyllä demareilta viestiä, ettei olisi hyvä siitä äänestää, kun kokoomus on kuitenkin lukukausimaksujen kannalla. Mutta sitten kävi kuitenkin niin, että lukukausimaksujen kannalla olivat vain demarit, keskusta ja Rkp. Ja kokoomuksessa kyllä ainakin sen mukaan, mitä minä katsoin äänestysnumeroita ja nimiä, oltiin näitä lukukausimaksuja vastaan. Eli se tieto ei pitänyt paikkaansa. Jos keskustan ja demareitten edustajat olisivat tässä selonteossa vastustaneet lukukausimaksuja, niin se hanke olisi siinä niitattu ja tuskinpa seuraavalla hallituksella olisi kanttia niitä enää ottaa käyttöön. Valitettavasti tämä homma pääsi tässä kohtaa vähän karkuun.

Arvoisa puhemies! ...

Ammattikoulutuksen aloituspaikkoja täytyy lisätä. Siitä on paljon puhuttu. Ja kun nyt meillä on kädentaitajista puutetta, hoitohenkilökunnasta ja muista ammattilaisista, niin tämä on huono asia, että tänne ei ole saatu näitä paikkoja lisää.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Opetusministeriön ensi vuoden budjetin painotukset, koulutuksellinen ja kulttuurinen tasa-arvo, kilpailukyky ja väestön hyvinvointi sekä osallistuminen, ovat oikeaan osuneet, ja niihin on helppo yhtyä. Tavoitteiden toteutuminen vaatii kuitenkin erittäin pitkäjänteistä ja kovaa työtä, ja siihen ei yksi kausikaan riitä.

Olen kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman vetäjän Seppo Niemelän tavoin äärimmäisen huolestunut kansalaisvaikuttamisen tilasta Suomessa. Meillä ei ole läheskään muiden Pohjoismaiden tapaan panostettu demokratiaan ja sen edellytyksiin. Nuori kansalainen -tutkimus vuodelta 99 jo todistaa, että Suomen nuoret ovat 28 maan vertailun heikoimpia silloin, kun heiltä kysytään tavanomaisen taikka sosiaalisesti vastuullisen kansalaistoiminnan arvostusta taikka kiinnostusta esimerkiksi politiikkaan.

Kansalaiseksi kasvamisen pitää olla julkisen vallan ykkösasia. Aktiivinen kansalaisuus on melko hyvin sekä koulutusta että aikuiskasvatusta ohjaavassa säädöspohjassa, mutta on erittäin suuri haaste siirtää se elävään käytäntöön. Osallistuminen opitaan osallistumalla. Tämä nostaa avainasioiksi oppilaitosten toimintakulttuurin, oppilaskuntatoiminnan, kerhotoiminnan, yhteistyön järjestöjen kanssa sekä yhteisöllisten oppimismenetelmien, muun muassa opintokerhojen kehittämisen. Näillä eväillä myös kateissa oleva kouluviihtyvyys paranisi. Sekä opetusministeriö että Opetushallitus ovat onneksi kyllä oivaltaneet tämän.

Arvoisa puhemies! Ehdotan kansalaistaidon palauttamista oppiaineeksi kouluun. Nykyinen kansalaistaitojen opetus läpäisyperiaatteella oppilaanohjauksen tunneilla yläkoulun ensimmäisellä luokalla taikka yhteiskuntaopin tunneilla ei mielestäni riitä vastaamaan tähän monipuoliseen haasteeseen. Liian monen nuoren kansalais- ja elämänhallintataidot ovat pahasti hukassa: miten toimitaan yhteiskunnassa, ryhmässä, suhteessa kanssaihmisiin, kuinka suunnitellaan jatko-opintoja ja elämää yleensä. Kaikki nämä asiat vaativat mielestäni perusteellisempaa opastusta.

Taide- ja taitoaineiden sekä taidekasvatuksen roolin vahvistamista jo varhaiskasvatuksessa sekä peruskoulussa pidän äärimmäisen tärkeänä paitsi oppimisen kannalta myös onnistumisen kokemusten näkökulmasta. Jokaisen oppijan on voitava menestyä jossain. Pelkkä teorian kaataminen koululaisen päähän ilman mielikuvia ei johda hyvään lopputulokseen. Oppiaineiden yhteistyötä on voitava lisätä. Sitä olisi mahdollista tehdä jo nyt. Ongelmia on muun muassa koulujen toimintakulttuureissa. Esimerkiksi historiaa oppii parhaiten, kun siihen yhdistetään taide- ja taitoaineita. Taidekasvatus astuu nyt kuvaan aivan liian myöhään.

Lopuksi, arvoisa puhemies, Opetushallituksen selvitys perusopetuksen tasa-arvosta on otettava vakavasti. Opetushallituksen raportin mukaan oppimistuloksissa ja oppilaiden arvioinnissa on eroja koulujen välillä. Oppilaiden arvosanat eivät vastaa heidän osaamisensa tasoa aina, ja vaihtelua on valtakunnallisesti jopa kahden arvosanan verran. Tuossa raportissa ehdotetaan oppimistuloksiltaan heikompien koulujen positiivista diskriminointia ja pienten kuntien kohdennettua tukemista. Koulujen käyttöön pitäisi kehittää tukiohjelmia, joissa painotetaan varhaista vaikuttamista ja erityisopetuksen oikea-aikaista kohdentamista. Näillä parannetaan lähtökohdiltaan heikompien oppilaiden oppimisvalmiuksia.

8 miljoonan euron paketti kouluhyvinvoinnin lisäämiseksi sisältää sen, että koulukiusaamiseen puututaan, sen ehkäisyyn tietenkin, ja se sisältää myös tämän varhaisen puuttumisen oppimis- ja koulunkäyntivaikeuksissa oleville, ja se on mielestäni erinomainen asia.

Kaarina Dromberg /kok:

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunta käsitteli hyvin laajasti jo omassa lausunnossaan myöskin valtiovarainvaliokunnalle meneviä kysymyksiä, ja toisaalta täytyy sanoa, että ne on otettu myöskin siellä aika hyvin huomioon. Mutta on tiettyjä asioita, jotka vielä huolestuttavat, ja jos ajatellaan tätä koko meidän koulutusjärjestelmämme tulevaisuutta ja sitä kansainvälistä kilpailukykyä, jolla meidän täytyy pärjätä myöskin tulevaisuudessa, niin huoli kyllä tulee yliopistolaitoksesta ja siitä perusrahoituksesta ja perustutkimuksen rahoituksesta. Kun tiedämme kaikki, että nämä Senaatti-kiinteistön kustannukset ovat sitä luokkaa, että ne syövät koko ajan sitä opetuksen ja tutkimuksen puolta, niin se on todellakin suuri huoli. Kun hallitus nyt sanoo, että se on sinne lisännyt määrärahoja, ne ovat todellakin menneet tällaiseen tarkoitukseen melkein kaikki. Varsinaiseen toimintaan ja opetukseen ei ole jäänyt kuin mitätön määrä.

En ymmärtänyt myöskään, kun valiokunta vieraili Helsingin yliopistossa, miksei sitä koulutusvientiä pystytä järjestämään niin, että yliopistot voisivat kilpailla kansainvälisesti, koska ne markkinat ovat tällä hetkellä vielä jonkin verran avoimet. USA:sta ja muualtakin Euroopasta tunkeudutaan koko ajan tuonne Aasian markkinoille, ja sitä kautta me pystyisimme myöskin rahoitusta vahventamaan niin, että sitä tasoa, millä me ulkomaista opetusta annamme, pystyisimme kehittämään.

Kun meillä oli valiokunnassa kuultavana EU-edustaja Reino Paasilinna, niin hän todellakin ihmetteli, ettei tämän tyyppistä maksullista koulutusta voida tarjota ulkomaille. Se on ollut yksi semmoinen tärkeä asia, jota me ainakin kokoomuksessa haluamme viedä vahvasti eteenpäin. Ja kun koko ajan täällä puhutaan, että nämä maksut tulisivat myöskin suomalaisille opiskelijoille, jos esimerkiksi Kiinasta tuleville tulisi nämä lukukausimaksut, niin Reino Paasilinna sanoi juuri samoin kuin täällä on tullut esille, että Kiinasta on tulossa Suomeen vaikka kuinka paljon opiskelijoita ja he ovat varakkaiden perheiden opiskelijoita. Hänkin ihmetteli, miksei heille voida asettaa lukukausimaksuja. Se on aivan selkeä linja myöskin kokoomuksessa, että suomalaisilla opiskelijoilla on EU-alueen vastavuoroisuuden periaatteella maksuton koulutus. Esimerkiksi Taideteollisella korkeakoululla taiteen puolella yleensä korkeakouluasteella on 30 prosenttia tänä päivänä ulkomaisia opiskelijoita ja siksi myöskin meidän nuoret vastaavat opiskelijamme jäävät ilman paikkaa. Eli kyllä minun mielestäni näistä asioista täytyisi aivan rehellisesti pystyä keskustelemaan. Opetusministeriössäkin olisi myötämielisyyttä tälle asialle.

Kun olimme EK:ssa, niin siellä todellakin tuli se opintosetelijärjestelmä myöskin meille keskusteluun. Minusta sitä ei myöskään saisi pois sulkea tulevaisuuden keskustelusta, mutta todellakin olemme sitä mieltä, että omille opiskelijoillemme täytyy olla maksuton koulutus myöskin yliopistossa.

Duaalimallista haluan vielä sitäkin teroittaa, että korkeakouluasteella tulee säilyttää tulevaisuudessakin duaalimalli ja sen täytyy lähteä jo sieltä toiselta asteelta. Nyt, kun puhutaan ammattilukioista, me tiedämme kokemukset, mitä Ruotsissa on ollut, ne ovat tasoa heikentäneet huomattavasti ja tulokset eivät ole sitä luokkaa, mitä on odotettu. Eli toisin sanoen pidetään selkeänä yleissivistävä koulutus ja sen suora johde korkea-asteelle ammattikorkeakouluun tai yliopistoon. Silti me voimme tehdä kaksoistutkintoja ammatillisella puolella. Ammatillista vahvuutta meidän tulee vielä kehittää, ja siellä on todellista tarvetta toisella asteella myöskin koulutuksen puolella ja myöskin erilaisia lyhyempiäkin koulutusmalleja. Esimerkiksi EK suositteli, että olisi erikoistumistutkintoja tällaisen ammatillisen koulutuksen jälkeen, jotta pystyttäisiin nopeasti saamaan näitä nuoria työmarkkinoille ja modulien kautta voitaisiin sitten järjestää niin, että loppujen lopuksi tulisi koko tutkinto suoritettua.

Kun ajatellaan kuitenkin sitä keskeyttämisprosenttia, mikä tänä päivänä on ammatillisella puolella, niin erittäin tärkeänä pidän myöskin sitä, että voisi olla työharjoittelu ammatillisella puolella, ennen kuin lähdetään tänne ammatilliseen koulutukseen toisella asteella, jolloin ne nuoret katsoisivat, onko tämä minun oma juttuni, ja sitten jo siinä vaiheessa karsiutuisi varmasti eräs osa pois siitä jatkotutkinnosta. (Puhemies koputtaa: 5 minuuttia!) Eli kaikki nämä keinot tulisi vielä ottaa huomioon, mutta ehdottomasti olen sitä mieltä (Puhemies koputtaa) myöskin, että ammattilukioita ei tule sotkea suomalaiseen hyvään koulutusjärjestelmään, vaikka tämä on pitkän tähtäimen toimenpidesuunnitelma (Puhemies koputtaa) vasemmistolla tänä päivänä.

Minna Lintonen /sd:

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Kaarina Dromberg puhui taas ihan viisaita. Täällä saa aina vähän kummallisen käsityksen täysistuntosalissa siitä, minkälaista yhteistyötä kokoomus tekee tuolla sivistysvaliokunnassa. Se tekee erinomaista yhteistyötä hallituspuolueiden kanssa, mutta sitten täällä on näitä joitakin aggressiivisia edustajia, jotka intoutuvat muuttamaan jo olemassa olevaa yhteistä linjaa.

Sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Kaarina Dromberg oli edellä huolissaan yliopistojärjestelmästämme. Varmasti huoli on aiheellinen, mutta minä olisin ihan ensimmäiseksi huolissani siitä, että meillä on tulevaisuudessa yhtenäinen, joustava ja turvallinen oppimispolku, näillä meidän lapsukaisillamme. Siksi yhtenäiskoulupedagogiikkaa on kehitettävä yhtenäiskoulujen ja opettajakoulutuksen yhteistyöllä, sillä yhtenäiskoulut sekä yhtenäisen perusopetuksen kehittäminen on hyvin laajalti hyväksytty perusopetuksen kehittämissuunta.

Peruskoulu on koko olemassaoloaikansa kulkenut kohti yhtenäisempää toimintaa. Esimerkiksi alkuaikojen surulliset tasokurssit ovat poistuneet, ja nykyisin kaikille oppilaille on määritelty samat oppisisällöt. Mutta myös jako ylä- ja ala-asteeseen on tulkittava surulliseksi asiaksi, vai miten muuten olisi suhtauduttava siihen, että juuri murrosiän kuohuihin tuleva nuori siirretään pois tutusta kouluympäristöstä, pois turvallisen oman opettajan luokasta uuteen ympäristöön, jossa opettajat vaihtuvat jokaiselle oppitunnille?

Nyt yhteiskuntamme kuitenkin näyttää olevan kehittynyt siihen vaiheeseen, että piilojako kansa- ja oppikouluun ollaan nyt valmiita purkamaan ja rakentamaan tilalle uusi yhtenäinen peruskoulu. Tällä uudella yhtenäisellä peruskoululla — voiko sitä nyt enää uudeksi lanseerata — on varmasti tulevaisuudessa myös vaikutusta esimerkiksi poikien oppimistuloksiin, koska hehän ovat olleet nyt viimeaikaisten tutkimusten perusteella niitä, jotka syrjäytyvät siinä murrosiän kynnyksellä ja murrosiässä.

Tällainen yhtenäinen peruskoulu varmasti tukee heitä, samalla kun sitten on tämä erittäin hyvä opetusministeriön linjaus, että oppilashuollon toimintaa tullaan kehittämään tulevina vuosina niin, että kouluhyvinvointi tukee opetusta, eikä niin, että se olisi opetukselta pois, niin kuin täällä jotkut edustajat yrittävät puhua vastoin parempaa tietoa. Samoin sitten, kun lähdetään tuosta eheytetystä koulupäivästä, sillä on varmasti hyvä tuki, kun luodaan kunnollinen perusta tähän perusopetukseen eheytetyllä koulupäivällä, jolloin sitten nämä opiskelijat pystyvät siitä ponnistamaan eteenpäin.

Mutta yksi tärkeä asia, mikä tänään salissa ei ole ollut kertaakaan kenenkään puheenvuoroissa, on se, että koulujohtamiseen ei ole täällä kiinnitetty huomiota. Sitä on kehitettävä niin, että tarvittavat muutokset, esimerkiksi tämä yhtenäiskoulujen toteuttaminen, voidaan aina viedä läpi määrätietoisesti. Tämä edellyttää koulujen johtajien ja rehtorien roolin kehittämistä ammattijohtajuuden suuntaan pois vanhasta opettajien edusmiehen roolista.

Toisen asteen koulutusta meidän tulisi erityisesti painottaa tulevaisuudessa niin, että saisimme joustavat opiskelujen valintamahdollisuudet. Toisella asteella oppijan tuen, oppilashuollon ja johtamisen kehittäminen ovat myös painopistealueita. Tämä myös auttaisi näitä meidän väliinputoajapoikiamme.

Yhtenäisen peruskoulun jatkeeksi toisella asteella tulisi kehittää yhtenäistä toisen asteen opetusta, ja tämä tarkoittaa toisen asteen oppilaitosten yhteistyön kehittämistä. Se voi olla esimerkiksi seutukunnallisen yhteistyön kehittämistä, mutta tärkeintä olisi kehittää opetussuunnitelmia sellaisiksi, että ne mahdollistaisivat opiskelijoiden nykyistä joustavamman ja vapaamman kurssivalinnan eri oppilaitoksista. Yhteistyötä tulisi lisätä etenkin yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen välillä, mutta myös ammatillisen koulutuksen eri suuntautumisvaihtoehtojen kesken.

Pidemmälle vietynä ajatus voisi tarkoittaa myös uudenlaisten toisen asteen oppilaitosten syntymistä, sellaisten oppilaitosten, joihin olisi integroitu sekä ammatillinen että yleissivistävä opetus. Tiedän, että tämä voi saattaa joidenkin kokoomuslaisten hiuskarvat pystyyn, mutta koulutuspolitiikkaa tulevaisuudessa tulee tarkastella myös työvoimapolitiikan kannalta, ja tämä tukisi sitä. Sellaisten oppilaitosten, joihin olisi integroitu sekä ammatillinen että yleissivistävä opetus, etuna olisi se, että suuri joukko nuoria, joka ei vielä perusopetuksen päättövaiheessa tiedä, minkälaisten opintojen parissa haluaisivat toisella asteella jatkaa, saisi lisäaikaa tutustua eri koulutusaloihin käytännössä.

Ja nämä tyttöjä hitaammin kehittyvät pojat tarvitsevat useimmiten nykyistä pidemmän kehittymisajan ollakseen edes jotenkin (Puhemies: 5 minuuttia!) kypsiä ja pystyäkseen valitsemaan elämänuransa. Ja suuntautumisen vaihtamisen tulisi olla toteutettavissa niin, että suoritetut opinnot eivät menisi ainakaan kokonaisuudessaan hukkaan. Mutta tämä on sellainen asia, josta toivoisin, että kävisimme täällä tulevaisuudessa enemmänkin keskustelua.