Juha Väätäinen /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Arvon ministerit! Ympäristöministeriön pääluokka on edelleen koko budjetin pienin mutta — sen me toivottavasti kaikki tässä salissa ymmärrämme — ei vähävaikutteisin (Martti Korhonen: Merkityksellisin!) koko elämämme, elinolosuhteidemme, ympäröivän luonnon ja asumisedellytysten kannalta. Valiokunta toteaa, että olemme tulossa sille, jos ei nyt aivan viimeisille rannoille, niin kuitenkin sille rajalle, jossa perusteellisesti on ratkottava, ei vain selitettävä ja vielä vähemmän selvitettävä ja selitettävä, luontoamme uhkaavat vaarat: ympäristövahingot, ilmastonmuutokset, energian säästöt ja ennen muuta asumisen monimuotoiset ongelmat. Mikä on asuntojen riittävyysluokka Suomessa, suurissa kaupunkikeskuksissa, sekä asumisen liian korkeat hinnat: näiden ongelmien ratkaisemattomuudet synnyttävät moninaiset sosiaaliset ongelmat. Mitä toivot huomiselta, tee se tänään. Päätös kestää 5 sekuntia nyt tai sitten tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Hämmästyttävän hyvähenkinen asunto- ja ympäristöjaosto ja valiokunta esittää budjettiin seuraavat lisäykset: 750 000 euroa tutkimus- ja kehittämisrahoitukseen energiatehokkuutta parantavaan selvitykseen, hyvää jälkeä tekeville alan järjestöille 120 000 euroa, Itämeren tilan parantamiseen luonnonsuojelun momentille 800 000 euroa, luonnonsuojeluun ja virkistyspalveluun 700 000 euroa, ja erityisen tärkeäksi valiokunta kokee siirtoviemärihankkeet, niiden aloittamiseen lisää 1 400 000 euroa. Nämä yhteensä 3 770 000 lisäeuroa. Ei hullummin harkittu, arvon kansanedustajat, näin pienen pääluokan, ympäristön, ratkaisuihin. Kiitos ymmärtäville ja asiaansa paneutuville jäsenille valiokunnassa ja jaostossa.

Arvoisa puhemies! Sitten asumispuoli. Valtion asuntorahaston korkotukilainojen hyväksymisvaltuus ensi vuodelle: 1 miljardi 40 miljoonaa, lisäys 15 miljoonaa tähän vuoteen. Syntyykö sillä 7 000 tuettua asuntoa, jää nähtäväksi, toki epäilijöitäkin riittää. Joittenkin mielestä näyttää huonolta. Valiokunta toteaa järjestelmän heikon toimivuuden ja sen, ettei se tuota toivottavaa tulosta. Tulokset ovat erityisen heikkoja kireimmillä eli pääkaupunkiseudun alueilla.

Valiokunta painottaa nopeiden ja voimallisten ratkaisujen tarvetta seuraavalla lausumalla: "Eduskunta edellyttää, että hallitus käynnistää lisätoimia kohtuuhintaisen valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon lisäämiseksi valtion talousarvion valtuuttamaan täyteen määrään saakka." Asuntoministeri on luvannut selvittää nykyistä vahvemman valtion mukanaolon niin rakennustuotannossa mahdollisella omalla rakennusyhtiöllä kuin myös tiukemmalla otteella niin kaavoituksessa kuin tonttivarannossakin. Syytä varmaan onkin.

Herra puhemies! Asuntorakentamisessa ja asuntojen hinnoittelussa on ajauduttu kriittiselle rajalle: asumisen hinta on liian kallis liki kaikille ja asuntojen riittävyys pohjamudissa, ja me tässä puhumme kohtuuhintaisuudesta. Tässä pääluokassa valiokunnan ja jaoston mielestä on etsittävä toimialalle yhteistyötä muiden ministeriöitten kanssa, onpa sitten kyse asumisesta, liikenteestä, energiaratkaisuista. Ongelmat ovat kumuloitumassa pian kasvaviin sosiaalisiin ongelmiin, jos näitä ei ratkaista.

Lisää valiokunta panee 210 000 euroa Aralle, sen energiatodistusmenettelyyn, siis valvontaan, ja asunto- ja lainakannan riskienhallinnan kehittämiseen. Valiokunta myöskin palauttaa momentille 37 aluearkkitehtitoimintaan 500 000 euroa maksimissaan. Se on erittäin tärkeä monille pienehköille kunnille. (Mauri Pekkarinen: Juuri näin! — Martti Korhonen: Näin se menee!)

Korjausrakentamisavustusten laskeva trendi on valiokunnan mielestä valitettavaa, varsinkin kun se kohdistuu energia-avustuksiin ja hidastaa korjausrakentamista. Valiokunta kantaa suurta huolta myös rakennusten kasvavista kosteus- ja homeongelmista. Siellä on korjausvelka jo liki 50 miljardia ja käsissä on kasvavat terveysongelmat.

Haluan kiittää valiokunnan ja erityisesti jaoston jäseniä hyvin rakentavasta ja vastuullisesta yhteistyöstä yli puoluerajojen. Eriävät näkemykset saadaan yhteensovitetuksi toistemme näkemysten kunnioittamisella, vaikka ne poikkeaisivat kovasti omistamme. Kunnioittakaamme niitä kuin omiamme, ehkä näin saamme paremman kunnioituksen myöskin omille mielipiteillemme.

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Ympäristöministeriön budjetti ensi vuodelle on tiukka, niin kuin tässä jo valiokunnan mietinnössä sanottiin, mutta eduskunnassa on myös siihen tehty parannuksia ja täydentävässä budjettiehdotuksessa on tehty myös lisäyksiä, jotka parantavat tiettyjen avainkysymysten osalta ympäristöhallinnon edellytyksiä hoitaa tehtäviään mahdollisimman hyvin. Tämä on tietysti hyvä asia.

Budjettiriihestä jo toistona voin todeta sen, että Itämeren tilan parantamiseen ja ennen kaikkea öljyntorjuntaan on ensi vuoden budjetissa merkittäviä parannuksia. Tämä on, voi sanoa näin, suurin parannus verrattuna aikaisempiin vuosiin ensi vuoden budjetissa. Lisäksi tuuli- voimakaavoitukseen liittyviin yva-selvityksiin elyille on myönnetty kertaluonteisesti lisärahaa.

Täydentävässä budjettiesityksessä hallitus aikaisti suunnitelmaansa siitä, että kaivosteollisuuden ympäristövalvontaan ja luvitukseen liittyviin asioihin panostetaan enemmän, koska täällä on selkeästi lisätarpeita. Osaltaan tämä johtui silloisesta valitettavasta akuutista tilanteesta eli Talvivaaran vakavan ympäristövahingon jälkihoidosta, joka aiheutti ensi vuodelle myös Kainuun elylle selkeästi lisää valvonta- ja seurantatehtäviä. Näin sovittiin täydentävässä budjettiesityksessä hallituksessa, että miljoona euroa lisättiin kaivosteollisuuden ympäristövalvontaan ja lupakäsittelyyn sekä osaltaan tätä rahaa ohjataan myös näihin kaivosten stressitesteihin, joissa arvioidaan kaikkien kaivosten ympäristökäytäntöjen tilaa ja varmistetaan, että myös vanhat ratkaisut ovat riittävän korkealla tasolla, ettei tällaisia vastaavia riskejä pitäisi löytyä muualta, millainen Talvivaaran kohdalla valitettavasti toteutui.

Lisäksi voisin todeta, että laajemmin alueellisen ympäristöhallinnon tilaan ja sen resursointiin liittyvät kysymykset ovat akuutisti esillä. Ympäristöhallinnon edellytykset hoitaa ympäristön tilan kannalta keskeisiä lakisääteisiä tehtäviään ovat sellaisessa tilanteessa, että me pyrimme löytämään parannuksia rakenteisiin ja resursseihin, jotta nämä edellytykset olisivat nykyistä parempia tehtävien hoitamisen hyvän laadun kannalta. Näin ollen hallitus tulee tekemään lähikuukausina linjauksia Riitta Rainion selvityksen pohjalta ympäristöhallinnon mahdollisista uusista rakenteellisista kehittämisen tarpeista.

Rainio selvityksessään esitti kolmea eri ratkaisumallia, joista ensimmäisessä hän korosti valtion keskushallinnon tason, budjettihallinnon tason, käytäntöjen parantamista siten, että tästä kehittämisrahaa tulee ympäristöministeriölle, jotta voidaan akuuteissa tarpeissa ja yleisessä kehittämistyössä parantaa ympäristöhallinnon tasoa ja parantaa myös ympäristöministeriön mahdollisuuksia vaikuttaa ympäristöhallinnon resursointiin. Toisessa hän ehdotti ohjausyksikköä, jossa parannetaan valtakunnallisten tehtävien hoitoa ja vakavien ympäristökysymysten ennalta ehkäisevää, laadukasta hoitoa ja valvontaa, ja kolmannessa erillistä ympäristöhallintoa, joka olisi tietysti merkittävä poikkeus nykyiseen avi- ja ely-maailmaan. Näitä tullaan käsittelemään osana elyjen ja avien uudistamista lähikuukausina. Myös valvontamaksuilla, jotka ohjataan toiminnanharjoittajille, pyritään varmistamaan, että saadaan resursseja lisää siellä, missä juuri tarve ja kuormitus on suurempi.

Eduskunta lisäsi ympäristöministeriön, oman hallinnonalani, budjettiin ensi vuodelle myös tärkeitä lisämäärärahoja, joista olen kiitollinen eduskunnalle. Ympäristötöihin ja siirtoviemärihankkeisiin lisättiin 1,4 miljoonaa euroa, jotka mahdollistavat sen, että ensi vuonna aloitetaan vähintään yksi tai kaksi uutta hanketta. Budjettiesitykseen näitä ei ollut mahtunut, ja tämä on tämän työn jatkon kannalta erittäin tärkeää, että on mahdollisuus aloittaa uusia hankkeita. Näillä on alueellisesti iso merkitys, vesiensuojelulle iso merkitys, ja on ympäristön hyvän tilan kannalta tärkeää, että näitä on mahdollisuus rahoittaa.

Lisäksi Metsähallituksen luontopalvelujen rahoituskehitystä parannettiin. Itämeren tilaan kohdennettiin lisää rahaa, myös poistokalastukseen maa- ja metsätalousministeriön puolelle, ja järjestöavustuksia lisättiin.

Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että ensi vuonna budjettipuolella keskeisiä kysymyksiä on varmistaa alueellisen ympäristöhallinnon riittävä resursointi, ja silloin tullaan juuri näihin kysymyksiin, joista aikaisemmin puhuin. Toisena kysymyksenä nostaisin esille vesiensuojelun ja kansallisen, juuri hallituksen hyväksymän viemäröintiohjelman, vesien kunnostuksen ja pilaantuneiden maa-alueiden kunnostuksen tarpeet, joihin jatkossa on löydettävä lisää resursseja, jotta viemäröintiohjelma on mahdollista toteuttaa mahdollisimman hyvälaatuisena tämän hallituskauden aikana.

Muutoin ympäristöministeriön hallinnonalalla, omalla hallinnonalallani, voin sanoa, haasteet ovat isoja, mutta meillä on myös vahvat hallitusohjelman kirjaukset ja tavoitteet siinä, että luonnon monimuotoisuuden suojelussa, ympäristönsuojelussa, ilmastopolitiikassa ja jätepolitiikassa voidaan edetä tehokkaasti.

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Kaikki tittelit käyvät. — Hyvät edustajat! Ensinnäkin kiitos valiokunnalle, koska merkittäviin asioihin kiinnitettiin huomiota. Sitä kautta olen tietenkin erittäin tyytyväinen, että omalta osaltaan valiokunta on kiinnittänyt erilaisten vaikuttavuusselvitysten tarpeeseen huomiota, erityisesti energiatehokkuuden suhteen, ja erittäin tyytyväinen olen siitä, mistä lähden liikkeelle, eli siitä 750 000 eurosta, jonka valiokunta halusi kuitenkin osoittaa rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen liittyvien tutkimusten ja tällaisten kehityshankkeiden eteenpäin viemiseen. Me olemme paljon yhteiskunnassa puhuneet siitä, onko meidän rakennuskanta kunakin aikana reguloitu niin, että se linjavalinta, joka kulloinkin tehdään, kestää tulevaa tarkastelua. Tosiasia on se, että juuri tänä aikana me teemme historiallisesti suuria päätöksiä ja siirrämme myöskin suomalaisen rakennuskannan lähes nollaenergiarakentamiseen uusien rakennusten osalta vuoteen 2020. Erittäin mielissäni olen siitä, että valiokunta jatkaa tällä samalla linjalla, mitä edeltävinäkin vuosina.

Arvoisa puhemies! Käyn joitakin meidän elementtejä läpi, ja lähden liikkeelle ensinnäkin siitä, että meillähän on kolme isoa tavoitetta koko rakennetun ympäristön asioita koskien.

Ensinnäkin me toivomme, että siellä, missä ihmiset asuvat — eli jos asutaan kaupunkiseudulla — meidän yhdyskuntarakenteemme eheytyy yhä energiatehokkaammaksi, myöskin sillä tavalla, että arjen sujuvuus paranee, koskien sitä, kun me käymme sitä keskustelua, missä ihmiset liikkuvat ja asuvat.

Toisaalta lähdemme siitä, että rakennusten energiatehokkuus paranee. Olemme tekemässä energiasäästäviä ratkaisuja ja suosimme myöskin uusiutuvia energiamuotoja, joita siis tulee nyt entistä enemmän käyttöön.

Kolmanneksi, erityisesti pääkaupunkiseudulla mutta myöskin muilla kaupunkiseuduilla meidän tärkein tehtävämme on edistää kohtuuhintaista asumista, ja sitä kautta asuntotonttitarjonta ja asumisrakentamisen lisääntyminen ovat meidän keskeisten huolten listalla.

Arvoisa puhemies! Kun lähdetään käymään näitä lohkoja läpi, niin rakennetun ympäristön puolelta lähdetään liikkeelle maankäyttökysymyksistä. MRL:stä eli maankäyttö- ja rakennuslain toimivuusarvioinnista: se on meillä tekeillä. Me ensinnäkin lähdemme siitä, että nyt heti alkuvuodesta nostetaan pullonkaulat, ongelmakohdat tai sellaiset kehittämistarpeet pöytään ja tehdään sitä kautta johtopäätöksiä.

Myöskin olemme omalla toiminnallamme avustuksin ja ohjauksella halunneet edistää tuulivoimarakentamista. Tavoitteenamme on tuulivoimakapasiteetin lisääminen 2 000 megawattiin vuoteen 2020 mennessä.

Käsillä on myöskin uudistetun rakennusten energiatehokkuusdirektiivin toimeenpano, ja sitä kautta energiatodistusmenettely tulee käyttöön ja pyrimme lähes nollaenergiarakentamiseen vuoteen 2020 mennessä.

Valtakunnalliset kosteus- ja hometalkoot jatkuvat, ja sitä kautta erityisesti opastukseen ja asennemuutokseen keskitytään vuonna 2013.

Myöskin kulttuuriympäristöstrategiaa valtakunnallisena ollaan laatimassa.

Suuntaamme energia-avustuksiin 13 miljoonaa. Olemme näistä vähistä vähenevistä voimavaroista tällä taloudellisen tiukan kehyksen aikana yrittäneet kuitenkin tukea sitä, että rivi- ja kerrostaloeläjille sekä pienituloisille pientaloissa eläville riittäisi myöskin vielä tukea näissä asioissa. On hyvä myöskin todeta, että lämmitystapamuutoksen avustamisiin valitettavasti meillä ei enää tässä kehyksessä ole varaa.

Valiokunta myöskin siirsi 500 000 euroa aluearkkitehtitoimintaan, jota kautta meillä on kaiken kaikkiaan tuulivoimarakentamisen kaavoituksen edistämiseen käytössä 1,5 miljoonaa euroa, ja se on todella hieno juttu se. Lisäksi on elyihin käytössä tuo 0,6 miljoonaa euroa, jolla rahoitetaan siis henkilöstöresursseihin pientä lisää, jotta me voimme tuulivoimarakentamisen vaikutusten arviointia jouduttaa. Muistakin rahoista siellä vielä on, mutta tärkein on kuitenkin tuo 750 000 euroa tutkimus- ja kehittämisrahoja, minkä valiokunta lisäsi.

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana asuntopolitiikasta. Asuntorakentamisen suhteen minä luulen, että se tänään varmasti puhuttaa, mutta joitakin huomioita kuitenkin sieltä. Ensinnäkin me varaudumme omalta osaltamme kaikkiin niihin keskeisiin teemoihin, joita hallitusohjelmassa edistetään eli kohtuuhintaista asumista mutta samalla myöskin erityisryhmien asumista.

Tällä hetkellä lähdetään nyt erityisryhmistä liikkeelle, eli meidän erityisryhmien asuntojen investointiavustuksen kohdistetaan heikoimpien ryhmien asuntotuotannon tukemiseen.

Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaa jatkamme hallituksen tekemän periaatepäätöksen mukaisesti, ja tulemme pyrkimään siihen, että pitkäaikaisasunnottomuus puolitetaan vuoteen 2015 mennessä. Se on vaativa tavoite, mutta lähdetään siitä, että me saisimme sen toteutettua.

Ikääntyvien asumisen kehittämisohjelman mukaisesti tehdään toimia sitten siellä puolella seuraavana vuonna, ja se tulee myöskin valtioneuvostoon periaatepäätöksenä käsiteltäväksi.

Kehitysvammaisten asumistilanteessa on huikea tavoite se, että me yritämme vähentää kehitysvammaisten laitospaikkojen määrää neljännekseen vuoteen 2015.

Mutta tärkeä tavoite on myöskin se, että me pyrimme lisäämään (Puhemies koputtaa) normaalia vuokra-asuntotuotantoa, ja sitä kautta aie-sopimuksilla on pyritty tehostamaan nyt sitä, että erityisesti pääkaupunkiseudulla lähdetään liikkeelle. On hyvä todeta, että tätä kautta sitten tämän koko polun käynnistäminen ja liikkeelle saaminen on varmasti ensi vuoden keskeisin kysymys.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Budjetin käsittelyn yhteydessähän tuli, niin kuin ministerit tässä ja jaoston puheenjohtaja totesivat, ihan hyviä muutoksia siihen pohjaesitykseen. Mutta: se iso muttahan meillä on tulevaisuuden näkökulmasta. Haluan nostaa vain yhden asian tässä esille, koska mielestäni tällä hetkellä suomalaisen yhteiskunnan kannalta ehkä tärkein asia on asuntopolitiikka.

Asuntopolitiikka on työllisyyspolitiikkaa, se on talouspolitiikkaa, ympäristöpolitiikkaa ja sosiaalipolitiikkaa, mutta ennen kaikkeahan se on tulevaisuuspolitiikkaa. Jos me haluamme rakentaa sitä yhteistä kestävää tulevaisuutta, jossa myös ympäristönäkökulma on otettu huomioon, niin meidän on panostettava asuntopolitiikkaan, ja sen asuntopolitiikan kautta me pystymme monta asiaa laukaisemaan pois.

Nyt tietenkin on kyse siitä, onko meillä eduskunnassa riittävä tahtotila, koko eduskunnalla, jotta me sen asuntorakentamisen ja kohtuuhintaisen vuokra-asumisen ja kohtuuhintaisen omistusasumisen saamme oikeasti liikkeelle tässä maassa. Se on suuri haaste, mutta se on mahdollista toteuttaa, ja siinä samassa me pystymme viemään monta asiaa eteenpäin myös ympäristönäkökulmasta.

Se on myös liikennepolitiikkaa, se on mitä suurimmassa määrin talouspolitiikkaa, niin kuin äsken sanoin, kytkettynä työllisyyspolitiikkaan, ja sillä puolella me pystymme saamaan todella helposti todella mittavia vaikutuksia näihin kaikkiin lohkoihin. Siitä syystä olisi todella tärkeää, että me heti alkuvuodesta voisimme sen poliittisen tahdon ilmoittaa tässä.

Kunnat ovat ratkaisevassa asemassa, mutta myös valtio. Minä nyt itse asiassa peräänkuulutan sitä valtion oman rakentamisen käynnistämistä, koska ei tämä tilanne nyt muuten laukea pääkaupunkiseudulla. Kuntien pitää ottaa aktiivinen rooli ja valtion pitää ottaa todella aktiivinen rooli, jotta me pääsemme eteenpäin. Se on kansalaisten näkökulmasta ehkä kaikista suurin kysymys tällä hetkellä, että sitä kohtuuhintaista asumista voidaan tarjota.

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkan tätä teemaa. Jaostohan hyvin vahvasti painotti kohtuuhintaisen asumisen määrän lisäämistä, mutta tämä pelkkä määrä ei riitä, vaan on mietittävä myös, millä tavalla tätä kohtuuhintaista asumista tuetaan ja ketkä rakentavat.

Toinen tällainen huoli, mikä jaostolla oli, oli se, valuuko valtion tuki jonnekin muualle kuin asukkaan hyväksi. Itse pitäisin tätä tärkeänä, että me saamme tätä volyymia eli kohtuuhintaisia asuntoja, mutta myös niin, että kaikki se tuki, minkä veronmaksajat maksavat, myös sinne asukkaalle menee. Arvoisa ministeri, toivon myös, että te hyvin selkeästi tuotte esille sen, mitä hallitus tämän suhteen aikoo tehdä.

Johanna  Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää ministeri Niinistöä hienosta päätöksestä, että on otettu selvitettäväksi neljä eri kansallispuistoa, erityyppisiä, eri puolilla Suomea, upeita alueita. Olette lisäksi myös luvannut selvittää Porkkalan mahdollisuudet uutena merellisenä kansallispuistona. Haluan puhua Porkkalan kansallispuiston puolesta, sillä se on tärkeä osa pääkaupunkiseudun viherkehää ja täydentäisi hienosti merellisiä puistoja. Porkkalalla on hyvät edellytykset kansallispuistoksi, sillä sillä on laaja tuki niin kuntalaisten, asukkaiden kuin ympäristöjärjestöjenkin kannalta.

Valtiovarainvaliokunta lisäsi Metsähallituksen luontopalveluille 700 000 euroa, ja näillä rahoilla voi muun muassa teettää selvityksiä ja rakentaa opastusta ja reittejä kansallispuistoihin, keittokatoksia ja työllistää työttömiä nuoriakin.

Juha Väätäinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä esille tuotu asunto-ongelma: Minä olen saanut tänään kirjeen, jossa kerrotaan, kuinka Aran tukea nauttiva asuntorakentaja tarjoaa Helsingissä 50 neliön asuntoa melkein 24 euron neliöhinnalla. Se on 1 200 silloin. Tämä minusta tuntuu jotenkin käsittämättömältä, ja entistä selvempää on, että kohtuuhintaisen asunnon löytäminen on vaikeaa eli yleishyödyllinen lainsäädäntö ei toimi.

Kysyisin ministeriltä vielä myöskin sitä, mitä Myller jo peräsi, että meitä kiinnostaisi tässä hirveästi se aikataulu, millä tositoimiin ryhdytään. Ymmärsinkö minä väärin aikoinaan, että tähän aluearkkitehtitoimintaan tulee 500 000 ja sitten erikseen tähän tuulivoimalarakentamiseen 1 500 000? (Puhemies koputtaa — Riitta Myllerin välihuuto) — Selvä, se oli minun väärinkäsitykseni sitten.

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vihreä valta, sitä tällä hallinnonalalla todellakin paljon on. Rahaa ei ole, mutta valtaa on todella paljon.

Nyt ensinnäkin keskustan osalta tuon esille nämä kohtuuhintaiset vuokra-asunnot. Niistä puhutaan ja puhutaan, mutta mitään ei ole saatu vielä aikaiseksi. Niitä näyttöjä me todellakin odotamme ensi vuodelta, että niitä näyttöjä alkaisi tulla. Muun muassa korkotuen kannustimet eivät ole toimineet. Mitä muuta? No, nyt sitten viime viikolla käsiteltiin tämä energiatodistusasia ja erityisesti sen vaikutus vuokra-asuntoihin. Minusta näyttää siltä, että me emme tule saamaan kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja liikkeelle energiatodistusten vuoksi, jos ei siinä jotakin ala tapahtua.

Sitten keskustassa olemme erityisen huolestuneita tästä korjaus- ja lämmitystapamuutosasiasta. Sen tukeminen jätettiin kokonaan pois. Eli kotimaisen energian käyttö: haluatteko te, että ensi vuonna käytetään kotimaista energiaa yhä enemmän ja enemmän, vai onko teillä tarkoitus, että käytämme sitä kivihiiltä?

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluan tässä yhteydessä kiittää ministeriä tästä aluearkkitehtitoiminnasta. Tämä on erittäin tärkeä asia monissa pienissä kunnissa, joissa asukasluku on alle 6 000. Tuulivoimakaavoitus on erittäin tärkeätä, mutta me tiedämme, että — ja Kuntaliiton lausuntojen mukaan — nämä aluearkkitehdit nimenomaan tekevät myös sitä tuulivoimakaavoitusta ja tukevat sitä toimintaa. Oli erittäin hyvä, että tämmöisellä kustannusneutraalilla tavalla saatiin tämä momentti palautettua sille tolalle, miten se oli vuonna 2012, eli kiitos siitä.

Metso-rahoista olen hieman huolissani. Määrälliset tavoitteet pienenevät. Eilen, kun oli maa- ja metsätalousministeriön hallinnonala, täällä nousi pienoinen debatti ja meteli siitä, kun sanoin, että taantumukselliset voimat tahtovat voittaa. Minä haluan kerrata: Metso-ohjelma on metsänomistajille suunnattu vapaaehtoisuuteen perustuva metsiensuojeluohjelma. En ymmärrä, mikä siinä on niin vaikeata. Jos se on vapaaehtoista ja siinä on sana metsä ja siinä on suojelu, niin mikä näissä kolmessa sanassa mahtaa joitakin täällä niin hirveästi suututtaa ja kiukuttaa?

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Joulutodistus teille, arvoisa ympäristöministeri, ei ole kovin mairitteleva. Kansainvälisissä neuvottelupöydissä te ette ole pitänyt Suomen puolta. Ilmastokokouksessa esimerkiksi Suomen metsät muuttuivat päästölähteiksi. Turvemaiden kyntökiellon edistäminen on ollut jotain karmaisevaa suomalaisen maatalouden alasajon puolesta, ja etenkin kivihiilenmusta energiapolitiikka puhututtaa.

Yksittäisenä budjettiasiana puutun siirtoviemärihankkeiden rahoitukseen. Te ministerinä ette esittänyt euroakaan uusien siirtoviemärihankkeiden edistämiseksi. Onneksi eduskunta tarttui tähän ja 1,4 miljoonaa euroa sinne on tulossa, mutta sekin aivan liian vähän. Jos jätevesiä aiotaan käsitellä niin, että ympäristöhaittoja halutaan estää, (Puhemies koputtaa) niin eivätkö juuri nämä siirtoviemärihankkeet olisi niitä, joihin pitäisi satsata euroja enemmän?

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Itse nostaisin esille tämän meidän valtavan korjausvelan. Se on kymmeniä miljardeja euroja. Sen lisäksi, että meillä on valtionvelkaa, niin meillä on tämä korjausvelka. Tämä on varmasti, uskoisin näin, ministerinkin mielestä yksi tämän meidän asuntopolitiikan isoja juttuja tulevina vuosina. Kysyisin, millä lailla tähän on valmistauduttu. Ymmärrän sen, että rahaa ei kauheasti ole, mutta ei toisaalta aika tätä asiaa paranna, vaan tämä on sekä terveysongelma että myös varallisuusongelma. Meillä on valtavasti rahaa kiinni näissä kiinteistöissä. Minkälaisia suunnitelmia tämän korjausvelan korjaamiseksi olisi?

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Teillä, ministerit Kiuru ja Niinistö, on ratkaisun avaimet käsissänne. Edellisessä hallituksessa saatiin aikaan tuulivoimalle syöttötariffit, ja sen ansiosta taloudelliset kannustimet alkavat olla kohdillaan. Nyt esteet ovat ennen kaikkea hallinnollisia ja ennen kaikkea aika paljon ympäristöministeriön hallinnonalalla. Mainitsen kolme.

Kaavoitus kestää kauan, usein liian kauan. Nyt meillä on 500 000 euron määräraha tuulivoimakaavoituksen vauhdittamiseen, mutta tässä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä päädyttiin esittämään, että sitä sopii käyttää myös aluearkkitehtitoimintaan. Toivon, että huolehditaan siitä, että myös tuulivoimakaavoitukseen riittää rahoitusta.

Ympäristövaikutusarviointiprosessit ja luvitus kestävät kauan. Ministeri Niinistö viittasi lisärahoitukseen luvituspuolelle. On tärkeää turvata myös pitkäjänteisesti meidän viranomaisten toiminta niin, että hankkeet eivät tyssää ely-keskuksiin.

Melunormit estävät nykyään hankkeita. Toivon, että te ministereinä vaikutatte siihen, että meluntorjunta ei estä tärkeitä tuulivoimahankkeita.

Täällä eduskunnassa on vahva tuki tuulivoiman edistämiselle. (Puhemies koputtaa) Toivon, että te tartutte siihen tukeen ja teette kaiken voitavanne.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koti ja asunto erityisesti Suomessa on välttämätön näissä olosuhteissa, ja kaikille ei kotia ole löytynyt johtuen osittain siitä, että asuminen on tavattoman kallista ja asuntoja ei ole saatavissa. Tässäkin salissa on puhuttu tänään ja useina päivinä aikaisemmin, jo vuosia, kohtuuhintaisista asunnoista.

Ministeri on usein sanonut, että markkinat eivät tätä asiaa hoida kuntoon, jos hoitaisivat, ne olisivat sen jo tehneet. Elikkä meidän täytyy saada rakennuttajia, joille voiton tavoittelu ei ole ykkösasia. Onko nyt tiedossa, kuka tai ketkä ovat ne rakennuttajat, jotka ottaisivat tämän urakan hoitaakseen sillä tavalla, että lopputuloksena olisi asuntoja, joihin tavallisilla palkansaajilla, pienituloisilla ihmisillä olisi mahdollisuutta, jotta perheet saisivat asua sellaisessa asunnossa, mikä olisi oikeutettu heidän perhekokonsa mukaan?

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minäkin puuttuisin tähän tuulivoimarakentamiseen, nimittäin meidän omalla alueellamme on kovasti investoijia, jotka panostaisivat tuulivoimaan, mutta hankkeet tyssäävät siihen, että juuri tämä meluntorjunta on se ongelma, jonka takia luvituksia ei saada.

Arvoisa puhemies! Toinen asia koskee ampumaratoja. Puolustusvoimat luopuu ampumaradoista, ja tästä seuraa se, että ympäristöministeriöllä on tietyt vaatimukset sen suhteen, minkälaisia ympäristötoimenpiteitä näillä ampumaradoilla on tehtävä, ja ongelmaksi on muodostunut nyt se, että kun nämä ampumaradat hallinnoidaan niin monen eri ministeriön toimesta, niin kukaan ei ota vastuuta siitä, kuka rahoittaisi näitä jälkitoimenpiteitä.

Nyt kysyn, kun ampumaharrastus on kuitenkin kohtuullisen laajaa Suomessa, mikä ministeriö ottaa vastuun näiden ampumaratojen jälkihoidosta niin, että siellä voidaan myös talkoovoimin osallistua tähän työhön kohtuullisessa määrin.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vuokra-asuntotuotannon ongelmista on kyllä riittänyt puhetta tässä pitkin vuotta kiihtyvällä äänensävyllä, mutta rakentavia ratkaisuja ei ole kyllä tullut tässä esille. Ministeri Kiuru on esittänyt, että valtio itse ryhtyisi rakennuttamaan asuntoja, ja olisinkin nyt kysynyt, mikä tämän osalta on tilanne. Olisiko mahdollisesti kuitenkin tuotannon kannalta järkevämpää etsiä ratkaisuja sitä kautta, että asuntotuottajat innostuisivat rakentamisesta, kun tuntuu, että tällä hetkellä ongelma on se, että tuotantoa ja tuottajia ei löydy? Olisiko se jonkinlainen verohelpotus tai joku vastaavanlainen kannuste?

Toisaalta olisin kysynyt, että kun ongelma tässä nyt tuntuu olevan pääkaupunkiseudulla kova, niin mikä olisi ratkaisu, jotta Helsinki saataisiin tuottamaan näitä asuntoja, joita tarvitaan? Nythän paine on pantu kehysalueille, ja siellä toisaalta (Puhemies koputtaa) ongelma on se, että liikkuminen on hankalaa ja työpaikkoja ei sillä alueella ole, vaan asuntoja tarvittaisiin nimenomaan tänne Helsingin seudulle.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Molemmille ministereille tunnustus siitä retoriikasta, jota käytätte, kun puhutte kotimaisesta ja uusiutuvasta energiasta.

Mutta sitten, ensinnäkin ministeri Kiuru, todellakin, melukysymys on yksi tämän tuulivoiman rakentamisen kannalta erittäin kummallinen asia, käytän ilmaisua "kummallinen". Teillä ministeriössä valmistellaan tämmöistä 35 desibelin rajaa ja niin, että se 35 ei olisi vuosikeskiarvo vaan ihan jotain muuta, jonkun yhden vuorokauden sisältä se korkein mahdollinen taso voisi olla tuo 35 desibeliä. Jos tällaiseen mentäisiin, niin ainakin 80 prosenttia kaikista niistä tuulivoimahankkeista, joita meillä on, menisi kerta kaikkiaan kanttuvei.

Pistäkää se ministeriön virkamieskunta nyt toimimaan jonkun järjen mukaan. Kysymys on äänestä, joka on hiljaisempi kuin esimerkiksi ilmalämpöpumpun tai jääkaapin ääni, ja kysymys on erämaasta, mihinkä näitä rakennettaisiin. On aivan käsittämätöntä, että tämä melukysymys nyt siellä uhkaa tulla esteeksi.

Ministeri Niinistölle (Puhemies koputtaa) sitten oma kysymys erikseen.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selkämeren kansallispuiston ei pitänyt haitata metsästystä eikä kalastusta. Olen kuullut kuitenkin viestiä, että kaikki lupaukset eivät ole aivan toteutuneet. Aikooko ministeri tutustua tähän asiaan?

Porissa on tulvasuojeluongelma tai iso riski siihen, ja se vaatisi ruoppausta. Ongelmana siellä on Natura-alue. Aikooko ministeri osaltaan turvata Porin tulvasuojelun, sen, että se ruoppaaminen on mahdollista myös tällä Natura-alueella?

Sitten olen kysynyt jo parissakin keskustelussa eri ministerien kantaa projektiin "talkkarit takaisin". Sen avulla saataisiin ehkä vähennettyä homekouluja ja homepäiväkoteja. Talkkarit varmasti huomaisivat jo syntyvän ongelman, ja se olisi tavallaan ennalta ehkäisevää toimintaa. Mitä mieltä ministeri on tästä "talkkarit takaisin" -projektista?

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maanantaina hyväksyttiin täällä eduskunnassa erinomainen vanhuspalvelulaki. Lain toteutuminen edellyttää poikkihallinnollista yhteistyötä. Laissa korostetaan kotona asumista ja kotihoitoa, mutta kotihoidollakin on rajansa.

Muistisairaudet ovat tyypillinen esimerkki, jossa sairauden tietyssä vaiheessa ihmisen on päästävä asumaan joko ryhmäkotiin tai tehostetun palveluasumisen muistiyksikköön. Näistä kodinomaisista yksiköistä on valtava puute lähes joka puolella Suomea. Muistisairaille tarvitaan vuosittain noin 1 500—2 000 uutta kodinomaista asumispaikkaa. Toisaalta myös kehitysvammaisten laitoshoito on tarkoitus purkaa vuoteen 2020 mennessä, ja tämän tavoitteen toteutuminen edellyttää, että heille rakennetaan noin 600 uutta asuntoa vuodessa. Kysynkin ministeri Kiurulta, miten nämä erityisryhmien tarpeet on huomioitu asuntotuotannon suunnitelmissa ja saadaanko edellä kuvatut tavoitteet toteutumaan. Ja vielä, kenelle kuuluu mielestänne erityisryhmien asuntojen rakentaminen?

Ympäristöministeri  Ville  Niinistö

Arvoisa puhemies! Jos aloitetaan näistä luonnonsuojelukysymyksistä.

Jos ajattelee meidän ministeriön keskeisiä tehtäviä, niin luonnon monimuotoisuuden edistäminen on erittäin tärkeätä. Viime vuosina on tullut yhä enemmän tietoja siitä, että ekosysteemipalvelut ja esimerkiksi kansallispuistojen aluetaloudellinen merkitys ovat paitsi hyvin suoraa taloudellista hyötyä myös pitkällä aikavälillä taloudellista hyvinvointia luovia, ja on tärkeätä, että me tiedostamme meidän luontomme tilan merkityksen tulevien sukupolvien hyvinvoinnille. Luonnolla on arvo itsessään, mutta sen arvo erilaisina taloudellisina hyötyinä on itse asiassa paljon suurempi kuin me olemme aikaisemmin pystyneet arvottamaan, ja onneksi nykyään esimerkiksi kansallispuistojen taloudellista hyötyä pystytään arvioimaan.

Tähän liittyen tämä kansallispuistohanke, mistä edustaja Karimäki puhui, on ollut hieno kokemus, koska eri puolilla Suomea maakunnissa maakuntaliitot, kunnat, järjestöt — mukaan lukien esimerkiksi metsästäjäjärjestöt, joissa on ollut aikaisemmin myös kritiikkiä luonnonsuojeluhankkeita kohtaan — ovat yhdessä olleet suunnittelemassa, miten näitä kansallispuistohankkeita voidaan toteuttaa niin, että niistä saadaan alueelle hyötyä. Jätetään historiaan ne suojeluristiriidat. Minä toivon, että myös eduskunnassa ei enää olla semmoisissa 70-luvun poteroissa, että kuvitellaan, että luonnonsuojelu on vain jokin este tai hidaste maankäytölle ja maaseudulla elämiselle, vaan luonnonarvojen vaaliminen on osa sitä hyvinvointia, mistä se tulevaisuuden menestys maaseudullakin syntyy.

Näistä kansallispuistohankkeista käsivarren suurtunturit, joihin liittyy paikallista vastustusta mutta joiden luonnonarvot ovat mittavat, joista voisi olla alueelle merkittäviä hyötyjä, tullaan arvioimaan siitä näkökulmasta, miten se paikallinen tuki olisi saatavissa, miten sitä voidaan rajata niin, että luontoarvot siellä ovat selviä. Konneveden hankkeella on hyvin vahva tuki ja hyvin vahvat luonnonarvot, se etenee varmasti jatkoselvittelyissä hyvin sujuvasti. Sitten on Olvassuon alue Pohjois-Pohjanmaalla, joka täyttäisi siellä merkittävän aukon kansallispuistoverkostossa, ja neljäntenä sitten Salon Teijo. Näitä kaikkia nyt selvitellään, millä aikataululla on ja onko mahdollista perustaa kansallispuisto.

Minä olen kaiken kaikkiaan hirveän iloinen tästä prosessista. Merikansallispuistojen kehittäminen on myös semmoinen erityinen kohde, johon aiotaan panostaa, ja Porkkalan mahdollinen asema kansallispuistona tullaan arvioimaan vuonna 2014.

Metso-ohjelmaa jatketaan, ja luonnonsuojelurahoitus on siinäkin mielessä tärkeätä, että kun Metso-ohjelma on vapaaehtoinen ohjelma, niin aivan niin kuin edustaja Kiuru sanoi, sillä on laaja tuki metsänomistajien keskuudessa. Ympäristöministeriön puolella Metso-ohjelman rahoitus on hyvällä mallilla, mutta minä olen myös ollut huolissani siitä, että metsänhoidon menetelmissä, jotka ovat siinä maa- ja metsätalousministeriön puolella, rahoitus on supistumassa.

Tuulivoiman rakentamisen esteistä olen täysin samaa mieltä edustaja Tynkkysen ja edustaja Pekkarisen kanssa, että nämä on purettava määrätietoisesti. On varmistettava, että erilaiset kaavoitusprosessit ja yva-prosessit kulkevat käsi kädessä niin, että ne olisivat mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti tehtävissä ja että toiminnan harjoittajat sen hankkeen alkuvaiheen suunnittelussa tietävät mahdolliset esteet niin, että ne ovat ylitettävissä, ettei uusia esteitä tule matkan varrella koko ajan tietoon. Tämä on se, mitä me olemme pyrkineet tässä esteiden purkamisessa tekemään, että kaikki ministeriöt puhaltavat yhteen hiileen niin, että tieto on alusta saakka hankkeissa saatavilla, jotta niissä päästäisiin parempaan vauhtiin, ja kyllä tässä on tehty todella paljon töitä.

Lopuksi sanoisin vain näistä asumispuolen asioista, että myös minun tonttini, ilmastopolitiikan ja päästöjen vähentämisen, näkökulmasta on tärkeätä, että asuntopuolen rahoituksesta pidetään huolta. Esimerkiksi näissä korjausavustuskysymyksissä on valitettavaa, että sieltä on jouduttu supistamaan, ja myös se, että kohtuuhintaista asumista on lähellä työpaikkoja saatavilla, on myös työmatkaliikenteen ja vähäpäästöisen yhdyskuntarakenteen kannalta hyvin tärkeätä. Siinä tuen voimakkaasti ministeri Kiurun pyrintöjä.

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Kolme isoa asiaa, minuutti per asia. Haasteellista, mutta kokeillaan.

Aloitetaanpas tällä tuulivoima-asialla, kun se on vielä tuoreessa muistissa. Ministeri Niinistö jo edustajien kysymyksiin siitä hyvin vastasi, mutta haluan vielä edustaja Kerolalle, Pekkariselle ja Tynkkyselle muutamia asioita kommentoida. Se on juuri niin kuin minusta edustaja Tynkkynen täällä alusti. Me olemme kerta kaikkiaan niin lähiperspektiivissä. Voimme katsoa taaksepäin aikaan, kun me olemme aloittaneet tämän projektin. Me olemme noin pari vuotta tienneet, missä tuulee, ja se tietenkin kertoo siitä, että meillä on vielä aika paljon tekemistä — siis sillä tavalla tienneet, että me todella tiedämme, että me emme tee valekaavoja. Meidän iso ongelmamme on vieläkin se, että samaan aikaan, kun me merkitsemme, että no niin, tähän voitaisiin rakentaa, meillä on lukuisia esteitä, mistä syystä nämä kaavamerkinnät saattavat osoittautua ajan kuluessa kuitenkin valekaavoiksi. Se on aika iso haaste, joka meillä on rakennetun ympäristön puolella.

Luvitusprosesseista Niinistö jo puhui tässä. Kaavoituspuolella me nyt pyrimme siihen, että mahdollisimman nopeasti me saisimme myöskin maakunnat, maakuntaliitot tekemään omat vaihekaavansa kuntoon, mutta myöskin edistetään jokaisen kunnan omia pyrkimyksiä tällä puolella. Kun me olemme taloudellisesti halunneet tukea syöttötariffien kautta, että tämä projekti liikkuu eteenpäin, niin siinä samassa meidän iso ongelmamme on se, että nyt on myöskin valtava paine, että mahdollisimman nopeasti saataisiin rakentaa, mikä on tärkeää, ja sitä me kaikki tuemme. Samalla meillä ei ole olemassa todellisuudessa vielä sellaisia niin nopeasti syntyviä kaavoja tässä tilanteessa, ja siitä on oikeasti suuri huoli. Sitä kautta on hyvä, että myöskin se taloudellinen tuki täältä tulee.

Minä yhdyn myöskin siihen huoleen, joka edustajilla on tästä melusta, ja se on varmasti sellainen asia, johon me joudumme hakemaan vielä vastausta. Me olemme omalta osaltamme tuulivoimakaavoitukseen liittyvässä oppaassa lähteneet nyt siitä, että tähän asiaan ei haettu opastasolla vielä vastausta. Mutta me joudumme hyvin nopeasti hakemaan myöskin vastauksia näihin melukysymyksiin. (Mauri Pekkarinen: Ei tullut vastausta melukysymykseen ollenkaan, ei minkäänlaista vastausta!)

Seuraava kokonaisuus, jonka avasi jo valiokunnan puheenjohtaja ja sen jälkeen jaoston puheenjohtaja Väätäinen: Molemmat ajattelitte, kuinka kauan me voimme mennä tällä nykyisellä järjestelmällä, tarvitaanko uusia toimia. Kyllä me tarvitsemme, ja minä kiitän myöskin molempia tahoja siitä, että te olette nostaneet esiin sen, että kehysriihi on se paikka, jossa me joudumme miettimään sen mitoituksen näille tuleville toimenpiteille.

Olen samaa mieltä myöskin siitä, minkä edustaja Myller nosti esiin, nimittäin siitä, haluammeko, että valtion tuki tulee ohjautumaan asukkaiden hyväksi. Se on toinen tuhannen taalan kysymys — ei vain se, että me edistämme kohtuuhintaista asumista niin, että sitä asuntotuotantoa tulee, vaan meidän pitää myöskin katsoa, että se tuki ohjautuu niin, että jos Ara-hinta on noin 11—12 euroa neliö ja siihen voi vain tietyllä tavalla vyöryttää jotakin jaettua kustannusta päälle, niin se ei voi olla silloin lähelläkään 20:tä euroa. Se on selitys myöskin edustaja Mäkelälle, että meillä ei ole sellaisia tarjokkaita, jotka tulisivat yleishyödyllisyyslain puitteissa rakentamaan niitä asuntoja, joiden pitää olla tässä hintaluokassa. Ja jos me 15 eurolla jo Pääkaupunkiseudullakin rakennamme puhdasta grynderivuokra-asuntotuotantoa, niin se yhtälö ei vain toimi. Tämä on se iso kysymys, jonka takia me todennäköisesti, ainakin omasta esityksestäni, lähdemme siihen, että myöskin valtion pitää tulla tilapäisesti markkinoille, että me saamme nämä kuntoon.

Ihan lopuksi minä haluan päättää siihen, mistä edustaja Tuula Väätäinen puhui, nimittäin siihen, että meidän täytyy myöskin miettiä, että koko tätä kymmenvuotista historiaa jos katsotaan taaksepäin, niin sen aikana meillä on ollut kaksi isoa ongelmaa. Meidän asunnot ovat valitettavasti liian suuria suhteessa vuokramarkkinoihin. Toinen yhtä iso ongelma on se, että normaalia vuokra-asuntotuotantoa ei ole syntynyt. Jossakin vaiheessa me joudumme myöntämään, että näillä releillä, joita on kokeiltu tähän asti, joudutaan toteamaan, että markkinat eivät vain kuulkaa kaikkeen pysty eivätkä kaikkea halua hoitaa. Ja silloin niitä vastuunkantajia joutuu löytämään jostain muualta, ja viimeinen oljenkorsi on tietenkin kuntien lisäksi valtio.

Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On paljon puhuttu pääkaupunkiseudun tonttipulasta ja siitä aiheutuvasta asuntopulasta. Itse ajattelen sitä niin, että se on hoidettavissa hyvin yksinkertaisella ratkaisulla, elikkä ratkaisu on se, että rakennetaan ylöspäin. Siellä riittää tilaa. Se ei lopu kesken.

Tässä oikeastaan kysyisinkin ministereiltä sitä, mitkä asiat tällä hetkellä rajoittavat tätä korkeiden rakennuksien rakentamista, koska siinä pystyttäisiin silloin hyödyntämään yhdyskuntarakenteen tiivistäminen ja rakennettu infra. On aika säälittävää katsoa, kun esimerkiksi tällä hetkellä tuohon Töölönlahden rannalle ihan Helsingin ytimeen rakennetaan suhteellisen matalia rakennuksia.

Sitten toinen kysymys, joka perinteisesti kuuluu tässä vaiheessa esittää ympäristöministerille, koskee hevosenlannan hyötykäyttöä lämmittämisessä. Siitä olen aina pitänyt huolta, ja edelleenkin kaipaan siihen ratkaisua. Kysynkin ministeri Niinistöltä: onko tähän asiaan nyt ensi vuoden aikana tulossa ratkaisu, jotta tuota arvokasta lämmitysenergiaan soveltuvaa polttoainetta voitaisiin käyttää?

Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on ollut paljon puhetta kohtuuhintaisen asuntotuotannon tekemisestä, ja se ei todellakaan toimi tällä hetkellä. Mitä konkreettisia toimia tilanteen parantamiseksi hallitus aikoo tehdä? Aiotaanko esimerkiksi luopua yleisestä väestönsuojien rakentamisvelvoitteesta? Onko mietitty, miten voidaan vaikuttaa esimerkiksi tonttien hintaan, mitä edellinen kysyjä tuossa jo kävi läpi? Myös erilai-silla kaavamääräyksillä, pysäköintipaikkavaatimuksilla ja rakennustapaohjeilla voidaan säädellä rakennusten hintaa. Aiotaanko kunnille antaa velvoitteita tulevaisuudessa, jotta kaavoituksella ohjataan kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen toteuttamista?

Sitten haluaisin vielä todeta, että ministeri kertoi, että hallitusohjelman mukaan toteutetaan maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisarviointi. Samoin aiotaan uudistaa rakennusvalvontaa siten, että rakennusvalvonnan yksikkömäärä pienenee ja koko kasvaa nykyistä suuremmiksi alueellisiksi yksiköiksi. Onko tämä hanke menossa eteenpäin?

Martti Mölsä /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Eilen yritin saada selvyyttä ministeri Vapaavuorelta suomalaiseen energiapolitiikkaan. Energiapolitiikka vaikuttaa suuresti kaikkiin niihin ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Korhosen luettelemiin eri politiikan lajeihin. Suomalainen energiantuotanto ja -kulutus ovat murrosvaiheessa, kuten täällä jo eilisissäkin puheenvuoroissa monesti todettiin. Tämän hetken tilanne on se, että rakenteilla on yksi ydinvoimala ja kahteen ydinvoimalaan on myönnetty luvat. Laskelmat kuitenkin osoittavat tällä hetkellä, että primäärienergian kulutus on kääntynyt laskuun pysyvästi. Kuitenkin suunnitelmat osoittavat tämän primäärienergian tuotannon nousevan vuoteen 2030 noin 30 prosentilla. Olisiko jo korkea aika tehdä muutoksia suunnitelmiin ja perua muun muassa nämä kahden ydinvoimalan luvat ja panostaa kohti kestävää kehitystä ja uusiutuvia energiamuotoja, luopua vanhojen päätösten orjuudesta? Koska ministeriössänne on kysymys kestävästä kehityksestä, niin mikä on teidän kantanne tähän asiaan, koska eilen en siihen selvää vastausta saanut?

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastauksena edustaja Vehkaperän kysymyksiin — ministeri toki vastaa omasta puolestaan — mikä voi olla parempaa Suomen puolustamista kuin sen luonnosta ja ympäristöstä huolehtiminen? Ei ole enää tätä päivää asettaa vastakkain ympäristö ja maaseutu tai ihmisen toiminta ja luonnonsuojelu, ihmisen työllisyys ja luonnonsuojelu. Se ei vaan ole enää tätä päivää. Asia ei ole niin yksinkertainen kuin edustaja Vehkaperä esittää, ja siksi tarvitaan vuoropuhelua, ennen kaikkea vuoropuhelua, ja ihan oikeasti minä olen pikkuisen pettynyt keskustalaisiin. Minä olen ajatellut, että siellä on sitä ympäristöystävällisyyttä, halua suojella luontoa, mutta se ei ole tullut näissä puheissa esille.

Minä jatkan vielä tästä. Nyt minuutti loppuu, mutta tästä teemasta tulen vielä jatkamaan, jos puhemies sallii. (Puhemies: Niin, minuutin verran!) Jos ympäristön puhtaudesta ei huolehdita, niin ei maaseudullakaan kukaan pysty elämään.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Yhteiskuntatakuusta on puhuttu paljon eduskunnassa, ja siihen on sitouduttu myös. On arvioitu, että Suomessa on noin 40 000 nuorta, jotka ovat syrjäytymisen uhan alla, sillä he ovat niin sanotusti kadoksissa. He eivät opiskele, eivät käy töissä, ja osa heistä on myös asunnottomia, ja valitettava viimeinen tieto on se, että nuorten asunnottomuus on myös lisääntynyt yhteiskunnassa. On todella selvä asia se, että jos ihminen on asunnoton, hän ei voi myöskään kiinnittyä yhteiskuntaan, minkä takia tämä on äärettömän tärkeä, iso kysymys. Kysyn ministeriltä: mitä hallitus aikoo tehdä nuorten asunnottomuuden poistamiseksi?

Ministeri Niinistö, kuten tiedätte, Lappeenrannan yliopisto on huippuyliopisto ympäristö- ja energiateknologian osalta, ja olette tutustunut muun muassa siellä toimivaan kaatopaikaton Suomi -hankkeeseen, ja siellä tehdään paljon vastaavanlaisia hankkeita, jotka ovat myös kansantalouden näkökulmasta erittäin merkittäviä. Kysyisin ministeriltä: mitenkä vahvasti hallitus sitoutuu tämäntyyppisiin hankkeisiin, jotka tehdään yhdessä yliopiston kanssa ja energia- ja ympäristöteknologiaa tuottavien yritysten kanssa?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kaksi asiaa, jotka haluaisin nostaa esille:

Ensin on tämä meidän energiapolitiikkakysymys, ja otetaan tässä tuulivoima esimerkiksi. Tässä syntyy väkisin sellainen mielikuva, että me itse ammumme itseämme nilkkaan. Saksassa uusiutuvaan energiaan on syntymässä muutaman vuoden aikana noin 400 000 työpaikkaa. Jos me emme saa nyt tuulivoimalupia liikkeelle, niin onhan tämä ihan käsittämätöntä. Jos me katsomme esimerkiksi Saksan tai Tanskan asukastiheyttä, meillä on maata, kun tuolta ylhäältäpäin vähän katsellaan, joka puolella mutta ei vaan synny tätä aktiivisuutta, jotta luvitus menisi eteenpäin. Se on suoraan sanoen ihan käsittämätöntä.

Toinen: Kun me nyt puhumme ympäristönäkökulmasta, niin kyllä minusta melko karmea esimerkki myös tästä vaikuttavuuden näkökulmasta oli se, kun valiokunta käsitteli tämän maatalouden ympäristötuen vaikuttavuutta. Me puhumme nyt 3,5 miljoonan euron vaikutuksista täällä. Maatalouden ympäristötuki on 260 miljoonaa euroa, ja vaikuttavuus on miinus 10 miljoonaa euroa, joten kyllä tässä nyt pitää lähteä hakemaan näitä painopisteitä aivan oikeasti kohdilleen.

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Paitsi että ympäristöministeriö säätelee lainsäädäntöä, jossa varmistetaan luonnonsuojelua, ympäristönsuojelua, ehkäistään ympäristön pilaantumista ja edistetään hyvää jätepolitiikkaa ja ilmastopolitiikkaa, me olemme ennen kaikkea tulevaisuusministeriö. Ne puheenvuorot, kuten täällä esimerkiksi edustaja Vehkaperän, joissa on asetettu tällainen edistyksellinen ympäristöpolitiikka ja kansainväliset ilmastoneuvottelut ja Suomen aktiivinen rooli niissä jotenkin vastakkain sen kanssa, että se olisi Suomelle haitallista, ovat kyllä jostain syvältä kaukaa historiasta.

Tässä tuli useita hyviä puheenvuoroja, niin kuin edustaja Kiljuselta, kaatopaikattomasta Suomesta ja näin. Meidän yliopistot tekevät hienoja innovaatioita, joissa siirrytään resurssitehokkaaseen, vähäpäästöiseen, ravinteita kierrättävään yhteiskuntaan, jossa esimerkiksi maatalouden ravinnekierto toimii nykyistä paremmin, ja meidän pitää varmistaa, että meidän poliittiset ohjauskeinot tehokkaasti varmistavat, että Suomessa otetaan näitä kotimaisia innovaatioita, vihreän talouden ratkaisuja käyttöön, saadaan työpaikkoja, vahvistetaan innovaatiopolitiikkaa, tuotekehitystä yhä edelleen, kotimaiset yritykset saavat kotimarkkinoita ja pääsevät vientimarkkinoille.

Minä tiedän, että edustaja Pekkarinen on tehnyt tämän parissa paljon töitä, ja uskon, että hän on samaa mieltä tästä asiasta. (Mauri Pekkarinen: Tästä asiasta!) Silloin minä vähän ihmettelen sitä, että edustaja Vehkaperä voi käyttää tällaisia puheenvuoroja, että kyseenalaistaa tämän tulevaisuuden suunnan. Vihreän talouden ja vähäpäästöisen yhteiskunnan rakentaminen on Suomen taloudelle suuri mahdollisuus, ja meidän pitää valita se tie, jota Saksa, Ruotsi ja Tanska tällä hetkellä menevät määrätietoisesti.

Jos meillä on vielä niitä, jotka haluavat sanoa, että valinta tehdään kivihiilen ja turpeen välillä, jotka molemmat aiheuttavat suuria ilmastopäästöjä, niin silloin me takerrumme siihen vanhaan energiarakenteeseen. Nyt tullaan edustaja Mölsän kysymykseen siitä, mitä energiaratkaisuja Suomessa pitäisi ottaa käyttöön. Hallituksella on hyvin selkeä käsitys siitä, että vähäpäästöisen yhteiskunnan edistäminen tarkoittaa yhä enemmän siirtymistä pienimuotoiseen energiatuotantoon, hajautettuun energiapolitiikkaan, jossa panostetaan uusiutuviin kotimaisiin energialähteisiin, energiatehokkuuteen.

Jo ministeri Vapaavuoren kanssa on alustavasti sovittu siitä, että uudessa ilmasto- ja ener-giastrategian päivityksessä tällaista kotitalouskohtaista pienimuotoista sähköntuotantoa tullaan voimakkaasti edistämään. (Mauri Pekkarinen: Se on joku prosentti, mitä se voi enimmillään merkitä!) Kaiken kaikkiaan pitää varmistaa, että samalla, kun me vähennämme suunnitelmallisesti turpeen osuutta, niin se menee sitten kotimaisen puuhakkeen ja kotimaisten energiamuotojen edistämiseen, ja kivihiilestä me haluamme luopua ensimmäisten maiden joukossa maailmassa. Me olemme hyvin voimakkaasti panostamassa siihen, ja tämä on se meidän politiikan suunta. Ei kannata antaa siitä virheellistä kuvaa.

Sitten edustaja Vehkaperä puhui siirtoviemärihankkeista. Niin kuin alustuspuheenvuorossani sanoin, niin sinne pitäisi laittaa enemmän rahaa. Minä olen esittänyt sinne enemmän rahaa, minä en saanut sitä hallitukselta, minä sain eduskunnalta ja olen siitä kiitollinen, että edes jonkun verran rahaa tuli, koska on tärkeätä, että uusia hankkeita voidaan aloittaa.

Sitten edustaja Jokinen puhui näistä hevosenlantaan liittyvistä kysymyksistä. Tämä on osa sitä. Suuressa mittakaavassa päästöjen osalta ja jätekysymyksenä tämä on pieni kysymys mutta erityisesti pääkaupunkiseudulla, missä ratsastusharrastus lisääntyy ja käyttötarkoitusta näille suurille määrille hevosenlantaa ei ole, kysymys on siitä, että tässäkin yksittäisessä tapauksessa pitäisi hyödyntää ne ravinteet tehokkaasti, kääntää ongelma mahdollisuudeksi.

Me olemme etsineet ratkaisuja, joilla voidaan sitä lantaa eri tavoin hyödyntää, mutta ongelma on tietysti se, että sen pitää täyttää kuitenkin jätteenpolton vaatimukset, ja tässä on tätä haastetta. Yritetään varmistaa, että sellaista teknologiaa olisi käytössä, että sitä voidaan myös polttaa, mutta tämmöisissä pienimuotoisissa kotiolosuhteissa nämä tekniikat eivät ole edelleenkään niin kehittyneitä, että se olisi mahdollista. Mutta me edelleen etsimme ratkaisuja sen polton edistämiseksi niin, että se olisi lupaehtojen mukaan mahdollista, ja sitten näitä erilaisia hyötykäyttömahdollisuuksia eri hankkeissa. Me olemme kohdentaneet näihin hankkeisiin rahaa alan kanssa, että niitä voidaan käyttää erilaisessa muussa hyötykäytössä.

Arto Pirttilahti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tutkin tuossa paperia aika huolellisesti ja löysin sieltä kyllä yhdyskuntarakenteen eheyttämisen, mutta koskien kaupunkiseutuja. Kysyn vielä teiltä, ministeri Kiuru, tästä, millä tavalla kuitenkin tällä hetkellä halutaan estää maalla rakentaminen. Tämä on kuitenkin käytännön tapa aika monella ely-keskuksella yhtä lailla, kun ne ely-keskukset ohjaavat sitten kuntien rakennusjärjestystä. Joko te saisitte tässä virkamiehet järjestykseen, niin että vanhoille talon paikoille maaseudulla saisi rakentaa? Tässä ainakin on ollut semmoista rasismia lapsiperheitä kohtaan; myös lapsiperheet rakentavat.

Sitten ministeri Niinistölle kiitokset siitä, että tämä kierrätyspaperitoiminta on kuulemma nyt Suomessa mahdollista edelleen jatkossa. Voisitte avata tätä siistausasiaa. Sain tänään tietää siitä elinkeinoministeriltä.

Kansallispuistojen osalta: miksi me emme voisi ottaa itävaltalaista mallia, kuten siellä on esimerkiksi Kalkalpenin kansallispuisto, missä ovat ihmiset mukana toiminnassa siellä kansallispuiston sisällä?

Kolmas kysymys: millä keinoin nopeutatte turvetuotantoalueitten kaavoitusta?

Ja vielä yksi kysymys: onko Durbanin sopimuksesta meille tulossa se kompensaatio, mikä on luvattu?

Eeva-Johanna Eloranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Talvivaaran kaivoksen ongelmat toivat esiin sen, että ympäristöhallinnossa tarvitaan ympäristölupa- ja valvontaresursseja kipeästi lisää. Jos kaivoslupien ja niiden valvonnan toteuttaminen vie runsaasti näitä voimavaroja, vie uusien kaivosten rakentaminen niitä jopa kolmin- tai nelinkertaisen määrän, ja näitä uusia kaivoksiahan me kovasti odotamme lisää.

Nämä luvituksen ja valvonnan maksut eivät kuitenkaan lähestulkoon ole kattavia eivätkä missään suhteessa näiden kaivosinvestointien laajuuteen. Tämä ei ole oikein. Kysynkin ministeriltä: koska näitä ympäristövalvonnan ja lupien maksuja nostetaan sille tasolle, että ne kattavat niistä aiheutuneet kulut ja tämä yritystoiminnasta aiheutuva rasitus poistuu veronmaksajien harteilta ja samalla ympäristöhallinnon resurssipula helpottuu?

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan muutama huomio ympäristöhallinnon toimista maaseudun suhteen huolimatta näistä puheista.

Ensinnäkin Rion ympäristökokouksessa Suomen hyvin hoidetut metsät muuttuivatkin päästölähteiksi. Turve energianlähteenä on muuttunut kivihiileksi näillä toimenpiteillä. Suomen ympäristöhallinto ajaa turvepeltojen kyntökieltoa Euroopan unionissa. Ympäristöministeriö ei joustanut maatilojen lannanlevityskiellon osalta tänä syksynä. Ympäristöhallinto on jumittunut ja sitoutunut näkemykseen, että maalla asuminen on haitallista, ja pyrkii selkeästi ohjaamaan rakentamista taajamiin muka ilmasto- ja ympäristösyillä.

Ministeri Niinistö, te olette tänäkin iltana puhunut tulevaisuudesta maaseudun osalta, mutta nämä kaikki äskenkin luetellut toimenpiteet kyllä näyttävät jopa ideologiselta maaseudun museoinnilta. Ministeri, mistä nämä intohimot maaseudun tämäntyyppisiin toimenpiteisiin johtuvat? Ei tämä oikein näytä tulevaisuuden elinvoiman rakentamiselta.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Niinistö äsken puhui erittäin hyvin siitä, millä tavoin meidän on suunnattava voimavaroja siihen, että me käytämme uusiutuvia luonnonvaroja tehokkaalla ja tietenkin myöskin kestävällä tavalla ja korvaamme sillä uusiutumattomia.

Ministeri Niinistö, koetteko, että ympäristöministeriön hallinnonala toimii tässä johdonmukaisesti? Toimiiko se niin kuin kaikki muut hallinnonalat toimivat, edistää näitä, vai toimiiko se toisella tavalla? Täältä keskustan penkiltä, opposition penkiltä, näyttää siltä, ihan niin kuin edustaja Timo Korhonen äsken totesi, että se ristiriita, joka tämän edistämishalun ja käytännön toimenpiteiden välillä on, on aika lailla ammottava. Hän luetteli juuri äsken lukuisan joukon niitä tapoja, jotka estävät näitä hyviä hankkeita ja isoja tavoitteita, meidän, Euroopan ja koko maailman tavoitteita, uusiutuvien luonnonvarojen käytössä. Miksi te teette näitä esteitä? Miksi te nostatte lupamaksujen hintoja? Miksi te monimutkaistatte prosesseja? Miksi te jatkuvasti kasaatte uutta kustannusta niin, että investointeja ei näihin synny? Tämä ei ole johdonmukaista, ja siksi toivon, että tämä johdonmukaisuus tulisi myöskin ympäristöministeriöön kuvaan mukaan silloin, kun puhutaan näistä hyvistä, isoista tavoitteista.

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! 17. päivä huhtikuuta tänä vuonna järjestettiin erittäin hyvä ja mielenkiintoinen seminaari, jossa ministeri Tarastin tuulivoimaselvitys julkaistiin. Paikalla olivat ministerit Kiuru, Niinistö, Wallin, Kyllönen ja Häkämies ja sitten ex-ministereistä Pekkarinen, kaikki ymmärtääkseni erittäin vahvasti sitoutuneita tähän tuulivoimaselvitykseen ja tuulivoiman edistämiseen.

Nyt ministerikunnassa on tapahtunut muutoksia, ja olisin ministeri Niinistöltä ja Kiurulta kysynyt, miten nämä ministerimuutokset vaikuttavat tähän sitoutumiseen tuulivoiman edistämisen suhteen. Onko tämä uusi tiimi yhtä sitoutunut kuin ministerit huhtikuussa?

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen Keskusta on puolue, joka on syntyajoistaan lähtien halunnut edistää vihreää taloutta, ja vihreä vallankumous oli jo satavuotisen historian ensimmäisiä aatesuuntauksia, joita edistimme Suomessa. Tänä päivänä esimerkiksi uusiutuva energia on tapetilla, ja se on meillä numero yksi. Haluamme kaikella tavalla edistää sitä, että puhdas energia, kotimainen energia, olisi se, mitä Suomessa tulevaisuudessa edistetään.

Me keskustalaiset elämme symbioosissa hyvin lähellä luontoa, ja meille luontosuhde on hyvinkin konkreettista. Se ei ole vain maaseudun museointia tai jotakin luonnonsuojelua kaukaa nähden, vaan se on konkreettista elämistä siellä luonnon keskellä. Myöskin luonnonsuojelu omalla tavallaan, kuten esimerkiksi nämä siirtoviemäriasiat, olivat omalla tapetillani, ja haluan niitä edistää.

Juha Väätäinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ei suinkaan.

Kun Suomi on sitoutunut 2007 Helcomin kautta Itämeren suojeluun ja nyt sitten on perustettu rahasto tälle toiminnalle, jossa Ruotsi on 9 miljoonalla ja Suomi 2 miljoonalla Venäjän asioihin panostanut, kysyisin, mikä on Venäjän ja mikä yleensä muitten maitten osuus tähän Itämeren suojeluun. Tämähän ei kuulu Suomen budjettiin, mutta minua kiinnostaa, kun te olette olleet monissa kansainvälisissä kongresseissa ja neuvotteluissa, ovatko nämä muut maat ottaneet tämän yhtä vakavasti kuin me otamme.

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä tuli jossain puheenvuorossa esille, haittaako se, että tuulivoiman kaavoitustuelta otettiin hieman ja annettiin tuonne aluearkkitehtitoimintaan. Asiantuntijoitten mukaan ei. Nämä myös tukevat toisiaan, koska tällä aluearkkitehtitoiminnalla voidaan parantaa myöskin näitten kaavojen laatua.

Valtiovarainvaliokunta yksimielisesti tuossa omassa mietinnössään totesi, että hallituksen pitäisi lähteä miettimään sitä, miten talouskasvua ja kilpailukykyä saataisiin ottamalla oppia Ruotsista ja Saksasta. Tässä nyt voisi miettiä juuri sitä asiaa, jonka ministeri Niinistö toi esille, että näissä molemmissa maissa esimerkiksi ilmastotavoitteet ovat huomattavasti korkeammat kuin EU:ssa keskimäärin, eli miinus 40 prosenttia on hiilidioksidin päästövähennystavoite. Siinä mielessä ajattelisin, että nimenomaan tämä asumisen energiatehokkuus — johon myöskin valiokunta kiinnitti huomiota ja antoi lisäresursseja — voi omalta osaltaan parantaa Suomen mahdollisuuksia kiriä näissä asioissa eteenpäin. Miten arvelisitte esimerkiksi tämän cleantechin osalta, jos meidän tavoitteemme olisi miinus 40, vahvistaisiko se asemaamme tässä ympäristöosaajina?

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Tosiaan, edustaja Myller nosti esille tämän ilmastopolitiikan kokonaisuuden ja päästövähennysten kunnianhimon liittymisen vihreän talouden edistämiseen ja cleantechiin, ja kyllä näillä on selkeä side siinä. Me olemme tutkineet sitä hallitusohjelman pohjalta, selvittäneet, että jos päästövähennystavoitetta EU:ssa nostettaisiin ja Suomi ryhtyisi sitä kannattamaan, että EU nostaisi päästövähennystavoitteensa 28 prosentista 30 prosenttiin, meillä kansallisesti se tarkoittaisi 16:sta noin 23—24:ään sen EU:n sisäisen taakanjakomenetelmän mukaisesti. Se vauhdittaisi selkeästi kotimarkkinoiden kysyntää cleantechille ja loisi kasvua sinne. Se toisi tiettyjä kustannuspaineita tietyille aloille, mutta se olisi täysin mahdollista saavuttaa. (Mauri Pekkarinen: Cleantech on vientiä lähes kaikki!)

Hallituksen sisällä käydään nyt keskustelua siitä, miten tässä päästään eteenpäin. Mutta on tärkeätä muistaa se, että se suuri muutos, mitä on monissa maissa, joilla on kunnianhimoiset päästövähennystavoitteet, on juuri sitä, että kotimaassa otetaan parhaat mahdolliset ratkaisut käyttöön ja samalla panostetaan niiden tuotekehitysratkaisujen vientiin. — Edustaja Pekkarinen on siinä oikeassa, että täällä on todella iso potentiaali. Suomessa on tällä hetkellä jo hyvin paljon työpaikkoja, yli 30 000 työpaikkaa, cleantech-alalla, josta iso osa on jo vientiin menevää, mutta kotimarkkinoiden avulla saadaan pk-yritykset kasvamaan niin, että ne pääsevät vientimarkkinoille.

Se taisi olla edustaja Pirttilahti, joka kysyi näistä ilmastopolitiikkaan ja hiilinielujen kompensaatioon liittyvistä kysymyksistä. On hyvä tehdä täysin selväksi teille, että nyt kun oltiin tuolla Dohan ilmastokokouksessa, niin komissio ja koko EU:n kaikki ministerit tulivat kädestä pitäen kiittämään minua siitä, että olin keskeisessä roolissa neuvottelemassa puheenjohtajana EU:n sisällä ratkaisua siitä, että EU sai yhteisen kannan siitä, miten tätä päästöoikeuksien ylijäämää, AAU-päästöoikeusyksikköjä voidaan seuraavalle kaudelle siirtää. Komission edustajat siinäkin yhteydessä kiittelivät sitä, kun Suomi on ollut varmistamassa sitä, että koko ilmastosopimus ylipäätään ja Kioton toinen velvoitekausi saadaan aikaan. He ovat kyllä hyvin tietoisia siitä, että Suomelle annetut lupaukset on ympäristöministerineuvostossa keväällä vahvistettu siitä, että laskennallinen taakka, joka meille tulee siitä hiilinielumallista, kompensoidaan meille. Ja tämä malli, mikä tästä AAU-ratkaisusta tehtiin, myös mahdollistaa sen, että se on teknisesti mahdollista toteuttaa päästövähennysyksiköiden kohdentamisella Suomelle, ja tämä on meidän ensisijainen ratkaisumme. Dohan päätösten jälkeen tämä neuvottelutulos on mahdollista aika nopeasti viedä maaliin.

Kyllä voin sanoa, että erittäin positiivista Suomi-kuvaa Dohassa ja Durbanissa edistettiin, ja lopputulos on se, että se perushiilinielulaskentamalli on meille hyvä. Meidän energiateollisuus ja erilainen metsäteollisuuden käyttö on täysin mahdollista, ja kun tämä laskennallinen kustannus siellä metsäkadon puolella voidaan välttää tällä kompensaatiolla, niin uskon, että keskustakin on lopulta tyytyväinen ministerin ponnisteluihin isänmaan puolesta.

Näihin muihin kysymyksiin. Ympäristöhallinnon maksut on tärkeä kysymys, ja edustaja Lepälle ja myös muille keskustan edustajille toteaisin, että kyllä hyvin tarkkaan mietitään sitä, mitkä ovat esimerkiksi pk-yritysten ja maatalousyrittäjyyden edellytykset. Esimerkiksi näissä valvontamaksuissa tarkoitus on kohdentaa ne suurille teollisuustoimijoille, joilla on raskaita valvontaprosesseja, niin kuin Talvivaaran kaltaiselle yritykselle. Tällä hetkellä tehdään täysin ilmaista valvontaa valtion puolesta yritykselle, joka laiminlyö sata kertaa velvoitteitaan, ja annetaan huomautuksia ja kehotuksia. Sen sijaan maatalousyrittäjille itse asiassa selvitän tällä hetkellä, voiko heidän lupamenettelyään keventää.

Mitä tulee lannanlevitykseen, niin annoin virkamiehilleni ohjeet, että pyritään joustamaan tänä syksynä sääolosuhteiden takia, jos mahdollista, siitä takarajasta, mutta meillähän on sinällään jo se takaraja myöhempi. Siinä on semmoinen kuukauden jousto, joka otettiin tänä syksynä. Se mahdollistettiin laajasti sinne marraskuun puoliväliin. Tosiasia on se, että tutkimusten mukaan siinä vaiheessa vuotta lähestulkoon kaikki lanta, joka laitetaan pelloille, päätyy jokiin. Maan kosteus ja kylmyys ovat jo sen suuruisia, että on hyvin vaikea hyväksyä ympäristösyistä, että lantaa levitetään sen jälkeen. Näin ollen virkamiehet eivät kokeneet, että on mahdollista esitellä siitä enää lisälykkäystä. Sen sijaan me etsimme ratkaisuja erilaiseen käsittelyyn, jotta näitä käsittelyongelmia voidaan ratkaista muilla tavoilla, ja ongelma saatiin sitten valtaosalla tiloista hoidettua, mutta jatkossa pitää parantaa lantaloiden tasoa. (Puhemies koputtaa)

Sen vakuutan, että aina etsitään sitä ratkaisua, joka olisi ympäristönäkökulmasta mahdollisimman hyvä. Viherpesua minä en hyväksy, mutta maatalousyrittäjille tulisi löytää aina mahdollisimman kustannustehokas, kohtuullinen ratkaisu, jossa hyötyisi se maatalousyrittäjä myös siinä, että panostetaan suljettuun ravinnekiertoon, uusiin ratkaisuihin, uusiin työpaikkoihin ja ympäristöystävällisyyteen samassa paketissa.

Mutta joskus tuntuu vähän siltä, niin kuin edustaja Korhonen hyvin sanoi, että esimerkiksi ympäristötuet eivät tällä hetkellä kustannustehokkaasti (Puhemies koputtaa) kohdennu parhaisiin ympäristötoimiin. Ei sellaistakaan voi hyväksyä, että saadaan tukea (Puhemies koputtaa) jonkin asian nimissä ja sellainen viljelijä, joka tekee paljon töitä sen eteen, että tekee parhaat toimet, ei saa siitä suhteessa vastaavaa hyötyä kuin sellainen, joka saa ehkä huonoja neuvoja ja tekee vähemmän tehokkaita toimia ympäristön kannalta ja tilansakin tulevaisuuden kannalta. Kyllä valtion rahojen käytön pitää olla kustannustehokasta niin ympäristön kuin sen talouden kannattavuuden kannalta maanviljelijöillä, ja niitä ratkaisuja pyritään etsimään.

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Kiitos puheenvuorosta, kiva vastata edustajien mahtaviin kysymyksiin. Tässä on monta aihealuetta, ja lähden liikkeelle nyt tällä kertaa maapolitiikasta, ja edustaja Torniainen siitä aloitti. (Mauri Pekkarinen: Ei kyllä edelliseenkään tullut vastausta!) Haluaisin käydä hiukan läpi sitä problematiikkaa, joka liittyy meidän maapolitiikkaan.

Kun me katsomme asuntorakentamista, niin tosiasiassa se, mistä maata saadaan ja mihin hintaan, säätelee hyvin paljon sitä, onko meillä kohtuuhintaista asumista loppuviimeksi. Sen takia ne toimet, joilla tätä prosessia voidaan tehostaa, tulevat arvioitavaksi. Minun on pakko lähteä siitä, että jos esimerkiksi pääkaupunkiseudulla ei pystytä aktiivisesti niihin keskeisiin toimenpiteisiin, jotka liittyvät nyt metropolialueen esiselvitykseen — puhun siis metropolihallinnon ja kuntarakenteen uudistuksesta — päädytään siihen tilanteeseen, josta muutkin edustajat jo täällä puhuivat, ja me tarvitsemme siis lainsäädännöllisiä toimia, jotka johtavat tähän samaan päämäärään sitten muilla keinoin.

On aivan kestämätöntä, että tällä hetkellä, kun me olemme inventoineet pääkaupunkiseudun tonttimaan, tosiasia on se, että meillä asunnoiksi muutettuna ne kerrosneliöt, jotka meillä ovat käytettävissä, jäävät alle 10 000:een, siis niitä on 9 800 suurin piirtein, riippuu vähän, millä asuntopinta-alalla lasketaan. Jos kaksioita pannaan siitä rakentaen, niin tosiasiassa meillä on alle vuoden tarpeisiin 14 kunnan alueella tonttimaata. Samaan aikaan aiesopimuksissa me sovimme kättä päälle, että 12 000—13 000 asuntoa rakennetaan. Eli ei tämä ihan kunnossa ole, niin kuin totesit.

No niin, sitten rakennusvalvonta, siihen me palaamme vielä. Meillä ei ole vielä esityksiä siitä olemassa, mutta nämä ovat hallitusohjelmakirjauksia, joita siteerasit, ja siltä pohjalta lähdetään.

Edustaja Jokinen peräänkuulutti täydennysrakentamista ja sitä, voimmeko me rakentaa esimerkiksi korkeampia taloja. Lähden sieltä täydennysrakentamisen puolelta ensin. Meidän on pakko ottaa vastataksemme näihin huoliin, joita äsken esittelin, ja myöskin katsoa liiketilojen muuttamista käytännössä asuinrakentamiseen. Voisimmeko me lisätä rakennuksia tontille, sekin varmaan joudutaan miettimään. Voimmeko me lisätä kerrosmääriä... (Martti Korhonen: Korotuksia!) — Korotuksia. Hyvä, kiitoksia! — Voimmeko me siis lisää kerroksia rakentaa nykyisten talojen päälle, sekin on harkittavissa. Entä kellarikerrokset, ja voimmeko me esimerkiksi jatkaa taloja? Kyllä me joudumme monenlaisia työvälineitä miettimään näiden ongelmien ratkaisemiseksi. Varmasti kysyit myös sitä, miksi kunnat eivät rakenna korkeampia rakennuksia. Sehän on kuntien maapolitiikan asia ja kaavoituksen asia, minkälaisia rakennuksia ne rakentavat, ja tätä kautta tämä on aika hyvä kysymys. Tietyillä kasvukeskusalueilla joudutaan varmaan tätä kysymystä myöskin perkaamaan.

Sitten minusta on erittäin arvokas kokonaisuus se, mistä edustajat Kiljunen ja Mäkisalo-Ropponen tässä jo puhuivat, nimittäin erityisryhmien tilanne. Erityisryhmiä eivät ole vain ikääntyvät ihmiset, meidän opiskelijat tai meidän kehitysvammaiset, vaan myöskin asunnottomat. Minä lähden nyt heti tänne asunnottomien maailmaan, vaikka Mäkisalo-Ropponen puhui myös ikääntyneistä, jotka ovat meille tärkeä ryhmä.

Edustaja Kiljunen, minusta on ihanaa, että nostitte tämän teeman esiin, koska me käymme asuntopolitiikasta keskustelua, ja tosiasiassa se on niin tärkeä asia, että me joudumme myöntämään, kuulkaa, että kaikilla ei ole ovessa nimeä. Meillä on sellainen tilanne, että meillä on ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaista kattoa pään päällä, ja sitten on sellaisia ihmisiä, joilla ei ole ollenkaan ovessa omaa nimeä. Kyllä meidän on pakko lähteä siitä vallankumouksellisesta ajattelusta, että me todella lähdemme antamaan jokaiselle avaimet käteen. Kyllä jokainen suomalainen on luottamuksen arvoinen, ja siitä lähtee hyvä asunnottomuuden vastainen politiikka.

Erityisesti nuoret meillä on hirveä haaste, koska meidän on pakko satsata myöskin jo asumisen valmentamiseen. Se on vain tosiasia, että asuminen on taito ja sitä asumisen taitoa pitää myöskin tukea. Erityisesti nuorten osalta ne valmentavat toimet ja tukevat toimet, joita nyt tehdään tämän uuden asuntopolitiikan pohjalta, ovat juuri niitä, joilla me myöskin haemme ratkaisuja ennaltaehkäisyyn, totta kai sekin.

Mutta isoin haaste — taas ympyrä sulkeutuu — on tosiasiassa se, että kun me olemme pystyneet nyt vastaamaan näihin puolittamisen tavoitteisiin, niin me olemme taas tilanteessa, jossa normaali asuntotuotanto ei vedä kasvukeskuksiin. Meillä on 10 aiesopimuspaikkakuntaa pitkäaikaisasunnottomuuden hoidossa. Meillä on ongelmia muuallakin kuin Helsingissä ja täällä pääkaupunkiseudulla. Se on häpeällistä, että kun ympyrä sulkeutuu siinä, kun ei ole normaaleja vuokra-asuntoja, niin meillä on taas kohta väkeä pihalla. Eli se on vain niin, että meidän täytyy päättää, että nämä asiat hoidetaan.

Sitten, arvoisa puhemies, vielä totean sen, että minusta on hyvä, että me nostamme sitä kissaa pöydälle, nostamme tälläkin kerralla, nostamme siis sen kissan pöydälle, missä suomalainen saa asua, ja minä mielellään käyn tätä keskustelua.

Se on vain, puhemies, niin, että tämä on sen verran tärkeä asia, että totean vielä loppuun, että minä en millään tavalla rajoita eikä tämä hallitus eikä meidän suomalainen lainsäädäntö rajoita sitä, missä jokainen meistä suomalaisista elää. Jokainen päättää sen itse.

Mutta minusta se on aiheellinen huoli, josta edustaja Pirttilahti puhui. Ja olen tänään muutoin vastannut teidän kirjalliseen kysymykseenne ja tässä hengessä kuin seuraavaksi luettelen: Siis asia on niin, että me tiivistämme yhdyskuntarakennetta siellä, missä sitä on. Maaseudulla tietyillä alueilla, erityisesti maaseudulla, ei ole minkäänlaista yhdyskuntarakennetta, koska siellä on haja-asutusta. Mutta tosiasia on se, että niin kauan kuin meillä ei ole laissa velvoitteita, että maaseudulle ei voi muuttaa, niin kauan myöskin maaseudulla asutaan, ja omalta osaltani olen halunnut tässä myöskin toimia lähettiläänä, että ei tarvitse pelätä sitä, etteikö suomalainen voisi jatkossakin muuttaa maalle. Tiettyjä ehtoja meillä on, mutta on tärkeätä, että ne ehdot olisivat kaikille samat, ja tämä yhdenvertaisuus tutkitaan nyt. Elyissä otetaan tämä asia vakavasti. (Puhemies koputtaa)

Olen lähettänyt selvitysmiehen tutustumaan siihen, onko todella niin, kuten täällä eduskunnassa usein väitetään, että käytännöt vaihtelevat maan eri puolilla. Vastaan tähän sitten, kun me tiedämme, mitä tuo selvitys antaa ymmärtää. Huoli on aiheellinen mutta minusta kuitenkin sillä tavalla yhteiskuntapoliittisesti kasassa, että me kaikki uskomme siihen, että yhdyskuntarakennetta tiivistetään siellä, missä sitä on, ja sitten muualla on eri maankäytön tavoitteet.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pidän huolen siitä, että ministeri joutuu jossakin vaiheessa vastaamaan meidän aika monien täällä esittämään kysymykseen. Ette nytkään 7 minuutin kuluessa siihen nähnyt aiheeksi vastata.

Mutta ministeri Niinistö, Kuopio, Oulu, Jyväskylä, Mikkeli, Pietarsaari, isoja kaupunkeja, isoja energialaitoksia. Mistä näissä on kysymys? Jokaisessa näissä on joko otettu nyt ihan äskettäin käyttöön kivihiili tai valmistaudutaan polttamaan kivihiiltä seuraavan talven aikaan. Suomessa ei ole tapahtunut kahteen vuosikymmeneen tällaista, että isot laitokset investoivat näin mittavasti kivihiilen lisäkäyttöön. Lisäksi samaan aikaan meillä on 14 rannikon laitosta, jotka käyttävät kivihiiltä. Niitten piti ohjelmallisesti siirtyä asteittain pois kivihiilestä biopolttoaineitten, uusiutuvien ja biopolttoaineiden käyttöön. Yksikään ei kulje tätä tietä. Teidän aikana tämä tapahtui.

Minä tiedän, että teidän tahtonne on toista, mutta se politiikka, jossa te olette osallisena, on täsmälleen toista. Miten te selitätte tämän? Ministeri Häkämies puhui puhtaan energian ohjelmasta. Siis oikein irvikuva puhtaan energian ohjelmalle on se (Puhemies koputtaa) vaihe, missä tällä hetkellä suomalaisessa energiapolitiikassa kuljetaan. Mitä te sanotte, mitä te teette tässä tilanteessa?

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Itsekin koetan välttää tämmöistä turhaa vastakkainasettelua ympäristönsuojelu vastaan maaseutu tai ympäristönsuojelu vastaan elinkeinopolitiikka, mutta kuitenkin suhtaudun itse ydinvoimaan realistisesti. En ole mikään kannattaja ja fani, mutta kun se on vaan realismia, että tällä hetkellä, ennen kuin me pystymme edes osan fossiilisista polttoaineista korvaamaan käytöstä, niin kyllähän tässä menee aikaa. Se johtuu ihan siitä, että meillä on esteitä tuulivoimalle ja maatilojen omalle energiantuotannolle aivan järkyttävällä tavalla.

Olen tehnyt toimenpidealoitteita sekä tuulivoiman että maatilojen oman energiantuotannon helpottamiseksi. Toivottavasti ne johtavat johonkin. Siellä on muun muassa syöttötariffituet ja mahdollisuus myydä energiaa verkkoon. Tuulivoiman osalta vielä semmoinen huomio, että työpaikat, mitkä sille alalle syntyvät, pitää saada syntymään Suomeen eikä ulkomaille. Tällä hetkellä Winwind on jo lopettanut ja Mervento on liemessä.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin edustaja Lindströmille toteaisin, että tuulivoiman rakentaminen on valitettavan hidasta, ja sitä tahtia pitää nopeuttaa, mutta ei se kyllä ole alkuunkaan niin hidasta kuin ydinvoiman rakentaminen, niin kuin Olkiluodossa on jouduttu näkemään.

Edustaja Pekkariselle kommentoisin, että työ- ja elinkeinoministeriön pääluokkaa käsiteltiin eilen. Meillä oli silloin hyvä keskustelu samasta aiheesta, ja olemme edustaja Pekkarisen kanssa tismalleen samalla asialla: kivihiilen käytön kasvua ei voida hyväksyä. (Mauri Pekkarinen: Aivan oikein!)

Edustaja Timo Korhonen puhui Rion kokouksesta. Veikkaan, että hän tarkoitti Durbanin ilmastokokousta. Edustaja Vehkaperä arveli, että ministeri Niinistö ei olisi puolustanut Suomen etua. Minä olin paikalla Durbanin kokouksessa, edustaja Vehkaperä muistaakseni ei, ja näin, kuinka ministeri Niinistö tappeli Suomen kannan puolesta aivan loppuun asti.

Mutta kysyisin siitä, mihin ministeri Niinistö viittasi puhumalla ekosysteemipalveluista. Edustaja Leppä kysyi, mikä on lopputulos. Lopputulos on se, että EU:n pitää ratkaista tämä ongelma ja tulla vastaan. Sen eteen ministeri Niinistö tekee koko ajan töitä.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Talvivaara on tuonut oman erityisen haasteen ympäristönsuojelun ja kaivostoiminnan suhteen. Kiitos ministeri Niinistölle siitä, että olette ollut aktiivinen Talvivaaran tilanteessa. Nyt ei tarkkaan tiedetä korvausvelvollisia, puhumattakaan korvattavista summista. Aiheuttaja korvaa -periaate on minusta sellainen, josta on syytä pitää kiinni. Mutta onko ministeriössä jotenkin varauduttu siihen, mikä on valtion mahdollinen korvausvelvollisuus, jos sitä valtion kontolle tulee, vai onko ylipäätään mahdollista, että valtio olisi yhtenä korvaajana? Alueella asuville on tietysti tavattoman tärkeää, että korvaukset tulevat mahdollisimman pian. Ja niin kuin tiedätte, tulen sieltä Pohjois-Savosta, ja jo siellä meillä Ylä-Savossa ollaan huolissaan Talvivaaran päästöjen vaikutuksista puhumattakaan sitten siitä, mitä se on siellä lähellä asuvien ihmisten elämään tuonut.

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luovutetaan maa lapsillemme parempana kuin olemme sen itse saaneet. Luovutetaan maa lapsillemme parempana kuin olemme sen itse saaneet. Oppi-isämme Santeri Alkio sanoi noin satakunta vuotta sitten tällä tavalla. Ja tuntuu todella pahalta, että keskustalaisten ympäristöystävällisyyttä tässä ehdollistetaan, sillä minä uskon, että tässä salissa keskusta on todella se puolue, joka tietää, mitä ympäristön kanssa elämä on, ja teemme kaikkemme sen eteen, että voimme luovuttaa maan lapsillemme jatkossa parempana kuin se on, koska me elämme sieltä, meidän tuotantomme, työpaikat ovat siellä, emmekä käännä selkää sille. Muun muassa on tämä kotimainen maatalous, sekin, että me tuotamme ruuan Suomessa, vaikka turvepelloilla mieluummin kuin Ukrainan vastaavalla mustan mullan pelloilla, eli emme käännä ongelmille selkää, vaan tuotamme ruuan ja energian kotimaassa.

Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Pirttilahti nosti tuossa äsken esille tämän ongelman, joka koskee haja-asutusalueiden rakennuslupakäytäntöjä ja sitä jarruttamista, jota viranomaiset tekevät jopa niin, että kansalaisten perustuslaillinen oikeus valita asuinpaikkansa on monessa kohtaa vaarantunut. Yhteydenottoja kansalaisilta tulee näistä surullisista rakennuslupaprosesseista, joissa kunta puoltaa ja sitten ely-keskus epää ja valittaa niistä lupaprosesseista. Niissä tilanteissa on jopa kyselty ihmisten terveystietoja, mikä on sairastumisalttius, että voiko sinne haja-asutusalueelle sallia tuota rakentamista. Nämä eivät kuulu tämän päivän viranomaiskäytäntöön, ja on hyvä, että niitä nyt sitten perataan.

Ministeri Kiurulta kysyn vielä, kun edeltäjänne muutti vahvasti puurakentamisen, kerrostalorakentamisen säännöstöä: mikä on puurakentamisen tilanne nyt, nouseeko niitä puukerrostaloja?

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Santeri Alkio oli varmasti viisas mies, ja hänen oppinsa on todellakin ajankohtainen tänä päivänä. Tuota oppia ovat varmasti monet alkuperäiskansat myöskin soveltaneet elämässään. Mutta maailma on muuttunut sadassa vuodessa. Meillä on rajalliset luonnonvarat, meillä on vedestä puutetta, meillä on maasta puutetta, luonnonvarat ovat rajalliset, ja kaiken päälle on jysähtänyt vielä ilmastonmuutos. Nyt täytyy muuttua vastaamaan, mukauttamaan ihmisen toiminta näihin luonnon asettamiin ehtoihin. Tästä on kysymys.

Valitettavasti edustaja Korhonen jo ehti täältä lähteä, mutta hänelle olisin sanonut, että eihän tässä uusien turvemaitten raivauskiellossa ole kysymys maanviljelijöitten kiusaamisesta. Pohjoissuomalaisena tiedän, että se on erittäin hankalaa maanviljelijöille, mutta katsommeko me 20 vuoden päähän vai katsommeko 200 vuoden päähän — tästä on kysymys. Ei ympäristön puolustamisen eikä ilmastonmuutoksen hillitsemisen tehtävä ole välttämättä mukavaa, mutta jonkun se on tehtävä.

Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maakuntaliitot ovat tekemässä nyt maakuntakaavojen vaihekaavoja, ja niiden laatijat tekevät äärettömän paljon erilaisia selvityksiä. Vilpittömästi toivon, että ministeriössä luotetaan niihin, ja uskon, että maakunnissa tiedetään hyvin alueiden tarpeet. Suomi on erilainen maa maan eri osissa.

Sitten toiseen asiaan haluaisin kiinnittää huomiota. Vesien ja vesistöjen kunnostushankkeet ovat tärkeitä ympäristöhankkeita. Esimerkiksi käynnistymässä oleva Pien-Saimaan kunnostaminen on koko Suomen kannalta äärettömän tärkeä hanke, johon toivon, että sitä valtiontukea myöskin löytyy.

Vielä ympäristöministerille toteaisin, että kyllä siirtoviemärihankkeet ovat niitä keskeisiä hankkeita, joihin tulee myöskin valtiontuki olla. Ne ovat ympäristötekoja todella.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jatkan tästä, mistä edustaja Torniainenkin, elikkä Pien-Saimaan tilasta. Ministeri tuntee tämän hankkeen hyvin, ja toivon, että hän tätä asiaa vie eteenpäin.

Toinen asia: Täällä on keskusteltu paljon tuulivoimasta, mutta kuitenkin suurin osa uusiutuvasta sähköstä ja energiasta tuotetaan vesivoiman kautta. Mikä on hallituksen linjaus vesivoiman suhteen? Siinä on monia positiivisia puolia, joita voidaan energiankulutuksen näkökulmasta käyttää, ja sitten toisaalta se on myös puhdasta energiaa.

Sitten, ministeri Kiuru, kysyisin vielä: Hallitus on valmistellut ikäihmisten asumisohjelman, ja se on saanut erittäin hyvää palautetta kentältä. Miten tätä ikäihmisten asunto-ohjelmaa aiotaan viedä sitten kentällä eteenpäin?

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Palaan vielä tähän hallituksen harjoittamaan asuntopolitiikkaan, koska onhan se perin merkillistä, että täällä pääkaupunkiseudulla asuminen kallistuu ja samaan aikaan rakentamista haja-asutusalueille rajoitetaan. Helsinki elitistyy, ja vuokralaisten maksukyky alkaa olla tapissa.

Tänään olemme kuulleet voimakkaasti asuntoministerin tahtotilan asuntopolitiikan muuttamiseksi niin täällä pääkaupunkiseudulla kuin myöskin haja-asutusalueella. Tahdon antaa täyden tuen siihen, että onnistutte, sillä kritiikki, jota esimerkiksi rakentajien taholta on esitetty näitten kohtuuhintaisten asuntojen tuottamiseksi tänne, on se, että nämä rajoitukset ovat kohtuuttomia ja tuen määrä on pieni ja pääomittaminen on ongelma. Kysynkin sitä, oletteko valmiita esimerkiksi esittämään valtion korkotuen ehtona olevan rajoitusajan puolittamista 20 vuoteen.

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Mitä tulee tähän luontosuhteeseen, niin minä haluaisin kuitenkin korostaa muutamaa faktaa. Meillä on lajien kuudes sukupuuttoaalto tällä hetkellä käynnissä. Me tapamme ihmiskunnan toimien vaikutuksen, luonnonvarojen kestämättömän käytön ja ilmastonmuutoksen takia enemmän lajeja kuin tässä maapallon historiassa on tapahtunut koskaan aikaisemmin, lukuun ottamatta viittä aikaisempaa suurta sukupuuttoaaltoa. Se ei ole kovin hyvä luontosuhde, eikä se ole sitä, että jätetään Maa seuraaville sukupolville paremmassa kunnossa, jos tähän ei puututa.

Eli realistinen luontosuhde on sitä, että ymmärretään luonnontieteen totuudet ja pyritään sovittamaan ihmisen toiminta ja meidän talousjärjestelmä siihen, että ilmasto ei lämpene, että luonnon monimuotoisuus ei heikkene myöskään Suomessa — mitä se edelleen tekee — ja että me saamme tästä suljetusta, kierrättävästä taloudesta, luonnon omista luonnonvaroista ja uusiutuvista energiamuodoista sen elämänlähteen ja sen hyvinvoinnin, joiden varassa me voimme rakentaa yhä parempaa Suomea tuleville sukupolville. Sen eteen me teemme ympäristöministeriössä töitä, ja se on se realistinen luontosuhde, mikä tähän maahan pitää saada.

Meillä on aika paljon tekemistä, mutta esimerkiksi juuri tänään valtioneuvostossa hyväksyttiin uusi luonnon monimuotoisuuden strategia vuosille 2012—2020, jossa pyritään ohjaamaan toimia eri ministeriöaloilla tähän suuntaan, että luonnon monimuotoisuutta vaalitaan. Minä näen, että energiapolitiikan, jätepolitiikan, resurssitehokkuuden, luonnonsuojelun ja yleisen ympäristö- ja ilmastopolitiikan välisiä nivontakohtia pitää selkeästi parantaa, jotta saadaan taloudellinen ja ympäristöllinen hyvinvointi yhä enemmän kulkemaan käsi kädessä.

Edustaja Tynkkynen puhui ekosysteemipalveluista, ja viime kädessä ekosysteemipalveluissa on kysymys siitä, miten me voimme tavallaan varmistaa, että se taloudellinen hyöty, mikä luonnosta tulee meille, säilyy vahvana myös jatkossa ja me saamme luonnosta siis ruoantuotannon, ravinnonlähteiden, puhtaan veden ja esimerkiksi erilaisten terveydellisten vaikutusten kautta — vaikka lääkkeiden, joita saadaan luonnosta — sellaista hyvinvoinnin pohjaa, jota ei voi hukata kestämättömän hyödyntämisen takia. Elikkä luonnonvarojen kestävä käyttö on aivan olennaista.

Silloin tullaan siihen, että jos me esimerkiksi pyrimme vähentämään ympäristöhaittoja myös kotimaisessa energiantuotannossa, niin silloin turvetuotantoa pitää ohjata sinne, missä jo on ojitettuja soita, ja tästä voin sanoa, että hallituksessa on yhteinen näkemys, että siirtymäaikana turvetuotantoa pyritään ohjaamaan näille 0—2-luokan soille, jotka ovat jo ojitettuja, niin, että turvetuotannon lisäaluetarpeet tulevat kohdistumaan sinne — suunnitelmallisesti turpeenkäyttöä kansallisesti vähentäen — jotta olemassa olevia kattiloita voi siirtymäaikana kuitenkin ylläpitää niin, että ei korvata turvetta kivihiilellä.

Edustaja Pekkarinen sanoi kyllä asian, mistä olen itsekin huolissani: tämä kivihiilen ainakin väliaikainen lisääntyminen joissain paikoissa. Siihen on nyt löydettävä nopeasti ratkaisuja, ja minä näen, että erilainen puuhakkeeseen liittyvien modernien, vähän pienempien kattiloiden edistäminen chp-tuotannossa voisi olla yksi vastaus, ja olen puhunut energiaministerin, elinkei-noministerin kanssa siitä, olisiko meillä mahdollisuuksia myös näissä olosuhteissa löytää uusia taloudellisia tukimuotoja. Itse olen sanonut jo aikaisemmin, että minä olen sitä mieltä, että on keinotekoista, että syöttötariffeilla on niin kor-keat rajat — kuten niillä on tällä hetkellä — että pienimuotoinen tilakohtainen tuotanto jää usein esimerkiksi biokaasun tuotannon ulkopuolelle.

Myös jätepolitiikassa pitää hyödyntää yhä enemmän jätepolitiikan mahdollisuuksia uusiutuvan energian tuottamiseen, ja myös siellä on chp-tuotannolle paljon mahdollisuuksia, ja tutkimuspuolella on tämmöisiä uusia innovatiivisia ratkaisuja, jotka voivat olla aika piankin käytössä, niin kuin esimerkiksi asfaltista tulevan lämmön hyödyntäminen ja kaukolämpöverkon avaaminen kilpailulle. Nämä ovat asioita, jotka voivat olla yllättävän nopeasti edessä, jos me vauhditamme tutkimusten käyttöönottoa.

Vesivoimasta oli edustaja Kiljusella kysymys. Siinä pitää varmistaa, että olemassa olevien vesivoimaloiden, pienimuotoisen vesivoiman, kapasiteettia voidaan lisätä, mutta meillä on myös paljon sellaisia kannattamattomia vanhoja vesivoimalaitoksia, jotka esimerkiksi estävät lohen ja vaelluskalojen nousua, ja luontomatkailuun liittyvät hyödyt ovat suuria. Eli nämä pitää aina miettiä, mikä on se paras mahdollinen hyöty, mihin vesivoimaa kannattaa kohdentaa, ja luontoa ja ympäristöä ei kannata uusien vesivoimahankkeiden takia uhrata, koska yksinkertaisesti siis luontomatkailuun ja luonnon arvostamiseen liittyvät taloudelliset hyödyt esimerkiksi Pohjois-Suomessa ovat hyvin mittavia, ja se, että me saamme vaelluskalakannat elvytettyä, olisi iso hyöty pohjoisen jokiseutujen matkailulle, ja sen eteen me teemme töitä yhteistyössä maa- ja metsätalousministeriön kanssa.

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Kiitos siitä. (Mauri Pekkarinen: Alle 10 on mennyt kaikki!) — Se on hyvä alku se, että pyritään mahdollisimman napakkaan esitykseen vaikeissa asioissa.

Edustaja Jokinen, kysyitte puutalorakentamisesta, ja täytyy myöntää Suomi—Ruotsi-maaottelutapaan, että Ruotsiin on vielä matkaa. Meillä on hyvin paljon tekemistä, ja kysymys on myöskin hyvin poikkihallinnollisesta projektista. Tärkeää on se, että omalta osaltamme me rakentamisessa edistämme puurakentamisen eteenpäinviemistä, ja siltä puolelta meillä on kyllä vielä paljon tekemistä. Nyt jo vähän nousee, mutta valitettavasti tavoitteet eivät vielä riitä kuitenkaan ottelemaan tässä Suomi—Ruotsi-ottelussa, josta meillä on kyllä opiksi otettavaa.

Hyvä on sanoa, että myöskin yleishyödyllisyyspuolella eli Aran tukemien vuokra-asuntojen rakentamisessa on nyt otettu hienosti käyttöön se, mikä viime hallituskaudella saatiin läpi, eli me pystymme rakentamaan nyt korkeita puukerrostaloja, ja siellä puolella meillä on jo esimerkkejä — esimerkiksi omassa maakunnassani on yksi semmoinen paikka, jossa kannattaa käydä tutustumassa — mutta sillä puolella on vielä paljon töitä.

Edustaja Kiljunen ja edustaja Mäkisalo-Ropponen puhuivat ikäihmisten asumisesta, ja se on kyllä todella tärkeä teema tässä ajassa myöskin. Ajatellaan, että meillä on vuoden 2030 jälkeen joka neljäs suomalainen ikääntynyt. Kun me keskustelemme vanhuspalvelulaista, joka on huikea laki siksi, että me haluamme tuoda palvelut jokaisen ikääntyvän ihmisen kotiin, niin samaan aikaan me unohdamme sen tärkeän jutun, että sinne kotiin on vaikea viedä palveluita, jos kotona ei voi asua.

Kotona asuminen tulee olemaan kaikkein keskeisin haaste meillä sen takia, että esteettömyys ei ole tässä yhteiskunnassa sellaisessa kunnossa, että kuka tahansa pystyisi asumaan missä tahansa. Sen takia se iso haaste on siinä, että ensinnäkin meidän pitää ymmärtää esteettömyys paljon laajemmin kuin käytännön juttuna: ovatko saniteettitilat kunnossa tai onko rappuset pientalossa. Meidän ei pitäisi miettiä vain sitä, onko kaksikerroksinen pientalo vai yksikerroksinen, vaan sitä, missä se pientalo sijaitsee, minkälaisella asuinalueella se sijaitsee, ettei ole esimerkiksi niin, että noin 40 prosenttia suomalaisista yli 65-vuotiaista saa peruskauppapalvelut omalta alueeltaan ja loput 60 prosenttia ei saa. Se on se päivän kysymys. Se on esteettömyyttä, jos mikä, että sinulla on yleinen bussilinja tai että sinä voit saada kauppapalveluita omalla kotialueellasi.

Tämän ikään kuin murroksen käyminen läpi myöskin ikääntyvien kotona asumisen tukemiseksi on meidän iso haaste. Sitä kautta me olemme tehneet oman ohjelman. Me olemme viemässä sitä ensi vuoden puolella valtioneuvostoon. Se on myöskin taloudellisesti kova juttu, ja sitä kautta asia on myöskin kehysriihessä esillä. Tätä kautta koko tämän kuvion ymmärtäminen ja kotona asumisen tukeminen niin, että sinulla on oikeasti mahdollisuus asua siellä, missä sinä asut, on se iso haaste.

Sitten vielä yksi kokonaisuus, joka liittyy tietenkin, niin kuin tässä on käyty keskustelua, tähän asuntopolitiikkaan. Minusta on tärkeätä, edustaja Vehkaperä, että toitte vielä keskustelun takaisin sinne, mistä meillä on kova puute, eli kohtuuhintaisiin asuntoihin. Minä uskon samalla tavalla, että se ongelma on erityisesti meillä tietyillä kasvukeskusalueilla ja se on myöskin ehdottomasti pääkaupunkiseudulla. Esititte, että mahdollisuus olisi näiden rajoitusaikojen ikään kuin puolittamiseen. Voi, kun se asia olisikin niin helppo. Me viime hallituskaudella emme puolittaneet aikaa 40 vuodesta, vaan me napsaisimme sen neljännekseen. Silti tosiasia on se, että jos ei siellä kääntöpuolena ole, niin kuin edustaja Myller täällä alkuun totesi, se, tuleeko se vuokralaisen hyödyksi, niin se on sama, että edustaja Kiuru jakaa ympäristöministerin ovella suoraan hintalappuina rahaa.

Minun pitää lähteä siitä, että kaikki toimet, jotka me teemme, koituvat kansalaisten, veronmaksajien ja niiden asukkaiden hyödyksi, eli niin kauan kuin pöydällä ei ole sellaisia välimalleja, joissa hintataso on 11—12 euroa plus se, mikä siihen päälle voidaan tasata, on aivan turha puhua siitä, että kannattaa näiden rajoitusaikojen puolittamiseen ruveta asuntotuotantoa tekemään. Jos se olisi ollut syntyäkseen, niin se olisi syntynyt jo monta kertaa. Jos ei se kannata, niin me joudumme itseltämme kysymään, kuka sitten ottaa vastuun siitä, ettei synny kohtuuhintaisia asuntoja erityisesti pääkaupunkiseudulla.

Olen ehdottanut, että se on suomalaiset kunnat ja valtio viime kädessä, jos ei kukaan muu ole kiinnostunut. Yleishyödyllisiä toimijoita valitettavasti, kuulkaa, saa hakea kivien alta, koska kaikki muu asuntotuotanto ja rakentaminen on valitettavasti tänä päivänä (Puhemies koputtaa) mahdollisesti vähän kannattavampaa (Puhemies koputtaa). Niitäkin tarvitaan, muitakin asuntoja, mutta tarvitaan myös kohtuuhintaisia asuntoja.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ympäristöministeriön hallinnonalan budjettia supistetaan noin 257,5 miljoonasta 222 miljoonaan euroon. Budjettihan on jo todella pieni ja koko talousarvioesityksestä vain 0,5 prosenttia. Tavoitteet ja tehtävät eivät edellyttäisi suinkaan leikkauksia vaan lisärahoitusta, sekä asumiseen että ympäristöön liittyvät paineet kun ovat kuitenkin jatkuvassa kasvussa.

Korjausvelka on noussut joidenkin arvioiden mukaan lähes valtion vuosibudjetin tasolle, ja siinä on valtiovallan ohella sellainen huoli, että näihin molempiin tulisi kyetä vastaamaan, molempien ongelmien kohdalla kun aika tahtoo lisätä ongelmia. Korjausvelka on aikapommi, joka muhii rakennuksissa, putkistoissa, hisseissä tai niiden puuttumisessa sekä sähkö- ja ilmastointiverkostoissa. Kun raha on tiukassa, on ymmärrettävää, että kaikkeen ei sitä millään riitä, ei, vaikka kuinka olisi hyvää tahtoa, ja pelkällä hyvällä tahdolla ei tietenkään korjata vuotavaa putkistoa. Kyllä se putkimiehen vaatii.

Entä sitten rakentaminen? Tiedämme sen, että kohtuuhintaisten asuntojen tuotanto on edelleen todella puutteellista. Tämä on äärimmäisen huono asia. Valtion olisikin otettava tiukka ote ja vastuu tästä asiasta eli otettava homma haltuun. Muulla tavalla ei näköjään tapahdu mitään konkreettista. Tätä siis peräänkuuluttavat perussuomalaiset. Uskon ja toivon ministeri Kiurun ottavan tämän asian tosissaan.

Arvoisa puhemies! Ympäristömme on yhteinen asia. Itämeriä on vain yksi. Saaristomeren ja Selkämeren valuma-alueille ravinnekierrätysohjelman hankkeisiin ja suojeluun kohdennettu reilun 3 miljoonan euron määräraha on siksi tarpeellinen. Laskujokien kautta tulee suuria ravinnekuormituksia, ja on hyvä, että tähän asiaan kiinnitetään huomiota ja rahoitusta.

Muutama sana kansallisesta ylpeydenaiheestamme eli kansallispuistoista. Kansallispuistojen merkitys kasvaa jatkuvasti niin virkistyskäytössä kuin matkailuelinkeinossakin. Nimenomaan luonto- ja elämysmatkailun merkitys kasvaa, ja Suomi koetaan tästä syystä vaikkapa venäläisten turistien keskuudessa ihan tutkitusti todella vetovoimaiseksi maaksi. Siksi kansallis-puistojen vetovoiman kasvattaminen palveluja kehittämällä ja niitä parantamalla on tärkeää. On hyvä, että valiokuntakin on tähän kiinnittänyt huomiota ja ihan oikeilla havainnoilla.

Luontomatkailu työllistää ja tuo elinvoimaa eri alueille ja on omiaan luomaan edes jotain korvaavia työpaikkoja rakennemuutosalueille. Ympäristön ja elinkeinotoiminnan vastakkainasettelua emme tarvitse. Itse asiassa uskon, että nämä asiat ovat yhdistettävissä, jos halua ja osaamista on. Suomi voi olla tiennäyttäjä, eikä ympäristönsuojelun tarvitse viedä työpaikkoja vaan nimenomaan tuoda niitä. Siihen kannustan yhteistyöllä, yhteisellä näkemyksellä ja järkevällä aikataululla eli siirtymäajoilla.

Suomi voi löytää uutta kasvua ainakin puhtaan veden teknologiasta, biotaloudesta, puun uusista käyttömahdollisuuksista ja sen monista erilaisista innovaatioista. Niistä kaikkia emme edes vielä tunnista. Kotimaisen energian käytön esteitä on purettava, mutta terveellä tavalla. Esimerkiksi tuulivoiman on kyettävä kilpailukykyiseen toimintaan ilman jatkuvaa tarvetta tuelle. Toki alussa tukea tarvitaan, jotta ala työllistäisi kotimaassa.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Olemme puhuneet syksyn aikana useampaankin kertaan vuokra-asuntotuotannon puutteista. Asuntojen kysynnän ja tarjonnan välinen epäsuhta on kärjistynyt erityisesti pääkaupunkiseudulla. Kohtuuhintaisen, valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon lisäämisellä on todella kiire. Puheenvuorossani keskityn kuitenkin lähinnä erityisryhmien asumiseen. Näitä erityisryhmiä ovat muun muassa pitkäaikaisasunnottomat, kehitysvammaiset, mielenterveyskuntoutujat ja muistisairautta sairastavat henkilöt.

Vanhusten ja vammaisten henkilöiden asunnon korjaustyöt mahdollistavat omassa kodissa asumisen avuntarpeen lisääntyessäkin. Erityisesti hissien rakentamiseen vanhoihin kerrostaloihin tulisi saada avustusta. Meillä asuu kerrostaloissa paljon ikäihmisiä, jotka eivät hissien puutteen takia pääse lainkaan ulos. He ovat jääneet ikään kuin vangiksi omiin asuntoihinsa. Tiedämme kuitenkin tutkimusten perusteella, että siinä vaiheessa, kun ikäihmisen ulkona liikkuminen loppuu, otetaan pitkä askel kohti pysyvää laitoshoitoa.

Toisaalta meidän on muistettava, että kotihoidon rajatkin ovat jossain. Vaikka ensi vuonna voimaan astuvassa ikälaissa korostetaan omassa kodissa asumisen ensisijaisuutta, jossakin vaiheessa omassa kodissa asuminen ei ole enää inhimillisesti ottaen oikea vaihtoehto. Muistisairaudet ovat tyypillinen esimerkki, jossa sairauden tietyssä vaiheessa ihmisen on päästävä asumaan joko ryhmäkotiin tai tehostetun palveluasumisen muistiyksikköön. Näistä kodinomaisista yksiköistä on valtava puute lähes joka puolella Suomea. Muistisairaille vanhuksille tarvitaan vuosittain noin 1 500—2 000 uutta kodinomaista asumispaikkaa. Saadessaan asianmukaista hoitoa ja kuntoutusta koko sairauden ajan eivät muistisairaat ihmiset tarvitse sairauden loppuvaiheessakaan yleensä laitoshoitoa, mutta lähes aina he tarvitsevat kodinomaisia asumisyksikköjä.

Muistisairautta sairastavien asuntojen lisäksi mielenterveyskuntoutujien asunnoista on puutetta. Lisäksi pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisen jatko-ohjelmassa tavoitteena on poistaa pitkäaikaisasunnottomuus vuoteen 2015 mennessä.

Kehitysvammaisten laitoshoito on tarkoitus purkaa vuoteen 2020 mennessä. Tämän tavoitteen toteutuminen edellyttää, että kehitysvammaisille rakennetaan noin 600 uutta asuntoa vuodessa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että asuntotuotantoa erityisryhmille on lisättävä. Tämä vaatii selkeää suunnitelmaa ja rahoituksen suuntaamista tälle puolelle. Keskeisenä kysymyksenä on myös se, kuka näitä asuntoja rakentaa, monikansalliset terveysbisnesyritykset vai yleishyödylliset voittoa tavoittelemattomat säätiöt. Kysymys on lisäksi Aran rahoituksen perusperiaatteista.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan kiinnittää huomiota kosteus- ja homevaurioiden korjaamiseen. Kosteus- ja homevaurioihin liittyvien terveysvaikutusten vuosikustannukset ovat jopa 450 miljoonaa euroa. Kyseessä on valtava ongelma, jonka ratkaisemiseen tarvitaan valtion apua ja ohjausta sekä eri ministeriöiden välistä yhteistyötä. Asian laajuuden takia tilanteen korjaamiseksi tarvitaan pitkäjänteinen suunnitelma ja vahva tahtotila toteuttaa se.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunta, jonka puheenjohtajana toimin, käsittelee energia-asioita, joilla energia-asioilla on vahva kontaktipinta molempien ympäristöministereiden tehtäväalueeseen; lisäksi innovaatiopolitiikka on meillä vahvasti esillä. Mikä minun viestini on? Viestini on se, että minä teen tilaa teille, jotka edustajina siellä olette ja odotatte puheenvuoroja. En käytä aikaa näiden asioiden pohtimiseen tässä yhteydessä.

En käytä sen takia, että tämä menettely näyttää olevan seuraavanlainen: Kun pääluokan keskustelu alkaa, ihan oikein jaoston puheenjohtaja esittelee. Sen jälkeen ministereille puheenvuoro; tässäkin tilaisuudessa ministeri Niinistö sai neljä kappaletta yli 5 minuutin puheenvuoroa. Nimenomaan puhemies Joutsenlahti on pitänyt erittäin tarkkaan huolta siitä, että edustajat eivät ylitä 5:tä minuuttia tässä puheessaan.

Ministerit pitävät esitelmiä eivätkä vastaa niihin kysymyksiin, mitä täällä on esitetty. He tekevät parhaansa siinä, mutta ei sen tarvitse olla esitelmien pitämistä, mitä ministerit tuolta vastaavat. Pitäisin sitä vielä hyväksyttävänä sillä tavalla ja siinä tilanteessa, jos ministerit sen jälkeen, kun he ovat käyneet pitämässä esitelmänsä täällä, istuisivat tuolla paikallaan, niin kuin tapa ennen on ollut, ja kuuntelisivat, mitä meillä on täällä kerrottavana (Erkki Virtanen: Juuri näin!) niissä asioissa, mitä varten he itse asiassa ovat ministereinä. Nyt he yhteensä pitivät esitelmiä pitkästi yli puolen tunnin ajan tuossa.

Arvoisa puhemies! Tämän halusin sanoa. Minulla oli asiaakin, ihan oikeata asiaa, mutta en käytä teidän aikaanne tähän. Mutta tämän halusin sanoa ja minä toivon, että seuraavan kerran, kun tällaisia budjettikeskusteluja läpikäydään, tätä menettelyä kerta kaikkiaan muutetaan. Tämä oli viesti nyt puhemiehelle, ja aion puhemiesneuvostossa omalta osaltani palata tähän uudestaan.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Suomessa on käynnissä kiihkeä kaivosteollisuuden kasvubuumi. On arvioitu malmien louhinnan yli kymmenkertaistuvan lähivuosien aikana. Suomeen voidaan perustaa jopa kaksikymmentä uutta kaivosta, koska maamme läpi kulkeva Fennoskandian kilpi on osoittautunut yhdeksi Euroopan merkittävimmistä mineraalikeskittymistä sisältäen nimenomaan uuden elektroniikkateollisuuden tarvitsemia metalleja.

Meillä Suomessa on paljon olemassa olevaa tietämystä kallioperästämme, ja koska Suomi on vakaa yhteiskunta, on meillä hyvä perusta kaivosteollisuuden kasvulle. Kaikkein tärkein asia on kuitenkin ympäristö ja sen suojeleminen. Ympäristölakien ydinajatus on ehkäistä ennakolta ympäristön pilaaminen. Tähän pyritään kolmella eri keinolla: arvioimalla etukäteen hankkeiden vaikutuksia luontoon, noudattamalla lupamenettelyjä ja valvomalla alkanutta toimintaa. Talvivaaran kaivoksen osalta näyttää siltä, että näissä on ainakin osittain epäonnistuttu.

Yhtenä syynä on viime hallituskaudella pikavauhdilla läpi viety aluehallintouudistus, jossa ympäristöhallinto jäi marginaaliseen asemaan, kun ympäristökeskukset lakkautettiin ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristöasiat alettiin käsitellä saman keskuksen sisällä. Herääkin kysymys, voivatko ympäristöasiat näin olla aivan riippumattomia taloudellisesta päätöksenteosta. Jälkiviisaus on viisauden lajeista imelin, mutta Talvivaaran tilannetta silmällä pitäen ympäristöhallinnon marginalisointi on konkretisoinut nämä pelot erittäin vakavalla tavalla.

Yhtenä ongelmana on muun muassa se, että ympäristövalvonnan ja luvituksen maksut eivät ole läheskään kattavia eivätkä missään suhteessa kaivosinvestointien laajuuteen. Ongelma tuntuu erityisen kipeänä tässä taloudellisessa tilanteessa, joka tuntuu ympäristövalvonnan resursseissakin. Lupa- ja valvonta-asiat pitäisi muutenkin siirtää paikalliselta ja aluehallinnon tasolta ylemmäs, jotta voidaan turvata riippumattomuus ja tarvittava asiantuntemus vaikkapa kemiallisissa prosesseissa, joita tämä valvonta ja lupien antaminen vaatii. Elyjen ympäristöosastojen resurssiohjauksen siirtämistä työ- ja elinkeinoministeriöstä takaisin ympäristöministeriöön tulisi harkita. Tarvitsemme valtakunnallisen ympäristöviraston, jolla on riittävä määrä alueellisia toimipisteitä.

Kaivostoiminnan ympäristölupa- ja valvontaresursseihin pitäisikin kiinnittää enemmän huomiota. Varsinaiseen ympäristölupakäsittelyyn ja jo vakiintuneen toiminnan jälkivalvontaan verrattuna uusien kaivosten rakentaminen kestää useita vuosia, jolloin valvonta vaatii kolme tai neljäkin kertaa enemmän resurssipanosta kuin vakiintuneen toiminnan aikainen valvonta. Tehokasta ja asiantuntevaa toimintaa viranomaisten taholta kuitenkin odotamme, jotta ympäristökatastrofit voidaan ehkäistä ennalta.

Olisikin pelkästään kohtuullista, että ympäristölupa- ja valvontamaksuja korotettaisiin sellaiselle tasolle, että ne korvaavat täysimääräisesti niiden laadinnan aiheuttamat henkilöstökulut. Ei ole oikein, että näiden kulujen kustannukset tulevat veronmaksajien kontolle.

Arvoisa puhemies! Myös ympäristö- ja kaivoslakeja tulisi tiukentaa Talvivaaran kaltaisten tapahtumien estämiseksi. Talvivaaran tilanne on nostanut selkeästi esille tarpeen vahvistaa ympäristöhallintoa sekä varmistaa sen toiminnan riittävä rahoitus. Hallituksen pitääkin valmistella tarvittavat lainsäädäntömuutokset kaivosten turvallisuuden varmistamiseksi pikaisesti. Yksi muutettava asia olisi ryhmäkanteen laajentaminen koskemaan myös ympäristöasioita. Tahtotilaa tähän löytynee.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Haluan aloittaa toteamalla, että vaikka eduskunnassa on usein tapana väitellä ja vähän välillä haastaa riitaakin, niin minusta merkillepantavaa tähänastisessa keskustelussa on se, miten monesta asiasta olemme todella samaa mieltä. Otan ihan esimerkiksi perussuomalaisen eduskuntaryhmän edustaja Lindströmin puheenvuoron, josta ei löytynyt ainuttakaan asiaa, josta olisin voinut olla eri mieltä. Helposti ajatellaan vaikka, että perussuomalainen puolue ja vihreät ovat monista asioista eri linjoilla — tismalleen kaikesta ihan samaa mieltä. Se on hyvä viesti, kun ajattelee sitä, miten pystymme vastaamaan ympäristöministeriön hallinnonalalla oleviin haasteisiin.

Toinen asia, johon haluan alkuun kiinnittää huomiota, on se, että olipa itse hallituspuolueen edustaja tai oppositiopuolueen edustaja tai on tuolla lehterillä istumassa oman puolueen ministeri tai toisen puolueen ministeri, niin eduskunnan oikeus, erottamaton oikeus, on saada valtioneuvoston edustajilta vastauksia kysymyksiinsä. Valitettavasti tässäkin budjettikeskustelussa, toisinaan kyselytunneilla, se jää toteutumatta. Edustajat esittävät usein punnittuja ja perusteltuja kysymyksiä, ja niihin on aina oikeus saada vastaus.

Vaikka asuntopolitiikasta vastaava ministeri Kiuru kuvaa erittäin hyvin asuntopolitiikan haasteita, hän tuo esiin sen, että nykymeno ei voi jatkua, niin ministerin tehtävä on esittää ratkaisuja ja toimenpiteitä, joilla niihin ongelmiin voidaan puuttua. (Erkki Virtanen: Juuri näin!) Kyllä me tiedämme tässä salissa, mikä asuntopolitiikassa mättää. Me tiedämme, että ei ole kohtuuhintaisia asuntoja riittävästi. Ei meille tarvitse tulla sitä enää ministeriaitiosta kertomaan, mutta sen sijaan meidän pitää yhdessä hakea ratkaisuja näihin ongelmiin.

Mutta, arvoisa puhemies, itse asiassa yritin jo vastauspuheenvuorossani palata ekosysteemipalveluihin ja tähän isoon kysymykseen ympäristön ja talouden yhteydestä, mutta sitten aika pääsi loppumaan kesken.

Ilahduttavan monissa kunnissa, ilahduttavan monissa yrityksissä on kehitetty ympäristötilinpitoa eli on pohdittu sitä, mitä ympäristö merkitsee taloudellisesti, ja pyritty kartoittamaan, minkälaisia satsauksia tehdään ympäristöalalla.

Kun meille tuodaan tämä keltainen kirja vuodesta toiseen, niin siellä tällainen ympäristötarkastelu loistaa poissaolollaan. Kuitenkin meille eduskunnassa päätöksentekijöinä olisi ensiarvoisen tärkeää saada tietää kootusti, kuinka paljon valtio satsaa ympäristöasioihin, ja myös, minkälaisia kustannuksia aiheutuu siitä, jos ympäristönsuojelua laiminlyödään. No, tähän on monia erilaisia vaihtoehtoja. Sinänsähän myös valtion tasolla ympäristötilinpitoa pidetään, mutta se kulkee täysin eri latuja budjettikirjan kanssa.

Yksi vaihtoehto olisi se, että budjettikirjassa olisi liitteenä ympäristötilinpito tai ympäristöbudjetti. Sitä on hieman toisissa teemoissa takavuosina kokeiltukin, mutta sitten on luovuttu tällaisista liitteistä.

Toinen vaihtoehto, joka kytkeytyy ympäristöministeriössä valmisteltavana olevaan ilmastolakiin, on ehkä konkretisoida päästöbudjetteihin, eli vastaavalla tavalla kuin meillä on valtion euromääräiselle taloudelle budjetti, myös sille ympäristötaloudellekin, jonka päästötavoitteet rajaavat meille, voitaisiin asettaa budjetteja ja esittää se budjettimuodossa. Itse toivon, että tulevissa budjettikäsittelyissä tätä meidän euromääräistä tilinpitoamme täydentämässä olisi myös kattavampi ympäristötilinpito.

Arvoisa puhemies! Tiedän, että hieman nyt käytän väärin puheenvuoroani, koska tämä asia kuuluu enemmän valtiovarainministeriölle kuin ympäristöministeriölle, mutta koska se kytkeytyy niin olennaisesti ympäristöministeriön hallinnonalaan, niin haluan sen näkemyksen tässä esille tuoda.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Tänään on salissa käyty tästä asiasta paljon hyviä keskusteluja, ja nyt yritän sanoa asioita, joita emme ole aikaisemmin tuoneet esille.

Elikkä tämän vihreän vallan hallinnonalalla meillä ei ole käytössä todellakaan paljoa rahaa, mutta valtaa tällä hallinnonalalla on valtavasti. Nyt Oras Tynkkynen toi hyvin esille sen, että kyllähän meillä kaikilla yhteinen asia on. Me yritämme tehdä todella töitä tämän ympäristömme puolesta, se on meidän yhteinen asiamme. Ja muun muassa meillä valiokunnassa, vaikka olenkin opposition edustaja siellä, täytyy sanoa, että on ollut todella hyviä keskusteluja. Tässä talousarviossakin olin iloinen siitä, että sinne tuli hyviä muutosesityksiä, mutta ei tarpeeksi. Elikkä me olisimme halunneet vielä enemmän sinne asioita, joita tässä salissa on tuotu jo aikaisemmin esille.

Yksi näistä esimerkeistä, mihin ei tullut tarpeeksi siellä määrärahoja, voimavaroja, on lupa- ja valvontaviranomaisten puolella. Elikkä kaivosteollisuus kasvaa, ja koko ajan löydetään uusia esiintymiä. Lupa- ja valvontaviranomaisia tarvittaisiin paljon lisää. Se, minkä verran nyt siellä määrärahoja osoitettiin lisää, on minusta ihan kosmeettinen vain tähän todelliseen ongelmaan nähden. Kyse on niin isosta asiasta meidän ympäristöllemme, niin isosta asiasta meidän elinkeinotoiminnalle ja kehittymisellemme, että siellä pitäisi todella oikeasti uskaltaa laittaa rahaa tälle puolelle.

No, sitten näitä muutosesityksiä jos kaivattiin, niin elyssä on elinkeino-, liikenne- ja ympäristöpuolen asiat. Meillä on siinä yksi osa-alue, missä on todella heikko tuottavuus: maataloustukien valvonta. Siihen käytetään hirveästi resursseja, mutta uskon, että toisella tavalla organisoituna, järjestettynä voitaisiin päästä vähintään yhtä hyviin tuloksiin. Me voisimme siirtää sitä valvonta-organisaatiota ympäristöpuolelle ennen kaikkea kaivosasioissa ja semmoisissa, missä tällä hetkellä todella tarvitaan näitä henkilöitä. En yhtään tietenkään halua heikentää maatalouden ympäristöpuolen asioita enkä valvonnan tuloksia.

Sitten turpeesta puhuttiin tänään. Haluan sanoa turvepeltoasioista sen, että kun me esitämme turvepeltojen käyttämistä, kyntämistä Suomessa, niin kyllähän me keskustalaiset ajattelemme ehdottomasti tulevaisuutta. Ajattelemme asiaa kymmenien vuosien päähän. Se, mistä tässä on kysymys, on, että me haluamme, että tätä asiaa tutkittaisiin kunnolla, sillä tämänhetkisten Euroopan tasolla olevien tutkimusten mukaan se muka päästäisi hiiltä ympäristöön, ilmaan, enemmän kuin se sitoo. Mutta meillä Suomessa sattuvat olemaan turvepellot keskimäärin 5 vuoden kierrossa, jossa ne ovat 2 kuukautta avoimena ja 4 vuotta ja 10 kuukautta peitteisenä nurmella, ja kun ne ovat sitten 5 vuodesta vain 2 kuukautta avonaisena, niin eiväthän ne pysty paljoa sitä hiiltä luovuttamaan. Meidän maatalouspuoli on täysin erilaista kuin etelämpänä Euroopassa.

Tämän vuoksi olen saanut käyttööni jotain tutkimustuloksia, jotka sanovat sen, että turvepelto, turvemaa, joka on nurmipeitteisenä, sitoo enemmän hiiltä kuin normaali turvemaa sitä luovuttaa. Jos kerran meillä tämmöisessä asiassa on näin päin tämä tilanne, että voitaisiin auttaa ilmastoa tekemällä turvepeltoja ja laittamalla ne nurmikäyttöön, niin ehdottomastihan meidän pitää parantaa ilmaston tilaa eikä heikentää sitä. Ja sitä heikentämistä on se, mihin ollaan tällä hetkellä tässä ehkä puutteellisten tietojen vuoksi menossa.

Sitten vielä yhden asian haluan ottaa esille. Kyllähän tässä tiedetään, että kun minä maatalouspuolen ihminen itse olen, niin sen takia maatalouspuolen asiat minua erityisesti kiinnostavat ja olen niihin perehtynyt.

Ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Korhonen otti esille maatalouden ympäristötukien vaikutukset ympäristöön. Maatalouden ympäristötukien vaikutukset olivat meillä valiokunnassa esillä, ja myöskin Korhonen otti kantaa siihen asiaan. Siinä ehdollistettiin se, että tuloksia ei ole saatu paljoakaan tällä ympäristötuella aikaiseksi. Mutta minä ehdollistan täydellisesti ja kyseenalaisten sen, miten tämän tutkimuksen kysymykset on aseteltu, ja erityisesti ne johtopäätökset eivät olleet minun mielestäni sen mukaiset, mitä se tutkimus siinä oli. Elikkä pidän todella huonona asiana sitä, että tämmöisellä tutkimuksella sitten ilmoitetaan, että ympäristötuki ei ole onnistunut. Itse olen viranomaisena, maanviljelijänä seurannut tätä asiaa erittäin paljon ja kyllä sanon, että sillä on saatu todella paljon hyviä tuloksia aikaiseksi. Kiitos Suomelle tästä ympäristötukijärjestelmästä!

Heikki Autto /kok:

Arvoisa herra puhemies! Koko tämän tulevan vuoden talousarviokeskustelun yhteydessä on käyty keskustelua siitä, mihin meillä suomalaisilla kansakuntana on varaa, mihin Suomen valtiolla on varaa. Valtio velkaantuu huimaa vauhtia, Suomen kunnat velkaantuvat huimaa vauhtia, ja myös kotitaloudet velkaantuvat huimaa vauhtia. Kauppataseemme on alijäämäinen, ja kansakuntana kokonaisuudessa velkaannumme. On siis paikallaan pohtia, mihin meillä on todella varaa. Tie ulos tästä tilanteesta on se, että pystymme luomaan yksityisen sektorin kasvua ja pitämään julkisen sektorin menot kurissa.

Arvoisa puhemies! Kun nyt käsittelemme tätä ympäristöministeriön hallinnonalaa ja monissa puheenvuoroissa on viitattu nimenomaan asuntopolitiikkaan, niin haluan käsitellä juuri tätä teemaa myös tässä omassa puheenvuorossani. Jos meillä johonkin ei ole varaa, niin huonoon asuntopolitiikkaan meillä ei ole varaa, koska kun asuminen on liian kallista, elämisen kustannukset nousevat, ja silloin tietysti ihmiset odottavat, että palkkataso edelleen nousee kompensoimaan näitä kovia asumisen kustannuksia, ja teollisuutemme ja ylipäätään vientielinkeinojemme kustannuskilpailukyky on edelleen vaarassa.

Mutta syyt siihen, miksi asuminen Suomessa ja erityisesti täällä pääkaupunkiseudulla on niin kallista, eivät mielestäni ole yksistään pääkaupunkiseudun itsensä aiheuttamia, vaan kyllä valtionhallinnon työpaikkojen todella voimakas keskittäminen, eikä niinkään siis minkään yksittäisen hallituksen esimerkiksi ohjelmatavoitteista lähtevä keskittäminen, vaan esimerkiksi ministeriökohtaisesti tämän tilaston mukaan, joka minulla on tässä käytettävissä, vuodesta 1995 vuoteen 2009 tapahtunut valtion työpaikkojen keskittäminen pääkaupunkiseudulle on nimenomaan keskeinen syy siihen, että ostovoima Helsingin alueella on kasvanut niin voimakkaasti, että myös todella huomattava määrä yksityisen sektorin työpaikkoja on seurannut perässä.

Arvoisa puhemies! Tilaston mukaan vuodesta 1995 vuoteen 2009 esimerkiksi Lapin maakunnasta, josta itse olen kotoisin, valtion työpaikoista peräti 26 prosenttia on kadonnut. Tiedän, että esimerkiksi Kainuun osalta samainen luku on jopa 28 prosenttia, ja aivan samansuuntaisia lukuja on niin Pohjanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla kuin monissa muissakin maakunnissa. Ja samaan aikaan, vaikka kaiken aikaa on tehty erilaista valtionhallinnon tuottavuustyötä, Uudellamaalla, jossa sijaitsee pääkaupunki ja jossa jo ennestäänkin valtion työpaikkoja on ollut aika paljon, valtion työpaikkojen määrä on kasvanut peräti 11 prosenttia.

Tämä kehitys, arvoisa puhemies, ei johdu siitä, että Uusimaa olisi jotenkin ylivertainen maakunta, joka vetäisi puoleensa ihmisiä, ja siksi myös valtion työpaikat tänne keskittyisivät, vaan kyllä kehitys on tapahtunut nimenomaan niin päin, että kun julkista rahaa, julkista ostovoimaa on siirretty Uudellemaalle, niin se on vetänyt puoleensa myös valtavan määrän yksityisiä työpaikkoja, koska samaan aikaan, kun Lapista on vähennetty 26 prosenttia valtion työpaikoista, siellä kuitenkin muiden työpaikkojen osuus on kasvanut yli 10 prosenttia, eli maakunta ei missään nimessä ole taantunut, vaan päinvastoin muut elinkeinot ovat erittäin voimallisesti kehittyneet, vaikka tätä valtion työpaikkojen tuomaa ostovoimaa onkin alueelta viety pois.

Arvoisa puhemies! Mihin meillä kansakuntana on sitten varaa? Olemme koko sotien jälkeisen ajan rakentaneet tähän maahan hyvää infrastruktuuria, ja nyt sitten olemme rakentamassa sitä uudelleen tähän Uudellemaalle. Täytyy rakentaa Kehärataa, Länsimetroa, Pisara-rataa, monia muita miljardiluokkaan kokonaiskustannuksiltaan nousevia hankkeita, jotta pystymme tätä keskittymiskehitystä hallitsemaan, ratkomaan sen mukanaan tuomia ongelmia. Tähän meillä ei varmastikaan ole kansakuntana varaa, vaan kaikkein järkevintä olisi tukeutua siihen hyvään infrastruktuuriin, joka on tosiaan hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen yhteydessä rakennettu ympäri Suomea.

Tämä liittyy myös ympäristöministeriön (Puhemies koputtaa) hallinnonalaan siinä mielessä, että kun mahdollisuudet ovat tuolla metsien käytössä, biotaloudessa, myöskin maatalouden kehittämisessä maakunnissa, niin näiden asioitten lupaprosessien eteenpäin vieminen toisi niitä työtilaisuuksia maakuntiin ja sitä kautta aluekehitys maassa voisi tapahtua tasapainoisemmin, puhumattakaan kaivosteollisuuden, metallinjalostuksen, muiden energiantuotantomahdollisuuksien tuomista työtilaisuuksista.

Arvoisa puhemies! Tämän halusin tämän hallinnonalan osalta sanoa.

Markus  Lohi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Täytyy kyllä sanoa, että oli ilo kuunnella edellä tuota edustaja Auttoa, joka käytti erinomaisen puheenvuoron siitä, kuinka valtio omilla toimenpiteillään on edesauttanut pääkaupunkiseudun asunto-ongelman syntymistä. Voi sanoa, että tuo puheenvuoro oli erittäin keskustalainen puheenvuoro, ja kiitos siitä, mutta tästäkin huolimatta voi sanoa, että se oli kyllä puheenvuoro, joka sisälsi erittäin hyviä näkökulmia siihen, että jos me mietimme meidän ympäristöongelmiamme tänä päivänä, niin aika paljonhan niissä on hallituskin kiinnittänyt huomiota nimenomaan asumiseen ja asumisrakentamiseen ja asuntojen ympäristötekniikkaan ja energiatehokkuuteen.

Kun valitettavasti hieman myöhässä tulin tuohon debattivaiheeseen enkä saanut puheenvuoroa, olisin halunnut kysyä asuntoministeriltä siitä, että meillä viime vuosina on kiinnitetty erityistä huomiota tähän energiatehokkuuteen ja samaan aikaan on huolestuttavasti ympäri maata ilmennyt sellaista piirrettä, että meillä on uusissa rakennuksissa, niin julkisissa rakennuksissa kuin yksityisissä rakennuksissa, ilmennyt kosteusongelmia ja homeongelmia. Kun olen keskustellut joidenkin asiantuntijoiden kanssa, he ovat epäilleet, että meillä ei tänä päivänä ole riittävästi tietoa siitä, miten kaikki nykyaikaiset rakennusmateriaalit käyttäytyvät, ja kun me olemme näitten energiatehokkuussääntöjen johdosta lähteneet noudattamaan sellaisia rakentamismääräyksiä, jotka vaativat yhä paksumpia eristeitä seiniin ja yläpohjaan, niin me emme tiedä välttämättä tänä päivänä tarkasti sitä, mihin tämä kosteuspiste muodostuu, ja se aiheuttaa riskin, että tulevaisuudessa näitä kosteusongelmia ja homeongelmia on entistä enemmän.

Minusta tämä huoli on aiheellinen — vaikken ole rakennusalan ammattilainen — kun seuraa niitä ilmiöitä, mihin jatkuvasti törmää. Muun muassa Lapissa meillä on isoja julkisia rakennushankkeita, jotka ovat vain muutaman vuoden vanhoja, ja siellä on vakavia kosteusongelmia. Tämä on minusta kyllä hämmästyttävää.

Toinen ilmiö, josta olen huolissani, on se, että ne rakennukset ja talot, jotka meillä ovat perinteisesti olleet terveitä, ovat vanhoja hirsitaloja, jopa satoja vuosia vanhoja hirsitaloja, jotka ovat säilyneet hyvinä, ja nyt nämä nykyiset energiamääräykset kyllä diskriminoivat hirsirakentamista. Perinteisestihän hirsirakentamista on harjoitettu nimenomaan haja-asutusalueella, ja siellä kun ei ole mitään kaukolämpöratkaisuja ollut, niin lämmitysmuoto on ollut sähkö, ja nyt tästä sähkölämmityksestä on tullut vähän niin kuin kirosana. Minusta olisi hyvä miettiä, onko se sähkölämmitys välttämättä niin paha. Sen ympäristömerkityshän riippuu siitä, millä sähkö tuotetaan. Jos sähkö tuotetaan järkevästi, ei sähkölämmityksen pitäisi välttämättä olla kirosana. Nyt näyttää siltä, että jotta hirsitalon voi rakentaa, pitäisi ainakin peräkärryllinen tekniikkaa tuoda sinne taloon mukana, ja kukaan ei ole selvittänyt, onko tämän peräkärryllisen tekniikan hiilijalanjälki suurempi kuin sen, että me lämmittäisimme taloa esimerkiksi sähkölämmityksellä, jos se järkevästi nykytekniikkaa hyödyntäen tehdään.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, johon haluan tässä vaiheessa kiinnittää huomiota, on se, jota erittäin ansiokkaasti edustaja Pekkarinen täällä jo piti esillä, että meillä ovat maakuntien suuret kaukolämpölaitokset siirtymässä tällä hetkellä talven aikana entistä voimakkaammin käyttämään kivihiiltä, joka on tuontienergiaa. Tämä johtuu toki osittain siitä, että kesä oli aika heikko turpeen osalta: joillakin alueilla saatiin vain alle 20 prosenttia nostettua tavoitemäärästä, toisilla alueilla noin 30 prosenttia. Mutta kyllä tämä hallituksen linjaus, verolinjaus ja toisaalta pitkän aikavälin linjaus, että turvesoille ei saada luvituksia, on vähentämässä jo nykylinjauksilla noin kolmanneksella turpeen energiakäyttöä, ja tämä minusta on erittäin haitallista Suomelle ja Suomen kansantaloudelle, kun samaan aikaan me velkaannumme kansantaloutena ja vaihtota-seemme on kääntynyt negatiiviseksi. Nyt pitäisi katsoa kaikin tavoin, miten me voisimme kotimaista energiantuotantoa lisätä ja tällä tavalla energiatuotteiden tuontia vähentää.

Jos ympäristöministeri Niinistö olisi täällä paikalla, olisinkin kysynyt tätä häneltä, kun hän varsin hyvin tietää, että monet maakunnalliset tärkeät energiahankkeet, jotka perustuvat pääosin metsäenergian hyödyntämiseen, ovat nyt jäissä, hän tietää, että hallituksen energialinjaukset ovat virheellisiä, ne ovat olleet vääriä, ne ovat johtaneet väärään suuntaan. Nyt kun hallituskautta on vielä ehkä jonkun verran jäljellä, niin olisi aika tehdä nopeasti suunnanmuutos, ja toivonkin, kun täällä on jonkun verran vielä hallituspuolueiden edustajia salissa, että se viesti menisi eteenpäin, että tehtäisiin radikaali muutos siihen, että kotimaisen energian, ennen kaikkea bioenergian ja metsäenergian, kannattavuus paranisi niin, että ne hankkeet, isot hankkeet, jotka työllistäisivät maakunnassa ja jotka perustuvat metsäenergian hyödyntämiselle, saataisiin liikkeelle nyt nopeasti.

Juha Väätäinen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kun sain aloittaa tämän keskustelun, niin kuvittelin, että saan sen päättääkin, mutta täällä on lisää puhujia tulossa.

Sinä aikana, kun täällä keskustelimme asuntopolitiikasta ja ympäristökysymyksistä, minun olisi pitänyt todellisuudessa olla taloyhtiöni kokouksessa, jossa tehtiin todellisia ratkaisuja asumisesta ja myöskin energiansäästöstä ja ympäristökysymyksistä. Taloyhtiössä on 80 asuntoa, ja siellä oli taloyhtiössä ratkaistavana, kuinka tämä 1965 rakennettu talo Myllypurossa sitten saatetaan ajan tasalle. Siellä syntyi äänestyspäätös. Vastakkain oli ajatus, että sinne tehdään pakollinen putkiremontti, mutta siellä oli minua viisaampia ihmisiä — minäkin olisin äänestänyt näin — ja siellä tehdään kokonaisvaltainen uudistus: putkiremontti, julkisivuremontti, hissiremontti, kylmätilaremontti, ikkunaremontti ja rakennetaan kaksi kerrosta lisää siihen.

Paikalla oleva herra puhemies on ollut vaikuttamassa, että Helsingin kaupunki on edistyksellinen. Se panostaa täydennysrakentamiseen ja tässä tapauksessa tarjoaa tälle taloyhtiölle myöskin porkkanana yhden kolmasosan tai kaksi kol- masosaa arvonnoususta eli tässä tapauksessa 650 000. Sen tontin, mikä siellä katolla on, myyntiarvo, tämä kokonaisuus, nousee sitten miljoonaan. Kustannusarvio 6 miljoonasta putoaa sitten 5 miljoonaan. Kaikki energiaratkaisut ovat sellaisia kuin EU ja Suomi edellyttävät, jotta me olemme moderneja, talosta tulee moderni.

Äänestystulos oli siellä, että 20:stä 6 vastusti ja kaikki muut olivat sitä mieltä, että me teemme tämän tällä tavalla, ja keski-ikä siinä taloyhtiössä on pikkuisen alhaisempi kuin minun ikäni. Minä olen kohta 72-vuotias. Kyllä iäkkäissä ihmisissäkin löytyy moderneja ajattelijoita. Tässä suhteessa kaupungeista, kun tässä Helsingistä puhutaan, Helsinki on tajunnut tämän, että löytyy kaupungista noin 500—600 samanlaista taloyhtiötä välittömästi, joissa tämä kerroslisääminen tuottaa todellisen ratkaisumallin osakkeenomistajille, se tuottaa kaupungille, ei tarvita uutta infraa, ja se on meidän tulevaisuutemme kannalta todella mullistava ratkaisu. Tämä on kaupungin pilottiratkaisu, ja tällä päästään nopeasti eteenpäin, saadaan kohtuullisessa ajassa noin 15 000 uutta asuntoa, kun muuten täällä kiistellään tonttimaasta ja kaavoittamisesta. Eli pitää ottaa uusia moderneja malleja, siitähän me olemme tänäkin päivänä täällä keskustelleet, ja asuntotuotanto tässä tapauksessa voidaan tehdä kohtuuratkaisuin ja kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä.

Korostin avauspuheenvuorossani, että meillä saa olla ja pitää olla erilaisia näkemyksiä, mutta meidän täytyy kunnioittaa toistemme näkemyksiä. Niin me saamme ehkä sitten kunnioituksen omillemmekin, ja sieltä löytyvät ne todelliset ratkaisumallit. Ei kannata pantata omia mielipiteitään. Tämä maa menee eteenpäin näissä ratkaisevissa kysymyksissä, jotka perustuslakimme meille sallii, että ihmisillä pitää olla koti, työtä ja toimeentuloa. Nämä ratkaisut ovat niin ratkaisevia koko yhteiskunnan kannalta, että meidän kannattaa olla näissä eteenpäin suuntautuvia. Olimmepa minkä ikäisiä tahansa ja asuimmepa sitten Lapissa, Helsingissä tai missä tahansa, ristiriidat ovat kyllä sovitettavissa, ja siitä meidän täytyy lähteä eteenpäin.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Toivon hartaasti edustaja Juha Väätäiselle, että asunto-osakeyhtiönne onnistuu myöskin palkkaamaan hyvän rakennuttajan, ellei sieltä omasta joukostanne sellaista löydy. Minulla on sellainenkin huoli ollut itse asiassa jo vähän pidempäänkin ja olen sitä muutamallekin asuntoministerille täällä koettanut kertoa, että erityisesti omistusasuntorakentamisessa, peruskorjauksessa ja miksei tietenkin myöskin uudisrakentamisessa osaavan rakennuttajan merkitys on ratkaiseva. Ellei se rakennuttamisen johtaminen ole hyvissä käsissä, niin lopputulokset eivät välttämättä ole hyviä. Toisaalta, jos se on, niin silloin on aidosti mahdollista rakentaa, rakennuttaa halvalla, en siis tarkoita sillä tavoin, että ei käytettäisi tarpeellista rahamäärää, vaan niin, että se raha käytetään niin, että lopputulema sekä asumisen laadun että myöskin asumiskustannusten osalta on siinä talossa myöhemmin asuvia asukkaita hyödyttävä.

Arvoisa puhemies! Edustajat Tynkkynen ja Pekkarinen puhuivat täällä viisaita erityisesti siitä, että olisi hyvä, että kun eduskunta käy tätä keskustelua, niin ministerit, jotka kulloinkin ovat täällä kuuntelemassa, olisivat todella oikeasti kuuntelemassa sitä, mitä me haluamme heille täällä kertoa. Vaikka emme pidä itseämme ainakaan nyt ihan aina kaikkein viisaimpina, niin saattaa olla, että täältä salista löytyy ihan viisaita mielipiteitä. Sekin vähäinen aika, jonka olen tämän pääluokan käsittelyn yhteydessä täällä näitä puheita kuunnellut, on saanut minut itse asiassa aika iloiseksi sen takia, että tässä on kiinnitetty huomiota keskeisiin asioihin ja tuotu esiin myöskin ihan hyviä ratkaisuvaihtoehtoja. Nimittäin asumiskustannusten kalleus, jonka me kaikki tunnustamme yhteiseksi huoleksemme, tuppaa olemaan vähän samanlaista kuin syrjäytyneistä nuorista puhuminen tai kuntauudistuksesta tai sote-uudistuksesta puhuminen: meillä kaikilla näyttää olevan yhteinen mielipide siitä, että parempaa pitää saada aikaan, ja sitten kun pitäisi oikeasti tehdä, se alkaakin olla merkittävästi hankalampaa.

Asumiskustannukset muodostuvat itse asiassa periaatteessa kahdesta osasta: pääomakustannuksista ja hoitokustannuksista eli siitä, että se talo, jossa asutaan, pitää rakentaa. Sinne pitää myöskin rakentaa se infrastruktuuri, josta erilaiset hyödykkeet, vesi, sähkö, lämpö jne., tulevat. Sitten toisaalta pitää maksaa ne rakennuskustannukset ja lainojen korot ja lyhennykset ja toisaalta sitten ne hoitokustannukset, jotka syntyvät siitä, kun siinä talossa asutaan. Tässä katsannossa asumiskustannusten kurissapito on ollut aika mielenkiintoista operaatiota tässä viime vuosina. Kun hallitus ihan vilpittömästi hallitusohjelmassaan teki sinne ne kirjaukset, joilla asumiskustannuksia pyritään hillitsemään, ennen kaikkea aravakorkojen omavastuun alentamisen, niin oleva maailma ei ole oikein suosinut sitä, kun korot ovat olleet niin alhaalla, että sitä kautta ei ole sitä hyötyä saatu.

Toisaalta sitten kuntien taloudellisen tilanteen heikkeneminen on johtanut siihen, että erilaisia taksoja ja maksuja on jatkuvasti nostettu, mikä on nostanut asumiskustannuksia. Siihen erilaiset hallitukset, niin tämä kuin edellinenkin, ovat olleet aivan yhtä syyllisiä. Kun täällä joku aika sitten arvostelin tätä energiatodistusta, en tehnyt sitä ilkeyttäni estääkseni ilmastonmuutoksen estämistä vaan siksi, että todellakin varsin pitkältä ajalta aina tässä huoneessa ja eräissä muissa huoneissa Helsingissä on syntynyt päätöksiä, jotka pikkuhiljaa ovat lisänneet asumisen kustannuksia varmaan hyvää tarkoittaen, mutta ne ovat johtamassa siihen, että lopputulema ei ole hyvä. Siksi meidän on aidosti yritettävä tehdä sellaisia päätöksiä, jotka panevat asumiskustannukset kuriin.

Arvoisa puhemies! Lopuksi esitän niistä tässä vain yhden, ja se on julkisen asuntorakennuttajayhteisön perustaminen. Olen menettänyt uskoni niin sanottuihin yleishyödyllisiin rakennuttajiin tässä suhteessa, ja kunnillakin käyttää olevan vaikeuksia, joten valtio ja kunnat voisivat yhdessä perustaa esimerkiksi Kruunuasunnoista tällaisen apparaatin.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Meillä Suomessa on valtavat mahdollisuudet uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvaan toimintaan, talouteen. Samalla kun me kestävällä tavalla käytämme näitä meille suotuja luonnonvaroja hyväksemme, me kohennamme ympäristön tilaa, koska pystymme luopumaan uusiutumattomien luonnonvarojen käytöstä ja korvaamaan niitä uusiutuvilla. Samalla me hoidamme vaihtotasettamme. Samalla me hoidamme omaa hyvinvointiamme, työllisyyttämme ja kaiken kaikkiaan Suomen hyvinvointia.

Kuitenkin on niin, että tämä ympäristöhallinnon pääluokka, jota nyt käsittelemme, on erittäin monissa kohdin epäjohdonmukainen näiden isojen tavoitteiden osalta. Me äsken kuulimme aivan hyviä ajatuksia ministeri Niinistöltä asioiden edistämisen suhteen, mutta käytännön toimet — ne vain valitettavasti ovat erilaisia kuin mikä tahtotila täällä osoitetaan ja puhutaan. Siksikin yhdyn niihin ajatuksiin, joita täällä on esitetty, että kun poliittinen tahtotila meillä kaikilla on yhteinen myöskin ympäristönäkökulmasta, niin kyllä ministereiden soisi olevan paikalla kuuntelemassa tätä keskustelua, jossa tätä huolta ja yhteistä tavoitetta esille tuodaan. Siksi pidän kyllä kummallisena, että täällä pitkät luennot kuulemme ministereiltä mutta ministerit kuuntelevat meitä kovin, kovin niukasti.

Puhemies! Ympäristöhallinnon nykyinen toimintatapa ei ole syynä siihen, että meillä isot toimijat eivät ole tulleet riittävästi säädellyiksi, valvotuiksi ja hallinnoiduiksi, vaan vika on siinä, että me olemme omaksuneet tavan, jolla me säätelemme ja valvomme kaikkia toimijoita samalla tavalla. Riskiperusteista valvontaa ja hallintoa ei enää ole siinä määrin kuin pitäisi olla. Tämä on tiennyt sitä, että pienet toimijat, joita suurimmalta osalta nämä uusiutuvien luonnonvarojen toimijat ovat alkutuotannosta jalostukseen saakka, valvotaan ja säädellään henkihieveriin ja isoja toimijoita, Talvivaara päällimmäisenä, säädellään liian vähän, koska kaikkia säädellään samalla tavalla.

Tämä on se ongelma, ei hallinnon rakenne, toisin kuin täällä on muutamissa puheenvuoroissa tullut esille, että hallinnon rakenne olisi jollain tavalla ongelma — ei, vaan tämä periaate, joka mielestäni pitää muuttaa takaisinpäin, niin kuin se ennen oli, enemmän riskiperusteiseen hallinnointiin ja säätelyyn perustuvaksi.

Otan tästä yhden esimerkin ja esitän se kysymyksen muodossa. Mikä ero on sillä, että viljelijä rakentaa maaseudulle 50 lyhyemmän taikka pidemmän navetan? Mikä ero sillä on ympäristön kannalta? Ja vastaan: ei muuten mitään eroa. Molemmat ovat suljetun kierron järjestelmiä, koska vaatimukset ovat sellaisia. Kuitenkin tämän 50 metriä pidemmän navetan ympäristölupa maksaa monin verroin enemmän, ja se prosessi, ympäristölupaprosessi, on järkyttävän pitkä monissa tapauksissa. Se ei ole oikein, se ei ole kohtuullista, eikä se ole riskiperusteisesti oikein arvioitua.

Siksi haluan ja toivon ja edellytän, että tähän toimintatapaan me teemme muutoksia ja ymmärrämme myöskin sen, mikä ero on pienellä toimijalla ja isolla toimijalla ympäristön kannalta. (Erkki Virtanen: Jos rakentaisi kaksi lyhyttä navettaa!) Muuten me emme pysty käyttämään näitä meidän hienoja, runsaita luonnonvaroja kestävällä tavalla hyödyksi, vaan meillä kivihiilen käyttö täällä jatkaa kasvuaan tai jos ei kasvuaan, niin ainakin jatketaan sen käyttöä.

Samaan aikaan Ruotsista juuri tuli tänään tieto, että Fortumin tytäryhtiö investoi Tukholmaan uuden chp-laitoksen, uusiutuviin energialähteisiin perustuvan chp-laitoksen, 500 miljoonalla eurolla. Ja mitä tekee Helsinki täällä? Helsingillä on nyt hyvä suunnitelma asian suhteen, ja sille kaikkea parasta toivotetaan, mutta teot vielä puuttuvat myöskin tältä osin. Ja näitä me emme saa kansallisesti estää.

Puhemies! Kaksi yksityiskohtaa vielä. Durbanin ilmastokokouksessa sovituissa asioissa toden totta kävi niin, että jotta sopuun päästiin, Suomi joutui taipumaan tilanteeseen, jossa meidän kasvavat metsävaramme, eivät siis hehtaarit vaan meidän metsämme, kasvavat metsävaramme ja -varastomme, joutuivat päästön lähteeksi. Tälle on luvattu kompensaatiot, hyvä niin, Euroopan unionin tasolta, mutta niitä kompensaatioita ei vielä näy missään. Toivon, että ministerit nyt toden totta pitävät kiinni siitä, että nämä kompensaatiot saadaan ja että ne tulevat tälle samalle alalle elikkä metsätoimijoille, jotta me emme pitkässä juoksussa menetä tätä mahdollisuutta, joka meidän metsissämme ja meidän puuvarannossamme on ja piilee.

Ihan lopuksi, arvoisa puhemies: Täällä ministeri Niinistö totesi, että oli ympäristön kannalta hyvä asia, että ympäristöministeriö ei lannanlevitykseen poikkeuksellisten sääolosuhteiden johdosta antanut poikkeuslupaa. Arvoisat kollegat, ympäristöministeriö teki tässä karhunpalveluksen ympäristölle, karhunpalveluksen ympäristölle. Nyt se pakotti viljelijät levittämään lietteet tilanteessa, jossa pellot olivat vettyneitä. Peltojen kasvukunto tällä tavoin saatiin heikkenemään, jolloinka ne eivät ensi kesänä eivätkä ehkä seuraavanakaan pysty sitä satoa tuottamaan kuin ennen ja käyttämään niitä ravinteita, joita sinne laitettiin. Jos olisi jatkettu ja annettu jatkoaikaa, se levitys olisi tapahtunut aikana, jolloin peltojen kasvukunto säilyy hyvänä, koska pellot olisivat olleet vähän kuivemmassa tilassa ja ne olisi muokattu sen levityksen jälkeen. Tämä olisi ollut todellinen ympäristöteko eikä se, mitä nyt jääräpäisesti meillä Suomessa tehtiin, toisin kuin Ruotsissa.

Annika  Saarikko  /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä käytettiin muutama puheenvuoro — toki edustaja Lepänkin puheenvuoro oli erinomainen — joissa oli mielenkiintoisia ajatuksia pohjoisen edustajilta suomalaisesta yhdyskuntarakenteesta, hajautetun ja keskitetyn yhteiskunnan eroista.

On tosiasia, että yhteiskuntamme ja yhdyskuntarakenteemme keskittyy entisestään pääkaupunkiseudulle. Sitä rakentaneita tekijöitä on monia: ensisijassa suomalaisten työpaikkojen kehittyminen, työllisyys ja ilman muuta myös palvelut ovat ohjaamassa sitä, miten ihmiset asettuvat kunnan sisällä, mutta myöskin koko Suomen mittakaavassa. Tämä kytkeytyy erittäin tiiviisti suomalaiseen asuntopolitiikkaan, jota väistämättä tarkastelen sosiaalisen ja inhimillisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Millaista on hyvä asuminen, ja miten se olisi mahdollista yhä useammalle?

Me olemme, arvoisa puhemies, Suomessa tilanteessa, jossa hyvä asuminen ei taloudellisista syistä ole kaikille mahdollista. Meillä on äärimmilleen vietynä ongelmana asunnottomuutta, mutta ennen muuta meillä on tilanne, että Suomessa asuminen pääkaupunkiseudulla on niin tuhottoman kallista, että yksin elävän palkansaajan, esimerkiksi pienipalkkaisen naisen, vaikka olisi tehnyt jo vuosikymmenten mittaisen työuran, ei ole mahdollista ostaa omaa asuntoa. Vuokrahinnatkin ovat nousseet kohtuuttomiksi.

Siksi kannustan ja toivon, että ministeri Kiuru useiden puheenvuorojen jälkeen, joita hän tässäkin salissa on käyttänyt, ensi vuoden budjetin puitteissa laittaa todella toteen ne tahtotilat ja suuret ajatukset, joita täällä on esitetty vuokra-asuntotuotannon parantamisesta ja sen kriteeristöstä, ja tekee tämän hyvässä yhteistyössä asumistukijärjestelmän uudistamisen kanssa, jota puolestaan sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee. Asumistukijärjestelmämme on byrokraattinen, monimutkainen ja sisältää aivan liian monia eri etuusjärjestelmiä sisällään. Näiden kahden asian tulee kulkea käsi kädessä: hyvä asuntotuotanto vuokra-asumisen osalta ja hyvä asumistukijärjestelmä.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Meidän on tehtävä kaikkemme ilmastonmuutoksen torjumiseksi, ja siitä syystä meidän täytyy tuottaa energiaa hiilidioksidipäästöttömällä tavalla, ja ydinvoimahan on tällainen tapa. Ensinnäkin energiaa täytyy tuottaa erittäin tehokkaasti, ja ydinvoiman sähköntuotannossahan syntyy hyvin paljon hukkalämpöä, ja tämä lämpö voitaisiin käyttää hyödyllisesti.

Toivonkin, että ministeri Niinistö nyt erityisesti panostaisi ilmastosyistä ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi siihen, että Loviisaan annettaisiin ydinvoimalupa ja että sieltä rakennettaisiin kaukolämpöputki Helsinkiin, jolloin saataisiin päästötöntä kaukolämpöä Helsinkiin. Tämä olisi Suomelle erittäin tärkeä projekti, ja siinä ministeri Niinistön pitäisi näyttää esimerkkiä.