Maria Kaisa Aula /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitus on tehnyt semmoisen hyvän, selkiyttävän esityksen elinkeinotulon verottamisesta siltä osin kuin se koskee optioiden preemioiden verotusta. Valiokunta esittää sitä hyväksyttäväksi ihan pienin muutoksin. Kuten tästä mietinnöstäkin ilmenee, niin vaikka hallituksen esitys sinänsä on selkeä ja hyvä, tämä asia on erittäin monimutkainen ja vaikea ja on vienyt verojaostolta paljon aikaa käsitellä sitä. Tässä mietinnössä on koetettu avata tämän erityisen arvopaperityypin elikkä johdannaisten verotuksessa myöskin lainsäätäjän tahtoa. Syy siihen, että asiaa on käsitelty tässä näin pitkästi ja perusteellisesti, on myös se, että tällä alalla on muutamia toimijoita. Ne ovat markkinatakaajia, arvopaperikauppiaita. Sillä, mitä me nyt tässä säädämme ja miten tätä eräiltä osin tulkitaan, voi olla merkitystä näiden eräiden yritysten, voisi sanoa, elämän ja kuolemankin kannalta elikkä sen kannalta, onko se toiminta ylipäätään mahdollista ja kannattavaa.

Ajattelin ensiksi puhua option käsitteestä tässä asiassa. Kun me olemme täällä puhuneet niin paljon näistä johtajaoptioista, niin tässä nyt ei ole kysymys niistä, vaan rahamarkkinajohdannaisista. Tämä tarkoittaa sitä, että jos minä ostan toiselta option, saan mahdollisuuden ostaa jotakin osaketta, sähköä, metallia, tuotetta johonkin hintaan johonkin aikaan tulevaisuudessa, ja jotta saan sen oikeuden, niin minun pitää antaa sille option asettajalle preemio. Myöhemmin sitten vielä näissä on hyvin monenlaisia, monimutkaisia järjestelyjä sen suhteen, että sitten kun se optiosopimus päättyy, voi vielä tapahtua erilaisia rahan siirtoja option asettajan ja option ostajan välillä. Tässä siis halutaan säädellä ja selkiyttää tätä optioiden preemioiden verotusta eli sitä vastiketta, minkä option asettaja saa option ostajalta. Kyse on tässä nyt siitä, kuinka tämä preemio kytkeytyy yhteen verotuksessa siitä optiokokonaisuudesta saatavan tulon kanssa, ovatko ne erillisiä asioita vai yhteenliittyviä asioita verotuksessa. Sitä tässä monisivuisessa mietinnössä yritetään selkiyttää.

Sen lopputuloksen mukaan, mihin tässä päädytään, eräissä tapauksissa tämä tulee huojentamaan preemion saajien eli option asettajien verotusta ja huojentamaan sen takia, että nykykäytäntö eräissä tapauksissa johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen ja siihen tosiaankin, että tämä toiminta arvopaperimarkkina-alalla ei ole lainkaan mahdollista eikä kannattavaa.

Tässä nyt esitetään sitä, että lyhytaikaisten eli enintään 18 kuukautta voimassa olevien optioiden osalta verotusperiaatteita muutettaisiin niin, että optiotulo ja preemiotulo käsitelläänkin yhteenkytkeytyvänä kokonaisuutena eikä erillisinä. Toinen asia, missä tässä on muutoksia, koskee optioiden niin sanottujen markkinatakaajien kaupankäyntivaraston arvostamista, eli sen tulisi tapahtua kirjanpitoperiaatteiden mukaisesti. Pitkäaikaisten optioiden elikkä yli 18 kuukautta voimassa olevien optioiden osalta käytäntö säilyisi entisellään elikkä pääsäännön mukaisena, mikä tarkoittaa sitä, että preemio eli option asettajan saama tulo verotetaan sinä verovuonna, milloin hän sen tulon saa, eikä sitä kytketä yhteen sen kokonaisuuden kanssa. Option lopullinen raukeaminen ja toteutuminen voi tapahtua sitten vasta joskus jopa vuosienkin päästä. Mutta lyhytaikaisissa optioissa tosiaankin tämän jälkeen näitä käsiteltäisiin yhtenä kokonaisuutena.

Minkä takia tämmöinen laki, pieni pykälämuutos, sitten yleensä on haluttu tehdä? Siksi, että tämä oikeustila on muodostunut epäselväksi sen takia, että korkein hallinto-oikeus vuonna 90 teki semmoisen ennakkoratkaisun, että kaikissa tapauksissa preemiot verotetaan erikseen, niitä ei missään tapauksessa voida kytkeä yhteen tähän optiokokonaisuuteen. Jonkun aikaa tämä vaikuttikin ihan järkevältä, mutta sitten 90-luvun puolivälissä tämä oikeustila alkoi ikään kuin rapautua ja alan oikeusoppineet esittivät käsityksiä, että tämä ei voi kaikissa tapauksissa tapahtua näin, se johtaa kohtuuttomuuksiin, liian etupainotteiseen verotukseen elikkä siihen, että vaikka joku on saanut preemion, hän joutuu myöhemmin maksamaan sitten niin paljon vastikerahaa option ostajalle, että lopputulos jääkin miinukselle ja on ikään kuin maksettu sitten tyhjästä tai negatiivisesta tuloksesta veroa.

Kirjanpitolainsäädäntökin muuttui tässä välillä niin, että sen nojalla olisi voitu loogisesti päätellä, että optio ja preemio olisivat kokonaisuus. Sitten Verohallituskin alkoi 90-luvun lopulla tulkita tätä asiaa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä poikkeavalla tavalla eli näki eräissä tapauksissa preemion ja option yhteenkytkeytyvinä. Sen takia tämä tilanne on ollut harvinaisen epäselvä. Nyt tähän lakiin kirjataan siis korkeimman hallinto-oikeuden kannan suhteen vastakkainen tulkinta siitä, että näissä lyhyissä optioissa tämä on kokonaisuus.

Arvoisa puhemies! Kaikki asiantuntijat olivat sitä mieltä, että tämä on hyvä ja tärkeä muutos. Erimielisyyttä oli vain siitä, milloin tätä pitäisi alkaa soveltaa, johtuen juuri siitä, että tämä oikeustila on, ehkä voisi sanoa, ainakin viisi kuusi vuotta ollut epäselvä, ja monet näistä asiantuntijoista vaativat hyvinkin pitkää takautuvaa soveltamista. Hallituksen esitykseen sisältyy sellainen pieni takautuvuus, että verovelvollisen vaatimuksesta tätä lakia voidaan soveltaa ensimmäisen kerran jo vuodelta 2001 toimitettavassa verotuksessa. Siltä osin, haluaako tähän ilmoittautua mukaan, valiokunta sitä kohtaa muutti niin, että verovelvollisen pitää ensi vuoden huhtikuun loppuun mennessä ilmoittaa, haluaako hän verotuksen tapahtuvan jo vuodelta 2001 tämän nyt vasta säädettävän lain mukaisesti.

Valiokunta ja verojaosto tutkivat perusteellisesti ja pitkään mahdollisuuksia, voidaanko tätä soveltaa jo mahdollisesti vuodesta 98 alkaen tai 2000 alkaen, mutta näytti kyllä siltä, että se voi johtaa todella vaikeisiin tulkintaongelmiin ja byrokratiaan taikka verohallinnon kannalta vaikeuksiin, jos näin tehtäisiin. Koska sitten kuitenkin tässä on kyse vain muutamien toimijoiden asiasta — niin kuin sanoin, on ehkä kymmenen niitä verovelvollisia, joita tämä ongelma koskee — niin sen johdosta sitten esitetään, että tässä olisi parempi käyttää tämmöisiä veronhuojennusmenettelyjä, pykäliä, joita nykyisessäkin lainsäädännössä on, ja juuri siitä syystä, että toteutuisi lainsäätäjän tahto siitä, että näitä veronhuojennusmahdollisuuksia juuri näissä markkinatakaajien kohtuuttoman verotuksen ongelmissa voitaisiin käyttää, on kirjattu hyvinkin tarkkaan valiokunnan näkemykset tästä asiasta ja myöskin ne näkemykset, mitä valiokunta on Verohallituksen pääjohtajalta saanut tästä asiasta. Tämä tarkoittaa sitä, että myöskin Verohallituksen mukaan näitä huojennuksia, jotka on mainittu verotusmenettelylain 88 §:ssä, voitaisiin soveltaa silloin, kun veron periminen on erityisistä syistä ilmeisen kohtuutonta.

Arvoisa puhemies! Tässä lyhyesti selostettuna tämän lain ydinsisältö.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kun joskus, kun lainsäätäjän tahtoa haetaan, luetaan mietinnöt, luetaan jopa puheenvuorot, mitä eduskunnassa on käytetty mietinnön pohjalta, niin haluan puuttua vain yhteen asiaan, joka todennäköisesti saattaa synnyttää myöhemmin keskustelua. Se koskee juuri tätä veronhuojennusta.

Aivan kuten valiokunnan puheenjohtaja Aula totesi, valiokunnassa pohdittiin sitä, olisiko syytä säätää tämä laki takautuvasti koskemaan myöskin vanhempia tapauksia. Mutta kun se toisi mukanaan niin paljon ongelmia, niin tartuttiin siihen syöttiin, minkä Verohallituksen pääjohtaja valiokunnassa esitti, ja jotta tämä saisi huomattavan painoarvon, sisällytettiin tämä mietintöön. Tällä puheenvuorolla haluan vahvistaa, että valiokunnan, uskallan sanoa, yksimielinen selkeä tahto on se, että veronhuojennuspykälää sovellettaisiin myöskin käytännössä silloin, kun kysymyksessä on tämäntapaisia asioita, joihin mietinnössä viitataan.