Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Tässä käsittelemme tämän mietinnön käsittelyn yhteydessä hallituksen esitystä isyyslomasta, isäkuukaudesta. Tämän esityksen tavoitteena on hallituksen esityksen mukaan muuttaa vanhempainetuuksia niin, että perheellä olisi nykyistä joustavammat mahdollisuudet sovittaa yhteen työ ja perhe-elämä perheen omien tarpeiden mukaisesti.

Ehdotus isäkuukaudesta on sinänsä kannatettava. Sen tarkoitushan on kannustaa isiä osallistumaan omien lastensa hoivaamiseen ja siten luoda myönteistä isä—lapsi-suhdetta. Mutta sen sijaan malli, jolla hallitus on tämän esityksensä antanut, ei kyllä sovi yhteen hallituksen esityksen tavoitteiden kanssa, eli sen tavoitteen kanssa, että perheellä olisi nykyistä joustavammat mahdollisuudet sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämää. Valiokunnassa kun tätä käsittelimme, kyllä hyvin monissa asiantuntijalausunnoissa nimenomaan tämän mallin joustamattomuutta kritisoitiin.

Tällä hetkellä vanhempainlomaetuudethan toimivat karkeasti niin, että ensin äidillä on oikeus äitiyslomaan noin neljän kuukauden ajan, sen jälkeen on noin kuuden kuukauden vanhempainlomakausi, jonka puolisot voivat jakaa haluamallaan tavalla, ja tämän lisäksi tälläkin hetkellä isällä on oikeus kahdeksaantoista isyyslomapäivään, jotka hän voi käyttää yhtä aikaa äidin äitiysloman tai vanhempainloman aikana.

Mutta nyt hallitus esittää isäkuukautta toteutettavaksi niin, että jos isä käyttää nämä viimeiset kaksi viikkoa vanhempainlomasta, niin sitten hän saa tällaisen ylimääräisen kahden viikon isyysloman. Samalla käy tietysti niin, että äiti menettää mahdollisuutensa käyttää vanhempainloman kokonaisuudessaan.

Perhevapaisiin liittyvä lainsäädäntö on entuudestaankin varsin monimutkaista, ja mielestäni tällaiset ehdot isävapaan käytölle eivät palvele sitä tavoitetta, että perhe voisi itse mahdollisimman vapaasti päättää, millä tavoin perheessä halutaan näitä vapaita käyttää. Perheiden tilanteet ovat hyvin yksilöllisiä niin äidin, isän kuin lastenkin kannalta, ja mielestäni yhteiskunnan ja valtion ei tulisi liian vahvasti ohjailla sitä, missä järjestyksessä vanhemmat näitä vapaita käyttävät. Käytännössä tämä tulee johtamaan myös siihen ongelmaan, että kun tällä hetkellä suurin osa äideistä jatkaa hoitovapaalla eli kotihoidon tuen turvin vanhempainloman jälkeen lapsen hoitamista, niin nyt äidille perhevapaisiin jäisi noin kuukauden mittainen aukko, joka olisi tietysti hankala äidin työnantajankin kannalta, miten järjestetään sijaisuudet, kun äiti palaisi kuukaudeksi töihin ja sitten kenties takaisin hoitovapaalle.

Ruotsissa tämän tyyppinen lainsäädäntö on ollut voimassa jo pidempään, ja asiantuntijakuulemisessa meille kerrottiin, että Ruotsissa tämä on käytännössä toiminut niin, että äiti on ollut palkattomana kotona tämän isäkuukauden ajan, joten molemmat vanhemmat ovat olleet yhtä aikaa lasta hoitamassa. Eli isän itsenäistä hoivavastuuta tämä ei näytä Ruotsissakaan lisänneen.

Sen vuoksi ehdotan mietintöön liitetyssä vastalauseessa, että isyysvapaan saamisen ehto vanhempainvapaan käytöstä poistettaisiin. Toki isällä säilyisi mahdollisuus käyttää vanhempien yhdessä sopima osuus vanhempainlomasta. Itse uskon, että tällä joustavammalla järjestelmällä isyysloman käyttöaste pikemminkin paranee kuin heikkenee. Korostan sitä, että esitykseni ei lisää taloudellisia kustannuksia hallituksen esitykseen verrattuna.

Myös Mannerheimin Lastensuojeluliitto lausunnossaan on arvostellut tätä hallituksen esittämää mallia joustamattomaksi ja puhtaaksi työmarkkinapoliittiseksi kompromissiksi. Siellä kiinnitettiin huomiota siihen, mihin muuten kiinnitti huomiotaan myös työ- ja tasa-arvoasiain valiokunta lausunnossaan, että esityksen mukainen isyysvapaan toteutustapa aiheuttaa ongelmia varsinkin tilanteissa, joissa perhe on suunnitellut äidin jäävän hoitovapaalle vanhempainrahakauden päättyessä. Mannerheimin Lastensuojeluliitto ehdottaa, että isyysvapaan pidennys on toteutettava niin, ettei isyysvapaan käyttöön liitetä vanhempainvapaan käyttöön liittyviä ehtoja, eli juuri sitä, mitä vastalauseessani ehdotan.

Kaiken kaikkiaan se tapa, jolla tämä esitys on tänne tuotu, muoto, jolla se on tuotu, kertoo siitä, että kyllä tässä on enemmän ajateltu sukupuolten tasa-arvotilastojen kaunistamista kuin lapsen ja perheen etua ja mahdollisuuksia sovittaa perhe ja työelämä yhteen perheen omista lähtökohdista ja itse haluamallaan tavalla.

Käsittelimme valiokunnassa myös ed. Tuula Haataisen rinnakkaislakialoitetta, jossa hän ehdotti, että tämän isyyslomakuukauden voisi käyttää aina sinne saakka, kun lapsi täyttää kolme vuotta. Pidän kyllä vahinkona, että tämä esitys ei saanut sen enempää tuulta purjeisiin ja se tyrmättiin pitkälti niillä ongelmilla, jotka se aiheuttaisi lainsäädännön yhteensovittamisessa. Nimittäin monessa tapauksessa yhdestä kuukaudesta isän hoivissa lapselle saattaisi olla todellakin hyötyä. Hän saisi yhden kuukauden viettää pidempään omassa kodissa kenties ennen siirtymistään päivähoitoon sen jälkeen, kun äiti on lopettanut hoitovapaansa.

Toivon, että jatkossa tätä vanhempainvapaalainsäädäntöä ja perhevapaalainsäädäntöä kehitettäisiin nimenomaan lapsen ja perheen edun näkökulmasta. Toki tasa-arvotavoitteetkin ovat tärkeitä, mutta pidän vahinkona sitä, että usein näissä kuitenkin viime kädessä sen lapsen etu jää taka-alalle. Sen vuoksi minun mielestäni koko vanhempainloman tulisi mieluiten olla täysin vapaasti perheen haluamalla tavalla jaettavissa alusta lähtien kummalle vanhemmalle tahansa ja mieluiten vielä joustavasti niin, että osa-aikaisesti se voitaisiin myös puolittaa ja jakaa, jolloin perheiden yksilölliset tilanteet tulisivat huomioiduiksi.

Vielä, arvoisa puhemies, kiinnitän huomiota siihen, että tässä esityksessä on muitakin muutoksia. Positiivisena pidän sitä, että nyt muutetaan etuuslainsäädäntöä niin, että isällä on oikeus vanhempainrahaan äitiysrahakaudella niissä tapauksissa, että äiti sairastuu kesken äitiyspäivärahakautensa. Tällaiset tilanteet tulevat useimmiten lapsivuodepsykoosin myötä esiin eli ne tilanteet, joissa äiti sairastuu, kenties joutuu sairaalahoitoon eikä pysty käyttämään tätä äitiyspäivärahakauttaan silloin, kun lapsi on pieni, alle neljän kuukauden ikäinen. Tähän saakka valitettavasti tilanne on ollut se, että lainsäädäntömme on niin joustamatonta, että isä ei ole voinut saada tuota äitiysrahaa omaan käyttöönsä.

Mutta samalla huomautan, että edelleen meille jää se ongelma, joka on täysin Lipposen ensimmäisen hallituksen aiheuttama, että jos minimiäitiyspäivärahalla oleva äiti sairastuu, siis äiti, jolla ei ole ollut riittävästi tuloja, sairastuttuaan hän joutuu olemaan 55 päivää ensin ilman sairauspäivärahaa, ennen kuin sairauspäivärahaa aletaan hänelle maksaa. Tämä on erityisesti näissä tapauksissa suuri ongelma. Perheen taloudellista tilannetta ei sinänsä kohenna kovin paljon se, että isä sitten alkaa isyyspäivärahaa saada ja menettää palkkatyöansionsa ja äiti jää täysin korvauksetta sairaslomalle. Mutta toki sen se auttaa, että isä saa laillisen oikeuden jäädä kotiin hoitamaan pientä vauvaa äidin sairastuttua.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys on alku toivon mukaan monille uusille avauksille, joita nimenomaan perhe- ja työelämän yhteensovittamisessa on nyt jo tiedossa, joita voitaisiin toteuttaa ja joita ed. Räsänen puheenvuorossaan otti myöskin selkeästi esille, että tätä lainsäädäntöä olisi voitu viedä pidemmälle. Ajattelen myöskin niin, että tässä ei varsinaisesti se tavoite, että tässä olisi työ- ja perhe-elämän joustosta kysymys, toteudu parhaalla mahdollisella tavalla. Työ- ja tasa-arvoasiainvaliokunnassa käsittelimme tätä myöskin, ja täällä on esitetty ne huolenaiheet, mitä mietintöön on kannanotoiksi tullut.

Tälläkään hetkellä oikeutta, joka isillä on, ei ole käytetty riittävästi. On varmasti kysymys siitä, että tiedotus on huonoa. Nyt erityisesti pitäisi paneutua tiedotukseen, millä tavalla perheet saavat tiedon tästä ja tulevat käyttämään oikeutta enemmän. Sitten on todettu esimerkiksi, että jos isät ovat käyttäneet nyt olemassa olevaa oikeutta, he ovat myöskin myöhemmässä vaiheessa ottaneet eri lailla vastuuta lapsen kasvatuksesta ja leikki- ja kouluiässä ovat ottaneet vanhemmuutta vakavammin, millä on merkitystä lapsen tulevaisuudelle ja kasvulle.

Erityisesti ongelma, jonka ed. Räsänen otti esille, että jos näin on, että äiti joutuu käyttämään palkatonta vapaata, jos hän ei mene töihin, on erittäin, voi sanoa, ikävä kokonaisuuden kannalta eikä myöskään joskus työnantajan kannalta ole paras mahdollinen ratkaisu.

Toivon nimenomaan, että huomioidaan jatkossa se, että voidaan muuttaa tätä ikärajaa niin, että voidaan pidemmälle kuin lapsen kolmeen vuoteen saakka myös erilaisia vaihtoehtoja, muun muassa osittaista hoitovapaata, ottaa käyttöön.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valiokunta on työstänyt tästä hallituksen toivottomasta esityksestä mielestäni suhtkoht hyvän lausuman. Siltä osin tästä kyllä nyt joku päätös tulee ja lopputuloskin syntyy, en tiedä, onko niin ratkaisevan hyvä kuin on annettu ymmärtää, mutta ainakin siihen suuntaan. Jos nyt ajatellaan niin, että tästähän on käytetty ja heitetty peistä monella lailla moneen mittaan siihen, kuinka nyt perheongelmat on ratkaistu, kun tämä isyysloma, isyyskuukausi tulee, tämä ei ollenkaan sitä tarkoita, ei missään muodossa.

Mielestäni ed. Räsänen otti erinomaisen hyvin puheenvuorossaan esille sen, että perheen pitäisi pystyä itse päättämään, missä vaiheessa ja miten nämä lomat pidetään ja miten tehdään. Silloin tämä asia käy ja toimii. Mutta kun katsotaan näitä perusteluja, että isän hoitaessa pientä lasta perheen asema ja suhde vahvistuu ja vakiintuu, mielestäni tämä on kevyt peruste olemassa. Kyllä sen isän oikeus näihin lapsiin ja suhde vakiintuu ja vahvistuu siinä vaiheessa, kun yhdessä tehdään ja yhdessä kuljetaan, jolloin tässä pitäisikin myöntää toinen isäkuukausi silloin kouluajan keskivaiheille jne. Silloin syntyisi tämä tavoite vasta niin kuin perimmiltään oikeaoppisena, oikealla lailla. (Ed. Kuosmasen välihuuto) — Tämän asian puitteissa ed. Kuosmanen tietää tämän yrittäjänäkemyksen. Jos yrittäjän näkökulmasta, työnantajan näkökulmasta, tätä asiaa katsotaan, mitä monimutkaisemmaksi tämä tehdään, sen vaikeammaksi se työelämän kohdalla syntyy ja tulee. Kyllähän yrittäjän näkemyksen kannalta katsottuna on äärettömän tärkeää, että syntyvyys, lasten hyvinvointi ja perheiden hyvinvointi vahvistaa myöskin yrityselämää, ja siinä mielessä ed. Kuosmanen on oikeilla jäljillä tässä asiassa. Toivon, että hän myöskin lausuu julki mielipiteensä oikein pöytäkirjatasolle saakka.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Mikäli isälle on suoritettu 21 §:n 3 momentissa tarkoitettua vanhempainrahaa tai 21 §:n 4 momentissa tarkoitettua osittaista vanhempainrahaa vähintään viimeiset vanhempainrahakauden 12 arkipäivää yhdenjaksoisesti, hänellä on lisäksi oikeus yhteen enintään 12 arkipäivältä suoritettavaan yhdenjaksoiseen isyysrahakauteen välittömästi vanhempainrahakauden päätyttyä." Näin kuuluu käsittelyssämme olevan lain 23 §:n 2 momentti. Joutuu kysymään, saattaako sen selvemmin sanoa ja niin, että myös perhe Virtanen oman perhe- ja työelämänsä yhteensovittamista miettiessään sen ymmärtää. Jos asian sanoisi suomeksi, se olisi jokseenkin niin, että vanhempainrahakaudesta on isän pidettävä 12 päivää, jotka ovat äidiltä pois, jotta isä saa 12 päivää isyyslomaa pidettäväkseen vanhempainrahakauden päätyttyä. Tätähän tässä ollaan oleellisimmalta kohdiltaan päättämässä.

Ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinenkään kerta, kun perhepoliittisia muutoksia tehdään poliittisina kompromisseina, joista seuraa lain kirjoittajan ja säätäjän kannalta tilanne, missä perhe Virtasella pitää olla todella kiinnostusta ja harrastusta asiaa kohtaan ottaakseen selvää, mitä todella tarkoitetaan ja mitkä ovat perheen mahdollisuudet toimia tilanteessa, johon he ovat oikeutettuja lainsäädännön perusteella. Kansaneläkelaitos joutuu tämänkin lain auki kirjoittamaan ja — jo tässä vaiheessa pystyy ennakoimaan — myös ottamaan syitä niskoilleen asiasta, jonka niin haluttaessa voisimme yksinkertaisemminkin hoitaa. Toisekseen tämä näyttää olevan erinomaisen vaikeaa silloin, kun perhepoliittisista etuuksista päätöksiä tehdään.

Isyysloman pidennys on myönteinen asia, mutta tapa, jolla se tehdään, jättää toivomisen varaa. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsitys ja näin ollen myös mitä ilmeisimmin koko eduskunnan käsitys asiasta tulee olemaan selkeä. Mietinnössä olevan lausuman jälkimmäinen osa toteaa: "Eduskunta edellyttää lisäksi, että vanhempainvapaita koskevaa säännöstöä kehitetään edelleen niin, että perheiden omat tarpeet tulevat huomioiduksi nykyistä joustavammin." Tästähän täällä ovat edustajat tämän keskustelun yhteydessä jo aiemminkin puhuneet, ja näinhän sen pitäisi olla, ja toivoa sopii, että jatkossa päätöksentekoa myös tähän suuntaan voitaisiin ohjata. Näihin toimiin tulee todellakin ryhtyä.

Tämä valiokunnan mietintö on ihan vakavalla mielellä näiltäkin osin laadittu, ja valiokunta toteaa mietinnössään vahvistukseksi tälle: "Ehdotettu isyysvapaan pidennys on perheiden erilaisten tilanteiden kannalta melko joustamaton." Nähtäväksi jää, miten tämä todellisuudessa vaikuttaa perhevapaiden käyttöön, miten tämä todellisuudessa vaikuttaa isien vanhempainrahajakson käyttöön ja näin ollen tämän lisääntyvän mahdollisuuden isyysvapaaseen käyttöön. Tähänhän on budjetoitu 15 miljoonaa euroa, joka on summa, jonka kyllä mitä suurimmalla todennäköisyydellä voi ennustaa ainakin osittain säästyvän, siksi hankalalta tämä lainsäädännön muutos teknisesti ja toteutettaessa vaikuttaa.

Meidän tulisi jatkossa pystyä tekemään lainsäädäntöä niin, että kaikin keinoin pyritään tilanteeseen, missä perhe- ja työelämän yhteensovittaminen voi tapahtua todellisesti ja mahdollisuudet ovat aidot. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että erilaisten vapaiden käyttörajoituksien tulisi olla mahdollisimman vähäisiä, mikäli siis todella aidosti haluamme vaikuttaa siihen, että lapsilla olisi nykyistä paremmat oikeudet ja mahdollisuudet heidän vanhempiensa aikaan. Tässä yhteydessä ei sovi unohtaa myöskään sitä tilannetta, jossa ihan akuutisti tänään ollaan ja josta me edustajatkin olemme voineet tv-kuvista viime aikoina useina iltoina nähdä sen, että tällä hetkellä pieni ryhmä miehiä tulee vaikuttamaan keskeisesti siihen, mitä perheiden ajankäytölle lähivuosina tapahtuu. Näiltä osin näyttää valitettavan heikolta, mutta toivoa sopii, etteivät lapset ihan kokonaan unohdu eurojen ja irtisanomissuojaan liittyvien kiistojen alle.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! Minusta oli jossain määrin kummallista kuulla ed. Seppo Lahtelan puheenvuoro siitä näkökulmasta, kun hän länttäsi hallituksen esityksen ja totesi, että valiokunta on kuitenkin saanut tästä kohtalaisen mietinnön aikaan, kun valiokunta esittää ed. Räsäsen eriävää mielipidettä lukuun ottamatta ehdotuksen hyväksymistä. Tosin tähän liittyvät nämä ponnet. Kun ed. Seppo Lahtela arvostelee tätä esitystä ja puheenvuorossaan totesi sen, että se ei mene riittävän pitkälle joustavuudessa ja siinä, että työelämä ja perhe-elämä paremmin yhteensovitetaan, niin oletan sitten, että ed. Lahtela, vaikkei nyt ole paikalla, yrittäjänä ja työnantajana omalta osaltaan tekee työtä yrittäjätyönantajain parissa sen puolesta, että ne tavoitteet, mitä nyt sitten tämän mietinnön ponsiin on ladattu, tulisivat toteutumaan.

Minusta tämä on kuitenkin nyt askel oikeaan suuntaan, niin kuin ed. Rehula täällä totesi, mutta kyllä pitemmälle joka tapauksessa pitää mennä. Valitettavasti on sillä tavalla, että aina meidän tavoitteemme eivät tule toteutumaan, ja kun tätä on valmisteltu nyt sitten kolmikantaisesti, kompromissien kauttahan tämä ehdotus on syntynyt. Asia on hyvä, sitä pitää kannattaa, mutta samalla huolehtia siitä, että valiokunnan esittämät ponnet tulevat jatkovalmistelussa huomioon. Kyllä nämä asiat työmarkkinajärjestöille, erityisesti palkansaajapuolelle tässä tapauksessa, ovat olleet hyvin tärkeitä. Kyllä enemmän kaivataan ja tarvitaan työelämään joustavuutta niin, että perheitten lähtökohdista ja perheen lähtökohdista, lapsen lähtökohdista, asiaa tarkastellaan.

Marja-Leena   Kemppainen  /kd:

Arvoisa herra puhemies! Asia on erittäin hyvä, ja näen, että nimenomaan niitä pieniä askeleita meidän pitää perhepolitiikassa tehdä ja antaa vanhemmille erilaisia mahdollisuuksia hoitaa lapsiaan. Me emme saisi kuitenkaan tehdä niistä niin monimutkaisia kuin ed. Rehula toi esille, että monta kertaa niitten tulkitseminen on todella hankalaa ja käytännössä voi olla helpompi jättää asia toteuttamatta ja mennä vanhan kaavan mukaisesti.

Ymmärrän kuitenkin, että valiokunnan tekemä mietintö tähtää hyvään, mutta näkisin, että nimenomaan ed. Räsäsen vastalauseen sisällön tekstillä käytännössä tämä asia kuitenkin olisi helpompi toteuttaa ja ennen kaikkea ei murentaisi äidin asemaa. Hallituksen esityksessä ja valiokunnan päätelmässähän murennetaan äidin asemaa, tavallaan isä saa äidin kustannuksella jotakin. Minusta se ei ole oikein, vaan koska tämä on kustannuksiltaan ihan samanlainen, meillä olisi helpompi toteuttaa jo pitemmälle menevä vaihtoehto. Sen takia minä ihmettelen, miksi valiokunta on kuitenkin päätynyt mietinnössään tämän tyyppiseen ratkaisuun, ja kannatan erittäin lämpimästi ed. Räsäsen linjaa tässä asiassa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Nämä ovat kaikki kompromisseja. Edelliselle puhujalle voisi todeta, että niinhän se on ollut aikaisemminkin. Aina ymmärrykseni mukaan, alun perinkin kun lähdettiin tähän systeemiin, oli tämä vaihtomahdollisuus isällä. Tässä asiassa on kuitenkin menty eteenpäin. Itse minä en tätä sillä tavalla hirveän isona tasa-arvokysymyksenä pidä, kun nyt käydään mittaamaan tikun kanssa. Kohta isille pitää olla saman pituinen isyysloma kuin äideillä äitiyslomat, kun ajatellaan, että sukupuolien tasa-arvo on tärkein.

Minusta se pääasiallinen juttu on kuitenkin ihan jo luontoäidin luoma, jotta äiti on se, joka hoitaa lasta, ja isille annetaan sitä mahdollisuutta jonkun verran. Sehän näkyy jo luonnostaan sillä tavalla, että vaikka olemme menneet eteenpäin tässä ajattelussa, tällä hetkellä tämä toteutuu niin, että isyyslomiahan ei pidetä siinä mitassa, mitä olisi mahdollista pitää. Hyvin monet isät eivät pidä sitä. Minä itse aikanaan pidin. Oli mahdollista pitää, ja koin sen sillä tavalla, että minusta se oli ihan hyvä ja siinäkin vaiheessa tarvitaan apua, heti silloin kun lapsi on pieni. Varmasti se tarvitsee molemmat, ja se yhdessäolon tuntemus on siinä.

Mutta sitten tähän yrittäjän näkökulmaan ja työnantajien asenteisiin — täällä on yrittäjäsiipeäkin mukana. Eikö nämä todella ole hyviä tämmöiset, kun pidennetään näitä pitkälle? Kun olen Suomen Yrittäjien puheenvuoroja kuullut, niin siellä ikään kuin tuomitaan kaikki tämän tyyppiset. Se voi jopa olla siinä mielessä syrjivää, jotta kun tuossa eräs yrittäjäjärjestön puheenjohtaja soitteli, niin sanoi, jotta hän ei ollenkaan ota edes töihin semmoista, jos hän tietää, jotta on raskaana oleva nainen. Hän kyllä heti kysyy, onko tämmöistä ongelmaa lähellä olemassa. Se koetaan niin kuin rasitteena. Sen takia tässä toivoisin asennemuutosta myös yrittäjäpuolella.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Seppo Lahtela on kyllä siinä mielessä oikeassa, että lapsen ja perheen lähtökohdasta todelliset tarpeet vanhempien ja etenkin isän aikaan ovat kyllä kipeämpiä monena muuna ikäkautena kuin tämän kymmenkuukautisen vauvan kohdalla. Isäkuukausi saattaisi olla kaikkein tarpeellisin esimerkiksi lasten murrosiän ollessa pahimmillaan.

Kaiken kaikkiaan minusta on murheellista se, että tämä esitys kahden viikon isyyslomasta on käytännössä jäämässä hallituksen ainoaksi vastaukseksi työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeuksiin. Nämä vaikeudet sijoittuvat kyllä kovin suurelta osin aivan muihin elämänvaiheisiin kuin tähän pikkuvauva-aikaan.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa puhemies! Ihan kuten ed. Räsänen tuossa totesi, niin varmasti näin on, että tässä ikäryhmässä tämä on pieni avaus sen suuntaan, että asia nostetaan keskusteluun. Mutta itsellänikin on huoli siitä, että tällä mallilla, jolla nyt toteutetaan tämä isyyskuukausi, se todennäköisesti ei tule tuomaan mitään kovin suurta uutta ja ennen kaikkea vaan veisi äidiltä sen mahdollisuuden ikään kuin hoitaa se oma osuutensa. Niin kuin ed. Kemppainen täällä totesi, tässähän äidiltä viedään osa, jota ei olisi tarvinnut viedä toisessa vaihtoehdossa, vaan olisi annettu isälle oma kuukautensa.

Siinä mielessä katson, että tämä lausuma valiokunnan mietinnössä on erinomainen. Täällä sanotaan, että tätä seurataan, mutta olisin toivonut, että seuraavassa hallitusohjelmassa — jos tämä nyt ei tältä hallitukselta onnistunut — oltaisiin jo valmiita menemään pidemmälle, erilaisiin vaihtoehtoihin ja toisenlaisella mallilla kohtaamaan perheitä ja sovittamaan työelämään yhteen niin, että sitten vältytään niiltä murrosiän seurausvaikutuksilta, kun lapset ovat olleet vailla isää ja myöskin vailla äitiä.

Vielä, arvoisa puhemies, haluan todeta tästä työ- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnosta, että täällä on todella erinomaisesti nostettu esille osa-aikatyön merkitys, se että on todella mahdollisuus sitä joustavasti käyttää. Jos se saadaan uudella tavalla keskusteluun niin, että työnantajan ja työntekijän välillä voidaan sopia osa-aikaisuudesta, silloin voidaan sanoa, että on vanhemmille, isille ja äideille itselleen, annettu se valinnan mahdollisuus eikä niin kuin tässä, kun pakkotahtisesti nyt määrätään isä ottamaan se kaksi viikkoa sinne hoitovapaan loppuun.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa puhemies, ihan lyhyesti: Kyllä se on, ed. Räsänen, sillä tavalla, että ammattiyhdistysliikkeen ja laajemmin työväenliikkeen ansiosta on perhepolitiikkaa ja sosiaalipolitiikkaa tähän yhteiskuntaan rakennettu. Kyllä kristillisen ansiot sosiaalipolitiikassa ovat olleet äärettömän vähäiset. Pitää vain esimerkiksi tarkastella sitä kautta, kun istuitte viimeksi hallituksessa. Teidän mahdollisuutenne vaikuttaa näihin asioihin ovat olleet käytännössä olemattomat.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Herra puhemies! Tämä on hyvä yritys edistää perhe-elämän ja työelämän yhteensovittamista. Mahdollisuus isyyskuukauteen on erittäin tervetullut uudistus, samoin osa-aikainen vanhempainvapaa, jossa molemmat puolisot voivat osallistua lapsen hoitoon. Tietysti se kritiikki, mitä tätä mallia vastaan on esitetty jo varsin voimallisesti sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä, on aiheellinen. Kyllä me paljon pohdimme sitä, että ei tämä ihan hirveän järkevä tapa ole tätä asiaa hoitaa, mutta tärkeintä nyt kuitenkin on, että päästään alkuun tässä asiassa ja saadaan isille mahdollisuus pitää yhtämittainen kuukauden vapaa.

Toivon mukaan isät tarttuvat tähän mahdollisuuteen huolimatta niistä byrokraattisista ja käytännön esteistä, mitä tähän lakiin nyt valitettavasti sisältyy. On aivan selvä, että tämä edellyttää jatkokehittämistä, jotta tästä tulee toimiva malli. Toivottavasti seuraava eduskunta ja seuraava hallitus vievät tätä asiaa entistä parempaan suuntaan.

Päivi  Räsänen  /kd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Laitiselle totean, että en suinkaan vähättele ammattiyhdistysliikkeen sosiaalipoliittisia saavutuksia, mutta valitettavasti, jos vaikkapa viime vuosien tuponeuvottelujen tuloksia ja tahtotilaa liittyen työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen vaikeuksiin tarkastellaan, niin kyllä siinä valitettavasti niin on käynyt, että paljosta puheesta huolimatta konkreettisia toimenpide-ehdotuksia ei ole tullut. Eikä Lipposen toisen hallituksen aikana ole yhtään parannusta työn ja perheen yhteensovittamiseen tuotu tätä nimenomaista lähinnä kosmeettiseksi jäävää esitystä lukuun ottamatta.

Toivon mukaan kristillisdemokraattien mahdollisuudet vaikuttaa perheiden asemaan vahvistuvat ja paranevat tulevien vaalien jälkeen. Meillä on ainakin hyvin valmisteltuina monia esityksiä, joista tullaan vielä tämän vaalikauden aikana tässä salissa äänestämään.

Marja-Leena  Kemppainen  /kd:

Arvoisa puhemies! Minusta tästä keskustelusta on jäänyt sellainen asia kokonaan pois, että kun puhutaan perheiden hyvinvoinnista ja isän ja äidin lapsen kanssa olemisesta, koko ajan puhutaan vain äidin lomasta ja isän lomasta erikseen. Minä näkisin, että ed. Räsäsen vastalauseessa tarkoitetaan nimenomaan sitä, että perhe voi olla mahdollisesti yhdessä pienen vauvan kanssa ja nauttia sillä tavalla, opetella olemaan yhdessä. Aina vaan on jompikumpi, ja se ei kyllä rakenna perhe-elämää eteenpäin. Minä luulen, että monet isät ensinnäkin vieroksuvat sen takia isyysloman pitämistä, koska voi olla, että he eivät rohkene jäädä pienen vauvan kanssa kotiin. Mutta se, että he saisivat olla yhdessä, koko perhe, ja tutustua sillä tavalla toinen toisiinsa, tässä on ideana.

En tiedä, kuka on paljon rakentanut ja kuka on paljon tehnyt perhepolitiikkaa. Voi olla, että kristillisdemokraatit eivät ole päässeet sillä tavalla vielä vaikuttamaan, mutta ei meillä lähtökohtana ole kyllä ollut purkaa niitä hyviä etuja, mitä lapsiperheille on annettu. Siinä varmasti joku muu ryhmä on tehnyt aika paljon töitä. Vai onko niin, että kun paljon on aikaansaatu, niin sitten on paljon, mistä purkaa?

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Isyysvapaahan on itsenäinen vapaa, ja vaikka ed. Räsänen väitti, että mitään ei ole tehty, niin isyysvapaatahan lisättiin 18 arkipäivään. Tietysti siitäkin voi sanoa, että sekin voisi olla pidempi, mutta ovat nämä kuitenkin askelia eteenpäin. Molempien vanhempien mahdollisuus huolehtia lapsistaan on tietysti erittäin tervetullut asia, ja näitä tavoitteita on syytä yrittää viedä eteenpäin.

Juha  Rehula  /kesk:

Herra puhemies! Ed. Laitinen koukkasi lempiaiheeseensa tämänkin lain yhteydessä toteamalla jokseenkin näin, että työväenliikkeen ansiota on se, miten perhepolitiikkaa tässä maassa on hoidettu. Sitten hän varmuuden vuoksi tyylilleen uskollisena koukkasi myös historiaan. Ahon hallitus unohti tällä kertaa sanoa — eipäs unohtunut, ette vain käyttänyt tätä termiä, vaan puhuitte ajasta, jolloin kristillisetkin olivat hallituksessa.

Summa summarum, ed. Laitisen kanssa ollaan kyllä samoilla hehtaareilla, kun puhutaan siitä, kenen on kannettava tästä asiasta vastuuta, kenen huolena on se, että perhepolitiikka on tämän maan asioiden hoitojärjestyksessä agendalla. Juuri tulevana yönä kysytään, onko niillä herroilla, alle kymmenellä herralla, millä sijalla eurojen ja irtisanomissuojien lisäksi arvojärjestyksessään perhepolitiikka. Pahoin pelkään, että sijaluku on sellainen, että on helppo todeta, että näissä asiakysymyksissä emme tällä kertaa etene. Työelämän muutokset tulee pystyä huomioimaan silloin, kun tupopöydässäkin perhepoliittisia ratkaisuja tehdään. Senkin me tiedämme, ed. Laitinen minua paljon paremmin, että tämä on nippelitason juttua, mistä me nyt keskustelemme, 12 päivän isyysvapaan lisääminen, niihin mahdollisuuksiin nähden, mitä näillä muutamalla 50-vuotiaalla herralla tähän tilanteeseen on korjausmahdollisuuksia niin halutessaan.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustajat Seppo Lahtela ja Esa Lahtela ovat pyytäneet esittämään täällä yrittäjien puheenvuoron isyysloma-asiasta. Totean heille, että yleensä nuoret isät elävät aktiivista elämää siinä vaiheessa, kun perheenlisäys tulee perheeseen.

Riippuu firmasta ja siitä, millaisessa tuotantoketjussa tämä työntekijä on. Jos hän on niin sanotussa tasapäisessä tuotantoketjussa, johon on helppo saada tilalle työntekijä, niin asia on ok. Mutta jos on huipputeknologian yritys, yksi kuukausikin poissa tuotantoketjusta, kun isä on lomalla, voi vaikeuttaa toimintaa ja henkilön saamista tilalle, eli ei ole esimerkiksi yhtä fiksua ydinfyysikkoa. Siinä mielessä tämä on hankala, mutta normaaliin suomalaiseen työelämään se on positiivinen ruiske.

Kokoomushan esitti nimenomaan, että isyyslomaa jatketaan kuukauteen, ja ministeri Itälä suorastaan vaati sitä. Siinä mielessä kokoomus on ollut aina oikeilla linjoilla. Kun kokoomuksen lähtökohta on aina ollut koti, uskonto ja isänmaa, niin tässä tapauksessa tämäkin toteutui.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kuosmasen puheenvuorossa oli asiaa erityisesti se, mikä koski työnantajaa ja työnantajan asemaa ja niitä vaikeuksia, mitä tästä työnantajalle syntyy ja aiheutuu. Tämä ei ole mitenkään vähäinen näkemys olemassa.

Mutta toisaalta, kun nyt aika väljästi tässä on keskusteltu niitä näitä asioita, voisin todeta, että kyllähän työnantajan, työpaikan, työmahdollisuuden, työhalujen ja lastenkin asemaa voitaisiin viedä vähän lähemmäs niin, että näille kasvaville lapsille jopa isän ja vanhempien työ tulisi tutuksi. Tätä asiaa ei ole tässä lähestytty eikä käyty ollenkaan läpi.

Mutta, herra puhemies, se, mitä erityisesti aion tässä sanoa, niin kyllähän siis käytännön totuus on sillä lailla olemassa, että nuori isä ei viihdy yksin kotona, ellei siellä ole myöskin nuori äiti paikalla. Siinä mielessä tämä näköala, josta on vain keskusteltu, että jompikumpi on kotona, vain johtaa siihen, että silloin ovat molemmat kotona, jos kerran isä on työpaikalta tätä varten lomalla. Tätä asiaa ei ole pohdittu ollenkaan. Toivon, että joskus tuolla niin sanotuissa torikokouksissa tämäkin asia otettaisiin käsittelyyn ja esiin.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa puhemies! Kyllä varmasti näin on, että kristillisdemokraatit aikanaan hallituksessa olivat aika tiukan paikan edessä. Siellä oli kyllä kokoomus ja muitakin vastuunkantajia, ja kannamme mielellämme sen vastuun, mitä silloin kannoimme. Pääsimme edes siitä tilanteesta, mikä ei kovin helppo ollut, kun muistatte sen lamakauden ja taloudellisen kriisin. Varmasti paljon suurempiakin leikkauksia olisi jouduttu mahdollisesti tekemään, mutta saimme jotakin sinne jäämään. Ollaan tyytyväisiä, että nyt on mahdollisuus jotakin kohentaa.

Hallituksen esitys on ihan hyvä, mutta haluan vielä sanoa, ymmärsin näin, että valiokunnassakin oli myönteinen ilmapiiri tälle ajatukselle, mikä vastalauseessa ed. Räsäsellä on, että joko äidillä tai isällä olisi mahdollisuus ottaa se kaksi viikkoa. Silloin tästä olisi tullut paljon joustavampi, kun me haemme nyt tätä joustavaa ratkaisua. Siinä mielessä olisin toivonut, että tälle olisi tullut myönteistä kannatusta myöskin. Ed. Laitinen, tämä on todella hyvä esitys, mutta tässä vietäisiin tätä samoilla kustannuksilla todella vielä lähemmäs perheiden toiveita ja sitä käytäntöä, joka sitten vastaisi siihen haasteeseen, mikä nyt varmasti tuolla tupopöydässäkin on. Tämä tässä on vastalauseen tavoite.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Rehula käytti mielenkiintoisen puheenvuoron sinällään, joka liittyi tähän aiheeseen ja perhepoliittiseen keskusteluun myös tupopöydässä. Tämä on sinällään rohkaiseva ajattelu. Ed. Rehula voisi laittaa ison keskustakoneiston nyt painostamaan työnantajapiiriä, kun olen ymmärtänyt, että teillä on aika hyvät suhteet sille toiselle puolen pöytää, sinne työnantajapiiripöytään, jotta näitä voitaisiin nyt viedä läpi. Jos keskustan edustajat ovat SAK:n ja muiden työmarkkinajärjestöjen kannalla tässä, niin minusta tämä on mielenkiintoista. Se voi avata uusia näköaloja ensi vaalien jälkeiseen tulevaisuuteen vielä kaiken lisäksi.