Marja-Leena Kemppainen /kd:

Arvoisa puhemies! Lakiehdotukseni koskee lapsiasiainvaltuutetun viraston perustamista. Lapsiasiainvaltuutetun viran perustaminen on tarpeen, jotta voitaisiin paremmin valvoa ja edistää lasten oikeuksia ja etuja yleisellä hallinnon ja yhteiskuntapolitiikan sekä lainsäädännön tasolla. Suomen yli miljoonan lapsen oikeuksien valvontaa varten tarvitaan oma viranomaistaho. Erityislailla perustettu lasten oikeuksien valvontajärjestelmä antaa lapsiasiainvaltuutetulle parhaat toimintamahdollisuudet. Lapsiasiainvaltuutetun toimisto toimisi sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä.

No, miksi me sitten tarvitsemme lapsiasiainvaltuutetun toimistoa Suomeen? Suomi on ratifioinut ilman varaumia Lapsen oikeuksien yleissopimuksen, jossa määritellään eri valtioiden hyväksymät lapsen oikeudet. Tutkimukset ovat osoittaneet, ettei lasten asemaa oteta yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kyllin huomioon ilman valtionhallinnon järjestelmää, jolla sopimuksen mukaisten oikeuksien toteutumista seurataan ja mahdollisiin ongelmiin puututaan. Yleissopimuksen toteutumista valvova Lapsen oikeuksien komitea pyrkii nopeuttamaan kansainvälisellä tasolla lapsiasiainvaltuutettujärjestelmien perustamista. Suomesta tällainen järjestelmä puuttuu.

Muissa Pohjoismaissa lasten oikeuksien toteutumisen valvonta on järjestetty, ja esimerkiksi Norjassa lapsiasiamies on yhteiskunnallisesti näkyvä hahmo, jolla on myös poliittista valtaa. Lapset voivat ottaa yhteyttä suoraan asiamieheensä monin eri tavoin käyttäen hyväksi nykyteknologian antamia mahdollisuuksia, sekä kirjeillä ja puhelimitse. Lisäksi lapsiasiamies tapaa lapsia eri tilanteissa myös henkilökohtaisesti. Asiamiehen toiminta on edistänyt norjalaisten lasten etuja ja oikeuksia sekä lisännyt lasten näkyvyyttä. Samaa voidaan sanoa Ruotsin vastaavasta järjestelmästä.

Perusoikeudet kuuluvat myös lapsille, mutta myös näiden oikeuksien toteutumisen seurannassa on ongelmia. Perustuslain mukaan julkisen vallan on tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Tämä säännös velvoittaa myös siihen, että lainsäädännön vaikutuksia lapsien ja perheiden asemaan seurataan. Esimerkiksi perustuslain 19 §:ssä turvatut sosiaaliset oikeudet eivät toteudu riittävän hyvin. Lasten ja lapsiperheiden palveluihin ja etuuksiin ei ole kaikilta osin myönnetty riittäviä resursseja, ja kuntakohtaiset erot palvelujen tasossa ja saatavuudessa ovat suuria.

Lastensuojelujärjestöt Suomessa ovat kiinnittäneet tähän asiaan huomiota ja näkevät lapsiasiainvaltuutetun toimiston tärkeyden. Noin kaksi vuotta sitten Pelastakaa Lapset ry järjesti seminaarin, johon kutsuttiin kaikkien puolueiden kansanedustajat paneeliin. Seminaarin aihe kosketteli lapsiasiainvaltuutetun viraston perustamista ja saatuja kokemuksia Ruotsista ja Norjasta, josta asiantuntijat olivat tilannetta ja asiaa alustamassa. Tässä paneelissa kaikkien puolueiden läsnä olevat edustajat totesivat lapsiasiainvaltuutetun toimiston tärkeyden ja lupasivat omalta osaltaan tätä asiaa viedä eteenpäin.

Myös eduskunnan Lapsen puolesta -ryhmä on perehtynyt tähän asiaan ja omalta osaltaan vienyt asian tärkeyttä eteenpäin. Käsitykseni mukaan hallituksen talousarviosuunnitelmassa vuodelle 2003 asia on ollut hyvin keskeisesti mukana, mutta ikävä kyllä punakynä on käynyt siihen käsiksi ja tällä hetkellä se sieltä puuttuu.

No, mitä lapsiasiainvaltuutetun tehtävät sitten pitävät sisällään? Lapsiasiainvaltuutetun tehtävät painottuisivat ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin, jotka liittyvät lainsäädännön, järjestelmien ja menettelyjen sekä lapsimyönteisen ilmapiirin kehittämiseen. Lapsiasiainvaltuutetun tehtävänä olisi edistää lapsia koskevien asioiden koordinaatiota hallinnon eri tasoilla. Valtuutettu toimisi lasten edunvalvojana, nostaisi esiin lasten asemaan liittyviä kehittämistarpeita sekä vastaisi yksittäisten lasten ongelmiin ja valituksiin. Valtuutettu toimisi asiantuntijaviranomaisena ja koulutukseen ja tiedonvälitykseen liittyvien asioiden kehittäjänä, samalla kun tehtäviin kuuluisi myös neuvontaa ja ohjausta lapsille ja perheille, muille viranomaisille ja suurelle yleisölle.

Lapsiasiainvaltuutettu voisi tehdä aloitteita ja antaa suosituksia tai neuvoja, joiden tavoitteena on parantaa lasten asemaa lainsäädäntötoimin tai muutoin. Aloitteet voisivat koskea myös hallitukselle tehtyjä ehdotuksia lainmuutoksiksi epäkohtien poistamiseksi kaikilla yhteiskunnan alueilla.

Lapsiasiainvaltuutettu osallistuisi julkiseen keskusteluun ja yhteiskunnassa käytävään arvokeskusteluun. Valtuutetun tulisi myös pitää yhteyttä kansalais- ja muihin järjestöihin ja edistää eri järjestöjen välistä yhteistyötä ja niiden suhteita viranomaisiin. Valtuutettu hoitaisi yhteyksiä kansainvälisiin järjestöihin.

Lapsiasiainvaltuutettu seuraisi lainsäädäntöä, tiedotusvälineitä ja eri viranomaisten käytäntöjä ja pyrkisi vaikuttamaan muun muassa tilastointiin ja rekisteröintiin niin, että tulevaisuudessa saataisiin ajantasaista tietoa lapsen oikeuksien toteutumisesta ja lapsen asemaan liittyvistä ongelmista. Tietoa tuotettaisiin päätöksenteon pohjaksi poliittisille päättäjille ja viranomaisille mutta myös järjestöille, suurelle yleisölle ja tiedotusvälineille.

Lapsiasiainvaltuutetulla tulisi olla itsenäinen ja hallintoviranomaisista riippumaton asema, jotta hän voisi suorittaa tehtäväänsä itsenäisesti. Lapsiasiainvaltuutetun tehtävien tuloksellinen hoitaminen edellyttää riittäviä tiedonsaantioikeuksia. Valtuutetulla tulisikin olla oikeus salassapitosäännösten estämättä saada tehtävänsä suorittamiseksi tarpeelliset tiedot. Lapsilla on oikeus tulla kohdelluiksi tasa-arvoisesti aikuisväestöön nähden. Tämän valvominen olisi myös lapsiasiainvaltuutetun yksi tehtävä.

Millä tavalla sitten nämä kustannukset koostuvat? Lapsiasiainvaltuutetun toimiston menot vuositasolla olisivat noin 500 000 euroa. Lain ehdotettu voimaantulo olisi syyskuussa 2003, joten ensimmäisen vuoden toimintamenot olisivat noin 200 000 euroa. Olen tehnyt tästä asiasta myös talousarvioaloitteen, ja asia liittyy osana myös kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjettiin.

Reijo Laitinen /sd:

Puhemies! Hyvin on ed. Kemppainen lukenut sos.dem. puolueen viime kesän puoluekokouspäätöksiä. Nimittäin me puoluekokouksessa teimme sen kaltaisen päätöksen, mihin tämä esitys tähtää, että lapsiasiainvaltuutetun toimisto voitaisiin perustaa.

Marja-Leena Kemppainen /kd:

Arvoisa puhemies! Todella olen perehtynyt ja tiedän, että hallituksen eri rintamilla ja eri puolueissa, niin kuin totesin puheenvuorossanikin, tämä asia on todettu hyvin tärkeäksi. Erittäin iloinen minä olen siitä, koska minulle tämä asia on ollut jo vuosikausia tärkeä. Muun muassa Oulussa yritän saada vastaavaa paikallistason järjestelmää nimenomaan valvomaan lapsen oikeuksia ja etuja, koska näen, että ei riitä, että on vain joku yksi iso toimisto, vaan että meillä muun muassa isoissa kaupungeissa tulisi olla alatoimistot, joissa vastaava lapsiasiainvaltuutettuorganisaatio toimii. Siinä mielessä voisin jo sanoa, että olen erittäin iloinen, että sosialidemokraattinen puolue on perehtynyt aloitteisiin, joita on tehty Oulun kaupunginvaltuustossa, koska näen, että tämä on vuosia vuosia sitten ollut jo siellä.