Maija Perho /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan budjetti on noin 12 miljardia, jossa on nousua noin 370 miljoonaa kuluvaan vuoteen. Kun pääluokan asioita pitkin syksyä on käsitelty, ollaan tilanteessa, että paljon hyvää on saatu aikaan mutta paljon on myös tehtävää jäljellä. Sosiaali- ja työjaosto keskittyi erittäin hyvässä yhteisymmärryksessä useihin kipukohtiin, joihin se mietinnössä kiinnittää aivan perusteltua huomiota.

Ensimmäisenä erityiskysymyksenä on päihdeongelman hoitaminen, yhä kasvavien päihdehuollon kustannusten kuriin saaminen. Tästä on välikysymyksen yhteydessä keskusteltu ja muutoinkin. Erityistä huomiota on haluttu kiinnittää siihen, että tämä hoitoverkosto ei ole kattava ja erityisesti päihdeongelmaisille naisille, erityisesti päihdeäideille, ei ole riittävästi soveltuvia hoitopaikkoja. Tähän tarkoitukseen on lisätty budjettiin 3,5 miljoonaa euroa, jotta läänien alueella läänien johdolla yhteistyössä alan asiantuntijoiden ja toimijoiden kanssa vahvistettaisiin tätä verkostoa ja päästäisiin käsiksi tilanteisiin, jotka aiheuttavat muun muassa yhä lisääntyviä huostaanottoja ja esimerkiksi syntyvien lasten pysyviä alkoholivaurioita.

Toinen kipukohta, johon on kiinnitetty vakavaa huomiota, on mielenterveyspalvelut, sekä lasten että aikuisten psykiatriset palvelut. Eduskuntahan on vuodesta toiseen lisännyt lasten ja nuorten psykiatrisiin palveluihin lisämäärärahan, jonka sairaanhoitopiirit ja kunnat ovat todenneet tulevan erityiseen tarpeeseen. Tänäkään päivänä hoitotakuu ei valitettavasti kattavasti maassamme toteudu, ja suuria puutteita on valitettavasti myös aikuispsykiatriassa. Tämä tuli selkeästi ilmi, kun kuulimme alan asiantuntijoita. Onnetonta on se, että esimerkiksi poliklinikkajonoja ei erikseen seurata, jolloin meillä ei ole kunnollista tietoa siitä, miten pitkään hoitoonpääsy kestää tilanteissa, joissa mielenterveysongelmat jo ovat ehtineet pitkittyä. Valiokunta pitää tärkeänä sitä, että mielenterveyspalveluiden sisällön ja hoitojonojen seurantaa tehostetaan ja että palveluja tältä pohjalta voidaan kehittää ja niiden saatavuutta parantaa.

Kolmantena asiakokonaisuutena olivat esillä vammaispalvelut, joihin on tulossa ensi vuonna parannuksia niin tulkkipalvelujen osalta kuin vaikeavammaisten päivätoiminnan osalta. Mutta yksi tärkeä toiminto jäi ennalleen eli vaikeavammaisten henkilökohtaiset avustajapalvelut. Tästä valiokunta laati ponnen ja edellyttää, että vammaispalvelulainsäädännön kokonaisuudistus toteutetaan pikaisesti ja samassa yhteydessä vaikeavammaisille turvataan oikeus henkilökohtaisen avustajan käyttämiseen. Tämä on tärkeä velvoite seuraavalle hallituskaudelle, ja toivon jo nykyiseltä hallitukselta sitä, että valmistelut etenevät tällä kaudella niin pitkälle kuin suinkin mahdollista, jotta toimenpiteisiin voidaan seuraavalla hallitus- ja eduskuntakaudella viipymättä ryhtyä.

Täällä on muutamia useaan kertaan toistettu-ja toivomuksia. Yksi näistä koskee evo-rahoja eli erikoisvaltionosuutta erikoislääkärikoulutukseen sekä tutkimukseen. Nämä rahat ovat selkeästi jälkeenjääneet, ja nyt koulutukseen lisättiin 2 miljoonaa euroa, mutta tämä ei ole vielä riittävä määrä, jotta me kouluttaisimme Suomessa osaavia, päteviä lääkäreitä. Tänä päivänä käytännön opetustilanteet saattavat olla sellaisia, että kandit kurkkivat toistensa olan yli nähdäkseen edes jotain niistä operaatioista, joita opetusmielessä toteutetaan. Opettaja—oppilas-suhde lääkärikoulutuksessa on valitettavasti heikentynyt sitä myöten, kun aloituspaikkoja on lisätty. On tärkeää myös se, että alan tutkimustoiminta voi jatkua, jotta suomalaiset lääketieteen menestystarinat olisivat myös tulevaisuudessa mahdollisia.

Valiokunta ja jaosto on halunnut kiinnittää huomiota myös niihin keinoihin, joilla sosiaali- ja terveyspalvelujen tarvetta voidaan ennalta ehkäistä ja niiden kysyntäpainetta vähentää. Tällöin on kysymys luonnollisesti terveyden edistämisestä, sairauksien ennaltaehkäisemisestä, joka kuntien arjen työssä on valitettavasti usein jäänyt taka-alalle. Tätä tärkeätä työtä tehdään myös terveyden edistämisen määrärahoilla, joita ei ole pitkään aikaan korotettu. Nyt näihin rahoihin tulee korotus, mikä on varsin perusteltu. Toivottavasti näillä rahoilla saadaan aikaan tehokkaita kampanjoita ja valistusta sen suhteen, että itse kukin meistä pitäisi parempaa huolta omasta terveydestään ja että tämä terveyden edistämisen näkökulma ulottuisi vauvasta vaariin, neuvolatoiminnasta vanhustenhuoltoon, puhumattakaan työterveyshuollon merkityksestä.

Jaosto kiinnitti huomiota myös veteraaniasioihin ja siihen, että sotiemme veteraanien keski-ikä on jo tällä hetkellä 85 vuotta, ja jaosto näki perusteltuna sen, että avohoidon palveluissa ei enää tulevaisuudessa edellytettäisi haitta-astemäärittelyä. Lisäksi kiinnitimme huomiota siihen, että veteraanikuntoutukseen pitää varata riittävät määrärahat ja asiaan on palattava lisätalousarviossa, mikäli asioita ei muuten hoideta.

Haluan kiittää jaoston jäseniä ja hallituspuolueiden pontevia naisia siitä, että tähän budjettiin tuli aivan aiheellisia ja tärkeitä lisäyksiä.

Sari  Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Jaoston puheenjohtaja ed. Perho on tehnyt hyvää työtä, kuten aina, samoin kiitos koko jaoston asiantuntevan työn, ja sen johdosta mietinnössä todellakin nostetaan esille olennaisia asioita, kuten jaoston puheenjohtaja ed. Perho totesi. Mutta tässä muutamia kipupisteitä.

Lasten- ja nuortenpsykiatrian määrärahat lisättiin taas eduskunnan toimesta budjettiin. Onkin käsittämätöntä, että hallitus leikkaa vuodesta toiseen näitä rahoja, vaikka psykiatriseen hoitoon jonottaa satoja lapsia. Asiantuntijakuulemisessa tuli selkeästi esille, että lapsille merkityt rahat olisivat aivan välttämättömiä. Tämä lasten syrjiminen ja heidän perheidensä jättäminen oman onnensa nojaan hyvin vaikeasti oirehtivien lapsien kanssa on asia, jota emme voi hyväksyä. Kysymys on, ministeri Hyssälä, leikkaamisesta, kun eduskunta on näitä rahoja joka vuosi edellyttänyt, ja te ette ole niitä rahoja budjettiin laittanut, ja eduskunta joutuu aina ne lisäämään. Mutta erinomaista oli, että ne ovat nyt tässä, ja toivon, että jatkossa ne myöskin siellä pysyvät, kun seuraava hallitus budjettia tekee.

Arvoisa puhemies! Asiantuntijakuulemisessa tuli esille myös se, että hoitotakuu ei toteudu aikuistenkaan kohdalla mielenterveyspalveluissa, ja selväksi myös tuli se, että Kansallinen terveysprojekti on vielä kovasti kesken. Onkin hyvin hämmästyttävää, minkä takia hallitus ensi vuoden budjettiesityksessä leikkasi Kansallisen terveysprojektin rahoja usealla kymmenellä miljoonalla eurolla, vaikka tiedossa on, että kuntien talous kurjistuu. Kokoomuksen tasapainotetussa budjettivastalauseessa onkin keskeinen painopiste terveydenhuollon voimavarojen turvaamisessa, ja me esitämme näitä hallituksen leikkaamia rahoja palautettaviksi.

Samoin me esitämme, että lähes mitättömäksi kuihtunutta kelakorvausta nostettaisiin. Erityisesti suun terveydenhuollossa hoitoonpääsyssä on vakavia puutteita, ja varsinkin suuret kaupungit ovat vaikeuksissa. Helsinki on tehnyt kovaa työtä, mutta erityinen häpeäpilkku on kyllä Turku, ministeri Hyssälä. Teidän olisi luullut ymmärtävän tämän hammaslääkärinä, että suun terveyshuolto on tärkeä asia. Erittäin välttämätöntä on, jos tässä budjetissa ei saada kelakorvausta nostettua, että seuraava hallitus sen tekisi. Se on välttämätöntä.

Arvoisa puhemies! Eduskunta on useana vuonna nostanut esille erikoissairaanhoidon ja lääkärikoulutuksen erityisvaltionosuudet eli evo-rahat ja niiden alennustilan, joka on vaarassa heikentää terveydenhuoltomme tasoa. Se rokottaa erityisesti suuria kaupunkeja, kuten Helsinkiä. Kun valtio ei näitä rahoja ole antanut, niin kunnat ovat joutuneet kaivamaan rahat tähänkin asiaan muualta. Se on osaltaan vähentänyt kuntien mahdollisuuksia laittaa rahaa terveyspalveluihin, mikä on ollut pois sitten peruspalveluista ja muualta. On hyvä, että eduskunta tältä osalta korjaa hallituksen budjettiesitystä, mutta kun hallitus olisi tämänkin asian siirtänyt seuraavalle hallitukselle, on tärkeää, että evo-rahat kirjataan ja niiden nostaminen kirjataan entistä tiukemmin seuraavan hallituksen ohjelmaan.

Arvoisa puhemies! Erityisiä toimia tarvitaan ennaltaehkäisyn tehostamiseen. Oli hyvä, että eduskunta lisää hieman ennaltaehkäisyyn voimavaroja, mutta lisävoimavarat eivät riitä, vaan olennaista olisi, että kuntien talous olisi sellaisessa kunnossa, ministeri Kalliomäki, että perusasioihin olisi voimavaroja. Tällä hetkellä tilanne ei ole sellainen. Perusopetuksesta säästetään, niin kuin ministeri Kalliomäki tietää, mutta monet selvitykset ovat osoittaneet, että kouluterveydenhuollossa ja neuvoloissa laatusuositukset eivät täyty. Sen takia kaikkein tärkein asia on se, että perusasiat ovat kunnossa ja kuntatalous on sellainen, että kunnat voivat hoitaa velvollisuutensa ja peruspalvelut ovat kunnossa.

Tämä hallituksen esitys kylvääkin rahaa tehottomaan työvoimapolitiikkaan, leikkaa kuntien palveluista ja — mikä vaarallisinta — ei edistä riittävästi työllisyyttä. Tämä on hyvin turmiollista, ja ryhdistäytymistä tarvitaankin. Kokoomus on erityisesti vastalauseessaan palveluiden ja työllisyyden puolesta, ja me olemme esittäneet erittäin jämäkän kokonaisuuden, joka hallituksen tulisi ottaa viivytyksettä omakseen, aivan kuten viisaasti otitte omaksenne kokoomuksen esittämän verolinjankin. Muuten tästä ei hyvää seuraa.

Arvoisa ministeri, tilanne on erittäin hälyttävä. Oletteko te lukeneet, arvoisat kollegat, valtiontilintarkastajien tuoreen raportin, jossa todetaan, että ikäihmisten kohtelu ja palvelu ovat romahtaneet perustuslainvastaisiksi? Samoin vakavia puutteita on lastensuojelussa, ja kysynkin tässä, miten ministerit vastaavat näihin syytteisiin.

Aivan lopuksi, arvoisa herra puhemies, esitän huoleni kasvavasta työvoimapulasta. Lisääntyneet pätkätyösuhteet vaarantavat vakavasti hoivan, terveydenhuollon ja opetuksen, ja toivoisin erityisiä toimia naisvaltaisten koulutettujen alojen tilanteen korjaamiseksi, sillä muuten meillä ei tulevaisuudessa ole ihmisiä, jotka huolehtivat palveluista.

Lopuksi kritisoin erityisesti hallituksen passiivisuutta pätkätöiden vähentämisessä. Siinä todella tarvittaisiin toimia. Kokoomus on esittänyt näihin liittyvän lausuman.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Kolmeen asiaan tässä sosiaali- ja terveysministeriön pääluokassa:

Ensimmäisenä työttömyysturvan osalta peruspäivärahan tasoon. Työttömyysturvassa on ollut pitkään niin, ettei siihen ole tehty tasokorotuksia, ja 23 euroa 50 senttiä on kyllä täysin riittämätön edes välttävän toimeentulon takaamiseen. Tämä on aiheuttanut sitä, että lukuisa määrä työttömiä on joutunut turvautumaan jopa jatkuvasti toimeentulotukeen. Näinhän ei ole tarkoitettu, vaan ennen kaikkea ensisijaisen sosiaaliturvan tulisi kattaa toimeentulo ja kunnallinen toimeentulotuki olisi vasta viimesijaisena toimeentuloturvana. Nyt tästä on muodostunut monessa tapauksessa ensisijainen toimeentuloturva, ja näin ollen sosiaaliturvan perustasoja tulisi nostaa. Työttömyysturvaan vasemmistoliitto on esittänyt 4 euron korotusta peruspäivärahaan, ja se olisi välttämätöntä.

Samoin olemme esittäneet myöskin kansaneläkkeen tason nostamista. Tämä 5 euron korotus, joka nyt syyskuun alussa tuli, on täysin riittämätön. Ensimmäisessä kuntaryhmässä yksinäisellä eläkkeensaajalla eläke, 515 euroa kuukaudessa, on todella matala, ja tähän tarvittaisiin kyllä tuntuva tasokorotus. On selvää, että tuohon EU:n köyhyysrajaan, 750 euron tuloon, ei voida kerralla mennä, mutta sen ilman muuta pitäisi tavoitteena olla, että Suomessa eläketaso kohoaa, nimenomaan minimieläketaso kohoaa tuntuvasti. Nyt pelkkää kansaneläkettä saavia henkilöitähän on noin 86 000—87 000 ihmistä. Lisäksi on muistettava, että on valtava joukko eläkeläisiä, jotka saavat pientä työeläkettä, ja itse asiassa kansaneläke on heillekin se suurempi eläketulon muoto.

Lisäksi on muistettava eläkeläisten kohdalla myöskin eläkkeen verotus. Sitähän on luvattu, että tulevissa hallitusneuvotteluissa siihen puututaan. Niihin tuleviin hallitusneuvotteluihin on kasattu valtavan suuria paineita verotuksen osalta muutoinkin, ja onkin pelättävissä, että siitä ei tule mitään kunnollista tuluskukkaroa, vaan se kutistuu miniohjelmaksi sitten näitten epäkohtien poistamiseksi.

Lisäksi on syytä nähdä, että eläkeläisiä rasittaa myös erittäin kovasti taitettu eläkeindeksi työeläkkeissä. Eläkkeet jäävät noin prosentin, lähes prosentin vuodessa jälkeen palkkakehityksestä, ja yhä useampi eläkeläinen, joka saa pientä tai keskisuurta työeläkettä, huomaa, että hänen elintasonsa säilyttäminen vaikeutuu ja elämisen laatunsa heikkenee taloudellisista syistä.

Lisäksi lapsiperheiden köyhyys on Suomessa lisääntynyt. Lapsilisien tehtävänä on helpottaa lapsiperheiden taloudellista tilannetta, kompensoida perheille lasten kasvattamisesta aiheutuvia kuluja, mutta lapsilisien reaaliarvohan on laskenut. Lisäksi lapsilisien kohdalla on suuri ongelma niitten kaikkein köyhimpien lapsiperheitten kohdalla, jotka saavat toimeentulotukea. Heiltähän leikataan vastaavasti lapsilisät pois, ja näin ollen heidän asemaansa ei paranna se, että lapsilisiä korotetaan, vaan toimeentulotukilakia tulisi muuttaa niin, että lapsilisät olisivat etuoikeutettua tuloa, jolloin lapsiperheet tästä hyötyisivät.

Me olemme esittäneet, että ensimmäisen lapsen osalta lapsilisä tehtäisiin etuoikeutetuksi tuloksi, jolloin lapsiperheitten asema osittain helpottuisi. Tämän lisäksi tarvitaan tietenkin lapsilisiin tasokorotus, koska niitä ei ole sidottu indeksiin ja ne ovat jääneet pahasti jälkeen. Näin ollen lapsiperheitten asemaa jos halutaan helpottaa, niin lapsilisien sitominen indeksiin ja sitten kunnollinen tasokorotus olisivat ne mielestämme parhaat keinot, joilla nopeasti voitaisiin lapsiperheitten asemaa parantaa.

Nyt on muistettava myöskin, että valtion taloudellinen tilanne antaisi siihen mahdollisuuden. Nämä korjaukset tulisi tehdä noususuhdanteen aikana. Laskusuhdanteen aikana aina vedotaan säästöihin ja ensimmäisenä kumminkin säästetään kaikista pienituloisimpien ihmisten toimeentulosta.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Viikonloppuna Savonlinnassa ja Mikkelissä joulumarkkinoiden yhteydessä kovimmat kysymykset tulivat eläkeläisten osalta, niin kuin varmasti jokainen tietää. Eläkkeiden ostovoima on tällä vuosituhannella, erityisesti nyt, heikentynyt oleellisesti. Eläkeläiset, jotka ovat kansaneläkkeen varassa, kokevat nuo 5 ja 7 euron korotukset melkein pilkkana. Hallitus on vuolaasti kehunut, kuinka talous kehittyy ja kaikki menee hyvin, mutta siitä huolimatta eläkeläisten suuntaan ei ole tullut riittävästi osoituksia. Ne lupaukset ovat olleet katteettomia, joita ainakin suurin hallituspuolue on viime vaalien yhteydessä antanut. Näissä asioissa kohdataan tulevilla vaalikentillä.

Tietenkin puhun veteraanien kuntoutuksesta. Luin juuri sekä Rintamaveteraani- että Sotaveteraani-lehden, joissa ainakin ministeri Haatainen vuolaasti kehui hallituksen panostuksia tässä budjetissa kuntoutukseen liittyen. Luvut kyllä puhuvat aika kovaa kieltä: 4 miljoonaa euroa on alennettu. Kumpikin ministeri, ministeri Haatainen ja ministeri Hyssälä, lähetekeskustelussa kehuivat, että miljoonalla eurolla lisättiin. Minun laskuoppini mukaan on 4 miljoonaa vähennetty, mutta sehän paljastui: Kävi ilmi, että kun ajateltiin vähentää 5, niin vähennettiinkin 4, ja se on muka 1 miljoonan euron lisäys. Minusta tuo on kohtuutonta, että sitä ei ole haluttu edes korjata ja selkeästi tunnustaa, että tuli annettua valheellista tietoa. (Ed. Vihriälä: Veteraanien määrä vähenee!) — Veteraanit vähenevät, mutta siitä huolimatta (Ed. Vahasalo: Vammat pahenevat!) vammat pahenevat — aivan oikein. Puolisot eivät pääse riittävässä määrin kuntoutukseen. Meillä olisi aika hoitaa kunniavelka reilusti. (Ed. Kallis: Rahaa!) — Ja rahaa maksaa, hoitaa tämä loppuun kunnialla. — 90-vuotisitsenäisyyspäivä tulee, ja veteraanien ansiosta me voimme sen viettää näin hyvässä Suomessa kuin voidaan tehdä.

Siellä puhutaan työkyvyttömyysasteesta, vielä kehtaavat virkamiehet kirjoittaa tällaista kapulakieltä, kun puhutaan sotainvalideista. Aivan kohtuutonta kielenkäyttöä. Ei mitään työkyvyttömyyshaitta-asteita, kyllä se on ihan kunnon mukaan määritetty. (Ed. Saarinen: Kerro, mitä Heinäluoma lupasi!) — Heinäluoma lupaili, mutta siitä huolimatta rahaa ei näy missään. Sitä kannattaisi miettiä, että mitä luvataan ja mikä on todellisuutta. Kentällä kohdataan nämä tosiasiat. Vain puolet ensinnäkin hakeutuu, ja heistä 85 prosenttia pääsi viime vuonna. Viestit kummastakin isosta liitosta kertovat, että kaikki eivät pääse vuosittain kuntoutukseen, (Välihuuto) ei missään. — Joku palauttaa, jotkut kunnat hoitavat paremmin, jotkut hoitavat huonommin, mutta kysymys on rahasta.

Tämä liittyy osittain vanhustenhuoltoon, jossa pitäisi pystyä vanhuksia hoitamaan mahdollisimman pitkään kotona. Veteraaneillekin olisi erittäin tähdellistä, että olisi kotiavustajia, jotka hoitaisivat heidät kotona, ei enää laitoksiin niinkään paljon, ja myöskin puolisot pitäisi saada tämän sosiaaliavun piiriin kotona hoidettaviksi. Mutta missään tapauksessa heitä ei saa, vain veteraaneja voidaan hoitaa kotona, ministeri Hyssälä — nyökyttelee kyllä, mutta ohjeet sanovat niin. (Ed. Pulliainen: Hänhän on hyväntahtoinen ihminen!) Puolisoa ei saa hoitaa kotona, vain veteraania saa vähän hivellä varpaista ja polvista. Mutta yleensäkin vanhustenhuolto, omaistenhoitajien asema on sellainen, joka kohdataan myöskin. Kunnilta valitettavasti ei löydy myöskään työvoimaa hoitamaan vapaapäiviä. (Ed. Lindqvist: Miksi ette laittanut kuntoon, kun olitte hallituksessa 20 vuotta?) — Mitä sitä taaksepäin? Te kehuitte, että kaikki pistetään kuntoon, kun tulette hallitukseen, ja tässä nyt ollaan puhtaan kaulan kanssa.

Viimeisenä asiana otan esiin karjatilallisten yhden ylimääräisen lomapäivän. Keskusta lupasi vuolaasti, että tällainen tulee. Missä se näkyy? Ei missään. 5 miljoonaa euroa säästyi viime vuonna. Tämä olisi maksanut 4 miljoonaa euroa. Heti, kun tuli päätös, ettei tule, niin kyllä kiivaasti tehtiin lakialoitteita, että tämmöinen lomapäivä pitäisi tulla, että voitiin kertoa maakuntiin, että kyllä me esitimme, mutta hallitus ei antanut siitä huolimatta, että istuttiin hallituksessa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Maassa vallitsee väärinkäsitys muutamasta asiasta. Yksi on se, että eläkeläiset ovat tyytyväisiä. Muistan, kuinka täällä suuressa salissa hallituspuolueiden kansanedustajat kertoivat, että he ovat tavanneet eläkeläisiä torilla ja eläkeläiset ovat olleet tyytyväisiä. Erityisesti tähän 5 euron syyskuun alussa tapahtuneeseen korotukseen eläkeläiset olivat erityisen tyytyväisiä. Niin kuin täällä jo ed. Nepponen Mikkelistä kertoi savolaisia tunnelmia, niin vastaavat tuntemukset tulevat kyllä Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa vastaan. Eläkeläiset eivät ole tyytyväisiä.

Myöskin leikattu indeksi on todettu varsin monissa puheenvuoroissa sellaiseksi, joka pitää oikaista tasaindeksiksi. (Ed. Lindqvist: Tehän sen teitte!) Toivoisin todella, että tämä olisi koko kokoomuksen kanta, vähintään koko opposition kanta. Jos keskusta ja sosialidemokraatit eivät ole valmiita tähän, niin olkoon ainakin oppositio, vihreä eduskuntaryhmä, sen enemmistö, ei oikein ole eläkeläisiin vielä syttynyt. Mutta pitäisi tietysti muistaa, että kysymys on nimenomaan kunniavelasta. Kaikki ikäluokat, jotka ovat edenneet pitkälle iän karttumisessa, ovat rakentaneet nimenomaan tämän maan. Tässä mielessä tietysti toivoisin, että koko eduskunta yhtyisi tähän kunnianosoitukseen, käytännön osoitukseen, että heille turvattaisiin taloudellisesti arvokas ja inhimillinen vanhuus. Se on tämän asian ydin. Kysymys on myös arvoista. (Ed. Kallis: Mitä tehtiin viime kaudella?) Ei ole kysymys siitä, ettei olisi rahaa, vaan kysymys on arvoista. Se, mitä viime kaudella tai sitä edellisillä kausilla on tehty, tai sitä edellisen edellisellä kaudella on tehty, on tietysti asia, jota aina voi pysähtyä muistelemaan. Tunnen muutamia ihmisiä, jotka tekevät sitä säännöllisesti, mutta painotan sitä, että on olemassa myös kansanedustajia, jotka ovat hallituspuolueen edustajinakin äänestäneet esimerkiksi eläkeläisten puolesta, silloin kansaneläkkeen pohjaosan leikkaamista vastaan. (Ed. Pulliainen: Kuinka heille on käynyt?) — Osa on elossa edelleenkin, ed. Pulliainen, poliittisesti.

Mutta toinen asia, josta myöskin vallitsee väärinkäsitys, on kotihoidon riittävyys. Ihmisiä siirretään jatkuvasti kotihoitoon sairaalasta ja laitoshoidosta, ja sanotaan, että kotihoito kyllä hoitaa ja hoivaa. Kuitenkaan käsiä ei lisätä, mutta lisätään hoidettavia. Näin ollen yhtä hoidettavaa kohti käytettävä aika vähenee, kiire painaa, tästä kärsivät sekä hoitajat että hoidettavat.

Kolmas väärinkäsitys on todella tämä kuntoutus. Ollaan käsityksessä, että myöskin veteraanitunnuksen omaavat ihmiset ja myöskin sotainvalidit saavat riittävästi kuntoutusta. Näin kuitenkaan ei ole, ja tähän edellinen puhuja kiinnitti jo huomiota. Nimenomaan myöskään avopalveluiden kohdalla näin ei ole. 10—15 prosentin haitta-asteen — ja tässä on kysymys haitta-asteesta, joka kohdistuu henkilön fyysisiin tai psyykkisiin voimavaroihin — tämän invaliditeetin, haitta-asteen, omaavat veteraanit eivät saa riittävästi avopalveluja. Kysymys on siis siitä, ettei myöskään avopalveluja, eikä siitä, etteikö olisi riittävästi vain laitospalveluja. Laitospalvelujakaan ei ole riittävästi.

Ed. Perho kiinnitti hyvin huomiota vielä näihin jonokysymyksiin. Meillä oli aikaisemmin leikkausjonot. Muun muassa Kymenlaakson sairaanhoitopiirissä oli 4 000 ihmistä, potilasta, enimmillään odottamassa leikkaushoitoa tuossa noin 200 000 asukkaan sairaanhoitopiirissä. Tällä hetkellä se jono on siirretty sieltä hänniltä alkuun. Potilaat odottavat poliklinikkajonoissa, tai niin, että on nostettu kynnystä, ettei saakaan lähetettä erikoissairaanhoitoon.

Eli eläkeindeksi, eläkkeiden verotus, tasokorotus ja pohjaosa pitäkäämme mielessä, ja nimenomaan se, että sairaaloiden toimintaa pitää todellakin helpottaa.

Sirpa  Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Budjettikirjassa todetaan, että kuntien talous paranee ensi vuonna valtion toimenpiteiden ansiosta. Näin tuskin kuitenkaan tapahtuu monenkaan kunnan kohdalla. Jos otetaan huomioon sosiaalialan kehittämishankkeet, joita olemme hyväksyneet useita tämän syksyn aikana, kuten perhehoitajat, tulkkipalvelut, omaishoitajien lisälomapäivät, vammaisten päivätoiminta, erityislastentarhanopettajien kustannukset, eivät valtion avustukset kata kuin murto-osan näistä uusista kunnille tulevista velvoitteista. Sosiaalipaketin lisäkustannukset kunnille ovat 33 miljoonaa euroa. Väitetään myös, että valtion toimenpiteiden kuntavaikutukset olisivat 425 miljoonaa positiivisia. Tämäkään ei ihan pidä paikkaansa, sillä suurin osa tästä summasta eli 400 miljoonaa on indeksikorotuksia ja vanhan lainan takaisinmaksua. Kuntatalous ei ainakaan parane pelkästään valtion toimenpiteiden seurauksena. Uudet kuntavelvoitteet maksavat paljon enemmän kuin mitä valtio niihin panostaa.

Kokoomus esittääkin vastalauseessaan 25 miljoonan euron lisäystä kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon momentille. Tärkeää olisi nyt, että terveydenhuollon henkilöstön palkkoja voitaisiin korottaa ja henkilöstöä lisätä, niin että päästäisiin eroon pätkätöistä ja saataisiin kaikki sairaanhoitajat, jotka nyt ovat jopa Stockmannilla kassana, takaisin töihin sairaaloihin ja terveyskeskuksiin.

Evo-rahoitus eli valtion korvaus terveydenhuollon yksiköille lääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksesta ja -tutkimuksista on jäänyt jälkeen Stakesin tutkimuksen mukaan 61 miljoonaa euroa. Lääkäri- ja hammaslääkärikoulutusta on lisätty voimakkaasti, mutta evo-rahoitusta on lisätty hyvin niukasti. Valtiovarainvaliokunta ehdottaakin, kuten ed. Perho kertoi, 2 miljoonan lisäystä koulutus-evoon. Kokoomuksen vastalauseessa tämä korotettaisiin 5 miljoonaan euroon ja korotusta tulisi jatkaa tämän jälkeen vähintään 5 miljoonaa euroa vuodessa, kunnes 33 miljoonan vajaus kurotaan umpeen.

Myös tutkimus-evo on jäänyt jälkeen 28 miljoonaa, ja esitän siihen nyt 10 miljoonan lisäystä, koska ilman kliinistä lääketieteellistä tutkimusta ei terveydenhuoltomme korkea taso säily. Kelakorvaustaksoja ei ole nostettu seitsemääntoista vuoteen, joten korvaukset lääkärinpalkkioista ovat alle 30 prosenttia taksasta ja hammaslääkärinpalkkioista 35. Suurissa kaupungeissa ei lähivuosina pystytä millään takaamaan hammashoitoa kaikille kansalaisille julkisessa hammashoidossa. Kaikkein edullisinta olisi, jos terveyskeskushammaslääkärit hoitaisivat koululaiset, nuoret ja opiskelijat sekä erityistapaukset ja mahdollisesti vanhusväestöä. Tavallinen työikäinen väestö voisi edelleen hakeutua omalle yksityiselle hammaslääkärilleen, joita on lähes joka korttelissa tämmöisessä isossa kaupungissa, ja kelakorvauksien tulisi olla kohtuullisia, jotta ihmiset eivät menisi jonottamaan terveyskeskushammaslääkärille vaan menisivät siis omalle yksityiselle hammaslääkärille, missä me kaikki olemme tottuneet käymään. Kokoomus ehdottaa 10 miljoonan euron lisäystä hammaslääkäreiden antaman hoidon kelakorvauksen nostamiseksi.

Omassa talousarvioaloitteessani ehdotan lääkärinpalkkioiden nostamista 26 miljoonaa euroa. Mikäli maksukykyiset kansalaiset hakeutuisivat enemmän yksityislääkärin hoitoon, säästyisi rahaa kunnilta vaikeampien sairauksien diagnostiikkaan ja hoitoon. Julkinen sairaanhoitomme on edelleen korkeatasoista ja halpaa. Käytämme tällä hetkellä terveydenhuoltoon vain 7,6 prosenttia bkt:stä ja Ruotsi 9. Jos käyttäisimme yhtä paljon kuin Ruotsi, niin meidän tulisi nostaa terveydenhuollon kustannuksia noin 3 miljardilla eurolla ja semmoista rahaahan ei ole missään näköpiirissä. Nyt on siis kiireesti korotettava hoitohenkilöstön palkkoja ja luotava lääkäreille kannustava palkkapolitiikka, jotta julkinen terveydenhuoltomme säilyy yhtä korkeatasoisena kuin se on nyt.

Astrid Thors /r:

Värderade talman, värderade ministrar! För det första vill jag tacka utskottet för de viktiga tillägg som utskottet har gjort när det till exempel gäller den barnpsykiatriska vården. Men såsom min kollega, ledamot Eva Biaudet, frågade, är det verkligen nödvändigt att riksdagen år efter år måste göra det här tillägget? Har vi inte rätt tydligt visat ministeriet att vi vill ha det så här? Detta är en fråga till ministrarna.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysalan budjettikysymykset ovat olleet paljon esillä julkisuudessa viime päivinä. Kuunnellessamme radiota saimme kuulla, että sosiaalineuvos Elli Aaltonen luulee ja sanoo, ettei tarvittavia huostaanottopäätöksiä tehdä kunnissa tämän vuoden puolella, koska rahat ovat loppumaisillaan. Haluaisin kuulla ministereiden käsityksen, onko tilanne todella näin huolestuttava kunnissa ja minkälaista ohjeistusta annetaan? Kyllä se on sietämätöntä, että tarvittavia päätöksiä siirretään ensi vuoden puolelle varojen puutteessa, se ei ole hyväksyttävää.

Tiedämme tietysti, että meillä on käsittelyssä lastensuojelulaki, joka muuttaisi näitä toimeksiantoja. Se voi olla ohimenevä ongelma, mutta siitä emme voi olla varmoja, ja asia on erittäin huolestuttava, kun niin korkeasti arvostettu henkilö kuin sosiaalineuvos Aaltonen esittää tämän epäilyn. Haluaisin kuulla ministereiden käsityksen.

Vidare kan vi konstatera, såsom det också framgick av den allmänna debatten, att våra egna statsrevisorer i sin berättelse, den senaste berättelsen för 2006 tar upp äldreomsorgen på ett mycket kritiskt sätt. De ger faktiskt en väldigt skarp kritik. Vi har för lite personal, servicen i den öppna vården har minskat dramatiskt, lagen om närståendevård tillämpas bristfälligt och det råder stora skillnader mellan kommunerna. Det är så stora skillnader att revisorerna frågar sig om de är grundlagsstridiga.

Tämä kritiikki aiheuttaa erityisesti kysymyksiä meidän piirissämme, koska meillä on vastikään uusittu laki. Itse asiassa vaikuttaa siltä kuin kunnat olisivat tehneet päinvastoin kuin oli meidän tarkoituksemme, kun säädimme uuden lain. Valtionosuutta korotettiin 4 miljoonalla eurolla, mutta on esimerkkejä siitä, että ehtoja on osassa kuntia kiristetty ja aiemmin tukea saaneita omaishoitajia on jätetty järjestelmän ulkopuolelle. Siksi valtiontilintarkastajat esittävät, että maksut siirrettäisiin kunnilta Kelalle, joka jakaisi ne valtion varoista.

Samalla tavalla kuin valtiontilintarkastajat ottavat tämän avohoidon puutteen esille ovat tehneet myöskin Anneli Anttonen ja Liina Sointu kirjassaan Hoivapolitiikka muutoksessa — julkinen vastuu pienten lasten ja ikääntyneiden hoivasta 12:ssa Euroopan maassa. Sama asia tulee siinä esille — avohuoltoa on entistä vähemmän. Kodinhoitoapua on tarjolla vain puolet vuoden 1999 tasoon verrattuna. Lisäksi kotipalvelun ehkäisevä ja kuntouttava rooli on heikentynyt.

On tavallaan mennyt nimenomaan sillä tavalla kuin ehkä jotkut meistä otaksuivat silloin, kun me säädimme myöskin hoitotakuusta sairaaloissa. Nyt on pienillä lapsilla subjektiivinen oikeus päivähoitoon ja meillä on hoitotakuu sairaanhoidossa. Kenellä ei ole subjektiivista oikeutta? Nimenomaan vanhemmilla ihmisillä. Näemme monta esimerkkiä siitä, että tilanne menee päinvastaiseen suuntaan ja nimenomaan se vähäinen hoitoapu, jota tarvittaisiin, jotta kykyä voitaisiin ylläpitää ja joka pitkällä tähtäimellä todella toisi säästöjä, se on jäänyt lapsipuolen asemaan. Eivätkä auta paljon ne sinänsä hyvät selvitykset, jotka professori Sirkka-Liisa Kivelä teki, ja hänen hyvät esityksensä. Ne ovat pieniä, mutta ilmeisesti eivät ole riittäviä.

Toivottavasti uusi hallitus pystyy nopeasti tuomaan eduskuntaan esitykset, joilla me saamme uuden kehittämisprojektin, joka toistaa lääkehuollon asioita ja myöskin kiinnittää enemmän huomiota vanhusväestön mielenterveyden tarpeisiin ja siihen, miten organisoidaan eri sairaanhoitopiireissä tarvittavat tukitoimet ja palvelut. Tämä on ilmeisen tärkeätä. Meidän tulee myöskin miettiä, missä määrin pitäisi olla korvamerkittyjä valtionosuuksia, jotta vanhukset saisivat sen hoivan, jonka tarvitsevat, ja jotta kunnat saisivat sen tuen, mitä tarvitaan, jotta vanhusväestö saa sitä palvelua ja me saamme enemmän nuoria uskomaan tähän alaan ja hakeutumaan sille.

Lopuksi haluan kiittää myöskin siitä pohdinnasta, mitä teillä on ollut vammaisryhmien osalta. Täällähän oli paljon toiveita siitä, että olisimme pystyneet tekemään jotakin henkilökohtaisen avustajan puolesta. Nyt ei vielä ollut siihen valmiutta, mutta toivon ja uskon (Ed. Pulliainen: Kolmen kuukauden päästäkö?) kuitenkin, että me saamme sellaisen valmistelun, joka ei aseta eri vammaisryhmiä eriarvoiseen asemaan tai toisiaan vastaan. Tämä on myöskin muistettava tulevassa valmistelussa.

Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainvaliokunnan esitys on nyt käsittelyssämme, ja nyt budjetti myös sosiaali- ja terveydenhuollon osalta on eduskunnan käsissä. Kiitän valiokuntaa hyvin valmistellusta työstä, ja se nyt täsmentää vielä eteenpäin tätä budjettiesitystä.

Tämä talousarviohan, tulevan vuoden budjettiesitys, jatkaa omalta osaltaan hallituksen vakaata linjaa, jossa nimenomaan tavoitteena on edelleenkin työllisyyden parantaminen ja kansalaisten hyvinvoinnin vahvistaminen.

Kaikki varmasti jaamme sen tosiasian, että työ on nykyisen ja myös tulevan hyvinvoinnin perusta. Siksi työurien pidentäminen ja työllisyysasteen nostaminen ovat tämän hallituksen keskeisimpiä asioita, ja ne ovat myös tulevaisuudessa olennaisia, ja kattavat palvelut ja vahvistuva sosiaaliturva parantavat edellytyksiä nostaa työllisyysastetta. Tässä työn ja perheen yhteensovittamisen helpottaminen on entistä tärkeämpää. Osana budjettiesitystä onkin käsitelty hallituksen esitys perhevapaauudistuksesta, joka tulee voimaan nyt parin viikon kuluttua. Budjettihan vahvistaa myös hyvinvointipalvelujen tuottamisen edellytyksiä kunnissa, sillä kuntatalouteen suunnataan yli 400 miljoonaa euroa lisää rahaa. Tämän lisäksi käynnissä on kunta- ja palvelurakenneuudistus, jossa kaikki puolueet ovat laajasti nyt mukana, ja nyt kaikkien päättäjien, kuntapäättäjien, joita myös tässäkin salissa on, on otettava tämä uudistus käytännön tasolla hyvin vakavasti.

Hallitus jatkaa ensi vuoden budjetin täsmätoimilla edelleenkin yhteiskunnan kipeiden aukkojen korjaamista, jotka ovat tosiasia. Kahden viime vuoden aikana on nyt hallitusohjelmaa täydennetty täsmätoimilla yhteensä vajaalla 200 miljoonalla eurolla, jolla siis suunnataan lisää resursseja lapsiperheille, eläkeläisille, veteraaneille ja vammaisille. Näin ollen heidän elämänsä edellytykset vahvistuvat.

Ensi vuoden sosiaalipaketista voisin tässä muistuttaa eläkkeensaajien asumistuen kustannusten enimmäismäärien korotuksesta. Sosiaalipakettiin tulee myös korotukset erityis- ja vammaistukiin, elatustuki nousee, sekä myös vanhempansa menettäneen lapsen perhe-eläkkeen asumistukea alentava vaikutus poistuu. Tämä viimeisin mainittu orvoksi jääneen lapsen perhe-eläke on hyvä esimerkki pienestä korjaustoimesta, joka yksilötasolla on varsin suuri. Toimenpide kohdistuu noin 1 500 kotitalouteen, ja enimmillään kotitalouden taloudellinen tilanne vahvistuu noin 100 eurolla kuukaudessa.

Viimeaikainen keskustelu osoittaa, että suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan keskeinen kysymys tulevaisuudessa on eläketurva. Tämä keskustelu on vähän hämmentävää ja sitä osin tahallaankin sekoitetaan. Samaan aikaan pelotellaan yhtäältä lakisääteisen eläketason riittämättömyydellä ja toisaalta samaan hengenvetoon väitetään, että eläkemenojen kustannukset ovat hallitsemattomia. Nämä väitteet me kaikki tiedämme.

Mutta on ihan hyvä pitäytyä siinä, mitä on tehty, ja katsoa totuutta. Nykyisen hallituksen aikana on tehty suuri eläkeuudistus, jonka kaksi ensimmäistä vuotta vaikuttavatkin nyt hyvin lupaavilta, sillä työurat ovat pidentyneet, ikääntyneiden työllisyysaste on noussut ja sitä kautta myös tulevien eläkemenojen ja niiden rahoitus on vahvistunut. Tässähän ovat tehneet edellinen hallitus ja tämä hallitus hyvää työtä. Ilman tätä kolmikantaisesti tehtyä uudistusta tilanteemme olisi varmasti paljon epävarmempi.

Ensi vuoden budjetin käsittelyn yhteydessä on myös muistettava tulevaisuuteen vaikuttava lainsäädäntökokonaisuus, joka ei näy budjetissa, mutta jota eduskunta on käsitellyt, nimittäin työeläkeyhtiöiden sijoitustoimintaa ja hallintoa kehittävä uudistus, joka myös vahvistaa eläkkeiden rahoituspohjaa.

Kansaneläkkeisiin on tehty tasokorotukset yhtä suurina kuin edellisellä hallituskaudella, 12 euroa yhteensä kuukaudessa tasokorotuksena, ja sen päälle tulee indeksitarkistukset elinkustannusten nousun mukaisesti, eli kansaneläkettä saavien asema on näin ollen tältä osin vahvistunut. Lisäksi kun kuntakalleusluokitus vuonna 2008 poistuu, niin silloin enimmillään niillä, jotka saavat tämän etuisuuden, kansaneläkkeen taso tulee nousemaan 20 euroa kuukaudessa.

Veteraaneista vielä lopuksi haluaisin sanoa sen, että veteraanikuntoutukseen 2004 suunnattiin yli 20 miljoonaa euroa lisää rahaa, ja tämä sovittiin yhdessä veteraanijärjestöjen kanssa. Olisi hyvä, jos me tässä salissa kykenisimme tässä asiassa olemaan yksimielisiä, kohtuullisen rehellisiä tässäkin keskustelussa emmekä lietsoisi sellaista, joka ei ihan pidä paikkaansa. Tässä budjetissa suunnattiin lisää veteraanikuntoutukseen resursseja ja (Ed. Kallis: Miten se on mahdollista, että kaikki eivät pääse?) alennettiin laitoshoidon haitta-asteraja 25 prosentista 20:een sekä rintamaveteraanien kuntoutustoiminnan määrärahaa lisättiin ja myös sotainvalidien puolisoiden kuntoutusmäärärahaa nostettiin. Näin ollen hallitus on omalta osaltaan pyrkinyt myös huolehtimaan siitä, että sotiemme veteraanit saavat ikääntyneinä arvoisensa vanhuuden.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Omasta puolestani kiitokset myös valiokunnalle, eduskunnalle, ansiokkaasta käsittelystä.

Palvelujen kehittämiseen on tällä vaalikaudella suunnattu lisää voimavaroja pelkästään valtionosuuden lisäämisen kautta noin 350 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi palvelujen kehittämishankkeisiin on ollut rahoitusta ja toimeentuloturvaetuuksiin on kohdennettu lisää voimavaroja runsaasti. Näihin on myöskin pantu satoja miljoonia euroja yhteensä. Hallitusohjelmaahan on toteutettu etupainotteisesti, niin että useimmat palvelu-uudistukset ja etuuksien tarkistukset on tehty jo aikaisemmissa budjeteissa, mutta vielä ensi vuonnakin toteutetaan sekä palvelujen uudistuksia että myöskin toimeentuloturvaetuuksien korotuksia. Niillä on suuri merkitys kansalaisille sekä palvelujen saatavuudessa että toimeentuloturvakysymyksissä.

Heikoimmassa asemassa olevien ja eniten palveluja tarvitsevien asema siis paranee ensi vuonna. Sosiaalipaketista, sosiaali- ja perhepaketista — ehkä olisi parempi nimi — hyötyvät vanhukset, veteraanit, yksinhuoltajat, monilapsiset perheet, vammaiset, sairaat sekä työttömät.

Hallitus on parantanut vuoden 2004 veteraanipaketin linjauksilla veteraanien ja sotainvalidien etuuksia merkittävästi. Ensi vuonna parannetaan jälleen sotainvalidien ja heidän puolisoidensa sekä veteraanien kuntoutusmahdollisuuksia, ja näillä on suuri merkitys tämän ryhmän toimintakyvyn ylläpitämisessä, terveyden edistämisessä. Sotainvalidien ja -veteraanien sosiaaliturvan ja kuntoutuksen erityisetuuksiin käytetään valtion budjetissa vajaat 430 miljoonaa euroa ensi vuonna, sotainvalidien jaksottaisen laitoshoidon haitta-asteraja alenee 25:stä 20 prosenttiin, ja myöskin todellakin sotainvalidien puolisoiden ja leskien kuntoutusta lisätään.

Vuodelle 2005 veteraanikuntoutuksen määrärahaa lisättiin 12 miljoonalla eurolla. Katsottiin, että lisätyn määrärahan turvin voidaan kaikki halukkaat kuntouttaa. Ehtona oli, että kuntoutusjaksoa lyhennettiin sekä avokuntoutuksen osuutta lisättiin selvästi. Ne kunnat, jotka menettelivät näin, pystyivät kuntouttamaan kaikki halukkaat. Koska perinteinen kuntoutustoiminta ei useinkaan enää sovellu kaikkein iäkkäimmille ja toimintakyvyltään heikentyneille veteraaneille, kuntoutus pyritään järjestämään lähellä kotia tai kotiympäristössä. Näin on järjestöjen kanssa yksituumaisesti sovittu. Veteraanien lukumäärän väheneminen vähentää luonnollisesti määrärahan tarvetta. Kuntoutusmääräraha on vähentynyt hitaammin kuitenkin kuin veteraanien lukumäärän väheneminen edellyttäisi. Esimerkiksi vuodelta 2005 palautui kunnista 1,5 miljoonaa euroa käyttämätöntä rahaa uudelleen jaettavaksi, joten rahaa on käytettävissä käytännössä enemmän kuin vuoden 2006 budjetissa on. Ensi vuoden määräraha on edelleen suurempi kuin vuonna 2004.

Arvoisa puhemies! Pidän tärkeänä, että omaishoidon kehittäminen jatkuu myös ensi vuonna. Omaishoitajien jaksamista tuetaan lisäämällä omaishoitajille järjestettävien vapaapäivien määrää yhdellä päivällä. Myös perhehoitajien asemaa parannetaan korottamalla hoitopalkkioiden ja kulukorvausten vähimmäismääriä.

Vammaisten palveluja parannetaan tulkkipalvelujen määrää lisäämällä sekä laajentamalla päivätoiminta koskemaan kehitysvammaisten lisäksi kaikkein vaikeavammaisimpia.

Myös lapsiperheiden asema paranee monella tapaa. Kotihoidon tuen hoitorahaa korotetaan sisarusten osalta 10 eurolla kuukaudessa, ja tämä auttaa monilapsisia perheitä. Yksinhuoltajien asemaa parannetaan, kun elatustuen määrää korotetaan. Lasten päivähoidossa erityistä tukea ja hoitoa tarvitsevien lasten asemaa parannetaan lisäämällä erityislastentarhanopettajien määrää.

Olen iloinen siitä, että valtiovarainvaliokunta on kiinnittänyt erityistä huomiota terveyden edistämiseen. Olemme viime vuosien aikana sosiaali- ja terveysministeriössä panostaneet terveyden edistämiseen aikaisempaa enemmän. Terveyttä edistävän työn tukemiseksi on uudistettu kansanterveyslakia. Muutokset tulivat voimaan tämän vuoden alussa. Lakiin on tarkennettu kunnan roolia terveyden edistämisessä. Terveyden edistämisen laatusuositukset on valmisteltu kuntien työn tueksi. Suosituksella kuntia rohkaistaan arvioimaan omia terveyden edistämisen edellytyksiään ja keskeisiä kehittämiskohteita. Suositukset julkaistiin nyt juuri tänä syksynä, syyskuussa.

Yhtenä suurena huolena meillä on väestöryhmien väliset terveyserot. Näihin olemme valmistelemassa kaventamisstrategiaa ja toimintasuunnitelmaa, joka on todellakin jo menossa. Me järjestimme alkuvuodesta eri puolilla Suomea "Terveys kannattaa — Sanoista tekoihin" -terveyden edistämisen aluekierroksen, jolla pyrittiin nostamaan nimenomaan tätä ehkäisevän terveydenhuollon kysymystä kuntien agendalla korkeammalle tilalle. Tilaisuuksia meillä oli eri maakunnissa 19, ja tätä varten kokosimme myöskin laajan tietoaineiston taustaksi terveydentilasta, elintavoista, elämänhallinnasta ja palvelujärjestelmästä.

Lisäksi tupakoinnin vähentämiseksi on uudistettu lainsäädäntöä ravintolatupakoinnin kieltämiseksi. Meillä on tehty myös kansalliset ravitsemussuositukset ja terveyttä edistävää liikuntaa koskevan valtioneuvoston periaatepäätöksen toteuttamista on jatkettu. "Kunnossa kaiken ikää" -hanke jatkuu. "Voimaa vanhuuteen" -ohjelma on käytössä kunnissa. Päihdetyön henkilöstön valmiutta puuttua potilaiden alkoholinkäyttöön on parannettu ja mini-intervention käyttöönottoa terveyskeskuksissa ja työterveyshuollossa on tuettu muun muassa koulutuksella. Ehkäisevän päihdetyön laatukriteerit kuntien käyttöön ovat valmistuneet.

Paljon on siis tehty, mutta varmasti työtä riittää vielä tuleville vuosille, jotta suomalaisten terveys ja toimintakyky säilyvät.

Sähköinen sairauskertomus on suuri asia terveydenhuollon uudistamisessa, ja tässä asiassa on nyt vauhtia, kun laki täällä eduskunnassa on hyväksytty.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden budjetti on tältä osin paljon uudistuksia tuova, lisää rahaa tuova, mutta varmasti myöskin tuleville vuosille todellakin työtehtäviä meillä kaikilla riittää.

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Haatainen aivan oikein korosti sitä, kuinka tärkeää on se, että työuria pystytään pidentämään, jotta voimme tulevaisuudessakin vastata sosiaaliturvan velvoitteista. Siksi mielestäni onkin olennaista, että ennenaikaiselle eläkkeelle siirtymisen keskeinen syy — mielenterveyden ongelmat, psyykkiset sairaudet — saadaan vähenemään. Kysyisin: Millä tavoin tähän kipeään ongelmaan aiotaan puuttua, kun hoitojärjestelmästä kuuluu aivan hälyttäviä tietoja? Tämä liittyy tietysti myös päihdeongelman hoitoon.

Toinen kysymys on: Onko ministeriössä vireillä ihan aito ja todellinen valmistelu henkilökohtaisen avustajajärjestelmän kehittämiseksi?

Kolmanneksi haluan kommentoida tätä veteraanikuntoutusta. Minun järkeeni ei millään mahdu se, että kun vähennetään 4 miljoonaa kuntoutusrahoista, niin kuntoutusmahdollisuudet paranevat, huolimatta siitä, että osa varmasti siirtyy avohoidon palveluihin.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Valtiontilintarkastajien kertomuksesta tälle vuodelle käy selvästi ilmi, että vanhustenhuollossa on suuria ongelmia ja muun muassa Vanhustyön keskusliiton mukaan kunnallisten kotipalvelujen kattavuus on useimmissa kunnissa vähentynyt. Kotipalvelua ja täydentävää tukipalvelua korvaava yksityinen palvelutoiminta on laajentunut, mutta on osalle vanhuksia liian kallista. Tässä on kaksi ongelmaa: palveluja on vähän saatavissa, ja toisekseen palvelut ovat liian kalliita, koska näitten vanhusten eläketaso on liian alhainen.

Mitä arvoisat ministerit ovat valmiita tekemään, että kunnallisia palveluja on riittävästi tarjolla, ja toiseksi, että näillä vanhuksilla on niihin varaa elikkä eläketaso on sellainen, että he pystyvät ostamaan näitä palveluja?

Tarja Cronberg /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielenterveyspalvelut ovat erittäin heikosti resursoituja Suomessa ja sen lisäksi ne eivät ole tasa-arvoisia, alueellisia eroja on paljon. Ruotsissa ja Norjassa on panostettu mielenterveyspalveluihin, Norjassa 5 miljardia kruunua vuodessa, Ruotsissa 900 miljoonaa kruunua. Nyt Suomessa puhutaan muutamasta miljoonasta eurosta, ja jonot vaan kasvavat. Yhteiskunnalle tulee erittäin kalliiksi se, että näitä palveluja ei ole tarjolla eikä mielenterveyspotilaita hoideta ajoissa. Mitä hallitus aikoo tehdä, että saadaan nämä palvelut pohjoismaiselle tasolle?

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen erittäin pettynyt siitä, että hallitus ei ole korjannut vanhustenhoidon vaikeaa tilannetta, vaikka ministerin itsensä asettama selvitysmies, professori Sirkka-Liisa Kivelä, kesällä antoi raporttinsa, jossa oli yksityiskohtaisia esityksiä sekä rahoituksen tarpeesta että sitten varsinkin henkilöstömitoituksen säätelemisestä lainsäädännön tasolla. Miksi näitä uudistuksia ei ole toteutettu? Valtiontilintarkastajatkin kiinnittivät huomion nimenomaan tähän ongelmaan ja siihen, että se on jäänyt hoitamatta.

Toinen asia, jonka he ottivat esille tuossa raportissaan, oli omaishoidon vaikea tilanne ja se, että omaishoidon tuen käsittelyä ei ole siirretty Kansaneläkelaitoksen tehtäväksi, vaikka senkin esityksen selvitysmies Elli Aaltonen, jonka myös tämä hallitus nimitti, teki jo vuonna 2004. He esittivät, että vuoden 2007 alusta omaishoidon tuen maksatus pitäisi siirtää tapahtuvaksi Kansaneläkelaitoksen kautta, jolloin se olisi tasapuolinen riippumatta siitä, missä kunnassa omaishoitaja asuu.

Oletteko, ministeri, tutustunut kristillisdemokraattien tekemään lakiesitykseen vanhustenhoidon (Puhemies koputtaa) korjaamisesta, jossa nämä epäkohdat korjattaisiin?

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuten täällä kuulimme ja tiedämme, niin sosiaali- ja terveysministeriön pääluokassa ovat lisäykset tälle vuodelle 370 miljoonaa euroa ja nyt eduskunta on vielä lisännyt 12 miljoonaa euroa. Kun tiedämme tämän liki 12 miljardin euron koko pääluokan, niin voi vaan todeta, että tällä hoidetaan sitä perusturvaa, mitä tässä maassa kansalaiset tarvitsevat. (Ed. Kallis: Miksi te kirjoitatte Ilkkaan?) Kun täällä niin voimakkaasti opposition taholta nyt syytetään, että vanhustenhuolto on huonossa kunnossa, lasten asiat, veteraanien asiat, niin kyllä minä ymmärrän teidän tuskanne ja kipunne, (Ed. Kallis: Mutta niinhän te itsekin kirjoitatte lehtiin!) nyt kun asioita on voitu parantaa. Myönnämme avoimesti, että ongelmia on, mutta teille ei tällä hetkellä tunnu riittävän mikään. (Ed. Pulliainen: Kansalaisille ei riitä!)

Heli  Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sarkomaa puhui täällä hammashuollosta ja nosti Turun kaupungin esiin, ei mitenkään positiivisessa valossa. Sen lisäksi, mitä valtiovarainvaliokunta on asiasta lausunut, täytyy todeta, että nimenomaan kokoomuksen johdolla apulaiskaupunginjohtaja Kaija Hartialan myötävaikutuksella kokoomus on se, joka Turun kaupungissa vastustaa hammashuollon virkojen lisäämistä, vastustaa resurssien lisäämistä, on ajamassa yksityisen hammashuollon puolta, joka maksaa 1,7 kertaa enemmän. Joka tapauksessa kokoomus vastaa siitä, että Turun kaupungin hammashuolto on siinä tilassa, missä se on. (Ed. Lintonen: Kokoomus on susi lammasten vaatteissa!)

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Erityisesti ministeri Hyssälä totesi, kuinka kansaneläkkeitä on nostettu. Mutta meidän pitää muistaa, että meillä on noin 85 000 pelkällä kansaneläkkeellä elävää, ja tiedän tämän tilanteen, koska oma äitini on yksi näistä. Sillä tasolla, mikä siinä on, ei pärjää normaali pelkällä kansaneläkkeellä oleva, kun on sairauksia ja kaikkea muuta.

Toiseksi, ministeri Hyssälä kovasti puhui omaishoidon tuesta. Voi todeta vaan, että vaikka eduskunta säätää kuinka hyviä lakeja, niin silloin, kun ei ole subjektiivista oikeutta, ihmisiä kohdellaan hyvin eri tavoin eri kunnissa, ja nimenomaan valtiontilintarkastajat ovat tähän puuttuneet. Kun sanotaan suoraan siinä, että nykyinen tilanne ei ole myöskään perustuslain mukainen, niin luulisi sen jo herättävän joitakin ajatuksia erityisesti ministereissä ja myöskin asianomaisten ministeriöitten virkamiehissä.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä ed. Vihriälä sanoi, että kun ei kokoomukselle eikä oppositiolle mikään riitä. Kyllä hämmästelen sitä, että jos täällä on todettu, että palvelut, erityisesti ikäihmisten palvelut, myöskin lastensuojelussa lasten tilanne on jopa perustuslain vastainen ja sitä nostetaan esille, niin täällä ylimielisesti sanotaan, että mikään ei riitä. Kyllä minä toivon, että ministerit nyt vastaavat siihen, miten näihin poikkeuksellisen koviin, mutta hyvin perusteltuihin moitteisiin vastataan hallituksen puolelta.

Ed. Paasio, ei politiikassa pärjää sillä, että aina syytetään kokoomusta. (Ed. Paasion välihuuto) Kyllä demareillakin on vastuu hallituksessa. Toivon, että nyt mietitte, mitä te voisitte tehdä, kun te olette hallituspuolueessa. Toki kokoomuskin on virheitä tehnyt, mutta kyllä nyt demarit ovat hallituksessa, ja miettikää, mitä te voitte tehdä Turun kaupungissa ja keskustella valtuustossa niistä asioista. Puhutaan nyt ensi vuoden talousarviosta ja siitä, minkälaisia vakavia puutteita on kuntien budjetissa. Tämä ihan ystävyydellä.

Pehr Löv /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin on kuultu, moni asia on paremmassa hoidossa nyt kuin ennen. Mutta kuitenkin voi priorisoida eri tavalla, ja siihen liittyen kysyn, mitä varten ei lapsi- ja nuorisopsykiatriaan ole suunnattu enempää rahaa, kun on joka vuosi lisätty tähän eduskunnassa, (Ed. Kallis: Edustaja saa äänestää tästä!) kun on todettu, että ne ennalta ehkäisevät projektit ym., mitä ne ovat saaneet aikaan kunnissa, ovat tuottaneet tässä vaiheessa tulosta. Silti ei ole lisätty.

Toiseen asiaan, vammaispalveluihin. Henkilökohtaisia avustajia ei saatu nyt vielä tällä kaudella läpi, mutta vähän onneton tämä kirjaus on valiokunnan mietinnössä, koska siellä tuodaan vain yksi ryhmä esiin. Minusta tämä pitäisi saada nimenomaan yksilöllisen tarpeen mukaan. Kuinka pian saadaan esitys juuri tästä asiasta?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Arvoisat ministerit, teidän mainostamanne budjetin sosiaalipaketti merkitsee vähävaraisille suomalaisille todellista jättipottia. Sehän on suorastaan kaksi jättipottia, 32 miljoonaa. Mutta ikävä kyllä sitä jakamassa pitäisi olla miljoona suomalaista. Siitä ei nyt tule ihan yhtä paljon kuin kahdelle mahdolliselle lottovoittajalle. Konkretisoin tätä.

Ministeri Haatainen, kun sanoitte, että erityistä hyvää on tehty korottamalla vanhusten asumistuen kustannusten enimmäismääriä, niin valitettavasti vuokrat ovat nousseet vielä enemmän. Helsingissä se enimmäisvuokra on 512 euroa kuussa, josta sitä asumistukea saa. Kuinka pienissä asunnoissa teidän mielestänne Helsingissä pitää asua vuokralla, jotta asumistuesta voisi täyden hyödyn saada? Helsingissä ei 512 eurolla taida saada kuin kohtuullisen pienen yksiön.

Arvoisa puhemies! Ministeri Haatainen totesi myöskin, että kansaneläkettä on korotettu indeksillä. No, niin sitä onkin korotettu vain elinkustannusindeksillä. Se on toki turvannut, kun lisäksi ovat tulleet nämä muutamat "huikeat" korotukset, että reaaliarvo on säilynyt viimeiset 15 vuotta ennallaan. Samaan aikaan kuitenkin palkkojen reaaliarvo on noussut 30 prosenttia. Olisikohan siinä joku epäkohta?

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhden vanhemman perheet, yksinhuoltajat, ovat olleet viime vuosina sellainen ryhmä, jonka tulokehitys on ollut valitettavan heikkoa. Tässä budjetissa elatustukeen esitetään 6 euron korotusta. Koska tässä salissa on yleisesti todettu, että kansaneläkkeen 5 euron korotus on ollut eläkeläisiä kohtaan pilkkaa, niin olisiko tämä 6 euroa sitten riittävä? Vihreiden mielestä ei. Tämän korotuksen olisi ehdottomasti pitänyt olla korkeampi, koska yksinhuoltajat ryhmänä olisivat tarvinneet enemmän huomiota kuin nyt on annettu.

Arvoisa puhemies! Myös pienimmän äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahan pitäminen ensi vuoden budjetissa on kohtuutonta samaan aikaan, kun kuitenkin ansiosidonnaisiin päivärahoihin on puututtu. Esimerkiksi taiteilijat ja apurahatutkijat, joiden sosiaaliturvaa ministeri Haatainen ei ollut valmis korjaamaan, ovat äitiys- ja isyysvapaalla juuri tällä pienimmällä päivärahalla. (Puhemies koputtaa) Sitä ehdottomasti olisi tullut korottaa.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minä kehuin hallitusta 2004, kun veteraanirahoja lisättiin. Se löytyy eduskunnan pöytäkirjoista. Olin iloinen, että näin tehtiin. (Ed. Pulliainen: Meidän mielissä se on kanssa!) Nyt kuitenkin kahtena vuonna leikataan yhteensä 9 miljoonaa, ja veteraanien kunto vain heikkenee. Täällä veteraaniliittojen valtuuskunta luovutti eduskuntaryhmille kirjeen ja toteaa: "Määrärahan riittämättömyyden vuoksi tuhansille kuntoutukseen pyrkiville ja sitä tarvitseville veteraaneille on annettu kielteinen päätös. Joillekin on ilmoitettu, että kuntoutukseen ei kannata hakea määrärahan loputtua." Tämä on karua todellisuutta myöskin tänä päivänä soitettuani viikko sitten molempiin veteraaniliittoihin. Kannattaisi nyt tunnustaa se tosiasia, että tämä asia on huonosti hoidettu ja nyt olisi korkea aika ollut pitää määräraha ainakin samalla tasolla. Olisi saatu monta henkeä iloiseksi. Myöskin puolisot olisivat päässeet enenevässä määrin. Minusta tässä on huonon omantunnon selittelyä kummaltakin ministeriltä.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehottaisin ed. Nepposta kuuntelemaan tarkasti seuraavat vuosiluvut, jotka tuon julki. Vuonna 98 ja 99 tehtiin päätös veteraanitunnuksen hakemisen mahdollisuuden lopettamisesta. Tämän myötä myös kuntoutukseen hakeminen evättiin näiltä ihmisiltä, jotka ovat palvelleet sotatoimialueella, mutta joille ei jostakin syystä ole ollut mahdollista hakemaan tätä tunnusta. Nyt kysyisinkin, olisiko mahdollista avata tätä hakukierrosta uudelleen, niin että myös nämä henkilöt pääsisivät (Ed. Nepponen: Tässä ollaan samaa mieltä!) kuntoutuksen piiriin tästä lähtien, voisivat hakea sinne kuntoutukseen. En tarkoita nyt välttämättä mitään tunnuksia vaan sitä, että he pääsisivät edes lääkehoidon ja kuntoutuksen piiriin sisälle.

Arto Seppälä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on erinomainen avaus työttömien terveydenhuollon järjestämiseksi hankerahoituksella kokeilupaikkakunnilla. Kokeilulla on se tavoite, että luodaan toimintamalli, joka ulottuisi kaikkiin työvoiman palvelukeskuksiin.

Kysyisinkin tästä lisärahasta, miten suuresta joukosta on kysymys, onko arvioitu ministeriössä yhtään sitä, kuinka monta tämä mahdollisesti koskettaisi? Täytyy muistaa, että työhän on parasta sosiaaliturvaa.

Sirpa  Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin kysyä rouvilta ministereiltä, mitä me voisimme, tai te voisitte, tehdä hoitohenkilökunnan palkkatason parantamiseksi, koska nyt julkinen terveydenhuolto on kerta kaikkiaan romahtamassa ainakin suurissa kaupungeissa. Tällä palkalla me emme enää saa sairaanhoitajia, perushoitajia töihin. Kaiken maailman vuokrafirmat tunkevat sitten myymään palvelujaan, ja se tulee huomattavasti kalliimmaksi kuin se, että me nyt korottaisimme vähitellen hoitohenkilökunnan palkkatasoa. Jos ei nyt tehdä mitään ensi kevään aikana, niin meillä on aivan hirveä lakkosuma edessä ensi syksynä.

Bjarne  Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Haatainen, voin teille kertoa, että olen ollut monessa veteraanijärjestön kokouksessa ja puhunut suurin piirtein niin kuin te puhuitte meille. Silloin veteraanit ovat tulleet kertomaan olevansa konkreettinen esimerkki siitä, että kun on pyytänyt kuntoutusta, kunnassa on sanottu, että ei ole rahaa. Tämä ei koske vain yhtä henkilöä, se koskee useampia. Kyllä minä viestitän nyt nämä teidän terveisenne, että heidän pitäisi olla rehellisiä. He ovat rehellisiä, kun sanovat, että ei ole saatu, koska ei ole rahaa. (Ed. Nepponen: Näin on!)

Ed. Vihriälä, mikään ei riitä: minä olen huomannut, että teille ei mikään riitä, kun te kirjoitatte jatkuvasti Ilkka-lehteen, miten kurjaa on eläkeläisillä ja vanhuksilla.

Ed. Löv, te peräänkuulutitte, että tulisi esitys vammaisten henkilökohtaisesta avustajasta. Ed. Löv, sellainen esitys on tehty, ja kun te sanotte, että ei vielä saatu rahaa, niin ei ole vielä äänestetty, ed. Löv. Huomenna äänestämme ja silloin näemme, saadaanko vai eikö. Sen puolesta, mitä te peräänkuulutitte, te voitte äänestää. (Ed. Räsänen: Näin on!) Kyllä se on merkillistä, että pöntöstä puhutaan yhtä, sitten äänestetään toisin ja kentällä puhutaan muuta kuin täällä.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että ministeri Hyssälä viittasi omaishoitajiin, mutta kun meillä pitäisi olla nimenomaan lainsäädäntö, joka tekisi heihin toteutettavan suhtautumisen saman kaltaiseksi koko maassa, niin se puuttuu. Ministerit eivät todellakaan ota kantaa tähän sairaanhoitohenkilökunnan alhaiseen palkkaukseen. Se on kyllä ikävä asia, koska näin juuri tapahtuu, niin kuin ed. Asko-Seljavaara totesi. Asenteet ovat kyllä aika tavalla hukassa yleensäkin, siis ei vain täällä, vaan noissa kunnanvaltuustoissa myös näissä asioissa, jotka liittyvät sairaanhoitoon ja terveydenhoitoon.

Edelleenkin, mitä tulee veteraanien kuntoutukseen ja myöskin sotainvalidien kuntoutukseen, niin se ei toimi kyllin hyvin, se on selvä. On turha väittää, että veteraanijärjestöt olisivat väärässä, kun ne vetoavat näissä asioissa. (Ed. Nepponen: Keskusta on oikeassa!)

Lopuksi: Vanhustenhoiva on kysymys, johon tarvitaan aina enemmän ja enemmän resursseja, ja sen takia se pitäisi ottaa vielä vakavammin.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perhevapaauudistus parantaa nuorten naisten työmarkkina-asemaa ja lisää alojen tasa-arvoa sekä alentaa työnantajille vanhemmuudesta aiheutuvia kustannuksia.

Tässä ed. Sinnemäki peräänkuulutti samassa yhteydessä minimiäitiys- ja minimivanhempainpäivärahojen nostoa. Täytyy sanoa, että myös tämä oli hallituksen arvojärjestys, koska näitä minimietuuksia korotettiin jo vuoden 2005 alusta lähtien. (Ed. Kallis: Se oli viime vaaleissa keskustan vaaliteema!) — Juuri niin, eli aloitettiin tästä minimiäitiys- ja minimivanhempainpäivärahojen korotuksesta ja nyt sitten tuli myöhemmin tämä ansiosidonnainen korotus.

Kysyn ministeriltä kuitenkin: Kun tuo isien kannustaminen suurempaan perhevapaitten pitämiseen jäi vähän torsoksi perustuslaillisten ongelmien myötä, niin harkittiinko sellaista vaihtoehtoa, kun esitystä paikattiin, että olisi tämä isille varattu raha kohdennettu kokonaan sinne isyyskuukauden pitäjille korotettuna? (Ed. Sinnemäki: Vihreiden esitys!)

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä moni on ottanut esiin eläkeläisten asioita. Erityisen huolestunut olen itsekin ikäihmisten palveluiden laadun puutteista, sillä kyllä ne ikäihmiset, jotka ovat palveluiden piirissä jo, ovat niitä kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia, jotka tarvitsevat kipeimmin apua. Ikäihmisten palveluiden laadun parantaminen on yksi kaikkein kiireisimpiä ja tärkeimpiä asioita. Olenkin ilolla pistänyt merkille ministerin kannanotot ja tiedotteet laatusuositusten parantamisesta sekä vanhustenhuollon strategian valmistelusta. Kysyisinkin: Kuinka pitkällä näiden valmistelu on? Entäpä vanhustenhuollon strategian valmistelu? Voidaanko jo tässä vaiheessa hieman avata, mitä nämä tulevat konkreettisesti pitämään sisällään? Näillä on todella kiire, jotta ihmisarvoinen elämä saadaan ikäihmisillemme varmistettua.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pari viikkoa sitten annetun vakuutuksen mukaan Husissa on ryhdytty toteuttamaan käytännössä niin sanottua Lönnqvistin oppia, jonka mukaan vaikeavammaisiksi todetuille henkilöille ei sairastumistapauksissa anneta elvytyshoitoja, mikä on aika karu toimenpide.Toisekseen Husista kuuluu sellaistakin, että hallituksen puheenjohtaja Prihti on ilmoittanut, että hän ehdottaa hoitotoimenpiteitten kustannuskattojärjestelmään siirtymistä.

En ole nähnyt arvoisien sosiaali- ja terveysministereitten kannanottoja näihin kumpaakaan asiaan. On voinut mennä ohi näköpiirini, mutta voisitteko kuitenkin, jos ne ovat tulleet jo esitetyiksi, uusia ne vastauksenne välittömästi?

Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun ministerit täällä kilvan väittävät, että hyvinvointi Suomessa on lisääntynyt, niin ei ainakaan eläkeläisten hyvinvointi. Heidän toimeentulonsa on jäänyt reippaasti jälkeen, kun verrataan käteenjäävää kuukausituloa palkansaajien kanssa. Kun hallituspuolue keskusta vaati kansaneläkkeen yli 300 euron jälkeenjääneisyyden korjaamista, korjausta tuli 12 euroa, joka on yhtä naurettava kuin yksinhuoltajakorotus 6 euroa. Onko se riittävä? Eläketurvakeskuksen tutkimuksessa verrattiin 15:tä vanhaa EU-maata, ja tässä tutkimuksessa todettiin suomalaisten vanhuuseläkkeellä olevien ostovoiman olevan joukon pienimpiä ja 75 vuotta täyttäneillä naisilla köyhyysriski oli selvästi muuta väestöä suurempi. Kyllä hallitus on pettänyt eläkeläiset. Näin voi sanoa tässä tämän tiedon valossa.

Kari  Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On tietysti hyvä, että pohditaan vanhushuollon strategiaa ja suositusten tarkentamista ja tiukentamista, mutta nämä suositukset eivät kyllä tuo vanhuksille sitä turvaa, jota he tarvitsisivat riittävien, laadukkaiden ja oikeudenmukaisten palvelujen saamiseksi. Subjektiivisia oikeuksia pelätään, ollaan niille vähän allergisia. Tosiasia on kuitenkin kai se, että vanhusten oikeutta tasavertaisiin palveluihin kunnan poliittisista voimasuhteista, arvolähtökohdista tai ennen kaikkea rahatilanteesta huolimatta ei saada järjestettyä muuten kuin luomalla subjektiiviset oikeudet riittäviin ja kattaviin vanhuspalveluihin niin omaishoidon kuin kotihoidonkin osalta. Ovatko arvoisat ministerit valmiita toimimaan sen suuntaisesti, että tällainen lainsäädäntö saataisiin aikaan ja subjektiiviset oikeudet riittäviin vanhuspalveluihin turvattua?

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvinvointivaltion tutkijat tai sosiaalipolitiikan tutkijat sanovat, että hyvinvointivaltio on murenemassa ja juuri niistä syistä, mitä täällä on esiin nostettu vanhusten palvelujen kohdalla, omaishoitajien palvelujen, lasten ja nuorten psykiatristen palvelujen, vammaisten ja eläkeläisten, ikäihmisten kohdalla. Silloin mielestäni ei voida enää sanoa, että meille ei riitä, siis syyttää oppositiota siitä, eikö meille riitä. Nythän on kysymys ihmisistä, joille se ei riitä, jotka ovat alle sen kaiken, mitä voidaan puhua hyvästä palvelusta tai edes kohtuullisesta palvelusta.

Sen vuoksi ottaen huomioon kaikki se, mitä täällä peräänkuulutetaan, tulisi vihdoinkin päästä siihen, että me lähdemme edes minimitasosta, ettei vaan sanota, että hoidetaanhan nämä joka tapauksessa, niin kuin omaishoitajille on sanottu, tai eläkeläisille, että onhan teille jo korotus tullut. Jos he kuitenkin joutuvat todella rahojensa kanssa hyvin tiukoille, miten ihan (Puhemies koputtaa) perustoimeentulo saadaan, niin kyllä tähän pitää saada parannus.

Maija-Liisa  Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Omaishoidon laki ei ole tuottanut sitä tulosta, mitä toivottiin ja odotettiin. Omaishoitajien asemaa on tällä kaudella onneksi alettu parantaa. Onko mahdollista, että tämä siirretään todella tulevaisuudessa Kelalle ja joka kunnassa olisi sitten samanlaiset normit koko hoitoketjun aikana?

Toivoisinkin, että ministerit kertoisivat, millä tavoin sitä ennalta ehkäisevää toimintaa niiltä osin voitaisiin tehdä. Me olemme aina myöhässä siinä vaiheessa, kun olemme hoitojaksossa jo.

Toinen minusta puhumisen arvoinen asia on lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon tarve. Näille alkulähteille meidän varmasti pitäisi päästä, miksi nämä tarpeet kasvavat koko ajan. Mitä meillä tässä yhteiskunnassa oikein on niin pahasti vialla, että elämänhallinta on niin pahasti horjunut, että lasten huostaanotot ja psykiatrisen hoidon tarpeet jo ala-asteikäisillä kasvavat?

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä otti esille sotainvalidien puolisoiden ja leskien mahdollisuuden kuntoutukseen. On hyvä, että kaikilla on mahdollisuus päästä kuntoutukseen, vaikkakin määrärahoja on vähennetty, mutta myös sotainvalidien määrä on vähentynyt.

Ottaisin kuitenkin esille erään asian. Tähän asiaan liittyen olin eilen juuri eräässä tilaisuudessa, jossa tuotiin esille, että sotainvalideja hoitavat usein muut kuin aviopuoliso, joka mahdollisesti on jo kuollut, eli joku muu omainen hoitaa. Onko harkittu ollenkaan mahdollisuutta, että myös kyseisellä henkilöllä olisi tulevaisuudessa mahdollisuus olla mukana kuntoutuksessa?

Toinen asia, mikä siellä tuli esille, oli, että nyt sotavamman prosenttiosuutta alennettiin 25:stä 20:een. Voisiko ajatella, että muissakin tapauksissa harkittaisiin tulevaisuudessa, että asteraja mahdollisesti poistetaan kokonaan?

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee ministerien selitystä monesta asiasta ihan hyvällä tavalla, en voi välttyä kyllä siltä, että yleensä suhtautuminen pieniin marginaaliryhmiin on aika kummallista. Vaikeavammaisten subjektiivisesta oikeudesta avustajaan on todettu, että on perustuslain vastainen tilanne. Toinen samanlainen asia on Valtiontilintarkastajien kertomuksessa vuodelta 2006 ja koskee vanhustenhoitoa. Tässä kirjassa sanotaan, että osittain tilanne on perustuslain vastainen.

Kolmas lähes samanlainen on täällä jo aikaisemmin mainittu sotainvalidien haitta-asteprosentti, jota peräti kehdataan sanoa nimellä työkyvyttömyyshaitta-asteprosentti. Näistä asioista kukaan ei välitä mitään. Kun ne ovat kaikki pieniä marginaaliryhmien asioita ja Suomen taloudessa menee näin hyvin, olisi luullut, että hallitus olisi aivan toisella lailla tullut näissä asioissa vastaan.

Minä pyydän, että ministerit vastaavat ennen kaikkea tähän vanhusten laitoshuolto-ongelmatiikkaan ja siihen, minkä takia Sirkka-Liisa Kivelän selvitystä, jota muutkin ovat täällä kysyneet, ei millään lailla oteta huomioon, ja miksi ei, ministeri Hyssälä, subjektiivinen oikeus vaikeavammaisten osalta lainkaan etene niin, että siinä voisi johonkin luottaa?

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten äsken todettiin, niin huostaanotot ovat lisääntyneet voimakkaasti, ja myös pienissä kunnissa nuoria joudutaan entistä enemmän sijoittamaan yksityisiin perheisiin, sitten ammatillisiin perhekoteihin ja jopa erityislaitoksiin. Sosiaalityöntekijöistä on myös erittäin monessa kunnassa pulaa ja tätä koulutusta varmasti pitää lisätä. Aiotaanko sitä lisätä ajatellen koko tätä vaativaa lastensuojelutyötä?

Arvoisat ministerit, kysyn myös tätä: Minkälaisia toimenpiteitä on ministeriössä suunnitteilla ja tekeillä ennalta ehkäisevän ja ennen kaikkea avohuollon kehittämiseksi kaiken kaikkiaan?

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lastensuojelun sijaishuollon painopistettä on ehdottomasti siirrettävä laitoksista perhehoitoon päin. Näin on tehty esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa. Siellä 70—80-prosenttisesti lapsi tai nuori lähtökohtaisesti sijoitetaan perheeseen.

Tällä hallituskaudella perhehoidon asemaa on selkeästi nostettu esiin ja vahvistettu. Perhehoitajien hoitopalkkiota ja kulukorvausta korotetaan ja myös indeksejä parannetaan. Tämä on erittäin tärkeä tie siinä, että saamme lisää ammattitaitoisia perhehoitajia lastensuojelun kenttään. Perhehoidosta sanon vielä, että se on paitsi inhimillinen myös taloudellisesti erittäin kannattava ratkaisu verrattuna laitoshoitoon. Laitoshoidon kustannukset ovat hyvin lyhyessä ajassa nousseet noin 60 prosenttia Suomessa, ja tämä ei voi olla järkevä kehitys, että kuntiin rakennetaan lisää lastenkoteja. Kyllä pitää voida turvata lapsille oikeus perheenomaiseen hoitoon silloin, kun oma perhe lasta ei pysty kasvattamaan.

Olen iloinen tästä hallituksen linjauksesta ja siitä, että keskustelua perhehoidosta on käyty tällä kaudella erittäin monessa yhteydessä ja voimakkaasti ja sen asema paranee.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voisiko vastuuministeri arvioida, kuinka sosiaali- ja terveyssektorilla turvataan työvoiman saatavuus jatkossa? Ed. Asko-Seljavaara ja ed. Tiusanen kiinnittivät jo huomiota tähän kaikista oleellisimpaan. Nimittäin jo nyt näkee, että työvoimapula tulee näilläkin sektoreilla kaikista raaimpana Itä- ja Pohjois-Suomessa, ei ehkä niinkään täällä kasvukeskuksissa, vaikka ongelma on kyllä ihan yhtäläinen maanlaajuisesti.

Lääkäripulasta on kärsitty jo pitkään, mutta aivan sama ongelma siirtyy kyllä muun henkilökunnan puolelle. Yleinen kuntatalouden tila, valikoiva muuttoliike, pitkät etäisyydet, harva asutus ja vinoutunut ikärakenne vievät kaikki kehitystä samaan suuntaan, mutta mikä on se konkreettinen toimi, jolla ongelman tai paremminkin ongelmavyyhden kimppuun aiotte päästä?

Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiilikaiselle toteaisin, että vihreät ovat kyllä esittäneet isäkuukauden pidentämistä ja sen puolesta voi huomenna tulla tänne äänestämään.

Vammaisten oikeuksista olisin sen verran yhtynyt edellisiin puheenvuoroihin, että myös vihreät katsovat, että päivätoiminnan laajentaminen ja tulkkipalvelujen lisääminen eivät ole riittäviä toimenpiteitä vammaisten sosiaaliturvan parantamiseksi. Vammaisten sosiaaliturvassa on edelleen henkilökohtaisten avustajaresurssien mentävä aukko, ja vihreät esittävät vaihtoehtobudjetissaan, että henkilökohtainen avustajajärjestelmä olisi subjektiivinen oikeus ja valtion olisi rahoitettava nämä palvelut tasavertaisuuden takaamiseksi, koska tälläkin hetkellä avustajapalveluiden saatavuudessa on isoja kuntakohtaisia eroja.

Ministereiltä olisin kysynyt: Mitä hallitus aikoo tehdä sen takaamiseksi, että vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuus ei riipu siitä, millä paikkakunnalla vammaiset sattuvat asumaan?

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vanhustenhuollon pitäisi olla yhtenä painopistealueena, samoin sen rakenteellisen kehittämisen määrärahojen saamisen lisäksi. Meillä on tämäkin asia liian laitospainotteista Suomenmaassa ja pitäisi saada sitä enemmän avohuollon suuntaan.

Omaishoitajien tilannetta on yritetty parantaa, mutta se laki ei toimi, koska se on vapaaehtoinen laki kunnille. Palvelutarpeen kartoitus 80-vuotiaille, se laki on tehty, mutta sekin ikä on liian korkea. Pitäisi lähteä 75 vuodesta liikenteeseen. Tietenkin, kun ollaan tässä laitospainotteisuudessa liikaa, niin ymmärrän hyvin sen, ettei saada myöskään hoitajia tälle sektorille töihin. Työnteko siellä ei motivoi.

Oletteko, ministeri, tutustunut Tanskan malliin? Tanska on taas tässäkin asiassa, vanhustenhuollossa, edelläkävijämaa. Siellä on avopainotteisuutta, hoidetaan kaikki avopainotteisesti. 75-vuotiaille tehdään ehkäiseviä kotikäyntejä. Toimintakykyä ylläpidetään tarpeeksi varhaisessa vaiheessa, jolloin ei sitten joudutakaan niin huonoon kuntoon, että laitosta tarvittaisiin.

Riikka  Moilanen-Savolainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tällä vaalikaudella on tehty merkittäviä toimenpiteitä siihen suuntaan, että lääkekuluja on pystytty hillitsemään. Tosiasiahan on, että terveydenhuollon menot ovat kasvaneet viime vuosina reaalisesti runsaan 4 prosentin vuosivauhtia ja eniten ovat nousseet nimenomaan lääkemenot. Joidenkin arvioiden mukaan sen estäminen, että vuoden 2020 paikkeilla lääkekulut olisivat yhtä suuret kuin terveydenhuollon kokonaismenot nyt, edellyttää sitä, että menojen kasvua tulee hillitä edelleen. Kysyisin ministeri Haataiselta: Minkälaisia toimenpiteitä voitaisiin seuraavilla vaalikausilla tehdä, jotta lääkekulujen nopea kasvu saataisiin hillittyä?

Päivi  Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Paloniemi oli iloinen, että tällä kaudella on käyty keskustelua perhehoidon lisäämisestä, mutta se pelkkä keskustelu ei valitettavasti riitä, vaan tarvittaisiin aivan radikaaleja parannuksia, jotta tuo perhehoidon asema paranisi, päästäisiin lähemmäs pohjoismaista tasoa.

Te, ministeri Hyssälä, täällä salissa lupasitte kerran, että tämä hallitus vielä toisi esityksen perhehoitajien oikeudesta perhe-etuuksiin, sekä vanhempainpäivärahaan että kotihoidon tukeen. Tämähän on ollut myös Perhehoitoliiton vaatimus. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on tehnyt myös lakialoitteen siitä, että monesti nekin perhehoitajat, jotka hoitavat aivan pientä vauvaa, saisivat sitten tämän vanhempainetuuden. Tällä hetkellä tilanne on se, että juuri näiltä lapsilta, jotka ovat kaikkein vaikeimmassa asemassa, puuttuu oikeus siihen, että heitä hoitava vanhempi voisi jäädä turvallisesti esimerkiksi äitiyslomalle vanhempainetuuksien turvin. Onko tämä esitys vielä tulossa tällä vaalikaudella, kysyn, ministeri Hyssälä? (Ed. Kallis: Kun on luvattu, niin totta kai!)

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sosiaalialan erilaisiin kehittämishankkeisiin on panostettu paljon tämän hallituskauden aikana. Yhteiskunnan vahvan muutoksen myötä sosiaalityöltä ja sosiaalialalta vaaditaan entistä parempaa osaamista, työn sisällön ja palveluprosessien uusimista ja kehittämistä sekä kuntien ja eri palveluntuottajien välistä entistä parempaa yhteistyötä. Tätä vaatimusta ja haastetta lisää vielä kunta- ja palvelurakenneuudistus.

Sosiaalialan osaamiskeskukset ovat olleet vahvasti tukemassa sosiaalialan kenttää ja työntekijöitä näissä haasteissa. Nyt kuitenkin sosiaalialan osaamiskeskusten määrärahaa on jälleen leikattu. Kysyisinkin ministeri Hyssälältä: Onko ministeriössä mitään suunnitelmia siitä, että sosiaalialan osaamiskeskusten tulevaisuus voitaisiin turvata ja määrärahataso voitaisiin pitää vähintään vuoden 2002 tasolla?

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On suorastaan hävettävää, että me täällä vuodesta toiseen joudumme ylipäätään puhumaan veteraanien kuntoutusrahoista tai nimenomaan niitten niukkuudesta. Tämähän johtuu yksinkertaisesti tälläkin kertaa siitä, että hallitus on leikannut 4 miljoonaa euroa veteraanien kuntoutusrahoja. Jos ei tätä leikkausta olisi tehty, kaikki veteraanit pääsisivät kuntoutukseen eikä täällä tarvitsisi käydä tätäkään yli puolen tunnin keskustelua, mikä nyt on käyty. Tämä on suorastaan hävettävää meidän eduskunnalle, myöskin meidän hallitukselle.

Mutta, arvoisa puhemies, vielä toinen asia, joka ei ole tässä keskustelussa tullut vielä esille oikeastaan, on tämä kotieläintilojen lisälomapäivä. Tällaistahan hallitus esitti, ja nyt se on kuitenkin jonnekin unohtunut. Jääkö tämäkin seuraavalle hallitukselle?

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Todellakin hallitus on paljon tehnyt vanhusten peruspalvelujen parantamiseksi, mutta tämä omaishoitajalaki todella käytännössä ei kaikissa kunnissa toteudu, niin kuin sen pitäisi toteutua. Pitäisikö tehdä laki siitä, että lakia noudatetaan?

Todellakin olin äsken omaishoitajien tilaisuudessa Tampereella. He sanoivat, että kyllähän he hoitavat, kun he rakastavat. Mutta vaikka on lisätty valtionosuuksia, niin osassa kunnista on laskettu näitä määrärahoja. Tämä asia on tietysti tullut täällä moneen kertaan jo esille.

Mutta toinen asia, joka koskee lapsia. Me tunnemme perhehoidon tarpeet, ja tämä hallitus on tuonut ne vaihtoehdot, että voi kotona hoitaa lapsia. Mutta yksi ongelma myös, mikä palaute on nyt tullut kasvukunnissa, on päiväkotien lapsiryhmien koot. Ne ovat liian suuret. Olisin kysynyt ministereiltä, onko tätä tilannetta seurattu päiväkotien ryhmien osalta, koska siellä on kyllä sitten aikapommi, jos on vähemmän hoitajia ja enemmän lapsia. Silloin lasta ei yksilönä pystytä ottamaan huomioon.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä kun kuuntelee erityisesti kokoomuslaisten keskustelua, niin oikeastaan puuttuu enää työttömyys, peruspäivärahan nosto. Kaikki muut asiat siellä on käsitelty.

Mutta menen itse asiaan. Lapsen edunvalvontaan liittyvät asiat ovat nousseet esille eräänä sosiaalipoliittisena kasvavana ongelmana. Viime aikoina on aiempaa enemmän kiinnitetty huomiota lapsen asemaan sosiaalitoimen asiakkaana. Aikaisemmin lasta ei ole sosiaalityöntekijöiden työskentelyssä otettu tarpeeksi huomioon eikä hänen näkemyksiään ole selvitetty kovin laajasti. Aikooko hallitus nyt vielä tämän istuntokauden aikana taikka tulevassa hallitusohjelmassa jotenkin puuttua tähän lasten holhoojakysymykseen?

Paula Risikko /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on aika paljon puhuttu näistä omaishoitajien määrärahojen tarpeista. Aivan totta, omaishoitolakihan oli valtavan hyvä uudistus, ja sillä pyrittiin hyvään, mutta ongelmaksi on muodostunut se, että kunnissa ei ole rahaa. Jopa omaishoitajien määrää on jouduttu vähentämään, eli mihin aiotte ryhtyä tämän ongelman ratkaisemiseksi?

Lastensuojelulakihan on meillä tällä hetkellä valiokunnassa, ja itse huolestuneena kuuntelen sitä, miten paljon se vaatii sitten resursseja, ja niitä resursseja ei sosiaalipuolella ole. Eikö olisi ollut hyvä jo ensi vuodelle laittaa rahaa, jotta voitaisiin käynnistää näitä toimintoja, joita sitten laki edellyttää vuonna 2008?

Hoitohenkilökunnan palkat ja pätkätyöasiat ovat täällä tulleet esille. Itsekin kannan niistä huolta ja kysynkin: Mihin te, arvoisat ministerit, olette jo ryhtyneet sen asian edistämiseksi, että hoitohenkilökunnan palkkoja nostetaan ja pätkätöiden määrää vähennetään?

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin kysynyt vielä Kansallisen terveyshankkeen kustannuksista ja purkamattomista hoitojonoista. Ne täällä tulivatkin jo osittain ed. Paasion puheenvuorossa esille, kun hän nokitteli kokoomusta Turun hammashoitojonoista. Mutta kyllä kai tilanteen perusasetelma johtuu siitä, että valtiovalta on kurittanut kuntia eikä ole myöntänyt tarpeeksi valtionosuuksia hoitotakuusta vastaamiseen. Sen tähden muun muassa Turussa on jouduttu tilanteeseen, jossa jo oikeusasiamies joutuu puuttumaan lääninhallituksen lisäksi lainvastaiseen tilanteeseen.

Punamultahallitus on pakkolainoin ja vajain indeksikorotuksin ajanut kunnat tähän, voisiko sanoa, perustuslain vastaiseen tilanteeseen, jossa kuntien järjestämisvastuu vaarantuu. Tämä peruskysymys tulisi ratkaista, ennen kuin voidaan puhua siitä, että hoitotakuu pystytään kattavasti koko Suomessa toteuttamaan.

Terhi Peltokorpi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty keskustelua rintamaveteraanien kuntoutustoiminnan menojen lisäämisestä ja siitä, onko sinne saatu lisärahaa vai ei. Luin kokoomuksen vastalausetta, ja kokoomushan näyttää esittävän siinä lisärahaa Raha-automaattiyhdistyksen tuotosta, ei valtion budjetin kohdasta, missä esimerkiksi kristillisdemokraatit vastaesityksessään esittävät lisärahaa.

Olisin halunnutkin kysyä kokoomuslaisilta, otetaanko tämä pois joltain muulta järjestöltä tai säätiöltä, vai houkuttelevatko kokoomuslaiset yhä useammat ihmiset pelaamaan. Tiedämme, että varsin monesti ne ovat eläkeläisiä, jotka siellä peliautomaateilla pelaavat.

Säde Tahvanainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pidän positiivisena tätä valtiovarainvaliokunnan lausumaa siitä, että vammaispalvelulainsäädännön kokonaisuudistusta kiirehditään ja myöskin henkilökohtaisen avustajan käytön laajentamisessa subjektiivisen oikeuden suuntaan tässä haluttaisiin lainsäädäntöä viedä.

Kysyisin tältä osin, missä vaiheessa asian valmistelu on ja onko sosiaali- ja terveysministeriössä lähdetty tämän suuntaisesti jo toimiin. Tämän syksyn keskusteluhan on jo tietysti antanut siihen varmasti osviittaa, että tämä asia tulee ensi keväänä nousemaan hyvin voimakkaasti myöskin vaalikeskustelussa esille. Pidän tärkeänä sitä, että todella nyt sitoudutaan tähän henkilökohtaisen avustajan järjestämiseen kaikkein vaikeimmin vammaisille turvataksemme sen etuuden, subjektiivisen oikeuden, näille henkilöille.

Toisena olisin kysynyt vielä siitä, kun tämä Lastensuojelun tasausrahasto poistettiin. Nyt on tullut jo hälyttäviä uutisia siitä, että kunnat loppuvuodesta muun muassa siirtävät sijoituksiaan lastensuojelun osalta seuraavalle vuodelle, ja Pohjois-Karjalassa jopa yksi tapaus on nyt uutisoitu siten, että tällaisen ensi vuodelle lykkäytyneen päätöksen vuoksi lapsi on saanut surmansa. Oletteko arvioineet nyt tämän tasausrahaston purkamisen seuraamuksia yleisemmällä tasolla?

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Alkoholipolitiikka on tämän vuoden aikana ollut monella tavalla julkisuudessa. Alkoholin kokonaiskulutus on kasvanut ja on tällä hetkellä kautta aikojen korkeimmalla tasolla. Myös alkoholin haitat ovat samalla kasvaneet. Esimerkiksi joka neljäs tulee terveyskeskukseen alkoholin vuoksi.

Arvoisa ministeri, millä keinoilla alkoholihaittojen kehitys saadaan taittumaan myönteiseen suuntaan, ja toiseksi, kun on todettu, että hinta ja saatavuus ovat tehokkaimpia keinoja vaikuttaa alkoholin kulutukseen, millä aikataululla alkoholiveroa aiotaan maassamme korottaa?

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin ministereiden Haatainen ja Hyssälä puheenvuoroja, en kyllä oikeastaan ollut korviani uskoa, niin kaunistelevia nuo puheenvuorot olivat tosiasialliseen tilanteeseen verrattuna. Tapasin eilen noin kolmesataa ihmistä, joista suurin osa oli eläkeläisiä, ja teidän puheenne heidän korvissaan on aivan toista, kuin mitä he puhuivat.

Aivan tuntuu kuin teillä, ministerit, ei olisi kosketusta elävään elämään. Kun en tätä usko, uskon, että te sydäntä särkien puhutte aivan toista kuin ajattelette. Ei voi tulla muuhun tulokseen, ministeri Hyssälä. Jos taustallanne on 300 euron korotusehdotus eläkkeisiin ja 12 euroa annettiin, niin tämän päivän puheet todennäköisesti teidän korvissanne tuntuvat erittäin pahalta.

Vanhustenhoito on laiminlyöty, kansaneläkkeitä nostettu vain 12 euroa, veteraanien kuntoutusmäärärahaa leikattu eikä vaikeavammaisille ole annettu subjektiivista oikeutta. Kaikki on totta, minkä te kiistätte, ja te esitätte numeroita, joiden mukaan kaikki on hyvin. Ei tässä voi muuta sanoa, kuin että ei usko, mitä korvillaan kuulee.

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En meinannut uskoa, kun kuuntelin ed. Vielman puheenvuoroa äsken. Mitä te olette, arvoisa ed. Vielma, tehnyt niiden kolmensadan eläkeläisen eteen, joista juuri puhuitte? Te olette haastanut täällä salissa päiväkausia riitaa hallituspuolueen kanssa (Ed. Nepponen: Sehän on meidän tehtävämme! — Ed. Pulliainen: Pitäisikö olla välilöissä?) ja lyöneet ministereitä sanan säilällä. Sillä tavalla ei yhtään euroa kyllä teidän eläkeläisillenne tule, koettakaa olla vähän yhteistyökykyisempi.

Mutta itse asiaan. Tämä lastensuojelutyö on sellainen asia, mikä on todella huolestuttava meillä Suomenmaassa, ja siihen tulisi tulevaisuudessa erityisesti panna meillä resursseja, koska kertoohan se jotain meidän ajastamme, jos meidän täytyy suojella lapsia omilta vanhemmiltaan. Silloin asiat eivät kyllä ole oikein.

Kiitokset ministeri Liisa Hyssälälle siitä, että hän jätti päivähoitolain kokonaisuudistuksen seuraavalle hallitukselle, koska ei olisi ollut järkevää uudistaa päivähoitolakia osittain vaan on järkevää uudistaa se kokonaan, jolloin voimme myös arvioida, miten päivähoitolailla pystytään korjaamaan lastensuojelutyön ongelmia.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomessa on eläkeläisiä 1,3 miljoonaa, joista noin 500 000 henkilöä eli eläkeläisistä naisista 43 prosenttia ja miehistä 40 prosenttia saa alle 1 000 euroa eläkettä. Lähtökohta on se, että tämä niin sanottu taitettu indeksi ja verotusepäkohta, mikä on palkansaajan ja eläkeläisen välillä, on aiheuttanut sen, että kun työeläke on palkan jatko, jokainen meistä, joka on työelämässä ollut mukana, tietää, että kun tulee 65 vuoden ikään, niin olettaa, että vähintään 60 prosenttia palkasta saa eläkettä, mutta viimeisten kymmenen vuoden aikana on tapahtunut niin, että tämä epämääräinen indeksikorjaus on aiheuttanut sen, että nyt 60 prosentin sijasta eläkeläinen saa vain 45 prosenttia. Kysyn ministereiltä, mitä aiotte tehdä tämän epäkohdan poistamiseksi, että työeläke korvaa sen palkan jatkeen, mihin työntekijä turvautuu, kun eläkkeelle jää.

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Essayah jo osittain vastasi ed. Paasiolle. Eli tämä on nyt maakuntasarjan kysymys. Mutta tämä hammashuollon tilanne monessa kunnassa johtuu myöskin ideologisesta vastakkainasettelusta. Silloin kun on ylimenokausi ja ruuhka, niin sitä ruuhkaa kannattaa purkaa tilapäisratkaisuin eli ostopalveluilla, joita olisi ollut aivan riittävästi saatavissa. Tämä on osasyy siihen, että tilanne on kriisiytynyt, valitettavasti. Lisäresursseja on Turussakin myönnetty.

Sitten vielä toinen kysymys vanhustenhuoltoon ja myös lapsiperheisiin on kotipalvelujen hälyttävä väheneminen tarpeeseen nähden. Jos katsotaan aikaa kymmenen vuotta taaksepäin, niin palvelut eivät ole lisääntyneet, vaikka tarvitsijoiden määrä on merkittävästi kasvanut.

Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen

Arvoisa herra puhemies! Täällä eläkkeistä kovasti puhuttiin, ja se on ihan hyvä, että eläkkeistä puhutaan, koska, kuten tuossa puheenvuorossani sanoin, eläkkeet ovat tämän päivän ja tulevaisuuden kysymys.

Ensinnäkin ed. Vistbackan kommenttiin täällä kansaneläkkeestä. Hän puhui pelkällä kansaneläkkeellä elävistä. — Ed. Vistbacka ei ole salissa, häntä ei ehkä kiinnosta tämä vastaus, mutta kerrotaan nyt muille. — Ne jotka saavat kansaneläkettä, hyvin harvoin saavat pelkästään pelkkää kansaneläkettä. Kansaneläkkeellä elävät saavat yleensä eläkkeensaajan asumistuen mukaan, ja nimenomaan tätä eläkkeensaajan asumistukea nyt hallituksen toimenpiteellä korotetaan. Tällä halusimme nimenomaan sihdata, siivilöidä, tähdätä tämän korotuksen niihin eläkkeensaajiin, jotka ovat pienituloisimpia ja jotka myös korkeiden asumiskustannusten vuoksi ovat todella vaikeuksissa.

Eläkkeensaajiin kohdennetaan myös toimia, joilla tähtäämme toimenpiteet niihin eläkkeensaajiin, jotka sairastavat erittäin paljon. Näin ollen eläkkeensaajien erityishoitotuki nousee 15 euroa kuukaudessa. (Ed. Kuoppa: Ne hakemuksethan hylätään melkein kaikki!) Nyt jos tämä kansaneläkettä saava ihminen saa eläkkeensaajan asumistukea, hänellä voi enimmillään 10 euroa nousta asumistuki. Sen lisäksi, jos hän saa tätä erityishoitotukea, että on paljon sairauksia, hän tulee saamaan lisäksi 15 euroa lisää erityishoitotukea. Täällä on myös ihmisryhmiä, joihin kohdistuu useamman kanavan kautta nyt näitä korotuksia, ja näin niille, jotka sairastavat paljon ja ovat köyhimpiä, tulee myös parannusta. Tehtävää varmasti vielä kyllä jää edelleenkin.

Sitten tähän työeläkekysymykseen. Täällä ed. Karttunen peräänkuulutti tätä suomalaisten vanhuseläketurvan kehitystä, ja sanoitte, että se on EU-maiden keskitasoa heikompi, ja luettelitte lukuisan määrän ongelmia. Nyt haluan kyllä muistuttaa, ja toivottavasti muistatte myös vaalikentillä tämän, että ed. Perho, entinen sosiaali- ja terveysministeri, valmisteli tämän esityksen hallitukselle ja hallituksen yksimielisenä esityksenä se eduskunnalle esitettiin. Se oli kolmikantaisesti työmarkkinajärjestöjen kanssa neuvoteltu, ja siinä on juuri nämä indeksit, joilla työeläkkeet nousevat, ja siinä on 80 prosentin painotus koskien elinkustannusten nousua ja 20 prosentin painotus palkkojen nousun suhteen, ja sen mukaisesti eläkkeet myös matkan varrella nousevat.

Ed. Karttunen muistaakseni oli edellisessä eduskunnassa myös hyväksymässä eläkeuudistuksen, joka siis vuoden 2005 alusta on ollut voimassa. Eläkejärjestelmä luotiin sellaiseksi, että sillä turvataan eläkkeensaajien ostovoiman kehitys, ja eläketurva on vanhuuden turvaa. Palkat ovat nousseet omia tahtejaan. Kun nyt sitten tätä suhteellisuutta verrataan, niin totta kai käy niin, että eläketurvan nousu ei tapahdu yhtä nopeasti kuin palkansaajien palkkojen nousu. (Ed. Virtanen: Onko se välttämätöntä?) Kuta enemmän palkansaajat pystyvät palkkojaan nostamaan, niin sitä enemmän nämä myös erkaantuvat, mutta ei se sitä tarkoita, etteikö eläkkeensaajien toimeentulo kohenisi tämän indeksitarkistuksen mukaisesti. (Ed. Kuoppa: Kyllä hyvinvointi kohenee!)

Täällä on väitetty, että eläketurva olisi jollain tavalla tulevaisuudessa huono. Se on sidoksissa täysin siihen, kuinka paljon tekee töitä. (Ed. Kuoppa: Ei työhön, vaan palkkaan!) — Entisen ministerin Perhon esityksen mukaisesti koko työura vaikuttaa jatkossa eläketurvan kehittymiseen. Eli silloin katsotaan sitä, kuinka paljon ihminen on töitä tehnyt. Jos nuorten tulevaisuuden eläkkeistä ollaan huolissaan, niin kyllähän tulevaisuus näyttää siltä, että töitä on. Kun suuret ikäluokat lähtevät eläkkeelle, niin työpaikkoja tulee, ja työsuhteet ovat jo tänä päivänä muuttuneet entistä enemmän, onneksi, pysyviksi työsuhteiksi. (Ed. Pulliainen: Pätkä, pätkä, pätkä!) Määräaikaisuus on vähentynyt, osa-aikatyön tekeminen on vähentynyt, ja se selvästikin osoittaa, että pysyvät työsuhteet tulevat olemaan entistä yleisempiä, ja nuorilla ikäluokilla on mahdollisuus tehdä työtä ja kerryttää itselleen ansiosidonnaista eläketurvaa, joka on tällä yhdessä sovitulla eläkeratkaisulla hyväksytty.

Ed. Moilanen-Savolainen kyseli täällä lääkekustannusten kehityksestä, joka on aivan oikeaan osunut kysymys. Hallitus on kehyspäätöksellään rajoittanut näiden lääkkeiden kustannusten nousun 5 prosenttiyksikköön vuositasolla. Nyt tehdyillä ratkaisuilla on pysytty tässä kustannuskehitystasossa. Mutta samaan aikaan, kun me puhumme näistä lääkekustannusten määristä, meidän pitää myös muistaa, että lääkkeet ovat myös osa hyvää ja tehokasta hoitoa, jolla voidaan usein myös estää laitoshoitoa, ja siitä syystä pitää aina kustannuksia arvioida suhteessa siihen hyötyyn, jota lääkkeillä usein myös vääjäämättä onneksi saadaan.

Peruspalveluministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Ensinnä vastaan tähän veteraanikuntoutuskysymykseen. En tiedä, mistä tällainen väärinkäsitys nyt on vallalla, että nyt leikattaisiin. (Ed. Nepponen: Ei kukaan ole semmoista väittänyt!) Ensi vuoden määrärahat ovat edelleen korkeammalla tasolla kuin vuonna 2004. Näin on tehty myöskin silloin, kun kokoomus on ollut hallituksessa ja hallitusvastuussa. Veteraanien lukumäärän vähentyminen on vaikuttanut käytettävissä oleviin määrärahoihin budjetissa. (Ed. Nepponen: Noin 9 miljoonaa leikattu!) Mutta nyt emme ole vähentäneet sitä rahaa siinä suhteessa kuin veteraanien lukumäärän vähentäminen edellyttää, vaan olemme lisänneet sinne miljoona euroa lisää määrärahaa. (Ed. Nepponen: Ei todellakaan!)

Tässä on joku väärinkäsitys, koska veteraanijärjestöt ovat olleet meidän pöydän ääressä ministeriössä sopimassa tästä käytännöstä, niin että kun 21 miljoonaa euroa tuli ensimmäisessä veteraanipaketissa ja ensi vuonna tulee lisää, niin silloin sovittiin, että kun veteraanit ovat kovin huonokuntoisia, 84 keskimäärin iältään, (Ed. Nepponen: 85 on keski-ikä nyt!) he eivät jaksa enää — 85:kin jo varmasti — näin pitkiä laitoskuntoutusjaksoja kuin ennen, jolloinka päädyttiin siihen, että avokuntoutuksen osuutta lisätään, jotta kotikuntoutuksella ja lähellä olevalla kuntoutuksella voidaan niitäkin veteraaneja kuntouttaa, jotka eivät jaksa lähteä laitoksiin pitkiksi ajoiksi. Jos näin tehdään kuin sovittiin, niin määrärahat ovat riittäneet. Mutta jos näistä sopimuksista on poikettu, niin näin ei ole. En tiedä, mistä tämä väärinkäsitys on tullut, että olisi leikattu, kun ei ole leikattu, vaan on lisätty. (Ed. Nepponen: Tämä kannattaa selvittää veteraanien valtuuskunnalta!) Jos siellä on terminologisia vääryyksiä tai jotakin, niin eduskunta voi kyllä korjata tällaisia terminologisia heikkouksia, että ei ole mitään estettä, etteikö eduskunta voi käydä tähän käsiksi. Budjettihan on nyt eduskunnan käsissä.

Mitä sitten tulee tähän vanhustenhoidon tilanteeseen, niin siinä on tapahtumassa paljonkin. Professori Kivelä teki selvityksensä. Se on ollut laajalla lausuntokierroksella, ja sen jälkeen olemme sitä työstäneet vielä. Tämä Kivelän selvitys ja sosiaalineuvos Elli Aaltosen selvitys omaishoidosta ja ministeriön omat työt ovat pohjana sille vanhustenhuollon strategialle, jota ministeriössämme tehdään ja se linjaa sitten tätä hoitoa varmastikin jatkossa. Me olemme tekemässä työtä siinä, että vanhusten lääkehoitoon Kivelän esityksen mukaisesti saataisiin tällaista tsekkausta aika-ajoin, jotta tähän vaativaan lääkehoitoon, jota monet vanhukset kotona toteuttavat, saataisiin jotain tolkkua.

Sitten me olemme esittämässä vanhuspsykiatrian omaa erityisalaa opetusministeriölle. Olemme tekemässä uuden ajan laatusuosituksia. Sehän on ministeriön keino, että voimme saada uusia asioita esille. Meillä on aika paljon keskitytty henkilöstön määrään, ja sitä varmasti tarvitaan lisää, mutta myöskin siihen, että vanhukset ovat nyt erilaisia kuin ennen. Siellä ovat dementiasairaudet yleistyneet, ja tällaista muutakin arviota tarvitaan kuin henkilöstön määrä näissä uuden ajan laatusuosituksissa, joita juuri nyt työstämme. Olemme laatineet uutta lainsäädäntöä. Palvelutarpeen arviointi 80-vuotiaille on varmasti ollut hyvä asia. Tietysti nyt sitten paljon täytyy tehdäkin ja sitä tehdään.

Sitten tästä lastensuojelulaista oli täällä kysymyksiä. Elikkä nythän sitten lastensuojelulaki on eduskunnan käsissä. Rahat ovat meillä tulevina vuosinakin kehyksissä. Rahoista on sovittu. Siinä tulee sekä hallinto-oikeuksiin että sitten kuntiin tämä raha ja sen mukainen rahoitus on sovittu kuin mitä esityksessä oli. Täytyy muistaa, että lääninhallitusten tehtävä on valvoa lakien toimivuutta. Se on lääninhallitusten tehtävä valvoa, että lait toimivat. Meillä ministeriössä ei ole sellaista elintä eikä sellaista lakia meillä, että me voimme sen tehdä, vaan se on lainsäädännön mukaan lääninhallitusten tehtävä.

Sitten omaishoidosta täällä oli useampi kysymys. Siinä on sama asia. On kuntia, joissa se toimii mallikkaasti. Kannattaa katsoa, mitä ne kunnat ovat tehneet toisella tavalla, että se toimii, vapaapäivät kyetään pitämään. Lääninhallitusten tehtävä on valvoa, että lakeja noudatetaan. Me olemme antaneet valtionosuuden. Se on Kuntaliiton kanssa sovittu. Se on ollut Kuthanekissa tässä normaaliprosessissa, jossa katsotaan rahoitus. Kaikki se on annettu, mitä valtionosuuslaki edellyttää. Ministeriö on tämän tehnyt, ja olemme saaneet nämä lait eteenpäin. Nyt on lääneillä se pallo ja valvotaan lakien toimivuutta. Ministeriö ei voi, meillä ei ole semmoista elintä.

Sitten, arvoisa puhemies, täällä oli puhetta työvoiman saatavuudesta. Oli hyvä, että oli puhetta. Meillä on äärettömän suuria ongelmia työvoiman saatavuudessa sekä lääkäri-, hammaslääkäri- että hoitajapuolella. Meillä hammaslääkärin viroista puuttuu noin 280 työntekijää, ja juuri nyt kun pitäisi saada koko väestölle ainakin mahdollisuus siihen, että voi käyttää kunnallisia palveluja, tämä on aika kova juttu. Siitä huolimatta väestöstämme yli 70 prosenttia asuu kunnissa, joissa kunnallinen hammashuolto toimii ja heillä on mahdollisuus mennä sinne. Ongelmia on paikka paikoin, ja niissä paikoissa, joissa on ongelmia, kannattaa katsoa niitä kuntia, joissa asiat sujuvat, minkä ne ovat tehneet toisella tavalla. Valtionosuudet ovat olleet pitkässä juoksussa samat. Mikä on ollut se syy, että yksi kunta saa hammashuollon toimimaan ja toinen kunta ei saa. Kannattaa käydä katsomassa, mitä ne ovat tehneet toisin, koska rahalla sitä ei voi ratkaista. Ilmeisesti on joku muu keino, koska samat rahat on annettu.

Työvoiman saatavuudessa hoitajapula tulee lähivuosina erityisen vaikeaksi, vaikka Suomessa nyt hoitajien määrä on EU-maitten keskiarvotason yläpuolella. Me olemme tehneet opetusministeriölle esityksen ja ministeri Kalliomäen kanssa olemme käyneet neuvottelut. Tässä on meillä työryhmät menossa, jotka vakavasti pohtivat opetusministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön kanssa koulutuskysymyksiä. Lisätään koulutusta. Erityisen huolestunut olen Itä-Suomen hammaslääkäritilanteesta, ja siitä ministeriömme on tehnyt esityksen opetusministeriölle, miten se pitäisi hoitaa. (Ed. Kuosmanen: Miksi Kuopio lopetettiin?) — Päätöksiä tehdään ajassa, ed. Kuosmanen. — Uskon, että tässä on nyt tarpeen vähän ymmärtämystä puolin ja toisin. Uskon, että Itä-Suomen tilannetta saadaan parannettua, kun oikein yhteisvoimin katsotaan, miten sitä voidaan tehdä.

Kaiken kaikkiaan huolimatta siitä, että meillä on pulaa työvoimasta, niin me olemme saaneet jonot sulamaan kuitenkin. Vuodesta 2002 meidän terveydenhuollon jonoissa on yli puolen vuoden jonotus yhdellä kuudesosalla siitä, mitä se oli 2002 — yksi kuudesosa siitä, mitä se oli 2002, jotenka kyllä täytyy nostaa hattua terveydenhuoltohenkilöstölle, että paljon on tehty.

Arvoisa puhemies! Sitten täällä on kysymys näistä pienimmistä äitiys- ja isyysrahojen korotuksista. On mainittava, että ne saivat suurimmat korotukset vaalikauden alussa: yli 90 euroa kuukaudessa lisää. Mikä olisi noussut yli 90 euroa kerralla kuukaudessa? En muista sellaista ainakaan minun aikanani vastaavaa tulonsiirroissa. (Ed. Kuosmanen: Kansanedustajien palkat nousivat!) Ei varmasti vielä ole riittävästi, en sitä väitäkään, mutta tähän päästiin nyt, ja olen kyllä vähän ylpeäkin siitä, että nämä saivat sen, jotka olivat niin matalat, että saivat näin suuret korotukset. Mutta varmasti täytyy vielä edetä.

Sitten ed. Lintonen: En päivähoitoa kyllä ihan ole jättänyt. Tällä viikolla aion antaa asetuksen, jolla päivähoidon ryhmäkokoihin puututaan, niitä täsmennetään. Lisäksi ensi vuonna päivähoitoon tulee lisää erityislastentarhanopettajia. Meidän päivähoidon ryhmäkoot ovat varmasti ongelma. Haluan sitä olla edistämässä, että ne pienenisivät tai että siellä käytettäisiin henkilökuntaa sillä tavalla kuin alun perin on tarkoitettu, ja sitten siellä tulee helpotusta, kun sinne saadaan lisää erityislastentarhanopettajia. Päivähoito ansaitsee kyllä kehittämistä myös tällä vaalikaudella.

Sitten, arvoisa puhemies, elatustuki: Sanottiin, että täällä oli siitä puhetta. Sehän on 12 euroa nyt kuukaudessa se lisäys. Hyvin monet näistä yksinhuoltajista saavat sitten myöskin muita asioita; asumistukea, ehkä toimeentulotuessa vähän helpotuksia, kun asumisen omavastuu poistuu. Uskon, että tässä kuitenkin on, siinäkin, eteenpäin menty.

Arvoisa puhemies! Vuosien tauon jälkeen perhehoitoa on pystytty parantamaan. En tiedä, milloin olisi edellisen kerran. Nyt nousevat sekä kulukorvaukset että tasokorotus että indeksit. Tässä on ollut semmoinen kuollut kausi ja nyt on saatu kuitenkin tätä eteenpäin. Sen perhehoidon asemaa on selvitettävä kokonaisuudessaan jatkossa, ja tässä olen jotakin suunnittelemassa.

Arvoisa puhemies! Tässä ainakin oli osaksi vastauksia. Kansallinen terveyshankehan on näitä terveyskysymyksiä pyrkinyt myös mielenterveyden osalta ratkaisemaan. Eduskunta on antanut määrärahoja, jotka ovat aina kertaluonteisia. Niillä on kuitenkin saatu paljon hyvää aikaan.

Pehr Löv /r:

Värderade fru talman, arvoisa rouva puhemies! Det är så att alla inte mår bra i landet och därför är arbetet med förbyggande hälsovård mycket viktigt. Jag är glad att man i behandlingen i utskottet kunde ta in 1,5 miljoner till för det här ändamålet. Det är någonting som våra ministrar också behöver tänka på i framtiden. Är det så att vi har sjukdomar som kan förebyggas — det gäller diabetes, det gäller alkoholmissbruk, det gäller övervikt — genom att ändra livsstil så behöver vi också morotspengar till våra organisationer för projekt i kommunerna för att genomdriva arbetet med den här hälsofostran. Det här är lönsamt på många sätt både när det gäller livskvalitet och när det gäller att spara vårdkostnader inom specialsjukvården.

Puhemies! Sitten haluan myöskin mainita vielä evo-rahoituksen. Se on minun mielestäni vähän hankalaa, että melkein vuosittain joudutaan paneutumaan näihin rahoihin eduskunnassa. Nyt koulutukseen saatiin lisää kanssa, mutta kliiniseen tutkimukseen olisi kyllä erittäin tärkeää saada lisää rahoitusta sekä lääketieteen kehityksen kannalta että myöskin sen kannalta, että lääkärit viihtyisivät ja saisivat lisäkannustusta keskussairaaloissamme. Tämä on erittäin tärkeä rahoitusmuoto. Toivon, että se kehittyisi paremmin lähivuosina.

Vielä veteraanikuntoutuksesta. Syksyllä 2005 otettiin uusi järjestelmä käyttöön, lyhennettiin jonkin verran laitoskuntoutusta ja annettiin ohjeita, millä tavalla ohjataan veteraaneja avokuntoutukseen eli kotikuntoutukseen. Tämä ei täysin toiminut toivottuun tapaan, edelleen suurin osa menee laitoskuntoutukseen, vaikka se ei joka tilanteessa hyödytä veteraaneja parhaalla tavalla. Totta kai täytyy ottaa huomioon veteraanin oma toivomus. Mutta se on johtanut siihen, että meillä on nyt rahoitusvaje tässä suhteessa.

Me saimme äsken veteraaniasioiden neuvottelukunnassa raportin siitä, miten tämä on toiminut. Kyllä me näimme, että moni on jäänyt paitsioon, ettei ole vuosittain saanut kuntoutusta, mutta yhdessä piirissä tämä on toiminut mallikkaasti. Oulun piirissä kunnat ovat pystyneet ohjeistamaan ja tekemään kuntoutussuunnitelmat siten, että kaikki veteraanit saivat kuntoutusta. Tämän pitäisi olla malliksi nimenomaan koko Suomelle, että asia voidaan järkevällä terveyskeskustoiminnalla tai järkevällä kuntoutussuunnitelmalla saada tosiaan toimimaan niin, että kaikki veteraanit saavat kuntoutusta.

Myönnän sen, että kun se ei ole toiminut toivottuun tapaan, niin olisi pitänyt laittaa vähän lisää rahaa, että se olisi todella kaikille riittänyt. Nyt olen sen takia kiitollinen siitä, että valiokunnan mietinnössä on mainittu, että lisätalousarvioissa voidaan tähän palata ensi vuonna. Toivottavasti niin käykin.

Ännu vill jag fästa uppmärksamhet vid en sak och den gäller de handikappades situation. Vi borde ha fått en totalrevision av handikapplagstiftningen under den här perioden — så gick det tyvärr inte — där en viktig del är den subjektiva rätten till assistenter för de handikappade som så behöver. Jag ser det på det sättet att nu har vi fått en linje där man skulle önska att de svårt, gravt handikappade, i första hand skulle få assistent, och det är klart att de är en kolossalt viktig grupp och den viktigaste gruppen. Men då har vi dessutom en situation där många som inte kan klassas som gravt handikappade, men som definitivt måste få assistent för att överhudtaget kunna gå i arbete, och deras behov av assistent är precis lika viktigt som deras som får klassificeringen gravt handikappad.

Därför är det synnerligen olyckligt att sätta in grupper som först får en personlig assistent och sedan tror man att man har skött det hela. Det skall ske helhetsmässigt om man en gång går in för det här, och det behöver göras. Nu finns det inga förhandlingar om budgetmedel för det den här gången, men de måste tas in sedan när handikapplagstiftningen förnyas under nästa riksdagsperiod.

Merikukka  Forsius /vihr:

Arvoisa puhemies! Hallituksen toimintaa ja yhteiskunnallista todellisuutta seuratessa mieleen nousee kysymys, onko suomalaisen sosiaalipolitiikan pyrkimyksenä enää tasa-arvoinen yhteiskunta. Talous kasvaa, mutta niin kasvavat myös väestön terveys- ja tuloerot sekä suhteellinen köyhyys. Tutkijat puhuvat huolestuneina väestön eriarvoistumiskehityksestä. Hallituksen vastaus on vaatimaton köyhyyspaketti, joka ei juurikaan edes kohdennu kaikkein köyhimmille. Ehkäpä hallituksen mielestä esimerkiksi köyhät lapsiperheet eivät tarvitse lisätukea. Tällainen vaikutelma jäi lokakuun alussa lapsiperheiden köyhyydestä käydystä välikysymyskeskustelusta. Hallituksen pääviesti oli, että köyhyyttä esiintyi vielä 2003, mutta nyt se on jo talttumaan päin.

Vihreiden näkemys on se, että Suomessa on köyhyyttä ja monien ryhmien osalta se vain kasvaa. Mielestämme köyhyyteen ja kasvavaan eriarvoisuuteen pitää puuttua välittömästi. Köyhyyden vähentämiseksi olemme esittäneet vihreää köyhyyspakettia, joka koostuu muun muassa työmarkkinatuen, elatustuen, opintorahan ja täyttä kansaneläkettä saavien eläkkeiden korottamisesta sekä kuntien palvelutuotannon turvaamisesta.

Esitämme myös korotusta minimivanhempainpäivärahaan, sillä sitä saavien taloudellinen tilanne on erityisen huono. Tosin tästäkin asiasta hallituspuolueissa näyttäisi olevan erilainen mielipide. Edellä mainitussa lapsiperheiden köyhyyskeskustelussa ministeri Hyssälä luetteli köyhyyttä torjuneita toimenpiteitä ja mainitsi viime vuonna tapahtuneen minimivanhempainrahan korottamisen. Raha on kuitenkin korotuksen jälkeenkin vain 380 euroa kuukaudessa. Vähimmäisvanhempainrahaa saavat joutuvatkin turvautumaan toimeentulotukeen huomattavasti useammin kuin työtuloihin perustuvaa vanhempainpäivärahaa saavat.

Esitämme aloitteessamme, että äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan vähimmäistaso korotetaan samalle tasolle kuin työmarkkinatuki ja työttömän työttömyyspäiväraha, joihin olemme myös esittäneet korotusta. Esityksessä vähimmäistasoisen vanhempainpäivärahan kuukausittainen summa nousee noin 600 euroon.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, johon haluan kiinnittää huomiota, on adoptiovanhempien eriarvoinen asema suhteessa biologisiin vanhempiin. Maailmassa on miljoonia lapsia, joita heidän vanhempansa eivät halua. Toisaalta on myös miljoonia pareja, jotka eivät toiveistaan huolimatta saa lapsia. Ihmisten onnellisuuden ja ympäristön kantokyvyn kannalta olisi hyvin myönteistä, jos hylätyt lapset päätyisivät adoptoiduiksi heitä rakastavien vanhempien perheisiin. Tätä kehitystä Suomen valtion tulisi myös voimakkaasti tukea.

Suomessa adoptoitiin vuonna 2004 noin 500 henkilöä, joista osa oli perheen sisäisiä adoptioita. Suurin osa, noin 300 adoptiota, oli kansainvälisiä lapseksiottamisia. Nykyisen järjestelmän epäkohtana on, että ottovanhemman vanhempainvapaan pituus on sidottu lapsen syntymän ajankohtaan. Vanhempainvapaan pituus on 234 arkipäivää lapsen syntymästä. Jos lapsen syntymästä on kulunut yli 54 arkipäivää, kuten useimmissa tapauksissa on, oikeus vanhempainvapaaseen on 180 arkipäivää. Biologisten vanhempien äitiys- ja vanhempainrahakausi on yhteensä 263 arkipäivää.

Hallitus on tiedostanut epäkohdan ja on jossain määrin myös puuttunut siihen esittämällä yli 54 päivää vanhan lapsen adoptoineiden vanhempainvapaakautta pidennettäväksi 200 päivään. Adoptiovanhempien ja biologisten vanhempien jättämiselle edelleen eriarvoiseen asemaan ei ole perusteita. Sellainen ei ole adoptoitavan lapsen ikä. Adoptiolapsi saattaa tarvita erityisen paljon uusien vanhempiensa tukea ja aikaa kasvaa perheenjäseneksi. Adoptiolapsella voi olla vakavia hylkäämisen aiheuttamia traumoja, ja hänen varhaislapsuutensa hoito-olot ovat saattaneet olla erittäin heikkoja. Ensimmäinen hoitovuosi on uuteen perheeseen kiintymisen kannalta avainasemassa.

Vihreä eduskuntaryhmä esittää, että adoptiovanhempien aseman parantamiseksi heidän vanhempainrahakautensa pidennetään 263 arkipäivään eli vastaamaan biologisten vanhempien äitiys- ja vanhempainrahakauden yhteispituutta.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hoitomenetelmien kehittymisen seurauksena entistä vakavammin sairas saa avun. Näin juuri pitää ollakin, sillä ihmiselämä on arvokas asia. Työvoimavaltaisena alana terveydenhuollossa tarvitaan osaamista, ja henkilöstön määrällä on suuri merkitys. Osaaminen maksaa, mutta jokainen meistä haluaa osaavaa palvelua. Kuntien kannalta tilanne on todella hankala. Kuntien rahoista menee jopa 65 prosenttia sosiaali- ja terveydenhuollon kuluihin, ja tosiasia on, ettei niiden kustannuksissa voida odottaa vähenemistä. Miten ongelma sitten pitäisi ratkaista?

Kunnille on mielestäni annettava lisää rahaa. Sosiaali- ja terveydenhuollon menoihin käytetään bruttokansantuotteesta hieman laskelmasta riippuen 7,6—8 prosenttia. Nyt kun valtiontalouden tilanne on suhteellisen hyvä, olisi mielestäni ollut aidosti mahdollisuus lisätä valtionosuuksia. Osa terveydenhuollon kustannuksista on mielestäni siirrettävä valtion kustannettavaksi. Näitä asioita pohdittiin Paras-hankkeessa, ja esimerkiksi keskusteluissa oli hengityshalvauspotilaiden hoito ja niin kutsutut erityisen kalliit hoidot. Itse ehdotin myös omaishoidon tuen siirtoa valtion maksettavaksi. Siirroista kuitenkin luovuttiin. Asia kannattaisi kyllä vieläkin ottaa hallituksen asialistalle.

Perusterveydenhuoltoa on vahvistettava. Jos rahat menevät vain erikoissairaanhoidon kehittämiseen, näivettää se terveydenhuollon lähipalvelut, jotka kuitenkin ovat suurimmalle osalle väestöstä tuiki tarpeellisia, ja sitä paitsi perusterveydenhuoltoa vahvistamalla voidaan erikoissairaanhoidon kuluja joko vähentää tai ainakin hillitä niiden kasvua. Potilaan saumattoman palveluketjun edistämiseksi erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteistyötä on lisättävä. Terveyspalvelujen järjestämisessä kannattaa hyödyntää olemassa olevia terveyspiirien hyviä kokemuksia. Kyseessä on terveyspalvelujen kokonaisvaltainen järjestäminen eikä suinkaan se, että sairaanhoitopiiri järjestää perusterveydenhuollon palvelut, kuten jotkut ovat asian virheellisesti tulkinneet.

Terveydenhuollon lainsäädäntöä on kaiken kaikkiaan uusittava. Kansanterveyslaki ja laki erikoissairaanhoidosta tulee yhdistää. Täten saadaan parempi lainsäädännön tuki potilaan saumattomalle palveluketjulle. Vaikuttavuustutkimusta on lisättävä ja tutkimusrahoja kohdistettava siihen. Vaikuttavuus on ainoa eettisesti kestävä keino kohdentaa resurssit oikein.

Terveyden edistämiseen käytetään vain alle 1 prosentti alan menoista. Terveyden edistämiseen ja varhaiseen puuttumiseen onkin varattava rahaa, ja koko kunnan on siihen osallistuttava, ja tietenkin meistä itse kunkin kannettava oma henkilökohtainen vastuumme.

Valtion ensi vuoden budjettiin saatiin eduskunnassa lisää terveyden edistämiseen, hyvä niin. Myös lasten ja nuorten psykiatrinen hoito ja kuntoutus sai lisärahoitusta. Siinä vaan totean sen, että aina jos annetaan vaan pala kerralla pieniä hankerahoitusmäärärahoja, pitkäjänteinen kehittämistyö jää, ja tämä lasten ja nuorten psykiatrinen hoito ja kuntoutus, jos joku, tarvitsisi pitkäjänteistä kehittämistyötä.

Arvoisa puhemies! Myös henkilöstön jaksamisesta ja koko alan vetovoimasta on kannettava huolta, myös siitä, miten jatkossa varmistetaan osaavan ja työhönsä sitoutuneen henkilöstön saanti. Alan vetovoima on vähentynyt, kuten tänään keskustelussa tuli ilmi. Työ on raskasta, paljon pätkätöitä ja palkka huono. Aika erikoinen yhdistelmä, kun ajattelee, kun nuori valitsee omaa alaansa. Ei kovin houkuttelevalta kuulosta, vaikka me, jotka terveydenhuollossa olemme toimineet, tiedämme, miten antoisasta alasta kuitenkin on kysymys.

Sosiaalipuolella on aivan sama tilanne. On kova resurssipula, ja nyt kun on puhuttu tästä lastensuojelulaistakin, niin se tuottaa meille uusia resurssitarpeita. Mielestäni ensi vuonna olisi jo pitänyt tähänkin asiaan ottaa kantaa ja laittaa lisää rahoja lastensuojelupuolelle, jotta kunnat voisivat valmistautua vuoden 2008 lastensuojelulain tuloon.

Lyhyesti vielä sanon omista talousarvioaloitteistani. Tein aloitteita sotainvalidien, -veteraanien ja heidän puolisoidensa kuntouttamiseen ja auttamiseen, samoin vammaispalvelujen apuvälineiden ja avustajakoirien koulutukseen ja sosiaali- ja terveydenhuollon vapaaehtoisjärjestöjen toiminnan turvaamiseen, koska ne, jos jokin, toimivat tiedonvälittäjänä, vertaistukena ja edunvalvojana. Niitä kannattaa tukea. Olin myös tekemässä aloitetta määrärahan osoittamiseksi sosiaalialan osaamiskeskusten toimintaan, koska ne auttavat resurssipulassa kärsiviä sosiaalitoimen yksiköitä kunnissa. Ja vielä yhtenä aloitteena minulla oli määrärahan osoittaminen varusmiehen kotiutusrahan maksamiseen. Mutta näistä sitten äänestellään huomenna.

Kimmo  Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Muutamia huomioita ensi vuoden budjetista, sosiaali- ja terveysministeriön pääluokasta.

Tässä on käyty paljon keskustelua eläkkeitten tasosta. Joku on luonnehtinut esimerkiksi kansaneläkkeitten nostoa naurettavaksi, ja muitakin sanoja täällä on käytetty. Täytyy tietysti myöntää, että tällä hallituskaudella tuo korotus, 12 euroa yhteensä, on valitettavasti aivan yhtä vaatimaton kuin edellisellä hallituskaudella. Parempaan meidän olisi pitänyt pystyä, mutta otetaan opiksi tulevaisuudessa.

Sen sijaan, missä on parannettu: Tehtiin tietoinen valinta heti hallituskauden alussa, että osa talouden liikkumavarasta suunnataan tulonsiirtoihin, osalla kehitetään palveluita. Nyt hoitotakuu on voimassa, ja jos ajatellaan, kuinka paljon esimerkiksi nämä hoitojonot ovat lyhentyneet, niin kun tämä hallitus aloitti, siellä jonossa oli yli kuuden kuukauden ajan hoitoa odottaneita 66 000, tällä hetkellä taitaa olla 7 000—8 000, eli tämä kahden kärjen satsaus, mittava lisäys palvelutuotantoon, tuottaa tulosta, niin kuin numerot osoittavat.

Puhemies! Perhevapaauudistuksesta. Kuten täällä on jo todettu, hallituksen järjestys oli se, että ensin korotettiin minimiäitiys- ja minimivanhempainpäivärahoja vuoden 2005 alusta ja niihin osoitettiin valtion budjetista tietenkin se raha. Sen sijaan nyt tähän ensi vuoden alusta tulevaan perhevapaauudistukseen ei käytetä valtion rahaa, vaan sen rahoittavat työnantaja- ja työntekijäosapuoli keskenään. Hyvä, että se viimein saatiin aikaan.

Jonkun verran sekaannusta siinä käsittelyssä aiheutti isille suunnatun kannusteosan pois riisuminen perustuslaillisten ongelmien takia, ja tuossa keskustelussa äsken koetin nostaa esille sitä, että tämmöinen isille tuleva positiivinen kannuste vanhempainvapaiden käyttöön olisi voinut alkaa siitä päästä, että bonusvapaata käytettäessä tuota etuuden tasoa olisi korotettu. Sehän olisi ollut myös perustuslain mukaan mahdollista. En siis ehdottanut, että isyysvapaa-aikaa olisi pidennetty, vaan ainoastaan tätä etuutta olisi korotettu tämän bonusvapaan käytön osalta. Nythän noin kolme neljäsosaa isistä taitaa käyttää sen 18 päivää, mutta ani harva vieläkään käyttää bonusvapaata. Tosin, kun nyt uudistuksen seurauksena bonusvapaan käyttö joustavoituu, on odotettavissa, että sitä kautta huomattavan moni isä tähän etuuteen tarttuu.

Veteraanien kuntoutuksesta on kannettu huolta. Kuten ministeri Hyssälä totesi, huolimatta siitä, että tuo absoluuttinen euromäärä jonkin verran alenee, tällä vaalikaudella on menty siinäkin eteenpäin ja aleneminen ei ole niin iso kuin veteraanien lukumäärän aleneminen antaisi odottaa.

Itse kannan myös huolta tuosta veteraanien leskien kuntoutuksesta, ja siinä toivoisin, että sosiaali- ja terveysministeriö muuttaa nykyistä asetusta. Siellähän nimittäin sotaveteraanin kuolinvuosi määrittää sen, onko leski oikeutettu kuntoutukseen vai ei. Nyt kun tämä ikäluokka harvenee, olisi ehkä aiheellista poistaa siitä kokonaan tuo veteraanin kuolinvuosi ja arvioida sitä sotaveteraanien leskien kuntoutustarvetta puhtaasti terveystilan perusteella eikä sillä perusteella, milloin se puoliso on tästä maailmasta poistunut.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan tällä kaudella on tehty siis mittavat satsaukset palveluitten parantamiseen. Palvelutarpeet kumminkin kasvavat väestön ikääntyessä valitettavasti vieläkin nopeammin, ja siinä mielessä palvelurakenneuudistuksen aihetta riittää varmasti vuosikausiksi.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Valiokunta toteaa mietinnössään, että talousarvioesityksessä kohdistetaan palveluja ja rahallista tukea erityisesti lapsiperheille, vammaisille, yrittäjille sekä eläkeläisille ja veteraaneille. Minusta tässä on hyvin selkeästi tuotu esille sitä, mitä sosiaali- ja työjaostossa on saatu aikaan tämän budjetin osalta: On pyritty parantamaan budjettia vielä eduskuntakäsittelyn aikana ja 12 miljoonaa euroa on lisäystä tehty.

Haluan, arvoisa puhemies, ottaa vain esille täällä tärkeän asian, jota täällä on useissa puheenvuoroissa käsitelty: terveyden edistämisen. Sinne on voitu lisätä 1,5 miljoonaa euroa, ja kuten me tiedämme, tämä ennalta ehkäisevä työ on tavattoman tärkeää, se pitäisi saada toimimaan jokaisessa kunnassa jokaisen järjestön kautta. Kaikessa toiminnassa pitäisi pyrkiä siihen, että terveyttä edistetään, ja ennen kaikkea ennalta ehkäisevä työ on tavattoman tärkeää. Valitettavasti tämä ei ole mennyt riittävästi perille kuntatasolla. Tiedän, että ennen kaikkea sairaanhoitopiireille tulee tästä keskeinen vastuu. Todennäköisesti niin onkin, että tätä työtä pitää erikoissairaanhoitopiirien johdolla vetää; se ei pelkästään kunnista lähde menemään eteenpäin, niin kuin sen pitäisi mennä.

Arvoisa puhemies! Sitten ihan lyhyesti vielä tähän veteraaniasiaan. Veteraanien kuntoutuksesta pääasiassa vastaa Raha-automaattiyhdistys. Kyllä nyt niin on, että varmasti on yksittäisiä tapauksia veteraanien kohdalla, etteivät ole saaneet riittävää kuntoutusta, riittävää huolenpitoa, mitä he tarvitsevat. Se pitää paikkansa, (Ed. Nepposen välihuuto) mutta kyllä valtaosin kuitenkin, ed. Nepponen, veteraanit ovat erittäin tyytyväisiä, että suomalainen yhteiskunta kantaa huolta heistä. Tänne mietintöön on voitu yksimielisesti liittää tämä kannanotto: "Valiokunta korostaa myös sitä, että veteraanikuntoutukseen osoitetaan riittävät määrärahat ja että veteraanikuntoutus turvataan kaikille siihen oikeutetuille. Asiaan on tarvittaessa palattava ensi vuoden lisätalousarvioissa." Minusta tämä on nyt sitten uudelle hallitukselle vaalien jälkeen erittäin hyvä ohjenuora, että näin pitää toimia.

Nytkin tiedämme, että on monia kuntia, ed. Nepponen — tästä on monta kertaa teidän kanssanne keskusteltu — joissa asiat on hoidettu. Jokainen veteraani on tyytyväinen: Ne, jotka saavat laitoskuntoutusta, sitten ne, jotka ovat avokuntoutuksen piirissä, ja ne myöskin, jotka saavat kuntouttavia palveluja omaan kotiinsa. Näistä on esimerkkejä myöskin sieltä Veteraani-lehdestä luettavissa, jota te täällä siteerasitte. Olen lukenut myöskin näitä artikkeleita, sieltä löytyy näitä hyviäkin esimerkkejä, arvoisa puhemies.

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti, olen siitä pahoillani, että maatalouslomitukseen ei saatu yhtä lisäpäivää. Hallitusohjelmassa todetaan, että maatalouslomitusta kehitetään, mutta se ei onnistunut tällä vaalikaudella. Toivon mukaan nyt sitten seuraavaan hallitusohjelmaan kirjataan, että maatalouslomapäiviä lisätään, ja myöskin lukumäärä, eikä vaan, että sitä kehitetään. Tämä ei ole nyt mennyt riittävästi perille, vaikka asiaa on yritetty hoitaa.

Arvoisa puhemies! Totean lopuksi vain sen, kun täällä on vanhustenhuollosta puhuttu erittäin paljon, että siinä on ongelmia — se on avoimesti myönnettävä — mutta kyllähän tänä päivänä suomalaista vanhusväestöä hoidetaan varmasti erittäin hyvin, jos sitä ajatellaan kokonaisuutena verrattuna menneisiin vuosiin. Kyllä taso on parantunut: Meillä on hyviä vanhainkoteja, hyviä vuodeosastoja, jotka toimivat, meillä on palvelutaloja, joissa ... (Ed. Tiusasen välihuuto) — Kyllä, ja vielä 50-luvullakin tilanne oli huomattavasti huonompi kuin on tänä päivänä. — Minusta on vähän ikävää, että niin tavattomasti mustamaalataan, että kaikki on huonosti. On toki niin, että on ongelmia, mutta kyllä meillä pääperiaatteessa vanhuksia hoidetaan tänä päivänä erittäin hyvin.