Pertti Salovaara /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainvaliokunta toteaa mietinnössään, että kyseessä on suppeahko autoverolain välitarkastelu. Tässä valiokunta on aivan oikeassa. Autovero tarvitsisi kokonaisremontin, mutta sen aika on vasta seuraavalla hallituskaudella. Näin meille on nykyinen valtiovarainministeri Heinäluoma vakuuttanut. Hallituksen esitykseen autoverolain muuttamiseksi ja valtiovarainvaliokunnan mietintöön siitä suhtautuu aika ristiriitaisin tuntein. Kyseessä on nimittäin osin yhteisölainsäädännön vastainen laki, ja sitä tullaankin mitä todennäköisemmin korjaamaan aika pian.

Tämän hallituksen esityksen myönteisiin puoliin kuuluvat avolava-autojen vähimmäismittoja koskevat muutokset. Ne merkitsevät käytännössä sitä, että kaikki niin sanotut pick-up-ajoneuvot voidaan myydä vastedes tehdaskuntoisina ilman, että niiden lavaa joudutaan pidentämään Suomessa verotuksen takia. Nyt siis tarve tällaiseen turhaan ja kustannuksia aiheuttavaan muutostyöhön poistuu. Myös niin sanotun täyden veron pakettiautojen veroprosentin alentaminen 85:stä 72:een on askel parempaan suuntaan. Työsuhdeautojen verotukseen rajat ylittävässä työskentelyssä joudumme varmasti palaamaan vielä.

Hallituksen esityksen varsinainen ongelma on käytetyn auton verotusarvon määrittäminen. Yhteisölainsäädännön valossa ihmeellisen tästä hallituksen esityksestä tekee viime viikolla saapunut korkeimman hallinto-oikeuden päätös, jossa kansalainen oli riitauttanut Saksasta tuomansa ajoneuvon veron määräytymisperusteet. Päätös saattaa myöskin tämän hallituksen esityksen outoon valoon.

Hallituksen esitys noudattaa edelleenkin sitä periaatetta, että Suomeen tuotavan auton autovero on sama kuin on jäljellä vastaava määrä arvosta Suomesta alun perin ostetussa autossa. Tullin tulee siis selvittää, mikä on suomalaisen auton arvo, jotta jäljellä oleva autoveron määrä eli verotusperuste paljastuu. Käytetyn auton arvon määrittämisessä Tulli nojautuu pääasiassa Grey-Hen Oy:n tietokantaan. Sen tiedot perustuvat autojen pyynti-, myynti- ja ostohintatietoihin. Yhtiön käyttämät hintatiedot eivät sisällä tietoja muiden autoliikkeiden kuin merkkiliikkeiden hinnoista, eivätkä yksityisten kesken tehdyt kaupat päädy tähän tiedostoon. Tietoja toimittavat liikkeet pystyvät rajoittamaan kilpailua pitämällä ilmoitettavat pyyntihinnat korkeana ja tekemällä kauppaa merkittävästi alemmalla hinnalla. Pyyntihinnat yksityisellä sektorilla ovat Tullin tilaaman tutkimuksen mukaan 4—14 prosenttia alempia, ja toteutuneissa kauppahinnoissa ero saattaa olla vielä suurempi.

Mikäli auton arvon määrittely pohjautuu merkkiliikkeitten välittämiin hintatietoihin, asettautuu sen perusteella määräytyvä autovero korkeammalle tasolle kuin veroa todellisuudessa autossa on jäljellä. Asiakas siis maksaa liikaa veroja. Toisekseen verotuksen tulee aina olla avointa ja läpinäkyvää. Verotusperusteiden täytyy olla avoimesti tarkasteltavissa, jotta asiakas eli verotettava kansalainen voi niihin perehtyä ja niihin vedoten tarvittaessa laatia oikaisupyynnön verotuksesta. Tullilaitos joutuu nykyisin veroviranomaisena toimittamaan verotuksen sellaisen yksityiseltä yritykseltä saatavan tiedon perusteella, jonka oikeellisuus ei perustu veroviranomaisen tarkistettavissa oleviin tosiseikkoihin ja muihin tietoihin. Tähän perusteltuun epäilyyn siitä, toteutuuko syrjimättömyys myös yksityisten autontuojien osalta nimenomaan suljettujen tietokantojen vuoksi, perustui KHO:n ratkaisuun palauttaa erään ajoneuvon verotuspäätökset takaisin Tullin käsiteltäväksi.

Jos ja kun verotusperusteiden täytyy olla avoimia ja perustua toteutuneisiin myyntihintoihin, asettaa se myös hallituksen esityksessä määritellyt prosenttisäädökset kyseenalaisiksi. Edellisen suuremman autoverouudistuksen aikana vuonna 2002 silloinen valtiovarainvaliokunta mietinnössään esitti, että yleisen vähittäismyyntiarvon määrittämistä ei tulisi sitoa lähtökohtaisesti eikä säädöstasolla lainkaan tilastollisiin tekijöihin eikä menetelmiin. Mietinnössä on edelleen lausuttu, että käytännön työssä voidaan ja tuleekin käyttää apuna parasta saatavissa olevaa aineistoa yleisen hintatason osoittamiseksi. Oleellista kuitenkin on, että käytettävänä oleva tieto on apuna lopullisessa päätöksenteossa, ei vääjäämätön lopputulos itsessään. Näin käytetty tieto on myös osoitettavissa ja perusteltavissa avoimesti asiakkaalle tarpeen tullen.

Mikäli auton arvosta ei ole käytettävissä olevaa tietoa, maahan tuodun käytetyn auton verosta vähennetään auton iän perusteella nykyisin 0,8 prosenttia kuukautta kohden kunkin edellisen kuukauden loppuun lasketusta jäännösarvosta. Nyt käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen perusteella tämä luku muutetaan yhteen prosenttiin, ja tätä prosenttia siis käytettäisiin, jos auto on niin uusi tai harvinainen, että siitä ei tilastotietoja ole.

Harvinaisten autojen osalta jonkunlainen lineaarinen menettely ehkä on ymmärrettävissä, mutta käytetyllä kaavalla ei ole mitään tekemistä uudehkojen ajoneuvojen verotusarvojen kanssa. Arvonalennus on suurimmillaan uusissa autoissa eikä päinvastoin, niin kuin Suomessa on virheellisesti väitetty. Jokainen uuden auton ostanut voi vahvistaa tämän. Ei riitä, että uuden auton hinta on pudonnut dramaattisesti ensimmäisten kuukausien aikana. Myös autoon valittujen lisävarusteiden arvo on lähes haihtunut. Suomen markkinat eivät toimi, koska autoveron tulkinta katkaisee Euroopan markkinahintamekanismin toiminnan, ja ongelman ydin on juuri siinä, ettei verotusarvo määräydy todellisen myyntihinnan mukaan.

Auto on kulutushyödyke siinä missä muukin tavara. Jos jotakin autoa saa muualta Euroopasta halvemmalla kuin Suomesta, niin periaatteessa olisi oikein, että se sisältäisi veroeurojakin vähemmän. Vain veron suhteellisen osuuden pitäisi olla sama. Muutenhan olemme luomassa suljettua sisämarkkinaa, jossa ulkomailta ostettujen autojen hintaa nostetaan keinotekoisesti valtion toimesta. Tällä hetkellä tuontiautoista on veroa jopa yli puolet, jos veron määrää verrataan Suomessa myytäviin autoihin.

Olen toki tietoinen siitä, että EY-tuomioistuimessa on linjattu, että vero ei saa missään tapauksessa ylittää vastaavan, jäsenvaltiossa jo rekisteröidyn auton arvoon sisältyvää jäljellä olevaa veroa. Verotamme siis EY-tuomioistuimen salliman maksimin, kun kerran saamme.

Tavaroiden, kaupan ja palveluiden vapaa liikkuvuus on EU:n peruskiviä. Minusta on aika erikoista että Suomi, joka kaikessa pyrkii olemaan EU:n mallioppilas, juuri autoveroasiassa taistelee viimeiseen hengenvetoon EU:n henkeä vastaan.Valiokunnan helpotukseksi KHO antoi Suomelle puhtaat paperit arvonlisäverokysymyksessä. KHO katsoi, että autoverosta perittävä arvonlisävero ei ole syrjintää. Komissio on kuitenkin antanut Suomelle perustellun lausunnon autoverosta perittävän arvonlisäveron vähennysoikeuden direktiivinvastaisuudesta ja veron syrjivyydestä yksityisessä tuonnissa. Komissio voi viedä Suomen EY-tuomioistuimeen asiassa. Jos näin käy, EY-tuomioistuimen asiassa antama tuomio saattaa olla ristiriidassa KHO:n ratkaisun kanssa, ja tällöin myös KHO:n ratkaisua joudutaan arvioimaan uudelleen.

Joka tapauksessa Tulliin saapuvien verovalitusten määrä tulee varmasti lisääntymään lähikuukausina räjähdysmäisesti. Tällä hetkellä Tullissa makaa valitukset 3 000 ajoneuvon verotuspäätöksistä. KHO:n mielestä vähintäänkin kyseenalaisiksi havaittujen verotusperusteiden pohjalta on tehty vuosina 2003—2006 ainakin noin 80 000 verotuspäätöstä. Mikäli puoletkaan verotuspäätöksen saaneista hakee selvyyttä ja oikaisua tehtyyn päätökseen, mihin heillä on aika selkeät perusteet, on Tulli ennennäkemättömien ongelmien edessä. Näihin ratkaisu ei ole se, että Tullin määrärahoja on lisättävä.

Kysyin lakivaliokunnassa eräältä oikeusministeriön virkamieheltä, kuinka paljon virkamieskunnan resursseja nykyisen suuruinen yksityisten autojen maahantuonti, niiden arvon selvittäminen, veropäätösten tekeminen ja niistä seuraavien oikaisupyyntöjen käsitteleminen oikein vie. Hän totesi, että varovasti arvioiden noin sata miestyövuotta vuodessa. Sata miestyövuotta. Valtiovarainministeriön virkamiehet maksattavat jääräpäisyytensä lopulta kansalla lopullisen verotuksen kautta.

Viimeistään nyt alkaa olla kaikille täysin selvää, että nykyisen kaltainen autoverojärjestelmä on tiensä päässä. Suomen on lopetettava syrjivä ja alati EU:n kanssa kahnauksissa oleva autojen verotuskäytäntö ja toimittava niin kuin komissio on useasti Suomea kehottanut. On siirryttävä mieluummin kokonaan pois auton oston verotuksesta ja siirryttävä noin kymmenen vuoden siirtymäajan puitteissa ympäristöpohjaiseen, vuotuiseen verotukseen.

Rekisteröinnin yhteydessä maksettavien autoverojen aika on pian Suomessa toivottavasti historiaa. Nykyinen järjestelmä on sanalla sanoen ihan venäjää. Se on byrokraattinen. Se on kallis ja vaikeasti ymmärrettävissä.

Autoveroa on peritty Suomessa 1.1.58 lähtien. Olen hyvin luottavaisin mielin sen suhteen, että kyseisen veron 50-vuotispäiviä ei tulla Suomessa koskaan näkemään.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Etten vaan unohtaisi, ehdotan ihan alussa, että eduskunta hyväksyisi lausuman, joka kuuluu: "Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy pikaisesti vaadittaviin toimenpiteisiin, jotta tulliviranomaisen verotuspäätökset käytettyjen tuontiautojen verotuksessa jokaisen veroratkaisun osalta täyttäisivät autoverolain ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen edellyttämän verotuksen syrjimättömyyden vaatimuksen, jota KHO tuoreessa päätöksessään edellyttää."

Sitten tästä autoverolaista muutama sana. Minun mielestäni laki ei ole yhteisölainsäädännön vastainen. Kun laki säädettiin vuonna 2003, niin otettiin hyvin selkeä kanta. Tuontiauton verotuksessa vero ei saa missään tapauksessa olla syrjivä, ja lähdetään auton yleisestä myyntiarvosta. Kun asiaa käsiteltiin tässä eduskunnassa, niin korostettiin nimenomaan tätä, ettei missään nimessä eikä missään tapauksessa saa ylittää tätä yleistä myyntiarvoa. Todettiin myöskin, että Tullilla on suuri vastuu ja Tullille syntyy myöskin vaikeuksia, miten Tulli sitten jokaisessa yksityisessä tapauksessa pystyy sanomaan, mikä on auton yleinen vähittäismyyntiarvo.

Jostakin merkillisestä syystä Tulli on lähtenyt sille linjalle, että poimitaan ne tilastot Grey-Henistä, ja Grey-Hen ottaa tilastoihin mukaan ainoastaan merkkiliikkeiden autot, ja siihen merkitään vain pyyntihinnat, vaikka Grey-Henillä on myöskin käytössä todelliset myyntihinnat ja todellista myyntihintaa eduskunta edellyttää verotuksen pohjaksi.

Sitten täytyy myöskin ottaa huomioon näissä tuontiautoissa, että lähdetään todella siitä, että se on sen auton yleinen vähittäismyyntiarvo eli mikä on sen auton arvo, kun se on tuotu Suomeen. Se on yleensä sellaisessa kunnossa, että aivan niin kuin myyntiliikkeissä, vaihtoauton myyntikuntoon saattaminen merkitsee hyvin paljon työtä; imuroidaan sisältä ja pestään jne. Tämä maksaa yleensä noin 500 euroa tänä päivänä. Kun on tuontiautoista kysymys, niin siinä ei ole talvirenkaita, siinä on vain kesärenkaat. Ei ole moottorilämmittäjää tai lohkolämmitintä. On paljon, mitä siihen autoon pitää tehdä, jotta se olisi siinä kunnossa, missä auto, joka on ensirekisteröity Suomessa, on.

Joissakin autoliikkeissä jopa vierastetaan tuontiautoja, ja tuontiautojen arvot ovat yleensä kyllä jonkin verran alhaisempia kuin sellaisten autojen, joiden ensirekisteröinti on tapahtunut Suomessa. Tullin olisi pitänyt ottaa kaikki nämä asiat huomioon. Tietenkin on mahdotonta, jos jokaisen auton kohdalla pitää käydä katsomassa, mitä varusteita on jne., jne. Sen takia silloin, kun asiaa käsiteltiin valtiovarainvaliokunnan verojaostossa vuonna 2003, oli kyllä esillä sellainen ajatus, että tuosta Grey-Henistä tai silloisesta Autodatan tilastohinnasta vähennetään tietty prosentti, ja jos se prosentti, mikä siitä hinnasta vähennettäisiin, olisi riittävän suuri, ei kuitenkaan kohtuuttoman suuri, niin se olisi kyllä merkinnyt sitä, että mitään virheellisiä päätöksiä ei olisi syntynyt.

Nyt voi kyllä todeta, että uskallan sanoa, että 80 prosenttia kaikista veropäätöksistä, mitä Tulli on tehnyt, on virheellisiä. Niissä verotusarvo on korkeampi kuin auton vähittäismyyntiarvo. On lukuisia tapauksia, maassamme on paljon tämmöisiä liikkeitä, jotka tuovat ulkomailta autoja. Kun auto on saatettu kuntoon, niin myydään 10 000 eurolla, mutta verotuksessa sen arvo oli 15 000. Tämähän on aivan selvä, että jos verotusarvo oli 15 000 ja myydään puhdistettuna ja lisävarusteita on laitettu siihen, myydään se 10 000 eurolla, niin silloin verotus on tapahtunut virheellisesti.

Vielä tuosta Grey-Henistä haluaisin todeta, että sieltä löytyy tilastoja, jotka osoittavat, että saman mallisen, saman merkkisen, mutta vanhemman auton tilastoarvo voi olla suurempi kuin pari vuotta tuoreemman auton. Eli suomeksi sanottuna: Otetaan nyt normaali Mersu vain esimerkkinä, vuosimallia 2004 ja toinen vuosimallia 2002, niin sen vuoden 2002 auton verotusarvo voi Grey-Henissä olla korkeampi kuin vuosimallin 2004 arvo. Ja näinhän se kerta kaikkiaan ei voi olla.

Korkein hallinto-oikeus on puuttunut vain tuohon avoimuuteen, mikä on myöskin tietenkin merkittävä asia, mutta kaikkein tärkein on kuitenkin se, onko verotusarvo oikea vai väärä. Sanon vielä kerran: useimmissa tapauksissa verotusarvo on vahvistettu liian korkeaksi. Tästä voidaan päästä. Ei autoverolakia tarvitse välttämättä romuttaa. Se voidaan romuttaa, mutta sitten tulee myöskin uusia ongelmia, jos siirrytään sellaiseen järjestelmään, jota eduskunta on kyllä edellyttänyt ja josta ed. Salovaarakin puhui. Se voi tuoda uusia ongelmia, mutta kyllä tämänkin lain kanssa voidaan elää, kunhan sovelletaan lakia oikein, niin että vähennetään siitä tilastosta sen verran, ettei missään nimessä eikä missään tapauksessa ylitetä tuota yleistä vähittäismyyntiarvoa.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin kannatan ed. Kalliksen tekemää lausumaesitystä.

Viime viikolla oli tietysti mielenkiintoista, että samaan aikaan suunnilleen, kun käsiteltiin ensimmäisessä käsittelyssä tätä lakia, tuli korkeimman hallinto-oikeuden päätös, joka kertoo siitä, että meidän nykyinen lainsäädäntömme ei ole ihan kunnossa. Toisaalta autoverotuksen kokonaisuudistusta on odotettu jo iät ja ajat. Tämä, mitä nyt tässä pikkuisen muutetaan autoverotusta, ei paljonkaan mihinkään asioita muuta, pieniä parannuksia.

Kokonaisuudistusta ei kyllä tämän hallituskauden aikana ole saatu millään tavalla vietyä eteenpäin, ja voi olla, että ed. Salovaara näkee tämän autoverotuksen 50-vuotisjuhlat vuonna 2008, sillä nykyisellä tahdilla ei siihenkään mennessä yhtään mitään tule tapahtumaan. Tarvittaisiin pikkuisen tiukempaa ja vähän määrätietoisempaa otetta tuolla valtiovarainministeriössä.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Niin ikään kannatan ed. Kalliksen tekemää lausumaehdotusta.

Itse asiassa en lähde toistelemaan sen pitemmälle tätä ed. Kalliksen puheenvuoroa. Se oli hyvin perusteellinen ja perusteltu. Ed. Kallis kuvasi varsin hyvin sen tilanteen, missä ollaan näitten käytettyjen tuontiautojen osalta ja missä nimenomaan nämä tuojat, yksityiset Suomen kansalaiset, ovat nyt, kun Tulli ei noudata nimenomaan tasavertaisuusperiaatetta, vaan kohtelee hyvin epätasa-arvoisesti kansalaisia tehdessään näitä veropäätöksiä.

Ed. Salovaara käytti ensimmäisen puheenvuoron, joka sinänsä oli ihan asiaa, mutta on mielenkiintoista katsoa, miten ed. Salovaara mahtoikaan äänestää muutama päivä sitten, kun tästä pykälästä äänestettiin. Olisi toivottavaa nyt, että toimisi johdonmukaisesti myöskin tämänpäiväisessä äänestyksessä. Kellohan nyt jo lähentelee kolmea aamuyöstä, niin että tänään vielä äänestetään ed. Kalliksen lausumaehdotuksesta.

Ihan koko autoverotuksesta haluan vaan vielä tässä todeta, että se on kyllä niin vaikeaselkoinen ja monimutkainen, koko autoverotus, että siitä tulee mieleen Suomen maatalouden tukijärjestelmä. Se on yhtä kaamea.

Pertti Salovaara /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Hemmilää voin lohduttaa sillä, että toimin tämänpäiväisessä äänestyksessä täsmälleen samalla tavalla kuin siinä ensimmäisessäkin äänestyksessä.

Mutta jos kuvitellaan, että semmoinen vajaa puoli vuotta vanha Suomeen maahantuotu ajoneuvo nyt tuodaan ja sen verotusarvoa sitten lasketaan ja sen verotusarvo määräytyy sitten syystä tai kolmannesta lineaarisesti jonkun tietyn prosenttitaulukon mukaan, olipa tuo prosentti sitten 0,81 tai peräti 2, ja tästä huolimatta käy niin, että Suomessa tällaisella niin sanotusti "autokaupan omasta käytöstä" myydyllä ajoneuvolla tehdäänkin kauppaa verotusarvoltaan alemmalla summalla kuin mikä on tällaisen laskutoimituksen jälkeen saatu, ja tämä koko prosessi tapahtuu olemassa olevan lain turvin ja nojalla, niin on hirveän vaikea nähdä, millä tavalla tämä ei ole yhteisölainsäädännön vastainen asia, koska silloinhan nimenomaan käy niin, että kun EY-tuomioistuin on linjannut, että vero ei saa missään tapauksessa ylittää vastaavan jäsenvaltiossa jo rekisteröidyn auton arvoon sisältyvää jäljellä olevaa veroa, niin tässähän käy silloin näin. Kyllä todellinen kauppahinta on aina se hinta, mihin tässä pitäisi pyrkiä, aina.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Ei ole tarkoitettu, että tätä prosenttia, 1:tä tai 2:ta tai 3:a, sovellettaisiin aina, vaan aina haettaisiin vähittäismyyntiarvoa, yleistä vähittäismyyntiarvoa, ja jos ei sitä löydy, niin silloin otettaisiin tämä käyttöön. Kun asiantuntijoita kuultiin verojaostossa, niin ne, jotka nyt ovat muun muassa tukeneet tätä henkilöä, joka oli osapuolena korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa, esittivät, että jotta oltaisiin aivan varman päällä, niin prosentin tulisi olla 3, mutta kyllä minulle jäi se käsitys, että 2:kin riittää. En lähde kiistelemään siitä, onko se 2 vai 3, mutta jos se olisi 3, niin silloin oltaisiin kyllä, sanoisinko, turvallisella tiellä.

Nykyisessä laissa on mielestäni kaksi yhteisölainsäädännön vastaista sääntöä. Toinen on juuri tämä, joka koskee alle kuuden kuukauden vanhoja autoja. Mitään sääntöä ei minun mielestäni ollenkaan tarvittaisi. Ei tarvittaisi 1:tä prosenttia, ei 2:ta eikä 3:a. Ja toinen on se, että jos ei löydy tuota veroprosenttia, niin sovelletaan dieselautoissa 30:a prosenttia ja bensiiniautoissa 29:ää prosenttia. Se voi olla, ja on varmasti joissakin tapauksissa, liian suuri prosentti ja näin yhteisöverolainsäädännön vastainen. Jos siinä haluttaisiin olla varman päällä, niin se voisi olla 20 prosenttia. Nämä kaksi pykälää ovat todennäköisesti yhteisölainsäädännön vastaisia ja tulisi muuttaa, mutta ei ole ollut voimia ihan riittävästi siihen.