Jyrki Kasvi /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tekijänoikeuslakia pari kuukautta sitten väännettiin täällä eduskunnassa, meitä lain vastustajia moitittiin usein vainoharhaisiksi: "Ei sitä noin voi tulkita." "Ei levyteollisuus menisi mitään tuollaista tekemään." "Älä nyt hulluja puhu." Kansainvälinen mediateollisuus on kuitenkin muutamassa viikossa onnistunut todistamaan, että me lain vastustajat emme olleet suinkaan vainoharhaisia, vaan pikemminkin naiiveja optimisteja.

Edes minä en voi sanoa "mitä minä sanoin", sillä ei edes minun mieleeni tullut, että levy-yhtiöt toisivat markkinoille kopiosuojauksia, jotka rikkovat ihmisten tietokoneet ja avaavat niiden tietoturvaan aukkoja, joista virukset ja haittaohjelmat pääsevät leviämään; kopiosuojauksia, jotka eivät kysy musiikin kuuntelijalta lupaa asentaa itseänsä tämän tietokoneelle; kopiosuojauksia, jotka kyllä kysyvät luvan, mutta asentavat tietokoneen kiintolevylle megatavuja tavaraa myös silloin, kun käyttäjä ei anna lupaa eli siis kieltäytyy kuuntelemasta ostamaansa ja omistamaansa levyä; kopiosuojauksia, joiden poistaminen on tietokonetta rikkomatta mahdotonta sen jälkeen, kun levyä on kerrankin kuunneltu; kopiosuojauksia, jotka lisäävät kohinaa kaikkiin kuuntelijan tietokoneelta löytämiinsä mp3-tiedostoihin, ovat ne peräisin laillisesta lähteestä tai eivät; kopiosuojauksia, jotka pysyvästi hidastavat tietokoneen toimintaa sen jälkeen, kun tietokoneella on kerrankin kuunneltu yhtä kopiosuojattua levyä; kopiosuojauksia, jotka seuraavat, mitä musiikin kuuntelija tietokoneellaan tekee, ja raportoivat siitä levy-yhtiölle kertomatta tästäkään toiminnosta levyn ostajalle tai kuuntelijalle yhtään mitään; kopiosuojauksia, jotka sisältävät tekijänoikeuden alaista lähdekoodia, jonka levy-yhtiöt siis ovat varastaneet tekijänoikeuksien haltijoilta. Nämä kaikki ovat siis olleet niitä paljon puhuttuja toisen sukupolven kopiosuojauksia, joiden piti mediateollisuuden ja kulttuuriministerin mukaan ratkaista koko kopiosuojausongelma pois päiväjärjestyksestä.

Nämä uudet toisen sukupolven kopiosuojaukset toimivat samalla periaatteella kuin kirja, joka muuttaa lukijan silmälasit aurinkolaseiksi pysyvästi. Ne muuttavat musiikin kuunteluun tai elokuvan katseluun käytettävää laitetta tavalla, jota ei voida mitenkään hyväksyä, vai hyväksyisittekö te sen, että teidän pölynimurinne soittaisi kerran päivässä Electroluxille ja kertoisi, mitä huoneita teillä tänään imuroitiin?

Monet näistä toisen sukupolven kopiosuojaustekniikoista onkin viime viikkojen aikana luokiteltu tietokoneviruksiin ja vakoiluohjelmiin verrattaviksi haittaohjelmiksi. Sääli vaan, että niillä on, kiitos Suomen eduskunnan, lain suoja — tekijänoikeuslakiin kun ei tullut momentin momenttia, joka rajoittaisi kopiosuojauksien käyttöä tai niiden teknisiä ominaisuuksia. Kaikki velvoitteet ja rajoitteet säädettiin kuluttajille. Sen sijaan kopiosuojaustekniikoille tai niiden käytölle ei tekijänoikeuslaissa säädetty mitään rajoja. Päinvastoin, niiden kiertäminen omin luvin on rikos, ja tällaisen kopiosuojauksen poistamiseen tarkoitetun välineen levittäminen on niin suuri rikos, että siitä rangaistaan yhtä ankarasti kuin väärän rahan käytöstä tai seksin ostamisesta alaikäiseltä.

Ei ihme, että tietoturvaohjelmia kehittävät yhtiöt ovat reagoineet uusien kopiosuojausten aiheuttamiin tietoturvaongelmiin huomattavan hitaasti. Lehtitietojen mukaan syynä tähän on ollut nimenomaan oikeustoimien pelko: Suomi kun ei ole ainoa maa, jonka lainsäädäntöön mediateollisuus on lobannut tiukan kopiosuojauksen suojan. Esimerkiksi virustorjuntayhtiöt tiesivät jo jonkin aikaa, että Sony BMG:n käyttämä xcp-kopiosuojaus avaa viruksille pääsyn tietokoneen käyttöjärjestelmän ytimeen, ja puuttuivat siihen kuitenkin vasta sitten, kun asiasta nousi julkinen kohu.

Jotta kuluttajien jo muutenkin heikko asema ei kävisi täysin kohtuuttomaksi, myös kopiosuojausten ominaisuuksille ja käytölle on asetettava jotkin rajat. Siksi tässä lakialoitteessa esitetään kiellettäviksi sellaisen teoksen kopioinnin estävät tehokkaat tekniset toimenpiteet, jotka ilman teoksen käyttäjän lupaa muuttavat teoksen katseluun tai kuunteluun käytetyn laitteen toimintaa tai käyttöjärjestelmää. Lisäksi käyttäjän on voitava halutessaan poistaa tehokkaan teknisen toimenpiteen teoksen kuunteluun tai katseluun käytettävän laitteen toimintaan tai käyttöjärjestelmään tekemät muutokset — anteeksi kömpelö kieli, mutta yritän pitää tämän lakitekstinä.

Monen mielestä tämä on aivan liian lepsu muotoilu, mutta emme halunneet antaa kellekään tekosyytä vastustaa tätä lakialoitetta. Saamassani palautteessa on kaivattu muun muassa rangaistuspykälää, joka suhteuttaisi esimerkiksi oman cd:n omaan käyttöön kopioinnin tuomittavuuden ja tuhansien suomalaisten tietokoneiden käyttöjärjestelmän mutiloinnin tuomittavuuden jollain tavalla toisiinsa. Useinhan sanotaan, että lailla halutaan antaa viesti siitä, mikä on hyväksyttävää ja mikä ei, ja nyt olisi mielestäni sellaisen viestin paikka.

Arvoisa puhemies! Olen seurannut viime päivinä huvittuneena keskustelua siitä, kuka Suomessa viime kädessä tulkitsee perustuslakia, sillä jos perustuslakivaliokunta tosiaan on Suomen korkein perustuslakia tulkkaava elin, niin miksi tekijänoikeuslaissa ei otettu huomioon perustuslakivaliokunnan laista antamaa lausuntoa? Miten tekijänoikeuslaki, erityisesti kopiosuojaustekniikan lainsuoja, siis suhtautuu perustuslakiin? Lainaan perustuslakivaliokunnan lausuntoa: "Valiokunta pitää oikeutta valmistaa teoksesta muutamia kappaleita yksityiseen käyttöön teoksen laillisesti hankkineen perusoikeuksien näkökulmasta perusteltuna." Voiko sen tuon selkeämmin enää sanoa?

Siksi tässä lakialoitteessa on myös toinen osa, joka antaisi kuluttajalle oikeuden valmistaa ostamastaan teoksesta omaan käyttöönsä kolme kopiota, vaikka kyseinen teos olisikin kopiosuojattu. Myös tämä lakialoitteen kohta on saanut kriittistä palautetta osakseen, sillä kopioiden tarkan lukumäärän kirjaaminen lakiin aiheuttaisi teknisiä ja juridisia ongelmia. Kolme kopiota on myös aivan liian pieni määrä käytännön tarpeisiin, Jos kuluttajalla on esimerkiksi tietokone, jossa on varmennettu kiintolevy, ja hän siirtää ostamaltaan cd-levyltä musiikkia mp3-soittimeen, kolme kopiota tulee jo siinä täyteen: yksi kiintolevylle, yksi varmennuslevylle ja yksi mp3-soittimeen. Ja äänitettäessä käyttökopio auton cd-soittimeen saataisiin jo neljäs kopio.

Kolmeen kopioon on tässä lakialoitteessa päädytty kuitenkin siitä syystä, että eräiden tulkintojen mukaan tekijänoikeusdirektiivi sallisi kopiosuojauksen kiertämisen nimenomaan kolmen kopion ottamiseksi omaan käyttöön, ja jälleen kerran emme halunneet antaa kellekään pienintäkään tekosyytä vastustaa tätä esitystä tai olla ottamatta sitä valiokunnan käsittelyyn. Tekosyiden välttely on tarpeen, sillä mediateollisuuden etujen puolustajien asenne kuluttajia ja kansalaisoikeuksia kohtaan on tyly.

Kun esimerkiksi yritin taannoisessa radiokeskustelussa väittää, että kopion ottaminen omasta teoksesta omaan käyttöön olisi perustuslaissa turvattu perusoikeus, siis kuten perustuslakivaliokunta lausunnossaan toteaa, keskusteluun osallistunut tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen varatuomari alkoi hohottaa suureen ääneen.

Mediateollisuuden ja tekijänoikeusjärjestöjen asenteesta laajemminkin kertoo paljon kirje, jonka kansainvälinen sisällöntuottajien järjestö Ifpi, International Federation of the Phonographic Industry, on vastikään lähettänyt kaikille EU-parlamentin jäsenille. Kirjeessään Ifpi kannattaa teletunnistetietojen tallentamista Euroopan unionin jäsenmaissa ja toivoo, että EU-parlamentaarikot hyväksyisivät teletunnistetietojen laajamittaisen tallentamisen. Ifpi ei kuitenkaan hyväksy, että teletunnistetietojen käyttö rajattaisiin vain terrorismin ja vakavan rikollisuuden torjuntaan. Ifpi:n mielestä teletunnistetietoja tulisi voida käyttää kaiken rikollisuuden torjuntaan eikä tiedonsaantia tulisi rajoittaa pelkästään lainvalvontakäyttöön. Teletunnistetiedot halutaan siis tekijänoikeusjärjestöjen käyttöön, jotta ne voisivat etsiä niiden avulla tiedostojen vaihtajia, siis huolehtia poliisin asemesta tekijänoikeusrikosten esitutkinnasta. Ifpi Finland tunnetaan muuten paremmin sen suomalaisella nimellä Suomen Ääni- ja kuvatallennetuottajat, ÄKT.

Arvoisa puhemies! Moni kansanedustaja sanoi tekijänoikeuslain käsittelyn yhteydessä kannattavansa kuluttajien oikeuksia ja mahdollisuutta ottaa teoksista kopioita omaan käyttöön, mutta äänestävänsä lain puolesta, koska siinä on mukana niin paljon muita hyviä asioita. Nyt olisi hyvä hetki lunastaa nuo puheet ja korjata tekijänoikeuslain pahimmat puutteet.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen tämän ed. Kasvin lakialoitteen toinen allekirjoittaja. Alkajaisiksi haluan esittää, että sivistysvaliokunnan lisäksi tämä lakialoite lähetetään myös talousvaliokuntaan. Kävi nimittäin tekijänoikeuslain käsittelyssä ilmi, että se puute ja epätasapaino, joka hyväksyttyyn lakiin liittyy, saattaa osittain johtua siitä, että niin valtioneuvostossa kuin eduskunnassakin sen käsittely tapahtui pelkästään ikään kuin opetusministeriön linjalla ja sivistysvaliokunnassa. Ymmärrän, että siellä tunnetaan suurta huolta tekijöiden oikeuksista, mutta niin kuin yleensä nykyaikaisessa lainsäädännössä, eri oikeudet on tasapainotettava toisiinsa, ja tässä laissa ovat aivan ilmeisesti vastakkain tekijöiden oikeudet ja kuluttajien oikeudet, joita taas kauppa- ja teollisuusministeriön ja talousvaliokunnan eduskunnassa tulee tutkia ja puolustaa.

Mutta, arvoisa puhemies, ed. Kasvi esitteli varsin perusteellisesti syyt siihen, minkä takia tällä aloitteella halutaan kieltää tällaiset suoranaisesti tuhoisat tekniset suojaukset digitaalisista tallenteista. Ei voida mitenkään hyväksyä sitä, että ne muodostavat tietoturva-aukkoja tai vahingoittavat laitteita tai muodostavat sellaisia yksityisyydensuojaa loukkaavia mahdollisuuksia, jotka antavat tekijöitä edustaville tahoille, oikeudenomistajille mahdollisuuden valvoa yksittäisten kansalaisten käyttäytymistä. Oli erittäin paikallaan, että ed. Kasvi äsken selosti, minkälaisia pyrkimyksiä oikeudenomistajilla liittyy tällaisen yksityisyydensuojaa loukkaavan valvonnan tiukentamiseen rikoksentorjunnan nimissä. Ja nyt viimeistään hälytyskellojen pitäisi soida.

Toinen osa tätä lakialoitetta on tosiaan yritys ratkaista ongelma, jota eduskunta ei mielestämme tyydyttävästi pystynyt käsittelemään, ja se oli se, kuinka taata yksittäisille kuluttajille ja kansalaisille EU:n tekijänoikeusdirektiivissä mahdollistettu ja taattu oikeus yksityiseen käyttöön tapahtuvaan kopiointiin. On selvä, että tässä asiassa lopullinen ratkaisuvalta sen suhteen, mikä on kohtuullista ja oikein, on Euroopan unionin tuomioistuimella, mutta on myöskin pidettävä ilmeisenä, ettei hallitus eikä eduskunta käyttänyt kaikkia niitä mahdollisuuksia kansalliseen liikkumavaraan, joita tämä direktiivi antaa yksityisen kopioinnin mahdollistamisessa.

Kun kävimme täällä eduskunnassa täysistunnossa keskustelua yksityisestä kopioinnista, niin alkoi aika mielenkiintoinen sananvaihto eräiden edustajien, muun muassa allekirjoittaneen, ja kulttuuriministerin ja hänen virkamiestensä välillä. Se liittyi siihen, että ministeri Karpela oli antanut ymmärtää, että hänellä on hyvinkin tarkkaa tietoa, niin sanotusti mustaa valkoisella siitä, mitä tämä direktiivi oikeasti tarkoittaa, mikä on sen oikea tulkinta, kun puhutaan yksityiseen käyttöön tapahtuvan kopioinnin sallimisesta. Näin sitten aloitin myös tällaisen kirjallisen ajatustenvaihdon opetusministeriön kanssa, ja niin teki myös eräs erittäin aktiivinen kansalainen, joka todella peräsi näitä asiakirjoja, jotka siis ilmeisesti olivat olemassa siitä päätellen, että ministeri oli puhunut siitä, että hänellä on erittäin tarkkaa tietoa, mustaa valkoisella, yksityisen kopioinnin osalta tästä direktiivistä ja sen tulkinnasta.

Mutta kävimme tätä keskustelua opetusministeriön johtavien virkamiesten kanssa, ja sen ajatustenvaihdon pohjalta tuli ilmeiseksi, että eduskunnalla olisi todellakin ollut mahdollisuus sallivampaan tulkintaan yksityisen kopioinnin osalta. Kävi myöskin ilmi, että joissakin Euroopan unionin ja Euroopan talousalueen maissa oli omaksuttu sallivampi tulkinta ja Suomessa oli menty ikään kuin selvästi oikeudenomistajien suuntaan tässä laissa.

On myöskin todettava, että suuressa valiokunnassa lähes kaikki opposition edustajat, mukaan lukien allekirjoittanut, yrittivät muuttaa hallituksen esityksen 50 a §:n 3 momenttia sillä tavalla, että siinä olisi mahdollistettu yksityiseen käyttöön tapahtuva kopiointi laillisesti hankitusta teoksesta. Mutta me hävisimme tämän asian suuressa valiokunnassa, ja sen jälkeen täysistunnossa tätä ei ollut enää mahdollista toistaa, ja niinpä sitten kyse olikin siitä, hylätäänkö laki kokonaisuutena vai hyväksytäänkö se, ja se hyväksyttiin.

Mutta minusta oli päivänselvää, että tähän asiaan tuli palata jo aiemmin kuin eduskunta ponnessaan edellytti. Eduskunta nimittäin edellytti sitä, mikä on suoraan EU-direktiivin sanamuoto, että hallituksen on neuvoteltava toiminnan harjoittajien kanssa siitä, että tähän yksityiseen kopiointiin löydetään kohtuullinen ratkaisu, ja mikäli nämä vapaaehtoiset toimet eivät toteudu teollisuuden puolelta, niin tähän asiaan voidaan puuttua lainsäädännöllä. Ja niinpä tämä lakialoite nyt esittää ratkaisun siihen, kuinka kohtuullinen kopiointi yksityiseen käyttöön voitaisiin taata.

Ja niin kuin ed. Kasvi selitti, tässä on valittu tämä malli, että tekniset suojaukset saisi kiertää aina siihen asti, että tallenteesta on valmistettu kolme kopiota. Kolme kopiota on tulkinta. Se on siinä mielessä mielivaltainen tulkinta, että se olisi ehkä voinut olla joku muu kappalemäärä, mutta tätä voidaan pitää kohtuullisena, ja varmasti, kun tästä lakialoitteesta on jo käyty laajaa keskustelua alan harrastajien ja toiminnan harjoittajien piirissä, tämä voi vielä täsmentyä, mutta tämä on meidän ehdotuksemme siitä, kuinka voitaisiin toimia direktiivin puitteissa ilman, että kuluttajien oikeuksia kohtuuttomasti loukataan.

Tällä hetkellä Ranskan parlamentti ja Espanjan parlamentti keskustelevat EU-direktiivin toimeenpanemisesta kansallisessa lainsäädännössä, ja on mielenkiintoista nähdä, minkälaisiin tulkintoihin siellä sitten päädytään.

Mutta edellytämme, että hallitus ryhtyy välittömästi tekijänoikeuslain muuttamiseen oikeastaan vain siten, että se nopeuttaa sitä menettelyä, johon eduskunta on sen velvoittanut sen takia, että elävä elämä, tekninen kehitys ja käytäntö ovat taas kerran osoittaneet, että lainsäädäntö ei pysy perässä.

On kysytty, entä sitten, jos syntyy sellaisia kopiosuojauksia ja teknisiä suojauksia, jotka mahdollistavat kolmen kopion valmistamisen mutta jotka sitten taas puolestaan sisältävät näitä tällaisia haitallisia ominaisuuksia, suorastaan tuhoisia ominaisuuksia, joihin ed. Kasvin selvityksen mukaisesti tämän lakialoitteen toisella osalla puututaan. Luonnollisesti silloin sellaisia teknisiä suojauksia ei markkinoilla pidä sallia, ja ne tulee saada markkinoilta pois. Muutenkin haluan korostaa sitä, että tämän lakialoitteen tarkoituksena on myöskin antaa markkinoille signaali, että sieltä pitäisi saada toiminnan harjoittajien omin voimin ja vapaaehtoisin toimin pois kohtuuttomat ja vahingolliset kopiosuojaukset. Ja jos markkinat eivät vapaaehtoisesti kehity tähän suuntaan, niin silloin niitä on lainsäädännöllä autettava.

Malli, jossa esitetään kolmen kopion mahdollistamista, on rakennettu myös sillä tavalla, että se periaatteessa ei muodosta tällaista kaupan estettä, koska, totta kai, nämä tallennemarkkinat ovat äärimmäisen rajat ylittäviä. Siinä suhteessa se on harkittu, koska on selvä, että jos esitettäisiin sellaisia malleja, jotka sitten taas puolestaan estävät näiden tallenteiden liikkumista rajan ylitse, niin semmoiset eivät nykymaailmassa tietenkään ole hyväksyttävissä, ne eivät ole kestäviä.

Olisi tärkeätä, että tämä koko tekijänoikeuskeskustelu ja kysymys yksityisestä kopioinnista saataisiin myös eurooppalaisen kansalaisyhteiskunnan keskusteluksi, koska 25:ssä, ellei sitten ainakin 27 maassa, kun otetaan lukuun mukaan Euroopan talousalueen maat, on päädytty erilaisiin ratkaisuihin. Mielestäni olisi aiheellista, että kun EU-direktiiviä on uudistettava, kun sitä on korjattava tulkinnallisten epäselvyyksien takia, niin siihen luotaisiin malli, joka sellaisenaan soveltuisi kaikkien maiden käyttöön, jolloin tietenkin kaikkien maiden kuluttajilla ja toisaalta oikeudenomistajilla olisivat samat oikeudet ja velvollisuudet.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Heidi Hautalan ehdotusta tämän lakialoitteen lähettämisestä talousvaliokuntaan.

Heidi Hautala /vihr:

Puhemies! Onko mahdollista, että tämä lakialoite lähetettäisiin kumpaankin, vai onko valittava? Silloin ehdotukseni on se, että aloite lähetetään talousvaliokuntaan.

Jyrki Kasvi /vihr:

Herra puhemies! Kyllä.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Minä esiinnyn täällä niin kuin yleisönä, kun tässä on kaksi lakialoitteen allekirjoittajaa, muita ei ole paikalla muutoin kuin puhemiesedustajisto.

Niin, tietysti tämä on juuri niin kuin täällä ed. Heidi Hautala viimeksi kertoi. Suuressa valiokunnassa käsittelimme tätä asiaa, äänestimme siitä, ja tämä on tietysti linjassa, tämä hyvin osaavalla tavalla tehty lakialoite. Siihen tulee tietysti suhtautua myönteisesti.

Toivon mukaan talousvaliokunnassa asia saa hyvän vastaanoton. Samalla tietysti pitäisi myöskin kääntää katse sinne itse ministeriön suuntaan, mitä ministeriö tässä asiassa on valmis tekemään, koska lakialoitteiden matka, vaikka niiden allekirjoitusmääräkin olisi selkeästi yli sata tai sitten niitten laatu on hyvä, niin on varsin lyhyt.