Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tätä hallituksen esitystä, pääosin tämän muotoisena, on odotettu useita vuosia ja eduskunnassa on käyty monenlaisia tiukkoja keskusteluja asiasta myöskin eduskunnan oikeusasiamiehen kertomuksen yhteydessä. Parannusta tietysti on saatavissa, mutta pidän aika erikoisena sitä, jos tilanne on se, minkä asiantuntijana kuultu oikeusministeriön edustaja jopa myönsi, että tämä hallituksen esitys osittain pohjautuu siihen, että ei ole riittävästi rahaa käytössä Valtiokonttorilla näihin rikosuhrien korvauksiin, mitä rikoksen uhrille on määrätty ja jos tekijä ei pysty niitä maksamaan. Sen johdosta, arvoisa herra puhemies, vastalauseessa esitetty ajatus siitä, että vahingonkorvausmäärä määriteltäisiin ja sen ylimenevä osa aina korvattaisiin, on minun mielestäni hyvä. Tosiaan, arvoisa puhemies, tuntuu oudolta se, että tällaisissa asianomistajaan kohdistuneissa asioissa vedotaan sitten valtion rahojen puutteeseen. Minun mielestäni näin ei voisi olla.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Se, mitä ed. Vistbacka äsken totesi, on sisällytetty ensimmäisessä käsittelyssä äänestyksessä olleeseen vastalauseeseen, jonka eduskunta selkein lukemin valitettavasti hylkäsi. Siinä vastalauseessa olivat mukana myöskin perussuomalaisten ja kokoomuksen ja vasemmistoliiton edustajat. Ensimmäisessä käsittelyssä siihen yhtyivät myöskin kristillisdemokraatit.

Tämä 150 euron perusvähennys, mikä tähän nyt sisältyy, tarkoittaa käytännössä joskus hyvin erikoistakin lopputulosta. Nimittäin aika usein tällainen pahoinpitelykorvaus on ollut esimerkiksi 200—300 euroa, kun siitä otetaan pois omavastuu 150 euroa, niin saattaa olla niin, että omavastuun suuruus on noin 50 prosenttia tästä korvauksesta. Tämä tarkoittaa tietenkin, että monet eivät lähde edes hakemaankaan näitä korvauksia, kun tietävät, että käytännössä omavastuu syö koko tämän korvauksen määrän. Sen johdosta tässä vastalauseessa esitettiin tätä 50 euron ylittävältä osalta olevaa korvauskäytäntöä, joka on nykyään ollut voimassa ja on toiminut erittäin hyvin.

Ei voi myöskään olla hyvä perustelu, niin kuin ed. Vistbacka täällä totesi, väkivaltarikosten uhrien kärsimyksen korvauksen epääminen sillä perusteella, että valtiontaloudelliset syyt estävät ne. Esimerkiksi sen takia tämä nyt rajataan törkeisiin väkivaltarikoksiin eikä sinne sisällytetä ollenkaan normaaleja pahoinpitelyrikoksia.