Kari Uotila /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Valiokunta on käsitellyt sekä asunto- että ympäristöasioita mietinnössään.

Asuntopolitiikasta ensin sen verran, että mietinnössä todetaan, että matala korkotaso, pitkät laina-ajat ja pitkään jatkunut kotitalouksien hyvä talouskehitys ovat edelleen vahvistaneet omistusasumisen asemaa ja omistusasuntoihin siirtyminen on jonkun verran lisännyt myöskin vuokra-asuntojen saatavuutta. Myös uudisrakentaminen kokonaisuudessaan on jatkunut voimakkaana. Mutta vaikka myönteistä kehitystä on tapahtunut, niin etenkin kasvukeskusten ja nimenomaan Pääkaupunkiseudun asuntotilanteeseen liittyy edelleen vakavia ongelmia.

Asuntojen hinnat ja vuokrataso ovat kovan kysynnän vuoksi erittäin korkeita. Uudistuotantoa vuokra-asumiseen ei ole syntynyt viime vuosina juuri lainkaan, ei valtion tukemana eikä vapaarahoitteisena. Syynä tähän ovat etenkin tonttipula ja tonttien kalliit hinnat. Asumisen kalleus rajoittaa mahdollisuuksia muuttaa kasvukeskuksiin, mikä vaikeuttaa myös työvoiman liikkuvuutta ja uusien työntekijöiden rekrytointia. Asuntojen korkeat hinnat lisäävät osaltaan muuttoliikettä Pääkaupunkiseudun ympäryskuntiin, mikä puolestaan edistää yhdyskuntarakenteen hajautumista ja lisää työmatkaliikennettä ja myöskin ympäristöongelmia. Myös kotitalouksien velkaantuminen on lisääntynyt, sillä pitkät laina-ajat houkuttelevat suurempien asuntolainojen ottamiseen.

Valtion talousarvioesityksessä varaudutaan 6 500 valtion tukeman asunnon rakentamiseen, mutta käytännössä aloitusten määrä jäänee huomattavasti tätä pienemmäksi. Tuotanto painottuu yhä enemmän korkotukilainoitukseen, ja valiokunta katsookin, pitäisikö korkotukilainoitukseen liittää erillinen tukielementti, jotta voitaisiin nykyistä konkreettisemmin tukea pienituloisia vuokralaisia.

Valiokunta kiinnittää myös huomiota siihen, että Valtion asuntorahastosta siirretään ensi vuonna valtion talousarvioon nyt jo kolmatta kertaa rahaa. Ensi vuoden tuloutus on 116,5 miljoonaa ja yhteensä tuloutukset budjetin yleiskatteeksi ovat jo 370 miljoonaa euroa. Valiokunta katsoo, että seuraavalla vaalikaudella on syytä vakavasti arvioida, onko tällaisen menettelyn jatkaminen tarkoituksenmukaista, koska tällä hetkellä jo erilaisten Aran antamien avustusten kysyntä on suurempaa kuin mitä pystytään tarpeeseen vastaamaan.

Valiokunta on myös kiinnittänyt sitten eri osa-alueisiin huomiota.

Yksi on lähiöiden kehittäminen. Lähiöiden kehittämiseksihän luotiin avustusjärjestelmä, jolle annettiin 5 miljoonaa euroa viiden vuoden ajaksi, mutta avustusprosentti määriteltiin vain 10 prosentiksi, ja valiokunta pitää tätä aivan riittämättömänä. Tätä kautta ei olekaan lähtenyt tarpeellista lähiökorjaamista tarpeeksi liikkeelle.

Erityisryhmien asunto-olojen parantamiseen varattu 45 miljoonaa on samalla tasolla kuin tänä vuonna, mutta uutena avustusmuotona tämä erityisryhmien asunto-olojen parantaminen on ollut erittäin kysyttyä, ja tässä on selkeästi lisärahoituksen tarvetta. Tähän valiokunta kiinnittää huomiota, että tarvittaessa tähän pitää reagoida lisätalousarviomenettelyllä.

Asunnottomuudesta sen verran, että vaikka asunnottomuus on yleisesti vähentynyt, niin asunnottomia on edelleen 7 400 ja heistä suuri osa Pääkaupunkiseudulla. Valiokunta korostaa, että asunnottomuuden poistamisessa ei riitä pelkästään asuntojen rakentaminen ja järjestäminen, vaan mielenterveyspotilaat, päihdeongelmaiset, vankilasta vapautuneet, nämä yleisimmät asunnottomien ryhmät tarvitsevat runsaasti tukipalveluja asumisensa järjestämiseen.

Asumistukijärjestelmästä valiokunta toteaa, että se on tällä hetkellä varsin sekava eikä ole toimiva. Se johtaa sellaisiin käsittämättömiin ratkaisuihin, että joudutaan esimerkiksi huoneiden väliseiniä sulkemaan ja pienentämään neliömääriä asunnoissa, jotta päästäisiin asumistuen piiriin. Tämä ei voi olla järkevää ja tarkoituksenmukaista. Valiokunta näyttääkin vihreää valoa asumistukijärjestelmän kokonaisuudistukselle, mutta korostaa, että mikäli asumistukijärjestelmässä tehdään kattava uudistus, se vaatii lisää rahoitusta, sillä nollasummapelillä ei voida taata nykyisten asumistukiasiakkaiden asumistuen turvaamista, jos järjestelmään tehdään suuria muutoksia, jotka johtavat tuensaajien määrän tai tuen hakijoiden lisääntymiseen.

Avustukset korjaustoimintaan on yksi tarkastelun kohde, ja siitähän on leikattu 20 miljoonaa, ja valiokunta ei tietenkään pidä tätä kovin hyvänä ratkaisuna. Tämä on tärkeätä erityisesti esteettömyyden edistämisessä, hissien rakentamisen toteuttamisessa jne. Nämä nykyiset rahat riittävät nippanappa hissien uudisrakentamiseen hissittömissä taloissa, mutta esimerkiksi vanhojen hissien laajamittaiseen korjaustoimintaan rahaa ei riitä. Tämän vuoksi valiokunta esittääkin hissiavustuksiin 500 000 euroa lisää rahaa.

Vielä asuntopolitiikasta sen verran, että valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tämä asuntopoliittinen ohjelma, jonka hallitus laati monivuotiseksi ohjelmaksi, on toteutunut pääsääntöisesti aika hyvin, ja valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että myös seuraavalla vaalikaudella tällainen kokonaisvaltainen asuntopoliittinen ohjelma laaditaan.

Ympäristöasioissa valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Itämeren suojelun osalta val- miudet öljyntorjuntaan ovat lisääntyneet ja niitä on lisätty huomattavasti enemmän verrattuna siihen, mitä on tehty Itämeren rehevöitymisen, erityisesti fosforipäästöjen vähentämisen suhteen, ja kiinnittää huomiota siihen, että keskeistä tässä on tietysti koko Itämeren alue, mutta päästöjen osalta toimet Pietarin jätevesijärjestelmän uudistamisessa ja esimerkiksi kemiallisen fosforinpoiston saamisessa Pietariin ovat hyvin keskeisiä. Tässähän on tehty yhteistyötä Suomen ja Ruotsin välillä ja laadittu suunnitelma jätepuhdistusjärjestelmän uudistamiseksi Pietarissa.

Huoli, joka on vaivannut valiokuntaa joka vuosi, on riittämätön ympäristötöiden määrärahan taso, ja nytkinhän alkuperäisessä esityksessä ympäristötöistä oltiin leikkaamassa noin neljännes pois, ja myöskin kehys on ympäristötöiden osalta täysin riittämätön. Kun ympäristötöiden määrärahoja käytetään saastuneiden maa-alueiden puhdistamiseen, siirtoviemärien rakentamiseen, vesistöjen kunnostamiseen, niin tarve on todella huutava, ja sen vuoksi valiokunta on lisännyt ympäristötöihin määrärahoja. Mutta kehyksen osalta on saatava kehystaso jatkossa huomattavasti korkeammalle tasolle, että näitä toimenpiteitä voidaan riittävässä laajuudessa jatkaa. Nyt tähän valiokunta esittää lisäystä 2 miljoonaa euroa ja haluaa kohdistaa sen erityisesti siirtoviemäreiden rakentamiseen.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi totean, että valiokunnan mietintöön sisältyy vastalauseita. Kokoomuksen vastalauseessa kiinnitetään huomiota erityisesti Itämeren suojeluun lausuman muodossa sekä ympäristötöiden lisäämiseen määrärahan osalta. Vasemmistoliiton vastalauseessa kiinnitetään huomiota riittämättömiin ja leikattuihin tutkimusmäärärahoihin, ympäristötöihin, kaavoitusratkaisujen tukemiseen, korjausavustuksien lisäämiseen sekä sitten näiden sekä lähiöavustusten että erityisryhmien avustusperusteiden parantamiseen niiden käytön lisäämiseksi. Vihreiden vastalauseessa korostuu ympäristötyö, luonnonsuojelualueiden hankinta ja korjausavustusten lisääminen. Tässä esittely, rouva puhemies.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Aivan aluksi, kun tässä pääsin ensimmäiseksi jaoston puheenjohtajan jälkeen puhumaan, niin kiitän jaoston puheenjohtajaa ja tietysti koko jaostoa erinomaisesta ja asiantuntevasta työskentelystä. Tässä mietinnössä todellakin asunto- ja ympäristöjaoston osalta on onnistuttu nostamaan keskeisiä kipupisteitä. Kiitokset voin osaltani antaa jaoston jäsenille, joiden kanssa on ollut ilo työskennellä, mutta kiitosta en sen sijaan hallitukselle jakaisi ympäristöasioista.

Aivan aluksi haluan kyllä todeta, että EU-puheenjohtajuuskauden, kun sitä on arvioitu, kyllä vakavimpia virheitä oli se, että Itämeri laiminlyötiin. Itämeren kannalta oli turmiollista, että mahdollisuus nostaa Itämeren suojelu puheenjohtajuuskauden aivan erityiseksi painopisteeksi ja myöskin nostaa se vahvasti agendalle EU:ssa hukattiin. Suomihan oli EU:n laajentumisen jälkeen rantavaltioista ensimmäinen puheenjohtajamaa ja oli mielestäni velvollinen ryhtymään tehostettuihin pelastustoimiin ja aloitteellisesti sitouttamaan kaikkia rantavaltioita päästöjen vähentämiseen. Oli käsittämätöntä kyllä, että tämä mahdollisuus hukattiin, varsinkin kun Itämeri on maailman saastuneimpia merialueita ja sen tilanne on viime vuosina vakavasti heikentynyt. Meidän onkin käytettävä aktiivisesti jatkossa EU:n laajentuminen mahdollisuutena Itämeren pelastamiseksi, ja koko EU ja erityisesti EU:n rantavaltiot on saatava sitoutumaan Itämeren suojeluun kaikissa toimenpiteissään. Itämeren pelastaminen on tärkeä kysymys, se ei ole pelkästään ympäristökysymys, vaan kysymys on näiden alueiden taloudesta, elinkeinoista ja ihan ihmisten elämästä, eli tämä on tärkeä, tärkeä kysymys.

Arvoisa rouva puhemies! Pakko on myöskin sanoa, että kun asiantuntijoita jaostossa kuultiin, kyllä myöskin kotimaan politiikassa Itämeren suojelu on jäänyt vähän taka-alalle. Itämeren suojeluohjelman tavoitteista vähentää rehevöitymistä aiheuttavia ravinnepäästöjä on pahasti lipsuttu, ja tämä todellakin tuodaan vahvasti esille valiokunnan mietinnössä. On todellakin käsittämätöntä, että ensi vuoden budjetissa nakerretaan Itämeren pelastamisrahoja niin merialueen suojelusta, ympäristötöistä kuin lähialueyhteistyöstäkin; siellä on riittämättömästi rahaa ja vähemmän rahaa kuin aiemmin. Olisi ihan välttämätöntä kuulla, kun ympäristöministeri on paikalla, mihin arvioon tämä perustuu, kun tutkimuksista on tullut tietoa, että Itämeren tilanne on entisestään heikentynyt. Tämän tilanteen johdosta kokoomuksen eduskuntaryhmä esittääkin lausuman, jossa halutaan tehostaa ja vauhdittaa Itämeren suojelun toimenpiteitä.

Valiokunta on mietinnössään todennut, että entistä voimakkaampia toimia tarvitaan maatalouden osalta, jotta saadaan päästöjä vähennettyä, ja erityisesti ympäristötuen kohdentamiseen ja vaikuttavuuteen tarvitaan toimia. Paljon on tehty, mutta vielä enemmän on tehtävää. Erityisesti ministerin huomiota kiinnittäisin tähän haja-asutusalueiden talousvesien puhdistamiseen. Erityisesti saaristokunnissa on todella paljon tehtävää, ja kun siirtymäaika on todella pitkä, niin muutostöitä tehdään niin hitaasti, että vauhti on täysin kestämättömän hidas. Tähän tarvitaan seuraavalla vaalikaudella erityisesti lisää toimia. Haluaisin myöskin vauhdittaa EU:n meristrategian sekä Itämeren maiden yhteisen Itämeren suojelua koskevan toimintaohjelman valmistelua ja ennen kaikkea toimeenpanoa.

Kuten täällä jaoston puheenjohtaja totesi, niin ympäristötöiden määrärahat ovat olleet koko hallituskauden aivan liian vähäiset. On todellakin välttämätöntä, kun seuraava hallitus tekee menokehyksiä, että sinne lisää rahaa tulee. Tämä on valiokunnan mietinnössä sanottu. Kokoomus myöskin esittää tasapainotetussa vastalauseessaan tähän lisää rahaa.

Asuntopolitiikasta sen verran, että asuntopoliittinen analyysi on melkoisen erinomainen. Lähes kaikkeen voi täysin sydämin yhtyä tuossa asuntopoliittisessa analyysissa. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota Pääkaupunkiseudun vaikeaan asuntotilanteeseen ja siihen, että asuntojen hinnat ovat sillä korkeudella, että ne vaikeuttavat talouden kasvua ja kaikin tavoin Pääkaupunkiseudun kasvua ja kehitystä. Kannatan lämpimästi sitä, että seuraavakin hallitus tekisi kokonaisvaltaisen asuntopoliittisen ohjelman ja siinä painopisteenä olisi Pääkaupunkiseutu. On hyvin tärkeää, että valtion omistamia maa-alueita saadaan asuntotuotantoon ja jatkossakin asuinalueiden rakentamista vauhditetaan kunnallistekniikka-avustuksella. Erityisen tärkeää on, että tämä hallitus tekee vielä Helsingille ja Pääkaupunkiseudulle myönteisen ratkaisun Sipoo-asiassa, niin että me voimme varmistaa, että Pääkaupunkiseudun talous kasvaa kestävästi, ja siitä varmasti hyötyy koko Suomi.

Aivan lopuksi, arvoisa rouva puhemies, haluan todeta, että varmasti ensi vaalikaudella tarvitaan myöskin kansallinen peruskorjausohjelma. Valtaosa opiskelija-asunnoista tulee peruskorjausvaiheeseen. Väestömme ikääntyy, ja on hyvin tärkeää, että ihmiset saisivat asua omassa asunnossaan mahdollisimman pitkään. Se edellyttää sitä, että meillä on voimavaroja asuntojen peruskorjaukseen. Toivon, että tähän asuntopoliittiseen ohjelmaan tai sen rinnalle valmistellaan kansallinen peruskorjausohjelma.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! En tarkoittanut tällä kohtaa käyttää puheenvuoroa, mutta kun tämmöinen tilaisuus tuli, niin mielelläni joihinkin asioihin kyllä kiinnitän huomiota.

Kun tässä tuli tämä Itämeren asia esille kokoomuksen puheenvuorossa ja siinä nostettiin maatalouden päästöt esiin, niin voin todeta, että suomalainen maatalous on, jos verrataan Euroopan ja koko maailmankin maataloutta, ympäristövaikutuksiltaan parhaiten ottanut ympäristön huomioon. Tältä osin ei kyllä ainakaan kiristyksiä voi kovin paljon tälle puolelle pistää. Meillä tehdään kaikki voitava maatalouden päästöjen vähentämiseksi. Tällä kohtaa haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että jos halutaan todella vaikuttaa näihin asioihin, niin pitäisi antaa lisää rahoitusta tutkimukseen ja neuvontaan, jotta viljelijät voivat vielä paremmin tähän asiaan vaikuttaa.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Itämeren huono tila on meidän kaikkien tiedossa ja ennen kaikkea se, että Itämerellä on syntynyt erittäin paha rehevöitymisen noidankehä, jolloin meidän täytyy tehdä asioiden eteen hyvin pikaisella tahdilla jotain. Suomenlahti erityisesti on Itämeren kuormitetuin vesialue. Meillä on monessa eri yhteydessä ja yhteisössä yhteisymmärrystä löytynyt Itämeren suojeluun liittyvien toimenpiteiden pikaiseen toimeenpanoon, mutta hallitus ei ilmeisesti näe tarpeelliseksi tehdä näitä sovittuja toimenpiteitä nopealla aikataululla. Ilmeisesti siihen halutaan kuluttaa kymmenen vuotta, joka käytännössä menee, ennen kuin joku toimenpide näkyy. Mutta onneksi eduskunta ja nimenomaan valiokunta ja jaosto ovat mietinnössään olleet hiukan viisaampia kuin hallitus ja ovat lisänneet näihin ympäristötöihin määrärahoja. Siitä todella kiitos valiokunnalle.

Siitä, että öljyntorjuntamäärärahoja on lisätty tässä menneinä aikoina hallituksen toimesta, voi sanoa, että asiat ovat öljyntorjunnan puolella liikahtaneet eteenpäin, mutta näen, että ne toimenpiteet eivät ole edelleenkään riittäviä Itämeren erityisen tilanteen ja tilan takia, koska ne toimenpiteet näkyvät taas kymmenen vuoden päästä aikaisintaan.

Olen ed. Sarkomaan kanssa täysin samaa mieltä siitä, että meidän täytyy Itämeri-asia saada seuraavan hallituksen ohjelmaan, nimenomaan ne toimenpiteet, että me voimme pysäyttää tämän etenevän saastumistilanteen. Kokoomuksen vastalause lähtee ennen kaikkea siitä, että Itämereen liittyvät toimenpiteet tapahtuvat todella nopeammalla aikataululla kuin tähän mennessä on mitään tapahtunut.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tähän pääluokkaan 35. Ensinnäkin on hienoa, että se on päiväsaikaan, yleensä vuosien mittaan se on ollut yöllä, ja on hienoa, että myös ympäristöministeri Enestam on täällä paikalla ja asuntoministeri myös, eli ministeri Manninen on tullut myös saliin.

Tämä kritiikki, mikä viime vuosien aikana on kohdistunut ympäristöhallintoon tai ympäristöpolitiikkaan, jota nyt täälläkin jo hiukan on ilmassa, pitäisi kohdistaa koko valtioneuvostoon, koko Suomen hallituksen politiikkaan. Mielestäni kysymyksessä ei ole ympäristöministeriön ongelma, vaan se, että ympäristöministeriön asema valtioneuvostossa on työnnetty yhä enemmän sivuun. Asuntopolitiikasta voisi sanoa, että asuntoministerin asema on ollut enemmänkin joustojen kohteena ja Asuntorahaston asemaa on vahvasti muutettu. Ehkä liiankin paljon on oltu mukana tässä markkinavetoisessa asuntotuotannossa. Ehkei olla kylliksi katsottu muutaman korkoajan yli tulevaisuuteen, jolloinka haasteita varmasti myös asuntojen hinnannousun myötä tulee yleishyödyllisen rakentamisen valmiudelle.

Mutta todellakaan tällä hetkellä ympäristöasiat eivät ole mikään prioriteetti olleet tämän hallituksen politiikassa, ja kaikkein selvimmin se näkyy energia- ja ilmastostrategiassa, joka tänä vuonna täällä talossa on käsitelty. Muuttuihan tuon strategian nimikin käsittelyn aikana.

Näin ollen Suomi on ikään kuin kyllä omalla tiellään, kun verrataan koko maailman politiikkaa. Yhdysvallatkin on jo siirtymässä tiedostavaan ympäristöpolitiikkaan. Suomi on aina ollut mielestäni hyvinkin etulinjassa näissä asioissa, mutta nyt viime aikoina Suomen yleinen politiikka on ollut enemmän passiivista. Mutta painotan sitä, että tämä ei mielestäni ole ympäristöministeriön ongelma, mielestäni ympäristöministeriö on pyrkinyt viemään ihan asiallista linjaa eteenpäin.

Euroopan unionissa Suomi on nyt ollut puheenjohtajamaana. Se olisi tarjonnut enemmän mahdollisuuksia viedä terävämpää ympäristöpolitiikkaa eteenpäin, mutta mielestäni tilanne on ollut se, että valtioneuvostossa ei ole ympäristöpolitiikkaa priorisoitu, vaan on katsottu muita asioita. Muun muassa täällä mainittu Itämeri-kysymys, pohjoinen ulottuvuus, on jäänyt sivulle, ja se olisi hyvin paljon myös ympäristöhanke.

Näin ollen ei ole mielestäni oikein syyllistää siis ympäristöministeriötä tai -ministeriä tästä tilanteesta, vaan koko hallituksen linjausta, joka on ollut kyllä tässä mielessä ikään kuin niin, että sen visiota on hallinnut meidän kaikkien silmissä oleva musta eli tällainen sokea piste. Tuo sokea piste on nyt kasvanut niin, että siihen nimenomaan ne säteet heijastuvat, jotka tulevat ympäristöpolitiikasta, ja silloin sitä ei havaita. Tämä kritiikki olisi kohdistettava ennen muuta pääministeriin.

Mutta käytännössähän tilanne on myös sitä, mitä budjettikirja osoittaa. Budjettikirja osoittaa erittäin tiukat ympäristöpolitiikan kehykset ta-loudellisesti. Ympäristöministeriön kohdalla on jo nyt selvä miinustus tästä vuodesta ensi vuoteen nähden, ensi vuonna on vielä pienempi budjetti. Siellä tutkimusrahoja pienennetään ja nimenomaan energia-avustuksia pienennetään 70 miljoonasta 50 miljoonaan. Tuo varsin iso momentti, jossa on lähes kaikki asiat, kapenee ja myöskin ympäristötöiden rahoitusta on vähennetty.

Klaus Hellberg /sd:

Arvoisa puhemies! Pääluokassa 35 on erittäin tärkeistä asioista kysymys, ja tietysti tämä Itämeren suojelu on ykkösasia. Itämeri on erittäin huonossa tilassa, ja siksi täytyy kyllä hallituksen ja eduskunnan tietysti jatkossa panostaa entistä voimakkaammin tähän Itämeren tilaan. Siinähän on kyllä paljon tietysti tehty. Suomi on yhdessä Ruotsin kanssa rahoittanut muun muassa Pietarin vesiensuojeluinvestointeja, ja varsin suurista asioista siellä on kyse. Nämä investoinnit edelleen jatkuvat. Toivottavasti myös venäläiset entistä enemmän ja hanakammin antavat rahoitusta tähän toimintaan. Siellähän voisi esimerkiksi öljytuloilla panostaa huomattavasti enemmän näihin vesiensuojelutoimenpiteisiin.

Myös tämä kansainvälinen toiminta tietysti Itämerellä on erittäin tärkeätä ja se, että sitä tehostetaan entisestään ja sillä lailla näitä fosforipäästöjä saadaan pienemmiksi, mutta omat tontit on tietysti hoidettava kunnialla myöskin. Se on selvää. Nyt valtioneuvostohan on asetuksella haja-asutusalueiden talousvesien puhdistamisesta edellyttänyt, että kiinteistökohtaista puhdistusjärjestelmää tehostetaan, ja on tärkeätä myöskin katsoa, että tämä siirtymäaika vanhojen rakennusten, kiinteistöjen, osalta nyt hoidetaan kunnolla niin, että vuoden 2013 loppuun mennessä myös nämä kaikki vanhat kiinteistöt on saatu mukaan tämän ohjelman piiriin.

Ympäristötöiden osalta on ollut ongelmia koko kauden ajan eli jaosto on esittänyt ja valiokunta sitten hyväksynyt lisärahoitusta. Tänäkin vuonna esitetään 2:ta miljoonaa euroa siirtoviemäreiden rakentamiseen. Tämä on tietysti erittäin tärkeä osa-alue, ja rahaahan tarvittaisiin huomattavasti enemmän. Toivottavasti nyt jatkossa sitten tähän asiaan saadaan parannus niin, että ympäristötöiden määrärahaa huomattavasti nostetaan. Olen aikaisemminkin tästä puhunut, että muun muassa saastuneiden maa-alueiden puhdistaminen on iso asia ja valtio osallistuu aivan liian pienellä panostuksella siihen, joten kunnat joutuvat niillä alueilla, missä on näitä saastuneita maa-alueita, panostamaan todella suuria summia. Kansainvälisesti ottaen monissa maissa, Ruotsissa, Tanskassa, Keski-Euroopan maissa, valtio osallistuu saastuneiden maa-alueiden puhdistamiseen aivan toisella tasolla kuin Suomessa tehdään. Niitä asioita ei voi jättää, niin kuin on nyt tehty, käytännössä jätetty kokonaan tai pääsääntöisesti kuntien vastuulle, joista ei löydy muita yksityisiä tahoja vastuunkantajiksi.

Sitten nämä avustukset korjaustoimintaan: Tässähän nyt on se tilanne, että määräraha vähenee 20 miljoonalla ja lähinnä tämä vähennys kohdistuu energia-avustuksiin mutta myöskin sitten muiden avustusten osalta vähennystä tulee. Nämä hissikysymykset ovat sitten tässä tapetilla. Ainakaan jaoston saaman selvityksen mukaan vanhojen hissien korjaamiseen ei enää riitä rahaa. Se ei ole niin suuri asia, mutta on tärkeää, että kaikkien, jotka nyt asentaisivat uusia hissejä, pitäisi saada tämä tuki, koska on tietysti tärkeää, että vanhukset ja sellaiset henkilöt, joilla on vaikeuksia kulkea portaissa, saisivat tämän hissimahdollisuuden. Näin yhteiskunta säästäisi rahaa sillä, että ihmiset voivat kauemmin asua kotona eivätkä joudu laitoksiin, eli tämä hissikysymys on hoidettava niin, että jatkossa myöskin kaikki kiinteistöt, jotka nyt sitten aikovat hissin asentaa, saavat tämän valtiolta tulevan avustuksen täysimääräisenä.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kuten täällä on jo todettu, niin ympäristöministeriön pääluokka on erittäin tärkeä kokonaisuus, ja kuten näemme budjettikirjasta, niin määrärahat kuitenkin ovat hieman supistuneet edellisestä vuodesta. Toisaalta myöskään, kun katsoo tätä salia tällä hetkellä, kun tässä on pitkään äänestetty, niin ympäristöasiat eivät varmasti niin kovin tunnu ainakaan tällä hetkellä kiinnostavan, eivät ympäristö- eivätkä asuntoasiat, me puhumme molemmista, jotka ovat erittäin tärkeitä kysymyksiä.

Haluaisin, arvoisa puhemies, puuttua vaan kahteen kohtaan.

Ensin haluan ottaa esiin nämä ympäristötyöt ja todeta, että niitä on vähennetty budjettiesityksessä mutta onneksi eduskunta on pystynyt nyt taas 2 miljoonalla lisäämään ympäristötöitä. Ennen kaikkea näitä pilaantuneita maa-alueita on tavattoman paljon, siellä tarvitaan rahaa. Mutta erityisesti sitten ovat nämä siirtoviemärihankkeet. Kuten täältä perusteluista käy ilmi, niin tarvetta olisi käynnistää alueellisissa ympäristökeskuksissa noin 30 uutta siirtoviemärihanketta, joiden kustannusarvio on 32 miljoonaa euroa. Jokainen tietää sen, että ennen kaikkea haja-asutusalueiden kannalta tämä on tavattoman tärkeää. Otan tässä esimerkin, josta tein aloitteen omassa kunnassani, vaikka se ei ole suinkaan vaikeimpia, koskien Nurmossa Alapään—Haalin—keskustan siirtoviemärihanketta eli nimenomaan haja-asutusalueita, että ne saataisiin viemäriverkostoon.

Meillä on erittäin laajoja alueita maassa, joilla ei tätä järjestelmää ole toiminnassa, eikä varmaan kaikkialle saadakaan. Mutta mikäli saataisiin lisää rahoja, niin nämä pystyttäisiin toteuttamaan, mikä olisi myöskin ympäristön kannalta erittäin hyvä asia. Ennen kaikkea myöskin haja-asutusalueilla asuville ihmisille nämä itse laitetut järjestelmät, vaikka ne voisivat olla hyviä, tulevat myöskin kohtuuttoman kalliiksi, jos ne ovat erittäin toimivia.

Pidän todella hyvänä, että hallituspuolueet pystyvät tästä sopimaan. 2 miljoonaa euroa ei ole riittävä mutta on oikean suuntainen. Toivotaan, että seuraavaan hallitusohjelmaan saadaan todella tästä selkeät linjaukset, että sekä ympäristöministeriön pääluokkaan että maa- ja metsätalousministeriön pääluokkaan niitä rahoja, joilla ympäristöä voidaan parantaa, voidaan sitten keskeisesti lisätä.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, jonka haluan ottaa tässä lyhyesti esille, on tämä erityisryhmien asunto-olojen parantaminen. Meillähän ovat olleet nyt vajaa kaksi vuotta voimassa säännökset, joilla on erityisryhmille voitu myöntää asumiseen tukea. Nyt siihen esitetään 45 miljoonaa euroa, mikä vastaa kuluvan vuoden avustustasoa. Näin kai on, että tämä ei ole riittävä, ja kahden vuoden aikana tämä uusi järjestelmä on osoittanut tarpeellisuutensa. Paineita myöskin näiden määrärahojen lisäämiseen on erittäin suuresti olemassa. Nyt on käynyt niin, että kun erityisryhmien asumistahan on nimenomaan Raha-automaattiyhdistys voinut tähän saakka tukea, vanhusten palveluasumista, niin siitä on käytännössä jo luovuttu lähes täysin. Tänä päivänä Raha-automaattiyhdistyksen hallitus on tekemässä päätöksiä tulevasta jakoesityksestä, ja voin ennakoida, että näihin palveluasuntoihin ei tulla rahoja myöntämään. Ne ovat aivan poikkeustapauksia, jos yksittäisiä hankkeita vielä tältä alalta löytyy. Mutta minusta on tavattoman tärkeää, että meillä on järjestelmä, jonka kautta voidaan erityisryhmien, vanhusten, ennen kaikkea myös kehitysvammaisten kohdalla sitten rahoja saada. On myöskin aivan selvää, että opiskelijoiden asuntojen, joita on rakennettu menneinä vuosikymmeninä, kunto on jo sellainen, että ne vaativat peruskorjausta, ja tämä tulee myöskin nielemään erittäin paljon rahaa.

Tämä erityisryhmien asuminen on tärkeää ja se, että sitä voidaan nyt sitten Asuntorahaston kautta tukea ja viedä eteenpäin. Toivonkin, että tähän voitaisiin kiinnittää myöskin seuraavassa hallitusohjelmassa huomiota.

Sitten totean sen, että työnjako Asuntorahaston ja Raha-automaattiyhdistyksen kesken on pelannut kyllä mielestäni erittäin hyvin: on voitu kartoittaa etukäteen, mille ryhmille sitten annetaan Asuntorahaston kautta erityisryhmille avustusta, ja toisaalta sitten, mitä Raha-automaattiyhdistys voi tukea. Tietenkin on niin, että ennen kaikkea kun ajatellaan vammaisia, niin kehitysvammaisten kohdallahan tilanne on se, että tärkeintä on, että heidät hoidetaan, minusta ei ole väliä sillä, kumman järjestelmän kautta.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan ilolla todeta sen, että molemmat ministerit ovat täällä paikalla. Kun on näin historiallinen hetki, että on paikalla asuntoministeri ja kuntaministeri, joka tänään täyttää 60 vuotta, niin haluan esittää täältä puhujakorokkeelta ministeri Manniselle parhaat onnittelut.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Todellakin liityn onnittelijoiden joukkoon.

Ilmastonmuutoksen torjumisen tulisi varmasti olla jokaisen puolueen ja jokaisen hallituksen yksi kärkitavoitteista, ja siinähän Suomen kaltaisessa pohjoisessa maassa rakennukset ovat aivan avainasemassa. Noin 40 prosenttia kaikista ilmastopäästöistä, kaikista hiilidioksidipäästöistä tulee rakennuksista, rakennusten lämmityksestä ja sähkönkäytöstä.

Suomessa on noin kolme neljäsosamiljoonaa pientaloa, jotka lämpiävät joko öljyllä tai sähköllä. Näiden energian tarvetta voitaisiin toisaalta vähentää energiaremonteilla, tehostamalla energian käyttöä nykyisestä, ja toisaalta siirtymistä kotimaisiin uusiutuviin energialähteisiin voitaisiin vauhdittaa. Vaihtoehtojahan meillä on paljon tarjolla. Meillä on pellettejä, joista nykyään yli 80 prosenttia menee vientiin, koska niitä ei Suomessa käytetä. Meillä on lämpöpumppuja, joita voitaisiin hyödyntää nykyistä paljon enemmän, ja meillä tietysti voitaisiin hyödyntää aurinkoenergiaa lämmityksen tukena.

Yksi tämän vaalikauden ilahduttavimpia avauksia oli se, että pientaloille saatiin käyttöön energia-avustukset, joilla pystytään tukemaan pientalojen siirtymistä uusiutuviin energialähteisiin. Tätä vihreät ovat tukeneet lämpimästi ja myös kiittäneet tästä päätöksestä. Tässä energia-avustusjärjestelmässä vaan nyt on monta erittäin isoa ongelmaa, joista ehkä ilmeisin on se, että määrärahat ovat tarpeeseen nähden täysin riittämättömät, mikä nähtiin nyt, kun pientaloille näitä energia-avustuksia haettiin. Tähän liittyen erityisen huolestuttavaa on se, että samalla, kun pientalot on saatu tämän avustuksen piiriin, rivi- ja kerrostalojen energia-avustuksista on jouduttu käytännössä luopumaan kokonaan. Ilman muuta myös rivi- ja kerrostaloissa tarve tälle avustukselle on huomattavan suuri ja siellä tätä siirtymää kestävämpiä vaihtoehtoja pitäisi myös tukea.

Kolmantena ongelmana tässä järjestelmässä on ollut se, että hakuprosessi on ollut käytännössä varsin hankala. Hakuaika on ollut liian lyhyt, siitä ei välttämättä ole tiedetty tarpeeksi, ja avustuskriteerit ovat vaihdelleet maan sisällä huomattavasti, mikä on johtanut hieman sekavaan tilanteeseen. Tässä järjestelmässä on aika paljon vielä kehittämistä. Vihreät ovat vaihtoehtobudjetissa esittäneet 30 miljoonan euron määrärahan lisäystä tälle momentille, jotta näihin määrärahan riittävyyteen liittyviin ongelmiin voitaisiin puuttua.

No, jos rakennusten energia-avustuksia ei voida lisätä esitetyllä tavalla, niin meillähän on myös muita vaihtoehtoja vauhdittaa tätä siirtymää rakennuksissa kestävämpiin vaihtoehtoihin. Me voimme korottaa lämmityksessä käytetyn polttoöljyn veroa, niin kuin Vtt:n toimialajohtaja Mikko Kara on esittänyt ja samoin Vapon toimitusjohtaja, muistaakseni Hilli, on julkisesti vaatinut. Muissa Pohjoismaissa polttoöljyvero on korkeammalla tasolla kuin Suomessa, ja se on yksi syy siihen, minkä takia esimerkiksi Ruotsissa pellettejä käytetään lämmityksessä paljon enemmän. Toinen vaihtoehto tai toinen keino voisi olla kaukolämpöönliittymisvelvoitteen säätäminen laissa, niin että kunta voisi velvoittaa tietyt alueet liittymään kaukolämpöön. Nykyäänhän se ei ole mahdollista, ja Kilpailuvirasto on tästä käräjöinyt. Kolmas vaihtoehto voisi olla puuttua sähkölämmitykseen joko normiohjauksella tai vero-ohjauksella. Muitakin keinoja on, mutta nämä energia-avustukset ovat hyvä porkkana, ja porkkanakeinoja tulee toki käyttää silloin, kun se on mahdollista.

Arvoisa puhemies! Kahdesta muusta asiasta ihan lyhyesti. On ollut huolestuttava trendi, siis ei pelkästään ympäristöministeriössä vaan muillakin hallinnonaloilla, että ministeriöiden omia tutkimusmäärärahoja on oikeastaan kautta linjan leikattu. Jos tavoitteena on se, että tehdään suunniteltua, pohdittua, tutkittua politiikkaa, joka perustuu hyviin selvityksiin, niin silloin kyllä nämä ministeriöiden omat tutkimusmäärärahat ovat ihan oleellisia. Esimerkiksi ympäristöministeriön toimialalla luonnonsuojeluun liittyviä selvitystarpeita on aika paljon, ja on sen takia harmillista, että näitä määrärahoja on leikattu.

Toinen asia koskee luonnonsuojelualueiden hankintaan tarkoitettuja määrärahoja. Mehän olemme viime aikoina ottaneet käyttöön vapaaehtoiseen suojeluun perustuvia keinoja, jotka ovat jälleen erittäin tervetulleita ja hyödyllisiä ja hyviksi koettuja. Nyt joillakin alueilla monetkin maanomistajat olisivat halunneet tarjota omia maitaan vapaaehtoisesti suojeluun, mutta määrärahat ovat jälleen tulleet vastaan. Määrärahat eivät ole riittäneet näiden alueiden suojelemiseen, ja senkin takia luonnonsuojelualueiden hankintaan käytettävät määrärahat ovat harmillisen riittämättömät ja niitä tulisi korottaa.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Manniselle olisin myös onnitteluni lausunut, mutta hän katosi hetkeksi. Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan! (Ed. Pulliainen: Juhlimaan!)

Arvoisa puhemies! Muutama asia tästä meidän valiokuntamme mietinnöstä. Jaoston puheenjohtajalle ensinnäkin, kun täällä paikalla olette, kiitokset hyvästä yhteistyöstä! Meillähän jaostossa aina mukavasti nämä budjettimietinnöt ovat syntyneet.

Pidän tärkeänä sitä, että asuntopuolella kiinnitämme huomiota tulevaisuuteen ja siihen, että vaikka ihan ilahduttavalla tavalla omistusasuntotuotanto on lähtenyt liikkeelle, niin tällä kertaa kuitenkin vuokra-asuntotuotanto edelleen sieltä uupuu. Sitä tarvitaan jatkossakin. Mielestäni on tärkeä kirjaus se, minkä valiokunta nyt tässä tekee, että kun ohjelmaa tulevalle hallitukselle tehdään, niin saataisiin sinne jonkinlaista petrausta tähän korkotukielementtiin ja nimenomaisesti niin, että siinä tulisi tällaista aitoa tukea, joka sitten sinne vuokranmaksajan kukkarolle asti voisi jollakin tavalla ulottua. Mielestäni tämä on tärkeä huomio tässä valiokunnan mietinnössä.

Lähiöistä myös tässä puhutaan. Se on itselleni sellainen sydänasia, Tampereen Hervannasta kun tulen. Mielestäni on hyvin tärkeää se, että tällä hetkellähän Valtion asuntorahasto ja ympäristöministeriö ovat käynnistämässä tällaisen uudenlaisen lähiöohjelman tulevina vuosina, ja sen resursointiin tarvitsee aika pian alkaa kiinnittää sitten huomiota, että saadaan myös toimiva ohjelma. On myös hyvin tärkeää tämän ohjelman osalta tietynlainen poikkihallinnollisuus, eli lähiöiden hyvinvointihan ei ole pelkästään sitä, kuinka me siellä sitten niitä asuntoja korjaamme, perusparannamme, rakennamme, vaan myös tietenkin sitä, että siellä on kokonaisvaltaisesti otettu huomioon sitten hyvät palvelut, ympäristöasiat, viihtyisyys yms. asiat, eli tälle projektille todella toivon onnea ja uskon ja toivon, että se kehittyy hyvään suuntaan sitten ihan lähitulevaisuudessa ja lähtee käyntiin.

Erityisryhmät, joista täällä puhuttiin jo useassa puheenvuorossa, ovat tärkeä juttu. Tässähän valiokunta toteaa, että valtuus sinänsä tuntuu olevan ensi vuodelle riittävä, mutta jos nyt sellaista sattuisi ilmaantumaan, että esimerkiksi vanhuspuolella, vammaispuolella, nuorisoasumisen puolella tai muualla näissä kohteissa tulisi sitten niin paljon kysyntää, että valtuus ei olisi riittävä, niin on hyvin tärkeää, että tämän tyyppiseen avustusmuotoon voidaan sitten tulevassa lisätalousarviossa puuttua tarvittaessa kesken vuottakin. Tämä on nyt se tukimuoto, mikä vetää. Tämä on sitä Ara-tukea, joka vetää tänä päivänä juuri. Muuta siellä kauheasti ei tänä päivänä sitten synnykään.

Asunnottomuudesta valiokunta myös toteaa tärkeän huomion, eli nythän ympäristöministeriössä valmistellaan tähänkin liittyen uutta tukimuotoa, jolla pystyttäisiin sitten nimenomaan asunnottomien kohteita rahoittamaan tätä päivää tehokkaammin niin, että niitä syntyisi. Mutta tässä on hyvin tärkeää se, mitä valiokunta kirjoittaa, että sen ohella, että rakennetaan niitä seiniä, täytyy rakentua myös toimivia palvelukokonaisuuksia eli kunnon koteja, joihin myös liittyvät tarvittavat palvelut, ja myös tämä muuten vaatii äärimmäisen paljon poikkihallinnollisuutta eri hallinnonalojen välillä, myös sosiaali- ja terveyspuolen kanssa sitten yhteistyössä.

Hissiraha on tärkeä. Se on esteettömyyttä, ja se on sitä päivän sanaa, että voimme tukea ikäihmisten kotona asumista. Olen tyytyväinen siitä, että tähän hivenen rahaa lisätään. Toki se on enemmänkin varmasti symbolinen, mutta se on selvästi eduskunnan tahdonilmaisu siihen suuntaan, että näitä hissejä täytyy sitten jatkossakin voida rahoittaa.

Energia-avustuksesta ed. Tynkkynen puhui pitkään, ja olen samaa mieltä, että se on semmoinen tulevaisuuden juttu ja varmasti tulevaisuudessa kaikessa, mikä liittyy asumiseen ja siihen liittyvään energian käyttöön, on iso juttu, mitä voimme tehdä tämän ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Siitähän muistan ympäristövaliokunnassa kuulleeni asiantuntijoita jo kymmenen vuoden ajan. Kun Ruotsissa oltiin jo paljon paljon meitä edellä, niin meillä on tässä toki kirittävää. Se on hyvä asia, että pientaloihin nyt pää avattiin ja niitä jatkossakin varmasti tullaan tukemaan. Myös se on hyvin tärkeää huomata, että ikään kuin kompensaatioksi sitten kerrostalopuolelle tuli tämä mahdollisuus 40 prosentin korkotukeen eli se nyt pikkuisen siellä puolella auttaa. Joku asiantuntija oli sitäkin mieltä, että ilmastoavustukset kerrostalopuolella tähän mennessä ovat olleet jonkin verran byrokraattisia, ison hallintokoneiston takana pieniä summia, eli se on hyvin tärkeätä tulevaisuudessa, että asumisessa teemme paljon, jotta se asuminen olisi energiatehokkaampaa, ja etsimme sellaiset tukimuodot, jotka ovat kaikista järkevimpiä ja toimivimpia tässä yhteydessä.

Puhemies! Kohta on 5 minuuttia kulunut. En päässyt ympäristöpuolelle juuri ollenkaan. Itämeren kohdalla olen kuitenkin siitä tyytyväinen, että valiokunta kirjasi erityisesti tämän päästöongelman ja sen, että maataloudessa, vaikka siellä on hyvin toimittu ja hyvää kehitystä saatu, edelleenkään päästövähennystavoitteisiin emme ole päässeet ja tarvitsemme tulevaisuudessa toimia esimerkiksi radikaalimmin tämän ympäristötuen ehtojen vaikuttavuuden ja kohdennettavuuden suhteen. Sehän on valiokunnan kirjauksena, ja ympäristötöiden lisämääräraha, jonka valiokunta nyt tähän sai, on erittäin tervetullut.

Mikaela Nylander /r:

Arvoisa puhemies! Suomessa on arvioitu olevan noin 20 000 pilaantunutta maa-aluetta, joista monet ovat kiireellisiä kunnostuskohteita. Nämä sijaitsevat usein asuinalueilla ja tärkeillä pohjavesialueilla. Kiireellisiä kohteita, jotka tulisi tutkia ja kunnostaa seuraavien viiden vuoden aikana, on noin 3 300. Kokonaisrahoitustarpeeksi on arvioitu 1—1,2 miljardia euroa seuraavan 20 vuoden aikana. Hoitamatta jäävät täten valitettavan usein kiireelliset ja kustannuksiltaan suuret hankkeet.

Kaikissa kunnissa pilaantuneiden maa-alueiden määrä lisääntyy. Esimerkkinä voin mainita kotikuntani Porvoon, jossa on havaittu ja korjattukin pilaantuneita maa-alueita. Varsinkin yhden alueen haluaisin nostaa esiin, Tolkkisten asuntoalueen. Ilman valtion mukaantuloa koko hanke olisi uhannut viivästyä, ja kuitenkin Porvoo on suhteellisen iso kaupunki. Pienemmissä kunnissa koko maansuunnittelu ja -käyttö voivat olla uhattuina saastuneiden maa-alueiden johdosta. Tämä on tietysti erittäin vakava asia paikallisen tai alueellisen kehityksen kannalta.

Siten olen tietysti hyvin iloinen siitä, että on päädytty lisäämään määrärahaa ympäristötyöhön 2 miljoonalla eurolla. Vaikka haasteita siis riittää, jää vuoden 2007 määräraha kuitenkin alle vuoden 2006 talousarvion, ja tämä on kyllä hyvin valitettavaa. Tulevaisuudessa määrärahaa on siis korotettava reilustikin.

Av statens anslag för miljövårdsarbeten har man kunnat använda bara cirka 3 miljoner euro per år till sanering av förorenade markområden. För 2007 kommer det att röra sig om bara något över 2 miljoner euro. Det är alltså i framtiden alldeles nödvändigt att anslå tillräcklig finansiering för sanering av förorenade områden.

Jätevesien käsittelyn keskittäminen isompiin ja tehokkaampiin yksiköihin edellyttää siirtoviemäreiden rakentamista. Näin saataisiin myös haja-asutus jäteveden puhdistuksen piiriin. Yhdyskuntien jätevesikuormituksen vähentäminen jätevesien käsittelyä keskittämällä on erittäin tarpeellista varsinkin Itämeren suojelun tehostamiseksi. Siirtoviemäreiden rakentaminen edellyttää kuitenkin tarpeellista määrärahaa. Alueellisten ympäristökeskuksien mukaan olisi tarpeen aloittaa noin 35 uutta hanketta vuosina 2007—2011. Ensi vuonna voidaan aloittaa vain kaksi uutta viemärihanketta, ja kesken jää noin yksitoista. Tämä on mielestäni selkeä osoitus määrärahan pienuudesta.

Värderade talman! Skyddet av Östersjön har däremot förbättrats avsevärt i och med förra regeringens beslut om ett program för skydd av Östersjön. Och helt i enlighet med programmet har man konsekvent förbättrat oljebekämpningsberedskapen. För skärgården och kusten är det alldeles nödvändigt att oljebekämpningsberedskapen höjs och även att kunnandet på området fördjupas och förbättras. Det anslag på 1,1 miljon euro som redan i förslaget till årets andra tillläggsbudget föreslogs och godkändes för att teckna aktier i ett oljebekämpningscenter är ett bra exempel på denna regerings långsiktiga miljösatsningar.

Ett oljebekämpningscenter lägger grunden för större satsningar på oljebekämpning och den miljökunskap och teknologi som hänför sig till den. Ett oljebekämpningscenter kan alltså inte enbart vara ett lager för mobil oljebekämpningsutrustning. Satsningen kommer att betala sig tillbaka mångdubbelt den dag det inträffar en olycka på Finska viken, för med tanke på de mängder olja som idag transporteras på Finska viken och framförallt med tanke på de ökade mängderna i framtiden är det korrekt att tala om när en olycka inträffar och inte om så sker. Och den dagen kommer vi att tacka den här regeringen som lade grunden för ett oljebekämpningscenter.

Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam

Arvoisa puhemies! Ensiksikin haluaisin kiittää valtiovarainvaliokuntaa mietinnöstä. Sen ympäristöosioon on helppo yhtyä. Kiitos myös hyvästä yhteistyöstä valiokunnan ja asunto- ja ympäristöjaoston sekä tietenkin myös ympäristövaliokunnan kanssa. Aivan erityinen kiitos tietenkin lisärahoista ympäristötöihin.

Hallitusohjelman ympäristöosio on hyvin haastava, ja se on siltä osin kuin ympäristöministeriö on ollut siitä vastuussa myöskin toteutunut. Käyn tässä lyhyesti läpi tärkeimmät päätökset, ja tämä läpikäynti on samalla vastaus joihinkin puheenvuoroihin.

Mitä ensinnäkin Itämereen tulee, niin Itämeri-ohjelmaa jatkettiin kesäkuussa 2005 hyväksytyllä toimintaohjelmalla. Itämeri on saanut pssa-, erityisen herkän merialueen, statuksen. Pietarin lounainen jätevesipuhdistamo on vihitty käyttöön syyskuussa 2005. Asetus haja-asutuksen jäteveden puhdistamisesta astui voimaan 2006. On totta, että ylimenokausi on johtanut siihen, että asioita toteutetaan viipeellä, mutta tälläkin sektorilla on tapahtunut.

Vuonna 2003 asetettu Tbt-ryhmä on laajassa mietinnössään luetellut tarvittavat selvitykset ja toimenpiteet, jotka pitää toteuttaa saamaan vesiemme kemikaaliongelma hallintaan.

Ympäristöministeriö on tehnyt aloitteen laivojen jätevesipäästöjen kieltämiseksi. Helcom selvittää tämän asian, ja olen ymmärtänyt, että se sisältyy ajankohtaiseen Helcomin Baltic Action Planiin, jonka on määrä valmistua ensi vuonna. Nyt marraskuussa hallitus on tehnyt periaatepäätöksen vesiensuojelun suuntaviivoista vuoteen 2015 asti. Myöskin maatalouden ympäristöavustuksista on tehty päätös, joka merkitsee aikamoisia tiukennuksia.

Mitä tulee öljyntorjuntaan, joka on ollut siis toinen painopistealue, niin uusi öljyntorjunta-alus Seili on otettu käyttöön 2004. Rajavartiolaitoksen ulkovartioalukset Tursas ja Uisko on uudistusten yhteydessä varustettu öljyntorjuntakalustolla ja otettu käyttöön, toinen viime vuonna ja toinen tänä vuonna. Uusi kemikaali- ja öljyntorjuntaan soveltuva alus on tilattu. On perustettu Suomen talousvyöhyke, joka mahdollistaa tahallisten öljypäästöjen rankaisemisen niin sanotulla hallintosakolla.

Mutta myös ennalta estävässä mielessä on tehty työtä. Merenkulun ohjaus- ja valvontajärjestelmä Vessel Traffic Management and Information System on otettu heinäkuussa 2004 käyttöön, ja Suomenlahden järjestelmän nimi on Gofrep, Gulf of Finland Reporting. Syke valmisteli kaksi vuotta sitten niin sanottua Maris-tietojärjestelmää, jota voidaan käyttää riskianalyyseihin ja saamaan tietoa eri maiden torjunta-aluksista. Projektia rahoitti Pohjoismaiden ministerineuvosto, ja tänään Helcom on vastuussa tästä järjestelmästä. Suomi on myöskin tukenut Viron ja Venäjän öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntavalmiutta Suomenlahdella. Lähialuemäärärahojen puitteissa on myös tuettu Venäjän öljyntorjuntajärjestöä.

Mutta myöskin muutoin on saatu päätöksiä ja tuloksia aikaan. Energiapuolella, olkoonkin että se kuuluu enemmän kauppa- ja teollisuusministeriölle, päästökaupan aloittaminen on ollut tärkeä asia. Biojätestrategia on hyväksytty. Hallitus on iltakoulussaan hyväksynyt kestävän kulutuksen ja tuotannon ohjelman, tehnyt periaatepäätöksen kansallisesta kestävän kehityksen strategiasta, ja huomenna hallitus käsittelee periaatepäätöstä Suomen luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen estämiseksi vuoteen 2010 mennessä. Myöskin kansallinen kemikaaliohjelma on saatu valmiiksi, kuten myöskin periaatepäätös meluntorjunnasta.

Miten Suomi on sitten hoitanut ympäristöasiat EU-puheenjohtajuuskaudella? Mielestäni ei pelkästään hyvin vaan jopa erinomaisesti. Ympäristöä koskevat tavoitteet saavutettiin valtaosin. Painopisteinähän olivat ilmastonmuutoksen hillitseminen, meriympäristön suojelu, luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttäminen, ilmansuojelu, jätteet, luonnonvarojen kestävä käyttö sekä EU:n kuudennen ympäristöohjelman välitarkastelu. Lukuun ottamatta jätepolitiikkaa ja ympäristöohjelman välitarkastelua asetetut tavoitteet saavutettiin. Jätepolitiikan osalta se, ettei edistytty, johtuu siitä, että EU:n parlamentti ei ehtinyt asiaa käsitellä. Ympäristöohjelman välitarkastelun puuttuminen johtuu taas siitä, että komission raporttia ei saatu.

Lopuksi, arvoisa puhemies, kommentti ed. Sarkomaan kritiikkiin siitä, että Itämeri olisi laiminlyöty EU:n puheenjohtajuuskaudella. Se ei tietenkään pidä paikkaansa. Epävirallisessa kokouksessa Turussa keskityttiin myös Itämeri-kysymykseen. Se oli siellä omana asianaan esillä sekä professori Bonsdorffin luennolla, jota kiitettiin, että erityisen Itämeri-aiheisen näyttelyn muodossa. Mutta aivan erityisesti onnistuttiin saavuttamaan poliittinen yhteisymmärrys merisuojelustrategiasta ja siihen liittyvästä direktiivistä viime maanantaina, joten tältäkin osin Itämeri on ollut hyvin vahvasti esillä eikä sitä ole suinkaan laiminlyöty, ei kansallisessa päätöksenteossa eikä myöskään EU:n puolella.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri, jos vertaamme tilannetta ja odotuksia 1980-luvun alkupuolella kierrätyksen suhteen, niin silloin meillä oli käytettävissä Saksan Aschenbachin mallit ja kaikki valtavan hienot jätteitten lajittelut syntypaikalla jnp. Sitten kun rupesi tulemaan lainsäädäntöä sekä lain että asetuksen tasolla, niin sitten vielä odotukset kasvoivat, ja sitten kun oikein ruvettiin kehittämään näitä asioita, niin siinä vaiheessa sitten rupesivat ongelmat syntymäänkin. Otan tässä esimerkiksi sähkö- ja elektroniikkaromun kierrätyksen. Asetuksessa sa-notaan harvinaisen yksiselitteisen selvästi, että ensisijaista on uudelleenkäyttö, ja tässä se on äärimmäisen luonnollista, koska ei edes jätteeksi voi oikein tunnistaa sitä, mikä ollaan jonkun käytöstä pois ottamassa. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa ministeri, onko nyt tämä uudelleenkäyttöasia saatu viimeisen kuukauden aikana jonkinlaiseen malliin, koska se on nilkuttanut pahemman kerran?

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan veneily- ja vesistönsuojeluryhmä on erityisen huolissaan öljyonnettomuuden mahdollisuudesta Suomenlahdella, ja vaikka nyt tämä direktiivi on saatu, niin meillähän ei ole vielä sitä öljyntorjuntakeskusta, vaikka sille on jo myönnetty määrärahaa. Mihin se tullaan rakentamaan ja millä aikataululla? Mitkä ovat komennussuhteet silloin, kun esimerkiksi kansainvälisillä vesillä tankkeri joutuu onnettomuuteen esimerkiksi toisen aluksen kanssa, niin että 30 000 litraa öljyä valuu Suomenlahteen? Onko teillä hyvät yhteydet venäläisiin, virolaisiin ja muihin Itämeren alueen öljyntorjuntakeskuksiin, niin että muutamassa kymmenessä minuutissa saadaan koko torjuntakalusto käyttöön?

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri totesi, että on paljon tehty, ja paljon on tehtykin ohjelmatasolla, periaatepäätöstasolla, strategiatasolla, mutta tärkeätä on tietenkin, millä tavalla konkreettiset tulokset näkyvät. Ne näkyvät tietysti viiveellä, mutta kyllä huoli on tietenkin, että ensi kesänäkin sinilevälautat leviävät rannoillemme.

Ministeri viittasikin Helcomiin. Nythän EU:n meristrategia on hyväksytty ja Helcomin piirissä sitten tullaan tietenkin soveltamaan sitä Itämeren alueella, mutta valiokuntakin kiinnitti huomiota siihen, että esimerkiksi Helcomin antamat normit ja suositukset ovat itse asiassa liian löysiä tällä hetkellä; jopa Venäjällä joltakin osin toteutetaan vapaaehtoisesti jo tiukempia normituksia kuin Helcom määrittelee. Kysyisin, aikooko Suomi toimia näiden Helcomin normitusten kiristämiseksi, jotta suojeluun saadaan vauhtia.

Paheksun kyllä jyrkästi sitä, että tutkimusmäärärahoja nähtävästi menokehyksestä johtuen leikattiin, koska tällä leikkauksella vietiin tulevaisuutta myös Itämeren suojelulta.

Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri Manniselle teen kysymyksen, joka liittyy asuntoasioihin ja asumistukiasioihin. Tällä kaudella asumistukea on parannettu eli niitä rajoja on muutettu ja eläkeläisten asumistukeen tulee myös parannus, mutta se, mikä puuttuu, on se, että asumistukea ei ole sidottu indeksiin, ei edes elinkustannusindeksiin. Tiedetään ihan tarkkaan, että asumistuki on järjestelmä, joka tasaa tuloeroja. Meidän tuloerot ovat kuitenkin kasvaneet, ja muistaakseni vuonna 96 asumistukeen tehtiin leikkauksia, joita pikkasen sitten on parannettu tosiaan tämän hallituskauden aikana. Kysynkin ministeri Manniselta sitä, onko pohdittu, että asumistuki voitaisiin sitoa nimenomaan elinkustannusindeksiin ja sitä kautta se seuraisi aikaansa.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuten ministeri tässä puheenvuorossaan totesi, Suomi on tehnyt hyvää työtä vesiensuojelussa jo vuosien ajan. Kysymykseni kuitenkin liittyy siihen, että kun Puolan on todettu olevan kohtuullisen voimakas päästöjen aiheuttaja, rehevöitymisen edistäjä, nimenomaan Itämeren alueella, jonka vaikutukset sitten totta kai näkyvät myös meidän muilla merialueillamme, niin onko käyty laajapohjaista keskustelua siitä, mikä Puolan ja sen väestön suhteellinen osuus näihin kuormituksiin olisi ja mitä toimenpiteitä sen tiimoilta aiotaan nyt sitten lyhyellä aikavälillä toteuttaa?

Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pro Saaristomeri -ohjelma käynnistettiin jo vuonna 1999, ja siinä on mukana yli 60 eri tahoa. Ohjelman tavoitteena on pysäyttää meren tilan heikkeneminen ja parantaa Itämeren tilaa ja käyttökelpoisuutta. Tämä ohjelma on toteuttanut osaltaan Suomen Itämeri-ohjelmaa pitäen sisällään muun muassa vesiensuojelutavoitteita ja kansalaisten ympäristötietouden lisäämistä. Tämä toiminta on ollut erittäin tuloksellista. Nyt Pro Saaristomeri -ohjelma on kuitenkin päättymässä, vaikka sen toimintamallia on ehdotettu esitettäväksi myös muihin maihin. Aikooko ministeri taata Pro Saaristomeri -ohjelman vakinaistamisen? On eh-dottoman tärkeää, että toiminnan rahoitus vakinaistettaisiin.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Enestam luetteli toki pitkän listan erilaisia myönteisiä ja hyödyllisiä toimenpiteitä, mutta ympäristöministeriltä ja ympäristöministeriöltä odotan, että voitaisiin nostaa ympäristöpolitiikan statusta koko hallituksen ohjelmassa. Haluaisinkin kysyä ministeri Enestamilta nyt, kun hän on täällä viimeistä kertaa eduskunnan edessä ministerinä, millä keinoilla tämä voitaisiin tehdä. Olen varma, että te usein itsekin olette turhautunut siihen, että esimerkiksi ilmastopolitiikassa kuitenkin sitten muiden sektorien näkemykset ja ehdotukset ajavat ohitse. Olisiko esimerkiksi tätä Nicholas Sternin raportin menetelmää hyödynnettävä niin, että kaikki alkaisivat nähdä, että esimerkiksi Itämeren suojelussa kun toimenpiteitä lykätään tulevaisuuteen, niin itse asiassa kasataan kustannuksia tuleviin vuosiin ja vuosikymmeniin ja syödään talouden toimintaedellytyksiä. Voitaisiinko tehdä esimerkiksi tämmöinen mini-Stern-raportti vaikkapa Itämeren suojelusta, niin että kaikki tajuaisivat, että jotakin on todella tehtävä?

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Menneinä vuosina, kun korjattiin valtionhallinnon organisaatiota ja kun muun muassa ympäristöhallinnon osalta tuli ympäristökeskusjärjestelmä, niin se oli seurausta eri sektoreitten yhteenliittämisestä. Nyt tänä päivänä on aivan selvästi havaittavissa ongelmia nimenomaan ympäristökeskusten toiminnassa. Minä kysyisin arvoisalta ministeriltä nimenomaan siitä, mitä mahdollisuuksia olisi tarkastella koko järjestelmää, organisaatiota, uudelleen, koska ympäristökeskuksilla on liian paljon tehtäviä ja liian vähän resursseja ja heillä on jopa ristiriitaisia tehtäviä. He teettävät töitä, he tekevät töitä ja he valvovat itse itseään. Maakunnissa on liian suuria ristiriitoja tältä osalta maakunnan ihmisten ja ympäristökeskusten välillä. Mitä olette aikonut tämän organisaation osalta vielä tehdä?

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomihan on sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden vähenemisen vuoteen 2015 mennessä, ja tämä edellyttää meiltä todella aktiivisia toimia luonnonsuojelussa. Aivan hiljattain julkaistiin tämä varsin hyvä kansallinen Luonnon monimuotoisuusohjelma. Kysyisinkin nyt ministeriltä, miten näette, onko toimiin varattu myös riittävä rahoitus. Myös Metso-kausi on tulossa katkolle. Onko riittävät resurssit varattu ohjelman jatkolle? Miten muutoin aiotaan edistää etenkin Etelä-Suomen metsien suojelua, joista suojeltuja on vain se 1—2 prosenttia, vaikka monimuotoisuuden kannalta Etelä-Suomen metsät ovat niitä kaikkein lajirikkaimpia ja virkistyspaineetkin ovat täällä kaikista kovimmat?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin ministeriltä kysyä kahta asiaa:

Tämä Kansallinen kestävän kehityksen ohjelmahan on nyt todella, niin kuin mainitsitte, valmistunut. Näkisittekö mitään mahdollisuutta, että myös nykyinen eduskunta saisi jonkunlaisen tiedon siitä niin, että myös se pääsisi vielä tähän asiaan sisälle? Alun pitäenhän tämä oli tarkoituksena.

Sitten toinen ajankohtainen asia, joka liittyy tähän Itämeren suojeluun, ovat nämä suojasatamat, joista eilen myös TV2 kertoi. Niiden sijaintihan on ollut niin sanotusti salainen, mutta nyt ympäristökeskus on osoittanut nämä satamien paikat. Näettekö tarpeellisena, että käytäisiin myös tuollainen miniympäristöarviointi siitä, ovatko ne ympäristönäkökohdiltaan myös oikeat, koska tähän saakka ovat kyllä paikallinen tietämys ja kartoitus puuttuneet tästä selvityksestä?

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! En toista sitä enää, mitä ed. Vielma tuossa aiemmin lausui.

Mutta, herra ministeri Enestam, teillä on poikkeuksellisen pitkä ura valtioneuvoston jäsenenä eri ministeriöissä. Voisitteko kenties tehdä palveluksen nyt seuraajallenne ja seuraajillenne, kun teillä on varmasti näkemys eri ministeriöistäkin siitä, miten eri toiminnot menevät ministeriöitten välillä ristiin ja miten se puurouttaa tätä hallintoa? Itse olette nyt toiminut ympäristöministerinä. Viitaten siihen, mitä ed. Vielmakin kysyi ympäristökeskusten ja koko ympäristöhallinnon toiminnasta tai toimimattomuudesta, pitäisikö näitä toimintalinjoja ja linjauksia selkeyttää ministeriöissä ja ministeriöitten kesken?

Susanna Haapoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomessa ja muuallakin maailmassa ympäristökasvatus ja oppiminen hyvän ympäristöpolitiikan tekemiseen ihan yksilönkin elämässä on erittäin tärkeää. Tästä hyvänä osoituksena on minun mielestäni tämä Metso-ohjelman hyvä toteutuminen. Sehän perustuu vapaaehtoiseen suojelutahtoon, ja nämä rahat on nyt käytetty. Toivoisin, että siihen löytyisi vielä lisää pakettia jatkoa ajatellen.

Yksi tämän hallituksen toiminnan keskeisimpiä kulmakiviä on ollut uusiutuva energiavara ja uusiutuvien energiavarojen käyttö. Millainen on tulevaisuus ensi vaalikaudella? Tuleeko tutkimukseen vielä vähän enemmän varoja?

Samalla kannatan tätä keskustelun käymistä kestävästä kehityksestä täällä eduskunnassa vielä tällä vaalikaudella.

Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Liito-oravan suojelusta on luonnonsuojelulailla määrätty korvattavaksi merkityksellinen haitta. Nyt ympäristöministeriö on lähettänyt ympäristökeskuksiin ohjeistuksen tuon merkityksellisen haitan tulkinnasta, ja tuo ohjeistus on eduskunnan asiaan ottaman kannan ja tekemän päätöksen mukaan liian korkeaan summaan päätyvä. Aiotteko toimia, jotta tämä ohjeistus saadaan ajan tasalle, kuten eduskunta on edellyttänyt, kun ministeriö ei toistaiseksi ole asiassa ryhtynyt toimenpiteisiin?

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri puheenvuorossaan kiinnitti huomiota näihin maatalouden ympäristötuen ehtoihin, ja se on todella hyvä asia. Silloin kun tätä maatalousratkaisua tehtiin, niin selkeästi sekä ympäristötuen ehtoja että eläinsuojelukriteereitä tiukennettiin, ja minusta se oli hyvä asia. Siihen sisältyi tämä mahdollisuus, että puolivälissä sitten katsotaan, ovatko nämä toimet riittäviä.

Kiinnitän huomiota siihen, että tämä tsekkauspiste on todella tärkeä, koska silloin on sitten tehtävä tarvittavia johtopäätöksiä. Tätä ajatteluahan tukee myös koko valiokunnan mietintö, jossa nyt sitten puhutaan tästä ympäristötuen vaikuttavuudesta ja kohdennettavuudesta. Paljon on tehty, paljon voidaan tehdä.

Minusta oli hyvä idea tuo ed. Hautalan Sternin raportti -ajattelu. Varmasti myös tässä on suomalaisen maataloudenkin etu olla ympäristöystävällinen, eläinystävällinen jnp. Omalta osaltani myös haluan kiittää ministeri Enestamia hyvästä yhteistyöstä. En huomannut sitä tuossa varsinaisessa puheenvuorossa tehdäkään.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun sain tämän ensi vuoden talousarvioehdotuksen käsiini, niin yksi sellainen asia, joka eniten ihmetytti, oli se, että ympäristöministeriön määrärahoja leikataan yhtenä harvoista ministeriöistä tässä talousarvioesityksessä ja kuitenkin tiedämme, että määrärahojen tarve on monilta osin huutava, niin kuin täällä on paljon puhuttu vaikkapa ympäristötöistä. Valtiovarainvaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että ympäristötöiden määrärahat ovat koko hallituskauden ajan olleet liian alhaiset. Tekisi mieli kysyä, että ei kai tästä nyt voi päätellä jotain siitä, millä vakavuudella hallitus suhtautuu ympäristöasioihin, kun nimenomaan ympäristöministeriön määrärahoja on nyt leikattu verrattuna edelliseen vuoteen.

Martin Saarikangas /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eilen käytiin kovaa keskustelua energiasta ja siinä yhteydessä jätteenpoltosta. Kysynkin ministeri Enestamilta, mitä on tekeillä sen suhteen, että näitä jätteenpolttolaitoksia saataisiin nopeasti Suomeen, sillä meillä mätänee kaatopaikoilla tavaton määrä jätettä sen sijaan, että se voisi olla hyötykäytössä.

Toisekseen nämä Pietarin puhdistuslaitoksen fosforipäästöt. Tämä Nurmisen säätiön kehittämä järjestelmä, jolla voitaisiin näitä poistaa, on venäläiselle normille liian vakava. Mutta eikö sitä voitaisi tehdä niin, että lisätään sen verran, mitä venäläiset normit sallivat, että saataisiin edes jotain pois sieltä? Se olisi pienempi paha kuin se, että nyt täysin puhdistamattomina päästetään nämä Itämereen.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itämeren tila on täällä useassa puheenvuorossa tullut esille, ja se on usean edustajan huolena, kuten myös minun. Budjetissa on tähän varauduttu jossain määrin, ennen kaikkea öljyntorjuntayhteistyössä ja rehevöitymisessä.

Olisin ministeriltä tiedustellut vielä, mikä on tällä hetkellä Itämeren ympärillä olevien maiden yhteistyö, koska minä näkisin, että tällä olisi erittäin suuri merkitys, ja voisiko Suomi olla mahdollisesti tässä aloitteentekijä, että asiaa kehitettäisiin pidemmälle ja tehtäisiin sillä sektorilla enemmän, koska huolihan on näiden kaikkien maiden yhteinen.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaksi asiaa, toinen etelästä, toinen pohjoisesta.

Itämerestä puhuttiin tuossa jo. Totean vain, että vaelluskalaston osalta sen vaikutukset ulottuvat aina tuonne Kilpisjärvelle saakka. Näin pieni tämä meidän ympäristömaailmamme on, elikkä suuri huoli on tämä kaloissa havaittu dioksiinipitoisuus sillä merialueella.

Toiseksi Pallas-Yllästunturin kansallispuiston osalta on todettava, että toiminta on erittäin vilkasta. Se, mitä siellä nyt tarvittaisiin, olisi, että ympäristökeskuksen kautta voitaisiin saada riittävästi rahoitusta käyttömenoihin ja käytön aiheuttamiin vaatimuksiin. Siellä on erittäin suuria tarpeita myöskin ympäristönsuojelullisista näkökulmista tuon vilkkaan käytön vuoksi. Tarvittaisiin lisää työllisyysmäärärahoja, ja nimenomaan ympäristökeskus voisi siinä olla keskeinen toimija.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Todella Sternin raportti oli Nairobin kokouksessa vahvasti esillä. Se on sellainen herätys, joka ehkä juuri niitä piirejä herättää, joilleka eurot ja talous on ikään kuin ykkösasiana jatkuvasti mielessä. Mutta kysyisin ministerin mielipidettä siitä, miten me pystyisimme todella Suomessa vahvistamaan tätä ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja yleensä tämän asian ymmärtämistä. Olisiko todella jo aika tavalla puhuttu ilmastoministeri se ratkaisu, joka voisi olla esimerkiksi ympäristöministeriössä oleva ministeri, joka sitten tekisi muiden ministeriöiden kanssa yhteistyötä tässä asiassa?

Haluaisin myös itse vielä, minkä olen kyllä ennenkin tehnyt, näin täysistunnossa todeta ympäristövaliokunnan puolesta kiitokset tästä lähes neljän vuoden yhteistyöstä, jonka olemme ministerin kanssa saaneet tehdä.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä puutun myös tähän poikkihallinnollisen työn tarpeeseen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Nythän tapahtuu koko ajan sillä tavalla, että esimerkiksi maatalouden ympäristötukia ohjaavat muutkin asiat kuin ympäristönsuojelu. Niitä sijoitetaan maantieteellisesti muilla perusteilla, koska se on tulotukea. Silloin, kun ympäristötyötä tehdään työllisyysmäärärahoilla, niin ensisijaista on työllistäminen, ei välttämättä vaikuttavuus ympäristön kannalta. Liikennepolitiikkaa ohjaavat muut tekijät kuin ympäristövaikutukset. Asuntopolitiikkaa hoitavat markkinavoimat, ja se tuntuu johtavan siihen, että ympäristön kannalta kehitys on monessa mielessä kielteistä, kun yhdyskuntarakenne hajautuu, päästöt lisääntyvät jne. Elikkä todella tarvetta olisi tällaiseen poikkihallinnolliseen tarkasteluun näiden asioiden kokonaisuuden kannalta, ja tähän todella muiden lailla toivoisin ministeriltä kommenttia ja yhdyn kiitoksiin hyvästä yhteistyöstä menneiden vuosien aikana.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Viitaselle sanoisin, kun hän taputti käsiään tämän hyväksytyn maatalouden ympäristöohjelman puolesta, että tällä hetkellähän maataloustuottajat ovat sitoutuneet 97-prosenttisesti tähän ohjelmaan, joka on ollut siis voimassa. Mutta tämän uuden ohjelman osalta meillä valiokunnassa tuli esille se huoli, että tuskin sitoutuu edes 50 prosenttia tähän ohjelmaan, ja tässä meillä on haasteita edessä. Kriteerit ovat niin tiukat ja ohjelmistojen sisällöt eri osiin maata niin sopimattomat, sanoisinko näin, että tuskin tämä ohjelma tulee saavuttamaan sitä kannattajakuntaa, jonka tuo edellinen ohjelma sai. Tässä tarvitaan varmasti lähiaikoina muutoksia.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pari vuotta sitten eduskunta sääti hyvän lain tuottajavastuusta, jolla ohjeistetaan autojen ja niiden romun kierrätystä, mutta sen toimeenpano ei ole nyt oikein toiminut, ja tällä hetkellä edelleenkin taitaa olla eduskunnan ponnisteluista huolimatta aika villi tilanne eli 80—90 prosenttia poistettavista autoista ei kulje virallista tietä vaan epämääräisten jobbareitten kautta. Tässä on semmoinen huono puoli, että bisnes ei kulje niiden autopurkaamojen kautta, jotka nyt sitten ovat investoineen lainmukaisiin purkaamokenttiin ja pitävät huolta ympäristöstä, vaan raaka-aine- ja metallivirrat kulkevat sieltä, missä ei ole minkäänlaista kontrollia sen suhteen, mihin esimerkiksi jäteöljyt ja tämän tyyppiset päätyvät. Kysynkin ministeriltä, voitaisiinko tässä lakeja muuttaa sillä tavalla, että auton saisi kuluttaja poistaa rekisteristä (Puhemies koputtaa) ainoastaan hyväksytyn autopuraamon antamaa romutustodistusta vastaan.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ympäristöministeriön tietenkin odotetaan suojelevan ympäristöämme. Ed. Saarikangas kyseli jätteiden massapolton suuntaan, mitä sinne kuuluu. Tällä hetkellä tätä kysymystä johdattaisin ympäristönsuojelun puolelle ja pyytäisin ministeriä ottamaan kantaa Pohjois-Suomen tilanteeseen.

Siis nyt ajetaan väen väkisin suunnitelmaa, että Oulun kaupungin keskellä, suurin piirtein, on jätteen massapolttolaitos, jonka jätemääriksi on laskettu niin suuri määrä jätettä, että kaikki mahdollinen siihen pitää saada koko Pohjois-Suomesta. 40 rekka-autoa ajaa joka päivä ympäri Pohjois-Suomea keräämään jätettä sinne. Onko, arvoisa ministeri, tällaisessa massapolttojärjestelmässä mitään järkeä?

Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam

Arvoisa herra puhemies! Yritän jotenkin kokonaisvaltaisesti vastata kysymyksiin. Ehkä tästä viimeisestä asiasta, jätteistä, yleisemminkin.

Kuten ed. Pulliainen tietää, cer-sektorilla ei ole kuin ongelmia. Sama pätee vähän romuautojen osalta, ja siksi olenkin pyytänyt selvitystä siitä, pitäisikö lainsäädäntöä todellakin vielä muuttaa siihen suuntaan, (Ed. Saarikangas: Kyllä, ehdottomasti!) mitä ed. Tiilikainen itse esitti. Pirkanmaan ympäristökeskuksellahan on viranomaisvastuu cer-romusta, ja siinä on uhkasakkotilanne päällä, mutta ennen kuin saadaan asia kuntoon, niin minusta siltäkin osin olisi syytä tarkistaa lainsäädäntöä, koska tämä on lähtenyt aivan, aivan liian hitaasti käyntiin ja toimijoitten kesken vallitsee aika lailla sekava tilanne, näin aika lailla kohteliaasti sanottuna.

Mitä taas jätteitten polttamiseen tulee, niin jätteenpoltto on yksi hyväksyttävä keino, mutta se tarkoittaa sitä, että jätehierarkiaa toteutetaan, jolloin ei voida synnyttää sellaista tilannetta, että kierrätettävää jätettä massapoltetaan, ja tältä osin minusta lähtökohta on hyvin, hyvin selkeä. Vain se, mitä ei voida muuhun hyödyntää, voidaan polttaa, ja tällaisia laitoksia on vireillä, rakennuslupahakusella. Valitettavasti tämä kestää kauan, koska jokaisesta vireillä olevasta laitoksesta myöskin sitten valitetaan. (Ed. Saarikangas: Ruotsi ja Tanska polttavat kaikki!) — Tiedän, että polttavat, mutta silti minusta on ympäristöpoliittisesti aivan ehdottomasti tästä jätehierarkiasta pidettävä kiinni. Se on myöskin EU:n lähtökohta, kun uutta jätedirektiiviä valmistetaan.

Tässä on sitten öljyntorjunnasta myöskin kysytty. On ensinnäkin niin, että öljyntorjuntakapasiteettia on aivan ratkaisevasti parannettu tämän hallituksen aikana. On tehty myöskin yhteistyötä, harjoituksia muitten Itämeren maitten kanssa säännöllisesti, mikä on edellytys. Tämä mainitsemani Maris-hanke on nimenomaan kartoittanut myöskin sitä, missä kalustoa on, millä tavalla tietyssä onnettomuudessa toimitaan, ja siinä on myöskin sovittu vetovastuusta. Kun tämä uusi alus saadaan, joka hankitaan yhteistyössä Merivoimien kanssa, niin tilannehan paranee aivan ratkaisevasti. Tämän öljyntorjuntaosaamiskeskuksen osalta toteutetaan liikemallia, mikä tarkoittaa sitä, että pitäisi saada toimijoitten kautta miljoona lisää, kunnes osakepääoma on saatu kokoon, ja tämä työ nyt sitten etenee niin, että toivottavasti tämä vielä tämän hallituksen aikana lopullisesti voidaan toteuttaa.

Ed. Hautala kysyi siitä, voidaanko ympäristöasioitten statusta nostaa esimerkiksi käyttämällä hyväksi tätä Sternin raporttia, ja useissa puheenvuoroissa oli myöskin kaipuu tällaiseen poikkihallinnolliseen työskentelyyn. Nyt voidaan tietenkin sanoa, että EU-ministerivaliokunta on poikkihallinnollinen foorumi. Niin oli myös ilmasto- ja energiatyöryhmä, jossa kaikki ministeriöt olivat edustettuina. Minusta on hyvä jatkaa tällä linjalla. Mutta minusta Sternin raportti on siitä erinomainen, että se oikeastaan nyt ensimmäistä kertaa toi tällaisen ymmärrettävän kielen, että money talks, ja tiedetään, että pystytään osoittamaan, että hyvä ympäristöpolitiikka lohkolla kuin lohkolla on myöskin taloudellisesti kannattavaa. Raportti on saanut minusta aikaan aivan ratkaisevan eron myöskin keskustelun sävyyn verrattuna aikaisempaan tilanteeseen. Suomihan on eräällä tavalla, vaikka meilläkin on paljon parannettavaa, onnistunut, koska sekä kilpailukyvyssä ollaan ykköspaikalla että myöskin kestävässä kehityksessä, mikä osoittaa, että nämä eivät ole toistensa vastakohtia.

Ympäristökeskuksista on tässä puhuttu. Ympäristöministeriö ei pelkästään seuraa kehitystä vaan on myöskin tehnyt hallinnollisia muutoksia muun muassa sillä tavalla, että ympäristökeskukset keskittyvät, erikoistuvat niin, että pystyvät sitten tekemään töitä toistensa lukuun. Esimerkiksi nyt tukityöt on keskitetty Mikkeliin, jotta keskukset pystyisivät keskittymään varsinaiseen asiaan. On tulosneuvotteluissa pyritty ohjaamaan myöskin sillä tavalla, että ympäristökeskusten välillä ei olisi niin suurta eroa kuin joskus on ollut.

Metsosta on kannettu huolta. Rahoitus ensi vuonna on turvattu ja arviointi on tehty tähänastisista tuloksista, jotka ovat olleet aivan erinomaisia. Tarkoituksena on nyt sitten ulottaa tätä Metso-periaatetta koko maahan, ja toivottavasti onnistutaan neuvottelemaan rahoitus sille. On arvioitu, että noin 65 miljoonaa seuraavalle kaudelle tarvitaan rahaa.

Ehkä tässä vaiheessa riittävästi, puhemies.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Ympäristöministeriön budjettialalta haluan nostaa muutaman erityiskohdan esiin.

Ensinnäkin vesiensuojelun saralla tarvitaan päästöjen selvää vähentämistä. Itämeren kannalta on ollut myönteistä pohjoisen ulottuvuuden ympäristöyhteistyö, jonka avulla on muun muassa Pietarin jätevedenpuhdistamo toteutettu. Mutta edelleen Pietarin jäteveden puhdistuksen tehostamisessa tarvitaan kansainvälistä apua, ja Suomen on järkevää ja tärkeää olla tässä työssä aktiivisesti mukana.

Samoin sisävesistöihin kohdistuvia päästöjä maa- ja metsätaloudesta sekä haja-asutuksen, yhdyskuntien ja teollisuuden päästöjä vesistöihin on edelleen vähennettävä. On hyvä, että maatalouden ympäristötuen ehtoja on kehitetty vaikuttavampaan suuntaan. Tärkeää on myös, että haja-asutuksen jätevesiä säätelevän asetuksen mukaisiin toimiin siirryttäisiin ripeästi. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että tuo siirtymäaika on ollut sikäli pitkä, ettei kaikilta osin ole edetty toivotulla tavalla.

Myös ympäristötyömäärärahat tukevat vesiensuojelua siirtoviemäreiden toteuttamisen kautta. Tämä ympäristötyörahojen riittämättömyys ja se, että niitä vuosittain eduskuntakäsittelyssä nostetaan, on muodostunut kummalliseksi käytännöksi. Vuodesta toiseen ei voida toimia niin, että budjetti on aina lähtökohtaisesti kohtuuttoman alimitoitettu ympäristötöiden rahoituksessa. Onneksi tänäkin vuonna summaa kuitenkin nostettiin, mitä pidän todella tärkeänä, koska paineet saastuneiden maa-alueiden ja näiden siirtoviemäreiden toteuttamiseen ovat kovat eri paikkakunnilla. Terveellistä elinympäristöä tukevat toimet tulee varmistaa, ja niitä parhaimmillaan juuri nämä ympäristötyörahat edustavat.

Haluan nostaa esiin myös luonnon monimuotoisuuden ja sen turvaamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Aivan hiljattain valmistui tuo kansallinen Luonnon monimuotoisuusohjelma, jonka tavoitteiden saavuttamiseen tarvitaan riittävät resurssit. Olemme sitoutuneet pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden vähenemisen vuoteen 2015 mennessä. Tämä edellyttää yhä aktiivisempia toimia luonnonsuojelussa. Esimerkiksi Etelä-Suomen metsien suojelussa on syytä edetä. Tällä hetkellä Etelä-Suomen metsistä on suojeltu vain 1—2 prosenttia, vaikka täällä metsämme ovat kaikista lajirikkaimpia sekä myös virkistyspaineet ovat kovimmat. Suojelualueita on löydyttävä eteläisimmästä Suomesta.

Tarvitaan esimerkillisiä toimia metsähallituksen mailla mutta myös yksityismetsien vapaaehtoisten suojelumahdollisuuksien lisäämistä. Jonkun verran on puhuttu muun muassa Sipoonkorven mahdollisesta muuttamisesta kansallispuistoksi, mutta myös Evon virkistysalue Lammilla sopisi hyvin tällaiseksi. On kiinnitettävä yhä enemmän huomiota metsien kestävään käyttöön ja luonnonarvojen vaalimiseen. Monimuotoisuuden seurantaa on myös tehostettava. Myös ilmastonmuutoshan tulee vaikuttamaan lajien monimuotoisuuteen selkeästi.

Asuntopuolella ympäristövaliokunta nosti esiin korjaus-, energia- ja terveyshaittakorvaukset ja niistä erityisesti esiin hissiavustusten kasvavan tarpeen. Tähän tulisi panostaa selvästi aiempaa enemmän väestön ikääntyessä. Ikääntyvän väestön asunto-olojen kehittäminen esteettömäksi on strategisesti todella tärkeää, jotta jokainen voi asua kotonaan mahdollisimman pitkään. Se on inhimillisesti ja taloudellisesta näkökulmasta järkevää. Tässä tulisi edetä ripeästi.

Tuo pientalojen energiatuki on tärkeä parannus ja tukee kansalaisten mahdollisuutta toimia ilmastopoliittisesti vastuullisesti. Valitettavaa on kuitenkin se, että rahoitusta ei nyt riitä rivi- ja kerrostalojen energiakorjauksiin, vaikka onneksi tuo korkotuki tässä hieman tulee vastaan.

Myös asumisterveyshaitoista kärsivien asema on paikallaan nostaa esiin, sillä esimerkiksi homehaitat asunnoissa voivat aiheuttaa kestämättömiä tilanteita perheille. Asumistukijärjestelmää on myös välttämätöntä kehittää nykyisestä niin, ettei täysimääräinen asumistuki alkaisi leikkaantua jo niin alhaisilla tuloilla, että perhe on niillä oikeutettu toimeentulotukeen. Hyvä on, että eläkkeensaajan asumistuki ensi vuonna hieman nousee tuoden helpotusta kaikista pienituloisimmille eläkeläisille.

Asumistuen ehtoja tulisi myös jatkossa tarkistaa. Otan esimerkiksi tällaisen yksittäisen tapauksen, että jos yksinhuoltaja ja murrosikäinen lapsi asuvat samassa asunnossa, niin heille tulisi hyväksyä kohtuullisen kokoinen asunto, esimerkiksi tällä aikuisikää lähellä olevalle nuorelle oma huone. Myös tämä erityisryhmien asuminen on ollut oikein täällä esillä, muun muassa ed. Viitanen toi hyviä näkökohtia siitä esiin. Näiden varmistaminen on äärimmäisen tärkeää.

Arvoisa puhemies! Ympäristöpolitiikka tulisi nostaa yhä vahvempaan rooliin yhteiskunnassa. On valitettavaa, että esimerkiksi ympäristöministeriön budjetti laskee hieman edellisvuodesta samaan aikaan, kun yhä suuremmat ympäristöuhat ovat edessämme. Maapallon pelastamiseksi on todella tehtävä kaikki voitava.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Skyddet av Östersjön är för Sfp en stor och viktig fråga. Såsom det konstateras i betänkandet har oljeskyddsberedskapen förbättrats kraftigt under både den pågående och den förra regeringens tid. Regeringen har bland annat här på senare tider tagit beslut om ett mångfunktionellt oljebekämpningsfartyg och inrättandet av en oljekunskapscentral. Regeringen har också ganska nyligen tagit i bruk effektivare metoder för att kunna ingripa då fartyg olagligt släpper ut oljehaltigt avfall.

Itämeren rehevöityminen on edelleen vakava uhka ympäristölle. Meren lisäksi myös muut vesistöt ovat rehevöityneet. Hallitus on noudattanut edellisen hallituksen laatimaa Itämeri-ohjelmaa sekä laatinut uuden vesiensuojeluohjelman, joka ulottuu vuoteen 2015. Rehevöitymisen estämiseksi tarvitaan edelleen toimenpiteitä ja riittävä rahoitus. Valtiovarainvaliokunnan määrärahan lisäys ympäristötöihin on tärkeää haja-asutusalueiden päästöjen hillitsemiseksi. Momentille lisätään 2 miljoonaa euroa ja myös maa- ja metsätalousministeriön pääluokkaan lisättiin 1,6 miljoonaa euroa vesihuolto- ja viemärihankkeisiin.

I betänkandet betonas att utsläppen från alla olika källor fortsättningsvis måste minska. Jordbrukets andel av utsläppen lyfts upp och det är viktigt att det nya miljöstödsprogrammet, som man fattat beslut om alldeles nyligen för jordbruket, kan inledas 2007 och att fortsättningsvis så många som möjligt av våra jordbruk har en möjlighet att kunna delta i programmet. Det är också bra om de lokala förhållandena kunde beaktas ännu mera än vad man har gjort under den senaste programperioden. För att gårdarna skall ha råd att delta i miljöstödsprogrammet förutsätts det också en tillräcklig finansiering.

Också ur miljöns synvinkel är det motiverat att bevara primärnäringar som både jordbruk och fiske som viktiga näringsgrenar i Finland. Mat behöver vi alla och alternativet till det att vi producerar dem själva i Finland är att de importeras från andra länder, och det innebär långa transporter, det innebär också att många blir utan arbete. Om vi importerar och hämtar råvaror från andra länder så har vi en mycket, mycket sämre möjlighet att övervaka på vilket sätt råvarorna har producerats. Faktum är att vi i Finland har stränga miljönormer och en sträng övervakning och att vi alldeles i vårt grannskap har betydligt större belastande produktionsmetoder.

Värderade talman! Med tanke på åtgärder som snabbt kan leda till minskade uppsläpp i Finska viken borde fortsättningsvis en stor uppmärksamhet fästas vid utsläppen, både ifrån staden S:t Petersburg med omgivning och också hela Leningradsområdet. Det är viktigt att Finland är med om att påskynda och genomdriva projekt för att minska på belastningen från samhällsutsläppen, men nu bör man också fästa större uppmärksamhet vid den tickande miljöbomb som de stora och intensiva svin- och hönsgårdarnas gödselavfall i Leningradsområdet innebär för Finska viken. Belastningen från dem är mångfalt större än från lantbruket i vårt land. Här i Finland har vi starka miljöregler och vi har en helt annan slags miljöanpassning i vår produktion.

Det är samtidigt klart att vi också har möjligheter att fortsättningsvis förbättra våra produktionsmetoder här. Såväl inom lantbruket som inom alla olika sektorer måste vi se till att vi ännu utvecklar en teknik och också utvecklar våra vanor, våra egna konsumtionsvanor, förbättrar dem, beaktar själva hur vi lever, liksom att vi också ser till att man i alla våra kommuner och städer gör upp lokala handlingsplaner för hur miljöbelastningen skall kunna minska.

Här kommer många olika sektorer in, här handlar det inte enbart om utsläpp till vattnen direkt, utan vi talar fortsättningsvis också om att den luftburna belastningen till exempel från trafiken bör minska. Jag hoppas att de här frågorna skall väga tungt också då följande regeringsprogram uppgörs.

Terhi Peltokorpi /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomi on toiminut hyvin Itämeren suojelun parantamiseksi jo usean vuosikymmenen ajan. Niin Suomen omien kuin yhdessä muiden Itämeren rantavaltioiden kanssa yhdessä hyväksyttyjen Itämeren suojeluohjelmien linjojen mukaisesti toteutettu toiminta on ollut tuloksellista, mutta valitettavasti rehevöitymistä aiheuttavat päästöt eivät ole vähentyneet suojeluohjelmien tavoitteiden mukaisesti. Itämeren sisäinen kuormitus on erittäin voimakasta, koska Itämeren pohjakerrokseen on useiden vuosisatojen aikana varastoitunut eloperäisen aineen sisältämiä ravinteita. Vaikka saisimme tällä hetkellä kaikki Itämereen joutuvat ravinnepäästöt loppumaan, veteen vapautuu vielä monien vuosien ajan ravinteita sisäisen kuormituksen takia. Merenpohjan happitilanne olisi siis saatava paranemaan sisäisen kuormituksen vähentämiseksi. Sekä typen että fosforin kulkeutumista mereen on vähennettävä, jotta meren perustuotanto vähenisi.

Itämeren tilaa uhkaavat siis edelleen meidän ihmisten toimet. Niin teollisuuden, maatalouden, kalankasvatuksen kuin haja-asutusalueiden asumisen sille aiheuttamia negatiivisia vaikutuksia on kyettävä vähentämään meren hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi. Suomella on tässä oma merkittävä panoksensa, mutta me emme kykene tätä yksin tekemään vaan tämä on kaikkien Itämeren rantavaltioiden yhdessä tehtävä.

Arvoisa puhemies! Öljykuljetukset lisääntyvät jatkuvasti Itämerellä, ja kaiken lisäksi laivaliikenne risteää Suomen edustalla. Kuljetukset aiheuttavat siis suuren riskin, ja on erittäin tärkeää, että tämäkin budjetti parantaa Itämeren alueen öljyntorjuntavalmiutta, jota on kehitetty viimeisten vuosien aikana määrätietoisesti. Tästä kiitos myös tälle hallitukselle.

Ympäristön tilan parantamisen on oltava jatkuvaa, mutta jotta se onnistuisi, yhteistyötä on tehtävä yli sektorirajojen. Erityisen tärkeää on mielestäni vaikuttaa myös asenteisiin. Jos haluamme ympäristön antaa lahjana lapsillemme, meidän on ohjeistettava heitä myös sen käytössä ja suojelussa. Olisi erittäin tärkeää, että me vaikuttaisimme lasten ja nuorten asenteisiin ja tottumuksiin aivan käytännön arjen toimien tasolla niin kodeissa, päiväkodeissa kuin kouluissa ja harrastustoiminnassakin.

Nostan tässä esimerkiksi jätteiden kierrätyksen ja vaikuttamisen lasten ja nuorten kulutustottumuksiin. Tosiasiahan on, että mitä lapsena oppii, sen vanhana taitaa. Paljon vaikeampaa on vaikuttaa aikuisten asenteisiin ja kulutustottumuksiin. Jos elämäntapa ja tottumukset ovat jo lapsuudesta lähtien ekologisia, kokonaisvaikutus on suurempi. Lapset oppivat ja omaksuvat helposti uuden ajattelutavan, ovatpa jopa opastamassa siihen sitten meitä vanhempiakin. Meidän olisi siis tärkeää vaikuttaa lasten ja nuorten ympäristötietoisuuden lisäämiseen.

Arvoisa puhemies! Muutaman sanan sanon vielä asuntopolitiikasta. Pääkaupunkiseudun ja tämän alueen kehyskuntien kehittämisen ja yhdyskuntarakenteen ehjän kehittymisen tukemisen pitää olla myös valtion intressissä. Kunnallistekniikka-avustusten maksaminen jatkossakin on tärkeää, ja kehyskuntien alueella olisi syytä edetä pikaisesti valtion omistamien maiden saamiseksi asuntokäyttöön. Ja myös tässä Sipoo-kysymyksessä on hyvä edetä. Asuntokannan peruskorjauksista huolehtiminen on myös tärkeää, sillä suuri omaisuusmassa on riskissä joutua muuten huonoon kuntoon.

Arvoisa puhemies! Yksi tämän hallituksen oivallisista saavutuksista on ollut uusi energia-avustus omakotitalojen lämmitystapamuutoksiin. Se on ollut suuri menestys. Valitettavasti siihen varattu raha on mielestäni ollut liian niukka. Kyllä sitä jo osoittaa se, että vaikka hakuaika oli erittäin lyhyt avustuksen saamiseksi ja vaikka siitä ei juurikaan tiedotettu, niin silti rahalle olisi ollut enemmän tarvetta. Olen myös kuullut, että eri puolilla maata tässä on ollut kunnilla erilaisia myöntämiskäytäntöjä ja joillain alueilla on haluttu tukea vain kunnalle itselleen taloudellisesti järkevien muutosten rahoittamista. Tulevalle vuodelle energia-avustuksiin varataan myös rahaa, ja toivon, että tämä ei jää hetkelliseksi avustustavaksi vaan tästä tulee pysyvä käytäntö. Mielestäni olisi syytä myös harkita sitä, voitaisiinko mennä siihen, että uudisrakentamisessa voitaisiin myös tukea energiatavaltaan järkeviä, energianiukkoja lämmitystaparatkaisuja ja kotimaisen energian käytön lisäämistä.

Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Katson aiheelliseksi oikaista niitä virheellisiä käsityksiä, jotka ovat tulleet esille muutamissa puheenvuoroissa koskien maatalouden ympäristötukijärjestelmää. Olisin toivonut, että ministeri Enestam olisi myöskin nyt ollut salissa, mutta jospa hän kuulee tämän puheenvuoron.

Nimittäin ensinnäkin tämä uusi ympäristötukijärjestelmä, joka on tarkoitus ottaa käyttöön ensi vuoden alusta, ei ole täällä eduskunnassa ollut kertaakaan käsittelyssä, ainoastaan sitä koskeva puitelainsäädäntö, missä ei varsinaista ohjelmaa käsitelty lainkaan. Se ohjelma on ollut valtioneuvoston lähettämänä Euroopan unionin komissiossa notifioitavana jo elokuun alusta alkaen.

Käsitykseni on — ja tämä on vakaa käsitys myös maatalouden neuvonnan ja maataloustuottajien keskuudessa yleisesti — että tämä uusi tukijärjestelmä ei tule parantamaan maatalousympäristön eikä maanviljelijöitten asemaa eikä se tule missään nimessä toteutumaan sillä tavalla täydessä laajuudessa, että siitä olisi suomalaiselle maataloudelle tai maaseutuympäristölle mitään hyötyä. Se on epäonnistunut ohjelma, se voidaan nyt jo sanoa ennen välitarkasteluakin.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On harmi, että ympäristöministeri ehti lähteä jo ulos salista. Halusin kuitenkin kommentoida hänen puheenvuoroansa koskien näitä jätteenpolttolaitoksia ja lähestyisin tätä problematiikkaa etupäässä lähinnä demokratian näkökulmasta.

Nythän tällä hetkellä tilanne on se, että kunnat päättävät alueellisesti valtuustoissaan siitä, tulevatko nämä jätteenpolttolaitokset alueelle vai eivätkö tule. Kuitenkin kyse on siitä, että nämä koskettavat paljon laajempaa aluetta. Esimerkiksi meillä on tämän kaltainen tilanne parasta aikaa menossa Hämeenkyrössä, jossa on noin 10 000 asukasta, ja alueellisen valtuuston on todella vaikeaa tehdä päätös näin laajasta asiasta. Siellä oli kansanäänestys, jossa äänet menivät fifty—fifty, 50—50, ja valtuustossa tämä päätös jäi yhdestä äänestä kiinni. Minun mielestäni pitäisi miettiä lainsäädäntöä siitä näkökulmasta, että laajennettaisiin tätä demokratiapohjaa, että esimerkiksi maakuntavaltuustot tekisivät tämän kaltaisista asioista pääsääntöisesti päätökset. Demokratian näkökulmasta nämä alueelliset päätökset ovat mielestäni ongelma.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vielä tästä ympäristötuesta sen verran, että kyllähän kuitenkin meidän varmasti kaikkien yhteinen haaste on se, että jos meillä on järjestelmä nimeltä ympäristötuki, niin se myös toimii niin, että se parantaa osaltaan mahdollisimman hyvin ympäristöä. Sitten on erikseen tulotukia ja on erikseen muuta, mutta ympäristötuen on palveltava tietenkin ympäristöarvoja. Valiokunnan mietinnössäkin ihan yksimielisesti todetaan mielestäni hyvin, että meidän on kyettävä jatkossakin kiinnittämään erityistä huomiota tämän tuen vaikuttavuuteen ja kohdennettavuuteen niin, että me saamme sillä tosiasiassa sellaisia toimia aikaan, joilla ne päästöt vähentyvät.

Tämä on iso yhteinen haaste, ja minä uskon, ettei tässä tarvitse mitään barrikadeja puoleen tai toiseen luoda. Kyllä minä uskon tänä päivänä juuri tähän Sternin raportin henkeen, että ympäristönsuojelu on fiksua. Se on usein taloudellista, se on usein hyvin järkevää kaikilta suunnilta, että löydämme sopivia ratkaisuja. Minä pidän äärimmäisen tärkeänä sitä, että tässä on nyt kehitetty tällaisia elementtejä, joilla on pystytty kuitenkin tätä ympäristönormitusta ja eläinsuojelunormitusta ottamaan huomioon aiempaa enemmän. Tämä on tosiaan ihan valiokunnan yksimielinen (Puhemies koputtaa) opastus ja evästys tulevalle kaudelle sitten, kun lähdetään katsomaan, miten tätä kehitetään jatkossa.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiura otti puheeksi nämä jätteenpolttolaitokset ja niistä tehtävät päätökset. On varmaan ihan totta, että nämä ovat alueellisia kysymyksiä ja meillähän ei ole oikein tämmöistä demokraattista aluehallintoa. Maakuntahallintoa ei voida semmoisena pitää, ei ole suoria seutuvaltuustoja. Mutta ihmisiä varmasti huolestuttaa se, että nämä uudet jätteenpolttolaitokset sitten, kun ne palvelevat laajoja alueita, aiheuttavat valtavan kuljetusrallin ja ympäristöhaittoja, eivätkä ihmiset vieläkään luota siihen, että ne ovat erityisen puhtaita. Pitäisin todella tärkeänä sitä, että tätä strategiaa nyt kerta kaikkiaan muutettaisiin niin, että vain hyvin valikoidusti poltettaisiin sitä jätettä, mitä ei voida hyötykäyttää eikä kierrättää eikä lajitella. Tämä on nyt menossa ihan väärään suuntaan. Valitettavasti valtakunnallinen strategia on siinä suhteessa aika epäonnistunut, ja se huolestuttaa ihmisiä alueilla.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan vain ihan lyhyen puheenvuoron käyttää siitä, että kun näitä aloitteita on nyt saanut tehdä budjettiin, on ilmennyt, että esimerkiksi näille luontokouluille olisi mahdollisuutta luoda uusia työpaikkoja ja sillä lailla lisätä ihmisten tietämystä ja koululaisten tietämystä luonnosta. Koska yhä enemmän erkaannutaan ja asutaan erillään luonnosta, niin sillä lailla voitaisiin oppia tuntemaan luontoa ja sen toimintatapoja ja arvostamaan myös sitä monimuotoisuutta, joka meillä on. Sillä lailla se tulisi luontaiseksi, kun lapset saisivat käydä näissä luontokouluissa tai eri ryhmätkin ja oppisivat luonnon pelisääntöjä.

Toisaalta sitten haluaisin kiinnittää huomiota myös siihen, että kun Naturaan on otettu näitä lintuvesiä, niin toivoisin, että löytyy myös riittävästi sitten rahoja niiden suojeluun ja ylläpitämiseen. Kun nämä lintuvedet ruohottuvat ja kasvavat kiinni, niin eiväthän ne enää mitään lintualueita ole vaan sieltä kaikkoavat kaikki linnutkin. Toivon, että kun tämä vaiva on nähty, että lintualueet on kartoitettu, niin myös sitten nämä vesistöt ruopataan asianmukaiseen kuntoon.

Pitemmälti kaivelematta näistä jätteenpolttolaitoksista: kun Lahdessa on suuri hanke ollut suunnitteilla ja se on tyssännyt siihen, että valitukset siitä ovat oikeusasteissa, tietenkin ainakin toivoisin, että tämä jätteenpolttolaitos saisi luvan ja mahdollisuuden toimia, ja sitä on lupailtukin.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa puhemies! Niin ikään täältä myös lyhyempi puheenvuoro.

Puutun ensimmäisenä tähän vesistökuormitukseen, josta voin todeta sen, että monien päästölähteiden vesistökuormitus on Suomessa tehostuneiden toimenpiteiden vuoksi laskenut ja kannamme suomalaisina myös näin edelläkävijän kaapua vesiensuojelussa, mikä on todella hieno asia. Vesi- ja vesihuoltotöiden on saatava tulevina vuosina lisärahoitusta voidaksemme turvata erikseen mainiten haja-asutusalueiden asumismahdollisuudet myös tulevaisuudessa.

Vielä ympäristötöistä. Pidän erittäin tärkeänä sitä, että pidämme sen rahoitustason myöskin korkeatasoisena. Tämä paitsi tukee työllisyyttä myös kohentaa ympäristön tilaa ja palvelee sen hoitoa. Siksi kaikki panostukset tälle sektorille ovat erittäin tarpeellisia.

Vielä hännänhuippuna se, että kun on havaittavissa se, että Suomelta puuttuu tämmöinen kansainvälinen tutkimusstrategiatyö, olisin erittäin mielelläni näkemässä sen, että ympäristöteknologiaan panostusta tehtäisiin tulevina vuosina kaikilla sektoreilla niin, että pääsisimme sen avulla nokiamaiseksi maaksi. Ympäristöteknologialla on kysyntää tulevina vuosina, ja sen avulla saamme turvattua myöskin työllisyyttä, jota tällainen korkea osaaminen Suomessa vaatii, ja se on tietenkin perustana myös tämmöiselle korkeatasoiselle tutkimukselle, jota kautta saamme sitten myöskin hyötyä omalle maallemme monia eri rahavirtoja myöten.

Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Ympäristönsuojelu ei ole ainoastaan budjettikysymys, eikä kyse ole myöskään siitä, mitä oman maamme rajojen sisällä tapahtuu, vaan se on ennen kaikkea globaali kysymys. Näin ollen myös budjetin yhteydessä asia on nähtävä laajemmin.

Itämeren suojelu on asetettu budjetissa yhdeksi tavoitteeksi niin, että Itämeren ravinnekuormitus Suomen rannikolla vähenee. Silti on entistä vahvemmin tehtävä työtä erityisesti Venäjän kanssa, että merikuljetusten, etenkin öljynkuljetusten, turvallisuus varmistetaan. Tärkeää on myös tehdä yhteistyötä kaikkien Itämeren rannikkovaltioiden kanssa yhteisen meremme suojelemiseksi. Lisäksi Itämeren suojeluohjelman toteuttamiseksi on maatalouden ympäristötukea suunnattu erityisesti suojavyöhykkeiden perustamiseen, mikä on tietenkin hyvä asia.

Ympäristöyhteistyö EU:n lähialueyhteistyön osana on todella merkittävä ja tervetullut asia maallemme. Erityisesti haluan mainita pohjoisen ulottuvuuden ohjelmaan liittyvän Pietarin lounaisen jätevedenpuhdistamon, jonka rakentaminen on saatettu loppuun. Budjetissa on 800 000 euron määräraha yhteistyön edistämiseen Suomen lähialueilla, erityisesti Venäjällä toteutettavien yhteistyöhankkeiden tukemiseen. Näen tärkeäksi tämän kaltaisen yhteistyön, sillä tällä turvataan myös raja-alueen ympäristönsuojelua ja ennaltaehkäistään ongelmien syntyä.

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutos on vakavin ihmiskuntaa koskettava uhka. Ilmasto on lämmennyt noin 0,7 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna, ja ilmakehään tähän mennessä aiheutetut päästöt lämmittävät ilmastoamme vielä toiset 0,7 astetta, vaikka piiput tukittaisiin tänään. Tämä pääosin länsimaiden aiheuttama ongelma koskettaa eniten kaikkein köyhimpiä ja näin ollen uhkaa kehitystavoitteiden saavuttamista. Esimerkiksi Afrikka tuottaa vaivaiset 3 prosenttia maailman päästöistä tällä hetkellä, ja kuitenkin eri puolilla maanosaa kärsitään jo nyt vakavasti ilmastonmuutoksen seurauksista.

Teollisuusmaiden tulee paitsi vähentää kasvihuonepäästöjään radikaalisti myös tukea kehitysmaita ilmastonmuutoksen vaikutukseen sopeutumisessa ja ilmastoystävällisemmän teknologian käyttöön ottamisessa. Sen lisäksi, että Suomi itse pitää kiinni Kioton ilmastosopimuksen päästövähennysvelvoitteistaan, on meidän omalta osaltamme pyrittävä sitouttamaan sopimukseen myös muita sen ulkopuolella vielä olevia maita.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Viime perjantaina täällä oli valtiovarainministeriön pääluokan keskustelu, ja siinä yhteydessä ajattelin, että olisi erinomainen tilaisuus puhua vero-ohjauksesta ja ehkä nimenomaan ympäristönsuojelutavoitteiden eteen, mutta sitten tapahtui niin, että ministeri Heinäluoma kävi ilmoittamassa varapuhemies Sirkka-Liisa Anttilalle, että itse asiassa nyt ei voida puhua tuloihin liittyvistä asioista, joihin katsottiin tämän puheenvuoroni liittyvän, ja minua kehotettiin sitten palaamaan asiaan tällä viikolla, kun puhuttaisiin tuloista. Mutta, arvoisa puhemies, täällä ei keskustella tuloista erikseen, ja sitten sovimme lainsäädän-töjohtajan kanssa, että se paikka, jolloin nyt voidaan keskustella ympäristöveroista, on sitten tämä ympäristöministeriön pääluokka. Olen tietysti pahoillani siitä, että ministeri Enestamin lisäksi täällä ei ole paikalla ministeri Heinäluoma. Eihän hänen kuulu täällä olla, mutta hän itse sanoi, että tämä asia on tavattoman tärkeä ja hän mielellään siitä keskustelee tällä viikolla, mutta tätä tilaisuutta ei nyt sitten tullut. (Ed. Ollila: Minuutti meni jo!) — Juu, näin meni. (Ed. Tiilikainen: Ehkä 20.30 sitten!) — Mutta on vielä jäljellä melkein 4 minuuttia.

Itse asiassa tämä episodi kyllä kuvaa hyvin sitä, että tämä budjettikeskustelu saattaisi vaatia pientä tarkistusta, että me puhuisimme sellaisista asioista, jolla on oleellista vaikutusta myöskin valtiontalouden tilaan, ja on tietysti niin, että ympäristöministeriön pääluokan menoja ehkä voitaisiin vähentää, jos käytettäisiin enemmän ympäristövero-ohjausta.

Mutta se, mitä halusin täällä sanoa, on se, että suurin ympäristöongelmamme on epäilemättä se, että suomalaisten luonnonvarojen kulutus on maailman huippuluokkaa. Tarvitaan useita maapalloja suomalaisten aineellisen kulutuksen ja energiantarpeen tyydyttämiseen. Näin ei tietenkään voida jatkaa, ja tällainen ymmärrys on jatkuvasti lisääntymässä, että on tyydyttävä vähempään, on saatava enemmän vähemmästä, on tehostettava tuotantoa nimenomaan ekotehokkuuden merkityksessä. On ollut erittäin hyvä asia, että nyt on päätetty perustaa materiaalitehokkuuden keskus, joka on omiaan auttamaan näiden tavoitteiden saavuttamisessa, ja sitä tulee edelleen vahvistaa.

Mutta kun äsken puhuttiin tästä Nicholas Sternin raportista, on selvä, että juuri taloudellisilla ohjauskeinoilla voisi olla se ansio, että niillä päästään näiden haitallisten ja harmillisten sektorirajojen ylitse, kun olemme tekemisissä sellaisten ongelmien kanssa, jotka eivät noudata mitään sektorirajoja, eivät edes valtakunnanrajoja. Ne ovat luonteeltaan myöskin kaikki tieteen rajat ylittäviä, ja tarvitaan uudenlaisia ohjauskeinoja.

On selvää, että Suomessa olisi ollut mahdollista edetä tässä ympäristöverotuksessa, ja olen varma, että jos ympäristöministeriöstä tämä olisi ollut kiinni, näin olisikin tapahtunut. Mutta vihreän eduskuntaryhmän näkökulmasta suurimpia pettymyksiä, ellei suurin yksittäinen pettymys hallitusohjelman suhteen on se, että sinne kirjattu ekologinen verouudistus ei ole oikeastaan edennyt minnekään. Se, mitä tässä esimerkiksi voitaisiin tehdä, on, että voitaisiin voimakkaasti lisätä vaikkapa erilaisia tietulleja ja ruuhkamaksuja. Lakia voidaan toki muuttaa niin, että näitä voidaan myöskin sitten tulouttaa kunnille. Tällaiset ohjauskeinot on esimerkiksi Lontoossa ja Tukholmassa havaittu erittäin hyviksi keinoiksi vähentää turhaa liikennöintiä, lisätä elinympäristön viihtyisyyttä ja ehkä myöskin sitten taata välttämättömälle jakeluliikenteelle sellaiset olosuhteet, että se todellakin sujuu. Tarvittaisiin myös yleinen pakkausvero, jota nyt tälläkin hetkellä kerätään kaikissa Baltian maissa ja Suomea ja Ruotsia lukuun ottamatta kaikissa Pohjoismaissa. Kuluttajat ovat varmastikin halukkaita muuttamaan omia kulutustottumuksiaan, ja juuri tällaiset pakkausverot kannustaisivat siihen.

Sitten olisi tutkittava mahdollisuutta lisätä luomuruoan suosiota ja sen arvonlisävero tulisi esimerkiksi laskea 17 prosentista alimpaan alv-luokkaan. Olisi mahdollista säätää paristovero, jonkalaista kerätään muun muassa Ruotsissa ja Tanskassa, ja myöskin haitallisten aineiden käytön vähentämiseksi voitaisiin harkita esimerkiksi pcb-veroa. Tällainen vero muun muassa on Tanskassa. Ja näitä haitallisia, suorastaan erittäin vaarallisia kemikaaleja kulutustuotteissa on hyvinkin paljon.

Vihreä eduskuntaryhmä tänäkin vuonna toistaa erään suosikkiehdotuksensa, joka on se, että jäteveroa kerätään myös teollisuuden yksityisiltä kaatopaikoilta, ja sitä tulisi myös jatkossa voida kerätä muiden Pohjoismaiden tapaan polttolaitoksiin vietävästä jätteestä, koska, toisin kuin täällä jotkut uskovat, kun jäte haihtuu savuna ilmaan, niin aivan haitatonta tuokaan toiminta ei toki ole varsinkaan, jos se tehdään massapolttolaitoksissa.

Heikki A. Ollila /kok:

Herra puhemies! Kai se meille kaikille on selvää, ettei haitatonta energiamuotoa ole olemassakaan. Hallitus toimii ristiriitaisesti omien energiatavoitteidensa kanssa ajaessaan alas useamman asunnon rakennusten energia-avustuksia. Perusteeksi on sanottu, että kun energiakustannukset nousevat, niin nuo investoinnit tulevat muutenkin, itsestäänkin kannattaviksi. Mutta en oikein usko, että asia näin tulee toimimaan. Kyllä siinä edelleenkin jonkinlaista porkkanaa varmasti tarvittaisiin jatkossakin.

Ympäristötöihin valtiovarainvaliokunta lisäsi 2 miljoonaa euroa. Se oli tarpeen, koska hallituksen esittämässä alkuperäisessä talousarvioesityksessä olleella summalla ei olisi voitu aloittaa yhtään uutta hanketta. Olen kyllä kuullut, että valtiovarainministeriön tavoitteena olisi tuon koko ympäristötyörahan poistaminen, alasajaminen budjetista. Toivon, että tähän ei kuitenkaan mentäisi. Se olisi jossain määrin lyhytnäköistä toimintaa vesistöjen suojelun ja tietysti myös kuntien ja kuntalaisten kannalta.

Sitten kolmanteen asiaan. Hallitusohjelmassa sanotaan nimittäin aivan yksiselitteisesti, että hallitus poistaa Suomesta asunnottomuuden. Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä kerrotaan, miten hallitus on tässä itse kirjaamassaan tavoitteessa onnistunut. Suomessa on 7 400 asunnotonta. Se on häpeä hallitukselle, se on häpeä Suomelle. (Ed. Mauri Salo: On meillä paljon hyviä asuntojakin!)

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! 1970-luvulla Maatalouden tutkimuskeskuksen maaperäkemian ja -fysiikan professori päivitteli Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä sitä, että kylläpä nämä suomalaiset maanviljelijät, maataloustuottajat, ovat varakkaita, kun heillä on varaa lannoitteita, siis kasviravinteita, syytää vesistöihin, kun ne lannoitteet ovat niin kovin kalliita elikkä ne ovat niin kuin suoraan rahanarvoista tavaraa. Tänä päivänä sopisi aivan täsmälleen samalla tavalla kysyä, onkohan tässä nyt yhtään mitään järkeä, että syydetään maahan enemmän ravinteita kuin kasvit käyttävät kasvukauden aikana hyväkseen.

No, kun realiteetti on nyt sellainen, että näitä ravinteitten siirtymisiä niin sisävesistöihin kuin Itämereenkin tapahtuu, niin silloin tietysti, arvoisa puhemies, pitäisi olla sellainen järjestelmä, joka eräällä tavalla on käytettävissä varmentamaan sen, että varmasti toimitaan täsmälannoituksen puitteissa. Ja tämä väline on biokaasuväline. Siis toisin sanoen orgaaninen aines, joka havaitaan tässä suhteessa ongelmalliseksi, esimerkiksi ylimääräinen lanta, kulkee biokaasulaitoksen kautta. Sieltä saadaan se biokaasu hyväksi, joka käytetään sähkön- ja lämmöntuotantoon, ja ravinteet jäävät siihen niin sanottuun pohjalietteeseen, ja ne täsmälannoituksena laitetaan sinne maaperään takaisin. Ne ovat valmiiksi liukoisessa muodossa, ja sillä tavalla on hoidettavissa se ravinnekierto niin, että ei varmasti mene vesistöihin mitään.

Tämä johdannoksi sille, mitä tapahtui viime viikonvaihteessa. Paljastui, että me kaikki olemme olleet hyväksymässä sellaista lainsäädäntöä, joka on käsittämätöntä ja joka on siksi nyt kaikilla mahdollisilla tuomariäänillä tuomittu tämän alkuviikon aikana ja joka on nyt luvattu korjata. Nimittäin yhtäkkiä vaan noin suitsait virkamiestyönä asetukseen on luiskahtanut pykälä, jonka mukaan maatiloilla lämpölaitokseen saa valtion tukea jopa 70 prosenttia, mutta heti kun lämmön ohella ruvetaan tuottamaan kaasun kautta sähköä, niin tuki häviää huitsinkuikkaan. Kun tässä mallissa, mikä nyt on hyväksytty tukikelpoiseksi, hyötysuhde on 35 prosenttia ja tässä biokaasusähkön- ja lämmöntuotannossa hyötysuhde on noin 90 prosenttia, niin järki sanoo, että tämä jälkimmäinenhän pitää ilman muuta ottaa käyttöön.

Nyt, arvoisa puhemies, lyhyesti todettuna, tämä instrumentti on nyt käytössä. Hallitus on luvannut hoitaa tämän asetusmuutoksen lähimmän parin kuukauden aikana kuntoon. Ja sillä on, arvoisa ympäristöministeri, se merkitys, että jos tänne Uudellemaalle esimerkiksi nyt saataisiin nämä biokaasulaitokset kaikkiin ongelmallisiin pisteisiin, niin kaikki tämä hyöty tulisi ja sen jälkeen olisi putsattu tämä alue niin, ettei kukaan voisi sanoa, että me syydämme ylimääräisiä ravinteita jokiin, jokivesistöihin ja Suomenlahden kautta Itämereen.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Tuomo Hänninen /kesk:

Rouva puhemies! Itämeren suojeluohjelma on vahvasti ympäristöministeriön pääluokassa mukana. Onneksi nyt ei ole mitään jyrkkää vastakkainasettelua eri kuormittajien kesken. Kauempaa katsoen haluan todeta pari havaintoa.

Tutustumiskäynnit Pietarin alueella ovat avartaneet tietojamme naapurimme tilanteesta. Uusi puhdistamo, josta tässä on jo kuultu, on ollut aivan välttämätön, ja lisää puhdistamokapasiteettia tarvitaan. Myös alueelle keskittyneelle karjatalouden lannalle on ehdottomasti tehtävä jotakin. Lanta lojuu käyttämättömänä luonnossa ja tirruuttaa, niin kuin meillä päin sanotaan, koko ajan ravinteita mereen. Tuohon peilaten viljelijöiden ei ole helppo ymmärtää näitä meidän tiukkoja ympäristötuen ehtoja ja lisäpanostuksia, joita nyt tarvitaan pienemmällä korvauksella kuin aikaisemmin.

Rouva puhemies! Ympäristötukijärjestelmä on omien havaintojeni mukaan ollut ihan tehokas. Nyt EU-aikana esimerkiksi kotijärveni tila on tässä kymmenen vuoden aikana kohentunut hyvästä erinomaiseksi, ja ainakin osaksi se johtuu tästä järjestelmästä. Semmoinen tärkeä, iso haaste on se, miten tilat saadaan vaan sitoutumaan tähän uuteen ohjelmaan. Jos näissä uusissa ehdoissa ilmenee selkeitä ongelmia soveltaa käytäntöön, niin puutteita on korjattava ja välttämätöntä joustoa on tarvittaessa saatava.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Asunto- ja ympäristöjaostossa on ollut erittäin hyviä asiantuntijoita kuultavana, ja olemme saaneet siellä ministeriltä selvityksiä niihin kysymyksiin ja haasteisiin, joita tällä alalla on.

Haluaisin nostaa esille saastuneet maaperät, joita meillä on erittäin paljon Suomessa. Ne alkavat olla jo osittain este alueiden kehittämiselle, koska näitä varsinaisia saastuttajia ei useinkaan enää saada vastuuseen näistä. Myös vesistöjen kunnostus asettaa suuria haasteita. Meillähän on tehty näitä selvityksiä, että noin 1 500 järveä ja 500 jokiosuutta olisi välittömän kunnostuksen tarpeessa. Näihin on syytä varautua tulevissa budjeteissa.

Asuntopuolelta haluaisin todeta, että asuntopoliittinen ohjelma on toiminut hyvin ja on tärkeää laatia asuntopoliittinen ohjelma, jota noudatetaan koko hallituskauden ajan ja sillä tavalla edistetään tällä hetkellä asumiseen liittyviin haasteisiin vastaamista, muun muassa erityisryhmien asunto-olojen parantamista, joka vaatii tulevina vuosina erittäin paljon voimavaroja. Meillä on paljon ikääntyneitä vanhempia, jotka hoitavat esimerkiksi vammaisia tällä hetkellä, ja sieltä tulee paljon uutta tarvetta. Toisaalta, kun vanhusten määrä lisääntyy, esteetön asuminen edellyttää korjaustoimia ja näiden korjausavustusten saaminen on tärkeää ja se, että ne lähtevät myös liikkeelle.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Keinoista Itämeren tilan parantamiseksi ei ole pulaa. Kokoomuksen viime viikolla julkistama raportti "Puhdas Suomenlahti — mahdollisuuksien väylä" esittää 11 ajankohtaista toimenpide-ehdotusta Itämeren tilan kohentamiseksi. Osa on toteutettavissa suhteellisen pienin keinoin. Toiset vaativat laajaa yhteistyötä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden kesken. Osa toimenpiteistä vaatii suuriakin muutoksia. Loppujen lopuksi kysymys on siitä, löytyykö Suomesta tarpeeksi tahtoa muutoksen aikaansaamiseksi. Tieto lähimerialueidemme huolestuttavasta tilasta ja keinoista tilan muuttamiseksi meillä on jo käsissämme.

Arvoisa puhemies! Suomella olisi ollut EU:n puheenjohtajana erinomainen mahdollisuus nostaa esille Itämeren alueen ongelmia ja kehittämistarpeita. Hallitus on kuitenkin ollut asiassa mielestäni luvattoman passiivinen. Itämeren ja sen kuormitetuimman merialueen, Suomenlahden, tilan kohentaminen edellyttää kansainvälisen yhteistyön jämäkkää tiivistämistä, yhteistyötä niin Venäjän, Puolan, EU-maiden välillä, Imon ja muun muassa Helcomin kesken.

Suomi on yksi Itämeren johtavista valtioista, ja meidän etumme on edistää kansainvälistä yhteistyötä. Johtajuus kuitenkin edellyttää omaa sitoutumista, jota nykyisellä hallituksella ei ole ollut. Eduskunta voisi sen sijaan osoittaa sitoutumistaan tähän asiaan muun muassa kokoomuksen vastalauseen mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Toiseen asiaan. Melu on yksi yleisimpiä elinympäristön laatua heikentävistä tekijöistä. Valtioneuvosto on tehnyt 31.5.2006 periaatepäätöksen, jossa se kehottaa valtiota ja kuntia huolehtimaan asuinalueiden melusuojaukset kuntoon. Kuitenkaan riittävää rahoitusta melusuojaukseen ei ole vuoden 2007 budjetissa tarjottu. Ympäristönsuojelulaki määrittelee melun kuuluvan laissa tarkoitettuihin päästöihin. Meluntorjuntaan sovelletaan ympäristönsuojelulain 4 §:n periaatetta, jonka mukaan haitalliset ympäristövaikutukset ehkäistään ennakolta, tai milloin haitallisten vaikutusten syntymistä ei voida kokonaan ehkäistä, rajoitetaan ne mahdollisimman vähäisiksi. Julkisella sektorilla on täten myös velvoitteita noudattaa annettuja ympäristönormeja asumisviihtyvyyden turvaamiseksi kyseessä olevien alueiden ihmisille. Näin ollen olisi toivottavaa, että asia näkyisi myös budjetissa.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Ympäristöministeriön pääluokkaa kun käsitellään täällä, niin silloin voi puhua myös metsiensuojelusta. Täällä on esitetty, että Etelä-Suomen metsiä pitäisi vielä enemmän kuin nyt suojella. On vaadittu 200 000 hehtaarin talousmetsiä suojeluun, ja se tuntuu aika hurjalta vaatimukselta, meidän ainoata luonnonvaraamme, metsiä, jota me hyödynnämme ja myymme maailmalle, jalostamme eteenpäin. Minä peräänkuulutan myös sitä, että rupeaa teollisuudelta silloin puu loppumaan, jos näin mittaviin luonnonsuojelualueisiin mennään ja metsiä vaaditaan sinne suojeltavaksi. Suomihan on Euroopan ylivoimaisesti johtava maa luonnonsuojelussa ja metsiensuojelussa, niin että me voimme olla esimerkkinä muille. Teollisuuden puuntarve on sillä uhattuna nyt, että Venäjän puuntuonti sieltä takkuilee. Silloin on suuri vaara, että jos ei puuta tule, niin se tuodaan jostakin muualta taikka sitten siirretään teollisuutta sellaisiin maihin, joissa halpaa puuta on saatavilla.

Toisena asiana sitten haluaisin tätä asumista käsitellä. Täällä on asuntoministeri paikalla. Vuokra-asuminenkin on erittäin kallista Suomessa, ja sitten ei ole tarpeeksi rakennettu vuokra-asuntoja kasvukeskuksiin, niin kuin Helsingin seudulle ja kotikaupunkiini Jyväskylään ja Jyvässeudulle. Jyväskylässäkin on noin tuhat ihmistä asuntojonossa, ja täällä kerrottiin jo aiemmin, että Suomessa on 7 400 asunnotonta. Se ei ole meille kunniaksi, vaan voisi sanoa, että häpeäksi.

Samaten vaatisin sitä, että asumistuet pitäisi sitoa indeksiin, että ne säilyttäisivät sen arvon, mikä niillä kuuluu olla. Kaavoitus ja tonttimaa ovat keskeisiä asioita, kun asuntorakentamisesta puhutaan. Siinä pitäisi, jos ei muuta, niin valtion maita ruveta käyttämään; jos eivät yksityiset maanomistajat halua myydä, niin valtion maita. Muun muassa Helsingin seudulla niitä on, kun ne halutaan vaan ottaa käyttöön, ja siihen pitäisi ministerin kiinnittää huomiota ja antaa käskyjä, että niitä otetaan asuntorakentamiseen eikä jarruteta tällaisten kasvukeskusten kehittymistä sen takia, että asuntoja ei ole. Kun käytiin kuljetusalan työnantajaliitossa valiokuntana, niin siellä kysyttiin, mikä on sieltä tänne eduskuntaan päin sanoma. He sanoivat, että ensimmäisenä pitäisi Helsingin seudulle saada hyvin kohtuuhintaisia asuntoja, että he saisivat tänne autokuskeja yrityksiinsä. Autokuskit eivät pysty täällä asumaan, täällä on niin kalliit vuokrat, eli se on jo esimerkiksi työpaikan ja ihmisen muuttamisenkin esteenä, että ei pysty niillä palkoilla, mitä työnantajat maksavat, maksamaan vuokria.

Yhtenä asiana sitten ottaisin esille myös tämän osaomistusasumisen. Minuun on ottanut yhteyttä aika moni, joka asuu tällaisissa asunnoissa. Moni heistä haluaisi lunastaa sen itselleen. Tokihan he ovat sopimuksen tehneet kymmeniksi vuosiksi, mutta nyt ovat jotkut tulleet toisiin ajatuksiin ja haluaisivat näin lunastaa sen itselleen ja saada omistusasunnoksi. Minun mielestäni tätä pitäisi ministerin edesauttaa. Siinä saadaan raha kiertoon ja uutta rahaa rakentamiseen, ja tätä tulisi edistää.

Sitten myös näistä jätteistä: Minun mielestäni niitä pitäisi polttaa ja pitäisi sallia se eikä saisi ajaa kaatopaikalle polttokelpoista jätettä. Tässä nyt miljoonia euroja ajetaan kaatopaikan penkkaan. Näin saataisiin sähköä ja energiaa yhteiskunnan hyväksi.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Palaan tässä puheenvuorossani asiaan, josta kysyin ympäristöministeriltä keskusteluvaiheessa, eli ympäristöhallinnon organisaatioon. Kun taannoin valtionhallintoa uudelleen organisoitiin, oli tavoitteena liikaa ministeriöön keskitetyn ja maakunnissa hajaantuneen järjestelmän muuttaminen yksinkertaisemmaksi ja toimivammaksi "maakuntajärjestelmäksi". Olen urallani toiminut pitkään sekä vanhan järjestelmän että myös uuden järjestelmän aikana. Omalta osaltani on valitettavasti pakko todeta, että uudessa organisaatiossa on paljon ongelmia, joita ei saa ohittaa ehkä pinnallistenkin arviointien avulla.

Juuri nyt, arvoisa ministeri, olisi paikallaan tehdä organisaatioanalyysi sekä ympäristöministeriön että ympäristökeskusten ja niihin läheisesti liittyvien muiden organisaatioiden osalta. Tämähän ei vaadi muuta kuin puolueettoman ulkopuolisen tahon palkkaamisen selvittämään tämä asia. Määrärahat tällaiseen työhön löytyvät aivan varmasti vuoden 2007 budjetista. Uskon, että tällä tavalla löydettäisiin ne vaikeat kohdat, joitten vuoksi maakunnissa aiheutuu ristiriitoja yksityisten ihmisten ja organisaatioitten välille.

Arvoisa puhemies! Toiseksi kiinnittäisin huomiota haja-asutusalueiden tilanteeseen ja mahdollisuuksiin pitää maaseutu asuttuna. Keskustelimme tästä jo käsitellessämme maa- ja metsätalousministeriön sekä liikenne- ja viestintäministeriön pääluokkaa ja äänestimmekin monesta eri yksityiskohdasta. Haluaisin viestittää perusajatukseni. Myös ympäristöhallinnon tulisi ottaa perusmyönteinen asenne rakentamiseen, nimenomaan rakentamiseen, elinkeinojen, ennen muuta maa- ja metsätalouden, harjoittamiseen ym. Aivan liian usein olen havainnut, että käytännössä päällimmäisiksi nousevat velvoitteet, rajoitteet, valvonta jnp. eikä se perusmyönteinen positiivinen asenne. Peruskysymyksenhän tulisi olla päinvastainen: mitä voisimme tehdä, jotta eläminen haja-asutusalueella muodostuisi helpommaksi? Hakea kaikki mahdolliset vaikeat kohdat ja auttaa ihmisiä oman elämänsä ja työnsä rakentamisen organisoinnissa niin, että he pystyisivät siellä maalla elämään. Sekä maan, veden että ilman osalta ovat säännökset olemassa, niin että ympäristöstä voidaan pitää ihan sataprosenttisesti huolta suomalaisessa järjestelmässä. Nämä eivät siis ole esteenä maaseudun elämän ylläpitämiselle.

Arvoisa puhemies! Tässä lyhyessä puheenvuorossani haluan myöskin kuitenkin esittää kiitoksia. Kun minä olen edelleen ja myös aikaisemmissa puheenvuoroissani joutunut kritisoimaan ympäristöhallinnon toimialaa, minä olen arvostellut nimenomaan organisaatioita ja niiden organisaatioitten toimintaa, en yksityisiä ihmisiä. Haluan sen vuoksi kiittää ministeri Enestamia hänen omasta työstään ja roolistaan. Tuo työhän ei ole ollut helppoa nimenomaan oman näkemykseni mukaan nykyisen organisaation puitteissa sekä kansainvälisten tehtävien lisääntyessä voimakkaasti viime vuosina. Summa summarum: lämmin kiitos, mutta kiitosten myötä myöskin toivomus siitä, että tämä perusajatukseni eli organisaation uudelleenarviointi tehtäisiin mahdollisimman pian.

Seppo Lahtela /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Näin viimeisenä päivänä ennen joulutauon alkua on minusta tärkeästä asiasta harvalukuisen kuulijakunnan läsnä ollessa hyvä puhua ja perehtyä ympäristöministeriön hallinnonalan pääluokkaan.

Aloitan puheenvuoroni siitä, mihin ed. Vielma lopetti, ja kiitän ympäristöministeriä, myöskin asuntoministeriä. Onnittelen samalla asuntoministeriä tämän merkittävän juhlapäivän johdosta, ja kiitän teitä molempia siitä, että olette nämä ympäristöhallinnon asiat hoitaneet omalta osaltanne erinomaisen hyvin. Kun katson itse siitä jyrkemmästä maailmankuvasta, mikä on kaukana vihreydestä, mutta kuitenkin kestävällä pohjalla, niin tämä arvioni on melkoisen kova ja vahva, kun kiitän teitä siitä hyvästä työstä.

Mutta tähän samaan voisi todeta, että täällä ympäristöhallinnon alalla tietenkin vanhoista perusteista lähtien, kun ministeriö on joskus aikoinaan perustettu, se miehitys on tapahtunut vähän sillä lailla, että niin sanotusti jämerämmät naiset tai jotkut miehetkään eivät niihin joukkoihin ole hakeutuneet. Sitä pidän jonkin näköisenä puutteena myöskin tämän luotettavuuden ja asioitten eteenpäinviemisen suhteen. Mutta omat kokemukseni, joita on olemassa hallinnosta ja ympäristöpiiristä, ovat hyvät. En voi ketään sormella osoittaa, että moittisin.

Olen monta kertaa miettinyt, mitä tähän ympäristöalaan syntyy ja tulee erityisesti suojeluun ja suojelun ympärille. Tunnen itseni erinomaisen vahvaksi perinteen säilyttäjäksi ja perusluonnon suojelijaksi. Mutta siihen samaan ajatusmaailmaani tulee sotivana osapuolena se mukaan, että kun joku tulee nauhoittamaan, merkkaamaan, liituamaan ja ilmoittaa sitten, että tämä ja tämä alue näillä perusteilla taikka vailla perusteita kuuluu taikka liitetään johonkin Natura-alueeseen, niin se on se, mikä viimeisen päälle niin sanotusti tervaa ja tekee tämmöisen vastakkainasettelun. Jos tässä aiheessa voitaisiin päästä parempaan järjestykseen, hoitoon, sellaisenaan, että niin sanottu vapaaehtoinen suojelu antaisi saman mahdollisuuden, samat tulevaisuuden säilyttämisen mahdollisuudet, kuin tämä niin sanottu pakollinen suojelu, niin tästä ristiriidasta päästäisiinkin eroon. Toivon, että joskus myöhemmin vielä löytyisi semmoinen yhteiskunta ja semmoinen ministeriön kanta, missä erityisesti suosittaisiin vapaaehtoisen suojelun merkitystä ja sille annettaisiin joitakin vero- taikka muita porkkanoita, jotta isäntä voisi itse suojella vapaaehtoisesti sitä hallitsemaansa aluetta niin, että siihen ei yhteiskunta ikään kuin riistäjäksi ilmoittautuisi.

Rouva puhemies! Sitten kun asuntoasioista on kysymys, niin kun ajattelemme tätä Pääkaupunkiseutua, Uuttamaata, suuria taajamia, kaupunkeja koko maan alueella ja kun ajattelemme ja arvelemme myöskin semmoista mahdollisuutta, että on tämä vakituinen tonttipula, mikä näillä kulmilla on olemassa, ja kun katsotaan, että joku kaupunki — jätän nyt nimen mainitsematta, koska tämä kivi sattuu kehen tahansa täällä Pääkaupunkiseudulla — julistaa haettavaksi kymmenen tonttia ja siellä mukana hakemassa on 200 kansalaista — heidät valitaan arvan tai varallisuusperusteensa perusteella sinne — niin tämä ei voi olla oikeata asunto- eikä tonttipolitiikkaa Suomenmaassa. Toivoisin, että nämä jyrkät ja jylhät maisemat, mitä tässä Pääkaupunkiseudun lähelläkin on olemassa, otettaisiin sillä lailla tämän rakentamisen pariin, että tätä tonttimaata olisi kaikilla halukkailla ja saisi rakentaa silloin, kun keksii ja löytää, ja panna rahansa ja pankista saatavat rahansa sinne silloin, kun se on mahdollista. Tähän varmasti mahdollisuus on olemassa, ei tietenkään niin hyvä kuin vanhalla Vehkalahdella taikka nykyisellä Luumäellä, nykyisessä Haminassa, jossa tontteja riittää pilvin pimein eivätkä ne edes oikein mitään maksakaan, mutta mahdollisuus on tätä asiaa selvästi lähemmäksi tuoda normaalikansalaisen tavoitettavuutta kuin se tänä päivänä on olemassa.

Toivoisin myöskin, että tähän samaan rakentamiseen liittyen löytyisi sellainen hanke tai mahdollisuus, että olisi niin sanotusti tämmöisen perustalon, köyhän perheen, köyhän pariskunnan, henkisesti rikkaan, rakentamismahdollisuus ja tavoite jopa alueittain taikka muuten ohjattuna, olisi tämmöinen niin sanotun rintamamiestalomallisen rakentamisen alue taikka osa semmoista aluetta ja tämä talo olisi vähän komea, hyvä, asuttava, mutta huokea hinnaltaan ja voitaisiin ikään kuin tätä kilpailutusta myöskin rakentamisen osalta toteuttaa vähän toisella lailla kuin se nyt toimii. Tämähän toimii sillä lailla, että arkkitehti piirtää mitä monimutkaisimman talon ja mitä kalleimman kustannusarvion, mistä hän saa palkkion, ja sen kautta tämä niin sanotusti jo rahallisesti muutenkin tiukalla oleva perhe rakentaa ja sitoo itsensä pitkälti tulevaisuuteen.

Tähän samaan liittyy tietenkin se, että Pääkaupunkiseudun asuntopolitiikka, asuntojen hinnoittelu, on noussut pilviin. Se ei ole suinkaan ympäristöministeriön syy, mutta ongelma tietenkin pitkällä aikavälillä selvittäessä, ja siihen ei varmasti löydy ainakaan täältä eduskunnasta komentoa. Mutta meidän pitäisi jokaisen omalta osaltamme ponnistella niitten asioitten eteen, että tämmöinen kohtuuton hintakehitys, mikä perustuu puhtaaseen kuplaan, jos näin sanoisin, katkaistaisiin tai ainakin sitä hiljennettäisiin taikka rajoitettaisiin. Siihen ei satu mikään suunnitelmatalous eikä ohjaus, mutta keinoja varmasti löytyy, kun yhdessä pohdimme, miten se asia olisi tehtävä ja hoidettavissa.

Rouva puhemies! Näillä ajatuksilla yhdyn tähän valiokunnan mietintöön, ja viimeiseksi suolaksi voisin sanoa, että kun täällä ed. Pentti Tiusanen esittää 40 000 euroa Suur-Saimaan kansallispuiston suunnitteluun ja perustamiseen, niin sikäli kuin näitä Suur-Saimaan alueen asukkaita tunnen ja tiedän, paikalliset asukkaat eivät ole tämän takana. Tätä täytyy jyrkästi vastustaa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Ministerit Enestam ja Manninen ovat paikalla, ja se on hieno juttu. Haluaisin käsitellä nopeasti muutaman asian, joista olemme tänään puhuneet. Ympäristövaliokunnan omassa lausunnossa kiinnitetään kolmeen asiaan erityisesti huomiota.

Ensiksi korjaus- ja energia-avustusmäärärahojen vähentämiseen. Vähennyshän on 20 miljoonaa euroa, ja tässä on kysymys momentista 35.30.55, joka on sellainen kaatomomentti. Siinä on kaikki terveydestä alkaen. Pitäisi olla nämä terveyshaitat myöskin korvattavissa tämän momentin sisältä. Me kävimme eduskunnassa laajan keskustelun vastikään kyselytunnilla ja myöskin muuten nimenomaan hometalojen, esimerkiksi homekoulujen, homeisten lastentarhojen aiheuttamista ongelmista. Pitää vain todeta, että kunnat eivät ole siinä tilanteessa Suomessa, että niillä olisi kylliksi varoja tähän, ja valtion budjetissa on varoja aivan liian vähän. Tähän valiokunta kiinnitti huomiota ja esitti, että tuo 20 miljoonaa euroa palautettaisiin budjettiin.

Ympäristötöissä, niin kun olemme kuulleet, on tehty heikennys, ja nyt valiokunta palauttaa 2 miljoonaa euroa, mikä on hyvä asia. Ympäristövaliokunta omassa lausunnossaan esitti 5 miljoonan euron lisäystä. Ympäristötutkimuksesta on miinustettu huomattava summa rahaa, ja valiokunta esittää 2 miljoonan euron lisäämistä. Se ei siis ole saanut kuitenkaan valtiovarainvaliokunnassa kannatusta. Näin ollen tämä ongelma, että tiukka kehys johtaa erittäin hankaliin, vahingollisiin säästöpäätöksiin, on ympäristövaliokunnassa hyvin selkeästi ymmärretty, ja uskon, että myöskin eduskunnassa. Se, minkälaisiin toimenpiteisiin tämä johtopäätös johtaa, on taas toinen asia. Mutta syy tässä ei ole kyllä ympäristöministeriössä, vaan se on valtiovarainministeriössä, koko hallituksen linjassa, joka on ympäristöä ymmärtämätön.

Todellakin niihin haasteisiin, jotka ovat ajankohtaisia ja tulevaisuudessa yhä voimakkaampia, ei vastata tarvittavalla tavalla. Ei tehdä niin kuin Sternin raportti osoittaisi eli vastata nyt, kun se on vielä myös taloudellisesti mahdollista, eikä sitten joskus niin sanotusti syssymmällä, jolloinka se maksaa paljon enemmän, jolloinka myöskin tilanne on jo niin paljon vaikeampi ilmastonmuutoksen seuraamuksien suhteen, ilmastonmuutoksen etenemisen suhteen, että se voi olla jo mahdotonta, jolloinka esimerkiksi ylitetään tämä 2 celsiusasteen keskimääräinen planeetan lämpötilannousu.

Ympäristövaliokunnassa on viime aikoina ollut esillä useita asioita, jotka ovat tulleet ympäristöministeriöstä, muun muassa maankäyttö- ja rakennuslain osauudistus. Täällä on käytetty asuntopolitiikasta puheenvuoroja ja Pääkaupunkiseudun muiden kasvukeskusten asuntopulasta tai paremminkin siitä, että asumisen hinta on kohtuuttoman kallista. Helsingissä esimerkiksi keskituloisella nuorellaparilla on todella vaikeuksia saattaa elämänsä alkuun vuokra-asunnossa, vuokrat ovat sitä luokkaa. Näin ollen joudutaan lähtemään hyvin usein sitten ottamaan suuria lainoja, sitoutumaan suuriin lainasummiin ja toivotaan kovasti, että korko pysyy vain matalana. Kuitenkaan sellaista kristallipalloa ei ole olemassa, joka näyttäisi, että se tulee pysymään matalana. Tämä velkaantumisen ongelmahan on jo todettu. Yksityinen velka on ylittänyt jo 70 miljardin euron rajan Suomessa. Näin ollen me tarvitsisimme myös kunnon vuokra-asuntokannan, joka on varma, joka on kohtuullinen hinnaltaan. Tällöin yleishyödyllinen rakentaminen on yksi vaihtoehto ja ehkä kuitenkin se tärkein pitkällä tähtäimellä. Ainakin tämän työkalun pitäisi olla myös tulevaisuudessa käytettävissä.

Maankäyttö- ja rakennuslaki ja muu lainsäädäntö antavat jo nyt mahdollisuuden ottaa käyttöön niitä tontteja, jotka on kaavoitettu rakentamiselle mutta joita kuitenkaan ei ole otettu rakentamiskäyttöön, esimerkiksi korottamalla kiinteistöveroa. Mahdollisuus tähän on, sitä vaan kunnat eivät toteuta. Näin ollen ongelma on aina hyvin usein kuitenkin paikallinen. Tämä maankäyttö- ja rakennuslain osauudistus, joka nyt on täällä ollut, ei sinänsä tuo mitään erityistä tehokasta keinoa tähän ongelmaan. Sen myös valiokunta on omassa mietinnössään todennut.

Kansainvälisestä puolesta myöskin ympäristövaliokunta omassa budjettimietinnössään käytti aika monta puheenvuoroa, ja siinä on aika tavalla myös kannanottoja esillä. Pidämme erittäin tärkeänä ympäristöministeriön kansainvälistä toimintaa. Suomi on jäsenenä yli sadassa ympäristösopimuksessa, muun muassa luonnon monimuotoisuussopimuksessa, jonka mukaan olemme sitoutuneet EU:n jäsenenä siihen, että vuoteen 2010 mennessä pitäisi biodiversiteetin vähenemä taittaa.

Suomen maksuosuutta ympäristösopimuksiin on ympäristöministeriön budjetissa 1,5 miljoonaa euroa, ja sitten ulkoministeriöstä tulee lisää rahoja. Tämä on erittäin tärkeä mekanismi. On todella hyvä — on hyvä nyt kiittää siitäkin ympäristöministeriötä ja myös tietysti ulkoministeriötä — että meidän suomalaiset delegaatiomme, jotka ovat osallistuneet kansainvälisiin, tärkeisiin ilmastokokouksiin, biodiversiteettikokouksiin, ovat olleet sillä tavalla tehokkaita, että siellä ovat olleet mukana sekä teollisuuden edustajat että myöskin kansalaisjärjestöjen edustajat. Ja kun muistan ed. Tynkkysen, joka juuri tuli saliin, vuodelta 1997 Kioton kokouksesta, niin hän edusti silloin muistaakseni Maan ystäviä. Se on erittäin tärkeä lisäanti sekä sille kokoukselle, sille delegaatiolle, että myöskin niin, että sitä kautta vastaavasti tuodaan tietoa Suomeen, vahvistetaan ja tehdään realistiseksi näiden kansalaisjärjestöjen toimintaa. Mielestäni ympäristöministeri on suhtautunut positiivisesti jatkuvasti tähän mahdollisuuteen. Viimeksi Nairobissa olivat kansalaisjärjestöt mukana. Kansalaisjärjestöt tietysti kritisoivat ja niiden kritiikkiin pitää suhtautua vakavasti, mutta sehän kuuluu tietysti heidän toimenkuvaansa niin sanoakseni: kiinnittää aina huomiota siihen, mikä ei ole kaikkein parhaiten mennyt eteenpäin.

Toinen asia, jossa ympäristöministeriö on toiminut hyvin, on Suomen ja USA:n välinen keskustelu, ympäristödialogi, joka on nyt aloitettu. Sen tulokset eivät välttämättä ole mitään ihmeellisiä, mutta on kuitenkin tärkeätä, että on aloitettu tämä dialogi, tämä kontakti. Siitä toki plussa täytyy antaa, kun on mahdollista, nyt ministeriölle ja tässä tapauksessa koko hallitukselle. Eli jatkossa meidän pitää eduskunnassa myöskin budjetti tehdä niin, että se takaa meidän ministeriöillemme mahdollisuudet toimia aktiivisesti kansainvälisissä YK-sopimuksissa ja muissa ympäristösopimuksissa, olla mukana myöskin sellaisella joukolla, joissa ovat kansalaisjärjestöt mukana, joissa ovat teollisuus, asiantuntijat mukana, ja eduskuntahan on ollut myöskin mukana, mikä on erittäin tärkeä asia. Uskon, että esimerkiksi ilmastosopimusosapuolikokouksiin alkaa tulevaisuudessa olla kiinnostusta muillakin valiokunnilla kuin ympäristövaliokunnalla.

Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam

Tack, fru talman! Yritän vastata myöskin joihinkin kysymyksiin, joihin en edellisellä kerralla ehtinyt. Muun muassa ed. Tynkkynen kysyi tästä YM:n määrärahakehityksestä. Tällainen ehkä selittävä syy, miksi on helppo kajota nimenomaan meidän pääluokkaan, liittyy siihen, että meillä on erittäin vähän lakisääteisiä menoja. Kun budjettia pitää tasapainottaa, niin joskus käy sitten vähän huonommin. Minusta tämä on ehkä kuitenkin se perimmäinen syy.

Haluan kiittää kiitoksista. On ilman muuta selvää, että organisaatiota pitää kehittää koko ajan. Näin on myöskin yritetty tehdä, ja prosessi on edelleen käynnissä: muun muassa keskitetään ympäristölupahallinto yhteen viranomaiseen eikä kolmeen erilliseen, jotka tällä hetkellä toimivat.

Mutta kuitenkin haluan väittää, että myös ympäristöhallinto on tänä päivänä mainettaan huomattavasti parempi. Siitä uhmaiästä on päästy ja varttuneeseen ikään on ehditty. Myöskin tällaista uutta, luovaa ajattelua on harrastettu, mistä minusta Metso on ehkä paras esimerkki. Metsossa nimenomaan on yhteistyössä metsänomistajien kanssa saavutettu erittäin myönteisiä tuloksia. Olen aivan varma, että jos Natura-prosessia tänään tehtäisiin uudestaan, niin nimenomaan tähän koko hankkeen selittämiseen, keskusteluun maanomistajien kanssa, käytettäisiin huomattavasti enemmän aikaa. Tämä ei ollut pelkästään ympäristöhallinnon vika, vaan syynä olivat myöskin nimenomaan komission erittäin kovat aikatauluvaatimukset. Komissio itsekin tunnustaa, että tässä mentiin pieleen.

Edelleen kokoomuksen taholta kritisoidaan erittelemättä ympäristöministeriötä ja ympäristöministeriä siitä, että Itämeren asioita ei ole ajettu meidän puheenjohtajakaudellamme. Se ei nyt vaan kerta kaikkiaan pidä paikkaansa. Meidän päätavoitteenamme oli saada poliittinen yhteisymmärrys merisuojelun strategiasta ja siihen liittyvästä direktiivistä. Se on ylivoimaisesti tärkein päätös, joka pitkään aikaan Itämeren osalta EU:n puitteissa on tehty. Se ei ollut suinkaan kovin helppo asia. Mutta se ei tietenkään myöskään pelkästään riitä, vaan tässä tärkeintä on se, että Helcom toimii Itämeren osalta alueellisena toimijana, ja se on tärkeää, koska sitä kautta päästään myöskin Pietarin ongelmien ratkaisemiseen.

Unohdin myöskin kiireessä ed. Saarikankaan kysymykseen vastata. Yhteistyössä Ruotsin ja Suomen kanssa on selvitetty, että tarvittaisiin investointeja Pietarin alueen jätevesipuhdistamoihin suuruusluokkaa yli 700 miljoonaa euroa. Tätä työtä nyt sitten jatketaan. Tässä yhteydessä haluan aivan erityisesti mainita John Nurmisen säätiön Puhdas Itämeri -hankkeen, jolla nimenomaan ed. Saarikankaan ongelmaan puututaan elikkä fosforin puhdistukseen. Ympäristöministeriö on myöskin tukenut tätä hanketta.

Tässä oli myöskin Puolan kuormituksen roolista kyse. Puola on EU:n alueella EU-maista ylivoimainen kuormittaja. Hyvä asia on se, että Puola joutuu nyt soveltamaan olemassa olevaa ympäristölainsäädäntöä, ja merisuojeludirektiivi siltäkin osin tuo parannusta. Taas vastapuolena huolen aiheena on maatalous, joka ilmeisesti tehostuu ja tällä tavalla saattaa tietenkin sitten lyödä vähän takaisin. Mutta minusta nimenomaan tämän merisuojeludirektiivin myötä EU:lla on tulevaisuudessa hyvät mahdollisuudet omalta osaltaan vaikuttaa tähän. Mutta yleisesti ottaen suuri ongelma on Pietarin alue. Kun investoinnit ovat tätä luokkaa, on selvää, että myöskin kansainvälistä rahoitusta siihen tarvitaan.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tuohon Puolaan, ja se liittyy myöskin Venäjään, ja nyt en puhu yhdyskuntajätevesiongelmista: Kun Puolan maatalous siirtyy EU-aikaan ja EU-normien ja -lainsäädännön piiriin, niin kuin tapahtuu, niin se on kyllä totta, että tapahtuu varmaan myönteistä kehitystä, mutta samalla tapahtuu siirtyminen tällaisesta yhden hevosen, kolmen hehtaarin tilasta tällaiseen tehoviljelyyn, joka tuo toisaalta sitten ne lannoitekuormitukset ja muut. Ja kun se valuma-alue lähtee sieltä 500 kilometriä Varsovasta etelään, sieltä asti Itämereen, niin se haaste on kova. Jaostossa oli esillä, että myös Venäjällä tapahtuu koko ajan maatalouden ja esimerkiksi sikatalouden ja kanatalouden osalta tällaista uutta tehoviljelyä valuma-alueella. Ne ovat sellaisia uusia haasteita, jotka tulevat tämän kaiken vanhan probleeman päälle.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Monet arvostelevat sitä, että Suomi on ollut aktiivinen auttamaan näissä jätevesipuhdistamoasioissa Venäjää, joka on rikas tänä päivänä. Mutta me kaikki tiedämme, kun katsomme todella muun muassa Nurmisen säätiön Puhdas Itämeri -hanketta, että jos näihin ei puututa kemiallisella fosforinpoistolla, niin monet muut toimet, vaikka ne ovat toki tarpeellisia, tuntuvat aika turhilta. Jos ajatellaan, että täällä on kuormituksena nyt melkein 1 500 tonnia, joka tulee sieltä, ja voidaan vähentää tällä fosforinpoistolla yli 800 tonnia, niin se on niin merkityksellinen asia, että todella Suomen kannattaa olla aloitteellinen ja yrittää saada EU-maista apua siihen, että yhdessä hoidamme sen ongelman. Uskon, että Venäjä on mahdollisesti innokkaampi olemaan mukana, jos ne avustukset tulevat kansainvälisiltä toimijoilta sinne mukaan. Maatalouden (Puhemies koputtaa) ja muiden osalta se on melkein kuin hyttysen ininää verrattuna näihin.

Martin Saarikangas /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Jatkaisin tästä ed. Lindqvistin kohdasta. Kun mainitsin fosforinpoiston, niin tarkoitin sitä nykyisin jo rakennettua, en tätä rakenteilla tai suunnitteilla olevaa. Jos tähän tuotaisiin tämä Nurmisen säätiön ehdottama kemikaalijärjestelmä, niin sen kustannukset olisivat toki pari kolme miljoonaa euroa investointia ja saman verran vuosittaiskustannus. Sillä päästäisiin, ei tähän vähennykseen 1 500:sta 800:aan, vaan voitaisiin noin puolet, noin 400 tonnia poistaa, ja tämähän olisi jo huomattava osa, se olisi neljännes siitä, mitä sieltä nyt tulee.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ministeri vastasikin jo Pietarin jätevedenpuhdistamoasiaan, joka on hyvä hanke.

Mutta toinen ongelma, joka ennen kaikkea esiintyy lähialueilla eli Suomen puolella, ovat viime kesän metsäpalot rajan toisella puolella. Mielestäni budjetissa ei ole tämän tyyppisiin asioihin varauduttu oikein. Tämähän on yksi ongelma ainoastaan. On mahdollista, että tulee ongelmia, joihin me emme ole voineet varautua tai emme ole voineet edes kuvitella, että niitä tulee. Olisi hyvä, jos ministeri kertoisi, onko tämän tyyppisiä asioita ajateltu ja miten niistä mahdollisesti selvitään, kun ne eteen tulevat.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Suomen kokonaisfosforipäästö on noin 6 180 tonnia vuodessa, ja Puolassa se on 20 480 tonnia vuodessa eli noin runsas kolme kertaa enemmän. Jos se suhteutetaan väkilukuun, niin me olemme tietysti paljon kovempia fosforinpäästäjiä. Tämä on kokonaispäästö.

Mutta minulla on edelleen se sama kysymys, arvoisa ministeri: nimenomaan kun nyt olette, ministeri Enestam, ollut pitkään ministerinä, myöskin nyt sitten kohtuullisen pitkään ympäristöministerinä, niin miten tämä ilmastoministerinimikkeen käyttöönotto tai ilmastoministerin nimittäminen teidän näkökulmastanne, onko siinä ajatusta?

Ja ministeri Manniselle on hyvä todeta myös minun puoleltani syntymäpäiväonnittelut ja todeta, että kun on lukenut teidän 60-vuotisjuhlahaastattelunne, niin asumisen laadun muutoksen olette itse todennut (Puhemies koputtaa) omassa elämässänne, ja hyvinhän siinä on oikeaan suuntaan menty.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Enestamin oman puolueen Rkp:n kanssa meillä on ollut — siitä jo vuosi aikaa — erittäin hyvä yhteistyö, kun hankittiin rahaa Pietarin jätevesilaitoksen rakentamiseen silloin. Onko nyt teillä tavallaan perintönä jättää samantapaista uutta neuvottelua, johon tulevat mukaan EU ja Suomi ja satsataan siihen, että hanke jatkuu ja etenee? Jos ajatellaan Suomenlahtea ja helsinkiläisiä, teitä, täällä, niin silloin Pietari on äärimmäisen tärkeä.

Mutta ed. Lindqvist sanoi, että ovat hyttysen ininä nyt sitten maatalouden päästöt, että maatalouden päästöt olisivat hyttysen ininä verrattuna Pietariin. Haluaisin kysyäkin ministeri Enestamilta — kun Saaristomeri on sekä teille että minulle erittäin tärkeä eikä siellä tämä Pietari ole ollenkaan se suurin ja tärkein asia vaan etenkin maatalouden päästöt ja muut, liikenne ja kalanviljely ym., etenkin maatalouden päästöt — mitä teidän mielestänne pitäisi tehdä. Minä tiedän, että te ette ole maatalousministeri, mutta pitäisikö jotenkin laittaa ohjaavuus voimakkaammaksi maatalouden osalta, jotta Saaristomeri pelastuu?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä samasta asiasta vähän toisella tavalla, sillä tavalla, että arvoisa ympäristöministeri, voidaanko teidän mielestänne kertoa niin sanotusti julkisesti siitä, mikä on Leningrad oblastin alueen asennoituminen tähän jäteveden puhdistamoitten lisärakentamiseen, koska sehän tässä on aika olennainen asia? Tuo 700 miljoonaa euroa on semmoinen määrä rahaa, että muutamassa viikossa Venäjän federaatio saa sen öljyn markkinahinnan nousun kautta nettotuloina, niin että se on pikkuraha sinänsä heille. Mutta mikä on tämän Pietarin alueen, siis Leningrad oblastin suhtautuminen näihin asioihin?

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kysyisin ministeriltä: Lahdessa on voimakas ympäristökeskittymä elikkä eräänlainen ympäristöklusteri, jossa on sekä koulutusta että teknologiaa ja osaamista. Elikkä Lahti on tietynlainen alueellinen osaamiskeskus. Nyt on ilmeisesti päätöstä vaille se, kuka saa valtakunnallisen osaamiskeskus-nimityksen. Lähinnä olen kuullut, että Lahti ja Kuopio kamppailevat keskenään. Onko tästä jo päätöksiä tullut, vai mikä on tilanne?

Tarja Cronberg /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ympäristöministeri totesi, että ympäristöhallinto on parempi kuin maineensa. Se on varmaan aivan totta. Mutta ympäristöhallinto kuitenkin hajoaa eri ministeriöiden välillä, aivan kuten tässä Itämeren ongelmassa nähdään. Vihreät esittivät joku aika sitten, että olisi tämmöinen koordinaattori, joka tavallaan yhdistäisi eri ministeriöiden Itämeri-aspektit yhteen sillä lailla, että niistä toimenpiteistä, joita tehdään, saataisiin tehokkaita tuloksia. Tämä oli ensimmäinen kysymys.

Toinen kysymys tietysti liittyy tähän ilmasto- ja energiaministeriöön. Tässähän on aivan samanlainen ongelma, että ilmastonmuutoksen torjunta vaatii toimenpiteitä kaikilta ministeriöiltä. Kuinka tällainen koordinaatio voidaan hoitaa ilman, että on yksi paikka, jossa on tämmöinen kokonaisnäkemys? Tässähän on kysymys myös siitä, että ilmastopolitiikka vaikuttaa myös ulkoasioihin.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen piti täällä ansiokkaan luennon biokaasulaitosten vaikutuksista myös ravinnepäästöpuoleen. Tässä on kannettu huolta näistä Venäjän päästöistä ja erityisesti sinne syntyvistä suurista karjatiloista maatalouden kehittyessä. Kysynkin ministeriltä, onko mahdollista, että tuolla tulevalla ohjelmakaudella esimerkiksi naapuruusohjelman avulla pystyttäisiin näitä suuria pistemäisiä kuormituksia sillä tavalla ajattelemaan, että sinne esimerkiksi suomalaista biokaasutekniikkaa vietäisiin, joka toisaalta edistää meillä tämän alan kehittymistä ja ehkäisee naapurissa ympäristöongelmia?

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lähialueyhteistyössä ympäristöalalla on todellakin saavutettu erittäin hyviä kokemuksia. Suhteellisen pienillä rahasummilla on saatu erittäin paljon ympäristöhyötyä, koska tämä meidän rahoituksemme on toiminut ikään kuin katalyyttina ja sitten rohkaissut lisärahoitusta muualta. Eli se on todellakin ala, johon kannattaa satsata. Sen takia on sääli, että tähän pohjoisen ulottuvuuden ympäristöyhteistyöhön on nyt tällä hetkellä varattu aika niukalti rahaa.

Mutta olisin jatkanut, arvoisa puhemies, tästä ed. Tiilikaisen ajatuksesta. Tiedämme myös, että Venäjällä ja muualla lähialueilla energian käyttö ja energiantuotanto on myös erittäin tehotonta. Siellä olisi huomattava tehostamispotentiaali, ja samalla myös Suomessa on valtavasti osaamista tällä alueella. Voitteko, ministeri, kommentoida ehkä, mitä tässä suhteessa voitaisiin tehdä?

Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam

Fru talman! Ensinnäkin mitä mahdollisiin tuleviin metsäpaloihin rajan toisella puolella tulee, niin siitä käytiin keskustelua, kun venäläinen kollega Trutnev osallistui EU—Venäjä-kokoukseen ympäristöministerikokoonpanossa. Periaatteessahan ja käytännössäkin olisi oltu valmiita lähtemään sammuttamaan jo tänä kesänä, mutta apu ei ollut tervetullut. Nyt on sovittu siitä, että ensinnäkin tiedotusta parannetaan, kerrotaan, jos jotain rajan toisella puolella tapahtuu, ja meidän aputarjouksemme on edelleenkin voimassa ja toiminta tapahtuu tietenkin käyttämällä olemassa olevaa rahaa. Luulen, että tämän keskustelun jälkeen tilanne ensi kesänä, jos kävisi niin onnettomasti, että taas tulipaloja syttyisi, on aivan toisenlainen.

Useassa puheenvuorossa on kysytty, olisiko syytä perustaa oma ilmastoministeri, ilmasto- ja energiaministeri. Ihan tällaisena spontaanina vastauksena: Vierastan vähän sitä, että perustamalla jokin uusi elin saataisiin ratkaisu tähän asiaan. Enemmänkin sitten on mielestäni kyse siitä, että kun kuitenkin nykyisessä työnjaossa vastuu kansainvälisistä ilmastoasioista on ympäristöministeriöllä ja taas kansallisista kauppa- ja teollisuusministeriöllä, niin tällainen työnjako ei ehkä ole paras mahdollinen jatkoa silmälläpitäen. Mutta ei kai Suomen kaltaisessa kuitenkin aika pienessä maassa voi olla mahdotonta hoitaa koordinaatio ministeriöitten kesken, olkoonkin, että työnjako on, kuten se nyt on. Näissä ministerityöryhmissä, jotka on perustettu, on pyritty nimenomaan koordinaatioon. En ole ihan varma, että tällaisen erillisen ministerin perustaminen toisi sen kummempia ratkaisuja asiaan. Kysymys on enemmänkin sitten siitä, nostetaanko statusta sillä tavalla, että ilmastoasioista aina myöskin pääministeri ja valtiovarainministeriö olisi enemmänkin vetovastuussa. Luulen, että sillä tavalla saadaan enemmän tehokkuutta aikaan.

Mitä ylipäätänsä Pietarin ja Leningradin alueeseen tulee, niin pitää olla valmiutta jatkaa. Siihen investoitu suomalainen euro tuo korolla paljon paljon parempia tuloksia kuin jos vastaava rahasumma investoidaan meillä, mikä ei tietenkään merkitse sitä, että meilläkin on edelleen syytä panostaa.

Mitä Saaristomereen tulee, niin ongelmat ovat tiedossa ja tällä uudella maatalouden ympäristöavustuksella on tarkoitus nyt sitten räätälöidä toimenpiteitä ongelmien mukaisesti. Uskon, että tällä tavalla saadaan enemmän tehoa aikaan nimenomaan myöskin Saaristomerellä.

Minulla on sellainen käsitys, ed. Pulliainen, että aivan erityisesti Vodokanal ja sen johtaja suhtautuu sekä vakavasti että myöskin ammattitaitoisesti ongelmiin ja että hän on myöskin nimenomaisesti luvannut, että tätä investointitahtia jatketaan, mutta ilman kansainvälistä rahoitusta ei taatustikaan niin nopeasti, jos Venäjä itse rahoittaisi, tuloksia saataisi.

Luulen, että sekä lähialueohjelman puitteissa että aivan erityisesti naapuruusohjelman ja pohjoisen ulottuvuuden ohjelmien puitteissa nimenomaan näihin ongelmiin pitää myöskin puuttua. Ongelmana näissä on, että ei pohjoisen ulottuvuuden ohjelmassa ole, aivan kuten ed. Tynkkynen sanoi, kovinkaan paljon rahaa, mutta täsmäpanostuksella myöskin sitten koordinoidusti voidaan saada tehokkuutta aikaan.

Sitten, ed. Saarikangas, lopuksi: Ymmärrän, että nimenomaan olemassa oleviin laitoksiin satsataan tätä kemiallista fosforinpoistoa ja silloin saadaan tietenkin tuloksia siltä osin nopeasti. Mutta investointeja edelleenkin tarvitaan myöskin olemassa olevien jätevesilaitosten korjaamiseen ja erityisesti putkien korjaamiseen.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Aluksi valitan, että jouduin välillä poistumaan, kun oli raha-asiainvaliokunnan kokous ja oli sellaisia asioita, että oli välttämättä oltava siellä paikalla.

No, ensinnäkin kuulin ja kuuntelin valtiovarainvaliokunnan asunto- ja ympäristöjaoston puheenjohtajan ed. Uotilan esittelypuheenvuoron, jossa oli mielestäni hyvällä tavalla analysoitu niitä ongelmia ja niitä puutteita, joita asuntopolitiikassa vielä tällä hetkellä on ja joihin pitää jatkossa kiinnittää erityistä huomiota.

On aivan oikein todettu, että tällä hetkellä varsinainen sosiaalisen asuntotuotannon uudisrakentaminen ei vedä ja pääosin ne kohteet, jotka tulevat, kohdistuvat ennen kaikkea tähän niin sanottujen eritysryhmien asuntotuotantoon. Siinä tuo 45 miljoonan euron määräraha on toistaiseksi ollut, voisi sanoa, kohtuullisen riittävä, mutta varmasti tulevaisuudessa tarvetta enemmällekin on, sikäli kuin kehyksissä on varaa olemassa. Varsinkin jos Raha-automaattiyhdistys merkittävällä tavalla tulee vähentämään jatkossa, niin tilanne vielä entisestään muuttuu. Tässä yhteydessä kuitenkin kannattaa todeta, että toistaiseksi Raha-automaattiyhdistys ei ole kovin paljon vähentänyt, mikä on merkinnyt käytännössä sitä, että todellisuudessa näitä erityisryhmille tuettuja asuntoja on tähän maahan viimeisinä vuosina tullut selvästi enemmän kuin aikaisempina vuosina. Nyt, kun kunnat voivat saada Aralta siihen rahaa, niin kunnat ovat lähteneet vahvasti liikkeelle eikä noita säätiöitä tai yhdistyksiä enää tarvita kuten aiemmin; nykyisinkin niissä tietysti Raha-automaattiyhdistyksen rahoitusta tarvitaan.

Mitä tulee taas lähiökorjausavustuksiin, on aivan totta, että tuo 10 prosenttia on liian alhainen ja näytti aluksi, että nuo rahat eivät tule käytettyä. Tällä hetkellä tilanne ainakin saamani tiedon mukaan on se, että rahat on käytetty kuluvalta vuodelta, mutta toisaalta voi tietysti arvioida, että saattaa olla, että nämä ovat menneet ehkä sellaisiin hankkeisiin, jotka ehkä muutoinkin olisivat toteutuneet. Se on rehellisesti tunnustettava, että 10 prosenttia ei ole riittävä houkutin siihen, että tulisi lisää tällaisia lähiöprojekteja, jotka asiallisesti olisivat tietysti tarpeen.

Aivan oikealla tavalla myöskin tähän asumistukijärjestelmän kokonaisuudistukseen kiinnitettiin huomiota, ja tästä me olemme ympäristöministeriössä tehneet alustavia selvityksiä. Löytyy huomattavan yksinkertainen tai nykyistä yksinkertaisempi järjestelmä, jossa asiakkaan tulot ja sitten alueella vallitseva yleinen keskimääräinen vuokra sekä perhekoko otettaisiin huomioon ja tältä pohjalta asumistuki määräytyisi. Silloin ei tarvitsisi näitä ongelmia kärsiä, minkä kokoinen se asunto on taikka minkä kuntoinen tai minä vuonna se on rakennettu, vaan asiakas saisi itse valita. Jos hän haluaa suuremman asunnon ja tyytyy vähän alhaisempaan varustetasoon, niin hän voi sen tehdä, jos hän tällä tuella pystyy sen maksamaan.

Mutta aivan samalla tavalla, kuten jaoston puheenjohtaja totesi, jotta tämä voitaisiin panna täytäntöön, se edellyttää kuitenkin noin 10—30 miljoonaa euroa riippuen, mille tasolle siinä halutaan, jotta kovin monelle ei tulisi alennuksia nykyiseen asumistukeen. Joka tapauksessa aina jonkun tuet alenevat, jonkun tuet nousevat, ja koska tällä hetkellä, tämän hallituskauden aikana, ei ole ollut mahdollista lisätä menoja, niin meillä ei ole ollut mahdollisuutta panna täytäntöön myöskään tällaista yksinkertaisempaa järjestelmää, mutta seuraavissa hallitusneuvotteluissa tämä asia on otettava esille, ja toivottavasti se sinne saadaan myöskin mukaan.

Mitä tulee sitten tähän asuntojen korjausavustuksen vähentämiseen, niin tässähän oli kysymys siitä, että ehtona sille, että pientalot saatiin tämän energia-avustuksen piiriin silloin, kun ne muuttavat lämmitysjärjestelmää öljylämmityksestä enemmän uusiutuviin luonnonvaroihin, oli, että täytyy hakea budjetista säästöjä tuolla 20 miljoonalla eurolla, joka on otettu sitten muiden rivi- ja kerrostalojen energia-avustuksista. Mutta tätä vajetta on pyritty paikkaamaan sillä tavalla, että nämä energiakorjaukset ovat mukana myöskin tässä korkotukijärjestelmässä tulevaisuudessa, ja näin ollen kokonaan ilman tukea ne eivät ole jääneet.

Samalla tietysti kiitän valtiovarainvaliokuntaa ja jaostoa siitä, että hissiavustuksiin on tuo 500 000 euroa saatu lisää, koska hissiavustuksille on jatkuvaa tarvetta myös tulevaisuudessa.

Toisaalta myöskin täällä esitettiin kritiikkiä varojen, 370 miljoonan euron, siirrosta Asuntorahastosta budjetin yleiskatteeksi kolmen vuoden aikana. Nyt kannattaa kuitenkin muistaa, kun tätä arvioidaan, että nämä rahathan tulevat entisten asuntolainojen lyhennyksistä, ja kun uusia asuntolainoja myönnetään suhteellisen vähän, niin jos nämä varat tavallaan käytettäisiin tämmöisiin vuosittaisiin juokseviin menoihin, niin siinä syötäisiin merkittävällä tavalla pääomaa. Tässä mielessä nyt kannattaa kuitenkin hyvin perusteellisesti perehtyä tähän siirtoasiaan ja selvittää se, sillä niin kauan kuin se ei Asuntorahaston taloudellista tasapainoa järkytä, sitä voidaan pitää toisaalta perusteltuna. Meillähän on muutaman vuoden sopimus valtiovarainministeriön kanssa, miten siinä menetellään, sen jälkeen asiat joudutaan neuvottelemaan sitten uudelleen.

Ed. Sarkomaa totesi täällä, että erityisen tärkeää on haja-asutusalueiden vesien puhdistus, ja viemäröintijärjestelmä myöskin useissa puheenvuoroissa on tullut esille. Sen osalta haluan todeta, että Asuntorahastohan on varannut asunto-ohjelman mukaisesti kymmenen vuoden ajalle 30 miljoonaa euroa eli 3 miljoonaa vuodessa avustuksina tietyn tulorajan alittaville sitä varten, että he järjestävät tämän jätevesiasetuksen mukaisesti jätevesien käsittelyn. Koska tässä on pitkä siirtymäaika, niin valitettavan monet näyttävän lykkäävän sitä muutosta eivätkä rahat riitä.

Haluaisin tässäkin yhteydessä todeta sen, minkä ennenkin, että toivoisin, että kun se joka tapauksessa on kiinteistölle tehtävä, se tehtäisiin mahdollisimman pian nyt, kun rahaa on käytettävissä. Voi olla, että sitten loppuvuosina, kun kaikki ryntäävät tätä velvoitetta täyttämään, silloin ei ole enempää rahaa kuin työvoimaa ja materiaaliakaan riittävästi saatavana. Tässä mielessä vetoaisinkin, että kansalaiset hoitaisivat tämän velvoitteen mahdollisimman pian. Se on sekä asiallisesti että ennen kaikkea myös ympäristöllisistä syistä hyvin tärkeä kysymys.

Ed. Marjaana Koskinen täällä kysyi, onko keskusteltu siitä, että asumistuki sidottaisiin indeksiin. Tietysti siitä on keskusteltu, mutta toisaalta me olemme tietyllä tavalla tätä myöskin tehneet, emme joka vuosi aiemmin varsinkaan mutta viime vuosina sillä tavalla, että me olemme ottaneet vuokrien nousun huomioon, kun olemme vahvistaneet asumistuen perusteita. Toisaalta kyllä myöskin näitä tulorajoja on muutettu sen mukaan kuin palkat ovat kohonneet. Sehän ei ole suoraan indeksiin millään tavalla sidottu, mutta indeksiä on käytetty silloin hyväksi, kun näitä rajoja on muuteltu. Mielestäni tällaiset suorat indeksisidonnaisuudet kokonaisuuden kannalta eivät välttämättä ole parhaita. Sitä täytyy aina arvioida, mutta olisi tärkeää, että vuosittain näihin perusteisiin voitaisiin tehdä ainakin kohtuulliset ja riittävät tarkistukset.

Kaiken kaikkiaan kiitän vielä kerran asunto- ja ympäristöjaostoa ja valtiovarainvaliokuntaa hyvin suoritetusta työstä ja tämän neljän vuoden yhteistyöstä. Mielestäni olemme pystyneet kuitenkin saamaan kohtuullisen lopputuloksen aikaan, mutta tässä niin kuin muissakin asioissa työtä kyllä riittää yllin kyllin vielä seuraavillekin päättäjille.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kiitoksia kiitoksista, ja täytyy todeta, että yhteistyö on sujunut hyvin asuntoministerin kanssa, ja täytyy myöntää, niin kuin valiokuntakin toteaa mietinnössään, että asuntopoliittisen ohjelman monet kohdat, lähes kaikki kohdat, ovat toteutuneet. Me olemme kaikki vain sen yhteisen ongelman edessä, että markkinavoimat säätelevät tänä päivänä hyvin voimakkaasti tätä asumista, mikä johtaa siihen, että asunnot ovat hirvittävän kalliita, ihmiset ylivelkaantuvat, vuokrataso on hirvittävän korkea ja sitten tämä yhdyskuntarakenne hajautuu entistä laajemmalle, mikä on ympäristön kannalta erittäin kielteistä. Valiokuntakin siihen mietinnössään viittaa, ja uskon, että ministeri on samaa mieltä, että myös seuraavalla vaalikaudella, heti vaalikauden alussa, on tarkoitus myöskin tällainen kokonaisvaltainen asuntopoliittinen ohjelma jälleen uuden hallituksen toimesta laatia, ja toivottavasti siinä löytyy vielä tehokkaampia keinoja niiden (Puhemies koputtaa) monien ongelmien poistamiseksi, joita asuntopolitiikkaan kuitenkin edelleen liittyy.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten täällä todettiin edellisessä puheenvuorossa, asuntopoliittinen ohjelma on toteutunut erittäin hyvin, ja tästä erityiskiitos ministerille.

Minä en ole nyt niin huolissani näistä markkinavoimista. Me tiedämme sen, että sosiaalinen asuntotuotanto on äärettömän tärkeätä ja varmasti se lisääntyy, kun tulee näitä aallonpohjia, ja silloin pitää olla valmiuksia. Minusta niitä tällä hetkellä on olemassa, enkä näe, että jollakin tavalla on yhteiskuntarakenne entisestään hajautunut tänä aikana, jolloin kovanrahan tuotanto on ollut voimissaan.

Mutta eräs asia, josta haluan antaa erityiskiitokset, on tämä Aran rahan käyttö näihin kunnallisteknisiin avustuksiin. Se on ollut äärettömän tärkeä kaupunkiseutujen ympäristökuntien kannalta, ja tästä erityiskiitos ministerille. Kysyn: Onko mahdollisuuksia, miten te näette tulevaisuudessa myös, että tätä voitaisiin jatkaa? Nyt kun tätä Ara-rahaa on kuitenkin käytettävissä, (Puhemies koputtaa) niin voisiko tämä olla yksi vaihtoehto?

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä minä olen siitä huolissani, että viime aikoina on näkynyt merkkejä tästä yhdyskuntarakenteen ikään kuin eriytymisestä, ja minä näen tarpeellisiksi kaikki sellaiset keinot, joita me voimme täällä kehittää, jotta me saisimme maankäytön järkevämmäksi, kuntien välisen yhteistyön paremmaksi ja sitä kautta myös asuntopoliittisesti järkevämmät, suunnitelmalliset kokonaisuudet. Kyllä me kaikki tiedämme, että nämä ongelmat ovat olemassa erityisesti Pääkaupunkiseudulla ja joissain kasvukeskuksissa. Kyllä minä näen, niin kuin uskon ministerinkin näkevän, että varmasti yksi tämän Paras-hankkeen tärkeimmistä elementeistä on paitsi palveluiden turvaaminen niin myös tämä järkevän maankäytön edistäminen ja yhdyskuntarakenteen eheyttäminen, joukkoliikennemahdollisuuksien parantaminen jne.

Olisin kysynyt ministeri Manniselta tätä korkotukiasiaa. Tiedän, että teillä oli siellä viritteillä eräänlainen uudistus, mutta olisiko nyt mahdollista, kun seuraavalle kaudelle varmasti jotain tapahtuu, että sitä ajatusta ikään kuin edelleen jalostettaisiin niin, että siihen korkotukeen saataisiin myös tosiasiallinen tukielementti mukaan? (Puhemies koputtaa) Se voisi olla hyvin järkevää, ja sitä kautta sosiaalinen asuntotuotanto voisi piristyä.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyskuntarakenne on todella hajaantunut jo aika kauan aikaa, ja sitä Vtt muun muassa on selvittänyt ja tutkinut.

Kysyisin ministeri Manniselta, kun te käsittelitte myös tätä rakennusten energia-avustuskysymystä: Miten itse ajattelette tästä kerros- ja rivitalojen energia-avustuksesta? Korkotuki on varmasti hyvä instrumentti sekin, mutta pitäisikö jossain vaiheessa, jos määrärahat sen sallivat, palata siihen, että myös kerros- ja rivitalot voisivat saada näitä energia-avustuksia? Kun julkisuudessa on välillä myös kritisoitu näitä energia-avustuksia tehottomiksi, niin onko teillä näkemyksiä siitä, olisiko jotain muita mahdollisesti tehokkaampia instrumentteja käytettävissä uusiutuvien energialähteiden ja energian säästön edistämiseksi tällä sektorilla?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia vain ministerille! Olen hassumpiakin asuntoministereitä tässä menneinä vuosina nähnyt. Tosin valtiovarainministeritkin olivat vähän hankalampia ehkä aiempina vuosina.

Mutta haluaisin kiinnittää yhteen asiaan huomiota, ja se on tämä vanhojen omistusasuntojen peruskorjausten rakennuttaminen. Onko ministeriössä ollut mitään keskustelua siitä, mitä sille voitaisiin tehdä? Siitä näyttää muodostuvan todella iso ongelma, kun vanhat kerrostalot menevät remonttiin ja rakennuttaminen on, mitä on.

Toinen, mikä minuakin kyllä huolestuttaa, on aravavuokra-asumisen asema. Se ei vielä näy niin vaikeana kuin siellä pinnan alla todellisuudessa piilee. Isoissa kaupungeissa asukkaat vielä siellä pysyvät, pieniltä maaseutupaikkakunniltahan ne ovat jo alkaneet lähteä, mutta jos vetovoima omistusasumiseen tästä vielä kasvaa, niin asunnot alkavat tyhjentyä ja on olemassa vaara, (Puhemies koputtaa) että kunnat joutuvat todella isoihin vaikeuksiin.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun pohditaan omakotitalojen lämmitystä ja energian säästöä, niin olemme kyllä lastenkengissä verrattuna naapurimaahan Ruotsiin, josta on mukava aina ottaa vertauskohdetta. Nyt kun meillä on tämä tuki, joka nyt on jonkun verran saanut lisää vauhtia, niin kai nyt on varmaa, että tätä tukea jatketaan ja että siihen satsataan lisää rahaa ja sitä riittää myös muihinkin kuin vain omakotitaloihin?

Olisin kysynyt muuten: Miten aiotte ohjata näitä talonrakentajia ja vanhojen talojen korjaajia siinä, onko talojen tiiviys ainoa kriteeri vai onko lämmitysmuoto? Voisiko olla semmoinen malli, että jos haluaa käyttää suorasähkölämmitystä, mitä ei kukaan enää tee Ruotsissa, niin silloin pitää olla todella tiivis talo, elikkä olisi sellaiset ohjeet, että pitää olla tosi tiivis rakenne, jos käyttää suorasähköä, mutta jos vaikkapa haluaa hirsitalon, niin maalämmöllä tai pelletillä tämä taas onnistuu, elikkä olisi kaksi tapaa ihmisillä valita energian säästöä: tiiviys tai vaihtoehtoinen energiamuoto?

Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Edelleen Manniselle sanoisin asumistuesta sen, että asumistukijärjestelmää voitaisiin käyttää paremmin köyhyyden hoitoon, jos asumistukijärjestelmä muutettaisiin niin, että tämä 20 prosentin omavastuu, joka siinä on, poistuisi. Toisaalta asumistuen kohdalla on se ongelma, että kun se on ollut perinteisesti ympäristöministeriön alla, niin kuitenkin asumistuen kautta tehdään sosiaalipolitiikkaa, eli pitäisi miettiä ehkä sitä paikkaa, mihin asumistuki on hajautettu, eli tämmöinen hallinnollinen kysymys olisi kanssa aika oleellinen.

Edelleen sanoisin sen, että me olemme leikanneet asumistukea silloin 90-luvun puolessavälissä ja nyt vasta on tehty niitä korjaustoimenpiteitä tämän kauden aikana, eli asumistuki tekisi sen tilanteen, että myös toimeentulotuesta ihmisiä vähenisi, jos se olisi parempikatteinen eli siinä ei olisi sitä 20 prosentin omavastuuta.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Ed. Uotila kysyi, pitäisikö tehdä kokonaisvaltainen asunto-ohjelma myöskin seuraavan hallituskauden alussa. Sellainen toivomus on myös ministeriön taholta ja myöskin valiokunnan taholta, ja ainakin tähän mennessä kaikki ovat olleet sitä mieltä, että näin pitää tehdä, ja itse sitä myöskin kannatan.

Ed. Reijonen kysyi näistä kunnallisteknisistä rahoista. Mehän olemme nyt jakaneet ne rahat, 50 miljoonaa euroa, viidelle vuodelle. Niitä käytetään viiden vuoden aikana kaikkiaan, ja kyllä tarvetta olisi tietysti sitten myöskin jatkorahoitukselle, mutta se riippuu tietysti uudesta hallituksesta. Nämä rahathan on tällä hetkellä tuloutettu sieltä Asuntorahaston tuloista. Vaikka tietysti ne valtion pussia rasittavat samalla tavalla, ne eivät ole kehysmenoja sanan varsinaisessa merkityksessä olleet. Toivotaan, että olisi mahdollisuus myöskin jatkossa tähän asiaan palata.

Ed. Viitanen kysyi tästä korkotukiasiasta. Minulla oli valmis lakiesitys tällaisesta hankkeesta, jossa me käytimme tietyllä tavalla tämmöistä superkorkotukiajatusta, se oli määräaikainen lakiesitys siitä, että olisi voinut rakentaa korkotukiasuntoja ilman, että näille asunnoille olisi tullut tulorajoja. Muutoinkaan niissä ei olisi ollut rajoituksia kuin hyvin lyhyen aikaa, ja mukana oli vielä sekin, että olisi voitu sitten yritysten osalta hyödyntää nämä asunnot eikä olisi syntynyt niitä ongelmia, joita tällä hetkellä syntyy, kun vakuusarvoja ja muita ei ole tai ne ovat hyvin heikkoja. Mutta kun se ei ollut mukana tässä asunto-ohjelmassa, niin tästä jouduin sitten luopumaan. Ei enää tässä loppumetreillä kannatusta tälle asialle löytynyt.

Ed. Tynkkynen kysyi, pitäisikö rivi- ja kerrostalon energia-avustukset ottaa uudelleen käyttöön. Ei minulla sinänsä mitään sitä vastaan ole, jos rahaa löytyy. Nyt kuitenkin nämä asiantuntijat ovat ainakin valtiovarainministeriön taholta lyöneet vähän kuin Tuntemattomassa sotilaassa pöytään erilaisia rätinkejä, joiden mukaan se olisi erittäin tehotonta. Myöskin nämä erillistalot ovat heidän käsityksensä mukaan tehottomia, mutta kuitenkin me kaikki tiedämme sen, että jos katsotaan näitä eri rakennusmuotoja, niin nämä rivi- ja kerrostalot kuitenkin ovat kaikkein tehokkaimpia näistä, ja toisaalta näistä erillistaloista aiheutuu hyvin paljon lämpöhukkaa ja ympäristö- ja ilmasto-ongelmia. Eli kyllä kuitenkin, jos rahaa on, niin ensisijaisesti näihin pientaloihin se pitäisi käyttää ja niiden energiamuotojen muuttamiseen. Rivi- ja kerrostalothan ovat useimmat kuitenkin kaukolämpöjen piirissä ja tällä tavalla jo energian käytön kannalta ja uusiutuvan energian käytön kannalta paremmassa järjestyksessä.

Myöskin kysyitte, onko tiedossa tehokkaampia keinoja. En ole sillä tavalla asiantuntija tässä yhteydessä, että voisin ruveta niitä luettelemaan. Kyllä varmasti noin ainakin teknisesti tehokkaampiakin keinoja löytyy. Siinä on vain se ongelma aina, että muillekin keinoille pitää olla toteuttaja. Vaikka olisi hyviäkin keinoja, niin jos ei ole toteuttajia käytännössä, tilanne on ongelmallinen. Me tiedämme, että talojen energia-avustuksille on kyllä toteuttajia, jos vain rahaa löytyy.

Ed. Virtanen oli huolestunut aravavuokra-asuntojen käyttöongelmista. Tosiasia on tietysti se, että meidän on huolehdittava tämän aravavuokra-asunto-omaisuuden kunnossapidosta ja sitä kautta pyrittävä pitämään asunnot vuokra-asuntokäytössä. Meillähän on meneillään ollut — vielä jonkin aikaa jatkuu — tällainen käyttöasteprojekti Arassa, jolla on pyritty niilläkin alueilla, missä asuntokysyntää on vähemmän, tätä houkuttelevuutta lisäämään korjaamalla ja parantamalla viihtyisämmäksi paitsi asuntoja, niin vähän ympäristöäkin. Osassa alueita on kyllä purettukin, mutta kokonaisuutena voisi sanoa, että parempaan suuntaan on menty. Toisaalta olen kyllä kuullut sellaisiakin ennusteita, että vaikka meillä tällä hetkellä aina Pääkaupunkiseutua myöten on suhteellisen paljon saatavissa vuokra-asuntoja, niin saattaa kyllä syntyä lähivuosina sellainen tilanne, että onkin yhtäkkiä pulaa näistä sosiaalisista vuokra-asunnoista.

Ed. Andersson kysyi tai esitti ainakin retorisen kysymyksen, pitäisikö antaa tavallaan kansalaisille kaksi vaihtoehtoa, joko todella tiivis suora sähkölämmitys tai sitten vanhojen talojen osalta voitaisiin myöskin tämmöinen harvempi hyväksyä, jos uusiutuvia luonnonvaroja käytetään tähän lämmitykseen. Varmasti sillä olisi oma merkityksensä. Näiden tiiviiden, todella tiiviiden talojen osaltahan ovat vain ilmenneet nämä homeongelmat ja muut, joten se ei tunnu kovin suositeltavaa sitten loppujen lopuksi olevankaan tai ainakin se vaatii todella erityisen hyvää asiantuntemusta. Kun kuuntelin kerran erästä asiantuntijaa, niin hän piti suurimpana syynä sitä, että kun on otettu käyttöön koneellinen ilmastointi eikä ole huolehdittu riittävästä tuloilmasta, niin se vetää kaikista mahdollisista saumoista ja hiushalkeamista kosteuden sisään, kun ei saa muualta korvausilmaa, ja kuitenkin koneellinen ilmastointi työntää ulos koko ajan. Syntyy alipaine ja tämän alipaineen vaikutuksesta tämmöisiä ongelmia syntyy.

Ed. Koskinen totesi, että asumistuki olisi hyvä keino köyhyyden poistoon. Varmasti sillä voitaisiin köyhyyttä lievittää, jos määrärahoja olisi riittävästi käytettävissä.

Mitä tulee tähän hajanaisuuteen, että meillä on eläkeläisten asumistukijärjestelmä erikseen ja sitten meillä on vielä opiskelijoiden asumistuki, tätä asiaa on mietitty, olisiko järkevää yhdistää nämä tukijärjestelmät, mutta toistaiseksi on kuitenkin päädytty siihen, että näiden erillisjärjestelmien avulla saadaan kuitenkin tehokkaimmin kohdennettua nämä varat.

Vielä lopuksi haluaisin sanoa sellaisen mielenkiintoisen tiedon ja asian, että kun vertaillaan kansalaisten asumiskustannuksia esimerkiksi Pohjoismaissa eri ikäryhmien ja eri tulotasoilla olevien ihmisten välillä, niin — ainakin itsellenikin oli lievä yllätys se — Suomessa asumiskustannukset jakaantuvat kaikkein tasaisimmin Pohjoismaista. Kun verrataan esimerkiksi nuoria ihmisiä ja ikääntyneempiä ihmisiä ja vastaavasti eri tulotasoilla olevia ihmisiä, niin kaikkein tasaisimmin Suomessa olivat jakautuneet asumismenot suhteessa siihen tulotasoon. Minusta se kertoo siitä, että suomalainen asuntopolitiikka ja asumisen tukijärjestelmät toimivat kuitenkin kohtalaisen hyvin.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin haluaisin aloittaa myönteisillä ympäristöasioilla. Aika useasti, kun ympäristöpolitiikasta puhutaan, on vähän semmoinen maailmanlopun meininki, että kaikki asiat ovat pelkästään huonosti.

Mutta nyt tässä kiittäessäni ministeri Enestamia hyvin hoidetusta kaudesta voin todeta, että saimaannorppakanta on vahvistunut tässä kuluvalla kaudella, kuuttien syntyvyys on vakiintunut sinne 50:n tienoille. Suomessa pesivä valkoselkätikkakanta, pesimäkanta, on suorastaan kaksinkertaistunut teidän, ministerin, aikana, merikotkien, maakotkien ja muuttohaukkojenkin kannat ovat vahvistuneet. Jos joku kysyy, no, mitä saitte aikaan, niin tässä on ainakin semmoisia lintuharrastajia lämmittäviä asioita.

Sitten vielä vakavammin haluan toistaa kiitoksen, joka täällä on jo aikaisemmin esitetty siitä, että Suomi myös EU:n puheenjohtajana on lähestynyt Yhdysvaltoja näissä ilmastonmuutosasioissa. Se on tulevaisuuden kannalta äärimmäisen tärkeä asia.

Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutos on ehdottomasti se vakavin tulevaisuuden ympäristöasia. Kakkosena vakavuusasteella lienee syytä pitää meidän Itämeremme ja sitten kolmantena voikin olla jo luonnon monimuotoisuus.

Ilmastonmuutoksesta on paljon puhuttu. Sivuutan sen tällä kertaa. Itämerestä totean sen, että on huikaisevaa se Itämeri-tietoisuuden lisääntyminen, mikä on tässä muutamien viikkojen ja kuukausien aikana tapahtunut eduskunnassa. Sinällään eihän meille mitään uutta tietoa ole tullut, mutta kun John Nurmisen säätiö on ottanut aktiivisen otteen, niin tuntuupa oppi langenneen hedelmälliseen maaperään. Täällä kaikki lähes pystyvät luettelemaan nämä Pietarin jätevedenpuhdistamot järjestyksessä ja missä tarvitaan mitäkin, ja se on hieno juttu ja myös se tietoisuus siitä, että Pietarin jätevedenpuhdistamoilla ja pienillä satsauksilla sinne pystytään erittäin merkittävästi vaikuttamaan Itämeren fosforikuormaan ja sitä kautta rehevöitymiseen ja sinileväkukintoihin. Se on kaikki erittäin hyvää asiaa.

Luonnon monimuotoisuutta on käsitelty paljon vähemmän, jonkun verran on puhuttu Etelä-Suomen metsien suojelutarpeesta. Ajattelinkin keskittyä tähän metsäluonnon monimuotoisuuteen. Missä kohdin eteläsuomalainen metsäluonto nyt sitten on köyhää? Siellä on kolme kriittistä tekijää. Yksi on lahopuun määrä, joka vaikuttaa suoraan uhanalaisten lajien esiintymiseen. Toinen on sitten esimerkiksi haapojen ja raitojen runsaus metsissä. Sillä on suora vaikutussuhde. Kolmas tekijä on sitten semmoinen, että kun jossain palaa liikaa, niin meillä palaa taas liian vähän, eli meillähän metsistä puuttuu oikeastaan tämä tulen vaikutus tällä hetkellä kokonaan, ja se taas vaikuttaa metsien lajistoon ja monimuo-toisuuteen aika paljonkin. On itse asiassa aika mielenkiintoista, että tämmöiset luonnontilassa usein palavien paikkojen, paahderinteitten, lajistot lähinnä tällä hetkellä pärjäävät Puolustusvoimien ammuntapaikoilla, koska siellä on riittävästi tulta luonnossa esimerkiksi palosirkan esiintymisen turvaamiseksi.

Mitä sitten voitaisiin tehdä tämän monimuotoisuuden eteen? Tässäkin semmoinen kustannustehokkuus tietenkin, kun valtion varoista vastuullisina ihmisinä ollaan päätöksiä tekemässä, on ohjenuora yksi. Silloin on lähdettävä siitä, voidaanko olemassa olevien suojelualueitten suojeluarvoa parantaa. Nythän on nimittäin niin, että käytännössä luonnonsuojelualueitten, olkoot ne kansallispuistoja tai muita, kriittinen tekijä, lahopuun määrä, ei oleellisesti poikkea siitä, mikä on lahopuun määrä talousmetsissä. Jonkun verranhan tähän on herätty viimeisten vuosien aikana ja on tehty näitä ennallistamistoimenpiteitä suojelualueilla. Niitä täytyy jatkaa, jotta tuo lahopuun määrä suojelualueilla lisääntyy. Sillä on myös merkittävä työllistävä vaikutus.

Sitten toinen seikka on, että sehän, mitä tapahtuu talousmetsissä, vaikuttaa myös metsäluonnon monimuotoisuuteen, ja näitten uusien metsänhoitokäytäntöjen myötä monia pienialaisia, mutta luonnon kannalta erittäin tärkeitä paikkoja on nyt sitten jäänyt ikään kuin käsittelyn ulkopuolelle, ja myös ihan hakkuualueilla sinne jätetyt jättöpuut voivat olla monenkin hyönteis- tai sienilajin kannalta jo ratkaisevia, vaikka siellä aukolla ei töröttäisi kuin se pieni yksi haaparykelmä.

Sitten tästä vapaaehtoisesta suojelusta on saatu Metso-ohjelmassa hyviä kokemuksia, ja sitä täytyy ehdottomasti jatkaa. Se on myös kustannustehokas ja osittain, voidaan sanoa, peräti markkinalähtöinen suojelutapa. Suojelu voidaan kohdentaa sinne, missä maanomistaja on sitä mieltä, että suojellaan, sekä sitten sinne, missä on pienialaisiakin, luonnon kannalta arvokkaita kohteita, ja näin tämä kustannustehokkuus taas toteutuu.

On tietenkin myönnettävä, että jotkut metsäluonnon lajit sitten kaipaavat myös isompia luonnontilaisia alueita. Jos valtion varat sallisivat, niin mikäpä olisi niitä perustellessa, mutta siinä on ihan myös tämmöinen tekijä. Jos sitten suojelualueita laajennetaan, niin totta kai se on järkevintä tehdä jo olemassa olevien alueitten yhteydessä, jolloin saadaan semmoisia isompia metsämantereita sitten syntymään.

Arvoisa puhemies! Teen pienen hypyn takaisin tuohon ilmastonmuutokseen, koska se on luonnon monimuotoisuuden kannalta se kaikkein vaarallisin ja uhkaavin tekijä. Jos nyt sitten ilmastonmuutoksen myötä kasvillisuus- ja eliölajivyöhykkeet, levinneisyysalueet, siirtyvät, niin ongelmana on se, pysyykö lajien evoluutio mukana, pystyvätkö lajit siirtymään muuttuvien vyöhykkeitten mukana. Tässä mielessä on mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu esimerkiksi nyt eteläisessä Suomessa eläville lajeille, muuttuuko niitten elinalue sillä tavalla, että hupskeikkaa parinkymmenen vuoden päästä niille otollisia alueita ovat tällä hetkellä suhteellisen suuret suojelualueet pohjoisessa Suomessa.

Itse asiassa, jos katsotaan ilmastonmuutoksen kannalta tätä luonnon monimuotoisuutta, niin kaikkein tukalimmallahan ovat semmoiset ympäristöt, joilta ei ole mahdollisuus paeta pohjoiseen tai paeta korkeammalle vyöhykkeelle, eli tunturien Lapista tundra, tämmöinen alue Skandinaviassa. Jos ilmasto muuttuu, sieltä eivät lajit pääse mihinkään pakoon. Etelä-Suomen lajisto vielä pystyy ehkä jossain määrin mukautumaan. Tämmöisiä merkkejä tästä lajiston elinalueitten muutoksesta on esimerkiksi tuolla hyönteismaailmassa paljonkin. Hyönteisillä on lyhyt sukupolvenväli, ja ne ovat suhteellisen nopeita reagoimaan ympäristönmuutokseen. Esimerkiksi perhoslajisto indikoi aika vahvasti sitä. Se on nopeasti viime vuosikymmeninä muuttunut Etelä-Suomessa ja taas eteläiset lajit esiintyvät nykyisin pohjoisessa. Saa nähdä, tuleeko muu lajisto perästä, onko niillä aikaa sopeutua.

Arvoisa puhemies! Hyppään vielä toiseen aiheeseen, ja se on tämä yhdyskuntajätteen hyödyntäminen. Täällä on paljon puhuttu näistä jätevesiasioista. Joskus menneinä aikoina meillä on ollut suhteellisen suljettu ravinnekierto eli sieltä huussin alta on sitten ne jätteet levitetty takaisin pellolle ja siinä omavaraistaloudessa pienessä mitassa on ollut hyvinkin tehokasta tuo ravinteitten käyttö.

Tällä hetkellä sitä mukaa kuin viemäröinti etenee, toki tämmöinen hajakuormitus vähenee. Ongelmaksi tulee se, mitä sitten tapahtuu sille ravinnepanokselle, mikä päätyy sinne yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoille: tuleeko se hyötykäyttöön, tuleeko se semmoiseen paikkaan, missä siitä ei aiheudu vesistöille ravinnekuormituksen uhkaa vai ei. Kun jätevesilietteitä käytetään viherrakentamisessa paljon, niin ne ovat silloin myös huuhtoutumiselle alttiina, ja ehkä joskus kaukana tulevaisuudessa meillä sitten häämöttää semmoinen tilanne, että näitä jätevesipuhdistamojen lietteitä tai lähinnä sitä ravinnepanosta, mitä siellä on, pystytään sitten palauttamaan laajemmalle alueelle metsiin. Jos metsien energiakäyttö lisääntyy, niin voi olla, että siellä tulee ravinnehukkaa. Mistä sinne saadaan typpitäydennystä? Sitä ei tuhkassa ole. Kenties on mahdollista rakentaa semmoisia järjestelmiä, joissa (Puhemies koputtaa) yhdyskuntalietteen typpeä ja polttolaitosten tuhkaa voidaan miksata ja levittää hyvinkin laajalle alueelle metsiin, jolloin tässä on puun kasvatuksen kannalta mutta myös yhdyskuntien ravinnehukan kannalta edistysaskeleita saavutettavissa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan onnitella ministeri Mannista kahdesta asiasta, joista toinen on erinomaisesti hoidettu asuntopolitiikka.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Asuntopolitiikan hyvyydestä haluaisin todeta ministeri Manniselle sen, että kun todetaan, että Pohjoismaista Suomessa käytetään tasaisimmin osuus tuloista asuntokustannuksiin, niin käsittääkseni tätä tasaisuutta mitataan prosenteissa, kuinka paljon prosenteissa tuloista menee asumiskustannuksiin. Tämä on aika hyvä mittari, mutta se ei kuitenkaan sano siitä mitään, että jos Suomessa on paljon enemmän köyhiä kuin muissa Pohjoismaissa ja köyhät käyttävät 20 prosenttia tuloistaan asumismenoihin, se ei vielä todista sitä, että heillä on hyvä asumistaso, tarpeitaan vastaava asumistaso. Jos todetaan, että 120 000 lasta elää köyhissä perheissä, jotka ovat vain toimeentulotuen varassa, niin heidän asuntotilanteensa on käsittääkseni huonompi kuin muissa Pohjoismaissa.

Mutta oikeastaan halusin sanoa muutaman sanan asuntopolitiikan vaihtoehdoista. Suomessahan asuntopolitiikan vaihtoehdot nähdään ennen kaikkea rahoitus- ja hallintamallina — omistus- vai vuokra-asunto — tai siihen liittyvänä mallina, minkä tyyppisessä ympäristössä asutaan, asutaanko maalla, kaupungissa vai lähiöissä. Ehkä liian vähän on kiinnitetty huomiota vaihtoehtoihin. Itse asiassa tässä on kyse todellisesta vaihtoehdottomuudesta siinä, mitenkä ihmiset elävät: asumismuodoissa, asuinyhteisöissä, yhteisöissä, joita asuntopolitiikalla rakennetaan.

Syy, miksi otan tämän esille, on nimenomaan se, että yhteiskunnassa on tällä hetkellä muita ongelmia, jotka yllättäen vaativat asuntopoliittisia ratkaisuja. Ensimmäinen niistä on ikääntyminen. Ehkä juuri ikääntyvässä yhteiskunnassa tarvitaan uusia asumismalleja, asumismalleja, joissa palvelut ovat lähellä, joissa ehkä on myös naapuriapua. Vanhemmat ihmiset, ikääntyvät ihmisethän ovat todenneet erilaisissa tutkimuksissa sen, että yksinäisyys ja turvattomuus on heidän suurin ongelmansa. Yksinäisyys ja turvattomuus on sellaista, mitä ei hoideta lääkkeillä eikä myöskään lääkäreillä, vaan siihen tarvitaan nimenomaan läheisiä, ihmisiä lähellä. Näin ollen — tässä on aivan selvä yhteys sairaus- ja terveydenhoitokuluihin — myös hoidon tarve voi olla vähäisempi. Nythän Suomessa on kokeiltu tämän tyyppisiä yhteisömalleja. Arabianrannassa on hyvin toimeentuleville ihmisille rakennettu tällaisia yhteisöjä. Ehkä tässä nyt olisi nimenomaan toive siitä, että tämän tyyppiset yhteisöt ja uuden tyyppinen asumismalliajattelu nimenomaan ikääntyvän väestön suhteen leviäisi myös kaikkiin tuloluokkiin.

Toinen kysymys on mielenterveysongelmat. Ne ovat myös lisääntymässä, ja asumismuodoilla on erittäin suuri merkitys mielenterveysongelmissa. Olemme Pohjoismaiden neuvoston hyvinvointivaliokunnassa vertailleet eri maiden asumismalleja nimenomaan mielenterveysongelmaisten näkökulmasta. Tässä on aivan sama asia kuin ikääntyneissä: Jos on avohoidossa asumismalli, jossa hoito on lähellä, vaikka sitä ei edes tarvittaisikaan, se antaa turvallisuutta. Tavallaan henkilön hoidon tarve vähenee itsestään, ollaan niin kuin sellaisessa positiivisessa kierteessä. Sen sijaan jos asutaan yksin, turvattomuus on jatkuvasti läsnä, hoitoon ei ehkä pääse, sairaus pahenee, hoitojonot ovat pitkiä. Silloin joudutaan sitten hoitamaan ihmisiä, joiden sairaus olisi voitu joko parantaa tai ennaltaehkäistä.

Suomessa tällä hetkellä mielenterveyspotilaiden asumisolosuhteet ovat aika heikot. Käsittääkseni tämä on yksi syy siihen, minkä takia sosiaali- ja terveysministeriössä ohjeet siitä, mitenkä näitä hoitoympäristöjä tulee kehittää, eivät ole vieläkään valmiit. Ne ovat ilmeisesti tulossa, mutta tilanne on käsittääkseni hyvin ongelmallinen, koska Suomen avohoidon asumismuodot eivät täytä niitä vaatimuksia, joita normaalisti pitäisi asettaa.

Ehkä aivan viimeinen ryhmä on tietenkin nuoret, tämän päivän nuoret, jotka joutuvat elämään pätkätöissä. Vihreillähän on perustuloratkaisu tähän, mutta jos tätä perustuloa nyt ei aivan tässä heti ensi vuosina saada aikaan, niin silloin pitäisi myös nuorille, jotka elävät eri tyyppistä elämää, ovat pätkätöissä, elävät turvattomampaa elämää kuin muut, eivät saa asuntolainoja samalla tavalla kuin muut, tulisi kehittää uusia asumismuotoja.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä on nyt tullut niin paljon virikkeitä, että voi olla, että tästä puheesta tulee hieman poukkoileva, kun on niin monta asiaa, joihin pitäisi puuttua samaan aikaan. Voin ensinnäkin sanoa, että puhuttiin aika paljon ympäristöpolitiikkaa täällä eilen yölläkin. Valitettavastihan asia on niin, että ympäristöministeriö ja ympäristöministeri on aika hampaaton sekä ilmastonmuutoksen suhteen että Itämeren suhteen, ellei ympäristöministeri harrasta erittäin kovaa painostusta muihin ministereihin ja ministeriöihin, sillä ne oikeat toimenpiteet, ne, joilla saadaan aikaiseksi muutoksia, tapahtuvat aika paljon muualla kuin ympäristöministerin alaisuudessa.

Esimerkiksi liikenteen puolella, jos ajatellaan tätä meidän nykyistä hallitusta, suurimmat huolenaiheet ympäristön puolella ovat muissa ministeriöissä. Liikenteen puolella ilmastonmuutos ja myös Itämeri, joihin molempiin vaikuttavat liikenteen päästöt, ovat todella huonoon suuntaan menossa. Voisi sanoa, että valitettavasti tämän hallituksen liikennepolitiikka on vaan vauhdittanut sekä ilmastonmuutosta että Itämeren likaantumista, sillä yksityisautoilu on lisääntynyt, joukkoliikenne on vähentynyt, raideliikenteellä menee heikosti. Ihmiset valittavat, että on aivan liian kallista valita joukkoliikenne, valita juna. Tämä on todellinen ongelma, että trendiä ei ole muutettu vaan ollaan menossa huonompaan suuntaan liikennepolitiikassa Suomessa tällä hetkellä. Saatte vastata, jos olette eri mieltä, mutta tällä hetkellä aika moni on siirtynyt yksityisautoiluun. Autoverotusta on muutettu, ja joukkoliikenteen tuet eivät ole parantuneet. Suurten kaupunkien joukkoliikennepuolella on suuria ongelmia. Omassakin kaupungissani aivan äskettäin taas korotettiin taksoja.

Maatalous on toinen asia. Maatalousministeriön alaisuudessa ovat, jos ajatellaan Itämerta, ne suuret asiat. Tiedän, että siellä varmaan on paljon aktiivisuutta, mutta voi joskus ehkä olla turhauttavaa sekin, jos haluaa pelastaa Itämeren eikä voi tavallaan päättää toisen ministeriön puolesta. Sitten meillä on vielä energiapuoli kauppa- ja teollisuusministeriössä, ja siinä jos puhutaan ilmastonmuutoksesta, on myös todella suuret tekijät.

Sedan, ärade talman, när det gäller miljöstödet och Östersjön och speciellt Skärgårdshavet så är jag väldigt nöjd om det håller på att gå åt rätt håll nu, att man faktiskt får de här biogaskraftverken och att de faktiskt byggs ut i snabb takt längs med vår kust, och att också den el man producerar här sedan fås in i elnätet. Alltså att vi får en sådan sorts lagstiftning som man redan har i andra länder, där man måste köpa upp den el som småproducenterna producerar.

När man kan värma upp sina egna hem med värmen och sälja elen och det här är lönsamt och det kommer stöd och allt fungerar åt rätt håll, då är jag hoppfull. Jag hoppas innerligen att vi når det målet och i så snabb takt som möjligt, både på grund av vårt Skärgårdshav men också på grund av energikonsumtionen. Det är ju jättepositivt om vi kan slå två flugor i en smäll. Jag hoppas innerligen att saken går framåt.

I går kväll var här ledamöter från centerpartiet som misstänkte att det nya miljöstödet kommer att skrämma odlarna, att man inte vill vara med, att det är för svårt och att det blir blir för krångligt sådant här, jag hoppas att de hade fel. Jag hoppas innerligen att det arbete man har gjort här i riksdagen med att rucka på tidtabeller och alltihop, att det kommer att leda till ett bra resultat.

Sitten näihin tiiviisiin taloihin ja muihin vastaaviin. Olen aivan samalla tavalla huolissani kuin ministeri Manninen siitä, että ylitiivis talo ei välttämättä ole terveellinen. Mutta juuri sen takia otin tämän esiin, koska viime aikoina on aika paljon tullut sellaista viestiä, että halutaan, että ihmiset satsaavat siihen tiiviyteen eivätkä niinkään, kun he rakentavat, välttämättä näihin vaihtoehtoisiin energiamuotoihin, siis kun rakennetaan uutta. Viesti on ollut aika paljon se, että on pakko laittaa koneellinen ilmastonvaihto, on pakko laittaa tiettyjä teknisiä mekanismeja. Elikkä kun rakennetaan hirsitalo, joka sitten toimii maalämmöllä ja poltetaan puuta tai käytetään pellettiä ja kaikkea näitä, niin on jopa ollut huoli siitä, että nämä talot häviävät markkinoilta sen takia, että kaikki satsaavat siihen tiiviyteen eivätkä siihen, että on eri tapoja, joilla voidaan säästää energiaa. Tästä olen ollut jonkun verran huolissani, koska on onni asua talossa, joka hengittää ja säästää energiaa samalla. Toivoisin, että tämä menisi eteenpäin Suomessa.

Sitten jos ajatellaan suorasähkölämmitystä, niin kun ihminen rakentaa omakotitaloa, raha on aika vähissä ja ihminen pohtii siinä, mihin hän laittaa rahaa, kun vaimo haluaa nuo keittiönkaapin ovetkin ja minä haluaisin tuon, ja vaimo sanoo, että minä haluan nämä ja mies haluaa tuommoisenkin autotallin, ja raha ei riitä, niin mitä silloin tehdään? Silloin voi käydä juuri niin, että säästetään hyvistä ikkunoista tai lämmitysmuodosta. Tämän takia tarvitaan porkkanoita ja keppiä, jotta siinä vaiheessa tehdään älykäs investointi. Ehkä kymmenen vuotta myöhemmin harmittaa tosi paljon, että tehtiin toisin silloin. Mutta kun se lasku vaan kasvaa ja kasvaa, ja kaikki tietää, että se ei tunnu hyvältä.

Siksi en ole ihan varma, onko meillä tarpeeksi ohjaava systeemi nytkään uudisrakentajille, koska edelleen tulee suorasähkölämmitteisiä taloja, jota en voi käsittää. Tämän takia, jos vertaa Ruotsiin, niin siellä on paremmin onnistuttu ohjaamaan niin, että suorasähkölämmitteisiä taloja ei kyllä paljon näe, joissa ei ole muita vaihtoehtoja mukana. Ihminen voisi joutua valitsemaan sen välillä vaikkapa, satsaako oikein hyviin, kalliisiin ikkunoihin ja enemmän tiivistystä seiniin vai hankkiiko maalämpöpumpun ja muuta vastaavaa. Tietenkin ihanne on varmaan sekä että, mutta kun raha on tiukassa, niin tietää, että tämä ei ole helppoa.

Sitten ed. Cronberg, haluaisin vaan yhtyä todella lämpimästi siihen, miten tärkeää yhteisöllisyys asumisessa on. Itse asun pihapiirissä, jossa asuvat minun siskoni ja isäni, ja syödään yhdessä joka ilta. Tämä turvallisuuden tunne on oikeasti totta. Ja mitä se sosiaalisuus tarkoittaa myös lapsille — se on varmaan tärkeä vanhemmillekin ihmisille — en nyt tiedä, onko heille enemmän haittaa tai hyötyä meistä, mutta meille ainakin on hyötyä. Itse toivoisin, kun olen vanha, että voisin asua yhteisöllisesti, lähellä muita ihmisiä. Sellaisia asumismahdollisuuksia pitäisi saada lisää Suomeen.

USA:ssa näin, kun olimme asunto- ja ympäristöjaoston kanssa matkalla joitakin vuosia sitten, sellaisen rakennetun yhteisön, jossa alin kerros oli lapsiperheille ja seuraava kerros oli vanhuksille. Ja heillä oli yhteinen suljettu piha, jossa pystyi tosi hyvin olemaan yhdessä. Siellä oli kahvinkeittomahdollisuutta ja pyykinpesua ja oli kirjastoa ja muuta vastaavaa. Oli myös erillinen pieni piha, johon lapset eivät saaneet mennä häiriköimään, jos ei halunnut koko ajan nähdä lapsia ympärillään. Tässä syntyi sitten niin kun itsestään yhteisöjä, joista oli hyötyä molempiin suuntiin. Siellähän voi olla sukulaisia asumassa siinä, mutta voi olla ihan vieraitakin elikkä varamummoja ja varalapsenlapsia, isoisiä ja näin. Tällaisia toivoisin Suomeen, koska on todella iso asia, ettei tunne itseään yksinäiseksi. Se auttaa sekä lapsiperheitä että vanhenevia ihmisiä.

Ihan viimeiseksi: Ed. Tiilikainen otti esiin kaksi asiaa, jotka ovat hyviä ja tärkeitä. Toinen on jätevesiliete ja se, miten niitä lietteitä käytetään. Tämä on asia, jota olen pohtinut todella paljon, mitä voitaisiin tehdä. Onko niissä liikaa sitten jotain myrkkyjä, että niitä ei voi käyttää parempiin paikkoihin kuin tällä hetkellä, vai mikä on syynä? Tämä metsään laittaminen varmaan on hyvä asia. Kun meillä käytetään edelleen kemiallisia lannoitteita Suomessa samaan aikaan, kun meillä on äärimmäisen paljon ylimääräistä vahvaa ainesta, jota voisi käyttää ehkä jossain muualla, niin tämä on kyllä asia, joka on oikeasti todella iso ongelma. Siihen jos löytyy ratkaisu, niin olisin erittäin tyytyväinen.

Sitten nämä saimaannorpat: Haluan vaan sanoa, että kaikki, mitä nähdään nyt, on tavallaan seurausta siitä, mitä on tehty vähän aikaisemmin. Se, mitä me teemme tänään, näkyy joidenkin vuosien kuluttua. Voin sanoa, että me kyllä jopa nauroimme välillä asunto- ja ympäristöjaostossa, kun joka ikinen vuosi edellisellä hallituskaudella aina me lisäsimme rahaa saimaannorppiin. Joskus me nauroimme, miten monta tuhatta markkaa per sierainpari me olemme tässä käyttäneet, mutta se on tuottanut tulosta. Elikkä meillä joka ikinen vuosi jaostossa eräs edustaja oli niin aktiivinen ja me aina suostuimme siihen ilomielin, että aina laitettiin saimaannorpille lisää rahaa, ja nyt saimaannorpat voivat hyvin. Elikkä voi onnitella tätä edustajaa, joka oli aktiivinen, ja meitä muita, jotka ei pantu hanttiin. Onnistui ainakin se projekti.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomen asuntopolitiikan vaikein pullonkaula on Helsingin seudun tonttipula ja siitä seuraava jatkuva tonttien ja asuntojen hintojen nousu. Tonttitarjonnan lisääminen johtaisi hintakehityksen rauhoittumiseen ja ennen kaikkea siihen, että ihmisten asumistoiveet voisivat toteutua nykyistä paremmin. Tilannehan on nyt se, että ratkaisuna tonttipulaan Helsingin kaupunki hamuaa Sipoolta maa-alueita itselleen asuntorakentamista varten. Tämä on sekä juridisesti että moraalisesti arveluttava hanke minun mielestäni, ja sille on etsittävä vaihtoehtoja. Och samma på svenska: tassarna bort från Sibbo!

Maan hallitus päätti budjettiriihen yhteydessä jo viime vuoden elokuussa nopeuttaa Helsingin seudulla sijaitsevien maa-alueiden saattamista asuntotuotantoon. Näitä alueita on esimerkiksi Vantaalla, Keravalla, Järvenpäässä, Tuusulassa ja Hyvinkäällä. Valtio omistaa merkittäviä maa-alueita, jotka keskeisen sijaintinsa puolesta sopisivat hyvin asuntotuotantoon. Myymällä maat alueen kunnille olisi mahdollista saada suhteellisen nopeasti jopa tuhansia tontteja asuntotuotantoon. Tämä olisi nopein ja luultavimmin koko lailla riidaton tapa helpottaa seudun tonttipulaa.

Valitettavasti hallituksen viimevuotinen hyvä linjaus ei ole vieläkään johtanut kaivattuun tulokseen. Neuvottelut ovat jumissa ja tonttipula jatkuu. Tämä on johtanut asuntojen hintojen kallistumiseen entisestään. Nyt tarvitaan poliittista tahtoa, jotta maakauppoja voisi syntyä. Mielestäni on erikoista, että ruutia käytetään nyt koko lailla runsaasti monella tavalla vaikeaan Sipoo-hankkeeseen, vaikka helpompia ja nopeampiakin vaihtoehtoja olisi käsillä. Valtion maiden myynti mahdollistaisi kymmenientuhansien asuntojen tuotannon Helsingin seudulle lähivuosien aikana. Näin pystyttäisiin rauhoittamaan asuntojen hintojen nousua ja vastaamaan nykyistä paremmin ihmisten asumisen toiveisiin. Minun mielestäni tässä asiassa olisi mahdollisuus saada liikettä aikaan vielä tämän hallituksen aikana.

Sinänsä ympäristö- ja asuntobudjetti on varsin tasapainoinen kokonaisuus, kun otetaan huomioon ne niukahkot resurssit, joilla toimitaan. Kokonaisuutena arvioiden hallituksen asuntopolitiikka on ollut varsin aktiivista. Erilaisia toimenpiteitä asuntomarkkinoiden pullonkaulojen purkamiseksi on tehty lukuisia. Myös ympäristöpolitiikka on ollut pääsääntöisesti kestävällä pohjalla. Kuitenkin, kun puhutaan ympäristöpolitiikasta, tekemistä löytyy aina aika lailla. Tältä pohjalta seuraavan hallituksen on kuitenkin koko lailla hyvä jatkaa. Toivoa sopii, että seuraavan hallituksen ohjelmassa ja resursoinnissa ympäristöön ja asumiseen liittyvät kysymykset ovat entistäkin tärkeämmällä sijalla.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on puhuttu ympäristöpolitiikasta ja vaadittu uutta ilmastoministeriä ja omaa ministeriä kaikelle. Minun mielestäni tänä päivänä meidän todellinen ympäristöministerimme on valtiovarainministeri, joka säätelee hyvin voimakkaasti kaikkien ministeriöitten ympäristöasioita, sillä tänä päivänä ympäristöasioissa — onneksi valtiovaltiovarainministeri tuli saliin — hänen kauttaan kumminkin nämä suurimmat ratkaisut viime kädessä hyväksytään tai hylätään.

Meillä on maa- ja metsätalousministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö, liikenneministeriö ja monta muuta ministeriötä, joissa nämä asiat ikään kuin ratkotaan ja neuvotellaan ministeriöitten kesken. Välillä tuntuu siltä, että meillä eivät ympäristöasiat ole oikein kenenkään näpeissä niin, että olisi johdonmukaista ympäristöpolitiikkaa. Oikeastaan valitusmenettelyt eri asioille takaavat sen, että meillä se niin sanottu sekamelska jatkuu eri tasoilla. Meillähän tehdään tänä päivänä kunnissa, kuntayhtymissä, maakunnissa ja alueellisesti paljon semmoisia päätöksiä kaavoituksessa ja rakentamisessa, että jos mietitään jotakin elintarvikeketjua kokonaisuudessaan — pakkausteollisuus ym. — niin nehän ovat kaikki ympäristötekijöitä koskevia päätöksiä. Ja jos ajatellaan, paljonko ne yhteiskunnalle maksavat, niin väitän, että tänä päivänä ympäristöpolitiikkaa ohjaa hyvinkin pitkälle markkinatalous siinä mielessä, että koko se elintarvikeketju, mikä meillä on, on ihan puhdasta ympäristöasiaa sekä todellisuudessa että sitten mainos- ja markkinointimielessä. Tämä täytyy muistaa.

Sitten tähän asuntopolitiikkaan: Minusta on sääli, että tämä meidän vanha kunnon aravasysteemi on romutettu. Tietysti siinä on aika tehnyt omat tehtävänsä ja se 90-luvun lama, mutta kuten täällä on moneen kertaan puhuttu, niin kyllä meillä on tarvetta ihan puhtaalle sosiaaliselle asuntopolitiikalle. Elikkä meillä on asunnottomia ja meillä on suhteellisen köyhiä ihmisiä, jotka eivät pysty maksamaan näitä vuokria. Sitten meillä on tehtynä erilaiset tukisysteemit tähän kylkeen, jotka itse asiassa tekevät sen, että aravavuokratuotannosta ja aravatalojen omistuksesta on tullut eräänlainen bisnes. Elikkä siinä olisi kyllä jonkinnäköinen paluu vanhaan tarpeen, jos ajatellaan ihan sosiaalisesti tätä asiaa.

Kysyisinkin asuntoministeriltä, eikö olisi pikkuhiljaa lähdettävä tutkimaan sitä, että on semmoinen todellinen sosiaalinen asunto-osakeyhtiö. Esimerkiksi muistetaan, että Lahden kaupungin asuntopolitiikka aikanaan oli se, että oli satoja taloyhtiöitä erikseen, jotka olivat oma yhtiönsä, jotka sitten koottiin aina kerran vuodessa yhteen, ja sitten kaupungin suuret viisaat päättäjät päättivät näitten budjeteista. Nyt keksittiin tämä Lahden Talot, ja nyt ollaan pilkkomassa se kolmeen osaan, siis sinänsä varmasti tarpeellinen asia, elikkä siinä tämä sosiaalinenkin puoli korostuu. Mutta itse asiassa Lahden Taloistahan on tullut Lahden kaupungin pääomatalouden yksi merkittävä osa, koska siellä on isot omaisuusmassat, ja tämä on minusta sillä lailla kyseenalaista, että onko nyt niin, että sosiaalinen asuntotuotanto ollaan viemässä ihan puhtaasti bisnesmarkkinoille.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan tästä paikaltaan. Jotkut edustajatoverit soittivat, että älä, Lahtela, puhu pitkään, että lentokoneet lähtevät. Toteutan sen toiveen.

Itse asiassa yhdestä asiasta vaan tästä paikaltaan: kotitalousbiojätteistä ja puhdistamolietteistä. Tällä hetkellähän tehdään kompostilaitoksia tuonne kaatopaikoille. Nyt olisi kyse siitä, että se linja pitäisi muuttaa sillä tavalla, että tehtäisiin tämmöisiä biokaasutuslaitoksia. Nimittäin tämä nykyinen järjestelmä ei ole millään muotoa järkevä, koska nythän kun sinne tehdään näitä kompostoreita, valtavia investointeja, niin siinähän lasketaan nyt hyvää energiaa hukkaan ja toisaalta kun siinä kompostituotetta tulee, niin se ei välttämättä ole edes niin hyvää kuin näissä biokaasulaitoksissa, koska biokaasulaitosten jäte, mitä sieltä tulee, niin se on valmista lannoitetta. Siitä ovat lähteneet energiat pois, mutta siellä on ravinteet olemassa ja siinä muodossa, että kasvit voivat imeä.

Sen takia minusta tämä pitäisi nyt nopeasti ympäristöministeriössä kanssa ottaa huomioon. Tämähän on useamman ministeriön heiniä, mutta kuitenkin sillä tavalla, että tehtäisiin tämmöisiä, ovatko ne nyt sitten toisen polven laitoksia nämä biokaasulaitokset, jos kuvataan sitä niinpäin, koska siinä otetaan talteen energiat ja samalla hyödynnetään se jäte myös valmiiseen muotoon, lannoitteeksi. Toivon, että ministeri ottaa huomioon tämän seikan.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston vahvistamien luonnonsuojeluohjelmien toteuttaminen on ollut kovin hidasta. Kansallis- ja luonnonpuistoverkon kehittämisohjelma hyväksyttiin jo vuonna 1978, soidensuojelun perusohjelma 1979, lintuvesien suojeluohjelma 1982, lehtojensuojeluohjelma 1989, rantojensuojeluohjelma 1990 ja vanhojen metsien suojeluohjelma 1996. Ohjelmat ovat edelleenkin loppuun saattamatta. Maanomistajien oikeusturvaan ja lunastuksiin liittyvien oikeusprosessien pituuksiin ovat puuttuneet niin aiempi oikeuskansleri Jorma S. Aalto, tosin jo vuonna 1995, kuin myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin vuonna 2005 sinne menneessä suomalaisessa tapauksessa.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Paavo Lipposen ensimmäinen hallitus tunnusti aikoinaan puutteet ohjelmien toteutuksessa. Talouspoliittinen ministerivaliokunta hyväksyi vuonna 1996 rahoitusohjelman vahvistettujen luonnonsuojeluohjelmien toteuttamisesta. Vuoteen 2007 mennessä oli tarkoitus saattaa kaikki edellä mainitut valtakunnalliset suojeluohjelmat ja Natura 2000 -verkosto yksityismaiden osalta päätökseen. Valitettavasti rahoitusohjelman kestoa on jouduttu jatkamaan vuosille 2008—2009. Jatkoaikaa perusteltiin erityisesti Lounais-Suomen ja Länsi-Suomen ympäristökeskusten toteutumattomilla suojeluohjelmilla. Yksistään Lounais-Suomen ympäristökeskuksen alueella eli Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa toteutumaton pinta-ala on tällä hetkellä noin 13 000 hehtaaria. Lunastus- tai haittakorvauksia odottavat tuhannet maanomistajat.

Arvoisa puhemies! Pitkittyneet lunastustilanteet heikentävät maanomistajan oikeusturvaa. Mikäli kauppahinnasta ei neuvotteluteitse päästä yhteisymmärrykseen, tilanteen voi ratkaista ainoastaan ympäristökeskus alueen lunastusta esittämällä. Aikana, jona ympäristökeskus ei esitystä tee, rasittaa maanomistajaa kuitenkin ympäristökeskuksen oikeus asettaa erilaisia luonnonsuojeluohjelmien tavoitteiden mukaisia toimenpidekieltoja maankäytön suhteen. Järjestelmän hyötyjä on ennen kaikkea valtio, joka saa prosessien pitkittyessä luonnonsuojelualueita ilman minkäänlaisia kustannuksia. Nämä kustannukset jäävät maanomistajien kannettaviksi. Maanomistajat eivät näet ole oikeutettuja korkoon yhdeltäkään päivältä koko sinä aikana, jolloin hinnasta ei päästä sopuun eikä ympäristökeskus esitä lunastusta.

Arvoisa puhemies! Näen yhteyden pitkittyneiden toteutusaikojen ja omistajan heikon aseman välillä. Nykyisessä luonnonsuojelulaissa on onneksi 51 §:n säännös, joka antaa luonnonsuojeluohjelmiin kuuluvien alueiden omistajille oi- keuden hakea omistamansa alueen lunastusta. Lunastustoimitusta voi vaatia neljän vuoden kuluttua lainvoimaisen luonnonsuojeluohjelman hyväksymisestä. Oikeus lunastuksen vaatimiseen ei kuitenkaan koske vanhoihin suojeluohjelmiin liittyviä lunastuksia. Siis äsken mainitsemiani ja luettelemiani suojeluohjelmia tämä maanomistajan oikeus vaatia lunastusta ei koske.

Oikeus lunastuksen vaatimiseen tulisi ulottaa myös aiempiin ohjelmiin soveltuvaksi. Mikäli tällaiseen lainmuutokseen ei poliittista tahtoa löydy, olisi joka tapauksessa helpotettava tilannetta lisäämällä ympäristöministeriön luonnonsuojelualueiden hankkimiseen tarkoitettuja määrärahoja. Lisäys antaisi virkamiehille enemmän tarjousvaraa, jonka toivoisin nostavan maa-alueista tarjottavia hintoja lähemmäksi täyttä korvausta. Tämä nopeuttaisi pitkään jatkuneen tilanteen purkamista ja omistusoikeuskysymysten ratkaisua.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on varsin vahvasti keskusteltu Ara-tuotannosta ja sen tulevaisuudesta, ja tätä keskustelua on hyvä jatkaa. Meidän on muistettava kuitenkin se, että asuntopoliittinen ohjelma on toteutunut erittäin hyvin. Ara-tuotannossa ongelmia on, mutta mitä tulisi tehdä, että Ara-tuotanto jatkossa toimisi paremmin? Tulisiko kehittää valtion tukeman vuokra-asumisoikeus- ja osaomistusasunnon ehtoja siten, että tulorajat poistettaisiin? Olisiko tässä ratkaisu, vai mikä se ratkaisu on? Tästä minusta varmasti jatkossakin tulee keskustella ja avata uusia uria tälle asialle. Muuten saattaa käydä niin, että lähivuosina Ara-tuotanto typistyy lähes kokonaisuudessaan.

Tulevaisuudessa erittäin suuri haaste meille on korjausrakentaminen, ja varmasti tässä, kun väestö ikääntyy entistä enempi, pääpaino on myös sitten ikääntyvän väestön tarpeissa. Miten sitten tänne korjausrakentamiseen voitaisiin Ara-tuotantoa ohjata entistä enempi, myös se varmasti keskusteluttaa, ja tässä meillä on hyvin haasteellinen tehtävä.

Ympäristöministeriön pääluokkaan kuuluvat myös maankäyttö, kaavoitus ja rakentaminen. Täällä on saatu varsin hyviä esityksiä aikaiseksi. Lupajärjestelmää on kehitetty, maankäyttö- ja rakennuslain uudistus on käsittelyssä, ja tässähän keskiössä on se, että valitusajat lyhenisivät. Mutta edelleen, niin kuin täällä on käyty keskustelua, hyvin keskeisessä roolissa ovat ympäristökeskukset: miten ne lähtevät tulkitsemaan sitten tätä lakimuutosta, joka aikanaan varmasti täällä lyödään sitten kiinni. Nyt on muistettava, että tämähän mahdollistaa myös sen, että ympäristökeskukset jatkossakin puuttuvat jokaiseen kaavaan. Jos ne näin haluavat, niillä on siihen mahdollisuus. Tätä olisi ehkä syytä tarkentaa. Kaiken kaikkiaan ympäristökeskusten tulkinta ympäristölupa-asioissa on edelleen maassamme varsin kirjavaa, ja tähän varmasti jatkossa ministeriön tulisi kiinnittää erityistä huomiota.

Ministeriö on ollut mukana eräissä kehittämishankkeissa, ja haluan nostaa esille yhden, joka on loppusuoralla. Se on puurakentamisen edistäminen. Puurakentaminen on maassamme hyvin keskeisessä roolissa. Raaka-ainetta riittää, ja tässä työssä on päästy varsin hyvin eteenpäin. Uskon, että kun tämä työryhmä luovuttaa työnsä tässä kevään aikana, niin se avaa puurakentamiselle uusia mahdollisuuksia. Toivottavasti pientalovaltainen puurakentaminen kehittyy ja edistyy jatkossa entistä voimakkaammin, ja siinä on myös kansantaloudellinen hyöty.

Haluan tässä erityiskiitokset osoittaa molemmille ministereille, jotka ovat täällä, mutta myöskin opetusministerille ja asuntoministerille. Minulle on ollut erityisen tärkeätä tämä rakennusmestarikoulutuksen käynnistäminen, ja tästä on valtioneuvosto tehnyt hyviä päätöksiä ja linjauksia. Lopputulosta voi arvioida niin, että se on lakialoitettani parempi, koska siihen on tullut myös talotekniikka mukaan. Talotekniikka on hyvin tärkeä kokonaisuuden kannalta. Se, että talotekniikka on tässä mukana, on lausuttava opetusministeriön ansioksi. Uskon että tarvetta on. Kun tässä nyt edetään kohtuullisen reippaasti, niin lähivuodet osoittavat varmasti sen, että kun tässä asiassa informoidaan oikein, niin myös hakijoitten taso on sitä luokkaa, mitä sen tulee myöskin olla.

Lopuksi totean sen, että kun keskustellaan rakennusten energiatehokkuudesta, niin hyvin usein meiltä jää huomioimatta se, että rakennusten energiankulutuksesta ilmanvaihdon osuus on lähes puolet. Tätä ei ole mielestäni avattu riittävästi kuitenkaan näissä valmisteluissa, mitä tälle asialle voisi tehdä. Ei ole kovin järkevää se, että koko ajan lisäämme eristepaksuuksia. Myös sillä on energiaa kuluttava vaikutus, kun valmistetaan eristeitä. Jossakin se pääomakuoletus tulee vastaan, ja tulisi entistä enempi panostaa siihen, miten tämä terveellinen asumisen ilmanlaatu hoidetaan niin, että se ei vie niin paljon energiaa. Tässä meillä kaikilla varmasti riittää omaa työsarkaa.

Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma

Arvoisa puhemies! Ed. Hautala pohti aikaisemmassa puheenvuorossaan tarvetta verotuksen kehittämiseen erityisesti ympäristönäkökohtien pohjalta, ja tämä puheenvuoro antaa aiheen muutaman näkökohdan esille nostamiseen.

Verotuksen jatkokehitystarpeet ovat ilmeisiä. Erityisesti kaksi näkökohtaa on tällöin keskeistä. Toisaalta meillä on syytä verotuksessa jatkaa sitä linjaa, jolla työn tekeminen tehdään mahdollisimman kannattavaksi. Tämä puoltaa jatkossakin työn verotuksen keventämistä. Samalla on selvä, että sekä suomalaisen ympäristön kannalta että koko maapallon ympäristöhaasteeseen vastaamiseksi tarvitsemme myös verotuksessa voimakkaampaa ympäristönäkökulmaa kuin aikaisemmin, ja tähän suuntaan tietenkin asteittain on jo edetty.

Ekologinen verouudistus ei kuitenkaan ole yksinkertainen eikä sekään toteutustavoiltaan helppo. Lähtökohdaksi täytyy tällöin ottaa ympäristötarpeet, kansainväliset velvoitteemme sekä ne velvoitteet, jotka itse haluamme kansallisesti asettaa ylitse sen, mitä kansainvälisistä sopimuksista seuraa. Lähtökohtana pitää olla myös kustannustehokas järjestelmä, jossa saamme aikaan mahdollisimman pienillä oheiskustannuksilla halutun paremman ympäristön vaikutuksen.

On ilmeistä, että tietyin osin tämä työllisyys ja ekologinen näkökulma voivat olla myös keskenään ristiriidassa. Tiedämme, että satsaukset ympäristöpuolelle tuovat uusia työpaikkoja, mutta yhtä selvää on, että erityisesti ympäristöverotukseen ja laajemmin ekologisen verotuksen periaatteisiin liittyy myös riski työllisyystappioista. Näinpä luonteva lähtökohta on, että emme tällä alueella lupaa liikaa. Ekologisesta verouudistuksesta puhuttaessa luontevin lähtökohta on lähteä siitä, että teemme sen saavuttaaksemme paremman ympäristön tilan, ja emme siinä yhteydessä voi asettaa yhtä haasteellisia työllisyystavoitteita tai ajatella, että automaattisesti ekologisen verotuksen periaatteet johtaisivat parempaan työllisyyskehitykseen. Meillä on nimittäin myös tutkimustietoa, joka viittaa siihen, että ympäristön tilan paranemista on luotettavasti verouudistuksella tehtävissä, mutta työllisyyden kannalta samat tavoitteet eivät yhtä automaattisesti toimi. On tärkeää korostaa markkinapohjaisten välineiden käyttöä hallinnollisen ohjauksen asemasta.

Kestävän kehityksen toimikunnassa on voitu sopia yhteisestä, hyvin laajasta yhteisymmärryksestä, jolla tässä asiassa edetään. Siihen kuuluu viiden asiakohdan läpikäynti: ensinnäkin uuden vero-ohjauksen kehittäminen, toisekseen erityisesti energiaverotuksen kehittäminen, kolmanneksi liikenteen verotuksen kehittäminen, neljänneksi jätevirtojen verotus ja viidenneksi Kioton mekanismien hyödyntäminen. Kaikilla näillä alueilla on sekä tehty päätöksiä että on valmistelu käynnissä ajatellen tulevaa veropolitiikkaa. Kaikissa näissä lähtökohtana on, että valtiovarainministeriö toimii hyvässä yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa, ja niin kuin tähänkin saakka on tehty, molempien ministeriöiden asiantuntemusta tarvitaan, ja meillä on tällä alueella ihan hyvä yhteistyöhenki ollut.

On syytä mainita näistä veroratkaisuista, että esimerkiksi olemme päätyneet siihen, että tässä vaiheessa erillistä sähkölämmityksen veroa ei oteta käyttöön. Sillä olisi tietysti ympäristöperusteet olemassa, mutta täytyy katsoa, mitä Suomessa muutoin tapahtuu. Päästökauppa on johtanut yhdessä muiden tekijöiden kanssa, muun muassa öljyn hinnan nousun kanssa, jo nyt erittäin huomattavaan sähkön hinnan nousuun, joten tässä tilanteessa hallitus ei ole pitänyt tarkoituksenmukaisena, että tätä olisi vielä voimistettu erillisellä sähkölämmityksen verolla. Sekin on kuitenkin läpikäyty ja ollut harkinnassa. Sen sijaan on pidetty parempana tältä osin käyttää muita tukimuotoja eli verovähennysjärjestelmää kotitalouksien lämmitystapamuutosten vauhdittamiseksi ja lisäksi erillistä avustusjärjestelmää, joka on myös tästä vuodesta lähtien saatettu voimaan.

Sitten erikseen voi sanoa, että maa-ainesveron kehitys on arvioitavana osana tätä uusiomateriaalien käytön edistämistä, joten sekin on työn alla.

Arviomme on, että typenoksidiverosta ei ole tässä tilanteessa järkevää tehdä päätöstä, koska komissio selvittää parhaillaan päästökaupan mahdollista käyttöönottoa tällä alueella. Toimimme tässä niin kuin muutenkin kiinteässä yhteistyössä muiden EU-maiden kanssa pyrkien sovittamaan omat toimemme EU:n toimintaan, ja tällä tietysti on merkitys myös sille, millaisia päästökattoja meillä jatkossa on tulossa.

Lannoiteveroselvitys on myös tehty, ja sen osalta ei tullut yksiselitteistä suositusta tämän veron käyttöönottomahdollisuuksista. Asia on siis edelleenkin johtopäätösten osalta kesken.

Sitten iso asia koskee windfall-voittojen verotusta. Päästökauppa tuottaa erittäin suuria etuja sähköntuotannossa, ja tämän aiheen selvittelyä on jatkettu valtiovarainministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriön välillä ja myös niin, että ympäristöministeriö on tässä pohdinnassa mukana. On olemassa perusteet sille, että tästä yhteiskunnan päätöksin syntyvästä hyödystä osa voitaisiin saada koko yhteiskunnan käyttöön, joten uskon, että windfall-keskustelu tulee jatkumaan, ja ilmeisesti tätä koskevan valmistelutyön pohjalta on päätöksiä tehtävissä jos ei tämän eduskunnan niin seuraavan aikana. Lähtökohtana on ollut, että windfall-voittojen verotukseen liittyvät ratkaisut voitaisiin tehdä niin, että ne olisivat käytössä vuoden 2008 alusta. On selvää, että tämä windfall-kysymys on osaltaan vaikuttamassa myös päästökauppajärjestelmässä päästöoikeuksien alkujakoon.

Nämä ovat esimerkkejä alueista, joilla siis on työtä tehty. Sitten on syytä sanoa eräitä muita. Vihreät sertifikaatit ovat yksi keino edistää uusiutuvaa energiaa. Niiden käyttö on kuitenkin aika monimutkaista, edellyttää huolellista valmistelua, ja se on ollut osa hallituksen energia- ja ilmastoselonteon mukana käynnistettyä työtä. Tähän asiaan varmaan palataan jatkossa useampaan kertaan.

Turpeesta hallitus on tehnyt esityksen syöttötariffijärjestelmän käyttöönotosta tähdäten siihen, että tämä olisi väliaikainen ratkaisu tilanteessa, jossa meillä ei vielä ole viidennen ydinvoimalan tarjoamaa sähköä käytettävissä.

Keskeinen ohjauskeino tulee tietenkin olemaan jatkossakin Kioton mekanismit ja niiden täysimääräinen hyödyntäminen, ja tätä työtä tehdään koko ajan. Tähän liittyy myös hiilikauppaan osallistuminen, ja tänään on hallituksessa tehty alustavia päätöksiä tämän järjestelmän käytöstä yhtenä ympäristön ohjausmuotona.

Yleisesti on siis sanottava, että me teemme tällä alueella monella sektorilla työtä, joka asteittain näkyy sitten eduskunnalle tehtävissä esityksissä. Tätä työtä tulee suuressa määrin riittämään myös ensi vaalikaudelle, ja on selvää, että ympäristönsuojeluun liittyvät tarpeet tulevat olemaan veropolitiikassa selvästi keskeisemmällä sijalla kuin ne ovat historiallisesti meidän veropolitiikkaa olleet ohjaamassa.

Meillä on kansainvälisesti tällä alueella paljon myös myönteisiä esimerkkejä, joiden vaikutuksia voidaan arvioida. On selvää, että esimerkiksi Tukholmassa käyttöön otetut maksuratkaisut liittyen tullien perimiseen kertovat selvästi, että liikenteen määriin voidaan näillä ratkaisuilla vaikuttaa. Samalla on tietysti selvää, että joku ne aina maksaa, ja tätäkin puolta joudutaan miettimään myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta, eli tämäkin näkökohta täytyy pitää mielessä, kun tämän tyyppisten ohjauskeinojen käyttöönottoa arvioidaan.

Kaikissa vaihtoehdoissa tulemme siis tarvitsemaan hyvää yhteistyötä erityisesti muiden EU-maiden kansaa. Ympäristöverotuksen yhtäaikainen kehittäminen pitää siitä huolta, että tulokset ympäristön kannalta ovat parhaat mahdolliset ja toisaalta myös niihin liittyvät oheiskustannukset jäävät mahdollisimman pieniksi, joten ekologisen verouudistuksen toimeenpanossa tulemme tarvitsemaan tiivistä yhteistyötä muiden EU-maiden kanssa ja tähän liittyvää kokemusten vaihtoa.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä asia, että ministeri Heinäluoma tuli tänne keskustelemaan tästä vero-ohjauksesta. Niin kuin muistamme, tämä keskustelu hieman yllättäen tyrehtyi, kun puhuimme menoista, mutta nythän puhutaan sellaisista asioista, joilla on mahdollisesti myöskin säästettävissä valtion menoja, jos tällaista ympäristöohjausta kehitetään. Täytyy ajatella niin, että sanasta miestä ja sarvesta härkää, ja nämä positiiviset lausunnot, jotka ministeri Heinäluoma esitti, tarkoittavat jotakin, ja tämä oli mielestäni hyvä uutinen kaiken kaikkiaan.

Haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että Suomessa on erittäin vähän ympäristötaloustieteen osaamista esimerkiksi yliopistoissa ja kauppakorkeakouluissa ja olisi hyvä, jos saataisiin myös aikaan semmoinen päätös, että näitä professorinvirkoja ja tutkijanvirkoja syntyisi enemmän, jolloin sitten saataisiin myös valtiovarainministeriön ja valtionhallinnon käyttöön parempaa tietoa ympäristötalousohjauksesta. Mutta on joka tapauksessa ollut erittäin hyvä, että nyt on myönnetty se, että esimerkiksi syöttötariffi on hyvä ohjauskeino. Se on vaan valitettavasti otettu vähän nurinkuriselle kohteelle käyttöön. Turvetta nyt ei voi parhaalla tahdollakaan pitää kovin ilmastoystävällisenä energianlähteenä, mutta ehkä pääsemme siihen, että sitten tulevaisuudessa tätä voidaan hyödyntää myöskin ja toivottavasti mahdollisimman pian oikeasti uusiutuvissa energianlähteissä. Mikä parasta, tämä keino ei maksa veronmaksajille yhtään mitään.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Heinäluoma puhui siis hyvin. Ympäristöpolitiikka-kohdassa hallituksen ohjelmassa on aika pitkä rimpsu ekologisen verouudistuksen tavoitteita, ja niitä ei ole nyt sitten saavutettu.

Mutta se, mihin ministeri viittasi, on tämä maa-ainesvero, tämä luonnonvaravero, joka pienenäkin säästäisi kiviainesta, maa-ainesta. Meillä on lainsäädännössä ongelmia. Jätteiksi luokiteltuja jakeita, joita syntyy esimerkiksi sementtiteollisuudessa, ei pystytä nykyään käyttämään tehokkaasti hyväksi, jos niihin on sekoitettu jotakin muuta ainesosaa esimerkiksi stabiloinnin vuoksi. Tämän tyyppisiä asetusongelmia on, joita pystyttäisiin varmaan hyvin vähäisillä korjausliikkeillä poistamaan.

Windfall-voittojen verotuksen selvittäminen on erinomainen asia. Vuoden 2008 alusta se on toivon mukaan käytössä, ja todella, aivan niin kuin ed. Heidi Hautala totesi, syöttötariffien toteuttaminen siellä, (Puhemies koputtaa) missä niillä olisi myös ympäristöllisesti positiivinen vaikutus, on toivottavaa.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oli todella hyvä, että valtiovarainministeri otti tämän verokysymyksen esille, ja tämä oikeastaan on täysin linjassa kristillisdemokraattien periaatteiden kanssa, sen, että verotetaan ankarasti sitä, mitä yhteiskunta ei tarvitse jne. jne.

Mutta haluaisin myöskin kiinnittää huomiota niihin kahteen suureen kysymykseen: liikenteeseen ja sitten talojen lämmittämiseen. On se jollakin lailla hassua, että junamatka Kuopiosta Helsinkiin maksaa yhdeltä henkilöltä yhtä paljon kuin autolla kulkeminen tulee maksamaan, ja niin kauan kuin näin on, niin ei junaliikenne ole kilpailukykyinen autoliikenteen ja oman auton käytön kanssa, ja kyllä me siihenkin voimme jonkin verran vaikuttaa. Joka ei osaa pienessä säästää, ei osaa myöskään suuressa säästää. Jos esimerkiksi viikkotyöohjelmaa eduskunnassa muutettaisiin niin, että perjantaisin lopetettaisiin puoli tuntia aikaisemmin (Puhemies: Aika!) — olen keskustellut edustajatovereitten kanssa — niin 30—40 edustajaa siirtyisi lentoliikenteestä junaliikenteeseen.

Pekka Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli todella mielenkiintoista kuulla valtiovarainministerin verolinjauksia. Täällä myöskin mietinnössä on aika paljon näkökantaa siihen, että on pilaantuneitten maa-ainesten vaihtoa, jätehuoltomääräykset kiristyvät ja entistä enemmän on jätehuoltoon panostettava. Meillä on jätevero, jonka kunnat keräävät, tilittävät sen valtiolle.

Onko tullut keskusteluissa esille, että tämän veron saajiksi tulisivatkin kunnat, jolloin tavallaan se vero olisi keino parantaa edelleenkin myöskin jätehuoltojärjestelmiä, jätteenkäsittelylaitoksia ja ennen kaikkea panna kuntoon vanhat kaatopaikat ja vaihtaa näitä pilaantuneita maa-aineksia?

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minä nyt sanon, kun täällä aikaisemmin salissa kaivattiin sitä Sternin raportin henkeä vähän laajemminkin, että minä näen sen juuri nyt edessäni. Suomen parlamentissa on tilanne juuri nyt sellainen kuin sen tuleekin olla siinä vaiheessa, kun keskustelemme ympäristöministeriön pääluokasta.

On erittäin tärkeää, että siinä ympäristöministeri ja valtiovarainministeri melkeinpä käsi kädessä ovat tässä eduskunnan kanssa kommunikoimassa, ja on erittäin kiitollista kuulla näitä hyvinkin ympäristöystävällisiä verolinjauksia, joita tässä nyt valtiovarainministeriön ja -ministerin suusta äsken kuulimme. (Ed. Sarkomaa: Maireita sanoja!) Tämä on sitä Sternin raportin henkeä, jota me juuri nyt tarvitsemme, ja minä jaksan muutenkin kuin joulun alla uskoa siihen, että tästä todellakin alkaa se ympäristöasioiden vahva, uusi tuleminen. Tällä kaudella on tehty viime aikoina merkittäviä ratkaisuja, laitettu rahaa tutkimukseen ja kehittämiseen, biopolttoaineiden kehittelyyn jnp., ja ensi kaudella tältä pohjalta varmasti tulemme ponnistamaan (Puhemies koputtaa) liikennejärjestelyjen, lämmitysjärjestelmän, energiajärjestelmän ja kaikkien näiden avulla eteenpäin isoja, isoja harppauksia.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia minultakin valtiovarainministerille! Haluan itse asiassa, jos oikein ymmärsin, olla samaa mieltä erityisesti siitä, että vaikka ympäristöverotus sinänsä on tärkeää, tarpeellista ja sitä tulee kehittää, niin asumisen verotusta, asumiskustannuksia, erityisesti lämmityksen ja asuntojen lämmityksen osalta ei tule ympäristöverotuksella nostaa. Suomessa on pakko lämmittää. Asuntojen lämmitys Suomessa sinänsä tapahtuu jo varsin tehokkaasti, ja jossain tulee lämpötilan laskussakin tämä rajahyöty vastaan, kuten täällä jo valtiovarainministeri totesi. Siksi tältä osin verotuksen tulee olla ensisijaisesti fiskaalista eikä toimia siten, että asumiskustannukset nousevat.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärsin arvoisan valtiovarainministerin äskeisestä puheenvuorosta, että windfall-voittojen verotuksesta voitaisiin päästä aika hyvin juttuun. 2008:han se oli se aloitusvuosi. Edelleen, syöttötariffi kiinteään hintaan pienimittakaavaiselle sähkön tuotannolle saattaisi olla mahdollinen, kun se on Keski-Euroopassakin kaikkialla mahdollinen. Edelleen, tiemaksut puuttuvat vain Suomesta ja Baltian maista. Kohta kaikissa muissa läntisissä Euroopan maissa ne ovat, elikkä niistäkin varmaan päästäisiin juttuun.

Mutta, arvoisa valtiovarainministeri, entäs yksityiset kaatopaikat? Eikös niitä voitaisi saada kunnolla verotuksen piiriin, koska siinä on yksi kohta, missä klikkaa pahemman kerran jätehuolto tällä hetkellä?

Susanna Haapoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tänäkin päivänä on puhuttu paljon tästä Itämeren kuormituksesta ja varsinkin Pietarin jätepuhdistamosta. Ympäristökumppanuusohjelmalla ja nimenomaan tällä rahastolla rahoitettiin tällainen iso hanke. Tuo rahasto osallistui siihen 5,8 miljoonalla eurolla, ja kokonaiskustannus Suomesta oli tuo 10 miljoonaa euroa, joka käytettiin sitten suomalaisten ikään kuin osaamiseen ja tarvikkeisiin. Onko tämän tyyppisiä rahoittamiskeinoja ja nimenomaan tavallaan vastaostojen mahdollisuutta tutkittu vielä jatkossa nimenomaan tuonne Itämeren jätevesiasioihin?

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin positiivista, että ympäristönsuojeluun liittyvät tarpeet ovat taloudesta vastaavan ministerinkin mielestä ne, jotka ovat tulevaisuudessa suuria haasteita, joihin tarvitaan lisää panostusta tulevina vuosikymmeninä. Mutta siihen nähden ihmettelen, että ministeri sanoi ekologisesta verouudistuksesta, että se on riski työllisyydelle, elikkä sanoitte, että työllisyystappioita olisi tiedossa, jos ekologinen verouudistus tehtäisiin. Kysyn, mihin tämä riskiarvio perustuu, koska maailmantaloudessa nimenomaan uusi teknologia ja ekotehokas teknologia ovat suurimpia teollisuudenaloja, jotka ovat kasvamassa maailmanlaajuisesti ja sinne tulee nimenomaan lisää työpaikkoja.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Vastauksena ed. Ojansuulle: Se riskihän on se, että Kiina ja Yhdysvallat eivät ole mukana tässä Kioton sopimuksessa. Ne pystyvät tekemään ja tuottamaan saastuttamalla enemmän. Mutta lämmityksen osalta suorasähkön päässä on vielä paljon kotitalouksia. Erityinen vero näille talouksille olisi todella tässä tilanteessa tosi kohtuuton. Niin kuin tässä ed. Virtanenkin sanoi, lämmityskustannukset ovat jo nyt aika kovat. Mutta sen sijaan verovähennysjärjestelmä, jos kotitalous siirtyy ekologisempaan energian käyttöön lämmityksessä, on hyvä ajatus.

Sitten mitä tulee tähän suureen liikennekysymykseen, niin kyllähän autoverouudistus tulee sen varmasti viemään vähäpäästöisempiin autoihin. Siirrytään hankintahinnan verotuksesta nimenomaan käyttöverotukseen.

Mitä tulee tietulleihin, niin liikenteen määriinhän todella voidaan vaikuttaa kaupungeissa, kuten Lontoossa ja Tukholmassa, mutta missä määrin voimme vaikuttaa itäliikenteen ekologisiin vaikutuksiin? Tullin arvion mukaan ulkomaalaisten ajoneuvojen määrä nousee itärajalla vuoteen 2010 mennessä miljoonaan autoon vuodessa. Siellä on valtava saastepilvi tällä hetkellä, (Puhemies koputtaa) kymmeniä kilometrejä, (Puhemies koputtaa) rekkojen aiheuttamana, ja tästähän on ed. Pulliaisella myös esitys, näistä tietulleista siellä.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Periaatteenhan pitää olla se, että haitakkeet, turhakkeet ja kerskakkeet joutuvat kovemmalle verolle, mutta näiden työllisyysvaikutusten pohdinnan lisäksi tärkeintä on tietysti fiskaalisen vaikutuksen ja ympäristöohjaavuuden välinen suhde. Jos tehdään onnistuneita veroja, jotka muuttavat ihmisten käyttäytymistä ja sillä tavalla auttavat ympäristönsuojelussa, niin fiskaalinen vaikutus pikkuhiljaa vähenee sitä mukaa, kun käyttäytyminen muuttuu. Elikkä jos muita verotuksia, veropohjaa, kovasti kevennetään tällaisilla ohjaavilla ympäristöveroilla, niin sitten kun se ohjausvaikutus kunnolla puree, niin veropohja onkin kapeampi hyvinvointiyhteiskunnan rahoitukseen. Minusta tätä suhdetta pitää ennen kaikkea miettiä silloin, kun haetaan ympäristöohjaavuutta ja fiskaalista tuottoa samaan aikaan.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että joskus ihmettelen keskustelua windfall-voitoista. Kun yhteiskunta haluaa, että tuotetaan energiaa siten, että ei synny hiilidioksidipäästöjä, se on johtanut siihen, että tehdään energiaa ydinvoimalla ja vesivoimalla, ja sitten sanotaan, että se on yhtäkkiä kauhean kannattavaa. Se on juuri sitä, mitä yhteiskunta haluaa. Jos yhteiskunta haluaa ohjata, niin eikö ole oikein, että juuri niillä muodoilla tuotetaan sitä energiaa? Jos nyt aletaan sitten sanoa, että on väärin, että tuotetaan näin, ja nostetaan veroja näille energiantuotantomuodoille, niin voi kysyä, mikä se ohjaavuus oikein meidän energiapolitiikassa on. Pitäisi pitää huolta siitä, että ydinvoiman ja vesivoiman tuotanto on aina kannattavaa, koska se on ekologisesti kaikkein parasta tuotantoa.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sasille voisin todeta, että windfall-vero koskisi vain vanhaa ydin- ja vesivoimaa, ei suinkaan uutta tuotantoa.

Mutta kun kuuntelin tätä ministeri Heinäluoman puhetta, niin täytyy sanoa, että olin hyvin vaikuttunut siitä, miten analyyttisesti ja perusteellisesti hän asiaa käsitteli. Alkoi toivoa, että hänen olisi ehkä pitänyt aloittaa ministerinä aiemmin, jotta tämä hallitusohjelmaan kirjattu ekologinen verouudistus olisi oikeasti voitu toteuttaa.

Kysyisin muutamasta asiasta.

Pitäisikö polttoöljyn verotusta tarkistaa pohjoismaiselle tasolle, jotta sitä kautta voitaisiin kannustaa siirtymään öljylämmityksestä kestävämpiin vaihtoehtoihin? Entä lentovero? Sehän on käytössä jo Ruotsissa, Ranskassa, Isossa-Britanniassa, muutamissa muissakin maissa. Voitaisiinko sitä harkita Suomessa? Te viittasitte syöttötariffeihin turpeelle, mutta entä syöttötariffit uusiutuville energianlähteille, jotka valtaosassa EU-maista ovat jo käytössä?

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On hyvä kuulla valtiovarainministeriön peilauksia ympäristöveroihin. Mutta eräs asia, joka teiltä jäi käsittelemättä, on pientuotannon verohaitat, joita tällä hetkellä on selvästi havaittavissa muun muassa biodieselin osalta ja myöskin biokaasun osalta. Nämä vaatisivat pikaisia toimia. Kysyn ministeri Heinäluomalta, onko nyt hallituksella tarkoitus muuttaa vielä tämän istuvan hallituksen aikana näitä veroja, koska niillä saadaan erittäin nopeasti myönteisiä päätöksiä ja myönteistä linjaa aikaan.

Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma

Arvoisa puhemies! Ed. Hautala pohti tätä ympäristötalousosaamisen merkitystä, ja tähän voi vaan yhtyä. Me tarvitsemme lisää pohdiskelua talouden ja ympäristön välisestä vuorovaikutuksesta, ja tällä alueella täytyy nöyrästi tunnustaa, että meillä on paljon opittavaa. Pelkästään teknologinen kehitys ja uudet oivallukset tuovat tällä ympäristöalueella, voi sanoa, joka ikinen kuukausi jotain merkittävää uutta tietoa.

Olin maanantaina käymässä Oslossa ja tutustuin siellä uuteen tekniseen ratkaisuun, joka on aika pitkälle viety norjalaisen osaamisen pohjalta. Siinä lähtökohtana on ottaa talteen hiilidioksidi, joka vapautuu hiilen käytössä, siis puhtaan tekniikan kehittäminen hiilen polttamisessa, ja ne tulokset vaikuttivat erittäin lupaavilta. 95 prosenttia hiilidioksidikaasuista voitaisiin uudella teknologialla saada tätä kautta talteen.

Tämä on ollut sama havainto myös tämän ilmasto- ja energiapoliittisen työn yhteydessä, että koko ajan tulee uutta tietoa ja meidän täytyy tällä alueella olla valmiit muuttamaan omia perinteisiä vanhoja käsityksiä sen mukaisesti (Ed. Ojansuu: Nimenomaan!) kuin uutta tutkittua tietoa on saatavilla.

Sitten ed. Kallis muun muassa pohti tätä liikennekysymystä ja junaliikenteen asemaa, ja sama pohdinta oli eräissä muissakin, muun muassa ed. Alatalon, puheenvuoroissa. Liikenteellä on tietysti aivan keskeinen vaikutus päästöihin, ja ympäristöohjauksella voidaan siellä saavuttaa aika paljon. Erityisen merkittävä kysymys kuitenkin sitten tulee olemaan se, että teemme tasapainoista yhteiskuntarakennetta. Jos hajautamme lavealti yhteiskuntarakenteita, tämä koskee erityisesti suuria kaupunkikeskuksia, niin sen kustannukset tulevat olemaan mittaamattomat ja menemään pitkälle useiden sukupolvien yli. Eli raideliikenteen varaan asuntoratkaisujen tekeminen on tavattoman tärkeä ympäristöasia. Siinä tehdyissä ratkaisuissa ei ole kysymys siitä, mitä ne tuottavat lyhyellä aikavälillä, vuoden, kahden tai kolmen sihdillä, vaan kysymys on vuosikymmenten aikaisista ratkaisuista. Tällä alueella tapahtuvat väärät päätökset tulevat kalliiksi vuosikymmeniä tästä eteenpäin ympäristön kannalta, mutta myös taloudellisesti, joten yhdyskuntarakenteesta huolehtiminen on aivan avainasemassa, kun mietitään liikenneratkaisuja ja asumisen sijoittamista raideliikenteen yhteyteen.

Tältä alueeltahan on tehty tärkeitä päätöksiä tässä hallituksessa. Viimeksi nyt Pääkaupunkiseudun joukkoliikenneratkaisuissa länsimetron jatkaminen ja sitten Vantaan kehäradan ratkaisu oli erittäin tärkeä, koska sen alueella ja vaikutuspiirissä tulee olemaan kaiken kaikkiaan lähes 200 000 ihmistä ja tämä mahdollistaa myös uuden rakentamisen.

Sitten ed. Nousiainen kysyi jäteveromahdollisuutta, voisiko ajatella, että jätevero olisi kuntien käytössä. Asia ei ole ollut esillä niin, että olisin itse ollut paikan päällä. En kuitenkaan sulkisi sitäkään pohdintaa pois, jos se vaikuttaisi ohjausmielessä järkevästi. Se on syytä selvittää.

Ed. Pulliainen kysyi yksityisten kaatopaikkojen ja jäteverotuksen välistä yhteyttä. On selvää, että kaikkien kaatopaikkojen täytyisi maksaa samanlaiset verot. Nykyinen järjestelmä ei ole tietenkään oikea, että meillä on osa kaatopaikoista jäteveron ulkopuolella. Se ei ole ympäristöohjauksen kannalta eikä myöskään markkinaohjauksen kannalta oikea ratkaisu. Tämä on valmistelussa ja tulee joka tapauksessa aikanaan eduskuntaan. Eduskuntahan käsittelee parhaillaan jätelain osittaisuudistusta, jossa se joutuu pohtimaan tätä kysymystä, sallitaanko tämän tilanteen jatkua.

Ed. Uotila puuttui aika olennaiseen, tähän ohjausvaikutusasiaan, ja samaan kiinnitti myös ed. Ojansuu huomiota. Peruskysymys mielestäni on, että tähänastinen tieto kyllä kertoo sen, että ekologista verotusta kehitettäessä luontevinta on lähteä siitä hallitsevasta näkökulmasta, että sillä pyritään ympäristön säästämiseen ja ympäristövaikutukseen. On vaikea luvata samanaikaisesti, niin houkuttelevaa kuin se olisikin, että voitaisiin yhtä aikaa saada niitä samoja vaikutuksia esimerkiksi työllisyyden kannalta, joita on täällä työn verotuksen keventämisen puolella. Se tietenkin johtuu siitä, että näin toimien me luomme kustannuksia, jotka tulevat sitten viime kädessä käyttäjien tai ostajien kannettaviksi, ja täytyy tunnustaa, että tässä on tämmöinen tietty erilaisten hyvien tarkoitusten ristiin laittaminen. Sen takia harkintaa joudutaan joka ikisen veromuodon kohdalla tekemään erikseen eikä ole automaattista sabluunaa, josta ne ratkaisut löytyisivät. Tämä liittyy muun muassa tähän sähkölämmityskysymykseen, joka täällä on todettu ja jonka takia tämmöisestä lisäverosta sähkölämmitykselle on hallituksessa luovuttu.

On selvää, niin kuin ed. Ojansuu sanoi, että tämä avaa uusia työpaikkoja, tiedämme sen. Jo nyt tällä hetkellä Suomi on Euroopan unionin kolmanneksi eniten uusiutuvaa energiaa käyttävä maa. Meillä on vientiä tällä alueella, vientiosaamista on olemassa. Vaikkapa tuulivoima on sellainen, joka tarjoaa viennin mahdollisuuksia, ja näitä muitakin alueita on. Ja kun satsaukset uusiutuvaan energiaan tulevat olemaan kaiken kaikkiaan erittäin huomattavia koko maailmassa, niin tällä alueella kannattaa olla eturivissä. Se tulee tarjoamaan niille, jotka ovat edellä, huomattavia viennin mahdollisuuksia, jotka sitten tietysti voivat kompensoida niitä mahdollisia työpaikka- tai työllisyysvaikutuksia. Ed. Alatalo jo tältä osin vastasi Kioton sopimuksen vaikutuksiin, että näillä tietenkin on myös sitten kielteisiä vaikutuksia. Siksi tarvitsemme kansainvälisiä sitoutumisia, että muutkin ovat tässä työssä mukana.

Niin kuin ed. Uotila sanoi, on juuri niin, että mehän tähtäämme tähän ympäristövaikutuksen takia. Silloin pitää hyväksyä se, että näillä ekologisilla veroilla ei voida korvata pysyvästi muita veroja, muutoin syntyy se tilanne, että ohennamme hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjaa. Sen takia ei pidäkään luvata liikoja näiden ekologisten verojen vaikutusten osalta, ne eivät hoida kaikkia hyviä asioita. Sitten tästä seuraa myös tietty varovaisuus, josta ed. Tynkkynen puhui, siis mitä tällä alueella eri veromuodoissa voidaan tehdä. Se varovaisuus tarkoittaa sitä, että täytyy lähteä siitä, että yritämme aina rakentaa tukia sillä tavalla, että ne olisivat mieluummin tutkimuksen ja tuotekehittelyn puolella kuin käytön puolella. Jos rakennamme — ed. Leppä oikeastaan taisi puuttua tähän puoleen — tällaisia pysyviä verotukia sellaisille energiamuodoille, jotka ovat kasvavia, ja sitten sitä kautta verotuotot yhteiskunnassa ehtyvät, kun ne raskaammin verotetut energiatavat vähenevät, niin tulemme tietysti vaikeasti hallittavaan yhtälöön. Tätäkin täytyy yrittää tehdä sitten tietyssä tasapainossa eri näkökohtien välillä, kun päätöksiä tehdään.

Ed. Lepän kysymykseen biodieselin osalta esimerkiksi, hallituksella ei ole nyt enää uusia suunnitelmia tällä alueella, vaan tärkeimmät tähän alueeseen liittyvät veroratkaisut on hallituksen toimesta eduskuntaan toimitettu.

Ed. Tynkkynen pohti lentoverokysymyksiä. Tässä täytyy tunnustaa, että samalla kun lentämisellä on kiistaton ympäristövaikutus, EU:ssa valmistellaan lentämisen tuomista päästökaupan piiriin, niin täytyy nähdä, että me olemme syrjäinen, kaukainen maa. Meidän kannaltamme tässä on myös tiettyjä ongelmia. Me käytämme ensinnäkin kotimaassa lentämistä aikamoisena matkustusmuotona, ja sitten sen ohella olemme Euroopan pohjoisosassa ja päästäksemme maailmalle joudumme käyttämään lentokoneita ja lentämistä matkustusmuotona, joten täytyy pohtia asiaa myös kansalliselta näkökulmalta eikä ehkä tämä lentämisen verottaminen ole niitä, jotka kansallisesti meille ovat kaikkein järkevimpiä.

Vihreiden sertifikaattien osalta ollaan tilanteessa, että täytyy arvioida, miten uusiutuvan energian käyttö edistyy. Jos jäädään tavoitteesta jälkeen, se tietenkin antaa perusteet sitten ryhtyä käyttämään erilaisia vihreitä sertifikaatteja tämän uusiutuvan energian käytön edistämisessä.

Lopuksi haluan vain kaikilta osin yhtyä ed. Viitasen tasapainoiseen puheenvuoroon, jälleen kerran. Siihen ei oikeastaan ole mitään erityistä lisättävää eikä siitä pois otettavaa.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa puhemies! Kuntaliiton vuonna 2000 tekemän selvityksen mukaan neljänneksessä kuntien julkisista rakennuksista oli viimeisten kolmen vuoden aikana ollut kosteus- ja homevaurioita. Noin 5 prosentissa oli nimenomaan hometta. Eniten ongelmia on 60- ja 70-lukujen rakennuksissa. Kuntaliiton kesäkuussa 2006 julkaiseman tutkimuksen mukaan kunnilta kuluu julkisten rakennusten kosteus- ja homevaurioiden korjaamiseen vuosittain arviolta 35 miljoonaa euroa. Varsinaisia homeongelmia kosteus- ja homevaurioista on noin viidennes. Tämä rakennusten vitsaus pystytään nykytutkimuksella jo tunnistamaan kohtuullisen hyvin. Ongelma ei olekaan siinä. Ongelmia alkaa kertyä, kun tilanteen vaatimaa remonttia suunnitellaan. Korjaustyöt käyvät usein melko kalliiksi, eikä kunnissa ole niihin rahaa.

Tässä vaan haluan todeta, kun käymme tämän ympäristöministeriön hallinnonalan budjettikeskustelua, että kyllä näihin mielestäni olisi pitänyt rahaa järjestää. On erittäin surullista, että tällaiset homevauriot aiheuttavat todella paljon terveydellistä haittaa ja se tulee moninkertaisesti maksamaan verrattuna siihen, että me korjaisimme ne ajoissa.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Koska ympäristöministeri ei ole paikalla, niin käytän puheenvuoron täältä.

Haluan vain kiinnittää yhteen asiaan huomiota, nimittäin valtioneuvoston periaatepäätös meluntorjunnasta toteaa, että melu on keskeisimpiä elinympäristön laatua heikentäviä seikkoja. Nythän tuolla Pirkanmaalla Kangasalla rakennettiin cartingrata mäen päälle niin, että tämä meteli kuuluu sitten kilometrien päähän. Tein tästä kysymyksen ympäristöministeriöön ja sain myös tämän Lentolan cartingradan osalta vastauksen. Olisin sitä halunnut tarkentaa vielä ympäristöministeriltä.

Se vastaushan oli, että eri osapuolilla ja tahoilla on vireillepano-oikeus tässä asiassa ja todella tällaiseen voidaan puuttua. Mutta noin yleisesti katsottuna ja ihan budjetinkin kannalta, kun vahinko on nyt päässyt tapahtumaan, niin tämähän on myös periaatekysymys, miten voidaan jatkossa puuttua tällaisiin moottoriradan kaltaisiin meluhaittaa aiheuttaviin toimintoihin eikä tällaisia peruuttamattomia investointeja tehtäisi sitten turhaan vastoin lähiseudun ihmisten tahtoa.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tulin puhujakorokkeelle, saattaa puheenvuoroni kestää hiukan yli 2 minuuttia kuitenkin. Ajattelin muutamia kysymyksiä käsitellä, mitä täällä nyt on tullut esille.

Ensinnäkin muun muassa ed. Kallis otti tämän julkisen liikenteen näkökulman. Nythän meillä, kun oikorata valmistui, VR laajensi varsin merkittävästi junavuorotarjontaa, kalustoa otettiin enemmän tehokkaampaan käyttöön ja sekä matkustajamäärät että matkustajakilometrit ovat lisääntyneet sen jälkeen huomattavasti. Nyt kalusto toimii suhteellisen paljon äärirajoilla ja pienetkin häiriöt saattavat aiheuttaa sitten ongelmia täsmällisyydessä ja liikenteen sujuvuudessa. Mutta kaiken kaikkiaan voidaan todeta eurooppalaisittainkin, että meillä on junaliikenteen täsmällisyys aivan huippuluokkaa, vaikka nyt sitten tässä marraskuun lumipyryjen aikaan siitä paljon julkista keskustelua ja kritiikkiä olikin. Mutta sanoisin, että niillä rataosuuksilla, missä julkinen raideliikenne palvelee hyvin, on siirtymää henkilöautoista junaliikenteen puolelle tapahtunut. Se on selvästi ollut todettavissa.

Sitten, arvoisa puhemies, tämä Itämeri ja sen ongelmatiikkahan on täällä ollut laajasti esillä. Jaoston puheenjohtaja esittelyssäänkin sen huomasi, ja selkeästi tuli esille se, että Itämeren kohtalo ratkeaa hyvin paljon sen mukaan, miten Pietarin jätevedenpuhdistuskysymykset onnistuvat, miten saadaan siellä kunnollinen typen poisto, miten saadaan kunnollinen fosforinpoisto. Suomalaisen maatalouden ympäristökuormitus sekä muihin vesistöihin että Itämereen on suhteellisen pieni. Tilanne on käytännössä se, että niin Pietarin jätevedenpuhdistamot kuin muiden ympäristövaltioiden kuormitukset, hajakuormitukset, ovat se ratkaiseva kysymys. Jos ne saadaan siellä yhtä hyvin hoidettua kuin meillä Suomessa, me voimme olla tyytyväisiä, mutta suomalaista maataloutta sinällään ei voida syyttää näistä kysymyksistä.

Sitten, arvoisa puhemies, tuo luonnon monimuotoisuus: Ympäristöministeri ehti poistua, mutta yksi merkittävä kysymys, joka täällä ei ole ollut esillä, on ennen kaikkea metsästys Natura-alueilla, metsästys kansallispuistoissa. Nythän viime aikoina on ollut selvästi havaittavissa, että nämä meille perinteisesti luontoon kuulumattomat lajit, supi ja minkki, ovat valtaamassa hyvin paljon reviirejä alueilla, joilla sitten häviää muu, meille perinteinen eläimistö. Siksi on erittäin perusteltua se, että kestävällä tavalla metsästys sallitaan sekä Natura-alueella että kansallispuistoissa, jolloin vastapainoksi, kun siellä saadaan hyötymetsästää, myöskin pidetään nämä ulkolaiset ja meille kuulumattomat lajit sitten kurissa ja turvataan se perinteinen monimuotoisuus. Tässä oli hyvä, että ministeri ei tuonut luonnonsuojelulain muutosta näiltä osin käsittelyyn, vaan on päätynyt tässä vanhan käytännön noudattamiseen.

Lopuksi, arvoisa puhemies, tästä korjaustoiminnasta ja avustusten määrästä. Oli valitettavaa, että tuo määräraha on vähentynyt 19,5 miljoonaa johtuen juuri niistä säästötarpeista, mitä budjettikehys aiheutti. Ennen kaikkea nyt tässä ovat joutuneet kärsimään hissirakentaminen ja monet muut, mutta uskon, että kun talouteen tulee väljyyttä, niin näissä kysymyksissä voidaan päästä eteenpäin ja vähintäänkin tuolle entiselle tasolle ja voidaan huolehtia edelleen asuntojen korjaus-, energia- ja terveyshaittojen parantamisesta ja tämän tyyppisistä korjaustoimista myöskin jatkossa.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Tänään on aika paljon, mutta kuitenkin liian vähän, puhuttu asuntopolitiikasta. On kyllä esitetty erilaisia ratkaisumalleja, millä asuntotuotantoa voitaisiin lisätä. Meikäläinen on kuitenkin sitä ikäluokkaa, että muistaa hyvin, mihin toimenpiteisiin ryhdyttiin 60-luvulla ja osittain 70-luvulla silloin, kun haluttiin lisää asuntoja. Ratkaisu silloin oli se, että annettiin verovapaus niin tulo- kuin varallisuusverotuksessa uusille asunnoille. No, nyt meillä ei enää ole varallisuusveroa, mutta tulovero kylläkin. Olen joskus ihmetellyt, minkä takia esimerkiksi pääkaupunkiseudulla meillä on korotettu kiinteistövero, jolla pyritään siihen, että rakennettaisiin nämä rakentamattomat kaavoituskelpoiset tontit. Aivan yhtä hyvään tulokseen, olen tästä melko vakuuttunut, pääsisimme, jos me antaisimme tällä alueella, juuri tällä pääkaupunkiseudulla, verovapauden uusille sijoitusasunnoille. Se olisi verovapaus tai verohyöty, jos ei kokonainen verovapaus, niin joka tapauksessa verohyöty, ehkä puolet siitä, mitä normaalisti verotetaan uusista sijoitusasunnoista. Tämä myöskin noudattaisi sitä periaatetta, että vero-ohjauksella pyritään saamaan pääomaa sellaisiin kohteisiin, jotka yhteiskuntaa ja ihmistä kaikkein parhaiten palvelevat.

Harmi, että valtiovarainministeri on poissa. Olisin toivonut, että tällaista esitystä olisi voitu kommentoida. Viittaan vain siihen ja niihin hyviin tuloksiin, joita 60- ja 70-luvulla oli tällaisesta ratkaisusta.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! On erinomainen asia, että siirtoviemäreiden rakentamiselle ja muillekin vesitaloushankkeille on myöskin valtiovarainvaliokunta lisännyt määrärahoja. Ja niin kuin tässä mietinnössä todetaan, alueellisten ympäristökeskusten esitysten mukaan meillä on yli 30 siirtoviemärihanketta, joihin tarvittaisiin merkittävästi enemmänkin vielä euroja. Näillähän voidaan edistää merkittävästi vesiensuojelua, ja saada myös ne haja-asutusalueen valumat ja jätevedet kunnallisten jätevedenpuhdistusten piiriin. Olen hyvin tyytyväinen siihen, että ympäristöministeriön työohjelmassa myöskin omaa aluettani kosketteleva Kuortti—Heinola-hanke on menossa toteutukseen. Se on äärimmäisen tärkeä hanke. (Ed. Uotilan välihuuto) — Aivan niin, ed. Uotila.

Herra puhemies! Tässä myöskin tarvittaisiin tutkimus- ja kehitysvaroja siihen suuntaan, että meidän yhdyskuntajätevesien sisältämä energia saataisiin hyötykäyttöön. Tällä hetkellä se hyötykäyttö on minimaalista, mutta se potentiaali, joka näissä ainesosissa on, on erittäin merkittävä. Tässä viittaan kaasutukseen nykyisen kompostoinnin sijasta. Tässä on tutkimuksella erittäin paljon tehtävää. Se on myöskin ympäristön kannalta aivan varmasti paljon parempi vaihtoehto kuin tämä nykyinen, kun kuitenkin se lopputuote johonkin menee. Se laitetaan johonkin tienpenkkaan, johonkin viheralueeseen, viherrakentamiseen. Ja kun vielä kaiken lisäksi tähän asti se valuma siitäkin on ollut suomalaisen maatalouden piikissä, niin tämä ei voi olla oikein, ja onneksi myöskin tähän käsittelytapaan ja laskentatapaan on tulossa muutoksia.

Puhemies! Itämeren osalta meidän täytyy nyt tässä salissa ja Suomen olla rehellisiä. Rehellisiä siksi, että Itämeren kuormituksen osalta Suomen osuus on vain pienen pieni verrattuna siihen, mitä muiden rantavaltioiden osuus on. Tässä meidän tulee kansallisesti vaatia niin, että myöskin muiden Itämeren alueen rantavaltioiden täytyy tulla samalle tasolle omien kuormitustensa käsittelyssä kuin millä me tällä hetkellä olemme.

Ed. Nousiainen tuossa edellä kuvasi erinomaisella tavalla sen suomalaisen maatalouden osuuden siitä. Ja muistutan vielä kerran siitä, että suomalainen ruoantuotanto ei voi tulla toimeen ilman, että sillä olisi ravinteita käytettävissä. Kasvua ei vaan tapahdu, ja siksi se tarvitsee ne ravinteensa. Näin on asianlaita joka puolella maailmaa. Minusta se on paremmin meillä toteutettu täällä Suomessa kuin useimmissa muissa maissa, joista meille myöskin ruokaa tulee.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Heinäluoma käytti tuossa äsken poikkeuksellisen painavan ympäristöpoliittisen puheenvuoron, ja myöskin nämä vas-taukset, joita hän antoi kansanedustajan kysymyksiin, viittasivat samaan suuntaan.

Haluaisin tuossa hänen puheenvuorossaan kiinnittää huomiota kahteen seikkaan. Ensimmäinen seikka on se, että tämä istuva hallitus on poikkeuksellisen vahvasti panostanut Pääkaupunkiseudulle ja nimenomaan joukkoliikennejärjestelmien kehittämiseen kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Niitähän ministerikin tässä korosti. Kaksi isointa hanketta ylitse muiden ovat tietysti raideliikenneratkaisuja. Toinen on länsimetron tukeminen eli metron jatkorakentaminen Espoon suuntaan. Toinen on tämä kehärataratkaisu, joka luo Vantaan kaupungille selkärangan, raideliikennevaraisen selkärangan, mahdollisuuden rakentaa aivan uuden kaupunginosan, Marja-Vantaan kaupunginosan, ja sen lisäksi vielä, mikä olennaisinta, saattaa Suomen kansainvälisimmän lentokentän, Helsinki—Vantaan lentokentän, raideliikenteen piiriin. Tämä ratkaisu on merkittävä ratkaisu, ja siitä hallitukselle kiitos.

Arvoisa puhemies! Toinen seikka, johon halusin kiinnittää huomiota valtiovarainministeriön puheenvuorossa, liittyy lentomatkaveroon. Sikäli mikäli valtiovarainministerin esittelyssä on kyse tästä niin sanotusta globalisaatiotukeen liittyvästä verotusmuodosta, joka on otettu käyttöön muun muassa Ranskassa, Chilessä ja Norjassa, niin tässä haluaisin sen verran täsmentää, kun EU:nkin piirissä tästä asiasta on keskusteltu ja tämä liittyy sitten suomalaisiin kansallisiin etuihin mahdollisesti tämän lentomatkustusveron osalta, että tässä kyseessä ei itse asiassa ole vero, joka kohdentuisi lentomatkan pituuteen — Suomessahan tietenkin ongelmana ovat etäisyydet — vaan kysymys on lähdöistä. Tässä suhteessa niiden tietojen mukaan, mitä minulla on käytettävissäni, Suomessa lentomatkoja per asukas on vähemmän kuin Euroopan unionissa keskimäärin. Suomessa on vähemmän lentomatkoja asukasta kohden kuin Englannissa tai Saksassa tai Ranskassa. Tässä suhteessa, kun on lähdön verottamisesta kysymys, ei olisi sinänsä tämä niin sanottu kansallinen intressi sotimassa sitä vastaan, että näitä globaaliveroja otettaisiin käyttöön.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä lentovero voitaisiin toteuttaa myös vastaavalla tavalla kuin Ruotsissa, jossa syrjäiset lentokentät on vapautettu kokonaan siitä verosta. Tällöin voitaisiin aluepoliittiset näkökohdat ottaa paremmin huomioon.

Mutta halusin minäkin vielä jatkaa hieman tästä ministeri Heinäluoman puheesta, joka teki minuun erittäin suuren vaikutuksen. Hän toi esiin siinä, että vihreitä sertifikaatteja ja muita toimenpiteitä voidaan harkita, jos tavoitteisiin ei olla pääsemässä. Nyt on aika selvää, että niihin tavoitteisiin, joita uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelmassa aikanaan esitettiin, monilta osin ei olla pääsemässä. Nykytahti ei likimainkaan niitten saavuttamiseen riitä. Sen takia todellakin tarvittaisiin uusia keinoja, kuten vihreitä sertifikaatteja, syöttötariffeja.

Tässä puhuttiin paljon ekologisesta verouudistuksesta, ja kun puhuttiin sen kilpailukykyvaikutuksista ja työllisyysvaikutuksista, niin ehkä unohtui helposti se, että ekologisessa verouudistuksessa on kaksi puolta: toinen on se, että korotetaan ympäristöveroja, mutta toisena vastapainoksi lasketaan työn verottamista. Kokonaisveroastetta ei ekologisella verouudistuksella tällaisessa klassisessa muodossa ole tarkoitus korottaa. Eli se, mikä ikään kuin hävitään siellä ympäristöverojen puolella, saadaan takaisin työverotuksen kevenemisenä. Sen takia työllisyys- ja kilpailukykyvaikutusten ei pitäisi olla ainakaan kielteisiä, mahdollisesti ne olisivat jopa myönteisiä. Oecd:han on tutkinut paljon ympäristöverojen vaikutuksia, ja Oecd:n metatutkimuksen mukaan useimmissa ympäristöveroja selvittäneissä tutkimuksissa päädyttiin siihen tulokseen, että tällainen kaksoishyöty, työllisyyshyödyn saaminen sen ympäristöhyödyn lisäksi, on vähintään mahdollinen, ellei peräti todennäköinen. Eli tämä näkökulma on hyvä muistaa, kun puhutaan ekologisesta verouudistuksesta.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on aivan aiheellisesti otettu esille Pietarin seudun jätevesikysymykset. Haluan niistä muutaman sanan sanoa. Tekniikka noita puhdistamistoimenpiteitä varten on ollut olemassa jo vuosikymmenet. Suomessa on pienemmässä mittakaavassa tehty vastaavia investointeja jo 70-luvulla hyvinkin aktiivisesti ja on ollut jopa tämän alan vientiä, jopa Euroopan ulkopuolelle. Kysymys on siten tahdosta toteuttaa Pietarin jätevedenpuhdistamon investoinnit. Ja kun Venäjällä varsinkin juuri Pietarin seudulla kovan kasvun vuoksi on tähän kaikki mahdollisuudet olemassa, niin on aivan oikeutettua luoda kansainvälistä painetta Venäjää kohtaan, että he toteuttavat nämä investoinnit. Suomen ei ole kyllä ainakaan lompakko avoinna syytä mennä näistä asioista puhumaan. Meillä on ihan omien sisämaan puhdistamoinvestointien osalta paljon tehtävää. Mutta kansainvälinen paine on se, joka pitäisi saada Venäjän suuntaan niin, että he myöskin ryhtyvät puhdistustoimenpiteisiin.

Jan Vapaavuori /kok:

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Kiljunen syyllistyi kyllä aikamoisiin ylisanoihin kun täällä kehuskeli hallituksen panostuksia Pääkaupunkiseudulle. Ei tämä hallitus nyt aivan toivoton ole ollut, mutta tosiasia on se, että kun meillä on aiesopimus myös liikenneministeriön kanssa vuodelta 2002 Pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmästä, olemme edelleen siitä jäljessä. Minä suostun kehumaan hallitusta vasta sen jälkeen, kun kaikista liikenneinfrahankkeista yli kolmasosa tulee pääkaupunkiseudulle, kun otetaan huomioon, että kolmasosa maan bruttokansantuotteesta tuotetaan täällä. Ylipäänsäkin semmoinen linja, jossa liikennettä tuettaisiin siellä, missä liikennettä on, olisi kestävän kehityksen mukaista, koska se aina kannustaa tiiviimpään ja eheämpään yhdyskuntarakenteeseen.

Sen sijaan olen jälleen kerran samaa mieltä ed. Kalliksen kanssa asiasta, joka liittyy erilaisiin verokeinoihin edistää asuntotuotantoa. Kyllä tämä hallituksen esitys ja nyt jo lakina oleva ylimääräinen kiinteistövero rakentamattomille rakennuspaikoille pääkaupunkiseudulla tai Helsingin seudulla on näpertelyä. Se asiantuntijoittenkin mukaan koskettaa vain korkeintaan muutamaa sataa tonttia. Kyllä yleensä talouden dynamiikka on sen kaltaista, että veroja alentamalla saadaan yleensä parempia tuloksia kuin veroja korottamalla.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Lentoverosta täytyy todeta, että ed. Kimmo Kiljunen on selvästi eduskunnan chiracilaisin. Hän tukee kaikkia tämmöisiä hulluja Chiracin ajatuksia, joita on esitetty. Lentovero on äärimmäisen epäoikeudenmukainen. Se kohdistuu samansuuruisena kaikille; sille pienelle kansalaiselle, joka lentää Ryanairilla, ja sille, joka lentää ensimmäisessä luokassa kaukomatkoja. Tässä suhteessa täytyy sanoa, että järjestelmä on täysin kohtuuton. Jos ajatellaan, että pitäisi olla jonkinlainen järkevä järjestelmä, niin kai se on sitten se, että verotetaan lentopolttonestettä, (Ed. Pulliainen: Ed. Sasi heittäytyy sosiaalisesti oikeudenmukaiseksi!) koska silloin se kohdistuu oikealla tavalla, oikeudenmukaisesti kulutukseen. Jos halutaan verottaa, niin verotetaan polttoainetta eikä luoda mitään tämmöisiä keinotekoisia matkustajaveroja. (Ed. Kimmo Kiljunen: Silloin se rankaisisi Suomea!) Tässä suhteessa täytyy sanoa, että tämmöistä järjestelmää ei pidä rakentaa.

No, sitten täällä nostin kysymyksen esille tästä ympäristöverosta ja sen ohjaavuudesta. Ministeri Heinäluoma ei vastannut tähän kommenttiini. Jos ajatellaan järkevää järjestelmää, niin sen pitää kohdistua kulutukseen ja päästöihin. Ja kulutuksen vero voi olla suhteellisen reipas, koska sillä vähennetään kulutusta ja lisätään ihmisten tietoisuutta energian ympäristövaikutuksista. Mutta on oikein, että hiilidioksidipäästöihin kohdistetaan myöskin voimakkaat verot. Päästökauppa kohdistuu sinne.

Jos jotkut ovat olleet niin kaukoviisaita, että ovat rakentaneet ydinvoimaa tai vesivoimaa, niin miksi heitä pitää rangaista siitä, että he ovat olleet ekologisesti tietoisia, ovat olleet tosivihreitä, eivät mitään näennäisvihreitä. Tässä suhteessa on tärkeätä, että heitä ei rangaista. Mitä päästökauppaan tulee, se ei kohdistu vanhoihin investointeihin, koska ne on vapautettu, vain lähinnä lisäyksiin kohdistetaan nämä rasitteet. Tässä suhteessa on aivan oikeudenmukaista, että vanhaan vesivoimaan ja vanhaan ydinvoimaan ei kohdisteta veroja. Ja millä tavalla me verottaisimme esimerkiksi norjalaista vesivoiman sähköntuotantoa? Tässä suhteessa muodostaisimme kohtuuttomat markkinat, jos kohdistetaan veroja vanhaan ydinvoimaan ja vesivoimaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ministeri Heinäluoma puhui todella hyvin. Valtiovarainministerin suusta ei aikaisemmin ole, voi sanoa, näin hyvää ympäristötekstiä kuultu. Tuli kyllä aika jouluinen olo, ihan kuin olisi joulupukki käynyt, kyllä siinä niin paljon oli asiaa, joka kuitenkin oli pääosin lupauksia. Tämä realiteetti kuitenkin tulee neljän vuoden kuluttua, kun tämä sali jälleen keskustelee, ne kansanedustajat, jotka täällä ovat, keskustelevat neljästä kuluneesta vuodesta, näkevät, mikä asia on sitten toteutunut.

Mutta vielä tähän realismiin: Fosforikuormitus Suomessa on, kokonaiskuormitus, Itämereen 6 180 tonnia vuodessa, Venäjältä tuleva kuormitus on 3 020 tonnia, Puolasta 20 480 tonnia ja Ruotsista sama suunnilleen kuin Suomesta. Tämä on tämänhetkinen tilanne.

Ja haluaisin vielä painottaa erästä asiaa: biodiversiteettiä. Se on yksi Suomen kaikkein tärkeimpiä asioita, niin kuin kaikkien maiden, ja haluaisin vielä todeta sen, että meiltä puuttuu kansallispuistoverkostosta nimenomaan Etelä-Karjalasta kansallispuisto, ja Suur-Saimaan kansallispuisto olisi nimenomaan tällainen.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Kimmo Sasi viittasi siihen, että tässä lentomatkaverosta pitäisi nimenomaan polttoainevero tehdä. Minä ymmärrän ed. Sasin taktisen ajattelutavan ja lähestymistavan. Hänhän vastustaa lentomatkaveroja ehdottamalla, että vero sidotaan polttoaineisiin. Silloin todella nämä Suomen kansalliset intressit tulevat tässä vastaan, koska meillä lentomatkat jo syrjäisestä sijainnista johtuen ovat pidemmät kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa, jolloin tämä rokottaisi kansallisesti paljon, jolloin Suomessa syntyisi voimakas vastustus tätä asiaa kohtaan. Ymmärrän hyvin ed. Sasin logiikan.

Lähtökohtana tässä kuitenkin on, kuten korostin, se, että kysymys on lähtöjen verottamisesta, ja siinä on eriytetty, ed. Sasi, näissä käytännöissä, jotka on otettu käyttöön Norjassa, Ranskassa ja eräissä latinalaisen Amerikan maissa, bisnesluokka erikseen, turistiluokka erikseen, myöskin ulkomaanlennot erikseen kotimaisista lennoista. Erot ovat tietysti pieniä, koska kysymys on euron, kahden tai neljän euron verotuksesta per matka, eli ei ole suurista vallankumouksista, muutoksista lentomatkojen hinnoissa kysymys. Silti, kun systemaattisesti tämä vero tulisi käyttöön, sillä saataisiin erittäin suuret rahat globaalirahoitukseen.

Ed. Vapaavuori viittasi siihen, että minun kiitokseni hallituksen suuntaan olisivat olleet kohtuuttomia. Te olette olleet 16 vuotta hallituksessa. Jos teidän kantanne on sen kaltainen, että liikenneinvestoinneista Suomessa kolmasosan pitäisi suuntautua Pääkaupunkiseudulle sen vuoksi, että täällä bruttokansantuotteesta kolmasosa tuotetaan, niin miksi te ette tuon 16 vuoden aikana tuota ehdotusta ole vieneet läpi?

Sehän on mieletön, sehän on mieletön. Suomi on suuri maa, ja totta kai meidän täytyy myöskin ottaa etäisyydet huomioon, ja liikenneinvestoinnit joudutaan mitoittamaan koko Suomelle eikä siinä suhteessa, missä kansantuotetta tuotetaan. Mutta jos kokoomus on tuossa johdonmukainen, niin siitä vaan.

Matti Kangas /vas:

Puhemies! Erilaisia kuljetusmuotoja pitää verollakin ohjata ja ympäristöpäästöjä sillä lailla hallita. Mutta hyvin varovaisia pitäisi olla — suuri maa kumminkin ollaan — jos ruvetaan täällä sisäisesti verottamaan eri kuljetusmuotoja. Siinä pitää harkita.

Ed. Vapaavuorelle sanoisin, kun hän täällä kertoi, että kansantuotteesta syntyy niin ja niin paljon Helsingissä, että muuallahan ne tehtaat on ja tuotantolaitokset, millä Suomi vientiä harjoittaa: metalli-, metsäteollisuus, kemianteollisuus. Hyvin vähän täällä Helsingissä niitä on. Sattuvat ne pääkonttorit täällä olemaan ja ehkä ne kirjataan tänne, mutta muualla se kansantuote tehdään.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Sasi ei tunnu oikein ymmärtävän tätä päästökaupan ideaa, niin että kehottaisin hieman opiskelemaan. Minkä takia pitäisi heittää rahaa sinne Imatrankoskeen vaan sen takia, että se koski on joskus sinne sattunut syntymään? Emmehän me halua tällä tavalla veronmaksajien rahoja käyttää. Sen sijaan on tietysti niin, että kun jatkossa joku rakentaa uutta päästötöntä voimakapasiteettia, niin siitä hän varmasti hyötyy sitten, mutta tämä on ollut täysin ansiotonta, mistä nyt puhutaan ja mitä pitäisi verottaa windfall-verolla.

Sitten haluaisin sanoa tästä Pääkaupunkiseudusta yhden asian. On kyllä ollut hienoa, että torniolainen ministeri, joka tänään täyttää 60 vuotta, tuli ja pakotti Pääkaupunkiseudun kaupungit ja kunnat yhteistyöhön. Minä olen todella pahoillani siitä, että Pääkaupunkiseudulla ei tartuttu tähän haasteeseen. Tarvitsemme kaksiportaisen hallinnon. Lainatkaa Eduskunnan kirjastosta seutuhallintokomitean mietintö vuodelta 1987. Jo 20 vuotta sitten kerrottiin, mitä Pääkaupunkiseutu tarvitsee. 20 vuotta on hukattu siihen, että asutus on tullut yhä hajanaisemmaksi ja asumisen hinta on kallistunut. Asukkaat ovat tästä kärsineet, että tähän ei ole tartuttu.