Klaus Hellberg /sd:

Arvoisa puhemies! Valtionvelan pääluokista "Valtionvelan korot" ja "Valtionvelan vähentäminen" voidaan varmaan puhua molemmista samaan aikaan. (Hälinää)

Tämän kauden aikanahan valtionvelka on vähentynyt sen verran, että kun se oli 63,3 miljardia euroa vielä 2003, niin ensi vuonna päästään alle 58 miljardin euron, eli alaspäin ollaan menossa. Se on tietysti hyvä asia, mutta edelleen valtionvelka on varsin suuri. Korkomenothan ovat nyt suhteellisen maltilliset. Mutta jos katsotaan aikaa taaksepäin, niin 1998, jolloin valtionvelka oli korkeimmillaan, lähes 70 miljardia euroa, ja korot 5,6 miljardia euroa, niin tästä on hyvin tultu alaspäin, koska nyt korot ovat hallinnassa kohtuullisen hyvin, mutta siitä huolimatta on olemassa kuitenkin erilaisia uhkakuvia.

Jos ajaudutaan taloudelliseen taantumaan taas, niin tällä lainamäärällä saattaa olla vaikeuksia, sillä 1990-luvun alussahan, kun edellinen paha lama oli Suomessa, oli tilanne sikäli hyvä, että valtionvelka laman koittaessa oli vain murto-osa siitä, mitä se tänä päivänä on. On olemassa tietysti tiettyjä uhkakuvia siitä, miten Suomen talous kehittyy, kun nyt samanaikaisesti väestö ikääntyy ja suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle. Varmasti tulee olemaan kansainvälisesti ja myös kansallisesti kysymyksiä, joiden vaikutuksia ei vielä tiedetä, esimerkiksi energian saatavuus. Voi myös olla erilaisia muita konflikteja, jotka saattavat aiheuttaa tilanteen, että sitten joudutaan taas turvautumaan lainarahaan. Siinä mielessä toivon kyllä, että hallitus ja tuleva eduskunta jatkavat edelleen valtionvelan pienentämistä.

Kun tulin eduskuntaan vuonna 1995, niin silloin valtio lainasi miljardi markkaa viikossa eli noin kuudessa viikossa miljardi euroa. Jos tällaiseen tilanteeseen ajaudutaan jälleen, niin siihen nähden tämä nykyinen velkamäärä on varsin huomattava. Silloin kyllä tulee suuria ongelmia selvitä, jos lainakantaa joudutaan nostamaan. Ilmeisesti se samalla merkitsisi sitä myös, että korkokanta myös tulee nousemaan, koska aina, kun talous on tiukoilla, silloin rokotetaan nimenomaan korkokannassa, joten toivon, että tuleva eduskunta tulee edelleen jatkamaan lainamäärän, velkamäärän, vähentämistä ja sitä kautta sitten turvaamaan mahdollisen konfliktitilanteen syntyessä mahdollisuuden hankkia lisää lainaa. Jos tämän nykyisen velkamäärän päälle aletaan lainaa ottaa, niin silloin joudutaan kyllä suuriin taloudellisiin vaikeuksiin.

Heikki A. Ollila /kok:

Herra puhemies! Edellisessä puheenvuorossa oli paljon viisautta. Siitä on hyvä jatkaa.

Hallitushan iloitsee siitä, että tämä budjetti on nyt viimein saatu tasapainotetuksi tänä vaalikauden viimeisenä vuotena. Alun perin tänne tullut budjettihan oli 163 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Tuo ylijäämä on kuitenkin kuihtunut hiukan vajaaseen 35 miljoonaan, joka kyllä mahtuu ihan tämän budjetin virhemarginaaliin. Jo pienikin korkomuutos ylöspäin — 0,15:kin riittää — syö tuon 35 miljoonaa. Huomattakoon, että ensi vuoden budjetoitu korkomeno on jo nyt suurempi kuin tälle kuluvalle vuodelle budjetoitu meno.

Pääministerimme on usein muistuttanut siitä, että edellinen hallitus teki viimeisenä työnään alijäämäisen budjetin. Se on ihan totta. Totta on sekin, että tämä hallitus, joka sitä nyt paheksuu, teki sitten kiireesti lisäbudjetin, jossa valtion menoja lisättiin vielä miljardilla. Tästä puuttuu logiikka. Ja sitä paitsi, mikä sen kyseisen vuoden lopputulema sitten oli? Lopputulema oli se, että sen vuoden toteutuma oli kuin olikin ylijäämäinen, eli se ei käy kyllä selitykseksi sille, että hallituksella on ollut suuria vaikeuksia päästä tässä ylijäämäiseen budjettiin. Pääministerin moitteilta putoaa pohja.

Hallitus ei ole alkuunkaan pystynyt toteuttamaan edellisen hallituksen periaatepäätöstä ylijäämäisten budjettien tekemisestä ja siten varautumisesta tuleviin kasvaviin velanhoitomenoihin.

Jere Lahti /kok:

Arvoisa puhemies! Tämänkertaisen budjetin kokoamisessa hallitusta on merkittävästi helpottanut poikkeuksellisen pitkään jatkunut hyvä suhdannetilanne ja ennätyksellinen talouskasvu. Valtion verotulothan ovat ylittäneet selvästi kaikki odotukset ja arviot, ja kipeisiin leikkauksiin ei ole tarvinnut mennä, vaan hallitus on voinut osoittaa pienempiä ja suurempia summia erilaisiin äänestäjiä tyydyttäviin kohteisiin. (Ed. Soini: Poistanut varallisuusveron!)

Erinomaisesta taloustilanteesta huolimatta ylijäämää ensi vuodelle on budjetoitu ainoastaan 34 miljoonaa euroa. Tämä summa olisi sitten tarkoitus käyttää valtiovelan lyhentämiseen. Lähtökohtaisesti tuleekin maksaa hyvän talouskasvun vallitessa velkaa takaisin. Summa vain on täysin olematon ja riittämätön, voi sanoa, että tässä suhteessa miltei vitsi. Onneksi kuluvalta vuodelta hyvää taloustilannetta hyödyntäen ollaan velkaa lyhentämässä lisäbudjetissa 730 miljoonaa euroa.

Valtionvelka on pysytellyt sitkeästi tuolla 60 miljardin tasossa, joka tulee nyt sitten arvion mukaan tämän vuoden budjetissa ensi vuoden 2007 loppuun olemaan noin 34 prosenttia kokonaistuotannosta. Kansainvälisesti vertaillen, mihin hyvin usein viitataan ja vedotaan, meidän tilanteemme ei ole hälyttävä, mutta prosenteilla ja vertailuilla ei kuitenkaan ole merkitystä tosi paikan tullen. On huomattava, että edellisen laman alla valtiontalous oli käytännössä velaton. Velan määrä oli alle 10 miljardia euroa ja sen osuus kokonaistuotannosta 10 prosenttia. Voidaan sanoa, että tämä suurelta osin pelasti Suomen nousemaan lamasta ennätysvauhtia. Velkaa jäi kuitenkin 70 miljardia, joka oli korkeimmillaan jopa 70 prosenttia kokonaistuotannostamme. Tuota velan absoluuttista kokonaismäärää on kyetty lyhentämään 10 miljardilla 6 vuoden aikana ja sekin on toteutettu pitkälle valtion omaisuuden myynneillä.

Jos me arvioimme, miten tästä asiasta parhaiten voidaan selvitä, niin lähtökohtaisesti, jos pantaisiin velan maksamiselle aikataulu, esimerkiksi 10 vuotta, keskimääräisen vuosittaisen lyhennyksen tulisi olla 6 miljardia euroa. Realistisempaa lienee uskoa, että 20 vuoden takaisinmaksuaika on lähempänä totuutta, ja sekin edellyttäisi 3 miljardin vuosittaista velan lyhentämistä. Siitä ollaan nykyratkaisulla kovin kaukana. Ja voidaan sekin sanoa, että enemmän kuin todennäköistä on, että näillä aikajänteillä kohdataan useampia vaativia suhdannetilanteita ja niihin liittyviä ongelmia. Tämänhetkisestä 60 miljardin euron valtionvelasta on maksettu nyt matalan koron aikana 2,3 miljardia euroa ja sillä voisi esimerkiksi kattaa Puolustusvoimien 2,2 miljardin euron budjetin täysin. Korot ovat jälleen nousemassa historiallisen matalalta tasoltaan, ja jos ajatellaan korkomenona prosenttiyksikön suuruista nousua, se tarkoittaa budjettiin 600 miljoonan euron lisämenoa.

Arvoisa puhemies! Veli on velka otettaessa ja veljenpoika maksettaessa. Valtiontalouden velkaa vähätellään. Suomi on elinkeinorakenteeltaan moniin muihin maihin verrattuna yksipuolinen ja hauras, ja siten tilanteemme edellyttää, että velan sijasta kasvatamme puskureita. Näin odotan, että hallitus tulee budjeteissaan jatkossa kiinnittämään vakavaa huomiota tähän asiaan eikä vähättelemään sitä ja ennen kaikkea laatimaan sellaisen ohjelman ja aikataulun, jolla velkaa maksetaan ja taloutemme tila kaikissa olosuhteissa varmistetaan.

Jan Vapaavuori /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kuten hyvin tiedossa on, hallitusohjelman mukaan tavoitteena oli, että valtiontalous on tavanomaisen talouskasvun oloissa vaalikauden lopulla tasapainossa. Nyt olemme vaalikauden lopulla ja valtiontalous on tasapainossa, itse asiassa lienee noin puoli prosenttia ylijäämäinen, ja ennuste on se, että se olisi ensi vuonnakin puoli prosenttia ylijäämäinen. Tästä sinänsä pitää kiittää hallitusta, se on onnistunut tavoitteessaan.

Tilanne näyttää päällisin puolin hyvältä, mutta antaa aiheen kuitenkin pariin perustavaa laatua olevaan huomautukseen. Ensinnäkin Suomen talous on ohittamassa suhdannehuippuaan, työllisyyden kasvun odotetaan hidastuvan ensi vuodesta alkaen, ja ennen kaikkea ikääntymisen haasteet ovat todella suuret. Tuoreen Suomen vakausohjelman tarkistuksen mukaan ikääntyminen yhdessä korkean rakenteellisen työttömyyden kanssa on suuri haaste erityisesti julkisen talouden kestävälle rahoitukselle. Eläke- ja hyvinvointipalvelujen menopaineet kasvavat samanaikaisesti, kun työvoiman määrä vähenee ja kansantuotteen sekä veropohjan kasvu hidastuu. Tässä suhteessa niukka ylijäämä ja ennen kaikkea niukka ylijäämä erinomaisen hyvissä taloudellisissa olosuhteissa ei ole vielä kovin hurrattava saavutus.

Kaiken lisäksi tämän ohjelman itsensäkin mukaan julkisen talouden ylijäämä jatkossa perustuu oletukseen varsin tyydyttävän talouskasvun jatkumisesta sekä oletuksiin kuntien ja valtion menojen kasvun hidastumisesta, varsin kunnianhimoisia tavoitteita. Perusoletukset ovat varsin epävarmoja, varsin herkkiä virhearvioinnille. Tästä kertoo tämä tarkistusohjelma itsessään seuraavasti: "Jos keskipitkän ajan talouskasvu hidastuu esimerkiksi Oecd:n arvioimalla tavalla ja jos julkiset menot jatkavat kasvuaan vuosien 1996—2005 tahtiin, niin valtio ja paikallishallinto ovat yhteenlaskettuna alijäämäisiä ja koko julkisen talouden tasapaino suhteessa kokonaistuotantoon on ohjelmakauden lopulla jopa 3 prosenttiyksikköä heikompi kuin peruslaskelmassa." Tämä vain, jos Oecd:n ennuste talouskasvusta toteutuu ja mikäli valtio ja kunnat eivät pysty hidastamaan menojensa kasvua.

Ja vaikka nämä optimistisetkin oletukset toteutuisivat, se ei riitä, koska tämän vakausohjelman tarkistuksen mukaan ohjelman perusuran tai keskipitkän aikavälin tavoitetason mukainen julkistalouden tasapaino ei kuitenkaan vielä riitä varmistamaan julkistalouden pitkän aikavälin kestävyyttä. Eli siinäkin tapauksessa, että kaikki nämä positiiviset ennustukset toteutuisivat, julkistaloutemme ei ole pitkällä aikavälillä kestävä.

Tähän liittyen en malta olla muistuttamatta siitä, mistä puhuin jo vaalikauden alussa, nimittäin Oecd on lähtenyt siitä, että Suomessa, missä ikääntymishaaste on Euroopan suurin, meidän pitäisi pystyä tekemään noin 1,5—2 prosenttia ylijäämäisiä budjetteja, valtion talousarvioita, pysyvästi. Hallituskin tunnustaa tämän. Hallituksen omaa tekstiä tuoreesta vakausohjelmatarkistuksesta: "Vaikka hallituksen tavoite valtiontalouden tasapainosta vaalikauden lopulla saavutetaan näillä näkymin, julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyden turvaaminen edellyttäisi vahvempaa rahoitusasemaa." Tämä on selkeää tekstiä ja myös rehellistä ja hyvää tekstiä.

Valtiontaloutta on suositumpaa tarkastella työllisyyden kannalta. Hallitusohjelmassa todetaan myös, että tavoitteena on 100 000 uutta työpaikkaa. Tämä on välttämätöntä, jotta seuraavan vaalikauden loppuun mennessä voitaisiin päästä 75 prosentin työllisyysasteeseen. Kuitenkin sama tuore valtiovarainministeriön raportti kertoo: "Oletetulla talouskasvulla ja tuottavuuskehityksellä" — jotka ovat siis positiivisia oletuksia — "työllisyys paranee ensi vaalikaudella yhteensä noin 30 000 hengellä - -. Ilman uusia merkittäviä talouspoliittisia toimenpiteitä työllisyysaste on jäämässä vajaaseen 70 prosenttiin." Tässä mielessä, vaikka taloudellinen kehitys on ollut poikkeuksellisen hyvä, tämä hallitus ei todellakaan jätä niin hyvää perintöä kuin annetaan olettaa.

Kun puhutaan julkistaloudesta yhteensä, on tietenkin kyse myös kuntien taloudesta ja sosiaalirahastoista. Kuntien talouden osalta on hyvä muistuttaa, että kuntien lainakanta on kaksinkertaistunut viimeisten viiden vuoden aikana.

Toinen ja ehkä vakavampi huomio liittyen tähän valtiontalouden tasapainoon: Kun hallitus asetti tavoitteeksi, että tavanomaisen talouskasvun oloissa vaalikauden lopulla oltaisiin tasapainossa, se myös linjasi itselleen ikään kuin takaportin, jos ei tulekaan tavanomaista talouskasvua, jos tuleekin heikko talouskasvu. Hallitus nimittäin linjasi vaalikauden alussa, että alijäämä ei saa edes heikon talouskehityksen oloissa ylittää 2,75:tä prosenttia bruttokansantuotteesta. Eli heikon talouskasvun oloissa -2,75 olisi vielä ollut mahdollista, tavanomaisen talouskasvun olosuhteissa pitäisi olla tasapainossa. Tästä kai ei voi tehdä muuta johtopäätöstä kuin sen, että hyvän talouskehityksen oloissa sen olisi pitänyt olla 2,75 prosenttia ylijäämäinen. Ja nyt me emme puhu edes hyvästä talouskehityksestä, vaan me puhumme poikkeuksellisen hyvästä, jopa koko Suomen itsenäisyyden ajan historiassa.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeriö tämän raportin lisäksi on puuhaamassa jotakin uutta selvitystä siitä, mikä on niin sanottu valtiontalouden liikkumavara ensi vaalikaudella. Kun otetaan huomioon, että jo ensi vaalikaudella eläkemenot ryhtyvät kasvamaan, ja kun työvoiman määrä ryhtyy supistumaan ja sitä kautta talouden kasvu hidastuu, uskallan veikata, että valtionta- louden liikkumavara ensi vaalikaudella tulee olemaan huomattavasti pienempi kuin se oli tällä vaalikaudella siitä huolimatta, että elämme nyt poikkeuksellisen hyvissä taloudellisissa olosuhteissa.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämän vaalikauden aikana valtion omaisuutta on myyty noin 5 miljardilla eurolla ja velkaa on lyhennetty noin 3,5 miljardilla eurolla eli 1,5 miljardia on tullut liikkumavaraa tätä kautta. Vuoden 2003 tilinpäätöksen mukaan korkomenot olivat noin 4,6 miljardia euroa. Ensi vuodelle arvioidaan, että korkomenot ovat noin 2,3 miljardia euroa eli sieltä tulee reippaat 2 miljardia lisää liikkumavaraa eli 4 miljardia on tavallaan ylimääräistä rahaa. Ei mikään ihme, että budjettien tekeminen on ollut helppoa, ehkä vähän liiankin helppoa, vaikka erilaisia kipupisteitä onkin olemassa. Osinkotuloja en ole laskenut, paljonko niitä on tullut hyvän talouskehityksen myötä, mutta huomattava summa on myös tullut osinkotuloja, paljon enemmän kuin aiemmin on tullut. Kansainvälinen talous on auttanut hallitusta, kokoomuslainen veropolitiikka on auttanut hallitusta, ja monilta osin on oltu myönteisessä suhdannevaiheessa, niin kuin ed. Vapaavuorikin täällä totesi.

Mutta huolta pitää kyllä kantaa tulevaisuudesta, ja siinä mielessä on helppo yhtyä ed. Vapaavuoren puheenvuoroon. Tulevien vuosien budjettien tekeminen ja kansantalouden tila ei tule olemaan niin hyvä kuin tällä hetkellä on ollut. Toivottavasti viisautta löytyy jatkossa.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Paljon on kehuttu hallitusta siitä, että talouskasvu on ollut hyvä, ja kieltämättä talouskasvu on ollut hyvä ja osittain se on johtunut siitä, että kotitalouksien kulutus on kasvanut. Se, että kotitalouksien kulutus on kasvanut, johtuu taas pitkälti siitä, että kotitaloudet ovat velkaantuneet, velkaantuneet jostakin 40 miljardista joitakin vuosia sitten aina tämän päivän 70 miljardiin saakka. On aivan selvä asia, että jos kotitaloudet ovat saaneet 30 miljardia euroa lisää, niin totta kai se näkyy talouskasvussa. Mutta se on aika vaarallinen tie.

Ed. Jari Koskinen mainitsi, että tämän hallituskauden aikana on myyty omaisuutta 5 miljardilla eurolla. Miten on sitten valtionvelka muuttunut? Valtionvelka on laskenut noin 2—3 miljardilla, mutta kuntien velka on kasvanut yli 4 miljardilla eli julkisen sektorin velka on kasvanut yli 2 miljardilla, vaikka olemme myyneet omaisuutta noin 5 miljardilla.

Nämä ovat asioita, joihin meidän kansanedustajien ja hallituksen ministereiden pitäisi kiinnittää huomiota. On helppo lainata rahaa ja kuluttaa, mutta ennemmin tai myöhemmin ne rahat on maksettava takaisin. Kyllä silloin 90-luvun alussa oli suurin piirtein samanlaisia merkkejä, mutta Suomen talous oli haavoittuvampi siihen aikaan. Nyt se on paremmassa kunnossa ja yritysten asema on selvästi parempi kuin oli 90-luvulla. Mutta ei pidä eikä missään nimessä saa unohtaa niitä kielteisiä ilmiöitä, mitä meidän taloudessamme on viime vuosina näkynyt.

Risto Kuisma /sd:

Arvoisa puhemies! Yhdyn niihin moniin edellisiin puheenvuoroihin, joista ed. Hellberg tuossa aloitti ilmoittamalla huolensa valtionvelan määrästä. Jo pelkästään valtionvelan korot, niin kuin hyvin varmasti täällä tiedetään, ovat yli 2 miljardia eli esimerkiksi suuremmat kuin koko liikenneministeriön pääluokka. Kuitenkin esimerkiksi tierahoista, jotka ovat hyvin pieni osa vain koko budjetista, paljon puhutaan. Jokainen meistä ymmärtää, jos tämäkin summa, velan korot, olisi käytettävissä esimerkiksi liikenneministeriöön, niin saataisiin kovin paljon aikaan, paljon enemmän itse asiassa kuin on tarpeita, ja kysymys on vain koroista poikkeuksellisen alhaisen korkotason aikana.

Mutta syvempi ongelma on se, että valtio on elänyt yli varojensa eikä ole ollut säästeliäs. Eli järkevä ihminen, kansalainen, olisi tietysti maksanut velat pois, kun on hyvät ajat, jotta kun tulee huonot ajat, voidaan ottaa lisää velkaa. Kun valtion osalta velanottoa ei voida perustella silläkään, niin kuin ehkä yksityisen ihmisen tai yrityksen kohdalla, että sillä voidaan investoida ja sitten sitä kautta saada suuremmat tulot. Valtion osaltahan tämä ei käy, koska velat on maksettava verotuloilla. Velanotto sinänsä ei luo uusia tuloja.

Todella meillä 1990-luvun alussa, kun lama tuli, valtio oli käytännössä velaton. Vaikka tiukalle lamasta selviäminen otti, niin jos olisi ollut lamaan lähtiessä yhtä paljon velkaa kuin nyt, niin tilanne olisi voinut olla täysin mahdoton, koska nyttenkin jälkikäteen moni selittää, miten tiukalla valtion tilanne 90-luvun alussa oli. Ja olihan se, kun 90-luvun puolessa välissä, niin kuin tiedetään, jouduttiin tekemään hyvin raakoja säästölakeja, jotka suuntautuivat osittain kaikkein pienituloisimpiin ja joita ei voida puolustella muuta kuin sillä poikkeuksellisella tilanteella, että semmoisia tehtiin.

Nyt jos tulisi sama tilanne, mikä ei tietysti ole mahdotonta vaikka ei todennäköistä, oltaisiin paljon suuremmissa ongelmissa. Kyllä valtion olisi pitänyt näinä hyvinä vuosina tasaisesti maksaa velkaa pois. Se olisi pitänyt täällä hallituksen ymmärtää ja myös tietysti täällä eduskunnassa ymmärtää.

Se, että valtion omaisuutta on myyty eikä edes sitä vertaa ole velkaa lyhennetty, on täysin huonoa taloudenpitoa, eli tavallaan valtion varallisuushan on vähentynyt. Osa omaisuuden myynnistäkin on käytetty kulutusmenoihin. Edes sillä määrällä ei ole täysimääräisesti velkaa lyhennetty. Tietysti olisi pitänyt myös säästää ja maksaa velka pois. Ei tällä valtio kovin hyvää esimerkkiä näytä kansalaisille. Sen takia moni kansalainen on velkaantunut ja monilla on velkaa enemmän kuin minkä tulotaso kestää. Näköjään tämmöinen kulttuuri on levinnyt tietysti myös kuntiin. Kunnillahan on tietysti vielä ahtaampi tila.

Toivottavasti tulevaisuudessa todella laadittaisiin seuraavan hallituksen osalta joku ohjelma, jossa tämä valtionvelka pyritään maksamaan kokonaan pois tai hyvin pieneen, jotta sitten, jos suhdannesyistä täytyy velkaa ottaa, niin se mahdollisuus on. Meillä helposti annetaan liian hyvä kuva valtiontaloudesta, ja vaikka valtiontalous on huomattavasti parantunut lamavuosista, niin kyllä kuitenkin edellytykset huomattavasti paljon parempaan valtiontaloudelliseen asemaan olisi ollut.

Kun täällä eduskunnassa puhutaan, niin tietysti on muistettava, että täällä hyvin vähän ovat hallitukset ja valtiovarainministerit saaneet tukea tiukkaan ja säästäväiseen politiikkaan. Itse olen kyllä joka vuosi budjettipuheissani puhunut siitä, että valtionvelkaa olisi tarpeen vähentää enemmän.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Muutama sana vielä tästä valtionvelasta. Tässä usein tulee sellainen harhanäky, että valtionvelka olisi meillä hyvällä tasolla, kun se on suhteessa bruttokansantuotteeseen alhaisempi kuin lähes kaikissa muissa EU-maissa. Tässä on kuitenkin kaksi harhaa: ensimmäinen on se, että jos jollain muulla menee vielä huonommin, niin se ei kerro sitä, että meillä menee hyvin, ja toinen on se, että se pitää suhteuttaa meidän väestön ikärakenteeseen.

Itse edustan sitä ikäluokkaa, joka vuonna 2030, jos Luoja suo, tulee eläkeikään. Kuten täällä budjettikirjassa kohdassa "Julkisen talouden kestävyys pitkällä aikavälillä" todetaan, juuri sinä vuonna meillä on yli 65-vuotiaita suhteessa työikäisiin 41 prosenttia, joka on korkein luku koko Euroopan unionin alueella. Eli meidän tulee varautua siihen tilanteeseen.

Täällä myöskin sanotaan, että työvoiman väheneminen uhkaa vaikuttaa niin, että ainoastaan 1,5 prosentin talouskasvuun päästään, ja on itsestäänselvää, että ei pystytä nykyisenlaista hyvinvointiyhteiskuntaa pitämään pystyssä niin pienellä bruttokansantuotteen kasvulla. Eli meidän on jo varsin nopeasti siirryttävä aktiiviseen työvoiman rekrytointiin ulkomailta. Meidän on saatava tänne väkeä yhdessä meidän kanssa takaamaan hyvinvointi myös pitkällä aikavälillä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Jos harmaa talous olisi kurissa, jos talousrikollisuus olisi pystytty siirtämään ikuisuuteen, niin me pystyisimme miljardilla eurolla lyhentämään valtionvelkaa vuodessa, ja se merkitsisi ainakin 100 miljoonan euron säästöä valtionvelan koroissa. Kun näin ei ole, niin seuraavalle hallitukselle jää tosi rankka taakka.

Seppo Lahtela /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Vaikka kuulunkin siihen kansanjoukkoon, joka esittää hyviä lisämäärärahaesityksiä, niin kuulun myös järkähtämättömän kovasti sen kannattajiin, että valtionvelkaa on lyhennettävä, valtionvelan korkoja on saatava alemmaksi. Ja kun näyttää tai on epäiltävissä, että maailmalla korkotaso nousee, niin se muodostaa meille tulevaisuuden paineen ja haasteen, mistä se raha otetaan pois, miten tämä talous sen kestää. Mutta olen ehdottomasti sitä mieltä, että ne puheenvuorot, joita on käytetty velan lyhentämisestä ja sen korkomenojen pienentämisestä, ovat ainutlaatuisen oikeaan osuneita.

Rouva puhemies! Voisin puhua pitkäänkin, mutta ajanpuutteen vuoksi toivon, että tämmöiset puheet lopetetaan nyt tähän tällä kertaa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Tieliikenteen ongelmien ratkaisematta jättäminen, vanhusten huono hoito ja sairaaloiden ja terveydenhuollon ongelmat ovat sellaisia, että niillä ei todellakaan myöskään kokoomus uskoakseni pysty perustelemaan sitä, että pitäisi enemmän valtionvelkaa lyhentää.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Melko omituisia puheenvuoroja on käytetty tässä kohtaa. Muutama kokoomuslainen, joku melko uusi, toinen perinteisempi, on kritisoinut sitä tahtia, jolla valtionvelkaa on maksettu, vaikka samaan aikaan edellisinä päivinä kokoomukselta on löytynyt joidenkin miljardien, vähintään yhden, edestä lisämäärärahaesityksiä. Tämän lisäksi eräs demari, hänkin toki muissakin ryhmissä viihtynyt, käy kritisoimassa oman hallituksensa politiikkaa siitä, millä tavalla velkaa on lyhennetty. Seuraavaksi tulemme äänestämään tuloista, ponsiesityksistä, jotka koskevat niitä. Siinä nähdään hyvin, että vihreä ryhmä on tehnyt vastuullista politiikkaa, kokonaisen talousarvioesityksen, jonka puitteissa myös valtionvelkaa olisi pystytty lyhentämään enemmän.