Tuija Brax /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysymyksessä on Valtiontalouden tarkastusviraston finanssipolitiikan tarkastuksen ja valvonnan vaalikausiraportti, siis koko kohta päättyvältä vaalikaudelta 2011—2014. Virasto tekee puolivälissä vastaavan raportin, joka on tässä salissa ja tarkastusvaliokunnassa jo käsitelty, ja sitten näin loppuvaalikaudesta.

Virastolle on tämän vaalikauden aikana tullut myös merkittäviä velvollisuuksia EU:n vakaussopimusten näkökulmasta tarkastella tätä samaa asiaa. Niinpä tarkastusvaliokunta on tämän koko vaalikauden aikana useissa yhteyksissä jo perehtynyt aika moniin näihin seikkoihin, joita tässä koko vaalikautta koskevassa raportissa käsitellään. Valiokunta joka kerta yksimielisesti, siis yli hallitus- ja oppositiorajojen, on tehnyt hyvin paljon samankaltaisia havaintoja kuin tarkastusvirasto nyt tässä yhteenvedossa, koko vaalikautta koskevassa finanssipoliittisessa raportoinnissa.

Tärkeimmät — ja valitettavasti viitaten äskeiseenkin keskusteluun kyselytunnilla — havainnot ovat ikäviä. Mutta jotta tarkastamisella ja koko tällä prosessilla olisi jotain mieltä, niin varmastikin on syytä ja kovasti arvostaisin, jos tässä lähetekeskustelussa myös evästettäisiin, miten tästä eteenpäin, miten tehtyjä virheitä voidaan välttää, miten asioita voidaan tehdä paremmin. Muuten tällä tarkastamisella ei ole mieltä, jos se ei ole osa oppimisprosessia, asioiden paremmin tekemisen prosessia. Tarkastusvaliokunnan yksimielisen työskentelyn takana on se filosofia, että me ensisijaisesti haluamme oppia emmekä osoittaa, että nyt joku on tehnyt virheen.

Keskeisimpiä havaintoja lyhyesti.

Suurimpana haasteena vaalikaudella on ollut talouskasvun hitaus, jonka vuoksi taloutta on jouduttu sopeuttamaan ennakoitua enemmän. Sopeuttamistoimista huolimatta hallitusohjelmassa asetetut finanssipolitiikan tavoitteet jäävät suurelta osin saavuttamatta.

Hallitus ei ole onnistunut julkisen talouden vakauttamisessa. Sopeuttamistoimet ovat vaimentaneet alijäämien kasvua mutta eivät ole riittäneet valtion velkasuhteen kasvun taittamiseen, aivan niin kuin pääministeri äsken itsekin kuvasi. Julkisen talouden kestävyysvajeen umpeenkuromiseen tähtäävien toimenpiteiden toteutus on ollut päättyvällä vaalikaudella erittäin hidasta, ja lisäksi toteutus on jäänyt pahasti kesken. Suomi on väestön ikääntymisen ja talouden rakennemuutoksen seurauksena tilanteessa, jossa julkisen talouden menot uhkaavat pitkällä aikavälillä jäädä tuloja suuremmiksi. Tarkastusvirasto pitää hallituksen rakennepoliittista ohjelmaa tärkeänä välineenä julkisen talouden vakauttamiseen, siis on ollut hyvä väline, on tehty hyvä päätös.

Toimenpiteet ohjelman tavoitteisiin pääsemiseksi eivät kuitenkaan ole olleet riittäviä. Talouden tuotantopotentiaalia ja tuottavuutta kasvattavat toimenpiteet vaativat aikaa, minkä vuoksi päätöksiä on tehtävä alkavan vaalikauden alussa. Tarkastusvirasto siis todennäköisesti itsenäisesti ja täysin tietämättä siitä, että samaan aikaan myös arviointiryhmä päätyi samaan ajatukseen, päätyi siihen, että ensi vaalikauden alussa on rohjettava tehdä päätöksiä. Se ei tarkoita sitä, etteikö niitä voida jaksottaa järkevästi, mutta toisin kuin tällä vaalikaudella — jolla kaksi ensimmäistä vuotta aika lailla hukattiin siihen, että mentiin sopimaan, että jos nyt kuitenkin jotain ihmeellistä tapahtuisi, niin vasta puolessavälissä tarkastusten jälkeen aletaan toimia — nyt tarkastusvirasto kehottaa toimimaan heti. Mielestäni myös professorien työryhmä kehotti toimimaan heti, vaikka suhdannesyistä jaksotettaisiinkin toimenpiteitä pidemmälle ajalle.

Arvoisa puhemies! Havainnot löytyvät myös tarkastusvaliokunnan aiemmista raporteista. En käy niitä kaikkia siteeraamaan.

Terveisiä kuitenkin valiokunnan Ruotsin-matkalta. Kävimme syksyllä ennen joulua erittäin työteliäällä parin päivän Tukholman-matkalla ihmettelemässä sitä kysymystä, että miten tässä samassa tilanteessa, jossa Euroopan talousveturit ovat yskineet, jossa maailmantalous on ollut vaikea ja jossa Ruotsinkin teollisuudella on ollut myös niitä teollisuuden haaroja, joihin meidän rakennemuutoksemme on osunut, Ruotsi on onnistunut koko ajan pitämään huomattavasti parempaa työllisyyttä yllä.

Siellä nousi esiin lähes jokaisessa kuulemisessa — joita oli yli kymmenen ja joissa myös tapasimme Ruotsin vastaavat talousviisaat, sekä professorien ryhmän että Ruotsin tarkastusviraston — se, että Ruotsissa yli blokkirajojen tiettyihin talouden peruspilareihin ja talouspolitiikan keskeisiin linjauksiin on sitouduttu. Sijoittajille ja koko ruotsalaiselle yhteisölle, niin palveluita tarvitseville eläkeläisille, vammaisille, lapsiperheille kuin veronmaksajille ja koko ruotsalaiselle yhteisölle, on annettu tiettyjä ylivaalikautisia lupauksia siitä, että blokkirajat ylittäen taloudessa pidetään tietyt peruspremissit kunnossa. Luulen, että tämä on yksi oppimamme asia. Käsittääkseni nyt puolueet ovat liikkeellä jo sen suhteen, että aikamoinen konsensus lienee syntymässä siitä, että kokonaisveroastetta ei tulla seuraavina vaalikausina nostamaan, mainitakseni yhden esimerkin, joka muistuttaa siitä, mihin Ruotsissa on koko ajan tavoiteltu, ylijäämään, noin prosentin ylijäämään.

Sen lisäksi ruotsalaiset puolueet ja ruotsalaiset hallitukset väriin katsomatta ovat koko ajan sitoutuneet ja parlamentti on tukenut voimakkaasti näkemystä, että kun puhutaan taloudenpidosta, niin koko ajan tutkitaan talouden tuotantopotentiaalia sekä tuottavuutta kasvattavia toimia. Tämä "tuotantopotentiaali" oli termi, jota jokainen ruotsalainen asiantuntija korosti, kun me kysyimme, että voitteko verrata Suomea ja Ruotsia. He lähes järjestään sanoivat, että työvoiman tarjonnan lisäämisessä, kaikkien mukana pitämisessä ja sitten tehokkuuden ja tuottavuuden parantamisessa näkemys siitä, että tuotantopotentiaalin on oltava suurempi ja sitä on pystyttävä käyttämään paremmin, on ollut huomattavasti paremmin hoidettu ja huolehdittu Ruotsissa kuin Suomessa, oli sitten kysymys työurien pidentämisestä alusta, keskeltä tai lopusta, oli sitten kysymys ict-investointien tehokkaasta hoitamisesta. Ruotsalaiset kollegat eivät suoraan sanoen voineet uskoa eivätkä ymmärtäneet, kuinka valtavia ongelmia meillä Suomessa — jota he luulivat samankaltaiseksi ict:n menestysten maailmaksi kuin Ruotsi — on ollut ict-teknologian käyttämisessä tai käyttämättä jättämisessä julkisen sektorin tehokkuuden edistämiseksi.

Näistä asioista tarkastusvaliokunta on vaalikauden aikana teitä jo aika moneen kertaan yksittäisissä raporteissa ja tarkastuksissa vaivannut. Mutta nostan ne tässä vielä sen takia, että Ruotsin-matkan terveisistä ehkä suurin on se, että ylivaalikautinen luotettavuus, suunnitelmallisuus sekä sijoittajille, markkinoille että ennen kaikkea kansalaisille, jotka tarvitsevat turvaa ja luottamusta siihen, että heikoimmista pidetään huolta, että palvelut toimivat — se vaatii suurempaa konsensusta ja päättäväisyyttä siitä, että näistä talouden premisseistä pidetään kiinni. Ei löysäillä, ei jätetä toisille ja seuraaville hallituksille ikäviä tehtäviä, hoidetaan kukin vuorollamme osuutemme. Ennen kaikkea se vaatii sitä, että tässä salissa aletaan tästä lähtien puhua huomattavasti enemmän meidän taloutemme tuotantopotentiaalista ja siitä, miten tuottavuus on saatava nousuun. Ministeri Ihalainen mainitsi, että vuoden 2008 jälkeen tuottavuus on Suomessa heikentynyt, kun sen olisi nyt jos koskaan pitänyt koko ajan parantua.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Valtiontalouden tarkastusvirasto, lyhennys VTV, toteaa vaalikausiraportissaan, että hallituksen keskeisenä tavoitteena vaalikaudella 2011—2014 on ollut julkisen talouden vakauttaminen. VTV:n mukaan hallitus ei ole tässä tavoitteessa onnistunut. Muun muassa toimenpiteet kestävyysvajeen poistamiseksi eivät ole olleet riittäviä.

Suurimpana haasteena vaalikaudella on ollut talouskasvun hitaus, josta johtuen taloutta on jouduttu sopeuttamaan ennakoitua enemmän. VTV on tiedostanut, että merkittävä osa valtion taseen alijäämästä on ollut suhdanteista riippumatonta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että julkisen talouden tulot jäävät jatkossakin menoja pienemmiksi. VTV:n mukaan hallituksen toimenpiteet, joilla on tähdätty julkisen talouden alijäämän minimoimiseen, ovat jääneet keskeneräisiksi. Tästä huolimatta VTV pitää hallituksen rakennepoliittista ohjelmaa käyttökelpoisena välineenä julkisen talouden vakauttamisessa.

Arvoisa puhemies! VTV:n mielestä Suomen verojärjestelmää on syytä yksinkertaistaa. Etenkin erilaisten verotukien käyttöön tulisi jatkossa suhtautua entistäkin kriittisemmin. Finanssipolitiikan uskottavuuden ja yksityisen sektorin päätöksenteon kannalta verojärjestelmän tulisi olla johdonmukainen, ennakoiva ja ennen kaikkea yksinkertainen, toteaa VTV raportissaan. Olen asiasta tismalleen samaa mieltä.

[Puhuja yskäisi.] Anteeksi, köhä! — Suomessa on tällä hetkellä 317 kuntaa, joille on sälytetty 535 erilaista lakisääteistä tehtävää. Kuntatalouksien tila on heikentynyt merkittävästi viimeisen 15 vuoden aikana. Kunnat ovat keskenään jo nyt hyvinkin erilaisessa taloudellisessa tilassa. Tätä todistaa sekin, että kuntien valtuustojen päättämä kunnallisveroprosentti vaihtelee merkittävästi. Pienin kunnallisvero, 16,5, on Kauniaisissa ja suurin, 22,5 prosenttia, Kiteellä. Erotus on siis 6 prosenttiyksikköä. Mielestäni tässäkin on hyvä syy muuttaa kuntien perimä kunnallisvero ajan myötä progressiiviseksi. Mielestäni olisi oikein ja jopa kohtuullistakin, että maksan esimerkiksi 30 000 euron palkka- tai eläketulosta veroa kunnalle yhtä paljon, asuinpa sitten Helsingissä, Tampereella, Jyväskylässä, Oulussa tai Kittilässä.

Arvoisa puhemies! Totean lopuksi, että VTV esittää kuntien velvoitteiden vähentämistä noin miljardilla eurolla tulevalla vaalikaudella. Tämä edellyttää arvovalintoja ja poliittista johtajuutta uudelta hallitukselta. Komppaan tätäkin esitystä mielelläni.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Meillä kotipuolessa, tuolla itärajan tuntumassa, on sanonta sellaiseen tilanteeseen, kun joku asia on mennyt pieleen. Se sanonta kuuluu: miehän sanoin. Se on yleisesti käytetty silloin, kun joku ei ota tosiasioita huomioon tai on välittämättä olennaisista vaikuttavista tekijöistä, varoituksista huolimatta, ja sen vuoksi homma ei onnistu. Nyt voi hallitukselle sanoa aiheellisesti, tälläkin vaalikaudella epäonnistuneen talouspolitiikan johdosta: miehän sanoin. Nyt tämä toteamus, miehän sanoin, ei ole jälkiviisautta. Olemme varoittaneet ja yrittäneet opastaa hallitusta ihan vaalikauden alusta asti, mutta valitettavasti opastus on mennyt kuuroille korville. Perustellaanpa hiukan.

Todetaan nyt ensin, että hallituksen talouspolitiikka on epäonnistunut. Valtiontalouden tarkastusviraston finanssipolitiikan tarkastuksen ja valvonnan vaalikausiraportti 2011—2014 on korutonta kerrottavaa. Raportin yhteenvedossa todetaan: "Sopeuttamistoimista huolimatta hallitusohjelmassa asetetut finanssipolitiikan tavoitteet jäävät suurelta osin saavuttamatta." Ja edelleen: "Hallitus on epäonnistunut julkisen talouden vakauttamisessa. Sopeuttamistoimet ovat vaimentaneet alijäämien kasvua, mutta eivät ole riittäneet valtion velkasuhteen kasvun taittamiseen. Julkisen talouden kestävyysvajeen umpeen kuromiseen tähtäävien toimenpiteiden toteutus on ollut päättyvällä vaalikaudella erittäin hidasta. Lisäksi toteutus jää pahasti kesken." Raportissa edelleen: "Rakennepoliittisen ohjelman merkitys korostuu nykyisessä heikossa taloustilanteessa, jossa huomattavat lisäsopeutustoimet voivat hidastaa talouskasvua." Siis: "jossa huomattavat lisäsopeutustoimet voivat hidastaa talouskasvua." Itse jättäisin tämän "voivat"-sanan pois: ne hidastavat talouskasvua.

Arvoisa puhemies! Lisäksi hallituksen talouspolitiikkaa on arvostellut entisen valtiovarainministerin Jutta Urpilaisen kokoama professorineuvosto. Neuvoston puheenjohtaja on professori Roope Uusitalo. Ryhmän muut jäsenet ovat Torben Andersen, Kaisa Kotakorpi, Liisa Laakso ja Mikko Puhakka. He totesivat kuluneella viikolla, taisi olla toissa päivänä: "Vaikka julkisen talouden lisäsopeutukset ovat välttämättömiä, ne pitää pyrkiä ajoittamaan niin, ettei hidasteta talouden elpymistä ja kasvateta työttömyyttä." Edelleen: "Tämän takia professorineuvosto ei suosita finanssipolitiikan kiristämistä jo tehtyjen päätösten lisäksi vuosina 2015 ja 2016. Sen sijaan neuvosto suosittaa, että julkisia menoja leikataan ja verotusta kiristetään vuosina 2017 ja 2018, jolloin talous on ennusteiden mukaan lähempänä tasapainoa."

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ovat esittäneet jo vuoden 2013 alkupuolella vuosien 2014—2017 valtiontalouden kehyksiin sen, mitä professorineuvosto esittää nyt, eli sopeutuksien ajoittamista kehyskauden loppupuolelle. Uskallankin väittää, että professorit olisivat tulleet jo kyseisenä vuonna, 2013, samaan johtopäätökseen kanssamme. Siis perussuomalaiset ovat koko vaalikauden esittäneet parempaa valtiontalouden hoitamista, alan asiantuntijat vahvistavat tämän, ja hallitus on pysynyt sitkeästi väärällä kaistalla — kuitenkin, kaikesta huolimatta — ja lopputulos on luettavissa nyt käsittelyssä olevasta raportista.

Arvoisa puhemies! Yhteenvetona todettakoon, että perussuomalaisten talouspolitiikalla maamme talous olisi nyt selkeästi paremmalla tolalla. Kun apu ei ole hallitukselle kelvannut eikä se ole varoituksista välittänyt, en voi muuta todeta kuin: miehän sanoin.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Valtiontalouden tarkastusvirasto soimaa vaalikausiraportissaan hallitusta sen kyvyttömyydestä toteuttaa vaalikaudeksi sovittuja finanssipoliittisia tavoitteita. Tarkastusviraston mukaan hallituksen tekemät sopeuttamistoimet eivät ole olleet riittäviä valtiontalouden alijäämän kasvun taittamiseksi, jolloin julkisen talouden kestävyysvajeen umpeen kuromisesta on jääty kauaksi jälkeen. Suomen kansantalouden kestokyky onkin pitkällä aikavälillä vakavasti uhattuna hallituksen talouspolitiikan täydellisen konkurssin myötä.

Arvoisa puhemies! Raportissaan Valtionta-louden tarkastusvirasto tuo esille huolensa myös kuntatalouden heikentyneestä asemasta. Tosiasia on, että kuntien väliset perustavanlaatuiset erot taloudellisessa asemassa ja väestönkehityksessä tulevat lähivuosina syventämään kuntakentän eriytymistä hyvin ja huonosti menestyviin kuntiin. Toimeenpano kuntatalouden tasapainottamisesta miljardilla eurolla on reilusti jäljessä tavoitteistaan. Uusi kuntalaki yhdessä sote-uudistuksen rahoitusmallin kanssa ajaa ison joukon kuntia kriisikuntamenettelyyn.

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden tarkastusvirasto ei anna hallitukselle puhtaita papereita vuoden 2013 yhteisö- ja osinkoverouudistuksesta. Viraston mukaan uudistuksen valmistelu ei vastannut hyvän säädösvalmisteluprosessin periaatteita. Eduskunta sai myös yhteisöveron muutosten vaikutuksista osin riittämättömän kuvan. Hallituksen epäonnistunut verouudistus näkyi myös Valtiontalouden tarkastusviraston mielestä osinkoverotuksen reformissa, jonka myötä verotus ei juuri uudistunut eikä järjestelmä yksinkertaistunut.

Arvoisa herra puhemies! Valtiontalouden tarkastusvirasto kiinnittää huomiota siihen, että Suomi rikkoo tänä vuonna EU:n vakaus- ja kasvusopimukseen kuuluvia julkisen sektorin velkasääntöjä. Julkisen talouden velka kohoaa yli 60 prosenttiin. Suomen finanssipolitiikan liikkumatila onkin jatkossa varsin kapea, sillä huomattava lisävelkaantuminen nykytilaan nähden voi käynnistää EU:n puolelta sanktiotoimenpiteet, luottoluokittajien toimesta muuten myös. Käsittääkseni Suomi on rikkomassa myös talouskurisopimuksen julkisen talouden alijäämäsääntöä, koska Suomen velanotossa ei ole kyse suhdanteista, aivan kuten pääministeri Stubb täällä tänään totesi.

Mielestäni on päivänselvää, ettei löysää, yli 7 miljardin euron vuosittaista elvytyslinjaa voida jatkaa. Se tarkoittaa leikkauksia. Ne voivat olla tavallisen kansalaisen näkökulmasta kuitenkin hyväksyttäviä vain, jos ne kohdistetaan ensisijaisesti valtion kassasta maamme rajojen ulkopuolelle suuntautuviin rahavirtoihin, kuten EU-menoihin, eurotukiin sekä kehitysapuun. Suurituloisia ja rikkaita on verotettava vastaavasti enemmän ja korkeimpia palkkoja ja palkkioita on valtionyhtiöissä leikattava reilusti. Sosiaalipoliittiset leikkaukset on kohdennettava ensisijaisesti muiden kuin Suomen kansalaisten etuuksiin. Tämä on lähtökohta, josta seuraava hallituskin joutuu tekemään politiikkansa.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä Valtiontalouden tarkastusviraston finanssipolitiikan tarkastuksen ja valvonnan vaalikausiraportti 2011—2014 on hyvää ja realistista luettavaa. Siitä saamme selville sen, missä tilassa me olemme. Haluan lähettää kiitoksia Pöystille Valtiontalouden tarkastusviraston kertomusten hyvästä laadusta aina. Nämä ovat todella mielenkiintoisia kirjoja lukea, ja niistä saa paljon myös tietoa erilaisista asioista.

Tämä Valtiontalouden tarkastusviraston kertomus nostaa suurimmaksi haasteeksi talouskasvun hitauden, ja tämä on juuri näin. Taloutta on jouduttu sopeuttamaan, mutta ei riittävästi. Velkasuhteen kasvun taittamisessa ei ole onnistuttu. Kirja nostaa esille sen, että ikääntymisen ja talouden rakennemuutosten vuoksi menot ovat tuloja suuremmat, mutta tämänhän me toki olemme jo tienneet, ja sen ovat tienneet myös poliitikot kautta aikain. Välillä herää kysymys, mitä on tehty 70- tai 80-luvulla. Eikö ole ymmärretty sitä, että väestö ikääntyy ja meillä on ennemmin tai myöhemmin edessämme se, että eläköityneiden määrä on suuri ja me tarvitsemme sinne resursseja?

Tässä kirjassa myös nostetaan esille veropolitiikkaa, josta edustaja Tuupainen otti jo esille hyvin muutamia seikkoja, ja myös yrittämistä, josta tänään myös kyselytunnilla puhuttiin, ja varsinkin pienyrittäjien, yksinyrittäjien asemaa. Kirja nostaa esille hyvin verohuojennukset ja muun muassa sen, että jotakin voi jäädä hakematta, muun muassa arvonlisäveron liukuvan alarajan huojennus eli perusvähennys. Tämä johtunee ehkä siitä, että ei ole tarpeeksi tietoa — ja onko sitä sitten saatavilla? Mutta jollakin tavalla tiedonkulkua pitäisi parantaa, jotta tällainenkin yritys, jonka liikevaihto on se 8 500 euroa mutta on alle 22 500 euroa, tietäisi, että tällaista alarajahuojennusta on mahdollisuus hakea.

Kunta- ja sote-uudistus nousee myös hyvin esille tässä kirjassa ja muistuttaa meitä siitä, että tulossa on suuruudeltaan sen luokan mittavia muutoksia, että arvioita siitä, millaisia vaikutuksia näillä uudistuksilla tulee kuntiin ja valtion palvelujen käyttäjiin olemaan, meillä ei oikeastaan ole eikä siitä tietoa. Jotta me saisimme sitä, mitä me haemme, säästöjä vaikkapa, niin pitäisi pystyä hieman paremmin esittämään ja perustelemaan niitä keinoja, millä tavalla näitä säästöjä haetaan.

Täällä nostettiin esille myös ict-hankkeet, ja niistä haluan myös itse muutamalla sanalla mainita, koska ne kuuluvat tähän sote-uudistukseen, ja nostan esille tässä tämän Kanta-hankkeen, sähköisen Kansallisen Terveysarkiston.

Arvoisa puhemies! Terveydenhuollon tietojärjestelmien kehittämisestä puuttuvat edelleen pitemmän aikavälin linjaukset strategisista tavoitteista huolimatta. Sote-uudistus johtaa myös erilaisiin ja uusiin tietojärjestelmäuudistuksiin ja uushankintoihin. Tilannetta ei välttämättä voida pitää taloudellisesti tehokkaana, koska kunnat ja kuntayhtymät ovat juuri joutuneet tai joutuvat vielä enemmän uudistamaan Kanta-palvelujen käyttöönoton yhteydessä järjestelmäänsä ja sähköisen asiakastietojärjestelmän kokonaishallinta on vaarassa vaikeutua ja kustannusten kasvua voimme odottaa vain entisestään. Tämä on se huoli, jota itse tunnen, kun tätä Kanta-hankkeen etenemistä olen seurannut, ja siitä on monta kertaa myös täällä eduskuntasalissa puhuttu.

Erittäin hyvä raportti ja antaa paljon meille tietoa, jopa hieman sellaista, että on syytä pelätä, mihin me olemme oikeastaan menossa. — Kiitos.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden tarkastusviraston finanssipolitiikan tarkastuksen ja valvonnan vaalikausiraportti 2011—2014 on erittäin selkeä ja kattava esitys siitä, minkälaisia tavoitteita hallitus on asettanut toiminnalleen ja mihin ollaan päädytty. On valitettavaa, että ollaan hukattu monta vuotta. Kaikkihan olemme sitä mieltä, että Suomen talous olisi pitänyt saada paremmalle tolalle ja velkaantuminen olisi pitänyt saada taitettua. Samaten työllisyyteen olisi pitänyt saada parannuksia eli ihmisille työpaikkoja. Mutta tässä kirjasessa on todella kattavasti koottu näitä keskeisiä ongelmia, ja on hyvä, että nyt tiedostamme, missä tilanteessa olemme, ja voimme sen pohjalta laatia suunnitelmia, jotka sitten toimeenpannaan mielellään seuraavien kuukausien tai 1—2 vuoden kuluttua.

Arvoisa puhemies! Veropolitiikan linjaukset ovat hyvin tärkeitä kaikkien kansalaisten kannalta. Itse olen saanut hyvin paljon yrittäjiltä ja yritysten edustajilta palautetta siitä, että he toivovat ennen kaikkea sitä, että verotus on sellaista, että voidaan ennakoida, mitä on tulossa. Ennakoimattomuus verotuksessa jäädyttää ja hidastaa investointeja, koska yritykset eivät voi lähteä tekemään investointeja kovin epävarmassa ja epävakaassa yhteiskunnallisessa tilanteessa. Yritysten pitää olla varmoja siitä, että investointi on taloudellisesti kannattava ja tuottaa voittoja tulevaisuudessa, joten ei pitäisi liian paljon tehdä muutoksia yritysverotuksessa eikä myöskään kansalaisten henkilökohtaisessa verotuksessa.

Arvoisa puhemies! Verotuista on puhuttu paljon viimeisten neljän vuoden aikana, ja ongelma on tietenkin se, että ne ovat usein tehottomia ja niistä saatu hyöty saattaa valua muille kuin niille, joille ne on alun perin ajateltu. Esimerkkinä tästä voi ottaa kaikille suunnatun yleisen ruuan alennetun arvonlisäverokannan, joka kohdistuu heikosti vähätuloisille.

Arvoisa puhemies! Täällä on suullisella kyselytunnillakin paljon keskusteltu siitä, kuinka meidän pitäisi saada enemmän tuottavuutta aikaiseksi. Tässä kirjan sivulla 53 kuvaillaan aika selkeästi tätä sote-uudistusta, kuinka toimenpiteiden sisällöstä päättäminen käytännössä tulee delegoitumaan sote-alueiden johdolle. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisen tuottavuuskannustimet ja keinot tuottavuuden parantamiseen ovat jäämässä heikoiksi.

Tuottavuuden parantamisen esteet, mukaan lukien henkilöstön viiden vuoden irtisanomissuoja kuntaliitostilanteissa, on tarpeen poistaa. Kannatan lämpimästi tätä ajatusta silloin, kun puhutaan julkisen sektorin johtoportaasta. Meillä on aivan liikaa lukuisissa kunnissa ja kuntayhtymissä hallinnollista kovapalkkaista henkilökuntaa, joka näyttävästi osallistuu kaikenlaisiin lasinkilistelytilaisuuksiin ja nauhanleikkauksiin. Samanaikaisesti suorittavassa työportaassa on pula työvoimasta ja töitä kasaantuu liian paljon sitten erityisesti naisvaltaisilla aloilla näille suorittavan portaan tekijöille.

Lisäksi haluan ottaa tässä yhteydessä esille poliittiset virkanimitykset, joihin meillä ei ole enää varaa, ei niihin olisi ollut koskaan aikaisemminkaan varaa. Poliittiset virkanimitykset johtavat kakkosluokan tulokseen ja ovat erittäin epäoikeudenmukaisia kaikkia kansalaisia kohtaan. Kaikissa julkisissa viroissa pitäisi aina paras hakija valita tehtävään. Sillä tavalla me saamme varmasti hyviä tuloksia, me saamme tuottavuutta ja tehokkuutta lisää, joten poliittisista virkanimityksistä täytyisi vihdoinkin päästä kokonaan irti Suomenmaassa.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että Valtiontalouden tarkastusvirasto on tehnyt tällaisen finanssipoliittisen arvion ja tarkastuksen vaalikauden osalta, ja on erittäin hyvä, että se on kriittinen, koska meidän pitää pyrkiä oppimaan niistä virheistä tai epätarkoituksenmukaisuuksista, mitä kaiken kaikkiaan on tapahtunut.

Kuitenkin täytyy sanoa, että lähtökohta Kataisen hallitukselle oli jossain määrin hankala. Vuonna 2009 valtiontalous supistui 8,5 prosenttia, ja sen jälkeen se, ehkä osittain luonnollisistakin syistä, kun oli kovin suuri pudotus, lähti kuitenkin suhteellisen hyvään kasvuun. Kun hallitusohjelmaa tehtiin kesäkuussa 2011, niin valtiovarainministeriön ennuste, joka oli tehty virkamiesvastuulla, oli kuitenkin sellainen, että arvioitiin, että on kohtuullista kasvua tulevina vuosina.

Sitten muistan vielä neuvottelutilanteen, jossa oli keskustelua siitä, mikä on tasapainottamistarve. Siinähän käytiin, voi sanoa, porvarillisten puolueitten ja vasemmiston kesken kädenvääntöä. Porvarillisilla puolueilla oli näkemys siitä, että tasapainottamistoimintoja tarvitaan hieman enemmän, vasemmisto oli sitä mieltä, että syntyy vieläkin parempaa kasvua, ja voi sanoa, että sosialidemokraatit olivat 2 miljardin tasapainottamisen kannalla. Muistan kyllä Työväen taloudellisen tutkimuslaitoksen ennusteita, joissa ennustettiin Suomeen huikeata kasvua tällä vuosikymmenellä, jotka sitten ovat todellakin osoittautuneet täysin virheellisiksi.

Tästä syystä, kun oli erilaiset näkemykset, niin asetettiin selvät finanssipoliittiset tavoitteet, ja ehkä niistä keskeisin oli nimenomaan se, että vuonna 2015 velkasuhde suhteessa bruttokansantuotteeseen kääntyy laskuun. No, mitä tapahtui, oli se, että oikeastaan eurokriisin pahentumisen johdosta jo elo—syyskuussa 2011 ennusteet jouduttiin laittamaan uusiksi, mikä heijastui maaliskuussa 2012 hallituksen kehysriihessä tekemiin ratkaisuihin, jolloin sitten tehtiin lisäsäästöpäätöksiä.

Hallitusohjelmassa kirjoitettiin, että tehdään säästöpäätökset, tasapainottamispäätökset etupainotteisesti. Valitettavasti kävi näin, että verotuksen osalta ne tehtiin kyllä aikataulun mukaisesti, mutta ministeri Urpilainen ei ollut kauhean innostunut, ja myöskään ministeriöissä ei valmistunut näitä säästöehdotuksia. Siitä syystä kävi näin, että kahden ensimmäisen vuoden aikana 2012—2013 tehtiin hyvin vähän säästötoimenpiteitä, ja oikeastaan säästöjä alettiin tehdä vasta vuonna 2014 ja nyt suhteellisen voimakkaina nimenomaan tänä vuonna, 2015. Olisi ollut paljon tarkoituksenmukaisempaa, että ne säästötoimenpiteet olisi tehty tasaisesti, joten tässä suhteessa voi sanoa, että suunnittelu tältä osin ei kovinkaan hyvin valitettavasti onnistunut, vaikka alkuperäinen hallituksen lähtökohta tältä osin oli ihan tarkoituksenmukainen ja hyvä.

Tänä päivänä täytyy sanoa, että sitten kun hallitus huomasi, että 2015 ei päästä tähän tasapainotustavoitteeseen — ja voi sanoa, että säästötoimenpiteitten olisi pitänyt olla ehkä vielä huomattavan paljon kysyntää leikkaavia, jotta siihen olisi jollakin tavalla päästy — niin tavoite asetettiin vuoteen 2017—2018, mikä oli tietyllä tavalla väistöliike siihen, että tavoite säilyy, mutta aikataulu tältä osin muuttuu. No, sinänsä se oli siinä tilanteessa ehkä kohtalaisen tarkoituksenmukainen ratkaisu kuitenkin kaiken kaikkiaan. Mutta tärkeätä on se, että kun me näemme, että nykyisellä tulorakenteella menoja nykyisellä tasolla ei kyetä pitämään yllä, niin jossakin vaiheessa valtiontalous täytyy saattaa kovalle pohjalle, niin että tiedetään, että nyt ollaan tilanteessa, jossa mitään paniikkitoimenpiteitä ei missään tapauksessa tarvita ja voidaan normaalisti mennä eteenpäin ja siinä tilanteessa tarvittaessa jopa jonkin verran ehkä elvyttääkin.

Mitä verojärjestelmään tulee, ja miksei näihin säästöpäätöksiinkin, niin hallitus on tehnyt aika paljon kovia säästöpäätöksiä, ja sitten joko samassa tilaisuudessa tai muutamaa viikkoa myöhemmin näitä säästöpäätöksiä on purettu, kohdistettu niitä lisäresursseja tietyllä tarkoituksenmukaisella tavalla leikattuihin kohteisiin, mutta joka tapauksessa voi sanoa, että tässä on pikkuisen tämmöistä tilkkutäkin siivoamista.

Ehkä sitten verotuksen osalta täytyy sanoa, että tilanne on myöskin ollut epätarkoituksenmukainen. Siitähän kuvaava esimerkki on joulukuulta 2013, jolloin tehtiin vielä yritysverotukseen merkittävä määrä erilaisia verohelpotuksia, jotka sitten seuraavassa maaliskuussa jo purettiin. Tietysti täytyy sanoa, että se ei kovin hyvää suunnitelmallisuutta kaiken kaikkiaan osoita.

Ehkä vielä täytyy sitten ottaa tämä kuntauudistus. Kun hallitus lähti liikkeelle, niin lähdettiin siitä, että luodaan voimakkaat peruskunnat siitä syystä, että kuntayhtymissä ei ole ketään, joka kontrolloisi rahankäyttöä. Nyt sitten ollaan päätymässä siihen, että me olemme rakentamassa heikkoja kuntia mutta vahvoja kuntayhtymiä, ja en tiedä sitten, onko siellä nyt tällä hetkellä joku, joka sitä rahankäyttöä tosiasiassa tarkastaa. Mutta ihan tässä kuntauudistuksessa on tullut 180 asteen käännös, ja voi kysyä, ovatko tapahtumat vain johtaneet tiettyyn lopputulokseen ja onko johtajuutta tältä osin jossain määrin puuttunut.

Lopuksi, puhemies, haluan vain todeta, että oikea kanta on se, että normiohjausta pitäisi varsinkin kunnilla olla suhteellisen vähän, jos halutaan pitää huolta kunnallisesta itsehallinnosta. Olen samaa mieltä edustaja Ruohonen-Lernerin kanssa, että poliittisista virkanimityksistä pitäisi päästä eroon, ja myöskin valtiosihteerijärjestelmä pitäisi romuttaa. (Tuija Brax: En sano tätä usein, mutta tämä oli hyvä puhe!)

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa herra puhemies! Aluksi kiitoksia tarkastusvaliokunnan puheenjohtajalle tuosta innostavasta puheesta. Tartun heti tähän Ruotsin opintomatkaan — kiitoksia näistä esimerkeistä — ja nimenomaan tähän tuotantopotentiaali-ajatukseen, mitä meillä varmastikaan todennäköisesti ei, osittain, ole täällä olemassa. Otan nyt esimerkiksi vaikka nämä niin paljon puhutut normitalkoot ja liikasääntelyn, mistä meillä puhutaan. Siitä voidaan olla eri mieltä, missä sitä on ja mihin tulisi lisätä, mutta ilmeisesti nyt on näin, että Ruotsissa todellakin tämä viranomaistoiminta, sääntely, on osa sitä tuotantoa, ja siitä muodostuu se tuotantopotentiaali — koska varmasti numeerisesti on totta, että Ruotsissa on vähemmän säädöksiä. Ja alan kyllä henkilökohtaisesti epäillä myöskin, että sitten varsinaisessa viranomaistoiminnassa varmaan ruotsalaiset diskuteeraavat viranomaisten kesken nämä asiat selviksi ennen kuin joku lupa myönnetään, että ei tule sitä tilannetta, että kuten meillä sitten viranomaiset valittavat toistensa päätöksistä. Eli tässä varmasti tarkastusvaliokunta ehkä tätä problematiikkaa käy myös läpi, ja toivon, että käy.

No, muutenkin tietysti meillä on lainsäädäntöä nytkin parhaillaan tulossa, jossa on sitten tämmöisiä määräaikaisia lupia. Sitä voidaan pohtia, mikä tämmöisten määräaikaisten lupien tai lakien vaikutus on ylipäätään yritysten investointeihin tai sitten kansalaisten omiin taloussuunnitelmiin.

Mutta tästä erilliskertomuksesta nyt haluan ensimmäisenä nostaa esille ihan tämän kuntaosuuden, mihin nyt tässä viitattiinkin, sen, mitä uudistuksia siellä nyt on mennyt läpi ja mitä ei, ja ylipäätään sen, mikä kuntien tilanne on — se on haasteellinen, totta kai. Hallitusohjelmaan kirjattu kuntauudistus nähtiin tämänkin kertomuksen mukaan, ja tätä siteeraten nyt siis, yhtenä välineenä hakea sitten näitä julkisen sektorin säästöjä, ja tämä ei sitten toteutunutkaan, ja sitten se keskustelu tästä kuntauudistuksesta jäi harmillisella tavalla pyörimään paikallaan. Keskusteltiin mekaanisesti kuntien määrästä tai sitten siitä hallintorakenteesta, kun minun mielestäni olisi pitänyt keskustella nimenomaan siitä, mikä nyt on tullut juuri hiljattain voimaan, elikkä tästä kuntakokeilulaista. Eli olisi lähdetty kunnissa hakemaan niitä käytäntöjä, jotka toimivat, ja sitten lähdetty muuttamaan niitä, jotka eivät toimi. Tähänhän nimenomaan tämä kuntakokeilulaki nyt pureutuu, eli lähdetään hakemaan poikkihallinnollisia kokeiluja ja etsimään nimenomaan niitä hyviä ratkaisuja ja toimivia käytäntöjä, joita sitten laajentaa kuntakentällä. Toivon, että näin tapahtuu.

Sitten liittyen tähän sote-uudistukseen, mihin myöskin täällä otetaan kantaa, ja näihin rakenteisiin ylipäätään, että ollaanko nyt luomassa jotakin liian raskasta ja läpinäkymätöntä rakennetta. Mutta kun sote-uudistusta on vietävä eteenpäin näitten palvelujen turvaamiseksi koko maassa. Mutta haluan kysyä nyt tässä vaiheessa — taas mennään Ruotsiin — että kun Ruotsissa on kuitenkin maakäräjät ja väliportaan hallintoa, niin onko meillä sitten se hallinto oikeassa paikassa? Eli kevytkuntakokeilussa todettiin, että tämmöiset kevytkunnat ovat mahdollisia. On alueita, joissa ei keskuskuntaa ole, ja sinne ei vain muodostu semmoista vahvaa peruskuntaa. Elikkä onko todella niin, että Suomessakin tulisi kokeilua laajentaa väliportaan malliin, jossa siis kokeiltaisiin ihan oikein sitä verotusoikeutta? Silloin ainakin voitaisiin puhua ihan aidosta valtion aluehallinnosta, jos olisi se budjettivalta siellä, missä niistä asioista päätetään. Muutenkin kokeiluyhteiskuntaa minun mielestäni tulee kannattaa, koska olen sitä mieltä, että kokeilussa voi epäonnistua, mutta se on myös ainoa tapa saada tietoa. Eli ehkä siinäkin suhteessa ollaan sitten ruotsalaisia varovaisempia.

Mutta kuntien taloudesta on todellakin todettava, niin kuin täällä erilliskertomuksessa mainitaan: "Menoista suuri osa on voimakkaasti sidoksissa lainsäädäntöön." Tämä tarkoittaa varmaan sitten ihan aidosti, että lakeja täytyy muuttaa tai ei ainakaan säätää lisää. En tiedä, onko tämä kertomuksen esittämä niin sanottu menokartoitus sitten jo kovinkaan kaukana muun muassa Liisan listoista, ja olemme myös sitoutuneet EU:n kasvu- ja vakaussopimuksiin ja niihin liittyviin talouskriteereihin, jotka toivon mukaan sitten kyllä myös uusi kuntalaki ottaa huomioon, ja niihinkin päästään sitä kautta pureutumaan.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Eihän se kansantalouden tuotantokyky ole ihan parhaimmillaan, jos työikäisestä väestä 420 000 ihmistä on vailla oikein kunnon työtä. Noin 320 000—330 000 on ihan aidosti työttömänä, ja sen lisäksi lähes 100 000 ihmistä on erilaisten joko koulutuksen, kurssituksen, trainingin tai erilaisten työvoimapoliittisten toimenpiteitten kohteena. Tämän lisäksi työikäisestä väestä on radikaalisti suurempi osa tällä hetkellä työvoiman ulkopuolella kuin oli 25 vuotta sitten. Kysymys kuuluu: olemmeko me tänään sairaampia kuin 25 vuotta sitten? (Tuija Brax: Ei olla!) Erittäin todennäköisesti ei. Muut syyt ovat sen takana, että ollaan tällä hetkellä työmarkkinoitten ulkopuolella.

Vuonna 89 työikäisiä ihmisiä oli Suomessa kuitenkin 20 000 ihmistä vähemmän kuin tällä hetkellä. Nuo 20 000 vähemmän työikäistä väkeä teki silloin noin puoli miljardia työtuntia enemmän kuin me teimme viime vuonna. Se on radikaali muutos. Ajatus siitä, että me pärjäämme, että kansantuote on suotuisassa kehitysurassa, kun näin asiat ovat kuin äsken tässä kerroin, ei kerta kaikkiaan toimi. Miksi näin on? Osin siitä syystä, että niin paljon ihmisiä on työttömänä, toisin kuin vuonna 89. Osin sen takia, että niin paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat periaatteessa työiässä mutta eivät ole enää työmarkkinoiden käytössä, on aiemmin kerrotulla tavalla siirtynyt syystä taikka toisesta kokonaan pois työmarkkinoiden käytöstä.

Näihin asioihin, arvoisa puhemies, on pakko saada muutoksia jatkossa, jos me haluamme ja aiomme, että se tuotantopotentiaali, mistä täällä valiokunnan puheenjohtaja äsken puhui, voitaisiin saada paremmin käyttöön. Mitä tähän tarvitaan, ja miksi nyt ei ole käynyt niin, että tämä tuotantopotentiaali olisi paremmin käytössä? Tämän hallituksen aikaan ne keskeiset välttämättömät rakenneuudistukset, joista eräitä olisi kyllä pitänyt alkaa jo edellisen hallituskauden aikaan, jo Vanhasen hallituskauden aikaan, viedä eteenpäin, ovat olleet koko vaalikauden ajan jäissä.

Ja mitä näillä rakenneuudistuksilla tarkoitan?

Ensimmäinen niistä on työmarkkinoiden, työelämän ja vielä työeläkejärjestelmänkin, koko tämän käsitteen "työ" alla olevien rakennemuutosten, välttämättömien sellaisten, aikaansaaminen. Niitä ei kerta kaikkiaan ole edes yritetty, ei muuta kuin täällä eläke- ja työurapäässä, ja niissäkin, niin kuin kaikki tiedämme, kaikki siirtyy seuraavalle vaalikaudelle. Tämä oli iso menetys, mikä tällä tavalla menetettiin.

Toinen on tämä julkisen sektorin sekä palvelutarjonnan, -tuotannon että sitten myöskin tuotantorakenteitten, mukaan lukien kuntarakenteitten, uudistaminen. Siinä hallitus lähti soitellen sotaan, lähti maailmanennätyksiä tavoittelemaan, ajoi kaikissa päin seinää, ja missään näissä asioissa ei ole tapahtunut yhtään mitään. Niinpä syyskuusta 2012 syyskuuhun 2014, kahden vuoden aikaan, samaan aikaan kuin yksityisen sektorin työpaikat Suomessa vähenivät 75 000 työpaikalla, julkisen sektorin työpaikat Suomessa lisääntyivät 15 000 työpaikalla. Aivan väärä kehitys. Kun olisi pitänyt pystyä palvelurakenteissa tekemään radikaaleja muutoksia, jotka vähentävät julkisen sektorin työvoiman tarvetta, kävi täsmälleen päinvastoin: sinne imettiin lisää väkeä, ja se, jossa viimekädessä syntyy se tulo, jolla maksetaan julkinen sektori, avoin sektori, yksityinen sektori, siinä työpaikat vähenivät 75 000 työpaikalla. Nyt en puhu työttömistä, vaan nyt puhun työpaikoista, niistä ihmisistä, joiden kädet ja aivot tekevät tuolla työtä ja synnyttävät sitä kansantuotetta.

Arvoisa puhemies! Seuraavan vaalikauden isoja haasteita on muiden ohessa ottaa tätä tuotantopotentiaalia — jos käytän nyt tätä käsitettä, sitä voidaan kutsua muullakin käsitteellä — paremmin käyttöön. Siihen tarvitaan nämä rakenteelliset uudistukset työelämän, työmarkkinoiden ja työeläkejärjestelmässä. Siihen tarvitaan tämä palvelujärjestelmän uudistaminen, kuten nyt sote, mitä se nyt onkin, en ota siihen nyt tässä yhteydessä kantaa, kun minulle on vähän vaikea asia ottaa siihen kantaa, mutta sen tapaisia uudistuksia tässä tarvitaan ja lisäksi toimia nimenomaan yrittäjyyden hyväksi ja tuottavuuden hyväksi. Täällä ministeri Ihalainen äsken puhui, että me tarvitsemme tuottavuuden parantamista, että pitää lisätä voimavaroja tutkimukseen, kehittämiseen ja niin poispäin. Niinhän sitä pitäisi, mutta kun hallitus on leikannut 100 miljoonaa euroa näitä rahoja muutamassa vuodessa, niin se on toiminut täsmälleen päinvastoin kuin olisi pitänyt tehdä.

Viimeinen kommenttini onkin mieliaihe. Jos Suomi tästä aikoo selviytyä, äsken kerrottujen ja monien muiden asioiden ohella meidän pitää löytää yhteisymmärrys siitä, että siitä osaamisesta, jonka verovaroin synnytämme, pitää syntyä sellaisia innovaatioita, jotka voidaan tuotteistaa, kaupallistaa, saada tuotantoon Suomeen, ja siihen me tarvitsemme tätä t&k-rahoitusta. Jos ei ole tuotantoa Suomessa, ei tule veroeuroja Suomeen, suomalainen osaaminen vuotaa ulos. Siihen meillä, arvoisa puhemies, viime sanoissani, ei ole kerta kaikkiaan varaa. (Tuija Brax: Hyvä, Mauri!)

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva Valtiontalouden tarkastusviraston finanssipolitiikan tarkastuksen ja valvonnan vaalikausiraportti 2011—2014 on hyvin tunnustuksen arvoinen asiakirja — asiakirja, joka kannattaisi jokaisen kansanedustajan lukea ja perehtyä sen sisältöön. On syytä antaa tunnustus Valtiontalouden tarkastusviraston toiminnalle. Virasto on kiinnittänyt huomiota oleellisiin asioihin, ja voi sanoa, että tarkastusviraston toiminta on vaikuttanut ja vaikuttaa toiminnan muutokseen.

Tarkastusvirasto on arvioinut finanssipolitiikan tavoitteiden toteutumista ja todennut sen, että suuri osa tavoitteista tällä vaalikaudella on jäänyt toteutumatta. Tämä ei ole mikään suuri uutinen, vaan se on ollut näkyvissä. Suunnitelmia ja toimenpiteitä on ollut, mutta toimenpiteet ovat jääneet vajaiksi ja toimenpiteitä on lykätty.

Oleellinen asia, joka liittyy koko meidän finanssipolitiikkaan laajasti, on vaikuttavuuden arvioinnin puute. Kun suunnitellaan eri toimenpiteitä, pitäisi aina pystyä arvioimaan, saadaanko niillä toimenpiteillä ne vaikutukset, mihin pyritään. Tämä on näkynyt esimerkiksi veropolitiikan toimenpiteissä. Joku surullinen esimerkki on pankkivero, jonka vaikutus on ehkä ennemmin kielteisempi kuin myönteisempi. Pitää pystyä ja pitää käyttää resursseja siihen, että arvioidaan, mitä tuloksia suunnitelluilla toimenpiteillä saadaan.

Tällä hetkellä on hyvin tärkeää se, että meidän finanssipolitiikka on uskottavaa ja luotettavaa ja riittävän pitkäjänteistä. Tässä mielessä ei ollut oikein hyvänkuuloista se, että pääministeri totesi vastikään, että meidän päätöksentekomme on rikki. Jos päätöksenteko on rikki, mitä päätöksiä on odotettavissa? Nyt tarvitaan uskottavuutta huolimatta vaikeasta ja epäselvästä tilanteesta. Uskottavuutta ja luotettavuutta odottavat erityisesti ne tahot, jotka harkitsevat investointipäätöksiä. Pitää tuntea ja tietää se, minkälaiseen tilanteeseen investointipäätös tehdään, siinä mielessä, että on tietty uskottavuus päätöksentekojärjestelmää kohtaan. Meidän oikeushallinnossamme käytetään tällaista käsitettä kuin "oikeusvarmuus". Minusta sen voisi rinnastaa myöskin tähän kokonaisuuteen. Nyt me tarvitsemme päätöksenteossa ja finanssipolitiikassa uskottavuutta ja luotettavuutta. Pitää olla linja, mihin pyritään, ja on tärkeää se, mitä edellä esimerkiksi tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja Brax erinomaisessa esittelypuheenvuorossaan toi esille, että on tietyistä linjakysymyksistä yhteisymmärrys yli puoluerajojen. Niitä pitää hakea, eikä niinkään vastakkainasettelua.

Arvoisa puhemies! Otan tästä raportista yhden asiakokonaisuuden erikseen. Tässä on arvioitu kuntapolitiikkaa ja kuntauudistusta. Hallituksen, nimenomaan Kataisen hallituksen, kuntauudistusprojekti meni puhtaasti kiville. Historia tulee osoittamaan, että se on epäonnistuneimpia hankkeita, mitä on yritetty tehdä, menemättä sen yksityiskohtiin. Mutta sen haluan todeta, että on hämmästyttävää se, että kun on todettu, että tämä ei nyt onnistu, siitä huolimatta väkisin yritetään erityisesti kaupunkiseuduilla viedä päätökseen ja eteenpäin selvityksiä, joiden lopputulos on jo etukäteen selvä. Se on resurssien hukkaamista. Tämä ei tarkoita sitä, etten itse esimerkiksi hyväksyisi kuntaliitoksia. Kyllä niitä tarvitaan, ja Paras-hankkeen myötä reilusti yli sata kuntaa poistui kartalta. Mutta ei tämä ole pakkomielteenomaista.

Arvoisa puhemies! Yksi arvostetuimpia kuntalain asiantuntijoita maassamme on Kari Prättälä. Hän vastikään Kanava-lehden kirjoituksessaan käsitteli tätä asiaa ja totesi, että "hallituksen uskollisimmallekin sotilaalle lienee jo selvinnyt, ettei kuntauudistus toteudu. Hallitus jatkaa sitkeästi erityisiä selvityksiä kaupunkiseuduilla ja näyttää turvautuvan hallitusohjelman mukaiseen kuntauudistuspuhuntaan toimikautensa loppuun saakka. Tämä on hämmästyttävää, kun muistaa, että kuntauudistuksen fasadi alkoi säröillä jo alkumetreillä ja sen murentuminen oli selvästi näkyvissä kuntakarttojen julkistamisen jälkeen", eli vuoden 2012 alussa. "Kaupunkiseuduille harhautuneiden kuntajakoselvittäjien joukkue jatkaa kuitenkin edelleen työtään kuin ei olisi saanut tietoa siitä, että sota on jo loppunut."

Ei kannattaisi tehdä turhaa työtä. Uudistusta tarvitaan, rakenteellisia uudistuksia, mutta rakenteellinen uudistus ei ole taikasana, se on paljon enemmän kuin mekaaninen uudistus. Se on myös toiminnallinen uudistus ja sisällöllinen uudistus. Meidän pitää myöskin mieltää, mitä rakenneuudistus tarkoittaa, ettei kuvitella, että se on vain laatikkoleikki.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että on tehty Valtiontalouden tarkastusviraston finanssipolitiikan tarkastuksen ja valvonnan vaalikausiraportti 2011—2014. Kuitenkin tästä jotenkin tälle hallituksen toiminnalle tyypillisesti puuttuu yhteenveto, johtopäätökset ja toimenpide-ehdotukset, mitä tästä nyt pitäisi tulevaisuudessa sitten tehdä. Ne jäävät tietysti jokaisen lukijan itse arvioitaviksi, mitä pitäisi tehdä, mutta olisi tietysti helpottanut, jos olisi annettu joitain ohjeviivoja tulevaan toimintaan.

On tietysti niin, kun katsotaan tätä Suomen tilannetta nyt, että meillä on paljon työttömiä. Edustaja Pekkarinen piti siitä pitkän puheen. Suomessahan on perinteisesti elinkeinopolitiikassa jo vuosia keskitytty siihen, että valtionta-loudessa vienti- ja työllisyysponnistelut on perinteisesti tehty suuriin yrityksiin. Nyt on kuitenkin Suomessa vapautunut elektroniikkateollisuudesta paljon osaavia insinöörejä, joista monet ovat perustaneet yrityksiä, ja muutenkin on hallituksenkin tavoitteena ollut, että tulevaisuutta ja työllisyyttä lähdettäisiin korjaamaan pk-sektorilta ja pienyrityksistä.

Mutta ollaanko edes viimein nyt aloitettu pienten ja keskisuurten ja kehittyvien, uusia innovatiivisia tuotteita valmistavien yritysten tukeminen ja viennin edistäminen? Epäilen, että siihen on lähdetty liian hitaasti liikkeelle. Mahtaako vielä seuraava hallituskaan saada aikaan riittäviä tukitoimia, jotta nämä kehittyvät ja pienet yritykset pystyisivät työllistämään suomalaisia ja saamaan markkinoille riittävästi uusia tuotteita, jotta saataisiin sitä talouskasvua ja verotuloja lisää?

Tässä vaalikausiraportissa on kiinnitetty huomiota muun muassa mutkikkaaseen verojärjestelmään ja sen aiheuttamiin ongelmiin sekä päättäjille että veronmaksajille. Täällä on sanottu, että moninaisten verovähennysten ja verotukien vuoksi Suomen järjestelmä ei ole läpinäkyvä tai yksinkertainen, mistä kärsivät sekä veronmaksajat että päättäjät. Tietysti siitä myöskin on huomattavasti kärsinyt se, paljonko valtiolle ja kunnille on kertynyt verotuloja tällä vaalikaudella, koska edellisellä vaalikaudella tehtiin verohuojennuksia pääasiassa ehkä suurimpiin tuloryhmiin. Tällä vaalikaudella kokoomusvetoisessa hallituksessa vähän ovat nämä kevennykset eläkemaksuihin ja verotukseen keskittyneet myöskin näihin suurituloisiin ryhmiin. On monenlaista verotukea ja muuta, jotka ovat kokonaisuuden kannalta pulmallisia ja syövät verokertymää.

Sitten erikseen ovat nämä veroparatiisit ja veronkierto. Tällä vaalikaudella on mediasta saatu selville, että jopa valtionyhtiöt ovat syyllistyneet veronkiertoon, ja yleisesti pidetään Suomen kovaa verotusjärjestelmää syynä siihen, että yritykset siirtyvät toisiin maihin, joissa tämä verotus on vielä leväperäisempää. Kun näitä maita löytyy tästä meidän iki-ihanasta Euroopan unionista, niin on selkeää, että yrityksiä kaikkoaa. Niitä on jo kaikonnut viimeisen 15 vuoden aikana kiihtyvällä vauhdilla maihin, joissa työvoima on halvempaa ja sitä kautta yrittäjän on helpompi saada voittoa yrityksistään, kun innovaatiot on kovalla työllä kehitetty täällä kotimaassamme. Toki ne on kehitetty yliopistoissa, korkeakouluissa veronmaksajien myöntämillä tuilla ja rahoituksella.

Täällä oli taulukko näistä eläkevakuutusmaksu- ja eläketulovähennyksistä sekä valtion- että kunnallisverotuksessa. Kun katsotaan siellä, paljonko on mennyt miljardeissa rahaa, kumminkin lukumääräisesti näitä vähennysten saajia on vain toisessa 2 600 eläkevakuutusmaksuvähennyksen kohdalla ja eläketulovähennyksen kohdalla 1 400 saajaa ja keskimäärin on vähennyksiä saatu toisessa 1 900 euroa ja toisessa 7 979 euroa. Nämä vähennykset eivät ole varmaan menneet millekään pieneläkeläisille tai pientulonsaajille, niin että tämä tulonjako Suomessa on vähän retuperällä.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä on pidetty hyviä puheita, ja oikeastaan, jos tämän tarkastusviraston raportin tiivistää, niin se on yksinkertaisesti, että hallitus on epäonnistunut tehtävissään. Tämä nyt ei liene yllätys kenellekään, joka seuraa politiikkaa.

Perussuomalaiset ovat tämän kauden aikana esittäneet monta asiaa, mitkä olisivat järkevämpää politiikkaa, mitä hallitus on harrastanut, ja hallitushan on onneksi niistä joitakin seuraavana vuonna sitten ottanutkin omaan ohjelmaansa ensin haukuttuaan ne meidän ohjelmina. Mutta toivoisin, että nyt, kun oikein finanssiviisaat esittävät osittain näitä samoja asioita, mitä perussuomalaiset ovat esittäneet, niin hallitus ottaisi niistä jotain kenties onkeensa vielä tässä lisäbudjetin yhteydessä toteutettavaksi.

Tosiaan, kausi on loppumaisillaan, ja toivon, että kyselytunnilla pääministeri Stubbin esittämä lupaus, että enää ei tehdä huonoja päätöksiä, pitää sitten kutinsa, että miehen sanaan voi luottaa. Pahoin pelkään, että näin ei kuitenkaan ole, vaan huonoja päätöksiä tulee edelleenkin tämän kauden aikana vastaan. Kuitenkin edustaja Sasi sanoi minun mielestäni sen olennaisimman tässä asiassa, eli nyt kun näitä huonoja päätöksiä on tehty, niin näistä huonoista päätöksistä on otettava opiksi ja seuraavalla kaudella ei saa tehdä yhtä huonoa politiikkaa.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Todella, tämä Valtiontalouden tarkastusviraston finanssipolitiikan tarkastuksen ja valvonnan vaalikausiraportti on erittäin mielenkiintoinen kirja. Valitettavasti tässä ei ole paljon päässyt tähän perehtymään, mutta haluan veropolitiikan puolelta ottaa muutamia lainauksia asioissa.

Muistamme sen, kun hallitus aloitti taipaleensa, että se puhui, että se käy rakenteisiin kiinni ja uudistaa asioita, mutta ainakin täällä veropolitiikan puolella on vielä paljonkin uudistamisen varaa. Ja niin kuin sanonta sanoo, verot kansan verta juovat, niin verotus on erittäin tärkeä tekijä sekä yksilön kannalta, yrityksen kannalta ja tietysti myös valtiontalouden kannalta. Siitä se pohja muodostuu.

Mutta täällä tarkastusviraston näkemyksenä Suomen verojärjestelmä ei yksinkertaistunut pääministeri Kataisen hallituksen aikana. Esimerkiksi verouudistuksen jälkeenkin Suomen yhteisö- ja pääomaverotuksen kokonaisuuden hallitseva piirre on epäneutraalius. Osinkoverojärjestelmä on edelleen monimutkainen. Ansio- ja pääomatuloista on puolestaan olemassa monenlaisia vähennyksiä. Veronmaksajalle tämä ei ole läpinäkyvä kokonaisuus, eivätkä veronmaksajat osaa hyödyntää kaikkia vähennyksiä, vaikka merkittävä osa vähennyksistä tehdään viran puolesta eli ilman verovelvollisen erillistä pyyntöä.

Minä jatkan vielä täällä edelleen veroon liittyviä asioita. Verotus saattaa aiheuttaa merkittäviä hallinnollisia kustannuksia. Esimerkiksi kauppa- ja teollisuusministeriön vuonna 2007 julkaiseman selvityksen mukaan arvonlisäverojärjestelmän hallinnolliset vuosikustannukset yrityksille ovat Pohjoismaihin verrattuna korkeat. Hallituksen kustannukset olivat yksinkertaisesti korkeat Tanskaan verrattuna, missä arvonlisäverokanta on aivan toista luokkaa. Tässä vain muuta-ma huomio tähän kirjaan ottaen.

Kiitos, kiitos, puhemies, mutta tämä riittäköön tällä erää.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Raportissa puhutaan asiaa, mutta opposition esittämän kritiikin sävyssä on joiltakin osin hieman ikäviä piirteitä. Haluaisinkin muistuttaa, että nykyhallitus on sentään karsinut kuntien tehtäviä 500 miljoonalla eurolla. Edellinen hallitushan ei vähentänyt niitä eurollakaan, vaikka tuskin tarve siihen syntyi vasta nykyhallituksen aloitettua keväällä 2011. Valtion menojakin on vähennetty vuositasolla 3 000 miljoonaa euroa, edellinen hallitus ei ollenkaan. Edellinen ei päässyt eläkeuudistuksessa aloitetta pidemmälle, kun taas nykyinen on sopinut siitä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Edellinen ei myöskään tehnyt sote-uudistuksen eteen mitään, kun taas nykyinen on saanut asiasta sovittua opposition kanssa yhteistyössä. Tuskin tällekään uudistukselle tarve vasta tämän kauden alussa syntyi. Hallitus on tarttunut, vaikkakin vaihtelevalla menestyksellä, myös sellaisiin vaikeisiin asioihin, joihin sen edeltäjä ei ole halunnut, uskaltanut tai osannut tarttua, vaikka tarve on ollut huutava, juuri niihin asioihin, joilla on suuri merkitys tässäkin raportissa tuotuihin haasteisiin vastaamisessa. Toki vielä parempaan olisi pitänyt pystyä, mutta sentään ei tumput suorina ole seisty.

Mutta nyt pitää ennen kaikkea suunnata katseet siihen, mistä sitä uutta kasvua ja niitä uusia työpaikkoja niille 300 000—400 000 työttömälle saadaan aikaiseksi. ABCD — eli arktinen osaaminen, bioala, cleantech ja digitalisaatio — antanee monia vastauksia uusiin vientituotteisiin, uusiksi vientimme kivijaloiksi, ja ainakin digitalisaatio antanee vastauksia myös julkisten palveluiden tehostamiseen ja virtaviivaistamiseen, mikä on myöskin tärkeä asia tässä raportissa esiin tuotujen asioiden ratkaisemiseksi.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Valtiontalouden tarkastusviraston vaalikausiraportti on tylyä luettavaa hallituksen kannalta. Puutun tässä ainoastaan erääseen varsin merkittävään kohtaan tällä vaalikaudella eli yhteisö- ja pääomaverotuksen uudistamiseen. Raportti toteaa: "Se johtaa kustannuksiin taloudessa heikentämällä pääoman kohdentumista taloudessa ja kannustamalla verosuunnitteluun." Tässä siis suora sitaatti. Ja tämä arviointi jatkuu seuraavasti: "Yhteisöveropäätöstä koskevassa hallituksen esityksessä 185/2013 veromuutoksen ei oletettu sisältävän talouskasvua edistäviä dynaamisia vaikutuksia. Tämä oli kuitenkin verouudistuksen keskeisenä tavoitteena kehyspäätöksessä 2013."

Me muistamme tämän dynaamisten vaikutusten viikunanlehden ja sen ympärillä pyörineen poliittisen farssin. Hallitus esitti yhteisöveron tuoton alenemisesta kolme arviota. Ensimmäinen luku, 870 miljoonaa euroa, oli niin sanottu staattinen arvio, joka ei ottanut huomioon mitään käyttäytymisvaikutuksia. Toinen luku, 960 miljoonaa euroa, sisälsi oletuksen, että veropohja pienenee, kun osinkotuloja muutetaan takaisin palkkatuloksi. Kolmas arvio oli 480 miljoonaa, joka perustui niin sanottujen dynaamisten vaikutusten arviointiin. Tämän mukaan yhtiöveron alennus tuottaa niin paljon lisää toimintaa, että se osittain maksaa itsensä. Jo tuolloin totesimme vasenryhmässä, että nämä arviot ovat täysin hiekalla ja hataralla pohjalla. Sitä paitsi oli yksipuolista arvioida vain verohelpotusten myönteisiä dynaamisia vaikutuksia. Myös veronkorotusten ja menoleikkausten mahdolliset kielteiset dynaamiset vaikutukset olisi pitänyt ottaa huomioon, mutta ne autuaasti unohdettiin.

Tuossa raportissa todetaan myös seuraavasti osinkoverouudistuksesta: "Osinkoverouudistuksen päätösprosessi oli ennakoimaton, jonka lopputuloksena osinkotulon verotus ei juuri muuttunut." Niissäkin tapauksissa, joissa osinkojen verotus muodollisesti kiristyi, yhtiöveron alennus mahdollisti sen, että yhtiö jakaa entistä suuremman osingon. Tällöin yhtiöveron alennus siirtyi osakkaan eduksi, ja lopputulos on ollut nykyistä edullisempi osakkaalle, kun lasketaan yhteen osakkaan ja yhtiön maksamat verot. Listaamattomissa yhtiöissä toimitaan usein niin, että koko voitto jaetaan osinkoina omistajille, ja monasti ne on perustettu juuri tätä varten, palkkaverotuksen kiertämiseksi. Myös pörssiyhtiössä yhteisöveron halvennus mahdollistaa suurempien osinkojen jakamisen, jolloin osinkoveron kiristys on ollut mahdollista kompensoida osittain tai kokonaan. Sama koskee myös Suomessa toimivien pörssiyhtiöiden omistusta, joka on ulkomaalaista: tässä myöskin ulkomaiset omistajat ovat hyötyneet yhteisöveron alennuksesta.

Kaiken kaikkiaan oli siis kysymys miljardin verotulopohjan pois pyyhkimisestä. Mitä tuolla kaikella olisimme voineet saada tällä vaalikaudella aikaan? Investointeja koulutukseen, investointeja tutkimukseen, investointeja infraan ja investointeja työllisyysmäärärahoihin. Mutta nämä kaikki ovat tietenkin tämän väärän ja virheellisen yhteisö- ja pääomaverouudistuksen seurauksena jääneet tältä osin saavuttamatta.

Sauli Ahvenjärvi /kd:

Arvoisa puhemies! Tämä Valtiontalouden tarkastusviraston raportti on kyllä mielenkiintoista luettavaa. Valitettavasti, kuten täällä on todettu, raportissa on paljon enemmän jouduttu kiinnittämään huomioita erilaisiin puutteisiin ja epäonnistumisiin kuin onnistumisiin, mutta raportin tehtävä toisaalta varmasti onkin kiinnittää huomiota kehitystarpeisiin ja korjausta kaipaaviin asioihin. Tämä raportti sinänsä on erittäin hyvin kirjoitettu ja sillä tavalla hyvin suositeltava luettavaksi, ja tässä on todella paljon asioita, joista kannattaa ottaa opiksi. Kiitokset tästä raportin laatijoille.

Haluan tässä vain kiinnittää huomiota yhteen teemaan, ja se on talouden kehityksen ennustaminen. Tällä vaalikaudellahan kaikki valtiovarainministeriön ennusteet talouden kehittymisestä ovat olleet liian optimistisia. Täällä raportissa sivulla 29 on mielenkiintoinen kaavio, jossa kuvataan, miten talouden kehitysennuste vuodelle 2013 tarkentui ajan mittaan. Vielä syksyllä 2011 valtiovarainministeriön ennuste on 7 miljardia euroa liian optimistinen, ja sitten vuoden päästä vuonna 2012 syksyllä vielä oltiin 4 miljardia pielessä. Nämä ovat aika huomattavia virheitä, ja tähän kyllä pitäisi jollain konstilla saada parannusta, jotta nämä ennusteet olisivat lähempänä toteutumaa ja tarkentuisivat aikaisemmin. Tietysti se on vaikeata, niin kuin täällä todetaan. Varsinkin talouden käännöspisteiden ennustaminen on haastavaa.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! On hyvä jatkaa tuosta, mihin edustaja Ahvenjärvi lopetti. Nimenomaan nämä talousennusteet ovat aivan systemaattisesti heittäneet, mutta siinä tilanteessa, jos virhe on systemaattinen, pitää kyllä esittää kysymys, onko se ihan tahallinen virhe, joka on tehty sen takia, että budjetti on saatu ylipäätään juostua kasaan.

Muistutan esimerkiksi siitä, kun nyt joulun välipäivinä uutisoitiin, että arvonlisäverokertymä on ollut alempi kuin yksikään puolue osasi ennakoida. Olen useampana vuonna äänestyttänyt tätä salia siitä, että valtion talousarvioesityksessä arvonlisäverokertymä on arvioitu liian optimistisesti, ja haarukoinut myöskin sitä, paljonko sitä tuottoarviota pitää alentaa valtion talousarvioesityksessä. Esimerkiksi viime vuoden osalta se sattui aika lailla kohdalleen. Ihmettelen, että jos sillä talouspoliittisella kokemuksella ja osaamisella, mikä minulla on, osuu ihan maalaisjärjellä ja yksinkertaisilla laskutoimituksilla noinkin lähelle, niin miten ne organisaatiot ja ministeriö, joilla varmasti on asiantuntevaa työvoimaa, eivät kykene ennakoimaan semmoisia talouden perusasioita ja kysyntämuutoksia, jotka vääjäämättä näkyvät arvonlisäverokertymässä.

Tämä vaalikausiraportti on tosi hyvin kirjoitettu, mutta yhtä täältä uupuu. Pitää ottaa aina huomioon paitsi se, mikä on kulloinenkin taloudellinen tilanne, myös ne vastuut, mihin meidät on sidottu. Olen aikaisemminkin puhunut sitä, että on aika kumma juttu, että valtion talousarviosta on siivottu pois 11 miljardin euron sitoumus Euroopan vakausmekanismille. Vaikka se muodollisesti käytetään eduskunnassa, jos EVM:ää aletaan pääomittamaan, niin ei löydy Suomesta sellaista poliittista tahtoa ja voimaa, että kun muut maat lähtevät pääomittamaan lisää seuraavan kriisin yhteydessä, niin Suomi sanoisi, että me emme lähde mukaan.