Eeva-Johanna Eloranta /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Langattoman viestinnän myötä myös tarve rakentaa tukiasemia ja radiomastoja on kasvanut. Tätä ei kuitenkaan ole riittävästi otettu huomioon kaavoituksessa, eikä tukiasemien ja radiomastojen sijoittelua varten ole selkeitä pelisääntöjä myöskään tuoreessa tietoyhteiskuntakaaressa.

Matkapuhelimen käyttöön on yksilön mahdollista ainakin jossain määrin itse vaikuttaa. Tukiasemien ja radiomastojen säteily ei kuitenkaan ole yksilön itsensä hallittavissa. Näin ollen asiaan liittyy oikeudellisia ongelmia, jotka tulisi ottaa paremmin huomioon lainsäädännössämme. Vaikka tukiasemien säteily on heikompaa kuin matkapuhelimien säteily, altistutaan sille kroonisesti enemmän tai vähemmän esimerkiksi asuinpaikasta riippuen. Tukiasemasäteily ei ole jakaantunut tasaisesti ympäristöömme, vaan altistumistasoissa on suuria eroja esimerkiksi eri asuntojen tai työpaikkojen välillä riippuen esimerkiksi siitä, miten lähellä tukiasemia ja radiomastoja ne sijaitsevat. Radiotaajuinen säteily ei ole ihmisille ja ympäristölle riskitöntä, vaan Maailman terveysjärjestön luokituksen mukaan radiotaajuinen säteily on mahdollinen karsinogeeni eli mahdollisesti syöpää aiheuttava.

Varovaisuusperiaate on yleisesti tunnustettu periaate mahdollisesti terveysriskiä aiheuttavassa toiminnassa, ja sitä tulisi kunnioittaa siinä vaiheessa, kun tieteellinen yhteisö ei ole yksimielinen riskin suuruudesta. Varovaisuusperiaatteesta käytetään myöskin nimeä ennalta varautumisen periaate. Tämä tarkoittaa, että ympäristönsuojelullisiin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä, vaikka täyttä tieteellistä varmuutta ympäristöhaitoista ei ole. Varovaisuusperiaatteen avulla pyritään ennakoivasti hallitsemaan tilanteita, joihin liittyy epävarmuutta ja tiedonpuutetta ja joissa sääntelyn laiminlyönti voi johtaa korkeisiin kustannuksiin.

Varovaisuusperiaate ja säteilylain 2 §:n mukainen niin sanottu optimointiperiaate — eli terveydelle haitallinen säteilyaltistus pidetään niin alhaisena kuin käytännöllisin toimenpitein on mahdollista — on hyväksytty viralliseksi osaksi säteilyriskiemme hallintaa. Myös perustuslakimme takaama oikeus terveelliseen ympäristöön edellyttää, että epävarmoissa tilanteissa päätökset tehdään ympäristönäkökulmaa painottaen. Varovaisuusperiaate suhteessa tukiasemien ja radiomastojen sijoitteluun tuleekin ottaa paremmin huomioon tietoyhteiskuntakaaren säädöksissä.

Arvoisa puhemies! Voimassa olevan tietoyhteiskuntakaaren 229 §:n 1 momentissa säädetään teleyrityksen oikeudesta sijoittaa toisen omistamalle tai hallitsemalle alueelle yleisiä tietoliikenneyhteyksiä palveleva telekaapeli, matkaviestinverkon tukiasema tai radiomasto. Jollei sijoittamisesta päästä sopimukseen kiinteistön tai rakennuksen omistajan kanssa, niin laitteen sijoittamisesta päättää kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Telekaapelien sijoittamista toisen omistamalle tai hallitsemalle alueelle ei kuitenkaan voi suoraan rinnastaa matkaviestinverkon tukiaseman tai radiomaston rakentamiseen, koska telekaapeleista aiheutuva haitta on toisenlaatuista kuin se, mitä tukiaseman tai radiomaston asentamisesta saattaa aiheutua. Telekaapeli ei tuota radiotaajuista sähkömagneettista säteilyä, joka leviäisi laajalti kiinteistöön tai rakennukseen altistaen asukkaat sähkömagneettisille kentille, kun taas tukiasema tai radiomasto sitä tuottavat.

Näin ollen onkin tärkeää, että radiomastojen ja tukiasemien sijoittamisesta tehdään tämän lakimuutosesityksen mukainen sijoittamissuunnitelma kaikissa tapauksissa, eikä vain silloin, kun osapuolet eivät pääse niiden sijoittamisesta sopimukseen, kuten tietoyhteiskuntakaaren 229 §:ssä on säädetty. Tässä muutosehdotuksessa myös esitetään, että sijoittamissuunnitelmassa tulee myös esittää arvio siitä, minkälainen säteilyteho tukiasemista ja radiomastoista kohdistuu alueille, jotka sijaitsevat niiden välittömässä läheisyydessä tai antennien pääsäteilykeilassa. Näin näillä alueilla asuvilla tai säännöllisesti muusta syystä oleskelevilla on mahdollisuus arvioida niiden vaikutusta.

Tietoyhteiskuntakaaren 231 §:n mukaan teleyrityksen on toimitettava sijoittamissuunnitelma tiedoksi kaikille kiinteistön ja rakennuksen omistajille ja muille, joiden etua tai oikeutta suunnitelma koskee. Tässä lakimuutosehdotuksessa ehdotetaan myös, että sijoittamissuunnitelma on toimitettava tiedoksi kaikille kiinteistön ja rakennuksen omistajille, heille, jotka asuvat tai säännöllisesti oleskelevat niissä tai lähetinlaitteiden pääsäteilykeilan alueella, sekä myös muille, joiden etua tai oikeutta suunnitelma koskee. Tällä tavalla kaikilla niillä, joiden edusta tai oikeudesta on kysymys, myös näillä alueilla asuvilla tai säännöllisesti muusta syystä oleskelevilla, on mahdollisuus vaikuttaa ympäristöönsä sijoitettavien radiomastojen ja tukiasemien sijoitteluun ja saada niistä tietoa sekä tehdä muistutus sijoittamissuunnitelmasta.

Euroopan parlamentti on vuonna 2009 antanut päätöslauselman, jossa se toteaa, että matkapuhelinantenneja asennettaessa tulee erityisesti huolehtia siitä, että erityisherkät kohteet, kuten koulut, päiväkodit, vanhainkodit ja terveydenhoitolaitokset, eivät ole tarpeettoman lähellä matkapuhelintukiasemia, jotta voidaan rajoittaa sähkömagneettisille kentille altistumista.

Arvoisa puheenjohtaja, voinko jatkaa vielä?

Kiitos. — Tietoyhteiskuntakaaren 234 §:ssä säädetään telekaapelien, tukiasemien ja radiomastojen sijoittelun esteistä. Tähän pykälään ehdotankin edellä mainittuun Euroopan parlamentin päätöslauselmaan viitaten lisäystä, että tukiasemat ja radiomastot tulee sijoittaa ensisijaisesti yleisille alueille siten, että niistä ihmisille aiheutuva säteilyaltistus minimoidaan, ja että niitä ei tule sijoittaa asuintalojen tai erityisherkkien kohteiden, kuten koulujen, päiväkotien, vanhainkotien tai sairaaloiden, yhteyteen tai niiden läheisyyteen. Tukiasemia ja radiomastoja ei pitäisi myöskään suunnata näitä kiinteistöjä kohti. Nämä lisäykset tulee ottaa huomioon myös sijoittamisoikeuden muuttamisesta tai poistamisesta säädettäessä, 235 §.

Arvoisa puhemies! Euroopan parlamentti on käsitellyt tukiasemien ja mastojen sijaintitietokysymystä vuonna 2009 ja päättänyt, että yleisölle pitäisi antaa tieto radiotaajuuksia käyttävien tukiasemien ja radiomastojen sijainnista julkaisemalla paikkatiedot vapaasti internet-sivuilla. Tämän vuoksi myös säädös tukiasemien ja radiomastojen sijaintitietojen julkisuudesta tulee lisätä tietoyhteiskuntakaareen, jotta yleisöllä on mahdollisuus selvittää niiden sijaintitiedot, vaikkapa asuinpaikkaansa valitessaan.

Tukiasemien ja radiomastojen sijaintitiedot ovat internetissä julkisesti saatavilla esimerkiksi Ahvenanmaalla, Ranskassa ja Saksassa. EU-oikeudellinen yhdenvertaisuusperiaate kieltää unionin kansalaisten eriarvoisen kohtelun, joten tästäkin syystä myös Suomessa paikkatiedoista tulisi olla avoin ja kattava rekisteri.

Matkapuhelinverkon tukiasemien ja radiomastojen sijaintitietojen salaaminen ei ole perusteltua myöskään julkisuuslain 24 §:n nojalla, jossa säädetään salassa pidettäviksi sellaiset asiakirjat, jotka liittyvät poikkeusoloihin varautumiseen. Matkapuhelinverkkoa ei voida kaataa tuhoamalla yksittäisiä tukiasemia.

Radioaallot ovat kansallista omaisuutta, joten ei ole oikein, että niiden käyttötapa salataan. Perustuslaillinen julkisuusperiaate antaa yksilölle oikeuden yhteiskuntaa koskevaan tietoon. Tämä oikeus ei toteudu, koska saatavilla on vain yksittäisiä tukiasemien ja radiomastojen sijaintitietoja, joiden perusteella kuluttaja ei voi vertailla paikallistasoilla eri operaattoreiden tarjoamien tietoverkkojen kattavuutta. Paikkatietojen julkisuus myös edistää ja tehostaa alan toimijoiden välistä kilpailua. Kaikkien kilpailurajoitusten poistaminen on yksi EU-oikeudenkin keskeisimmistä tavoitteista.

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että matkaviestinverkon tukiasemien ja radiomastojen sijaintia koskevat tiedot ovat kansalaisten saatavilla avoimessa, ajantasaisessa rekisterissä siten, että kuka tahansa voi tarkistaa matkapuhelintukiasemien ja radiomastojen sijainnin. Tämä on tärkeä myös siksi, että oikeusvaltiossa jokaisella tulee olla oikeus saada käyttöönsä kaikenlaatuinen tieto, jolla voi olla vaikutusta yksilön terveyteen ja hyvinvointiin tai omaisuuden käyttöön ja sen arvoon. Tämän vuoksi säädös tukiasemien ja radiomastojen sijaintitietojen julkisuudesta tulee sijoittaa myös tietoyhteiskuntakaaren 238 §:ään. Lakiehdotuksen mukaan kunnan rakennusvalvontaviranomaisen olisi ylläpidettävä sähköistä, avointa rekisteriä, josta käy ilmi tukiasemien ja radiomastojen sijaintitiedot.

Arvoisa puhemies! Mieluusti perustelisin vielä lisää näitä lakimuutosehdotuksiani, mutta lopetan kuitenkin puheenvuoroni ajan säästämiseksi tähän. Näitä lisäperusteluita löytyy kosolti tästä lakialoitetekstistäni.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä edustaja Elorannan lakialoite tietoyhteiskuntakaaren muuttamisesta on varsin ajankohtainen, ja ehkä tähän olisi pitänyt Suomessakin kiinnittää huomiota jo aikaisemmin. Tämän yleisen varovaisuusperiaatteen noudattaminen näissä säteilylähteissä on ihan asiallista, vaikka ei tiedetäkään, onko tällä säteilyllä suoranaisia vaikutuksia ja kuinka vahvoja ne ovat, mutta kansainvälistä tutkimustietoa on jo 15 vuoden ajalta, että myöskin radiopuhelimista lähtevä säteily lisää syöpäriskiä ja aiheuttaa ehkä joitain geenimutaatioita ja muita tämmöisiä, niin että on kumminkin näyttöjä myöskin siitä, että on syytä varoa ja kännykät olisi syytä säilyttää taskun sijasta vähän kauempana, vaikka itsekin tulee mukavuussyistä pidettyä niitä taskussa, yleensä.

Sitten on tämä optimointiriski, että säteilyaltistus pidetään mahdollisimman lyhytaikaisena, elikkä olisi hyvä, että asuinpaikat ja muut olisivat etäämmällä mastosta ja että kotona pitäisi puhelinlaitteet vielä vähän kauempana. Tietysti tässä on se takapajuisuus, että jos radiomasto on kaukana, niin maaseudulla saa omasta kännykästään enemmän säteilyä puhuessaan puhelimeen kuin silloin, kun on lähempänä radiomastoa, koska puhelinkoneet automaattisesti lisäävät tehoa silloin, kun ollaan kauempana mastosta.

Näitä fysikaalisia ja kemiallisia haittatekijöitä tässä lakialoitteen esittelytekstissä on lueteltu, ja minusta nämä on käsitelty hyvin ja johdonmukaisesti, ja nuo pykälämuutosehdotukset, mitä täällä on tehty, ovat ihan asiallisia. Itselläni on jonkun verran koulutusta ja työkokemusta tältä alueelta, ja siinä mielessä voin sanoa, että tämä on ajankohtainen ja kannatettava.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä on tosiaan tämmöinen tieteenala, mistä löytyy tutkimuksia oikeastaan sekä puolesta että vastaan, ja tämä yleinen, hyväksytty näkökanta ei välttämättä ota sitten huomioon niitä toisella puolella olevia tutkimuksia.

Mutta on todettava, että ei ole sattumaa, että kaikkien puhelimien käyttöohjeissa ja sopimusohjeissa lukee, että älä pidä puhelinta korvalla. Usein on ohjeet sentistä tai puolestatoista sentistä, että tämän lähempänä puhelinta ei saa pitää terveydellisistä syistä. Ei ole sattumaa, että voimalinjoilla on tietyt turvaetäisyydet. Näitä on todettu, ja ne on piilotettu vain semmoisiin paikkoihin, ettei sitä oikeastaan tule edes huomanneeksi.

Näistä varovaisuusperiaatteista ja näistä tutkimuksista johtuen, mitkä kuulostavat ehkä hieman oudoilta ensiarvaamalta, näistä syistä olen ollut aktiivinen oikeastaan koko kauden ajan näitten asioitten suhteen sekä liikenne- ja viestintävaliokunnassa että sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ja nostanut näitä asioita esille eri yhteyksissä, mihin sen on aina tilanteeseen sopien voinut lisätä.

Tiedän, että tietoyhteiskuntakaaren yhteydessä edustaja Eloranta on ollut aktiivinen sivistysvaliokunnassa, mutta tämä... — Jaaha, kello käy, jos siirryn puhujapönttöön?

Selvä, kiitoksia arvoisa puhemies. — Tietoyhteiskuntakaaren käsittelyn yhteydessä tästä saatiin oikeastaan yllättävän paljon positiivisia ajatuksia ja lausuntoja liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintöön. Kaikki tunsivat tehneensä huomattavasti ja tekivätkin huomattavasti enemmän tämänsuuntaisia havaintoja ja pohdintoja kuin koskaan ennen.

Tämän seurauksena, kun tämä tietoyhteiskuntakaari saatiin kovan työn tuloksena valiokunnasta ulos käsiteltyä, oli useiden henkilöiden, useiden edustajien suusta kuultavissa todella suuri pettymys siihen, että edustaja Eloranta jätti tämän lakialoitteen ikään kuin vetäen maton alta tuolta yhteistyöltä. Nyt on ikävä kyllä se pelko, että vaikka asia on hyvä, niin käytännössä tällä lakialoitteella hankaloitetaan näiden asioiden toteutumista.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Kiitän keskustelusta. En millään tavalla ole vetänyt mattoa alta. Omalta osaltani ongelma on ollut se, että koska en ole liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsen, niin olen saanut vasta hyvin viime vaiheessa tietoa asian käsittelyn vaiheista. Vaikka esimerkiksi yritin tarjota niitä kuultavia, jotka meillä sivistysvaliokunnassa olivat puhumassa, teidän valiokuntaanne, sinne liikenne- ja viestintävaliokuntaan, kuultavaksi, niin olimme tavallaan vähän liian myöhään liikkeellä. Tässä ei missään tapauksessa ole kysymys maton vetämisestä alta, vaan aidosta huolesta siitä, mitä esimerkiksi lastemme ja nuortemme terveydelle tapahtuu.

Olen itse kantanut huolta tästä aiheesta myöskin koko vaalikauden, niin kuin itse sanoitte, ja tehnyt tästä useita valtiopäivätoimia. Tietoyhteiskuntakaarikin on niin kovin iso lakipaketti, että on ollut varmaan aika mahdotonta ihan kaikkea siinä ottaa huomioon. Varmasti sekin tullaan seuraavalla kaudella tuomaan tänne taloon uudestaan, ja siihen tullaan varmasti tekemään korjauksia. Minulla ongelmana on ollut nimenomaan se, että en ole ollut kyseisen valiokunnan jäsen, jolloin se vaikuttaminen on ollut hyvin hankalaa, vaikka sitä yritin jossain — liian myöhäisessä — vaiheessa tarjota. Myöskin ministerille puhuin tästä asiasta, mutta hänkin oli hallituksen esityksensä siinä kohtaa jo antanut.

Mutta tosiaan, niin kuin edustaja Heikkilä totesi, meillä on olemassa paljon tutkimustuloksia siitä, että radiotaajuinen sähkömagneettinen säteily on vaarallista terveydelle. Tämmöinen Bioinitiative 2012 -asiantuntijaryhmä läpikävi 1 800 sähkömagneettisiin kenttiin ja niiden terveysvaikutuksiin liittyvää tutkimusta ja totesi, että näyttö näiden tukiasemien ja radiomastojen terveysriskeistä on merkittävästi lisääntynyt vuoden 2007 jälkeen. Siellä nousi huolestuttavia asioita esiin terveyteen liittyen, muun muassa altistumisesta pahanlaatuiselle aivokasvaimelle, ja todellakin siellä todettiin, että erityisen herkkiä ovat lapsen ja nuoret. Samoin Turun ammattikorkeakoulussa asiaa on tutkittu. Siellä on tehty säteilyn kenttämittauksia ja todettu, että asuminen tai työskentely matkaviestiverkon, radiomaston tai tukiaseman pääkeilassa aiheuttaa tavallista suuremman tarpeettoman altistumisen. Elikkä sinänsä tukiaseman säteily on lievempää kuin se, mitä omassa kännykässä on, mutta jos työskentelet juuri tuon pääkeilan alueella, niin silloin se voi olla haitallisen suurta, vaikka se sitten kauempana onkin vaaratonta.

Mutta tosiaan tässä on pohdittavaa, ja vilpittömästi toivon, että asia menee eteenpäin. Olen hyvin pahoillani siitä, etten voinut olla asiantuntijavaliokunnan jäsen, ja tosiaan vähän viime tinkaan sitten tässä asiassa heräsin. Siitä olen pahoillani — olisi ollut hienoa, että tähän olisi saatu mukaan näitä asioita, mutta ehkä se voi vielä näin jälkikäteenkin mennä sitten eteenpäin. — Kiitos.