Kimmo Tiilikainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Suomen kuntoon laittaminen edellyttää, että tähän
maahan saadaan roppakaupalla lisää työpaikkoja.
Nykyisellä hallituksella on vielä kolme kuukautta
aikaa tehdä päätöksiä Suomen tilanteen
kohentamiseksi, ja olen kuitenkin huolella seurannut monen muun
suomalaisen tavoin epäluottamusta ja torailua päähallituspuolueitten välillä.
Pääministerin mukaan poliittinen päätöksenteko
on rikki, valtiovarainministeri taas väittää pääministeripuolueen
lyöneen hanskat tiskiin, ja maatalousministeri vastaa hallitusyhteistyön
tulleen tiensä päähän.
Pääministeri Stubb, teillä on kuitenkin
vastuu maan johtamisesta, hallituksenne toimintakyvystä ja
siitä, että päätöksiä saadaan
aikaan. Mitä uusia päätöksiä hallitus
aikoo vielä jäljellä olevana aikana tehdä,
jotta talous- ja työllisyystilanteeseen saataisiin viimein
käänne parempaan?
Pääministeri Alexander Stubb
Arvoisa herra puhemies! Varmaan ensiksi kannattaa luopua siitä illuusiosta,
että Suomi lähtee nousuun seuraavan kolmen kuukauden
aikana vain ja ainoastaan hallituksen päätösten
kautta. Näin ei tule tietenkään tapahtumaan.
Viimeisen kolmen ja puolen vuoden aikana olemme pyrkineet tekemään
sellaisia toimia, jotka lisäävät talouskasvua
ja parantavat työllisyystilannetta. Talouskasvun puolella
on vaikkapa yritysverotuksen laskeminen, ja työllisyyden
puolella olemme pyrkineet helpottamaan sitä, että ihminen
pääsee työhön ja että yrityksen
kannattaa työllistää paremmin matkan
varrella.
Me olemme joutuneet vaikeaan taloustaantumaan, joka lähti
liikkeelle vuonna 2008, jonka seurauksena me elvytimme erittäin
pitkälti vuodet 2009, 2010 ja 2011. Nyt olemme tilanteessa, jossa
velkaantuminen on tuplaantunut vuoteen 2014 mennessä. (Puhemies
koputtaa) Lisävelkaa ei voida enää ottaa,
mutta kaikki toimet lisäta-lousarviossa tulemme ottamaan,
jotta saamme kasvua ja työllisyyttä aikaan.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Pyydän niitä edustajia, jotka haluavat esittää tähän
teemaan lisäkysymyksen, nousemaan seisomaan ja painamaan
V-painiketta.
Kimmo Tiilikainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Annan kaiken arvostuksen niille yrityksille,
mitä hallitus on tehnyt. Valitettavasti tulokset ovat heikonlaiset,
meitä odottaa neljäs taantuman vuosi peräjälkeen.
Me uskomme, että myös maan hallituksella ja poliittisella
päätöksenteolla voidaan vaikuttaa ja
paljon on tehtävissä, jos tahtoa löytyy.
Kiireellisintä olisi tehdä päätöksiä, joilla
parannetaan pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytyksiä,
puretaan työntekoa ja yrittämistä haittaavaa
byrokratiaa ja edistetään uusiutuvaa, työllistävää,
kotimaista energiaa. Näihin keskusta on esittänyt
kymmenittäin toimia.
Kiireelliselle toiminnalle olisi tarvetta, koska talousennusteet
heikkenevät, ja vaikka hallitus on joka vuosi luvannut
käännettä parempaan, sitä ei
ole kuulunut. Kysynkin, pääministeri, teiltä, kun
kasvuennuste on jälleen kerran hallituksen budjetin alta
pettänyt: kuinka paljon arvioitte verotulojen jäävän
ennakoitua pienemmiksi ja kuinka paljon aiotte ottaa lisää velkaa
tuossa mainitsemassanne lisäbudjetissa?
Pääministeri Alexander Stubb
Arvoisa herra puhemies! Tuohon ei voi tässä vaiheessa antaa
aivan suoraa vastausta, se on ilmiselvää. Sen
voin kuitenkin kertoa, että tämä hallitus
on suhteutettuna kaikkiin muihin hallituksiin viime vuosikymmenten
aikana joutunut sopeuttamaan enemmän kuin yksikään
muu. Alussa sopeutimme 2,5 miljardia euroa ja nyt olemme sopeuttaneet
niin, että kokonaissopeutus tulee olemaan, siis veronkorotukset
ja menojen leikkaukset, noin 6 miljardia, 6,5 miljardia euroa.
Olemmeko saaneet velkaantumisen täysin taittumaan tähän
mennessä? Emme ole, ja se on johtunut nimenomaan siitä,
johonka edustaja Tiilikainen tuossa viittasi, eli on ollut ylimitoitetut odotukset
talouskasvusta. Me olemme eläneet matalan talouskasvun
aikaa, ja tosiasia on se, että tämä tulee
myös jatkumaan. Suomen Pankin arvioiden mukaan on prosentin
kasvu seuraavat 15 vuotta. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä,
että joudumme tulevaisuudessa sopeuttamaan lisää, ja
olen edustaja Tiilikaisen kanssa täysin samaa mieltä,
(Puhemies koputtaa) että ainoa tapa, jolla saamme Suomen
uudestaan nousuun, on se, että helpotamme työn
tekemistä ja (Puhemies koputtaa) sitä kautta saamme
talouteen lisävauhtia.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Tähän teemaan kohdistuu erittäin
paljon puheenvuoropyyntöjä, ja viivähdämme
tämän teeman ympärillä hieman
pidempään.
Mauri Pekkarinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Näinhän se on, kuten te
sanotte, pääministeri. Te olette sopeuttaneet
ja rutkasti, leikanneet, korottaneet veroja, ja kun te olette sen
tehneet, te olette iskeneet taas kasvua päähän.
Kun taas kasvu on laskenut, te olette taas leikanneet ja veroja
korottaneet. Tämä on näivettymiskierre, jota
Suomi kulkee nyt neljättä vuotta perä perää, syvemmin
ja syvemmälle kuin oikeastaan mikään
muu maa Euroopassa.
Se kysymys kuuluu: (Matti Saarinen: Paljonkos te otitte velkaa?)
milloin te olette valmiita — aika taitaa loppua — niihin
toimiin, joilla kasvua saadaan aikaan? Sehän on se meidän
akilleenkantapää. Ei niitä rakenteellisia
uudistuksia, yrittäjyyden edellytyksien ja työllisyyden
parantamista, ole tapahtunut, ei kotimaisten voimavarojen, uusiutuvan
energian ja muun vastaavan hyväksikäyttöä,
nämä toimet ovat jääneet tekemättä.
Kun taakse katsotte, olisiko noissa pitänyt toimia niin,
että aito kasvu olisi saatu aikaan, ettei jatkuvasti näivettymisen
tietä, kasvavan työttömyyden tietä tarvitsisi
kulkea?
Pääministeri Alexander Stubb
Arvoisa herra puhemies! Vuosina 2008, 2009, 2010 ja vielä alkupuolella
2011 jouduimme elvyttämään. Tämä elvytys
tarkoitti sitä, että meidän velkaantuminen
on tuplaantunut. (Mauri Pekkarinen: Talous kasvoi!) Olemmeko me
saaneet sen elvytyksen kautta Suomen talouden uudestaan nousuun
ja kasvuun? Vastaus on, että emme ole. Suomi on yksi niistä maista,
jotka Euroopan unionissa ovat itse asiassa elvyttäneet
kaikista eniten, ja Suomi on valitettavasti yksi niistä maista,
jotka ovat kasvaneet kaikista vähiten.
En usko siihen, että valtion avittamina me voimme valita
voittajia, minkä kautta me saamme talouskasvun uudestaan
nousuun. Kyllä, me joudumme tekemään
verotussopeutusta. Kyllä, me joudumme jatkamaan kiristävää politiikkaa pitkässä juoksussa.
Mutta meidän on panostettava siihen, että suomalainen
yrittäminen ja yrityksen toiminta paranee. Siitä varsinkin
seuraavan hallituksen on otettava vastuuta.
Timo Soini /ps:
Arvoisa herra puhemies! Nyt elämme aikaa, jolloin ysiluokkalaiset
tekevät yhteishakua. He haluavat työelämään,
oppisopimuskoulutukseen, ammatilliseen koulutukseen ja lukioon.
Nyt on hyvin tärkeätä, että tätä ikäluokkaa
ja näitä tulevia ikäluokkia ei hylätä — että yksikään
ei jää ilman jotakin paikkaa.
Olen tavannut eilen Kaitaan lukion ysiluokkalaisia, tänään
Vihdin yhteiskoulun ysiluokkalaisia. Ne ovat hyviä lapsia.
Ne ovat meidän lapsia. Ja nyt täytyy avata, minä otan
yhden konkreettisen asian: Sain kuulla, että Tanskassa
ammattikouluun voi päästä useammin kuin
kerran vuodessa. Minun mielestä tällaisia meidän
kannattaisi nyt tehdä, kun siellä paikkoja vapautuu
syystä tai toisesta, ettei koko vuosi mene, ennen kuin päästään
ammatilliseen työhön ja koulutukseen.
Voitteko antaa rohkaisun sanan Suomen eduskunnan puolesta? Pelkästään
hallitus tässä ei nyt riitä Suomen nuorisolle,
koska he maksavat meidän eläkkeet ja terveydenhuollon — ja
vain he.
Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru
Arvoisa puhemies! Kiitän edustaja Soinia tästä kysymyksestä sen
takia, että nämä yhdeksäsluokkalaiset
ovat elämän suurimman valinnan edessä:
mihin kouluun he pääsevät, mikä tulee olemaan
heidän tulevaisuuden uransa, ja meidän pitää kaikin
tavoin varmistaa, ettei yksikään yhdeksäsluokkalainen
enää jää rannalle.
Meillä on näitä nuoria ollut vuosittain
4 000—8 000, jotka ovat jääneet
rannalle. Ja sen takia aikoinaan pyrin pidentämään
myös oppivelvollisuusikää — mutta
nyt lähdetään siihen asiaan, eli näiden
4 000—8 000 nuoren eteen me olemme tehneet
nyt sen, että opiskelijavalintaa on muutettu, jolloin viime
kerralla ensisijaisina hakijoina kaikki yhdeksäsluokkalaiset
koko valtakunnassa pääsivät koulutuksen
piiriin. Eli siltä osin tämä on hieno
uutinen, että ensimmäistä kertaa kaikki,
jotka hakivat, pääsivät, koska se ei
ole toteutunut aikaisemmin, eli tällä uudistuksella
ollaan saatu kaikki nyt kouluun.
Mutta edustaja Soinilla oli hieno idea siinä, että voisiko
kesken vuoden myöskin päästä kouluun.
Olemme olleet kaukaa viisaita, vaikka emme ole päässeet
tästä puhumaankaan nokikkain, (Puhemies koputtaa)
nimittäin tällä hetkellä valmistavan
koulutuksen esitys on täällä eduskunnassa
sisällä. Se pyrkii juuri siihen, että tätä kynnystä (Puhemies
koputtaa) päästä kesken vuoden sisään
madalletaan.
Kari Uotila /vas:
Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton talouspoliittinen linja,
jonka keskeinen vaatimus on leikkaavan talouspolitiikan kääntäminen
työllistävään, talouskasvua
tuovaan talouspolitiikkaan, sai tällä viikolla
jälleen uuden tukijan. Ja se tukija ei ollut mikä tahansa: se
oli aiemman valtiovarainministeri Urpilaisen asettaman talouspolitiikan
seurantaneuvosto ja sen suositukset. Neuvosto totesi, että jo
tämän vuoden budjettiin sisällytetty
2,5 miljardin finanssikiristys on myrkkyä työllisyydelle,
myrkkyä talouskasvulle. Neuvosto varoitti kovin sanoin,
että nyt ei ole aika tehdä miljardiluokan lisäleikkauksia,
sillä tämä kierre vain jatkuu. Näitä leikkausvaatimuksia
on tullut muuten hallituksen lisäksi myös vanhoilta
oppositiopuolueilta.
Kysynkin nyt, arvoisa pääministeri: kun ette ole
aiemmin korvaanne lotkauttaneet vasemmistoliiton vaihtoehtobudjetin
vaatimukselle ja tälle talouspoliittiselle linjalle, niin
nyt kun hallituksen oma professoreista koostuva seurantaneuvosto
suosittaa politiikan suunnan vaihdosta, niin reagoitteko voimakkaasti
esimerkiksi lisäbudjetilla tähän professorien
toivomukseen?
Pääministeri Alexander Stubb
Arvoisa herra puhemies! Emme reagoi voimakkaasti tähän.
On erittäin arvokasta, että olemme saaneet asiantuntijoiden
arvion siitä, millä tavalla Suomen makrotaloutta
pitäisi hoitaa. Yhtä tärkeätä on
erottaa tässä kaksi asiaa: Suomen talousongelmat
eivät ole suhdanneongelmia, vaan ne ovat rakenteellisia
ongelmia, (Kari Rajamäki: Professorit olivat vähän
eri mieltä!) ja meidän asiantuntijapohjamme, jota
me käytämme viranomaisvastuulla, liittyy Suomen
Pankkiin ja valtiovarainministeriöön.
Perusongelma on ehkä — jos saan vähän
elaboroida — vasemmistoliiton ja keskustan linjassa se,
että me emme voi enää elää velaksi.
Me olemme yrittäneet elvyttää. Tämä elvytys
ei ole riittänyt, me emme ole saaneet talouskasvua aikaiseksi.
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä,
että meidän on saatava kasvu jostain muualta.
Kyllä, olemme pyrkineet tekemään talouspoliittisia päätöksiä,
jotka saavat sen kasvun aikaan, mutta ajauduimme tähän
kriisiin sen takia, että meidän it-sektorimme
ja meidän metsäsektorimme ajautuivat kriisiin.
Ja me ajauduimme siihen, koska me ylimitoitimme valitettavasti hyvinvointiyhteiskuntamme
kustannukset kasvuolettamaan, joka perustui kolmeen prosenttiin,
(Puhemies koputtaa) mikä ei ole toteutunut eikä tule
valitettavasti toteutumaan lähivuosina.
Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:
Arvoisa puhemies! Arviointineuvosto ei tosiaan suositellut lyhyen
aikavälin leikkauksia — varsinkaan tämmöisiä juustohöyläleikkauksia,
jotka voisivat vain pahentaa työttömyyttä ja
lyödä kasvua päähän,
niin kuin edustaja Pekkarinen sanoi. Mutta sen sijaan arviointineuvosto
oli kyllä huolestunut siitä, että Suomessa
ei ole saatu riittävästi vauhtia näihin
rakenteellisiin uudistuksiin, ja katsoi, että niitä pitäisi
vauhdittaa.
Eli kysynkin, onko hallituksessa keskusteltu siitä,
miten saataisiin nyt vauhtia näihin talouden kannalta positiivisiin
rakenteellisiin uudistuksiin — otetaan nyt vaikka metropolihanke.
Sehän on hyvin keskeinen kysymys. Pääkaupunkiseutu
on Suomen talouden veturi, ja se, mitä tapahtuu täällä,
vaikuttaa suoraan esimerkiksi siihen, kuinka paljon meillä on
asuntotuotantoa, kuinka paljon ihmiset joutuvat maksamaan vuokraa
ja onko meillä työntekijöitä pääkaupunkiseudulla.
Pääministeri Alexander Stubb
Arvoisa herra puhemies! Ennen kuin vielä vastaan noihin rakennepoliittisiin
kysymyksiin, niin haluaisin pikkasen katsoa noita arviointineuvoston
huomioita. Siis julkisen talouden tasapainottaminen vaatii eläkeuudistuksen
jälkeenkin sopeuttamista, jonka suuruus on noin 3 prosenttia
bruttokansantuotteesta eli 6 miljardia euroa — ellen ole ihan
väärin lukenut. Eli ainoa, mistä puhuttiin tässä,
oli se ajoitus, eli ei vuodelle 2015. Vuonna 2015 me olemme sopeuttamassa
2,5 miljardia euroa, ja tämä liittyy kysymykseen
rakennepoliittisesta ohjelmasta.
Peruslähtökohta on se, että me olemme
tehneet muutaman suuren rakennepoliittisen uudistuksen ja pyrkineet
sitä kautta saamaan velkaantumisen taittumaan — siis
sensuuruisia uudistuksia, jollaisia ei ole aikaisempina hallituskausina tehty.
Sote-uudistus on yksi niistä, ja kiitos parlamentaariselle
yhteisymmärrykselle, uskon, että tämä vie
meitä eteenpäin. Kuntien tehtävien vähentäminen
on toinen niistä. (Mauri Pekkarinen: Ei ole vähennetty!)
Siinä on vielä paljon tekemistä. Me pyrimme
sopeuttamaan noin miljardin verran. Olemme päässeet
noin puoleenväliin. Tätä on edelleen
jatkettava matkan varrella. On muitakin rakenteellisia uudistuksia,
jotka pyrimme viemään vielä tämän
hallituskauden aikana maaliin.
Viimeinen huomio: (Puhemies koputtaa) Tämän
syksyn alussa oli 250 hallituksen esitystä, joita ei ollut
vielä eduskunnalle annettu. (Puhemies koputtaa) Nyt niistä on
annettu noin 245. Se tarkoittaa sitä, (Puhemies koputtaa)
että meillä kaikilla on vielä savottaa.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Kiinnitän huomiota jälleen ilmaisun tiiviyteen. — Edustaja
Salonen, lisäkysymys.
Kristiina Salonen /sd:
Arvoisa puhemies! Yksi talouden taantuman seuraus on työttömyys, ja
yli 300 000:tta suomalaista koskettaa työttömyys.
Eläketilastot kertovat, että eläkkeellesiirtymisikä on
noussut, mutta samaan aikaan meillä jää ihmisiä loukkuun
työttömyyteen ennen eläköitymistään.
He ovat työmarkkinoiden ja ter-veydentilansa näkökulmasta
työkyvyttömiä mutta nykyisen eläkejärjestelmämme
näkökulmasta työkykyisiä. Aikoinaan
näitä henkilöitä varten luotiin
eläköitymisjärjestelmä, joka
tunnetaan Lex Taipaleena.
Voisiko ajatella, että tässä työttömyystilanteessa
tehtäisiin Lex Taipale kakkonen? Sen avulla hyvin pitkään
työttömänä olleet, lähellä eläkeikää olevat
halukkaat päästettäisiin kertarysäyksellä eläkkeelle.
Tämä helpottaisi tietenkin ihmisten elämää ja
auttaisi kuitenkin kohdentamaan työllisyysresursseja niille,
joiden työllistäminen on mahdollisempaa. Olisiko
tämä yksi ratkaisu?
Työministeri Lauri Ihalainen
Arvoisa puhemies! Kun puhutaan meidän tämän
hetken työttömyydestä, niin kannattaa
kiinnittää huomiota siihen, että sen
vakavin puoli on se, että työttömyys
pitkittyy. Meillä on yli puolet, siis 188 000
näistä 320 000 työttömästä,
sellaisia, jotka ovat vaikeimmin työllistettäviä,
joko vuoden työttömänä olleita,
toistuvaistyöttömiä tai heitä,
jotka ovat olleet toimenpiteissä mutta eivät ole
saaneet valoa eli uutta työpaikkaa. Arviointityössähän
laskettiin, että tämä luku olisi ollut
vähän pienempi, ja se liittyy just siihen, että työttömyyseläkejärjestelmä muuttui
työttömyysturvaputkeen, ja siinä on laskennallisia
syitä. Mutta yhtä lailla tämä ongelma
on erittäin suuri, joten kaikkien toimenpiteiden, joita
meillä koetetaan tehdä, pitää keskittyä siihen,
että kukaan ei pitkittyvän työttömyyden
kautta tästä yhteiskunnasta syrjäydy.
Mutta sitten meillä on erittäin iso määrä,
kohtuullinen määrä sellaisia yli 2 000
päivän työttömiä, yli
60-vuotiaita ihmisiä, jotka tosiasiallisesti ovat väärässä putkessa.
Näitten ihmisten edellytykset päästä takaisin
työmarkkinoille ovat täysin olemattomat. Minä olen
nyt käynnistänyt selvitystyön Kelan kanssa
siitä, paljonko näitä ihmisiä on,
ja katsotaan, (Puhemies koputtaa) mikä inhimillinen ratkaisu
heille voitaisiin tehdä, (Puhemies koputtaa) muuta kuin
pitää heitä työlinjassa, ja
saada joku inhimillinen eläkeratkaisu.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Lisäkysymys, edustaja Satonen.
Arto Satonen /kok:
Arvoisa puhemies! Päätöksenteon ongelma
on se, että helposti kaivetaan vain rusinoita pullasta,
kuten vasemmistoliiton puheenvuoro osoitti täällä erinomaisesti.
Todettiin se, että nyt ei ole aika tehdä säästöjä,
mutta ei kyllä mainittu mitään siitä,
että seuraaville vuosille niitä esitettiin iso
määrä.
Olisi tietysti mielenkiintoista nähdä, sitoutuuko
vasemmistoliitto näihin professoreiden näkemyksiin
kauttaaltansa. Kysehän Suomessa on nyt siitä,
että meidän työllisyysaste on yksinkertaisesti
liian matala. (Mauri Pekkarinen: Miksi?) Jos meidän työllisyysaste
olisi yhtä korkea kuin Ruotsissa, niin meidän
valtiontalouden tilanne olisi hallinnassa. Tässä on
kyse nimenomaan rakenteellisesta ongelmasta, johon me voimme vaikuttaa
vain ja ainoastaan kilpailukykyä parantamalla. Siihen me
tarvitsemme koko suomalaisen yhteisön tekemään
sitä parannusta ja tekemään niitä toimia.
Se ei varmaankaan ratkea kolmessa kuukaudessa, mutta se, että se
ratkeaa hyvin pian sen jälkeen, on hyvin ratkaisevaa. Se, mitä voidaan
nyt tehdä, on se, että voidaan tehdä täsmäinvestointeja.
Kysynkin: voidaanko lisäbudjetissa tehdä jotain
sellaista täsmäinvestointia, jolla vielä parannetaan
työllisyystilannetta lyhyellä aikavälillä?
Työministeri Lauri Ihalainen
Arvoisa puhemies! Pääministeri jo vastasi
siihen, että hallitus valmistelee lisäbudjettia,
ja siihen palataan sitten, kun se hallituksen esitys on valmis.
Sehän liittyy juuri investointeihin, se liittyy juuri työllistämiseen
ja erilaisiin toimenpiteisiin. Mutta rahkeet tässäkin
ovat rajalliset, ja pitää olla rehellinen, ettei
lisäbudjettikaan tätä maailmaa yhdellä kertaa
paranna. Pitää olla rehellinen tässäkin asiassa.
Sitten täytyy meidän kaikkien muistuttaa itseämme,
että niin kauan kuin meidän vienti tökkii tällä tavalla
kuin tökkii, niin kauan kuin meidän korkean jalostusasteen
vienti on näin hidasta tai ongelmallista, niin kauan kuin
tässä maassa ei ole enempi investointeja, niin
kauan kuin me emme saa nousemaan tuottavuutta, joka on vuoden 2008
jälkeen laskenut, niin me emme saa kasvun moottoria liikkeelle.
Me tarvitsemme investointeja, me tarvitsemme tutkimus- ja tuotekehityspanostuksia,
me tarvitsemme kovaa osaamista, ja sitä meidän
pitää tässä yhteiskunnassa tehdä.
Muut toimenpiteet ovat aina täydentäviä, mutta
perusta tulee siitä, että me saamme taloudellisen
kasvun perustan (Puhemies koputtaa) pitkällä aikavälillä kuntoon,
ja sitä meidän pitää kaikkien
rakentaa. Siinä, edustaja Pekkarinen, jää työtä myös
tulevalle hallitukselle.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Edustaja Sipilä, lisäkysymys.
Juha Sipilä /kesk:
Arvoisa puhemies! Niin kuin, pääministeri,
totesitte, julkinen velkamme on tuplaantunut noin seitsemässä vuodessa.
Velkaa tulee noin miljoona euroa tunnissa julkiseen talouteen joka
ikinen tunti, yötä päivää,
pyhää ja arkea.
Talous on saatava kasvun uralle, ja sen taustalle me tarvitsemme
laajan yhteiskuntasopimuksen mutta myöskin yrittäjyyden
edellytysten parantamista. Työpaikat ovat syntyneet pääasiassa pk-yrityksiin,
pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, ja siellä on tulossa
tulevaisuudessa yksi iso kasvun pullonkaula, nimittäin
yritysten siirtyminen tuleville sukupolville. Pääomaverotuksen
ja perintöverotuksen korotusten myötä sukupolvenvaihdos
on kallistunut noin 50 prosenttia tämän hallituskauden
aikana.
Arvoisa pääministeri, teidän hallituksenne
on luvannut selvityksen siitä, miten yritysten sukupolvenvaihdoksia
voitaisiin helpottaa. (Puhemies koputtaa) Kertoisitteko, mihin johtopäätökseen
olette tulleet?
Pääministeri Alexander Stubb
Arvoisa herra puhemies! Olen tismalleen samaa mieltä edustaja
Sipilän kanssa siitä, että sukupolvenvaihdosta
pitää helpottaa. Olemme tehneet tästä raportin.
Itse en ole vielä lukenut sen raportin johtopäätöksiä,
tulen sen tekemään. Jos siinä ei mennä tarpeeksi
pitkälle, niin tätä kysymystä on käsiteltävä seuraavan
hallitusohjelman yhteydessä, koska olen aivan samaa mieltä siitä,
että olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa sukupolvenvaihdokset
ovat tällä hetkellä Suomessa liian vaikeita.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Edustaja Östman, lisäkysymys.
Peter Östman /kd:
Arvoisa puhemies! Tästä on hyvä jatkaa.
Pääministeri vastasi edustaja Tiilikaiselle, että on
ehkä väärin rakentaa sellaista kuvaa,
että tämä hallitus pystyisi kolmessa
kuukaudessa korjaamaan syntynyttä tilannetta. Pääministeri
on myöskin toistamiseen kertonut, miten edellisen hallituskauden
aikana elvytettiin vuosina 2009, 2010 ja 2011 jopa kymmenien miljardien
edestä. No, jos tarkastellaan sitä ajanjaksoa,
niin 2010 ja 2011 oli pientä talouskasvua. Mistä tämä talouskasvu
johtui? Tarkastakaa, miten oli euroalueella siihen aikaan, oliko siellä talouskasvua.
Oli, ja sen avulla Suomikin pääsi sitten talouskasvun
imuun mukaan.
Kysyisin pääministeriltä sitä,
uskooko hän nyt, että tällainen vastaavantyyppinen
elvytys, mikä tehtiin silloin 2009, 2010 ja 2011, aikaansaisi
talouskasvua, vai onko se kuitenkin sitä, että meidän
pitää täällä kotimarkkinoilla
hoitaa kotipesämme kuntoon, (Puhemies koputtaa) ennen kuin
päästään kasvuun.
Pääministeri Alexander Stubb
Arvoisa herra puhemies! Lisäelvytykseen meillä ei
kerta kaikkiaan ole varaa. Uskon, että talous lähtee kasvuun
mahdollisesti kolmen kautta.
Numero yksi on rakenteelliset uudistukset, joita on jatkettava.
Numero kaksi: voi hyvinkin olla, että saamme vientiteollisuuteen
hyviä uutisia johtuen öljyn hinnan laskusta ja
johtuen siitä, että euro on matalammalla tasolla
kuin aikoihin. Ja numero kolme: me tarvitsemme kasvuyrityksiä,
ja se tarkoittaa sitä, että meidän pitää Suomessa
luoda edellytykset yrittäjyydelle ja yrittämiselle.
Ja kyllä minä sanon ihan suoraan, että tarvitsemme
myös vähän Nokian kaltaista säkää.
Kaj Turunen /ps:
Arvoisa puhemies! Tämän kyselytunnin jälkeen
käsitellään Valtiontalouden tarkastusviraston
raporttia, jossa on tarkasteltu tämän vaalikauden
taloudenpitoa. Se on aika tyrmäävä, ja
voidaan noin yleisesti todeta, että taloutta on hoidettu
huonosti.
Pääministeri puhui täällä menneestä 3,5
vuodesta. Tämän menneen 3,5 vuoden ongelma on se,
että tänä aikana ei ole saatu kasvua
aikaiseksi eikä kasvua lisääviä tekijöitä ole
eduskuntaan tuotu, päinvastoin aika monta sellaista asiaa,
joilla päinvastoin haitataan kasvua, eli on jopa vaikeutettu
sitä.
Tämä entisen valtiovarainministerin Jutta
Urpilaisen professorineuvosto antaa myöskin valtiontalouden
kehyksiin sellaisen ohjeen, että nyt kehyksien alkupuolella
pitäisi näitä sopeutuksia tehdä vähemmän
ja kun talous paranee, niin kehyskauden loppupuolella enemmän.
Perussuomalaiset on esittänyt tätä vuodesta
2013 lähtien ja aikaisemminkin.
Arvoisa pääministeri, (Puhemies koputtaa)
en kysy teiltä tässä vaiheessa vaalikautta,
mitä aiotte tehdä. Kysyn, arvoisa pääministeri:
lupaatteko olla tekemättä mitään
sellaista, joka haittaa kasvua ja työllisyyttä?
(Naurua)
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Ennakoin lyhyttä vastausta.
Pääministeri Alexander Stubb
Arvoisa herra puhemies! Lupaan.
Paavo Arhinmäki /vas:
Arvoisa puhemies! Kun hallitus, valtiovarainministeri, on asettanut talouspoliittisen
arviointineuvoston, joka koostuu professoreista, niin jos pääministerin
vastaus heidän suosituksiin on, että ei kiinnosta,
niin ihmettelen, miksi hän on puoluetoverinsa Anders Borgin
edes kutsunut Suomeen neuvonantajaksi, koska tuskin hänenkään
neuvonsa sen jälkeen kiinnostavat.
Arvoisa puhemies! Kukaan ei kiistä sitä, etteikö Suomen
taloudessa olisi rakenteellisia ongelmia, mutta olen hämmästynyt,
kun pääministeri väittää,
että meillä ei ole suhdanneongelmaa. Meillä on
suhdanneongelma Suomessa ja meillä on suhdanneongelma Euroopassa.
OECD, IMF, Nobel-muistopalkinnolla palkitut taloustieteilijät,
maailman arvostetuimmat professorit suosittelevat nyt nimenomaan
elvytystä. Kysymys ei ole siitä, että meillä ei
olisi varaa elvyttää, vaan kysymys on siitä,
onko meillä varaa olla elvyttämättä.
Pelkästään työttömyyskorvauksia
maksettiin 4,2 miljardia euroa viime vuonna. Jos me emme saa työllisyyttä nousuun,
(Puhemies koputtaa) me joudumme maksamaan työttömyyskorvauksia
emmekä saa verotuloja työllistyviltä ihmisiltä.
Eikö nyt olisi aika kuunnella kansainvälisiä asiantuntijoita
(Puhemies koputtaa) ja elvyttää?
Pääministeri Alexander Stubb
Arvoisa herra puhemies! Ei varmastikaan kannata olla valikoiva,
kun kuuntelee kansainvälisiä asiantuntijoita,
vaikkapa IMF:ää tai vaikkapa Anders Borgia tai
vaikkapa tätä professoriryhmää.
Ei ole niin, että jokainen näistä asiantuntijoista
esittää yksiselitteisesti elvytystä.
Siellä on paljon muuta, joka sitten liittyy rakenteellisiin
uudistuksiin matkan varrella.
Ongelma meillä tällä hetkellä on
se, ja en ole anti-keynesiläinen, olen sitä mieltä,
että Keynes ja elvytys toimii, jos olemme säästäneet
rahaa pahan päivän varalle. Me elvytimme vuonna 2009,
2010 ja 2011, meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa, mutta
nyt me emme ole siinä vaiheessa, että voisimme
elvyttää saati kannattaisi elvyttää. Uskon,
että me käymme nyt matalan kasvun ajan 2015, 2016,
2017. (Puhemies koputtaa) Toivottavasti talous lähtee kasvuun,
toivottavasti, mutta elvyttämällä ja
velaksi elämällä se ei varmasti lähde.
Jouko Skinnari /sd:
Arvoisa puhemies! Kyllähän meillä on
erilaisia rahalähteitä. Muun muassa Euroopan unionissa
on tämä 300 miljardia. Euroopan keskuspankki on
antanut pankeille (Timo Soini: Sinne lähetetään
rahaa!) tuhat miljardia, jotta yrityksille voidaan antaa edullisempaa lainaa.
On Horisontti-ohjelma. Mutta osaavatko suomalaiset yritykset käyttää näitä hyödyksi
niin kuin pitäisi?
Toinen, mikä meillä on erittäin suuri
rahavara, on meidän työeläkerahastot.
Joka kuukausi 24 prosenttia palkasta menee rahastoihin. Viimeiset tilastot
kertovat, että yhä suurempi osa tästä 170 miljardista
on ulkomailla, siellä työllistämässä ja auttamassa
yrityksiä. Miten me saamme nämä työeläkerahastojen
varat siirtymään myös tänne Suomeen
ja saamme elinkeinoelämän pyöriä pyörimään
ja samalla myös takaamaan, että työeläkerahastoissa
rahat säilyvät, että se 24 prosenttia
palkasta, sitä työtä on täällä tarjolla?
Työministeri Lauri Ihalainen
Arvoisa puhemies! Me olemme varmaan kaikki lukeneet tämän
talouspoliittisen arviointineuvoston raportin. Se on erittäin
mielenkiintoinen ja kannattaa lukea, mutta on hyvä, että katsellaan
sitäkin kokonaisuutena.
Siellä todetaan toki sekin, että sopeuttamistoimia
pitää myös tulevaisuudessa jatkaa. Kysymys on
heidän ajattelussaan aikataulusta. Toiseksi: rakenteellisia
uudistuksia tarvitaan tämänkin jälkeen,
mitä nyt on tehty. Sitten he itse asiassa haluavat antaa
vähän tunnustusta. Meillä on ollut niin
pitkään matala kasvu ja viennin ongelmia ja sumua
taloudessa, että tavallaan näissä näkökohdissa
on ollut yllättävää, miten kuitenkaan
tämä työttömyys ei ole päässyt
repsahtamaan niin pahaksi kuin olisi voinut käydä.
He arvostavat sitä. Enkä nyt halua sanoa, että se
on hallituksen ansiota pelkästään, kaikkien
meidän, mutta pahempaankin olisi voitu mennä näissä olosuhteissa. Mutta
pitää tätäkin raporttia lukea
kokonaisuutena ja tehdä siitä sitten tämmöisiä laajempia
johtopäätöksiä, eikä katsoa
vain yhtä asiakohtaa.
Harri Jaskari /kok:
Arvoisa herra puhemies! Minusta tuntuu, että tällä hetkellä on
puhuttu tosi paljon makroasioista. Olisi hyvä, että me
rupeaisimme puhumaan siitä näkökulmasta — koskien
niitä, jotka luovat Suomeen työtä, eli yrittäjiä — että mikä asia
estää niitä kasvamasta ja työllistämästä.
Minä olen ihan samaa mieltä, että nämä sukupolvenvaihdoskysymykset
pitää saada lopultakin hoitoon. Niitä ei
kaksi edellistä hallitusta saanut, koska se liittyy jo
perustuslailliseen kysymykseen, ja sekin täytyy ratkaista.
Pitääkö ratkaista myöskin perintö-
ja lahjaverokysymys niin, että se antaa mahdollisuutta
yrityksen siirtyä seuraavaan sukupolveen tai jopa avainhenkilöiden
saada se vähän edullisemmin ja ruveta kasvattamaan
yritystä?
Mutta hyvin akuutti ja konkreettinen asia, mikä on
jo valmistelussa hallituksessa, on ollut maksuperusteinen arvonlisävero
pienyrittäjille, ja se on ollut aika pitkällä.
Nythän valtiovarainministeri Rinne ei valitettavasti ole
paikalla, joten kysynkin joltakin muulta hallituksen edustajalta:
kai se nyt tulee muutaman viikon sisällä jo ihan
kuntoon?
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Osaako kukaan paikalla olevista ministereistä haarukoida
aikataulua?
Pääministeri Alexander Stubb
Arvoisa herra puhemies! Saisiko tuon kysymyksen uudestaan,
koska meillä on pieni hämmennys siitä, mistä lakialoitteesta
oli kyse?
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
No niin, tiiviisti.
Harri Jaskari /kok:
Arvoisa puhemies! Kysymys oli siitä, että pienyrittäjät
joutuvat maksamaan arvonlisäveron seuraavan kuukauden 12. päivänä,
eli se on suoriteperusteinen, ei maksuperusteinen, ja silloin vasta
kun maksetaan, se siirrettäisiin silloin maksettavaksi,
kun on saanut rahan sisään.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Tämän uudistuksen valmisteluaikataulusta on
kysymys.
Pääministeri Alexander Stubb
Arvoisa herra puhemies! Kiitos tuosta täsmennyksestä. Kyseessähän
on siis valtiovarainministerin esitys. Se on tällä hetkellä putkessa,
mutta me tulemme käsittelemään sitä lisätalousarvion
yhteydessä.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Ja viimeinen lisäkysymys tähän teemaan.
Timo Kalli /kesk:
Arvoisa puhemies! Allekirjoittaneella oli mahdollisuus tämän
viikon keskiviikkona osallistua yhden satakuntalaisen perheyrityksen
tilaisuuteen, johon oli kutsuttu kansanedustajaehdokkaita. Kysymys
on yrityksestä, joka koskaan ei ole irtisanonut henkilöstöä.
Ongelma kuitenkin oli se, että heillä eläköityy
ihmisiä. Kyse on sadoista, konsernissa on tuhansia ihmisiä töissä.
Eläköityy ihmisiä, mutta ongelma on se,
että työsuhteet syntyvät lyhyiksi, koska
käytännössä on käynyt
niin, että ei kannata kulkea muutamaa kymmentä kilometriä.
On helpompi olla, edullisempaa olla kotona.
Kysynkin: Vaikuttavatko tämänkaltaiset asiat meidän
työllisyysasteeseemme? Pitäisikö meille synnyttää,
niin kuin olemme täällä todenneet, senkaltainen
yhteiskuntasopimus, jossa näitä eri osioita mietittäisiin?
Hallitus velvoittaisi järjestöjä toimimaan
niin, (Puhemies koputtaa) että työllisyysaste
saataisiin nykyistä korkeammalle.
Työministeri Lauri Ihalainen
Arvoisa puhemies! Työllisyysasteen nostaminen on välttämätöntä tulevaisuudessakin
tässä yhteiskunnassa.
Tähän kysymykseen, joka oli hyvin aiheellinen:
Hallitushan on tehnyt toimenpiteitä, jotka kannustavat
työntekijöitä etsimään,
hakemaan ja ottamaan vastaan työtä vähän
sen oman talousalueen ja työssäkäyntialueen
ulkopuoleltakin. Tämä kaikki edellyttäisi
sitä, että olisi sellaiset liikennejärjestelyt,
tai jos ollaan kauempana, sellaiset asuntojärjestelyt,
että se on käytännössä mahdollista.
Mutta olen samaa mieltä siitä, että meidän
pitäisi tässä suhteessa vähän
saada uutta puhtia ja tavallaan sen työn vastaanottamista kannustaa
paljon enempi ja taas sitten huolehtia siitä, että kun
se otetaan vastaan, siellä voisi olla toimeentulon turvaavia
työpaikkoja. Tässä meillä on
työmaata. Meillä on avoimia työpaikkoja, meillä on
hirveä määrä työttömiä,
ja ne eivät kohtaa. Mitä tarvitaan? Alueellista
ja ammatillista liikkuvuutta, ja sitä kautta meidän
pitää tähän kysymykseen vastata.