Martin Saarikangas /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä turpeen huolto- ja toimitusvarmuuden kehittäminen on äärettömän tärkeä asia. Puolessa Suomen maakunnista turve on tänään markkinoiden tärkein polttoaine, ja siksi puollamme turpeen turvavarastoja koskevaa lakiesitystä. Esitetty polttoturpeen varastotuki tuo helpotusta sekä huoltovarmuuteen että turvetuottajien kokemaan epävarmuuteen. Turvekauppiaat voivat ostaa turvetta tuottajilta tuotannon mukaan ja myydä kulutuksen mukaan ilman varastointiin liittyviä pääomakuluja. Tämä on siis tässä laissa erinomainen asia.

Sen sijaan en pidä tästä turvelauhteen syöttötariffijärjestelmästä. Se on monessa suhteessa ongelmallinen, ja sitä ei olisi tähän lakiin tullut sisällyttää. Esitetty turvelauhteen syöttötariffijärjestelmä on huono asetettuun tavoitteeseen nähden. Lisäksi se on kokonaan uusi ohjauskeino sähkömarkkinoillamme eikä vastaavanlaista tukijärjestelmää ole muuallakaan sovellettu. Syöttötariffithan yleensä kohdennetaan uuden kapasiteetin rakentamiseen, ei olemassa olevan tuotannon tukemiseen. Syöttötariffit ovat markkinoiden perusajatuksen vastaisia, koska asiakkaat pakotetaan maksamaan tukea jollekin toiselle tuotantomuodolle, vaikka eivät sitä lainkaan itselleen hankkisi. Tämä on vastenmielinen osa tässä.

Olemme kuitenkin valmiita siihen, että hyväksymme tämän valiokunnan lausumaehdotuksen, joka on täällä muotoiltu, jossa edellytämme, että hallitus selvittää muista EU-maista ja polttoturpeen syöttötariffista lauhdutusvoimalaitoksissa saatujen kokemusten perusteella tariffien laajentamisesta uusiutuviin energianlähteisiin. Sinne ne kuuluvat, eivät tänne turpeen puolelle.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä talousvaliokunnan mietintö on saanut kylkeensä ympäristövaliokunnan lausunnon, jossa ympäristövaliokunta kiinnittää huomiota myös turpeen käytön muihin kuin ilmasto-ongelmiin eli paikallisiin, lähinnä pintavesien laatuun, veden virtauksiin liittyviin kysymyksiin. Soillahan on merkittävä puhdistava tehtävä tulvavesien suhteen ja yleensäkin vesitaloudessa. Ne ovat myös hyvin tärkeitä tulvien ehkäisyssä. Nimenomaan alueilla, joissa suot on kuivatettu ja joissa suot on otettu muuhun käyttöön, tapahtuu tämä ilmiö, joka sitten näkyy jokien tulvimisena.

Humuksen siirtyminen turvesoilta vesistöön hyvinkin kauaksi, ei vain paikallisesti, on myös ongelmallinen. Tämä ongelma on tuttu monella alueella Suomessa, muun muassa Lappeenrannan—Valkealan välillä Salpausselän pohjoispuolella kulkevan väliväylän rannoilla. Siellä tämä humuksen vaikutus on varsin merkittävä. Se vaikuttaa muun muassa sellaiseen yksityiskohtaan kuin Kotkan, Haminan ja Pyhtään raakaveden saantiin. Siellä valmistetaan Valkealan Kuivalan kylässä tekopohjavesi. Humus on nyt jo rikastuttanut alueen harjut, ja siellä joudutaan vedestä poistamaan puhdistuskeinoin sitten humus ennen sen suihkuttamista ja siirtämistä tälle harjualueelle, jossa enää tällaista puhdistusta ei tapahdu.

Näin ollen tämä polttoturve ei ole todellakaan mikään ongelmaton energianlähde. Se, että siitä saadaan energiaa vähemmän kuin lähes mistään muusta energianlähteestä verrattuna sen hiilidioksidipäästöihin, on ongelmallinen asia. Se on nyt saamassa tämän tuen, jonka on hallituksen esitys pitänyt sisällään ja johonka nyt valiokunnat ovat yhtymässä.

Syöttötariffi on keino, jota hallitus ei ole minkään muun energianlähteen kohdalla käyttänyt hyväkseen, toivon mukaan käyttäisi biopolttoaineiden ja tuulivoiman kohdalla. Siitä on kansainvälisesti positiivisia kokemuksia. No, tämän polttoturpeen kohdallahan perustelu on se, että se olisi kivihiilen suhteen kilpailukykyinen näin menetellen. Tämä vuoteen 2010 ulottuva lainsäädäntö on varmasti jollakin tavoin ajatellen nimenomaan turpeen kilpailukykyä kivihiileen verraten perusteltua, mutta turpeen käytön laajempi lisääminen mielestäni on kysymys, jota pitäisi erittäin tarkoin aina miettiä. Käsitykseni mukaan tällä hetkellä Vapo esimerkiksi on varsin laajasti liikkeellä eri puolilla Suomea avaamassa turvesoita, suorittamassa uusia valtauksia.

Muun muassa eilen Ruokolahdella käytiin laaja kansalaistilaisuus, joka liittyi uusien turvesoiden käyttöönottoon. Tällä menettelyllä on myös laajoja vaikutuksia alueiden luonnontilaan laajemminkin kuin tähän vesistökysymykseen. Muun muassa tämä Ruokolahden tilanne on siitä mielenkiintoinen, että aiottu turvesuo on varsin laajalla erämaa-alueella, joka on osa susilauman, neljän viiden suden lauman, reviiriä, siis osa sitä. Tämä hanke tullee karkottamaan tämän lauman ja ainakin muuttamaan sen alueen luonnonolosuhteita. Tämä tilanne ei ole kestävä, ja siis nimenomaan se ei ole kestävää, että näitä avataan ikään kuin aina siellä, mistä löytyy mahdollisuus, vaan pitäisi ennen muuta keskitetysti katsoa, mitkä alueet on hyvä käyttää edelleenkin polttoturpeen nostoon, tehostaa nostoa siellä, missä se on jo aloitettu, eikä ikään kuin täplittää tällä kertaa nyt aika tavalla Etelä- ja Itä- ja Kaakkois-Suomea näillä turvesoilla.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä määräaikainen laki on todella kannatettava. Sen avulla pyritään turvaamaan maamme huoltovarmuutta ja toisaalta myös sähkön toimintavarmuutta tässä sähkön ja lämmön yhteistuotannossa. Sääolosuhteethan vaihtelevat eri kesinä, ja niin kuin tiedämme, osa kesistä on sellaisia, että tämän polttoturpeen kerääminen ja korjaaminen on erittäin hankalaa ja sitä saadaan vähän kasaan.

Toisaalta tämän lain myötä ollaan parantamassa tavallaan polttoturpeen asemaa verrattuna näihin fossiilisiin ulkolaisiin polttoaineisiin eli ennen kaikkea kivihiileen eli kotimaista polttoturvetta käyttävä voimalaitos saisi osittaisen etusijan tässä ajojärjestyksessä, ja tämä sitten tavallaan kompensoitaisiin tällä syöttötariffimaksulla, rahoitettaisiin, ja senhän kuluttajat maksavat.

Arvoisa puhemies! Tähdennän vielä, että totta kai on erittäin hyvä, että turpeen asemaa parannetaan, mutta on myös muistettava, että kun puuta poltetaan, niin tämä turve tavallaan on parantamassa tätä palamisprosessia ja toisaalta myös säästää tätä puunkäyttöä. Toivon, että kaiken kaikkiaan turpeen asemaa pystyttäisiin parantamaan eli myös tätä turvetta laajemmin käyttämään jatkossa. Tosiasiassa tällä hetkellähän erittäin vähän turvesoista on tätä turvetta otettu ja on huomattavasti lisää varaa sitä käyttää enemmän, ja sekin tiedetään, että se on hitaasti uusiutuva luonnonvara.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Muutama näkökohta tähän keskusteluun.

Ensinnäkin, mikä koskee alun perin hallituksen esitystä ja sitten tätä mietintöä, niin minusta johtopäätökset ovat juuri sellaiset kuin nyt tässä tilanteessa on syytä tehdä, elikkä tässähän turve on vähän persoonallisessa tilanteessa Suomessa kaiken kaikkiaan energianlähteenä sen takia, että siitä varannosta, mikä sitä käytetään, kai nyt tällä hetkellä 92 prosenttia on Vapo Oy:n hommaa, loppu on Turveruukin hommaa ja sitten on muutama pieni toimija tuolla Pohjois-Pohjanmaan pohjoisosassa ja siinä kaikki. Kun Vaposta valtio omistaa 51 prosenttia, niin tässä on niin kuin valtio pelaa valtiolle huoltovarmuutta toteuttaen ja tässä tapauksessa pelaa suhteessa kivihiileen, elikkä siis pitää muistaa aina se konteksti, missä tämä operointi tapahtuu.

Minusta nyt olisi ihan noin yleisen imagenkin kannalta paikallaan, että ruvettaisiin reilusti puhumaan turpeesta seospolttoaineena, kun eduskuntakin on sen mukaisia kannanottoja jo tehnyt. Kun kesäkuussa käsiteltiin maatalouspoliittisen selonteon johdosta annettua mietintöä, siinä yhteydessä harvinaisen selvästi eduskunta totesi yksimielisesti, että kun 1,5 miljoonaa peltohehtaaria riittää elintarvikeomavaraisuuden tur-vaamiseen, niin siitä jäljellä olevasta 750 000 hehtaarista satojatuhansia hehtaareja voidaan käyttää peltoenergian tuotantoon. Kun siitä osuudesta 280 000 hehtaaria menee ohraetanolin kaltaisesti valkuaisomavaraisuuden toteuttamiseen ja loppu voidaan käyttää siis puhtaasti energiatarkoituksiin, niin siitä seuraa automaattisesti se, että se ei voi toteutua muuta kuin seospolttoaineyhdistelmän kautta. Elikkä siis toisin sanoen eduskunta on jo ihan käyttöteknisesti rajannut nämä asiat, jolloinka pitäisi kokonaisuuden kannalta käyttää sitä terminologiaa, joka tästä automaattisesti syntyy.

Sitten, arvoisa puhemies, se toinen puoli tästä, kun tässä on tästä syöttötariffista kysymys. Viimeksi eilisiltana Kalajoella oli MTK:n järjestämä Maaseudun tila -seminaari, jossa keskeinen asia oli paitsi elintarviketuotanto niin myöskin bioenergia-asiat. Kun tilaisuus, joka oli saanut erittäin laajan kuulijakunnan, oli päättynyt, niin melkoinen joukko maatalousyrittäjiä tuli panelistien tykö ja kysyi, koska te saatte aikaiseksi Saksan mallin mukaisen syöttötariffin kiinteään hintaan, koska heillä on valmius tällä hetkellä ryhtyä biokaasun avulla tuottamaan yhdistetysti sähköä ja lämpöä ja heitä erityisesti viehättää se ajatus, että 90 prosentin hyötysuhteeseen päästäisiin ja kapasiteettia tämän homman hoitamiseen on. Minä sitten annoin ymmärtää, että minä olen ymmärtänyt, että eduskunnassa sellaisia valmiuksia alkaa nyt syntyä, ja toivotaan, että viimeistään hallitusohjelmakeskusteluissa tämä asia olisi voimallisesti esillä ja heti seuraavan hallituksen, olipa tuo minkä värinen ja koosteinen tahansa, ensi töitä olisi tämän Saksan mallin mukaisen syöttötariffilain tänne tuominen ja sen sitten uusi eduskunta veisi kiitolaukkaa läpi, niin että tämän puolen tämmöinen reunaehto toteutuisi.

Tässä on aika mielenkiintoinen asia sikäli, että Saksassa hallitusvalta on päättänyt, että nykyisen 5 000 yksikön lisäksi muutaman seuraavan vuoden aikana aiotaan saada 25 000 yksikköä toimintaan, mikä merkitsee sähkökapasiteettia 2 500 megawattia, ei siis mitenkään vähänlaisesti ja aikamoisen lyhyellä aikataululla vielä toteutettuna. Kaiken huippu on se, että siellä se bisnes on viety paljon pitemmälle kuin täällä itse asiassa kukaan ehkä on ajatellutkaan sillä tavalla, että ulkomaiset toimijat tuovat laitteistot sinne, tekevät tuotantosopimuksen ja tuottavat sitten tämän sähkön ja lämmön, elikkä siis investoinnit tavallaan tulevat maan rajojen ulkopuolelta.

Minä hartaasti toivon, että nykyinen kauppa- ja teollisuusministeri tekee kaikkensa puhuakseen viimeiset epäröijät ympäri mahdollisimman pian tässä asiassa.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Oikeastaan tämän asian käsittelyn omalta osaltani lyhyeksi johdannoksi luen Euroopan parlamentin pöytäkirjasta joulukuun 14. päivältä sen käsitellessä biomassan ja biopolttoaineiden strategiaa Biomass Action Plania, sen yhteydessä olevasta asiakirjasta 2006/2082 (INI) lausuman: "The European Parliament calls on the Commission to include peat, with regard to the life-cycle aspect, as a long-term renewable energy source for biomass and bioenergy production." Euroopan parlamentti siis pyytää Euroopan komissiota ryhtymään toimenpiteisiin nimenomaan elinikäisen tai pitkäjaksoisen tarkastelukulman näkökulmasta sisällyttääkseen turpeen pitkällä tähtäyksellä uusiutuvana energiana biomassan ja bioenergian tuotantokuvioihin — oikein hirveän vapaasti suomennettuna suurin piirtein näin. En ollut varautunut tarkemmin suomentamaan, mutta se ajatus on suurin piirtein tämä.

Minusta tämä on erittäin merkittävä Europan unionin tekemä kannanotto, Euroopan parlamentissa julki lausuttu ajatus, joka vastaa niitä ajatuksia, jotka pohjimmiltaan ovat taustalla siinäkin esityksessä, mikä nyt on tässä eduskunnan käsittelyssä, totuus kun on selvästikin meistä suomalaisista monien käsityksen mukaan se, että turve on vähintäänkin, niin kuin tässä sanotaan, hitaasti uusiutuva energialähde.

Kun viimeksi kävin Amerikassa ja tapasin Yhdysvaltain energiaministerin johdolla paitsi ministereitä myöskin virkamiehiä, niin hekin pohdiskelivat, että niin, kun me täällä Teksasissa pumppaamme tuolta maan sisältä tuota öljyä, niin paitsi että se öljy on CO₂-päästöjä aiheuttavaa, niin kyllä se tarkoittaa sitä, että se alue siitä, missä tämä pumppaus on tehty, on erittäin pitkäksi ajaksi pois käytöstä ja aiheuttaa vielä osin ympäristöongelmiakin. Mutta entäs kun te otatte siitä turvesuolta sen turpeen pois, mitenkäs siinä käy? Eihän se ole sataa vuotta käyttämättömänä, se alue, vaan eikös siihen voi tulla esimerkiksi metsää? Ja mitä on metsä? Se on nielu. Se on se, joka syö nimenomaan CO₂-päästöjä.

Vahinko vaan on se, että kansainvälisen yhteisön Ipcc:n piirissä tätä ajattelua ei vielä ole täydellisesti hyväksytty. Siellä meni jo läpi ajatus siitä, että kategorioinnissa ensimmäisen kerran rankattiin turve ulos kivihiilen kanssa samasta kategoriasta. Mutta sehän ei vielä tarkoittanut sitä, että päästökerrointa esimerkiksi voitaisiin niitten ratkaisujen perusteella vielä muuttaa, koska se pitäisi ensiksi — tai sanon mieluusti, että pitää ensiksi — määritellä hitaasti uusiutuvaksi energialähteeksi ja sen jälkeen me voimme tehdä kenties toimenpiteitä, joilla sitten turve myöskin täällä päästökertoimen puolella saisi sen aseman, sen roolin, mikä sille ilmiselvästi kuuluu.

Tämä oli tavallaan tausta sille, että nyt kun ollaan tilanteessa, jossa on vaihtoehto, vississä energiantuotannossa nimenomaan täällä lauhdesähkön ja osittain sähkön ja lämmön lauhdetuotannossa on tultu tilanteeseen, jossa on kivihiili ja turve rinta rinnan, niin kyllä se — jos me itse voimme siihen vaikuttaa — että me varmistamme, että tällaisissa asetelmissa kivihiilen sijasta tulee käytetyksi kotimainen turve, on isänmaallinen, se on ympäristöpoliittinen, se on paikallinen, se on suomalaisen työvoimapolitiikan, työllistämisen, näkökulmasta, se on erittäin monista näkökulmista katsellen ja arvioiden erittäin hyvä ratkaisu.

Minä annan aivan erityisen positiivisen arvion — jos minä olen mikään antamaan sellaista, mutta kuitenkin — sille analyyttiselle otteelle, millä ed. Pulliainen tätä asiaa matkan varrella on käsitellyt. Olen täysin vakuuttunut, että hän miettii aivan tasan tarkkaan niitä aspekteja, mitkä liittyvät ympäristönäkökulmiin, ja kun hän niiden jälkeenkin on tullut siihen tulokseen, että tämäntapaista ratkaisua tarvitaan, niin se oli ainakin minulle henkilökohtaisestikin kyllä henkisesti erittäin tärkeää, mitä hän omalla käytöksellään tässä asiassa on viestittänyt. Arvostan, totta kai, samalla tavalla myöskin muiden näkemyksiä, mutta kun tiedän ed. Pulliaisen pohdiskelleen läpi poliittisen uran näitä kysymyksiä aivan erityisen tarkasti, niin halusin tätä seikkaa nyt tässä korostaa.

Eli tämän me tällä teemme nyt mahdolliseksi, ja hivenen olen pahoillani siitä, että ed. Saarikangas ei voinut näiltä osin, tämän syöttötariffin osalta — vaikka toiselta osalta saattoikin hyväksyä ja olla tukemassa tätä esitystä — olla tässä mukana.

Mitä tulee syöttötariffeihin vielä, niin sehän on totta, kuten täällä sanottiin, että ne eivät, niin kuin ed. Tiusanenkin sanoi, ole vielä meillä käytössä olevaa todellisuutta laajemmin. No, se alku on nyt tässä. Siinä on monta syytä, minkä takia se ei täällä muiden kotimaisten bio- ja uusiutuvien energialähteitten kohdalla ole tällä hetkellä käytössä. Toistan sen, mitä sanoin täällä esimerkiksi tämän lain lähetekeskustelussa, ja jossakin muuallakin olen sen sanonut, että varsinkin silloin jos on se tilanne, että Suomessa varsinkin vielä uutta ydinvoimaa rakennettaisiin — ja myöskin kun nyt on uusi yksi iso voimalayksikkö tulossa — minusta pitää voida arvioida jatkossa seuraavaa vaalikautta ajatellen se, tarvitsisiko meidän ja olisiko tarkoituksenmukaista ottaa käyttöön näitä syöttötariffeja tai sertifikaatteja.

Minä pahoin pelkään, että ellei jotain sen tapaista ole, tämä kotimainen bioenergia ja uusiutuva energia ei tule markkinoille siinä vaiheessa, kun lähestytään sitä tilannetta, jolloin kertaheitolla markkinoille paukahtaa 1 600 megawatin teho tai jatkossa kenties vielä enemmän. Jos me toimisimme samanlaisilla markkinoilla, missä omenoita myydään tai karkkeja myydään, jossa periaatteessa markkina on koko maailma, niin ei tällaista ongelmaa olisi, mutta meillä Pohjolassa kulutuksen määrä on tietty. Jos se on 100 ja yhtäkkiä tuleekin markkinoille 120, niin niille 20:lle kerta kaikkiaan ei löydy käyttöä. Koska rajajohtoja on vain tietty rajallinen määrä tällä hetkellä, niille ei löydy käyttöä. Ei se ydinvoima tällaisessa tilanteessa, jos se tulee 1 600 megan tehoilla markkinoille, päätä sitä, että pannaanpas verkkoon ainoastaan 800 megaa ja pannaan 800 lepäämään, vaan kyllä se 1 600 ottaa yhdellä kertaa markkinoilta sen siivunsa ja muut sieltä häipyvät — näin siinä käytännössä käy — taikka jos eivät häivy, niin ainakin kokevat tietyllä tavalla ongelmia ja vaikeuksia.

Näistä syistä, muun muassa näistä syistä, minä en pidä mahdottomana sitä, etteikö jatkossa todella pidä arvioida myös, ei vaan turpeen osalta suhteessa kivihiileen vaan muutoinkin, näiden kotimaisten kohdalla erilaisten syöttötariffien tai sertifikaattien käyttöönottoa. Näinhän useimmat muut maat ovat maailmassa menetelleet.

Aivan lopuksi sanon vielä sen, että se, mitä me tässä teemme, tämä esitys, on tavattoman mitätön kädenojennus kotimaisen energialähteen suuntaan verrattuna siihen, mitä esimerkiksi Saksa tekee oman kotimaisen polttoaineensa, kivihiilen, tukemiseksi. Se on hurja tuki, mikä siellä edelleenkin siihen myönnetään. Ja vielä kun päästökerroin kivihiilelle on laskettu ja turpeelle on laskettu, se on laskettu sen paikallisuuden perusteella. Nyt kun se kivihiili kärrätään sieltä kauempaa vaikkapa Suomeen, väitän, että koska siihen kärräämiseenkin menee energiaa, joka aiheuttaa pääsääntöisesti ympäristöpäästöjä, se todellinen kivihiilen päästömäärä ekvivalenttia energiayksikköä kohti on tällä Ipcc:n huonollakin laskentakaavalla yhtä paha vähintään kuin tällä hetkellä turpeella on.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totean ministeri Pekkariselle, että on hyvä, että turve on uusiutuva luonnonvara. Kun talousvaliokunnassa kuusi vuotta sitten äänestimme, niin voitimme yhdellä äänellä kannan, että turve ei ole uusiutuva luonnonvara, mutta suuressa valiokunnassa, Esko Ahon johtamassa valiokunnassa, me hävisimme sitten taas, oliko se viidellä äänellä. On hyvä, että Euroopan unionin komissio kannattaa sitä, että turve on uusiutuva luonnonvara.

Mitä tulee sitten bioenergian hyödyntämiseen sähköntuotannossa, niin tämä syöttötariffiasia todella pitää tutkia hyvin tarkasti, koska muuten bioenergian käyttömahdollisuudet pienenevät huomattavasti, jos tätä syöttötariffisysteemiä ei saada läpi.

Mutta mitä tulee tähän turpeen käyttämiseen polttoaineena, niin meillä esimerkiksi Kymin Voima rakensi Kuusankoskelle suuren polttolaitoksen, jossa 90-prosenttisesti käytetään kuorta ja metsätähdettä, mutta sitten loppu tarvitaan turvetta, että se seosprosessi palaa. Siinä mielessä on erittäin tärkeää, että turpeen käyttöä lisättäisiin Suomessa.

Niin kuin ed. Tiusanen sanoi taas, siinä on harmi se, että luonto likaantuu, vedet likaantuvat, mutta aina joka asiassa on hyvä ja huono puoli, ja tässä nyt on negatiivinen puoli juuri se, että luonto likaantuu, ennen kaikkea vesistö.

Martin Saarikangas /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin kommentoida ministeri Pekkarisen toteamista tästä 1 600 megawatin tulosta, että sitten on pakko lopettaa muut. On selvää, että kun ydinvoima kytketään, se ajetaan sitten täydellä, mutta ei meidän tarvitse olla huolissamme. Mehän tuomme edelleen huomattavan määrän siitä sähköstä, jonka me huippukulutusaikana käytämme. Sen takia tämä turpeen olemassaolo on tarpeen. Se on kotimainen polttoaine. Pitämällä sitä varastossa me voimme koska tahansa käyttää sitä, ja yhdistettynä puunkäyttöön, niin kuin täällä on todettu, se on erittäin tehokas.

Toteaisin ed. Tiusaselle, että siinä oli kyllä väärää tietoa, että turve ei olisi lämpöarvoltaan muiden veroinen. Silloin kun se yhdistetään puun käyttöön, se lyö kivihiilen koska tahansa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri äsken viittasi tähän Saksan tilanteeseen ja siihen, kuinka siellä subventoidaan tällä hetkellä kivihiili- ja ruskohiilikaivoksesta otettua polttoainetta. Palautan mieleen sen, että kun kävimme tämmöisen kiivaammanpuoleisen energiapoliittisen keskustelun tässä — mitähän siitä nyt on, neljä viisi vuotta sitten — täällä, niin silloin tultiin katsoneeksi, mitenkä nämä asiat ovat Saksan liittotasavallan budjetissa. Siellä oli avoimesti miljardeja silloisia Saksan markkoja käytettäväksi ruskohiilivarastojen hyödyntämisen tukemiseen. Tämä tietysti merkitsee silloin käytännössä sitä, että vähintä, mitä Suomessa voidaan tehdä, on se, että kun Saksassa on kiinteähintainen syöttötariffijärjestelmä käytössä, Suomessa otetaan se kanssa käyttöön jo ihan näistä markkinapoliittisista syistä. Pitää muistaa, että meillähän se piuha menee tällä hetkellä Ruotsin ja Tanskan kautta Saksaan.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hieman vierastan sitä intomieltä, jolla monet tässäkin salissa suhtautuvat tähän turpeen uudelleenmäärittelyyn. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli Ipcc on leimallisesti ja nimenomaan tutkijoiden elin, ja siellä on tutkijoiden tehtävä määrittää se, mikä on se turpeen status ja mikä se ei ole. Ei ole meidän tehtävämme eduskunnassa puskea tieteeseen ja tutkijoille jotain tiettyä kantaa, vaan kyllä ne tutkijat sen osaavat parhaan saatavilla olevan tieteellisen tiedon perusteella päätellä.

Mutta, arvoisa puhemies, meillähän energiapolitiikassa yksi keskeisiä haasteita on ilmastonmuutoksen torjuminen, ja sen kannalta olennaista on se, kuinka paljon päästöjä tuotetaan seuraavien 50 tai seuraavien 100 vuoden aikana. Siinä tilanteessa ei valitettavasti paljon auta se, jos turve sitoo sitten tulevien tuhansien vuosien kuluessa sitä hiiltä takaisin, vaan keskeistä on se, mikä on se ilmastovaikutus tulevina vuosikymmeninä.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aluksi ed. Saarikankaalle: Ei ole poliittinen kysymys se, kuinka paljon tulee hiilidioksidia, kun poltetaan tonni ruskohiiltä, ja kuinka paljon siitä saadaan jouleja taikka watteja. Se on ihan fysikaalinen asia, ja siinä ei tarvitse katsoa, minkälaisia tutkijoita on, vaan katsotaan vaan, mitä mittarit näyttävät. Se ei ole väärää tietoa, ed. Saarikangas, minkä sanoin.

Se oli aivan hyvä, minkä ministeri Pekkarinen totesi juuri tämän suuren yksikön kerralla tuomisesta tai siitä, että lähdetään siitä, että aina kun on energiakysymys esillä, niin päätetään uuden suuren yksikön rakentamisesta, tässä tapauksessa ydinvoimalaitoksen. Se ei ole kestävää kehitystä.

Ja aivan oikein, jos lähdetään ruskohiililinjalle, niin Saksassahan on 20 uuden kivihiilivoimalaitoksen suunnitelma. Kävimme vastikään Berliinissä, ja tilanne on se. He tekevät sen. Samalla siellä on tällainen ajattelu, että hyvä, kaapataan se hiilidioksidi sieltä piipun päästä, eli he lähtevät hiilidioksidin hiilen takaisinottoon. Mutta se taas on, aivan niin kuin ed. Tynkkynen totesi, tulevaisuuden teknologiaa, joka ei tänään vielä toimi.

Jari Leppä /kesk (vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kyllä se tulevaisuuden tekniikka on tärkeää hahmotella jo nyt. On ihan selvää, että myös sekä turpeen noston että myös polton osalta varmasti ne ympäristön haittavaikutukset saadaan minimoitua. Näin on tapahtumassa kivihiilen osalta, ja näin tapahtuu myös turpeen osalta.

Puhemies! Tämä laki on äärimmäisen tärkeä, että se tulee voimaan sekä tämän varmuusvarastoinnin osalta että myöskin syöttötariffin osalta, ja myöskin panen tyydytyksellä merkille, että muun muassa ed. Kuosmanen täällä oli hyvin myötämielinen tälle syöttötariffien hahmottamiselle myöskin muihin uusiutuviin energiantuotantomuotoihin.

Kun turpeesta vielä on puhe, niin se on siinäkin mielessä tärkeä polttoaine, että se on jopa ratkaisevassa asemassa toisen sukupolven liikennepolttoaineen osalta Suomessa, ja meidän turvevaramme ovat yhtä suuret kuin Norjan öljyvarat, niin että kyllä se meidän kannattaa käyttää.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti vaan, että kannattaa kuitenkin muistaa ed. Saarikankaan puheenvuoroon liittyen, että Suomi tuo, se on totta, niin kuin sanoitte, ed. Saarikangas, sähköä sekä Venäjältä — ja se on aika lailla kiinteää se tuonti sattuneesta syystä — että hyvässä vesitilanteessa, kun Pohjolassa on hyvä vesitilanne, 6—7 prosenttia koko kulutuksesta keskimäärin tuolta Pohjolasta. Mutta silloin, jos on semmoinen vuosi kuin 2003—2004, miten silloin käy? Suomi saattaa nykytilanteessa viedä sähköä Pohjolaan, (Ed. Saarikangas: Sitä minä juuri tarkoitin!) ja silloin se sähkö ajetaan täällä nimenomaan näillä hiililauhteilla tällä hetkellä ylös, ja jotta sitä nyt ei ainakaan hiilellä ajettaisi, niin ajetaan nyt mieluummin, jos kerran pitää meillä tuottaa se Pohjolan sähkö, sitten turpeella.

Mutta halusin korostaa, että on sekä vuosia, jolloin me tuomme, että vuosia, jolloin me jonkun verran viemme. Ellei tätä kotimaisen bion asemaa turvata kaikissa tilanteissa, niin kyllä se riski on mielestäni olemassa, mihin täällä viittasin. Yhdyn siihen, mitä ed. Kuosmanen sanoi. En minäkään paljon enempää nyt esitä, mutta sen tarkkaa selvittämistä, voisiko tämä tariffisysteemi tai sertifikaatti olla käyttökelpoinen ratkaisu.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tähän alkuun ihan selvennykseksi se, mikä on vihreiden kanta suhteessa turpeeseen, koska siitä on vallinnut vähän erilaisia näkemyksiä. Muun muassa Helsingin Sanomat kirjoitti siitä virheellisesti taannoin. Vihreät ovat lähteneet siitä, että silloin, kun on vastakkain ulkomainen kivihiili ja kotimainen turve, meidän kannattaa työllisyys- ja aluepoliittisista syistä suosia turvetta. Tässä tilanteessa on siis perusteltua valita turve.

Emme siis suinkaan ole vastustaneet myöskään turvelauhteen syöttötariffeja lähtökohtaisesti, mutta olemme alusta alkaen kritisoineet ja ihmetelleet sitä, minkä ihmeen takia ne tariffit otetaan käyttöön pelkästään turvelauhteelle eikä uusiutuville energianlähteille. Niin kuin keskustelussa on tullut esiin, valtaosassa EU-maita on jo käytössä syöttötariffit uusiutuville energianlähteille. Irlannissa ne ovat käytössä sekä turpeelle että uusiutuville. Suomesta on nyt siis tulossa ainoa maa maailmassa, joka varaa tämän sinänsä varsin kelpo instrumentin pelkästään turpeen käytön edistämiseen.

Erityisesti ihmettelen ministeri Pekkarisen viimeaikaista lausuntoa, jonka mukaan kuudes ydinvoimala tarvitaan Suomessa sen takia, että bioenergiaa ei ole saatu edistettyä tässä maassa tarpeeksi. Tekisi mieli kysyä ministeriltä, minkä takia ei ole tuotu sitten sitä esitystä uusiutuvia koskevasta syöttötariffista jo aikaa sitten eduskunnan käsittelyyn. Jos se olisi tuotu neljä vuotta sitten, niin koko tämä energiapoliittinen keskustelu saattaisi näyttää aika toisenlaiselta. Muun muassa Saksassa ja monissa muissa Euroopan maissa on muutamissa vuosissa saatu uusiutuvilla energianlähteillä tuotetun sähkön osuus ja määrä räjähdysmäiseen kasvuun syöttötariffeilla. Siihen olisi mahdollisuuksia myös meillä, joskaan ei ehkä ihan samanlaisiin järjestelmiin, kuin mihin vaikka Saksassa on menty, ei meillä kannata lähteä.

Syöttötariffia kritisoidaan useimmiten parista eri syystä, jotka tässäkin ovat tulleet esille. Muun muassa ed. Saarikangas puhui siitä, että syöttötariffit sopivat huonosti avoimille sähkömarkkinoille. Olen tätä usealta asiantuntijalta yrittänyt tentata, mutta vielä en ole kunnollista vastausta saanut siihen, minkä takia ne syöttötariffit sitten kuitenkin ovat toimineet varsin mainiosti Tanskassa, joka toimii tismalleen samoilla pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla kuin mekin täällä Suomessa. En ole myöskään saanut selvyyttä siihen, minkälaisia valtavia haitallisia vaikutuksia sähkömarkkinoille tällä syöttötariffilla sitten olisi. Ilmeisesti ei juuri minkäänlaisia, mutta näin iskulausetasolla usein viljellään väitettä, että syöttötariffit eivät muka sopisi avoimille sähkömarkkinoille.

Toinen syöttötariffien vastainen argumentti on usein ollut se, että syöttötariffit tulisivat liian kalliiksi. Tämä tietysti on siinä mielessä hyvä väite, että se voi pitää paikkansa tai voi olla pitämättä paikkaansa. Jos syöttötariffit suunnitellaan huonosti, toteutetaan väärin, ylimitoitetaan suhteessa tarpeeseen, niin kyllä ne tulevat kalliiksi. Tästä on kokemuksia muista Euroopan maista. Mutta ei kai meidän Suomessa ole mitään järkeä toteuttaa syöttötariffia huonosti. Eikös meidän kannattaisi toteuttaa se mieluummin fiksusti? Ja jos syöttötariffi toteutetaan fiksusti, ja mielestäni tässä hallituksen esityksessä syöttötariffin teknisessä toteutuksessa on monia erittäin fiksuja ja punnittuja elementtejä, niin silloin syöttötariffi on paitsi kohtuuhintainen ratkaisu uusiutuvien energianlähteiden edistämisessä, myös erittäin tehokas tapa edistää niitä.

Tästä näkökulmasta talousvaliokunnan yksimielisen mietinnön lausuma, että Suomessakin tulisi selvittää saatujen kokemusten perusteella syöttötariffien laajentamista uusiutuviin, on erittäin tervetullut ja kannatettava. Toivon todella, että ministeriössä se otetaan vakavasti ja tätä selvitystyötä soveltuvin osin käynnistellään pikimmiten.

Ehkä tähän loppuun, arvoisa puhemies, voi katsastaa pikkasen kauemmaksi kuin nyt tässä määräaikaisessa laissa eli visioida hieman, miltä tulevaisuus voisi näyttää.

Ensinnäkin itse katson, että kun Euroopassa pyritään Euroopan laajuisiin, yhtenäisiin, avoimiin sähkömarkkinoihin ja energiamarkkinoihin laajemminkin, niin olisi myös perusteltua, että uusiutuvien energianlähteiden edistämisessä käytetyt ohjauskeinot olisivat niin ikään yhteiset ja harmonisoidut koko EU:n alueella. Ottaen huomioon, että valtaosassa EU-maita on jo käytössä jonkinlainen syöttötariffijärjestelmä, nimenomaan nämä tariffit tarjoavat varteenotettavimman pohjan tällaiselle EU:n laajuiselle harmonisoidulle uusiutuvien edistämisjärjestelmälle. Näin voitaisiin minimoida mahdollisia kilpailukyky- ja muita markkinahaittoja, kun sama järjestelmä olisi suunnilleen sellaisenaan käytössä kaikissa jäsenmaissa.

Keskustelussa myös viitattiin hiilen talteenottoon ja varastointiin, joka tunnetaan myös englanninkielisellä lyhenteellä ccs. Se on nupullaan olevaa tekniikkaa, jota parhaillaan ja tulevien kymmenen vuoden aikana koekäytetään useissa laitoksissa eri puolilla maailmaa, muun muassa Pohjois-Afrikassa, Saksassa, Norjassa ja Yhdysvalloissa. Voi olla, että se tekniikka tarjoaa tulevaisuudessa paljonkin mahdollisuuksia. Jos näin pääsee käymään, niin silloin on kyllä kiinnostava mahdollisuus se, että kaikki fossiilisia polttoaineita ja turvetta Suomessa hyödyntävät voimalaitokset varustettaisiin hiilen talteenotolla ja varastoinnilla ja muunlaisille voimaloille ei yksinkertaisesti myönnettäisi enää rakennus- tai käyttölupaa. Niitä ei tässä maassa enää ollenkaan sallittaisi. Silloin myös fossiilisilla polttoaineilla, siinä määrin kuin niitä siihen aikaan on tarvetta käyttää, ja turpeella tuotettu energia olisi verraten päästötöntä.

Seppo Lahtela /kok:

Arvoisa herra puhemies! Huomaan tässä keskustelussa, että vihreitten kanta uusiutuvaan energiaan, turpeeseen, erityisesti polttoturpeeseen, on lientynyt ja menossa parempaan suuntaan. Kun tätä vanhastaan olen pohdiskellut ja nähnyt ja lukenut, niin puu on uusiutuva energia, mutta kun se on turpeen joukossa, niin sitten se vaan ei olekaan. Kun päästään tästä maailmassa eteenpäin ja jos EU:sta ei oikein mitään hyvää ole viime aikoina kuulunut, niin kuitenkin jos tämän asian osalta siellä pohdiskellaan, niin parempaan suuntaan mennään.

Tämä hallituksen esitys ja talousvaliokunnan mietintö takaavat sen, että polttoturpeelle syntyy tämmöinen vakaa, tasainen varastointimahdollisuus ja käyttö. Sillä luodaan urakoitsijoille myöskin semmoinen mahdollisuus, että he pystyvät silloin, kun kohtuullista keliä on, sitä turvetta nostamaan, ja varastot pidetään sillä tasolla, että se jopa huoltovarmuuden kannaltakin on tasavallalle hyväksi ja eduksi. Tämä on erinomaisen hyvä.

Mutta on mielenkiintoista nähdä, että ed. Tiusanen on linjoilleen uskollinen ja kantaa huolta siitä, että kun uusia turpeennostoalueita syntyy ja tulee, niin sudet joutuvat siirtymään sieltä toiselle paikkakunnalle, ja tätä pitäisin erittäin tervehdyttävänä ja tyydyttävänä asiana. Ne siirtyvät kaakkoisesta Suomesta kohti tätä Pääkaupunkiseutua, jolloin siinäkin päästäisiin noin niin kuin koko kansakuntaa käsittelevään tilanteeseen ja saataisiin tämä koko susiasia parempaan järjestelmään. Vaikka se nyt tähän turveasiaan ei paljon liitykään, niin kun ed. Tiusanen huolta kantaa, niin hyvänä tämän näen. Siellä ei tarvita sen paremmin Ruokolahdella, Savitaipaleella kuin Luumäelläkään niitä susia. Tulkoot vaan kaikki tänne Kehätien tuntumaan. Silloin jokainen saa maistaa, miltä se tuntuu ja mitä se on.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valitettavasti ed. Seppo Lahtela ei eilen ollut Ruokolahdella. Mielestäni tilanne on se, että nimenomaan kunta, jossa on tapahtunut yksi ikävä onnettomuus, karhu surmasi miehen, on sellainen, jossa pitäisi katsoa myös se, missä ne sudet liikkuvat. Eikä se ole mikään pilailun kohde, että siellä on laaja korpialue, joka pitää sisällään ne sudet, jotka kuuluvat suomalaiseen luontoon, eivätkä ne liiku kylillä ja talojen pihoissa. Tämä on ihan vakava tilanne, ed. Seppo Lahtela. En usko, että tilanne ollenkaan muuttuu siitä paremmaksi, jos me kuvittelemme, että täällä Mannerheimintiellä kävelisi joku susi. Se pääsisi hengestään kyllä nopeammin kuin juopunut jalankulkija.

Reijo Laitinen /sd:

Herra puhemies! Tämä hallituksen esitys, mitä nyt käsitellään, on hyvin perusteltu. Esityshän perustuu eduskunnan hyväksymään energia- ja ilmastopoliittisen selonteon linjaukseen turpeen kilpailukyvyn parantamisesta. Tavoitteena on, aivan oikein, lieventää turpeen käytölle päästökaupan oloissa aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia. Onneksi nykytilanteessa ne vaikutukset ovat hivenen lieventyneet.

Erityisesti esityksen hyväksyttävyys perustuu, jos sitä ympäristönäkökulmasta ajattelee, ennen kaikkea siihen, että syöttötariffijärjestelmän avulla kotimaisesta polttoturpeesta saadaan edullisempi vaihtoehto kuin kivihiili. Tämä merkitsee sitä, että turpeen käyttö korvaisi kivihiilen käyttöä, hyvä näin. Minä uskon myöskin niihin tutkimuksiin ja selvityksiin, jotka puoltavat sitä, että turve on hitaasti uusiutuva luonnonvara ja energianlähde. Se on kotimainen raaka-aine, jonka varantoa meillä on. Miksi me emme sitä hyödyntäisi? Puun ja turpeen yhteiskäyttö, yhteispoltto, on hyvin perusteltua. Myöskin kaikki tutkimukset sitä puoltavat. Selvää on se, että kyllähän ne suot sitten käytön jälkeen toimivat hiilinieluna. Näin se vaan on. Jos katsotaan sitten käytettyjä soita, niin kuten ministeri Pekka-rinen totesi, niitä voidaan uusintaa metsäistutuksella jnp.

Vesistökysymysten osalta on ymmärrettävää, että alueella, jolla suon käyttöön ryhdytään ja sitä tehostetaan, syntyy epäilys siitä, että lähivesistöt voisivat siitä kärsiä. Toisaalta jokainen meistä, joka on käynyt tutustumassa nykysoihin ja puhdistusmenettelyyn, voi todeta sen, että eipä sieltä juuri enää lähde epäpuhtaita aineita vesistöön.

Tämä on hyvä ja kannatettava ehdotus. Kun olen myöskin tukemassa uusiutuvien energiamuotojen kehittämistä ja uuden teknologian aikaansaamista liittyen tähän syöttötariffikysymykseen, olen myöskin hyväksymässä tämän valiokunnan lausumaehdotuksen, että hallitus selvittää muista EU-maista polttoturpeen syöttötariffista lauhdutusvoimalaitoksissa saatujen kokemusten perusteella tariffien laajentamista uusiu-tuviin energianlähteisiin. Kyllä se näin on, että on hyvä, että tätä asiaa selvitetään.

Ministeri Pekkarinen lähti, hän on hyvin aktiivisesti täällä istunut, ja nyt on pakko todeta ihan näin eduskunnan korokkeelta, että ministeri Pekkarinen energia-asioissa on hoitanut tehtävänsä erinomaisella tavalla. Hänellä on tietenkin pitkäaikainen kokemus ollut valtiovarainvaliokunnan kauppa- ja teollisuusjaostossa ja myöskin harrastusta näitten asioitten osalta, mutta pakko on sanoa, että tällä hallituskaudella energia- ja ilmastopoliittiset kysymykset ovat olleet hyvin merkittävällä tavalla esillä. Edellisen eduskunnan tekemään viidennen ydinvoimalaitoksen päätökseen liittyvät ponnet ovat kaikki lähteneet liikkeelle hyvää vauhtia. Niin sanottu risupaketti on edennyt myöskin teollisuuden toimenpiteillä. Totta on se, että valtion — kun ed. Kankaanniemi puistelee päätään — panostukset olisivat voineet uusiutuvien osalta ja uusiutuvien kehittämisen osalta olla suurempia. Mutta olen hyvin tyytyväinen ministeri Pekkarisen toimiin energiapolitiikan alueella. Hän on siellä ollut aktiivinen.

Erityisen ilahtunut olin siitä, kun hän tämän ministerikokemuksensa ja todella voimakkaan asioihin perehtymisen kautta tuli julkisuuteen todeten, että meidän tulee harkita hyvin vakavasti kuudennen ydinvoimalan rakentamista ja luvan myöntämistä, jos hakemus sille tulee, myöskin ilmastopoliittisista syistä sekä totta kai siitä syystä, että meidän on välttämätöntä vahvistaa omaa sähköntuotantoa, omavaraisuusastetta, ja näin turvata kaikissa olosuhteissa sähkön luotettavampi saanti.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Muutama sana asiasta. On ihan hyvä, että täällä on keskusteltu myöskin menneistä vuosista ja menneitten vuosien energiapoliittisista ratkaisuista. Muistetaan vain 1990-luvun alkupuolella keskustelut ydinvoimasta ja se, miten ydinvoima silloin kaadettiin tässä salissa. Muun muassa pääministeri Vanhanen on ollut sitä kaatamassa. Jos näin ei silloin olisi tehty, tilanne olisi tänä päivänä aivan varmasti toinen. Vastaavalla tavalla on hyvin positiivista, että vihreillä on kanta muuttumassa myöskin turpeeseen nähden realistisemmaksi jalat maassa -kannaksi. Saattaa olla, että näemme vielä senkin ajan, että vihreät ovat innolla samaa mieltä kuin me tänä päivänä tämänkin lain osalta. Mutta jo Havukka-ahon ajattelijan mukaan jälkiviisaus on sitä imelintä viisautta. Sitä ei kannata kovin pitkälti harrastaa, mutta olkoon tämä noin pienenä muistutuksena menneestä.

Sitten puhutaan, riittävätkö meidän turvevaramme, ja maalataan sellaisia kauhukuvia, että ne näillä toimenpiteillä energiahuoltomme vuoksi Suomesta loppuisivat. Minä olen lapsuuteni kahlannut Lapin soita niin paljon, että voin tänäkin päivänä sanoa, että ne eivät muuten Suomesta tällä tavalla lopu. Niitä riittää vielä tuleville sukupolville satoja vuosia eteenpäin. Turpeen käytön takia energian hyväksi suot eivät lopu.

Sitten on toinen asia, onko se uusiutuva luonnonvara vai ei. Minusta tässä salissa siitä on tarpeettomasti keskusteltu jo aikaisemmin ja keskustellaan tänäkin päivänä. Jos katsotaan biologisesti turpeen syntyä, niin onhan se uusiutuva luonnonvara ja se syntyy aivan samalla tavalla kuin öljy ja niillä on vain oma historia ja elämänkaari, toisella pitempi ja toisella lyhyempi.

Mutta olen sitä mieltä, että tämä hallituksen ehdotus kaiken kaikkiaan on hyvä turpeen kannalta. Tämä on pieni kädenojennus muiden maiden tapaan kotimaisen energian tukemiseen, niin kuin täällä on jo todettu, Suomen osalta. Keskisuomalaisittain katsottuna Keski-Suomihan on oikeastaan todellinen turvemaakunta, siellä on Vapon pääkonttori, joka työllistää, antaa verotuloja, toimeentuloa, siellä on turpeen nostoa, turpeen kuljetusta. Meillä on Jyväskylän kaupungissa iso turvevoimala, joka on aikoinaan hyvässä yhteistyössä tehty Imatran Voiman kanssa ja jossa nyt omistajia ovat Jyväskylän kaupunki ja Fortum, ja Jyväskylän energiantuotanto-osakeyhtiö on organisaationa siellä takana. Tarkoitus on ollut aikoinaan tehdä siihen viereen toinen vastaavanlainen paketti, ja toivon mukaan se sinne myöskin jossain vaiheessa tulee.

Minä olisin tässä yhteydessä halunnut sanoa sen, että kun puhutaan turpeesta ja sen käytöstä energian tuotantoon, niin kun tekniikka on kehittynyt eteenpäin siten, että muun muassa savukaasunpesuritekniikkaa käytetään yhä enemmän ja enemmän, olisin huomauttanut ja toivonut edelleen kauppa- ja teollisuusministeri Pekkariselta aktiivisuutta siinä, että Jyväskylän Rauhalahden voimalan savukaasupesuri rakennettaisiin. Se tarkoittaisi 15 000 omakotitalon tarpeen verran lisäenergiaa, ja samalla ilma puhdistuisi. Pitää muistaa, että maailma muuttuu tekniikan osalta ja kehittyy ja siihen kannattaa myöskin vastaisuudessa panostaa.

Toisin sanoen, kaikki edellä mainittu sanomani huomioiden pidän tätä kokonaisuutta onnistuneena ja annan sille myöskin tukeni ja toivon, että turpeen käyttö vastaisuudessakin on mahdollinen suomalaisen energian tuotannon puitteissa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhe-mies! Yksi asia, joka unohtuu täysin tässä keskustelussa, on hiilidioksidipäästöt. Suomi, niin kuin Euroopan unioni, kamppailee nimenomaan siinä, pystyykö se edes Kioton velvollisuutta täyttämään. Suomi on tunnetusti ollut kovasti jäljessä viime vuosina vuoden 1990 tason saavuttamispyrkimyksissä. Tällä hetkellä tilanne on hiukan parempi kuin pari vuotta sitten, mutta olemme edelleen suurissa vaikeuksissa.

On kysymys Kiotosta, joka oli alun pitäen noin 5 prosentin tavoite, siis tuli pudottaa Oecd-maiden, siirtymätalousmaiden, hiilidioksidipäästöjä vuoden 90 tasosta noin 5 prosenttia. Tosiasiallisesti erilaisten nielulisäysten jälkeen se on pudonnut siitäkin, se varsinainen tavoite, se realistinen tai sanotaan absoluuttinen tavoite, joka siellä on ja joka ei ole siis suhteellinen. Ja tämän jälkeen me tiedämme toki sen, että tämän vuoden 2020 tavoitteen pitäisi olla noin 20 prosenttia, vuoden 2030 tavoite olisi 30 prosenttia.

Me puhumme turpeen käytön lisäämisestä. Puhutaan vaihtoehdosta, ja täällä ministeri Pekkarinen sanoi, että niiden kivihiililauhdevoimaloiden pitää kuitenkin toimia. Ei niiden mitenkään pidä toimia. KIO1-vaihtoehto, joka silloin vuoden 2002 toukokuun synkkänä perjantaina täällä hylättiin, lähti siitä, että ne kivihiilivoimalat eivät olisikaan toimineet niin kuin ne nyt toimivat. Ja kivihiililauhteen tuottaminen ei ole perusteltua vain sen takia, että joku haluaa ostaa jossakin muualla sähköä. Kivihiililauhde on ongelma, ja se ei yhtään helpotu ilmasto-ongelman kannalta, jos se vaihdetaan turvelauhteeksi, vaikka sitä nyt tämä kilpailukysymys tässä tänään onkin tätä hallituksen esitystä 100/2007 vp näiltä valtiopäiviltä viemässä eteenpäin.

Hiilidioksidin poistaminen, ccs-tekniikka, on tulevaisuuden teknologiaa, joka ei ole edes vielä koelaitosvaiheessa, varsinaisessa referenssilaitoksessa, niitä ei vielä ole. Saksa tähtää niihin ja sen takia sanoo lisäävänsä hiilivoimaloita, mutta ne eivät käsitykseni mukaan korista kylläkään suomalaisia turvevoimaloita edes vuonna 2020, siis 13 vuoden kuluttua. Ehkä ne ovat 20 vuoden kuluttua vuonna 2027 jossakin näköpiirissä, mutta missä ja minkä hintaisia ne ovat, mikä se teknologian hinta on? Alussa se on varmasti kohtuullisen suuri. Sitten sen taltiointi, minne se laitetaan, missä ovat ne varmat paikat, mitkä ovat sen uhat sitten, tähän varastointiin liittyvät uhkatekijät, se on taas aivan toinen asia.

Eli emme me nyt voi ikään kuin innostua turpeesta tällä tavalla. Jos turpeesta valmistettaisiin toisen sukupolven liikennebiopolttoaineita, niin kyllä siitä se bio-sana pitäisi ainakin pois jättää. Siihen, että turvesuo uusiutuu, menee noin 8 000 vuotta, ehkä 1 000 vähemmän tai enemmän, joka tapauksessa sen uusiutumisluonne on aivan erilainen kuin niiden, jotka Iccp on ihan oikeasti todennut uusiutuviksi, kuten esimerkiksi puuenergian. Tämä on vain hyvä nyt pitää mielessä ja miettiä sitä, mikä on oikeasti sitten ympäristön kannalta myös kestävällä tavalla tämä vaihtoehto. Se on selvää, että turve voi kilpailla positiivisesti maahan muualta tuodun kivihiilen kanssa, mutta milloin sitä kivihiiltä sitten täytyy tuoda, milloin luodaan tämä kilpailutilanne, se on sitten taas toinen juttu.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Turpeen uusiutumisesta, siitä käydään jatkuvasti kiistaa, uusiutuuko se vai ei. Kyllä se minun mielestä sillä mielen uusiutuu, koska Suomessa käytetään vain osa siitä, mitä vuosittain kasvaa. Onko meillä sitten se 20 000 kertaa enempi niitä soita, jotka ovat kasvamassa, kuin niitä soita, joita käytetään, jos 8 000 vuotta on se turpeen uusiutumisaika? Joka tapauksessa me käytämme vain osan siitä turpeesta, mikä Suomessa vuosittain uutta syntyy. Se on uusiutuva. Oli kiva kuulla ed. Tynkkysen puhe. Vahinko vaan, etten kuullut kuin loppuosan, mutta kuitenkin pääsin siihen käsitykseen, että suhteenne turpeeseen voimana, energiana, teillä vihreillä on muuttunut positiivisemmaksi. Jos näin on, se on hyvä asia.

Sitten tässä valiokunnan lausumassa on erittäin hyvä asia se, että pannaan tutkimus käyntiin siitä, miten muissa maissa EU:ssa on suhtauduttu näihin syöttötariffihommiin muidenkin uusiutuvien energioitten suhteen. Edellisellä kaudella ympäristövaliokunnassa käsittelimme ilmastoselontekoa, jokahan täytyy tehdä joka hallituskausi, joka vaalikausi.

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusasen johdolla valiokunnassa istuimme, ja silloin tähän ilmastoselontekoon sain omana kappaleenani maininnan lähes sanatarkasti, että tulevaisuudessa on lainsäädännöllä huolehdittava, että biokaasulla tuotettu energia on tuotannollisesti kannattavaa. Tarkoittaa yhtä kuin että biokaasullekin on saatava ennemmin tai myöhemmin syöttötariffi, joka on Saksassa jo voimassa ja käsittääkseni aivan hyvin tuloksin. Biokaasupuolella on sen verran edistystä tapahtunut, että nyt sen käytössä autot ovat verovapaita. Kun sille saadaan vielä tämä syöttötariffi, niin silloin ollaan oikealla tiellä.

Turpeen syöttötariffi on tämän päivän keskustelun aihe. Sen olemassaolo on välttämätöntä hyvin monelta kantilta. Turve itse asiassa on niin paljon suurta ja kallista konekantaa vaativa prosessi, sen suosta irrottaminen, varastointi, kuljettaminen, että ei ole mitään mieltä pitää turveurakoitsijoita löysässä hirressä koko ajan odottaen, milloin on se viikko, milloin on se kuukausi, että saadaan polttaa, pystytään polttamaan turvetta ja ajamaan sitä laitokselle. Täytyy saada ja tällä lainsäädännöllä saadaan jäntevä, pitkäjänteinen, selkeästi semmoinen käytäntö turpeelle, että urakoitsijat voivat tehdä investoinnit ja voivat turvata perheensä leivän, tietävät, että he voivat joka päivä lähteä liikkeelle. Tämä on kotimaista työtä, tätä ei viedä meiltä Kiinaan. Tämä on meidän huoltovarmuusasia. Tämä on erittäin isänmaallinen lakimuutos, mitä nyt ollaan tekemässä, ja on kiva kuulla, että sitä kannatetaan salissa lähes laidasta laitaan, oppositio on yhtä lämpimästi asian kannalla kuin hallituskin.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ehkä on hyvä todeta, ettei jää sellaista käsitystä, että ed. Tiusanen olisi ajatuksineen yksin, että hän on nostanut kyllä keskusteluun tärkeitä näkökohtia ja monista asioista voi olla oikeastaan prikulleen samaa mieltä. Mutta sitten kommentteja näihin muutamiin keskustelussa esitettyihin kantoihin.

Ed. Laitinen väitti, että energiakäytössä ollut turvesuo sitoo aina hiiltä, että tämä on täysin selvää, että se sitoo hiiltä. Kyllä itselläni on niitten tutkimusten perusteella, joita itse olen lukenut, hieman toisenlainen käsitys tästä. Esimerkiksi Ilmastonmuutos ja Suomi -teoksessa, jossa pohditaan aika perusteellisesti soitten ja ilmastonmuutoksen välistä yhteyttä, johtopäätös kai oli kutakuinkin sellainen, että riippuu hyvin pitkälle siitä suotyypistä, että mikä sen nettovaikutus ilmastoon on, sekä luonnontilaisen suon että sitten hyödynnetyn suon sen hyödyntämisen jälkeen. Eli sellaiset kovin yleispätevät lauseet, että turvesuo sitä tai turvesuo tätä eivät välttämättä pidä kauhean pitkälle paikkaansa.

Ed. Laitinen myös puhui ministeri Pekkarisesta niin kauniisti, että harvoin kuulee niin kauniita sanoja oikeastaan muualla kuin ihmisten hautajaisissa. Täytyy kyllä ehkä vähän hillitä nyt ed. Laitisen intoa sillä, että ministeri Pekkarisen kaudella — ja arvostan ministeri Pekkarisen asiantuntemusta ja intoa monissa asioissa erittäin paljon — ministeri Pekkarisen kaudella ei ole otettu käyttöön lähes ainuttakaan uutta toimenpidettä uusiutuvien energian lähteiden edistämiseksi tässä maassa. Ja vaikka ministeri Pekkarisesta suunnattomasti pidän, niin kyllä tämä nyt on sellainen poliittinen laiminlyönti, että ei siitä voi kiitoksia jakaa, ei millään mittarilla mitattuna. Olisi tietysti hyvä, jos ministeri Pekkarinen olisi kertomassa, minkä takia hän ei ole neljään vuoteen saanut esitetyksi eduskunnalle juuri ainuttakaan uutta toimenpidettä, jolla uusiutuvia olisi tässä maassa edistetty. Syöttötariffit olisivat todellakin olleet yksi sellainen, ja on suunnaton sääli, että vielä emme niitä päässeet nyt uusiutuvia edistävässä muodossa täällä käsittelemään.

Edustajat Vielma ja Vilkuna kiittelivät vihreiden turvekantaa. Kiitos kiitoksista. Olen itse ollut talossa vasta kaksi ja puoli vuotta enkä voi kauhean hyvin puhua sitä edeltävästä ajasta, mutta ainakin kaiken tämän ajan, minkä olen eduskuntaryhmässäni vastannut energiapolitiikasta, suhtautuminen on ollut kyllä tismalleen sama. Ei se siitä mihinkään ole muuttunut. Eli tilanteessa, jossa kivihiili ja turve ovat vastakkain, tulee suosia turvetta. Mutta tilanteessa, jossa turve ja uusiutuvat ovat vastakkain, valinta on tismalleen hyvin selvä. Pitää suosia uusiutuvia energian lähteitä. Emme voi lisätä turpeen käyttöä, mutta turve voi tietyissä olosuhteissa korvata tuontipolttoaineita, ja sellaisessa tilanteessa sen suosiminen on todellakin perusteltua myös vihreiden mielestä. Se ei myöskään tarkoita toki blankovaltakirjaa minkälaiselle turpeen hyödyntämiselle tahansa. Ympäristövaliokunnan lausunnossa tätä lakia koskevaan talousvaliokunnan mietintöön on hyvin tuotu esille niitä ympäristöongelmia, paikalliselle luonnolle aiheutuvia ongelmia, joita turpeen nostoon liittyy, ja niitä ei tule väheksyä, vaan niitten vähentämiseen pitää aktiivisesti pyrkiä ja turpeen nosto todellakin keskittää sellaisille turvesoille, joilla ne haitat ovat mahdollisimman vähäisiä.

Ed. Vielma esitti täällä, että suot eivät lopu. Se nyt varmaan ehkä inhimillisestä näkökulmasta voi pitää paikkansa, mutta se, mikä kyllä loppuu, on luonnontilaiset suot. Etenkin Etelä-Suomessa luonnontilaisia soita alkaa olla jo kohtuullisen vähän, ja jos niitä nakerretaan vielä energiakäytön takia — kesällä pyöräilin aika paljon turvesoiden halki tuolla Pirkanmaalla — jos vielä luonnontilaisia soita tästä nakerretaan energiakäytön takia, niin kyllä ne vähiin käyvät ennen kuin loppuvat. Eli siihen ei tule mennä vaan todellakin keskittää turpeen nosto sellaisille alueille, jotka eivät ole enää luonnontilaisia.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys polttoturpeen ja sillä tuotetun sähkön toimitusvarmuuden turvaamista koskevaksi lainsäädännöksi on hyvä ja on saanut täällä todella tunnustusta.

Me kaikki ymmärrämme, että Suomella on suuret energiavarat. Niitä on Suomen soissa. Turvevarannot ovat todella mittavat, samoin kuin meillä on kasvava puuenergia metsissä, jotka ovat ympäristöystävällisyyden sielu hiilinieluina. Suomella on valtavat energiamahdollisuudet, kun me käymme vain hyödyntämään kotimaista energiaa kaikissa muodoissaan.

Keski-Suomi on metsien maakunta, Keski-Suomi on myös turpeen maakunta. Näitä molempia tulisi käyttää energian tuotantoon, lämmön ja sähkön tuotantoon. Keski-Suomessa tätä tehdäänkin, mutta tätä tulisi edelleen tehdä enemmän. Tulisi myös harkita sitä, voitaisiinko tuottaa sähköä ilman kuljetuskustannuksia siellä, missä energia suorastaan kaatuu päälle tai on muutoin lähellä, tarkoitan metsissä turvesoiden äärellä. Kuljetus on sinänsä kuljetusyrittäjille tärkeä toimeentulon lähde, monet työllistyvät Keski-Suomessakin juuri kuorma-autoilijoina kuljettaessaan turverekkoja tai puuenergiaa, mutta tulisi harkita myöskin nämä vaihtoehdot, voitaisiinko aivan siellä lähikuljetusmatkan etäisyydellä tuottaa jo sähköä, olisiko luotavissa sellaisia sähköntuotantolaitteita, joita on jo kehitelty, mutta ilmeisesti ei ole vielä saatu riittävää kaupallista kannattavuutta, että voitaisiin sähköjohtoja myöten siirtää sähköä, energiaa moneen käyttöön, niin liikenteeseen kuin lämmitykseen, valoon, teolliseen käyttöön, kotien käyttöön. Sähköjohdothan ovat olemassa metsäisilläkin seuduilla melko läheltä tavoitettavissa. Näitäkin vaihtoehtoja tulisi voida selvittää.

Samoin mielestäni tulisi enemmän hyödyntää myöskin junakuljetuksia polttoturpeen ja bioenergian kuljetuksissa. Muun muassa Jyväskylässä kävimme Keski-Suomen kansanedustajina tutustumassa siellä olevaan voimalaitokseen. Pistoraide on voimalaitokselle aivan erinomaisen hyvä. Kun kysyin, milloinka siitä on tullut turvejuna tullut, ei suoranaisesti osattu sanoa, joten vuosia siitä on. Kuitenkin rekkamäärä, joka tuo turvetta, on valtava. Ymmärrän, että energiaa tuodaan paikoista, minne ei ole rautatietä, mutta on myös paikkoja, minne on rautatie. Muun muassa liikenteeltä katkaistu ja osin lakkautettu Haapamäki—Pori-rata on turvesoitten keskellä. Siellä on turvesoita, ja sieltä viimeisimmäksi on turvekuljetuksia tehty muun muassa Aitonevan laajoilta soilta. Jos tuo metsäinen rata olisi koko osuudeltaan liikenteen käytössä, niin osaltaan se voisi myös hyödyntää turpeen ja metsäenergian kuljetuksia sinne, missä käyttöäkin tapahtuu. Keski-Suomen vahvuus ovat todella turveyrittäjät ja turvesuot erityisesti Karstulan seudulla, Pylkönmäellä, pohjoisessa Keski-Suomessa. Yrittäjät ovat investoineet paljon säille alttiiseen yritystoimintaan. Pidän tuotakin hyvin arvokkaana asiana.

Samalla toivon, että meillä tehtäisiin kaikki voitava sen eteen, että meillä hyödynnettäisiin näitä energiarikkauksia monipuolisesti. Puusta voitaisiin saada erilaisia tisleitä, jotka ovat hyvin arvokkaita moneen käyttöön, ja polttaa sen jälkeen ympäristöystävällistä, puhdasta hiiltä. Tämä olisi yksi mahdollisuus hyödyntää kasvavia ja uudistuvia metsävarantoja. Samoin turpeen hyödyntämismahdollisuudet ovat monet, muun muassa liikennepolttoaineeksi. Meidän tulisi päästä Suomessa tuotetun energian omavaraisuuteen hyvin pitkälti, ja siihen meillä on onneksi mahdollisuuksia.

On hyvä, että Suomessa on tajuttu tällä hetkellä myös se, että tarvitaan sähköä riittävästi. Viides ydinvoimala on rakenteilla, ja minun mielestäni on välttämätöntä, että kuudes ydinvoimala laitetaan mahdollisimman nopeasti suunnitteluun, että energiayhtiöt tekisivät tästä anomuksen. Me tarvitsemme edullista energiaa. Meidän ei tule olla sillä tavoin kuin tällä hetkellä olemme tuontienergiasta eri muodoissaan riippuvaisia. Energiaomavaraisuus on osa huoltovarmuutta, mutta se on ennen kaikkea myös kotimaista työtä, työllisyyttä, ja sitä kautta lisää kansantulon myönteistä vaikutusta.

Seppo Lahtela /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Oinonen puheenvuorossaan käsitteli, tavanomaiseen tapaan erittäin hyvässä puheenvuorossa, sitä, että rautatiet eivät ulotu tämän turve-energian kuljetuskapasiteettireiteille jne. Ymmärrän sen erinomaisen hyvin, mutta olisin toivonut ja odotinkin kovasti, että ed. Oinonen olisi käsitellyt sitä, että kanavat ja vesitiet eivät ole niin kuin kohdallaan ja liity tähän asiaan, jolloin siitä puheenvuorosta olisi tullut aivan täydellinen, mutta eihän semmoista puhetta ole, etteikö sitä aina sivullinen paikkaamaan pääsisi taikka pyrkisi.

Herra puhemies! Minkä takia puheenvuoron pyysin: ed. Tiusanen puheenvuorossaan pohdiskeli, että suo uusiutuu 8 000 vuoden kuluttua. Tästä asiasta olen jyrkästi eri mieltä, mutta täytyypä perehtyä vähän asiaan niin, että löydän myöskin sitä toisen luokan faktatietoa ja sen jälkeen käyn kiistelemään siitä, kauanko suo kasvaa ja kuinka se uusiutuu.

Mutta myöskin ed. Tiusanen puheenvuorossaan käsitteli näitä hiilidioksidipäästöjä ja Kioton sopimuksen velvoitteita jne. Täytyy muistuttaa, että muistaakseni melko tarkkaan Suomen päästöt ovat 0,015 promillea maailman päästöistä, niin että kun ei tässä nyt oikein vaan kävisi sillä lailla, että säästämme itseämme hengiltä, koska se on sama, tuotammepa tai lopetamme, siitä ei kyllä maailma sen paremmaksi tule, vaikka meidän tietysti osuutemme pitää myöskin tästä maailman vastuusta kantaa. Mutta se on eri aika ja paikka, mistä siitä sitten oikein todella asiaa pohditaan ja loppuun saakka puidaan.

Tämä esitys, tämä mietintö on hyvä. Tällä on helppo mennä eteenpäin. Tämä on avaus Suomen parempaan tulevaisuuteen kotimaisen energiahuollon eteen, minkä perusteella hallituskin sen varmaan alun perin on tehnyt ja luonut.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten ed. Seppo Lahtela äsken totesi, niin olemme ed. Lahtelan ja asiantuntijoiden kanssa myös pohtineet tätä kanavaverkostoa, joka on todella merkittävä kuljetusvaihtoehto. Sitä ei vain ole vuosikymmeniin riittävästi hyödynnetty. Suomi on järvien maa, ja Sisä-Suomesta, aivan sieltä Keitelepohjan perukoilta on jo nyt mahdollisuus Päijät-Hämeeseen Lahtea myöten tuoda vesiteitse kuljetuksia. On rakennettu kallis Keitele—Päijänne-kanava. Kyllä tämä on yksi mahdollisuus. Haittapuoli on vain talven jäätyminen, ja minä uskon, että vielä semmoisia talvia tulee, että kunnon jäätkin koetaan, mutta on myöskin aluksia, jotka pystyvät itse murtamaan sen jääpeitteen, mikä Suomen järviin muodostuu; tällaisia asiantuntijat vakuuttavat olevan.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtelalla nyt kyllä oli pilkku näissä luvuissa aika väärässä paikassa. Jos oikein kuulin, te väititte siis, että Suomen osuus maailman ilmastopäästöistä on 0,015 promillea. Tarkennan hieman niin, että Suomen osuus maailman väestöstä on noin promille eli tuhannesosa. Suomalaiset asukkaat tuottavat päälukua kohti moninkertaisesti maailman keskiarvoon verrattuna päästöjä. Tästä seuraa se, että Suomen osuus maailman kokonaispäästöistä on kuitenkin useita prosentin kymmenyksiä, joka tämän kokoiselle maalle on kyllä aika paljon. Se ei tietysti yksinään ratkaise koko ilmasto-ongelmaa, että me täällä vähennämme päästöjä, mutta ei ratkaise kyllä sekään, että mikään muukaan sitä tekee. Kyllä Texasissa tai jossain Kantonin provinssissa Kiinassa voidaan ihan yhtä lailla ajatella, että meitä on niin vähän, me aiheutamme niin pienen osan maailman päästöistä, ettei voi mitään tehdä. Jokaisen maailman asukkaan, jokaisen maailman valtion, on kannettava oma vastuunsa ilmastonmuutoksen torjumisesta.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä salityöskentely on joskus vähän hankalaa, kun pitäisi tehdä töitä myös työhuoneessa, mutta ed. Seppo Lahtelan pari kommenttia kuulin sinne. Ensimmäinen oli tämä kanavakommentti. Kehottaisin ja rohkaisen ed. Seppo Lahtelaa toimimaan Saimaan kanavan puolesta. Siinä on kanava-asiaa ihan yllin kyllin.

Sitten todella tämä, mihin ed. Tynkkynen jo viittasi, se että suomalaisten hiilireppu selässä meillä itse kullakin on todella moninkertainen keskimääräiseen nähden tällä planeetalla. Jos ajatellaan intialaista 500 kilon hiilidioksidireppua, niin se on todella köykäinen.

Jokainen todella voi perustella, jokainen tämän maapallon valtio voi perustella, jollakin lailla aina sen, miksi meidän ei pitäisi suorittaa päästöjen vähentämistä, miksi me olemme erityisasemassa, ja tämä suomalainen perustelu jääköön. Pitäisin kiinni siitä, että meidän pitäisi Kioton sopimus omalta osaltamme pistää täytäntöön ja EU:ssa toimia sen puolesta, että vuoden 2012 jälkeen saadaan sopimus, joka velvoittaa mahdollisimman laajasti tämän planeetan eri valtioita, ja olla siinä mukana pitäen selkeästi mielessä päämäärä, ettei keskilämpötila nouse enempää kuin 2 celsiusastetta.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Tä-mä on tärkeä lakiesitys, ja pitää nyt pitää huoli, että turpeen asema polttoaineena taataan ja se korvaa kivihiiltä. Meillähän on merkittävät turvevarat, suuremmat kuin Norjan kaasu- ja öljyvarat, ja niitä hyvin vähän käytetään. Se on kansantaloudellisestikin niin työllisyyden kuin muunkin kannalta erittäin tärkeää.

Kioton sopimuksesta sanoisin, että se pitäisi pistää voimaan, mutta siihen pitäisi kyllä sitoutua kaikkien maiden, USA:n, Kiinan, Intian ja näin. Suomi ja EU yksipuolisesti otti Kioton sopimuksen käyttöön, ja nyt muun muassa teollisuutta täältä lähtee sellaisiin maihin, missä saa sitten savutella rauhassa ja näin. Tällaisia porsaanreikiä ei pitäisi tässä globaalissa taloudessa pitää. Kyllä siitäkin täytyy lähteä, että Suomen on huolehdittava, että täällä pysyy teollisuus ja työpaikat ja määrätynlainen kilpailukyky. Tämä on hyvä lakiesitys.