Martin Saarikangas /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä lakiesityshän, joka on tässä, on tavallaan tällainen läpihuutojuttu, vaikka asia on erittäin tärkeä. Sen takia toteaisinkin muutaman yleishuomion tästä Kioton sopimuksesta.

Niin kuin täällä salissa on moneen kertaan tänään todettu, ilmastonmuutos tänä päivänä puhuttaa meitä yhä enemmän eikä yhtään päivää avata televisiota tai katsota lehteen niin, etteikö siellä mainittaisi asiaa. Se on varsin tärkeää ja ennen kaikkea ne syyt, jotka johtavat siihen, että meillä on tällainen keskustelun aihe. Tosin meidän suomalaisten ehkä kannattaa olla iloisia, jos sää lämpenee, niin että pääsemme parempiin ilmasto-olosuhteisiin, mutta globaalisesti tämä on suuri katastrofi.

Me käsittelimme kesällä täällä ilmasto- ja energiaselontekoa, ja talousvaliokunta silloin painotti sitä seikkaa, josta myös ed. Tiusanen täällä äsken totesi, että meidän tehtävänämme on huolehtia siitä, että maapallon keskilämpötila ei nousisi enemmän kuin korkeintaan 2 astetta vuoteen 2050 mennessä. Sen takia siihen tulee panostaa, sen eteen tulee tehdä kaikki mahdollinen, jotta me voisimme sitten meitä seuraaville sukupolville jättää maailman, jossa hekin voivat elää.

Kun tätä Kioton mekanismia tullaan käsittelemään jatkossa, ei riitä, että tämä on yksi osa Euroopan unionin strategiaa tai meidän suomalaisten strategiaa. Olkoonkin, että tämä meidän reppumme on raskas, se on kuitenkin kohtuullisen pieni, kun on kyse prosentin kymmenyksistä tämän maapallon päästöjen suhteen. Sen takia meidän tulee jatkaa sitä toimintaa, johonka myös tämä talousvaliokunnan mietintö kesällä velvoitti hallitusta: ottamaan sen ykköskysymykseksi Euroopan unionin puheenjohtajuuden aikana ja ennen kaikkea saamaan tähän neuvottelupöytään mukaan Yhdysvallat, Kiina, Australia, nämä maat, jotka yhteensä tuottavat volyymiltaan suurimman osan näitä päästöjä.

Tämän takia uskon, että tämä on seikka, jossa meidän tulisi myös velvoittaa tulevaa hallitusta, tulevaa hallituspohjaa, jatkamaan todella painokkaasti niitä toimia, joilla voidaan vaikuttaa. Silloinhan meille tulevat energiaratkaisut ovat tärkeitä, mutta eivät yksistään energia ja teollisuus, vaan kyllä meidän täytyy ottaa mukaan liikenne, maatalous ja kaikki muutkin päästöjen aiheuttajat. Tältä pohjalta tämä hallituksen esitys on vain pieni askel, mutta uskon, että hyväksymällä tämän otamme edes pienen askeleen oikeaan suuntaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Todella maailmalla puhutaan tästä hiilidioksidi- tai hiilirepusta. Esimerkiksi Nairobissa, nyt kun oli marraskuussa ilmastonmuutoksen osapuolikokous, oli aika keskeinen teema se, mitä ovat per capita -päästöt. Suomellehan tämä ei tietysti ole mikään ilahduttava asia, että tämä nostetaan vahvasti esille, mutta lähestymistavasta, joka katsoo, että maailma on jakamaton sikäli, että se kuuluu kaikille, samalla tavalla kaikille planeetan asukkaille, siitä näkökulmasta tämä per capita -ajattelu on perusteltua. Se ei aseta sitä ennakkoajattelua, että rikkailla on oikeus painavampaan hiilidioksidireppuun tai hiilireppuun, suurempiin hiilidioksidipäästöihin, tai rikkailla mailla on suurempi päästömahdollisuus.

Nämä Suomen käytössä olevat päästömääräyksiköt ovat siis 71,5 miljoonaa hiilidioksiditonniekvivalenttia, ja se on siis vuoden 90 laskettu taso. Me olemme yleensä menneet siinä toistakymmentä miljoonaa tonnia enemmällä, korkeammalla tasolla, ja jos lasketaan nyt vaikkapa 86 miljoonaa, tai otetaan pienempi luku, 82 miljoonaa tonnia, ja jaetaan se viidellä miljoonalla, niin meidän reppumme paino on siinä 16 tonnin luokkaa ja hivenen yli. Joka tapauksessa se on kohtuullisen suuri. Yhdysvallat rökittää kyllä Suomen keskimääräisesti, mutta urhea Suomi tulee jälleen toiseksi aika hyvin näissä laskelmissa. Ja jos sitten sattuu vielä huono vuosi eli huono vesitilanne, paljon lauhdehiiltä poltetaan, silloin on reppu vielä painavampi. Siis on myös tämä lähtökohta-ajattelu, että me olemme niin pieni osa, mutta jokainen ihminen on se noin kuudesmiljardisosa, ja se, että meitä on täällä 5,3 miljoonaa, on sitten onneksi tietysti tässä tapauksessa planeetalle, että meitä ei ole enempää.

Mutta joka tapauksessa, puhemies, tämä ed. Saarikankaan puheenvuoro oli positiivinen ja ympäristövaliokunnan lausunnossamme, jota nyt ei ole liitetty tähän talousvaliokunnan mietintöön — mutta tulee liitetyksi myöhemmin, näin todettiin — me halusimme kiinnittää muutamiin seikkoihin erityistä huomiota. Lausuntomme on myös kohtuullisen laaja, laajempi kuin tämä käsillä oleva mietintö, ja siinä cdm-hankkeet ja ji-hankkeet olivat erityisesti meidän käsittelymme kohteena. Tässä teimme myös 7 §:ään esityksen sen täsmentämiseksi kestävän kehityksen termin vahvistamiseksi. Me esitimme tämän kestävän kehityksen käsitteen lisäämistä tähän 7 §:ään, joka määrittää tämän hankkeiston lähestymistavan. Tätä nyt talousvaliokunta ei — sen enemmistö ainakaan — nähnyt tarpeelliseksi. Mutta joka tapauksessa cdm ja ji tulevat olemaan tärkeitä asioita. Ne ovat mekanismeja, jotka kuuluvat — haluan sen tässä vielä todeta — vahvasti ympäristövaliokunnan toimialaan, niin kuin mekanismit yleensäkin. Tässä haluaisin painottaa sitä, että kun taas joskus lähiaikoinakin mietitään näitä valiokuntia, niin silloin olisi hyvä lähestyä asiaa itse substanssin kannalta ja katsoa, mihin valiokuntaan mikin asia aina kuuluu.

Mutta vielä, tämä cdm ei pidä sisällään ydinvoimaa. Se on hyvä huomata tässäkin. Ji-hankkeita meillä on aika vähän, cdm-hankkeita myöskin vähän. Me emme ole oikein vielä päässeet näissä asioissa liikkeelle. Kun Afrikka on erityinen maanosa näissä asioissa, niin siellä, niin kuin Nairobissakin nyt, missä oli myöskin ed. Tynkkynen mukana, afrikkalaisista näkökulmista kysyttiin vahvasti cdm-hankkeiden perään, yleensä siis myös tietysti näiden adaptaatiorahastojen ja muiden perään. Cdm-hankkeita on vaikea toteuttaa Afrikassa, koska ainakin Sahelin alueella eli Saharasta etelään tai päiväntasaajan seudulla sieltä puuttuu korvaavia kohteita. Nämähän vaatisivat tietynlaisen korvauskohteen.

Mutta kun se kritiikki, jota tuli EU:n suuntaan Nairobissa myös yleensä, oli se väite, jonka aika usein muun muassa silloinen ministeri Enestam kertoi, että EU ei olisi omaa vastuutaan täyttänyt, niin me helposti sanomme, että se on väärinkäsitys, mutta nuo kolmannen maailman kriitikot katsovat usein sitä, olemmeko todella omia päästöjämme vähentäneet vai olemmeko hankkineet vain päästöyksiköitä muualta, käyttäneet mekanismeja hyväksemme. Eli tämä asia on saamassa yhä merkittävämpää huomiota maailmalla. Ilmastonmuutoksen hallinta on yhä tärkeämpi asia. Sen ympärillä liikkuvat yhä suuremmat miljardit, ja Sternin raportti on tuonut siihen erittäin vahvan talousnäkökulman. Se on vuosisadan juttu, ja se on ykkösasia tämän planeetan pinnalla ja ilmakehässä. Se tulee olemaan todella tärkeä. Siinä mielessä näiden mekanismienkin käsittely on todella äärimmäisen haastava ja tärkeä asia.

Suomen kohdalla on tietysti todettava, että meidän pitäisi vain jatkuvasti kehittää omaa teknologiaamme, referenssilaitoksia, ja pitää mielessä se, että aina tarvitaan niitä, jotka ovat kehityksen kärjessä, ja se kehityksen kärjessä olo saattaa merkitä myös suurta taloudellista — jos halutaan talousnäkökulmaa — tuotosta meille. Se ei ole mikään menetys, vaan se on myös mahdollisuus, nimenomaan mahdollisuus, taloudellinen mahdollisuus.

Tässä vielä haluaisin Kioton sopimuksesta todeta lopuksi sen, että siinä ovat mukana kaikki täälläkin tänään luetellut maat paitsi Yhdysvallat ja Australia, ne eivät ole ratifioineet sitä eikä sellainen merkittävät teollisuusmaa kuin Liechtenstein, ja näin ollen muut ovat aivan sillä tavoin siinä mukana kuin vuonna 97 Kiotossa sovittiin, lukuun ottamatta näitä mainitsemiani maita. Ja nyt sitten jatkossa vuoden 2012 jälkeenhän on tietysti se aikataulu, joka meidän pitää pitää mielessä, ja se on aika pian, eli se on aivan tuossa oven avauksen jälkeen edessä 2012, ja siihen pitäisi nyt tietysti kovalla vauhdilla jo valmistautua.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kioton mekanismien markkinat ovat aika pitkän odottelun jälkeen lähteneet nyt käyntiin ja kasvutahti on varsin kova. Näyttää siltä, että Kioton mekanismeilla tuotettavilla päästövähennysyksiköillä käytävästä kaupasta tulee varmaankin siis yhdet maailman suurimmista, elleivät suurimmat, ja jättimäiset ympäristöhyödykemarkkinat. Mekanismeista on monta hyötyä. Mekanismit voivat auttaa ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Ne voivat sitouttaa kehitysmaita ilmastoneuvotteluihin ja tähän ilmastosopimusprosessiin, mikä on välttämätöntä niitten tulevien päästötavoitteiden saavuttamisen kannalta, joihin tässä on viitattu. Ne voivat edistää teknologian siirtoja.

Mekanismeihin liittyy kuitenkin monia ongelmia, monia riskejä ja haasteita. Nyt puutun niistä ainoastaan yhteen eli siihen, miten nämä mekanismihankkeet sopivat yhteen kestävän kehityksen tavoitteen kanssa paikallisesti.

Kioton pöytäkirjaanhan on kirjattu se, että puhtaan kehityksen mekanismihankkeiden eli näiden cdm-hankkeiden pitää edistää kestävää kehitystä täällä kohdemaassa. Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa? Joistakin hankkeiden hyväksyttävyyden ehdoista on päätetty Kioton pöytäkirjan toimeenpanoa koskevissa kansainvälisissä linjauksissa. Siellä on rajattu hieman tätä asiaa. Toisaalta sitten käytännön linjanvetoa tekee tämä cdm:n hallintoneuvosto eli Executive Board, EB. Kolmantena portaana on oikeastaan se, että on ikään kuin isäntämaan eli tämän hankkeen kohdemaan tehtävä arvioida sen hankkeen kestävän kehityksen mukaisuutta.

Näistä eri portaista huolimatta aika realistisena uhkana on se, että cdm:n hankeseulasta menee läpi sellaisia hankkeita, jotka eivät tosiasiallisesti ole kestävän kehityksen mukaisia. Esimerkiksi jossain vaiheessa, kun pidettiin lukua näistä varhaisista hyväksytyistä cdm-hankkeista, vain viidesosa niistä koski uusiutuvien energianlähteiden edistämistä, energiankäytön tehostamista tai liikenteen kestävöittämistä eli sellaisia alueita, joissa ilmastohyödyt ja useimmiten myös kestävän kehityksen hyödyt paikallisyhteisöille ovat sieltä selvimmästä päästä. Toisaalta noin kymmenys näistä silloisista vähenemistä oli tullut joko nieluhankkeista tai sitten suurista vesivoimahankkeista, ja erityisesti nämä suuret vesivoimahankkeet ovat historiallisesti olleet lähes poikkeuksetta kestävän kehityksen vastaisia monessakin suhteessa ja niitä ei oikein voi pitää edistämisen arvoisina.

Tulevaisuudessa on mahdollista, että cdm-hankkeeksi voidaan ehkä hyväksyä myös esimerkiksi hiilen talteenottoon ja varastointiin liittyviä hankkeita: asennetaan voimalaitokseen hiilidioksidia talteen ottava laite ja sitten pumpataan se hiilidioksidi esimerkiksi maan alle jonnekin suolavesikerrostumiin. No, päästöt tästä saattavat ainakin väliaikaisesti kyllä vähentyä, mutta hyödyt paikallisille asukkaille, paikallisyhteisöille, ovat käytännössä olemattomia, mitättömiä.

Vaarana siis on, että veronmaksajien varoja käytetään tukemaan sellaisia hankkeita, jotka eivät ole erityisesti kestävän kehityksen mukaisia, eivät edistä kestävää kehitystä siellä isäntämaassa tai ovat jopa suoranaisesti tämän kestävän kehityksen vastaisia. Kun monet asiantuntijat ovat viitanneet siihen, että kyllä nyt on viime kädessä sen isäntämaan tehtävä päättää siitä, mikä on kestävän kehityksen mukaista ja mikä ei, niin kannattaa muistaa, että cdm-hankkeiden yksi suurimpia tai suurin kohdemaa tulee olemaan Kiina. Veikkaanpa, että Suomella ja Kiinalla saattaa olla hieman eriävät näkemykset siitä, mikä on kestävän kehityksen mukaista ja mikä ei.

No, jotta näillä Kioton mekanismien hankkeilla todella edistettäisiin kestävää kehitystä myös siellä kohdemaassa, niin näitä ehtoja tulisi kansallisessa toimeenpanossa tarkentaa ja selventää. Ympäristövaliokunta esitti todellakin omassa lausunnossaan, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja Tiusanen tuossa totesi, että kestävää kehitystä koskevia muotoiluja olisi kirjattu ihan lakiin asti, jolloin ne olisivat siellä olleet muistuttamassa ja takaamassa, että suomalaiset Kioton mekanismin hankkeet ainakin selkeästi, yksiselitteisesti, sitoutuisivat kestävän kehityksen edistämiseen. Valitettavasti tämä ympäristövaliokunnan punnittu ja perusteltu kanta ei saanut enemmistön tukea talousvaliokunnassa ja siellä tekemäni ehdotus hävisi äänestyksessä.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Saarikangas totesi, että tämä on tärkeä asia ja tämän olisi pitänyt saada vähän parempikin käsittely täällä. Tämä on näitä isoja asioita, mitä me täällä eduskunnassa käsittelemme, ja erittäin tärkeitä asioita Suomen kansantalouden ja yleensäkin globaalin talouden kannalta, joten olisi toivonut, että täällä olisi ollut enemmän edustajia läsnä.

Ensinnäkään tässä Kioton sopimuksessa ei saisi olla vapaamatkustajia, niin kuin nyt on. Nämä ympäristö- ja ilmaanpäästöasiat ovat kumminkin niin vakavia asioita, että pitäisi nyt jossakin sopia ja kiireesti maailman maiden kasaantua sopimaan näistä asioista. Onko Suomi tehnyt osuutensa päästöasioissa ja ympäristöasiassa? Minun mielestäni se on tehnyt enemmän kuin moni muu maa. Muun muassa Saksa pääsee vähän kuin koira veräjästä. He selviävät tästä päästökauppa-asiasta paljon pienemmin vaurioin, vaikka heidän pitäisi kantaa suurempi vastuu, samoin moni muu Keski-Euroopan maa puhumattakaan Amerikasta, jenkeistä, USA:sta, joka 25 prosenttia ilmanpäästöistä päästää maapallolle.

Yhtenä nopeana keinona voisi olla sellainen, mikä liikenne- ja viestintävaliokunnassakin mainittiin: dieselvero poistettaisiin. Dieselautot kuluttavat vähemmän polttoainetta ja moottorit kestävät paljon kauemmin. Nyt näin ei tehdä, vaan ajetaan bensa-autolla ja tuodaan Saksasta yli kymmenen vuotta vanhoja autoja sen takia, kun täällä ovat autojen hinnat liian suuret.

Minun mielestäni energiaratkaisu, mikä tehtiin viime eduskuntakaudella, olisi pitänyt tehdä jo Lipposen ykköshallituksen aikana. Se on tosiasia, että vesi-, tuuli- ja ydinvoima ovat ainoita energiantuottamismuotoja, joista ei tuonne ilmaan pääse päästöjä. Nyt olen huomannut, että kauppa- ja teollisuusministeri Pekkarinenkin on tämän tunnustanut ja kertoo, että nyt pitäisi tätä edistää. Nämä ovat niitä faktoja, joita pitäisi täälläkin ottaa käyttöön.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Hyvä, että ed. Oinonen tuli saliin. Meillä on nyt tasapeli ylhäällä olevien arvon asiantuntijoiden kanssa, 4—4. Tässä kun huomaan, että paikalla on osaavia KTM:n ja myös kansainväliseen työhön osallistuneita virkamiehiä, niin totean samalla sen, että nyt Nairobissa COP12:ssa, joka oli samalla MOP2 eli toinen kokous, jossa sitten Kioto on ollut ratifioitu, siellä nimenomaan keskusteltiin ed. Tynkkysen edelleen käsittelemästä cdm:stä, kestävän kehityksen mekanismeista. Ja mikä on hyvin tärkeätä, olisi linkittää tämä suuri merkittävä ilmastosopimus muihin YK-sopimuksiin kuten aavikoitumissopimukseen ja biodiversiteettisopimukseen ja myöskin sillä tavalla toimivin keinoin, että cdm:ssä olisi ulottuvuus biodiversiteettisopimuksesta niin, että cdm:n kautta me voisimme tukea myös biodiversiteetin säilyttämistä esimerkiksi Afrikassa, koska sieltä toisaalta puuttuu tätä korvaavaa teknologiaa.

Hyvä on, sitä on siellä pienimuotoisesti, siellä ei ole esimerkiksi suuria hiilivoimaloita, sanotaan vaikkapa Keniassa, mutta siellä on biodiversiteettia, joka vaatii säilyttämistä. Näin jos me saisimme jonkun yksikön määritellyksi sieltä biodiversiteetista, luonnon monimuotoisuudesta, ja samalla sen muutetuksi sellaiseksi ekvivalentiksi, että sitä voitaisiin cdm:ssä käyttää hyväksi niin, että jos sitä luonnon monimuotoisuutta säilytetään, niin se laskettaisiin cdm:n vastapartneriksi, vastaosaksi, silloin tällä tavalla saataisiin cdm:ää toteutettua Keniassa, Ugandassa, näissä maissa, joissa on hyvin rikas biodi-versiteetti, joka on kuitenkin erinomaisen uhanalainen ja jota myös ilmastomuutos uhkaa. Erityisestihän nämä uhat kohdistuvat, kumma kyllä, aina köyhiin ihmisiin ja köyhiin valtioihin ja yleensä ensiksi köyhiin ihmisiin myös rikkaammissa valtioissa.

Näin ollen tämä asia on sellainen, josta on keskusteltu ja joka ehkä kehittyy, menee eteenpäin joka tapauksessa. Se potentiaali ja se kriittinen massa, joka on nyt aktivoitunut ilmastomuutoksen tultua yhä selvemmin koetuksi, nähdyksi ja tuntuvaksi, kasvaa ja uskon, että tilanne menee eteenpäin. Toivon, ettei Suomen eduskunta ole mikään laahausankkuri, joka jarruttaa tässä aluksen kulkua.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä asia on erityisen tärkeä, ja todella toivoisi, että täällä yhä ovi kävisi tuoden saliin lisää kansanedustajia keskustelemaan asiasta. Mutta täällä on käytetty erittäin kantaaottavaa keskustelua, ja tämä on näin oikein hyvä.

Se, että halutaan taistella ilmaston puolesta, on erittäin hyvä asia. Kyllä meidän on pyrittävä saamaan ilma puhtaaksi, estettävä päästöjen leviämistä ilmaan. Mutta toimiiko tämä nyt juuri sillä tavalla kuin me haluaisimme tämän Kioton sopimuksen kautta, se onkin vakava kysymys. Meille suomalaisille tämä on siinä suhteessa ongelmallinen asia, että me tahdomme tietysti ilman puhtautta ja tahdomme tavattoman hyvää, mutta samalla tämä tulee meille kalliiksi. Suomessa minun ymmärtääkseni, voin olla väärässä, mutta minun ymmärtääkseni on tehty kaikkein eniten maailmassa jo ennen Kiotoa ilman puhtauden puolesta. Kun Suomi liittyi Kiotoon, niin tässä on sitten ollut niitä valitettavia epäkohtia, että Suomesta on tullut maksaja ja ne, jotka saastuttavat tämän maapallon ilmakehää, voivat saastuttaa suruttomasti. Ja niin kuin täällä on todettu, on erittäin paljon voimakkaasti ilmastoa saastuttavia valtioita, jotka eivät aiokaan tätä kysymystä käytännössä vakavasti ottaa huomioon.

Kyse on tärkeästä asiasta. Voi olla, että tämän talven leudot säät ovat poikkeus, poikkeus, joka vahvistaa säännön, että Pohjolassakin on kunnon talvet, ja uskon, että tänä talvena me myös kunnon pakkasiakin tulemme kokemaan ja silloin emme näitä leutoja säitä muista. Onhan ollut leutoja säitä vuoden vaihteen tuntumissa aiemminkin, muun muassa 1972—1973 ja muulloinkin. Mistä nämä johtuvat, on varmasti tiedemiesten selvitettävä kysymys. Mutta jos maailmassa tapahtuu syystä tai toisesta semmoinen muutos, että merivirrat hidastuvat taikka muuttavat kulkuaan, niin nämä ovat hyvin kohtalokkaita muutoksia. Golfvirta on valtava lämpöpumppu, jonka ansiosta täällä Pohjolassa voimme elää. Ellei olisi Golfvirtaa, täällä olisi hyvin hyiset olosuhteet, ehkä Pohjois-Kanadan tasoa kenties.

Nyt on havaittu, että Golfvirran pumppu alkaa reistailla, ja mitkä sen vaikutukset saattavat olla, sitä olisi syytä tutkia. Jos ilmasto tilapäisesti lämpenee mutta Golfvirta heikkenee, niin siitä onkin seurauksena se, että ilo ilman tilapäisestä lämpenemisestä maapallon geologisessa ajassa mitattuna jää perin lyhyeksi, ja voi olla, että ihmistenkin ajan mitoissa jää perin lyhyeksi. Sen takia meidän on kannettava huolta ilmakehän puhtaudesta.

Täällä on viitattu moniin asioihin, saasteettomaan energiaan. Minä tässä yhteydessä tuon esille puuenergian, metsäenergian, erittäin vahvasti, vihreän metsäenergian. Se on tapa, jolla voidaan huolehtia ilman puhtaudesta. Metsät ovat hiilinieluja. Metsät ehkä muullakin tavalla puhdistavat luontoa ja ilmakehää. Tästäkin on tutkimustuloksia. Puu voidaan polttaa siten, että hiukkaspäästöjä ei tarvitse tulla. Tuon tämän esille hyvin vahvasti, mutta tuon esille myöskin, kuten täällä on monessa puheenvuorossa todettu, ydin- ja vesivoiman, jotka eivät ainakaan ilmakehää sillä tavalla saastuta kuin päästöjä tuottava energia. Hyvin voimakkaasti tuon esille sen, että Suomen on muistettava tämä ydinenergian saasteeton mahdollisuus ilmakehän kannalta. Samoin vesivoimassakin tiettyjä voimavaroja on vielä käytettävissä. Nämäkin järkevästi tulee hyödyntää. Ymmärrän toki, että tarvitaan luonnontilaisia vesistöjä, tarvitaan luonnontilaisia koskia, mutta kyllä tässä vielä järkevästi hyödyntäen jotain on tehtävissä.

Mitkä ovat sitten Kioton vaikutukset konkreettisesti? Ne ovat tietysti Suomen osalta ikävä kyllä sitä, että me maksamme paljon, mutta olemme emme minimaalinen vaan mikromaalinen maa maailmassa, jos ajattelemme päästöjä. Puuliitto totesi muutama viikko sitten viime vuoden puolella, kun Keuruulla joutuu lopettamaan Tiwin perinteinen lastulevytehdas, että tässä on ensimmäinen Kioton uhri. En tiedä, onko tuo voimakkaasti sanottu, mutta siinä perusteltiin, että on tullut sillä tavalla edulliseksi polttaa sahausjätettä, että sitä ei riitä, sahanpurua tässä tapauksessa, edulliseen hintaan lastulevyn raaka-aineeksi. Näin tuo Puuliiton ajatus kävi ilmi. On ikävää, jos nyt tästä syystä tuo muutaman kymmenen, vajaan sadan työpaikan menetys olisi tullut. Syitä on tietysti moniakin. Yksinkertaisesti puru, jota käytetään lastulevyn raaka-aineena, tuli kalliiksi ja sitä ei ole seudulla järkevän kuljetusetäisyyden päässä riittävästi. Mutta tietysti on monia muitakin syitä.

Kun Suomi kantaa vastuutaan maailman ilmakehän puhtaudesta, niin tämän tulee tapahtua paitsi tehokkaasti, niin myös järkevästi ja kustannustehokkaasti. Ja kun aikanaan mietitään, miten Kioton jälkeen Suomi kantaa vastuutaan ilmakehästä, niin se tulee muistaa, että tämän on oltava tehokasta ja järkevää, mutta samalla siihen on saatava myös maailman pahimmat saastuttajat mukaan. Ei ole oikein, että me olemme maksajat. Tuotanto siirtyy täältä niihin maihin, jotka saastuttavat eniten, ja me menetämme työpaikkoja. Kyllä tässä on kannettava globaali vastuu.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun tuonne kabinetin kokoukseen kuulin, että ed. Oinonen tulee pitämään täällä ilmastopuheen, niin olin täysin vakuuttunut, että se tulee sisältämään ydinvoima- ja vesivoimaosiot, ja jälleen kerran ed. Oinoseen saattoi täydellisesti luottaa. Ne sieltä tulivat niin, että minäkin saatoin ne livenä kuunnella täällä salissa istuen jo.

Arvoisa puhemies! Jos ajatellaan näitä Kioton mekanismeja, niin kaikki ne keskeiset elementit ovat olleet jo pitkään tiedossa, millä voidaan siihen ilmastonmuutokseen vaikuttaa, jota ihminen omilla toimillaan välittömästi on tuottamassa, sen tuloksiin. Ne kaikki mekanismit ovat tiedossa, ja niistä aivan keskeinen mekanismi on se, että ihminen pidättäytyy käyttämästä niitä fossiilisia energiavaroja, jotka ovat maapallolla tällä hetkellä olemassa. Määrä ei lisäänny. Siinä on ulottuvilla olevasta absoluuttisesta määrästä kysymys, joka pienenee koko ajan, mutta jos aiotaan tämä ihmisvaikutteinen ilmastonmuutososio pysäyttää, niin niitä varoja ei ole loppuun vara käyttää, vaan hyvissä ajoin niiden käytöstä on pidättäydyttävä, ja sehän on kova juttu, koska ihminen katsoo itsellään olevan oikeuden tähän käyttämiseen.

Kun ed. Oinonen katsoi, että ydinvoimalla tämä homma hoitaantuisi, siis tämä ilmastonmuutoksen hidastaminen tai pysäyttäminen, niin silloin on kysymys lähinnä siitä, voitaisiinko sen päälle laukeamista säädellä. Arvoisa ed. Oinonen, siinä on yhden laskelman mukaan kysymys yhdestä tunnista ja toisen laskelman mukaan yhdestä vuorokaudesta, ei sen enemmästä. Koska uraanivarat ovat niin rajallisia maapallolla, vain tästä on kysymys.

Niiden keinojen täytyy olla uusiutuvien energianlähteitten käyttöön siirtymisiä, joilla on todellista vaikutusta. Jos ihminen aikoo koheltamistaan täällä maapallolla jatkaa, ed. Oinonen, niin siihen on ainut vaihtoehto vain ja ainoastaan uusiutuvat energianlähteet ja niitten käyttö ja ylipäätään fossiilisten uusiutumattomien energiavarojen käytöstä pidättyminen ja uusiutuviin tukeutuminen. Siitä on, ed. Oinonen, tässä kysymys. Toivottavasti nyt, kun te suurena vaalien voittajana tänne purjehditte takaisin tuossa maaliskuun lopussa, teille on kirkastunut tämä asia vihdoinkin tämän vaalikampanjan aikana. Sillä niitä ääniä saa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen käytti niin aktivoivan puheenvuoron, että muutama ajatus on pakko lausua.

Ydinvoima on tietysti maapallon geologisen historian aikana välivaihe, mutta se on realiteetti nyt ja tietyssä lähitulevaisuudessa. Uskon, että teknologia löytää — voi olla, että vielä meidän elinaikanamme, mutta kuitenkin sukupolvien myötä — uusia parempia keinoja tuottaa energiaa. Ydinvoima pelastaa nyt pahimmilta saasteilta sinä aikana, kun sitä voidaan käyttää.

Mutta ed. Pulliainen on aivan oikeassa, että uusiutuvilla energiamuodoilla, joita nimenomaan puuenergia kaikkein puhtaimmin edustaa ja myöskin mainitut muutkin täällä, mitä on eri keskusteluissa tuotu esille uusiutuvina energiamuotoina, ovat se pohja, mille voidaan kestävästi nyt realistisesti myös suunnitella energiahuoltoa. Mutta vaihtoehdot, joista on valittava, ovat saastuttaa ilmaa tai käyttää ydinvoimaa, ja siinä tilanteessa, tässä ja nyt, ydinvoima on varteenotettava vaihtoehto ehdottomasti.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Palautan hiukan Kioton mekanismeihin tältä osin tämän keskustelun, mitä nyt juuri on käyty. Totean, että cdm:ssä eli puhtaan kehityksen mekanismeissa ei ole ydinvoimaa. Siihen ei kuulu siis ydinvoima eivätkä käytännössä myöskään suuret vesivoimalat. Niiden suhteen on myös tämä keskustelu vähintään sen suuntainen, että niitä ei pitäisi siihen ottaa mukaan, ja niistä onkin myös kirjoitettu ja säädetty erikseen. Näin ollen pelastajaksi ei globaalilla tasolla ydinvoimasta todellakaan ole.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Niin kuin ed. Tiusanen tässä juuri totesi, ydinvoima ja tämmöinen massiivinen vesivoiman lisärakentaminen ja valjastaminen eivät ole näitä Kioton mekanismeja, eivät niihin kuulu eivätkä ne mitään myöskään pelasta. Kuten sanottu, jos ne aikarajat, jotka tuossa äsken ilmoitin, ovat ed. Oinoselle merkityksellisiä, niin sillehän ei voi mitään.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! On tietysti totta, että Suomi on rakentanut pääosan vesivoimastaan Urho Kekkosen aikana. Ei meillä kovin paljon suhteessa jo olemassa olevaan ole enää mahdollisuutta sieltä energialisäystä saada, mutta tämä tulee selvittää ja myös niitten suunnitelmien valossa, mitä vielä on saatavissa, kuin myös pienvesivoimalatkin. Näillä voi olla yksittäisten talouksien kannalta merkitystä. Pienikin lisäys, jolla voidaan vähentää ulkomaista tuontia, parantaa kotimaista huoltovarmuutta, tulee mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon.