Juhani Sjöblom /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten lakialoitteessani 140/2004 vp perintö- ja lahjaveron kumoamiseksi totean, muodostaa perintövero huomattavan esteen, haitan ja harmin varojen, erityisesti yritysvarallisuuden, siirtymiselle ja sitä kautta sukupolvenvaihdoksille. Kuten varallisuusverokin, kohdistuu perintö- ja lahjavero hyvin ja huonosti tuottavaan omaisuuteen samalla tavalla. Pääomien verotuksesta pitäisi luopua ja pyrkiä verottamaan vain tuottoja eli tässä tapauksessa luovutusvoittoja. Vastaavasti tappiot pitäisi saada vähentää verotuksessa, mutta vaihtoja ja varoja sinänsä ei pitäisi verottaa.

On arvioitu, että EU-alueella vaarassa on vähintään 30 000 yritystä ja 300 000 työpaikkaa vuosittain. Jos arviot ovat oikeassa, kyse on todella suuren luokan joukosta, siis joka vuosi. Se voi ylittyäkin, kun komission arvion mukaan kolmannes eurooppalaisista pienistä ja keskisuurista yrityksistä joutuu harkitsemaan, miten sukupolvenvaihdos tai yrityskauppa toteutettaisiin. Jäsenvaltiot eivät ole jääneet ihmetyksellä seuraamaan tilannetta vaan ovat ryhtyneet tekemään muutoksia lainsäädäntöön. Meille näkyvin esimerkki tulee lähinaapurista, missä ei ole totuttu veroja poistamaan vaan keksimään niitä lisää. Ruotsissa perintö- ja lahjaverosta ollaan luopumassa, koska siellä ollaan huolissaan pääomien siirtymisestä ulkomaille kotimaisten sijoitusten ja investointien sijasta. Suomessa ennakoidaan, että kolmasosa maamme yrityksistä suunnittelee tai toteuttaa sukupolvenvaihdoksen seuraavan kymmenen vuoden aikana. Se koskettaa suoraan puolta miljoonaa työpaikkaa.

Perintö- ja lahjaveron on arvioitu tuottavan valtiolle 459 miljoonaa euroa tänä vuonna, ensi vuonna noin 448 miljoonaa euroa. Viime vuonna toteutuneita tuottoja kirjattiin 411 miljoonaa euroa. Veron poistaminen merkitsee siis valtiontaloudessa vähemmän kuin prosenttiyksikön alennusta tuloverokannassa. Kukaan ei osaa vielä tarkkaan sanoa, kuinka paljon veron tuotot tulevat laskemaan ensi vuonna, kun otetaan käyttöön uusia huojennuksia.

Tutkimusten mukaan kotimaiset omistajat ovat sijoituspolitiikassaan kaukonäköisempiä, mikä on tärkeää pitkävaikutteisten tutkimus- ja tuotekehitysinvestointien kannalta. Kotimaisilla omistajilla on keskimäärin paremmat tiedot yritysten tilasta ja toimintaympäristöstä, ja siksi heidän tuottovaatimukseensa ei tarvitse sisällyttää niin suurta riskipreemiota.

Virossa ja Latviassa perintö- ja lahjaveroja ei peritä ollenkaan. Liettuassa perinnöt puolisoille, rintaperillisille ja vanhemmille ovat verovapaita, eikä maassa ole lahjaveroa. Italiassa ei peritä veroa perinnön tai lahjan siirtymisestä. Isossa-Britanniassa puoliso ei joudu maksamaan perintöveroa ja lisäksi yritysvarallisuus tai maatilat ovat joko verovapaita kokonaan tai puoliksi.

Perintövero määrätään saantohetkellä, vaikka perinnönsaajalla ei olisi aikomustakaan tai edes mahdollisuutta myydä perinnöksi saatua omaisuutta. Veron määrään ei saa kevennystä heikon maksukyvyn, sairauden tai työttömyyden perusteella. Tällöin pitää ehkä nostaa velkaa verojen maksamiseksi tai realisoida sellaista omaisuutta, mistä ei ehkä haluttaisi muutoin luopua; kaikilla perinnönsaajilla kun ei ole yhteneviä mahdollisuuksia välttyä maksamasta perintöveroa. Pitää muistaa, että perintöveroa pystyy vain harvoin ennakoimaan ja vaikka pystyisikin, sellaisiin tilanteisiin liittyy monesti sellaisia tunteita, ettei aina jaksa miettiä ollenkaan näitä asioita.

Mikäli perinnön verottamisesta siirryttäisiin yksinomaan luovutusvoiton verottamiseen, silloin perintönä siirtyvää omaisuutta, esimerkiksi asuntoa tai kesämökkiä, ei verotettaisi ennen kuin perillinen päättää siitä luopua. Vero syntyisi näin vasta samalla hetkellä kuin tulokin eli realisoitaessa perintö tai lahjan kohde. Tässä siis toteutuisi se vaatimus, että vero kohdistuisi tuottoihin, ei pääomaan.

Arvoisa puhemies! Perheyritykset ovat tärkeitä Suomelle. Siksi kaikkia sukupolvenvaihdoksia pitäisi helpottaa. Jatkajista tulee iso pula. Tämä puolestaan näkyy yrityskauppojen hinnoissa. Monet yrittäjät joutuvat myymään yrityksensä kilpailijalle tai lopettamaan. Yritystoiminta keskittyy, kilpailu taantuu, ja hinnat nousevat. Hyvin useassa tapauksessa verotussyyt ratkaisevat jatkajan valinnassa.

Kun Ruotsin esitys tuli julkisuuteen, vaati toinen valtiovarainministeri Wideroos meilläkin perintö- ja lahjaverosta luopumista. Se pyrittiin torjumaan. Väitetään, että valtiolla ei ole varaa luopua verosta, joka tuottaa vuosittain 450 miljoonaa euroa valtion kassaan. Olennaisempaa olisikin pohtia sitä, kuinka paljon pienempi tai suurempi kansantulo on siihen tilanteeseen verrattuna, että perintö- ja lahjaverosta luovuttaisiin kokonaan.

Kansainvälinen verokilpailu kohdistuu moniin tuotantotekijöihin, joista pääoma on kaikkein liikkuvin ja herkin etsiytymään muualle. Siksi siihen kohdistuvan verokohtelun pitää olla kilpailukykyinen ainakin Euroopan unionin sisäisessä vertailussa. Suurista markkina-alueista etäällä sijaitsevan maan verotuksen tulisi olla oikeastaan keskimääräistä houkuttelevampi sekä tasonsa että verokantansa puolesta. Tässä on kuitenkin kyseessä jo moneen kertaan verotetun tulon verottaminen, mikä ei voi olla hyvän verojärjestelmän pyrkimyksenä.

Arvoisa puhemies! Verotusta ollaan uudistamassa perusteellisesti yritystoimintaan ja pääomaan ja sen tuottoihin liittyen. Moni asiantuntija uskoo, että muutokset eivät lopu tähän mennessä sovittuihin, vaan kokonaisuus on niin monimutkainen ja erilainen suhteessa aikaisempaan, että verojen toteutuman ja verosuunnittelun vaikutukset nähdään vasta lähitulevaisuudessa. On selvää, että perintö- ja lahjaverosta luopuminen poistaisi myös kotitalouksilta yhden merkittävän huolen, joka osaltaan korostaa raskaiden menetysten luomaa tuskaa perhepiirissä.

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sjöblomin esityksessä siitä, että perintö- ja lahjaverosta luovuttaisiin perintötilanteessa ja siirryttäisiin verottamaan vasta mahdollista myyntituloa, jossa ilmeisesti sitten ikään kuin osto-olettama on nolla — ymmärsin näin, tämähän tämän voimassaoloesitys on — on se vika, että tämä koskee nyt nimenomaan sukupolvenvaihdosyrityksiä, ja jos yrityksen perijä sattuu olemaan erittäin huono omistaja, niin olisi kansantalouden kannalta erittäin hyvä, että hän myisi, realisoisi, mahdollisimman nopeasti. Mutta nyt syntyy tämmöisiä järjestelyjä, jossa sitä ei voi vuosikymmeniin realisoida, ja silloin näistä hulttiopojista väkisin tulee sellaisen omaisuuden omistajia, joiden omistamisessa he eivät ole hyviä. Suomen taloushistoria tuntee monia sellaisia.

Sen sijaan, arvoisa puhemies, voitaisiin harkita Suomessa sitä, että normaalin asunto-osakkeen kokoinen perintö olisi kokonaan verovapaa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Minusta ed. Sjöblomin lakialoitteessa on siinä mielessä juonta, jotta jos tämä näin toteutettaisiin, niin luulisi, että se kyllä monta tuskaa ja hammasten kiristystä Suomen valtakunnassa jättäisi pois. Käyn läpi muutaman näköalan, mitä tämä mahdollisesti tarkoittaa.

Ensiksikin sen verran ihan aluksi, kun nyt tupon yhteydessähän on lupaus siitä, että varallisuusverosta luovuttaisiin kokonaan vuoden 2006 alussa. Eduskuntahan ei ole saanut sitä vielä käsiteltäväkseen ollenkaan, mutta saa, jos tupo syntyy, siis ensi vuoden puolella. Minusta siinä yhteydessä, kun tätä lupausta annettiin, olisi pitänyt samalla ottaa kokonaan käsittelyyn myös tämä perintö- ja lahjaverokysymys ja katsoa kaiken kaikkiaan kokonaisuutena tämä kysymys, miten tämä voidaan ratkaista ja missä aikataulussa. Nimittäin perintö- ja lahjavero on enemmän tavallisia suomalaisia koskeva kuin varallisuusvero, ja sen takia tietysti summakin on isompi. Jos katsoo, ketkä tämän veron maksajia ovat, mitä ed. Sjöblom esittää poistettavaksi, niin siellä on ihan tavallisia duunareita, kaikki, joilla sattuu olemaan matkan varrella kertynyttä omaisuutta sen verran, että on mahdollisesti omakotitalo tullut maksettua. Sitten kun vanhemmat kuolevat — jälkeläisiä tahtoo työmiehillä olla, he eivät ole perillisiä, mutta tässä tapauksessa he ovat ilmeisesti perillisiä, kun sattuu olemaan, että jotain omaisuutta on kertynyt — niin perilliset ovat monesti pulassa siinä, jotta joutuvat kuvetta kaivamaan tai etsimään jopa velkaa siihen, jotta voidaan tämä vero maksaa.

Sen takia se malli, joka tässä on monesti tullut esiin, minusta olisi hyvä, jotta tietyllä seurannalla katsottaisiin, jotta jos myy alle 5 vuoden esimerkiksi kiinteän omaisuuden pois tai muuttaa rahaksi jonkin muun, mikä on perinnöksi saatu, sitä lähdettäisiin verottamaan, ja olisiko 5—10 vuotta, kun vero menisi asteittain alaspäin. Kun 10 vuotta on omistettu, sitten siitä ei menisi veroa ollenkaan. Joku tämmöinen malli siinä olisi kai tehtävissä, koska se ainakin ottaisi huomioon sen ajattelun, että ei välttämättä jouduttaisi myymään omaisuutta siinä tilanteessa, kun perintö tai lahja saadaan. Sen takia ed. Soininvaaran ajattelu tuossa on minusta vähän semmoinen niin kuin omituinen, että voisi tuommoista tapahtua, niin kuin hän esitti.

Niin kuin ed. Sjöblom totesi esittelyssään, Ruotsissahan tämmöinen ratkaisu ollaan tekemässä, ja minusta kuitenkin Suomi ja Ruotsi ovat aika lailla saman tyyppisiä maita, ja meidän pitäisi seurata tietysti, mitä naapureissa tapahtuu, koska se voi ohjata myös pääomien liikkeitä johonkin suuntaan. Sen takia minusta Suomen ei pitäisi kyykistyä paikalleen, vaan katsoa kaiken kaikkiaan kokonaisuutena, mitä näille verolaille voisi tehdä.

Yksi hyvä esimerkki, tai huono esimerkki, joka itsellenikin on tullut: Muutama vuosi on siitä, kun oli tämmöinen metsätila, josta metsät oli myyty sillä tavalla, että siinä ei ollut enää hakkuukypsää tavaraa oikeastaan ollenkaan, ja nämä perilliset joutuivat sen myymään sen takia, koska veromäärä on suhteellisen iso. Rahaa ei saatu siitä irti ja sitten kun katsottiin, millä tavalla tämä vero on maksettavissa, niin ainoa vaihtoehto olisi ollut sillä tavalla, että olisi otettu velkaa siihen, ja kun sitten kuitenkin osakkaat katsoivat, että ennen kuin metsästä saadaan puunmyyntituloja, se vie suhteelliseen pitkään, ja niin he joutuivat sitten metsistä luopumaan; se talo taisi jäädä vielä itselle.

Minusta sen tyyppiset tilanteet tuntuvat aika hassuilta, kun vanhemmat ovat säästäneet lapsilleen jotain ja sitten joudutaan luopumaan siinä tilanteessa siitä omaisuudesta, kun ei pystytäkään hoitamaan niitä veroja. Siinäkin tapauksessa olisi ollut se malli, jotta jos he olisivat sitten myöhemmin luopuneet, olisi annettu heidän yrittää hoitaa sitä tilaa ja sitten, jos olisivat luopuneet, niin olisi otettu se vero siinä vaiheessa, kun siitä luovutaan elikkä tulee tuloja siitä, koska tässä tilanteessahan näille ihmisille ei tule yhtään rahallista tuloa välttämättä, jos rahallista rahaa ei ole pankkitileillä tai irtorahaa, vaan se rahallinen raha joudutaan kaikki etsimään jostakin muualta, millä tämä vero maksetaan.

Sen takia minä odotan yhä edelleen, jotta kun nyt sitä tupolupausta tässä tullaan ensi vuoden aikana lunastamaan ilmeisesti hallituksen toimesta eli varallisuusvero on tarkoitus poistaa, niin samassa yhteydessä katsottaisiin tämä paketti sitten, onko tässä mahdollista tähän perintö- ja lahjaveron kumoamiseen tai muuttamiseen jossakin aikataulussa lähteä, koska sen tiedän, jotta suoraan muutaman kansanedustajan allekirjoittamalla lakialoitteella ei välttämättä hirveän paljon nopeita ratkaisuja tehdä.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää ed. Sjöblomia hyvästä aloitteesta ja myöskin ed. Esa Lahtelaa varsin rakentavasta puheenvuorosta. Lopusta olen kyllä hieman eri mieltä, kun hän sanoi, ettei muutaman kansanedustajan aloitteella mitään saada aikaan. Ei siinä varallisuusveronpoistoaloitteessakaan kovin montaa nimeä ollut, jonka ed. Sjöblom teki. Aika nopeasti se vaan näyttää menevän läpi sekin asia.

Mutta itse tähän asiaan haluaisin muutaman kohdan sanoa. Tämä on varsin perusteellisesti perusteltu tässä ed. Sjöblomin esityksessä. Tässä tietysti yksi ongelmakohta on nimenomaan sukupolvenvaihdokset. Minun mielestäni ed. Soininvaaran vastauspuheenvuoro oli kyllä aika ylimalkainen, kun hän puhui näistä kelvottomista perijöistä. Kyllä minun mielestäni, näitä toki varmasti on, mutta kyllä se on kohtuullisen pieni ongelma. Kyllä paljon suurempi ongelma, mikä käytännön elämässä tulee vastaan, kun itsekin yritysmaailmaa hyvin tunnen, on se, että nimenomaan nämä sukulaisten väliset järjestelyt ja perintö- ja lahjavero osaltaan estävät sen, että sukupolvenvaihdoksia ollenkaan tapahtuu. Silloin on se vaara, että yritystoiminta ei jatku ja että myöskin yrityksistä jää ihmisiä työttömäksi sen takia nimenomaan näissä pienissä yrityksissä, joissa välttämättä kyse ei ole yrityksien myynnistä, vaan kyse on yksittäisen toiminnan jatkumisesta, jonka toisena vaihtoehtona saattaa olla toiminnan loppuminen.

Tässä on myöskin tällaisia vaihtoehtoisia malleja olemassa. Esimerkiksi Liettuan osalta ed. Sjöblom jo mainitsi tästä kohdasta, jossa perinnöt puolisolle, rintaperillisille ja vanhemmille ovat verovapaita. Se on minun mielestäni hyvin olennainen kohta. On nimittäin varsin kohtuuton tilanne se, että jos on esimerkiksi nuoripari, ovat he sitten maanviljelijöitä, yrittäjiä, palkansaajia, mitä tahansa, ja toinen siinä kuolee ja sen jälkeen toinen joutuu maksamaan vielä perintöveroa, kun muutenkin tilanne on jo huomattavasti vaikeampi, kun siitä perheestä on toinen elättäjä jo kuollut. Eli kyllä vähintään tällaisessa tapauksessa pitäisi pystyä pääsemään tässä asiassa eteenpäin.

Toivon kaikkea onnea ja menestystä tälle aloitteelle ja uskon, että aikaa myöten tämä kanta tulee voittamaan.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Huomaan, että kun on tärkeästä asiasta kysymys, niin silloin eduskunnan suuret isänmaalliset joukot ovat runsaslukuisesti salissa edustettuina. Näen, että aloite on erinomaisen hyvä. Ed. Sjöblom on lähtenyt oikeaan aikaan, lyönyt kirveen oikealla hetkellä pöytään, ja peli on toiminut.

Siihen, että täällä on todettu, että on vain muutamia allekirjoittajia, täytyy sanoa, että olen erittäin pahoillani, etten sattunut sinä päivänä, sillä hetkellä olemaan täällä talossa, kun ed. Sjöblom tämän aloitteen jätti, koska nimeni olisin halunnut ehdottomasti tähän mukaan. Mutta, herra puhemies, tällä puheenvuorollani vahvistan sitä vahvemmaksi, että olisin sen varmasti siihen laittanut ja tuen tätä kaikissa käänteissä kaikin tavoin.

Nythän tällä tietenkin hyvä sattuma ja lähtökohta on ollut olemassa, että siinä vaiheessa, kun tuposopimusta tehtiin ja siinä syntyi omaisuusverosta luopumisen periaate ja pykälä, sehän on vielä paljon toimenpiteitä vailla, niin silloin siihen samaan asiaan olisi pitänyt liittää myöskin tämä. No, täytyypä sanoa, että tämä koskee tavattoman paljon kansalaisia, valitettavasti en ole päässyt perille, montaako ihmistä suurin piirtein tämä koskee, mutta kuitenkin kymmeniä tuhansia vuosittain, taitaa olla paljon isompikin mittasuhde, mitä tämä koskee. Kun otetaan niin, että perintöveron saajia on usein monta siellä takana, niin sadoissatuhansissa voi periaatteessa tämä asia olla olemassa.

Kuitenkin voisin vetää semmoisen johtopäätöksen, että omaisuusverosta luopuminen oli varmaankin sosialidemokraattien lahja hallituskumppani keskustalle, mikä meinasi tarttua ja mennä tähän miinaan, että saivat hyvänkin ja suuren tulopoliittiseen sopimukseen liittyvän tuen tähän hallituksen toimenpiteelle, mutta sen jälkeen, kun media uutisoi sitä vähän kielteisessä valossa, puheet ovat himmenneet ja oikeastaan tälle asialle ei ole edes esittäjääkään löytynyt mistään. Mutta katson, että toinen valtiovarainministeri Wideroos on varmasti ollut tässä asiassa aloitteellinen ja vienyt tätä rehellisesti ja rehdisti eteenpäin, niin että hänen piikkiinsä voisi sen asian omaisuusveron osalta niin kuin viedä ja tehdä. Toivottavasti hän toimisi myöskin tässä aloitteessa niin, että tämä johtaisi todella toimenpiteisiin ja syntyisi sellainen valmistelu, missä tästä asiasta luovuttaisiin.

Niin katsottuna en puhu omasta asiasta, mutta ymmärrän tämän asian kokonaisuuden, koska ymmärrän siinä, että valitettavasti olen myöskin tämän omaisuusveron pieni maksaja. Mielelläni tietenkin maksan, mutta se omaisuuden hankkiminen on niin vaikeata, että siihen hankintatyöhön nähden voisi olla hyvin katsottava, että se vero poistetaan sieltä.

Mitä syntyy sitten tähän perintö- ja lahjaveroon, niin tiedän tämän omalta kohdaltani, että jos minä kuolisin — mikä nyt on todennäköisesti epätodennäköistä — niin jälkipolvet, kaksi poikaa ja emäntä, joutuisivat täysin pääsemättömään tilanteeseen, koska äsken ed. Esa Lahtelan kuvailema tapaus tyhjän metsän perimisestä aiheuttaisi sen, että valtaosa niistä tyhjistä pohjista olisi myytävä pois, että tämä perintövero saataisiin maksettua. Näin katsottuna tämähän on aivan mahdoton tilanne tässä Suomenmaassa niin, että minullekin ikään kuin, kansanedustajana toimivalle, on tämmöinen rakennelma olemassa, että syntyy todellinen hirttosilmukka, missä jälkipolvet ja lähisuku joutuvat pääsemättömään tilanteeseen, jos kävisi näin, että minusta aika jättäisi. (Ed. Salo: Saisivathan he hyvän leskeneläkkeen!) — No, tässä näin, ed. Salo, siitäkään en ole niin aivan varma, saattaa olla niin, ettei se leski eläkettä edes saisikaan.

Mitä sitten tulee tähän sisältöön muuten, niin täytyy ajatella ja katsoa, että siinä vaiheessa, kun nykyinen perintövero järjestelmänä on luotu, niin Suomessa ei tällaista myyntivoiton eli luovutusvoiton verotusta ole ollut olemassakaan, jolloin se yksi ja ainut vero on syntynyt siinä, että kun perintövero on määrätty, niin siinä valtio on veronsa saanut. Sen jälkeen, kun tämä myynti on tapahtunut kymmenen vuotta omistetun omaisuuden omistamisen jälkeen, niin myynti on voinut tapahtua verotta. Jos jossakin yhteydessä ei kaikki pitäisi paikkaansa, niin tiedän, että ed. Kallis, joka tuntee nämä veroasiat, varmaan oikaisee, että Lahtelan puhe ei siltä osin pitänyt paikkaansa, mutta suurin piirtein nämä pitävät. Näin katsottuna tähän on tullut kahdenkertainen verotus matkaan. Kun tätä perintö- ja lahjaverotusta on kiristetty viimeisen 15 vuoden aikana erinomaisen paljon, kun sanoin alkuun, että täällä on suuret isänmaalliset joukot, pääasiassa kokoomuksen eduskuntaryhmästä, paikalla, niin valittaen täytyy todeta, että sen kiristäminen on tapahtunut nimenomaan niinä aikoina, kun kokoomuslainen valtiovarainministeri oli näitä rahoja vahtimassa ja valtion kassaa keräämässä. Täytyy sanoa, että kyllä tietysti 90-luvun alussa oli niin kireät ajat ja maa niin tiukalla, että kaikki piti kerätä, mikä irti saatiin, mutta olisi tässä kyllä nyt ollut viime hallituskausina mahdollisuus myöskin tätä lieventää ja palata ja korjata tämä asia.

Kun tätä maailmaa katsotaan, niin en esitä ollenkaan sitä, että tämä perintö- ja lahjavero annettaisiin anteeksi — onhan sen summa kuitenkin noin 450 miljoonaa euroa vuositasolla — vaan, niin kuin tässä aloitteessakin todetaan, se kertyisi kuitenkin valtion kassaan näitten luovutusvoittoverojen kautta pikkasen viiveellä, mutta kertyisi kuitenkin. Ja luulen, että kun luovutusvoittoveroa määriteltäessä tämä maksetusta perintöverosta, perintöarvosta saatu summa on kuitenkin se, mikä katsotaan hankintahinnaksi, niin kokonaisuutena nykyisellään, ellei korjausta siihen tehtäisi, tämä luovutusvoittoverokertymä olisi ehkä vielä jopa suurempi kuin tämä perintövero normaaliomaisuudessa onkaan. Tähän tietenkin pitää ottaa sellainen kevennystekijä, lievennystekijä huomioon, että pitäisi sitten olla joku asteikko, millä tätä pikkasen rakennettaisiin, että en nyt olisi kuitenkaan esittämässä, että tätä veroa missään tapauksessa enempää kerättäisiin kuin nykyisellään tämä 450 miljoonaa, mutta tämmöinenkin näkökohta tässä on olemassa.

Näin arvellen on aivan mahdoton ja kohtuuton tekijä, että kun puolisoista jommastakummasta aika jättää, niin toinen joutuu myymään tämän asuntonsa sen takia, että saa maksettua perintöveron. Kun 90-luvun alusta katsotaan näitä lähtökohtia, milloin kiinteistöjen hinnat, asuntojen hinnat voimakkaasti laskivat, niin kävi joissain pahimmissa tapauksissa niin, että kun asunto sitten loppujen lopuksi jouduttiin myymään, että saatiin perintövero maksettua, myyntihinta oli niin alhainen, että oikeastaan kaikki rahat menivät melkein pääsääntöisesti sinne perintöveron maksuun, koska myöskin perintöveron määrittämisessä on semmoinen lähtökohtatilanne olemassa, että perintövero määritetään sen kuolinpäivän, luovutuspäivän kurssin ja arvon mukaan. Ja kun tässä ei huojennusmahdollisuuksia ole olemassa, niin myöskin asuntojen osalta kun on laskeva hintasuhdanne, niin joudutaan maksamaan enemmän sitä perintöveroa kuin peritäänkään.

Myöskin sijoitusomaisuuden eli arvopapereitten osalta on tapahtunut monelle niin, että niille arvopapereille silloin, kun kurssit voimakkaasti laskivat, kun ne vaihtelivat kuitenkin, kävi sillä lailla, että kaikki sen perityn omaisuuden arvo meni verojenmaksuun. Pahimmassa tapauksessa esimerkkejä vissiin löytyy, missä se ei edes riittänytkään siihen. Näin ajatellen tähän pitäisi myöskin samaan asiaan ottaa huomioon se, että erilaisia huojennusmahdollisuuksia olisi olemassa, ja nyt kun siirryttäisiin kokonaan tästä luopumiseen ja siirryttäisiin tähän pelkkään luovutusvoiton perimiseen, niin nämäkin asiat tulisivat kuntoon ja järjestykseen.

Mutta mitä syntyy sitten tähän perimiseen, niin vahvasti olen tämän kristillisen, vahvan perusavioliiton kannattaja kaikin tavoin, mutta ihmeellisesti vaan se ei näytä toimivan, ja eduskuntakaan ei ole valmis sen asian eteen vahvasti toimimaan ja tekemään, vaan enempi on harrastellut ainakin viime kaudella näitten erilaisten parisuhteitten vahvistamista ja tukemista. Näin ajatellen ja katsoen kun tämä puoliso, joka on avopuolisona siellä matkassa, testamentin tai muun kautta, kun on lapseton pariskunta, saa sen toisen puolikkaan siitä yhteisesti omistetusta asunnosta, niin hän joutuu maksamaan vielä tämän perintöveron kolminkertaisena. On tässä kyllä tämä yhteiskunta, eduskunta lainsäätäjänä, kyllä kaiken jättänyt unhoon ja unohtanut eikä ole muuttuneita nykyajan olosuhteita huomioinut. Tässä aloitteessa mainitaan erinomaisen hyvin se, että kun sukulaisuuden suhteen peritään yhteisesti, siellä voi olla lapsia, siellä voi olla uusi avopuoliso jne., se menee sen kaukaisimman sukulaisen kautta ja niin tulee käymään tässä asiassa, että se vero menee taas kolminkertaisena tällä nykyisellä asteikolla.

Näin katsottuna, herra puhemies, toivon, että se, mitä tässä tänään kerrotaan ja nähdään täällä, valiokuntakäsittelyssä otetaan huomioon ja hallitus, mikäli se nyt aikoo tätä maata hallita eteenkinpäin ja hallituspohjalla tulevaisuudessa vaalienkin jälkeen jonkin näköistä hallintahalua on olemassa, panee tämän valmistelun myöskin valtionhallinnon taholta kiireesti toimeksi. Muuten ei tässä yhteiskunnassa hyvä seuraa, ja sanon, että kun kansalaiset äänestäjinä pääsevät tähän asiaan oikein perehtymään, he tietävät, kuinka mahdottomalla näköalalla nykyisin on tehty pientä ryhmää ajatellen tämä omaisuusveron poisto, mutta suurta ryhmää ajatellen perintöveroasiasta ei ole vissiin edes kunnolla keskusteluja vielä aloitettukaan.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa puhemies! Maailma muuttuu ja verotustavat muuttuvat. Minusta ed. Sjöblomin esitys on erinomainen. Tästä on käyty keskustelua niin täällä eduskunnassa kuin eduskunnan ulkopuolellakin useasti, ja monet näkemykset ovat, että veron poistamisella on kiistaton myönteinen vaikutus sukupolvenvaihdoksiin yritysten osalta. Veron poistamisella ennen kaikkea joustavoitetaan yritysten siirtymistä sukupolvelta toiselle. Tällä hetkellä useissa tapauksissa koetaan siirto enemmänkin yhteiskunnallisena rangaistuksena kuin kansantaloutta hyödyntävänä verotusmuotona. Verotuotto on tietysti valtiolle merkittävä, mutta monelle yrittäjälle se on tosi ongelmallinen. Sama koskee myös ulkopuolisille mahdollisesti siirtyvää yritystä. Nyt jatkaja joutuu todellisuudessa ostamaan yrityksen. Tämä on johtanut useasti jopa yritystoiminnan lopettamiseen tai siihen, että yritys on myyty kilpailijalle pilkkahintaan. Verojen poistamisella on myös toinen selkeä hyöty, pääomien säilyminen Suomessa, sillä vastaavista veroista ollaan luopumassa Ruotsissa, niin kuin täällä on tullut jo monta kertaa esiin. Virossa ja Latviassa ei edes tätä veroa peritä. Luopuminen näiden verojen kannosta asettaisi suomalaiset lähinaapureidensa kanssa tasa-arvoisempaan asemaan. Ministeri Wideroos on nähnyt veromuutoksen hyödylliset puolet. Toivottavasti ministeri Kalliomäki näkee samoin. Yritystoimintojen jatkuvuus on tämän päivän Suomessa tosi merkittävää. Tämä vero palauttaa taatusti takaisin sen, mitä se menettää.

Timo Seppälä /kok:

Arvoisa herra puhemies! On luojan lykky, että Suomi on liittynyt EU:hun ja muokkaamme Suomen lainsäädäntöä kansainväliseen tapaan ja nykyaikaiseksi muun muassa monien tähän mennessä tehtyjen lakien osalta. Toivottavasti näin tapahtuu myöskin perintö- ja lahjaverolain osalta, ja mahdollisimman pian. Erityisen tärkeää se olisi yritysmaailman osalta, pienen ja keskisuuren teollisuuden osalta, jossa on suuret sukupolvenvaihdosongelmat tulossa ja edessä. Kuten on todettu, perilliset joutuvat monasti myymään omaisuutta selvitäkseen tästä perintö- ja lahjaverosta. Myöskin käytäntö antaa kikkailumahdollisuuksia lähinaapureitten osalta. Kuten on todettu, Virossa ja Latviassa perintö- ja lahjaveroa ei peritä lainkaan. Ruotsi on menossa samaan suuntaan. Holding-yhtiöiden avulla voidaan tehdä minkälaisia koukeroita tahansa ja välttyä näiltä verotusseuraamuksilta, mutta se ei ole kovin viisasta touhua. Kaiken kaikkiaan Suomessakin on pyritty pois kahdenkertaisesta verotuksesta. Siitä toki on yksi poikkeus. Nykyhallituksen aikana joidenkin osalta osinkoverotulo on muutettu kahdenkertaiseksi, mutta pääosin siitä on pyritty pois.

Myöskin nykyinen perintöverokäytäntö on hyvin ongelmallinen johtuen esimerkiksi kiinteistöjen korkeista verotusarvoista, jotka saattavat olla käypään arvoon nähden moninkertaisia. Yksi ongelma on myöskin se, ja se on tullut eräässä läheisessä tapauksessa esille, kun samassa onnettomuudessa osa perheestä kuoli, osa kuoli kahden päivän kuluttua. Siinä määrättiin välillä jo perintövero ja sitten taas uudelleen.

Kiitoksia, arvoisa puhemies, tosin matkaan saattoi mennä enemmän aikaa kuin tämän puheenvuoron päättämiseen. Mutta tällainen ed. Sjöblomin liikkeelle laittama lakialoite ei tule todennäköisesti tällaisenaan menemään läpi, mutta on hyvä, että näitä asioita nostetaan esille, kuten esimerkiksi valtiovarainministeri Wideroos on tämän asian osalta tehnyt, ja on oikein kaukaa viisasta, että tälle lakialoitteelle on laitettu voimaantulopäiväksi 1. päivä tammikuuta 2006. Tämä ehtii hyvin tulla hallituksen esityksenä siihen mennessä käsittelyymme, koska tämä on nykyaikaa, tämä on eurooppalaista, tämä on kansainvälisen käytännön mukaista.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni myöskin tämä ed. Juhani Sjöblomin tekemä lakialoite on erittäin hyvä ja se on todellakin lämpimästi kannatettava lakialoite. Olisin itse myöskin mielelläni nimeni tähän alle laittanut. Tosiasia on se, että seuraavien kymmenen vuoden kuluessa, näissä perusteluissa on sanottu, että 50 000 yritystä olisi tilanteessa, jossa pitäisi toteuttaa sukupolvenvaihdos, mutta uskon, että jos tähän otetaan maatilat myöskin mukaan, niin se määrä on varmasti vieläkin suurempi. Olen kuullut jopa niin, että 60 000 yhteensä olisi, jos koko laskelma otetaan huomioon. Se on tosiasia, että me elämme globaalissa taloudessa ja meidän pitää pystyä myöskin kilpailemaan, ja siitäkin syystä on toisaalta hyvä, että myöskin tämä kilpailu ja muiden valtioiden verotuslainsäädäntö tuovat meille paineita justeerata meidän omaa verotuslainsäädäntöämme. Viime kaudellahan meillä oli lakivaliokunnassa käsittelyssä tämä niin sanottu suosiolahjalaki, jossa oltaisiin tästä lakiosan käytännöstä kokonaan irtauduttu ja unohdettu se. Siinä yhteydessä todettiin, että sitä hallituksen esitystä ei haluttu viedä sinänsä eteenpäin. Sillähän olisi helpotettu nimenomaan näitä sukupolvenvaihdoksia yritysten ja maatilojen osalta. Mutta muistan, että silloin nimenomaan lakivaliokunta teki lausuman, jossa toivottiin ja evästettiin silloista hallitusta, että nimenomaan verotuslainsäädännön osalta ja verotuksen keventämisen osalta pitäisi näitä sukupolvenvaihdostilanteita pystyä helpottamaan, mutta viime hallituksen aikana sitä ei tehty, ja toivottavasti tämä hallitus nyt ponnekkaasti tarttuu tähän asiaan ja vie tätä asiaa eteenpäin.

Se, että tämä vero kohdistuisi nimenomaan tuottoihin, ei pääomaan, on minun mielestäni oikean suuntainen ratkaisu, koska myytäessä omaisuus järjen mukaan myöskin maksettaisiin silloin vero. Onhan se tosiasia, että jos ajatellaan tämmöisiä vanhoja sukuja, jotka ovat keränneet omaisuutta, ja jokaisen sukupolven aikana (Puhemies koputtaa) erikseen maksetaan perintö- tai lahjavero, niin kyllähän on aika huima se veromäärä, mikä siitä kokonaisuutena tulee.

Arvoisa puhemies! Jatkan sitten myöhemmässä vaiheessa, mutta tämä lakialoite jos mikä on todella hyvä ja kannatettava.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Verokysymyksissä on aina helppo ja mukava tavallaan myöskin löytää ääritapauksia, ääriesimerkkejä. Ed. Seppo Lahtela mainitsi yhden sellaisen. Eli kun tuo perinnön verotusarvo määräytyy aina kuolinhetken mukaan, niin voi todella käydä niin, että kun vero menee maksuun, omaisuudesta ei saa edes niin paljon kuin pitää maksaa veroa siitä syystä, että sukulaisuussuhde on kaukainen ja arvo on laskenut.

Ed. Timo Seppälä otti toisen esimerkin, puhui kahdesta päivästä. Omaisuus siirtyy tänään A:lle, joka hallitsee sen omaisuuden kaksi päivää, ja siirtyy sitten A:lta B:lle, ja molemmissa tapauksissa perintöveroa määrätään tuosta omaisuudesta, ja se on tietenkin silloin erittäin suuri. Yhtä hyvin ed. Seppälä olisi voinut sanoa, että oli tajuttomassa tilassa tämä A ja eli vain kaksi kolme tuntia, ei päässyt lainkaan nauttimaan siitä omaisuudesta, mutta vero määräytyi, koska omaisuus siirtyi hänelle hänen ollessaan hengissä, kun toinen perinnönjättäjä kuoli. Siis tämmöisiä esimerkkejä löytyy kyllä paljon.

Kun tässä annettiin ymmärtää, että myöskin sukupolvenvaihdoksissa vero on kohtuuton, niin totean, että se voi olla kohtuuton, mutta se voi olla myöskin kohtuuttoman alhainen. Jos esimerkiksi yritys, joka siirtyy sukupolvenvaihdoksessa minulle, on osakeyhtiö, niin yleensä ne osakkeet arvostetaan ja hyvä jos 60—70 prosenttiin käyvästä arvosta. Jos kysymyksessä on pörssissä noteerattu yhtiö, niin sehän on se 70 prosenttia se verotusarvo ja siitä sitten 40 prosenttia katsotaan perintöverotuksessa verotusarvoksi, niin lopputulos on se, että maksetaan 2,8 prosenttia veroa. Siis vielä kerran: Jos verotusarvo on 70 prosenttia käyvästä arvosta sukupolvenvaihdoksen mukaan, niin 40 prosenttia otetaan huomioon ja siitä 16 prosenttia, niin se on 2,8 prosenttia. Voi kysyä, onko 2,8 prosenttia huomattavan suuresta yrityksestä kohtuuton vero. Siis esimerkkejä löytyy laidasta laitaan.

Mutta jos laajasti ja yleisesti katsoo perintö- ja lahjaverolakia, niin minun mielestäni siinä on kolme suurta epäkohtaa. Ensimmäinen ja kaikkein suurin on se, joka koskee lesken ja lapsen asemaa siinä tapauksessa, että pesä muodostuu pääasiallisesti vain asunnosta ja jostakin muusta pienestä.

Tästä oli viime viikolla esimerkki, oli televisiossa ohjelma, haastateltiin tuntematonta henkilöä, joka jäi leskeksi. Omaisuus siirtyi lapselle, ja omaisuus muodostui pienestä metsätilasta ja omakotitalosta ja ehkä jostakin muusta. Koska ensin määrättiin leskelle 40 000 markan vero, hän teki valituksen ja se pudotettiin 27 000:een. Hänellä ei ollut rahaa maksaa, joutui erittäin vaikeaan asemaan, siis todella vaikeaan asemaan. Siinä haastateltiin myöskin verottajaa, veroviranomaista, joka sanoi, että olisi kyllä ollut mahdollisuus vielä kohtuullistaa, mutta hänen olisi sitä pitänyt pyytää. No, kuka tavallinen leski, siis tavallinen leski, tarkoitan henkilöä, joka ei ole lainsäädäntöön perehtynyt, miten hän olisi ymmärtänyt anomuksesta hakea kohtuullistamista siihen, kun veroviranomainen ei sitä esittänyt? Tämän ohjelman jälkeen keskustelivat tästä tapauksesta ministeri Wideroos ja entinen ministeri Arja Alho. Ministeri Wideroos tämän perusteella katsoi, että koko laki pitäisi kumota, aivan niin kuin ed. Sjöblom on esittänyt. Mutta tuon ongelman voi poistaa nostamalla, korottamalla, puolisovähennyksen, joka tällä hetkellä on 6 800 euroa esimerkiksi 50 000:een, ei 500 000:een, niin kuin ministeri Wideroos esitti, vaan esimerkiksi 50 000:een, ja sen jälkeen valtaosa näistä kohtuuttomista tapauksista poistuu. Eli aivan kuten aikaisemmin olen yhdessä lakialoitteessa esittänyt, puolisovähennystä nostettaisiin huomattavasti. Silloin tämä olisi poissa.

Sitten toinen epäkohta koskee kyllä testamentinsaajaa. Ed. Lahtela oli pikkasen samalla tiellä ja samoilla jäljillä, kun hän mainitsi, miten kohtuutonta se on, kun ei ole tätä sukulaisuussuhdetta tai aviosuhdetta tai avosuhdetta, vaan katsotaan saajan kuuluvan kolmanteen veroluokkaan, missä vero on kolminkertainen.

Olen todennut, että jos joku tekee testamentin jonkun hyväksi, niin kyllä se testamentinsaaja on sille testamentintekijälle yhtä läheinen kuin oma rintaperillinen monessa, monessa tapauksessa ja varsinkin silloin, kun se koskee fyysistä henkilöä, ja siinä tapauksessa lakia tulisi muuttaa niin, että testamentinsaajat kuuluisivat samaan veroluokkaan kuin rintaperilliset.

Sitten kolmas epäkohta on kyllä tämä korkeahko vero, joka todella voi olla 48 prosenttia, marginaalivero, silloin kun on kohtuullisen suuresta perinnöstä kysymys ja kuulutaan kolmanteen veroluokkaan.

Mutta nämä ovat ne suurimmat epäkohdat, ja sen takia lakia ei tarvitse kumota. Kyllä perintövero täyttää paikkansa yhtenä verolakina ja melko hyvänäkin verolakina, kunhan se on kohtuullinen. En minä usko, että yksikään perinnönsaaja pitää pahana, jos hän vanhemmilta tai lapselta saa perinnön. Kyllä hän on valmis siitä maksamaan jotain. Ei lakia pidä tämän takia poistaa.

Se, että viitataan Ruotsiin, on jonkin verran harhaanjohtavaa siinä mielessä, että Ruotsissa perintöveron tuotto on ollut selvästi pienempi kuin Suomessa. Se on ollut vain, oliko se 200 vai 300 miljoonaa kruunua, ja siellä se oli helppo sen takia poistaa, että sen fiskaalinen vaikutus oli pieni. Yrittäjät Ruotsissa olivat toivoneet, että perintöveron poistamisen sijasta olisi poistettu varallisuusvero, ja he olivat jopa varautuneet ja valmistautuneet siihen. Perintöveron poistaminen tuli eräänlaisena kylmänä suihkuna kyllä näille yrittäjille sen takia, että verotuoton menetys peritään muulla tavoin nyt yrittäjiltä.

On hyvä, että näistä asioista keskustellaan. On hyvä, että veropolitiikan tavoitteista keskustellaan. On hyvä, että tuodaan epäkohdat esille. Minä en allekirjoita sitä, mitä esimerkiksi ministeri Wideroos on sanonut, että epäkohtia ei kannata lähteä korjaamaan vaan pitää kumota koko laki. Silloin ryhdytään liian voimakkaisiin toimenpiteisiin, ja silloinhan niitä verotuloja pitäisi kerätä jollakin muulla tavoin. Pelkään, että olisi vaikea löytää kohtuullisempaa verotustapaa.

On veroja, joita pitää alentaa, mutta on kyllä myöskin veroja, joita pitäisi korottaa. Kannattaisi kaikessa verotuksessa noudattaa sitä periaatetta, mitä kristillisdemokraatit ovat jo vuosia esittäneet tässä salissa ja myöskin muualla: verotetaan ankarasti sitä, mitä ei nyt välttämättä yhteiskunta ja ihminen tarvitse, ja lievästi sitä, mitä yhteiskunta ja ihminen tarvitsee. Silloin juuri tämmöisiä kohtuuttomuuksia (Puhemies koputtaa) verolaista poistetaan ja ehkä siirrytään myöskin verottamaan esimerkiksi keinottelua ja paljon muutakin, mitä yhteiskunta ei tarvitse.

Oikeusministeri  Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Oikeusministeriössähän on tehty selvityksiä siitä, miten perintökaarta, perintölainsäädäntöä laajemmin pitäisi uudistaa tämän vuosisadan olosuhteisiin paremmin sopivaksi. Siinä yhteydessä on selvästi tullut tarve tarkistaa perintö- ja lahjaverotusta. Ne polttavimmat tarkistamistarpeet löytyvät aika lailla sieltä suunnalta, mihin ed. Kallis puheenvuorossaan viittasi. Juuri lesken kohtelu, puolisovähennyksen lisääminen, on sellainen. Toinen on laveamminkin näiden asteikkojen kiristyminen aivan väärässä kohtaa. Ne alkavat kovin matalalta tasolta nykyolosuhteisiin nähden. Kolmas on sitten tämä kovin jyrkkä porrastus näiden kolmen eri veroluokan välillä. Siinä on selvästi kohtuuttomasti rankaisevaa elementtiä, varsinkin tässä kolminkertaisessa verossa. Ehkä vielä näiden lisäksi olisi syytä arvioida sitäkin, pitäisikö siinä olla jossakin määrin ikäporrastusta, että silloin kun alaikäisenä saa perinnön, sen pitäisi olla lievemmin verotettua, koska se turvaa toimeentuloa toisella tapaa kuin aikuiselle tuleva perintö.

Tämäntapaiset kysymykset pitäisi laittaa suhteellisen ripeästi valmisteluun sen sijasta, että heitettäisiin lonkalta koko perintö- ja lahjaverotuksen kumoamisvaateita. Näkisin, että ensi vuonna tällainen valmistelu ihan nyt kytkeytyneenä tämän perintölainsäädännönkin uudistamistarpeisiin pitää käynnistää ja viedä aika pitkälle jo tämän vaalikauden aikana.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen myöskin allekirjoittanut tämän ed. Sjöblomin lakialoitteen, ja ihan muutama kommentti.

Ensinnäkin vielä ed. Kallikselle: Huomasin jälleen teidän valveutuneen näihin verokysymyksiin, koska te toitte esiin juuri puheenvuorossanne lesken ja lapsen aseman, puolisovähennyksen määrän ja testamentinsaajan kohtalon eräissä tapauksissa. Ne ovat juuri olleet niitä kipupisteitä, joista me olemme lakivaliokunnassakin jonkin verran keskustelua harrastaneet. Huomasin, että oikeusministeri Koskinenkin yhtyi niihin näkemyksiin ja on odotettavissa korjaavaa lainsäädäntöä näihin epäkohtiin. Ne ovat kuitenkin monesti semmoisia tapauksia, jotka kohtaavat meidät kansanedustajat tilanteessa, jossa me joudumme sanomaan, että olemassa oleva laki on kohtuuton, mikä johtaa inhimillisestikin katsoen sellaisiin ratkaisuihin, joita me emme voi hyväksyä. Sen takia kaikki tämä keskustelu, mitä ed. Sjöblom tällä lakialoitteellaan saa aikaiseksi, palvelee varmasti meidän yhteistä päämääräämme.

Sen verran kansainvälispoliittisesta tilanteesta, joka liittyy myöskin keskeisesti tähän lainsäädäntöön, että me kumminkin käsitämme kaikki suomalaiset kansanedustajat, että tämän päivän maailma on erittäin kovaa verokilpailua, joka kohdistuu moniin, moniin eri tuotantotekijöihin, ja verotus on yksi tärkeä osa Suomen kilpailukykyä. Täällä on kerrottu jo osuvasti, kuinka Baltian maissa ja Pohjoismaissa on erilainen perintö- ja lahjaverolaki tällä hetkellä ja sitä tullaan myöskin Ruotsissa nyt jollakin lailla muuttamaan. Paineet siihen, että mekin joudumme korjaamaan tilannetta, kiristyvät koko ajan. Yksi keskeinen tekijä lakialoitteen perusteluissa on kuitenkin ollut huoli Suomen kansantalouden kehityksestä, siitä miten meidän yrityksemme pystyvät siirtämään omaisuutensa eteenpäin siten, että jatkamisen ja kannattavan yritystoiminnan edellytykset säilyvät myöskin maatilataloudessa, joka on tänä päivänä jo erittäin suurta ja merkittävää yritystoimintaa.

Arvoisa puhemies! Kuten täällä muun muassa ed. Kallis totesi esimerkillään, nykyinen perintö- ja lahjaverolaki ei ole ainoastaan laki, joka koskettaisi niin sanotusti hyväosaisia. Joskus testamentin saaja tai perinnön saaja voi olla hyvinkin vähäosainen. Kuitenkin tietenkin todetaan, että fiskaaliset vaikutukset esimerkiksi ovat merkittävät, ja käytäntö on osoittanut, että tällaista lakia ei pystytä tietenkään kerralla kumoamaan ilman, että me varmistamme myöskin, että suurin piirtein sama tulo saadaan edelleen valtion kassaan.

Kuitenkin olen tämän lakialoitteen allekirjoittanut ja toivon, että oikeusministeriöstä tulee tätä koskevaa lainsäädäntöä jo tällä vaalikaudella lakivaliokuntaan ja pääsemme kohtuullistamaan näitä kaikkein suurimpia epäkohtia, mitä luonnollisesti tämä koko lain kumoaminen toisi tullessaan, mutta sen jälkeen meidän pitää tietenkin miettiä korvaavaa lainsäädäntöä, miten me turvaamme valtion tulot. Merkitykseltään tämä ei tietenkään ole kovinkaan suuri, koska se vastaa noin yhtä prosenttia tulo- ja varallisuusveron tuotosta tällä hetkellä.

Juhani Sjöblom /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtela ja ed. Kallis myös ruotivat nykyistä järjestelmää. Kyllä jatkossa olevan järjestelmän pitää olla yksinkertainen malli, se on paras ja kansantalouden kannalta myös ylivoimainen. Kaikki riidat ja tulkinnat kauppahinnoista tai lahjaluontoisista kaupoista poistuvat, ennakkopäätösten tarve poistuu siellä. Suomessa ei ole tällä hetkellä taas yhtään verovapaata myyntiä. Kaikki myynti on veronalaista Suomessa. Perintö- ja lahjavero on syntynyt sellaisena aikana, jolloin ei ollut myyntivoittoverotusta.

Mitä Ruotsiin tulee ja heikkoon tuottoon, niin on aivan selvää, että Ruotsi lakkautti perintö- ja lahjaveron vanhentuneena pitääkseen pääomat Ruotsissa, ohjatakseen investointeja Ruotsiin ja yksinkertaistaakseen järjestelmän. Kun tuotto pysyy alhaalla, se perintö- ja lahjavero todella Ruotsissa koskee pääsääntöisesti tavallisia ihmisiä. Suurten omaisuuksien haltijat ovat ajat sitten Ruotsissa osanneet järjestellä sen holding-yhtiöiden ja säätiöiden kautta. Siksi se ei tuota.

Tetra Pakin omistajat, Ikean omistajat, kaikki järjestelyt on tehty ulos Ruotsista juuri Ruotsin oman lainsäädännön johdosta. Sillä se on siellä osattu kiertää. Siksi he totesivat, että yksinkertaisinta on lakkauttaa vanhentunut menneisyyden veromuoto ja olla muilla veroilla vastaamassa nykypäivään.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä aloitteessa perustellaan tätä, kuinka sukupolvenvaihdostilanteessa, kun yritykselle haetaan kaupan kautta uusi jatkaja, joka ei ole rintaperillinen eikä lähisukulainen, hallitus kertoo, että huojennetaan, mutta verotus vaan kiristyy tässä asiassa.

Herra puhemies! Esimerkkinä kerron tässä, vaikka totuuden kertominenhan täällä salissa kerrotaan niin, että käyttää opposition ääntä eikä puolusta hallitusta, että esimerkiksi metsätalousyrittäjän, metsätilallisen luovuttaessa omaisuutensa, myydessä omaisuutensa, koska se on ainut tapa, kun myydään sisaren lapsille esimerkiksi metsätila, jonka hoitoa voidaan harjoittaa päätoimisesti ammattina, niin että siitä muodostuu koko perheen elinkeino, ennen tämän luovutusvoittoveron hankintahintaolettama oli siinä aiheessa 50 prosenttia. Se putosi nyt 40:een, jolloin tätä kautta ostajahan maksaa sen myyjänkin luovutusvoittoveron lisääntyvänä kauppahintana. Tältä osin tätä yritystoiminnan jatkamismahdollisuutta on heikennetty. Lukemattomia esimerkkejä löytyy monesta muustakin, mutta metsä on semmoinen, jonka itse tunnen ja tiedän.

Kyllä tämäkin asia olisi pitänyt pystyä hoitamaan ja näkemään hallituksen taholta vähän aikaisemmin ja vähän paremmin, mitä se aiheuttaa tässä, miten se tehdään. En tarkoita tällä sitä, mitä tehdään harrastuksen puolesta, mutta silloin kun muodostuu pääosa perheen elinkeinotulosta tai elinkeinosta, elämästä, nämä olisi pitänyt ottaa huomioon ja korjata tulevaisuudessa. Mutta ehkä perintöveron kautta voitaisiin tämäkin asia pohtia ja saada joskus kuntoon.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valitettavasti minäkään en sattunut tapaamaan ed. Sjöblomia sinä päivänä, kun hän tähän aloitteeseensa nimiä keräili. Olisin hyvin mielelläni nähnyt nimeni tämän lakialoitteen alla sikäli, että tämä on todellinen ja oikea asia ja vielä tänä päivänä minuakin hyvin läheltä koskettava, juuri tänä päivänä ja tänä syksynä.

En todellakaan käsitä sitä, että omaisuudesta, jos se vaihtaa tällä lailla omistajaa, siitä pelkästä tapahtumasta täytyy valtion tulla väliin. Jos se omaisuus on tuottavassa tilassa silloin, kun se perintö tai lahja luovutetaan, ja se jatkaa sitä tuottamistaan, niin eikö se ole yhteiskunnalle jo riittävä saalis? Jos taas sitten tämä saaja todella luopuu siitä myynnin kautta, sehän tulee hankintahintaolettaman kautta niin korkeasti verotetuksi, että varmasti yhteiskunta siitä omansa saa. Ja jos tämä saaja todella pitää sitä tuottavassa tilassa, sehän on oikein ja kohtuullista. Kuitenkin tämä omaisuus on pääsääntöisesti hankittu tulolla, josta on vero maksettu.

Eniten minua ihmetyttää, että tämä sama kohtuuton verotus tapahtuu yrityskauppojen yhteydessä. Todella nyt tämä hallitus teki sinne lievennyksiä, mikä on aivan oikea suunta, mutta (Välihuuto) — lahjapuolelle teki — minua ihmetyttää tämä hyvin suuresti omakohtaisesti. Me olemme tekemässä sukupolvenvaihdosta tilallani, joka on tänä päivänä aivan euromitat täyttävä toimiva maatila. Minä olen saanut tilalta lähtevät sisarukset hyväksymään sen ajatuksen, joka minusta on ainut oikea ajatus, että ison sukutilan isäntä ei ole sen tilan moraalinen omistaja. Hän on juridinen omistaja, mutta hän ei omista sitä moraalisesti. Hän on vain asianhoitaja. Hän on siinä tekemässä raskasta työtä pitääkseen tilaa kunnossa ja tuottaakseen tälle kansalle peruselintarvikkeita. Muut sisarukset olen saanut hyväksymään tämän, että se ei ole omaisuutta, kun minä sen lahjakirjalla vanhimmalle pojalleni työpaikaksi luovutan. Mutta yhteiskunta ei hyväksy sitä. Poika joutuu maksamaan yhteiskunnalle siitä lahjaveroa, kun hän ottaa vastaan yhden tämän maan raskaimmista ammateista ja tämänhetkisen maatalouspolitiikan pyörteissä yhden tämän maan epävarmimmista ammateista, eikä hänellä ole oikeastaan muita vaihtoehtoja kuin tehdä sitä työtä ja pitää tila pystyssä. Totta kai tässä keskustelussa sisarusten kanssa on käyty se läpi, että jos poika tämän tilan hukkaa tai joutuu hukkaamaan olosuhteiden pakosta, niin sitten sisarille kuuluu se osa, mutta todennäköisesti siinäkin vaiheessa taas tulee valtio ottamaan sisaruksilta sen osan pois. Mutta todellakaan meidän suvussamme ei sitä maatilaa ajatella omaisuutena. Se on työpaikka ja raskas työpaikka. Miksi siitä pitää maksaa veroa? Ihmettelen tätä ja todella näkisin, että tämä laki tulisi joskus toteen.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Minusta hieman sotketaan kaupat sukupolvenvaihdokseen. Minun mielestäni sukupolvenvaihdokseen ei liity enää kovinkaan paljon ongelmia siinä mielessä, että me olemme muuttaneet lainsäädännön niin, että verotusarvo on 40 prosenttia verotusarvosta, ja kun kerran verotusarvo on yleensä selvästi alle käyvän arvon, niin, aivan niin kuin minä aikaisemmin totesin, jos lähdetään siitä, että verotusarvo on 70 prosenttia käyvästä arvosta, niin maksetaan 2,8 prosenttia veroa silloin kun se tulee sukupolvenvaihdoksena. Sitä minä en nyt pidä ihan kohtuuttomana verona.

Ongelma on siinä, minkä ed. Lahtela toi esille. Nimittäin yrityksistä vain 20 prosenttia siirtyy jatkajalle sukupolvenvaihdoksena; 80 prosenttia siirtyy kaupan kautta. Kaupassa tämä vero kiristyy, kun hankintahintaolettama putoaa 50 prosentista 40 prosenttiin. Mutta sitäkin perustellaan sillä, että ei ole kysymyksessä sukulainen. Jos minä myyn yritykseni ed. Päivi Räsäselle ja saan käyvän hinnan ja maksan sitten veroa siitä myyntitulosta, sitäkin voidaan perustella. Se ei ole sukupolvenvaihdos silloin, vaan se on myynti. Edelleen väitän, että ne suurimmat epäkohdat ovat ne, mitkä tässä aikaisemmin ovat tulleet esille: ne koskevat lesken ja lapsen asemaa tapauksessa, milloin pesään kuuluu vähän varoja, ja toinen on juuri tämä korkea vero ja testamentinsaajan asema.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Viime kaudella lakivaliokunnassa kuulimme asiantuntijoita hyvinkin laajan kierroksen koskien nimenomaan maatilojen sukupolvenvaihdoksia. Siinä yhteydessä aivan selkeästi nousi esille se, että monet maatilat tekevät sukupolvenvaihdoksen sillä tavalla, että heräävät siihen, että ahaa, nyt on tilanne, että täytyy tehdä sukupolvenvaihdos. Mutta itse asiassa varsinkin silloin kun on kyse suuremmasta tilasta, sukupolvenvaihdostilanteet pitäisi pystyä ennakoimaan pitkässä juoksussa elikkä esimerkiksi kolmen vuoden välein tehdä erilaisia omaisuudensiirtoja ja sitä kautta viedä eteenpäin pitkässä aikajuoksussa sukupolvenvaihdosta. Sillä tavalla myöskin verokohtaannot pystyttäisiin pitämään jonkinnäköisesti kohtuullisessa muodossa.

Mutta se, mitä ed. Vilkuna omassa puheenvuorossaan nosti esille metsälänttien perimisistä, niin se on kyllä tosiasia, että tänä päivänä jos saat perintönä jonkun metsäläntin, mikä on käytännöllisesti katsoen puustosta tyhjä ja (Ed. Sjöblom: Ja maksat siitä!) maksat siitä perintöverot, niin sen jälkeen astut tilanteeseen, jossa on metsänhoitoyhdistys asialla. Varsinkin tänä päivänä moni kaupunkilainen metsänomistaja alkaa olla aika lailla lirissä siinä tilanteessa, että metsänhoitoyhdistykseltä pukkaa erinäisiä lappuja postiluukusta, että on erilaisia metsänhoidollisia toimenpiteitä tehty siellä metsässä, ja ne eivät ole ihan halpoja lappuja, mitä sieltä pukkaa. Siihen nähden (Ed. Kalliksen välihuuto) — pitkässä juoksussa varmaan tuottaa, mutta saattaa mennä kymmeniä vuosia — tältä osin myöskin metsänhoitoyhdistysten juridisesta tilanteesta ja siitä, millä tavalla ne voivat suheerata ja operoida, pitäisi käydä jonkinnäköistä keskustelua.

Petri Salo /kok:

Herra puhemies! Vielä yksi näkökulma tähän asiaan, joka on varsin yleinen, verovapaat lahjoitukset. Tällä hetkellähän meillä on lainsäädäntö, jossa tiettyjen vuosien jälkeen voi verovapaasti lahjoittaa omaisuutta pieniä summia. Mutta tässäkin on asia, mihin meidän täytyisi löytää lainsäädännössä tavallaan korjaus: nostettaisiin tätä summaa suuremmaksi tai mahdollistettaisiin se, että lahjoituksen voisi tehdä säännöllisesti esimerkiksi joka vuosi verotuksessa. Tällä hetkellä tätä sääntöä kierretään niin, että lahjoitetaan esimerkiksi perheen isälle, äidille ja viidelle lapselle, kaikille, tämä summa, koska minimiraja on nimenomaan sidottu lahjan saajan mukaisesti. Sitten kuitenkin muodostuu yhteisesti suuri kokonaissumma, ja kumminkin nämä pääomat voidaan myöhemmin kerätä yhteen. Tämmöisiä lahjakirjoja olen nähnyt jo useita (Ed. Kallis: Ja laatinutkin useampia!) — ja myöskin ehkä laatinutkin useampia — koska tällä lailla pystytään kiertämään tätä säännöstä, ja se ei varmasti ole tarkoituksenmukaista.

Juhani Sjöblom /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Kallis sanoi, ettei yritysten sukupolvenvaihdosten järjestelyasioissa ole mitään suuria ongelmia näiden muutosten jälkeen, mitä tulee voimaan. Kyllä siellä on. Palveluyritykset ovat ihan tyypillisiä tai yritykset, joissa on kyse enemmän työpaikasta. Siinä verottaja arvioi varmasti aivan eri tavalla sitä. (Ed. Kallis: Verotusarvoa!) — Verotusarvoa, niin, ja käytännössä niillä ei ole minkään näköistä myyntiarvoa. — On paljon palveluyrityksiä, joilla ei ole myyntiarvoa käytännössä; työpaikka on se suurin arvo siinä.

Samoin täällä tuli hyvin esiin tyhjät metsätilat. Siis kasvava metsä, missä ei ole hakkuukypsää puustoa, ne ovat siellä, koska puun myyntivoittoverotukseen mennään totaalisesti ensi vuoden jälkeen. Näitä ongelmia pystyy pyörittämään ja, niin kuin ed. Kallis sanoi, aina nähdään kärjistäen asioita, niissä suuriakin ongelmia.

Mutta, arvoisa puhemies, yksinkertainen järjestelmä on kansan ja koko kansakunnan talouden etu.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Minä nyt kuitenkin väittäisin, että verotusarvo ei kyllä ylitä käypää arvoa. Se ei lain mukaan saa ylittää käypää arvoa, eikä verottaja ota sellaista, sanoisinko, riskiä, että asettaisi sen verotusarvon käyvän arvon yli. Kyllä se verotusarvo on yleensä selvästi alhaisempi kuin käypä arvo. Tämä koskee myöskin sitä paljaaksi hakattua metsäpalstaa. Se koskee ennen kaikkea asunto-osaketta Helsingissä. Minä tiedän yhden asunto-osakkeen, jonka verotusarvo on noin 20 prosenttia käyvästä arvosta täällä Helsingissä. Kun kysymyksessä sitten on yritys, oli se sitten palveluyritys tai mikä hyvänsä, jota jatketaan, ja se siirtyy sukulaiselle, joka jatkaa, niin silloin se on se 40 prosenttia verotusarvosta, joka johtaa tuohon monessa tapauksessa 2,8:aan. Siis tämä on pääsääntö, tämä on pääsääntö. (Ed. Saarikankaan välihuuto) — Kyllä, 16 prosenttia 22:sta on pikkasen enemmän.