Matti Väistö /kesk(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensimmäisessä käsittelyssä on hallituksen esitys laiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta sekä laeiksi kuntajakolain muuttamisesta ja varainsiirtoverolain muuttamisesta.

Hallintovaliokunnan valmistavasti käsiteltäväksi hallituksen esitys lähetettiin syyskuun 28. päivänä. Eduskunnan päätöksen mukaisesti asiasta ovat antaneet lausuntonsa perustuslakivaliokunta, valtiovarainvaliokunta, liikenne- ja viestintävaliokunta, sosiaali- ja terveysvaliokunta sekä ympäristövaliokunta. Hallintovaliokunta on ottanut käsittelyynsä asiakokonaisuuteen liittyvinä kaksi lakialoitetta sekä kolme toimenpidealoitetta.

Mietinnössään hallintovaliokunta puoltaa kuntajakolain muuttamista koskevan toisen lakiehdotuksen hyväksymistä sellaisenaan sekä ensimmäisen ja kolmannen lakiehdotuksen hyväksymistä mietinnöstä ilmenevin muutosehdotuksin. Edelleen valiokunta ehdottaa laki- ja toimenpidealoitteiden hylkäämistä sekä hyväksyttäväksi näin kuuluvan lausumaehdotuksen: "Eduskunta edellyttää hallituksen antavan vuonna 2009 eduskunnalle selonteon kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteutuksesta sekä kunta- ja palvelurakenneuudistusta koskevan puitelain tavoitteiden toteutumisesta." Valiokunnan mietintöön sisältyy yksi lähinnä kuntien rahoitus- ja valtionosuusuudistukseen keskittyvä vastalause, jossa esitetään muutosta puitelain 11 §:ään.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä olevan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen välttämättömyydestä vallitsee laaja poliittinen yhteisymmärrys. Erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon osalta korostuu sekä rakenteellisten että saumattomien palveluketjujen ja sähköisten tietojärjestelmien nykyistä olennaisesti laajempi hyödyntäminen. Valtaosa kuntatalouden menoista painottuu sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä opetustoimeen.

Runsas kaksi vuotta sitten hallintovaliokunta pyysi sisäasiainministeriöltä kirjallisen selvityksen siitä, mitkä ovat kuntakentän, mukaan lukien yksittäisen kunnan, taloudelliset mahdollisuudet selviytyä asianmukaisesti tehtävistään ja velvoitteistaan. Saimme selvityksen vajaa vuosi sitten. Tähän selvitykseen ei sisältynyt tarvittavia toimenpide-ehdotuksia, vaan siinä tarkasteltiin kuntien tehtävien ja rahoituksen kehitystä pitkittäisselvityksenä nykymuotoisen valtionosuusjärjestelmän ajalta vuosilta 1993—2004. Perustana selvityksessä olivat kuntien tilinpäätöstiedot, jotka eivät sinällään kerro palvelujen tasosta, tarpeesta, laadusta tai saatavuudesta tai palvelujen käyttäjien tyytyväisyydestä. Tiedoista on kuitenkin pääteltävissä, minkä tyyppisissä kuntaryhmissä ja millä alueilla taloudelliset mahdollisuudet palvelujen järjestämiseen ovat parhaimmat ja missä taas heikoimmat.

Hallintovaliokunta tähdentää käynnistämänsä selvitysmenettelyn merkittävimmän vaikutuksen olevan siinä, että hallitus päätti asettaa kunta- ja palvelurakennehankkeen, jossa tavoitteena on uudistusten ja toimenpiteiden toteutus niin, että kunnilla on tosiasialliset edellytykset huolehtia palvelujen järjestämisestä. Tulevina vuosina vaikeutta lisää väestön ikääntyminen, joka näkyy paitsi kasvavina palvelutarpeina myös työvoiman saatavuusongelmana. Erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa, missä kustannuspaineet ovat suurimmat, työvoiman saatavuusongelmat näkyvät jo nyt.

Sekä koko kuntatalouden että kansantalouden näkökulmasta Helsingin seutu on poikkeuksellisen merkityksellinen. Hallintoselonteosta antamassaan mietinnössä valiokunta on pitänyt maamme kehityksen kannalta välttämättömänä, että Helsingin seudun kansainvälistä kilpailukykyä maamme ainoana metropolialueena vahvistetaan. Tässä tarvitaan muun muassa alueen yhtenäistä ja yhteistä kaavoitus-, maa-, asunto-, liikenne-, elinkeino- sekä tutkimus-, koulutus- ja kulttuuripolitiikkaa.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta toteaa mietinnössään, että ilman kuntasektorin merkittävää uudistumista ei yhteiskunnan hyvinvointipalveluita voida enää vastaisuudessa turvata. Onkin välttämätöntä, että uudistuksessa lähdetään liikkeelle ripeästi. Jo hankkeen olemassaolo on sysännyt tässä suhteessa monissa osissa maata kehitystä liikkeelle. Olennaista uudistuksen onnistumisessa on kuntien vahva, aloitteellista ja aktiivista toimintaa ilmentävä tahtotila. Toki valtiolla on oma merkittävä roolinsa uudistuksessa muun muassa sen ohjaamisessa ja arvioinnissa.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteuttaminen on vaativa prosessi. Sen vaikutukset tulevat olemaan onnistuessaan historialliset murrosvaiheessa olevalle kuntasektorille. Uudistuksen toimeenpanon suunnitelmallinen seuranta ja arviointi on välttämätöntä hankkeen etenemisen, ohjaamisen ja suuntaamisen sekä myös hankkeen uskottavuuden kannalta.

Hallintoa järjestettäessä on huolehdittava myös kielellisistä perusoikeuksista. Niin suomen- kuin ruotsinkieliselle väestölle on turvattava yhdenvertaiset mahdollisuudet saada palveluja omalla kielellään. Kuntajaon mahdolliset muutokset eivät saa heikentää myöskään saamelaisille nykyisen lainsäädännön mukaan kuuluvia kielellisiä tai kulttuurisia oikeuksia taikka kulttuuri-itsehallinnon edellytyksiä.

Herra puhemies! Kaikkien kuntien tulee periaatteessa järjestää asukkaille samat peruspalvelut. Käytännössä kunnan toimintaympäristö ja olosuhdetekijät ovat kuitenkin vaikuttamassa siihen, minkä tasoisina palvelut kyetään järjestämään. Joka tapauksessa, kuten perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, kunnilla on nykyisin merkittävä rooli erityisesti sosiaalisten ja sivistyksellisten perusoikeuksien toteutumiseen liittyvien palvelujen tuottamisessa. Puitelain mukaista uudistusta toimeenpantaessa onkin kiinnitettävä vakavaa huomiota maan eri osissa olevien kuntien asukkaiden yhdenvertaiseen kohteluun ja heidän tosiasiallisiin mahdollisuuksiinsa saada perusoikeuksien toteutumisen kannalta välttämättömiä palveluja. Samalla on otettava huomioon myös kunnalliseen itsehallintoon sisältyvästä kansanvaltaisuusperiaatteesta johtuvat vaatimukset.

Valiokunta painottaa, että kunnallisen demokratian kehittämistyötä tulee tehdä samanaikaisesti kuntien toiminnan ja hallinnon uudistustyön kanssa. Luottamushenkilöiden aseman ja työskentelyedellytysten turvaamisen ohella on tärkeää kehittää myös käyttäjädemokratiaa.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen keinovalikoimaan kuuluvat lakiehdotuksen 4 §:n nojalla kuntarakenteen vahvistaminen, palvelurakenteiden vahvistaminen ja toiminnan tuottavuuden parantaminen. Lain tavoitteena on elinvoimainen ja toimintakykyinen sekä eheä kuntarakenne. Lähtökohtana on, että kuntajaon muutokset toteutetaan vapaaehtoisuuden pohjalta. Hallituksen esitykseen sisältyvät kuntajakolakiin tehtävät muutokset kannustavat yli 20 000 asukkaan kuntien muodostumiseen ja useamman kunnan samanaikaiseen yhdistymiseen eli monikuntaliitoksiin.

Uudistuksen keinovalikoiman osalta jokainen kunta joutuu arvioimaan oman tilanteensa ja asemansa. Tämä ei valiokunnan mielestä voi tapahtua yksinomaan kunnan omasta sisäisestä näkökulmasta tarkastellen, vaan kunnan on kyettävä myös vastuullisesti arvioimaan, miltä tilanne näyttää kunnan ulkopuolelta. Kuntasektorin tulevaisuuden kannalta kysymys on seudun ja alueen kuntien kyvystä hoitaa tehtävänsä ja samalla houkuttelevuudesta koko maan ja kansainvälisestäkin näkökulmasta. Tähän asiaan liittyy myös osaavasta työvoimasta käytävä lisääntyvä kilpailu ja palvelujen järjestämiskyky. Erityisen merkittävänä tähän liittyvät elinkeinoelämän toimintaedellytykset ja muut kilpailukyky- ja vetovoimatekijät.

Arvoisa puhemies! Lakiehdotuksen 5 §:ssä todetaan, että kunnan olemukseen kuuluvat taloudellisiin ja henkilöstövoimavaroihin perustuvat edellytykset vastata palvelujen järjestämisestä ja rahoituksesta. Tältä pohjalta kunnan tulee muodostua työssäkäyntialueesta tai muusta sellaisesta toiminnallisesta kokonaisuudesta. Kuntien yhteistoiminnan vahvistamiseksi kunnat voivat perustaa yhteistoiminta-alueen, joka organisoituu kuntayhtymäksi tai niin sanotun isäntäkuntamallin pohjalta toimivaksi alueeksi. Yhteistoiminta-alueilla on palvelujen järjestämisvastuu, ja palvelujen tuottamistavasta voidaan päättää kuntalain mukaisesti.

Hallintovaliokunta on perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella poistanut puitelakiehdotuksen 5 § 2 momentin viimeisen virkkeen, jotta lakiehdotus voidaan säätää tavallisen lainsäätämisjärjestyksen mukaisesti. Muutos merkitsee, että yhteistoiminta-alueelle ei voi muodostua yhden kunnan yksipuolista määräämisvaltaa. Lakiehdotuksen mukaan kunnassa tai yhteistoiminta-alueella, joka huolehtii perusterveydenhuollosta ja siihen liittyvistä sosiaalitoimen tehtävistä, on oltava vähintään noin 20 000 asukasta. Lausunnossaan sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa, että ehdotettu väestöpohja on vähimmäistavoite. Todettakoon, että nykyisin kolme neljästä terveyskeskuksesta toimii pienemmällä kuin 20 000 asukkaan väestöpohjalla.

Ammatillista koulutusta antavan kunnan ja yhteistoiminta-alueen väestöpohjaksi lakiehdotuksessa ehdotetaan vähintään 50 000 asukkaan väestöpohjaa. Yhtyen sivistysvaliokunnan lausuntoon hallintovaliokunta toteaa, että ammatillisen koulutuksen järjestäjistä tulee muodostaa riittävän suuria ja monipuolisia tai muutoin vahvoja koulutuksen järjestäjiä, joilla on edellytykset kehittää työelämää ja vastata sen osaamistarpeisiin. Hallintovaliokunta tähdentää erityisesti, että väestöpohjavaatimuksessa on kysymys koulutuksen järjestämisen organisoimisesta, ei sen sijaan koulutustarjontaan puuttumisesta. Koulutusta voidaan ja tulee vastaisuudessakin järjestää myös nykyisillä paikkakunnilla.

Arvoisa puhemies! Lakiehdotuksen 6 §:ssä käsitellään laajaa väestöpohjaa edellyttävien palvelujen järjestämistä. Valiokunta tähdentää, että käsittelyssä olevassa puitelaissa ehdotetaan ensimmäistä kertaa laajaa väestöpohjaa edellyttävien sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien järjestämisvastuuta koottavaksi yhden organisaation velvoitteeksi. Uudistuksessa korostetaan terveyden, toimintakyvyn ja sosiaalisen turvallisuuden edistämistä myös kyseessä olevien kuntayhtymien tehtävänä. Hallintovaliokunta painottaa, että laajaa väestöpohjaa edellyttävien palvelujen hallinnollisella organisoinnilla ei ratkaista palvelujen tuottamistapaa. Siten esimerkiksi nykyisen toiminnan jatkamiselle kehitysvammahuollon vapaaehtoisena kuntayhtymänä kuntien sopimalla tavalla ei ole olemassa estettä. Kehitysvammahuolto, sen asema, osaaminen ja palvelut eivät jää uudessa kuntayhtymässä erikoissairaanhoitoon nähden taka-alalle, vaan molemmat kokonaisuudet kuuluvat tasaveroisina kuntayhtymän tehtäväpiiriin. Epäselvyyden poistamiseksi hallintovaliokunta pitää sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnon tavoin perusteltuna todeta, että äänivallasta kuntayhtymässä voidaan sopia kuntalain mukaisesti kuntayhtymän perussopimuksessa. Valiokunta ehdottaa tätä koskevan muutoksen 6 §:n 1 momenttiin.

Herra puhemies! Eräitä kaupunkiseutuja koskevan suunnitteluvelvoitteen osalta sekä liikenne- ja viestintävaliokunta että ympäristövaliokunta ovat kiinnittäneet lausunnoissaan huomiota rajauksiin ja rakenteellisiin seikkoihin. Hallintovaliokunta toteaa, että esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla työssäkäyntialue on hyvinkin laaja, joten maankäyttöä, liikennettä ja asumista tulisi mahdollisuuksien mukaan jo tässä vaiheessa tarkastella hallinnollisten rajojen ylitse koko työssäkäyntialueen osalta. Ympäristövaliokunta toteaa, että hallituksen esitys tukee edellytyksiä hyvän asuntopolitiikan ja kestävän yhdyskuntarakenteen rakentamiseen. Valiokunnan mietinnössä muistutetaan, että suunnitteluvelvoitteella ei muuteta kunnan vastuuta palvelujen järjestämisessä. Siten tällä velvoitteella ei ainakaan suunnitteluvaiheessa ole konkreettista vaikutusta esimerkiksi kielellisiin oikeuksiin.

Herra puhemies! Hallituksen esitys lähtee siitä, että erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevien kuntien on selvitettävä yhdessä valtion kanssa mahdollisuudet turvata asukkailleen lainsäädännön edellyttämät palvelut sekä ryhdyttävä yhdessä toimiin palvelujen edellytysten turvaamiseksi. Hallintovaliokunta pitää perusteltuna kuntien taloudellista asemaa koskevien tunnuslukujen määrittelyä valtioneuvoston asetuksella. Talouden arvioinnin ohella kysymys on samalla myös palvelutuotannon tasosta ja laadusta sekä palvelujen saatavuudesta. Perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta hallintovaliokunta ehdottaa tarkennusta lakiehdotuksen 9 §:n 4 momenttiin. Valiokunta toteaa, että kuntajakolain muuttamista koskevan esityksen antamista lieventävä "voidaan antaa" -sanamuoto pitää sisällään selkeän poliittisen viestin.

Herra puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistus koskee jokaista kuntaa. Kunnan velvollisuus on antaa selvitys valtioneuvostolle 5 ja 6 §:n nojalla toteutettavista toimenpiteistä sekä toimeenpanosuunnitelma kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toimeenpanosta. Hallintovaliokunta katsoo, että selvityksen ja toimeenpanosuunnitelman antamiselle on syytä varata aikaa elokuun 2007 loppuun saakka, ja ehdottaa tätä koskevaa muutosta 10 §:n 1 momenttiin. Vaikka määräaika on sama kuin Pääkaupunkiseudun ja eräiden muiden kaupunkiseutujen suunnitteluvelvollisuudelle 7 §:ssä asetettu määräaika, kysymys on oikeudellisesti eri suunnitelmista ja selvityksistä.

Hallintovaliokunta pitää tärkeänä valtion kuntapolitiikan selkeyttämistä sekä valtion ja kuntien yhteisen kuntapoliittisen linjan aikaansaamista. Tähän liittyy keskeisenä myös kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän uudistaminen. Tehokkaan, kuntia tukevan kuntapolitiikan kannalta on tärkeää, että myös keskushallinnossa on uudistus- ja kehittämiskykyä. Valiokunta toteaa, että käsiteltävänä olevan puitelakiehdotuksen 11 § sisältää poliittisen sopimuksen kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän uudistamisen periaatteista. Uudistuksen yksityiskohdat ratkeavat erillisen, uudistusta koskevan hallituksen esityksen valmistelussa ja viime kädessä esityksen eduskuntakäsittelyssä.

Herra puhemies! Hallituksen esitykseen sisältyvä kolmas lakiehdotus koskee varainsiirtoverolain muuttamista ja väliaikaista muuttamista. Tavoitteena on edistää kunta- ja palvelurakenneuudistukseen liittyviä kuntien rakennejärjestelyjä. Valtiovarainvaliokunta pitää lausunnossaan ehdotettua määräaikaista verovapautta välttämättömänä tarvittavien rakenteellisten uudistusten toteuttamiseksi. Valtiovarainvaliokunnan lausunnon mukaisesti lakiehdotuksen 43 b §:n 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin, että verovapaus koskee kaikilta osin myös kulttuuri- ja liikuntatoimen kiinteistöjä ja kiinteistöosakkeita. Hallituksen esittämässä muodossa verovapauden ulkopuolelle jäisi muun muassa merkittävä määrä valtionavun piirissä olevia liikuntapaikkoja, kuten jäähallit, isot tekojääradat, lähiliikuntapaikat, kuntoradat, ulkoilureitit ja muut maastoliikuntapaikat samoin kuin koulukiinteistöihin kuulumattomat, koulujen käyttämät kunnalliset liikuntahallit.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä mietinnössä ilmenevin muutoksin.

Veijo Puhjo /vas:

Herra puhemies! Kunnat tuottavat pääosan kansalaisten peruspalveluista. Siten kuntien taloudesta tulee pitää huolta. Sitä valtio ei ole tehnyt, eikä tähän ole tulossa korjausta nytkään. Oikeastaan esitetään kaikkea muuta mutta ei lisää rahaa kunnille. Siksi Paras-hankkeesta puhuminen on väärän nimen antamista hankkeelle, joka jatkaa kuntien talouskurjuutta.

Kuitenkin vasemmistoliiton mielestä kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tavoite — me korostamme sanaa tavoite — on kannatettava. Se vahvistaisi kuntien palvelurakennetta kunnallisen kansanvallan lähtökohdista. Samoin voidaan sanoa esityksen pyrkimyksestä kehittää muun muassa palvelujen tuotantotapoja ja organisointia sekä kuntien ja valtion välistä tehtävänjakoa. Toteutuessaan esityksen tavoitteet vahvistaisivat kaikkien Suomessa asuvien sosiaalisten ja sivistyksellisten perusoikeuksien toteutumista. Kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta on tärkeää varmistaa, että koko maassa turvataan laaduk-kaat ja myös kansalaisten saatavilla olevat palvelut.

Vasemmistoliiton mielestä puitelakiesityksen keskeisin ongelma koskee valtionosuusjärjes- telmää. Siksi kunta- ja palvelurakenneuudistukseen liittyen valtionosuusjärjestelmää tulee uudistaa niin, että tavoitteena on kuntien rahoitusvajeen poistaminen ja valtion rahoitusosuuden lisääminen kuntien palvelutuotannon turvaa- miseksi.

Vasemmistoliiton mielestä puitelailla ei saa esityksen mukaisesti jäädyttää valtion ja kuntien rahoitusosuuksia nykyiseen suhteeseen, mikä on palveluiden turvaamisen kannalta täysin riittämätöntä. Tämä tulisi ottaa todesta jo senkin takia, että uuden perustuslakimme mukaan siinä määritellyt kansalaistemme oikeudet peruspalveluihin on taattava yhteiskunnan aktiivisin toimin. Ei ole oikein, että veroja keräävän julkisen konsernin valtio-osapuoli katsoo vain sivusta, kun konsernin toinen osapuoli eli kunnat koko ajan lisää velkaantuessaan painii suurissa vaikeuksissa tuottaessaan palveluja asukkailleen.

Perustuslain mukaan loppujen lopuksi valtio on se, jonka on myös taloudellisesti varmistettava se, että sen kunnille määräämien tehtävien toteuttaminen onnistuu. Lähitulevaisuudessa kuntien velkaantuminen tulee suureksi ongelmaksi palveluiden tuottamisen suhteen. Vuosina 2000—2005 kuntien velkamäärä lähes kaksinkertaistui. Hallintovaliokunnan aiemman arvion mukaan kunnat velkaantuvat vielä voimakkaasti vuosina 2007—2009. Kun Paras-hankkeella pyritään kuntien palveluiden parantamiseen, niin sitä ei auta edes sekään, että tälle vuodelle 106 kuntaa joutui korottamaan tuloveroprosenttiaan.

Herra puhemies! Kun Vanhasen ja Heinäluoman hallitus aikoo nyt viedä runnomalla läpi taloudellisesti perustelemattoman suden Paras-hankkeensa kunnille epäedullisien nykyisten valtionosuuksien kera, niin pääministeri Vanhanen ja valtiovarainministeri Heinäluoma syyllistyvät suureen virheeseen. Näin suuren kansallisen hankkeen läpiviemisessä on anteeksiantamatonta se, etteivät pääministeri ja valtiovarainministeri ota esityksessään taloudellisessa mielessä lainkaan huomioon lähitulevaisuudessa velkaisten kuntien eteen tulevia monien miljardien lisälaskuja muun muassa ikääntymisestä johtuvien dementia- ym. sairauksien, hoivan tai kakkostyypin diabeteksen taikka kuntien kiinteistökulujenkaan suhteen.

Ministerien suuri virhe niittautuu siinä, ettei hallintovaliokunnan enemmistö mietinnössään hyväksynyt esittämääni 11 §:n 4 momentin hylkäystä. Siten valtion ja kuntien kustannustenjako jääneekin ennalleen.

2 momenttiin esitin sanamuotoa: "Valtionosuusjärjestelmän uudistamisen tavoitteena on kuntien rahoitusvajeen poistaminen ja valtion rahoitusosuuden lisääminen kuntien palvelutuotannon turvaamiseksi." Sekin sai valiokunnan enemmistön taholta jäätävän kylmän vastaanoton. Yksityiskohtaisessa käsittelyssä tulen esittämään pykäläkohtaiset muutosehdotukset.

Kaiken kaikkiaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen taustalla on sama ongelma kuin oli Kansallisen terveysprojektin synnyttämisessä vuonna 2001. Hoitoon pääseminen oli silloin suuri ongelma kuntien talousahdingon takia. Siitä ei Vanhasen ja Heinäluoman hallitus liene oppinut yhtään mitään, koska sama kuntien talousahdinko on jälleen uuden projektin syynä. Tästä herää kysymys, ovatko Vanhanen ja Heinäluoma omalla hallituskaudellaan pyrkineetkään kansalaisten palveluiden parantamiseen, vaikka maassamme on varallisuutta nyt enemmän kuin milloinkaan ennen.

Lopuksi esitän kiitokseni kristillisdemokraateille ja vihreille tässä asiassa tehdystä yhteistyöstä.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Lääniuudistus toteutettiin vuonna 1997, jolloin vaalikaudesta oli jäljellä vielä puolet. Nyt suurta kuntaremonttia puuhataan juuri ennen eduskuntavaaleja. Ei siis ole ihme, että remonttisuunnitelma on jäänyt hivenen keskeneräiseksi, kun äänestäjien vuoksi joudutaan olemaan sukkasillaan. Tästä kertoo osin myös sisäministeriön ja Kuntaliiton tilaama tutkimus, jonka mukaan vain joka neljäs kuntapäättäjä arvioi oman kuntansa toteuttavan kuntaliitoksen seuraavien kolmen vuoden aikana. Lähes kaksi kolmesta, 63 prosenttia, uskoo liitoksen toteutumiseen kuitenkin kymmenen vuoden kuluessa. Suurinta intoa kuntaliitoksiin näyttää olevan teollisilla kaupunkiseuduilla ja vähäisintä harvaanasutulla maaseudulla. Pääkaupunkiseudullakin liitosajatukset ovat heikentyneet.

Suomella menee tällä hetkellä paremmin kuin useammalla muulla Euroopan unionin valtiolla. Suomen talouskasvu on ollut nopeaa, ja yrityksemme ovat pääosin hyvässä kunnossa. Talouskasvumme on rakentunut pitkälti kotitalouksien kulutuksen hurjaan kasvuun. Kotitalouksien velka on Vanhasen hallituskaudella noussut 40 miljardista 70 miljardiin euroon. No, voikin kysyä, miten valtio on nousukaudella hoitanut omaa talouttaan.

Vanhasen hallitus on myynyt valtion omaisuutta 5 miljardilla eurolla. Valtionvelka on laskenut kuitenkin vuodesta 2001 tähän päivään 3,8 miljardilla, siis vuodesta 2001. Meillä on edelleenkin 58 miljardia euroa valtionvelkaa.

Huolestuttavin kehitys on kuitenkin tapahtunut kuntakentällä. Kuntien velka on kaksinkertaistunut 4 miljardista yli 8 miljardiin euroon tämän hallituskauden aikana. Kaikkien kuntien tulee järjestää kuitenkin asukkailleen samat lain edellyttämät palvelut, mutta monissa kunnissa yli 90 prosenttia tuloista menee lakisääteisten palvelujen hoitamiseen. Valtion päätökset kuntien tehtävistä ja rahoituksen vähentäminen ovat vaikuttaneet ratkaisevimmin kuntien toimintaedellytysten heikkoon tilaan.

Kunnat tuottavat kuitenkin kaksi kolmasosaa kansalaisten hyvinvointi- ja peruspalveluista ja valtio vajaan yhden kolmasosan. Näiden lisäksi kolmannen sektorin osuus on edelleenkin meillä kasvussa. Kuntien käyttöön ottama tilaaja—tuottaja-malli myös kasvattaa jatkuvasti avoimen sektorin palvelutuotantoa.

Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen muiden tavoitteiden lisäksi valtionosuusjärjestelmää tulee uudistaa siten, että sillä poistetaan kuntien rahoitusvaje ja lisätään valtion rahoitusta kuntien palvelutuotannon turvaamiseksi, niin kuin hallintovaliokuntaan jätetyssä vastalauseessakin on todettu.

Puitelailla ei tule jäädyttää rahoitusosuuksia nykyiseen suhteeseen. Kunnat eivät selviydy velkaantumatta peruspalveluiden tuottamisesta näillä rahoitusosuuksilla. Tästä kertoo Vanhasen hallituksen aikana kuntien velkataakan tuplaus 4:stä 8 miljardiin euroon. Siitä kertoo myös 431 miljoonan euron kumulatiivisen alijäämän kertyminen 176 kunnalle. Tämä on tietyllä tavalla karua kieltä kuntatalouden tämänhetkisestä tilanteesta. Taloudellinen tasa-arvo kuntiemme välillä on häviämässä, ja kunnallinen veroprosentti vaihteleekin tällä hetkellä 16 ja 21 prosentin välillä, mikä on tietyllä tavalla jo hyvin räikeä tasa-arvokysymys.

Mielestäni puitelaissa käsitellään liian niukasti ongelmia, jotka syntyvät syrjäseutujen pienten kuntien suunnitellessa omaa palvelutuotantoaan. Pula muun muassa lääkäreistä ja sosiaalityöntekijöistä pakottaa turvautumaan tilapäiseen työvoimaan. Nämä palvelut ovat kalliita ja toimivat ilman jatkuvuutta. Harvaanasutulla seudulla ei ole riittävän toimivia ja kilpailtuja markkinoita peruspalveluiden ostopalveluissa.

Perustuslain edellyttämä tasa-arvoinen palvelutuotanto on turvattava maamme kaikissa osissa. Kuntien itsensä tekemien toimenpidearvioiden lisäksi on erityisesti syrjäseuduilla valtion kuntien toimintaedellytyksiin vaikuttavat toimenpiteet arvioitava samassa yhteydessä. Valtion toimien osalta onkin syytä, että arvioinnin suorittaa ulkopuolinen arvioitsija.

Hallintovaliokunta on huomioinut mietinnössään väestön vanhentumisesta johtuvan väestörakenteen muutoksen, joka heijastuu erityisesti myös työvoiman saatavuuteen. Työvoiman niukkuus vaikeuttaa entisestään palveluiden saatavuutta rahoitusongelmien lisäksi. Tästä eniten kärsivät muuttotappioalueet.

Suomen väestö vanhenee seuraavan kahden vuosikymmenen aikana nopeammin kuin minkään muun Euroopan unionin valtion. Vuoteen 2035 mennessä Suomessa on yli 60-vuotiaita yli 1,4 miljoonaa, kun heitä nykyisin on 800 000. Vanhushuoltosuhde on tuolloin korkein Euroopan unionissa.

Muuttuvaan ikärakenteeseen on varauduttava palveluiden järjestämisessä kuntarakenteita muuttamalla. Kuntarakenteen ohella myös valtion aluehallintoa on syytä jatkossa uudelleen arvioida. Itse itäsuomalaisena haluaisinkin kysyä, onko nykyinen maakuntajako esimerkiksi Itä-Suomessa esteenä terveelle kuntarakenteelle.

Arvoisa puhemies! Puitelailla pyritään elinvoimaisiin kuntiin yhdistämällä kuntia ja liittämällä osia kunnista toisiin kuntiin. Näen myönteisenä tavoitteena luoda monikuntaliitoksia ja minimissään yli 20 000 asukkaan peruskuntia. Ekologisen yhdyskuntarakenteen turvaamiseksi liitosta suunnittelevilla kunnilla tulee olla myös riittävästi yhteistä rajaa. Tähän valiokunnissa, niin ympäristövaliokunnassa kuin hallintovaliokunnassa, myös kiinnitimme huomiota.

Pidän myönteisenä, että uudistuksessa velvoitetaan jokaista kuntaa selvittämään kehittämistoimia, arvioimaan tilanteensa, asemansa ja elinkeinoelämän toimintaedellytykset ynnä muut houkuttavuustekijät. Kunnat eivät ole tähän päivään mennessä liiemmin pystyneet rakentamaan syvempää yhteistyötä, saati sitten liittymään toiseen kuntaan. Joka kunnasta löytyy riittävästi poliittisia toimijoita ja kunnan johtavia virkamiehiä, joilla ei ole halukkuutta heikentää omaa asemaansa. Pidän hyvänä ratkaisuna, että puitelaissa pääsääntöisesti kuntien uusina rajoina nähdään nimenomaan työssäkäyntialueet, jotka voivat ylittää nykyiset seutukunta- ja maakuntarajat.

On helppo yhtyä sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntoon, että väestöpohjavaatimusta 20 000 asukkaasta tulee pitää vähimmäistavoitteena. Suuremman väestöpohjan kunnat turvaavat paremmin erityisammattitaidon hankkimisen esimerkiksi lastensuojelutyössä, erityispäivähoidossa ja kehitysvammahuollossa. Nykyisin kolme neljästä terveyskeskuksesta toimii tätä pienemmällä väestöpohjalla.

Mielestäni perusterveydenhuollossa tulee saada enemmän resursseja terveyden edistämiseen ja ennalta ehkäisevään työhön. Terveydenhuollon tärkeimpänä tavoitteena tulee olla jatkossa etenkin elintavoista aiheutuvien terveysongelmien vähentäminen ja väestöryhmien sairastavuuserojen pienentäminen terveydenhuoltojärjestelmän oikeudenmukaisuutta lisäämällä. Ihmisiä tulee kannustaa ottamaan vastuuta yhä enemmän omasta terveydestään ja sen edistämisestä ja tekemään sen mukaisia valintoja.

Mielestäni jatkossakin voidaan turvautua nykyisin hyvin toimiviin palveluntuottajiin esimerkiksi kehitysvammahuollossa. Tähän on sosiaali- ja terveysvaliokunta ansiokkaasti kiinnittänyt huomiota. Kehitysvammahuollon palvelut tulee ottaa uudessa kuntayhtymässä tasaveroisesti huomioon erikoissairaanhoidon rinnalla. Tätä nykyistä asiantuntijuutta siis ei tule hukata.

Jotta Pääkaupunkiseutumme metropoliasema saataisiin turvattua, on välttämätöntä, että Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen pääsevät ratkaisuihin maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamisesta. (Välihuuto) — Varkaus ei tähän yhteyteen liity.

Pääkaupunkiseudun muuta palvelutarjontaa tulee tehostaa kuntien yhteistyöllä. Hallinnolliset rajat eivät saa olla esteenä järkevälle maankäytölle ja Pääkaupunkiseudun yhdyskuntarakennetta parantaville ratkaisuille.

Nyt ehkä Varkaudenkin näkökulmasta seuraavaksi.

Muutamista keskisuurista kunnista on toivottu keskuskuntien tapaista etupainotteista ohjausta. Miksi keskisuurten kaupunkien ja niiden ympäristökuntien kohdalle ei haluttu antaa selkeämpää ohjausta? Olisiko tällä voitu nopeuttaa ja selkeyttää prosessin etenemistä nimenomaan näissä, ja eikö olisi ollut kuntalaisten etu, että lopulliseen kuntamalliin päästäisiin mahdollisimman nopeasti? Kuluuko väliaikaisratkaisuissa euroja ja mahdollisuuksia liikaa?

Arvoisa puhemies! Lopuksi: On erinomaista, että kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa luvataan siirtää eräät kuntien tehtävät ja rahoitusvastuut valtiolle. Mielestäni valtion ei tule kuitenkaan lisätä kuntarakenneuudistumisen jälkeen kuntien lakisääteisiä velvoitteita ilman taloudellisia resursseja toivon mukaan ainakaan kymmeneen vuoteen. Kuntaliiton mukaan valtio lisää ensi vuonna myös 60 miljoonaa euroa lähinnä sosiaali- ja terveydenhuollon velvoitteita.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraatit kannattavat hallintovaliokunnan vastalauseessa ollutta esitystä, kun se aikanaan tulee, 11 §:n muuttamisesta.

Arto Seppälä /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvinvointipalveluiden tuottamisen ehdot kiristyvät entisestään seuraavien vuosikymmenien aikana. Kuntien huoltosuhde heikkenee, ja erityisesti terveyden- ja vanhustenhuolto ovat entistä haasteellisemman tehtävän edessä. Julkinen sektori kohtaa sekä yksityisen sektorin luomia kilpailupaineita että toisaalta ikärakenteen muutoksen tuomia kasvupaineita sosiaali- ja terveyspalveluissa. Samalla teknologiset innovaatiot sekä osaajien ja tekijöiden yhä rajallisempi määrä kohdistavat erilaisia muutostarpeita julkisia palveluja kohtaan.

Edellä luetelluilla muutospaineilla on kuitenkin yksi yhteinen nimittäjä: ne kaikki vaativat voimien kokoamista ja isompia yksiköitä. Nykyinen kuntarakenne ei anna mahdollisuutta organisoida palvelutoimintaa laadukkaasti ja taloudellisesti. Kuntien palvelurakenteen kannalta kuntajaotuksen uudistaminen on yksi avainkysymyksistä. Kuntien taloudelliseen ahdinkoon ja tulevaan kehitykseen vaikuttaa myös vastikään tehty päätös valtion budjetista vuodelle 2007, joka on selvästi kuntataloutta tervehdyttävä. Tämä puitelaki antaa kuntapäättäjille hyvän pohjan ja suunnan vastata tulevaisuuden haasteisiin, kuntauudistukseen.

Arvoisa puhemies! Suuri osa Suomen kunnista ei pienen kokonsa tai heikon taloudellisen tilanteensa vuoksi pysty tällä hetkellä kilpailemaan vähenevästä työvoimasta, tekemään tarvittavia päätöksiä ja teknologiainvestointeja tai selviämään ikääntyvän väestön kustannuspaineista. Eriarvoisuus kuntien välillä onkin viime vuosina kasvanut, eikä tasavertaisuutta pystytä lisäämään eduskunnan päätöksillä tai ministeriön normituksilla nykyisillä kuntien voimavaroilla. Yleinen arvio on, että kuntien käyttömenot saisivat kasvaa tulevina vuosina 3—4 prosenttiyksikköä. Paineet kuntien menojen kasvuun ovat kuitenkin tulevina vuosina selvästi suuremmat. On ensisijaisen tärkeää, että kansalaisten perustuslainmukainen tasavertaisuus pystytään säilyttämään ja että kaikilla on oikeus tulevaisuudessakin olla riittävän vahvan ja toimintakykyisen, aitoon itsehallintoon ja palvelujen tarjoamiseen pystyvän kunnan jäsen.

Arvoisa puhemies! Kuntajaotuksen uudistamisen tavoitteena on myös ehkäistä nykykehityksen mukanaan tuomia haittavaikutuksia, uusien monimutkaisten ja kasvottomien hallintoportaiden syntyä seututasolla. Uusien suurten hallintoelinten luominen jo olemassa olevien kunnallisten päätöksentekoelinten rinnalle lisää kankeaa hallintoa ja siirtää päätöksentekoa kauemmaksi kuntalaisista. Kuntarakenteen muutoksen suurimmaksi uhaksi onkin nyt nousemassa perustuslakivaliokunnan tulkinta, joka antaa pienille kunnille suojan suurempia kuntia vastaan, eli ne saavat enemmän äänivaltaa asukaslukuun nähden kuin suuremmat kunnat. Suuri enemmistö väestöstä voi jäädä tällaisessa tilanteessa vähemmistöön. Tämä sotii kunta- ja palvelurakenneuudistuksen kansalaislähtöistä perusideaa vastaan, uudet seudulliset hallintoelimet kun eivät välttämättä toteuta seudullista yhteistyötä tehokkaammalla tavalla, joka kuitenkin tulee muistaa säilyttää rakennemuutosten yhtenä pääteemana. Jossain vaiheessa kuntayhteistyötä kehitettäessä olisikin syytä pysähtyä miettimään, toimitaanko jo uutena kuntana, vaikka tosiasiallista kuntaliitosta ei olisikaan tehty. Lähtökohtana on jatkossakin pidettävä kahden sellaisen hallintoportaan mallia, missä on vaaleilla valitut toimielimet ja verotusoikeus. Tämä tarkoittaa eduskunnan alla toimivia valtion keskus-, alue- ja paikallishallintoa sekä kunnallisvaltuustojen alla toimivaa kunnallista paikallis-, seutu- ja maakuntaliittoa.

Arvoisa puhemies! Pohdittaessa kunta- ja palvelurakenneuudistusta on aiheellista ajatella tosissaan myös uudistuksen jälkimmäistä osaa, palvelurakennetta. Liian usein keskustelu rakenneuudistuksesta keskittyy vain kuntien määrään ja kokoon jättäen koko muutoksen keskeisimmän tavoitteen, palvelujen tarjoamisen turvaamisen, taka-alalle. Nyt pitäisikin toden teolla paneutua siihen, kuka palveluja tulevaisuudessa tuottaa ja kenelle, kuka on oikeutettu tuottamaan ja vastaanottamaan palveluja.

Pohdittaessa tätä kysymystä tulee väistämättä eteen palvelurakenteen keskeinen jako julkisen ja yksityisen palvelutuotannon asemaan ja keskinäiseen suhteeseen. Kuntalaiset kokevat, että kuntasektorin tulee tulevaisuudessakin vastata yhä tärkeämmiksi koettujen palvelujen, kuten perusterveydenhuollon, sosiaali- ja koulutoimen sekä kirjastopalvelujen, tuottamisesta. Yksityisen sektorin osallistuminen nähdään tarpeellisemmaksi muun muassa kulttuuripalveluissa ja erikoissairaanhoidossa, jolloin kyseiset palvelut järjestetään yhteistuotannossa julkisen sektorin kanssa. Luotto kuntasektoriin palvelujen tarjoajana on siis edelleen suuri, ja tuota luottamusta tulee ylläpitää kehittämällä julkista palvelusektoria tämän hetken muuttuvissa olosuhteissa. Keskeinen osa tätä kehitystä on henkilöstön hyvä kohtelu yhtenä kilpailutekijänä muokkaamassa kuvaa julkisesta työnantajasta. Pysyminen vanhoissa, tutuiksi tulleissa malleissa ei ole paras vaihtoehto palvelujen kysynnän muuttuessa luonteeltaan ratkaisevasti jo tälläkin hetkellä.

Kuntien ongelmien ratkaisuksi ei kuitenkaan yksistään riitä rakennemuutos, vaan sen rinnalle tarvitaan myös hajautusta, pieniä yksiköitä ja räätälöityjä toimintamalleja. Palvelun jakelun ja siihen liittyvän käyttäjävaikuttamisen tulee tapahtua pienissä yksiköissä. Samaan aikaan on etsittävä palvelujen tuottamisen ja hallinnoimisen kannalta tarkoituksenmukaisia suurempia yksiköitä. Perusterveydenhuollon 20 000 asukkaan ja ammatillisen koulutuksen 50 000 asukkaan määrät ovat oikean suuntaisia ja riittäviä. Hallintovaliokunta on hyvin perusteellisen kuulemisen jälkeen tehnyt sellaisen mietinnön, että sitä voi hyvällä omallatunnolla esitellä kuntapäättäjille.

Arvoisa puhemies! Mikkelin seudulla on tehty myönteisiä päätöksiä ilman tätäkin lakia. Myönteisiä päätöksiä ovat edesauttaneet merkittävästi niin sanotut porkkanarahat tai yhdistymisavustukset. Tässäkin lakiesityksessä on merkittävät liitosrahat, siis yhdistymisavustukset, jotka helpottavat myönteisiä ratkaisuja kuntarakenteiden muutoksissa. Kuntien palvelurakenteen kehittäminen edellyttää siis uusien ja ennakkoluulottomien ratkaisujen etsimistä. Tätä kehitystä on kuntalaisten oikeus odottaa kuntapäättäjiltä sekä eduskunnalta.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää hallintovaliokuntaa ja erityisesti sen puheenjohtajaa, joka tunnetulla taidollaan on saanut hyvässä yhteistyössä valiokunnan ja ryhmien kanssa kokoon hyvän mietinnön. Ne muutokset, jotka on tehty ennen kaikkea perustuslakivaliokunnan sekä valtiovarainvaliokunnan verojaoston lausuntojen pohjalta, ovat mielestäni asianmukaisia, ja erityisesti koko lain toimivuutta parantaa se, että toteuttamissuunnitelman laadinnan määräaikaa on jatkettu kahdella kuukaudella ja varainsiirtoverosta vapauttamisen toimialaa on laajennettu koko liikunta- ja kulttuurisektoriin. Kiitos siitä valiokunnalle. Kaiken kaikkiaan mielestäni kysymyksessä on tasapainoinen kokonaisuus, jonka pohjalta kunnissa on hyvä lähteä rakentamaan realistisia toteuttamissuunnitelmia.

Mitä tulee sitten vasemmistoliiton, vihreiden ja kristillisdemokraattien eriävään mielipiteeseen, jossa ennen kaikkea pyydetään lisää rahaa palveluiden tuottamiseen ja järjestämiseen tulevaisuudessa, voi tietysti lähtökohtaisesti todeta, että rahaa varmasti tarvitaan tulevaisuudessa. Rahaa ei voida tehdä kuitenkaan puitelailla, vaan rahasta on tehtävä, jos sellaisia päätöksiä tehdään, erilliset poliittiset päätökset, ja niiden paikka on ennen kaikkea hallitusneuvottelut, jotka ovat muutaman kuukauden päässä edessä.

Kuitenkin haluan kiittää kaikkia eduskuntaryhmiä siitä, että itse perusasiasta ja rakenteesta ollaan melko yksimielisiä, ja uskon, että tällä yksimielisyydellä ja rakentavuudella on myönteiset vaikutukset myös koko kuntakenttään.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Kiitän myöskin valiokuntia, jotka ovat nostaneet esille monia näkökulmia, joihin kuntapäättäjien on uudistuksen toimeenpanovaiheessa tärkeää paneutua perusteellisesti. Sosiaali- ja terveysministeriö on tuonut vastaavia painotuksia yhdessä Suomen Kuntaliiton kanssa toteutetuissa alueseminaareissa ja muissa Paras-uudistuksen tilaisuuksissa ja neuvotteluissa.

Sosiaali- ja terveydenhuolto on kunta- ja palvelurakenneuudistuksen merkittävin toimiala, ja uudistus merkitsee kauaskantoisia muutoksia kunnallisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Sosiaali- ja terveydenhuolto tulee uudistuksessa nähdä tasavertaisina, toisiaan tukevina tehtäväalueina. Tämä koskee sekä 20 000 asukkaan väestöpohjalle koottavia palveluja että laajaa väestöpohjaa edellyttäviä kuntayhtymätason tehtäviä. Koska laki edellyttää noin 20 000 asukkaan väestöpohjaa vain osassa sosiaalihuollon tehtäviä, palvelukokonaisuuksien eheyteen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Laajempaan järjestämispohjaan siirryttäessä tulee huolehtia kuntatasolla jo saavutetuista sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyörakenteitten säilymisestä.

Perusterveydenhuolto tulee jo lain sanamuodon nojalla siirtää yhteistoiminta-alueelle yhtenä kokonaisuutena. Ympäristöterveydenhuolto kannattaa liittää tähän samaan kokonaisuuteen, jollei sitä ole jo päätetty siirtää yhteistoiminta-aluettakin laajemmalle väestöpohjalle. Sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien uudistamisessa tulee turvata riittävän itsenäinen asema kehitysvammaisten erityishuollolle sekä kuntien niille antamille muille sosiaalihuollon erityispalveluille. Kuntien palvelutoimintaa uudistettaessa on löydettävä terveyden edistämistä palveleva tasapaino perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kesken.

Puitelain tultua hyväksytyksi alkaa meillä sosiaali- ja terveysministeriössä erityislainsäädännön muutosten valmistelu. Tavoitteena on puitelain suunnitteluvelvoitteita vastaavien muutosten laatiminen sosiaalihuoltoa ja terveydenhuoltoa koskeviin lakeihin. Valmistelussa tullaan kiinnittämään huomiota myös siihen, missä määrin tarvitaan siirtymäsäännöksiä turvaamaan palvelujen häiriötön toteutuminen organisaatiomuutosten yhteydessä. Siirtymäsäännökset voivat koskea esimerkiksi kuntayhtymien omistamia toimintayksiköitä tai kuntien ja kuntayhtymien asiakas- ja potilasrekistereitä.

Rakenteita koskevien uudistusten rinnalla sosiaali- ja terveysministeriössä jatkuu valmistelu uusien vastausten antamiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon sisällöllisiin haasteisiin. Esimerkkejä näistä ovat uuden perusterveydenhuollon Terveyskeskus 2015 -strategian rakentaminen sekä sosiaalipalvelujen pitkän aikavälin tavoitteiden asettaminen Hyvinvointi 2015 -ohjelman ehdotusten perusteella. Vammaisia koskevan erityislainsäädännön valmistelua viedään eteenpäin. Vanhustenhuollon alueella jatketaan laatusuositustyötä ja valmistellaan toimenpide-ehdotuksia ministeriön strategisten linjausten käyttöön viemiseksi.

Palvelujen rahoitusta ja valtionosuuksia koskevassa keskustelussa sosiaali- ja terveysministeriö on korostanut, että valtioneuvoston tasolla vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudesta tulee jatkossakin liittyä kiinteästi vastuuseen sosiaali- ja terveydenhuollon toimivuudesta. Kuntien varoista noin puolet käytetään sosiaali- ja terveystoimeen, ja tämä osuus on kasvamassa. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä on tämä näkökulma nostettukin vahvasti esille. On tärkeää, että kuntien ja valtion välistä tehtävien ja kustannusten jakoa kansalaisten perusoikeuksien toteuttamiseksi tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena, siten kuin peruspalveluohjelman vahvistaminen merkitsee.

Koko väestöä koskeva sosiaali- ja terveyspolitiikka ei voi olla alisteista kuntien ja valtion yleiselle rahoitustasapainokeskustelulle. Sosiaaliturva on ihmisten hyvinvoinnin ja turvallisuuden tärkeä rakennuspuu. Toimiva sosiaaliturvajärjestelmä tukee myös Suomen kilpailukykyä. Jos kunnallisten palvelujen rahoitus irrotetaan muusta sosiaaliturvasta, mahdollisuudet ohjata sosiaaliturvan kokonaisuutta ja sen eri lohkojen keskinäisiä vaikutussuhteita heikkenevät olennaisesti. Tämän vuoksi tulee rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän uudistusta valmisteltaessa selvittää eri vaihtoehtoja sekä niiden hyötyjä ja haittoja. Yhtenä vaihtoehtona tulee olla uudistus, jossa nykyisiä sektorikohtaisia järjestelmiä niitä yhdistämättä yksinkertaistetaan ja selkeytetään. Pidän tärkeänä sitä, että rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän uudistamisessa säilytetään mahdollisuus kansalliseen sosiaali- ja terveyspolitiikan harjoittamiseen sekä uudistetaan ohjausjärjestelmiä vastaamaan tai vahvistamaan sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuutta.

Kimmo  Sasi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On sinänsä tärkeätä, että kuntarakennetta uudistetaan ja myöskin kuntien palvelurakennetta uudistetaan. Mutta tämä puitelaki keinona on jossain määrin kyllä ongelmallinen. Kun professori Tuoria kuultiin perustuslakivaliokunnassa, niin hän sanoi, että tämä jollakin tavalla muistuttaa sitä, mitä Neuvostoliitossa tehtiin: puoluejulistukset muodostettiin laeiksi ja sillä tavalla pyrittiin sitten yhteiskuntaa ohjaamaan. Täytyy sanoa, että tässä lainsäädännössä on tiettyjä ongelmia, muun muassa se, että siellä on säännöksiä, joissa on hyvin vähän juridiikkaa tai joilla on vähän merkitystä, vaan ne ovat tuollaisia julistuksenomaisia. Toinen on myöskin sitten se, että täällä sanotaan, että seuraava eduskunta tulee lailla toteuttamaan jotakin. Aina pitää muistaa se, että tällä lailla ei voida sitoa seuraavan eduskunnan käsiä, ja se aiheuttaa aika paljon tässä suhteessa ongelmia. Sinänsä on hyvä, että asiassa toimitaan, mutta tämä keino ei ole ongelmaton.

Outi  Ojala  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On totta, mitä ed. Sasi tässä sanoi, että perustuslakivaliokunnassa asiantuntijat todella korostivat, että tämä eduskunta ei näitten avoinna olevien asioiden osalta voi sitoa tulevan eduskunnan käsiä. Kyse on kuitenkin suuren muutoshankkeen liikkeellelähdöstä. Se on aivan selvä. Minusta nyt on tavattoman tärkeää jatkossa miettiä ja tutkia tarkkaan Tanskan-mallia. Tanskassa on tehty erittäin suuri kuntauudistus, jota valmisteltiin paljon perusteellisemmin kuin tätä liikkeelle lähtevää, eikä se ole kaikilta osin ollenkaan toteutunut siten kuin on odotettu.

Ministeri Manninen ja ministeri Hyssälä, te molemmat puhuitte hyvin kauniisti nyt tulevista rahoitusratkaisuista ja valtionosuusjärjestelmistä. Totean vain sen, että tässä laissa joka tapauksessa hyvin selkeästi sanotaan se, että kuntien ja valtion rahoitusosuutta ei tulla muuttamaan. Kunnat tietävät tämän. Tämä on erittäin suuri pettymys monille kunnille, kun tiedetään ne paineet, jotka meillä on edessämme.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minullakin on erittäin vaikeaa ottaa sanaa "laki" suuhun tässä asiassa, niin kuin myös monilla asiantuntijoilla hallintovaliokunnassa oli vaikea kutsua tätä laiksi. Mutta ed. Tölli hallintovaliokunnassa puhui porkkanan siemenistä, ja näen sen ehkä tällaisena. Tässä ei ole mitään huonoa, tämä on kaikkea hyvää, mutta onko se tarpeeksi, se on se kysymys. Meillä on porkkanan siemeniä, ja kaikki toivomme, että päästään taas jatkamaan hyviä päätöksiä vaalien jälkeen, mutta pitää olla hyviä puutarhureita. Kuka ottaa vastuun siitä, että näitä hoidetaan ja kastellaan, että porkkanat kasvavat oikeasti houkutteleviksi? Minulla on semmoinen olo, että vaikkapa Salon seudulle, missä jo nyt on hyvin menty eteenpäin, tämä antaa lisää vauhtia. Mutta haluan kysyä teiltä ministerit: Käsi sydämellä, uskotteko nyt oikeasti, että Turun seudulla, missä nämä kehyskunnat nyt tällä hetkellä aika paljon pääsevät Turun päällä ratsastamalla eteenpäin, eivät hoida itse joukkoliikennettä ym., tämä oikeasti antaa tarpeeksi porkkanoita ja sitä oikeaa tahtotilaa, että siellä tapahtuu myös jotain?

Kari Kärkkäinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta täytyy antaa tunnustusta siinä asiassa, että se on onnistunut aikaansaamaan kuntakentällä jonkunasteisen pohdinnan ja, voi sanoa, pidemmän tähtäimen suunnittelun. Myönteisenä kannustimena laissa on myöskin se, että jos toimii nopeasti, niin saa pientä taloudellista hyötyä. Keppiä on luvassa, jos nämä terveen taloudenhoidon mittarit eivät toteudu.

Arvoisa ministeri, nykyisessä hallituksessa istuu kaksi suurta kuntapuoluetta ja keskustalla on lähes 12 000 valtuustopaikkaa Suomessa, ja kun muistellaan mitä ennen vaaleja puhuttiin, että nykyisen hallituksen puolueiden kansanedustajista 75 prosenttia oli valmiita parantamaan kuntien taloudellista asemaa, vähentämään ja hillitsemään veronkevennyksiä, niin mielestäni resursseja olisi ollut laittaa tähän. Mutta onko suunnitelmia siitä, että mahdollisesti tulevilla hallituksilla olisi ajatuksia kääntää tätä suuntaa? Kristillisdemokraatit ovat esittäneet omissa vaihtoehtobudjeteissaan sitä, että kolmasosa (Puhemies koputtaa) veronkevennyksistä olisi laitettu kuntien peruspalvelujen vahvistamiseen. Tätä kautta kuntatalous olisi paremmalla tolalla kuin se tällä hetkellä on.

Pekka Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa suurissa uudistuksissa on käytäntönä ollut puitelakimenettely, ja näin se on tässäkin. Kuten perusteluista, sekä lain että valiokunnan perusteluista, olemme todenneet, uudistus on tarpeellinen ja tarkoituksenmukainen. Tämä etenee kunnallisen itsehallinnon hengessä. Laki luo suuntaviivat ja puitteet, ja ratkaisuvalta jää kunnille. Lain tarkoituksena on turvata kuntalaisten palvelut pitkälle tulevaisuuteen koko maassa, ja keinoina ovat kuntarakenneuudistus ja palveluyhteistyö kuntien kesken. Tämä tähtää myöskin kuntatalouden vahvistamiseen, kustannusten kasvun hillintään, uusiin tuotantotapoihin, ja sitä kautta me kykenemme järjestämään palvelut myöskin tulevaisuudessa.

Minä en näe tässä mitään ongelmia. Asia on kuntakentällä nyt vahvasti käsissä. Nyt on vain siellä tunnistettava tulevaisuuden haasteet, muutokset väestön ikääntymisessä, työvoimatarpeissa ja niissä haasteissa, mitä tulee olemaan. Erittäin hyvää työtä on sekä valiokunta tehnyt että aikanaan hallitus.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valitettavasti ed. Sasi poistui, mutta kyllä sanon hänelle, että sirpin ja vasaran yhdistäminen tämän lain valmisteluprosessiin on aika kaukaa haettu, tahallinen teko. Kyllä niin syvää parlamentarismia, kuin tämän lain valmistelussa on noudatettu, voi hakea kansainvälisistäkin kokemuksista. Sitä pitää kunnioittaa.

Kun ministeri on paikalla, niin haluan nostaa yhden asian esille, joka ei tullut tässä vielä hallintovaliokunnan työn esittelyn yhteydessä. Se oli tämä nyt ministerinkin aika jämpti tulkinta kuntajakolaista nykyisin, miten menetellään nyt niissä tilanteissa, joissa ei sitten sitä luonnollista rajaa ole näillä yhdistymistä haluavilla kunnilla. Valiokunta korosti sitä, että tulisi olla kestävän kehityksen mukaiset aidot liitosedellytykset. Nyt jos lakia tulkitaan niin, niin kuin ministeriö on tehnyt, (Puhemies koputtaa) että esimerkiksi Jyväskylä—Korpilahti-tilanteessa pitäisi luoda joku teoreettinen käytävä, jolla hallintorajat yhdistyvät, niin onko tässä mieltä?

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Parasta tässä hankkeessa on se, että se on aloitettu. Täällä ed. Andersson totesi, että nyt on kylvetty siemenet, ja kysyi, ketkä ovat puutarhureita. Kuntapäättäjät ovat niitä puutarhureita, jotka päättävät siitä, itääkö siemen, kasvaako se vai annetaanko sen kuihtua. Eduskunnan on mielestäni annettava hyvin selkeä viesti, joka on tämän lain pääsanoma, että paikalleen ei pidä jäädä. On etsittävä nimenomaan kuntalaisen näkökulmasta paras ratkaisu, ja siinä kuntarajat ovat toissijaisia. On haettava sellaiset toimintamahdollisuudet, joissa elinkeinopolitiikka, hyvinvointipolitiikka, kaavoitus voidaan saada mahdollisimman paljon samoihin käsiin ja silloin löytää ratkaisut niihin painotuksiin, joita täällä aivan oikein tässä mietinnössä on: asiakkaan, asukkaan kannalta mahdollisimman toimiva, viiveetön, oikeaan aikaan oikeassa paikassa toimiva palvelujärjestelmä.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Hallitus tekee tässä kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa sen entisen paroni Münchhausenin tempun, jossa tämä upposi suohon ja nosti tukasta itsensä sieltä ylös. Tässähän tapahtuu juuri niin, sillä uutta rahaa näitten palvelujen tuottamiseen hallitus ei lupaa, päinvastoin tällä puitelailla sementoidaan, että uutta rahaa ei ole edes tulossa. Nimenomaan tarvitaan uutta rahaa vanhustenhuoltoon, terveyden- huoltoon, opetustoimeen ja myöskin rakennusten ylläpitoon. Kunnat tarvitsevat rahaa. Kun- nat velkaantuvat. Mutta te olette sementoimassa kuntien valtionosuuden nykyiselle tasolle.

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Konkreettinen kysymys ministerille: Kun käytännössä me joudumme ihan saman ongelman eteen Hämeenlinnan seudulla kuin Jyväskylässä, kun ei ole yhteistä maarajaa tämän isomman kunnan kanssa, niin miten ministeri Manninen ja keskustapuolue tällaiset ongelmat ratkaisee? Ne ovat niitä käytännön kysymyksiä, joita joudutaan miettimään eri puolilla Suomea. On selkeä näkemys muutostarpeesta ja olemme kuulleet siitä, että sosialidemokraateilla olisi ollut valmiutta käyttää kovempia keinoja, jotta tämä hallituksen koko lain tavoite toteutuu ja saataisiin isompia kuntia. Kuitenkin keskusta haraa vastaan, niin millä ihmeellä ministeri näkee, että me vapaaehtoisin keinoin voisimme edistyä näissä tavoitteissa, varsinkin kun ne ovat usein keskustapuoluelaisia valtuutettuja, jotka vastustavat ministerin tahtotilaa?

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä puitelaki on tarpeen, ja on hyvä, että eduskunta on sen saanut aikaiseksi, mutta seuraavalle vaalikaudelle jää valitettavasti ratkaistavaksi kansalaisten palvelujen turvaaminen tukemalla niin normiohjauksella kuin jäntevämmällä rahoituksella kuntia. Perusoikeuksissa turvataan kuntien itsemääräämisoikeus, mutta vielä tärkeämpää olisi turvata kansalaisten perustuslailliset oikeudet kunnallisiin palveluihin. Vaikkapa vanhuspalvelut eivät tule todellakaan tällä lailla turvatuiksi. Siihen tarvittaisiin selvitysmies Kivelän esittämää vanhustenhoitolakia, tiukempaa normiohjausta ja samalla myös rahoitusta, ja toivon, että ministeri Hyssälä kertoisi, mitä varten hallitus ei ole tätä lainsäädäntöä antanut.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä on historiallinen päivä, kun eduskunta käsittelee kunta- ja palvelurakenneuudistusta, ja myöskin siinä mielessä, että kaikki kolme suurinta puoluetta ovat yksimielisesti voineet hyväksyä hallituksen esityksen ja tehdä ne merkittävät muutokset, mitä siinä on tehty sekä perustuslakivaliokunnan että valtiovarainvaliokunnan esittämällä tavalla. Tuntuu kyllä oudolta, että ed. Sasi täällä vertaa neuvostojärjestelmään tätä. Minusta se on kyllä aika kaukaa haettu heitto.

Mutta, arvoisa puhemies, kysyisin ministeri Manniselta lähinnä sitä, mitä nyt sitten elokuun loppuun mennessä niiden kuntien kanssa tehdään, jotka eivät löydä yhteistä säveltä esimerkiksi 20 000 asukkaan yhteistoiminta-alueesta perusterveydenhuoltopalvelujen suorittamiseksi. Miten siitä edetään sitten käytännössä?

Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lain ympärillä on pyörinyt mielenkiintoinen paradoksi. Samalla kun kunnat ovat sanoneet, että miksi me emme saa enemmän pakkokeinoja käyttääksemme, miksi valtiovalta ei tule enemmän apuun tänne kuntakentälle, jotta me saisimme järkeviä ratkaisuja toteutettua, sanotaan, että kyllä täällä kunnassa itsehallinnollisilla päätöksillä pärjätään, kyllä täällä kunnassa enemmän ja paremmin tiedetään, mikä tälle seudulle on parasta. Tämä puitelaki vastaa tähän huutoon kiitettävästi. Tämä on kompromissi siltä väliltä, joka luo niitä puitteita nimenomaan mahdollisimman järkeviin toimiin taatakseen sen tärkeimmän: kuntalaisen palvelut. Kuntalainen on se, mistä täytyy lähteä liikkeelle. Elinkelpoisia ja elinvoimaisia kuntia pyritään saamaan, ja toivon mukaan näihin päästään nykyisistä hallintorajoista riippumatta. Täällä on todettu, että tällä lailla ei pelasteta vaikka vanhustenpalvelua. Ei välttämättä tällä lailla pelastetakaan vaan itse niillä toimilla, joita siellä kuntakentässä tehdään. Kehityksen ei tule loppua tähän lakiin eikä seuraavaankaan, vaan kehitys on asia, jota tapahtuu jatkuvasti, ainakin toivottavasti.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Helsingin seudun kuntien yhteistyöhän on järjestäytynyt jo ennen kuin tämä Matti Vanhasen hallitus lähti tälle Paras-hanke-tielle. Ajattelin siitä omassa puheenvuorossani myöhemmin puhua. Se on hyvä esimerkki teille muille.

Mutta kysyisin ministeriltä sitä, kun minun tietojeni mukaan pienkuntakomitea esitti jo vuonna 1965, että kunnista olisi muodostettava vähintään 4 000 asukkaan suuruisia kuntia, vähän myöhemmin ajateltiin, että se on 8 000, ja nyt kun on näin, että nämä yhteistoiminta-alueet ovat 20 000 terveydenhuollon alalla ja sitten ammatillisessa koulussa ehkä 50 000, niin minkälaisiin analyyseihin tai tietopohjaan se perustuu vai ovatko nämä vähän ilmasta otettuja lukuja tälläkin hetkellä ja kieliikö tämä, että meillä hallinnon rajat ovat tärkeämpää kuin se, että saadaan asiat kuntoon, niin kuin täällä on monessa muussa puheenvuorossa sanottu.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Puitelaki, joka nyt on käsittelyssä, antaa kunnille mahdollisuuden ja velvoitteet toimia tulevaisuutta ajatellen. Ministeri Hyssälä puheenvuorossaan totesi, että ministeriössä valmistellaan edelleen säädöksiä: Terveyskeskus 2015. Mistä kunnat saavat nyt tietoa, tekevätkö ne juuri tämän tulevan lainsäädännön kanssa saman suuntaisia päätöksiä, vai onko tässä nyt vaara, että kun nyt toimitaan tämän puitelain raamin mukaisesti, niin sieltä tuleekin sitten sellaisia uusia ulottuvuuksia, jotka eivät sovikaan tähän puitelain ajatushenkeen tai kuntalaisten ja kuntapäättäjien omaksumaan henkeen, mikä aiheuttaa taas kerran uuden ruljanssin täällä kuntakentässä?

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse näen kyllä tämän ihan selkeästi positiivisena askeleena eteenpäin enkä ole kyllä mukana niissä arvioissa, joissa tätä verrataan Neuvostoliiton aikaiseen suunnitteluun.

Ministeri Manninen, te sanoitte, että tämä muodostaa tasapainoisen kokonaisuuden, jonka pohjalta kunnissa on mahdollisuus laatia realistiset jatkosuunnitelmat. Tätä me kaikki toivomme. Mutta tämä on juuri se Gordionin solmu ja kulmapiste, että jos katsellaan tämän päivän kuntien tilannetta, niin ne, jotka ovat vastustaneet vuosikymmenet kehitystä, johon tällä puitelailla pyritään, ovat nyt heränneet ja todella kovasti vastustamaan tämän puitelain mukaisia suunnitelmia. Esimerkiksi 7 §:n mukainen velvollisuus tehdä yhteisiä suunnitelmia saattaa olla sellainen, että siitä tulee aika lailla torso. Mitä, ministeri Manninen, valtioneuvosto ja hallitus voi tehdä siinä tilanteessa, että tämä 7 §:n mukainen suunnitelma ei ole vain (Puhemies koputtaa) arkillinen irrallisia lauseita vaan todellinen suunnitelma, johon jatkoa voidaan perustaa?

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen totesi, että tässä nyt ei rahaa jaeta, ja kritisoi vasemmistoliiton vastalausetta ja vaatimusta kuntarahoituksen lisäämisestä. Aivan oikein, varmasti seuraava hallitus ja eduskunta tulevat määrittelemään sekä valtion budjetin kehykset että myöskin kuntarahoituksen tason, mutta mitä järkeä on tällaisessa puitelaissa betonoida tämä kustannustenjako ennalleen? Miksi siihen on tarvetta ottaa tällainen kanta, joka väistämättä kuitenkin antaa sen viestin, että kuntarahoitusta suhteessa valtion rahoitukseen ei olla parantamassa ja vahvistamassa, kun samaan aikaan kuitenkin paineita koko ajan tulee lisää?

Toinen kysymys heräsi, kun ministeri Hyssälä hyvin päättäväisesti totesi, että valtionosuusjärjestelmää ei pidä kehittää niin, että valtionosuusjärjestelmää niputettaisiin ja sektorikohtaisia valtionosuuksia kasattaisiin yhteen. Minulla on sellainen käsitys, että sosialidemokraateilla on pikkasen erilainen linja tässä ja tämä lakiehdotus menee nähtävästi (Puhemies koputtaa) vähän niin kuin välimaastoon. Onko tässä kiista hallituspuolueiden kesken, mitä on tapahtumassa valtionosuusjärjestelmälle?

Arja Alho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun olemme täällä kansan edustajia emmekä kuntien edustajia, niin tietysti kannattaa kysyä nyt myöskin tässä keskustelussa, miten tämä lainsäädäntö edistää kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia ja kuntademokratiaa. Vastaus kai tässä täytyy rehellisyyden vuoksi sanoa, että eihän kuntayhtymä suinkaan ole sitä, mitä perustuslaki takaa kunnalliselle itsehallinnolle, eli oikeutta päättää hallinnosta ja taloudesta, vaan kuntayhtymä vie kansalaisen näkökulmasta demokratiaa jonnekin muualle. Miten hallitus aikoo tässä suhteessa parantaa kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia?

Sitten toinen asia on se, miten kuntalaisen näkökulmasta palvelut paranevat. Eihän siitä vieläkään oikein ole tietoa, miten esimerkiksi vanhustenhuolto paranisi, mutta kun tätä asiaa katsotaan sitten kuntien edustajien näkökulmasta, mitä emme tosiaankaan ole, niin onhan tietysti selvä asia, että isommissa hallintokokonaisuuksissa voidaan joitakin asioita järjestää edullisemmin, joitakin ehkä huonommin.

Kysymys on nyt tästä seuraavaksi teille kummallekin ministerille: Kun te puhuitte nyt siitä, miten tässä (Puhemies koputtaa) asiassa mennään eteenpäin, niin mikä teidän mielestänne tulee olemaan itse asiassa kunnan tehtävä tämän jälkeen, kun kuntayhtymät hoitavat keskeisiä perusterveydenhuollon ja siihen läheisesti (Puhemies: Aika!) liittyvän sosiaalitoimen tehtäviä? Mitä kunnissa enää päätetään — kirjastosta, päivähoidosta, mistä päätetään?

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä on lukuisa joukko kuntia, joittenka tulopohja on heikko, ne sijaitsevat kaukana keskuksista ja kasvualueista. Minun arvioni on, että tämä puitelaki ei tuo näille seuduille lopullista ratkaisua vaan kyllä tarvitaan kolmikantaa, jossa kuntapäättäjät, kuntahenkilöstö ja valtio hakevat jatkossa yhteisiä ratkaisuja, miten näitten alueitten palvelut pelastetaan. Se edellyttää uudelta valtionosuusjärjestelmältä kyllä nykyistä vahvempaa tasausjärjestelmää ja olosuhdetekijöitten huomiointia. Muuten nämä kunnat, jotka sijaitsevat Itä- ja Pohjois-Suomessa, eivät kyllä omilla toimillaan pysty talouttaan saamaan siihen kuntoon, mitä tämä laki edellyttää. Tämä lähinnä evästyksenä tuleviin valmisteluihin. Tämä puitelaki tuo hyvät ratkaisut tiiviisti asutuille alueille, joilla näitä välimatkatekijöitä tai vastaavia ei ole ongelmana, ja myös niille alueille, jotka ovat kasvukeskusten läheisyydessä. Mutta tämä toinen puoli, mitä aluksi sanoin, kaipaa vielä vahvoja, uusia erityistoimia tulevaisuudessa.

Susanna Haapoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä puitelakiesitys, kunta- ja palvelurakenneuudistus, on todellakin herättänyt keskustelua. Se on myös herättänyt sellaista keskustelua, millainen on hyvinvointi-Suomi, ja kuntalaiset ovat heränneet ajattelemaan omia palveluitaan ja sitä, kuka ne oikeastaan rahoittaa, ja se onkin kaikkein tärkeintä.

Kun tämä vaalikausi alkoi, lähinnä täältä oikealta sivallettiin Vanhasen hallitusta siitä, millaista kuntapolitiikkaa ja rahoitusta halutaan tehdä. Nyt kun on askelmerkkiä otettu, on löydetty onneksi yhteinen sävel kuntarakenteen kehittämisen muodostamisessa. Tärkeää mielestäni on erikoissairaanhoidon osalta, miten kustannukset tulevaisuudessa kuntien ja valtion kesken jaetaan. Tästä on hyvä ponnistaa eteenpäin, ja tämä antaa kunnille hyvät mahdollisuudet toimia yhteis-työssä.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Paljon selvityksiä, paljon kokouksia, paljon sitten lopuksi vain sanoja, sanoja, sanoja mutta ei lainkaan sitä, mitä kunnat eniten tarvitsevat, eli lisää rahaa. Paras-hankkeen valmistelusta tulee väkisin mieleen taikuri, jolta puuttuvat pallot. Huiske on kova, mutta pallot puuttuvat. Ilman lisärahaa ei kuntakurjuus mihinkään poistu. Se taas tarkoittaa sitä, että peruspalvelut eivät toteudu siten kuin pitäisi, mistä taas seuraa, että ne, joilla on rahaa, ostavat niitä yksityisiä palveluita. Kyllä perimmältään tämän koko huiskeen takana on tämä kova linja, sen läpi ajaminen ja yksityistämisen edistäminen. Näin minä tämän asian näen.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei tämä varmaankaan mikään historiallinen päivä ole, toisin kuin ed. Vihriälä väitti, koska kyllä tämä puitelaki on hyvin vaatimaton alku sellaiselle prosessille, jonka pitäisi johtaa parempaan demokratiaan, parempiin palveluihin ja tehtävien kaikin puolin parempaan järjestämiseen.

Mielestäni perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtaja Arja Alho kiinnitti huomiota tärkeään asiaan, joka myös sisältyy perustuslakivaliokunnan lausuntoon, ja se on se, että tässä hyvin keskeiseksi valitussa ratkaisumallissa eli tällaisissa kuntien yhteenliittymissä on kyllä tulossa suuria ongelmia kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien suhteen. Ne voivat olla limittäisiä ja lomittaisia, ei ole mitään selkeää mallia, jossa toteutuisi demokraattinen vastuunalaisuus. Meillä kuitenkin perustuslaki perustuu siihen, että meillä on kuntalaisten itsehallinto, ei suinkaan kuntien itsehallinto.

Haluaisin kysyä ministeri Manniselta: Miten taataan se, että tässä sekavassa yhteistoiminta-aluemallissa sitten jonkinlainen selkeys, läpinäkyvyys ja vastuunalaisuus toteutuu?

Sitten haluaisin sanoa vielä ed. Akaan-Penttilälle, että kyllä Pääkaupunkiseudulla olisi ollut jo 20 vuotta sitten käytössä parempikin malli kuin se, mihin nyt on lähdetty, eli vapaaehtoinen yhteistoiminta. Olisi ollut 20 vuotta sitten säädettävä seutuhallintolaki, joka olisi taannut sen, ettei olisi tultu tällaisiin tilanteisiin, joissa sitten yksi (Puhemies koputtaa) kunta halutaan pilkkoa ja sen osa pakkoliittää pääkaupunkiin. Me tarvitsemme kaksiportaisen mallin tänne Pääkaupunkiseudulle.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistus on tärkeä, ja toivottavasti se antaa työkaluja vastata tulevaisuuden haasteisiin.

Tämä käsittelyssä oleva lakiesitys on omasta mielestäni hyvä kokonaisuus muuten, mutta perustuslakivaliokunnan edellyttämä muutos 5 ja 6 §:ään koskien kuntien yhteistoiminta-alueiden päätöksentekoa oli mielestäni hyvin valitettava, koska itse näen, että päätöksenteon yhteistoiminta-alueella tulisi perustua asukaslukuun.

Olisin halunnut puuttua siihen, kun kuntaministeri Manninen viime viikolla tuli ulos julkisuuteen tiedolla, että kunta- ja palvelurakenneuudistuksen jälkeen aletaan uudistaa aluehallintoa ja pohditaan lääninhallitusten ja maakuntaliittojen työnjakoa. Olisinkin kysynyt, kun ministeri viittasi ulostulossaan, että tämä tuleva työryhmä tulee pohtimaan myös maakuntien lukumäärän vähentämistä, mihin te tällä tavoitteella pyritte, ministeri Manninen, ja itse ainakin toivon, että tuon työryhmän toimeksiannosta poistetaan tämä maakuntien lukumäärän vähentäminen.

Sirpa  Asko-Seljavaara  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Nousiaisen kanssa olen aivan samaa mieltä siitä, että tämä laki on todella hyvin hyödyllinen ja se vauhdittaa kuntien yhteenliittymistä ja parempien palvelujen rakentamista. Ihmettelen vasemmistoliiton kansanedustajien jatkuvaa kysymystä siitä, ettei tässä lakipaketissa anneta mitään kunnille. Kyllä me olemme ymmärtäneet, että tässä tulee valtionosuusuudistus siten, että kuntien rahoitustilanne tulee paranemaan. (Ed. Tennilä: Lukekaa se uudestaan!) Näin meille on hallintovaliokunnassa moneen kertaan sanottu.

Sitten kysyisin ministeri Hyssälältä näistä sosiaali- ja terveyspiireistä. Sehän on ainoa tapa, millä perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito voidaan yhdistää. Mitä mieltä te olette niistä, varsinkin jos ne muodostavat sen jälkeen yhden kunnan kuten Päijät-Hämeessä?

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulle on ollut suoranainen järkytys se, että keskustalainen maakunnan oma ministeri, ministeri Manninen, on lähtenyt näin yksioikoisen keskittämisen tielle, niin kuin on lähtenyt koko keskustan eduskuntaryhmä. Sen sijaan, että Manninen olisi pyrkinyt vakauttamaan valtio—kunta-suhdetta ja osoittamaan kuntatalouteen riittävästi pelimerkkejä, hän ajaa perusteetta tämmöisiä ylhäältä alas keskitettyjä hallinnollisia rajoja ja ratkaisuja. Nimittäin yhtään selvitystä ei ole esitetty siitä, että toisen asteen ammatillisen koulutuksen itsenäinen järjestäminen ja kehittäminen vaatii 50 000 asukkaan väestöpohjan, ja kun tämä luku on laissa, sen mukaan mennään, vaikka tekstissä lukisi mitä hyvänsä. Mistä, ministeri Manninen, tämä luku lopultakin tulee, mikä on se peruste, kun sitä tähän mennessä ei ole sanottu? Hallintovaliokunnan mietinnössä todetaan, että kuntien tulee kaikin tavoin pyrkiä väestötavoitteen saavuttamiseen sen sijaan, että ne lähtisivät etsimään perusteita sille, ettei väestöpohjavaatimus koske niitä.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On tärkeää, että tämän puitelain toteuttamisen aikana huolehditaan, kuten lain tarkoitus onkin, että kaikki Suomessa asuvat suomalaiset, kaikki kuntalaiset, saavat laadukkaat palvelut koko maassa yhtä lailla laadukkaina ja ennen kaikkea kohtuullisella kustannusrasituksella. On myös pidettävä huoli, että valtio kantaa tässä lain toteuttamisessa oman vastuunsa ihan aidosti.

On tärkeää, kun valtionosuusjärjestelmää uudistetaan, että uuden järjestelmän myötä tapahtuu niin, että kuntien erilaiset olosuhteet otetaan aidosti huomioon, koska Suomen kunnat ovat todella erilaisia pitkine välimatkoineen ym. ym.

Kolmantena asiana kiinnittäisin huomiota vielä siihen, arvoisa puhemies, että valtion tulee kantaa vastuunsa myös siinä, että kaikkien Suomen osien elinkeinoja kehitetään kunnolla. Se tarkoittaa tietenkin myös teiden, rautateiden ja kaikkien liikenneyhteyksien laittamista kuntoon koko maassa. Ilman näitä toimivia yhteysverkkoja ei kuntien talous pitkällä juoksulla kehity, koska elinkeinot eivät kehity niissä olosuhteissa.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on arvioitu tätä hanketta, välillä verrattu porkkanan viljelyyn ja välillä viitattu Neuvostoliittoon. Eiköhän tässä ole ihan kyse siitä, että Torniosta lähtöisin oleva Vantaalla asuva suomalaisministeri on hyvää valmistelua tässä tehnyt ja ohjannut.

Tämä on tärkeä uudistus. Tässä pyritään vahvoihin peruskuntiin. On kuitenkin selvää, että esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla, johon täällä on viitattu, tarvitaan muutakin. Täällä tarvitaan peruskunta plus jotakin. Tämä on ainoa metropolialue koko Suomessa, suurkaupunkialue, ja tänne tarvitaan aivan oma erityinen tapansa hoitaa tämän seudun yhteisiä asioita, Kainuun-mallia voi peräänkuuluttaa.

Nyt me olemme Pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan puitteissa hyvässä yhteistyössä viimeiset pari vuotta jo edenneet ja vieneet niitä tavoitteita eteenpäin, joita hallituskin tässä esityksessään on halunnut tuoda esille. Vuonna 2008 täällä arvioidaan tilannetta uudestaan ja silloin katsotaan, onko tämä vapaaehtoinen yhteistyö, jolla nyt edetään, oikea tie, onko pyrittävä mahdollisesti kuntaliitoksiin vai olisiko ehkä järkevintä luoda tänne oma erityinen seutuhallintonsa, kaksiportainen hallintomalli, kuten eräät muutkin edustajat täällä ovat viitanneet.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä puitelaista, Paras-hankkeesta, kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta on puhuttu eri tasoilla todella paljon. Olen ymmärtänyt, että siltä myös odotetaan paljon ja nimenomaan, että se vastaisi yhteiskunnan suuriin sosiaalipoliittisiin haasteisiin, jotka tulevat nimenomaan väestörakenteesta eli väestön ikääntymisestä ja pitkäaikaistyöttömyydestä, työllisyyden ongelmista, lastensuojelun ongelmista, kasaantuvista sosiaalihuollon sisällä olevista kysymyksistä. Nimenomaan ne tuovat palvelurakenteisiin sellaisia uusia haasteita, joista sitten on sanottu, että meidän palvelurakenteemme ja hyvinvointiyhteiskuntamme on romahtamassa, että sillä ei enää ole niitä rakenteita, mitkä antaisivat sitä laatua ja vastaisivat siihen palvelutarpeeseen, mitä itse kullakin ryhmällä on. Sen vuoksi minä erityisesti haluan vielä kysyä, arvoisa ministeri Hyssälä, kun hyvin kyllä toitte esiin, että rahoitus tulee (Puhemies koputtaa) myöhemmin, miksi sitä ei ole jo tässä otettu vahvemmin esille.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä puitelakia on valmisteltu sitoutuneesti hyvässä parlamentarismin hengessä. Jo nyt, vaikka laki ei ole vielä voimassa, uudistustyö on käytännössä vahvasti käynnistynyt, ja, ed. Ojansuu, uudistustyön kärjessä ovat hyvin monessa tapauksessa keskustalaiset kunnallisvaikuttajat. (Ed. Ojansuu: Ihanko totta? Hienoa!)

Tämän uudistuksen keskeisin asia on ihminen ja palvelut.Tavoitteena on turvata palvelut tasavertaisesti tulevaisuudessakin. Kun tarkastellaan uudistuksen keinoja, niitä on punnittava perustavoitetta vasten. Keinoja on kolme pääkokonaisuutta: on kuntarakennemuutos, palvelurakennemuutos ja toimintojen ja teknologian muutos. Tässä työssä muutosjohtajina ovat kunnat, ja siihen puitelaki antaa hyvän linjan. Tätä taustaa vasten jäin vähän ihmettelemään ed. Kärkkäisen puheenvuoroa, (Puhemies koputtaa) joka painottui kuntarakenneremonttiin. Kyllä tässä ovat kysymyksessä nimenomaan palvelut ja ihminen ja kuntarakennemuutos on yksi hyvin tärkeä keino.

Mikko Immonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koko keskustelu lähti siitä, että kunnat eivät pysty antamaan palveluja ja rahat eivät riitä. Sitten tämä koko viuhka päättyy puitelakiin, joka ei vastaa tähän kuntien huutoon.

Täällä ed. Nousiainen sanoi, että puitelaki ei ole mikään ongelma ja tulevat hallitusneuvottelut, tuleva hallitus tulee ilman ongelmia tämän asian hoitamaan. Arvoisat ministerit, onko näin, että on hallituksessa sitten ketä tahansa, niin tämä asia menee sitten niin, että kunnat tulevat saamaan helpotuksen ilman ongelmia?

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toisin kuin ed. Asko-Seljavaara sanoi, että tässä valtionosuusjärjestelmää parannettaisiin, niin mielestäni ei mitenkään näin voida nähdä, vaan kyllä tässä isoja riskejä on tässä järjestelmässä. Kuten sivistysvaliokunta omassa lausunnossaan sanoo, me olimme huolissamme nimenomaan koulutus- ja opetustoimen mahdollisuuksista huolehtia riittävästä rahoituksesta, kun valtionosuudet nyt yhdistetään tässä. 11 §:ssä laitetaan valtionosuudet kaikki yhteen pottiin, ilman että ne tulevat ministeriökohtaisesti ja kun tälläkin hetkellä on jo vaikea puolustaa koulutus- ja kulttuuripuolta kunnissa, kun rahaa ei riitä. Tässä on se iso riski olemassa. Niin kuin ministeri Manninen sanoi, rahaa tarvitaan lisää, jos halutaan asioita parantaa. Tulevaisuudessa se tietää vain sitä, että kunnissa on yhä kovemmat taistelut siitä, mihin se raha laitetaan, kun se tulee ilman niitä nimettyjä valtionosuuksia.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta tähdentää, että tässä väestöpohjavaatimuksessa on kysymys koulutuksen järjestämisen organisoinnista, ei sen sijaan koulutustarjontaan puuttumisesta. Toivottavasti nyt tulevaisuudessa myös tätä koulutusta järjestetään eri puolilla maakuntia ja tällä tavalla sitten ei vaaranneta mahdollista yritysten toiminnan laajenemista ja investointeja ja näille yrityksille taataan myös riittävästi työvoimaa. Tämä on erittäin tähdellistä. Toivottavasti tämä ei jää vain kirjaukseksi.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun täällä on keskusteltu, tämä puoli tuntia, niin tästä jo huomaa, että kyseessä on niin suuri asia, ettei oikeastaan tiedetä mistä puhutaan ja mistä pitäisi alkaa puhua. Minusta juuri tätä näkökulmaa vasten on erittäin hyvä, että on otettu tämä ensimmäinen askel eli nimenomaan tämä puitelaki. Vastaisuudessa vaan tulee pitää huoli siitä, että se todella on tulevassa hallitusohjelmassa, oli hallitus sitten minkä värinen tahansa. Kyllä minusta kaikkien puolueiden pitää se tiedostaa, että lähtökohta on juuri tämä. Koko rakenne perustuu siihen, että on ihminen, joka tarvitsee palvelut. Tätä varten tarvitaan organisaatio, jota varten tarvitaan rahaa, ja me puhumme nyt lähinnä siitä organisaatiosta ja tietysti myöskin rahasta, mutta raha tulee sitten vuosittaisten budjettien yhteydessä sen mukaan, minkälainen organisaatio kuntiin maassa luodaan.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän uudistuksen keskiössä on todellakin ihminen ja hänen palvelunsa, kuten ed. Tölli tuossa totesi. Kun ed. Ojansuu sanoi, että keskusta ikään kuin jarruttaa järkeviä kuntaliitoksia, niin haluaisin nyt vielä korostaa ed. Ojansuulle, että yksi Suomen viimeisimpiä reikäleipäkuntia on Jyväskylä ja Jyväskylän maalaiskunta. Ja se nyt on aivan selvä juttu, se on lehdistäkin luettavissa joka toinen päivä, että (Ed. Ojansuu: Onhan siellä kepulaisiakin!) siellä vastustavat Jyväskylän maalaiskunnan liitosta maalaiskunnan demarit eikä suinkaan keskusta. Kaikki muut ovat järkevän liitoksen kannalla, että ed. Ojansuun kannattaa nyt tarkistaa käsityksiä. (Ed. Ojansuu: Kanta-Hämeessä on tilanne ihan päinvastainen!)

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Urpilainen kiinnitti minusta tärkeään asiaan huomiota, tähän byrokratiaan, mikä on kuntien päällä, eli lääninhallitukset, erilaiset sairaanhoito-, sos- ja terveyspiirit ja mitä seutukuntia nyt muodostetaankaan, niin onko hallituksella jo, taikka hallitusohjelmaan, suunnitteilla näitten instanssien, sanoisinko, alasajo jossakin mielessä ja tehtävien niin kuin uudelleen jakamista, sillä ymmärsin jo Etelä-Suomen läänin maaherran uudenvuodenpuheesta, että siellä odotellaan lisää tehtäviä lääninhallituksille? Onko siinä mitään järkeä, jos tässä tulee vaan niin kuin laatikosta toiseen palvelujen heittelyä?

Minna Lintonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton edustajille sanoisin, että tämä kunta- ja palvelurakenneuudistus ei noudattele perinteisiä oppositio—hallitus-rajoja elikkä voitte olla ihan rauhassa. Kuntaliiton hallituksessakin teidän edustajanne, joka ei ollut mikään vilttiketjulainen, usein kehräsi kuin kissanpentu, kun tätä asiaa käsiteltiin.

Haluan sanoa sitten kolmesta asiasta, mihin olisi tärkeä kiinnittää tulevaisuudessa huomiota. Olisi tärkeätä, että kun kyse on hallintoideologian muutoksesta, joka halutaan viedä kaikkien kuntien perukoille, tapahtuisi myös niin, että se todella menisi sinne kaikkien kuntien perukoille ja niin, että samalla demokratisoitaisiin tämä kuntauudistus. Toivon myös sydämestäni, ettei tästä puitelaista tule veruke väistää vaikeita päätöksiä, ja viittaan ed. Kirsi Ojansuun pitämään puheenvuoroon.

Aulis Ranta-Muotio /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oli aivan hyvä asia, että hallintovaliokunta antoi kunnille pari kuukautta lisäaikaa tämän toimeenpanosuunnitelman esittämiseen, sillä vaikka kunnissa ovat jo täydet neuvottelut olleet kuukausikaupalla käynnissä, niin varmaan kiire tulee monille.

Mutta olisin ministeri Manniselta kysynyt tästä ammatillisen koulutuksen 50 000 asukkaan rajasta, että jos on seutukunta, joka on suomenkielinen ja jossa on 30 000 asukasta, ja ammatillinen koulutus toimii ja naapuri on ruotsinkielinen ja siellä toimii samanlainen koulutus, kuten suomenkielisillä täällä suomenkielisessä seutukunnassa, yhteensä asukaspohja on yli 50 000, niin mikä tällaisessa on se tulkinta.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä puitelaissa ei ole otettu millään tavalla kantaa kuntien väliseen kilpailuun, tähän jo maan tavaksi tulleeseen kalliiseen kilpailutapaan ostaa uusia kuntalaisia rahalla. Olisin kysynyt ministeriltä, onko tämä tällainen kilpailu kuntalain mukaista. Ja jos ymmärrän, niin kuntalain mukaan kunnan tehtävä on järjestää palveluja kuntalaisille, siis niille, jotka ovat kunnassa jo olemassa, ei muille.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääongelma on heikko kuntatalous, joka on tullut täällä esille. Kuntien ja valtion rahoituksen jäädyttäminen puitelailla merkitsee myös vääjäämättä kunnallisveroprosentin korotusta, varsinkin kun tuloveroa aiotaan jatkossakin alentaa. Tämä merkitsee sitä, että ajaudumme kohti tasaveromallia, jossa suurituloiset ja pienituloiset maksavat kohta veroja saman prosentin mukaan.

Sitten tämä ammatillisen koulutuksen 50 000 asukkaan väestöpohjavaatimus on jäykkä ja koulutusta keskittävä. Tämä laki vaarantaa pienempien paikkakuntien, kuten esimerkiksi Raahen, Haapaveden, Kemijärven ja Alajärven ammatillisen koulutuksen.

Arvoisa ministeri, teettekö te tässä saman nyt ammattikouluille kuin teitte jo peruskouluille, joita keskitetään nyt sen seurauksena, että pienten koulujen valtionosuuksia leikattiin? Tämä on merkinnyt Pohjois- ja Itä-Suomen kylille sitä, että ne kyllä autioituvat, kun sieltä koulut loppuvat.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksi tärkeimmistä uudistuksen tavoitteista on kyllä vahvistaa aidosti kuntien verotulopohjaa, ja tässä puitelaissa ei todella oteta budjettikysymyksiin kantaa ja rahoitusuudistukseenkin jätettiin kanta auki. Nähtäväksi jää, päätyvätkö kuntapäättäjien teot liitoksiin vai yhteistyön lisääntymiseen. Mutta eihän tämän lain hengessä voi enää hyväksyä reikäleipäkuntia. Sitä on varovasti sinne useaankin kohtaan kirjoitettu. Mutta jos rakenteet uudistuvat vasta yhteistyön kautta, niin stopin tälle yhteistoiminta-alueelle saattoi kyllä aiheuttaa perustuslakivaliokunnan tulkinta maksujen kiellon määräytymisestä henkilömäärien mukaan. Mutta kun maakuntakeskuskaupunkien tulisi laatia suunnitelmat yhdessä rajoittuvien kuntien kanssa, niin vaikeaa on sivusta katsella, kun keksitään eri perusteluita: koti Vaasassa, joskus jopa kieliperusteet, ja reikäleipäkuntaa haluttaisiin suojella.

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kauppila täällä kyseli mahdollisen byrokratian lisääntymisen perään, ja minusta on varsin perusteltua nostaa tämä huoli esille. Eli toivottavasti on riittävästi viisautta siihen, kun meillä on nyt jo kuntayhtymiä vaikka kuinka paljon, että niiden määrä ei lisäänny, vaan nähtäisiin ensisijaisena nämä suuremmat, elinvoimaisemmat, vahvemmat kunnat, jolloin päätöksenteko olisi samoissa käsissä ja nämä kuntayhtymät syntyisivät sitten nykyistä suurempina ja monialaisina silloin, kun niihin halutaan päätyä.

Pekka Nousiainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä useat edustajat ovat vähätelleet puitelain merkitystä kuntien talouden vahvistamisen näkökulmasta. On syytä muistuttaa lain 11 §:n osalta kahdesta kysymyksestä. Ensinnäkin peruspalveluohjelma, joka on ollut koko tämän vaalikauden voimassa, tulee tämän lain kautta lakisääteiseksi. Se turvaa riittävän rahoituksen kunnille suhteessa tehtäviin ja vastuisiin. Toinen kysymys on päätös valtionosuusjärjestelmän uusimisesta, joka vahvistaa kuntien tulopohjaa. Myöskin on muistettava, että tänä vuonna valtion toimenpitein kuntatalous vahvistuu yli 400 miljoonaa, elikkä kyllä tässä kuntatalous on menossa huomattavan paljon parempaan suuntaan kuin aikaisemmin.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen ed. Nousiaisen toteamuksia, että kuntatalous olisi menossa parempaan suuntaan. Ainakin Keski-Suomen kunnissa kaikki valittavat rahanpuutetta, kaikki leikkaavat ja kertovat, että asiat eivät suju. Minä uskon, että koko maassakin on näin. Kuntatalous on vaikeuksissa. Sen osoittaa se, että yli sata kuntaa nostaa veroprosenttia. (Ed. Mustajärvi: Erityisesti Lapissa!) Tämä kunta- ja palvelurakenneuudistus ei tuota tulosta. Se on temppujuttuja, niin kuin kokoomus sanoo työllistämisestä muka, että jos ei sinne anneta lisää rahaa, niin se ei tuo tulosta. Tämän varjolla näkyy olevan myös, että ollaan ajamassa kuntiin peruspalveluitten yksityistämistä ja markkinavoimia. Näyttää olevan keskustalla hyvin suurena halukkuutena tämä. Kokoomus vaatii, että lisää veronalennuksia (Puhemies koputtaa) pitää tulla suurituloisille. Ihmettelen, kun samaan aikaan sitten kerrotaan, että pitäisi naisille antaa palkankorotuksia kunnissa, sairaanhoitajille ja muille. Miten se onnistuu, jos tällainen linja on?

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minua ihmetyttää kovasti se, että täällä ei ole luettu, edes hallintovaliokunnan kaikki jäsenet eivät ole lukeneet, tämän 11 §:n 4 momenttia, viimeistä momenttia, jossa sanotaan, että tässä laissa tarkoitettu uudistus ei muuta valtion ja kuntien välistä kustannusten jakoa. Tähän on vastalauseessa tehty muutosesitys. Lukekaa, arvoisat edustajat, sekä tämä sivulla 132 hallituksen esityksessä oleva momentti että sitten mietinnön sivulla 32 oleva korjausesitys. Tämä on aivan oleellinen kysymys. Näitä palikkoja siirtelemällä ei kuntien talous vahvistu, ei varmastikaan vahvistu. Tämä johtaa sitten siihen, että otetaan Helsingiltä ja Espoolta ja siirretään maakuntiin. Saadaan kunnat sisäisesti vastakkain, jos tällä tiellä mennään.

Ministeri Manninen, miten te luette tätä 4 momenttia?

Pertti Salovaara /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Puitelaissa kunnan tai muun toiminnallisen kokonaisuuden kooksi määritellään 20 000 asukasta, mutta tämä 20 000 asukkaan raja ei ole perusteltavissa kustannustehokkuudella silloin, kun puhutaan kuntakoosta. Muun toiminnallisen kokonaisuuden osalta asia voi olla toinen.

Kunnallisalan kehittämissäätiö tutki viime vuonna erikokoisten kuntien kustannustehokkuutta ja tulokset olivat aika selvät. Pienet kunnat toimivat kustannustehokkaammin kuin suuret kokonaisuudet. Asetelman pitää siis olla niinpäin, että yhteistyöstä ja kuntaliitoksista puhuttaessa suuret kaupungit pitäisi saada osallisiksi pienuuden ekonomiasta eikä päinvastoin, koska sitä suuruuden ekonomiaa ei välttämättä ole.

Pienten kuntien ongelmat johtuvat monesta muusta asiasta, esimerkiksi ennakoitavuuden puutteesta, johon taas liittyy erikoissairaanhoidon tilanne. Erikoissairaanhoidon siirtämisestä valtion vastuulle on ollut puhetta pitkin tämän puitelain käsittelyn. Ministeri Manninen, mikä on nyt tilanne tämän asian osalta?

Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon puhuttu 11 §:stä ja valtionosuusuudistuksesta. Sivistysvaliokunta ja sosiaali- ja terveysvaliokunta molemmat lausuivat, että sektorikohtaisista valtionosuuksista ei tulisi luopua. Ongelma onkin siinä, että molemmat valiokunnat perustivat kantansa nykyjärjestelmään verraten. Kun luetaan 11 §:ää, siellä aivan selvästi puhutaan siitä, että valtionosuusjärjestelmää uudistetaan tavoitteena yksinkertainen ja läpinäkyvä järjestelmä. Tähän ovat kaikki voineet yhtyä, tähän periaatteeseen. Sen jälkeen pykälä jatkuu. Mitkä ovat niitä elementtejä taikka toimintoja, joita tulee huomioida? Jälleen kerran, päätetään kuntien verotulopohjan vahvistamisesta. Varmasti hyvä asia ja kaikki olemme samaa mieltä. Olennaistahan tässä onkin, että me puhumme jostain aivan uudesta valtionosuusjärjestelmästä, mihin ei ole voitu ottaa eksaktisti kantaa sen takia, että meillä ei sitä mallia ole saatavilla. Kun koko aika verrataan vanhaan järjestelmään, niin emmehän me koskaan pääse kehityksessä eteenpäin, jos me aina vaan teemme tilkkutäkkikorjauksia ilman, että joskus hankitaan kokonaan uusi peitto.

Klaus Pentti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palvelurakenneuudistus on välttämätön toimenpide, ja kyllä ministeri Manninen ansaitsee tässä asiassa kiitokset. Paitsi että laki on valmisteltu hyvin, hän on aktiivisesti kiertänyt maakuntaa ja selostanut tätä asiaa niin, että tälle hankkeelle on löytynyt vahva tuki maakunnissa ja tämä hanke on etenemässä.

Täällä on paljon puhuttu rahasta ja vasemmistoliiton taholta on vaadittu lisää rahaa, mutta ei tämä asia ole pelkästään rahalla korjattavissa. Kyllä tässä tarvitaan tehokkaampia tapoja toimia, (Ed. Kuoppa: Eikö Hämeenkyrön kunta tarvitse sitä?) jotta rahat riittävät, ja samalla myös, että saadaan nämä välttämättömät palvelut tuotettua. Meillä on valtakunnassa suuria alueita, joilla kunnat menettävät väestöään ja harvan asutuksen lisääntyessä palveluitten laatu ja niiden tuottaminen vaarantuu, ja siinäkin mielessä on tarpeen kyllä etsiä tapoja, miten nämä asiat hoidetaan.

Terhi Peltokorpi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen jo aikaisemmin täällä salissa todennut, että tämä on tämän hallituksen rohkein teko. (Ed. Uotila: Onko muita tekoja?) Tämä hanke kaiken kaikkiaan on herättänyt varsin monta kuntaa Ruususen unesta, ja siitä suuret kiitokset ministeri Manniselle ja myös ministeri Hyssälälle siltä osin kuin hänkin on ollut tässä yhtenä erittäin suurena tekijänä.

On todettava, että ennen tätä lakia, kun tästä ei ollut vielä tietoakaan, ministeri Manninen käynnisti Pääkaupunkiseudulla selvityksen ja selvitysmies Alanen selvitti tämän alueen hallintoa. Tarvittiin siis keskustalainen ministeri, joka sai Pääkaupunkiseudun kunnat liikkeelle yhteistyötä syventämään, ja odotan, että myös jatkossa tämä hallitus ja seuraava hallitus sitoutuvat määrätietoisesti Pääkaupunkiseudun kehittämiseen yhteistyössä, koska tämän seudun merkitys koko Suomen menestymiselle on erinomaisen tärkeää.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä päähallituspuolue keskusta ajaa vähän monilla rattailla. Toisaalta ed. Nousiainen toteaa, että tämä on hyvä uudistus ja tämä auttaa kaikkien kuntien asemaa, koko kuntakenttää, sen palvelujen turvaamista. Tämä on se yleinen linja. Sillä kosiskellaan suurta kansaa. Sitten puolueen varapuheenjohtaja, Kunnallisalan kehittämissäätiön puheenjohtaja ed. Rantakangas aivan selkeästi kritisoi tätä, että tämä on jäänyt puolitiehen, pienet kunnat jäävät ahtaalle, niiden rahat eivät riitä, ja esittää tasauksen parantamista pienten kuntien kannalta, elikkä niiltä, joiden nyt toisaalta on sanottu pelastuvan tässä, suuremmilta kunnilta, otettaisiin rahaa ja siirrettäisiin sitten pienien kuntien pelastukseksi. Tässähän on selkeä ristiriita: ajetaan monilla rattailla, annetaan monta kuvaa suurelle yleisölle. Ed. Salovaarakin hyvin herkästi tuntui nyt menevän suurten kaupunkien kukkarolle pienten hyväksi sen jälkeen, kun on vaalipiiri vaihtunut.

Susanna Haapoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En kyllä ymmärrä näitä puheita, että tässä nyt jotenkin tavallaan päätöksentekosysteemi huonontuisi. Kunnallinen päätöksentekosysteemi Suomessa on maailman paras, ja sitä halutaan tässä vahvistaa. Aivan selvää on, että kun pakkoliitoksia ei tehdä ja jos liitoksia halutaan tehdä ja kansalta kysytään, niin minusta silloin kyllä kansalaisten vaikutusmahdollisuudet paranevat. Niin kuin ensimmäisessä puheenvuorossani jo totesin, niin keskustelua tämä on kansalaisten keskuudessa kyllä lisännyt.

Kuntarakenteen vahvistaminen, palvelurakenteen vahvistaminen, toiminnallinen tuottavuus — siinä on kovia tekijöitä, millä suomalainen kuntakenttä pelastuu, ja keskusta kantaa koko vastuuta sekä täällä eduskunnassa että myöskin kunnissa, ja yhteistyö pelaa varmasti tuonne perille saakka tässä puolueessa.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä kysymys on edelleenkin se, selviävätkö kunnat lisää velkaantumatta tästä, koska velkaa on jo nyt, vaikka yhdistyvät ja ovat porkkanarahat saaneet, mutta porkkanarahat eivät pitkälle riitä, eli varmasti on kysymys, kun lisävelvoitteita on tullut, miten todella kunnat selviävät, eli raha tässä on yksi tärkeä kysymys.

Mutta erityisesti vielä, koska täällä 5 §:ssä on kysymys siitä, miten sosiaali- ja terveydenhuollossa rinnakkain kehitetään näitä peruspalveluita, tämä on yksi kysymys, koska erityisesti sosiaalihuollon haasteet lisääntyvät jatkuvasti enemmän, ja silloin ei voi olla esimerkiksi niin kuin siellä lakitekstissä on 5 §:n 3 momentissa: "Kunnassa tai yhteistoiminta-alueella, joka huolehtii perusterveydenhuollosta ja siihen kiinteästi liittyvistä sosiaalitoimen tehtävistä, - -." Minusta tässä lakitekstissä on monta tämmöistä ilmaisua, (Puhemies koputtaa) jotka ovat käsitteellisesti niin vinoutuneita, että eivät ota tätä yhteistyötä sillä tavalla kuin tämän ajan pitäisi ottaa.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Uotila, keskustalla on hyvin selkeä linja. Me olemme antaneet alusta saakka tukemme ministeri Manniselle tämän puitelain valmistelussa ja olemme kannattamassa sitä, mutta me haluamme myös kantaa huolta tulevaisuudessa niistä pienistä ja syrjäisistä kunnista, jotka eivät ole kasvukeskusten kupeessa ja jotka eivät millään pysty näillä pelimerkeillä palveluita tulevaisuudessa turvaamaan. Tämän takia emme hyväksy sellaista valtionosuusjärjestelmää jatkossa, joka olisi vain asukaslukupohjainen järjestelmä, vaan me haluamme olosuhdetekijöitten, harvan asutuksen ja sairastuvuuden huomioimisen ja haluamme riittävän tasausjärjestelmän, joka jakaa sitä hyvää, mitä Suomi saa talouskehityksen kautta, kaikille, kaikille kunnille ja koko maan alueelle. Se on meidän linjamme, josta tulemme pitämään kiinni.

Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysyisin ministeri Manniselta, kun täällä puitelaissa on kirjattu nämä 20 000 asukasta terveyspuolelle ja 50 000 asukkaan pohja ammatilliseen koulutukseen ja kun meillä nyt on hyvin toimivia järjestelmiä tuolla Etelä-Pohjanmaalla Järviseudun alueellakin, jotka ovat pienempiä väestöpohjaltaan kuin nämä äsken mainitut luvut, kun se aiheuttaa tällaista hämminkiä: Voiko esimerkiksi Järviseudun ammatti-instituutti jatkaa, vaikka sen väestöpohja on 30 000—40 000 asukkaan pohjalla, siitä huolimatta, että tämä luku ei täyty, koska järjestelmä toimii ja pyörii hyvin?

Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty ajoin erittäin kipakkaakin keskustelua siitä, mikä puolue missäkin on vastustanut kuntaliitoksia. Tosiasia kai lienee se, että mikä milloinkin. Olennaista on kuitenkin se, että sitä keskustelua käydään, koska se, että sitä käydään ja sitä käydään tähän sävyyn, on mielestäni osoitus siitä, että täällä on yleisesti mielletty kuntaliitosten tärkeys, ja se on jo merkittävä saavutus, jos se tämän puitelain kautta on saatu aikaiseksi.

Täällä on myös puhuttu kuntien tulopohjan ja verotulopohjan vahvistamisesta. Tämä on kyllä puhdasta humpuukia. Siis muodollisesti ottaen tietenkin näinhän sinne on kirjattu, mutta kaikki tietävät, että asia on tarkoitus toteuttaa tavalla, joka on valtio—kunta-suhteessa neutraali, eli jos verotulopohjaa ehkä vahvistetaankin, niin samalla sitten heikennetään valtionosuustulopohjaa ja lopputulos kuntien kannalta on kuitenkin se, että lisää ei paljon saada.

Itse olen vakaasti sitä mieltä, että kun ikääntyminen ja sen haasteet tulevat eteemme, niin ei ole realistista olettaa, että kuntataloutta voitaisiin rahalla olennaisesti vahvistaa. On selvää, että sekä kuntarakennetta pitää kehittää että myöskin palvelurakennetta (Puhemies koputtaa) pitää kehittää, ja se on tässä olennaista. Mutta kun hallitus yrittää tässä luoda semmoisen mielikuvan, että verotulopohjaa vahvistettaisiin siten, että kunnat siitä hyötyisivät, niin semmoiset puheet pitäisi lopettaa. Se ei pidä paikkaansa.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Edustajat Sasi ja Ojala ja eräät muutkin kiinnittivät huomiota siihen, että puitelaki on lainsäädännöllisesti ongelmallinen tietyissä suhteissa. Ymmärrän tämän juristiajattelun, mutta pidän siitä huolimatta tätä valittua muotoa hyvänä. Ensinnäkin se antaa poliittisen uskottavuuden tälle hankkeelle myös tulevaisuudessa.

Olemme viisastuneet myös Tanskan kokemuksista. Siellähän sosialidemokraatit ja keskiryhmät tekivät sopimuksen tästä uudistuksesta, ja kun vaaleissa kävi niin, että sosialidemokraatit joutuivat oppositioon, he lipesivät tämän sopimuksen takaa ja jouduttiin kokonaan uudelleen alusta asti neuvottelemaan uusi sopimus uudessa hallituksessa. Me lähdemme siitä, että kun eduskunta on säätänyt lain, niin se on voimassa ainakin niin kauan, ellei eduskunta sitä erikseen kumoa, ja tässä mielessä pidän tätä hyvänä.

Ed. Andersson kysyi, antaako tämä riittävästi dynamiikkaa Turun seudulle. Se antaa aivan saman verran kuin kaikille muillekin seuduille. Jos Turun seudulla asiat eivät luista, niin varmaan pitää katsoa kuntien ja niiden edustajien toisiaan ja varmaan vähän peiliinkin voi vilkaista.

Ed. Kärkkäinen antoi vähän suhteetonta voimaa keskustalle, kun hän totesi, että meillä on lähes 12 000 valtuutettua. Ei voi olla, koska koko Suomessa on alle 12 000 valtuutettua. Mutta on niitä tietysti huomattava määrä. Jos puhutaan 4 000:sta, niin sitten aletaan lähempänä totuutta olla. Samalla ed. Kärkkäinen kysyi, onko tulevilla hallituksilla suunnitelmia näiden valtionosuuksien lisäämiseksi. Eräät muutkin edustajat kysyivät. Sitähän minä en voi tietää, koska en tiedä, mitä ne tulevat hallitukset ovat. Mutta toivottavasti niillä on suunnitelmia antaa rahaa myös kunnille.

Ed. Tennilä väitti, että tällä pyritään yksityistämään kuntapalveluja ja että kansalaiset käyttävät entistä enemmän yksityispalveluja. Totean, että ed. Tennilä on tässäkin asiassa väärässä.

Ed. Hiltunen ja eräät muutkin kysyivät, onko siinä mieltä tai miten menetellään, kun kunnilla ei ole yhteistä rajaa. Olen ilmoittanut ja olen edelleen tulevaisuudessakin sitä mieltä, että sellaisia liitoksia en esittele enkä tule esittelemään, joissa kunnilla ei ole yhteistä rajaa. Siihen on ihan selkeä syy. Koko tämän kunta- ja palvelurakennehankkeen ajan on korostettu, että tässä on tarkoitus eheyttää kuntarakennetta, ja jos nyt sitten päätetäänkin yhtäkkiä, että voidaan kunnan osia hyväksyä minne vain, niin eihän siinä ole äärtä eikä laitaa, tällaisessa poukkoilussa. Joku linja pitää olla, vaikka se olisi vähän huonompikin.

No, sitten vielä tähän rahakysymykseen. Ed. Kuoppa ja hyvin monet muutkin totesivat, että tässä ei anneta yhtään rahaa. No, on ehkä jäänyt huomaamatta, että hallitus on luvannut tässä laissa kuntaliitoksiin seuraavan neljän vuoden aikana 200 miljoonaa euroa. Se on noin 1,2 miljardia markkaa, joka on kuitenkin aikamoinen raha, joka tulee kuntakenttään. Jos kunnilta leikattaisiin 200 miljoonaa, niin aikamoinen huuto vasemmalta ja oikealta kuuluisi tässä salissa. (Ed. Tennilä: Onko keskusta hiljaa sitten? — Ed. Lamminen: Keskusta on nyt hiljaa, vai?)

Täällä kysyttiin myöskin sitä, mistä nämä rajat, 20 000 ja 50 000, tulevat. Olen sanonut, että ne tulevat tehdyistä selvityksistä ja siihen lisättynä vahvaan käytännön kokemukseen ja elämään perustuvista tosiasioista. (Ed. Mustajärvi: Kuka on selvittänyt?) — Mitä tulee selvityksiin, esimerkiksi Vatt on tutkinut terveyskeskuksia hyvinkin tarkoin ja todennut, että noin 10 000—30 000 on suunnilleen se väli, jossa terveyskeskukset toimivat erittäin hyvin, ja siitä on otettu se vähintään noin 20 000. (Ed. Tennilä: Ei, kyllä se oli Stakes, joka on sen tutkinut!) — No, Stakeskin on tutkinut, mutta Vatt on muuten tämän tutkinut.

Mitä tulee sitten siihen, kun täällä jatkuvasti ammatillisesta koulutuksesta — ihmettelen — ammattikoulun rehtori esittää sellaisia väitteitä, että jos on 50 000, niin se tarkoittaa, että koulutuspaikkoja loppuu pieniltä Raahen kaltaisilta ja muilta paikkakunnilta, niin se on todella hämmästyttävä väite ja asettaa kyllä ammattitaidon myöskin aika tavalla kyseenalaiseksi. (Ed. Mustajärvi: Hallinto keskitetään!)

Minulla on myöskin kokemusta siitä ... (Ed. Valpas: Ammattikoulun rehtorina?) — ei, vaan siitä, että muodostetaan yli 50 000 asukkaan kuntayhtymä ammatilliseen koulutukseen, jolla on seitsemän eri toimipistettä tänä päivänä. Se on lisännyt sen jälkeen toimipisteitä eri kuntiin, (Ed. Väistö: Koulutustarjonta paranee!) ja palvelu paranee, ja voidaan myöskin taloudellisesti tukea heikompia yksiköitä, kun siellä on myöskin vahvempia yksiköitä. (Ed. Tennilä: Eli mitä isompi, sen parempi, niinkö?) — Jossakin kulkee tietysti järkevyyden raja, mutta tietyt taloudelliset resurssit on hyvä olla, jos halutaan kunnollista ammatillista koulutusta antaa.

Samaan asiaanhan täällä kiinnitti huomiota ed. Mustajärvi ja syytti tästä samasta asiasta. Sanoisin niin kuin meillä päin on tapana, että mies puhuu, muttei vaadi palkkaa.

No, ed. Akaan-Penttilä täällä totesi, että Helsingin seudun yhteistyö on käynnistynyt ja se on hyvä asia. Toivottavasti se myöskin kehittyy, mutta siinäkin kannattaa sanoa, että jos Vanhasen hallitus ei olisi potkinut tätä, niin ei se vieläkään mihinkään liikkeelle valitettavasti olisi lähtenyt. (Ed. Mustajärvi: Mitä ministeri vastaa ed. Ahoselle?)

No, mitä tulee sitten tähän, betonoidaanko tällä lailla sitten rahat. Ei lailla betonoida rahaa, mutta tällä lailla todetaan vain se, että tällä lailla ei lisätä sitä rahaa, vaan, niin kuin aluksi sanoin, se on poliittinen päätös ja valtionosuusjärjestelmätkin voidaan rakentaa ja on järkevää rakentaa tietylle tasapainoperiaatteelle sen jälkeen, jos ja kun toivottavasti hallitusohjelmassa osoitetaan lisää rahaa. Se on helppo sijoittaa siihen järjestelmään, ja se tulee silloin niiden palveluiden hyväksi. Tärkeätä on se, että rakenteet ovat ensin kunnossa; sen jälkeen tulee rahaa, joka menee palvelun tarvitsijalle eikä sinne rakenteisiin.

Myöskin tässä on todettu monessa yhteydessä, miten on tämä demokratia ja muu, kun tulee näitä kuntayhtymiä. Todellisuushan on se, että tämä vähentää kuntayhtymien lukumäärää oleellisesti tässä maassa. Monista kuntayhtymistä tulee suurempia. Tämä tulee lisäämään isäntäkuntamallia, jossa on demokratia paremmin toteutettavissa, ja tämä tulee huomattavasti vähentämään kuntayhtymien lukumäärää.

Täällä kysyttiin myöskin, ed. Ranta-Muotio kysyi, siitä, miten on, jos on suomenkielinen ja ruotsinkielinen koulutus, ja ed. Ahonen kysyi tätä. Lähtökohta on, että on vähintään noin 50 000 asukasta. Opetusministeriö viime kädessä päättää, kun se uusii näitä järjestämislupia, saako toiminta jatkua vai ei. Samoin terveyspuolella asia tapahtuu niin, jos ei saavuteta sitä, että kansanterveys- ja muut lait tullaan ajan myötä tarkistamaan tämän puitelain mukaisiksi, ja siltä pohjalta uskon, että nämä tulevat kyllä muuttumaan.

Täällä puhuttiin vielä tästä 11 §:stä, joka koskee valtionosuuksia. Täällä joku kysyi, olenko lukenut tätä lausetta. Olen kirjoittanut sen lauseen enkä vain lukenut. (Ed. Tennilä: Mitä te ymmärrätte betonoinnilla?) — No, sen voi jokainen ymmärtää omalla tavallaan. (Ed. Tennilä: Mitä te ymmärrätte betonoinnilla?)

Mitä tulee sitten yleensä tähän, kun ed. Rauhala muun muassa kysyi, onko täällä huonoja termejä, kun on perusterveydenhuolto ja siihen kiinteästi liittyvät tehtävät. Ne on tarkoin harkittu, ja tietoisesti ja tahallisesti ne termit ovat siinä muodossa, koska perusterveydenhuolto tarkoittaa sitä, että esimerkiksi ympäristöterveydenhuolto voi olla erillään, jos niin halutaan, ja että siihen kiinteästi liittyvät tehtäväthän tarkoittavat nimenomaan niitä tehtäviä, jotka on järkevää siinä yhdessä tehdä. Kunnat voivat tietysti omilla päätöksillään päättää muitakin tehtäviä siihen.

Ed. Urpilainen kysyi tästä mahdollisesta työryhmästä, joka tullaan lähiaikoina asettamaan. Tämä työryhmähän asetetaan eduskunnan hyväksymän hallintoselonteon edellyttämällä tavalla sen toimeenpanemiseksi, eikä siitä voi ottaa yhtään osaa pois, koska eduskunta täällä salissa, ilmeisesti ed. Urpilainenkin, on ollut hyväksymässä sen, että siellä todetaan, että jos maakuntien tehtäviä olennaisesti lisätään, niin siinä yhteydessä arvioidaan myös maakuntien lukumäärää. Tätä eduskunnan tahtoa on tietysti hallituksen noudatettava, ja tältä pohjalta tätä toimeenpanoa varten asia asetetaan.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin voi kiittää tästä keskustelusta kokonaisuutena. Kun otetaan se poliittinen snobbailu pois, niin minusta tämä on ollut hyvin asiallista.

Peruspalveluministeri   Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Minä vastaan hyvin lyhyesti näihin allekirjoittaneelle osoitettuihin kysymyksiin.

Ed. Salovaara pohti täällä tätä, miksi tässä ei ole otettu tätä huomioon, että erikoissairaanhoito siirrettäisiin valtiolle. Sanoisin, että erikoissairaanhoito kannattaa pitää alueella, omissa hyppysissä, kunnissa ja kuntayhtymissä ja siellä omissa hyppysissä. Jos se siirrettäisiin valtiolle, niin ainakin itse näkisin, että kyllä se kallistuisi. Toinen julkinen maksaja, valtio, olisi niin sanottu kolmas maksaja. Näin on käynyt Norjassa, jossa näin on tapahtunut.

Ed. Salo kysyi täällä, että jos nyt teemme tätä puitelakia, niin mitä sitten, ovatko nämä meidän strategiamme jollakin tavalla ristiriidassa. Eivät ole. Meillä Terveyskeskus 2015, Hyvinvointi 2015 -ohjelmat, -linjaukset, -strategiat keskittyvät sosiaali- ja terveydenhuollon sisällöllisten haasteitten problematiikkaan, hyvien käytäntöjen levittämiseen, toiminnallisiin muutoksiin, kaikkeen tähän, mitä siellä sisällössä on jatkuvasti kovin paljon uutta, mihin pitäisi vastata uudistuksin ja uusin ottein.

Ed. Uotila kysyi, onko demarien ja keskustan välillä tässä valtionosuusuudistuksessa jokin ristiriita. Näin ei ole. Olemme sosiaali- ja terveysministeriössä katsoneet, että jos tämä kunnallisten palvelujen rahoitus irrotetaan tästä muusta sosiaaliturvasta, niin mahdollisuudet ohjata sen sosiaaliturvan kokonaisuutta heikkenevät ja eri lohkojen keskinäisten vaikutussuhteiden näkeminen heikkenee. Tässä on myöskin vastaava näkökohta, joka koskee opetus- ja kulttuurisektoria. Nyt olemmekin saaneet läpi sen tahtotilan, että näitten eri vaihtoehtojen hyötyjä ja haittoja tutkitaan, selvitetään tätä uudistusta tehtäessä. Yhtenä vaihtoehtona meidän mielestämme tulee olla uudistus, jossa nämä nykyiset sektorikohtaiset järjestelmät pysyvät. Niitä yksinkertaistetaan ja selkeytetään, ja ne pysyvät. Tämä täytyy myös tutkia, tämä näkökohta.

Sitten ed. Asko-Seljavaara kysyi näistä sosiaali- ja terveyspiireistä: Pallo on nyt alueilla. On aivan vapaus tehdä. Päijät-Hämeen-malli on tyypillinen sosiaali- ja terveyspiiri. Siellä on katsottu, että se on heidän alueelleen sopivin malli.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Ehkä tässä on syytä jossakin vaiheessa kertoa siitä Päijät-Hämeen-mallista, sen hyvistä ja huonoista puolista.

Voidaan kysyä, miksikä tätä lakia tarvitaan. Kuntarakenne Suomessa on pienkuntavaltainen ja hajanainen ja kuntajaotus on peräisin ajalta ennen hyvinvointivaltiota eikä vastaa kuntien nykyisiä tehtäviä ja velvoitteita. Sehän tässä keskustelussa on tullut aika moneen kertaan jo esille, että muutostarvetta on. Ja sinänsä on hyvä, että puitelaki nyt pistää liikkeelle tämän asian. Mutta sitten jos mietitään, millä tavalla yhteiskunnan ja julkisen sektorin rakenteelliset ongelmat ratkaistaan, niin kyllähän siihen rahaan törmätään joka paikassa. Jos mietitään kuntien talouksia tänä päivänä ja sitä kautta sitten halua liittyä toisiin kuntiin taikka laittaa palveluja yhteen, niin kyllä siellä törmätään joka kunnan kohdalla siihen, että kunnan kannalta tulee lisää menoja ja ei olla valmiita maksamaan toisten kuntien viuluja ja velkoja. Siinä mielessä se on aina kova asia.

Ehkä sen verran voisi sanoa, että Lahden seutu ja Päijät-Häme maakuntanahan on nyt semmoista kokeilualuetta ja aika pitkälle mennyt niin seutukunta-asioissa kuin myöskin sitten erilaisissa palvelupiireissä. Sen voi sanoa, että ei se mitään yksinkertaista hommaa ole. Tämän tästä joku kunta ilmoittaa, että meille ei sovi tämä ja meille sopii tuo, mutta yhteistä säveltä ei aina löydy. Nyt ovat terveyspiirit lähteneet liikkeelle tämän vuoden alusta, niin että ei voi vielä lähteä sen paremmin kehumaan kuin haukkumaan, mitkä ovat ne ongelmat. Mutta ensimmäiset tiedot tulevat jo nimenomaan köyhimmiltä kunnilta siitä. Esimerkiksi Kärkölästä tulee viesti, että meille tulee 100 000 euroa kalliimmaksi tämä terveyspiiri kuin jos olisi pidetty omana. No tietysti se juttu ei ihan näin voi olla, vaan on selvää, että sitten kun hyntteet pistetään yhteen, niin sinne tulee varmaan tiettyjä kustannuksia, jotka sitten vaikuttavat.

Mutta jos mietitään, että me nyt puitelakia lähdemme noudattamaan tai viemään eteenpäin, niin ainakin itse mietin tätä byrokratiapuolta, kun on seutukunta, maakunta, sitten te-keskus sörkkii aika moneen hankkeeseen lupineen ja rahoineen. Ja sitten näillä erilaisilla terveyspiiri—kuntayhtymillä on mitä erilaisimmat säännöt, joiden mukaan niitten päätöksiä tehdään. Mietin sitä, että taisi olla tämän päivän lehdessä, kun eri kuntien valtuustojen puheenjohtajat Päijät-Hämeessä ilmoittelivat halukkuuksiaan kuntayhteistyöhön ja kuntien yhdistämiseen eikä ollut halukas kuin kaupunginjohtaja Pipatti Lahdessa, joka lähtee nyt juuri pois. Kaikki muut toppuuttelivat kovastikin, että se ei ole ajankohtaista. Mietin vaan sitä, miten tämmöinen kuntapalvelulaki, kuntarakennelaki sitten voi pakottaa ketään, kun ei se voi pakottaa. Elikkä me törmäämme kumminkin niihin yhteistyökuvioihin, joita on olemassa. Ja sitten jos kunnat menevät yhteen, niin silloinhan nämä erilaiset kuntayhtymät pitää purkaa.

Esimerkiksi Päijät-Hämeessä ja Lahden seudulla ovat kunnallistekniikka, kunnalliset tilapalvelut yhteisiä. Seudullinen tonttimarkkinointi on hyvällä tolalla. Seudullinen ympäristölautakunta aloitti toimintansa. Seudulliset joukkoliikenteen palvelusuunnitelmat ja suositukset ovat kaikki, voisi sanoa, niin kuin pitäisi yhdessä kunnassa olla. Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon keskinäissuhteitten selvitys on tehty, ja ovat tulleet sitten sairaanhoitopiirit sekä terveyspiirit. Kyllä minusta aika kova vääntö oli terveyspiireissä, ja siinähän kävi sitten niin, että Lahti on oma terveyspiirinsä. On minusta vähän omituista, että se on piiri, kun se on kaupunki. Sitten Hollola sai viisi kuntaa siihen yhteen, ja se on sinänsä minusta hyvä asia ja sen kokeilun ehkä se hedelmällisin puoli, että siinä nähdään nyt sitten vähän niin poliittisesti kuin sitten taloudellisesti, miten tämmöinen homma kannattaa.

Mutta jos mietitään tämän lain eteenpäin menoa, niin mahdollista on, että kun tässä ei tule lisää rahaa ja tehtäviä ja palveluja ruvetaan siirtelemään paikasta toiseen, niin tässä on vaarana käydä niin kuin Maaseutuvirastolle, että byrokratia tulee kasvamaan ja tehtävien hoidon ammattitaito tulee vähenemään, koska ne ovat aina uusia jollekin toiselle. Siinä mielessä näen, että tässä on suuret vaarat, riippuen taloudellisesta tilanteesta, että jos tulee jonkinnäköinen laskukausi julkisen sektorin tuloihin, niin sitten taas kaikki kokoavat kimpsunsa yhteen ja tämä laki pistetään roskakoppaan.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Suuret epäilykset ja moninaiset toiveet ovat siivittäneet kunta- ja palvelurakenneuudistusta ja sen lainvalmistelua jo heti alkumetreiltä saakka ja on jouduttu hiomaan kaikkeen valmisteluun osallistuneiden puolueiden näkemyksiä siitä, mihin uudella puitelailla pitäisi pyrkiä ja miten näitä tavoitteita pitäisi sitten lain keinoin ohjata. Siitä on kuitenkin vallinnut varsin yhtenäinen käsitys, että tarvitaan suuria muutoksia, jotta tulevaisuuden haasteista voidaan kuntakentällä selvitä. Ilman kuntasektorin merkittävää uudistumista ei yhteiskunnan hyvinvointipalveluita voida tulevaisuudessa turvata. Tämä on koko valtakunnassa ollut niin selvää, että monenlaisiin kunnallisiin uudistuksiin on jo ryhdytty ja myös kuntaliitoksia syntyy tihenevään tahtiin. Voin sanoa, että yhden tavoitteen jo lain valmistelu on saanut aikaiseksi: kuntien päättäjät ovat nähneet muutoksen välttämättömyyden ja lähteneet vapaaehtoisesti liikkeelle.

Merkittävä osa puitelakia peruspalvelujen näkökulmasta on 20 000 asukkaan väestöpohjan vaatimus perusterveydenhuollossa. Tällä hetkellä perusterveydenhuollossa on puutteita henkilöstön riittävyydessä, osaamisessa ja toimintaolosuhteissa. Uudet, nykyistä vahvemmat tulevat terveyskeskukset, hyvin johdettuina, tulevat olemaan toimivan terveydenhuollon ja ennalta ehkäisevän työn varmistajia. Riittävä väestöpohja varmistaa tarvittavan määrän potilaita, jolloin kliinisen osaamisen taso ja taito henkilöstöllä säilyy. Suuremmat työryhmät mahdollistavat moniammatillisen työotteen ja luovat turvallisen työyhteisön, jossa toteutuu asianmukaiset jatko- ja täydennyskoulutukset sekä konsultaatiot. Vahvemmat terveyskeskukset voivat tarjota erikoislääkäripalvelua, joka vähentää painetta erikoissairaanhoitoon, ja erikoissairaanhoidon on mahdollista keskittyä vaativaan erikoissairaanhoitoon ja siten huolehtia terveydenhuollon kehittymisestä, tutkimuksesta ja koulutuksesta.

Puitelaissa haetaan uutta otetta sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoimintaan. Tämä ei tarkoita sitä, että jompikumpi olisi toiselle alisteinen, vaan perustellusta syystä on haettava uusia mahdollisuuksia yhteiseen toimintaan, ja erityisesti kotipalvelu ja kotisairaanhoito ovat toimintoja, jotka hyvin soveltuvat yhdessä tehtäviksi.

Puitelain 6 § on herättänyt jo valiokuntakäsittelyn aikana huolta ja kysymyksiä. Laajaa väestöpohjaa edellyttävien palvelujen turvaamiseksi maa jaetaan erikoissairaanhoitolain 7 §:n mukaan lueteltuihin kuntayhtymiin, ja tällaisen kuntayhtymän on huolehdittava jatkossa erikoissairaanhoitolaissa ja kehitysvammaisten erityishuoltolaissa säädetyistä palveluista. Erityisesti 2 momentin sanamuoto on huolestuttanut kehitysvammahuollon toimijoita, ja huoli on syntynyt siitä, että erikoissairaanhoidon ja kehitysvammahuollon alue- ja väestöpohjat ovat osassa maata erilaiset. Toisaalta on ollut perusteltu huoli siitä, miten kehitysvammahuollon laajasti sosiaalipainotteinen toimintamalli tulee säilymään lääketieteellisesti painottuneen erikoissairaanhoidon hallinnoimana. Hallintovaliokunta kuitenkin painottaa, että hallinnollisella organisaatiolla ei ratkaista palvelujen tuottamistapaa, joten nykyinen toiminta vapaaehtoisena kuntayhtymänä kuntien sopimalla tavalla on täysin mahdollista, mutta tietysti entisessä ei kannata ilman kritiikkiä turhaan roikkua vaan hakea sitten uutta, jos näyttää, että entinen toimintamalli ei ole riittävän hyvä.

Arvoisa puhemies! Kuntarakennetta on vahvistettava yhdistämällä kuntia ja liittämällä osia kunnista toisiinsa tavoitteena elinvoimainen ja toimintakykyinen eheä kuntarakenne. Muutokset toteutetaan tulevaisuudessa lähtökohtaisesti vapaaehtoisuuden pohjalta, mutta jo nyt tiedämme, että on sellaisiakin kuntaliitoshankkeita, joilla ei ole olemassa yhteistä rajaa, mutta tämä laki kuitenkin edellyttää, että yhdyskuntarakenteen eheyden vuoksi on etsittävä ratkaisu, jossa yhteistä maa-aluetta löytyy riittävästi. Yhteisen rajan puuttuminen ja sitä kautta yhdistymisen estyminen ei puitelain mukaan poista kuntien velvollisuutta korjata yhteisvastuullisesti alueella palveluissa ilmenevät puutteet. Alueella on uudistusta haettava ajatuksella, että kaikki alueen kunnat ovat tavalla tai toisella mukana uudistuksessa alusta lähtien.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen keinovalikoiman osalta jokainen kunta joutuu arvioimaan oman tilanteensa ja asemansa. Kunnan on kyettävä vastuullisesti arvioimaan tilanne myös kunnan ulkopuolelta katsottuna. Mikäli kunnat suorittavat arviointia objektiivisesti ja naapurikuntien toimintaan vertaillen, on todelliset mahdollisuudet löytää jo olemassa olevat tehokkaat, laadukkaat ja riittävät palveluiden tuottamistavat, sillä kaikkea ei tarvitse uudelleen keksiä.

Kuntien asukaspohjien suuruus ei vielä varmista kuntatalouden korjaantumista, palveluiden saatavuutta ja henkilöstön riittävyyttä. Muutokseen tarvitaan toimintatapojen tarkastelua, hallinnon ja johtamisen selkeyttämistä sekä uudenlaisen yhteistyön tahtotilan syntymistä. (Ed. Kuoppa: Ei rahaa yhtään?)

Siinä vaiheessa, kun puitelain tuloksia arvioidaan, on syytä olla kriittinen. Uudistuksen ulkopuolelle jääneitä kuntia on liitettävä jo muodostuneisiin suurempiin kuntiin ja sitten varmistettava, että kansalaisten yhdenvertaisuus toteutuu.

Kyllä, rahaa tarvitaan, mutta ennen kaikkea tarvitaan uudenlaisia toimintamalleja ja uutta näkemystä, miten palveluja voidaan tuottaa. (Ed. Kuoppa: Kertoisitte joskus, mitkä ne toimintamallit ovat!) — Niitä on pilvin pimein Suomessa.

Mikaela Nylander /r:

Värderade talman! Efter en grundlig beredning i utskotten har ramlagen för kommun- och servicestrukturreformen nu kommit så långt att riksdagen står i beråd att fatta det slutliga beslutet. Strukturen i hela reformen är riktig. Inget sker med tvång eller genom en centralt styrd modell, utan kommunerna och regionerna får nu själva efter diskussioner och framtidsrelaterade analyser gå igenom vad som är bäst med tanke på de lokala och regionala förhållandena. Samarbete och hållbara resultat skapas bäst då de sker på frivillig basis med det allmänna bästa som mål. En ramlag innehållande tvång skulle nog inte leda till bättre eller mera hållbara resultat.

Därför är jag övertygad om att trots all den kritik ramlagen fått så är själva strukturen i det arbete som nu på basis av ramlagen skall ske ute i kommunerna den enda rätta. De planeringsskyldigheter som kommunerna får via 7 och 10 § är bra som styrande instrument i de utredningar som kommer att företas i kommunerna. Paragraferna innebär att kommun som kommun nu bör gå igenom de mest grundläggande frågorna som hänför sig till serviceutbudet. Det viktiga är att man fokuserar sig på situationer som kan tänkas råda om tio eller tjugo år. Förhållandena kommer att te sig mycket annorlunda då och det är av största vikt att så långt det bara är möjligt idag försöka gestalta behoven av samhällsservice som finns då.

Den kommunala planeringen och strategierna i kommunerna sträcker sig oftast över en eller två fullmäktigeperioder. Framtida modeller för ordnandet av service är egentligen två, kommunfusioner eller ett integrerat samarbete. Båda har för- och nackdelar. Man kan ifrågasätta ett interkommunalt samarbete som omfattar långt över 70 procent av de enskilda kommunernas budgetar. Vilken är den kommunala styrningen här och hur förklara en eventuell brist på styrning för kommuninvånarna som via val valt ett fullmäktige att fatta beslut? Den demokratiska aspekten bör beaktas i utredningsarbetena.

Precis med samma argument är det problematiskt med kommunfusioner där den nya kommunen blir för stor rent invånarantalsmässigt eller för vidsträckt rent geografiskt. Eller vilket är inflytandet för kommuninvånarna i en liten kommun som fusioneras med en stor kommun efter fusionen? Eftersom den demokratiska aspekten är problematisk bör man då man står i beråd att fatta stora och avgörande beslut angående den egna kommunen ordna folkomröstningar. Folkomröstning är egentligen det enda sättet att skapa verklig legitimitet kring besluten. Folkomröstningar tenderar också att stimulera till debatt.

Det är ändamålsenligt att både den utredning som berör 7 § och den som berör 10 § skall lämnas in samtidigt. I praktiken kommer nämligen de kommuner som skall företa bägge utredningarna att göra arbetet parallellt.

Arvoisa puhemies! Itä-Uudenmaan kohdalla 7 §:stä puuttuu logiikkaa, ja pykälä on puutteellinen äsken mainitun maakunnan kohdalla ajatellen pykälän tarkoitusta ja sen sisältöä. 7 § ei Itä-Uudenmaan kohdalla ollenkaan ota huomioon jo olemassa olevia rakenteita koskien sekä maankäyttöä että palveluiden tuotantoa. On hyvin vaikeata löytää perusteluita Sipoon jättämiselle Porvoon selvittämispiirin ulkopuolelle. Porvoo ja Sipoo ovat vuosikymmenten ajan rakentaneet palvelutuotantoaan yhteistyösopimuksin ja kuntayhtymien kautta. Maankäyttö ja maansuunnittelu on synkronisoitu yhteisen maakuntakaavan kautta.

Toinen aika merkillinen seikka maakunnan kohdalla on Ruotsinpyhtään siirtäminen Kotkan selvitysvelvoitteen piiriin. Ruotsinpyhtää kuuluu Itä-Uudellemaalle, ja Ruotsinpyhtäällä ei ole minkäänlaisia yhteisiä palvelu- tai muita rakenteita Kotkan kanssa. Asuminen, maankäyttö, liikenne ja kuntarajoja ylittävät palvelut kehitetään yhteistyössä Itä-Uudenmaan ja itäuusmaalaisten kuntien kanssa. Toivon todellakin, ettei tämä johda siihen, että seuraavien hallituskausien aikana nähdään, että tämä on syy muuttaa maakuntarajaa.

Puitelakiehdotuksen mukaisia järjestelyjä suunniteltaessa ja toteutettaessa on otettava huomioon suomen- ja ruotsinkielisen väestön oikeudet käyttää omaa kieltään ja saada palveluja tällä kielellä. Tässä yhteydessä on syytä huomioida, mitä perustuslakivaliokunta on lausunut kansalliskielistä ja puitelaista. Valiokunta viittaa aikaisempaan lausuntoonsa perustuslakiesityksestä vuodelta 1998 seuraavasti: "Kuntajaon muutosten valmisteluun liittyen on kuitenkin tärkeää toistaa perustuslakiesityksestä annetussa valiokunnan mietinnössä lausuttu vaatimus sen huomioon ottamisesta, että kuntajaon muutokset eivät johda kuntien kielellisen aseman muuttumiseen eivätkä myöskään huononna kieliryhmien mahdollisuuksia tulla toimeen omalla kielellään - -."

Olisi tietysti ollut suotavaa, jos hallintovaliokunta olisi omassa mietinnössään todennut sitä samaa, mutta kun asia ei kuitenkaan ole näin, on syytä painottaa perustuslakivaliokunnan lausuntoa seuraavaa vaihetta kunnissa ajatellen.

Talman! I 5 § stipuleras att en kommun eller ett samarbetsområde som har tillstånd att ordna grundläggande yrkesutbildning skall ha åtminstone ungefär 50 000 invånare. Detta kommer att förorsaka problem på många håll. Kulturutskottet hade bra formuleringar kring problematiken med kravet på befolkningsunderlag. Utskottet hade velat ha en skrivning som är flexiblare men som ändå ger undervisningsministeriet möjlighet att agera i enlighet med ramlagen. Om yrkesutbildningen utgör en funktionell helhet och betjänar regionen och dess behov av utbildad arbetskraft borde inte 50 000 ses som ett absolut krav.

Samtidigt betonar utskottet behovet av starka enheter som motsvarar alla de krav som ställs på yrkesutbildningen idag i form av till exempel specialundervisning, elevvård, internationella kontakter osv. Innehållet i det som görs samt konkurrenskraften och därmed också den ekonomiska livsdugligheten är det viktigaste, inte befolkningsunderlaget i sig självt. Det är beklagligt att förvaltningsutskottet inte här valt att ta in kulturutskottets skrivning.

En oikein ymmärrä, miten pykälään voidaan ottaa mukaan kirjauksia valtionosuusjärjestelmän muutoksista ilman, että tehdään laajamittaista selvitystyötä ensin. Mielestäni olisi johdonmukaista tuoda eduskuntaan ehdotus sisällöstä vasta sitten, kun on myös selvitelty sisällöstä johtuvat muutokset ja niiden vaikutukset. En pidä sitä hyvänä lainsäätämisenä, että menetellään niin kuin on tehty puitelain kohdalla. Koko maininta valtionosuusjärjestelmän toteuttamistavasta olisi mielestäni pitänyt poistaa. Siihen palataan kuitenkin seuraavan hallitusohjelman kautta.

I och med att den här ramlagen godkänns ligger bollen ute i kommunerna och regionerna. De får ett ansvar som jag övertygad om att de kommer att bära.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Kuntapalveluissa on erittäin suuria heikkouksia, ja se heikkous kattaa lähes kaikki kunnalliset palvelut. Pääsääntöisesti niissä on liian vähän väkeä. Se väki ensinnäkin uupuu, ja totta kai, kun väkeä on kuntapalveluissa riittämättömästi, se palvelu ei ole silloin tyydyttävää. Se, että kuntapalveluihin ei voida palkata riittävästi väkeä, johtuu siitä, että kuntien taloustilanne on huono. Tämä kuntien talouskurjuus kattaa lähes koko maan. Vain harvoja kuntia on sellaisia, jotka voivat sanoa, että talous on kunnossa ja palvelut voidaan tuottaa siten kuin ne on tarkoitettu tuotettavaksi lainsäädännössä.

Miten sitten on päädytty tällaiseen kuntakurjuuteen talouden osalta? Tämä tilanne on seurausta siitä, että 90-luvun alusta lähtien on toteutettu tietyn tyyppistä kuntapolitiikkaa, joka on kuntien asemaa vaikeuttanut. Ensinnäkin 90-luvun alkupuolelta lähtien leikattiin suoranaisesti valtionapuja kunnille. Toinen kuntien asemaa vaikeuttanut menettelytapa on ollut se, että näitä valtionapujen indeksitarkistuksia ei ole tehty täysimääräisinä. Ne ovat olleet hyvin pitkään vain 50-prosenttisesti toteutettuja. Nyt se prosentti on 75, eli vieläkään ei päästy siihen, että todelliset kulut korvataan siten kuin pitäisi, eli indeksitarkistuksenhan pitää olla täysimääräinen, jos eletään niin kuin on tarkoitettu. Kolmas tekijä kuntakurjuuden syntymiseen on se, että valtion päättämiä verovähennyksiä ei ole kunnille täysimääräisesti korvattu, ei lähimainkaan. Kaikista näistä toimista on seurannut meidän arviomme mukaan noin 800 miljoonan euron vaje kuntataloudessa, ja se sitten näkyy kaikessa.

Sitten on ison luokan kysymys se, miten tähän on tultu, onko tämä joku satunnainen kehityskulku vai mikä täältä taustalta löytyy. Minun näkemykseni on se, että tässä kuntatalouden, kuntapalveluiden heikentymisessä on kysymys uusliberalistisen ideologian vahvistuvasta vaikutuksesta tässä maassa. On olemassa hyvin vahva ajattelutapa, että julkista sektoria pitääkin supistaa, ja tämän opin mukaan tässä maassa on sitten toimittu, ja seuraukset ovat nähtävissä.

Tämän arvion minusta varmistaa Vanhasen hallituksen politiikan arvio. Vanhasen hallituksen kaudella valtion osalta on tehty päätökset yli 3 miljardin euron — taitaa täsmälleen olla 3,6 miljardia euroa — verovähennyksistä, joka on iso iso raha. Jopa varallisuusvero rikkaimmilta tässä maassa poistettiin, mutta kuntakentälle ei sitä rahaa ole riittävästi sitten kuitenkaan liiennyt. Valtiontalous on hyvässä kunnossa. Valtio maksaa velkaansa pois, valtio tekee isoja veronalennuksia, jotka pääsääntöisesti menevät hyväosaisille, varallisuusvero tietysti vain hyvin pärjääville ja jopa rikkaille suomalaisille. Eli olisi ollut mahdollisuus parantaa kuntataloutta. Nyt ei ole mitään verukkeita olemassa, miksi näin ei olisi voitu tehdä, mutta ei ole sitä kuitenkaan tehty. Eli kyllä tässä on syvät ideologiset taustat, tässä menossa.

Kuntapalvelujen heikentymisestähän seuraa muutama hyvin kova seuraus. Ensinnäkin tapahtuu ainakin ajan myötä väistämättä yksityistämistä, sen lisääntymistä. Kun kuntapalveluja ei saada tai ne eivät ole kunnollisia, niin ne, joilla on varaa, hakevat yksityisiltä markkinoilta näitä palveluja. (Ed. Asko-Seljavaara: Sehän on hyvä, säästöä!) Toisaalta siitä seuraa sitten myöskin työntekijöiden asemassa muutoksia, sillä ulkoistettujen palvelujen tuottamisessa, vaikkapa vanhuspalveluissa, olevat ihmiset eivät vahvoilla ole, jotka siellä yksityisessä pikkuyrityksessä työskentelevät. Siellä ollaan hyvinkin hankalien työsuhteitten kanssa tekemisissä. Kun kuntapalveluissa on nyt erittäin paljon ihmisiä, jos tämä prosessi jatkuu, niin erittäin iso osa suomalaisista työntekijöistä, jotka nyt ovat kuntien hommissa, jos tätä linjaa jatketaan, ajautuu sitten hyvin epävarmoihin työsuhteisiin, ja tämmöinen yleinen epävarmuus työelämässä Suomessa tulee kasvamaan. Näen, että joillakin tahoilla tätä ajetaan tietoisesti. Ei tämä vahingossa ole menossa, tämmöinen prosessi.

Nyt sitten, kun tämä kuntakurjuus on todella selvästi kaikkien nähtävissä, tämä kuntien talouskurjuus, niin jotakin piti tehdä, ja se, mitä ruvettiin tekemään, oli tämä Paras-hanke. Sen ytimenä ei ole kuitenkaan kuntien talousaseman parantaminen vaan kuntakokojen isontaminen. Silläkin on sitten tietyt kovat seurauksensa, jos tällä tiellä kuljetaan. Kun yksiköitä isonnetaan, se tarkoittaa, että palvelut keskittyvät, ja ajan myötä tämä keskittäminen johtaa myöskin siihen, että väestö keskittyy, ja tämäkin on aivan takuuvarmasti joittenkin tietoinen tavoite. Erikoista on se, että keskustapuolue on näin aktiivisesti ja jopa johtoasemassa tällaista keskittämispolitiikkaa harjoittamassa. Kyllä täällä takana on selvästi keskittämisidea. (Ed. Mauri Salo: Ei ole!)

Varmaa on se, että tämä laki, jota me nyt täällä käsittelemme, tämä Paras-hanke, ei tämmöisenä tuo mitään ratkaisua kuntatalouden ongelmiin, ja sen varmistaa sitten nimenomaan tämä 11 §, joka laissa on ja jossa on tämä 4 momentti, joka sitten ihan oikeasti betonisoi tämän nykytilanteen. Siinähän aivan yksiselitteisesti todetaan, että valtion osuutta kuntatalouden menoista ei lisätä. Mitä muuta se on kuin betonoimista, jos lakiin kirjoitetaan niin, on selvä pykälä ja siinä on tämmöinen kohta? Mitä se sitten tarkoittaa, jos ei se mitään tarkoita? Kyllähän tässä tietenkin tullaan kaikenlaista selittelemään, mutta kyllä tässä selvästi nyt linja lyödään lukkoon myöskin tulevien aikojen osalta.

Vasemmistoliitto on toisella kannalla. Me lähdemme siitä, että julkisen sektorin pitää olla se, joka pääsääntöisesti tuottaa palvelut. Silloin ne ovat kaikkien saatavilla, silloin ne ovat saatavissa kohtuuhinnalla. Me pidämme, suoraan puhuttuna, julkista sektoria myös työnantajana varmempana kuin pakolla ulkoistettujen toimintojen tuottajien tilanne on. Yrittämisessäkin on se, että se on ihan kannatettavaa, mutta semmoinen pakkoyrittäminen, jota nyt paljon harjoitetaan, että entisiä tehtäviä siirretään vain ulkoistetuille työntekijöille semmoisinaan, mutta sitten riski on itsellä, niin eihän se voi olla oikeata kehitystä.

Vasemmistoliitto tuleekin äänestyttämään tätä salia siitä, lähdetäänkö tätä kuntien arviomme mukaan noin 800 miljoonan euron rahoitusvajetta poistamaan vaiko ei. Meidän esityksemme tulee siis olemaan, että lakipykälään kirjoitetaan yksiselitteisesti velvoittava linjaus, eli me tulemme ehdottamaan, kun asiasta sitten äänestetään, että "valtionosuusjärjestelmän uudistamisen tavoitteena on kuntien rahoitusvajeen poistaminen ja valtion rahoitusosuuden lisääminen kuntien palvelutuotannon turvaamiseksi". Tämä on selvää tekstiä. Jos tälle linjalle lähdetään, mille me olisimme eduskunnan päätäntää viemässä, niin kyllä se tuottaisi sitten varmasti sen tuloksen, että valtion osuutta lisätään. Nyt kaikki jää vain puheitten varaan, ja sitten katsotaan myöhemmin. Ensin tehdään laki, joka on huono, ja sitten sanotaan, että kyllä joskus vielä tähän asiaan palataan. Tämähän on normaali tapakin selvitä varsinkin vaalien alla kiperästä tilanteesta. Meille se ei riitä. Me esitämme selvää pykälää, kunhan siihen tilanteeseen päästään.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallintovaliokunta kuntasektorin erikoisvaliokuntana on jo vuosia ollut huolestunut kuntien kiihtyvällä vauhdilla kasvavista taloudellisista ongelmista. Valiokunta on toistuvasti ja yksimielisesti yrittänyt kiinnittää hallituksen ja myös eduskunnan huomiota tähän pahenevaan ongelmaan niin budjettilausunnoissa kuin kaikissa kuntien velvoitteita lisäävissä lakiesityksien mietinnöissä. Tästä huolimatta hallitus on tuonut eduskunnan päätettäväksi jatkuvasti uusia kuntia velvoittavia lakeja, ilman että niille olisi osoitettu riittävää rahoitusta.

Valtionosuuskäytännön mukaisesti valtio on maksanut annettujen tehtävien kustannuksista korkeintaan yhden kolmasosan ja kuntien velvollisuudeksi on jäänyt raapia jostain puuttuvat kaksi kolmasosaa. Kuntien vaihtoehdoksi on jäänyt verojen korotus, velkataakan lisääminen tai palvelujen supistaminen, jopa henkilöstön lomauttamiset; kaikki erittäin huonoja ratkaisuja, kun ajatellaan kuntalaisten palvelujen laatua ja saatavuutta. Uusien velvoitteiden lisäksi hallitus on viivytellyt jopa lakisääteisten valtionosuuksien maksua, josta viimeisin esimerkki on niin sanottu pakkolainan takaisinmaksu vasta tänä vuonna, vaikka palveluita, joista nuo kustannukset ovat syntyneet kunnille, ovat kunnat joutuneet tarjoamaan asukkailleen ja maksamaan jo viisi vuotta sitten.

Kun kuntalaisten lakisääteisten palvelujen saatavuus kuntien taloustilanteen seurauksena näytti ajautuvan täydelliseen umpikujaan, hallintovaliokunnalle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin yksimielisesti pyytää hallitukselta marraskuussa 2004 perustuslain 47 §:n 2 momentin nojalla kirjallista selvitystä siitä, onko kunnilla tosiasiallisesti mahdollisuuksia selviytyä asianmukaisesti lakisääteisistä tehtävistä ja velvoitteista. Ilmeisesti vasta tuo selvitys, jonka antaminen kesti lisäaikoineen noin neljä kuukautta, herätti hallituksen karuun todellisuuteen.

Selvityksestä ilmenee, että kuntien tilinpäätöstiedot eivät kerro riittävästi palvelujen tasosta, tarpeesta, saatavuudesta, laadusta tai käyttäjien tyytyväisyydestä. Vaikka kaikkien kuntien tulee periaatteessa järjestää asiakkailleen ja asukkailleen samat peruspalvelut, niin käytännössä kuntien välillä on valtavia eroja. Maamme kunnat ovat voimavaroiltaan ja toimintaympäristöltään hyvin erilaisia. Ministeriön antamassa selvityksessä ei kuitenkaan ollut esitetty mitään toimenpide-ehdotuksia huolimatta erittäin huolestuttavista lopputuloksista. On kuitenkin ilmeistä, että hallintovaliokunnan käynnistämä selvitysmenettely omalta osaltaan sai hallituksen käynnistämään ohi hallitusohjelman nyt käsittelyssä olevan kunta- ja palvelurakenneuudistushankkeen.

Arvoisa puhemies! Monet ovat pitäneet käynnissä olevaa uudistushanketta onnistuessaan vuosikymmenen tärkeimpänä. Hallitukselle täytyy antaa kiitos siitä, että valmistelutyö voitiin tehdä yhteistyössä kaikkien merkittävien puolueitten ja Kuntaliiton kanssa. Suomalaisissa kunnissa ei ole hallitus—oppositio-asetelmaa, joten kunta-asioitten käsittelyyn sopii luontevasti ja varsin erinomaisesti kaikkien puolueitten mukanaolo.

Vaikka koko hanke oli valmistelun loppuvaiheessa ajautumassa täydelliseen umpisolmuun päähallituspuolueitten erimielisyyksien takia, voidaan puitelakia kuitenkin pitää kohtuullisena kompromissina, joka pakottaa miettimään asioita ja ohjaa kohti järkevämpää toimintaa, luo edellytyksiä kuntasektorin järkeistämiselle ja tuottavuuden parantamiselle. Toki kuntarakennetta koskevat velvoitteet ovat keskustan vastustuksen takia varsin löysiä. Demareitten muutosvastarinnan takia taas edistysaskeleet palvelutuotannon monipuolistamiseksi ja sillä saralla jäivät varsin vaatimattomiksi, mutta parempi tämäkin kuin ei mitään.

Kuntakenttä näyttää ottavan hankkeen tosissaan ja on ryhtynyt töihin. Hyviä esimerkkejä jo tapahtuneesta kehityksestä tulee eri puolilta Suomea kuntaliitosten muodossa. Näyttäisi siltä, että on syntymässä uusia, vahvoja peruskuntia työssäkäyntialueitten pohjalta. Monissa tapauksissa kunnilla on jo takana pitkä yhteistyö muun muassa palveluitten tuottamisessa, eikä yhteistyön muunlainen syventäminen johtaisi kuin ehkä kymmenien uusien järjestelmien luomiseen ja niitten armottomaan sopimusviidakkoon. Yhtenä elinvoimaisena peruskuntana voi tulevaisuudessa purkaa kuntayhtymiä ja palauttaa palvelut peruskuntaan ja valtuuston suoraan ohjaukseen.

Puitelaissa on enemmän porkkanoita kuin keppejä, tai ainakin nyt muutaman ensimmäisen vuoden aikana tarjotaan porkkanoita sellaisistakin toimenpiteistä, jotka luulisi kuntien jo oman etunsakin nimessä hoitavan kuntoon. Laki jättää kuitenkin tuleville hallituksille mahdollisuuden käyttää myös tarvittaessa keppiä, jos se on tarpeen palvelujen turvaamiseksi. Kuntien päättäjillä onkin nyt etsikkoaika, ja he ovat paljon vartijoina rakentamassa tulevaisuuden kunta- ja palvelurakenneuudistusta. Tavoitteena tulee olla hallinnon yksinkertaistaminen ja selkeyttäminen, ei lukuisien vaikeasti hallittavien ja isännättömien kuntayhtymien tai muiden keinotekoisten organisaatioiden perustaminen, ilman että siitä olisi todellista lisäarvoa.

On muistettava, että Paras-hankkeen tavoitteena on saada suomalaisille tasavertaiset ja hyvät palvelut vanhainkoteihin, terveyskeskuksiin, päiväkoteihin ja peruskouluihin. Hyvä taloudellinen tilanne ja hallinto erilaisine rajoineen on aina järkevä toiminnan apuväline, mutta vain apuväline, ei siis itsetarkoitus.

Puitelaki luo jo nimensä mukaisesti vain puitteet tuleville toimenpiteille niin kunnissa kuin valtionkin osalta. Tämä laki on pitkälle suunnittelulaki. Sen vuoksi onkin tärkeää, mielestäni jopa ratkaisevaa, minkälaiseksi erikoislainsäädäntö muovautuu tulevan eduskunnan aikana. Erityisen tärkeää on valtionosuusjärjestelmän uudistaminen nykyisestä yksinkertaisemmaksi ja läpinäkyvämmäksi. Eri hallinnonalojen valtionosuuksien yhdistäminen ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Sen vaikutukset tulee arvioida huolella.

Haluan vielä tässäkin yhteydessä korostaa, että peruspalvelujen turvaamisen kannalta on ehdottoman olennaista, ettei valtiovalta enää säädä kunnille yhtään uutta tehtävää, ilman että se osoittaa sille sataprosenttisen rahoituksen.

Arvoisa puhemies! Lopuksi nostaisin esille pari yksityiskohtaa. Ensinnäkin jokaisen kunnan, ei pelkästään niiden 16 kaupunkiseudun, on tehtävä valtioneuvostolle annettavan selvityksen ja toimenpidesuunnitelman yhteydessä yhteistyötä naapurikuntien kanssa. Erityisen tärkeää on, että kunnat nimenomaan tekevät yhteistyötä suunnitelman laadinnassa ja toimeenpanossa. Tällöin tulee ottaa huomioon kaikki alueella olevat vaihtoehdot ja palveluja tarjoavat toimijat palvelujen järjestämiseksi tuloksekkaimmalla tavalla. Kaikissa kunnissa suunnitelmiin sisällytetään sekä kuntarakenteen että palvelurakenteen uudistamisen suunnitelmat ja niiden toimeenpanot.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kurvinen ja ed. Tenniläkin olivat aivan oikeassa siinä, että kuntatalous on niin heikossa kunnossa, että ainakin sosiaali- ja terveydenhuolto jatkuvasti alibudjetoidaan, ja sehän aiheuttaa sen, että ihmiset ovat pätkätöissä, palkkoja ei voida korottaa, mitään lisäpalkkioita ei voida maksaa. En tiedä yhtään kuntaa Suomessa, jossa terveydenhuolto esimerkiksi olisi järjestetty niin hyvin kuin esimerkiksi Keski-Euroopan maissa, joissa terveydenhuoltoon käytetään miljardeja euroja enemmän kuin meillä, jos se väestöpohjaan suhteutetaan. Mutta kyllä minä ymmärrän tämän 11 §:n siten, että se parantaisi kuntien verotuspohjaa, koska se siirtää verovähennyksiä valtion maksettavaksi. Eli ei pelkästään nämä uudet organisaatiot vaan myöskin valtiovallan mukaantulo auttaisi kuntia, kun nyt tämä lain henki toteutuu.

Kuten ed. Kurvinen kertoi, tämä koko uudistushan alkoi jo parisen vuotta sitten hallintovaliokunnan aloitteesta, ja kun me käsittelimme yli vuosi sitten valtioneuvoston selontekoa 2 "Parempaa palvelua, tehokkaampaa hallintoa", emme millään voineet arvata, että nyt jo olisimme tässä tilanteessa, että meillä olisi tämä puitelaki käsissämme. Tämä on erittäin nopeasti edennyt ja on hyvin positiivinen asia.

Vielä tässä on positiivista se, että tämä puitelaki on kasattu vain 16 pykälään. Nyt se on jopa erittäin hyvin kirjoitettu. En tiedä, onko ministeri Manninen kirjoittanut kaikki pykälät itse, mutta ihan näin maallikon silmin, kun en ole juristi, minusta tätä on tosi helppo lukea.

Useita kuntaliitoksiahan on nyt jo tapahtunutkin tämän vuoden alussa, ja sitten kun näitä yhdistämisavustuksia eli näitä porkkanarahoja ruvetaan maksamaan vuosien 2008—2009 aikana, me saamme todennäköisesti hyvin paljon lisää kuntaliitoksia. Puitelain päätarkoituksena on luoda suurempia ja elinvoimaisempia kuntia. Pääkaupunkiseudun neljän kunnan tulee laatia tämän vuoden elokuun loppuun mennessä suunnitelma yhteisestä maankäytöstä, asumisesta ja liikenteestä. Itse olen sitä mieltä, kuten useimmat Helsingin valtuutetut, että kaikki nämä neljä kaupunkia tulisi yhdistää yhdeksi kunnaksi, mutta siitä ei kannata noin nokakkain puhua espoolaisten kanssa, koska he eivät ole siihen mitenkään kypsyneet.

Samoin 16 kaupunkikeskusta ja yhteensä yli 100 kuntaa velvoitetaan tekemään samanlainen suunnitelma ja suunnitelma yhteisistä palveluista. Yhtään kuntaa ei saa jättää tässä rakenneuudistuksessa heitteille, joten vuosi 2009 on sitten se perälauta, jolloin, jos tämä arviointiryhmä valtioneuvostossa toteaa, että tämä kunta ei enää pärjää, niin olen ymmärtänyt, se pakkoliitetään sitten johonkin suurempaan kokonaisuuteen.

Sosiaali- ja terveystoimihan muodostaa kuntien kustannuksista puolet ja tämän vuoksi on erityisen tärkeää suunnitella perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalitoimen yhteistyö paremmin. Puitelain mukaan meille jäisi 20 sairaanhoitopiiriä, siis nykyiset, ja niissä omat keskussairaalansa. Terveyskeskukset ja niihin liittyvät aluesairaalat voivat muodostaa terveysalueita, ja niissä pitää olla vähintään 20 000 asukasta, mutta mielestäni 20 000 on kyllä erittäin pieni kunta. Totta kai toivoisimme, että tulisi suurempia kuntia.

On valitettavaa, että tämän lain puitteissa erikoissairaanhoitoa ja perusterveydenhoitoa ei pystytty yhdistämään saman hallinnon alaisuuteen. Hoitoketjuthan toimivat ainoastaan, jos ne ovat todella yhdessä. Kokoomus jättikin eriävän mielipiteen sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntoon siitä, että hallintovaliokunnan olisi tullut tarkastella perusteellisesti perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välistä yhteistyötä ja muodostaa näiden ja sosiaalitoimen kanssa saumaton palveluketju. Tähän ei kuitenkaan vielä tässä päästy, mutta saatiinpa yksi lause sinne mietintöön tästäkin asiasta.

Terveydenhuollon asiantuntijoiden mielestä sekä erikoissairaanhoito että perusterveydenhuolto ja sosiaalitoimi pitää siis tulevaisuudessa yhdistää. Tällöin mallina omasta mielestäni ja monien terveydenhuollon ammattilaisten mielestä paras on tämmöinen sosiaali- ja terveyspiiri, kuten nyt Päijät-Hämeessä on jo muodostettu, mutta toivottavasti se toteutuisi siten, että se muodostaisi myös yhden kunnan. En tiedä, onko se nyt toteutumassa, mutta ainakin yritys on hyvä.

Erityistason sairaanhoito on nyt tässä puitelaissa huomioitu ja ministeriö tulee antamaan asetuksen siten, että erityistason sairaanhoito keskitetään viiteen tai harvempaan kuin viiteen yliopistosairaalaan. Tämä on erittäin tervetullut kirjaus, sillä näin me olemme toimineet jo parikymmentä vuotta. Tällaista erityistason sairaanhoitoahan ovat elinsiirrot, vastasyntyneiden avosydänkirurgia, vaikeiden palovammojen hoito jne. On erittäin järkevää keskittää ne osaaviin käsiin.

Uusi puitelaki on siis erittäin tervetullut ja todennäköisesti tulee johtamaan lukuisiin kuntaliitoksiin ja elinvoimaisten kuntien muodostumiseen. Terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma tulee täydentämään tätä rakennetta. Tämä laki on nyt käsittelyssä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Toivotan vaan onnea tälle puitelaille ja uskon, että se tulee toteutumaan.

Nils-Anders Granvik /r:

Värderade talman! Ramlagen för kommun- och strukturreformen är den lag som sannolikt kommer att ha de största samhälleliga konsekvenserna av alla de lagar som stiftats under denna riksdagsperiod. Beredningen av lagen har varit mycket demokratisk då också oppositionen gavs möjlighet att medverka inom ramen för en arbetsgrupp som drog upp de första avgörande riktlinjerna.

Jag tror att det inte under min period i riksdagen avgetts en lagproposition som har varit lika väl slipad och förankrad i de politiska grupperingarna. Att regeringen bär det slutliga ansvaret för propositionen är självklart, men noteras bör att oppositionen och kommunförbundet hade sitt ord med i laget i ett inledande skede.

Puhemies! Poliittisia lausuntoja on esitetty siitä, että puitelaki olisi hämärä ja epämääräinen ja että kuntien päättäjillä tulisi olemaan vaikeuksia lain tulkinnassa. Näen asian eri tavalla. Käsitykseni mukaan puitelaki on sekä selkeä että velvoittava, kun se luetaan niin kuin se on kirjoitettu, samoin kuin hallintovaliokunnan mietintökin. Päättäjien onkin syytä lukea se tarkkaan pohjana päätöksille ja ehdotuksille, jotka kunnat joutuvat tekemään elokuussa.

Lain tarkoituksena on taata kansalaisille mahdollisimman yhtenäinen palvelutarjonta koko maassa asuinkunnasta riippumatta. Jotta kunnat pystyisivät antamaan tämän takuun, taloudellisen pohjan on oltava sellainen, että palvelut voidaan taata. Yhteiskunnan rakennemuutos johtaa siihen, että pienet terveyskeskukset ja opetusyksiköt eivät pysty kaikissa oloissa takaamaan yhdenvertaisia palveluita, joita kansalaisilla on oikeus vaatia. Ikärakenteen kehitys maassamme ei myöskään kohtele samalla tavalla alueita ja kuntia. Meillä on sekä väestöltään väheneviä kuntia että kasvukeskuksia, joissa ongelmat ovat kovin erilaisia.

Minua häiritsee, että keskustelussa kasvukeskusten vahvistamista pidetään taloudellisen kehityksen ja ylipäänsä yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisuna. Väestöliikkeen unohdetaan olevan nollasummapeliä, koska väestömäärämme kasvu on vähäistä ja koska se tulee pysähtymään ja vähenemään lähitulevaisuudessa. Keskittäminen taajamiin ainoastaan vaikeuttaa elämää alueilla, joilla väestökehitys on jo ennestään negatiivinen. Ikärakenteen kehitys merkitsee myös resurssien siirtymistä koulutussektorilta, jolla opiskelijoiden määrä vähenee kaikilla tasoilla, hoito- ja hoivasektorille, jonka resurssien tarve kasvaa jyrkästi väestön ikääntyessä.

Förhållandet mellan den yrkesverksamma befolkningen och personer som fyllt 65 år ändras radikalt under den kommande 20-årsperioden. För att överhuvudtaget klara denna förändring är det hög tid att vidta åtgärder. Eftersom födelsetalen redan nu är kända för den åldersgrupp som träder in i arbetslivet om 20—25 år hjälper det inte mera med önsketänkanden. Den offentliga sektorn måste effektiveras för att inte hela den arbetskraft som kommer ut på arbetsmarknaden sugs upp av stat och kommun. Den privata sektorn som genererar resurser måste definitivt få sin andel av den ungdom som kommer ut på arbetsmarknaden.

Tämän pohdinnan lopputuloksena on, että emme pysty ylläpitämään hyvinvointia ilman huomattavaa työvoiman maahanmuuttoa. Tämä puolestaan edellyttää merkittävää asennemuutosta meiltä suomalaisilta. Monikulttuurista yhteiskuntaa ei pidä nähdä uhkana vaan välttämättömyytenä hyvinvoinnin säilyttämiseksi. Maahanmuuttopolitiikasta vastaavien viranomaisten on syytä kiireellisesti tarkistaa lainsäädäntöä ja sen soveltamista siten, että byrokratia ei aseta esteitä työvoiman maahanmuutolle, jota me poliitikot pidämme edellytyksenä yhteiskuntamme pinnalla pysymiselle.

Joudun valitettavasti toteamaan, että Ulkomaalaisviraston politiikka antaa usein kuvan, jonka mukaan virasto näkee tehtäväkseen pysäyttää kaikki ulkomaalaiset rajalle, jos vain laista ja asetuksesta pystytään löytämään peruste.

Kunnilla tulee olemaan työläs ja vastuullinen aika edessään tehdessään valtioneuvostolle ennen elokuun loppua jätettävät toteuttamissuunnitelmansa. Palvelut voidaan turvata kuntaliitoksin kuntayhtymien tai isäntäkuntamallin puitteissa. Erityinen vastuu tulee liittymään kokonaisuudesta huolehtimiseen siten, että mitään kuntaa ei jätetä ulkopuolelle sen vuoksi, ettei se ole kiinnostava yhteistyökumppanina.

Ruotsalaisessa eduskuntaryhmässä pidämme palveluja ensisijaisina ja sitä, miten ne järjestetään, toissijaisena. Keskustelu on mielestäni jo aivan liiaksi viety siihen suuntaan, että kuntaliitos on ainoa autuaaksi tekevä malli.

Herr talman! I 1 § 3 mom. 5 punkten i propositionen stadgas om de båda nationalspråkgruppernas rätt att använda och få service på sitt modermål. Stadgandet har sitt ursprung direkt i grundlagen. Lösningar som ändrar förvaltningsspråket i sammanslagna kommuner eller samkommuner torde vara i strid med grundlagens anda. Grundlagsutskottet konstaterar också i sitt utlåtande att man kan göra undantag i de i lagen uttalade minimibefolkningsgränserna om en lösning annars skulle äventyra den svenskspråkiga servicen. Service på eget modersmål är en grundläggande rättighet som skall garanteras, det vill jag understryka, båda språkgrupperna oberoende av vilken språkgrupp som är i majoritet inom berört förvaltningsområde.

Propositionen och förvaltningsutskottets betänkande är enligt mitt sätt att se tuffa papper. Om två år kommer regeringen att bedöma hur reformen framskridit. Under de närmaste åren finns det en betydande morot i form av statsbidrag till de kommuner som frivilligt går samman för att säkra ett underlag för den kommunala servicen. Efter år 2009 kommer piskan fram i de fall där kommunerna inte vidtagit tillräckliga åtgärder. Initiativet ligger nu hos kommunerna. Ingen kommun bör utgå ifrån att reformen inte berör den. Lagen är mycket klar på den punkten i konstaterandet att ramlagen berör alla kommuner.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Lagförslaget som vi nu behandlar kommer att ha en stor betydelse för kommunernas framtidsstrategier och för invånarnas möjligheter att i framtiden få en god service oberoende av i vilken landsända man bor. Målet är bra, att stärka kommun- och servicestrukturen utgående från den kommunala demokratin. Lagen är ett sätt att tackla den förändringsprocess som vi redan befinner oss i, en minskande andel unga i förhållande till de äldre generationerna.

Det är också klart att den här lagen är ett sätt att möta den verklighet vi sannolikt går mot om nuvarande flyttningstrender fortsätter. Trots att målsättningen är att hålla hela landet bebott har allt fler under de senaste åren sökt sig till södra Finland, speciellt till huvudstadsregionen och till andra större städer i landet. Landsbygden och de små orterna har drabbats av en utflyttningsvåg som nu märks tydligare då de stora generationerna börjar närma sig pensionsåldern. Därför är det så viktigt att se över strukturerna så att det överallt går att få högklassig service.

On hyvä, että lain valmistelun myötä kaikki kunnat, niin pienet kuin suuret, ovat joutuneet pohtimaan tulevaisuutta, kunnan väestörakennetta, kilpailuetuja ja taloudellista tilannetta. Kuntien kehittämistyö on nyt aiempaa tärkeämmässä asemassa.

Hallintovaliokunnan mietintö edellyttää, että elokuuhun 2007 mennessä kunnat laativat suunnitelman palvelujen järjestämiseksi. Kunnilla on runsaat puoli vuotta aikaa luoda perusta yhteistyölle naapurikuntien kanssa ja miettiä erilaisia malleja tulevaisuutta ajatellen. Moni pieni kunta tulee päätymään kuntaliitokseen todettuaan kuntarakenteiden muistuttavan toisiaan ja yhdistymisen johtavan alueen vahvistumiseen ja palvelutarjonnan paranemiseen.

Hallitus on turvautunut porkkanoihin vauhdittaakseen kuntaliitoksia silloin, kun ne ovat järkeviä ja perusteltuja. Suurimman yhdistymisavustuksen saavat ne kunnat, jotka tekevät liittymispäätöksensä nopeimmin. Kuntasektorin työntekijöillä on hyvä työsuhdeturva, ja valtio on luvannut korvata mahdolliset valtionosuuksien menetykset ensimmäisinä vuosina liittymisen jälkeen.

On hyvä, että hallitus on päättänyt antaa kunnille varsin vapaat kädet ja edellyttää kunnilta oman strategian ja suunnitelman laatimista. Perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen 20 000 asukkaan väestöpohjatavoite pakottaa pienet kunnat yhteistyöhön. On syytä huomauttaa, ettei se tarkoita terveyskeskusten lakkauttamista pienillä paikkakunnilla vaan sitä, että toimintaa on suunniteltava laajemmasta näkökulmasta. Tämä voi johtaa palvelutason paranemiseen, kun useat kunnat yhdessä voivat hankkia erityisosaamista esimerkiksi lastensuojelusta ja geriatriasta.

Talman! Då det gäller huvudstadsregionen stadgas det alldeles särskilt att de fyra kommunerna skall uppgöra en plan för hur planläggning, bostadsfrågor och trafik kan skötas på ett gemensamt övergripande sätt. Dead line för den här utredningen är också i slutet av augusti 2007. En del röster har höjts för att gå ett stort steg längre och slå ihop de fyra städerna i huvudstadsregionen. Jag kan inte stöda en samgång och mitt viktigaste argument här är att närdemokratin i en jättestad skulle bli kraftigt lidande.

Det går att stärka huvudstadsregionens konkurrenskraft även utgående från nuvarande modell med fyra skilda städer som i viktiga regionala frågor har ett nära samarbete. Redan nu pågår ett brett samarbete som utvecklats och blivit mångsidigare under de senaste åren. Samarbetet gäller mycket mera än de sektorer som nämns i utredningskravet. Det är alldeles klart att vi går mot en utveckling där kommungränserna inte spelar så stor roll då det gäller att få service som dagvård, skola och social- och hälsovård. Det viktigaste är att servicen finns nära till hands och ibland kan närskolan i grannkommunen ligga närmare hemmet än i hemkommunen.

Att tro att man i huvudstadsregionen kunde gå in för någon slags stadsdelsstyrning, som skulle ersätta det demokratiska underskott som en sammanslagning av städerna skulle innebära, är rena rama fantasin. Det skulle leda till en splittring av planeringen av servicen eller till en frustration bland de inblandade som snabbt skulle märka att de är helt maktlösa, dvs. de saknar makt att styra sin egen lilla stadsdel, de saknar pengar för det.

Puhemies! Vaikka Helsingin aikeilla liittää alueeseensa osia Sipoosta ei suoranaisesti pitäisi olla mitään tekemistä tämän lain kanssa, on asiat usein kytketty toisiinsa. Kaikista vaikeinta tässä onnettomassa tapauksessa on ymmärtää, että ne päättäjät, jotka tukevat alueiden ottamista Sipoosta, eivät ole piitanneet vahvan kuntademokratian ja kunnallisen itsemääräämisoikeuden periaatteista.

Mitä tulee Pääkaupunkiseudulla sijaitsevaan tonttimaahan, on hyvä muistaa, että yleiskaavoissa on tonttimaata jo Helsingissä varattu noin 100 000 asukkaalle ja Vantaalla ja Espoossa kummassakin noin 70 000 asukkaalle. Kysyn myös, onko kestävän kehityksen mukaista, että uusien asuintalojen rakentaminen Pääkaupunkiseudulla tällä hetkellä ylittää kysynnän ja että samalla asuntohintojen laskemisen ratkaisuna ehdotetaan jatkuvasti uusien asuinalueiden rakentamista. Espoon Kauklahden asuntomessualue on tästä hyvä esimerkki. Suurin osa asunnoista on ollut kesästä saakka tyhjillään.

Pääkaupunkiseudusta puhuttaessa kannattaa kuunnella EU:n komissiota, joka kyseenalaistaa meidänkin Pääkaupunkiseudullamme harjoitetun suunnittelukulttuurin, jossa asutusta laajennetaan pelloille ja metsiin. Komissio huomauttaa, että kestävän kehityksen kannalta on parempi tiivistää jo olemassa olevaa kaupunkirakennetta, sen sijaan että asutusta hajotetaan ympäristöön.

Talman! Språkaspekten har för svenska riksdagsgruppen och Sfp genomgående varit en viktig aspekt som vi bevakat under lagberedningens gång. Beredningsarbetet har utgått från att ingetdera av nationalspråken skall försvagas som en följd av reformen. Också samiskan lyfts tydligt upp i lagen vilket är bra. I lagen stadgas bland annat om rätten att avvika från befolkningsunderlaget på 20 000 invånare för primärvården och socialvården och 50 000 invånare för den grundläggande yrkesutbildningen om avvikelsen är nödvändig för att trygga de svensk- och finskspråkiga invånarnas språkliga intressen.

Grundlagens 122 § 1 mom. säger att "när förvaltningen organiseras skall en indelning i sinsemellan förenliga områden eftersträvas så att den finsk- och svenskspråkiga befolkningens möjligheter att erhålla tjänster på det egna språket tillgodoses enligt lika grunder". Då kommunerna nu uppgör sina strategier och planer är de språkliga aspekterna med andra ord nödvändiga att beakta.

Strax före jul behandlades en annan viktig förvaltningslag och den berörde polisdistrikten där man i betänkandet skrev ut att också svenska polisdistrikt bör finnas kvar i fortsättningen. Jag vill nu hänvisa till den pågående beredningen av polisdistrikten också i det här sammanhanget när en annan förvaltningsreform behandlas. Riksdagens vilja måste beaktas då indelningen i polisdistrikten ses över, vilket i det här fallet innebär att man bör hitta en modell där svenska förblir arbetsspråk i de områden där de nuvarande fem svenska polisdistrikten finns. Det här beslutet bör göras ännu under den pågående regeringsperioden.

Rakel  Hiltunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä puitelaki osoittaa, että meillä suomalaisessa yhteiskunnassa on kyky ennakoida asioita. Taustallahan on huoli siitä, miten kuntien tulevaisuudessa käy talouden kiristyessä ja uusien palvelutarpeiden ilmaantuessa muun muassa väestön ikääntymisen vuoksi. Tämä oli taustalla, kun hallitus, ilman että hallitusohjelmaan kuului tämä hanke, siihen päätti ryhtyä. Hankkeen vahvuutena on myös se demokratia, joka Suomessa on aika syvällä, ja minusta se kannattaa nostaa jälleen kerran esille. Se, että tämä hanke ja laki valmisteltiin parlamentaariselta pohjalta riippumatta siitä, mitkä puolueet ovat hallituksessa tällä hetkellä tai oppositiossa, on tämän lain, tämäniltaisen esityksen vahvuus. Se on myös vahvuus siinä mielessä, että voimme luottaa, olkootpa sitten mitkä puolueet tahansa hallituksessa, että laki viedään eteenpäin. Niin vahva sitoutuminen on tässä parlamentarismissa tähän hankkeeseen tullut.

Suomessa on nyt 416 kuntaa ja 232 kuntayhtymää. Kun katselee sitä kuntajakoa ja kuntayhtymien suhdetta, niin huomaa, että mitä pienempi kuntayksikkö on kysymyksessä, sitä enempi kunnan peruspalvelut hoidetaan jo nykyisin kuntayhtymien kautta. Erästä jopa kesämökkikuntani esimerkkiä voin tuoda esille: Jos kunnassa on 2 000 asukasta ja kolme palkattua toimihenkilöä, kunnansihteeri, rakennustarkastaja ja joku kolmas, ja seitsemästä eri kuntayhtymästä nämä lakisääteiset peruspalvelut hankitaan, niin voi sanoa, että demokratia ei enää siinä toteudu. Tämä demokratiavaje kuntayhtymien kautta hoidettujen tehtävien suhteen tuli esille hyvin voimakkaasti lain valmistelun yhteydessä. No, täällä on tänään esitetty epäilys, että nyt kuntayhtymiä tulee lisää. Ei varmasti tule. Siitä tulee pitää huoli.

Minkä vuoksi sitten tämä kuntayhtymä—peruskunta-asetelma on myös tärkeä? Kyllähän voi sanoa ihan rehellisyyden nimissä, että sosialidemokraateilla oli voimakkaampi painotus kuntaliitoksiin ja vahvojen peruskuntien muodostamiseen kuin hallituskumppani keskustapuolueella. Tiedän, että enempi sympatiaa kuntarakenneuudistukseen olisi myös kokoomuksen suunnalla ollut kuin ehkä nyt näkyy. Minusta oli kuitenkin mieluisaa kuulla ed. Kurvisen ja muun muassa ed. Vielmankin puheenvuorot, joissa nyt korostettiin ennen kaikkea sitoutumista tähän kompromissi—konsensus-ehdotukseen, joka on ilmeisesti kuitenkin riittävän vahva siihen, että kun 2009 katsomme tilannetta, niin meillä on vähempi kuin 416 kuntaa. Nyt tällä hetkellä jo ovat sataa kuntaa koskevat kuntaliitosneuvottelut menossa, ja nämä hallituksen porkkanarahat ja sen edistäminen, että liitokset syntyisivät nopeasti ja mahdollisimman monta kuntaa koskien, ovat mielestäni yksi semmoinen edistävä tekijä.

Arvoisa puhemies! Nyt nostan vain yhden asian. Se on tämä keskuskunta—ympäristökunta-ongelma, reikäleipäkuntakysymys. Koko tämän prosessin aikana mielestäni on käynyt selville, että tänä päivänä ihmiset tahtovat omaa elämäänsä hallinnoida ja rakentaa, kun heillä on resursseja toimeentulonsa puolesta siihen, että he tahtovat asua ei kerrostaloissa kaupunkikeskuksissa vaan omakotitaloissa kaupungin ulkopuolella. No, tämä ilmiö on tuttu Turussa, Oulussa, Helsingissä, eri puolilla keskuskunnissa, Tampereella. On käymässä niin, että nämä keskuskunnat tavallaan ovat uhanalaisen kehityksen edessä siinä mielessä, että kun ihmiset käyvät työssä keskuskunnan alueella, liikennöivät asuinalueiltaan kauempaa sinne, keskuskunta rakentaa infran, tarjoaa lukiot, tarjoaa kulttuuripalvelut, liikunta-, urheilupalvelut, joita sitten nämä pienemmät reuna-alueiden kunnat eivät itse pysty järjestämään, niin tässä käy todella niin, että kannattaa huolestua keskuskuntienkin tulevaisuudesta.

Arvoisa puhemies! Minusta nyt jatkossa on tärkeätä vaalia sitä, että nämä 16 keskuskuntaa ympäristökuntineen voivat kestävän kehityksen mukaisen yhteisen suunnitelman esittää. Mieleni tekisi sanoa, että seuraavassa hallitusohjelmassa voisi hiukan ruuviakin kiristää siihen suuntaan, että tästä yhteistyöstä muodostuisi todellinen silloinkin, kun se ei tunnu ongelmattomalta.

Pääkaupunkiseutu on otettu esille monta kertaa puheenvuoroissa. Minusta on hyvä, että ensimmäisen kerran Suomessa nyt on myönnetty valtion suunnalta, että Suomi tarvitsee näitä kasvukeskuksia ja tarvitsee yhden metropolialueen, joka on kansallinen asia ja kaikille yhteinen asia. No, Pääkaupunkiseutu on saanut oman asemansa tässä, niin kuin ed. Asko-Seljavaarakin totesi täällä, ja se on hyvä. No, ei ole helppoa Pääkaupunkiseudullakaan rakentaa sitä yhteistyötä kuntien kesken ja myös seutukuntien kesken, joka on suuri haaste 14 kunnan alueella. Meidän on helppo kirjoittaa niitä yhteensovitettavia tavoitteita, mutta nyt kesään mennessä on kaikkien tehtävä asioita niin, että ne muuttuvat todeksi. Silloin tuleekin se paikka, että joudutaan miettimään, mistä kukin kunta on valmis luopumaan. Tämä prosessi ei onnistu, ellemme käännä katseita kunnan hallinnoista itse asukkaiden tarpeisiin, mitä asukkaat odottavat yhteisesti näillä alueilla.

Toinen huoli, mikä täällä on esitetty, ovat paitsi nämä kasvukeskukset myös toisaalta ne pienet kunnat, jotka eivät tunnu kuuluvan mihinkään. Ei ole naapurissa sitä paremmin pärjäävää isompaa kuntaa. Totta kai on niin, että valtion on huolehdittava näistä, niin kuin Tanskassa muun muassa on tehty, jotka eivät tule pärjäämään yksin.

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä laki, välillä lepsuksikin haukuttu, on niin hyvä kuin suomalainen yhteiskunta ja kuntakenttä tällä hetkellä kestää, ja se antaa riittävästi potkua.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Aloitan puheenvuoroni kiitoksilla. Nuo kiitokset on mielestäni ansainnut kuntaministeri Hannes Manninen kunta- ja palvelurakenneuudistuksen eteenpäinviemisestä. Olen urani puitteissa nähnyt ja kokenut yli kolmen vuosikymmenen ajan virkamiehenä Espoossa, Jämsässä ja Jyväskylässä, kuinka todella merkittävän asian, kuntauudistuksen, osalta on jahkailtu vuodesta toiseen, jopa vuosikymmenestä toiseen, ja puhuttu samoista asioista samoin sanakääntein, mutta ei ole kyetty ottamaan todella ratkaisevia suuria askeleita kuntauudistuksen eteenpäinviemiseksi. Nyt on otettu pitkä askel oikeaan suuntaan, ja toivottavaa on, että vauhti ei pysähdy, vaan kiihtyy tämän jälkeen. Meidän tulisi täällä eduskunnassa tiedostaa se tosiasia, että jarrun painajia kuntauudistuksen osalta on edelleenkin maakunnissa lähes jokaisessa puolueessa. Aivan liian usein tuon jarrun polkaisemisen taustalla on oman valta-aseman horjumisen pelko tai jokin muu aivan toissijainen motiivi kuin todella kunnallisen kansanvallan vaaliminen. Otan esimerkin Jyväskylästä.

Jyväskylän seutu on ainoa niin sanottu reikäleipäkaupunki maassamme. Kaupungin maapinta-ala on vain hiukan yli 100 neliökilometriä, ja asukkaita on noin 85 000. Muodoltaan perhosmaisen Jyväskylän maalaiskunnan pinta-ala on puolestaan noin 450 neliökilometriä ja asukkaita on noin 35 000. Kaupungin ja maalaiskunnan yhdyskuntarakenne on kehittynyt vuosikymmenten saatossa siten, että kuntien välisen rajan olemassaolo on täysin keinotekoinen. Se rajoittaa ja ohjaa väärin monella eri tavalla toimintaa, hallintoa, rakentamista, elinkeinopolitiikkaa, lähes kaikkea, mitä yhdyskunnissa tapahtuu, ja nostaa niiden kustannuksia merkittävästi. Tuo raja on ollut jo hyvin kauan koko Jyväskylän seudun ja siten koko Keski-Suomen kehityksen ja kehittämisen jarruna. Rajan poistamiseksi on käytetty lähes kaikkia mahdollisia kuviteltavissa olevia keinoja: Vapaaehtoista neuvottelumenettelyä, on tehty pakkoliitosselvitys ja vedetty se sittemmin sovun saamiseksi pois, on laadittu loistava kokonaisselvitys 1990-luvun alussa silloisen maaherran Kalevi Kivistön johdolla jne. Jokaisen yrityksen keskeisiä kaatajia ovat aina olleet Jyväskylän maalaiskunnan johtavat poliitikot, lähinnä sosialidemokraatit. Erityisen merkillepantavaa on, että juuri nyt, kun tämä käsittelyssä oleva kunta- ja palvelurakenneuudistus on edennyt, nuo samat maalaiskunnan sosialidemokraatit ovat entistäkin enemmän painaneet jarruja. Nuo mielipiteet ovat näkyneet Suur-Jyväskylän Lehdessä sekä Keskisuomalaisessa.

Meillä on luonnollisesti sananvapaus sekä kunnallinen kansanvalta, joita myös minä kunnioitan. Ne ovat arvokkaita asioita. Mutta kerroin tuon vain esimerkkinä siitä, että kyllä täällä eduskunnassa on uskallettava tehdä rohkeitakin päätöksiä kuntauudistuksen osalta siten, että meidän kaikkien kunnioittama kunnallinen kansanvalta ei kivety harvainvallaksi, niin kuin se kertomassani tapauksessa on tehnyt. Tiedän, että vastaavia tilanteita on muuallakin ja muissa puolueissa, mutta sitäkin suuremmalla syyllä meidän tulisi tässä salissa löytää yhteistyökanavat ja tehdä rohkeita ratkaisuja, joilla edellä kuvaamani kaltaiset tilanteet ja solmut voidaan avata ja saatella kehitystä eteenpäin. Kuntajärjestelmä sekä fyysisinä yksikköinä että organisaatioina on tarkoitettu palvelemaan ihmisiä eikä tukemaan yksittäisten poliitikkojen omakohtaisia tavoitteita.

Arvoisa puhemies! Olen edellä esittämiini näkökohtiin perustuen tehnyt asiasta lakialoitteen vuonna 2005 siitä, että kuntajakolain 4 §:ään lisättäisiin uusi 3 momentti, jossa todettaisiin, että painavasta syystä uuden kunnan perustamista tai kuntien lukumäärän vähentämistä koskeva päätös voitaisiin tehdä kyseessä olevan pykälän 1 ja 2 momentin estämättä. Tämä aloite on mukana hallintovaliokunnan laatimassa mietinnössä. Kuten aloitteen sanamuodosta käy ilmi, sen tavoitteena ei ole yleinen pakkoliitosmahdollisuus, vaan valtioneuvosto voisi tehdä päätöksen painavista syistä johtuen. Jos haluttaisiin korostaa vielä enemmän sitä, että kysymyksessä on erityistapaus, voitaisiin kyseessä olevaan momenttiin lisätä, että erittäin painavista syistä yksittäistapauksissa jne. Tuolloin voisimme kaikki olla varmoja siitä, että kyseessä oleva muutos koskisi vain tiettyjä erityistapauksia. Jyväskylän kaupungin ja maalaiskunnan osalta nämäkin ehdot täyttyisivät ja kysymyksessä olisi siten eräällä tavalla Lex Jyväskylä.

Arvoisa puhemies! Kunnioitan suuresti kunnallista demokratiaa, jonka palveluksessa olen ollut koko urani. Olen kuitenkin tullut vakuuttuneeksi siitä, että elleivät puolueet puolueina pysty demokratian puitteissa tekemään tärkeitä kuntajakoratkaisuja, on yksittäistapauksissa valtioneuvostolle annettava siihen mahdollisuus. Eihän tämäkään ole demokratian vastainen toimenpide, edustaahan valtioneuvosto meidän demokratiamme huippua. Hallintovaliokunnan jäsenenä en halunnut tehdä tästä asiasta henkilökohtaista numeroa, minkä vuoksi olen luonnollisesti mietinnön takana. Halusin kuitenkin menettelytavallani nostaa asian keskusteluihin niin, että tuo vakava ongelma tiedostettaisiin ja sen poistamiseksi myös toimittaisiin.

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan kuntajaotuksesta ja sen toimivuudesta, aivan liian usein unohdetaan puhua yhdyskuntasuunnittelusta ja yhdyskuntien kustannuksista. Tämän vuoksi mielestäni on erinomainen asia, että esillä olevaan puitelakiin on otettu määräykset suunnitteluvelvollisuudesta eräillä kaupunkiseuduilla. On nimittäin muistettava, että kun hallinnossa menee hukkaan miljoona, voi väärän suunnittelun ja sitä seuraavan rakentamisen vuoksi mennä hukkaan sata miljoonaa. Tuo vertaus on luonnollisesti otettu vain kuvaamaan sitä, kuinka tärkeä rooli ja merkitys kuntajaotuksella juuri suunnittelun ja sitä seuraavan rakentamisen ja niiden kustannusten ja toimivuuden osalta on. Tuo suunnitteluvelvoite edesauttaa myös ymmärtämään yhteistyöhön kenties tarvittavan kuntaliitoksen merkityksen. Haluan korostaa tässäkin yhteydessä sitä, että näiden suunnitelmien tulisi olla todellisia ja tarkkaan harkittuja suunnitelmia, joilla on myös jatkotyössä käyttöä ja merkitystä. Ne eivät saa olla vain välttämätön paha, muutama arkki lueteltuja toimenpiteitä, vaan selviä suunnitelmia siitä, miten maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamista sekä palveluiden käyttöä kuntarajat ylittäen parannetaan seudulla.

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunnan lausunnossa ja hallintovaliokunnan mietinnössä on puututtu tilanteisiin, joissa kunnat haluavat liittyä yhteen, vaikka niillä ei ole yhteistä rajaa. Tästähän oli keskustelua debatin yhteydessä. Tuollainen liitoshan ei ole kuntajakolain mukaan mahdollinen. Hallintovaliokunnan mietinnössä todetaan aivan oikein, että yhdyskuntarakenteen eheyden vuoksi on tällaisissa tilanteissa löydettävä ratkaisut, joissa kunnilla on riittävästi yhteistä rajaa eheän ja ekologisen yhdyskuntarakenteen turvaamiseksi. Mielestäni tuosta periaatteesta pitäisi ehdottomasti pitää kiinni. Muutoinhan yhdyskuntarakenne hajaantuu entisestään ja tulos on juuri päinvastainen kuin mihin kunta- ja palvelurakenneuudistuksella pyritään. Näinhän totesi myös ministeri Manninen ja ilmoitti, että hän ei tule esittelemään kuntien liittämistä yhteen, jos niillä ei ole riittävästi yhteistä rajaa.

Arvoisa puhemies! Kuntien keskeinen tehtävä on tuottaa kuntalaisille peruspalvelut. Tämä meidän tulee muistaa joka hetki. Organisaatiot ja kuntarakenteet ovat vain välineitä tuon tavoitteen saavuttamiseksi. Toivon vilpittömästi, että kaikkialla nähtäisiin metsä puilta ja päätökset tehtäisiin tuosta lähtökohdasta eikä oman aseman ja vallan pönkittämiseksi.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Pitkään valmistelussa ollut ja poliittisiakin intohimoja aiheuttanut lakiehdotus on vihdoin ensimmäisessä käsittelyssä eduskunnassa. Hallitus antoi eduskunnalle erittäin vähän käsittelyaikaa, sillä valiokunnan olisi pitänyt saada, hieman kärjistäen sanottuna, vain muutamassa viikossa käsiteltyä kaikkien kuntalaisten elämää tavalla tai toisella käsittelevä puitelaki läpi, vaikka hallitukselta meni siihen vuosia. Onneksi valiokunta ei runnonut huonolla käsittelyllä lakiehdotusta läpi, vaan toi sen vasta nyt vuodenvaihteen jälkeen tänne isoon saliin. Puitelaki ei siis astunut voimaan vuodenvaihteessa, vaan se tapahtuu heti, kun se on mahdollista. Itse laista olen sitä mieltä, että hyvä, että vihdoinkin. Puitelakiin sisältyy useita kuntia koskevia velvoitteita. Kuntien tulee laatia ensi kesään mennessä selvitykset yhteistyöstä ja toimeenpanosuunnitelmat palveluiden järjestämisestä. Yhteistyö tapahtuu joko kuntaliitoksin tai yhteistoiminta-alueita muodostamalla. Pääkaupunkiseutu ja 16 kaupunkiseutua tekevät erikseen suunnitelmat seudullisesta yhteistyöstä.

Ministeri Manninen otti selkeäsanaisesti kantaa ei yhteistä rajaa omaavien kuntien yhdistymistoiveisiin. Ministeri ei siis tue kirjailija Sarkolan hauskaa innovaatiota yhdistää Kauniainen ja Pelkosenniemi. Sen sijaan hyvä esimerkki kuntien yhdistymistarpeesta ja sen järkevyydestä on Leivonmäki. Sisäministeriön kannattaisi palkata kunnanjohtaja Merja Ristikangas kiertämään ympäri Suomea ja kertomaan oman kuntansa tilanteesta, jos ministeriö haluaa kuntaliitoksia. Kunnanjohtajaa eräässä tilaisuudessa kuultuani ei jäänyt epäselväksi, pitääkö 1 200 asukkaan kunnan liittyä suurempaan yhteisöön. Pienen kunnan talous ei kestä yhtään yllätyksiä erityissairaanhoidossa, huostaanotoissa tai muissa menokohdissa, joita ei ole huomioitu ajantasaisesti kuntien välisissä tasausjärjestelmissä. Suuremmissa kokonaisuuksissa yllättävätkään tapaukset eivät heilauta kunnan tasetta ja peruspalvelut voidaan hoitaa. Kuntahan on olemassa kuntalaisia varten. Sen sijaan isomman kunnan sanelupolitiikka ei ole tätä päivää. Se, että ilmoitusasiana kerrotaan maa-aluevaatimuksista, kuten Helsinki teki Sipoolle, ei vaan käy.

Arvoisa puhemies! Puitelaki antaa nimensä mukaisesti kunnille puitteet. Kun ne uudistavat kunta- ja palvelurakenteita, niiden pohjalta syntyy alueellisia erityispiirteitä vahvistava kuntarakenne. Kunnilla on hyvät mahdollisuudet kehittää palvelujen tuotantotapoja ja niiden organisointia. Terveydenhuolto ja siihen liittyvät palvelut ovat ehkä olleet suunnittelijoiden takaraivossa päällimmäisenä, kun kuntien palvelurakenneuudistusta on mietitty pitkään ja hartaasti. Vaikkei puitelaki otakaan kantaa varsinaisiin terveydenhuoltomenoihin, uusi lakiehdotus noudattaa terveydenhuollon järjestämisessä aika suoraan sitä, mitä eduskunnan tulevaisuusvaliokunta lausui viime vuoden keväällä eli 2006 julkaistussa raportissaan Terveydenhuollon tulevaisuus. Vaativan erikoissairaanhoidon ja lääkekustannusten hallinnan osalta tarvitaan yli 200 000 asukkaan väestöpohja. Sama koskee myös tietotekniikan ja laboratorioautomatiikan tarjoamien mahdollisuuksien täysimittaista hyödyntämistä. Ajatus noin 200 000:n väestöpohjalla toimivista terveyspiireistä muistuttaa Ruotsin nykyistä ratkaisua. Perusterveydenhuolto voidaan valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti järjestää taas 20 000:n väestöpohjaisena ja seudullisina toiminnallisina kokonaisuuksina.

Arvoisa puhemies! Järkevän sisällön lisäksi puitelaki sisältää noin sata sivua tarpeetonta ja oikeastaan, voisi sanoa, lakikäyttöön soveltumatontakin tekstiä, jonka poliittiset valtiosihteerit jättivät vaivoiksemme häiritsemään asiallista lainsäädäntötyötä. Kirjoittajilta taisi unohtua, että lakitekstiäkin kirjoittaessa voi käyttää näppäintä, jonka päällä lukee "delete". Nyt tämän editointityön joutuu tekemään kansanedustaja tai kunnan ihminen itse hahmottaessaan asiakokonaisuudesta olennaisuuksia esiin.

Editointityötä tehdessä kävi ilmi, että Paras-lakikokonaisuus sisältää eräitä periaatteellisia kannanottoja, joita ei ole joko haluttu tai onnistuttu kirjoittamaan lakiesityksessä auki. Tärkein niistä koskee menneinä vuosikymmeninä harjoitettua kehitysaluepolitiikkaa, johon edes istuva punamultahallitus ei näe enää paluuta. Sen ytimessä oli uskomus julkisen vallan kyvystä herättää rahaa kylvämällä vaikka kylmä korpi eloon ja kukoistavaksi. Tuosta aluepolitiikasta on opittu se, että julkinen valta voi ja sen kannattaa tukea alueellisia kehityshankkeita vain, jos ne nousevat alueisiin sitoutuneista aktiivisista ja osaavista ihmisistä, jotka itse vievät hankkeita osittain omavastuisestikin eteenpäin.

Nykyisessä Suomessa tuo kehitysaluepolitiikka, joka usein oli kovin satunnaisin perustein jaettua ja läpipolitisoitunutta, on vaihtunut Euroopan unionin ohjelmaperusteiseen ja objektiivisin kriteerein toimivaan aluekehityspolitiikkaan. Tämän vuoksi Paras-lakihankkeessa olisi tullut ottaa myös kantaa kuntien väliseen kilpailuun asukkaista. Tuo kilpailu ei ole kuntalain mukaista, vaikka siitä on tullut maan tapa, kallis tapa. Kuntalain mukaan kunnan tehtävänä on järjestää palveluja kuntalaisille, siis niille, jotka ovat kunnassa jo olemassa, ei muille. Ainoan poikkeuksen muodostaa äitiysneuvolatoiminta. Usein kuntalaisten tekeminen ei kuulu, eikä sen pitäisi kuulua, kunnan toimialaan tai tehtäväkenttään missään muodossa.

Toinen asiakokonaisuus koskee kuntien työnjakoa. Aiemmin ajateltiin, että kaikkien kuntien tulee kasvaa ja kukoistaa yhtä lailla. Nyt katsotaan, että kuntien tulisi erikoistua omiin vahvuuksiinsa. Nopeasti kasvavan alueen kansanedustajana tuen kuntien välistä uutta työnjakoa ja erikoistumista. Olen tähän mennessä ollut vastaan kuntien välisiä harkinnanvaraisia tasausjärjestelmiä juuri niiden epäoikeudenmukaisen jakamisen takia. Nyt luotan siihen, että Paras-hankkeen myötä jakoperusteet saadaan muutettua selkeäksi ja sulle—mulle-suhmurointi poistuu ja ne kohdistuvat nimenomaan hyvinvointipalvelujen ja turvaverkkojen ylläpitoon.

Paras-esityksessä kuntien välisten taloudellisten tasausjärjestelmien kehittäminen ja kohdentaminen on kuitenkin lykätty tulevalle eduskunnalle. Jään kaipaamaan suurta remonttia ja kirkkaita ja yksinkertaisia ajatuksia toteutettavaksi myöhemmin esille tulevassa kuntien valtionosuus- ja rahoitusjärjestelmän uudistuksessa. Kuntien kustannuskehityksen kuriin saaminen on puitelain eräs tavoite. Terveysmenojen trendikasvun taittaminen jää sekin tulevalle eduskunnalle, sillä esityksessä ei käsitellä lainkaan alan keskeisintä ongelmaa, erikoissairaanhoitopiirien pakkolaskutusta suhteessa peruskuntiin. Selvää on, että kuntien ei pitäisi olla alisteisia erikoissairaanhoitopiireille, vaan alistussuhteen tulisi olla päinvastainen.

Arvoisa puhemies! Kehitys Suomessa jo ohjaa väestöä ja tuotantotoimintaa aluekeskuksiin. Esityksellä edistetään tätä kehitystä muotoilemalla kuntarakennetta ja palveluverkostoa vastaamaan uusia työssäkäyntialueita. Samalla luodaan ongelmakuntia varten hyvinvointivaltion turvaverkko. Sen avulla turvataan, että mahdolliset ongelmakunnat eivät jää yksin ongelmiensa kanssa, vaan viime kädessä valtio tulee apuun sisäasiainministeriön muodossa. Lakikokonaisuus on puutteineenkin tarpeellinen ja myös kokoomuksen tavoitteiden mukainen. Sen puutteiden paikkaus ja kesken jäänyt työ tehdään tulevaisuudessa. Nyt on perusteltua hyväksyä laajasti tukien sen kestävät osiot.

Terhi Peltokorpi /kesk:

Arvoisa puhemies! Reilut puolitoista vuotta sitten toukokuussa Vanhasen hallitus teki päätöksen, jonka seuraukset ovat nyt käsissämme. Paras-hankkeen käynnistäminen ohi hallitusohjelman oli välttämätön teko. Erittäin huolestuttavat kehityssuunnat, kuntatalouden kriittiset näkymät, kustannusten nousutahdin hillitsemisen tarve ja väestön ikärakenteen muuttuminen ja sen seurauksena palvelutarpeen odotettavissa oleva kasvu olivat olleet näkyvissä jo aiemmin, mutta puheista ei ollut ryhdytty tätä ennen tekoihin.

Paras-hanke on värittänyt poliittista toimintaa ja keskustelua koko vajaan parin vuoden ajan. Kannanotot ovat eläneet ja hakeneet muotoaan aluevaiheen aikana ja monet jyrkätkin mielipiteet ovat tässä käsittelyssä hioutuneet. Ilahduttavan monissa kunnissa on herätty todellisuuteen, kääritty jo hihat ylös ja ryhdytty toimiin ennen lain voimaantuloakin. Valitettavasti kaikissa kunnissa ei kuitenkaan vieläkään haluta katsoa riittävän pitkälle tulevaisuuteen. Tätä puitelakiahan ei säädetä siksi, että pelastaisimme palvelut ensi vuonna, vaan siksi, että voisimme turvata ne myös 10—20 vuoden tähtäimellä ja myös niille, jotka eivät vielä voi itse puolustaa etujaan eivätkä edes äänestää: lapsillemme ja nuorillemme.

Prosessin aikana käytiin keskustelua myös siitä, onko Suomen kokoisessa maassa mahdollista pakottaa kaikki kunnat samaan muottiin ja toimimaan samalla tavalla vai tarvitsemmeko erilaisia malleja erilaisille kunnille eri puolille maata. Kuntien isot kokoerot sekä asukasluvun että maantieteellisen alueen osalta asettavat haasteensa, ja mielestäni tällä erää on viisasta, että puitelaki antaa kunnille raamit, joiden puitteissa toimia, mutta kunnille jää kuitenkin varsin paljon mahdollisuuksia toimia parhaaksi katsomallaan tavalla. Kaikessa tavoitteena on kuitenkin se, että kunnat ovat taloudellisesti nykyistä tasapainoisempia ja elinvoimaisempia ja jatkossakin kuntalaiset saisivat lakien takaamat palvelut koko maassa asuinkunnastaan riippumatta.

Hallintovaliokuntaa on syytä kiittää. Valiokunta on tehnyt hyvää työtä mietintöä tehdessään ja nostanut mietintöön tärkeitä näkökulmia lakiin ja sen toimeenpanoon.

Useimmissa kunnissa on tänäkin päivänä mietitty, miten voidaan turvata hyvät ja laadukkaat palvelut, kun ammattitaitoisesta työvoimasta on pula. Kävin tänään itse Lääkäripäivien näyttelyssä ja sielläkin useilla kunnilla oli omat messuosastonsa. Tarkoituksena oli rekrytoida tapahtumassa käyviä lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa palvelukseen.

Arvoisa puhemies! Työikäisten määrä vähenee tulevina vuosina, mutta kuntien työvoiman tarve näyttää kasvavan. Yksityinen sektori tarvitsee myös lisää työntekijöitä. Yhtälö on aika mahdoton. Kilpailu osaavasta työvoimasta tuleekin kiristymään. Jo nyt esimerkiksi terveydenhuollossa on vaikeuksia saada päteviä ammattilaisia avoimiin virkoihin tai toimiinkaan, saati sijaisuuksia hoitamaan. Työntekijöillä on jo nyt taas varaa valita, mihin he haluavat tulla töihin.

Samaan aikaan useissa kunnissa taloustilanne on tiukka ja menot kasvavat selvästi nopeammin kuin tulot. Lainanotto on myös kiivasta. Kuntapalvelujen trimmaaminen ja samalla työpaikkojen houkuttelevuuden lisääminen ovat välttämättömiä mutta haasteellisia toimia yhdessä toteutettaviksi. Suomessa on tänäkin päivänä enemmän lääkäreitä ja hoitoalan koulutuksen saaneita kuin koskaan, mutta kuitenkin meillä on sekä yksityissektorilla että julkisella puolella pula ammattitaitoisista työntekijöistä. Kuntien työnantajapolitiikka olisi vaatinut reivausta jo muutamia vuosia sitten. Nyt se on välttämätöntä.

Arvoisa puhemies! Valiokunta on todennut, että hanke muun muassa mahdollistaa entistä paremmin vaativaa ammattiosaamista omaavan henkilöstön palkkaamisen ja myös antaa hyvät edellytykset korjata palvelujen saatavuuteen ja laatuun liittyviä lapsen oikeuksien ja lasten yhdenvertaisen kohtelun puutteita sekä turvata erityistä tukea tarvitsevien lasten palvelujen saatavuutta. Viime aikoina lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointi on noussut voimakkaasti keskusteluun. Paras-hankkeessakin on syytä arvioida ja ennakoida toteutettavien päätösten lapsivaikutuksia, kun alueilla ja kunnissa nyt lähdetään toteuttamaan Paras-hanketta.

Lasten määrän ennustetaan vähenevän ja vähenemisestä ennakoidaan tulevan säästöjä lapsille ja nuorille sekä perheille järjestettävien palvelujen tarpeen vähetessä. Lasten määrän väheneminen vaatii kuitenkin, että on arvioitava uudelleen, miten palvelut järjestetään, jotta eri alueilla asuvia lapsia kohdeltaisiin yhdenvertaisesti. Erityisen tärkeää tämä on palveluiden rahoitus-, järjestämis- ja tuottamisvastuiden osalta erityisesti kalliiden, harvoin tarvittavien ja erityistä osaamista edellyttävien palveluiden järjestämisessä.

Koko Paras-hankkeen aika on ollut muutoksen aikaa myös kunta—valtio-suhteessa erityisesti täällä Pääkaupunkiseudulla. Niin hallituksessa kuin eduskunnassakin hallintovaliokunnan mietintöä myöten on tunnustettu Pääkaupunkiseudun erityisasema ja merkitys koko Suomen kehittymisen ja kilpailukyvyn kannalta sekä se, että Pääkaupunkiseudulla tarvitaan omanlaista mallia. Seuraavan hallituksen on myös sitouduttava Helsingin ja sen ympäristökuntien kehittämisen edellytysten vahvistamiseen. Mielestäni seuraavan hallituksen ohjelmaan olisi kirjattava tavoitteeksi Pääkaupunkiseudun kilpailukyvyn ja toimintaedellytysten vahvistaminen jopa oman erillisen politiikkaohjelman avulla. Mielestäni hallituksen olisi linjattava, että Suomen ainoalle suurkaupunkialueelle luodaan selkeät yhteiset pelisäännöt ylikunnalliselle maankäytön, asumisen ja liikenteen sekä palvelujen käytön suunnittelulle ja toteutukselle, ja tämän alueen hallintoa on syytä miettiä kokonaisuutena.

Arvoisa puhemies! Pääkaupunkiseudun kuntien on kuitenkin kannettava päävastuu työstä. Tällä hetkellä osin Helsingin, Espoon ja Vantaan keskinäinen kilpailu on voimakasta. Finaalissa me emme kuitenkaan ole vastakkain, vaan kilpailemme erityisesti Itämeren alueen ja Pohjois-Euroopan isoja kaupunkeja vastaan. Siksi on älytöntä, jos me emme osaa tällä alueella käyttää vähäisiä resursseja nykyistä paremmin ja toimia yhteistyössä, jotta koko seutumme ja maamme hyötyisi.

Arvoisa puhemies! Tämä laki ei ratkaise kuntataloutta eikä muitakaan ongelmia kunnissa yksin, jos kuntapäättäjät eivät itse valtuustoissa tee tarvittavia jatkopäätöksiä ja -toimia. Peliä ei ole vielä pelattu. Tällä hetkellä alkuverryttely on vasta takana.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! On ehkä vielä kerran syytä toistaa ja kiteyttää se, mitä tällä lainsäädännöllä etsitään, mihin tällä tähdätään. Tällä lainsäädännöllä etsitään keinoja, joilla tulevaisuudessa kiihtyvän ikääntymisen ja taloudellisen niukkuuden oloissa turvataan kuntalaisten tarpeelliset palvelut, sujuva arki, oppimisen mahdollisuudet, oikea-aikaiset terveyspalvelut ja mahdollisuus tulokselliseen elinkeinopolitiikkaan, jolla sitten tätä hyvinvointipolitiikkaa voidaan harjoittaa. On syytä pitää keskiössä nimenomaan kuntalainen, asukas, asiakas, potilas, palvelujen käyttäjä. Hänen tarpeistaan kaikki lähtee, ja silloin erilaiset byrokraattiset esteet on raivattava tieltä. On raivattava myös kuntarajoja silloin, kun se on tarkoituksenmukaista, silloin kun esimerkiksi työssäkäyntialueet muodostavat sellaisen yhtenäisen kokonaisuuden, jonka rajojen sisällä on järkevää kantaa kokonaisvastuuta niin hyvinvointipolitiikasta kuin elinkeinopolitiikasta ja niiden harjoittamisen edellytyksistä.

Täällä debatissa kysyttiin muun muassa kunnallisen demokratian perään, ja se kysymys on syytä toistaa silloin, kun kunnissa mietitään näitä ratkaisuja, mietitään esimerkiksi vaihtoehtoja yhteistoiminta-alueiden, kuntayhtymien tai kuntaliitosten välillä.

Mitä enemmän palvelut ja muut kunnan toiminnot ovat samoissa käsissä, sitä järkevämpää toiminta on varmasti taloudellisesti ja ajankäytön suhteen ja kuntalaisten vaikuttamisen mahdollisuuksien suhteen.

Täällä on hyviä lähtökohtia tässä laissa, muun muassa pyrkimys siihen, että perusterveydenhuollolle on asetettu minimiväestöpohja. Me tiedämme, mitä ongelmia tänä päivänä tuottaa se, että yksiköt ovat liian pieniä. Ne ovat haavoittuvia, ja siitä syystä ne eivät houkuttele osaavaa, ammattitaitoista, pysyvää henkilökuntaa, kun sen sijaan suuremmat yksiköt antavat parempia mahdollisuuksia sijaisjärjestelyille, koulutukselle, erikoistumiselle, kollegiaalisuudelle, toinen toisiinsa tukeutumiselle, ja tämä on mielestäni erittäin tärkeä näkökohta, kun me mietimme sitä, että palvelun tarvitsijoita on tulevaisuudessa niin perus- kuin erikoissairaanhoidossakin yhä enemmän. On myös syytä tarkkaan miettiä, millä tavalla suurta väestöpohjaa edellyttävät palvelut organisoidaan ylikunnallisesti.

Yksi pettymys tämän valmistelun yhteydessä oli se, että nykyisiä sairaanhoitopiirejä esimerkiksi ei tässä yhteydessä päätetty koota suuremmiksi kokonaisuuksiksi. En tarkoita sitä, että meillä olisi vain muutama Hus, vaan tarkoitan sitä, että pienet, alle 100 000:n erikoissairaanhoitopiirit ovat aika haavoittuvia, mutta mikään ei estä myöskin tällä rintamalla etenemästä eli kokoamasta näitä erityisosaamista vaativia palveluja suuremmiksi kokonaisuuksiksi silloin, kun kunta itsessään ei ole riittävän suuri turvaamaan kaikkea erityisosaamiseen liittyvää.

Kannattaa miettiä sitä, kuinka paljon turhaa työtä ja kokoustamista liittyy sellaisiin tilanteisiin, joissa yksi pieni kunta on valtavan monessa kuntayhtymässä jäsenenä, ostaa palveluja joiltakin yhtiöiltä tai liikelaitoksilta. Siinä se pieni, vähäinen kunnan henkilöstö on varmasti aika tiukoilla. Eli silloin kannattaa miettiä esimerkiksi yhteistyötä suuremman isäntäkunnan kanssa tai sitten kuntaliitosta.

On ilman muuta selvää, että tämän lain hengen tavoitteiden toteutuminen on kiinni kuntapäättäjien rohkeudesta, kyvystä nähdä tulevaisuuteen, aidosta, hyvästä tavoitteiden hakemisesta. Nyt ei todellakaan ole kyläpoliitikkojen ja omia asemiaan vartioivien kuntapäättäjien aika. Nyt tarvitaan henkilöitä, jotka osaavat nähdä riittävän pitkälle tulevaisuuteen ja jotka ovat valmiita luopumaan nykyisistä luottamustehtävistään, mikäli tilanne sitä edellyttää. Tarvitaan täällä eduskunnassa viljeltyä asennetta, jota kuvataan sanalla valtiomiesmäisyys. On vähän vaikea löytää vastaavaa synonyymiä kuntatasolta, mutta kaikki ymmärtävät, mitä sillä ajetaan takaa.

Toivottavasti todellakin kaikki kaavailut, joita esimerkiksi omassa vaalipiirissäni Varsinais-Suomessa on vireillä Salon seudulla, toteutuvat ja nämä esimerkit toimivat niin, että se innostaa eri puolilla Suomea hakemaan parhaita ratkaisuja nimenomaan siitä näkökulmasta, että palvelut toimivat oikea-aikaisesti, viivytyksettä ja ilman päällekkäisyyttä eli kuntalaisen kannalta mahdollisimman oikealla ja tarkoituksenmukaisella tavalla.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Aluksi pitää muistaa tässä ministeri Mannista, kun en saanut hänelle heti vastata hänen puheenvuoronsa jälkeen, vaikkakaan hän ei ole täällä paikalla, mutta pöytäkirjaanhan tulee tarvittavat merkinnät, nehän voi sieltä sitten lukea.

Arvoisa puhemies! Mielestäni ministeri taisi käydä hieman kuumana ja ylimielisenä, kun hän esitti vastauspuheenvuoronsa esitettyihin kysymyksiin. Esitin täällä, niin kuin monet muutkin edustajat, kyseenalaiseksi sen, että tarvitaan 50 000 asukkaan väestöpohja ammatillisen koulutuksen järjestämisluvan saamiseksi. Totesin, että se on liian jäykkä raja, ja tätä rajaa on nyt esitetty tässä ihan lain tasolla puitelaissa.

Arvoisa puhemies! En ymmärrä, miten tähän lakiesitykseen, jota nyt käsitellään, liittyy jotenkin toimintani ammattioppilaitoksen rehtorina, jonka ministeri kyseenalaisti. Olen ymmärtänyt, että täällä puhuttaessa pitää pysyä käsiteltävässä asiassa ja se koskenee kai myös ministereitä.

Arvoisa puhemies! Varsinainen ongelma, josta tämä keskustelu ministerin kanssakin kehkesi, johtuu siitä huolesta, mikä on pienempien paikkakuntien ammatillisen koulutuksen järjestäjillä. He ovat huolissaan todella tästä keskittämisestä, myöskin näitten pienempien paikkakuntien ammattioppilaitosten rehtorit ovat näin huolestuneita. Pitää aina muistaa, että kun hallintoa yhdistetään, niin se siirtää myös päätäntävaltaa suuremmille paikkakunnille ja useinkin silloin on kysymys keskittämisestä kasvukeskuksiin. On selvää, että tällöin päättäjät, joiden enemmistö on sitten näiltä suuremmilta paikkakunnilta, voivat halutessaan siirtää näitä, esimerkiksi suosittuja aloituspaikkoja, pienemmiltä paikkakunnilta suurempiin. Tästä minun mielestäni kannattaa olla huolissaan, ettemme me aja pienemmiltä paikkakunnilta alas tätä hyvin toimivaa ammatillisen koulutuksen verkostoa.

Arvoisa puhemies! Sitten vielä yleisesti tästä puitelaista. Olen huomannut, kun olen kuunnellut näitä puheenvuoroja, että se miellyttää varsin monia kokoomuslaisia ja kasvukeskuksissa asuvia edustajia yleensä. Vähän on sellainen pelko, että tässä taitaa maaseutu jäädä vähän heikommalle huomiolle ja altavastaajaksi.

Tässä puitelaissa, niin kuin täällä on jo monta kertaa tullut esille, suurin ongelma kuntien kannalta on juuri tämä kuntien heikko taloustilanne, ja tämä kunta- ja palvelurakenneuudistuslaki ei ota tätä seikkaa riittävästi huomioon. Sillä jos me jäädytämme, niin kuin täällä on monta kertaa todettu, valtion ja kuntien välisen rahoituksen nykyiseksi, niin se merkitsee sitä, että kuntien taloustilanne ei silloin korjaannu. Se merkitsee myös sitä, että jos halutaan säilyttää nykyiset palvelut, niin kuntien on nostettava veroprosenttia tuntuvasti. Peruspalveluita ei voida lopettaa, koska se on lailla turvattua. Tässä peruspalvelujen heikentämisessäkin, jota on jo tehty, varmaan jo ollaan sillä rajalla, että monin paikoin rikotaan lakia.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton vastalauseessa, jossa ovat mukana myös kristillisdemokraatit ja vihreät, on esitetty konkreettinen keino, jolla valtionosuusjärjestelmää muutetaan niin, että kuntien rahoitusvaje voidaan poistaa. Eli muutetaan tätä rahoituksen jakoa sillä tavalla, että valtio joutuu kantamaan nykyistä enemmän vastuuta myös kuntien taloudesta. Ellei näin tehdä, me olemme siinä tilanteessa, että kun tehdään näitä tuloveronkevennyksiä, niin samanaikaisesti, niin kuin on jouduttu tekemään useampana vuonna peräkkäin, kunnallisveroa nostetaan palvelujen turvaamiseksi varsin monissa kunnissa. Tämä tilannehan meillä on ollut jo päällä pitkään. Tämä kehityshän näyttää vievän kohti tasaveromallia, jossa kaikki tulonsaajaryhmät maksavat kohta veroja saman prosentin mukaan. Eli tässähän tämä valtionveron progressiivisuus ja kunnallisvero alkavat lähestyä prosenteissa toisiaan. Tällainen eriarvoinen kehitys ei ole hyväksi, koska sehän siirtää verotusta entistä enemmän pienituloisten rasitteeksi.

Arvoisa puhemies! Sitten vielä koulutukseen liittyvistä kysymyksistä, jotka tulevat esille puitelaissa. Minusta sivistysvaliokunta esitti lausunnossaan vielä yksimielisesti lausumaa, jossa edellytetään, että nykyinen valtionosuuksien maksatusjärjestelmä, jossa valtionosuudet maksetaan suoraan koulutuksen ylläpitäjille muun muassa ammatillisessa koulutuksessa, säilytetään. Tämä siis koskee opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusta ja niitä koulutuksen järjestäjiä, jotka eivät ole kunnan piirissä. Eli kysymys on pääasiassa kuntayhtymistä ja yksityisistä koulutuksen järjestäjistä. Ihan ovat kokemukset rehtorina, vaikka välttämättä ministeri Manninen ei tätä allekirjoita, että tämmöinen järjestelmä on kuitenkin hyvä, jossa rahoitus tulee suoraan oppilaitokseen, sillä silloin siellä tiedetään varautua oppilasmäärän perusteella tai jollakin muulla perusteella siihen, millainen rahoitus on odotettavissa lähivuosina. Mutta jos se kierrätetään kunnan kautta tälle koulutuksen järjestäjälle, niin olemme siinä tilanteessa, että siinä on kunta välissä, joka saattaa esimerkiksi talousahdingossaan tehdä sellaisia leikkauksia, jotka välttämättä eivät ole hyväksi.

Arvoisa puhemies! Tulen esittämään, että nykyinen hyvä ja toimiva järjestelmä säilytetään ja että se täällä eduskunnan lausumana myöskin todetaan, aivan niin kuin jo sivistysvaliokunnassa yksimielisesti tehtiinkin.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi. Puhuin jo tästä 50 000 asukkaan väestöpohjasta. Tämä vaatimus on liian tiukka, ja se vaarantaa monien hyvien, toimivien ammattioppilaitosten toiminnan. Näin jäykkä raja johtaa vain ammatillisen koulutuksen keskittämiseen ja pienempien paikkakuntien koulutuksen heikentämiseen. Tulen esittämään, että esityksestä poistetaan ensimmäisen lakiehdotuksen 5 §:n 4 momentti eli tämä 50 000 asukkaan raja. En kyllä ymmärrä, miksi juuri ammatillista koulutusta pitää nyt keskittää, varsinkin kun tämä koulutus on nyt hyvin vetovoimainen. Se ei ole pitkiin pitkiin aikoihin ollut näin vetovoimainen, ja nyt me teemme sinne tällaisia ratkaisuja, joilla me heikennämme tätä Suomen ammatillisen koulutuksen verkkoa ja järjestelmää.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa puhemies! Voi olla, että puheenvuoroni tulee olemaan ehkä liiankin keskittynyt Turun seutuun ja ehkä tuntuu vähän nurkkapatrioottiselta, mutta se johtuu aika paljon siitä, että ministeri Manninen sanoi minulle täältä debatin aikana, että meidän pitää katsoa peiliin Turun seudulla ja tutkia itseämme ja toisiamme, mistä johtuu se, jos dynamiikkaa ei saada. (Ed. Valpas: Oletteko katsonut?) Siksi olen katsonut nyt työhuoneessani peiliin tässä monta tuntia, ja siitä syystä tämä puheenvuoro on sen takia muuttunut aika lailla. Mutta aloitan siitä, mitä olin ajatellut puhua teille joka tapauksessa ensin.

Me olemme hallintovaliokunnassa istuneet aika paljon ja kuunnelleet aika paljon etenkin kunnanjohtajia ja kunnan virkamiehiä ja taas kerran seuraavan kunnan johtajaa. Kunta- ja palvelurakenneuudistuslaista täytyy ensinnäkin sanoa, että minusta tämä sana "laki" ei toimi tässä, vaan se on poliittinen viesti. Mutta me haluamme, että tämä viesti on jotenkin painavampi, kun sitä kutsutaan laiksi.

Tämä viesti: Meidän mietinnössämme on paljon paljon tekstiä — toivottavasti moni jaksaa sitä lukea — mutta siellä on yksi lause, jonka haluan taas nostaa täällä esiin ja joka minusta oli erittäin hauska lause, joka kiteyttää sen, mitä me ehkä haluamme sanoa sillä koko mietinnöllä, ja siinä lukee näin: "Poliittinen viesti on joka tapauksessa selkeä." Ja se on se meidän pääpointtimme, että me haluamme nyt sanoa kaikille kunnille, että ymmärtäkää nyt, että tämä on niin kuin selkeä viesti. En tiedä, onko meidän vakuuttavuutemme ja auktoriteettimme tarpeeksi iso, toivon, suuri, että siihen uskotaan, että tämä viesti on nyt todella selkeä ja että tapahtuu jotain, koska minulla ei ole niin juhlava olotila kuin pitäisi olla tämmöisen suuren prosessin jälkeen, semmoinen, että nyt on homma hanskassa, vaan on semmoinen olo, että no nyt se ehkä alkaa, ja samalla pieni huoli siitä, miten kauan tämä vie, ennen kuin oikeasti tapahtuu paljon.

Tiedän, että ympäri Suomea tapahtuu jonkin verran, todellakin aika paljonkin tapahtuu, enkä tiedä, miten monta asiaa niistä olisi tapahtunut joka tapauksessa ihan sen takia vaan, että huomataan, että kuntatalous on niin heikoilla, että on pakko tehdä jotain. Etenkin niillä alueilla, joilla on sellainen veturi ja joilla menee hyvin, muut kunnat mielellään liittyvät siihen veturiin, niin kuin Salon seutu. Salolla menee hyvin, ja mielellään liitytään Saloon. Se on aivan ymmärrettävää. Se toimii psykologisesti kaikille, ja se näkymä on toivottavasti ja luultavasti aika selkeä, että tämä hyödyttää meitä kaikkia. Mutta sitten on toisia alueita, joilla tämä poliittinen tilanne ei ole niin selkeä, ja näillä alueilla olisi todella toivottavaa, että tämä meidän poliittinen viestimme olisi äärettömän selkeä, ja se on se minun suurin huolenaiheeni.

Jos vielä tästä itse mietinnöstä. Mehän istuimme aika pitkään ja pusersimme ja mietimme ja pohdimme, ja voin nyt sanoa, että lopputulokseen, jos ajatellaan ihan vaan näitä yksityiskohtia, mietintöön, olen ihan tyytyväinen, että kaikki ne asiat, joista olin huolissani ja joista pyysin, että laitetaan sinne tekstiä, sinne tuli mielestäni. Lastensuojelusta hoidettiin niin paljon kuin voitiin sinne tekstiä ja kehitysvammaisten palveluiden erityistarpeista niin pitkälle kuin vaan voitiin ja yksityiskoulujen turvaaminenkin, siis esimerkiksi Steiner-koulujen turvaaminen, hoidettiin niin pitkälle kuin vain voitiin tässä näin, samaten terveydenhuolto. Nyt täytyy vain todella toivoa, että virkamiehet joka paikassa nyt lukevat tätä tekstiä, että siitä on jotain hyötyä, mitä me olemme tehneet, muuten tuntuu aika tuntuu turhauttavalta. Mutta minä uskon ja toivon ja luotan siihen, että myös seuraava hallitus todella lukee meidän mietintöämme jatkotoimenpiteitä tehdessään.

Sitten tulee tämä peiliinkatsomisosa. Ensimmäinen reaktio, kun tuli tämmöinen ehkä itsekriittinen tilanne, on se, että eihän se ole itseisarvo, onko iso kunta vai pieni kunta. Jos ajattelen kuntia, joissa olen käynyt vierailemassa, mikä kunta on tehnyt minuun suurimman vaikutuksen, niin se on Velkua. Velkua on äärimmäisen pieni kunta, mutta siellä on todella oikea tapa asennoitua palveluihin, siihen, että se ihminen on tärkein. Joskus se menee niin pitkälle, että tulee ristiriitaa meidän pykäliemme kanssa, koska ei tehdä pykälien mukaan välttämättä ihan kaikkea just niin, vaan sitä, mikä on sille ihmiselle mukavinta. Se on ihanaa katsella, että semmoista voi olla olemassa. Elikkä kaikkien kuntien, niin suurten kuin pienten, olisi hyvä ottaa oppia siitä, miten voidaan yhdistää vanhustenhoito, lastenhoito ja sairaanhoito niin, että kaikki viihtyvät yhdessä, ja niin, että tämä vanha ihminen, joka on siellä, saa iloa siitä, että hänen ympärillään hyörii myös lapsia ja muuta vastaavaa. Tällaista voisi olla muuallakin kuin tässä äärimmäisen pienessä kunnassa. (Ed. Seppo Lahtela: Ennen oli maalaiskodeissa tällaista!) Me olemme menettämässä jotain yhteisöllisyyttä äärimmäisen paljon, ja se on suuri menetys meille. Se on kyllä elämänlaadussa suuri menetys, mutta ehkä tämä laki ei ole se, millä tätä hoidetaan. Se täytyy hoidella monilla muilla tavoin, mutta se on toinen asia.

Mutta sitten siihen, että on muita alueita, joilla asiat eivät toimi niin hyvin. Myös Velkua on varmaan ollut erittäin valmis tekemään yhteistyötä muiden kuntien kanssa, ja se on se, mikä mahdollistaa tämän pienen kunnan olemassaolon.

Mutta sitten tähän meidän Turun seutuumme.

Tiedän, että luultavasti samanlaisia tilanteita on ympäri Suomea, mutta yleensähän ihminen katsoo omaan napaansa ja tuntee parhaiten omat taskunsa, joten siksi keskityn tähän, ja voi olla, että tässä on samoja piirteitä kuin muuallakin.

Olen todella huolissani etenkin joukkoliikenteestä meidän alueellamme. Viimeksi tänä aamuna, kun menin bussilla, olin viemässä nuorimmaista eskariin ja kuuntelin vaan ihmisiä Turun bussissa, niin se oli aika mielenkiintoista istua siellä hiljaa ja kuunnella, kun siellä aika moni sanoi, että nyt pitäisi kyllä kirjoittaa lehtiin, että kyllä nyt on niin huonosti, että meillä vaan hinnat korottuu ja täällä on niin ahdasta bussissakin eikä ole vuoroja. Se oli aika mielenkiintoista samaan aikaan, kun just oli lukenut lehdestä, että Vaasassa kai puolitetaan bussilippujen hintaa ja Tanskassa pyritään, oliko se, nollamaksuluokkaan kaikille, että ilmaisia bussilippuja. Meidän alueellamme on todella tyytymättömyyttä ihmisten parissa. Siellä kaksi rouvaa jutteli ja toinen sanoi, että nyt minä otan kyllä sen polkupyörän ja nyt minä rupean pyöräilemään, että kun ei ole talvea ja bussit ovat tällaisia, niin minä nyt siirryn polkupyörään. Siinä ei ole mitään vikaa, se on ihan hyvää hänen kunnolleen ja kaikelle muulle, mutta meillä on kyllä todella peiliin katsomisen paikka. Ministeri Manninen onnistui kyllä osumaan aika lailla sillä tavalla, että kolahti. En ole enää itse kaupunginvaltuutettu Turussa mutta joka tapauksessa turkulainen, ja on kai sitä kontaktipintaa sinne valtuustoonkin.

Yksi asia, joka Helsingissä ainakin näyttää toimivan hyvin, ja olen kysynyt viimeksi tänään helsinkiläiseltä ed. Rakel Hiltuselta, onko Ytv sellainen keksintö, joka selvästi olisi hyvä kopioida meille. Jos me emme saa muuta aikaiseksi, niin vähintään voisi olla muillakin alueilla tällaista yhteistyötä joukkoliikenteen, jätehuollon ympärillä. Meillä kävi muun muassa Raision kaupunginjohtaja hallintovaliokunnan kuultavana, ja kun hänelle sanoin, että tällä hetkellä Raisio ei kanna vastuutaan joukkoliikenteestä, niin hän katseli minua ihmetellen ja sanoi, että eihän kenelläkään ole pitempää matkaa kuin 4 kilometriä lähimmälle bussipysäkille, että hyvinhän meillä toimii, että ei kenenkään tarvitse kulkea pitempään kuin 4 kilometriä. No, se nyt ei ole hyvin toimivaa, kun me asumme niin tiiviisti sillä alueella, että Raisiohan on oikeasti ihan kiinni Turussa, ei huomaa eroa, ei ole mitään maaseutua välissä, ei mitään, me olemme aivan tiivis pieni yhteisö. Siis Raision keskusta on paljon lähempänä Turun toria kuin Turun laidat. Se on todella lähellä meidän kaupunkiamme. Se, että joukkoliikenne ei toimi, että ihmisen, jos haluaa asua siellä ja todella toimia hyvin, on melkein pakko hankkia sitten vähintään yksi auto tai kaksi, että pystyy elämään täysillä, ei kyllä ole hyvä ratkaisu. Tässä olisi kyllä nyt todella yhteistyön paikka, ja se tuntuu olevan nihkeätä, erittäin nihkeätä.

Toinen asia, josta aivan äsken luin lehdestä, on se, että vastuun kantaminen pakolaisten vastaanottamisessa on äärimmäisen vaihtelevaa meidän alueellamme. Siinä Raisio on vissiin hoitanut osuutensa, mutta moni muu on jättänyt ja sanoo, että Turku osaa tämän paremmin. Sanottiin, että ehkä voitaisiin nyt tehdä jotain yhdessä Turun kanssa tai muuta vastaavaa, mutta ylipäätään on vähän sellainen olo, että Turkuun muuttavat kaikki ne ihmiset, joista ei muualla haluta kantaa huolta. Meillä on äärimmäisen mukavia ja paljon hyviä ihmisiä, mutta sellaisia, jotka ehkä juuri tällä hetkellä eivät tuota niin paljon verotuloja. Siis eläkkeellä oleva ihminen maksaa vähän vähemmän veroja ja opiskelija ja työtön, ja ylipäätään kaikki nämä asuvat enemmänkin Turussa. Sitten nämä lapsiperheet, jotka tekevät täyttä työuraa, ovat näissä kehyskunnissa, ja tämä on luultavasti jopa vähän tietoista politiikkaa. Voisin näin kuvitella.

Muutenkin me kilpailemme toisiamme vastaan emmekä yhdessä alueena, ja se on erittäin sääli. Tämän lain — jos nyt käytän tätä sanaa "laki", vaikka se on poliittinen viesti — tarkoitus kai juuri on, että meidän ei tule todellakaan käyttää nyt meidän rahojamme ja energiaamme siihen, että kilpailemme keskenämme hyvistä veronmaksajista ja hyvistä yrityksistä, vaan todella me olemme yksi alue, joka hyötyy eri osistaan. Jos käy niin, että vähitellen Turku menee alaspäin ja vajoaa, niin eivät kyllä muutkaan sitten kauan pysy pinnalla sen jälkeen.

Tämä on myös maankäytön suunnitteluasia. Olisi todella toivonut vielä vahvempaa otetta siihen, että ei kilpailla siitä, mihin kohtaan joku firma tulee, että me keskenämme kilpailemme, ja missä ihmiset tulevat asumaan. Tällä hetkellä Turku rakentaa saarilleen, mikä on äärimmäisen kallista, kunnallistekniikka tulee todella kalliiksi, samalla kun meillä lähikunnissa on hyvää tonttimaata, mutta kun verorahat eivät tule silloin Turkuun, niin tämä tuottaa tällaisia huonoja poliittisia päätöksiä. (Puhemies: 10 minuuttia!)

Ärade talman! Jag kan ännu lite gå till Åbo stad. Det kan hända att man kan tycka att Åbo stad har varit lite arrogant i sin stil mot de andra kommunerna och det har lett till att de andra kommunerna inte vill samarbeta på samma sätt. Det kan finnas orsak till detta, eftersom vi inte har haft så psykologiskt bra stil att möta de andra kommunerna i deras önskemål. Det kanske gör att vi alla sitter i våra egna bunkrar och inte hittar någon gemensam melodi. Så nu hoppas jag innerligen att regeringen tar sitt ansvar här och hjälper kommunerna på traven också där det går lite trögt. Det hjälper inte att vi bara ser oss själva i spegeln, det behöver ges mera fart också härifrån.

Tyvärr kan jag också säga att Reso stads stadsdirektör sade att han tycker att Åbo stads beslutsfattande är trögt, dåligt och ineffektivt och att speciellt servicen som vi producerar inte är så effektiv som den borde vara. Tyvärr är säkert också det sant. De senaste dagarna har politiken gällande S:t Olofsskolan i Åbo varit en fars, så jag kan förstå att andra kanske inte så lätt vill samarbeta med Åbo stad efter sådant. Men vi fortsätter och jag hoppas innerligen att vi kommer vidare.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallintovaliokunta teki perusteellisen työn valmistellessaan mietintöä kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta. Uudistus tuli hallitusohjelman ulkopuolelta hallituksen esitykseksi, ja sen valmistelun pohjana oli mittava työ kunnissa ja maakunnissa. Myös Kuntaliitto oli hankkeessa aktiivisesti mukana, ja Kuntaliitto kykeni yksimielisiin kannanottoihin, vaikka siellä ovat edustettuina kaikki eduskuntapuolueet perussuomalaisia lukuun ottamatta.

Hallituksen antaessa lakiesityksen puitelaista ja siihen liittyvistä muista laeista muodostui kokonaisuus, jota voidaan pitää historian suurimpana kuntasektoria muuttavana lakikokonaisuutena. Kunnat ovat lähteneet hankkeessa ripeästi liikkeelle jo ennen kuin lakiuudistus on tullut hyväksytyksi. Tämä on luottamuksen osoitus parlamentaarisesti valmistellulle työlle.

Vuodenvaihteessa tapahtui 14 kuntaliitosta, joiden toteuttamista lakiesityksen sisältö vauhditti. Suurempi muutos on vielä tulossa. Jo nyt on menossa yli 20 liitosselvitystä, jotka koskevat lähes 90:tä kuntaa. Uskon, että vielä lisää on tulossa, kun kunnat laativat toimenpidesuunnitelmiaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteuttamiseksi. Lain toteuttaminen palvelujen tuottamisessa lähtee kahdesta vaihtoehdosta: kuntaliitoksista tai kuntien välisestä yhteistyöstä. Kuntaliitos on toimenpiteenä selkeä, mikäli muut edellytykset sen toteuttamiselle ovat olemassa. Kuntien välinen yhteistyö on toinen vaihtoehto, mutta sen haasteellisuutta lisää sen hallinnointi. Yhteistyö on toteutettava joko isäntäkuntamallina tai kuntayhtymäpohjalta. Jälkimmäinen näistä lisää hallinnointia, ja vaarana on, että se erkaannuttaa kansalaisia myös demokraattisesta vaikuttamisesta.

Arvoisa rouva puhemies! Otan esille tässä muutamia yksityiskohtia. Ensinnäkään puitelaissa ei ole annettu maakuntahallinnolle erityistä tehtävää, vaikka maakunnat käytännössä hoitivat ennen lakiesityksen antamista toteutetun esittelykierroksen ja tekivät koordinointitehtäviä lakiesityksen laatimiseksi. Vaikka maakunnilla ei ole tehtävää toimeenpanosuunnitelmien laatimisessa, on tärkeää, että kunnat kuitenkin käyttäisivät niiden palveluja, koska niillä on ajantasainen tieto suunnitelmien laatimiseksi. Myös maakunnallisen keskustelufoorumin ylläpito on tärkeää, koska kuntalaiset ovat käytännössä asioista varsin ulkona eikä päättäjilläkään ole tietotulvassa aina paikkansapitävää tietoa. Siksi on tärkeää, että maakuntaliitot tiedottaisivat lainsäädännön sisällöstä sen valmistuttua. Tällä tavoin voidaan välttää monia ennustettavia karikkoja puitelain toteutuksessa.

Hyvin tärkeänä näen myös maakuntaliittojen roolin yhteistoiminta-alueiden muodostamisessa tai avunannossa niiden muodostamisessa. Tämä tarve on ilmennyt lähinnä siksi, että puitelakiehdotus antoi kunnille täydet vapaudet yhteistyömuotojen ja alueiden etsimisessä. Näin ollen sellaisetkin alueet, joilla jo ennestään oli toimivaa yhteistyötä, ovat hajoamassa tai ainakin aika on käytetty uusien laitumien etsiskelyyn.

Toimeenpanosuunnitelmien laatimiseksi tarvitaan paljon tietoa ja tilastoja, eikä pienillä kunnilla ole sellaista ylimääräistä työreserviä, joka voisi asianmukaisesti nämä analyysit tehdä. Siksi on tärkeää, että kunnat käyttäisivät maakuntahallinnon apuja näissä kysymyksissä. Lisäksi on huomioitava se, että puitelaki ei määrittele sanktiota kunnille, jotka eivät ryhdy lain velvoittamiin toimenpiteisiin. Laki lähtee siitä, että yhtäkään kuntaa ei jätetä yksin. Siksi on tärkeää, että maakuntaliitto huolehtii kaikkien kuntien mukanaolosta lain toteutuksessa.

Puitelaissa on määritelty kaksi väestöpohjavaatimusta. Perusterveydenhuolto ja siihen läheisesti liittyvä sosiaalitoimi on toteutettava vähintään 20 000 asukkaan alueella. Tällainen alue on riittävän haastava myös lääkäripulasta kärsiville alueille. Tämä väestöpohja edellyttää noin 15 terveyskeskuslääkärin yksikköä, jolla on mahdollisuudet toteuttaa muun muassa päiväaikainen vastaanottotoiminta sellaisillakin alueilla, joilta se on nyt jo poistunut tai poistumassa jatkuvien lääkäripulaongelmien vuoksi. Myös laadun on mahdollista parantua, koska lääkäreiden väliselle konsultoinnille on paremmat mahdollisuudet.

Toinen väestöpohjavaatimus koskee ammatillista koulutusta. Siinä pohjavaatimuksena on vähintään noin 50 000 asukasta. Tärkeää on toiminnallisen kokonaisuuden muodostuminen, jossa alueen koulutustarjonta voi elää alueen työvoimatarpeiden mukaan. Suurien, satojatuhansia asukkaita käsittävien yksikköjen ongelmana on se, että ne eivät ole riittävän notkeita koulutustarjonnan muodostamisessa. Noin 50 000 asukasta muodostavat toimivan kokonaisuuden. Toivottavaa on, että aikanaan, kun opetusministeriö myöntää koulutuslupien jatkoja, tässä nimenomaan kiinnitettäisiin huomiota tähän toimivuuteen.

Puhun tässä omalta alueelta tulevan kokemuksen perusteella. Meillä on yksikkö, jossa tarjotaan ammatillista koulutusta. Sen jäsenkuntien asukasmäärä on 48 500 asukasta kahdeksan kunnan alueelta, ja mukana on myös ruotsinkielisiä kuntia. Asukasmäärä alittaa tavoitteen vain kolmella prosentilla, mutta vastapainoksi on tarjolla monipuolinen ammatillinen yksikkö, jossa päätöksenteko toimii yritysten tarpeiden mukaisesti. Suurissa yhdistyvissä yksiköissä on vaarana se, että kontaktipinta reuna-alueisiin häviää ja saneerataan yksikköjä niin suuriksi, että juuri peruskoulunsa päättäneet joutuvat muuttamaan kotoaan isompiin kaupunkeihin saadakseen ammatillisen koulutuksen. Sitten kun he ovat tottuneet asumaan isommissa ympyröissä, niin paluu kotiseudulle ja kenties siihen aiottuun työpaikkaan, yritykseen vaikeutuu. Tuon ikäisten opiskelijoiden turvallisuuteen tulee myös kiinnittää huomiota.

Mielestäni toiminnallisen kokonaisuuden muodostaminen sisältää juuri edellä mainittuja yksityiskohtia, joita puitelaissa ei ole kirjaimellisesti huomioitu.

Arvoisa puhemies! Puitelain toteutuksessa kunnilla on nyt haastava tehtävä. On tärkeää, että kunnissa laaditaan realistiset toimeenpanosuunnitelmat niin, että palvelut voidaan jatkossakin turvata myös reuna-alueilla. Jokaiselle kunnalle on työtä, ja on muistettava se, että tällä hetkellä perusterveydenhuollon 20 000 väestöpohjan täyttää vain yksi neljäsosa kunnista. Muutoksia siis on luvassa. Hallintovaliokunta esittää toimeenpanosuunnitelmien laatimiselle parin kuukauden jatkoaikaa kesäkuun lopusta elokuun loppuun. Tästä huolimatta töihin on ryhdyttävä ripeästi, koska valtaosa kunnista on heinäkuun ainakin osittain kiinni, joten täyttä kahta kuukautta ei tätä lisäaikaa tule.

Vaikka liikkeelle lähdetään terveys- ja siihen läheisesti liittyvien sosiaalipalveluiden toteuttamisesta, on tärkeää, että kunnissa pohditaan myös muita palvelutarjontoja. Se on varautumista myös kuntasektoria kohta uhkaavaan työvoimapulaan. Eläkkeelle siirtyminen kuntasektorilla tulee olemaan todella voimakasta jo muutaman vuoden aikana. Palvelurakenteet on syytä suunnitella sellaisiksi, että myös niistä selvitään.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus sisältää myös merkittävän avun kuntien yhdistämiselle. Yhdistymisavustuksella voidaan merkittävästi parantaa kunnan kykyä toteuttaa peruspalvelut laadukkaasti kaikille muodostuvan kunnan asukkaille myös tulevaisuudessa.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että tämän lakiesityksen valmistelu ja sitten käsittely hallintovaliokunnassa ovat edenneet kohtuullisen yksimielisesti. Tämä on hyvin merkittävä asia, varsinkin kun ottaa huomioon lähtötilanteessa vallinneet näkemyserot. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen perustavoite on selkeä: turvata palvelut ja niiden kehittäminen tulevaisuudessakin tasa-arvoisesti koko maassa. Tämä on tänä iltana useaan kertaan todettukin, muun muassa ed. Perho hyvin kuvaavasti sen toi julki. Koko uudistuksen keskiössä ovat ihminen ja ihmisen tarvitsemat palvelut. Voi sanoa, että tämä uudistus on välttämätön, jotta perustavoite saavutetaan.

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on käytettävissä keinoja, jotka voidaan jakaa kolmeen pääryhmään: kuntarakennemuutos, palvelurakennemuutos sekä kolmantena toiminta- ja teknologiamuutos. Mikään keino ei yksin riitä, vaan tarvitaan näitä kaikkia keinoja, kun tarkastellaan koko maan tilannetta. Keinoja eli työkaluja valittaessa on punnittava, mikä tai mitkä niistä parhaiten tukevat perustavoitetta. Keino ei missään vaiheessa saa olla päätarkoitus eikä tulla päätavoitetta tärkeämmäksi. Kun tämä uudistuskeskustelu käynnistyi, niin näytti jonkin aikaa siltä, että keskusteltiin paljon enemmän keinoista kuin tavoitteesta.

Arvoisa puhemies! Tämä uudistus koskee kaikkia kuntia ja niiden palveluja. Mikään kunta ei jää tämän uudistuksen ulkopuolelle. Tämä on syytä todeta, koska varsinkin tämän uudistushankkeen käynnistyessä oli muunkinlaisia ajatuksia julkisuudessa. Minullekin parikin kertaa todettiin, että tämähän koskee vain Pohjois-Suomen kuntia ja köyhiä, pieniä kuntia ja Varsinais-Suomea, jossa on paljon pieniä kuntia. Kyllä tämä uudistus koskee kaikkia kuntia. Se koskee samalla tavalla pääkaupunkia, ja samalla tavalla se koskee maan pienimpiä kuntia. Tämä on läpäisevä uudistus. Tässä uudistuksessa kunnat ovat muutosjohtajia. Koska kunnilla on käytettävissään monia keinoja, uudistus on tässä mielessä mahdollistava. Lakihan on puitelaki, jolloin se ei sisällä kovin yksityiskohtaisia määräyksiä. Tämä antaa myös monia mahdollisuuksia. Voi sanoa tästä kokonaisuudesta, että tämä on tietyn prosessin alku. Tämä muutos tulee jatkumaan vuosia.

Tänä iltana on puhuttu myös porkkanasta ja kepistä. Tämä lakiesityshän sisältää varsin tuhdin porkkanapaketin, jolla kannustetaan kuntia kuntaliitoksiin. Tietyllä tavalla tämä sisältää myös ajatuksen kepistä eli tiettyjä pakotteita. Yhteistyöhön on selkeitä pakotteita jne. Mutta kyllä tämä sisältää kolmannenkin elementin, johon ed. Andersson viittasi, ja se on tämä mahdollisuus, eli kyllä tämä sisältää pussillisen porkkanansiemeniä, ajatukset ja ideat uusista toimintamalleista, käytännöistä, palveluiden tuottamisesta ja järjestämisestä, ja on tärkeää, että kunnat niihin tarttuvat.

Kunnissa on käynnistynyt nyt jo mittava muutosprosessi. On tärkeää, että kuntia ja kuntien toimijoita tässä muutoksessa tuetaan. On huolehdittava, että mikään kunta ei jää yksin, ei jää katvealueeseen.

Tänä iltana on puhuttu myös kuntaliitoksista. Niistä joku sana.

Niin kuin totesin, porkkanarahalla kannustetaan kuntaliitoksia. Niin tuleekin tehdä. Kuntaliitokset ovat hyvä keino tämän perustavoitteen saavuttamiseksi, mutta siinäkin on muistettava, että ne eivät ole itsetarkoitus. Kuntaliitoksiin on syytä valmistautua huolella, ja on siinä tilanteessa mentävä myös syvälle palvelurakenteisiin niin, että siitä yhdistyneestä kunnasta tulee toimiva kokonaisuus. Siksikin tässä puitelaissa on myös mahdollisuus osakuntaliitoksiin, jotta tämä kokonaisuus olisi mahdollisimman toimiva. Tekee mieli sanoa, että on tärkeää, että lopputuloksena on ihmisen kokoisia kuntia. Se ei tarkoita, että kunnan pitää olla ehdottomasti pieni, vaan että siellä näkyy tämä perusajatus, ihminen ja palvelut, ja että se on myös kansalaisen vaikuttamisen kannalta toimiva kokonaisuus.

Mielenkiintoista on ollut tämän uudistusprosessin aikana, kun ovat keskustelussa olleet eri toimenpiteet. On ollut varsin viisaita kannanottoja erityisesti silloin, kun ovat olleet toisten kuntien asiat kyseessä. Moni on esittänyt viisaita ratkaisuja, mitä jossain toisella alueella tulee tehdä, mutta tässäkin meidän on syytä muistaa se, että muutos alkaa meistä, eli niin kuin ed. Andersson tuossa äsken puhui, meidän on syytä katsella ahkerasti peiliin.

Arvoisa puhemies! Tässä puitelain yhteydessä käsiteltiin myös kuntien eräiden tehtävien siirtämistä valtiolle. Näiltä osin muutos jäi aika vähäiseksi ja on syytä todeta, että tähän on tulevina vuosina syytä palata.

Niin ikään tänä iltana on ollut esillä palveluiden tuottamistavoista palveluiden yksityistäminen. Haluan todeta, että keskustalle tämä ei ole ideologinen kysymys. Ei ole itsetarkoitus yksityistää palveluja, mutta ei ole itsetarkoitus myöskään se, että kaikki palvelut tuotetaan kunnan toimesta. On syytä kussakin tilanteessa tyynen rauhallisesti tarkastella ja analysoida, mikä on paras palveluiden tuottamistapa, ja on syytä silloin muistaa se, että aina palveluiden järjestämisestä vastaa kunta.

Arvoisa puhemies! Niin ikään on keskusteltu tänä iltana kuntien taloustilanteesta. On hyvä asia, että puitelaki vakauttaa ja uudistaa kuntapolitiikkaa vakinaistamalla peruspalveluohjelman osaksi lakiin perustuvaa valtion ja kuntien neuvottelumenettelyä. Tulevaisuudessakin tehtävien ja voimavarojen on oltava tasapainossa. Tämän, voiko sanoa, kakkosvaiheena on kuntien rahoitusjärjestelmän uudistaminen. Hallintovaliokunta tähdensi mietinnössään hyvin vahvasti sitä, että vastaisuudessakin valtionosuusjärjestelmää uudistettaessa otetaan huomioon kuntien erilaiset olosuhteet ja palvelutarpeet. Me voimme luottavaisesti suhtautua siihen, että kuntien rahoitusjärjestelmää tullaan uudistamaan kuntien tarpeet huomioon ottavalla tavalla.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Tämä uudistus on todella merkittävä, ja uskon, että se on myös tuloksia tuova ja juuri sen vuoksi, että tämä on puitelaki. Jos tämä olisi hyvin yksityiskohtainen, niin uskon, että tähän ei sillä tavalla oltaisi valmiita sitoutumaan niin kuin nyt näyttää. On erittäin tärkeää se, mikä on tämän illan keskusteluissa tullut hyvin esille, että puolueiden välillä vallitsee verrattain hyvä yksimielisyys tämän lain perustarkoituksesta ja tavoitteista.

Pehr Löv /r:

Värderade fru talman, arvoisa rouva puhemies! Kommun- och servicestrukturreformen kom in på riksdagens arena som ett snabbgående tåg som inte går att stoppa men som ändå går att styra och bromsa i viss mån. Sällan går regeringen in för en så stor reform utan en tydlig skrivning i regeringsprogrammet. Ändå är det så att partierna, oppositionspartierna medräknade, var eniga om behovet så nu har processen förts så här långt.

Jag ser den som en mycket nödvändig effektiveringsprocess som nu har påbörjats. För att klara framtiden i kommunerna måste vi se över organisationerna och hur servicen ges framledes. Vi har behov av att effektivera serviceproduktionen i kommunerna. Vården måste bli bättre men får inte bli mycket dyrare trots den demografiska utvecklingen.

Det positiva idag är att de yngre pensionärerna mår mycket bra och bor hemma. De äldre som är i behov av omsorg har det inte bra i alla kommuner och den här upprustningen måste ske samtidigt som den förebyggande hälsovården och specialsjukvården utvecklas. Det här får inte ske på bekostnad av vår framtid, dvs. utbildningen av våra ungdomar. Utan stort kunskapskapital och förmåga till forskning och utveckling har Finland inte heller någon chans att finansiera omsorgen om äldre och sjuka.

Vi såg onekligen genast i början av den här processen en speciell drivkraft, statens starka tro på att stort är vackert och bättre. Framförallt är det väl så att statsmakten ser de större enheterna som lättare att samarbeta med och enklare att styra. Den statliga styrningen är i och för sig svag idag. Det är nog bekymmersamt att till exempel social- och hälsovårdsministeriet sitter inne med en stor mängd forskningsuppgifter om hur många grupper i samhället mår och om hur många kommuner i Finland som inte sköter sitt uppdrag på rätt sätt och ändå kan man inte gripa in och få en förbättring till stånd i rättvisans namn.

Men likväl kan det inte vara ett självändamål att sträva till stora enheter om inte servicen samtidigt verkligen blir bättre. Jag hoppas att reformen mera är en serviceförbättringsreform än en förvaltningsreform, men de kan ju gå hand i hand.

Puhemies! Paras-hanke on varsin tervetullut. Se on puitelaki, joka nyt innostaa kuntia tarkastelemaan ja parantamaan palvelutuotantoaan. Tämä on ehdottomasti tarpeellista tässä tilanteessa demografisen kehityksen takia. Kun samalla pitää parantaa vanhustenhuoltoa kuin myöskin huolehtia ennalta ehkäisevästä hoidosta ja erikoissairaanhoidosta, niin se voi tapahtua yksinomaan tehostamalla toimintaa yhteistyön avulla, koska julkinen talous ei voi saada ihan tarpeeksi resursseja tulevaisuudessakaan.

Talman! Får vi då med större samarbetsområden eller till och med större kommuner effektivare och mänskligare service? Det är onekligen så att en god serviceproduktion behöver mycken kunskap och yrkesskicklighet. Ifall den här professionella kapaciteten inte hittas i en mindre kommun vinner man säkert mycket på samarbete i större distrikt.

Konkurrensutsättning med god kvalitetskontroll på ett vettigt sätt kan inte heller skötas bra i små kommuner. Benchmarking och forskning som effektiva arbetssätt i serviceproduktionen kommer att få större utrymme tack vare den här processen. De goda modellerna som finns kommer att tillämpas mera allmänt i landet. Man skall inte behöva uppfinna krutet på nytt i varje stuga.

Talman! Jag har alltså förståelse för att det i det relativt glest befolkade Finland behövs en samordning. Sker det här sedan med förlust av identiteten och ett underskott i demokratin i större kommuner kommer trivseln i storkommuner att bli sämre då man känner sig på längre avstånd från beslutsfattarna. Kommunnämnder och kommunens informationsverksamhet skall kunna kompensera det här bortfallet. Det vore grymt ifall vi tappar kommuninvånarnas trygghetskänsla med en reform.

Det här betyder att man med andra ord måste gå snabbt och effektivt men samtidigt finkänsligt fram för att inte bli fartblind. Mindre, väl fungerande kommuner, alltså mindre kommuner som fungerar bra på grund av att språkförhållandena har speciella krav, liksom att det finns skärgårdsförhållanden i vårt land som inte är så lätta att överbrygga och väldigt stora avstånd måste beaktas. Det här får ett utrymme i lagen och det är en bra kompromiss.

Jag hoppas också att man nu i utredningsarbetet tar med de frivilliga organisationerna som redan står för en stor del av kunskapen och serviceproduktionen i vårt land. Dubbelarbete utan att beakta de här organisationernas arbete i en situation där den offentliga ekonomin inte är tillräckligt stark skulle vara dumt.

Summa summarum är den här processen en puff för att effektivera men den får inte leda till frustration utan till bättre motivation att göra arbetet intressantare i kommunerna. Det är så att våra kommunarbetare till en mycket stor del går i pension under de kommande tio åren och då måste vi kunna rekrytera och motivera unga krafter för att utveckla våra kommuner.

Den kommun som sover nu och inte gör något kommer att få uppleva en besvärlig sits senast 2009 när den statliga styrmekanismen antingen ekonomiskt eller genom förvaltningsbeslut griper in. De som nu hittar lösningar för bättre service får uppskattning och kan forma sin framtid själva. Ändå är det viktigt att påpeka att den kommunala självbestämmanderätten måste få stort utrymme i hela den här processen.

Puhemies! On todella hyvä, että tämä tehostamisprosessi nyt on käynnistynyt oikealla tavalla kunnissa. Meillä on valitettavasti kuntia, jotka nyt nukkuvat, sanovat, että varmasti ei mikään tule muuttumaan. Minä olen varma, että ne erehtyvät pahan kerran. Ne tulevat heräämään siihen viimeistään vuonna 2009, kun valtion ohjaus voimistuu joko taloudellisin voimakeinoin, porkkanalla tai piiskalla tai sitten jopa hallintopäätöksillä, jotka menevät tietysti sitten eduskunnan kautta. On siis viisasta nyt löytää uusia ratkaisumalleja yhdessä. Kuitenkin haluan painottaa ja haluan mainita erityisesti sen, että kunnallista itsemääräämisoikeutta täytyy myöskin kunnioittaa tässä prosessissa.

Osmo Soininvaara /vihr:

Arvoisa puhemies! Minun täytyy näin oppositioon kuuluvanakin sanoa, että silloin, kun Paras-hanke pantiin pystyyn, olin hyvin innostunut siitä, mitä suunnitellaan, ja kun Kuntaliiton hallitus yksimielisessä kannanotossaan asetti tavoitteekseen, että kuntien minimikoko tulisi olemaan 20 000 asukasta, vaikutti siltä, että jotakin on oikeasti tapahtumassa, ja kun niitä Paras-hankkeen alkuvaiheen keskusteluja kuuli, niin silloin oli kovin radikaalia henkeä ja intoa.

Silloin Suomen keskusta ajoi ratkaisumallia, jossa aika paljon kuntien sosiaali- ja terveystoimen tehtäviä siirrettäisiin maakunnille, ja se on monessa mielessä hyvä malli sen takia, että maakunta kooltaan ja rahoitusyksikkönä on suurin piirtein oikean kokoinen yksikkö organisoimaan esimerkiksi terveyspalveluja paljon paremmin kuin yksittäiset kunnat, joiden mediaanikoko on kai noin 4 000 henkeä.

Sosialidemokraateilla oli toisenlainen ratkaisu. He pyrkivät noin 70—100 kuntaan, suurin piirtein lähelle sitä mallia, joka oli tällä Kuntaliitolla, että kunnan minimikoko olisi vähintään 20 000, vahvoihin peruskuntiin, ja tämäkin on ihan hyvä malli. Sillä tavalla olisi päästy eroon monesta kuntasektoria vaivaavasta seikasta.

No, miten nämä kaksi mallia sitten laitettiin kompromissiksi keskenään? Siten, että molemmat saivat torjuntavoiton. Keskustalaiset onnistuivat torjumaan demareitten mallin, ja demarit onnistuivat torjumaan keskustan mallin, ja lopputulos oli se, että ei tehdä oikeastaan yhtään mitään. Tämä oli kyllä mielestäni erittäin suuri pettymys. No, tämän jälkeen, kun todettiin, ettei tule takkia, on sitten yritetty tehdä tuluskukkaroa, tarvittiin sitä tahi ei, ja toki toivotan kaikkea menestystä niille hankkeille, jotka tämän riekaleen seurauksena sitten vielä jollakin tavoin pannaan pystyyn, mutta eihän tästä kyllä paljon jäänyt.

Se, mistä olen erittäin suruissani, on se, että nyt, kun kuntakokoa ei saada järkevän kokoiseksi lukuun ottamatta kahta tai kolmea hanketta Suomessa ja kun näitä ylikunnallisia tehtäviä ei saada keskitetyksi maakunnan tasoisille yksiköille, joilla olisi oma demokraattinen hallintonsa, niin tämä nykyinen kuntaliittojen välinen sekamelska jatkuu sellaisenaan. Kuntayhtymä on varsinainen käenpoika suomalaisessa demokratiassa. Ensinnäkään se ei ole demokratiaa ollenkaan, tai sanotaan, että se on tämmöistä homeopaattista demokratiaa, jossa äänestäjän ääni on kyllä jäänyt ihan yhtä kauas kuin homeopaattisen lääkkeen valmistuksessa se alkuperäinen vaikuttava aine. Jokainen voi uskoa, onko sitä olemassa tahi ei, mutta ei sitä nyt juuri ole. Kuntayhtymien rahankäyttö on täysin holtitonta, koska niitä ei valvo mikään, ja siinä on tämmöinen sektorikohtaisen isännättömän rahan ongelma. Yleensä kuntayhtymien hallintoon ihmiset pätevöityvät sen jälkeen, kun heidän varsinainen luova kautensa on päättynyt eikä heille mitään muutakaan tehtävää enää kunnassa sitten löydy. Sen takia nämä eivät myöskään ole kovin innovatiivisia. Kuntayhtymät ovat myös täydellisen sektoroituneita, ja sen takia terveydenhuollon kuntayhtymä ja sivistystoimen kuntayhtymä eivät mitenkään voi käyttää samaa huoltoyhtiötä, vaikka ne kuinka olisivat toistensa naapureita, koska ne hallinnollisesti ovat niin hirvittävän kaukana toisistaan.

Ja edelleen se, mitä suuresti harmittelen, on se, että tähän jäi tämmöinen haave vapaaehtoisesta yhteistyöstä. Vapaaehtoinen yhteistyö on ihan kiva silloin, jos kaikki ajattelevat samalla tavalla, mutta sitten, kun asioista ei ollakaan samaa mieltä, se johtaa kuntien välisiin loputtomiin neuvotteluihin, joissa sitten mikä tahansa kompromissi kelpaa, olkoon se kuinka huono tahansa, jos se jotenkin on saatu parsituksi kokoon, ja paikallisilla valtuustoilla ei ole sen jälkeen mitään sanottavaa, koska eihän sitä korttitaloa, joka nyt jotenkin on saatu pystyyn pannuksi, uskalla kukaan horjuttaa. Tämä vapaaehtoinen yhteistyö tulee alentamaan päätöksenteon tasoa. Se tulee vaatimaan hirveästi byrokraattista toimintaa, ja se poistaa demokratian kokonaan. Sen takia olen kovin pahoillani, että me emme saaneet aikaan sen kaltaista ylikunnallista päätöksentekoa, jossa voitaisiin äänestää ja äänestämällä sitten päättää, mitä tullaan tekemään.

No, kyllähän tähän tuluskukkaroon sitten jotakin jäikin. Siihen jäi esimerkiksi se Kansallisesta terveyshankkeesta poimittu periaate, että terveyskeskuksessa pitää olla 20 000 asukkaan väestöpohja. Se on ihan hyvä tavoite. Pikkuisen jäin ihmettelemään, mitenkä se tässä toteutetaan, koska pienellä kunnalla on velvollisuus kyllä yhteistyöhön suuremman naapurin kanssa mutta suuremmalla naapurilla ei ole velvollisuutta yhteistyöhön tämän pienemmän kunnan kanssa.

Mietitään tilannetta esimerkiksi Hämeenlinnan seudulla, jossa on meneillään suuri toiveita herättävä kuntaliitoshanke, josta kuitenkin Hattulan kunta jää ulkopuolelle. Hattulan kunta on sen verran pieni, että sen velvollisuus on tehdä yhteistyötä Suur-Hämeenlinnan kanssa, minkään muun kunnan kanssahan se ei oikein voi sitä tehdä, mutta Suur-Hämeenlinnalla ei ole mitään velvollisuutta edes neuvotella asiasta Hattulan kanssa, tai saattaa olla velvollisuus neuvotella, mutta ei ole velvollisuutta sopia Hattulan kanssa mistään, vaan Suur-Hämeenlinna voi sanoa, että hanki muualta tai liity tähän Hämeenlinnaan. Sitten Hattulan mahdollisuudeksi jää tietysti ostaa sairaanhoitopiiriltä tämä terveyskeskuspalvelu, mutta ei sinne Hattulaan sitä 20 000 asukasta siihen terveyskeskukseen mitenkään tule, vaikka se kuinka olisi sairaanhoitopiirin tehtävää. Siinä mielessä tämä tilanne on aika hankala noin neuvottelutaktisesti, jos hyvää tahtoa ei löydy, ja tämmöisessä tilanteessa, jossa yksi kunta hieman omavaltaisesti ja omaa etuaan tavoitellen jää suuren kuntaliitoksen ulkopuolelle, hyvää tahtoa ei välttämättä löydy.

Se, mistä olin erityisen pettynyt, on se, että suomalaisten kaupunkiseutujen kansainvälistäkin moitetta saanut kehno hallinto ei tästä muuttunut mihinkään. Tuli velvollisuus käydä joitakin neuvotteluita ja tehdä yhteinen paperi, mutta jos yhteisessä paperissa lukee, että emme ole sopineet mistään, ja se kiikutetaan valtioneuvostolle, niin valtioneuvostolla ei ole mitään valtuuksia kuin todeta, että kas vaan, eivät ole sopineet mistään. Sama koskee sitä, että ei kaikilla osapuolilla ole mitään intressiä sopia mistään. Suomalaisen kaupunkipolitiikan yksi syöpäkasvaimista on se, että joka ikisen suuren kaupungin laidalla on vähintään yksi kermankuorijakunta. Eihän tämän kermankuorijakunnan kannata sopia mistään. Senhän kannattaa ilmoittaa, että me jatkamme tällä tavalla ja koettakaa te köyhät siellä pärjätä omillanne. Meillähän on tämmöisiä kaavoitusmääräyksiä tässä ihan lähelläkin, joissa hehtaarin tontille kaavoitetaan 500 neliötä asuinrakennusta ja sanotaan, että siinä saa olla yksi ainut asunto. Tällä varmaankin tähdätään semmoiseen hyvään sosiaaliseen asuntorakentamisnormiin. On aivan selvää, että on olemassa kuntia, jotka nimenomaan kaavoituspolitiikalla valikoivat asukkaansa sillä tavalla, että alle 200 000 euron vuosituloilla ei ole kuntaan asiaa, ja kyllä tämä jollakin tavoin pitäisi pystyä keskeyttämään.

Toinen seikka tästä kaupunkiseutujen huonosta hallinnosta on se, että tiedän esimerkiksi Pääkaupunkiseudulta erittäin hyvin sen, että meillä olisi hyvää rakennusmaata Vantaalla. Vantaalla on ihan terveet kaavoitusperiaatteet. Siellä on noin helsinkiläisen silmin laaja preeria-aukea, kun tullaan Tikkurilan pohjoispuolelle, jossa on suoraan radanvarressa rakennuskelpoista maata neliökilometreittäin, mutta Vantaalla ei ole varaa rakentaa, koska sillä ei ole varaa niihin päiväkoteihin ja kouluihin jne. Eikä tämä ongelma millään maankäytön sopimuksella, että kaavoitetaan sinne Vantaalle lisää, siitä ratkea. Vantaalla ei senkään jälkeen ole varaa rakentaa sinne.

Sen takia Pääkaupunkiseutua rakennetaan aivan väärin siinä suhteessa, kuin kunnilla on kykyä rakentaa tai kustantaa palveluja, eikä siinä suhteessa, missä sijaitsee edullinen rakennuskelpoinen maa. Sen takia meidän pitäisi joko pyrkiä yhtenäisiin kuntiin kaupunkiseuduittain, mikä kyllä Paras-hankkeen perusteluissa on tavoitteena ja yksimielisesti hyväksytty, mutta ikään kuin pykälä puuttuu, tai sitten pitäisi pyrkiä tämmöiseen sitovaan seutuhallintoon, jossa myös verotulot tasataan ja jossa yleiskaavoitus ja sen kaltaiset asiat päätettäisiin Helsingin seudulla erikseen yhdessä, Turun seudulla yhdessä ja Tampereen seudulla yhdessä, eikä sillä tavalla, että nämä kermankuorijakunnat pääsevät sabotoimaan kaupunkirakennetta siinä vieressä tai että hyvää tarkoittavat kunnat, joilla vain ei ole rahaa, eivät pysty rakentamaan, vaikka pitäisi.

Arvoisa puhemies! Ajattelin vielä puhua vähän tästä kunta—valtio-rahanjakosuhteesta, mutta katson tuota kelloa ja olen puhunut jo niin pitkään, että ehkä lopetan tähän.

Iivo Polvi /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Tähän mennessä käytetyissä puheenvuoroissa yleisesti on melko kritiikittömästi kehuttu tätä hallituksen esitystä ja samalla mietintöä lukuun ottamatta tätä viimeksi kuultua ed. Soininvaaran puheenvuoroa. Oma ajatteluni menee aika pitkälle näiden ääripäiden väliin. Paljon löytyy samaa ajatusta, mitä oli tuossa ed. Soininvaaran puheenvuorossa.

Lähtökohtatavoitteethan tässä esityksessä ovat hyvät. Niitä kai ei kukaan voi kieltää. Siinä pyritään kuntarakennetta muuttamaan aivan oikeaan suuntaan näissä tavoitteissa ja samaten palvelurakennetta. Mutta on aivan samoja ajatuksia, mitä äskeisessä puheenvuorossa oli, että ne pykälät käytännössä puuttuvat. Niinpä silloin, kun tämän lain lähetekeskustelua käytiin, omassa puheenvuorossani totesin, että tämä on sen verran väljä ja yleisellä tasolla kaikkea hyvää sisältävä, että siitä ei oikeastaan voisi käyttää laki-nimikettä vaan nimeksi sopisi paremmin julistus, eikä minun ole mitään syytä muuttaa tuota ajatustani nytkään, varsinkin kun kuulin sen, että myös perustuslakiasiantuntijat kuulemisen yhteydessä ovat päätyneet jopa samaan lopputulokseen.

Esitys on hyvä, tavoitteleva ja väljä mutta ei sisällä tosin oikeastaan mitään muuta konkreettista kuin sen, että toimeenpanosuunnitelmat on laadittava, ja toinen velvoite oikeastaan on se, että niin perusterveydenhuollon kuin ammatillisen opetuksenkin osalta on tiettyjen asukaslukutavoitteiden täytyttävä noissa suunnitelmissa. Mutta hyvin pitkälle samoja ajatuksia, mitä äsken kuultiin ed. Soininvaaran puheenvuorossa, on itselläni siitä, että neuvotella voidaan, voidaan pyrkiä sopimaan mutta millään ei voida velvoittaa sellaisiin lopputuloksiin, mitä edellytetään näiden tavoitteiden saavuttamiseksi, eli se on minusta se suuri ongelma, mikä tähän nippuun sisältyy.

Konkreettista tässä on tietenkin tuo kuntajakolain muutos ja siihen liittyvä yhdistymisavustusjärjestelmä, joka paranee. Se on tietenkin myönteinen ja erityisesti sen osalta, että siinä vuosille 2008—2009 tapahtuviin yhdistymisiin avustus myönnetään korotettuna ja vielä 2010—2011 toteutuviinkin 1,4-kertaisena. Siinä selvästi pyritään nostamaan järkeä kuntasektorille järkevien päätösten tekemiseksi, ja se on varmaan perusteltua. Jospa näillä voidaan jotain saavuttaa!

Kun täällä aikaisemmin käytetyissä puheenvuoroissa muun muassa ed. Arto Seppälä kertoi lähinnä talouteen liittyen siitä, että valtion budjetti nyt esimerkiksi selvästi tervehdyttää kuntataloutta, ja myös aikaisemmissa puheenvuoroissa muissakin on kerrottu siitä, että kuntatalous jollakin tavalla olisi vahvistumassa, on syytä todeta, että tämän hallituksen kaudella kuntatalous on joka vuosi heikentynyt huolimatta siitä, että veroprosenttia kunnat ovat korottaneet poikkeuksellisen paljon: vuoden 2005 osalta 36 kuntaa, vuoden 2006 osalta 140 kuntaa ja tälle vuodelle 106 kuntaa. Siitä huolimatta negatiivisten vuosikatteiden omaavien kuntien lukumäärä on kasvanut. Negatiivisen lopputuloksen tilinpäätöksessään tehneiden kuntien lukumäärä on kasvanut. Kun se vuonna 2002 oli 93, vuonna 2003 se oli 224, vuonna 2004 se oli 316 ja vuonna 2005 se oli 321. Saman suuntainen on ollut kehitys niiden kuntien lukumäärässä, joiden tilinpäätös sisältää kattamatonta alijäämää. Se oikeastaan siitä kuntien talouskehityksestä tämän hallituksen aikana.

Toiseksi, eri yhteyksissä on kerrottu näitä valtionosuuksien indeksikorotuksia ja niiden leikkauksia. Totean edelleen aikaisemmin toteamani asian, eli tämä hallitus toteuttaa indeksileikkauksia enemmän kuin mikään tätä edeltävä sen takia, että mitään aikaisempaa se ei poista. Sen sijaan tämän hallituksen saldo indeksikorotusten leikkauksista on 174 miljoonaa euroa. Se on se, mitä on todellisuudessa tapahtunut.

Kun tiedostetaan kuntatalouden tilanne, niin on syytä selvästi pyrkiä muuttamaan tätä palvelurakenneuudistusta koskevaa esitystä, mikä hallintovaliokunnan mietintöön sisältyy. Se koskee erityisesti 11 §:ää. Täällä aikaisemmin käytetyistä puheenvuoroista on saanut sen kuvan, että on jäänyt lukematta esityksen sisältö. 11 §:ssä määritellään selvästi se muutos, mitä aiotaan toteuttaa. Minusta aivan oikea lähtökohta on se, että verotulojen merkitystä kasvatetaan, mutta kun samanaikaisesti todetaan, että se tapahtuu kustannusneutraalisti, se merkitsee sitä, että valtionosuuksien määrää vastaavasti pienennetään. Sehän on päivänselvää. Kun otetaan huomioon tuon lakiesityksen 11 §:n viimeinen momentti, missä vielä naulataan kiinni se, että kustannusjako valtion ja kuntien välillä säilyy entisellään, niin sehän käytännössä merkitsee sitä, että kuntatalous jatkossakin velkaantuu entistä enemmän. Siihenhän se johtaa, kun se niitataan kiinni tuossa pykälässä, joka on tietenkin käytännössä ohje jatkovalmistelulle. Se on selvää, etteihän tuon pykälän perusteella niitä valtionosuuksia sinänsä ratkaista, mutta se on joka tapauksessa tämän hallituksen lähtökohta ja näkemys siitä, miten asiaa jatkossa valmistellaan. Siihen on syytä saada muutos.

On syytä todeta se, että se esitys, mikä sisältyy vastalauseeseen, jonka vasemmistoliiton edustajat ovat allekirjoittaneet, takaa sen, että kuntien palvelut voidaan yleensä rahoittaa ja samalla jonkin verran paremmin toteuttaa sitä kansalaisten yhdenvertaisuutta, mitä palvelujen järjestämisessä tulisi edellyttää. On tietenkin kestämätöntä se, että tällä hetkellä veroprosentit kuntien välillä jakaantuvat 16—21 prosenttiin. Siellä on runsaan 30 prosentin ero verotasossa. Ei kai voida pitää sitä enää tasa-arvon kannalta kestävänä periaatteena. Sekin edellyttää, että näitä järjestelmiä muutetaan eikä naulata kiinni, niin kuin nyt tässä esityksessä tehdään. Sen takia nämä muutosesitykset tehdään yksityiskohtaisessa käsittelyssä.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä hallituksen esitys kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta on varmasti Vanhasen hallituksen yksi tärkeimmistä työsaroista. Sitä ei alun perin ollut sisällytetty hallitusohjelmaan, mutta jo varhaisessa vaiheessa hallitus joutui tunnustamaan tosiasiat ja sen piti lähteä liikkeelle, jotta kuntakenttä ei ajautuisi täydelliseen haaksirikkoon. Meillä yli 400 kunnasta liian iso osa on valitettavan huonossa hapessa. Suomen tulevaisuuden kannalta kunta- ja palvelurakennehanke käynnistettiin kyllä kreivin aikaan.

Seuraavien kymmenen vuoden aikana meiltä eläkkeelle siirtyy Suomessa noin 700 000 työntekijää, mikä entisestään luo ja tuo suuria paineita nykyisen palvelutuotannon ylläpitämiseen. Kyse on siis koko yhteiskuntamme perusrakenteita muuttavasta tilanteesta. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen puitelain tarjoamat porkkanat ovat varmasti monelle mieleen, mutta tuskin näemme kuntaministeri Mannisen veikkaamaa tai toivomaa 100 kunnan katoamista kuntakartalta vielä lähivuosina. Porkkanoita keskeisemmäksi kysymykseksi tulee varmastikin nousemaan kysymys siitä, kuinka edetään niissä tilanteissa, joissa kunnan isät ja äidit henkeen ja vereen vastustavat kuntaliitosta, vaikka omilla toimilla ei ole enää mahdollisuuksia tulla toimeen. Ennakolta on yleisesti linjattu, ettei pakkoliitoksia väkisin tehdä, mutta en usko, että pakkonaittamisilta vältyttäisiin. Lähitulevaisuuden muutokset yhteiskunnassa ovat niin rajuja ja nopeita jo pelkästään ikääntymisestä johtuen, että järjenvastaiset kuntarajat on välttämätöntä korjata.

Seuraava hallitus tekee tämän puitelain perusteella selvityksen siitä, miten tämä puitelaki on käytännössä vaikuttanut kuntien yhteistyöhön ja ennen kaikkea taloustilanteitten kehittymiseen. On selvää, että seuraavassa hallituksessa on löydyttävä rohkeutta tarttua ohjaksiin niissä tilanteissa, joissa rapakuntoiset kunnat tai välttämätöntä kuntaliitosta tarvitsevat kunnat eivät ole itse aktivoituneet yhteistyöhön. Seuraavan hallituksen on silloin kyettävä erillislakien avulla vaikka vauhdittamaan liitoksia.

Arvoisa rouva puhemies! Puitelain uutisoinnissa ja yleisessä keskustelussa kuntaliitokset ovat saaneet palvelurakenteiden uudistamista suuremman huomion. Meidän ei kuitenkaan pidä missään tapauksessa unohtaa hankkeen nimessä esitellyn parivaljakon jälkimmäistä osiota, joka on aivan yhtä keskeinen, minusta paljon keskeisempi osa koko hanketta. Mikäli palvelurakenteiden uudistamisessa ei saavuteta todellisia konkreettisia tuloksia, on täysin turhaa puskea kuntia toistensa syliin. Terveyskeskusten järjestämisen rajaaminen noin 20 000 asukkaan keskittymiin on oikean suuntainen askel ja samoin ammatillisen koulutuksen järjestämisen rajaaminenkin, mutta jatkoa näille tarvitaan. Toivon, että seuraavassa hallituksessa tehdään arviointia näiden palvelurakenteiden muokkaamisten pohjalta niin, että asukasmäärään tai vastaavaan mittariin sidottuja ehtoja kyetään asettamaan. Meidän pitää miettiä entistä laajemmin kaikkia yhteiskunnan tarjoamia palveluita. Tätä ei pidä ymmärtää haja-asutusalueiden palveluiden alasajona vaan juuri kuntien yhteistyön ja yhtenäisyyden tukemisena. Näin turvaamme kuntien elinvoimaisuuden myös tuleville sukupolville.

Arvoisa rouva puhemies! Valtionosuusuudistus on seuraava suuri lainsäädäntöhanke kuntien näkökulmasta. Puitelain valmistelun yhteydessä valtionosuusuudistuksesta linjattiin jo hurjalta kuulostaneita suunnitelmia, mutta ne eivät ole päätyneet hallituksen esitykseksi. On mielenkiintoista nähdä, millaisella agendalla seuraava hallitus lähtee tämän asian suhteen liikkeelle.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä varsin monet edustajat ovat puhuneet kuntataloudesta ja sen tilasta. Ensiksi on varmaan syytä ihan aluksi todeta se, että jo viime vuonna kuntatalouden kehitys kääntyi myönteiseen nousuun johtuen siitä, että hyvän talouskehityksen ja työllisyystilanteen kehityksen kautta myöskin kuntien verotulot alkoivat kasvaa varsin voimakkaasti, keskimäärin valtakunnassa yli viiden prosentin tahtia, joskin niissä kuntakohtaisia ja alueellisia eroja on olemassa ja sitä kautta yksinomaan siitä ei voida vetää tuota talouden parantumisen johtopäätöstä. Mutta toisaalta tämän vuoden budjetti tuo kunnille yli 400 miljoonaa euroa valtion toimenpitein rahoitusta lisää, joka sekin merkittävästi vahvistaa kuntataloutta.

Täällä monet ovat myöskin kuntien velkaantumisesta puhuneet. Voidaan todeta, että tänä vuonna vuosikatteella kunnat keskimäärin ottaen kykenevät kattamaan poistot ja lähes kokonaisuudessaan nettoinvestoinnit ja se kuntien velkaantumisen lisääntyminen johtuu pelkästään siitä vahvasta investointibuumista, joka on parasta aikaa menossa, elikkä kunnat rakentavat tänä päivänä myöskin uutta, peruskorjaavat ja pitävät sitä kautta palvelujärjestelmien puitteita yllä.

Rouva puhemies! Silloin, kun hallitus käynnisti kunta- ja palvelurakennehanketta keväällä 2005, oli selvästi nähtävissä kyllä se, että kuntien velkaantuminen jatkuu vahvana ja toisaalta kuntien menotalous oli jo vuosia ollut hyvin vahvassa kasvussa. Menot kasvoivat keskimäärin ottaen yli viisi prosenttia, kun tulot vain runsaat 3 prosenttia. Tuo epäsuhta piti kyetä katkaisemaan, saattamaan kuntien menokehitys alle neljän prosentin. Samalla hallitus totesi, että on syytä varautua niihin yhteiskunnan rakennemuutoksiin, jotka tapahtuvat ennen kaikkea väestön ikääntymisen, hoidon tarpeen kasvun ja toisaalta vaikeutuvan työllisyystilanteen kautta.

Näillä reunaehdoilla hallitus pani käyntiin kunta- ja palvelurakennehankkeen. Täytyy sanoa, että se oli oikea toimenpide. Kuntarakenne- ja palvelurakenneuudistus varmasti kyetään tämän puitelain jälkeen viemään läpi yhteiskunnassa paljon kevyemmin kuin aikanaan 80-luvun lopulla ja 90-luvun alkupuolella talouselämän rakenteelliset ongelmat hoidettiin. Ne ovat ravistelleet yhteiskuntaa paljon voimakkaammin. Nyt tämä julkisten palvelujen ja kuntarakenteen ja palvelurakenteen uudistaminen voidaan viedä hyvin, sanoisinko, perustuslain ja kunnallisen itsehallinnon puitteitten hengessä siten, että kunnallista itsehallintoa kunnioitetaan. Puitelaki ei sisällä pakkoliitoksia. Se ei määrittele kunnille minimikokoa ja jättää ratkaisuvallan puitelain puitteissa kunnille itselleen.

Laki tosin määrittelee tietyille palveluille minimiväestökoot. Perusterveydenhuollolle ja siihen välittömästi liittyville sosiaalitoimen tehtäville on asetettu 20 000:n väestöpohja, olipa kysymys kunnasta tai yhteistoiminta-alueesta, ja toisaalta ammatillisen koulutuksen väestöpohjaksi on todettu noin 50 000.

Toisaalta on myöskin otettu vahvasti kantaa laajaa väestöpohjaa vaativiin palveluihin ja keskustelun jälkeen valittiin nykyinen sairaanhoitopiirijako tuon järjestelmän pohjaksi, jolloin uudet kuntayhtymät huolehtivat sekä erikoissairaanhoidosta että erityishuollosta. Myönteistä tuossa 6 §:n tehtävämäärittelyssä on se, että kunnat voivat antaa kuntayhtymälle myös muita tehtäviä. Näyttää siltä, että pykälä mahdollistaa entistä laajemman toimialan kuntayhtymille. Monet kunnat ovat viemässä sinne myöskin perusterveydenhuollon, ja erityisesti Itä-Savon sairaanhoitopiirissä tältä pohjalta tämä piirimalli on käynnistynyt jo tämän vuoden alussa.

Laki tukee kuntajakolain kautta kuntaliitoksia. Se on ymmärrettävää, ja vapaaehtoisia kuntaliitoksia on tuettava silloin, kun kuntapäättäjät arvioivat, että se on ainut tapa turvata kansalaisille palvelut pitkällä tähtäimellä ja järjestää sitä kautta paikallinen demokratia ja kuntalaisten vaikutusmahdollisuus. Vastaava tapa turvata palvelut on myöskin yhteistoiminta-alueiden muodostaminen elikkä asioiden hoitaminen kuntien yhteistoiminnan kautta.

Tämän puitelainkin jälkeen palvelujen järjestämisvastuu säilyy kunnilla eli kunnat voivat ratkaista, että ne joko tuottavat palvelut itse tai käyttävät hyväkseen yksityisiä palveluntuottajia. Ennen kaikkea tässä ratkaisumallissa on kysymys siitä, että palvelut kyetään tuottamaan kustannustehokkaasti ja pidättäytymään siinä alle neljän prosentin kasvussa.

Kunta- ja palveluhanke on prosessi. Laki on voimassa vuoden 2012 loppuun ja tuo prosessi etenee kaikkia kuntia koskettavan toimeenpanosuunnitelman kautta, kaupunkiseutujen suunnitelmien kautta, siten että kaupunkiseudut selvittävät yhteistyössä laissa mainittujen kuntien kanssa toimivan yhdyskuntarakenteen asumisen, maankäytön ja liikenteen osalta sekä sen, miten palveluja voidaan käyttää yli kuntarajojen. Lisäksi laki asettaa myöskin taloudellisissa vaikeuksissa oleville kunnille seurantamenettelyn ja jopa selvittelymenettelyn niissä tapauksissa, mikäli kunnat eivät noita taloudellisia kriteerejä kykene täyttämään eivätkä siten voi turvata pitkällä tähtäimellä asukkailleen riittäviä palveluja.

Arvoisa rouva puhemies! Minusta puitelain osalta nyt sitten selvästi — kun kunnat laativat näitä toimeenpanosuunnitelmia, ehkä monissa kunnissa on vaikea hahmottaa sitä tavoitetta, mikä on — kuntien on laadittava nämä toimeenpanosuunnitelmat ja arvioitava niissä väestön rakenne ja palvelun tarve sinne vuosiin 2015 ja 2025. Varmasti monessa kunnassa arvioidaan tilannetta juuri vain tämän päivän näkökannan pohjalta, mutta on perusteltua, että tuo näkökanta otetaan myöskin tuon lain edellyttämällä tavalla tuonne pitkälle tulevaisuuteen. Siinä mielessä näenkin, että on ilmeistä, että kun tuo kuntajakolaki on myöskin määräaikainen ja kuntaliitoksia rahoitetaan porkkanarahojen kautta vuoteen 2013 saakka, niin viimeinen ryväs kuntaliitoksia tulee tapahtumaan siten, että ne anomukset jätetään silloin maaliskuussa 2012 sisään ja ne astuvat voimaan vuoden 2013 alussa. Tällöin vasta voidaan arvioida, mitä puitelaki kaiken kaikkiaan on merkinnyt meidän koko kuntarakenteemme ja palvelurakenteemme uudistamisen näkökulmasta.

Kuten totesin, laki on ollut tarpeellinen ja on myöskin tarkoituksenmukainen. Sanoisin, että tämä keskustelu, joka tämän lain valmistelun aikana alkoi jo kentällä maakuntakierrosten yhteydessä ja nyt tulee jatkumaan toimeenpanosuunnitelmien ja kaupunkiseutuselvitysten kautta, on kuitenkin ollut sellainen merkittävä impulssi rakenteiden arvioinnille ja ennen kaikkea sille, miten kansalaisten palvelut turvataan pitkälle tulevaisuudessa. Suomessa on vahva, perustuslain suojaa nauttiva kunnallinen itsehallinto. Tämä laki noudattelee niitä periaatteita, ja henkilökohtaisesti olen aina luottanut perinteiseen kuntahallintoon Suomessa, sen kykyyn sekä vastata kansalaisten palveluista että toimia alueellaan yleisenä kehityksen moottorina. Tämä laki tukee tätä näkökulmaa. Tulevaisuudessa kysymys on työstä ja toimeentulosta. Kuntien on kyettävä myöskin harjoittamaan aktiivista elinkeinopolitiikkaa ja sitä kautta luomaan kuntalaisille edellytykset viihtyisään asumiseen ja työhön ja myöskin turvaamaan riittävät palvelut.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on tämän iltapäivän aikana käyty perusteellista keskustelua kunta- ja palvelurakennehankkeen tarpeellisuudesta, tästä prosessista ja lopputuloksesta. Itse pidän erittäin positiivisena, että hallitus päätti käynnistää tämän Paras-hankkeen ohi hallitusohjelman, koska hallituksen piirissä havaittiin, että meidän kuntien haasteet tulevat niin voimakkaasti muuttumaan tulevien vuosien aikana, että jo tämän hallituksen aikana on saatava juna liikkeelle, miten kunnat ryhtyvät valmistautumaan tärkeitten peruspalveluitten tuottamiseen myös vuosien 2015—2025 aikana. Siinä mielessä hyvin laajalla yhteisymmärryksellä aikaansaatu lopputulos antaa hyvän perusteen kunnille arvioida tätä toimintaympäristöä ja myöskin sitä rakennetta, miten palvelut tuotetaan.

Nämä kaksi väestötavoitetta, jotka sisältyvät tähän puitelakiin, terveydenhuollossa 20 000 asukasta ja toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa 50 000 asukasta, asettavat kyllä aikamoisia haasteita, kun otetaan huomioon se, että meidän kuntarakenteemme on hyvin erilainen eri puolilla maata. Uskon, että nyt, kun ensimmäinen vaihe saadaan aikaan ja nämä yhteistyöalueet tai kuntien yhdistämisratkaisut toteutuvat, niin sen jälkeen päästään kiinni tähän varsinaiseen sisältöön, millä tavalla palvelurakenteita kehitetään, jotta päällekkäisyyksiä poistetaan ja entistä enemmän pystytään tuottavuuttakin myös aikaansaamaan täällä palvelutuotannon prosesseissa. Tässä mielessä nyt ollaan ottamassa siis ensimmäinen askel.

Tässä on ollut havaittavissa, että kunnat ovat lähteneet erittäin nopeasti ja aktiivisesti liikkeelle. Tämä kertoo siitä, että kuntien päättäjät ovat hyvin vastuullisia. He tiedostavat sen, että heillä on se poliittinen vastuu, jonka pohjalta pitää kyetä tekemään ratkaisut, miten kuntalaisten palvelut turvataan. Ehkä haastavampi asia on, miten ammatillisen koulutuksen yhteistyörakenteet toteutuvat. Esimerkiksi oman maakunnan osalta on aikamoisia ponnisteluja tehtävä, jotta tämä 50 000 asukkaan raja toteutuu täällä ammatillisen koulutuksen puolella. Ainakin itse toivon, että viime vaiheessa, kun ne esitykset ministeriölle tulevat, tiettyä luovuutta sallitaan näitten yhteistoimintaratkaisujen tekemisessä.

Puhemies! On erittäin tärkeää, että me samassa yhteydessä myös viitoitamme tätä kuntapolitiikan jatkoa. On tärkeää, että tämä eduskunta antaa selkeitä viitteitä myöskin tulevalle keväälle ja siinä uudelle hallitukselle. Täällä jo aiemmin alkuiltapäivästä keskusteltiin valtionosuusjärjestelmän kehittämisestä. Se onkin hyvin tärkeä osa tätä Paras-hankkeen jatkoa, minkälainen valtionosuusjärjestelmä aikanaan saadaan rakennetuksi. Siinä on mielestäni hyvin tärkeää, että valtio pitää viime käden vastuun siitä, että se tulee tueksi niille kunnille tai alueille, joilla ei ole omia luontaisia edellytyksiä pystyä saamaan sellaista vetovoimaa aikaan, jolla sitten riittävä tulopohja turvataan. Se siis suomeksi tarkoittaa olosuhdetekijät huomioivaa valtionosuusjärjestelmää, jossa sairastavuus ja ikärakenne ja sitten harvan asutuksen perusteet otetaan täällä järjestelmässä huomioon, ja myöskin sitä, että tässä valtionosuusjärjestelmässä ja verotulon tasausjärjestelmässä on riittävä tasauselementti niin, että koko Suomen menestystekijöistä pääsevät hyötymään myöskin ne syrjäisimmät kunnat ja alueet.

Tämän lisäksi tarvitaan kyllä vielä nykyistäkin suurempia ponnisteluja kuntien oman elinkeinopohjan vahvistamiseksi. Tässä mielessä tulevien vuosien aikana on kyettävä luomaan aluepolitiikan ja aluekehityksen uusia elementtejä, joilla yritystoiminnan kasvua ja syntymistä voidaan edelleen edistää, miten voidaan erilaista osaamista ja innovaatioita hyödyntää, mitä meillä syntyy, ja luoda ja muodostaa niistä menestyviä yrityksiä ja sitä kautta työllisyystilanteen kehitystä.

Kun puhutaan tästä kustannusten jakaantumisesta ja kuntakentän haasteista, niin kyllähän ylivoimaisesti suurin haaste on se, miten kyetään vastaamaan tähän kasvavaan erikoissairaanhoidon kustannukseen. Sehän kasvaa kahdestakin syystä, ensinnäkin sen takia, että ikärakenne muuttuu, jolloin palvelujen luontainen kysyntä kasvaa, ja toisaalta lääketieteen kehityksen kautta, kun entistä kalliimpia hoitoja kehitetään ja entistä vaikeampia asioita pystytään jatkossa hoitamaan ja ne tietysti myös maksavat sitten enemmän. Kuntakentän kannalta oli harmillista, että sellaista järjestelmää ei aikaansaatu, että nämä terveydenhuollon menot olisi voitu tasata maakuntapohjaisesti esimerkiksi tällaisen asukasperusteisen kapitaatioperusteen pohjalta. Se olisi ollut varmin tapa parantaa heikon tulopohjan kuntien asemaa ja tuoda yhteisvastuuta ja varmasti myöskin tällaista saumattomuutta näihin hoitoketjuihin.

Henkilökohtainen kantani on, että kun tämä tasausjärjestelmä ei nyt onnistunut, niin pitäisi kuitenkin sallia terveydenhuollon järjestämisessä sellaiset yhteistyömallit, joissa sairaanhoitopiirit olisivat mukana tätä terveydenhuoltoa järjestämässä kuntakentän tukena ja miksei myöskin koko prosessiakin hoitamassa aina perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon asti. Tällä osaltaan voitaisiin tuoda entistä laajempia hartioita tänne terveydenhuollon toteuttamiseen.

Puhemies! Nämä julkiset palvelut, kuntapalvelut, ovat hyvin tärkeä osa hyvinvointiyhteiskunnan perustaa. Siinä mielessä on erinomainen asia, että näitten tulevaisuuteen kiinnitetään huomiota ja siihen uudistamisprosessiin, jolla pystytään varmistamaan, että meillä on jatkossakin kuntapalvelut riittävän vahvalla tasolla ja ne pystyvät perustan muodostamaan.

Henkilökohtaisesti näen, että nyt, kun palvelutuotanto- ja sisältöasioihin mennään, niin siellä hyväksytään myös se, että palvelun tarjoajia ja tuottajia voi olla monipuolisesti. Myöskin julkisen sektorin lisäksi niin järjestökentän kuin pienyritysten pitää päästä tähän toimintaan mukaan, kuitenkin reilujen pelisääntöjen mukaan. Täällä aiemmin hyväksytty hankintalaki antaa selvät pelisäännöt kunnille, miten näihin asioihin pitää varautua, jos aiotaan ottaa uutta palvelutuotantoa entisen tueksi.

Puhemies! Tältä osin kokonaisuutena voi sanoa, että hallituksen ja eduskunnan ponnistelu tämän lainsäädännön aikaansaamiseksi oli onnistunut ja se tulee turvaamaan, voi sanoa, varsin hyvän ladun, jota on helppo hiihtää, mutta kyllä tulevalle vaalikaudelle jää vielä erittäin paljon haasteita tämän sisällön kehittämisessä ja sisällön uudistamisessa ja toisaalta niitten ponnistelujen aikaansaamisessa, joilla elinkeinopohjaa voidaan vahvistaa ja tulopohjaa vahvistaa.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva puitelaki velvoittaa kunnat yhteistoimintaan, jotta kansalaisten palvelut pystytään turvaamaan ja tuottamaan nykyistä tehokkaammin. Se vetää suuntaviivat palvelujen järjestämiselle, ja sen myötä monissa tapauksissa todetaan tarpeelliseksi toteuttaa myös kuntaliitoksia. Kuntaliitosten porkkanarahat ovat myös melkoiset, ja nopeimmat hyötyvät niistä eniten. Paikalliset kuntien luottamushenkilöt, ja toki myös johtavat virkamiehet ja muu henkilöstö, ovat keskeisessä roolissa siinä, miten tavoitteessa onnistutaan.

Kunta- ja palvelurakenneuudistukseen liittyvät selvitykset ja mahdolliset toimenpiteet työllistävät alkaneella vuodella kuntia. Tavoitteena on turvata kansalaisille tasavertaiset palvelut. Palvelutuotannon uudistamisessa keskeisenä lähtökohtana on kuntalaisten hyvinvoinnin turvaaminen, palveluiden turvaaminen kansalaisille mahdollisimman tasokkaina ja laadukkaina. Palveluiden tuottamisen vaikuttavuutta ja taloudellisuutta halutaan myös lisätä. Uudistustyössä onnistuminen edellyttää henkilökunnan täysipainoista mukanaoloa eli kunnan työntekijöitten mukanaoloa.

Työyhteisössä vallitseva luottamus on kaiken perusta. Sen myötä henkilöstö haluaa lähteä mukaan, ja se on otettava mukaan tarvittavien selvitysten ja suunnitelmien laatimisessa ja sitä kautta myös mahdollisissa kehittämishankkeissa. Kysymys on luovuuden ja pärjäämisen pakosta. Juoksuhautoihin makaamaan jäävät on tuomittu epäonnistumaan.

Julkiset palvelut eivät ole arvo sinänsä, mutta yksityisillä palveluilla on kuitenkin vahva taipumus valikoida asiakkaansa. Sen vuoksi kaikkien peruspalveluksi katsottavien palvelujen tuottamisen tulee lähtökohtaisesti olla julkista. Niitä voidaan ja niitä tulee täydentää yksityisillä palveluilla kustannustietoisuudenkin vuoksi. Todettakoon, että riittävän kilpailun puuttuessa ulkoistaminen saattaa jopa nostaa kustannuksia. Ei voida sanoa, että yksinomaan palveluiden ulkoistaminen olisi avain kehittää palveluja.

Arvoisa puhemies! Kuten debatissa totesin, hallintovaliokunta tähdentää tässä mietinnössään erityisesti sitä, että väestöpohjavaatimuksissa on kysymys koulutuksen järjestämisen organisoinnista, ei sen sijaan koulutustarjontaan puuttumisesta. Mietinnössä todetaan myös, että koulutusta voidaan vastaisuudessakin järjestää myös nykyisillä paikkakunnilla. Todella on toivottavaa, että myös jatkossa tulevaisuudessa tätä koulutustarjontaa löytyy maakunnissa, niiden eri puolilla. Nimittäin yritysten toiminnan laajeneminen, yritysten investoinnit, totta kai ne edellyttävät sitä, että löytyy myös pätevää työvoimaa, ja että toisaalta myös tiettyä koulutusta annetaan tämän työssäkäynnin ohella. Eli on erittäin tärkeästä asiasta kysymys.

Tällä hetkellähän tämä työvoiman kohtaantumisongelma on hyvinkin tuttua myös omassa kotikunnassani. Mutta on myös esimerkkejä, että tiettyjä koulutuslinjoja on jo imuroitu maakuntakeskuksiin. Näitäkin esimerkkejä löytyy eri maakunnista. Tätä kautta kyllä tehdään karhunpalvelusta yleensäkin näitten asianomaisten alueitten aluekehitykselle ja yritysten ja elinkeinoelämän toimintaedellytyksille.

Erityisen vaikeassa asemassa olevien kuntien osalta lähtökohtana on, että jos muu ei auta, niin puututaan organisointiin. Tämä tarkoittaa kuntarajoja, mutta toki myös muuta. Ja varmaan monessa tapauksessa siinä tarvitaan myös valtiovallan rahallista tukea, kun nämä muut järjestelyt on tehty.

Tässä hallituksen lakiesityksessähän todetaan hyvin tarkkaan tämä eteneminen niitten kuntien kohdalla, jotka ovat erityisissä taloudellisissa vaikeuksissa, ja edelleen siellä todetaan, että sisäasiainministeriö päättää siitä, tarvitaanko voimakkaampia toimenpiteitä. Kuitenkin on muistettava, että tämä eduskunta ei asiaa päätä, vaan, kuten mietinnössäkin todetaan, eduskunnalle voidaan, siis toistan, voidaan antaa vuoden 2009 alussa hallituksen esitys kuntajakolain muuttamisesta siten, että valtioneuvosto voi arviointiryhmän kuntajakoselvittäjän ehdotuksesta päättää kuntajaon muuttamisesta. Aika näyttää, mitä päätöksiä sitten eduskunta aikanaan ja valtioneuvosto tekevät. Poliittinen viesti kuitenkin tältä eduskunnalta on selvä.

Toki taatusti tarvitaan muitakin toimenpiteitä ongelmien poistamiseksi. Mahdollinen ongelma-alue poistuu, kun tehdään kuntaliitos. Ongelma-alueen ihmisten kannalta ongelmat eivät välttämättä millään tavalla poistu tätä rajaa muuttamalla, mutta se antaa edellytyksiä sitten näille muille toimenpiteille, joita varmasti tarvitaan.

Arvoisa puhemies! Muutama sana valtion kuntapolitiikasta ja rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän uudistamisesta.

Kunnillahan on tasa-arvoiset velvoitteet, mutta miten taata tasa-arvoiset taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa ne annetut velvoitteet? Monesti tuntuu, että saamme entistä enemmän köyhän miehen demokratiaa. Valtaa annetaan lisää, mutta rahaa ei tule tai sen määrä jopa vähenee kunnissa. Omassa lausunnossaan sivistysvaliokunta ilmaisi näitä pelkoja, ja osaltaan ne ovat myös todentuntuisia. Sivistysvaliokunta viestittää, että kategorinen valtionosuuksien yhdistäminen heikentää monia opetus- ja kulttuuritoimen peruspalveluja. Hallintovaliokunta pitääkin perusteltuna, että selvitetään valtionosuuksien yhdistämisen vaikutukset ammatillisen koulutuksen järjestämiseen sekä rahoituksen ennakoitavuuteen ja maksatukseen. Hyvin monet asiantuntijat myös totesivat tämän huolen omissa lausunnoissaan, kun vierailivat valiokunnissa.

Kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmä pyritään uudistamaan yksinkertaisemmaksi ja läpinäkyvämmäksi. Tämä on erittäin hyvä tavoite. Uudistuksessa päätetään kuntien veropohjan vahvistamisesta ja poistetaan kuntien rahoitusjärjestelmään liittyvät kuntien yhdistämisen ja yhteistyön esteet. Tavoitteet ovat todella hyviä, mutta hallintovaliokunta, valiokuntamme, tähdentää omassa mietinnössään, että myös tulevaisuudessa uudistetussa valtionosuusjärjestelmässä otetaan huomioon kuntien erilaiset olosuhteet ja palvelutarve. Tätä on varmasti tähdennetty hyvin monissa puheenvuoroissa tänä iltana, ja niin teki viimeksi myös ed. Rantakangas, eli näitä tekijöitä on todella muun muassa sairastavuus, harva asutus, ikärakenne jne. Eli en pidä realistisena, että näitä voitaisiin unohtaa. Nämä on ehdottomasti huomioitava.

Arvoisa puhemies! Parista asiasta aivan lyhyesti tässä lopussa. Organisaatiomuutoksia tapahtuu ja hyvin paljon, totta kai. Puitelaki on väljä. Kunnissa on mahdollisuus toimia, mutta näitä myös tapahtuu. Emme tiedä, millaisia organisaatioita meillä on viiden, kymmenen tai viidentoista vuoden kuluttua, tai paremminkin, millaisia organisaatioiden tulisi sitten aikanaan olla. Nyt todella pitää sitten varoa liian pysyvien rakenteiden rakentamista.

Ja aivan lopuksi: Tietotekniikan käytössä, johon näissä monissa lausunnoissa on myös viitattu ja sitä korostettu, aivan kuten työtapojen merkitystä, kun näitä hankintoja tehdään, myös näitä on mietittävä ja pyrittävä huomioimaan mahdolliset tulevat organisaatiomuutokset. Hankittavan tekniikan tulee olla riittävän avointa myös tuleville muutoksille.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys laiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta on yksi tämän vaalikauden suurimmista kokonaisuuksista ja uudistuksista. Ongelmia tämä ei kuntasektorilta poista, mutta kehityksen suuntaa lain uudistukset kääntävät. Puitelaki käynnistää prosessin, jossa kuntien peruspalveluja pystytään järjestämään suuremmalle väestöpohjalle ja tehokkaammin. Kuntia kannustetaan uudistamaan ja monipuolistamaan palvelutuotantoaan. Samalla uudistus vauhdittaa kuntaliitoksia ja rohkaisee uusiin yhteistyömuotoihin kuntien välillä. Näillä toimilla vahvistetaan myös kuntataloutta.

Palvelujen järjestämisen vastuu on edelleen kunnilla, mutta tuottajana voi olla kunnan rinnalla tai sijasta yhä useammin yksityinen yritys tai kolmannen sektorin toimija. Palvelujen toimeenpanosuunnitelmat ovat uudistuksessa hyvin tärkeitä.

Yllättävää on, että kuntakoolla ja tuottavuudella ei ole selvitysten mukaan selkeää yhteyttä. Niinpä kuntien oikeaa määrää taikka optimaalista kuntakokoa ei liioin ole olemassa. Kuntaliitokset eivät ole ratkaisu kuntatalouden tai palvelujen järjestämisen ongelmiin, mutta ne voivat olla kuntien kohdalla avuksi. Nyt tarvitaan sekä yhdistymisiä että laajenevaa yhteistyötä.

Parasta Paras-hankkeessa on se, että kuntayhteistyössä on päästy jo ennen lain säätämistä myös käytännön toimiin, konkretiaan. 14 kokonaisliitosta ja yli 20 liitosselvitystä koskevat lähes sataa kuntaa. Kuntakenttä uudistuu tämän puitelain tulon myötä.

Arvoisa puhemies! Ammatillinen koulutus edellyttää tässä mietinnössä 50 000 asukkaan väestöpohjaa. Tärkeänä on pidetty erityisesti sitä, että ammatillisen koulutuksen järjestelyistä syntyy toiminnallinen kokonaisuus. Sivistysvaliokunta on perusteellisesti paneutunut ammatillisen koulutuksen erilaisiin tilanteisiin omassa lausunnossaan. Sivistysvaliokunta oli sitä mieltä, että valtionosuudet tulisi kohdentaa koulutuksen järjestäjille suoraan, ei kuntien kautta. Sinänsä tässä mietinnössä on aika paljon sivistysvaliokunnan pohdintaa tästä ammatillisen koulutuksen omaleimaisuudesta. Edelleenkin olen sitä mieltä, että valtionosuudet, jos ne kohdennettaisiin suoraan, olisivat selkeämpiä. Tuossa 1990-luvun alkupuolella oli sama käytäntö pari vuotta voimassa, mutta siinä palattiin siihen järjestelmään, että ne koulutuksen järjestäjille tulivat suoraan. Nähtäväksi jää, miten tämän puitelain järjestelyn osalta lähitulevaisuudessa toimitaan.

Toinen, 20 000 asukkaan väestöpohjatavoite asetettiin perusterveydenhoidolle. Uudistuksessa korostetaan terveyden, toimintakyvyn ja sosiaalisen turvallisuuden edistämistä. Tässä uudistuksessa toimenpiteiden tuloksellisuus edellyttää perustason ja alueellisen tason saumatonta yhteistyötä yhtenäisten periaatteiden mukaisesti. Vaikka tässä edellytetään suurempaa väestöpohjaa, niin palvelujen tuottamistapaa ei kuitenkaan ratkaista.

Rouva puhemies! Tällä peruspalvelujen järjestämisen puitelailla on tärkeä tehtävä turvata hyvät palvelut erilaisissa kunnissa, ja tällä lailla on suuret odotukset. Valtionosuuksien uudistuksessa kuntien eri tilanteet ja olosuhteet on kyettävä edelleen huomioimaan valmistelussa. Samalla nykyisiä epäkohtia, esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimen valtionosuusperusteena oleva syrjäisyysluku, on uudistettava.

Seppo Lahtela /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys kunta- ja palvelurakenteen uudistamisesta, mitä laissa tekstinä, mietinnössä tekstinä nimitetään puitelaiksi, on pitkän väännön tuloksena syntynyt saavutus, mitä nyt tässä arvioidaan, ja kun kuulijakuntaa katson, niin erittäin arvokkaan joukon läsnä ollessa minäkin tätä puheenvuoroani pidän.

Hallintovaliokunnan mietintö, jonka laatimisen yhteydessä on tavaton määrä katsottu ja kuultu asiantuntijoita, on varmasti hyvä ja järkeenkäypä, mutta toisaalta, kun tätä asiaa katson, niin semmoisia todella mallikuntia taloudeltaan, järjestelmältään, täällä nyt ei ole kuultu taikka haluttu kuulla. Kun muistetaan sitä pohjaa, mistä tämä uudistus lähti hallitusohjelman ulkopuolelta, selvästi tarpeesta mutta myöskin tulevaisuuteen tähtäävästä uudesta kuntarakenteesta, niin pitkän väännön jälkeen syntyi tämä malli, mikä nyt tähän tuli. En malta olla muistuttamatta, että tässä rinnallahan oli myöskin sellainen niin sanottu aluekuntamalli, missä olisi yksi hallintoporras tullut sinne väliin ja vanhat kunnat olisivat jääneet ikään kuin kahvinkeittäjiksi erilaisiin tilaisuuksiin, mutta mielestäni tässä tämä ratkaisu on kuitenkin onnistuneempi, että se näin tuli ja syntyi, eikä tämä puheenvuoroni, kannanotto tähän ratkaisun onnistumiseen, tarkoita sitä, että alunperin jo älysin vastustaa sitä aluekuntamal-lin syntymistä, koska en nähnyt siinä mitään viisautta.

Valmistelun aikana pitkään pohdittiin, syntyi keskustelua siitä, pitääkö kunnan koon olla johonkin asukaslukuun sijoitettu, tehty, ja niin siitä samasta 20 000 asukkaan pohjasta syntyi pohja 20 000 asukkaan pohjaksi palvelujen järjestämiseksi yhteistyössä sosiaali-, terveys- ja koulutusasioissa. Samalla syntyi myöskin 50 000 asukkaan asukaspohja ammatillisen koulutuk-sen järjestämisessä ja yleensä tähän ammatilliseen koulutukseen, ammattikorkeakoulukoulutukseen liittyen, ja pidän sitä erityisen onnistuneena.

Mutta mitä olisin toivonut tähän hallintovaliokunnan mietintöön lisää, on se, että olisi enemmän pohdittu myöskin mietinnön osalta ulkopuolella hallituksen esityksen, että erikoissairaanhoidon osalta liittyvään kustannuskehitykseen, kustannusten säästöön olisi voitu enemmän puuttua, mutta mitä ilmeisimmin se jo hallituksen esityksen osalta oli niin vaikea asia, että siihen ei ole järkeä eikä ymmärtämystä oikein riittävässä määrin löytynyt.

Kun mietitään sitä, mitä tämä mietintö ja esitys tuo kunnille, en laskenut, mutta aika helposti voisi laskea, montako kertaa tässä viitataan taikka sanotaan tämän mietinnön osalta kuntien vapaaehtoiseen pakkoliitokseen niin, että syntyy tämä 20 000 asukkaan pohja, vapaaehtoiseen pakkoliitokseen erilaisten porkkanarahojen ja muitten avulla, mutta kuitenkin niin, että se pitää toteuttaa ja tehdä. Jos tulkitsen tätä sillä lailla vähän vaikeasti, niin kuin se sielunvihollinen ennen tulkitsi Raamattua, niin tämä minun tulkintani on vähän sen tyyppinen, että tätä tällä ajetaan ja hallitus tarjoaa kunnille vain evääksi ja porkkanaksi ja tulevaisuuden toivoksi vapaaehtoisen pakkoliitoksen. Toisaalta, jos se johtaa hyvään lopputulokseen, niin silloinhan asia on hyvä, mutta tietääkseni näissä liitoksissa — mitkä ovat tapahtuneet porkkanarahojen toivossa, niin kuin täälläkin esitetään, että mitä nopeampi liitos, sen paremmat porkkanarahat — ei ole oikein kuitenkaan syntynyt sellaisia rakenteellisia uudistuksia, mitkä olisivat todella kestävästi tätä asiaa eteenpäin vieneet.

Näin arvellen tuntuu siltä, että jotain parempaa tarvittaisiin. Ja kun esimerkkinä katson kahta eri tyyppistä kuntaa, nykyistä kotikuntaani, entistä Vehkalahtea, nykyistä Haminaa, missä on selkeästi yli 20 000 asukkaan asukaspohja, niin sen liitoksen osalta, mistä nyt ei aivan viittä vuotta vielä ole kulunut, ei ole syntynyt kuitenkaan mitään säästöä. Kunnallinen köyhyys on jatkunut ja pahentunutkin sen liitoksen jälkeen. Näin tätä maailmaa arvellen en kovin optimistisesti voi katsoa, että pelkästään liitos jotakin hyvää toisi.

Kun sitä aluetta katsotaan, niin alueen rakenteellinen kehitys on edelleenkin kesken, jolloin voisi syntyä sellainen nykyisin toimivista itsenäisistä kunnista suurempi kokonaisuus, missä nämä palvelut paremmin kasaan ajaen saataisiin sellaisia säästöjä, että palvelut olisivat jotenkin saatavissa mutta vähän kustannustehokkaammin. Sen aika näyttää; se, joka katsoo kristallipeiliin ja näkee kauempaa, näkee sen suurempana kokonaisuutena ja terveempänä, mutta tällä kertaa se ei terveeltä näytä.

Kun katson tätä toista kotikuntaani, Luumäkeä, minkä mielestäni vielä paremmin ehkä tunnen kuin tämän Hamina-kohdan, niin kunnassa on 5 500 asukasta. Kunnan talous on erittäin hyvä ja kunnossa. Kunnassa on oma, toimiva terveys- ja sosiaalitoimi, joka on kustannustehokas. Terveys- ja sosiaalitoimi on yhden hallinnon alla, ja kuntalaiset ovat tyytyväisiä, ovat niin tyytyväisiä, että vastaavia palveluja ei täällä suurella Pääkaupunkiseudullakaan kyetä omille kuntalaisille tarjoamaan, vaan näidenkin kansalaisten parempi tulevaisuus on se, jos muuttavat Luumäelle.

Mutta kun tätä maailmaa katsotaan siitä, mitkä ovat uhat, ja jos tätä mietintöä oikein luen ja tulkitsen, on uhka se, että pitää löytää 20 000 asukkaan pohja ja tämä Luumäen hyvä talous ja tulevaisuus uhrataan tämän 20 000 asukkaan pohjan saamiseksi jonnekin muualle, lähinnä Lappeenrannan, Savitaipaleen, Mikkelin suuntaan, jolloin ei mitään hyvää ole nähtävissä eikä saatavissa. Näin arvellen tässä mietinnössä ei ole otettu ollenkaan esille sitä asiaa, mitkä ovat niitten vahvojen, hyvin toimeentulevien kuntien osalta niitä palvelukokonaisuuksia, mitä siellä on kyetty nyt säästämään, aikaansaamaan ja järjestämään.

Tulkintani on tähän asiaan se, että sen jälkeen nämä hyvät kunnatkin on saatettu sinne huonojen kuntien tasolle, ja kun näen, että seuraava puhuja on ed. Anneli Kiljunen Lappeenrannasta, niin ainakin Lappeenrannassa isona, yli 30 000 asukkaan kuntana, tulevaisuudessa 40 000:n elleikö peräti 65 000:n kuntana, tällä kertaa näyttäisi siltä, että kustannuskehitys on paljon erilainen kuin Luumäellä ja kansalaiset eivät ainakaan sen tyytyväisempiä ole kuin Luumäellä, väittäisin, että kauempana vielä tästä hallinnosta ja palveluista kuin Luumäellä ovatkaan. Näin tätä asiaa katsottuna hallitus on tältä osin tässä asiassa epäonnistunut, ja tämä mietintökin on vähän laadittu sillä pohjalla, ettei hyvältä näytä.

Rouva puhemies! Tarkoitukseni ei ollut moittia vaan tuoda tosiasioita esille, mutta näin ennustan enkä muista, milloin näissä ennusteissani olisin juuri väärässä ollut, mutta toivon, että tässä nyt olisin.

Kun maailmaa katsotaan, niin tämä rakennelma kaakkoisessa Suomessa tarvitsee kuntajaotuksessa uudistusta, tarvitsee väen oikeaa kohdennusta ja tarvitsee sille jäävälle väelle myöskin maksukyvyn niin, että niille kyetään maksamaan, työntekijöille erityisesti hoiva- ja hoitoalalla, opetus- ja sivistysalalla kunnon palkka, että näitä parhaita työntekijöitä saadaan. Mutta tämä rakenne, mitä tähän mietintöön sisältyy, ei takaa eikä paranna sitä asiaa.

Kun yhtenä vaihtoehtona oli myöskin nähtävissä Virolahti—Miehikkälä—Ylämaa-alueella isäntäkuntamallin toteuttaminen ja rakentaminen sellaiseen järjestelmään, että siitä olisi syntynyt myöskin säästöjä, ehkä tämän valmistelun myötä syntyi semmoinen pelko, että asia ei toteudu ja Ylämaa jäi siitä pois. Nyt siitä jäi kovin tynkäpohjainen, mutta toivon, että syntyy myöskin semmoisia hyviä kokemuksia, että tämä tulisi järjestykseen.

Kun maailmaa katsotaan, niin täällä tällä viikolla on käsitelty vahvasti hankintalakia. Hankintalaki niine määrineen toivottavasti edistää tätä asiaa, mutta kun tässäkin asiassa olen jonkin näköinen pessimistinen ennustaja, niin ennustan, että se tulee myöskin niine rajoinensa tulemaan entistä enemmän vastaan ja sen synnyttämisen, kilpailun osalta, valitusten osalta, muuta ei tule kuin rajoituksia tähän matkaan.

Jos tätä maailmaa ajatellaan, niin tämä suunnitteluvelvoite niillä kaupunkikunta-alueilla on käsittääkseni ihan järkeenkäypänen. Se on Kotkassa, se on Lappeenrannassa järkeenkäypänen, mutta en ymmärrä, minkä takia sitä ei ole voitu ottaa Kouvola—Kuusankoski—Valkeala-alueella mitenkään matkaan, koska siellä se on kaikkein lähimpänä toteutumista, jopa selvitysmies on tähän asiaan asetettu.

Se, mitä hallituksen esityksessä voisi hyvänä sanoa, niin täällä kun on toimenpidealoite 103/2005, mikä on itseni värkkäämä, niin tänne taloudellisesti kestämättömään tilanteeseen ajautuneitten kuntien tulevaisuuden selvittämisen osaksi on ehkä tähän lakiesitykseen otettu aavistuksen verran porkkanoita, että kyllä tämä tieto joltain osin on perille mennyt. Toivoa sopii, että se johtaa myöskin vielä hyvään tulokseen.

Rouva puhemies! Toivon pitkää menestystä, voisin sanoa vähän kirkollisesti katsoen, myöskin siunausta tälle laille, mutta ennuste ei ole kovin hyvä.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! En lähde nyt kertomaan Etelä-Karjalasta enkä korjaamaan niitä meidän Lappeenrannan näkemyksiämme asioista, mutta voidaan todeta tässä salissa, että erilaiset mielipiteet ovat rikkaus ja sen pohjalta sitten demokraattisesti viemme näitä asioita yhdessä eteenpäin.

Olen aivan samaa mieltä kuin niin monet muutkin edustajat täällä, että nyt käsittelyssä oleva kunta- ja palvelurakenteen uudistaminen on ehkä tämän vaalikauden tärkein esitys. On monessa mielessä erittäin tärkeää, että onnistumme lain toteuttamisessa. Kunta- ja palvelurakenneuudistushanke on prosessi. Sen vaikutus tulee näkymään jo lähitulevaisuudessa. Siksi ei ole vähäpätöistä, kuinka tätä lakia tullaan jo seuraavassa hallituksessa ja hallitusohjelmassa viemään eteenpäin ja mitkä ovat ne toimenpiteet, joita tullaan toteuttamaan tulevien vuosien aikana.

Lakiesitys on jo nyt herättänyt monet kunnat todella pohtimaan omaa tulevaisuuttaan ja yhteistyötään tai mahdollista liittymistä naapurikuntaan. Se on saanut aikaan myös todellista ja avoimempaa keskustelua kunnissa. On haettu entistä paremmin myös erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja niin palveluiden toteuttamiseksi kuin kuntaliitostenkin osalta. Vastuu on nyt hyvin pitkälle kunnissa ja kuntapäättäjillä. Heidän pitää myös uskaltaa ottaa tämä vastuu. Samalla meidän tulee muistaa, ettei kuntia jätetä tämän asian kanssa yksin, vaan tätä työtä tehdään yhteistyössä niin kuntien, Kuntaliiton kuin valtionkin kanssa. Näiden lisäksi on joukko erilaisia toimijoita, jotka tulevat olemaan tiiviisti kehityksessä ja hankkeessa mukana, mainittakoon muun muassa elinkeinoelämä, koulutus ja kolmas sektori.

Puitelaki on kokonaisuutena ajatellen hyvä kompromissi, joka antaa nykyistä paremmat puitteet ja linjaukset kunnille ja alueille kehittää toimintaa. Me kaikki tiedämme, että monien kuntien on ollut jo nyt ja on tulevaisuudessa entistä vaikeampi turvata palvelut tasavertaisesti kaikille kuntalaisille. Tämän lain perimmäisenä tavoitteena on nimenomaan hakea uudenlaisia rakenteita, toimintamalleja ja edellytyksiä turvata vielä tulevaisuudessakin kymmenen ja kahdenkymmenenkin vuoden päästä kaikille ihmisille tasavertaisemmin heidän tarvitsemansa palvelut. Nykyisellä menolla se ei enää onnistu.

Uudistuksen välttämättömyydestä vallitseekin laaja poliittinen yhteisymmärrys. Hallituspuolueet ovat tehneet hyvää ja rakentavaa yhteistyötä ja saaneet myös opposition tuen hankkeelle. Tämä laaja yhteisymmärrys lain tarpeellisuudesta tulee olemaan tämän lain vahvuus, kun sitä viedään tulevaisuudessa eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Valtaosa kuntatalouden haasteista painottuu sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä opetustoimeen. Siksi uudistuksen kannalta juuri näiden hallinnonalojen palvelujen organisointi on keskeistä. Keskityn nyt vähän syvemmin 5 §:n arviointiin sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen tulevaisuuteen.

Osana palvelujen tuotantotapojen uudistusta ehdotetaan puitelain 5 §:ssä kansanterveystyöhön ja sosiaalihuollon palveluihin vähimmäisväestöpohjaa, joka olisi 20 000 asukasta. Se on sama kuin Kansallisen terveyshankkeen asettama tavoite terveyskeskuksen väestöpohjasta. Väestöpohjavaatimus on erittäin merkittävä nimenomaan sosiaalihuollon palveluja ajatellen, sillä tällä hetkellä tämän tason palvelurakenne yleensä puuttuu sosiaalihuollosta. Vaatimuksella turvataan sosiaalihuollon erityisammattitaitoa esimerkiksi lastensuojelutyössä, vanhussosiaalityössä, päihdehuollossa ja mielenterveystyössä. Se parantaa ei pelkästään ammattitaidon ylläpitämistä vaan myös erityispalveluiden järjestämistä perustyön rinnalle.

Lähtökohta on sinänsä hyvä. Kuitenkin 5 §:n 3 momentissa on mielestäni sekä muotoilussa että sisällössä parantamisen varaa. Puutuimme asiaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnossa, mutta valitettavasti sitä ei ole huomioitu hallintovaliokunnan mietinnössä. Harmillista tämän lain osalta on, että me tavoittelemme ja tarkoitamme kaikki samaa asiaa niin lakiesityksessä kuin eri valiokunnissa, mutta sosiaali- ja terveysvaliokunnan esittämää muutosta ei silti saatu muutettua pykälään. Kyse on 5 §:n 3 momentin terminologiasta sosiaalitoimi ja sosiaalihuolto, joita on sekoitettu laissa ja sen perusteluissa. Lakipykälässä lukee: "Kunnassa tai yhteistoiminta-alueella, joka huolehtii perusterveydenhuollosta ja siihen kiinteästi liittyvistä sosiaalitoimen tehtävistä, on oltava vähintään noin 20 000 asukasta." Ongelmaksi jäi, että sosiaalihuolto tarkoittaa toimintaa ja palveluiden sisältöä, kuten sosiaalityötä, ja sosiaalitoimi puolestaan on organisaatio, hallinnollinen käsite, kuten sosiaalitoimisto ja -virasto. Eli sosiaalitoimi on eri asia kuin sosiaalihuolto. Nyt kuitenkin laissa on sosiaalihuolto- ja sosiaalitoimi-sanoja käytetty ikään kuin toisiaan korvaamaan. Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa tarkoituksena oli selkeyttää tätä terminologiaa ja lakipykälää käsittelemään perusterveydenhuoltoa ja sosiaalihuoltoa, jolloin ne olisivat olleet toiminnallisesti ja sisällöllisesti vertailukelpoisia.

Hallituksen esityksen perusteluissa puolestaan todetaan, että on tarkoitus, että yhteistoiminta-alue vastaisi ainakin toisiinsa kiinteästi liittyvistä perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon tehtävistä. Perustelujen mukaan perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen yhteistyö on erityisen tärkeää vanhenevan väestön palvelujen, mielenterveystyön, päihdehuollon sekä lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi. Minä tulkitsen tämän valmistelussa tapahtuneeksi virheeksi ja ihmettelen ja olen pahoillani, ettei termiä ole muutettu.

Sitten, arvoisa puhemies, sosiaalihuollon asemasta yleensä tässä kyseisessä lainkohdassa.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntoa on lainattu hallintovaliokunnan mietinnössä, jossa todetaan, että sanamuoto on herättänyt epäilyksiä siitä, että sosiaalihuolto olisi uudistuksessa alisteinen tai toissijainen terveydenhuoltoon nähden. Hallintovaliokunta korostaa, että perusterveydenhuolto ja sosiaalihuolto tulee uudistuksessa nähdä tasavertaisina tehtäväalueina. Kuitenkaan hallintovaliokunta ei ole muuttanut pykälän tekstiä, vaan se on entisellään. Sosiaali- ja terveysvaliokunta sen sijaan esitti, että momentti olisi muutettu niin, että siinä lukisi, että kunnassa tai yhteistoiminta-alueella, joka huolehtii toisiinsa kiinteästi liittyvistä terveydenhuollon ja sosiaalihuollon tehtävistä, on oltava vähintään noin 20 000 asukasta. Olen hyvin pettynyt siitä, ettei varsinaiseen lakitekstiin ole kirjattu tätä tasavertaista asetelmaa, joka sekä hallituksen esityksen että mietinnön perusteluissa kuitenkin tuodaan esiin.

Ongelmallisuutta tämä tuo toiminnan määrittämiseen: Mitkä ovat terveydenhuoltoon kiinteästi liittyvät sosiaalitoimen tehtävät, jotka ainakin tulee järjestää tällä vähimmäispohjalla? Perusteluissa luetellaan vanhenevan väestön palvelut, mielenterveystyö, päihdetyö sekä lasten ja nuorten terveys ja hyvinvointi. On vaarana, että sisältöä tulkitaan liian suppeasti ja kunnat hajottavat kunnallisen sosiaalihuollon kokonaisuuden. Tämä olisikin kaikin tavoin tavoitteiden vastaista. Jatkossa onkin kiinnitettävä erityistä huomiota sosiaalihuollon palvelukokonaisuuksien eheyteen.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan palveluprosessi olisi nähtävä kokonaisuutena ja myös asiakkaan näkökulmasta katsoen kokonaisuutena, jossa sosiaali- ja terveydenhuollon lähi- ja erityispalvelut muodostavat saumattoman palveluketjun. Palvelurakenteen kehittäminen sosiaali- ja terveyspalveluihin yhdistyneenä ja moniammatillisena toimintana olisi monessa mielessä järkevää. Jos uudistusta toteutetaan terveystoimen näkökulmasta, sosiaalitoimen kokonaisuus jää helposti analysoimatta kansalaisten kannalta, ja näin on jo käytännössä käynytkin. On myös vaarana, että terveystoimen näkökulmasta katsottuna palvelurakenne medikalisoituu. Sosiaalihuollon näkökulma on laajempi, ja usein myös tärkeä ennaltaehkäisevä työ tapahtuu nimenomaan sosiaalitoimen puolella.

Terveys- ja sosiaalitoimen toisiaan täydentävä kokonaisuus on tärkeä. Toivottavasti sitä ei uudistuksessa hukata. Myös paikallisten kehittämishankkeiden hyviä käytäntöjä ja sosiaalialan osaamiskeskusten ammattitaitoa on hyödynnettävä käytännön jatkotyössä mahdollisimman paljon.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Luin tuolta ruudusta, että puhemies on kehottanut kiteyttämään sanottavaansa. Yritän ottaa vaarin tästä kehotuksesta.

Muutama keskeinen näkökohta omalta kannaltani. Kun on kuunnellut näitä puheenvuoroja, niin ei ole voinut päätyä mihinkään muuhun kuin siihen, että maapallon taloudellisesti parhaimmin menestyvässä valtiossa jossakin mättää, kun tämän laatuisiin puheenvuoroihin on ollut aihetta kuin täällä olemme tänä päivänä kuulleet.

Ensinnäkin on todettava, että meillä on itse kuntarakennekin suhteellisesti otettuna paras, mitä tiedän. Aikoinaan 12 vuotta hallintovaliokunnassa istuneena käytiin tutustumassa aika moneen paikkaan, ja ei voinut mitään muuta kuin todeta, että ohhoijaa, kylläpäs meillä on nämä asiat aika mallikkaassa mallissa itsehallintoineen, organisaatioineen, demokratioineen, kaikkine tyynineen, ja vielä peruspalvelutkin on turvattu tätä kautta suhtkoht tasapuolisesti kautta maan. Mutta siitä huolimatta näin on nyt, kun siltä näyttää. Ja kaiken huippu on se, että tähän itsehallinnolliseen täydelliseen kuntajakomalliin kunnille sisältyy verotusoikeus. Esimerkiksi Ranskassa on 36 000 kuntaa, ja verotusoikeus on siellä lääniä vastaavalla tasolla elikkä suurmaakunta-, regioonitasolla.

Elikkä jotakin on pielessä. Ajattelussa ilmeisesti on jotakin mennyt ihan vinoon. On syytä muistaa historiallisesti, että kuntajako on ollut erittäin paljon suurempi tässä välillä. Kun hengellinen valta ja maallinen valta erotettiin toisistaan niin, että se prosessi saatiin läpi 1880-luvulla, sen jälkeen oli suurkunnat, sitten kun vaurastuminen lisääntyi, tuli pienempiä yksiköitä, ja nyt taas halutaan suurempia.

Niinpä, arvoisa puhemies, minusta tässä yhteydessä on sanottava, että se testivaihtoehto, joka meillä on nyt ollut prosessina meneillään muutaman vuoden, on paljastanut sellaisia ratkaisuja — yksi sellainen muun muassa Oulun läänin alueella, Pohjois-Pohjanmaan maakunnan alueella — että on hyvin selväksi käynyt, että kunnanisät ja -äidit ovat ryhtyneet laskemaan, mikä on se taloudellinen nettotulos näitten porkkanoitten soveltamisesta, jotka nyt istuva hallitus on jakoon eräällä tavalla asettanut. Eräskin laskelma osoitti, että kaikki velat voidaan maksaa, kun mallia seurataan.

Siis toisin sanoen, kun tämä on ollut tiedossa, niin miksi ihmeellä ei tässä yhteydessä testattu kaikkia näitä tapauksia kautta koko Suomen kuntakentän? Miksi ei selvitetty näitä ja viety tämä koko prosessi aivan toiseen tulokseen?

Nyt tämä malli, joka toteutuu tänä vuonna elokuun loppuun saakka, on semmoinen varsinainen vempulointi, en voi muuta sanoa, kun nyt kuuntelee tuolla kuntatasolla päivämääriä, joihinka mennessä pitää sanoa, mihin mennessä on käynyt sanomassa naapurille päivää ja missä vaiheessa sanotaan hyvästi ja kuka kirjoittaa pöytäkirjan jnp. Tässä on lähinnä minusta farssin aineksia, kun koko rakenteessa on ollut selvästi mahdollista se, että nyt olisi kertaheitolla katsottu, minkälaiset kuntayhtymät sillä pohjalla, että se taloudellinen pohja jatkolle on mahdollisimman hyvä, olisi voitu toteuttaa. Elikkä siis toisin sanoen jotakin olennaista jäi tekemättä.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kunnallinen itsehallinto on ollut ja on edelleen suomalaisen yhteiskuntajärjestelmän keskeinen perusta. Nyt kun me käsittelemme täällä tätä niin sanottua Paras-hanketta, merkittävintä lakiesitystä, mitä tämä eduskunta kunnallishallinnon puolelta on saanut käsiteltäväkseen, niin meidän on todella syytä muistaa, että tämä puitelaki suo mahdollisuuden tehdä merkittäviä muutoksia suomalaisessa kuntaelämässä, niin kuntarakenteessa kuin sitten niissä toimintamalleissa, miten kuntia ja tätä tärkeää itsehallintoyhteisöä, kuntaa, tulevaisuudessa tullaan maassamme hoitamaan. Kyllähän tällä puitelailla luodaan nyt edellytykset rakenteiden merkittävälle muutokselle. Se koskee nimenomaan kuntarakennetta sinänsä, mutta ennen kaikkea sitten myöskin niitä toimintatapoja ja malleja, millä tavalla kunnissa palveluja tulevaisuudessa kuntalaisille tuotetaan.

Tämä lakiesitys kokonaisuudessaan lähtee myöskin siitä, että se mahdollistaa kuntaliitokset, mahdollistaa laajemman yhteistyön. Meillähän oli, kun tätä lakiesitystä valmisteltiin, eri malleja, joista kysyttiin myöskin kuntien mielipidettä, mikä pitäisi olla, ja niin sanottu aluekuntamalli jo hylättiin. Siitä ei löytynyt poliittista konsensusta. Erityisesti voin todeta myöskin, että ainakin monet sellaiset kunnat, joissa keskustalla on vahva vaikutusvalta tänä päivänä eri puolilla maata, vastustivat hyvin voimakkaasti aluekuntamallia, vaikka ainakin itse näen, että jos sitä jaksoi tarkemmin miettiä ja ajatella, niin tämä aluekuntamalli kuitenkin olisi säilyttänyt ja säilyttäisi sen itsehallinnon siellä kunnassa, kunta voisi pysyä itsenäisenä, mutta tietyt palvelut olisi tuotettu yhteisöllisesti vahvemmalla lähinnä maakuntapohjalla. Mutta se ei tullut rakenteeksi, vaan nyt sitten valittiin tämä malli, jota ollaan eteenpäin viemässä.

Saattaa olla, että sitä mallia vielä tulevaisuudessa kaipaillaan, miksi sitä ei kokeiltu. Ihan läheltä sain seurata, kun hyvät ystäväni soittivat, että te viette päätäntävallan, jos nyt valitaan tämä piirimalli maakuntakeskuksiin. Minä kysyin vain näiltä soittajilta sitä, mitäs valtaa on tänä päivänä, kun lakisääteisiä menoja on niin ja niin paljon, myöskin kunnalliselämässä me olemme itsekin kunnallisina päättäjinä sidotut näihin lakimääräisiin menoihin ja ne on hoidettava joka tapauksessa. Tässä aluekuntamallissa kuitenkin olisi annettu sitten näiden ihmistä lähellä olevien asioiden hoito sinne peruskuntaan. Mutta tämä on nyt mennyt, ja nyt pelataan tietenkin niillä pelimerkeillä, mitkä tämä puitelaki antaa.

Arvoisa puhemies! Minusta on tavattoman suuri asia se, että niinkin laaja poliittinen konsensus vallitsee tämän lainsäädännön suhteen. Tähänhän liittyy kuitenkin eräitten oppositiopuolueitten vastalauseita, mutta minusta nämä vastalauseet eivät ole niin merkittäviä kokonaisuuden kannalta, kun kuitenkin nämä suuret peruslinjat ollaan valmiita hyväksymään ja ollaan valmiita uudistukseen.

Erittäin keskeisiksi ovat nousseet tämän lakikäsittelyn aikana ja ennen kaikkea kuntakentässä nyt sitten tämän syksyn ja alkavan talvenkin aikana nämä asukasmäärät, nimenomaan tämän perusterveydenhuollon palvelujen tuottamisessa noin 20 000 ja sitten ammatillisessa koulutuksessa tämä niin sanottu 50 000 asukasta. Lähes päivittäin näistä ollaan yhteydessä ja sanotaan, että miten tässä käy, jos ei sitten elokuun loppuun mennessä synny esimerkiksi tätä 20 000 asukkaan yhteisöä, niin sen jälkeen mihin toimenpiteisiin sitten valtiovalta eli ministeriö näiden kuntien kanssa ryhtyy. Minusta tässä pitäisi käyttää talonpoikaisjärkeä ja sellaista ajattelutapaa, että nämä asiat voitaisiin kuitenkin hoitaa, eikä tehdä mitään pakkokysymyksiä.

Toinen on sitten tämä ammatillinen koulutus ja 50 000 asukasta. Se on varmasti eräillä alueilla vaikea kysymys. Mutta rohkenen jotenkin näin ajatella tänä päivänä, että jos mennään näihin suurempiin yksiköihin, niin näillä voidaan, jos kerran tahtoa on, yhteistä poliittista tahtoa, turvata myöskin syrjäisimmillä alueilla tämä ammatillinen koulutus. Nimittäin monella ammatillisen koulutuksen kuntayhtymällä tänä päivänä asukaspohja on niin pieni ja oppilasmäärä niin pieni, että miten tulevaisuudessa tulee sitten käymään, ellei ole suuremmassa kokonaisuudessa mukana. Näin näkisin myöskin meillä Etelä-Pohjanmaan alueella, että tarkkaan pitää harkita se, eikö saataisi koko maakuntaan yhteinen ammatillisen koulutuksen kuntayhtymä ja nimenomaan sillä perustalla, että myöskin ne nyt jo toimivat yksiköt, joita on vielä näillä syrjäisimmillä seuduilla, voitaisiin sitten tämän lain puitteissa turvata. Erittäin tärkeä asia tässä kokonaisuudessa on kuitenkin, että pakkoliitoksia ei hyväksytä, vaan vapaaehtoisen tietä voidaan edetä.

Arvoisa puhemies! Tähän erikoissairaanhoitoon täällä on puututtu jo lähes kaikissa puheenvuoroissa, ja sehän on totta, että se on yksi tärkein osa-alue tänä päivänä meidän terveydenhuollon puolella ja ennen kaikkea sen kustannusrasittavuus on niin suuri kunnissa.

Omassa sairaanhoitopiirissäni, Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä, on parasta aikaa menossa tai lähtee käyntiin nyt niin sanotun terveyspiirin mallin selvittäminen, ei sen käyttöön ottaminen, vaan selvittäminen. Tahto tuli niiltä kunnilta erityisesti, jotka ovat jäämässä katvealueeksi nyt, joissa ei tahdo löytyä tätä 20 000 asukkaan vähimmäisrajaa, että ainakin sairaanhoitopiiri tämän selvittää. Me selvitämme sen nyt kesäkuuhun mennessä, miten tulee tehdä. Kun toisaalta ajattelee sitä, että kyllähän erikoissairaanhoito ja perusterveydenhuolto ovat niin kiinteästi yhteydessä, että jos se vaan pystytään järkevästi hallinnollisesti sopimaan, niin en usko, että siitä suurta haittaakaan olisi, ja onhan tämä Päijät-Hämeen malli tässä varmasti hyvänä esimerkkinä.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi totean sen, että itse nyt edustan sellaista kuntaa, jossa on kuntaliitosselvitykset juuri tehty, ja ensi viikolla alkavat Seinäjoen, Nurmon, Ylistaron alueella kyläkierrokset. Kahden kuukauden aikana mennään nyt nämä selvityshenkilöiden esitykset läpi ja kerrotaan kuntalaisille. Sen jälkeen sitten — näin oletan tällä hetkellä — kysytään myöskin kuntalaisten mielipidettä kansanäänestyksessä, ja sitten touko—kesäkuun aikana pystymme tekemään päätökset, muodostuuko Etelä-Pohjanmaalle Seinäjoen, Nurmon ja Ylistaron yhteinen kunta vai jatkammeko entisellä kolmen kunnan mallilla.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kuluneen kuuden ja puolen tunnin aikana kunta- ja palvelurakenneuudistuslainsäädännöstä on tässä salissa lausuttu kaikki mahdollinen ja jonkin verran enemmänkin. Kello on nyt 21.37, joten on aika esittää historiallinen katsaus sekä tulevaisuuden syväluotaava analyysi käsittelyssä olevasta asiasta. Varmuuden vuoksi ja ymmärrettävyyden lisäämiseksi sekä hallituspoliittisen tasapainon säilyttämiseksi konkretisoin asian yleisön pyynnöstä Pohjois-Karjalaan.

Arvoisa puhemies! Ensiksi historia: Lieksan Lehden toimittaja saapuu haastattelemaan Lieksan työväenyhdistyksen puheenjohtajaa (Ed. Olin: Kähkönen!) — hänen nimensä saattaa olla vaikkapa Kähkönen — ja esittää kysymyksen: "Arvoisa puheenjohtaja! Mikä oli se ensiksi jyrisevä ja sen jälkeen piipittävä ääni, joka tämän Paras-hanke-prosessin yhteydessä kantautui Pieliseltä Bomballe saakka?" Puheenjohtaja Kähkönen hetken mietittyään vastaa: "Se oli se, kun vuoret jyrisivät ja syntyi hiiri."

Sitten, arvoisa puhemies, tulevaisuus: Suomenmaan kuntatoimittaja saapuu Liperiin, tapaa siellä keskustan kunnallisjärjestön puheenjohtajan, joka on myöskin paikallinen kunnanvaltuutettu — hänen nimensä saattaisi olla vaikkapa Reijonen — ja kysyy: "Miten te elitte täällä Liperin kunnassa ennen kunta- ja palvelurakenneuudistuslainsäädännön toteutumista?" "No, me elimme täällä aikamoisessa kurjuudessa. Hallitus oli vienyt valtionosuudet, tehtäviä annettiin lainsäädännön myötä enemmän kuin niihin valtionosuuksia. Veroäyri kohosi. Jouduimme ottamaan lisää velkaa." "No, mitenkä te nyt elätte tämän uudistuksen jälkeen?" "No, me otamme edelleen velkaa. Veroäyri nousee. Valtio ei vieläkään anna rahaa, elämme edelleen kuntatalouden kurjuudessa, mutta syvästi kiitollisina hallitukselle."

Kalevi Olin /sd:

Arvoisa puhemies! Pitkä on ollut keskustelu. Eiköhän tämä vielä kestä muutaman puheenvuoron. Asia on nimittäin hyvin tärkeä, ja kuten täällä on useissa puheenvuoroissa, arvoisa puhemies, todettu, niin tämä on tämän vaalikauden varmasti yksi ihan merkittävimmistä asioista. Se, että se on syntynyt, tämä kunta- ja palvelurakenne-esitys, tämän hallituksen toimesta, pääministeri Vanhasen hallitus, keskustan hallitus, sosialidemokraatit ja muut, niin se on kyllä historiallinen.

Oman arvioni mukaan tämä hallituskoalitio onkin ollut kaikkein käyvin tämän tärkeän mutta myös vaikean uudistuksen ajamiseksi. Tässä on vähän samanlaisia lähtökohta-aineksia kuin aivan toisenlaisessa asiassa, Suomen liittymisessä Euroopan unioniin. Olen täältä puhujakorokkeelta todennut, että se ei olisi aikanaan onnistunut, jos pääministeri Aho ei olisi hallituksensa kanssa niin määrätietoisesti sitä asiaa vienyt eteenpäin, ja sitähän sitten tuettiin myöskin opposition suunnalta. Nimittäin tässä on kuitenkin pitkälti kyse myös poliittisista voimakentistä ja keskustan, sosialidemokraattien mutta myös muiden puolueiden kannatuskysymyksistä.

Arvoisa puhemies! Tämä oma näkökulmani on lähinnä vertaileva, koska itseäni kiinnostaa Suomessa tämän kaltainen palvelu- ja kuntarakenneuudistus siitä näkökulmasta, mitenkä vastaavat asiat on toteutettu niissä Pohjoismaissa, jotka muistuttavat lähinnä Suomea, ja ne ovat ensisijaisesti Tanska ja toiseksi Ruotsi. Ruotsissahan, jossa on väkiluku lähes kaksi kertaa enemmän kuin Suomessa, tuollainen vajaa 10 miljoonaa, yhdeksän ja puolen paikkeilla, meillä 5,2, niin tämä kuntarakenne juontaa juuri, kuten ed. Pulliainen totesi, muun muassa seurakuntien rakenteeseen. Ruotsissa, muistelen, oli yli 5 000 seurakuntaa aikanaan, ja sitten 1862 lailla muodostettiin Ruotsiin 2 500 kuntaa. Seuraava uudistus oli 1952 Ruotsissa, jolloin 1 037 kuntaa oli se luku, johon puristettiin, siis yli puolet supistettiin kuntien määrää. Vuonna 1971, muistelen siihen aikoihin, Ruotsissa kuntien määrä pudotettiin 850:een, ja vuonna 1999 Ruotsissa kuntien lukumääräksi muodostui 289 kuntaa.

Meillä kuntien lukumäärä on ollut yli 400, haarukassa 430—434; se on noin-arvio. Nyt liitoksia on tapahtunut. On aivan kehityksen mukanaan tuomaa se hallituksen esityksen lähtökohta, että tässä asiassa on Suomessa myöskin tavalla tai toisella edettävä.

Hallitus on meillä valinnut tuntuvasti pitkäjänteisemmän etenemistien kuin esimerkiksi Tanskassa, missä porvarihallituksen käynnistämänä 2002 syksyllä tällainen kunta- ja aluerakenneuudistus — siinä oli siis maakuntataso mukana — käynnistettiin, ja siellä asetettiin takarajaksi vuoden 2004 loppu. Siellä jouduttiin porvarillisen hallituksen tavoitteista tinkimään neuvotteluprosessin aikana, koska sosialidemokraatit oppositiosta eivät halunneet sitä, että väkimäärä olisi minimiltään kunnissa 30 000, jota porvarillinen hallitus halusi, ja sen takia se yhteisesitys syntyi noin 20 000 asukkaan pohjasta. Toisaalta sosialidemokraatit Tanskassa eivät halunneet myöskään, että maakuntatason, maakäräjien vai mikä amt se on se käsite siellä, muistelen, siis maakuntahallintoa vastaava, että sen valtaoikeuksia olisi pienennetty niin tuntuvasti kuin sikäläinen hallitus halusi, ja siinäkin löytyi sitten yhteisymmärrys. Mutta Tanskassa kyllä tapahtui paljon ja kuntien määrä tuntuvasti supistui siten, että kun kuntaluku oli 271, muistan, vielä 2004:n paikkeilla, 2005:n paikkeilla, niin se on 99 muistini mukaan, arvoisa puhemies, tällä hetkellä. Siellä tehtiin todellinen uudistus.

Mutta meillä on tilanne sikäli toisen kaltainen, minkä takia tämä Suomen hallituksen esitys on perusteltu, että Suomessa maa-alue on suuri ja silloin myöskin pienten kuntien tilanne on toinen kuin jossain lyhyiden etäisyyksien Tanskassa. On välttämätöntä ajatella asioita niin, että se pienen ja heikomman kunnan asia ja asukkaiden asia ja etu otetaan huomioon. Lähinnähän tässä meidän lakiesityksessämme keskeinen lähtökohta on se pendelöintiulottuvuus, työssäkäyntialue, joka muodostaa palveluiden alueen seutupohjaiseksi. Se on mielestäni, arvoisa puhemies, hyödyllinen ja perusteltu lähtökohta.

Mutta mikä on se seuraava askel tässä asiassa, jonka eduskunta oletettavasti kymmenen vuoden kuluttua joutuu tekemään tai harkitsee jopa ehkä jo aikaisemmin? Se on se askel arvioni mukaan, jota Ruotsissa pohditaan tällä hetkellä. Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi terveydenhuollon taloudelliset kustannukset ja vaatimukset kasvavat luokkaan, jossa enää ei kyetä myöskään seutukunta- tai maakäräjäpohjalta, siis tältä landsting-pohjalta, jossa verotusoikeus Ruotsissa on, asioita hoitamaan. Siksi Ruotsissa on laitettu käyntiin niin sanottu suuraluekokeilu, jossa on kaksi aluetta kokeilukohteina: Länsi-Götanmaa ja Skåne—Blekinge. Länsi-Götanmaalla on asukkaita 1,6 miljoonaa ihmistä ja Skånen—Blekingen alueella on, muistelen, 1,3 miljoonaa, muistelen, koska olen siellä pariin otteeseen työskennellyt, Skånessa, myöskin. Tässä terveydenhuollon kokeilussa alkukokemukset ovat siis myönteisiä. Jos Ruotsissa edetään tähän suuntaan niin kuin näyttää ja kuten professori Åke Andersson on ennustanut, niin Ruotsissa tullaan liikkumaan kuuden suuralueen järjestelmään ja se tulee muuttamaan nykyistä 18 maakäräjän plus kahden alueen ja Gotlannin tilannetta varmasti toisella lailla, koska kuuden suuralueen muodostaminen Ruotsissa tarkoittaisi kuningaskunnan etenemistä kohti eräällä lailla "liittovaltiosuuntaan".

Tämä on, arvoisa puhemies, se oma ennusteeni, että mikäli Suomessa ei nyt tämän uudistuksen myötä seutukuntapohjaisesti kyetä asioita hoitamaan taloudellisesti ja vaikka valtio tulee mukaan näihin asioihin enemmän resurssiensa kautta, niin se saattaa olla edessä, että tällainen suuraluetyyppinen tarkastelu on sitten jossain vaiheessa seuraavaksi edessä.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tavoitteet ovat hyvät ja tarpeelliset. Mielestäni on välttämätöntä vahvistaa niin kunta- kuin palvelurakennettakin. On myös lisäksi pystyttävä parantamaan kuntien toiminnan tuottavuutta. Jos kuntasektoria ei kyetä uudistamaan, niin ei myöskään yhteiskunnan hyvinvointipalveluita voida turvata pidemmällä aikavälillä, vastaavathan kunnat tällä hetkellä noin kahdesta kolmasosasta julkisen sektorin tehtävistä ja todellakin keskeistä on juuri kansalaisten hyvinvointipalvelujen turvaaminen.

Pidän myöskin hyvänä lähtökohtana sitä, että kuntajaon kehittämisen erääksi perustaksi on otettu kunnan muodostuminen työssäkäyntialueesta tai muusta toiminnallisesta kokonaisuudesta, jolla on sellaiset taloudelliset ja henkilöstölliset voimavarat, että palvelujen järjestäminen ja rahoitus onnistuu. Tähän ed. Olinkin äskeisessä puheenvuorossaan ansiokkaasti viittasi. Mielestäni juuri työssäkäyntialue on luonteva alue kunnalle. Tätä ajatusta tukee myöskin hiljattain tehty tutkimus muuttoliikkeestä ja työmarkkinoista. On myös esitetty sellaisia asiantuntija-arvioita, joiden mukaan kuntarakenne ja palvelutuotanto muuttuvat niin, että ne vastaavat työssäkäyntialueita. Ongelmakunnille puolestaan luodaan tukiverkko, jolla taantuvissa kunnissa kyetään turvaamaan palvelut. Tärkeätä on joka tapauksessa saada aikaan riittävän vahvoja kuntia.

Vahvat kunnat ovat tarpeen paitsi resurssien ja erityisasiantuntemuksen vuoksi myös demokratian ja päätöksenteon läpinäkyvyyden takia. Tällä hetkellä kunnissa tuotetaan palveluja monenlaisin yhteistyöjärjestelyin, kuntayhtymissä sopimuksin, kuntien omistamissa osakeyhtiöissä jne. Näissä järjestelyissä on yleensä se vika, että talouden ohjaus ja päätöksenteko etääntyy peruskuntatasolta. Mitä enemmän asioita kyetään hoitamaan peruskunnissa, sitä kansanvaltaisempaa ja läpinäkyvämpää mielestäni on päätöksenteko. Valta ja vastuu ovat kuntalaisten valitsemilla valtuutetuilla. Kyse tässä on myöskin byrokratian vähentämisestä. Tässä mielessä on tärkeää, että erilaisten yhteistoimintajärjestelyjen määrää saadaan vähennetyksi, ei missään tapauksessa lisää, mikä uhka kunta- ja palvelurakennehankkeeseen kylläkin sisältyy. Vahvat kunnat ovat tarpeen myös tehokkaan elinkeinopolitiikan harjoittamisen mahdollistamiseksi.

Tällä hetkellä taloudellisesti kuntakentän ääripäät ovat liian kaukana toisistaan. Meillä on aivan liian paljon niitä kuntia, joiden vuosikate on jatkuvasti negatiivinen ja jotka velkaantuvat nopeaa vauhtia. Moni pieni kunta onkin joutunut yhä suurempiin vaikeuksiin ja kuntien välinen elintasokuilu kasvaa entisestään. Mielestäni kuntatalouden kannalta on oleellista, että menokehitys saadaan kuriin. Se on menneinä vuosina ollut aivan liian voimakasta, kuten hallintovaliokunnan mietinnössäkin todetaan. Mielestäni pitkällä aikavälillä ei ole mahdollista, että menot jatkuvasti ylittävät usealla prosentilla tulot. Nyt tavoitteena on, että menokehitys saadaan painettua noin 4 prosenttiin. Se ei ole helppoa varsinkaan, kun sosiaali- ja terveysmenojen kasvupaine on suuri. Kunta- ja palvelurakenteen järkevä uudistaminen vahvistaa myös kuntataloutta.

Mielestäni kunta- ja palvelurakennetta koskevassa puitelaissa on hyvää se, että se kannustaa kuntaliitoksiin. Nykyinen kuntarakenne on epäilemättä paljolti peräisin hevosvetoiselta aikakaudelta. Yhdistymisavustusjärjestelmä on rakennettu etupainoiseksi, eli nopeat tulevat voittamaan. Jos kuntien yhdistyminen on näköpiirissä jollakin aikavälillä, niin miksi viivytellä, miksei tartuttaisi tarjoukseen? Näihin kuntaliitostalkoisiin olisi toki pitänyt ryhtyä jo ajat sitten. Nyt aivan liian moni kunta on ajautunut todella pahaan ahdinkoon. Hyvää puitelaissa on myös se, että muutostilanteissa henkilöstön asema turvataan. Tämä osaltaan helpottanee uudistuksen toteuttamista.

Jonkinlaiseksi pettymykseksi kunta- ja palvelurakennehankkeessa minulle jäi kuntien ja valtion välinen tehtävänjako tai siihen tehtävät muutokset. Tehtävien siirrot ovat vähäisiä sekä määrältään että vaikutuksiltaan. Kun olen seurannut esimerkiksi maakunnallisten pelastuslaitosten toimintaa ja siihen liittyvää kompurointia, olen tullut ajatelleeksi, että olisi saattanut olla hyvä, jos tämä toiminta olisi siirretty valtiolle. Voidaanhan se toki tehdä myöhemminkin.

Hallintovaliokunta on kunta- ja palvelurakenneuudistusta käsitellessään tehnyt mielestäni hyvää ja perusteellista työtä. Erityisen tyytyväinen olen pykäläkohtaisiin selventäviin perusteluihin. Ne poistavat monia lakiesitykseen ja sen perusteluihin sisältyneitä epäselvyyksiä.

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni on myös tärkeää, että hallintovaliokunta on korjannut hallituksen esitystä kiinteistöjen luovutukseen liittyvän varainsiirtoveron osalta. Nyt kiinteistöjen luovutus kuntauudistukseen liittyvien järjestelyjen yhteydessä vapautetaan varainsiirtoverosta. Hallitus jätti omassa esityksessään suuren osan kulttuuri- ja liikuntakiinteistöistä vapautuksen ulkopuolelle. Onneksi tämä asia tulee nyt kuntoon.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Hallitus ei ole pystynyt tämän vaalikauden aikana lyhentämään valtionvelkaa. Se oli vuoden 2003 tammikuussa noin 57,9 miljardia euroa ja vuoden 2006 lopussa 58,9 miljardia euroa. Vaikka vuoden 2006 suuren verokertymän takia velkamäärästä muutama sata miljoonaa vähennetään, ollaan kuitenkin sen tosiasian edessä, että valtionvelka pysyy suurena. Hyvän talouskasvun aikana hallituksella oli erinomaiset mahdollisuudet vähentää reippaasti valtionvelkaa.

Nyt ollaan sen tosiasian edessä, että laskusuhdanteessa valtionvelka lisääntyy nykyisestään. Kun kuntien ja kuntayhtymien velka on arvion mukaan tämän vuoden lopussa noin 7—8 miljardia euroa, ollaan tilanteessa, ettei julkisella puolella ole kovinkaan paljon liikkumavaraa. Kymmenen vuoden aikana huoltosuhde muuttuu dramaattisesti. Huollettavia on yhä enemmän ja huoltajia vähemmän. Valtion ja kuntien taloudenpidossa ei ole lainkaan varauduttu huoltosuhteen muuttumiseen, ja syy on lyhytjännitteisessä politiikassa. Valtio ja kunta ovat ääriään myöten veloissa samalla, kun niiden menot ovat voimakkaasti lisääntymässä huoltosuhteen muutoksen takia. Tulevaisuuteen voidaan valmistautua panemalla valtio ja kunta säästökuurille. Lisäksi tarvitaan massiivisia toimia yrittäjyyden ja työllisyyden lisäämiseksi. Mitä korkeampi yrittäjyys- ja työllisyysaste on, sitä paremmin voimme ottaa tulevaisuuden haasteet vastaan.

Arvoisa rouva puhemies! Valitettavasti hallintovaliokunta ei ole kiinnittänyt mietinnössään huomiota julkisen talouden kylmiin realiteetteihin. Kuntarakenteen uudistamisen tulisi näkyä kuntien menojen säästöinä, ja nämä säästöt eivät ole nyt mahdollisia, koska kunta- ja palvelurakennetta koskeva puitelaki on edelleen siinä muodossa, ettei kuntien henkilöstöä toiminnallisista tai taloudellisista syistä voisi irtisanoa viiteen vuoteen kuntien yhdistämisestä. Puitelaki siis estää yhdistyneitä kuntia purkamasta ylisuuria johto- ja hallintorakenteita ja leikkaamasta henkilöstömenoja 2,5—3 prosentilla. Onneksi noin 40—45 prosenttia kuntien henkilöstöstä siirtyy seuraavien 14 vuoden aikana eläkkeelle. Tämän täytyy johtaa siihen, että henkilöstömenoista saadaan säästöjä.

Myös kuntien palvelurakenteiden uudistamisesta on saatava säästöjä. Palveluiden tuottamiseen tarvitaan tehokkuutta lisääviä teknologisia ja sosiaalisia innovaatioita. Siksi tehokkuutta, vaikuttavuutta ja taloudellisuutta lisäävät palvelukokeilut ovat välttämättömiä, vaikkei palvelujen kehittämistä hallintovaliokunnan mietinnössä olekaan huomioitu.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kuntatalouden tiukkuutta ja kuntien tulevaisuuden haasteita ei kukaan voi kieltää. Väestön ikääntyessä palveluiden turvaaminen ja palveluiden laadun takaaminen on välttämätöntä koko maassa, ja tämä lieneekin ollut hallituksen tavoitteena ja lähtökohtana, kun Paras-hanketta lähdettiin käynnistämään. Kaukana ei enää ole aika, kun olemme jälleen kerran Euroopan unionin kärkimaa, tällä kertaa vanhusväestön kasvun nopeutumisessa.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun puitelain perinteisestä poikkeava valmisteluprosessi on ollut välttämätön. Nyt eri tahoilla monilla eri tasoilla oli mahdollisuus tulla kuulluksi. Hallituksen rohkeus tarttua kiperään tilanteeseen ja kyky toimia ansaitsee mielestäni erityiskiitoksen.

Myönteisin piirre käsittelyssä olevassa laissa on mielestäni sen mahdollistavuus. Kaikille on selvää, että tulevaisuuden haasteisiin on vastattava ja jotakin on tehtävä. Maamme eri alueiden erityispiirteet on kuitenkin huomioitava ja tunnustettava ensimmäisestä suunnitelmasta aina lopullisiin päätöksiin ja ratkaisuihin saakka. Nyt jokaisen kunnan on mahdollista valita oma tapansa kehittää palvelurakennettaan ja uudistaa toimintatapojaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Eri keinoja puntaroitaessa ei kolmannen sektorin mahdollisuutta tule mielestäni sivuuttaa.

Alueellisuuden huomioiminen lain valmistelussa ansaitsee myös tunnustuksen. On tärkeää, että ratkaisua, joka toimii Pääkaupunkiseudulla tai suurissa kaupungeissa, ei väen väkisin yritetä soveltaa syrjäisimmille alueille. On syytä muistaa, että tätä kunta- ja palvelurakenneuudistusta ei ole tehty kuntia eikä yksinomaan valtiotakaan varten, vaan se tehdään ennen kaikkea kansalaisia varten. Tästä syystä kansalaisten, kuntalaisten, kuuleminen on ensiarvoisen tärkeää.

Kuten ed. Kallio totesi omassa puheenvuorossaan, tässä esityksessä oli myös nimettyjen tiettyjen tehtävien ja järjestämisvastuitten siirtäminen kunnilta valtiolle, muun muassa elatustukien ja holhoustoimen edunvalvonta, mutta minunkin mielestäni tämä työ jäi osittain kesken. Olisin kaivannut listalle myös keskustelussa olleita erityisen kalliin hoidon, kuten hengityshalvauspotilaitten hoidon, kustannusten siirtoa. Samoin itsekin pelastuslaitoskysymyksen olisin tässä halunnut käsitellä hieman tarkemmin ja siirtää tehtävät valtiolle.

Arvoisa rouva puhemies! Puitelain lähtökohtana on kansanvallan lähtökohdista vahvistaa kunta- ja palvelurakennetta. Vahvistaminen ja kehittäminen edellyttävät myös tuotantotapojen uutta arviointia. Tuottavuuden parantaminen ja sitäkin kautta kuntien menojen kasvun hillitseminen on mielestäni välttämätöntä. Meidän tulee aidosti puhua lähipalvelujen turvaamisesta laajaa väestöpohjaa vaativien palvelujen rinnalla. Lähipalvelut, kuten kotipalvelut ja päivähoito muutamia esimerkkejä mainitakseni, ovat kuntalaisten päivittäin tarvitsemia palveluja. Näiden palvelujen saanti tulee turvata mahdollisimman lähellä kuntalaista.

Paras-hankkeen valmistelun yhteydessä keskusteltiin myös niin sanottujen miljoonapiirien muodostamisesta. Onneksi tämä ei sisältynyt lopulliseen esitykseen ja olemassa oleva sairaanhoitopiiriverkosto pääosin säilyy, tosin siten, että erityishoidot keskitetään yliopistosairaaloihin, aivan oikein, ja kehitysvammaisten erityishuolto ja erikoissairaanhoito yhdistetään. Meillä Pohjois-Karjalassa työ on tehty jo ennen tämän puitelain antamista, ja kyseisen kuntayhtymän valtuuston puheenjohtajana voin todeta, että järjestelmä toimii erittäin hyvin ja sitä on lähdetty toteuttamaan tasavertaisuuden pohjalta.

Kun kuuntelin täällä ministeri Mannisen vastauksia aikaisemmin päivällä, oli varsin hienoa todeta se, että hän hallitsi asiansa ja esille tulleet asiat olivat todella linjakkaita. Minusta oli hyvää erityisesti se, että hän toi selkeästi esille, että kuntia, joilla ei ole yhteistä rajaa, ei tulisi yhdistää eikä myöskään kuntaosia lähdettäisi toisiin liittelemään, ellei kyseessä ole koko kuntaa koskeva kokonaisratkaisu. Tämä varmasti on erittäin hyvä linja, ja toivon, että tämä säilyy myöskin jatkossa.

Suuret kaupunkikeskukset, jotka nimettiin, ovat osittain tulkinneet puitelakia omalla tavallaan, mielestäni täysin väärin. Kaupunkikeskussuunnitelman teko ei mielestäni tarkoita mitään kuntaliitosselvityksen tekoa. Näin kuitenkin varsin vastuuttomasti eräillä tahoilla asiaa on tulkittu ja on suorastaan painostettu. Itse olen huolissani niiden kuntien ja kuntalaisten asemasta, jotka sijoittuvat tämän niin sanotun kehän ulkoreunalle. Tämä vastuu meidän tulisi mielestäni kantaa ja huomioida. Jos nyt ympäristökunnat liitetään isoihin kaupunkikeskuksiin, onko seuraava kehä muutaman vuoden päästä seuraavana esissä ja vuorossa? Eli kyllä tässä linjakkuutta tarvittaisiin, ja minusta isojen kaupunkien käyttäytyminen on ollut suorastaan tyrmistyttävää.

Arvoisa puhemies! Kannustimet kuntaliitoksiin ovat ymmärrettäviä ja kohdallaan. Kuitenkin mahdollisten liitosten on synnyttävä vapaaehtoisuuden pohjalta ja puheet pakkoliitoksista olisi mielestäni jo tässä vaiheessa syytä haudata. Yhteistoiminnan ja yhteistyön merkitys tulevaisuudessa tulee varmaankin korostumaan, ja myös itse sitä tuen ja kannatan.

Kotikunnan merkitys on kuitenkin suurimmalle osalle kansalaisia melko suuri. Siksi ei ole lainkaan yllättävää, että kuntaliitoksen mahdollisuuden noustessa julkisuuteen oman kotikunnan kohdalla myös tunteet ovat nousseet pintaan monessa tapauksessa. Kuten alussa totesin, puitelaki on mahdollistava. Meidän kaikkien on avattava sitä kuntalaisille ja jatkettava keskustelua.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Karkean laskelman mukaan joka kymmenestuhannes suomalainen aikuinen on kunnanjohtaja. Se kertoo hyvin paljon siitä, kuinka paljon hallintoa tämä meidän viiden miljoonan kansamme on saanut aikaiseksi. Kansainvälisessä vertailussa ajatellen tähän meidän hallintokoneistoomme mahtuisi toinen ellei peräti kolmaskin mokoma aivan hyvin, jos vertaillaan Oecd-maita ja julkisen sektorin koko hallintoa.

Siltä osin, mikä on pettymykseni siihen, että tulikin tämä kompromissien kompromissi tai tuluskukkaro, viittaan ed. Soininvaaran puheeseen enkä käy tätä kokonaisasiaa enää läpi vaan keskityn kahteen yksityiskohtaan, joista itse asiassa molemmat ovat hyvin suuria. Toinen on itse asiassa valtiontaloudellisesti pitemmän päälle satojen miljoonien, itse asiassa jopa miljardin euron kysymys, nimittäin hyvinvointijohtaminen ja ennalta ehkäisevä terveydenhoito ja se, kuinka se tässä vaiheessa tätä uudistusta on nyt pudonnut hyvin vaaralliseen loukkuun, mahdollisesti paikkaan, josta sitä ei kovin helposti enää löydä tai haeta, ellei seuraava hallitus ole huomattavasti viisaampi tämän asian kanssa, sekä toinen sitten täällä eduskunnassa vielä toisessa yhteydessä keskeneräinen lastensuojelulaki, jolla on selviä kiinneyhtymiä tähän Paras-hankkeeseen tai jolla olisi pitänyt olla ilmiselviä kiinnikkeitä tähän Paras-hankkeeseen mutta ei valitettavasti ole.

Ensin tähän ennalta ehkäisevään terveydenhuoltoon. Hallintovaliokunta siteeraa mietinnössään sosiaali- ja terveysvaliokuntaa, joka on mielestäni aivan oikeassa, kun se on kirjoittanut, että sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää lausunnossaan terveyskäyttäytymiseen vaikuttamista ja sairauksien ehkäisyä sekä sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisyä keskeisinä tekijöinä pyrittäessä vaikuttamaan palvelutarpeen ja kustannusten kasvuun. Hallintovaliokunta vielä siteeraa sosiaali- ja terveysvaliokuntaa, joka pitää välttämättömänä myös sosiaalihuollon aseman turvaamista palvelurakenteen uudistuksessa. Toimenpiteiden tuloksellisuus edellyttää perustason ja alueellisen tason toimijoiden saumatonta yhteistyötä yhtenäisten periaatteiden mukaisesti. Hyvä sitaatti, mutta tästä ei valitettavasti seuraa yhtään mitään. Hallintovaliokuntakaan ei ole mennyt muuttamaan tätä sillisalaattia, jonka hallitus on esittänyt.

Hallituksen esityksen 6 §:n 2 momentin 2 kohdassa sanotaan, että kuntayhtymän, tässä tapauksessa siis terveydenhuollon puolella, tulee edistää alueellaan terveyden, toimintakyvyn ja sosiaalisen turvallisuuden huomioon ottamista. Siis varsinaisesti näiden uusien isompien yksiköiden, jotka ovat tervetulleita ja erittäin tarpeellisia, tehtävä ei ole niin sanottu hyvinvointijohtaminen siltä osin, kuin on kysymys siitä, että huolehditaan, että ihmiset lihoisivat jatkossa vähemmän, liikkuisivat enemmän, että vanhenevat ihmiset saisivat jalkoihinsa ja käsiinsä niin paljon lihasvoimaa, ettei toteutuisi se karmea seikka, mikä tänä päivänä on, että toiseksi yleisin syy vanhan ihmisen joutua pysyvästi laitoshoitoon on vain ja ainoastaan lihasvoimien puute jaloissa. Meidän palveluketjumme siltä osin, miten ihmisiä ennalta ehkäistään joutumasta vakavan ja raskaan hoidon tarpeeseen taikka laitoksiin pysyvästi, on puutteellinen, ja nyt Paras-hankkeella tämä puute mahdollisesti tehdään vieläkin vaikeammaksi ja pahemmaksi, kun ei ole uskallettu ratkaista ongelmaa hyvinvointijohtamisesta.

Arvoisa puhemies! Pahimmillaan tässä nyt käy niin, että erikoissairaanhoitopiirien joku vastuuhenkilö sinänsä silloin tällöin vierailee jäsenkunnissa ja juttelee, että muistakaas nyt kannustaa ihmisiä vähän lenkkeilemään ja hyppimään happeakin, kun oikeasti pitäisi aikaansaada kattava palveluketju, jossa terveyskeskukset, työterveysasemat, neuvolat, kouluterveydenhuolto ohjaavat suoraan liikuntatoimen ja liikuntaseurojen palvelujen piiriin saattaen, vaihtaen hyvin konkreettisesti ja kontrolloivat elämäntapamuutosta ja auttavat sitä pysyvästi. Nyt käy helposti niin, että kun ei ole pakko, tämä hanke ei pakota, niin näissä neuvotteluissa liikuntatoimen, seurojen, kansalaisjärjestöjen, jotka huolehtivat kansanterveystyöstä, kylätoimikuntien, Marttaliiton ja seurakuntien, kaikkien näiden uusien toimijoiden, jotka nyt ovat innostuneet liikuttamaan, opettamaan terveellisempiä elämäntapoja, asemasta, rahoituksesta, roolista ei puhuta mitään siinä vaiheessa, kun yhteistyökuvioita järjestellään, mistä seuraa, että ne jäävät näiden uusien, aika heikoiksi jäävien peruskuntien pahnanpohjimmaiseksi jakojäännökseksi budjetoinnissa eivätkä siihen keskeiseen rooliin, jossa niiden pitäisi olla uudessa, vahvassa, riittävän isossa kunnassa ja keskeinen työkalu uudelle hyvinvointijohtajalle eli riittävän suuren kunnan johtajalle ja kaupunginhallitukselle tai riittävän suuren kunnan kunnanjohtajalle ja kunnanhallitukselle. Toivottavasti seuraava hallitus ymmärtää tämän asian vakavuuden, sen mittasuhteet, sen inhimillisen kärsimyksen, mitä mahdollisesti tämän lenkin katkaisu nyt tässä yhteydessä, kun kukaan ei johda palveluketjua, jonka tarkoitus on ennalta ehkäistä terveydenhoitoa, aiheuttaa.

Sitten, arvoisa puhemies, tähän toiseen seikkaan. Hallintovaliokunnassa muun muassa ed. Anderssonin aktiivisella työllä saatiin mietintöön muutamaan kohtaan havaintoja ja huomautuksia ikään kuin muistilapuksi seuraavalle, toivottavasti reippaammalle hallitukselle siitä, että lastensuojelukysymykset itse asiassa on syytä jatkossa organisoida nykyistä suuremmissa yksiköissä silloin, kun on kysymys näistä hyvin pienistä, muutaman tuhannen asukkaan kunnista. Tähän ongelmaan hallitus lastensuojelulaissa esittää ratkaisuksi, koska liian pienet kunnat, niin kuin peruspalveluministerikin täällä kertoi toisessa yhteydessä, eivät tosiasiassa pysty puolueettomasti ja riittävällä ammattitaidolla hoitamaan muun muassa huostaanottoja, että tämä huostaanottopäätös tehtäisiinkin jatkossa tuomioistuimessa sen sijasta, että sen kuitenkin tekisivät virkavastuulla sosiaalipuolen päättäjät ja luottohenkilöt.

Mielestäni huomattavasti loogisempi ja oikeampi ratkaisu, kun samaan aikaan sama hallitus valmistelee tätä Paras-hanketta, olisi ollut ratkaista lastensuojelukysymykset vähintään saman 20 000 asukkaan pohjaisissa elimissä kuin erikoissairaanhoitokin. Toivon, että tämä viisaus vielä tästä eduskunnasta löytyy, että tältä osin emme nyt vaalikauden lopulla tee hätiköityjä ratkaisuja vaan viitoitamme tien siihen, että kun kerta tämä Paras-hanke tulee vääjäämättä etenemään — niin ovat sanoneet myös kaikki vastuulliset hallituspuolueen ihmiset täällä, että tämä on vasta alku, hyvä alku — niin silloin siitä loogisesti seuraisi se, että lastensuojeluasiaa lähdetään valmistelemaan näihin uusiin, riittävän ison väestöpohjan omaaviin yksiköihin, jolloin luottamusorganisaatio voisi olla riittävän iso tältä väestöpohjalta ja ennen kaikkea sinne voidaan sitten keskittää lastensuojelun ammatillinen osaaminen sosiaalityöntekijöistä, psykiatreista, psykologeista juristeihin, jolloin myös se porukka, joka miettii yksittäisten perheiden, joskus jopa sukujen ongelmia, on kuitenkin riittävän etäällä aivan siitä lähipiiristä. Tämä ratkaisu on ammattilaisten mielestä looginen ja hyvä, lakivaliokunnassa sen puolesta ovat puhuneet monet asiantuntijat. Julkisuudessa korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Hallberg on voimakkaasti vedonnut, että etsitään jokin toinen ratkaisu siihen ongelmaan, joka on kieltämättä oikea, ja ministeri Hyssäläkin on mielestäni aivan oikeassa, että joskus nykyisellä kuntarakenteella huostaanottopäätökset tapahtuvat liian pienissä ja liian vähän resursoiduissa tai osaavissa yksiköissä.

Heli Paasio /sd:

Arvoisa puhemies! Salissa on tänään kuultu aivan laidasta laitaan kommentteja siitä, onko esitys hyvä vai huono. Itse pidän esitystä hyvänä, tarkoituksenmukaisena ja tarpeellisena. Jos mietitään myös ennen tämän lain tähän saliin tuloa taikka tähän taloon tuloa, niin voidaan sanoa, että mikään ei ole estänyt järkeviä toimia kunnissa, mutta vasta tämä laki taikka sen valmistelu on saanut jotain potkua aikaan. Elikkä jo ennen voimaan tuloaan laki on tehnyt sinänsä hyvää ja voi sanoa, että olkoon se se liikkeelle sysäävä voima, jota tämän jälkeen vielä vahvistetaan. Sitä kehitetään ja pitkin matkaa myös huolletaan. Tässä laissa säädellään ennen kaikkea rakenteista. Toimien sisällöt ratkaistaan aika pitkälti kunnissa, miten ne toteutetaan, ja täällä paljon puhutusta rahasta päätetään sitten taas budjetissa.

Kuntademokratia on aivan olennainen elementti tämän lain sisällön toteutuksessa. Kuntayhtymissä kuntademokratia, tai demokratia ylipäätään, katoaa välikäsien kautta hyvinkin kauas mahdollisesti itse kuntalaisesta. Kuntien koolla ei sinänsä ole itseisarvoa, vaan sillä, että ne ovat toimintakykyisiä ja tarkoituksenmukaisia ja niissä kyetään hoitamaan ne päätökset, joita tarvitaan. Kuntalaisella tulee olla oikeus siihen, että suoraan hänen valitsemansa edustajat vastaavat myös hänen maksamistaan veroäyreistä, eli valtavastuurahojen tulee olla samalla elementillä. Sitä varten turhan paljon kuntayhtymiä ei tule tehdä, vaan voisi sanoa melkein, että vain ne pakolliset olkoot tässä yhteiskunnassa jatkossa ja muuten pyritään noudattamaan järkeviä kuntakokoja ja suoraa vaikuttamista.

Kuntayhtymien päätöksenteosta ed. Urpilainen ainakin jo puhui aiemmin, ja siinä on omat ongelmansa sen suhteen, kun perustuslakivaliokunta sanoi, että asukaspohja voi olla päätöksenteon pohjana, kunhan ei mikään kunta saa yli puolta päätöksentekovallasta. Se on sinänsä ongelmallista, koska se elementti voi estää myös järkevien päätösten tekemisen. Se tarkoittaa käytännössä, että millä tahansa alueella, missä on yksikin suurempi kunta, se kunta ei välttämättä saa itselleen kuuluvaa päätösvaltaa siinä määrin, mitä sille kuuluisi asukaspohjan mukaan, kun se ei voi saada yli puolta, ja pienemmät kunnat saavat taas itselleen kuulumatonta valtaa kenties, jos näin voi sanoa, enemmän kuin kunnan asukaspohjaan perustuvaa päätöksentekovaltaa niille kuuluisi kuntayhtymässä. Ja tästä voidaan kysyä, mikä järki silloin pienemmällä kunnalla olisi edes käydä keskustelua liitoksesta, jossa sen valta perustuisi puhtaasti kenties asukaspohjaan, sen sijaan, että tässä kuntayhtymässä mahdollisesti valtaa voidaan käyttää enemmän kuin sitä kuuluisi olla. Toivon mukaan tähän löydetään joku järkevä ratkaisu jatkolakia työstettäessä.

6 § puhuu laajaa väestöpohjaa edellyttävistä palveluista, ja ei ihan vähiten herättänyt keskustelua tämän pykälän 2 momentin 1 kohta, missä puhutaan erikoissairaanhoidosta ja kehitysvammaisten erityishuollosta. Tätä pykälänosaa on väännetty, keskustelutettu ja mietitty pitkään ja hartaasti. Voi suoraan kai sanoa, että laki tulee lukea niin kuin se on kirjoitettu, ja lopputulokseen hallintovaliokunta avasi sen mietinnössään hienosti. Elikkä ongelma taikka pelko, mikä ennen kaikkea kehitysvammaisten erityishuollon puitteissa on joillain alueilla ollut, on saatu sitä kautta poistettua, kun se valiokunnan mietintöön avattiin. Kunnilla on jatkossa järjestämisvastuu kehitysvammaisten erityishuollosta ja täten kunnat voivat päättää, kuten pykälä sanoo suoraan, kunnan osoittamassa laajuudessa siitä, siirtääkö se näitä palveluita tai palvelujen vastuujärjestämistä sille uudelle kuntayhtymälle, mitä 6 §:ssä puhutaan, vai hoitaako se jotakin muuta kautta sen palvelun hankinnan. Toisin sanoen nyt pakolliset kuntayhtymät voivat jatkaa vapaaehtoiselta kuntayhtymäpohjalta erityishuoltopiireinä, jos kunnat näin haluavat. Tämä mahdollistaa hirveän paljon erilaisia toteuttamistapoja, ja toivonkin, että kunnat itsessään miettivät, mikä heidän alueelleen, mikä heille sopii parhaiten. Pelkoja on lietsottu aivan turhaan, ja toivon, että tämän lain hyväksymisen jälkeen viimeistään lakataan turhaan pelottelemasta kehitysvammaisten omaisia taikka heitä itseään taikka heidän parissaan työskenteleviä.

Lain 7 § puhuu keskuskunnista aika pitkälti ja siitä suunnitteluvelvollisuudesta, mitä keskuskunnilla ja ympäröivillä kunnilla yhdessä on. Monet kunnat ovat pyytäneet melkein, että ettekö voisi mainita meitäkin siellä pykälässä. Tämähän ei estä näitä kuntia tekemästä yhteistoimintasuunnitelmaa, vaikka pykälä ei mainitse näitä kuntia nimeltä. Aivan vastaavasti pykälässä mainitut kunnat voivat laajentaa reviiriään ja ottaa mukaan myös niitä, joita ei vaikka kehityskunnista olekaan mainittu.

Pääkaupunkiseutu on oma asiansa, josta valiokunta myös lausui, että toivotaan toki, että myös suurten kaupunkien lisäksi katsotaan koko Pääkaupunkiseutua laajassa mitassa, kun maankäytöstä ja liikenteestäkin puhutaan. Heikossa taloudellisessa asemassa olevia kuntia tullaan tarkastelemaan, voi kai sanoa, aika tarkastikin jatkossa. Mutta jos heikossa taloudellisessa asemassa olevan kunnan suunnitelmat eivät riitä elinkelpoisuuteen jatkossa ja valtioneuvostokaan ei kykene hyväksymään sitä, että ne toimet riittäisivät, mitä on esitetty, niin toivon mukaan jo ennalta näitten heikossa taloudellisessa asemassa olevien kuntien naapurikunnat, joilla menee paremmin, huomioivat jo tässä kohtaa, mitä kehitystä koko alueen edun nimissä voitaisiin alueella tehdä, jottei tulla siihen, että vasta tiukan paikan tullen valtioneuvosto niin sanotusti käskyttää näitä yhteen, koska johonkin täytynee liittää silloin tämä heikommassa asemassa oleva kunta. Kun yhteinen maaraja vaaditaan, niin kyseeseen tulee todennäköisesti, tai voi sanoa melkein, että välttämättäkin, joku niistä naapurikunnista, ilman että mennään pakon kautta, ja toivon mukaan löydetään hyvällä yhteistyöllä alueilla jo järkeviä ja kestäviä ratkaisuja. Ja vaikka tämä on erilaisten rakenteiden laki, niin täytyy kuitenkin muistaa, ketä varten tämä kaikki lainsäädäntö tehdään. Se on sitä ihmistä varten, sitä kuntalaista varten, hän on se tärkein, ja pidetään se mielessä myös kentällä lakia toteutettaessa.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Paras-hankkeen käynnistäminen oli hallitukselta rohkea mutta välttämätön teko ohi hallitusohjelman. Niin kuin aiemmin käydyssä debatissa jo totesin, erityinen ansio asian valmistelusta kuuluu kuntaministeri Hannes Manniselle, joka on myös ahkerasti maakuntia kiertämällä muokannut maaperää tälle asialle otolliseksi. Kiitoksen ansaitsee myös perusteellisen ja hyvän mietinnön tehnyt hallintovaliokunta.

Kuntien menot ovat jo pitkään kasvaneet tuloja nopeammin, väestö ikääntyy, ja muuttoliike uhkaa yhä pahemmin jo ennestään harvaanasuttuja alueita. Kuntien on palvelutuotannossaan välttämätöntä ottaa käyttöön kustannustehokkaampia rakenteita ja keinoja, jotta palveluiden laatu ja saatavuus voidaan turvata. Puitelaki on hyvä tiekartta vietäessä palvelurakenneuudistusta eteenpäin. Työmaata tulee riittämään tulevalla vaalikaudella seuraavalle hallitukselle ja myös eduskunnalle. Avainasemassa ovat kuitenkin kunnalliset päättäjät, joiden kannattaa nyt toden teolla panostaa yhteistyöhön naapurikuntiensa kanssa.

Tämä lakiesitys antaa kunnille väljät puitteet rakentaa palvelutuotantoaan väestöpohjaltaan lakiesityksen edellyttämälle tasolle ilman pakkokuntaliitoksia. Kuitenkin laki tarjoaa myös hyvät kannusteet kuntaliitoksille. Käytännön toteutuksessa riittää myös useita kovia haasteita. Näkyvissä on ollut muun muassa isompien kaupunkikuntien taholta vaatimuksia kuntarajan poistamisesta ehtona palveluiden järjestämisessä pienemmille naapureille, joilla ei suuntautumisessaan ole vaihtoehtoja. Suurimmat haasteet tulevat kuitenkin olemaan jo ennestään harvaanasutuilla alueilla, joilla ei kuntarajoja poistamallakaan saada muodostettua riittävän vahvoja palveluyksiköitä turvaamaan kansalaisten tarvitsemat peruspalvelut.

Arvoisa rouva puhemies! Useissa täällä käytetyissä puheenvuoroissa, muun muassa ed. Vihriälänkin puheenvuorossa, on kannettu huolta ammatillista peruskoulutusta koskevan 50 000 asukkaan väestöpohjavaatimuksen aiheuttamasta uhasta pienille kuntayhtymille ja koulutuksen järjestäjille. Tämä tuntuu olevan huolenaiheena myös useissa kunnissa Pirkanmaallakin. Pelätään lähteä mukaan maakunnalliseen yhteistyöhön ja luovuttaa päätösvaltaa omasta oppilaitoksesta suuremmalle yksikölle. Pelätään alueelle tärkeiden oppilaspaikkojen menetystä isommille oppilaitoksille maakuntakeskuksiin. Tältä osin olisi varmaan paikallaan etsiä edelleen keinoja epäluulojen purkamiseksi ja näiden alueilleen tärkeiden koulutuspaikkojen kehittämisen varmistamiseksi. Ammatillinen koulutus ja sen kehittäminen on tärkeä kansallinen kilpailutekijä kaikilla aloilla kansainvälisen kilpailun edel-leen koventuessa. Esimerkiksi teknologiateollisuutemme kilpailukyky edellyttää huippuosaamista sekä kallista ja uusinta kone- ja laiteteknologiaa. Pienten oppilaitosten mahdollisuudet vastata kasvaviin haasteisiin ovat rajalliset, ja siksi järkevää ja laajempaa yhteistyötä tarvitaan osaamisen tason varmistamiseksi.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt käsittelyyn tullut kunta- ja palvelurakenneuudistuksen puitelaki on lopputulos hyvästä ja erittäin perusteellisesta valmistelusta, ja tästä työstä erityiskiitoksen ansaitsee kuntaministeri Hannes Manninen. Hän on johtanut tätä työtä erittäin vakaalla kädellä ja käyden läpi valtavan määrän tietoa, ja ennen kaikkea hän on tehnyt yhteistyötä yli hallitus—oppositiolinjan niin, että kaikilla edustajilla on ollut tähän erittäin hyvä mahdollisuus osallistua, ja ennen kaikkea tästä on tiedotettu kaikissa kunnissa koko Suomen alueella ja monia monia tiedotustilaisuuksia on asiasta jo tähän mennessä järjestetty.

Puitelain tarkoituksena on turvata kaikille suomalaisille laadukkaat palvelut koko maassa kohtuullisella kustannusrasituksella. Kunnat tarjoavat palvelut asukkailleen, ja sellaisina on palvelujen toteuduttava vielä tämän puitelain jälkeenkin. Kunnilla on järjestämisvastuu, ja siitä ei saa tinkiä, ja valtiovallan tehtävänä on tukea tätä työtä parhaansa mukaan.

Puitelaki kannustaa uudistamaan ja monipuolistamaan palvelurakenteita tämän päivän tilanteita vastaaviksi. Jo pelkästään kuntien menojen kasvu 5 prosentin vuosivauhdilla ja tulojen kasvu 3 prosentilla edellyttävät perusteellista asioiden läpikäymistä kunnissa. Koko ajan pitää kuitenkin pitää mielessä, että hyvät palvelut kuuluvat kaikille suomalaisille joka puolella Suomea. Valtion on siinä kannettava oma vastuunsa vahvasti, ja kuntien tarpeet ja erilaiset olosuhteet tulee huomioida täydellisesti.

Kunnat käyvät läpi puitelain mukaan koko palvelurakenteensa elokuun loppuun mennessä tehden siitä omat esityksensä. Kunnissa on työ jo hyvässä käynnissä, mikä kuvaa hyvin sitä vakavuutta ja tahtoa, jolla kunnat ovat puitelain vaatimukset jo huomioineet, vaikka lakia ollaan nyt vasta hyväksymässä.

Puitelaki tarjoaa mahdollisuuden kuntien yhdistymiselle, jota kannustetaan porkkanarahoilla. On tärkeää, että kuntaliitokset tapahtuvat vapaaehtoisesti ja kunnioittaen kunnallista itsehallintoa. Tämä on puitelain nimenomainen henki. Kun puitelaista ensimmäiset alkutahdit lyötiin, moni sai melkeinpä sydänkohtauksen, kun monessa kunnassa luultiin, että kysymys on kuntien pakkoliitoslaista, mutta onneksi tämä väärä tieto on nyt hälvennyt ja puitelain todellinen henki on tullut esille.

Kuntien yhdistymistilanteessa puitelaki takaa porrastetun yhdistymisavustuksen lisäksi mukana oleville kunnille valtionosuuksien säilymisen ennallaan viiden vuoden ajan. Tämä antaa kohtuullisen ajan uuteen tilanteeseen mukautumiselle. Huomioitava on yhteistoiminta-alueen kuntia koskien myös perustuslakivaliokunnan linjaus, ettei yksittäinen kunta pääse yksipuoliseen määräävään asemaan päätöksenteossa. Linjaus on merkittävä ja kuvaa itsehallinnon vahvuutta maassamme.

Sosiaali- ja terveystoimessa kunnat voivat perustaa yhteistoiminta-alueita palvelujen järjestämiseksi. Tavoitteena on 20 000 asukkaan asukaspohja. Ammatillisen koulutuksen järjestämisalueelta edellytetään 50 000 asukkaan asukaspohjaa. Sama päämäärä voidaan saavuttaa myös kuntien vapaaehtoisilla yhdistymisillä. On tärkeää, että laissa on huomioitu myös pitkistä välimatkoista johtuvat poikkeukselliset olosuhteet. Varsinkaan Itä-Suomessa ja Lapissa ei asetettuihin väestöpohjatavoitteisiin päästä. Näiden kuntien asukkaille on tärkeää, että palvelut taataan lähellä ilman kaavamaista asukaslukuvaatimusta, joka veisi kohtuuttomiin tilanteisiin. Puitelaki on herättänyt epävarmuutta monella alueella juuri palvelujen etääntymisen takia. Onneksi nämä pelot ovat osoittautuneet turhiksi ja ihmisten palvelut todella turvataan lähipalveluina, niin kuin alkuperäinen tarkoitus olikin.

Kuntien henkilöstön asema on puitelaissa turvattu. Irtisanomisia kuntien yhdistymistilanteissa tai kuntien yhteistyön tiivistymisessä ei tapahdu, ja se on todella merkittävä kirjaus laissa.

Lähivuosina kunnissa tapahtuu eläkkeelle jäämisten kautta työvoiman merkittävää vähentymistä. Ensi vuosikymmenen alussa on jo vakavia vaikeuksia työvoiman saatavuudessa, joten olemassa oleva työvoima pitää säilyttää ja sitä kautta turvata palvelujen tuottaminen.

Arvoisa rouva puhemies! On myös huomattava, että kunnat voivat ostaa palveluita yksityisiltä palveluntuottajilta, mikä tarjoaa uusia mahdollisuuksia palvelujen tuottamiseen monipuolisesti. Varsinkin vanhusväestön palveluja on moni kunta ostanut yksityisiltä palveluntuottajilta hyvin tuloksin. Järjestämisvastuu säilyy kaikissa tapauksissa kunnilla. Palvelujen laadusta ja saatavuudesta ei saa yhtään tinkiä. Kuten sanoin, kunnalla on kaikissa olosuhteissa järjestämisvastuu, ja siitä ei kuntalainen saa kärsiä, että palvelujen tuottaja on joku muu kuin kunta itse.

Viime vuosikymmeninä jatkunut muuttoliike on tuonut kaikki Suomen kunnat uuteen tilanteeseen. Muuttotappiokunnat menettävät veronmaksajiaan muuttovoittokuntiin, jotka eivät pysty helposti mukautumaan uuteen tilanteeseen. Omalta osaltaan puitelaki vastaa tähän haasteeseen, mutta valtiovallan olisi nyt vakavasti paneuduttava myös tasapuoliseen maan kehittämiseen. Jotta kuntien verotuloja voidaan kasvattaa, on uusia työpaikkoja luotava koko maahan myös kasvukeskusten ulkopuolella. Tämä on ainoa tapa, jolla varmistamme palvelujen saatavuuden vielä puitelain jälkeenkin.

Tuskin kukaan uskoo kuntien valtionosuuksien merkittävään kasvuun edessä olevan valtio-osuusuudistuksen myötä. Jos emme puitelain toteutumisen aikana toimi myös muussa kehitystyössä, olemme ensi vuosikymmenellä ylipääsemättömissä vaikeuksissa. Valtionosuusuudistuksessa on huomioitava puitelain hengen mukaan erilaiset olosuhteet eri puolilla Suomea. Kaavamainen uudistus tuhoaisi kunnallisen itsehallinnon nopeasti asettamalla heikommassa asemassa olevat kunnat kestämättömään rahoitustilanteeseen. Se tuskin on edessä olevan uudistuksen tarkoitus. Ensimmäisiä laskelmia on jo tehty, ja niistä saadut ennakkotiedot eivät ole rohkaisevia.

Kunnat ovat nykyisin merkittäviä elinkeinojen kehittäjiä. Jos kunnilta viedään toimintaedellytykset, merkittävä paikallistuntemus niin palvelujen tarjonnassa kuin elinkeinojen kehittämisessä häviää. Valtio on vetäytynyt ja vetäytyy edelleen maaseutukunnissa viime vuosikymmenen lääniuudistuksen jälkeen keskushallintoviranomaiseksi. Kunnille jää koko ajan lisää vastuuta omalla alueellaan.

Suomalainen kuntarakenne on muodostunut viimeisen sadan vuoden aikana. Se sisältää merkittävää paikallista osaamista, ja siihen perustuu koko demokraattinen järjestelmämme. Puitelain kautta koko kuntien palvelutarjonta käydään nyt läpi, mitä pidän erittäin hyvänä. Jotta kuntien toiminta jatkossa voidaan koko maassa turvata, ei puitelaki saa jäädä ainoaksi kehittämisvälineeksi 416 kunnasta koostuvassa Suomessa.

Maija Rask /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Minua on varoitettu, että ei pidä kehua toisen puolueen kansanedustajia eikä ainakaan ministereitä, mutta en kovin herkästi usko, mitä sanotaan, vaan minun mielestäni tänäänkin on aihetta kehua toisen puolueen ministerikansanedustajaa. Me saimme pöydillemme vihreän kirjan, jonka nimi on "Paras tuoreeltaan tulkittuna". Tämä on Kunnallisalan kehittämissäätiön kirja, jonka esipuheosaan mielelläni yhdyn. Tässä todetaan: "Jos Paras-hankkeelle tulisi nimetä isä, se olisi ministeri Hannes Manninen. Jos sille pitäisi nimetä vetojuhta, se olisi ministeri Hannes Manninen."

Mielestäni ministeri Manninen on tehnyt urotyön tuodessaan tämän lain eduskunnan käsittelyyn, ja siitä hänelle kiitokset. Mutta jos hän on isä, niin kyllä tällä hankkeella äitikin on, ja se on kansanedustaja Rakel Hiltunen. Kun he sen yhdessä, ministeri Manninen ja ed. Rakel Hiltunen, tekivät, niin tämmöinen lapsi siitä sitten tuli. Sitä on käsitelty tämänkin päivän aikana pitkään, onko tämä nyt hyvä vai ei. Minusta tämä on erinomainen. (Ed. Tiusanen: Kumman näköinen se on?) — Ed. Tiusanen voi itse arvioida, kumman näköinen; molempien piirteitä taitaa löytyä.

Arvoisa puhemies! Minusta tämä Paras-hanke pitää nyt hyvän sään aikana toteuttaa, ja se hyvän sään aikana toimiminen tarkoittaa mielestäni sitä, että kunnissa aletaan tehdä päätöksiä, jotka koituvat kuntalaisten parhaaksi, ja se tarkoittaa erityisen tiivistä yhteistyötä terveydenhuollon ja koulutuksen järjestämisessä. Sitten kun miettii sitä, että yhteistyö on tiivistä terveydenhuollon ja koulutuksen puolella ja jopa 70 prosenttia kuntien budjeteista menee näihin kuntayhtymiin, niin sen jälkeen voi kyllä kysyä, mikä on kunnan itsenäisyys. No, sehän on sitä, että valtuusto päättää myöntää rahoja kuntayhtymille. Kun tämän lisäksi toivottavasti aika monessa seutukunnassa hoidetaan kuntien yhteistyönä jätehuoltoa, energiapolitiikkaa, rakennetaan yhteisiä liikuntatiloja, kulttuuripalveluja ja kunnallisia hankintoja tehdään, niin voi kysyä, mihin tarvitaan lukemattomia kunnanjohtajia ja -valtuustoja ja lautakuntia ja muuta kunnallista byrokratiaa.

Rouva puhemies! Tästä minun puheestani ei voi missään tapauksessa vetää muita johtopäätöksiä kuin sen, että kannatan sitä, että pitäisi tehdä kuntaliitoksia, järkeviä kuntaliitoksia, ja niitä pitäisi tehdä pian sen tähden, että tähän Paras-hankkeeseen sisältyy vielä erikoistarjous, joka ei ole pelkästään sitä porkkanarahaa, jota on luvattu tietyiksi vuosiksi, vaan se erikoistarjous, joka tähän pohjimmiltaan sisältyy, on nimeltään suuret ikäluokat.

Muutaman vuoden sisällä merkittävä määrä kunnanjohtajia, sivistystoimen johtajia, koulutoimen johtajia ja kunnansihteereitä on jäämässä ansaitsemalleen eläkkeelle, ja nyt jos koskaan näitä kuntaliitoksia pitäisi tehdä sen tähden, että ei nyt pidä mennä valitsemaan nuoria kunnanjohtajia ja -sihteereitä ja mitä kaikkea tässä mainitsinkaan, koska kyllä sillä tavalla kunnissa henkilöstöstä pitää pitää huoli, että jos sitten myöhemmin tehdään kuntaliitoksia, niin entisillä palkkaeduilla nämä ihmiset jatkavat joissakin muissa tehtävissä. Eli nyt on aika kuntaliitoksille, koska tämä suurten ikäluokkien erikoistarjous ei toistu.

Sitten vielä, arvoisa puhemies, kun äidyin kuitenkin kehumaan ministeri Hannes Mannista, niin en vedä sanojani takaisin, mutta kun hän on Tornion virkavapaalla oleva kaupunginjohtaja ja itse olen Kemistä ja tiedän, kuinka tiukkaa keskustelua meillä käydään kuntayhteistyöstä, niin toivoisin, että ministeri Manninen nyt sitten ryhtyisi myös sanoista tekoihin ja vastaisi myöntävästi siihen kihlaustarjoukseen, joka Kemin ja muidenkin kuntien puolelta on useita kertoja esitetty.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Yhdyn siihen edustajien joukkoon, joka on ministeri Hannes Manniselle antanut kiitosta ja tunnustusta ottaa vaikea asia rohkeasti esille.

Tämän puheenvuoroni olen valmistanut poikkeuksellisesti tiimityönä. Minulla oli erään pohjoisen Keski-Suomen pienen kunnan valtuuston puheenjohtaja, hallituksen puheenjohtaja ja kunnanjohtaja vieraana, kunnan nimi vilahtaa puheen myötä myöhemmin esille, ja näin ollen, vaikka itse olenkin keskikokoisesta maaseutukunnasta, Keuruulta, tässä korostuvat nimenomaan pienen maaseutukunnan näkemykset.

Kunta- ja palvelurakenneuudistus on hyvä avaus kuntaorganisaation kehittämisessä. Uudistus tulee nähdä mahdollistavana lakiuudistuksena, joka antaa erilaisissa olosuhteissa toimiville kunnille mahdollisuuden omista lähtökohdistaan kehittää kunnallista lähidemokratiaa. Kuntauudistusta ei missään tapauksessa tule nähdä suuruuden ihannointina. Mitkään puolueettomat tutkimukset eivät puhu sen puolesta, että suurempi koko kunnissa antaisi kansalaisille paremmat lähipalvelut. Myöskään suuremmat kuntayksiköt eivät pysty tehokkaampaan toimintaan kuin pienemmät kunnat. Olisi suurta tuhlausta hajottaa pienten kuntien aikaansaamaa infraa, kun samalla sama infra rakennettaisiin suurempiin kuntakeskuksiin. Kysymys kuuluu, kuka hoitaa pienten kuntakeskusten kehittämisen, jos pienet kunnat pakotetaan kuntaliitoksiin. Pienet kunnat toimivat tehokkaasti lähidemokratian rakentajina. Monessa tapauksessa paikalliset luottamuselimet lähes talkoopohjalta antavat itsestään kaiken kotiseutunsa kehittämiseen.

Suuret kunnat ja metropolit näyttävät toimivan tehokkaasti. Suurissa kuntakeskuksissa on kaikkien puolueettomien tutkimusten mukaan kaikkein vaikeimpia sosiaalisia ongelmia. Avioerot ovat jokapäiväistyneet, lasten huostaanotot kasvavat räjähdysmäisesti, mielenterveysongelmat pakottavat hyvin monen suurkaupunkilaisen turvautumaan mielialalääkkeisiin. Tätä ei voi pitää myönteisenä eikä haluttavana kehityksenä.

Suomi tarvitsee edelleen omaperäisiä, itseensä uskovia pieniä kuntia ja pienissä kunnissa toimivia pienyrittäjiä. Suomi tarvitsee kehittyäkseen erilaisuutta, erilaisia ja erikokoisia persoonallisia kuntia, jotka toimivat oman pienalueensa aktiivisina kehittäjinä. Pienten kuntien olemassaolo ei ole rahakysymys, vaan ennen kaikkea tahtokysymys. Vaikka kaikki alle 2 000 asukkaan kunnat pyyhittäisiin kaikkine hyvyyksineen ja heikkouksineen kokonaan pois, säästyisi ainoastaan alle 2 prosenttia kuntatalouden menoista. Pakkoliitoksissa myös pienten kuntien asukkaitten palvelut on pystyttävä jotenkin järjestämään.

Pienet kunnat voivat olla kaikkein tehokkaimpia tietotekniikan hyväksikäyttäjiä. Esimerkiksi pienessä Kinnulan kunnassa ei ole puoleentoista vuoteen lähetetty päättäjille ruskeita kirjekuoria. Kaikki valmistelu ja päätökset tehdään sähköisessä muodossa. Kaikilla päättäjillä on salkkumikrot laajakaistayhteydellä asioitten hoitamiseksi. Kinnulan lukiolaisilla on myös käytössään kunnan tarjoamat salkkumikrot verkko-opintoja ja lukio-opiskelua varten. Kunnassa on luotu koko kuntaa kattava langaton laajakaistaverkko. Kuititon kirjanpito otettiin kunnassa käyttöön vuoden 2007 alussa. Nämä ovat esimerkkejä pienen kunnan tehokkuudesta ja omatoimisuudesta. Voi olla, että isoissa kunnissa ei vielä kymmeneenkään vuoteen olla samassa tilanteessa, missä ollaan nyt esimerkkinä mainitussa pienessä kunnassa.

Edelleen kyseisen kunnan, Kinnulan, talous kuuluu Suomen parhaimmistoon. Taseissa on runsaasti ylijäämää, tarvittaessa kunta voi maksaa velkansa pois sijoituksillaan. Pieni kunta on tässä esimerkkitapauksessa saavuttanut asukastaan kohti paremmat tulokset kuin monikaan suurkunta.

Näin nämä näkökohdat kunnallismiesten ajatuksina on hyvä tuoda myös tässä yhteydessä esille. Suuruus ei saa olla itsetarkoitus, vaan lähtökohtana tulee olla, niin kuin monesti on todettu, kuntalainen ja ihminen, kuinka hänen tarpeensa toteutetaan. Helposti käy niin, että jos liitetty kunta alkaa suuremmassa yksikössä vaatia kehittämistään, se ei onnistu. Suuremman kunnan lautakunnissa, kunnanhallituksessa, -valtuustossa eivät aiemmin itsenäisenä olleen kunnan näkemykset voi enää päästä esille.

Esimerkkitapauksessa mainitussa 2 000 hengen Kinnulan kunnassa on kaksi hammaslääkäriä, kaksi lääkäriä ja monet erityisterveydenhuollon ja sosiaalitoimen palvelut. Ne on pystytty siellä järjestämään. Jos tuon kokoinen kunta olisi osa jotain suurempaa kuntakokonaisuutta, olisi ajan kysymys, milloinka pohdittaisiin terveysaseman sulkemista, hammaslääkärien ja lääkärin vastaanottojen supistamista, siirtämistä muualle, milloinka lakkautettaisiin lukio, ja todennäköistä olisi, että myös elinkeinotointa ei kovinkaan aktiivisesti haluttaisi sivummalle kehittää.

Arvoisa puhemies! Näillä ajatuksilla olen halunnut tässä yhteydessä korostaa sitä, että myös pienissä kunnissa toimitaan tehokkaasti ja myös tähän tulee tarjota edelleen mahdollisuudet.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Tämä puitelaki on todella enemmän julistus ja selonteko kuin varsinaista lainsäädäntöä, jonka muotoon tämä kuitenkin on tehty. Tämä on tietysti menettelytapakysymys eikä sinänsä kovin tärkeä, mutta se nousi aika voimakkaasti valiokuntakäsittelyssä esille, että tämä on poikkeuksellinen tapa viedä uudistuksia eteenpäin.

Tärkeintä kuitenkin on se, että kunta-asiat ovat esillä, ja näyttää hallintovaliokunnan mietinnön mukaan olevan niin, että tämä lähti liikkeelle eduskunnan tahdosta ja vaatimuksesta, johon hallitus sitten tarttui vastoin hallitusohjelmaa, tai niin, että hallitusohjelmassa asiasta ei mitään mainita. Lähtökohta oli siis eduskuntalähtöinen, ja sen jälkeen sitten ilmeni se, että hallituspuolueet ovat hyvin eri linjoilla koko kysymyksen perusratkaisumallista. Sosialidemokraatit haluavat maahan suuria, voimakkaita tai sitten vähemmän voimakkaita mutta kuitenkin suuria kuntia, ja keskusta taas haluaa pitää pienet kunnat hengissä ja puhua vain palvelu-uudistuksesta, kun sosialidemokraatit puhuvat kuntauudistuksesta.

Kun tämä kahden johtavan hallituspuolueen näkökulma oli koko uudistukseen täysin vastakkainen, niin lopputulos on sitten tällainen, voisiko sanoa, sekamelskainen soppa, josta ei saa välttämättä selvää, mihin tällä pyritään ja mitkä ovat ne keinot, joilla loppujen lopuksi asia viedään päätökseen tulevina vuosina. Eli paljon jää auki. Täällä keskustelussa esimerkiksi ed. Vielma peräänkuulutti, että seuraavan hallituksen ohjelmaan tulee sisällyttää ne kohdat, joilla viedään tämä uudistus loppuun. Kysyin häneltä ja kysyn nytkin, että mitkäs ne keinot sitten ovat, kun pakkoliitoksiin ei edes kokoomus ole valmis ja toisaalta tiedämme, että lukuisat kunnat ovat jyrkästi kuntaliitoksia vastaan, eivät halua suurkuntiin liittyä vaan haluavat pitää itsenäisyytensä.

Hallitus on valinnut sitten sen tien, jota on jo käyty muutama vuosi, eli talouden kautta kurjistetaan kuntia ja samalla kurjistetaan kuntalaisia, niin että kunnat ajetaan taloudellisen pakon kautta yhdistymään suuriksi yksiköiksi. Tällä tiellä ollaan, ja tämä lainsäädäntö vain jatkaa sitä tietä, koska tuo 11 §:n 4 momentti sinetöi sen, että uutta rahaa ei kunnille anneta, vaan rakenteita rukataan ja tällä uskotaan saatavan lisärahaa käyttöön. Väitän kuitenkin, että niin merkittäviä muutoksia ei tapahdu, että merkittävästi tulisi uutta rahaa, joka riittäisi esimerkiksi väestön ikääntymisestä, alkoholin käytön lisääntymisestä ja muista ongelmista johtuvien kuntien kasvavien menojen kattamiseen. Eli ollaan tiellä, joka johtaa kunnat umpikujaan, ja tämä hallituksen esitys ei sitä sellaisenaan muuta eivätkä myöskään ne suuret kunnat sellaisenaan korjaa tilannetta, koska yksikään vanhus ei vähene sitä kautta, vaikka pantaisiin kuinka paljon yhteen.

Yhteistyötähän kunnat jo tekevät merkittävästi. Valtiontalous on viime vuosina ja Vanhasen hallituksen aikanakin pantu kuntoon eläkeläisten, opiskelijoiden, lapsiperheiden ja kuntien kustannuksella, ja tulokset näkyvät. (Ed. Soini: Köyhyys lisääntyy!) Kunnat ja niiden palveluiden käyttäjät ovat talouskriisissä, kun taas kaikkein rikkaimmilla menee loistavasti tässä yhteiskunnassa. Eriarvoisuus on sekä alueellisesti että ihmisten välillä kärjistynyt, ja sama tilanne jatkuu. Kuntien tulopohja on pettänyt, ja sitä ei tällä korjata niin merkittävästi, että tilanne kääntyisi positiiviseksi. Näin ollen yhä useammin törmäämme siihen tilanteeseen, joka tuli esimerkiksi Keski-Suomessa eteen, kun Toivakan ja Leivonmäen kunnat kävivät liitosneuvottelut tuossa viime vuoden puolella. Kun sitten päätöksentekohetki tuli, niin Toivakka, johon Leivonmäen piti liittyä, totesi äänin 11—10 valtuustossa, että emme ota Leivonmäkeä, koska Leivonmäen myötä tulisi 3,5 miljoonan euron porkkanarahat mutta 7 miljoonan euron velat, eli 3,5 miljoonaa nettovelkaa pienelle kunnalle ja muutama sata, ehkä 1 500 eläkeläistä lähinnä, tulisi mukana uuteen kuntaan.

Tämä ei johda mihinkään ratkaisuun tältä osin. Meidän väestö- ja ikääntymiskehitys on sellainen, että tällaiset muutokset eivät tilannetta sillä tavalla korjaa, että ongelmat poistuisivat, ja hallitus ei kehyspäätöksessään eikä myöskään tässä lakiesityksessä lupaa kunnille lisärahoitusta. Sinänsä tietysti tämä uudistus on paikallaan viedä eteenpäin, mutta mikä on lopputulos, sitä emme tiedä, muuta kuin että ratkaisuja se ei tuo.

Arvoisa puhemies! Meillä on esimerkkejä muutamista kuntaliitoksista menneiltä vuosikymmeniltä ja vuosilta muun muassa Keski-Suomessa. Ed. Oinonen jo poistui, mutta hänen kotikaupunkiinsa Keuruuseen liitettiin taannoin Pihlajaveden kunta. Kun nyt menee Pihlajavedelle katsomaan, niin siellä ei ole yhtään mitään. Siellä muutama ihminen asuu, minkäänlaisia palveluja ei siellä enää ole. Sama on Konginkankaan osalta, joka on aika tuore liitos Äänekoskeen. Konginkangas on täysin kuollut, eli kaikki ne niin sanotut iholla olevat palvelut, joita siellä asuvat ihmiset tarvitsevat, on ajettu alas. Ja jos liitetään näitä kuntia näihin isompiin keskuksiin, niin näin tulee käymään. Esimerkiksi omassa kotikunnassani Uuraisilla on keskusteltu paljon tästä uudistuksesta, ja olemme Jyväskylän seudun kunta, jonka talous on kohtuullisen hyvässä kunnossa kuitenkin. Jos meidät liitetään Jyväskylän kaupunkiin, niin kohtalo on se, että palvelut romahtavat alas varsin nopeasti. Puolustajia ei niille löydy, kun isossa kaupungissa ei reuna-alueista kanneta huolta. Tämä tekee sen tilanteen, että tätä uudistusta ei nähdä ratkaisuna ihmisten kannalta.

Tällä tiellä nyt ollaan kuitenkin, ja Vanhasen hallitus on muutoinkin ollut varsin voimakas keskittäjä. Valtion palveluita on ajettu alas, ja yksityiset palvelut ja koulupalvelut ovat heikentyneet merkittävästi tämän hallituskauden aikana. Tässä tilanteessa nyt olemme, ja tämä uudistus, vaikka en sitä sinänsä vastusta, on valitettavasti sellainen, joka ei tuo perusratkaisua, jos valtio ei turvaa kuntien taloudellista pohjaa. Korostan sitä, että lukuisten kuntien — ja vaikka niitä yhdistettäisiin, niin niiden yhdistettyjenkin kuntien — tulopohja on pettänyt ja silloin se, että jaetaan uusiksi joitakin olemassa olevia rahoja, ei ratkaise näitä ongelmia vaan tarvitaan lisärahoitusta. Siihen tässä vastalauseessa on kiinnitetty huomiota, mutta sen valitettavasti ministeri Manninen tyrmäsi hyvin kylmäkiskoisesti.

Arvoisa puhemies! Tähän esitykseen sisältyy näitten selvitysten ja ohjelmien ja suunnitelmien tekoja valtavasti. Mielenkiintoista on se, ketkä lukevat tuolla ministeriössä tämän vuoden lopulla sitten näitä satoja ja satoja selvityksiä, suunnitelmia, ja mitä niitten pohjalta sitten päätetään. Mikä on se malli? Mennäänkö pakkoliitoksiin, joita ed. Vielma lakialoitteessaan esittää mutta ei ole kuitenkaan esittänyt lakialoitettaan hyväksyttäväksi täällä, tehnyt vaan muodon vuoksi lakialoitteen, josta saa muutaman jutun Keskisuomalaiseen, mutta ei vie sitä eteenpäin?

Jyväskylä, Jyväskylän maalaiskunta on täällä moneen kertaan täällä mainittu. Jyväskylän maalaiskunnan valtuuston puheenjohtaja vaakuna kainalossa vakuuttaa, että pitkiin aikoihin me emme missään tapauksessa liity Jyväskylän kaupunkiin, ja näin ollen pakkoliitos on ainoa mahdollinen ratkaisu, jos halutaan se reikäleipäkunta saada pois maailmankartalta. Jos niin tehdään, niin silloin kaikki nämä puheet, mitä täällä on kauniisti pidetty, menettävät merkityksensä. Se on kuitenkin sitten ainoa tie.

Arvoisa puhemies! Minä en kannata pakkoliitoksia ja pelkään sitä, että tämä hallituksen valitsema linja ajaa maaseudun peruspalvelutkin vielä huonompaan jamaan kuin ne ovat tänä päivänä, ja kehitys on ollut nyt jo huolestuttava.

Timo Soini /ps:

Arvoisa rouva puhemies! Olen mielenkiinnolla kuunnellut työhuoneessani näitä keskusteluja. Tämän hankkeen taustahan oli se, että perussuomalaiset ainoana eduskuntapuolueena syrjäytettiin tästä hallinnosta, ja jäljet näkyvät. Katson, että edustamani maailmankatsomus ei ole sidottu tähän esitykseen. Muutenkin ajattelemme kyllä itsenäisesti, mutta haluan vielä merkkauttaa pöytäkirjoihin, että paheksun erityisesti sitä Suomen Kuntaliiton tapaa järjestää kunnallisista asioista paneelikeskustelu, että sieltä pudotetaan aina kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset pois sillä perusteella, että niillä ei ole edustusta Kuntaliiton hallituksessa. Kun tässä puolueemme kasvaa ja voimistuu, niin myös Kuntaliitossa kuulo tulee paranemaan. En kaipaa sellaisilta sileäkätisiltä teoreetikoilta ohjeita, jotka eivät arvosta kansanvaltaa.

Arvoisa rouva puhemies! Pumaka on pumaka, ja praktika on praktika. Ei tämä ollenkaan niin järjetön hanke ole kuin Euroopan unioni, mutta byrokratiasta on kysymys. On ollut ilo kuunnella, kuinka täällä on julistettu, mikä on ihmiselle hyvä, ihmiselle lähtöinen. Katsokaa perussuomalaisten vaalijulistusta ja -julistetta "Ihmiselle hyvä — kautta maan". Näin ovat vanhat puolueet jälleen tulleet linjoille ja kalastamaan. Ensin tyhjätään maaseutu, ajetaan palvelurakennetta alas, ja sitten on lirkutus ja seireeninlaulut menossa, että kyllähän tässä palvelut turvataan. On leikattu. Vammaispalveluita ei käytännössä saa sellaisissa kunnissa, joissa on huono rahatilanne. Ei se ole mikään peruste olla noudattamatta lakia, että ei ole rahaa. Näistä heikompiosaisten, muun muassa vammaisten, asioista me emme ikinä pääse eteenpäin, jos ei niistä tehdä subjektiivisia oikeuksia. Se on aivan näin. Hallitus kehua retostaa, että talous kasvaa ja vauraus lisääntyy. Suomessa on 120 000 lapsiköyhää, paljon pienituloisia. He eivät ole saaneet yhtään mitään.

Arvoisa puhemies! Ei itsenäisyyttä ole, jos ei ole itsenäistä rahankäyttöä. Jos sinun lompakkosi on naapurin taskussa, niin kuin Suomen lompakko on Brysselin mielivallan alla, niin ei semmoisella kunnalla ole mitään itsenäisyyttä, joka on jatkuvasti valtion harkinnanvaraisen tuen varassa. Näin on asia.

Kyllähän meidän tälle kuntarakenteelle jotain on tehtävä, ja sille tapahtuu. Kyllä ed. Kankaanniemi tässä oli oikeassa, että tämä on haluttu poliittinen tilanne. Ajetaan niin ahtaalle, että sitten suurena hyväntekijänä heilutetaan porkkanaa aasin nenän edessä, että voi kun on hyvä, että yhdistykää. Aina kun proletaarit tai muut isot joukot yhdistyvät, ei siitä minkään näköistä hyvää ole seurannut tavalliselle ihmiselle. Kyllä maaseudulla savut harvenevat mutta keskusta julistaa vain suuria torjuntavoittoja. Siellä on kohta tilaa susien juoksennella.

Mutta, arvoisa rouva puhemies, ei kaikki tässä ole kelvotonta. On sentään hyvä, että ei ole lähdetty sellaisen pakkovallan tielle, että on pakko tehdä kuntaliitoksia. Olen huomannut, että kun puhut hieman pehmeämmin ja inhimillisemmin, niin asia menee paremmin perille. Myönteisyydestä pitää lähteä, vaikka hallituksen hunajapurkkiin en hirveästi usko.

Mutta vapaamatkustajista, arvoisa rouva puhemies, vielä muutama sana. Jos sellainen on, niin se on tuossa Espoon keskellä. Sitä kutsutaan Kauniaiseksi. Se on kyllä sellainen sileäkätisten paratiisi, joka on kotimainen veroparatiisi, jossa on 2—3 äyriä halvempi äyri ja palvelut pelaavat siekailematta. Mutta ei kokoomus ole sen itsenäisyyteen puuttumassa, kas kummaa, vaikka se johtaa maanryöstöä Sipoon osalta. Tässä näkee suuren rahan jälleen kovakouraisen kohtelun, kun on kyseessä pieni, mutta kun raha makaa pitkin Kauniaisten rinteitä, niin kokoomus on kuuro ja kylmä. Se joutaa siitä ensimmäisenä. Se on kuntaliitos, joka olisi kaikista kiireisin tehtävä.

Arvoisa rouva puhemies! Tuoreessa Kirkkonummen Sanomissa tuore perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokas, sitoutumaton Heimo Hakala, viisi valtuutettua Inkoossa, tervetuloa mukaan vaan, todistaa tässä seikkaperäisesti, kuinka kielipolitiikka tulee olemaan aika iso asia jatkossa. Me näemme tämän Sipoon kohdalla nyt Helsingissä, ja me tulemme näkemään tämän saman Raaseporin alueella, Tammisaaren—Karjaan alueella, ja tulee olemaan parku ankkalammikon jerusalemissa suuri eli Rkp:n kohdalla, kun väkisin yritetään pitää kielipoliittisin perustein kuntia ympärillä, kun esimerkiksi Inkoo, jos se johonkin fuusioidaan, pitää fuusioida Lohjaan eikä Tammisaareen. Tässä nähdään taas, kuinka tämä ajatus kulkee ahtaitten puoluepoliittisten etujen alla, kun pitäisi Suomen kansan asioita hoitaa.

Arvoisa puhemies! Täällä alkuillasta oli ministeri Manninen hyvässä vedossa, sanoisin: retorisesti yllättävän hyvässä vedossa, ja puolusti terhakkaasti tätä esitystä. Sen verran täytyy ministeri Mannisen kunniaksi sanoa, että monelta ministeriltä tämmöinenkin kompromissi ja keitos olisi jäänyt kyllä tekemättä. Siinä mielessä annan alue- ja kuntaministerille tunnustuksen. En jaa näitä kaikkia toimenpide-esityksiä, mutta kyllähän tällainen sillisalaatti ja intressien ja etujen ristiriita vaatii ammattitaitoa, että tästä saa paketin kasaan. Pumaka on pumaka, ja praktika on praktika; näin on nyt toimittu ja sillä hyvä. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että tässä ei ole mitään Pääkaupunkiseudun vihreitä houreita eli että tehdään joku metropoli.

Siis kyllähän se on aivan järjetöntä, tässä oli 27. päivä joulukuuta juttu, että Euroopan unionin ympäristövirasto moitti Suomen kaupunkirakennetta. Eihän EU:lle edes kuulu kaupunkipolitiikka. Mutta mikä näille kuuluu? Kaikki kuuluu tälle Brysselin hyvin syötetylle komissio- ja komissaariporukalle, ja sieltä vaan sanotaan, miten meidän täällä tundralla pitäisi olla ja elää. Kyllä me täällä olemme asuneet pitkin ja poikin Suomenniemeä, eikä tänne tarvitse tulla Brysselin tyrannien kertomaan, miten täällä asutaan. Asukoon joku kerrostalossa, joku omakotitalossa, jos itse haluaa. Tämä luonnon tekeminen jumalaksi on mennyt aivan liian pitkälle. Se on mennyt aivan järjettömyyksiin. Kun yksi kommunismi romahti, niin sitten on tehty tästä ympäristöhysteriasta toinen baali, jonka mukaan päät heiluvat.

Eli kyllä tilanne on se, että Suomessa lähdetään itsenäisyydestä, lähdetään siitä, mikä on ihmiselle hyvä. Ei kuntakoko ole ratkaiseva asia. Minulle kuntaliitokset, jos ne ovat järkeviä ja perusteltuja, eivät ole vaakunasta kiinni, sen kun pistetään yhteen, mutta ei itsetarkoituksellisesti. Siinä mielessä tämä, kun on löyhä puitelaki, on parempi kuin jos se olisi kireä, pakkovaltainen, ylhäältä saneltu. Annetaan nyt herran tähden niille ihmisille, jotka sinne valtuustoihin on valittu, oikeus päättää.

Mutta sen haluan tässä lopuksi sanoa, että kunnat, joilla ei ole taloudellisia edellytyksiä, eivät ne mistään päätä. Tälle perussuomalaiselle hyvälle linjalle voi ed. Tiusanenkin antaa kohta tukensa.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tulin vielä muutaman lisäyksen tuomaan tuohon edelliseen puheenvuorooni.

Haluaisin ihan aluksi kommentoida ed. Braxin ajatuksia lastensuojelulain kehittämisestä ja nimenomaan siitä, millä tavalla tätä oikeusprosessia hallinto-oikeuden näkökulmasta ja nimenomaan kuinka tätä, voisiko sanoa, perheiden oikeusturvaa pystyttäisiin turvaamaan. Tässä laissahan hän peräänkuulutti, kuten kaikki me täällä olemme tehneet, joka on huomioitu myös 5 §:ssä, että kansanterveystyön ja sosiaalihuollon palvelujen vähimmäisväestöpohjan tulee olla vähintään se 20 000 asukasta, ja sitä, että se olisi myös tämän lastensuojelulain ajatuksen taustalla, tuen kyllä lämpimästi, jotta pienissä kunnissa pystyttäisiin vastaamaan niihin suuriin haasteisiin, joita lastensuojelu tuo yksittäisen ihmisen kannalta ja yksittäisen perheen ja lapsen kannalta, ja pystyttäisiin lastensuojeluosaamista vahvistamaan ja nimenomaan näitten ihmisten oikeusturvaa entisestään parantamaan.

Arvoisa puhemies! Kuntasektorin on uudistuttava merkittävästi, jotta tulevaisuuden hyvinvointipalvelut voidaan turvata. Se on todettu täällä tänään monta kertaa. Vaikka puitelaki ohjaa uudistustyön linjoja, käytännön ratkaisut on jätetty kuntakentälle kunnallista itsehallintoperiaatetta kunnioittaen. Kuntien tulee tuottaa selvitys toimenpiteistä, ja toimeenpanosuunnitelma sisältää muun muassa väestö- ja palvelutarveanalyysin vuosille 2015 ja 2025. Organisoinnista päättävät kunnat itse, mutta yhteistyötä niiden on tehtävä, jotta voidaan tarkastella alueellisesti kaikkea palvelutarjontaa. Tämä on hyvin haasteellinen tehtävä kunnille ja edellyttää kyllä vahvaa tahtotilaa toimia uudistuksen puolesta. Aloitteellisuus ja aktiivisuus kunnissa on tarpeen, jotta päästään hyviin tuloksiin. Kyse on kaiken kaikkiaan Suomen selviytymisstrategiasta tulevaisuudessa, kuntien ja alueiden elinvoimasta ja houkuttelevuudesta myös kansainvälisesti.

Uudistus ei ole kuitenkaan mikään ihmelääke, joka poistaisi kuntien talousongelmat. Siksi on todella olennaista, että tulevat kunnat ja yhteistyöalueet pystyvät harjoittamaan vahvaa elinkeinopolitiikkaa yhdessä alueen yritysten kanssa. Puitelaki mahdollistaa palvelujen tarkoituksenmukaisen järjestämisen, tarvittavan väestöpohjan saamisen sekä kuntaliitokset ja yhteistoiminta-alueiden muodostamisen. Lähtökohtaisesti olen ehdottomasti sitä mieltä, että päätöksenteon olisi säilyttävä lähellä kuntalaisia eikä väliportaan hallintoelimiä rakennettaisi lisää. Niitä tulee olla ainoastaan siellä, missä se on välttämätöntä ja käytännöllisesti kaikkein järkevintä. Käytännössä tämä tarkoittaisi vahvojen peruskuntien mallia ja niitten kehittämistä, jotka muodostuvat pääasiassa työssäkäyntialueista.

Kuntayhtymät ja mahdolliset erityyppiset kuntapiirit muodostuvat pitkälti koulutuksesta, opetuksesta, sosiaali- ja terveyspalveluista. Kuntayhtymät ja erilaiset piirimallit hävittävät kunnallisen demokratian ja päätöksenteon läpinäkyvyyden. Tässä yhteydessä myös noin 70 prosenttia kunnan päätöksenteosta ja kuntabudjetista siirtyy kuntayhtymiin tai erilaisiin piirimalleihin. Kuntalaisen on vaikea seurata palveluiden kehittämistä. Myös kuntayhtymän kokonaisuuden hallinta tai ymmärtäminen tuo suuria vaikeuksia. Rahoituksen osalta se tuo vaikeuksia kunnan rahoituksen hallintaan ja sen määrittämiseen, mihin kunta haluaa kohdentaa palveluita ja määrärahoja. Se maksaa usein siitä, mitä kuntayhtymä määrittää. Kuinka kunta pystyy sitä valvomaan, on monessa mielessä erittäin vaikea ja haastava tehtävä.

Arvoisa rouva puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteuttaminen on vaativa prosessi. Uudistuksen toimeenpanon tarkka seuranta ja arviointi on tärkeää hankkeen suuntaamisen ja etenemisen kannalta. Siksi on tärkeää, että lausumassa edellytetään vuonna 2009 hallituksen selontekoa uudistuksen etenemisestä. Hanketta tulisi kunnissa edistää avoimesti keskustelemalla, parhaita vaihtoehtoja punniten ja hyvään yhteistyöhön ja lopputulokseen pyrkien. Katseen on oltava avara. Sen tulee yltää yli puoluerajojen ja yli kuntarajojen, jotta uudistus onnistuu ja Suomi on tulevaisuudessakin asukkailleen tasavertainen, turvallinen, hyvinvoiva ja menestyvä maa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Kuntalain sisältö määrittelee kunnan tehtävän lain 1 §:ssä. Kunnan tehtävänä on edistää kuntalaisten hyvinvointia ja kestävää kehitystä. Muuta tehtävää kunnalle ei mainita.

Kuitenkin kuntalaisten hyvinvointi on viime vuosina johdonmukaisesti heikentynyt hyvin monissa kunnissa hyvin laajoilla alueilla nimenomaan siitä näkökulmasta katsottuna, miten kunta, jonka vastuulla on palvelujen järjestäminen, pystyy järjestämään vanhusten hoivan ja hoidon, sairaanhoidon, terveydenhoidon edistämisen ja esimerkiksi koulupalvelut. Tämä kehitys on ollut hyvin voimakasta, tämä kielteinen kehitys, myös ja nimenomaan suurissa kunnissa. Helsinki on ollut yksi esimerkki tällaisesta palvelukriisikunnasta. Vanhusten huono hoiva ja hoito on ollut nimenomaan nähtävissä täällä.

Kansalaiset ovat nousseet myös vuosien mittaan nimenomaan parin kunnallisvaalin aikana ja ennen niitä ja ennen edellisiä eduskuntavaaleja vahvasti barrikadeille kysymään, mitä kuntapäättäjät ja mitä kansanedustajat ja mitä kansanedustajaehdokkaat aikovat tehdä asioiden parempaan tilaan saamiseksi. Kovasti on annettu viime vuosina lupauksia, mutta lopputulokset ovat olleet huonoja. Kunnat edelleen ovat valinneet terveydenhoidon ja palvelut säästökohteeksi, ja erityiseksi säästökohteeksi on otettu erikoissairaanhoito ja nimenomaan niin, että varsin monet sairaanhoitopiirit toimivat nollabudjetoinnilla, kuten esimerkiksi Kymenlaakson sairaanhoitopiiri. Käytännössähän se merkitsee sitä, että tänä vuonna esimerkiksi Kymenlaakson sairaanhoitopiirillä on vähemmän rahaa käytettävissään kuin viime vuonna hoitoon ottaen huomioon palkkatasossa kuitenkin tapahtuneen nousun siitä huolimatta, että sairaanhoidon henkilöstöpalkkataso on matala ja edelleenkin kustannusten nousu on selvä realiteetti.

Sanon tämän sen takia, että tämä käsittelyssä oleva kunta- ja palvelurakenneuudistus sellaisenaan ei ratkaise kuntien ongelmia. On selvää, että se voi jollakin rajoitetulla, marginaalisella tavalla helpottaa talouden hoitoa, se ehkä innovoi uusia ratkaisuja eri kuntien välillä, se voi edesauttaa järkeviä kuntaliitoksia, mutta se ei ratkaisevalla tavalla tuo apua kunnille, ei ratkaisevalla tavalla esimerkiksi ohjaa kuntien toimintaa toteuttamaan palveluja. Se ei toisaalta rohkaise kuntalain velvoitteen täyttämiseen, hyvinvoinnista huolehtimiseen, toisaalta se ei tuo lisää rahoitusta. Ja tässä on mielestäni voimavaroissa keskeinen kysymys. Voimavarat edelleenkin ovat riittämättömiä, mutta myös arvostukset ja arvot monissa kunnissa ovat vinoutuneet yhtäaikaisesti. On myöskin tietysti tilanteita ja kuntia, joilla olisi voimavaroja, mutta jotka eivät kuitenkaan käytä niitä kuntalaisten hyvinvoinnin edistämiseen.

Täällä kansanedustajat ovat tuoneet esimerkkejä siitä, että tiedämme pieniä kuntia, joilla on palvelut kunnossa. Omasta vaalipiiristäni otan esimerkiksi Parikkalan. Sairaanhoidossa lääkärinvirat ovat täynnä, ne on täytetty. Siellä on jopa lääkärinvirka, joka on perustettu paikkaamaan esimerkiksi perhevapaita. Taas sellaiset kunnat kuin Imatra tai Kotka tai Kouvola, hyvin porvarikaupunki, siellä on lääkäripuolella erityinen ongelma ja nimenomaan muuten Kouvolassa, jossa ei yhtäkkiä ollut yhtään terveyskeskuslääkäriä. Näin ollen tämä kokokysymys sinänsä ei ole mikään tilannetta määrittävä tekijä. On varmasti myös suurempia kuntia, joissa asiat ovat paremmalla tolalla kuin mainitsemissani kunnissa. Näin ollen tämä palautuminen jälleen kerran siihen, millä lailla valtiovalta on perustuslain 19 §:n velvoitteet täyttänyt, kun kuitenkin valtiovallalla on viimekätinen vastuu huolehtia siitä, että kunnilla on palvelujen järjestämismahdollisuus, tämä kysymys nousee myös jatkuvasti esille.

Kuntademokratiasta on syytä kantaa myös huolta. Nimittäin jos kuntien koko kasvaa, niin on selvää, että suurissa kunnissa kuntalaisten ja valittujen luottamushenkilöiden kosketuspinta vähenee. On vähemmän kontakteja, on kauempana tapahtuvaa kunnallista päätöksentekoa. Näin ollen tämä on asia, joka on hyvä pitää mielessä.

Vielä sitten yksityistämisestä. Yksityistäminen on vinoutunutta palvelujen kehittämistä. On selvää, että yksityissektori sinänsä ei ole turha, kolmas sektori on myös tarpeellinen. Ne ovat silloin tarpeellisia nimenomaan siinä roolissa, että ne tukevat julkista palvelujen tuottamista. Nimenomaan ongelmahan on sosiaalipuolella, terveydenhoidon puolella, vanhusten hoidossa. Ne tukevat, mutta ne eivät voi korvata.

Iso-Britannia on esimerkki valtiosta, jossa on julkinen palvelutuotanto lamautettu jo kauan sitten. Siellä ei ole useinkaan enää mahdollisuutta vaihtoehtoon yksityissektorilta ostamiselle ja hinnat nousevat tämän mukaisesti.

Arvoisa puhemies! Lopetan siihen pohdintaan, onko tämä tulos, joka on ministeri Mannisen ja toisaalta ed. Hiltusen yhteistyötä, isän vai äidin näköinen. Mielestäni se ei ole kummankaan näköinen, vaan se on todellakin hybridi. Se on sen tyyppinen tulos, joka ei ole loogisesti rakennettu, vaan joka on kompromissi. Kompromissihan tunnetusti on sellainen, joka toisaalta muistuttaa kirahvia ja toisaalta aasia, mutta jonka pitäisi olla hevonen. Tämä hybridi auttanee joltakin osin. Se kannustaa ja on aikaansaanut varmasti kuntakentässä varsinaisen kiehunnan. Keskusteluja ja seminaareja on varmaan ollut valtaisasti ja poissaoloja työpaikoilta erittäin paljon johtavien virkamiesten, etenkin kuntajohtajien, keskuudessa. Mutta ennen muuta tämän talon vastuu on tarjota ja varmistaa riittävät voimavarat sille, että palvelut toteutetaan, huolehditaan niistä, jotka tämän maan ovat rakentaneet, sairaista, lapsista ja niistä, jotka apua tarvitsevat.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa puhemies! Tällä kunta- ja palvelurakenneuudistuksella laitettiin rohkeasti seisahtuneet tai ainakin hyvin verkkaan liikkuvat kuntavedet liikkeelle, hyvä niin. Tämä on rohkea veto myöskin siinä mielessä, että kun koko hanketta ei ollut hallitusohjelmassa, niin pitää kyllä ministeri Mannista kiittää siitä, että hän näin mallikkaasti tämän asian loppuun asti vei.

Puhemies! Täällä on paljon puhuttu siitä, ratkaiseeko suuruuden tai pienuuden ekonomia kuntapalveluiden laadun ja saavutettavuuden ja saatavuuden. Näin ei mielestäni ole. Ennemminkin tarvitaan luovuuden ja yhteistoiminnan ekonomiaa, jotta tulevaisuudessa taataan tehokkaat ja laadukkaat peruspalvelut kaikille suomalaisille asuinpaikasta riippumatta. Tässä palvelurakenneuudistuksessa on nyt selväsanaisesti heitetty pallo kunnille, ja kuntien pitää vastuunsa tästä asiasta kantaa. Kuitenkin pitää huomauttaa siitä, että silloin kun puhutaan lähipalveluista, niin niiden ekonomia ei pelkän rakenneuudistuksen myötä muutu miksikään. Toinen asia on se, mitä tapahtuu niissä palveluissa, joita ihmiset tarvitsevat harvoin tai muutaman kerran elämässään. Tällöin puhutaan sairaanhoitopiireistä, ja tässä meillä on huomattavan paljon tehottomuutta vielä edelleenkin myöskin omassa vaalipiirissäni Etelä-Savossa.

Samoin kuntarakenteen muuttuessa meidän täytyy pitää huolta myös elinvoiman säilymisestä kaikkialla maassa. Tässä ei välttämättä näin tapahdu, jos yksiköt ovat riittävän tai liiankin suuria siihen asianomaiseen paikkakuntaan tai maakuntaan. Näin ollen se pelkkä rakenneuudistus ei ole todellakaan se ratkaisu, vaan näkökulman ja lähtökohdan täytyy olla palveluiden kehittämisessä. Siksi on mielenkiintoista eri tutkimuslaitosten osalta, jos tuotettaisiin tutkimustulosta, miten elinvoiman säilyttäminen on pystytty takaamaan niissä kunnissa, jotka rakennemuutoksen vuoksi ovat joutuneet heikommalle isomman puristuksessa.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! "Pieneen taloon mahtuu yhtä paljon onnea kuin isoonkin." Näin osuvasti tuntematon ajattelija on kuvannut, ja se sopii erittäin hyvin tähän kuntakeskusteluunkin. Yritän ottaa vähän uutta näkökulmaa tähän Paras-puitelakikeskusteluun, kun tuntuu, että kaikki on sanottu itse lain pykälistä ja kuntataloudesta ja kuntalaisdemokratiasta ja palvelujen takaamisesta. Käännän siis hieman näkökulmaa.

Kunnissa työskentelee valtava määrä eri alojen ammattilaisia. Tyypillistä kunnan palveluksessa työskentelevää henkilöä on lyhyesti vaikea kuvata, kirjo ammattien ja työnkuvien suhteen on sen verran moninainen. Kuntasektori työllisti vuonna 2005 422 000 henkeä. Kuntasektorin työntekijöistä suurin osa, 78 prosenttia, on naisia. Tämä selittyy muun muassa sillä, että sosiaali- ja terveys- ja sivistysala työllistävät 86 prosenttia kuntasektorin väestä.

Henkilöstön määrän ollessa suuri ja työnkuvien moninaiset asettaa tämä omat vaatimuksensa myös henkilökunnan työssäjaksamisen huomioimiseksi. Työn tulisi olla mahdollisimman mielekästä, tosin sekään ei yksin riitä. Työyhteisön henki ja työskentelyilmapiiri vaikuttavat olennaisesti työssäviihtyvyyteen. Kunnan työnantajana tulee kyetä pitämään yllä toimivat puitteet palkkauksesta aina työterveydestä huolehtimiseen saakka. Yhtälö ei ole missään nimessä helppo. Kuntien harteilla on viime vuosina ollut suuria paineita. Monet kunnat painivat taloudellisten ongelmien kanssa, ja taloudellisesti tasapainossakin olevat kunnat tulevaisuutta silmälläpitäen pohtivat, kuinka ylläpitää palvelutaso riittävänä. Käytännössä menopaineita on pystyttävä hillitsemään nykyisestä. Tässä yhteydessä ei voi olla korostamatta ennaltaehkäisyn ja varhaisen puuttumisen tärkeyttä joka sektorilla.

Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistus on tuonut uusia ulottuvuuksia kuntakeskusteluun. Uudistus vaikuttaa osaltaan kaikkiin kuntapalveluihin, ja kunnissa on tosissaan pohdittu eri tapoja hoitaa kaikki tarvittavat palvelut riittävällä tasolla. Uudistus ei tarkoita, että kuntien tulisi tuottaa palvelunsa yhden tietyn mallin mukaisesti. Päinvastoin, kunnilla on erilaisia vaihtoehtoja, joista on mahdollista valita se itselle parhaiten sopiva.

Esimerkiksi meillä Joroisissa on lähdetty ennakkoluulottomasti mukaan Juvan ja Rantasalmen kanssa rakentamaan yhteistyökuvioita. JJR-allianssin alkuaikoina kaikki palvelujen tuottamisvaihtoehdot pidettiin avoinna. Nyt palveluja on päätetty tuottaa isäntäkuntamallia hyödyntäen. Muutokset kolmen kunnan alueella eivät käy käden käänteessä, onhan jokaisella kunnalla omat työkulttuurit ja rakenteet. On kuitenkin hyvä, että uusia tuulia on lähdetty haistelemaan rohkeasti. Henkilöstön kannalta eräs keskeinen tekijä on, että jo vuoteen 2008 mennessä näiden kolmen kunnan alueelta henkilöstöstä eläköityy melkoisen paljon väkeä. Jo nyt on havaittavissa henkilöstöpulaa esimerkiksi terveydenhuoltosektorilla. Tämä tarkoittaa uusia haasteita myös työssä jaksamisessa, ja toivottavasti toisaalta JJR avaa myös uusia ovia nykyisille työntekijöille. Ainakin mahdollisuudet yhteistyön parempaan harjoittamiseen sekä erityisosaamisen turvaamiseen ovat olemassa.

Samalla on syytä pohtia ikärakenteen muutoksen tuomia muutostarpeita kunnan toimintojen rakenteessa. Palveluja tuottavat jatkossakin niin julkisyhteisöt, yksityiset kuin kolmannen sektorin osaajat. Monia ovat ihmetyttäneet Paras-hankkeen yhteydessä perusterveydenhuollon puolella vaateet vähintään noin 20 000 asukkaan väestöpohjasta. On totta, että tietyt palvelut vaativat nykyistä kattavampaa väestöpohjaa, jotta tulevaisuudessakin palvelujen laatu pystytään takaamaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kuntien on pakko ryhtyä valmistelemaan kuntaliitoksia. Kuten jo aiemmin mainitsin, ei yhtä tiettyä toimintamallia ole olemassa. Toisille sopivat paremmin erilaiset yhteistyökuviot, toisille puolestaan kuntaliitos.

Kuntien pakkoliitoksia en kannata. Uskon, että kepin sijasta porkkanalla päästään tässä asiassa parempaan lopputulokseen. Moni Varkaudesta Joroisiin muuttanut on kehunut palvelujamme ja työntekijöitämme ja sanonut vakavissaan, että ettehän te vain Varkauden kanssa yhteen mene, pysykää itsenäisinä. Tämän minä otan kunnianosoituksena meidän kunnan työntekijöillemme.

Kunnissa tiedostetaan, että muutosta ja uudenlaisia toimintamalleja tarvitaan, ja Etelä-Savonkin alueelta löytyy esimerkkejä hyvin erilaisista toimivista ratkaisumalleista.

Arvoisa puhemies! Tänä päivänä moni tuntee itsensä työelämässä väsyneeksi ja voimattomaksi. Työtehtävien määrä on monilla lisääntynyt, ja töistä olisi suoriuduttava aikaisempaa vähäisemmällä henkilöstön määrällä. Kilpailun kiristyessä ei ole tarkoituksenmukaista saada tuloksia aikaan työntekijöiden jaksamisen kustannuksella. Töitä pitää kyetä uudelleen organisoimaan, hyödyntää säästäviä tekniikoita ja kehittää työnjakoa. Tärkeää olisi myös osata joustaa työntekijän tarpeiden pohjalta. Tämä varmasti lisäisi työhön sitoutumista ja panostamista. Lisäksi työhönsä aidosti motivoitunut ihminen on valmis uudistamaan ja kehittämään omia tietojaan ja taitojaan. Työssäjaksamista voidaan parhaiten edistää työpaikoilla. Jokainen työyhteisö on omanlaisensa, ja työntekijät itse ovat parhaita asiantuntijoita puhuttaessa oman työpaikan kehittämisestä. Tämä ei missään nimessä tietenkään sulje ulkoista arviointia pois. Ja totta kai työssäjaksamiseen vaikuttaa myös se, mitä vapaa-ajalla tehdään. Joka tapauksessa näihin pehmeisiin arvoihin panostamalla saadaan aikaan kovia tuloksia myös esimerkiksi talouden mittareilla mitattuna.

Pitäisikö työtä sitten rakastaa? Ei, työtä ei pidä rakastaa; ihmiset ovat sitä varten. Työhön sitoutuminen sekä oman ja toisten työn arvostaminen sekä sisäinen yrittäjyys ovat sen sijaan tärkeitä asioita. Työhän vie meidän aikuisten ajasta suuren osan. Monet kokevat työ- ja perhe-elämän yhdistämisen hankalaksi. Perhe ja työ eivät saisi olla toisensa poissulkevia tekijöitä. Perhe on monille elämän perusyksikkö. Monet haluavat myös kehittää itseään työelämässä ilman, että yhteinen aika perheen parissa liiaksi tai ainakaan pitkäaikaisesti vaarantuu.

Arvoisa puhemies! Kuinka sitten turvata tulevaisuudessa riittävät henkilöstöresurssit kuntasektorilla? Tähän pätevät ne samat hyviksi havaitut keinot työllisyyden parantamiseksi kuin muillakin sektoreilla. Esimerkiksi työn kohtaanto-ongelmaan ollaan tarttumassa myös tämän vuoden budjetissa.

Koulutukseen on panostettava. Korkeakoulujen lisäksi ammattikoulujen vetovoimaisuutta on edelleen kasvatettava. Myös oppisopimuskoulutus on erinomainen tapa saavuttaa ammatillinen tutkinto. Tälläkään saralla ei ole yhtä ainoaa tietä päämäärän saavuttamiseksi.

Mikä meitä motivoi työntekoon? Tekijöitä on monia. Esimerkiksi palkkaus, edut ja muut palkkiot ovat ulkoisia tekijöitä, jotka vaikuttavat tekemiimme töihin. Tämän lisäksi työn sisältö, työtoverit, palaute, kehitys- ja vaikuttamismahdollisuudet sekä työympäristö luovat edellytyksiä työnteolle. Eri ihmiset motivoituvat eri tekijöistä. Pidemmällä tähtäimellä motivaation näkökulmasta on tärkeää, että rahallisten motivaatiotekijöiden lisäksi muut tekijät ovat kunnossa. Ilman tätä on työilmapiirin kehittäminen mahdotonta. Tämä ei tietenkään poissulje tasa-arvoa palkkauksessa naisten ja miesten välillä esimerkiksi.

Monille työnteko saattaa tuntua pelkältä suorittamiselta, jolloin mahdollisuudet itseilmaisuun työn kautta ovat vähissä. Tarkoituksena kuitenkin on, että työn tekeminen tuottaisi tekijälleenkin hyvinvointia. Tähän kuuluu sen rahallisen hyvinvoinnin lisäksi myös henkinen puoli. Parhaimmillaan työ voi tarjota ihmiselle elämään uutta sisältöä, joka osaltaan vaikuttaa koko hänen muuhun hyvinvointiinsa ja terveyteen.