Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Oikeusasiamiehen kertomus on tärkeä ja odotettu raportti eduskunnassa. Siinä pureudutaan yhteiskunnan ytimeen, kansalaisten yhdenvertaisuuden arvioimiseen.

Maassamme tehdään vuosittain yli 10 000 kantelua. Vuonna 2013 näitä kanteluita tehtiin oikeusasiamiehelle yli 5 000 kappaletta. Lisäksi aluehallintovirastoihin tehtiin 2 500 ja oikeuskanslerille lähes 2 200 kantelua. Näiden lisäksi myös yksittäisiä hallintoalan kanteluja tehtiin muun muassa Poliisihallitukselle ja Valviralle yhteensä 1 100 kappaletta. Haluaisin nostaa muutaman huomion esille näistä kanteluista.

Raportin mukaan Jussi Pajuojan puheenvuorosta lainaten: "Sivistystoimen laillisuusvalvonnan haasteena on kentän valtava koko. Virallisen tilaston mukaan Suomessa on yli 3 700 oppilaitosta, joissa käy noin kaksi miljoonaa opiskelijaa. Lisäksi sivistystoimen piiriin kuuluvaa varhaiskasvatusta annetaan yli neljässä tuhannessa kunnallisessa, yksityisessä ja ryhmäpäiväkodissa." Vuonna 2013 näitä kanteluja tehtiin sivistystoimen alueella noin 500 kappaletta. Kuitenkaan sivistystoimen tarkastuksia ei tehty juurikaan. Tässä puheenvuorossa käy ilmi se, että viime vuonna oikeusasiamies tutki vain noin kymmenkunta tarkastusta. Lisäksi oikeuskanslerilla tarkastuskohteita oli vain muutama. Kun tiedetään myös se, että aluehallintovirastot eivät enää lainkaan tee sivistystoimen tarkastuksia, niin herää kysymys, miksi tähän suuntaan on menty. Mehän tiedämme, että nämä kantelut hyvin paljon koskevat nimenomaan koulurakennusten sisäongelmia. Lisäksi siellä on toki koulujen lakkauttamisia, koulukiusaamisia, kuljetuksia ja muita yksittäisiä huomioita.

Arvoisa puhemies! Lailla on turvattu puhdas sisäilma niin oppilaille kuin opettajille näissä rakennuksissa. Käytännön tasolla tämä ei kuitenkaan toteudu. Pelkästään korjaustarpeessa olevia kouluja ja päiväkoteja on noin 2 000 kappaletta. Korjausvelka on eri arvioiden mukaan jopa 3,7 miljardia euroa. Toivoisinkin seuraavan hallituskauden aikana elvytyspakettia korjausrakentamiseen. Tällainen olisi välttämätöntä. Muutama miljoona korjausrakentamiseen vuosittain on täysin riittämätön. Pitää varautua vähintään 100 miljoonan euron elvyttämiseen 10 vuoden ajaksi. Näin me voimme turvata lastemme turvallisen koulussa käynnin ja opettajien terveyden. Meidän tulisi investoida ensin ihmisten hyvinvointiin, sellaisiin ratkaisuihin, eikä esimerkiksi, sanotaan, niin että rahat menevät vaihtoehtoisesti vaikkapa metron rakentamiseen.

Arvoisa puhemies! Kansanedustajat saavat paljon yhteydenottoja kansalaisilta siitä, että he eivät saa oikeutta asiaansa. Usein tulee paljon ilmoituksia muun muassa lasten huostaanottotapauksissa. Niissä tuntuvat monesti vanhemmat jäävän vain pelinappuloiksi, jotka odottavat tuomiotaan. Lisäksi saamme myös paljon ilmoituksia perusturvasta toimeentulotuen osalta. Kolmantena esimerkkinä voidaan puhua myös vaikka vanhusten hyvinvointipalveluista tai niiden riittämättömyydestä.

Tässä oikeusasiamiehen kertomuksessa on kiinnitettykin huomiota myös puutteisiin vanhusten oloissa ja kohtelussa. Laitoshoidossa ja palveluasumisen yksiköissä on kymmeniätuhansia vanhuksia. Toistuvasti tulee ilmi esimerkiksi ravinnon, hygienian, vaippojen vaihdon, kuntoutuksen ja ulkoilun puute. Lisäksi henkilökunta on usein riittämätöntä, eikä poissa olevaa henkilöstöä yleensä korvataan riittävällä uudella henkilöstöllä. Tällöin tämä henkilökunnan puute korvataan liiallisella lääkityksellä. Nämä ovat vakavia huomioita, ja siinä mielessä näissä meidän kansanedustajien tulee olla hereillä.

Arvoisa puhemies! Aivan viimeisenä huomiona haluaisin (Puhemies koputtaa) nostaa myös vammaisten henkilöiden yhdenvertaisten osallistumismahdollisuuksien toteutumisen. Tässä kirjassa puhutaan siitä, että näiden toteutumisessa on fyysisiä, oikeudellisia ja sosiaalisia esteitä sekä kohtuullisten mukautusten puutteita...

Arvoisa puhemies! Jatketaan seuraavassa puheenvuorossa.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä oikeusasiamiehen kertomus on läpileikkaus siitä, mitä Suomessa tapahtuu niille ihmisille, joilla asiat eivät välttämättä mene niin kuin kuuluisi. Oikeusasiamies on äärettömän tärkeä suomalaisille: auttaa, kuuntelee ja myös tukee niitä ihmisiä, joilla ei ole enää muuta mahdollisuutta välttämättä, tai edes toivoa, minne lähtisi valittamaan ja missä saisi asialleen kuuluvuutta. Siitä täytyy antaa oikeusasiamiehelle kiitosta, että hän on olemassa ja kuuntelee.

Tämä on erittäin hyvä kirja. Tässä on niin paljon tärkeitä asioita, että itse ainakin asetan tämän kirjahyllyyni. Tässä on nyt edustajakauteni viimeiset kuukaudet menossa, ja Luoja tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, mutta tämä jää muistoksi siitä, miten tärkeitä asioita täällä on nostettu esille.

Oikeusasiamies nostaa yhden itselleni — ja niille, joita se koskettaa — hyvin tärkeän asian, vanhustenhoidon, josta usein olemme käyneet täällä keskustelua, ja edellisessäkin asiassa, mitä käsiteltiin, puhuttiin vanhuksista. Minun mielestäni me tarvitsemme pikaisia toimia vanhustenhoidon tilanteen arvioimiseksi edelleen. Vanhustenhoidon kentältä tulevat viestit viime viikkoina ovat olleet hyvin kestämättömiä, ja yhteydenottoja tulee myös ikääntyneen huonosta kohtelusta myös kansanedustajille itselleen. Helsingin Sanomat uutisoi maanantaina myös Valviraan tehtävistä vanhustenhoidon kanteluista, joissa aiheina ovat muun muassa henkilökunnan riittämättömyys, vanhuksen kohtaama tyly käytös, vanhusten ylilääkitseminen ja vanhusten kohtaamat hoitovirheet. Niitähän myös tässä oikeusasiamies on nostanut esille.

On nostettava hattua niille omaisille, jotka jaksavat lähteä valittamaan läheisensä hoidosta eteenpäin ja vaatimaan ennen kaikkea läheiselleen sitä oikeutta. Prosessit ovat hyvin raskaita ja omainen usein itsekin kärsijänä läheisensä puolesta. Me puhumme hoitokärsimyksestä, jota ihminen kokee silloin, kun hänen läheistään kohdellaan huonosti. Se on ihan fyysistä, mutta se on myös henkistä kipua.

Näyttäisi sille, että mikään laki ei yksinomaan korjaa vanhustenhoidossa olevia epäkohtia. Me tarvitsemme vanhustenhoitoon valtaisaa asenne- ja rakennemuutosta ja sitä asiakaspalveluajattelua tyyliin "asiakas on oikeassa". Miksi vanhuksilla ja hänen omaisillaan ei olisi oikeutta saada tai ryhtyä vaatimaan hyvää palvelua, asiakaspalvelua? Ja vielä mietittäväksi se, miten me haluamme, että meitä ja meidän omia vanhempia kohdellaan tulevaisuuden Suomessa. Eli ajattelun pitäisi lähteä tässä vanhustenhoidon asiassa siitä, että mitä, jos osuisi omalle kohdalle.

Kaipaisin hoitotyön kentälle vanhaa hoitotyön mallia, jossa yksikön tai osaston esimies vahtii ja seuraa hoivayksikön toimintaa ja hoidon laatua vastuullisesti. Laaduntarkkailusta ja ymmärryksestä siihen, mikä on hyvää hoitoa, tulisi tehdä ykkösteema vanhustenhoidon kentällä. Potilasturvallisuuteen ja siihen ajatteluun, että entä, jos tilanne tulisikin eteen, pitää keskittyä joka päivä. Näin estämme potilasvahinkoja ja hoitovirheitä.

Hoitohenkilökunnan osaamista, määrää ja kouluttautumista tulee arvioida realistisesti ja asiallisesti ilman säästötavoitteiden paineita. Hoitotoimenpiteiden tekijäksi ja suorittajaksi ei saa laittaa henkilöä, jolla ei ole siihen asiaan liittyvää osaamista, koulutusta tai kokemusta. Hoitotyön kentälle kaivataan hierarkiaa siten, että jokaisen hoitajan työnkuvan pitää olla selkeä: mikä on kenenkin vastuulla, kuka tekee ja kirjaa eri asiat ja raportoi niistä eteenpäin. Hoitotyössä ei saa pantata tietoa.

Arvoisa herra puhemies! Sähköisen potilastietojärjestelmän, Kanta-järjestelmän, tulisi myös keskustella eri yksiköiden kanssa, ja tiedon tulisi liikkua lääkityksestä hoitotoimenpiteisiin ja diagnooseihin. Vanhus pitää kohdata yksilönä, ja monisairaan vanhuksen saapuessa sairaanhoidon yksikköön hänen tilansa tulisi arvioida niin, että hän saa geriatrista osaamista osakseen. Monisairas vanhus ei kuulu kotiin vaan tarvitsee ajan toipua. Voimmekin kysyä: missä se on se tulevaisuuden vanhuksen toipumispaikka, kun nyt esimerkiksi laitospaikkoja vähennetään liiankin paljon? Vanhus lähetetään monesti pikapakettina kotiin yksiksensä toipumaan. Ja senkin nostatte, hyvä oikeusasiamies, esille tässä, että myös siellä kotipalvelujen avopalveluissa on puutteita.

Äärettömän tärkeänä pidän hoitajamitoituksen kirjaamista lakiin. Se on siihen tulossa. Olen tehnyt siitä lakialoitteen ja näen, että se on ensimmäinen askel siihen, että näitäkään asioita, mitä otatte tässä kirjassa esiin, ei tule joka kerta, vuodesta toiseen.

Toivon, että tämä kirja luetaan ja että näihin epäkohtiin, mitä nostatte esiin, puututaan. Se johtaisi johonkin.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan osoittaa kiitokseni koko Oikeusasiamiehen kanslialle tästä kertomuksesta eduskunnalle, koska se on todella kattava, hyvin kirjoitettu, selkeä rakenteeltaan ja nostaa esille tärkeitä yksityiskohtia — kun sanoin, että kattava, niin se samalla sisältää hyvin yksityiskohtia. Se osoittaa myös sen, että ne arvot, jotka ovat Oikeusasiamiehen kanslian työn perustana, eli oikeudenmukaisuus, vastuullisuus ja ihmisläheisyys, ovat läsnä tässä kertomuksessa.

Se on tietysti, voiko sanoa, että huolestuttavaa, että kanteluiden määrä kaiken kaikkiaan on taas lisääntynyt, jopa 16 prosenttia. Myönteistä tietysti on se, että on pystytty lukumääräisesti kantelujen käsittelyaikoja lyhentämään, ja se osoittaa siis, että on tehty hyvää työtä. Kertomuksesta kaiken kaikkiaan selviää, että kanteluista 840 on myös johtanut jonkinlaiseen toimenpiteeseen oikeusasiamiehen kautta tai työssä. Sekin osoittaa sitä, että siellä on viesti mennyt kanteluiden tekijöille.

Arvoisa puhemies! Oikeusasiamies aikaisemmassa puheenvuorossaan täällä totesi, että oikeusasiamies ei voi päättää voimavarojen jakamisesta, ja jos oikein kuulin sen, niin myöskin niin, että oikeusasiamiehen mahdollisuudet vaikuttaa voimavarojen jakamiseen ovat rajalliset. Tästä näkökulmasta tämän kertomuksen lukeminen ja sen sisällön vastaanottaminen on erittäin tärkeää meille täällä eduskunnassa, koska täällä me voimme vaikuttaa niin resursseihin kuin lainsäädäntöön. Toivoisin, että niihin puutteisiin, mitä täällä on esitetty, voitaisiin myöhemmin puuttua tässä eduskunnassa.

Kertomuksesta on myös todettavissa, että toiminnan painopiste on siirtynyt viranomaistoiminnan valvonnasta ihmisten oikeuksien edistämiseen, kehittämiseen. Pidän sitä erittäin tärkeänä ja ymmärrän, että tämä samalla tarkoittaa, että sinänsä viranomaisten toiminnan valvonta ei ole jäänyt pois, vaan se on nimenomaan tästä toiminnasta jäänyt vähemmälle, ja se, miten ihmiset saavat oikeuksia, kansalaiset saavat oikeuksia, on korostunut. Kanslian toiminnasta on myönteisenä todettava myös se, että toimintatapoja on kehitetty enemmän kansalaisten näkökulma huomioonottavammaksi, eli pyritään nimenomaan auttamaan mahdollisimman nopeasti, joustavasti ja saamaan kysyjille sellaisia vastauksia, että ei joudu pitkään odottamaan ja se myös vastaa heidän tarpeisiin.

Haluan tästä pari asiaa vielä nostaa esille.

Ensinnäkin kohdasta 3, jossa puhutaan puutteista, parannuksista perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa. Siellä on hyvin tuotu esille se, että kehitys ei ole aina ollut riittävää, ja avataan, mitä tarkoittavat puutteet vanhusten oloissa ja kohtelussa. Täällä on jo moneen kertaan puututtukin niihin asioihin, mitä kyllä olemme nostaneet esille aikaisemmin vanhuspalvelulain yhteydessä ja kun puhumme täällä, miten vanhuspalvelulaki toteutuu. Toivoisin, että nyt, kun ne ovat myös tässä oikeusasiamiehen kertomuksessa — siis vanhusten oloissa, kohtelussa olevat puutteet, samoin kuin lastensuojelussa olevat puutteet — niin ne eivät jäisi nyt vain kirjaukseksi, vaan lainsäädännön ja eduskuntatyön ja hallitustyön myötä näihin saataisiin myös parannuksia aikaan.

Vielä yksi asia, mikä täällä on kohdassa 3, joka on vuoden teemana ollut, tämä yhdenvertaisuus ja tasa-arvo. Olen erittäin iloinen, että siihen kertomuksessa on kirjattu lause, mitä tarkoittaa vanhusten ulkoilun heikkoudet näissä peruspalveluissa, (Puhemies koputtaa) ja toivoisin, että tähän tulee muutoksia.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Uudistan sen toiveen ja kysymyksen, minkä esitin jo perjantaisessa keskustelussa, kun vastaajakin on paikan päällä, ihan tähän teidän kertomukseenne perustuen, kun käy ilmi, että työttömät ovat aika tukalassa asemassa ja työttömien oikeuksia poljetaan aika lailla, ja todetaan, että hallinnonalalta tulee paljon kanteluita ja että poikkeuksellisen usein ne johtavat myöskin siihen, että viranomaisen toimintaa moititaan. Kun saan ihan aikaisemmasta työhistoriastani johtuen jatkuvasti palautetta työhallinnon työntekijöiltä, niin he ovat hyvin huolissaan sen suhteen, että heiltä on itse asiassa ministeriön määräyksin estetty asianmukainen asiakaspalvelu. Edes tähän ensimmäiseen työhallinnon virkailijan ja asiakkaan väliseen keskusteluun ei ole tarpeeksi aikaa, jolloinka käytäisiin asianmukaisesti ja perusteellisesti läpi jokaisen asiakkaan oikeudet ja velvollisuudet, ja jos ne jäävät selvittämättä, on aivan varma, että työruuhka kasvaa myöskin oikeusasiamiehen toimistossa.

Toisena asiana vähän mutkikkaampi asia, kieliasiat. Liittyen perustuslain 17 §:ään ja vähän eri vinkkelistä, mitä täällä on käyty läpi, oikeastaan kysymykseni koskee sitä, kun nyt Suomessa isoja asioita joudutaan käymään läpi englanninkielisenä versiona. Aikoinaan Kreikka-vakuussopimus täällä eduskuntakäsittelyssä jouduttiin käymään läpi englanninkielisenä versiona — se kävi, joka ehti siihen tutustua — ja nyt on sitten tämä Nato-isäntämaasopimus, josta minun tietojeni mukaan ei vieläkään ole virallista suomennettua tekstiä olemassa. Tämä on sillä tapaa tärkeä kysymys, että kun sitä kuitenkin ollaan viemässä osaksi kansallista lainsäädäntöä, niin mikä mahdollisuus on perätä sekä päättäjien ja kansalaisten oikeuksia saada ajantasaista tietoa tästä isosta hankekokonaisuudesta nimenomaan omalla äidinkielellä.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Oikeusasiamiehen kirjaa lukiessa tulee monesti semmoinen tunne, että meidän pitäisi joiltain osin käydä vakavaa keskustelua siitä, lisäämmekö me määrärahoja valtion budjetissa niille alueille, joilla se olisi erityisen kiireellistä ja välttämätöntä. Toisekseen, kun me usein olemme myös kuntapäättäjinä ja meidän tulisi huomioida myös ne toimenpiteet, jotka me pystymme ilman rahan lisäystä toteuttamaan nopeasti tai välittömästi, niin miksi me emme niihin ryhtyisi? Tältä osin haluankin tuoda esille muutaman huomion.

Palaan siihen aikaisempaan puheenvuorooni, missä halusin tuoda esille tästä vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisen puutteesta muutaman huomion. Vammaisten lasten sosiaali- ja terveyspalvelut ovat usein riittämättömiä. He eivät saa yleensä sitä palvelua, mikä heidän tarpeeseensa olisi välttämätöntä. Esimerkiksi vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden ja osallistumismahdollisuuksien toteutumisessa on paljon puutteita. Vammaisten henkilöiden työllistymistä ja oikeutta perheeseen ei ole riittävästi tuettu. Usein kehitysvammaiset henkilöt tekevät työtä vaikkapa toimintakeskuksissa vähimmäispalkkaa pienemmällä palkalla. Lisäksi vammaisen henkilön lapsi otetaan usein huostaan ja vieroitetaan äidistään sen sijaan, että perheelle annettaisiin tarpeellisia tukipalveluja. Nämä ovat asioita, joissa hyvä sosiaalityöntekijä ja hyvät vammaispalvelun työntekijät pystyisivät muuttamaan toimintalinjojaan helposti.

Yhtenä niin sanottuna ilmaisena toimenpiteenä voitaisiin esimerkiksi toimeentulotukiasiakkaiden oikeusturvaa parantaa helposti. Tässä kirjassa mainitaan siitä, että päätös toimeentulotuesta on annettava viivytyksettä, kuitenkin viimeistään seitsemän arkipäivän kuluessa. Lisäksi asiakkaalta ei voitaisi evätä tätä toimeentulotukihakemuksen päätöstä kokonaisuudessaan, jos se koskee vain jotain osaa siitä toimeentulotukihakemuksesta. Näin ollen muilta osin hakemus voi sisältää päätöksenteon kannalta riittävät tiedot ja päätös voitaisiin tehdä. Tämä tarkoittaisi sitä, että osittainen toimeentulotukipäätös antaisi välittömästi toimeentuloa henkilölle, joka joutuu täydentämään hakemustaan ja odottamaan sitä päätöstä vielä pidempään. Näinhän usein käy, esimerkiksi vuokranmaksun yhteydessä puuttuu joitain papereita tai toisena vaihtoehtona puuttuu pankkitiliotteita.

Arvoisa puhemies! Tämä oli minullekin siinä mielessä uutta tietoa, mitä kuntapäättäjänä en tiennyt, että toimeentulotuki lasten harrastusmenoihin on myönnettävä riippumatta siitä, onko kunnan määrärahoissa siihen olemassa varoja. Harrastustoiminta on yksi keskeinen tekijä lasten syrjäytymisvaaran ehkäisyssä, kirjassa sanotaan. Yhdessä tapauksessa sosiaalivirasto esitti lausunnossaan, että täydentävää toimeentulotukea myönnetään vain määrärahan puitteissa ja harkintaa käyttäen. Tältä osin apulaisoikeusasiamiehen sijainen totesi, että sosiaalivirastolla on virheellinen tulkinta täydentävästä toimeentulotuesta. Toimeentulotuki tältä osin ei ole määrärahasidonnainen, vaan tarveharkintainen ja laissa määrätty viimesijainen taloudellisen tuen muoto. Elikkä esimerkiksi tällainen lasten harrastemenoihin myönnettävä toimeentulotuki, jos harrastus on kestänyt kauan, on myönnettävä asiakkaalle määrärahojen loppumisesta riippumatta, jos asiakkaalla on siihen laissa edellytykset täyttävä tarve.

Arvoisa puhemies! Näitä esimerkkejä on kirjassa useita satoja, ja siinä mielessä toivoisin, että tämä kirja luettaisiin huolellisesti kuntapäättäjien keskuudessa sekä ennen kaikkea johtavien virkamiesten parissa. — Kiitos.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että saamme jatkaa perjantaina kesken jäänyttä keskustelua vielä tänään. Olen samaa mieltä edustaja Juvosen kanssa, että tämä on mielenkiintoista ja hyvää luettavaa, tämä on äärimmäisen laaja-alainen ja sikäli koskettaa oikeusvaltion perimmäisiä kysymyksiä. Monessa projektissa olen myös itse saanut olla mukana, kuten Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi käydyssä projektissa ja ylipäätään Euroopan neuvoston toiminnassa.

Moni oikeusasiamiehen kertomukseen otetuista epäkohdista on otettu huomioon jo tämän eduskunnan aikana, kuten esimerkiksi kysymys ulkomaalaisten säilöönottotiloista ja vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ratifioinnista. "Oikeusasiamiehen hyvitysesitykset ja sovinnolliseen ratkaisuun johtaneet asiat" -osio tässä kertomuksessa on selkeimmin luettavissa oleva osio.

Vielä haluan jatkaa siitä, mihin perjantaina jäin, ja haluan tuoda kentältä terveisiä, koska näin olen luvannut tehdä. Haluan puhua hallitusohjelmaankin kirjatusta ja ainakin tuolta jostakin budjettikirjasta luetusta osasta, jossa oikeusministeriön hallinnonalalle oli asetettu tavoitteeksi kehittää konkurssipesien hoidon käytäntöjä. Puhun niistä, koska tiedän, että näistä on tehty vuosien saatossa kanteluja, jotka ovat saaneet "ei anna aihetta" -päätöksen. Kuitenkin saamani palaute monilta yrittäjiltä on toisensuuntaista koskien nimenomaan konkurssipesien hoitamista.

On tehty lakialoite, jossa keskeisenä sisältönä on konkurssivelan oikean määrän arviointi. Olen sitä mieltä, että kun tässä kirjassa sanotaan, että laillisuusvalvojilla on vähäiset resurssit, niin ainakin yksi keino vapauttaa resursseja olisi tämän lakialoitteen eteenpäinvieminen, ja tämänkin kertomuksen mukaan on ulosottoviranomaisten, tuomioistuinten ja veroviranomaisten toiminnasta jätetty kanteluita tänäkin käsiteltävänä vuonna. Tietysti toivon, että koska meillä on Suomessa taloustaantuma ja työnantajapula ja meillä on kohta yrittäjäpula — uusi sukupolvi yrittäjiä ei uskalla tarttua toimeen, ehkä osin myös kokemansa viranomaiskohtelun vuoksi — niin ajattelen, että se hyvä hallinto olisi osa talouden mahdollisuuksia ja talouden tuotantopotentiaalia.

Konkurssipesien hoitoon liittyen haluan todeta vielä, että Vaasan hovioikeuden ex-presidentti Erkki Rintala on todennut julkisuudessa, ettei konkurssipesiä käytännössä valvo kukaan. Ylen viime vuonna oikeuslaitoksen piiriin tekemät tutkimukset ja niistä saadut tulokset osoittavat kyllä kiistatta, että tuomioistuimen päätöksien laaduntarkkailu on aiheellista.

Leena  Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Tämä kertomus sisältää vanhusten palvelujen saatavuudesta ja laadusta hyviä huomioita, ja ne perustuvat näihin tarkastuksiin esimerkiksi tehostettuun vanhuspalveluun ja hoivakoteihin ja niin edelleen. Täällä on apulaisoikeusasiamies todennut muun muassa näin: "Vanhusten ulkoilun tulisi olla vanhuksen oikeus, johon häntä kannustetaan aktiivisesti heti, kun hän siirtyy hoivakodin asiakkaaksi." Mielestäni erittäin tärkeä on seuraava lause, joka täytyisi meidän lainsäätäjien ottaa huomioon: "Henkilöstöresurssien niukkuus ei saa heikentää vanhuksen ulkoilua eri vuodenaikoina." Tämä lausunto perustuu siihen, että ulkoilutusta ei tapahdu päivittäin vaan hyvin harvoin.

Tämä resurssipuute tässä tulee erittäin hyvin esille, mutta myöskään tilat eivät ole välttämättä sellaisia, että ne turvaavat hoidettavan vanhuksen yksityisyyttä ja kaikkea sitä hoivan tarvetta, mitä vanhus tarvitsee. Samoin näissä järjestetyissä palveluissa ei ole esimerkiksi fysioterapiakuntoutuspalveluja, eli siihen hoivapakettiin ei kuulu lääkäripalveluja eli sellaisia, mitkä olisivat erittäin tärkeitä vanhukselle. Täällä onkin toteamus, että ryhmäkodin asukkaiden ulkopuolinen elämä oli varsin vähäistä, koska hoitajilla ei ollut riittävästi aikaa, resursseja, eikä asiasta ollut tullut juuri muita toiveita.

Nämä ovat minusta vakavia huomioita, mitä vanhuspalveluissa tapahtuu, ja hyvä, että ne ovat tässä kertomuksessa nousseet esille — se vain, että ne eivät mielestäni saa jäädä nyt näitten kansien sisälle, vaan kun mahdollisesti vanhuspalvelulakia ja muuta lainsäädäntöä täällä uudistetaan ja kehitetään, niin nämä tulee ottaa huomioon.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Rauhala nosti esille tämän vanhusten ulkoilumahdollisuuden, ja se on erittäin tärkeä huomio. Tästähän me puhuimme myös perjantaina täällä. Siinä mielessä on ironista lukea täältä kirjasta, kun täällä puhutaan siitä, että esimerkiksi tämä tutkintavankien kohtelu on epäoikeudenmukaista esimerkiksi näitten paljusellien osalta, joita on 180 vielä jäljellä, että he joutuvat käyttämään näitä paljusellejä. Me tiedämme kuitenkin, kuinka paljon vanhukset joutuvat vaipoissa makaamaan hyvinkin pitkiä aikoja, koska meillä ei ole riittävästi henkilökuntaa hoitaa heidän vaippojansa. Tätä epäkohtaa kuitenkaan ei ole esimerkiksi lailla säädetty niin vahvasti kuten tässä ajetaan vaikka paljusellien lopettamista.

Toisena esimerkkinä näitten vankien kohdalta, mistä täällä ollaan kuultu ehkä aikaisemminkin, on tämä matkaselliin sijoitetun vangin ulkoilun järjestäminen. Toki ymmärrän, jos oikeusasiamiehellä on aikaa kiinnittää huomiota siihen, että jos vanki, jota lähdetään kuljettamaan kello 16 toiselle paikkakunnalle, ei ole saanut sen päivän aikana sitä ulkoiluoikeuttaan, niin se on moitittava asia. Tokihan on hyvä, että me ihmisoikeuksia ja tämmöisiä erilaisia oikeuksia valvomme, mutta kuka valvoo niitten ikäihmisten oikeuksia päästä edes kerran kuukaudessa tai kerran puolessa vuodessa ulos vaikka vanhainkodista, jossa he asuvat? Tämä on aivan tavallista, että ei ole käsiä viemään heitä ulos, ei varsinkaan talvella, koska siellä voi liukastua. Siinä mielessä ironista on kantaa huolta enemmän rikollisten oikeudesta ulkoiluun kuin niiden veronmaksajien oikeudesta ihmisarvoiseen elämään ja ulkoiluun, jotka kotona makaavat ilman riittäviä käsiä, jotka heitä auttaisivat.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Somerolla oli käynnissä tällainen projekti, Hoivakoti kuntoon, mistä kerrottiin muun muassa televisiossa säännöllisin väliajoin, ja nyt se projekti on saatu päätökseen, ja sen tulos on ollut se, että yllättävien pienten muutosten myötä ollaan saatu parannettua ihmisten elämänlaatua ja hymy palaamaan niin hoidettavien kuin myös hoitajien kasvoille. On hyvin turhauttavaa myös hoitohenkilökunnalle huomata, että siellä omassa yksikössä olisi paljon tehtävää, mutta resursseja ei siihen ole.

Itse vältän aina käyttämästä ilmaisua "makuutetaan märissä vaipoissa", koska siinä on sellainen ikävä kaiku, että tahdotaan vähän myös syyllistää sitä hoitohenkilökuntaa. Meillähän on muuttumassa koko hoitokäytäntö siihen, että ei ole enää pitkäaikaisosastoja — vuodepaikkoja terveyskeskuksista lakkautetaan ja hoitoa siirretään entistä enemmän ryhmäkoteihin. Se tarkoittaa silloin sitä, että ihmiset pyritään saamaan myös liikkeelle siellä ryhmäkodissa, ja sinne tarvitaan tätä kuntouttavaa hoitohenkilökuntaa sitten enemmän. Näitä ihan vanhan ajan kuntohoitajia olen kaivannut todella paljon sinne hoivakentälle. Ketään ei "makuuteta" sen takia, että ei haluta viedä vessaan, vaan kyllä siinä on silloin kysymys siitä, että siellä ei ole sitä henkilökuntaa ehkäpä juuri sillä hetkellä.

Tästä ulkoilutuksesta, ihmisen pääsemisestä ulos, on puhuttu täällä myös paljon. Kesä on tulossa, ja monet nuoret kesätyöntekijät väsäävät työanomuksiaan. Heissä olisi suuri resurssi vaikkapa juuri sinne vanhusten hoitoon, ulkoiluttamaan, pitämään seuraa näille ihmisille, järjestämään tarinatuokioita, toimintatuokioita, lukemaan sanomalehteä, tanssittamaan, laulattamaan, kaikkeen tämmöiseen pieneen, mitä pystyy tekemään, joten todellakin, palkataan heitä sinne avustamaan ja viemään ihmisiä ulos.

Sitten myös rakentamisessa ja infrassa tulee huomioida se, että kun on talvi, niin pitää olla lasitetut, hyvät parvekkeet, minne voi mennä, ja vähän ikkunanrakoa auki, haukkaamaan sitä happea. Talvipakkasella — kun Mika Niikko hyvin tässä otti esille myös sääolosuhteet — harva pyörätuoli-ihminen tai rollaattori-ihminen pääsee ulos. Se on todella harvinaista.

Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen

Arvoisa herra puhemies! Arvoisat kansanedustajat! Kiitän niistä puheenvuoroista, joita tämän kertomuksen tiimoilta on käytetty täällä salissa, ja kiitän myös perustuslakivaliokuntaa kertomusta koskevasta mietinnöstä, jossa oikeusasiamiehen toimintaa on arvioitu hyvin myönteisesti. Voisin lyhyesti kommentoida näitä puheenvuoroja, joita täällä on esitetty, jos arvoisa herra puhemies sallii.

Ehkä useammissa puheenvuoroissa oli esillä vanhusten olot ja kohtelu. Se on yksi keskeinen oikeusasiamiehen huomion kohde, kuten ylipäänsä haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten kohtelu ja sen valvonta. Tähän ryhmään kuuluvat myös työttömät henkilöt, minkä edustaja Mustajärvi on täällä nostanut esiin.

Oikeusasiamiehen työskentelyhän perustuu keskeisesti kanteluihin ja tarkastuksiin, ja tietysti näiden haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten osalta usein on niin, että he eivät itse kykene olemaan aktiivisia ja kantelemaan oikeusasiamiehelle. Näissä tilanteissa tarkastusten toimittaminen on hyvin tärkeää, ja voin todeta, että esimerkiksi vanhusten osalta vanhusten hoitolaitoksiin tehtävien tarkastusten määrää on olennaisesti lisätty takavuosiin verrattuna. Samaan hengenvetoon on toki todettava, että verrattuna siihen tarkastustarpeeseen ja näiden vanhusten hoitolaitosten lukuisuuteen puhutaan tietenkin hyvin pienistä määristä. Nykyisillä voimavaroilla me kykenemme sellaisen satakunta tarkastusta tekemään vuosittain. Tarkastusten määrää on pyritty ja onnistuttukin jonkin verran lisäämään. Takavuosina niitä tehtiin semmoinen kuutisenkymmentä vuodessa, ja nyt parina vuonna on sitten sinne sataan ja jopa jonkun verran sen ylikin päästy.

Edustaja Niikon puheenvuorossa tuli esille muun muassa tämä ulkoilukysymys. Kaikissa laitoksissa, joihin tarkastuksia tehdään, kiinnitetään huomiota tähän ulkoiluun, ja muun muassa vanhustenkin ulkoiluun. Edustaja Niikko nosti esiin vankien ulkoilun. Nyt on niin, että vankien oikeuksien ja kohtelun osalta meillä on kaikkein yksityiskohtaisin lainsäädäntö olemassa, ja vankeuslaissa on ihan yksiselitteisesti säädetty, että vangilla on oikeus ulkoiluun tunti päivässä. Kun se näin on laissa säädetty, niin sitäkin oikeusasiamiehen tulee valvoa. Toki pyritään vaikuttamaan siihen, että niillä alueilla, joilla ei täsmällistä lainsäädäntöä ole, niin vähintään olisi tämä sama ulkoilumahdollisuus.

Täällä oli esillä myös vammaisten henkilöiden oikeudet ja vammaisten lasten asema. Meillähän on nyt tänä vuonna, ja itse asiassa viimekin vuonna oli, erityisenä teemana vammaisten henkilöiden oikeudet, ja nythän parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä on YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien sopimuksen ratifiointi, ja tuon lakiesityksen mukaan oikeusasiamiehestä, Ihmisoikeuskeskuksesta ja ihmisoikeusvaltuuskunnasta muodostuva kokonaisuus tulisi toimimaan tämän vammaisten henkilöiden oikeuksien sopimuksen mukaisena rakenteena tai elimenä, jonka tehtävänä on valvoa ja seurata tässä sopimuksessa taattujen oikeuksien toteutumista. Eli vammaisten henkilöiden oikeudet tulevat tämän sopimuksen myötä olemaan vielä aikaisempaa keskeisemmin esillä oikeusasiamiehen toiminnassa.

Täällä useammassa puheenvuorossa, muun muassa edustaja Mattilan puheenvuorossa — se oli itse asiassa jo viime perjantain istunnossa — oltiin huolissaan kanteluiden määrän kasvusta ja siitä, että jokaisella jutulla on myös hintansa. Ehkä omasta puolestani en ole huolissani tästä kanteluiden määrän kasvusta. Tuossa muutama vuosi sitten toteutetulla lain uudistuksellahan oikeusasiamies sai lisää harkintavaltaa kanteluiden käsittelyyn, ja nyt pystymme suuresta kantelumäärästä keskittämään voimavarat niihin asioihin, joiden hyväksi, joiden suhteen oikeusasiamies voi jotakin tehdä. Minusta tämä kanteluinstituutio, tämähän on hyvin tehokas tapa saada tietoa näistä epäkohdista, joihin oikeusasiamies mahdollisesti voisi puuttua. Jos ajatellaan, että me omin toimenpitein yrittäisimme etsiä tällaisia epäkohtia, niin se olisi aivan toivoton tehtävä. Mutta nyt saamme kantelijoiden välityksellä tietoa näistä potentiaalisista epäkohdista, joihin oikeusasiamies sitten voi puuttua.

Kantelukäsittelyn menettelytavat ovat hyvin joustavia, ja tämä kanteluprosessi on halpa sekä kantelijan että yhteiskunnan kannalta. Toki paljon on sellaisia asioita, joihin oikeusasiamies ei voi puuttua ja vaikuttaa, vaikka sinänsä ehkä syytä voisi ollakin.

Slutligen skulle jag vilja ta upp det ärende som riksdagsledamot Elisabeth Nauclér tog upp på fredagen. Hon fäste uppmärksamhet vid mitt beslut gällande åländska ortnamn på kartor. Hon var missnöjd med det att jag inte har nämnt i det referat i min berättelse att Ålandsdelegationen hade givit sitt utlåtande och att jag var av annan åsikt än Ålandsdelegationen. Jag går nu inte närmare in på grunderna av mitt ställningstagande, var och en kan läsa det från mitt beslut som finns på nätet. Men jag vill bara påpeka att jag bad om utlåtande även av justitieministeriet, jord- och skogsbruksministeriet, Lantmäteriverket och Institutet för de inhemska språken, och deras utlåtanden nämns inte heller i det referat som finns i min berättelse, så beslutsreferatet är nog jämlikt i detta avseende. Det kan nämnas att alla de här myndigheterna var av samma åsikt som jag beträffande det här fallet.

Arvoisa puhemies! Ehkä tässä oli kommenttini. — Kiitos.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti, vaikka tämä nyt ei ole oikeusasiamiehen kyselytunti, niin se, mikä on askarruttanut minun mieltäni aika lailla on se — kun viittasin tuohon kielilakiin, niin ymmärrän kyllä sen, että silloin, jos kansalainen juuri omassa asiassaan kokee, että häntä ei ole palveltu kielilain mukaan asianmukaisesti, niin hän kantelee siitä oikeussasiamiehelle — että kun sanoin, että tästä Naton isäntämaasopimuksesta ei ole virallista suomenkielistä käännöstä saatu vieläkään, niin ulkoministeri lupasi tuoda sen eduskunnan käsittelyyn. No, sitä ei ole tehty.

Mutta tässä on myöskin tämä kansalaisulottuvuus. Eli tässä on nyt kaksi vaihtoehtoista työtä valtuutuksella. Asianomainen henkilö on allekirjoittanut sopimuksen, mutta että se muutetaan sitten käytäntöön tai pannaan täytäntöön, niin siinä on kaksi vaihtoehtoa: että tehdään joku tämmöinen yksi yhteinen laki, jossa kerrotaan, mitenkä tästä mennään eteenpäin tai sitten hallinnonaloittain muutetaan sen hallinnonalan lakeja, mihinkä tämä isäntämaasopimus velvoittaa. On äärimmäisen tärkeää, että valmisteilla olevista asioista myöskin kansalaisilla, kansalaisjärjestöillä on mahdollisuus saada tietoa. Nyt sitä tietoa ei ole, vaan asiaa viedään hiljaisesti eteenpäin.

Jos minä tässä vaiheessa haluan puuttua nimenomaan kansalaisen näkökulmasta, niin mikä on oikea osoite kantelulle, jos koen, että myöskin yksittäisen kansalaisen oikeuksia mahdollisesti rikotaan tässä asiassa? Se nyt on selvää, että päättäjät on laitettu hankalaan tilanteeseen jo toisen kerran Kreikka-vakuussopimuksen lisäksi tässä Nato-isäntämaasopimuksessa.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Haluan osaltani myös kiittää oikeusasiamiestä tästä kertomuksesta. Kuten täällä on aikaisemmin tullut esille, meidän kaikkien suusta lähestulkoon, tämä kirja on erittäin tarpeellinen työväline meidän työtämme ajatellen, koska täältä nousevat ne kansan syvissä riveissä olevat huolenaiheet, joissa lainsäätäjän tulisi olla hereillä. Siinä mielessä, vaikka oikeusasiamies ei teekään niin sanotusti suosituksia lainmuutostarpeisiin, ne ovat täällä luettavissa —täällähän ne ovat rivien välissä — jos halutaan niin tulkita. Esimerkiksi tämä maininta siitä, että vankeuslaissa on selkeästi kirjattu se, että vangilla on oikeus kerran vuorokaudessa tunnin mittaiseen ulkoiluun, on mielestäni hyvä ajatuslähtökohta siihen, pitäisikö meidän laissa turvata myös vanhuksille oikeus tunti päivässä ulkoiluun.

Vain lakeja säätämällä ja lakeja noudattamalla me saamme asiat parantumaan niiden ihmisten kohdalla, joilla ei se oikeus tule toteutumaan pelkällä hyvällä tahdolla. — Kiitos.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia vielä siitä, että olette ottanut tähän osioon myös maa- ja metsätalouden. Tällä eduskuntakaudella maa- ja metsätalousvaliokunta on käsitellyt yhteisen maatalouspolitiikan kansalliset lainsäädäntöpaketit, ja ne ovat olleet suuria. Ne ovat myös olleet hyvin byrokraattisia. Jos tähän mennessä paljon olemme saaneet maatalousyrittäjiltä huomioita koskien juuri esimerkiksi tarkastuksia, pilkun paikan viilaamisia niin sanotusti, tai vaikkapa pinta-alan mittauksiin liittyviä ongelmia, niin pahoin pelkään, että tämän uuden ratkaisun myötä, mitä Euroopan unionista olemme saaneet, tämä tilanne ei tule maatalousyrittäjän kohdalta helpottumaan.

Erityisen huolissani nimenomaan olen siitä, että maatalous pyritään saamaan näyttämään paperilla hyvältä, mutta käytäntö, puhtaitten elintarvikkeitten tuottaminen, jää sitten taka-alalle. Haluan nyt tässä yhteydessä nostaa yhden esimerkin koskien maataloustukiin liittyviä pinta-alamittauksia.

On aivan käsittämätöntä, että pinta-alat voivat muuttua näissä mittauksissa, kun ne eivät siellä luonnossa muutu. Tämä on myös yksi maatalouden kannattavuuden kannalta äärimmäisen huolestuttava tilanne, että keskitetään valvontoja sellaiseen asiaan, missä väärinkäytösten mahdollisuudet ovat kaikista pienimmät juuri sen vuoksi, että se maapala ei siellä karkaa mihinkään ja puhutaan joistakin senttien vertaamisesta ja mittaamisesta, kun ne oikeat maataloustukien väärinkäyttömahdollisuudet — tai ei oikeat, mutta isommat uhkat — liittyvät varmasti isoihin investointeihin ja rakentamiseen eivätkä johonkin pienten länttien mittaamiseen.