2) Valtioneuvoston tiedonanto 17.4.2003 nimitetyn pääministeri
Anneli Jäätteenmäen hallituksen ohjelmasta
jatkuu:
Klaus Pentti /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Hyvät kuulijat! Taloudellinen
tilanne Suomessa ja nimenomaan maailmalla on heikentynyt, ja se näkyy
uuden hallituksen ohjelmassa ennen kaikkea niissä edellytyksissä,
mitkä uudella hallituksella on vastata näihin
haasteisiin. Uuden hallituksen keskeisenä ohjelmana on
parantaa työllisyyttä ja edistää yrittäjyyttä,
ja minusta hallitusohjelma pitää sisällään
paljon hyviä keinoja näiden asioiden edistämiseksi.
Täällä on käyty jo pitkään
keskustelua tästä aiheesta ja täällä on
käyty hyvää keskustelua. Opposition molemmilta
laidoilta on tullut kovaakin kritiikkiä ohjelmaa kohtaa.
Siellä on paljon sellaisia parannusehdotuksia, mitä hallitusohjelmassa
ei ole voitu ottaa huomioon, ja itsekin hallituspuolueen edustajana
olen monta puheenvuoroa kuunnellut ja niihin mielellään
yhtyisin. Mutta on puheenvuorojen joukossa ollut sellaisiakin, että näin
uutena edustajana vähän korvaan kalskahtaa. Siellä on
ehkä sellaisia ilmaisuja, joita itse en pidä kovin
mieluisina tällaisessa paikassa esitettynä. Esimerkiksi
kepu pettää aina -sloganit ovat sellaisia, että minusta
ne eivät anna hyvää kuvaa demokratiasta
ja eduskuntatyöstä. (Ed. Zyskowicz: Eikä kepusta!)
Hallituksen ohjelma pitää sisällään
paljon niitä tavoitteita, mitä keskusta vaalityössään
kentällä koki tärkeiksi, ja niitä on
tähän ohjelmaan mielestäni aivan hyvin
saatu. Tärkeimpänä pidän sitä,
että ohjelma mahdollistaa kehityksen kääntämisen
siten, että alueitten ja ihmisten kannalta eriarvoinen
kehitys saadaan kääntymään tasa-arvoisempaan
suuntaan.
Verotus on eräs keskeinen väline tässä ohjelmassa,
ja täällä on erityisesti kokoomuksen
taholta tuotu esiin, että nimenomaan tuloverotusta olisi
pitänyt kovemmin pystyä keventämään.
Itse suhtaudun tähän politiikkaan kriittisesti.
Tuolla kentällä nimenomaan kunnissa olemme joutuneet
tätä politiikkaa kokemaan, ja tuloveron kevennykset
ovat erityisesti näkyneet kuntien aseman kiristymisenä.
Näitä säästöjä on
haettu niin sosiaalipolitiikasta kuin ylipäätään
kunnille tulevasta rahoituksesta, ja vastaavasti kunnat ovat joutuneet
tuloveroprosenttejaan korottamaan ja palveluistaan tinkimään.
Kyllä tämä erityisesti näkyy
hoitoalojen työpaikoilla.
Siinä mielessä hallituksen suhteellisen maltillinen
veronkevennyspolitiikka on varmasti oikeampi kuin viime vuosina
harjoitettu. Nimenomaan tässä taloudellisessa
tilanteessa on tärkeää, että pystytään
vastaamaan myös palvelujen haasteisiin. Itse en ole kovin
helpolla nähnyt kovan veronalennuspolitiikan myönteisiä vaikutuksia
elinkeinoelämälle. Ei niitä kovin suoraan
ole nähtävissä. Kaipaisin lisää perusteluja.
Keskeisenä asiana on yrittämisen edellytysten parantaminen,
ja siellä vahvana keinona on arvonlisäverotuksen
alarajan tekeminen liukuvaksi. Nimenomaan arvonlisäverotuksen
koen yrittämisen kannalta ehkä kaikkein raskaimmaksi tässä valtakunnassa.
Meillä on EU-maihin verrattuna erittäin raskas
arvonlisäverotusjärjestelmä. Meillä yleinen
arvonlisäveroprosentti on korkea ja arvonlisäverotuksen
alaraja on korkea. Toisaalta se on sellainen, että se houkuttelee
yrityksiä harmaaseen talouteen, ja nimenomaan tällä puolella
toivoisin, että löydettäisiin hyviä ratkaisuja,
joilla voitaisiin yrittäjyyttä edistää.
Tästä on käyty hyviä keskusteluja
eduskunnassa. Erityisesti torstai-iltana kuuntelin ed. Holmlundin
puheenvuoroa. Siinä kiinnitettiin huomiota nimenomaan arvonlisäveron
vaikutukseen yrittäjyyteen. Työvoimakustannukset,
niin yrittäjän kuin yrityksessä käytetyn
työvoiman kustannukset, jotka eivät ole arvonlisäverotuksessa
vähennyskelpoisia, ovat erittäin raskaat, ja nimenomaan
tältä osin pitäisi pystyä vaikuttamaan
arvonlisäverotukseen.
Myös sukupolvenvaihdosten osalta siellä on parannusehdotuksia
verotusarvoihin, ja byrokratian keventäminen on eräs
merkittävä keino myös houkutella yrittäjyyteen.
Ohjelmassa on kiinnitetty huomiota kuntien mahdollisuuksiin
tuottaa peruspalveluita, ja muun muassa veronkevennyksen osalta
on todettu, että kunnille kompensoidaan veronalennusten
vaikutus. Siellä on myös luvassa kunnille lisää rahaa
peruspalveluitten tuottamiseen. Siinä mielessä ehkä kuntien
mahdollisuudet tuottaa palveluita jatkossa helpottuvat. Toki se
edellyttää, niin kuin hallitusohjelmaan on kirjoitettu, että kuntien
pitää pystyä tekemään
keskenään enemmän yhteistyötä ja
seutuyhteistyötä. Pidän hyvänä,
että siinä ei puhuta kuntien pakkoliitoksista,
vaan pidän varmimpana keinona päästä eteenpäin
kuntien yhteistyön lisäämistä.
Perhepolitiikassa on tapahtunut monia myönteisiä asioita.
Ensimmäisenä siellä on todettavissa lapsilisän
korotus vuonna 2004, kotihoidon tuen korottaminen 2005, kansaneläkkeiden
korottaminen 2006. Siellä on huomioitu sotaveteraanit ja
sotainvalidit, mitä pidän erittäin tärkeänä.
Meillä on korkea aika kyllä tähän
sektoriin kiinnittää vielä huomiota niin
kauan kuin se meillä on mahdollista huomioida.
Hyvänä pidän sitä, että tässä hallitusohjelmassa
on kiinnitetty kotona tehtävään hoitotyöhön huomiota.
Omaishoito ja lasten kotihoidon tukeminen ovat tärkeitä asioita.
Pidän hyvänä, että tässä voidaan
ehkä kääntää hiukan
suuntaa sille kehitykselle, mitä valtakunnassa on viime
aikoina tapahtunut. Meidän yhteiskuntamme on kovaa vauhtia
ollut laitostumassa, ja näen, että nimenomaan
laitoksissa ja kodin ulkopuolella tapahtuvan hoitotyön
merkitys on korostunut ja kotona tehtävän hoitotyön
arvostus on jäänyt heikoille. Kyllä se
näkyy tämän yhteiskunnan kehityksessä nimenomaan
lapsiperheiden osalta. Seuraukset näkyvät nimenomaan
nuorison ja lasten pahoinvointina ja vanhempien otteen kirpoamisena
lastensa valvomisesta ja vastuusta.
Haluan kiinnittää huomiota myös maatalouspolitiikkaan,
joka on kova haaste Suomen maaseudulle ja maataloudelle. EU-ratkaisu
sinänsä oli kova, ja meillä tukitaso
hehtaaria kohtia on alhainen verrattuna EU-maiden tukitasoon. Kun meidän
ratkaisussamme vielä kansallista tukea alkuperäismahdollisuuksista
leikattiin, niin kyllä tämä näkyy
maaseudun kehityksessä. Maatilojen lukumäärä on
tänä aikana pudonnut lähes neljäntuhannen
vuosivauhtia, ja tilalle saatavien uusien maaseudun yritysten määrä vastaavasti
on liikkunut tuolla tuhannen seutuvilla vuositasolla. Meidän
pitäisi kiinnittää entistä enemmän
huomiota maaseudun muihin toimeentulomahdollisuuksiin ja yrittäjyyteen
ja vielä olemassa olevien tilojen mahdollisuuksiin.
Erittäin tärkeällä sijalla
on se, että Suomen pitää pystyä vaikuttamaan
EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan niin, että maantieteelliset
ja luonnonolosuhteista johtuvat erot voitaisiin paremmin kompensoida
kuin tähän asti. Se on kova haaste, mutta näihin
pitää pystyä vaikuttamaan. Erittäin
tärkeänä pidän sitä,
että artikla 141:n mukaiset ja Agenda 2000:n EU:n maatalouspolitiikan
uudistamiseen liittyvän välitarkastuksen osalta
saavutetaan Suomen olosuhteita tyydyttävä ratkaisu.
Tämä on erittäin tärkeää.
Sitten viime kädessä pidän tärkeänä sitä,
että kansallisilla tuilla voidaan kompensoida tilanne niin,
että tukitaso Suomessa ei putoa.
Meidän pitää pystyä vaikuttamaan
tähän rakennekehitykseen sillä tavalla,
että nuoret jo runsaasti tiloihinsa investoineet selviävät.
Tässä suhteessa Makeran mahdollisuudet on turvattava.
Tästä on maininta hallitusohjelmassa. Viime aikoina
Makeran mahdollisuudet toimia rahoitusvälineenä ovat
heikentyneet, ja sinne tarvitaan tosiaan lisää rahaa,
mutta uskon, että tältä osin hallitusohjelma
toteutetaan.
Tulevaisuudessa tärkeitä tekijöitä on
myös se, että voidaan vaikuttaa kilpailukykyyn.
Kansallisen laatustrategian toteutuminen on erittäin tärkeää,
koska elintarvikkeitten turvallisuus ja kilpailutekijät
kansainvälisen kilpailun lisääntyessä ovat
erittäin keskeisellä sijalla maaseudun ja koko
elintarviketalouden menestymisen kannalta.
Haluan vielä todeta, että täällä on
monissa opposition puheenvuoroissa epäilty, että SDP
jyräsi keskustan tässä ohjelmassa. Kyllä minä itse
uskon, kun siellä on niin todella paljon meille tärkeitä asioita,
että me tulemme kyllä puolustamaan näitä asioita.
Uskon, että hallituksen ja hallituspuolueitten kanssa yhdessä viedään
läpi tätä hyvää hallitusohjelmaa.
Pidän tätä ohjelmaa hyvänä,
ja sen puolesta meidän kyllä kannattaa tehdä yhteistyötä.
Toivon, että oppositiokin tämän hyvän
ohjelman osalta on hyvää ohjelmaa tukemassa.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kiinnitän yhteen kohtaan ed. Pentin
puheenvuorossa huomiota, nimittäin siihen kohtaan, jossa
hän oli sitä mieltä, että Makera
tulisi säilyttää maatalouspolitiikan
välineenä. Tämä kannanotto on
erinomaisen merkittävä sen takia, että Lipposen
toisen hallituksen aikana, kun tehtiin EU:n laajentumiseen liittyvää maatalouspoliittista
selvitystyötä, MTK:n puheenjohtaja, joka oli asiantuntijana
mukana, toi MTK:n puolelta esille vaatimuksen, että Makera tulee
ajaa alas. Eli tässä suhteessa kaikki kannanotot,
jotka tässä salissa tehdään
päinvastaiseen suuntaan, ovat äärimmäisen
merkityksellisiä ja tervetulleita.
Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ed. Pentti puhui kauniisti kotihoidon tuen kehittämisen
puolesta ja siitä, miten nyt on todellakin tarpeen tässä suhteessa
kääntää suunta. Olen tästä täsmälleen
samaa mieltä ja iloitsen myös siitä,
että maininta tästä löytyy hallitusohjelmasta,
mutta toivon, että tämä maininta ei tarkoita
samanlaista nimellistä tai kosmeettista korotusta, kehittämistä,
mitä Lipposen hallitukset ovat tehneet muun muassa työttömyysturvan
ja monen muunkin asian kohdalla. Kun täällä nyt
on ministereitäkin paikalla, muun muassa ministeri Hyssälä,
niin olisin kyllä kovasti kiinnostunut kuulemaan, millä tavoin
tätä kotihoidon tukea on tarkoitus kehittää.
Varmasti tästä on jokin suunnitelma olemassa,
koska menoraamit ovat hyvin selkeästi ja tiukasti asetetut
ja täällä on monta hyvää uudistusehdotusta.
Kuinka paljon kotihoidon tukea on tarkoitus korottaa? Onko tarkoitus
laajentaa se myös yli 3-vuotiaille, tavoite, jota olemme
keskustan kanssa yhdessä oppositioaikana tavoitelleet?
Ben Zyskowicz /kok:
Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajat! Täällä on
jo muutama päivä käyty hyvää keskustelua
uuden hallituksen, Anneli Jäätteenmäen
punamultahallituksen, ohjelmasta, ja muutamaan seikkaan tästä keskustelusta
olisin tässä puheenvuorossani vielä puuttunut.
Ensimmäiseksi olisin kuitenkin kiinnittänyt huomiota
siihen, että olisi ollut toivottavaa, että pääministeri
Jäätteenmäellä olisi ollut tilaisuus seurata
tätä keskustelua ja osallistua siihen täällä eduskunnassa
useammassa yhteydessä, kuin mihin hänellä valitettavasti
näyttää olleen mahdollisuus. Esimerkiksi
ajattelin, tämän istunnon alkupuolella hänellä ainakin
olisi ollut mahdollisuus keskusteluun osallistua, mutta valitettavasti näin
ei ole asianlaita. (Ed. Ala-Nissilä: Pääministerillä on
pääministerin kiireet!) — Näin
on.
Mitä tulee näihin seikkoihin, joihin halusin puuttua,
niin ensimmäinen kysymys, johon tässä yhteydessä kiinnitän
huomiota, on kysymys verotuksesta. (Ed. Ala-Nissilä: Hän
lukee Internetistä!) Täällä keskustelussa
vasemmistoliiton edustajat ovat hämmästelleet
sitä, että kun päähallituspuolueet
keskusta ja sosialidemokraatit vaaleissa lupasivat puolustaa peruspalveluja,
he ovatkin nyt hallitusohjelmassa sitoutuneet verojen keventämiseen.
Vasemmistoliiton näkökulmastahan nämä kaksi
tavoitetta, peruspalvelujen puolustaminen ja niistä huolehtiminen
ja verotuksen keventäminen, ovat vastakkaisia. Myös eräät
hallituspuolueiden kansanedustajat ovat nähneet asian samassa
valossa. Esimerkiksi ed. Esa Lahtela useammassakin puheenvuorossa
on kiinnittänyt huomiota siihen, että hän
ei ymmärrä, että kun vaaleissa keskusta
ja sosialidemokraatit nimenomaan vaativat peruspalveluihin panostamista
ja torjuivat kokoomuksen ajamat veronkevennykset, miten nämä samat
puolueet nyt hallitusohjelmaa tehdessään ovatkin
asettuneet veronalennusten kannalle.
Ed. Lahtela on puheenvuorossaan osin oikeassa. Nimittäin
vaaleissa todellakin sekä päähallituspuolue
sosialidemokraatit että keskusta pelottelivat kansaa, että kokoomuksen
esillä pitämät veronalennukset uhkaavat
hyvinvointipalveluja. (Ed. S. Lahtela: Sitä kansakin pelkäsi!)
Tähän pelotteluun osallistuivat kyllä myös
muutkin puolueet, esimerkiksi vasemmistoliitto ja vihreät.
Näissä vaalikeskusteluissa sosialidemokraatit ja
keskusta todistelivat kansalaisille, että veronalennusten
tielle lähteminen murentaa hyvinvointipalveluja ja se,
mitä veronalennuksina mennään joillekin
antamaan, on pois niistä voimavaroista, joita voidaan käyttää hyvinvointipalvelujen
ja perusturvan kehittämiseen. Esimerkiksi nykyinen pääministeri
Anneli Jäätteenmäki sanoi vaalikeskustelujen
aikana, että Lipposen hallitukset ovat alentaneet liian
paljon verotusta. Jos Lipposen hallitukset eivät olisi
alentaneet niin paljon verotusta, ne olisivat silloisen oppositiojohtaja
Jäätteenmäen mukaan voineet käyttää enemmän
varoja peruspalvelujen kohentamiseen. Näin siis Anneli
Jäätteenmäki vielä vaalikeskusteluissa.
(Ed. Ala-Nissilä: Olisi pitänyt alentaa työllisyyden
ehdoin verotusta!)
Mitä nyt sitten käytännössä on
tapahtumassa? Hallitusohjelman mukaan hallitus lähtee liikkeelle
tukeakseen työllisyyttä ja talouden kasvua ja
tässä tarkoituksessa hallitus aivan poikkeuksellisella
tavalla lisäbudjetissa jo kesken vuotta olisi alentamassa
kansalaisten tuloverotusta. Ed. Esa Lahtela on ihmeissään.
Hän kysyy, onko hallituksella näin kova kiire
kansalaisten peruspalvelujen romuttamiseen. Vasemmistoliitto todistaa
samaa: hallitus lähtee alentamaan veroja, hallitus lähtee
murentamaan kansalaisten peruspalveluja. Onko tästä todellakin
kyse? Ovatko puolueet, sosialidemokraatit ja keskusta, päättäneet nyt
lähteä sille torjumalleen tielle: veronalennukset
ja samalla vähennetään voimavaroja peruspalvelujen
tuottamiselta? Vai olisiko sittenkin niin, että joku on
kertonut esimerkiksi pääministeri Jäätteenmäelle
vaalien jälkeen, että veronalennuksilla oikein
käytettynä on nimenomaan talouden kasvua ja työllisyyttä tukeva merkitys?
Olisiko sittenkin niin, että tämä hallitus
lähtee alentamaan kansalaisten tuloverotusta poikkeuksellisesti
jo kesken vuotta heinäkuun alusta sen vuoksi, että tällä tavoin
edistetään talouskasvua, edistetään
työllisyyttä ja siten itse asiassa, ed. Lahtela,
viime kädessä parannetaan edellytyksiä pidemmällä aikavälillä pitää huolta hyvinvointipalveluista
ja kehittää perusturvaa? Minä väitän,
että hallitus on valinnut tämän tien ja
nämä ajatukset, siis ne ajatukset, että kun
alennetaan verotusta, sekä tuloverotusta että työnteon
verotusta esimerkiksi työnantajamaksuja alentamalla, näin
tuetaan kasvua, parannetaan työllisyyttä ja luodaan
edellytyksiä hyvinvointipalveluista huolehtimiseen ja perusturvan
kehittämiseen.
On erinomainen asia, että hallitus nyt vaalien jälkeen
on päätynyt tälle kannalle. On erinomainen
asia, että ne kokoomuksen lääkkeet, jotka vaalikeskustelussa
torjuttiin, kelpaavat edes vaalien jälkeen.
No, sitten on olemassa se selitys, jonka ed. Laukkanen täällä välihuutona
tarjosi ja jonka ministeri Pekkarinen tarjosi ministeriaitiosta
viime torstaina, ja selityshän on se, että kyllä,
se mitä hallitus aikoo alentaa veroja eli 1,12 miljardia euroa,
se tukee talouskasvua, se parantaa työllisyyttä,
mutta se, mitä kokoomus vaaliohjelmassaan halusi alentaa
veroja, 2,0 miljardia euroa, se ei tue talouskasvua, se ei paranna
työllisyyttä, vaan se uhkaa hyvinvointipalveluja.
Uskokoon tätä ekonomiaa se, ken haluaa. Uskokoon
tätä talousoppia se, ken haluaa. Minä väitän,
että tällainen talousoppi ei kovin vakuuttavalta
kuulosta.
Arvoisa puhemies! Toinen asia, johon haluan puuttua, on kuntien
saamat yhteisöverotulot. Pääministeri
Jäätteenmäki, silloinen helsinkiläinen
kansanedustajaehdokas Jäätteenmäki, sanoi Iltalehdessä 1.
maaliskuuta seuraavaa: "Helsingin tulee saada yhteisöveron
tuotosta nykyistä suurempi osa." Silloinen kansanedustajaehdokas Jäätteenmäki
sanoi Helsingin Sanomissa 12.3. seuraavaa: "Helsingin pitää saada
suurempi osa yhteisöveron tuotosta, jotta se pystyy tuottamaan parempia
palveluja." Ja silloinen kansanedustajaehdokas Anneli Jäätteenmäki
(Ed. Ala-Nissilä: Kansanedustaja!) sanoi 17.3. Iltalehdessä seuraavaa:
"Kuntien yhteisövero-osuuden lisäämisestä neuvotellaan
hallitusneuvotteluissa, ja se tietää Helsingille
hyvää. Pidin Pohjanmaalla kiinni lupauksistani
ja niin pidän täälläkin." Näin
siis pääministeri Jäätteenmäki
vaalien alla.
Kun tässä valossa katsomme nyt hallitusohjelmaa,
niin on pakko kysyä, mitä hyvää hallitusohjelma
yhteisöveron osalta lupaa Helsingille ja helsinkiläisille.
Mikä on se hyvä uutinen, mikä on se hyvä asia,
joka hallitusohjelmasta tältä osin välittyy?
Mitään sieltä ei tämänhenkistäkään näy.
Päinvastoin kerrotaan, että yhteisövero-osuus
pysyy ennallaan vuoden 2004 loppuun ja sen jälkeen harkitaan
mallia, jossa yhteisövero-osuudesta, siis kuntien yhteisövero-osuudesta, kokonaan
luovuttaisiin ja se kompensoitaisiin valtionosuusjärjestelmän
kautta. Kokemus on opettanut, että kaikki nämä remontit,
vaikka ne olisivat valtio—kunta-suhteessa neutraaleja, merkitsevät
menetyksiä Helsingille ja muille Pääkaupunkiseudun
kunnille.
Olisin pääministeri Jäätteenmäeltä halunnut nyt
kysyä, miten tämän lupauksen kävi.
Edellinen puhuja valitteli sitä, että täällä sanotaan,
että kepu pettää aina. Minä en
ole niin tältä puhujakorokkeelta ikinä sanonut
enkä sano nyt, (Ed. Kuosmanen: Sanoittehan! — Naurua)
mutta sen sanon, että se, mitä ehdokas Jäätteenmäki
lupasi helsinkiläisille vaalien alla, ja se, mitä hallitusohjelma
tältä osin kertoo, ovat kaksi eri asiaa.
Hyvät ystävät, pitää rehellisesti
sanoa, että en ole kovin yllättynyt siitä,
että keskusta ei pitänyt tätä helsinkiläisille
antamaansa lupausta. En ole kovin yllättynyt siitä,
että ehdokas Jäätteenmäki petti
tämän lupauksensa. Niinpä voin myöntää teille,
että en äänestänyt ehdokas Jäätteenmäkeä, (Naurua)
koska en alun alkaenkaan uskonut tähän lupaukseen.
Mutta siitä minä olen yllättynyt ja siihen
minä olen pettynyt, että myös sosialidemokraatit
hallitusohjelmaneuvotteluissa suostuivat tähän,
sosialidemokraatit, jotka olivat vaalien alla luvanneet helsinkiläisille,
että ne vääryydet, jotka edellisessä eduskunnassa
kaikki yhdessä teimme, korjataan, että sosialidemokraatit
jättivät tämän lupauksen ainakin
hallitusohjelmatasolla lunastamatta. (Ed. Pulliainen: Sen takia
ette äänestänyt demareita?) Kyllä minä ihmettelen, ed.
Bryggare ja muut sosialidemokraattien edustajat, että kun
hallitusohjelmaneuvotteluissa teillä oli vahva ote, etten
sanoisi, niskalenkki keskustasta, ja kun hallitusohjelmassa näkyvät
lähes kaikki teidän tavoitteenne, kymmeniä miljoonia euroja
aktiiviseen työvoimapolitiikkaan lisää jne.,
niin kyllä minä ihmettelen, että tässä asiassa,
tässä helsinkiläisten kannalta keskeisessä asiassa,
te ette pitäneet pintaanne ja hallitusohjelma ei tältä osin
lupaa helsinkiläisille yhtään mitään. (Ed.
Dromberg: Entä muulle Uudellemaalle?)
Kun kunnallisvaalit ovat tulossa, jos ei hallitus tässä toimi
toisin kuin ohjelmassa on luvannut, jos ei toimita helsinkiläisiä tyydyttävällä tavalla,
niin voin teille sanoa, sosialidemokraatit, että kunnallisvaaleissa
te ette enää ole Helsingin suurin puolue, te ette
edes ole Helsingin toiseksi suurin puolue, hyvä, jos olette
Helsingin kolmanneksi suurin puolue. (Naurua) Eli kannattaa toimia
tässä toisin kuin hallitusohjelmassa on sovittu.
Ei hallitusohjelmakaan ole mitään Jumalan sanaa.
Korjatkaa se virhe, jonka hallitusohjelmaneuvotteluissa teitte,
ja tehkää oikeutta helsinkiläisille.
(Ed. Laukkanen: Tämä ei ole Helsingin kaupunginvaltuuston
sali!)
Samalla luonnollisesti myös muiden kuntien osuus yhteisöveron
tuotosta nousee, kun nostetaan kuntien osuutta yhteisöveron
tuotosta.
Mitä sitten tulee keskustan muihin lupauksiin, tässä keskustan
vaaliohjelmassa on kansalaisille luvattu kaikkea hyvää ja
kaunista. Otan nyt yhden esimerkin sivulta 13. Täällä sanotaan,
että "eduskunta päättää palauttaa
kansaneläkkeen pohjaosan leikkaukset oikeudenmukaisella
tavalla". Kun nyt katsomme hallitusohjelmaa ja siellä ei
palauteta kansaneläkkeen pohjaosaa ollenkaan, on ilmeisesti
tulkittava, että keskustan mielestä oikeudenmukainen
tapa on se, että ei palauteta ollenkaan. Näinkö on,
ministeri Hyssälä?
Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että keskusta toimi todella
halpamaisesti luvatessaan eläkkeensaajille palauttaa kansaneläkkeen
pohjaosan. Jokainen meistä tiesi, että eläkkeensaajat
ovat hyvin suivaantuneita kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksesta.
Jokainen tiesi tämän, ja keskusta tiesi tämän,
ja se meni ja lupasi, ministeri Hyssälä, te lupasitte
eläkkeensaajille, että kansaneläkkeen
pohjaosa palautetaan, jos te pääsette valtaan,
jos te pääsette hallitukseen. Mitä hallitusohjelmassa
tältä osin on? Ei riviäkään,
ei sanaakaan. Tämän lupauksen keskusta petti,
ja voi sanoa, että tämä pohjaosan palauttamatta
jättäminen on eräänlainen keskustan
rikottujen vaalilupausten symboli. Se on oikein petettyjen vaalilupausten
ikoni. Aiomme teiltä, ministeri Hyssälä,
joka henkilökohtaisesti Varsinais-Suomen eläkkeensaajille
lukemattomia kertoja tämän lupasitte, koko vaalikauden
kysyä, jos hallitus koko vaalikauden istuu, missä on
pohjaosa, ministeri Hyssälä. Aina ei voi olla
ministeri Mönkäre teidän puolestanne
vastaamassa, vaan te joudutte itse vastaamaan omista puheistanne.
Mitä sitten tulee muihin keskustan vaalilupauksiin,
missä on eläkeindeksien yhtenäistäminen,
missä on elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen?
(Välihuutoja) — On luvattu täällä kyllä,
voin lukea. Halutaanko suoria sitaatteja? — Missä ovat
alueelliset verokannustimet? Nyt huomasin, että ministeri
Manninen vaatii ministeri Manniselta, että alueelliset
verokannustimet pitää toteuttaa. Toivotan menestystä niissä neuvotteluissa
ministeri Manniselle. Missä on lapsilisien sitominen indeksiin?
Se on myös täällä luvattu. (Ed.
Laukkanen: Millä sivulla?) Voin jo nyt, ed. Laukkanen,
kertoa teille koko opposition puolesta, että me tulemme
esittämään lapsilisien sitomista indeksiin
ja tulemme tarjoamaan teille ja ministeri Karpelalle ja kaikille
muille tilaisuuden äänestää oman
vaaliohjelmanne puolesta. Mutta jos menette ja äänestätte
omaa vaaliohjelmaanne vastaan, kuten uskon, tulemme sen kyllä kertomaan
kaikille teidän äänestäjillenne.
Viime viikolla käydyssä keskustelussa ed. Neittaanmäki
vastasi kysymykseen, missä on lapsilisien sitominen indeksiin,
että keskusta ei voinut kaikkia hyviä tavoitteitaan
saada hallitusohjelmaan läpi, koska se ei ollut yksin hallitusta muodostamassa.
Nyt onkin kysyttävä, kuka esti hallitusohjelmaneuvotteluissa
lapsilisien sitominen indeksiin. Oliko se ed. Gustafsson, joka asettui
poikkiteloin? Oliko ed. Esa Lahtela? Takapenkissä hymyilee
ja lymyilee ed. Heinäluoma. Tekö asetuitte poikkiteloin,
kun keskusta vimmatusti ajoi lapsilisien sitomista indeksiin? Kuka ottaa
vastuun siitä, että tässä hallitusohjelmassa lapsilisiä ei
ole sidottu indeksiin? Odotan vastauksia tähän
kysymykseen.
Hyvät ystävät, yksi keskustelunaihe
täällä salissa on ollut se, onko hallitusohjelmaneuvottelujen
yhteydessä sovittu salaisesta lisäpöytäkirjasta.
Tähän asiaan antoi pääministeri
Jäätteenmäki lisävalaisua nettikolumnissaan
viime perjantaina. — Olisiko mahdollista saada lasi vettä jostakin? — Hän
kirjoitti seuraavaa: — Olikin lähempänä kuin
luulin. Kiitos! — "Puheilla salaisesta lisäpöytäkirjasta
saatetaan viitata erääseen laskelmaan, jonka hallitusneuvottelujen
talousryhmä teki ohjeeksi muille työryhmille.
Siinä on eritelty neuvotteluryhmittäin, miten
menolisäykset painottuvat." Siis pääministeri
Jäätteenmäki kirjoittaa: "Siinä on
eritelty neuvotteluryhmittäin, miten menolisäykset
painottuvat." Edelleen hän kirjoittaa: "Sittemmin tämä laskelma
on toimitettu tiedoksi muun muassa kaikille ministereille ja kansliapäälliköille,
jotta sitä voitaisiin hyödyntää normaalissa
budjettikehysten valmisteluprosessissa." Edelleen pääministeri
kirjoittaa: "Tässä yhden liuskan laskelmassa on
kerrottu vain, kuinka paljon nykyistä enemmän
rahaa voidaan käyttää eri tarkoituksiin
vuonna 2007." Edelleen: "Tämä mystinen yhden liuskan
laskelma olisi voitu aivan hyvin julkistaa hallitusohjelman liitteenä."
Hyvät ystävät, tämä on
juuri se asiakirja, josta me puhumme. Olen valmis myöntämään,
jos siitä on kiinni, että se ei ole pöytäkirja
vaan se on yhden liuskan asiakirja. Olen jopa valmis myöntämään,
että se ei ole salainen, mutta tämän
olen valmis tekemään vasta sen jälkeen,
kun hallitus on sen julkistanut. Esitän, että teemme
seuraavan sopimuksen: Me oppositiosta emme kutsu tätä asiakirjaa
salaiseksi ja te julkistatte tämän asiakirjan.
Silloin on päästy siihen, joka pääministerinkin
mukaan olisi ilmeisesti pitänyt tehdä jo hallitusohjelman
yhteydessä.
Arvoisa puhemies! Lopuksi totean, että kaiken kaikkiaan
tässä vaiheessa on ollut arvioitavana vasta hallitusohjelma,
ja tulemme tietysti arvioimaan hallituksen toimintaa ennen kaikkea
tekojen perusteella. Hyviin esityksiin tulemme antamaan tukemme,
huonoihin esityksiin tai riittämättömiin
esityksiin tulemme antamaan vastustuksemme. Sitä tietysti
toivoisimme, että hallitus ottaa kunnian ja ansion ennen
kaikkea omista tekemisistään.
Tämän päivän lehdistä on
luettu, että ministeri Karpela on hallituksen puolesta
luvannut palauttaa sotaveteraaneille mahdollisuuden ilmaisiin hautapaikkoihin.
Olisi tietysti ollut reilua kertoa, että jo edellisen hallituksen
kulttuuriministeri Kati Dromberg vastatessaan eduskunnasta tehtyyn
eduskuntakyselyyn ilmoitti jo 15. huhtikuuta, että tämä asia
korjataan ja että tähän asiaan liittyvä virkamiesvalmistelu
opetusministeriössä on jo aloitettu. Mutta
ehkä on hyvä, että erilaisten uuden hallitusten
ministereiden lausumien myötä myös edellisen
hallituksen jotkut hyvät teot saavat julkisuutta. Mutta
totuus on tässäkin asiassa hyvä muistaa.
Arvoisa puhemies! Lopuksi se asia, miksi puhujakorokkeelle tulin:
Kannatan ed. Itälän ehdottamaa perustellun päiväjärjestykseen
siirtymisen sanamuotoa.
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki
Puhemies! Huomaan ed. Zyskowiczin jo aktiivisesti unohtaneen
sen tosiasian, että veropolitiikassa veronkevennysvaran osalta
kaikki kolme suurta puoluetta ennen vaaleja olivat hyvinkin samoilla
linjoilla. Kevennysvaraksi arvioitiin noin 2 miljardia euroa miinus siitä odotettavissa
oleva valmisteverojen verokuoppa ja ongelmallisista suhdanteista
johtuvat normaalia heikommat verotuotot. Tämän
pohjalta itse asiassa hallitusneuvottelut on käyty ja ohjelma
rakennettu ja lähtökohtana on myöskin
selkeästi se, että kaikissa veronkevennyksissä on ehtona
oleva myönteiset työllisyysvaikutukset.
Yhteisöveron tuotoista täällä viime
viikollakin puhuttiin pitkään. Hallitus valmistelee
yksinkertaisesti siitä uudistusta, jolla kyettäisiin
eliminoimaan se ongelma, joka näihin liittyy nimenomaan
suhdanneriippuvuuden osalta. Kunnat eivät kykene toimintaansa
riittävästi suunnittelemaan, koska yhteisöveron
tuotto heittelee niin paljon. Uudessa uudistuksessa on keskeistä se, että sitten
hyvä puoli yhteisöverosta säilytetään, joka
tarkoittaa, että sillä on positiivinen elinkeinopoliittinen
vaikutus. Se on mahdollista, mutta totta kai sekin edellyttää kunnollisia
valmisteluita. Helsingin kaupungin osalta tämän
tyyppinen uudistus on aivan ratkaisevan tärkeä ja
erityisen positiivinen Helsingin kaupungille.
Puhemies! Vielä lopuksi huomasin senkin, että kokoomus
tulonsiirtopolitiikassaan näyttää nyt
puhtaasti oppositiotaktisista syistä valinneen aivan toisen
linjan kuin sillä oli ennen vaaleja.
Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä
Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz, kysynkin teiltä: Olivatko
kokoomuksen kaikki omat tavoitteet edellisissä hallituksissa
toteutuneina ohjelmiksi, tarkoitan nyt lähinnä kansaneläkkeen
pohjaosan poistoa osalta kahteen kertaan, vai oliko se teidän
tavoitteittenne häntäpäässä samaten
kuin perhepolitiikassa lapsiperheiden etujen leikkaaminen? Nyt käytätte
eläkeläisten tukalaa asemaa poliittisena keppihevosena,
kun ette ole itse tehneet mitään pohjaosan palauttamiseksi
tai estäneet sen leikkausta. (Ed. Zyskowicz: Kuka käytti
eläkeläisten asemaa poliittisena keppihevosena,
ministeri Hyssälä?)
Ed. Räsäselle totean, että kun kotihoidon
tuki nyt vuosien odottelun jälkeen on saamassa parannusta,
on katsottava, että se on hyvä asia samaten kuin
muutkin lapsiperheille tulevat tulonsiirrot. Lapsiperheet ovat todellakin
odottaneet nyt vuosikausia. Näin ollen on tervehdittävä tyydytyksellä sitä,
että tässä taloustilanteessa, maailmantalouden
ja Suomen talouden tilanteessa, kun ei ole nousukausi menossa, niin
kuin on tässä taannoin ollut, kykenemme kuitenkin
näitä tulonsiirtoja parantamaan ja lapsiperheitten
etuja monella tavalla edistämään, ja
on katsottava, että tämä on positiivinen
asia. Näillä tulonsiirroilla on myöskin
dynaamisia vaikutuksia, ja toivotaan, että se myöskin
tässä yhteiskunnassa näkyy.
Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa luvattiin kolme asiaa eläkeläisten
etuuksien parantamiseksi: Ensinnäkin korotetun sairausvakuutusmaksun
poistaminen eläkeläisiltä. Se on tehty. Toiseksi
luvattiin korottaa kansaneläkettä. Se on tehty.
Kolmanneksi luvattiin palauttaa kansaneläkkeen kaksinkertainen
leikkaus. Kaikki se, mitä luvattiin, tehtiin. Sen lisäksi
veronalennukset toivat myös lisää rahaa
eläkeläisten kukkaroon. Eläkeläisten
ostovoima parani. Sen sijaan ed. Hyssälä edustaja-aikanaan
lupasi indeksitarkistukset, korotukset ja pohjaosan palautuksen. Emme
me tässä niitä ole vaatimassa vaan peräänkysymässä sitä,
kuinka paljon vaaleissa voi luvata ilman, että murentaa
poliittista uskottavuutta. (Ed. Zyskowicz: Missä on pohjaosa,
ministeri Hyssälä?)
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Luvata yhtä aikaa verohelpotuksia
ja perusturvan parantamista on joko ikiliikkujan keksimistä tai
hiipivää uusliberalismia. Ed. Zyskowiczin osalta
kallistun kyllä tähän hiipivään
uusliberalismiin, hyvinvointipalvelujen ja perusturvan romutushankkeeseen, vaikka
te tänään erittäin taidokkaasti
täällä esitittekin stand up -koomikkoa,
joka vedellä toimii vielä kaiken lisäksi.
Mitä Helsinkiin tulee, minä huomaan sen, että te
sivuutatte sen perusongelman, joka Helsingin osalta on olemassa,
eli aivan liian kovan muuttoliikkeen. Siitähän
se Helsinki maksaa. Täällä on nimenomaan
ongelmana se, että kova muuttoliike on nostanut asumisen
hinnan niin korkealle, että pienituloisten täällä on
nyt vaikea elää. Liian kova muuttoliike on se
syy, johon pitää puuttua.
Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluaisin mainitusta asiakirjasta, joka siis
ei ole pöytäkirja eikä salainen, todeta,
että minun ymmärtääkseni se
kyllä lain mukaan on julkinen, koska se on ministeriöille
toimitettu. Sen takia kysyisin myös lehdistöltä,
mitä mammareita te olette, kun ette ole vaatineet sitä haltuunne.
Meidän olisi hyvä saada se huomiseksi sen takia,
että me joudumme huomenna ottamaan kantaa siihen, nauttiiko
hallitus eduskunnan luottamusta, hyväksymmekö tämän ohjelman.
Kun tätä sanallista ohjelmaa ei voi muuttaa lihaksi,
jollei siinä ole lukuja, voidaksemme arvioida tämän
ohjelman, pitääkö nyt äänestää puolesta
vai vastaan, olisi hyvä olla tämä paperi.
Todettakoon kuitenkin, että jo niistä tiedoista, mitä meillä on
olemassa, on helppo laskea, että esimerkiksi lapsilisien
ostovoima tulee tämän hallituksen aikana, jos
se ohjelmaansa noudattaa, laskemaan, kun laskee lapsilisät
yhteensä. Siinä mielessä on kyllä oikeutettua
verrata keskustan antamia vaalilupauksia siihen, mitä tämä hallitus
nyt lupaa perhepoliittisissa tulonsiirroissa, joiden reaaliarvo
aivan selvästi tulee laskemaan näitten lupausten
valossa. Kyllä näitä on oikeus verrata.
Mutta jotta niitä voisi kunnolla verrata, olisi välttämätöntä tämä yhden
liuskan paperi saada haltuun.
Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Zyskowiczin puhe osoitti hyvin selkeästi,
että hallitusohjelma on ristiriidassa hallituspuolueitten
antamien vaalilupausten kanssa. Tästä syystä kristillisdemokraatit
esittivätkin, että hallitus on johtanut kansaa harhaan
vaaleissa ja sen takia se ei nauti eduskunnan luottamusta. Näin
me esitimme.
Ihmettelen kyllä, minkä takia pääministeri Jäätteenmäki
ei kirjoittanut sellaista hallitusohjelmaa, joka olisi vastannut
sitä, mitä kansa vaaleissa tulevalta eduskunnalta
edellytti. Kokoomus taisi olla ainoa puolue, joka oli sitä mieltä, että ensin
veronalennukset ja sitten tulonsiirrot ja palvelut. (Välihuutoja) — No,
no! — Kaikki muut puolueet olivat sitä mieltä,
että ensin palvelut ja tulonsiirrot ja sitten vasta veronkevennykset,
koska veronkevennyksiä oli niin paljon edellisellä kaudella,
enkä minä usko, että olisi ollut mitenkään
vaikeata saada sellainen hallitus kasaan, joka olisi vielä tänä vuonna
ruvennut maksamaan opiskelijoille asumislisän kesäkuukausilta,
nostanut minimieläkkeitä jonkin verran, nostanut
myöskin minimiäitiyspäivärahan
ja vanhempainminimipäivärahan. Tämä ei
olisi maksanut kuin vähän päälle
100 miljoonaa euroa, ja varmasti olisi löytynyt tukea tällaiselle hallitusohjelmalle,
joka olisi myöskin vastannut sitä, mitä kansa
odottaa.
Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Keskustahan julkisti omat tavoitteensa
vaalien alla. Hallitusohjelma hyvin pitkälle noudattelee
päälinjoissaan sitä. Me puhuimme miljardin
menonlisäyksistä, joista puolet oli otettu nimenomaan
näihin keskeisiin peruspalveluihin: opetusalalle ja nimenomaan
terveydenhoitomenoihin. Me lupasimme pienten eläkkeiden
tasokorotuksen. Ei keskusta ole vaaleissa luvannut kansaneläkkeen
pohjaosan palautusta. (Välihuutoja) Kannattaa lukea se
ohjelma, mitä keskusta vaalien alla lupasi. (Ed. Kuosmanen:
Lukee!) Hallitusohjelma hyvin pitkälle niitä tavoitteita
täyttää.
Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä todeta, että ei
kannata asettaa yksiniittisesti veronkevennyksiä ja peruspalveluja
vastakkain. (Ed. Tennilä: Onhan ne vastakkaiset!) On kysymys
siitä, että me tarvitse dynamiikkaa, tarvitsemme
kasvua, lisää yrittäjyyttä,
lisää työllisyyttä. (Ed. Zyskowicz:
Oikein!) Ed. Zyskowicz, keskusta haluaa tehdä veronkevennyksen,
mutta nimenomaan työllisyyden ja yrittäjyyden
ehdoin. Te roiskitte ne 30 miljardia markkaa sinne verotaulukoihin hyvin
tehottomasti kahtena viime vaalikautena, ja se ei ollut työllisyyden
ehdoilla parhaalla mahdollisella tavalla läheskään
tehty.
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczin ilo on kovin ennenaikainen
koskien yhteisöveron muutoksia. Hallitus on ottanut linjakseen
koko maan tasapuolisen kehittämisen, ja tässä on
mukana myös Helsinki, jonka kohtuulliset edut tulee turvata.
Sitten edessä oleviin veronalennuksiin. Ne nyt kuitenkin
toteuttavat kaksi sosialidemokraattien reunaehtoa. Toinen on se,
että ne tukevat työllisyyttä, ja toinen
on se, että me pidämme myös peruspalveluista
ja niiden kehittämisestä kiinni. Minusta tässä keskustelussa
on jäänyt liian vähälle huomiolle
se, että siitä, kun kävimme talvella
vaalikeskustelua, tämä tilanne työllisyys-
ja suhdannepolitiikassa ei ole mennyt ainakaan parempaan. (Ed. Zyskowicz:
Tehkää jotain!) Se on mennyt huonompaan suuntaan.
Itse myöskin koen nämä pienet maltilliset
veronalennukset psykologisesti Suomen kansalaisille tärkeinä.
Niillä on myös rahallista merkitystä,
mutta myös tämmöinen sosiaalis-psykologinen
merkitys on tärkeä tilanteessa, jossa saamme jatkuvasti
nyt lukea näistä irtisanomisista, lomautuksista,
joihin vähimmässäkään
määrin ei vielä Jäätteenmäen
hallitus ole voinut vaikuttaa, jos ei nyt sitten niin kovin paljon
edellinenkään hallitus, vaan syyt, tiedämme,
ovat ulkomaisia.
Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluan vain lyhyesti informoida eduskuntaa
siitä, että olen tänään
aikaisin aamulla pyytänyt kirjallisesti tämän
niin sanotun salaisen pöytäkirjan eli sen jaon,
millä tavalla nämä lisärahat
on jaettu, koska katson, että kyseessä on julkinen
asiakirja. Keskustelussa pääministeri Jäätteenmäen
kanssa hän on myöskin todennut, että kyseessä on
julkinen asiakirja, ja toivon, että asiakirja toimitetaan
allekirjoittaneelle ja myös eduskunnalle mahdollisimman nopeasti.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti ministeri Kalliomäelle:
On totta, että Veronmaksajain paneelissa kolme suurta puoluetta
olivat aika lailla samoilla linjoilla, mitä verotukseen
tulee, mutta sen jälkeen nämä linjat
kyllä nopeasti erkaantuivat ja kokoomus jäi yksin
esimerkiksi television vaalikeskusteluissa ja tuolla vaalikentillä puolustamaan
veronalennuksia, ja tosiaan pääministeri Jäätteenmäki
esimerkiksi totesi, että veroja on jo liikaa alennettu
ja jos olisi vähemmän alennettu, niin enemmän
olisi voitu panostaa palveluihin. Tämä on totuus,
mitä tuolla tapahtui, ja kansa saatiin siihen käsitykseen,
että kokoomuksen alennukset olisivat uhka hyvinvointipalveluille, vaikka
asia on ihan päinvastoin, ja hyvä, että hallitus
nyt on toimillaan tämän myöntämässä.
Mitä tulee pohjaosan leikkaukseen, ministeri Hyssälä,
joka jo joutui lähtemään, niin kyllä vaan keskusta
sen lupasi, ja ed. Ala-Nissilä. Luen suoraan, tässä on
asiakirja, jossa lukee "Keskustan vaaliohjelma", ja tässä on
suora sitaatti, jossa lukee, että "eduskunta päättää palauttaa
kansaneläkkeiden pohjaosan leikkaukset oikeudenmukaisella
tavalla", ja kaikki keskustan ehdokkaat ehkä ed. Ala-Nissilää,
joka on tunnettu realisti, lukuun ottamatta, tuolla kentällä lupasivat
eläkeläisille, että pohjaosa palautetaan,
ja todella käytettiin eläkkeensaajien tukalaa
asemaa hyväksi, ja se oli halpamainen menettely. Me aiomme
siitä kyllä eläkkeensaajia muistuttaa.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Kun näin viime viikolla, että pääsen
puhumaan ed. Zyskowiczin jälkeen, niin olin varautunut
siihen, että joutuu puolustautumaan ed. Zyskowiczin katteettomia
puheita vastaan. Mutta olen pettynyt. Olen pettynyt, että ed.
Zyskowicz etukäteen tuomitsi molempien Lahteloitten puheet
ja ryhtyi moittimaan keskustan vaaliohjelmaa, vaaliteesejä,
eikä siinä puheessa oikein mitään
sisältöä ollutkaan. Tältä osin
täytyy sanoa, että minultakin varmasti odotetaan
huomattavan paljon vähemmän, koska eduskunnassa
näköjään arvostelun ja puheitten
tasoa on madallettu, ja tämän osalta tähän
voidaan palata myöhemmin. Mutta näyttää nyt
niin, että hallituksen ohjelmassa ei juuri oikein moitittavaa
olekaan, koska ed. Zyskowiczkaan ei sitä sieltä juuri
löytänyt.
Herra puhemies! Elämme nyt näin kevään
aikana kylvön ja odotuksen aikaa, odotuksen aikaa niin,
että odotetaan tältä muodostuneelta hallitukselta
ja hallituksen ohjelmalta niitä toimenpiteitä ja
merkkejä suomalaisessa yhteiskunnassa, millä taataan
kasvu, elo ja nousu. Aamulla ollessani Metsäakatemian avajaisissa
vaikutelma jäi sieltä kuitenkin sellainen, että Suomessa
talouskasvu, investoinnit ja tulevaisuudenusko ovat vahvempia kuin
muualla maailmalla. Mutta kun mietin sitä, vaikuttaako
se suomalaisten tulevaisuuteen, niin jäi henki, että Suomi
ei yksin kyllä muuta maailmaa jaksa perässään
vetää, vaan kyllä me olemme pitkälti
näissä taloudellisissa edellytyksissä siinä kiinni,
miten muualla Euroopassa ja USA:ssa menee. Me emme voi vaikuttaa
siihen mitään, mutta me odotamme kovasti. Tämän osalta
on aika hyvin nähtävissä, että kaikki
asiat oikenevat, kun keritään.
Viime viikolla täällä voimakkaasti
puhuttiin tästä hallituksen lisäpöytäkirjasta,
ja äsken ed. Zyskowiczin puheenvuorossa tuli tämä asia
selvitettyä. Salaista lisäpöytäkirjaa
ei ole olemassa: Se on julkinen, ja loppujen lopuksi sillä tarkoitettiinkin
vaan yhtä liuskaa, missä näitä asioita
on selvitetty ja nähdään, minne se 1,12
miljardia euroa sitten lisätään ja laitetaan.
Täällä viime viikolla, kun kuulin
ed. Esa Lahtelan puheenvuorossa tämän näköalan,
että hallitus ja hallituksen ohjelma on vähän
niin kuin vuotava vene, niin tämän asian osalta
toteaisin sitä täydentäen, että niin
on odotuksetkin olemassa, odotukset, että kun vettä tarpeeksi äyskäröidään
ja puuvene turpoaa, niin se alkaa kevyesti kulkemaan, (Ed. Kuosmanen:
Ei se turpoa!) ja tämän lisäpöytäkirjan
osalta nyt mielestäni on näin tapahtunut jo, että yksimielisyys
ja yksinäköisyys on syntynyt ja toteutunut. — Ed.
Kuosmanen leveine harteineen ymmärtää varsin
hyvin, että veneen soutaminen silloin, kun sinne ei tule ulkopuolisia
paineita ja vettä, on kevyttä ja helppoa.
Tässä voisi nyt nähdä niin,
että ilmeisesti tämä hallituksen ohjelma
on niin hyvä, että edes nykyinen oppositio ei
sitä juuri pysty moittimaan eikä parantamaan.
(Ed. Dromberg: Ed. Lahtela ei ole kuunnellut!) Tämän
osalta näyttää siltä — epäiltiin,
etten ole kuullut — että linja pitää ja linjaa
ei tarvitse muuttaa, neljä vuotta aikaa. Minusta oli varsin
vaikea erityisesti moittia edellistä, silloisen pääministeri
Lipposen hallitusohjelmaa, eikä tätä nykyistäkään
tarvitse sen enempää moittia. Korjattavaa löytyy
molemmista. (Ed. Kuosmanen: Köyhän asia?) — Köyhän
asiasta voisi sanoa, että tiedän, että ed.
Kuosmanen on erityisesti köyhän asialla silloin,
jos hän haluaa olla, mutta niitä tilanteita vaan
varmaan sattuu harvoin. Edellisen neljän vuoden aikana
joskus oli mahdollisuus, mutta ed. Kuosmanen usein tuhlasi sen mahdollisuutensa
unohtamalla köyhän ja köyhän
asian.
Hallituksen ohjelmassa mielestäni on suurella numerolla
nostettu esille näköala siitä, että kehitysavun
osalta on löytynyt yksimielisyys kehitysavun nostamiseksi
0,7:ään prosenttiin silloin, kun siihen taloudelliset
mahdollisuudet ovat olemassa. Eihän tämä mikään
huono näköala ole olemassa, mutta katsoisin, että olisi
täällä tärkeämpiäkin
asioita ollut olemassa. Suomalaisessa elämänmenossa,
jos meillä kotimaan asiat ovat hoitamatta, kotimaassa — kansa äsken
kuullun perusteella ikään kuin näkee
köyhyyttä, köyhyyden uhka on ollut olemassa — omat
asiat pitää panna järjestykseen ja sen
jälkeen, kun ne omat asiat ovat järjestyksessä,
mielestäni tähän asiaan on syytä palata
ja sitten ryhtyä hoitamaan tätä kehitysapua.
Mielestäni sen voisi hoitaa jo niin, että tuossa
kun on Suomenlahden suuret rantavaikuttajat, Pietari ympäristöineen,
niin annettaisiin jonkin näköistä järjellistä kohennusta sinne
niin, että tämä saastuminen edes vähän
vähenisi. (Ed. Kuosmanen: Sotavelat on maksettu! — Ed.
Hänninen: Samaa mieltä!)
Tässä asiassa, jos tätä asiaa
katsotaan sitten muuten tämän tulevaisuuden osalta,
niin mielestäni kyllä ennen vaaleja erityisen
monelta näköalalta kuului se asia, että verotusta
pitäisi keventää, ja voimakkaimpia keventäjiä tässä asiassa
oli ed. Zyskowicz joukkoineen, mutta kansa ei tähän
asiaan tarttunut. Mielestäni ed. Zyskowicz saattaisi olla
pääministeripuolueen edustaja, jos kansa olisi
tähän asiaan tarttunut ja uskonut tähän
asiaan, että veronkevennyksillä voidaan hyvinvointi
tähän maahan järjestää,
palvelut turvata ja kaikki luvattu toteuttaa. (Ed. Zyskowicz: Hyvä,
että hallitus uskoo!) — Tämä on
tietysti nyt eduskunnan arvioitavissa, mutta kansa ei kuitenkaan
tähän asiaan uskonut. — Ymmärrän,
että kukaan ei nauti veroista eikä mielellään
halua veroja maksaa, keventämistä tarvitaan. Mutta
jos ei ole kevennysvaraa, niin ei se nyt mikään
ihme ole olemassa, jos hallitus myöhemmin ohjelmakaudellaan
toteaisinkin, että tätä kevennysvaraa on
vähemmän. Mielestäni on kuitenkin tärkeätä, ettei
nyt verotusta käydä kiristämään.
(Ed. Kuosmanen: Joutenoloa pitää vähentää ja äijät
töihin!)
Tämän osalta voisi todeta — tähän,
ed. Kuosmanen, palaamme vähän myöhemmin,
työhaluja pitää maahan kasvattaa — että verotuksen
keventämiseen ja yleensäkin verotukseen liittyen täällä on
eräänlaisia uhkatekijöitä. Täällä puhutaan
yhteisö- ja pääomaverotuksen alentamisesta ja
sitten viitataan samassa yhteydessä ja samoilla puheilla
Arvelan työryhmän esityksiin. Kun puhutaan Arvelan
työryhmän esityksistä, ohjelmassa lukee
selkeästi, että toteutetaan yritysverotuksen uudistamista
kuitenkaan pienen ja keskisuuren yrityksen verotusta kiristämättä.
Missä ovat ne asiat sitten olemassa, mitä Arvelan
työryhmän takaa näkyy, että yritysten
poistopohjaa supistettaisiin eli poistojen mahdollisuutta pienennettäisiin,
varausten tekomahdollisuutta supistettaisiin, hankintameno-olettama
myyntitilanteessa poistettaisiin tai unohdettaisiin? Mielestäni, ellei
näitä asioita liity tähän asiaan,
niin tämä on tyhjää tämä teksti
täällä olemassa. (Ed. Kuosmanen: Koko
hallitusohjelma on tyhjää!)
Tämän pohjalta yrittäjyyttä ja
yrittäjyyden merkitystä yleensäkään
tässä eduskunnassa ei ole riittävästi,
ja näyttää, että asiantuntijavirkamiehilläkään,
valmistelijoilla, sitä ei oikein näytä olevan,
koska näitä asioita ei täältä löydy.
Siinä mielessä esitän varoituksen sanoja
jo nyt, että kun näihin asioihin käydään
käsiksi, nämä tulee ottaa huomioon, ne
tulee huomioida niin, että tältä osin
pienen ja keskisuuren yrityksen verotusta ei kiristetä.
Oma näköalani hankintahintaolettamaan silloin,
kun myydään, on sellainen, että — miten
sanoisin: puoliporvarinäköalahan on sen tyyppinen
ettei myydä, vain ostetaan — se on myöskin ostajan
ongelma ja asia, jos se myyjä joutuu sitä kautta
hintaa nostamaan, että saisi kohtuullisen tuloksen jäämään
vielä siitä myytävästä omaisuudestaan.
Ostaja sen kuitenkin maksaa.
No, mitä tulee sitten tähän yrittäjyyteen
ja työllisyyteen, edustaja Kuosmanen, yrittäjyyden osalta
hallituksen ohjelmassa puhutaan erinomaisen paljon ja vahvasti.
Mutta yrittäjyyden osalta ei kuitenkaan ole tekoja nähtävissä muuta kuin
tämä kolmikantainen sopiminen ja vahvuus siellä.
(Ed. Kuosmanen: Se on Kiinan-aikainen!) Se on mielestäni
hyvä ja kohdallaan. Kuitenkin toimiessaan työntekijäjärjestöt
vastapuolenaan — en pidä sitä huonona,
näin pitää ollakin — yrittäjä kuitenkin
on yksin.
Tästä esimerkkinä voisi sanoa — kun
täällä esimerkit pitää olla
periaatteessa yksinkertaisia, että kuulijat ymmärtävät — että kansanedustajien
avustajien palkkaus oli ennen niin, että palkattiin puoleksi
vuodeksi ja sitten vuodeksi, ja nyt näyttää olevan
niin, että ammattiyhdistys on puuttunut tähän
asiaan sillä lailla, että palkataan koko vaalikauden
loppuun. Tämä mielestäni konkretisoi
sen, kuinka yrittäjä on työntekijän kanssa
yksin tavallaan (Ed. Zyskowicz: Ed. Lahtela on oikeassa!) olemassa.
Yrittäjä on sidottu tähän työntekijään
ja työntekijän asemaan samoin, kuin kansanedustaja
avustajaan neljäksi vuodeksi. Mutta edustaja ja yrittäjä työntekijän kannalta
katsottuna on sidottu vain siihen lyhyeen irtisanomisaikaan, mikä siltä kantilta
on kaksi viikkoa taikka kuukausi, ja sen jälkeen yrittäjä saa
itse ratkaista sen asian, miten tämä hoidetaan.
Huono väkihän ei lähdekään,
mutta hyvä väki lähtee ja usein vielä riitauttaa
tämän lähtönsä.
Tältä osin toivoisin, että tässä eduskunnassa
ja hallituksen tulevissakin ohjelmissa tätä asiaa syntyisi
ja rakentuisi sillä rintamalla, että myöskin
nämä asiat otettaisiin huomioon.
Mitä tulee sitten liikennepoliittiseen näköalaan,
mielestäni ed. Esa Lahtela perjantaina puhui, että ohjelmassa
oleva näköala, että säilytetään
ennallaan, ei riitä. Jos tiessä on kuoppa, se kuoppa
pitää myös täyttää eikä säilyttää ennallaan
sitä kuoppaa.
Tämän osalta voisi ottaa ja nähdä,
että mielestäni ohjelmassa on hyvä näköala
siitä, että tuetaan meri- ja sisävesiliikennettä.
Katson niin, että tämä tuki ei sulje
myöskään pois Kymijoen kanavan rakentamismahdollisuutta,
suunnittelumahdollisuutta, Kymijoen kanavan operointia sellaisessa
tilanteessa kuin vuonna 2013 syntyy. Silloin on Saimaan kanavan
vuokrasopimuksen loppukausi, loppuvuodet, ja tämän
jälkeen käytäessä Venäjän
kanssa neuvotteluja Saimaan kanavan jatkomahdollisuuksista pitäisi
olla muukin vaihtoehto kuin mennä allekirjoittamaan sieltä tehty
yksipuolinen tarjous, missä todetaan, että teillä ei
muuta vaihtoehtoa ole olemassa. Toivon, että hallitukseen
piirissä myöskin tähän näköalaan
otetaan kantaa.
Mitä tulee ohjelmaan, mielestäni täällä ohjelmassa
näkyy erinomaisen hyvin sukupuolten välinen tasa-arvo.
Mielestäni siinä tämä naisvoimainen
hallitus on onnistunut erinomaisen hyvin tätä ohjelmaa
luodessaan ja luotaessa. Siltä osin olisi toivonut, että vastaavaan
tarkkuuteen olisi kaikissa muissakin tärkeissä asioissa
päästy. Täällä lukee
nimittäin sivulla 14: "Parisuhde- ja naisiin kohdistuvan
väkivallan sekä prostituution ehkäisyyn
varataan resurssit koko hallituskaudeksi." Tällaisia koko
hallituskaudeksi tehtyjä varauksia ja näköaloja
tänne olisi tarvittu kaikkiin, niin isoihin kuin pieniin
asioihin. Tämän mieluummin katsoisin pienten asioiden
puolelle.
Jos sitten katsotaan tätä asiaa maa- ja metsätalouden
osalta, niin kuten äsken aikaisemmissa puheenvuoroissa
tuli selkeästi todettua, täällä on selvä usko
ja vahvuus siihen, että maa- ja metsätalous tulee
järjestykseen ja hoitoon, mutta vain sillä lailla,
että pyritään toteuttamaan ja tekemään.
Muun muassa tämä "kansallinen tuki arvioidaan
ottaen huomioon EU-neuvottelujen tulos", on kyllä käsitettävissä niin,
että se kotimainen, kansallinen tuki kattaa sen, mitä EU:sta
vuotaa, mutta tämän on myöskin joku tulkinnut
sillä lailla, että kun arvioidaan sen jälkeen,
kun on nähty, mikä se neuvottelujen tulos on,
se arvio voi olla myöskin sen tyyppinen, että ei
ole mitään lisätarvetta olemassa. (Ed.
Zyskowicz: Niin taitaa käydä!)
Sen sijaan metsätalouden osalta katsoisin, että kun
on löytynyt tällainen pienen luokan tarkkuus ja
mitta, niin täällä mainitaan, että "metsälain mukaisten
erityisen tärkeiden elinympäristöjen kartoitukseen
käytetyt varat", kun niitä varoja ei enää tulevaisuudessa
tarvita, käytetään "vuodesta 2004 lähtien
kokonaisuudessaan perusteiltaan tarkistettuun metsätalouden
ympäristötukeen". Mielestäni tämä on
uusi nimi, tämä metsätalouden ympäristötuki.
Mielestäni metsätalous tarvitsee kansallista tukea
ja ymmärtämystä, mutta en kyllä ymmärrä,
mihin tätä ympäristötukea sen näköisenä tarvitaan.
Jos se ympäristötuki pitää sisällänsä sen,
mitä se on maatalouden osalta, yhtä monimutkaisena,
yhtä vaikeana, yhtä vaikeaselkoisena tämän
maatalousyrittäjän kannalta, niin ei kyllä sellaista
ympäristötukea täällä tarvita.
Mutta metsätalous tarvitsee ne varansa, tarvitsee ne varansa
kehittyäkseen, ollakseen yksi tukijalka tälle
Suomen kansantaloudelle ja sen kansantalouden kestävyydelle.
Tähän asiaan olisin toivonut, että siellä myöskin
olisi lukenut tällä paikalla se, että metsätalouden
pinta-alaverotuksen siirtymäkauden päättyessä vuonna
2005 vuoden 2006 alkuun olisi löytynyt sellaiset toimenpiteet,
joilla teollisuuden puunhankinta varmistetaan, hoidetaan, avustetaan
ja kehitetään. Tästä ei täällä lue
sanaakaan. Se on mielestäni ongelma niin puun tuottajille
kuin teollisuudelle kuin koko yhteiskunnalle, jos teollisuus ei
saa kivuttomasti kohtuuhintaista puuta kotimaasta. Teollisuuden
väittämät ja näköalat,
että tuontipuulla voidaan tämä asia toteuttaa
ja ratkaista, eivät mielestäni voi pitää paikkaansa
eivätkä ne voi olla myöskään
realistisia. Tältä osin tarvitaan jotain liikettä,
mutta mitä se liike on? Ehkä siirtymäajoilla
tai siirtymäaikojen korjauksilla tai tulkinnoilla se voisi
tulla kuntoon ja järjestykseen.
Herra puhemies! Tähän asiaan liittyy sellainen
näköala, että tätä asiaa
voitaisiin hoitaa maa- ja metsätalousmaan kiinteistöverolla
ja sen kiinteistöveron vähennystempuilla ja siihen
liittyen palata ikään kuin vanhaan pinta-alaverotukseen. Tästä asiasta
täällä ohjelmassa ei sanota mitään, mutta
mielestäni verotuksen alla olevissa kohdissa tätä voi
pitää uhkatekijänä. Tässä yhteydessä varoitan
hallituksen edustajia siitä asiasta, että rivikin
siitä merkitsee ilmeisesti kuolemankellojen soiton alkamista.
Tämän osalta luulen, että hallituksessa
on niin paljon ymmärtämystä, että tällaista
merkintää, ajatustakaan, ei tähän
synny eikä tule. (Ed. Sjöblom: Onhan se siellä toimikunnan
paperissa!) — Näin on olemassa, näin
on olemassa, ja tältä osin pidänkin tätä erityisenä uhkana.
Työllisyyden osalta — ed. Kuosmaselle lupasin,
että palaan tähän asiaan myöhemmin — puhutaan,
että pitää luoda työpaikkoja.
On kirjoitettu, että pitää luoda työpaikkoja.
Työn kautta pitää luoda toimeentulomahdollisuuksia
kansalaisille, kansalaisten pitää elää työtä tekemällä,
pitää luoda työhaluja. Pitää luoda
myöskin yrityksille kilpailukykyä, niin että yritykset
kykenevät pitämään työvoimaa
palkkalistoillaan ja maksamaan sille palkkaa. Tässä oravanpyörässä ei
voi olla sellaista osapuolta, joka olisi voittajan asemassa, vaan
kaikkien pitää voittaa ja kaikkien elämän
pitää olla siltä osin kannattavaa. Silloin tällä yhteiskunnalla
on menestymisen mahdollisuutta ja tulevaisuutta.
Sanotaan, että 100 000 uutta työmahdollisuutta,
työpaikkaa, löytyy ja toteutetaan. Tältä osin pidän
erittäin valitettavana, että hallituksen sisältä on
jo nyt alettu epäillä, että tämä asia
on vaikeampaa kuin edellisten hallitusten aikana, ei se ehkä saata
niin helppoa olla. Jos näin hallituksen sisältä nähdään
tämä asia, niin ei tule myöskään helppoa
olemaan tuolla kansan keskuudessa, kun tätä asiaa
katsotaan ja tehdään. Suomalaisen yhteiskunnan
tulevaisuus on siinä, että koko työtä tekevä kansa,
työikäinen väestö, on työssä,
tekee tuottavaa työtä yhteiskuntamme eteen. Sen
jälkeen suomalaisella Suomella on menestymisen mahdollisuuksia
myöskin maailmanmarkkinoilla, Euroopassa niin kuten laajemmallakin,
sellaisena, että tuotteet ovat kilpailukykyisiä ja
yritykset kilpailukykyisiä.
Herra puhemies! Tässä näyttää siltä,
että hallituksen ohjelmasta voi tulla todella hyvä,
mutta olen niin tulkinnut tämän asian, että pientä neuvoa,
valistusta ja varjelusta sekä myöskin kontrollia
se tarvitsee eduskunnan taholta nyt ja tulevaisuudessa.
Edustajat Jyrki Katainen, Tuula Väätäinen, Markku
Rossi ja Reijo Laitinen merkitään läsnä oleviksi.
Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Lahtela oli tyytyväinen
siihen, että kehitysyhteistyömäärärahat on
sidottu tulevaan talouskehitykseen. Olkoon tyytyväinen,
mutta ed. Lahtelaa haluaisin muistuttaa siitä, että kun
Kepa oli järjestänyt helmi—maaliskuussa
eli kuukausi kaksi sitten suuren tilaisuuden Ostrobotniaan, niin
ed. Hassi pyysi panelisteilta, jotka muodostuivat muun muassa Anneli
Jäätteenmäestä, ministeri Tuomiojasta,
silloisesta ministeri Biaudet’sta, että kaikki
me, jotka siinä paneelissa olimme, edellyttäisimme,
että valtioneuvos Harri Holkerin esittämä malli
toteutettaisiin seuraavalla kaudella ja että tämä olisi edellytys
hallitukseen osallistumiselle. Jäätteenmäki,
Biaudet ja Tuomioja ilmoittivat, että he tulevat edellyttämään,
että näin se kirjataan hallitusohjelmaan, ja saivat
raikuvat aplodit salintäyteiseltä yleisöltä.
Tätä ei ole hallitusohjelmaan näin kirjoitettu,
kuten he edellyttivät.
Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Seppo Lahtela käytti mielestäni
hyvän keskustan oppositiopuheenvuoron, käsitteli
rehellisesti ja aidosti hallitusohjelmaa. Hänhän
totesi, että hallitusohjelma ei lupaa mitään
hyvää yrittäjille eikä yrittäjyydelle,
päinvastoin. Me vanhastaan tiedämme, että työnantaja
on ainut, joka työllistää työttömän.
Jos työnantaja katsoo, että on järkevää työllistää työtön,
ja työtön katsoo, että on järkevää ottaa
työpaikka taloudellisesti molemmin puolin, niin tämä tapahtuma
johtaa työsuhteeseen. Mutta kun tarkastelin hallitusohjelmaa,
niin yrittäjyydelle ja yrittämiselle ei hallitusohjelmasta löydy
euron euroakaan. Siinä mielessä olen täysin
pettynyt kepuun ja hallitusohjelmaan.
Jari Vilén /kok (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Aluekehityksen osalta hallitusohjelmassa
tuodaan esille tavoitteet alueiden erojen kaventamiseen ja muuttoliikkeen
ja väestörakenteen tasapainottamiseen. Nämä tavoitteet
ovat mielestäni yksi yhteen samanlaiset kuin edellisessäkin
hallituksessa ja myös keinovalikoima on hyvin samankaltainen.
Viime viikolla ed. Katainen kysyi nyt läsnä olevalta
ministeri Manniselta, mikä se käänteentekevä ero
nykyisen hallituksen ja entisen hallituksen aluepolitiikassa on.
Ministeri totesi, että se löytyy sieltä yhdeltä riviltä.
Nyt hän viikonloppuna on lehtihaastattelussa täsmentänyt
tätä eroa, joka on näköjään
se, että on mahdollista ottaa käyttöön
tiettyjä veronluonteisia kannustimia.
Ministeri Manninen on kahdeksan vuotta varmastikin pohtinut
näiden kannustimien käyttöä ja niiden
sisältöä. Olisikin hyvin mielellään
kuullut tarkemmin, mikä on se kannustinmuoto, jota hän ei
suostu tässä haastattelussa tuomaan esille. Koska
meillä kaikilla tarkalleen on tieto, mitä muun
muassa Norjassa on käytössä ollut ja
mitä keinoja siellä tehdään,
olisi hyvä tietää, miten ministeri Manninen
kannustaa itseänsä etsimään näitä keinoja.
(Ed. Takkula: Piti olla vastauspuheenvuoro ed. Lahtelalle!) Mitkä ovat
ne konkreettiset kannustimet, mitä hän tulee esittelemään
hallituksessa muille ministereille keskustellessaan valtiovarainministerin
ja kauppa- ja teollisuusministeri Pekkarisen kanssa?
Timo Soini /ps:
(Ed. Takkula: Muistakaa tukea hallitusta!) — Katsotaan
nyt. — Arvoisa herra puhemies! Tämä hallitusohjelmasta
käyty keskustelu on ollut todella mielenkiintoista. En
tiennytkään, että esimerkiksi kokoomus
ja vasemmistoliitto ovat niin tyytymättömiä Suomen
tilaan oman vallankäyttönsä jälkeen,
miltä tämän keskustelun osalta näyttää.
Mutta silti äsken ed. Zyskowicz erittäin hyvin
konkretisoi ne vaalilupaukset, jotka on tuoreeltaan petetty seisaalleen. Kyllä näitä
minultakin
löytyy mappikaupalla, niin kuin olen lehdistä lukenut.
Eli en todellakaan ole mikään lahonsuojahallituksen
kannattaja, mutta eihän tämä hallitus
vielä ole muuta paljon ehtinyt tekemään
kuin syömään mämmiä,
ensimmäistäkään esitystä ei
ole vielä saliin tullut.
Keskusta sen sijaan Lappajärvellä on suitsuttanut
omiaan ja vakuuttanut tyytyväisyyttään hallitusohjelmaa
kohtaan, vaikka sieltä puuttuvat juuri ne asiat, joilla
keskusta vaalivoittonsa sai, (Ed. Zyskowicz: Aivan oikein!) kun
se lupasi eläkekorjaukset, pohjaosat ja taitetun indeksin ja
monta monta muuta eläkekorjausta. Minäkin olen
lukuisia tunteja seisonut turuilla ja toreilla keskustalaisten naapurissa,
kun se rukousmylly pyöri, että tätä sitten
tulee, kun me pääsemme valtaan. Höyry
nousi hartioista keskustan saarnamiehillä pakkasessa, että nämä asiat
tulevat nyt kuntoon, kun vain antakee voemoo. Voemoo on annettu,
mutta korjauksia ei ole tullut eikä tule.
Yksi asia on ruuan arvonlisävero. Siitä on vouhkattu
monin paikoin. Se löytyy jopa sieltä kylmäksi
haukutun Raimo Sailaksen paperista, mutta tämän
hallituksen ohjelmasta tätä pienituloisia ja köyhiä puolustavaa
uudistusta ei löydy. Eli kyllä tässä nyt
keskusta niin sanotusti harhautti vaalikansaa, se sai äänet,
mutta ei näköjään valtaa, kun
ei näitä korjauksia tee. Esimerkiksi Seppo Lahtela
niitä varmasti tekisi kyllä, jos olisi rahaa,
(Ed. S. Lahtela: Puhuja on oikeassa!) sen verran ollaan köyhän
puolella, näin uskon.
Sitten taloudenpidosta: Minäkin olin Pohjanmaalla piirikokouksessa
viikonloppuna, Oulussa, Keski-Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla, ja
luin siellä valtalehtiä. Keskusta on saanut suuren
vaalivoiton ja runsaasti lisää puoluetukea, seitsemän
kansanedustajan verran, ja sitten sanotaan, että puolue
joutuu irtisanomaan tai lomauttamaan, että talous on ravalla.
Jos tämmöisen vaalivoiton jälkeen talous
on ravalla, niin hyvänen aika, mitä tapahtuu tämän
maan taloudelle? Älkää vain omasta toiminnasta
ottako oppia valtionhallintoon, olemme suurissa vaikeuksissa, jos
näin tapahtuu.
Muutenkin Pohjanmaa on hyvää seutua, siellä kuulee
suoraa puhetta. Niin tyytyväistä ei Pohjanmaan
kansa ole, edes keskustalainen Pohjanmaan kansa, kuin nyt sitten
näissä hymistelykokouksissa vakuutetaan. Kun ajattelee,
että esimerkiksi kahdeksan keskustalaista pääsi
Oulun vaalipiiristä tänne eduskuntaan, niin minkäänlaisia
vaikutuspaikkoja ei ole, eikä ole muuten Pohjanmaalla,
mennään sitten Etelä- tai Keski-Pohjanmaalle,
ei ministerin paikkoja, ei valiokuntien puheenjohtajuuksia.
Tuli siinä sitten, maalla kun oltiin, maaseutuhenkinen
vertaus mieleen: Keskustan ja SDP:n suhde muistuttaa sammakon ja
härän kohtaamista keväisellä niityllä.
Sammakko eli keskusta pullistelee leukapussiaan härän
eli SDP:n edessä, mutta ei härkä sammakosta
paljon piittaa, korkeintaan se seuraa mielenkiinnolla, ettei sammakon
leukapussi paljosta kurnutuksesta repeä. Tällainen
näyttää olevan tilanne. Ääntä tulee, mutta
tuloksia vähemmän.
Kansa haki vaaleissa muutosta. Keskustan mukaan muutos on nyt
tullut, ja SDP:n edustajat täällä todistavat,
että sama sateenkaarihallituksen linja jatkuu. Kyllä nyt
jonkun korvat heiluvat! (Ed. Zyskowicz: Onko kyse samasta hallituksesta?) — Niin,
en tiedä. Kyllä ilmeisesti linja on ainakin jossain
määrin hakusessa.
Mutta näitä käytännön
pieniä toiveita: Valitettavasti ministeri Hyssälä ehti
lähteä, olisin hänelle jotain konkreettistakin
sanonut. Eilen oli veteraanipäivä, ja sotiemme
veteraanien asia on tärkeä ja oikeutettu, ja kaikki
esitykset eivät maksa paljon. Kuulin tuollaisia konkreettisia
ongelmia, että moni veteraani on niin huonossa kunnossa, että ei
jaksa esimerkiksi mennä viikon kuntoutukseen johonkin kurssikeskukseen,
mutta saattaisi mielellään käyttää vaikka
oman kylän hierontapalveluja ja muita. Tässä olisi
ministeri Hyssälälle toive, että hän
voisi tehdä jotain konkreettista veteraanien eteen eli
tehdä tällaisia pieniä pieniä korjauksia.
Samoin aluepolitiikassa: Juuri näitä pienimpiä kansaneläkkeitä saavia
suhteellisen paljon asuu juuri syrjäseuduilla. Sehän
olisi merkittävä aluepoliittinen piristysruiske
nostaa näitä pieniä kansaneläkkeitä.
Se ostovoima menisi kaikki kulutukseen. Ei sinne tarvita yhtään
keskustavirkamiesten projekteja sen paremmin EU:sta kuin muualtakaan
kantamaan kaivoon vettä, joka ei siellä kuitenkaan
pysy.
Arvoisa puhemies! Pääkaupunkiseutua on paljon
muistettu puhetasolla täällä. Se oli
sateenkaarihallitus, joka teki tämän onnettoman
yhteisöverouudistuksen. Siinä olivat mukana kokoomus, vasemmistoliitto
ja vihreät, SDP ja Rkp. Kansa huusi apuun kepua, mutta
eihän kepusta apua ole. Ei tässä näytä mitään
muutosta tulevan. Esimerkiksi meillä Espoossa on 40 miljoonan
euron suuruinen budjettivaje. Siinä riittää miettimistä, miten
tämä katetaan. Mutta ei kaikki ole hallituksen
vikaa, kyllä näissä kunnissa osataan
itsekin hölmöillä. Esimerkiksi Espoo
meni myymään hyvin kannattaneen sähköyhtiön
saksalaiselle ydinvoimayhtiölle. Tämä tapahtui
kokoomuksen johdolla, ja vihreät toimivat kaupan vahvistajana
eli olivat hankkiutumassa omasta energiantuotannostaan eroon ja
myymässä saksalaiselle ydinvoimayhtiölle
ja kuukauden päästä siitä sitten
esittivät vihreän sähkön käytön
lisäämistä. Kyllä sitä osataan
ihan näissä maakunnissa omastakin takaa.
Valitettavasti ed. Bryggare ei ole salissa, sillä hän
esiintyy niin kovana Helsingin puolustajana. Esitänpä nyt
kysymyksen kuitenkin hänelle, että kun Jakomäessä ja
monin paikoin Helsingissä nyt suljetaan leikkikenttiä,
nuorisotaloja, palvelut karkaavat, niin mikä järki
siinä on, että Helsingin sosialidemokraatit ovat
työntämässä nollametroa Espooseen.
Hoitakaa nyt siellä ihmeessä omat helsinkiläisten
asiat ja pitäkää puistot auki älkääkä ruvetko
subventoimaan tarpeetonta länsimetroa. Onneksi tätä ei
ollut hallitusohjelmassa. Se on myönteisyydellä pantava
merkille.
Sitten, arvoisa puhemies, muutama sana EU-asiasta. Suomessahan
on noussut kova parku EU-konventista tihkuneista linjauksista. Syytä onkin,
mutta mikään yllätyshän tämä linja
ei ole. Tämä on johdonmukaista seurausta siitä valinnasta,
jolle lähdettiin, kun Nizzan sopimus hyväksyttiin.
Tässä salissa perussuomalaisten ed. Raimo Vistbacka
esitti sopimuksen hylkäämistä. Hänen
esityksensä kaatui 170—9. Sillä tiellä nyt olemme.
Sitten kauheasti hämmästellään,
kuinka sieltä konventista nyt tällaisia esityksiä tulee. Sieltä tulee
juuri sellaisia esityksiä, mille tielle on lähdetty.
Panee joskus miettimään tämän
loogisuuden perään, että eikö tiedetä,
että asiasta a voi seurata asia b jnp. Mutta kyllä tämä EU-totuus
paljastuu Suomen kansalle vähitellen, kuukauden sisällä itse
asiassa.
Tässä asiassa täytyy sanoa, että SDP:n
puheenjohtaja Paavo Lipponen on ollut ainoa selkeä poliittinen
johtaja, joka on uskaltanut sanoa, mihinkä mennään.
Hän on vaatinut vahvaa komissiota ja unionin syventämistä ja
laajentamista. Tästä itse linjasta olen hänen
kanssaan eri mieltä, mutta arvostan sitä, että hän
on jotain linjannut ja selvästi.
Nyt on kysyttävä, mikä on tämän
hallituksen linja ja nieleekö tämä eduskunta
tämän linjan. Odotan hyvin mielenkiinnolla, että tätä asiaa eduskunnassa
kunnolla käsitellään. On totuuden aika,
kuten eräs EU-parlamentaarikko on kirjansa nimennyt. Suomalaisille
on rehellisesti kerrottava, millaiseen EU:n kehitykseen me olemme menossa
mukaan. Olen melko varma, että perinteisillä keskustalaisilla,
keskustan linjan kannattajilla, nousevat niskakarvat pystyyn, kun
he huomaavat, millaisessa unionissa ollaan ja mitä vielä seuraa.
Mutta tämän hallituksen ohjelma ei vastaa
näihin kysymyksiin yhtään mitään.
Se on kevyt kuin poutapilvi EU-politiikan osalta. Ollaan mitä mieltä tahansa,
niin kyllä tämä on niin tärkeä Suomen
politiikan lohko, että näitä vastauksia
pitäisi alkaa tulla. Tällä asialla on
kiire. Hallituksen on annettava mielestäni selonteko omasta EU-politiikastaan
pikaisesti, jotta eduskunta voi käydä asiasta
perusteellisen keskustelun. Se on meidän kaikkien etu,
ja sillä on kiire. Sehän on tietysti yksi asia,
että me kansanedustajat tässä salissa
emme sen hvk:n lopputulokseen pysty vaikuttamaan, voimme vain vastata
"kyllä" tai "ei". Se on sitten ministereiden neuvottelujen
varassa ja näin. Meiltä ei kysytä kuin
"kyllä" vai "ei". Me emme pääse niin
ilmiselviin epäkohtiin, joita varmasti on, muuta sanomaan.
Arvoisa puhemies! Toivon hallitukselle onnea ja sitkeyttä isänmaan
asialla. Suomen suvereniteetin ja itsenäisen päätösvallan
murtamiselle en enää jatkoa kaipaa.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun ministeri Mönkäre tuli
paikalle kesken hyvän puheen, minkä ed. Soini
piti, niin kiinnitän siinä erityisesti huomiota
yhteen kohtaan, joka mielestäni on pikaista korjausta vaativa
ja kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan
rooteliin. Se on tämä veteraanien kuntoutus. Siis
nyt esimerkiksi meillä siellä Oulun tienoolla
pitää ottaa vastaan, on pakko ottaa vastaan, nämä Edenin
ja muitten palvelut, kun samalla hinnalla, samalla rahalla, kiiminkiläinen
tai utajärveläinen kuntoutusta tarvitseva saisi
paljon halvemmalla paljon pitemmän aikaa hyvää palvelua
ja pystyisi käymään niissä palveluissa.
Tässä pieni muutos statuutteihin, niin asia olisi
aivan toisella tavalla.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Soini puheenvuorossaan kiinnitti
huomiota keskustan pettämiin vaalilupauksiin. Siihen hän
ei kuitenkaan kiinnittänyt huomiota, että keskustan
puoluevaltuuskunta viikonvaihteessa hyrisi tyytyväisyyttä vaalituloksesta
tietysti, mutta hyrisi tyytyväisyyttä myös
hallitusohjelmasta. Kyllä se, että keskusta on
hyvin tyytyväinen hallitusohjelmaan, pakottaa kysymään,
kuinka tosissaan keskusta antoi nämä vaalilupaukset
Suomen kansalle, jos kerran tämä hallitusohjelma,
jossa keskeiset lupaukset on jätetty toteuttamatta, herättää näin
paljon tyytyväisyyttä.
Kun olen koko ajan puhunut keskustan vaaliohjelmasta ja tarkoittanut
tätä Hämeenlinnan puoluekokouksessa hyväksyttyä asiakirjaa,
jonka kannessa lukee "Keskustan vaaliohjelma", niin tässä on
käynyt ystävällisesti keskustan eduskuntaryhmän
johtoa neuvomassa, ettei se ole keskustan vaaliohjelma, vaan vaaliohjelma on
se helmikuun 10. päivä hyväksytty asiakirja. Nyt
haluan kuitenkin kiinnittää huomiota, jos aika
vain riittää, siihen, että keskustan
puoluetoimiston tiedotuspäällikkö Markku
Rajala lähetti 16. tammikuuta kaikille tiedotusvälineille
tiedoksi lyhyen meilin, jossa hän ilmoitti, että keskustan
osalta oikea vertailukohta eli vaaliohjelma nyt ja vaaleihin asti
on ohessa liitteenä oleva Hämeenlinnan kokouksen
hyväksymä paperi. Eli kun me olimme kutsuneet
vaaliohjelmaksi tätä esitettä, tätä niin
sanottua läyssäkettä, niin haluttiin
kertoa, että se ei ole keskustan vaaliohjelma, vaan keskustan
vaaliohjelma on Hämeenlinnan puoluekokouksessa hyväksytty
vaaliohjelma. (Puhemies: Minuutti!) Tätä ei jälkeenpäin
selittämällä muuksi voi muuttaa.
Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre
Arvoisa puhemies! Tulin saliin vastatakseni juuri tähän
veteraanikuntoutuskysymykseen, joka on tärkeä ja
oikea asia esille otettavaksi. Mutta nyt on niin, että jo kymmenen
vuotta sitten järkevästi käyttäytyvissä kunnissa
on tehty sillä tavalla, että tuota kuntoutusrahaa
käytetään silloin, kun on tarpeellista ja
mahdollista, nimenomaan avokuntoutukseen, lähikuntoutukseen
eli sen kipeän paikan kuntoutukseen eikä veteraani
ole pakotettu menemään laitoskuntoutukseen. Tosin
moni veteraani pitää sitä laitoskuntoutusta
hyvin tärkeänä ja hakeutuu sinne. Mutta
järkevällä tavalla jakamalla se raha niin,
että käytetään avokuntoutusta,
saadaan useammalle veteraanille oikeaa apua. Se on ihan siellä kunnan
terveyskeskuslääkärin päätettävissä,
minkä tyyppistä kuntoutusta potilaalle, asiakkaalle,
veteraanille, määrätään.
Kaiken kaikkiaan veteraanikuntoutuksen tavoitteena on yhä enemmän
veteraanien itsenäisen selviytymisen tukeminen keski-iän
koko ajan noustessa, joten kaikki toimenpiteet perustuvat ja tähtäävät
siihen, että paremmin selviydyttäisiin kotona
ja saataisiin juuri sen tyyppisiin asioihin ja vaivoihin apua.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti ministeri Mönkäreelle:
Eikö nyt olisi paikallaan, että ministeriöstä lähtisi
paimenkirje sinne kentälle, että tämä äsken
mainittu linja, minkä äsken esittelitte, tulisi
yleiseksi käytännöksi? Tässä on
yksittäinen rivikansanedustaja aika voimaton, kun puhelin
soi alvariinsa tästä asiasta ja selitykset ovat
ne mitä ovat eivätkä paljon auta mitään.
Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ihan juuri niin kuin tuossa ed. Pulliainen
totesi, mutta sen lisäksi tähän lisänä on
tullut mieleen se vaan, kun joulun alla täällä salissa äänestettiin
siitä veteraanikuntoutuksesta siten — yksi edustaja
taisi olla vastaan — jotta joka vuosi järjestettäisiin
tämä kuntoutus. Miten realistinen se on, kun nyt
kuitenkin semmoinen ikään kuin viesti ennen vaaleja
koko tältä edelliseltä eduskunnalta,
ei tältä vaan edelliseltä eduskunnalta,
lähti tuonne kentille? Veteraanilehdessä luki
tämmöinen ilosanoma, joka on Nepposen nimellä.
Nyt ihmiset odottavat, nuo veteraanit tuolla. Eilenkin monet kysyivät,
tuleeko se milloin täytäntöön.
Miten ministeri näkee tämän mahdolliseksi
aikataulullisesti?
Tony Halme /ps (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluaisin myöskin kiittää ministeri
Mönkärettä aikaisemmasta kannanotosta tähän
asiaan, veteraanien kuntoutumiseen.
Voin nyt tässä ihan suoraan kertoa ensi käden tietoa:
Tulin tuolta Raahesta, jossa minun vaimoni isoisä makaa
vuoteessa, 1924 syntynyt, jopa sinä aikana, kun synnytykset
olivat vaikeita. Häneltä toinen käsi
meni lonkasta saakka sijoiltaan, eikä hän pystynyt
oikein kunnolla edes nostamaan lapiota. Hän silti meni
sotaan ja palveli Suomenmaata, hautasi, kantoi haavoittuneita rintamalta.
Hän sanoi todellakin minulle, että kun hän
ei enää edes sängystä ylös
pääse, niin kyllä tämänhetkinen
suurin ongelma on sen rahoitus, että kuntoutus tulee kotiin,
koska nämä sotiemme sankarit eivät enää pääse
sängystä ylös näihin keskuksiin.
Tähän on tultu, kun on 20 vuotta jatvattu ja jatvattu
ja syytetty ja selitelty, mihin ne rahat käytettäisiin.
Tässä on se, miten sanoisin, neuvo, miten nämä rahat
voitaisiin käyttää parhaiten. Kaikki
veteraanit haluaisivat sen avun, mutta niin harva heistä pääsee
sinne kuntoutuslaitokseen.
Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre
Arvoisa puhemies! Kaikki maamme veteraanit ovat oikeutettuja
normaaleihin julkisen terveydenhuollon palveluihin, eli heidän
kuuluu saada se, mikä kaikkien muidenkin, ja sen lisäksi
heille on säädetty näitä erityisetuuksia,
joihin käytetään vuodessa todella paljon
rahaa. Tietysti se jakautuu useammalle ja erilaisiin tarkoituksiin.
Ed. Pulliaiselle toteaisin sen, että jos sellainen paimenkirje
tarvitaan, niin tarkistan ministeri Hyssälältä,
jonka vastuualueeseen tämä kuuluu, että sellainen
laitetaan, koska se nyt on maailman järkevintä toimintaa,
että raha käytetään juuri siihen
vaivaan, jossa se parhaiten auttaa.
Jokavuotinen kuntoutushan on sotainvalideilla tällä hetkellä oikeutena,
ja minun tavoitteeni olisi se, että pikkuhiljaa näitä sotainvalidien
laajempia oikeuksia laajennettaisiin vähenevään muuhunkin
veteraaniväestöön, mutta se on tietysti
valtiontaloudellinen kysymys. Todella mielelläni näkisin,
että vähitellen, kun veteraanien kunto heikkenee,
heille tulisi enemmän näitä etuuksia.
Kaiken kaikkiaan veteraanien asiasta pitää huolehtia
entistä paremmin ja myöskin näillä erityisetuuksilla.
Timo Soini /ps (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Toteaisin vain ed. Zyskowiczille, joka
nyt ei ole paikalla, että kyllä puheessani sanoin,
että Lappajärvellä keskusta on suitsuttanut
omiaan, ja siinä myöskin mainitsin tämän
hallitusohjelman, että siihen oltiin kovin tyytyväisiä siellä.
Mutta ministeri Mönkäreelle: On erittäin
hyvä, mitä te tässä sanoitte
näistä asioista, mutta viikonloppuna havaitsin
kiertäessäni pitkin Pohjanmaata, että monilla
veteraaneilla ei ole tietoa tästä asiasta, ja
olisi kyllä hyvä, jos jokin paimenkirje tai ohjeistus
nimenomaan terveyskeskuslääkärille lähetettäisiin.
Monet näistä veteraaneista ovat hyvin korrekteja
ja vähään tyytyväisiä.
He eivät osaa vaatia. Tämä on merkittävä parannus, ja
olen siitä kiitollinen ja näistä vastauksista
pystyn nyt viemään tietoa eteenpäin,
että mainituissa kunnissakin tämä käytäntö voi
jo olla toiminnassa. Kaikkialla se ei kuitenkaan ole.
Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre
Arvoisa puhemies! Tämä onkin hyvä puhua
oikein kunnolla kerran läpi. On nimittäin niin,
että joissakin kunnissa veteraaniasiat on hoidettu paremmin
ja joissakin vähän huonommin. On olemassa myös
tällaisia veteraaniasioista vastaavia työntekijöitä,
jotka kyseisellä alueella huolehtivat siitä, että yhteistyö pelaa.
Monet veteraanit ovat, ihan niin kuin täällä on
todettu, hyvin ujoja näissä asioissa. He eivät
lähde hakemaan etuuksiaan, ja silloin kuuluu terveydenhuollon
henkilöstön tehtäviin huolehtia, että he
ovat tietoisia, mihin ovat oikeutettuja. Tietysti järjestöt
tekevät tätä työtä.
Mutta näissä asioissa pitää saada
yhteneväinen käytäntö koko maahan.
Kun rahat on olemassa, niitä voidaan käyttää järkevästi.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa on lukuisa joukko erinomaisia tavoitteita,
jotka otsikkotasolla ovat hallituspuolueiden vaaliohjelmien mukaisia.
Hallitus aikoo parantaa kotihoidon tukea, korottaa lapsilisiä,
kehittää lasten iltapäivä- ja
aamupäivähoitoa, turvata Kansallisen terveysprojektin
tavoitteet, kehittää eläkkeitä,
sairauspäivärahoja, työllisyysmäärärahoja,
osittaista hoitovapaata ja hoitorahaa samoin kuin omaishoidon tukea,
kehitysyhteistyön määrärahoja
kasvatetaan jne. Nämä kaikki ovat sellaisia asioita,
joiden pitäisi mahtua varsin tiukkoihin raameihin. Voisi
sanoa, että sokea Reettakin näkee, että muutokset
näiden yksittäisten kohtien, yksittäisten
kehittämiskohteiden, kohdalla tulevat pakostakin olemaan
vähäisiä.
Ministeri Hyssälä ei vastannut kysymykseeni, ja
valitettavasti nyt ministeri Mönkärekin täältä lähti.
Katselen, onko täällä yhtään
ministeriä tällä hetkellä salissa
vastaamassa näihin kysymyksiin, mutta toivottavasti he
jossakin vaiheessa meitä näistä valaisevat.
Olisin kyllä kovasti kiinnostunut tietämään
sen, millä tavoin esimerkiksi kotihoidon tukea aiotaan
kehittää, onko kysymys vain nimellisestä muutoksesta,
jonkinlaisesta kosmeettisesta korotuksesta, jolla voidaan osoittaa,
että kotihoidon tukea on korotettu, vai onko kysymys sellaisesta
muutoksesta, joka todellakin merkitsee jotakin lapsiperheiden arjessa niin,
että yhä useammat pienten lasten vanhemmat voivat
tehdä sen ratkaisun, että halutessaan he jäävät
kotiin hoitamaan lapsia.
Viimeisen kahdeksan vuoden aikana, Lipposen ensimmäisen
ja toisen hallituksen aikana, kotihoidon tuen reaaliarvo on leikkaantunut
38 prosenttia. Sitä leikattiin kertarysäyksellä neljänneksellä ja
koska sitä ei ole sidottu indeksiin, sen reaaliarvo on
leikkaantunut jatkuvasti. Oppositioaikana keskusta ja erityisesti
muistan nykyisen ministerin Hyssälän sitä vaatineen,
että kotihoidon tuen taso tulee palauttaa sille tasolle,
jolla se oli ennen Lipposen ensimmäisen hallituksen toimikauden
alkamista. Tämä minua kovasti kiinnostaisi tietää,
onko tarkoitus tällainen muutos tehdä vai ei.
Toinen kysymys koskee minimiäitiyspäivärahaa.
Minimiäitiyspäivärahan korottaminen työttömän
peruspäivärahan tasolle, siis pienimmän työttömyyspäivärahan
tasolle, oli tavoite, jota keskusta ja kristillisdemokraatit koko
tämän oppositioajan aikana ajoivat jopa niin,
että keskustan eduskuntaryhmästä käsin
tehtiin kantelu oikeuskanslerille tästä kysymyksestä.
Epäiltiin, että se on suorastaan perustuslain
vastaista, että ollaan tässä tilanteessa.
Lukuisissa puheenvuoroissa muun muassa ed. Pekkarinen jopa lupasi, että keskusta
ei tule olemaan mukana sellaisessa hallituksessa, joka ei tätä häpeätahraa
korjaa.
Nyt hallitusohjelmassa on kyllä maininta siitä,
että sairauspäivärahoja ei alkukaudesta
vaan enempi loppukaudesta kehitetään, mutta ei
sitä lupausta, että minimiäitiyspäiväraha
korotettaisiin työttömän peruspäivärahan
tasolle. Mutta jos tästä on jonkinlainen sopimus
näissä niin sanotuissa salaisissa pöytäkirjoissa,
asiakirjoissa, olemassa, niin pitäisin kyllä erittäin
tärkeänä, että tämä eduskunnalle
tässä vaiheessa kerrottaisiin.
Täällä on paljon keskusteltu hallitusohjelman epämääräisyydestä ja
siitä, että siinä monet tärkeät
kysymykset jäävät selvitysten varaan,
sille maininnalle, että näistä tehdään
selvitys. Itse asiassa monet sellaisetkin kohdat, jotka pintapuolisesti
näyttävät selviltä, jäävät
kyllä suuriksi kysymysmerkeiksi. Otan yhden esimerkin.
Hallitusohjelmasta löytyy lyhyt lause, jossa todetaan: "Annetaan
esitys hedelmöityshoitolaiksi." Kun ottaa huomioon sen,
miten vaikean kiistan tämä lakiesitys hedelmöityshoidoista
aiheutti viime kaudella, aivan tässä edellisen
eduskunnan viime metreillä, niin tämä muotoilu
hämmästyttää minua.
Nimittäin mitään kiistaa ei toki
ollut viime kaudella eikä varmasti ole nytkään
siitä, annetaanko tämä lakiesitys vai
ei. Suomi alkaa olla viimeisiä maita koko Euroopassa, jossa
ei ole lainsäädäntöä hedelmöityshoidoista.
Todellakin tällaisen lain ja säätelyn
antaminen on kiireellistä. On täysin välttämätöntä,
että se tällä kaudella annetaan. Jo pelkästään
koeputkihedelmöityksen ansiosta syntyvien lasten, näiden
sukusolujen luovuttajien, myös näiden lasten synnyttäjien oikeusturvan
kannalta ja samoin tieteellisen kehityksen nopean kulun vuoksi on
välttämätöntä, että tätä toimintaa
säädellään.
Mutta oleellinen kysymys onkin se, missä muodossa tämä laki
tullaan antamaan. Siitä on kiista, ja siitä on
ollut suuri kiista. Tähän hallitusohjelma ei anna
vastausta. En tiedä, onko siitä edes sovittu.
Onko siitä keskusteltu, kun hallitusohjelmaa muotoiltiin?
Eli tuodaanko esitys siinä pohjoismaisessa muodossa, jossa
katsotaan, että on tärkeää,
että lapsella on lähtökohtaisesti oikeus
myös isään — tämähän
oli se linja, johon lakivaliokunta päätyi laajan
asiantuntijakuulemiskierroksen jälkeen ja olisi siinä muodossa
halunnut sen tuoda eduskunnan käsittelyyn — vai
tuodaanko esitys siinä muodossa, jota Lipposen toinen hallitus
esitti ja jota se vahti jopa niin tiukasti, että kun näytti
siltä, että esitys hyväksytään toisessa
muodossa eli tässä lakivaliokunnan muotoilussa,
siinä vaiheessa oikeusministeri Johannes Koskinen ja hallitus
yksimielisesti päättivät vetää tämän
esityksen pois eduskunnan käsittelystä?
Myös voi kysyä, tuodaanko esitys siinä muodossa,
että lapsella on aikuistuttuaan oikeus saada tieto kaikesta
siitä häntä itseään
koskevasta tiedosta, joka viranomaisilla on hallussaan, eli lähinnä luovuttajan
henkilöllisyydestä, eli samassa muodossa kuin
Ruotsissa tällä hetkellä, vai tuodaanko
se siinä muodossa, jossa hallitus toi esityksen tänne
aluksi ja jossa lapsella olisi oikeus tietoon biologisen isänsä henkilöllisyydestä
vasta
vuoden tämän biologisen isän kuoleman jälkeen.
Vastaukseksi ei riitä se, että hallitus tulee
myöhemmin näistä yksityiskohdista sopimaan.
Nimittäin jokainen tämän hallituksen
ministereistä muistaa tämän kuuman kiistan
ja tietää, että kiistassa ei todellakaan
ole oleellista se, tuodaanko esitys vai ei, vaan nimenomaan se, miltä pohjalta
tämä esitys tuodaan.
Jos hallitusneuvottelijat eivät ole muun muassa tällaista
linjausta sopineet, niin itse kyllä ennustan hallitukselle
aika lyhyttä ikää, ei pelkästään
tämän hedelmöityshoitolakikiistan vaan
ennen kaikkea sen vuoksi, että tämä on
yksi esimerkki siitä, että hallitus on jättänyt
liian paljon kysymyksiä avoimiksi ja selvitysten varaan.
Siinä on paljon hyviä tavoitteita, paljon hyviä toiveita,
jotka on jätetty kuitenkin myöhempien neuvottelujen
armoille.
Arvoisa puhemies! Haluan vielä kiinnittää huomiota
terveyspolitiikan osalta siihen, että hallitusohjelmassa
... (Puhemies: 10 minuuttia) Puhemies! Totean vain lyhyesti, että hallitusohjelmassa
luvataan yhtenäisestä maksukattojärjestelmästä vain
selvitys, vaikka tämä kysymys on terveyspoliittisesti
erittäin tärkeä. Tässäkin
suhteessa keskustan kanssa vaadimme nimenomaan tätä yhtenäistä maksukattojärjestelmää,
emme suinkaan pelkkää selvitystä siitä.
Rauno Kettunen /kesk:
Arvoisa puhemies! Uusi hallitusohjelma antaa hyvät
mahdollisuudet työllisyyden, yrittäjyyden, peruspalveluiden sekä alueellisen
ja sosiaalisen tasa-arvon kehittämiseen. Oleellista hallitusohjelman
tavoitteiden onnistumisessa, siis yhteiskuntamme kehittämisessä,
on kuitenkin hyvä yhteistyö. Yhteistyön on
toimittava hallituspuolueiden ja hallitus- ja oppositiopuolueiden
välillä. Yhteistyötä ja sitoutumista
yhteisiin tavoitteisiin tarvitaan myös työmarkkinajärjestöjen,
niin työntekijä- kuin työnantajajärjestöjen,
kanssa.
Pääministeri Jäätteenmäki
kävi hallitusneuvottelut hyvässä yhteistyössä tehokkaasti
ja päämäärätietoisesti.
Pääministeri Jäätteenmäki
on johdonmukaisesti korostanut avointa, laajaa yhteistyötä ja
luottamusta. Pääministeri Jäätteenmäki
on omalla käytöksellään aloittanut
uudenlaisen poliittisen kulttuurin. Uuden perustuslain sisäänajo
hallituksen muodostamisessa sujui erittäin onnistuneesti,
vaikka monet ennustivat päinvastaista.
Oppositiopuolueet ovat aloittaneet hallitusohjelman arvostelun
asemansa ja tehtävänsä mukaisesti. Puheenvuorot
ovat monelta osin olleet asiallisia ja rakentavia, mutta paljon
on ollut tyhjänpäiväistä muodon
vuoksi haukkumista, etenkin toistoa ilman parempaa vaihtoehtoa hallitusohjelmalle
tai hallitusohjelmassa esitetyille toimenpiteille. Jos hallitusohjelmaa
voikin syyttää selvitysten määrästä,
niin oppositiota voi kyllä syyttää toiston
määrästä, suoranaisesta jankkaamisesta.
Hallituksen päävastustaja ei ole oppositio, eikä opposition
päävastustaja ole hallitus. Vastustajiamme ja
kannustajiamme ovat työttömyys, peruspalvelujen
ongelmat, taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen eriarvoisuus.
Oudolta kuulostavat ne, onneksi harvat, puheenvuorot, joissa
haukutaan jotain tahoa tai henkilöä tai heitellään
vanhoja, kuluneita nykyaikaan ja uuteen poliittiseen kulttuuriin
huonosti sopivia slogaaneja esimerkiksi eri eduskuntaryhmistä.
Toki toisten tahojen haukkuminen voi tuntua hauskalta, mutta tuskin
haukkuminen lisää päätöksentekijöiden
arvostusta eikä ainakaan eduskunnan arvovaltaa. Yhteistyön
edellytys on toisten arvostaminen. Ainakaan eduskunnan ulkopuolisessa
työelämässä ja yritystoiminnassa
ei tuloksia synny toisia osapuolia haukkumalla. Tarvitaan rakentavaa
yhteistyötä, siis rakentavaa politiikkaa.
Uutta hallitusohjelmaa voidaan pitää mahdollisuuksien
ohjelmana. Erityisen hyvää siinä on yrittäjyyden
arvostus, osaamiseen panostaminen ja lupaus huolehtia koko Suomen
kehityksestä. Nämä avaavat toivon näköaloja
maakuntiin ja maaseutualueille ja ovat avaimia työllisyyden
ja kansalaisten hyvinvoinnin lisäämiseksi. Maa-
ja metsätalouden sekä kannattavan omavaraisen elintarvikehuollon
turvaaminen ovat itsenäisen Suomen perusedellytyksiä.
Vastakkainasettelua Pääkaupunkiseudun, maakuntien
ja maaseudun välillä ei tarvita. Arvokeskustelu
käytiin eduskuntavaaleissa. Hallituspuolueiden vaaliohjelmissa
esitetyt tavoitteet ja keinot antoivat valtakirjan uudelle hallituspohjalle
ja uudelle hallitusohjelmalle. Hallitusohjelmassa eivät
tietenkään toteudu minkään puolueen
vaalitavoitteet täydellisesti. Hallituskumppaneiden näkemykset
on sovitettu yhteen ja näin saatu pohja tuloksekkaalle
hallitusohjelmalle.
Toki hallitusohjelmasta löytyy arvosteltavaakin. Ihmetyttää se
perinteinen kiire, millä uusi hallitusohjelma pitää saada
aikaiseksi. Tiedotusvälineet tuskailivat, ettei taida tulla
valmista, kun ohjelmaa oli kaksi päivää kirjoitettu.
Hallitusohjelma kirjoitettiin neljässä päivässä.
Kiire näkyy. Neljässä päivässä kirjoitettiin
neljän vuoden ohjelma, tavoitteet, toimenpiteet, budjetti.
Kiireestä huolimatta hallitusohjelma on aiempia hallitusohjelmia
yksityiskohtaisempi ja parempi, vaikkakaan ei vastaa esimerkiksi
normaaliyritystoiminnan toimintasuunnitelmaa eikä budjettia, kuten
ed. Saarikangas puheessaan totesi.
Hallitusohjelmasta on keskusteltu jo viime tiistaista lähtien,
ja huomenna tiistaina hallitusohjelma hyväksytään
pitkien puheitten jälkeen ilmeisesti sanatarkasti alkuperäisessä muodossaan.
Käytämme siis enemmän aikaa valmiista ohjelmasta
puhumiseen kuin sen kirjoittamiseen. Onneksi ministerit näkyvät
jo olevan töissä: ei ole ketään
paikalla. Demokratiaan toki kuuluu mielipiteenilmaisun vapaus, mutta
toivottavasti tällaista hallitusohjelman jälkiprosessia
voitaisiin tulevaisuudessa tehostaa ja kehittää.
Toki myös hallitusohjelman suunnitteluprosessia pitää edelleen
kehittää.
Oppositio on arvostellut uutta hallitusohjelmaa kolmikantayhteistyöstä.
Lipposen ensimmäisessä hallitusohjelmassa todettiin,
että "Hallitus toimii yhteistyön ja luottamuksen
vahvistamiseksi koko yhteiskunnassa, erityisesti työmarkkinaosapuolten
ja etujärjestöjen kanssa". Lipposen toisessa hallitusohjelmassa
todettiin, että hallitus toimii niin, että "yhteistyö ja
luottamus vahvistuvat edelleen koko yhteiskunnassa, erityisesti
työmarkkinaosapuolten ja etujärjestöjen
kanssa". Jäätteenmäen hallitusohjelmassa
todetaan, että "Onnistuminen työllisyystavoitteissa
edellyttää aktiivisen työvoimapolitiikan
ja yrittäjyyden edellytysten ohella sopimiseen perustuvan
yhteistyön jatkamista ja tiivistämistä, erityisesti
työmarkkinaosapuolten ja etujärjestöjen
kanssa". Jäätteenmäki jatkaa siis aiempien hallitusten
kolmikantayhteistyötä. Eikö kokoomus
enää arvostakaan kolmikantayhteistyötä? Eivätkö edelliset
hallitukset olekaan saaneet mitään aikaan työmarkkinoilla?
Kokoomusleirissä taitaa tosin olla erilaisia mielipiteitä tästä,
koska vuorineuvostasolta olen kuullut mielipiteitä kolmikannan
tärkeästä merkityksestä. Ehkä oikeassa
työelämässä yhteistyön
merkitys tunnetaan paremmin. Onnistunut kolmikantayhteistyö edellyttää,
että työmarkkinajärjestöt ottavat
osaltaan vastuuta hallitusohjelman tavoitteiden toteutumisesta,
siis yhteiskunnan kehittämisestä. Yhteistyö ja
valta edellyttävät vastuuta.
Oppositio on voimakkaasti tuonut esille pääkaupungin
ongelmia. Toivottavasti opposition edustajat ymmärtävät
myös maakuntien ja syvän maaseudun ongelmia. Äänestäjät
antoivat tukensa koko maan tasapuoliselle kehittämiselle,
siis sekä Pääkaupunkiseudun että maakuntien
kehittämiselle.
Uuden hallituksen tavoitteena on nostaa työllisyysastetta
vuoteen 2011 mennessä 75 prosenttiin. Jo vuonna 2001 Uudenmaan
työllisyysaste oli 75 prosenttia ja työttömyysaste
5,6 prosenttia. Vastaavasti Kainuussa työllisyysaste oli
56 prosenttia ja työttömyysaste 17,7 prosenttia. Voitte
kuvitella, millaiset ongelmat tällaisilla muuttotappioalueilla
palveluiden ja ihmisten turvallisuuden suhteen ovat.
Voimakas muuttoliike työn perässä vaatii
uusien päiväkotien, koulujen ja sairaaloiden rakentamista
Pääkaupunkiseudulle ja muihin kasvukeskuksiin
ja valmiiden rakennusten jäämistä tyhjilleen
ja koulutettujen ihmisten jäämistä työttömiksi
muuttotappioalueilla. Kaikkien etu olisi työllisyyden kehittäminen
koko maassa. Monissa kunnissa muuttotappioalueilla äänestysprosentit
ovat laskeneet alle 60:n, koska liian monet ovat jo menettäneet
uskonsa vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon
ja liian monet myös uskonsa alueensa tulevaisuuteen. Hallitusohjelman
aluepolitiikka, työllisyysohjelma sekä yrittäjyyden
ja kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmat luovat uskoa ja turvallisuutta
maakuntien ja maaseudun asukkaille.
Opposition edustaja Jere Lahti arvioi, että vientimme
tulevaisuuden kilpailukyky edellyttää ehdottomasti
tehokkaampaa aluerakennetta. Sekin arvokeskustelu kannattaa käydä.
Toki on myönnettävä, että jos
pelkästään talousarvojen perusteella
teemme päätökset, tuotanto ja työvoima
on usein kannattavampaa keskittää mahdollisimman
suuriin yksiköihin lähelle kuluttajia. Markkinavoimat
ilman yhteiskunnan toimenpiteitä keskittävät
niin tuotantoa kuin ihmisiäkin. Toivottavasti myös
oppositio, kuten hallitus ja uskoakseni myös työmarkkinajärjestöt,
pitää tärkeinä myös
muita kuin talousarvoja, muun muassa koko Suomen asuttuna pitämistä,
palveluiden ja turvallisuuden varmistamista myös harvaanasuttujen
alueiden kansalaisille. Kansainvälisen kilpailun alttarilla
ei pidä uhrata osaa Suomesta ja suomalaisista. Hyvin menestyviä kansainvälisiä yrityksiä
voi
olla syvällä maaseudulla. Hyvä esimerkki
on Tamfelt Oy:n tehdas Juankoskella. Tuotteiden ja raaka-aineiden
kuljetuskustannukset ovat vain muutamia prosentteja lopputuotteen
hinnasta, jolloin sijaintipaikka ei ole kannattavuuden kannalta
oleellinen. Tiet ja liikenneyhteydet sen sijaan ovat.
Arvoisa puhemies! Kokonaisuutena hallitusohjelma vastaa hyvin
Suomen keskustan vaalitavoitteita. Hallitusohjelmassa ei ole valmiita
ratkaisuja kaikkiin ongelmiin. Tulevina vuosina tarvitaan hyviä ideoita,
hyvää hallituspolitiikkaa ja hyvää oppositiopolitiikkaa
ja hyvää työmarkkinayhteistyötä,
jotta löydetään ratkaisuja yhteiskuntamme
kehittämiseksi entistä oikeudenmukaisemmaksi ja
kansalaistemme tarpeita mahdollisimman hyvin vastaavaksi.
Ed. Rakel Hiltunen merkitään
läsnä olevaksi.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Kettunen piti hyvän puheenvuoron.
Olisin kuitenkin pariin seikkaan puuttunut. Ensinnäkin,
hän kiinnitti huomiota siihen, että täällä keskustelussa
on arvosteltu, jopa haukuttu kilpailevien puolueiden edustajia ja
että näin ei muilla työpaikoilla menetellä.
Haluaisin korostaa sitä, että kyllä me
arvostamme täällä kaikki toinen toisiamme
uskoakseni ja ainakin itse henkilökohtaisesti arvostan
hyvin korkealle hallituksessa toimivia poliitikkoja. Pidän
heitä tarmokkaina ja kyvykkäinä ihmisinä, jotka
tekevät parhaansa yhteisen isänmaamme hyväksi.
Kuitenkin politiikkaan mielestäni kuuluu, eikä se
ole huono asia, se, että myös kriittisesti arvioidaan
kilpailevia puolueita ja myös moititaan niitä.
Jos otan esimerkiksi sen, mistä itse olen nyt moittinut
hallituspuolueita eli vaalilupausten pettämisestä,
niin jos ei oppositio tällaisista asioista kokisi velvollisuudekseen
muistuttaa, niin kuka sitten kokisi?
Toinen asia, mikä liittyy Pääkaupunkiseutuun:
En halua asettaa vastakkain Pääkaupunkiseutua
ja muuta Suomea, mutta se on selvästi todettava, että pääministeri
Jäätteenmäki ollessaan ehdokkaana Helsingissä moneen
kertaan, kuten olen osoittanut, lupasi tiedotusvälineiden
kautta helsinkiläisille, että Helsingin osuutta
ja samalla tietysti muiden kuntien osuutta yhteisöveron
tuotosta korotetaan ja näin mahdollistetaan paremmat palvelut
helsinkiläisille, ja hallitusohjelma, kuten olen todennut,
ei pidä sisällään mitään
tämänhenkistäkään.
Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kettunen mielestäni puhui aivan
oikein hyvästä yhteistyötä,
mutta hyvään yhteistyöhön kuuluu
se, että toimitaan myöskin niin, kuin puhutaan
käytännössä, ja toimitaan vaalien
jälkeen myöskin niin, kuin puhutaan vaaleja ennen.
Täytyy muistaa, että elämä jatkuu
vaalien jälkeenkin, ja jos kentällä liikkuessa
sekä vaaleja ennen ja jälkeen vertaa tilanteita,
niin tässä suhteessa on sanottava, että keskustapuolue
unohti tämän keskeisen periaatteen, että elämä jatkuu
myöskin vaalien jälkeen.
Ed. Kettusen puheenvuoroon työllistämisen osalta
haluaisin sanoa sen, että kun meillä on keskeisesti
kolme keskeistä työllistäjää,
valtio, kunnat ja elinkeinoelämä, ja me hyvin
tiedämme, että valtio ei sanottavasti pysty työllistämistä lisäämään
ja kunnat eivät sanottavasti pysty sitä lisäämään,
vaikka tarvetta jopa olisi sosiaali- ja terveysalalla, niin keskeisenä pelastajana
tulee tulevaisuudessa olemaan elinkeinoelämä.
Kun tämän hallitusohjelman olen lukenut huolellisesti
läpi ja kuunnellut näitä puheenvuoroja
täällä, haluan sen sanoa, että hallituksella
on oikean suuntainen linja ja tahto, mutta käytännön
toimenpiteet sieltä puuttuvat. Minä pahaa pelkään, että käy
sillä tavalla, että puhutaan paljon tulevien vuosien
aikana, mutta kun neljän vuoden kuluttua katsotaan tilannetta,
niin tavoite ei ole toteutunut.
Rauno Kettunen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kiitän ed. Zyskowiczia ja toistakin
edustajaa arvokkaasta opastuksesta ja hyvistä kommenteista.
Olen täysin samaa mieltä siinä, että vaalilupaukset
on pidettävä, ja omalta osaltani ainakin näin
ensimmäisen kauden kansanedustajana olen pyrkinyt ne pitämäänkin. Usein
vain sotketaan, että ne tavoitteet, jotka ovat vaaliohjelmassa
ja joita tuodaan esille kunkin kampanjassa, olisivat ehdottomia
reunaehtoja ja selkeitä lupauksia. Jokainenhan tietää,
että ei se ole yhdestä puolueesta kiinni, että ne
tavoitteet täysimääräisenä toteutuvat.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelmasta on mielestäni
vaikea löytää selkeää ja
riittävää muutoslinjaa, ja nimenomaan
sitä muutoslinjaa, jota vaalien aikana vaalikentillä odottivat
ja peräänkuuluttivat äänestäjät
ja vaalipuheissa lupasivat monet ja myös esimerkiksi keskustapuolueen
edustajat.
Sotainvalidi-lehdessä numero 2/2003 kirjoittaa
Matti Hara seuraavasti: "Vaalipuheet on pidetty ja monet lupaukset
on meille annettu. Mutta mikään muisti ei ole
niin lyhyt kuin poliittinen muisti ja se alkaa heti heikentyä,
kun ahdistus on ohi. Tässä tapauksessa poliittinen
dementia on jo laitosvaiheessa, kun valtakirja taskussa tai käsilaukussa
on marssinut eduskuntatalon portaat ylös ja avannut parlamentin
oven." Nämä ovat ääniä sotaveteraanien
lukemasta lehdestä. Mielestäni nyt jos koskaan
meidän on erityisesti määrätyille
ryhmille, ja yksi niistä on sotaveteraanit, osoitettava
selkeä viesti, että heidän asioihinsa
tehdään korjauksia.
Sosialidemokraattien puheenvuoroissa täällä on
korostettu, että hallitus jatkaa edellisen hallituksen
pohjalta. Tätä pohjaa keskusta oppositiopuolueena
ollessaan kritisoi. Miksi nyt keskusta, vaalien voittaja, ei nosta
selkeästi toimenpiteiksi vaaleissa esillä pitämiään
asioita? Tätä täällä on jo
peräänkuulutettu monta kertaa. Anneli Jäätteenmäen
hallitusohjelma jättää juuri sellaiset asiat,
jotka kiireellisimmin tarvitsisivat muutosta, odottamaan mahdollisesti
hallituskauden loppupuolta tai jopa hallituskauden seuraaviin vuosiin.
Arvoisa puhemies! Tämän aamun Aamulehden ylänurkassa
on kirjoitus, jossa puhutaan Suomen lapsista ja nuorista ja viitataan
tutkimukseen. Haluan sen tässä tuoda esille, koska
hallitusohjelma sisältää hyvin paljon
selvityksiä. Haluan korostaa, että nyt olisi jo
tutkimuksia, joita voisi ottaa käyttöön.
"Suomessa on ylpeilty lasten erinomaisilla luku- ja laskutaidoilla,
ja suomalaista koululaitosta on käyty ihmettelemässä ihan
ulkomaita myöten. Ensi tiedot Suomen Akatemian rahoittamasta
pohjoismaisesta vertailututkimuksesta kertovat silti, että suomalaislapset voivat
ruotsalaisia ja norjalaisia lapsia huonommin. Suomessa on eniten
lapsia, joiden hyvinvointi on vakavasti heikentynyt. Huonovointisuus
liittyy ensisijaisesti lasten tunne-elämään. Mitä ihminen
tekee tiedoillaan ja taidoillaan, jos hänen on henkisesti
paha olla?"
Mielestäni tämän kysymyksen tulisi
olla myös hallitusohjelman tekijöiden ja nyt toteuttajien
kysymyksenä. Tutkija Irmeli Järventie on tehnyt tutkimusta,
josta voi selkeästi nähdä hyvinkin hälyttäviä tuloksia,
nimenomaan sitä, mistä täällä on
paljon puhuttu: "Nuorilla perheillä on pulaa sekä rahasta
että ajasta. Järventien mielestä kouluista
on tullut valtavien tietoainesten sulatusuuneja ja oppimisesta ilotonta
puuhaa. Opiskelu tähtää vain työelämän
tarpeisiin." Siellä on hyvin paljon asiaa juuri siitä,
mitä tarkoittaa lapsi- ja nuorisonäkökulma.
Näen, että tästä hallitusohjelmasta,
vaikka perhelinjauksia siellä on, lapsen näkökulman
korostus puuttuu.
Arvoisa puhemies! Sosiaalialan kehittämisprojektin
väliraportista on luettavissa, että vanhusten
avo- ja laitoshoidosta puuttuu ainakin 6 500 työntekijää.
Hallitusohjelmassa on lausuma: "Sosiaalialan kehittämisohjelmalla
korjataan sosiaalipalvelujen puutteita muun muassa vanhusväestön
sekä lasten ja perheiden palveluissa. - - Sosiaali- ja
terveydenhuollon valtionosuuksista varataan resursseja sosiaalialan
kehitysohjelman eteenpäinviemiseen." Miksi tässä ei selkeästi
lue, että valtionosuuksia tullaan nostamaan, jotta toimenpiteet
ja velvoitteet voitaisiin toteuttaa, jotta näistä velvoitteista
selvitään?
Sinänsä hyvä, että hallitusohjelmassa
on maininta, että "Julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon
houkuttelevuudesta työpaikkana on huolehdittava turvaamalla
henkilöstölle hyvät työolosuhteet
ja täydennyskoulutusmahdollisuudet sekä palkka-
ja urakehitys". Tämä nimenomaan on hyvä,
koska nyt olemme nähneet, että työntekijät
ovat tiukoilla.
Kansallisesta terveysprojektista on kansliapäällikkö Markku
Lehto sanonut muun muassa: "Terveysprojekti on lähtenyt
hyvin liikkeelle, rahaa on jaettu ja systeemi pyörii. Samaan
aikaan sairaaloista ja kentältä kuuluu ääniä,
säästövaatimukset ovat liian suuret ja
isot organisaatiot aiheuttavat valtavaa byrokratiaa. Henkilöstöä pitäisi
voida liikutella, mutta miten liikutat, kun väkeä puuttuu
joka paikasta? Sijaisiin ei ole määrärahoja,
vakituinen väki uupuu ja sairastelee entistä enemmän.
Tulosta on tehtävä alityövoimalla. Kun
tulosta ei näy, säästetään
vähentämällä väkeä."
Kansalliseen terveysprojektiin kohdistuu siis nyt odotuksia.
Miten on mielenterveyden edistämisen, ongelmien ja häiriöiden
ehkäisemisen suhteen? Suuri huoli on, koska erityisesti
mielenterveysasiakkaat ovat monesti heitteillä ilman riittävää hoitoa
ja tukea. Vakavasti masentuneita on jo 5—10 prosenttia
nuorista. Tutkimukset osoittavat, että vain pieni osa masentuneista
ja näistä nuorista on hoidon parissa. Mielen sairauksien
seuraukset näkyvät meidän yhteiskunnassamme
monella tavalla. Tarvittaisiin siis enemmän kuntouttavaa
työotetta, ryhmätoimintoja perusterveydenhuollossa,
kotikäyntejä, kouluterveydenhuoltoa ja oppilashuoltoon
tuntuvasti lisää työntekijöitä.
Sosiaali- ja terveysministeriön sisäisten
toimintojen muutos mielestäni on osittain heikentänyt
mielenterveyttä tukevien toimintojen merkitystä.
Tarkoitan tällä ennen kaikkea sitä, miten paljon
ohjataan rahaa ehkäisevään työhön
ja miten yleensä toimintaa STM:stä ohjataan. Kun hoitoa
ei saa ja sairaus ja ongelmat pahenevat ja palveluissa pettyminen
vie viimeisetkin voimat, seuraukset ovat moninkertaiset. Niinpä odotin, että hallitusohjelmassa
olisi ollut selkeät kirjaukset Kansallisen terveysprojektin
tavoitteiden toteuttamiseksi. Sairauksien hoitamisen ja ennalta ehkäisevän
terveystyön tulisi näkyä vahvemmin.
Työllisyys sen sijaan on nostettu keskeiseksi tavoitteeksi,
ja se on tärkeää. Kuitenkaan ei ole varmaa,
että 1,12 miljardin euron veronkevennykset vaikuttavat
riittävästi työllisyyden kohentamiseen,
koska eri toimenpiteitä ei ole eriytyneesti kirjattu.
Arvoisa puhemies! Hyvinvoinnin tuottaminen ja tuotetun hyvinvoinnin
jakaminen ovat jokaisen yhteiskunnan peruskysymyksiä. Suomalainen
yhteiskunta on rakennettu pohjoismaisen hyvinvointimallin perustalle,
ja sen keskeisinä arvoina on pidetty tasaista tulonjakoa,
yhteisvastuuta sekä huonoimmassa asemassa olevista huolehtimista.
Meidän hyvinvointimallimme toteutuakseen edellyttää mielestäni
todella talouskasvua mutta myös jopa täystyöllisyyttä ja
pysyviä ja kokoaikaisia työsuhteita. Näiden
tavoitteiden saavuttamista tai keinoja näihin ei löydy
tästä ohjelmasta.
Viime vuosina julkisen talouden ylijäämä on vahvistunut,
mutta siitä huolimatta sosiaaliturva ja hyvinvointipalvelut
ovat rahoituskriisissä. Suomen terveydenhuoltomenojen bkt-osuus
on alhainen. Siitä huolimatta terveydenhuoltopalvelut ovat
rahoituskriisissä. Edelleen Suomessa puhutaan ihmisoikeuksista,
perusoikeuksista. Meillä on uusi perusoikeuslainsäädäntö,
mutta siitä huolimatta eriarvoistuminen on laajentunut
eri väestöryhmien sisällä. Talouden
kasvu ei siis ole turvannut täystyöllisyyttä eikä hyvinvointimallin
toteutumiselle tarvittavaa riittävää rahoitusta. Eriarvoinen
kohtelu aiheuttaa pitkäaikaistyöttömien
syrjäytymistä ja perheissä monenlaista
ongelmien kasautumista. Nämä ovat ne hätähuudot,
kipupisteet, joihin hallituksen olisi mielestäni pitänyt
selkeämmin luoda toimenpideohjelmia ja tehdä rakenteellisia
muutoksia.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Seppo Kääriäinen.
Minna Lintonen /sd:
Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Selvästi
uutta hallitusohjelmaa on ollut vaikea kritisoida kestävästi
ja rehellisesti, koska ohjelma vastaa tulevaisuuden haasteisiin
tyhjentävästi. Mitään ei pimitetä edes
oppositiolta. Ohjelma jatkaa poliittisen yhteistyön perinnettä,
jolla maatamme on viime vuosina kehitetty sosialidemokraattien johdolla.
Täällä olen ihaillut oppositiopuolueiden
edustajien kykyä yrittää etsiä hallitusohjelman
oletettuja heikkouksia ja puutteita. Välillä kuitenkin
opposition arvioinnit ohjelmasta ovat vaikuttaneet väkinäisiltä ylilyönneiltä.
Hallitusohjelman linjaus hyvinvointipalveluiden ja tulonsiirtojen
keskinäisestä järjestyksestä on
oikea. Palveluiden turvaaminen on tärkeintä, sillä niiden
tason heikkenemistä ei korvata pikaisella korjausliikkeellä.
On hyvä, jos hallitus ottaa ohjelmaa toteuttaessaan palveluiden
kehittämisessä yhtä selkeän
järjestyksen. Kuitenkin nyt on aika vahvistaa liian niukoilla
voimavaroilla toimivien peruspalveluiden rahoituspohjaa. On huolehdittava,
että nykyiset palvelut turvataan ennen panostuksia uusiin
palveluihin. Vertaan esimerkiksi terveydenhuollon ja perusopetuksen tämänhetkistä
tilaa.
Hallitusohjelman tärkein luku on 3, jossa kerrotaan
uuden hallituksemme finanssipolitiikasta. Sen onnistuessa on tarinalla
onnellinen loppu. Hallituksen toimintakykyä tarvitaankin
talous- ja työllisyyspolitiikassa varsin pian. Olemme eläneet
hitaan talouskasvun aikaa jo pitkästi toista vuotta. Vaikka
yritysten vahvat taseet ovat tähän asti antaneet
niille mahdollisuuden pitää kiinni työntekijöistään,
ei tilanne voi ehkä kauan jatkua tällaisena. Työllisyydessä elämme
laina-ajalla, ja ilman talouden käännettä olemme
varsin pian vaikeuksissa. Onneksi yritysten taseiden vahvuus ei
ole ainoa voimavaramme. Myös valtion taseet ovat erinomaisessa
kunnossa. Viime vuosina valtion velkataakkaa on kevennetty ja julkista
taloutta pidetty ylijäämäisenä.
Talouden vauhdittaminen kotimaisen kysynnän avulla on sen ansiosta
mahdollista.
Arvoisa puhemies! Verotuksen suhteen täytyy tehdä nyt
selkeitä ratkaisuja. Jos veronalennuksia kannattaa tehdä,
on ne tehtävä heti ja sen jälkeen vakuutettava
kansalaiset siitä, että pyrimme todella vastuullisesti
palveluiden hoitamiseen ja tulonsiirtoihin, tässä järjestyksessä.
Veronalennukset tulee tehdä luonnollisesti hallitusohjelman
puitteissa. Vuosia jatkuneen säästäväisyyden
ohella talouspolitiikan pelivaraa lisäävät muutkin
päätökset, joita ei niiden tekemisen
aikaan ehkä osattu riittävästi arvostaa.
Suomen liittyminen Euroopan talous- ja rahaliittoon poisti yhden
epävarmuustekijän. Jos eläisimme oman pienen
valuutan kanssa, tulisivat elvytyspolitiikan rajat pian vastaan:
devalvaatio-odotukset ja korkotaso kiirehtisivät kilpaa
ylöspäin ja kumoaisivat kaiken, mitä veronalennuksilla
ja julkisten palveluiden lisäämisellä saataisiin
aikaan.
Yksi seikka, mistä täälläkin
on moneen kertaan puhuttu ja mihin palattu ja mistä sosialidemokraatteja
moitittu, liittyy työmarkkinoiden rakenteisiin. Työmarkkinayhteistyön
korostaminen ja kärsivällinen tupoteatterin ohjaaminen
on kerta toisensa jälkeen tuomittu vanhanaikaiseksi. Sen
ansiosta kuitenkin uusi hallitus on aloittanut nyt elämänsä vakaiden
työmarkkinoiden ja kilpailukykyä tukevan kustannuskehityksen
varassa.
Pekka Nousiainen /kesk:
Arvoisa puhemies! Anneli Jäätteenmäen
hallituksen hallitusohjelmasta on käyty jo pitkä ja
hyvin mielenkiintoinen keskustelu. Nyt keskustelu alkaa olla pian loppumaisillaan.
Siksi on hyvä arvioida myöskin tätä keskustelua
eikä ainoastaan hallitusohjelmaa, miltä tämä on
näyttänyt tai kuulunut.
Erityisen mielenkiintoista on ollut seurata sitä luopumisen
tuskaa, mikä kokoomuksella on ollut siitä, että hallitusvastuu
on jäänyt taakse ja on oppositiotaival koittanut.
Yhdyn ed. Zyskowiczin näkemykseen siitä, että opposition
tehtävä on arvostella ja arvioida poliittisten
puolueiden toimintaa ja olla myöskin ajoittain jopa kriittinen. Tämä kuuluu
demokratiaan ja luo hyvän ja mielenkiintoisen jännitteen
hallituksen ja opposition välille. Toivottavasti myöskin
tämä jännite elää mielenkiintoisesti
ja rakentavasti.
Oppositio on kolmekärkinen. Äärivasen
laita ei ole niin paljon ollut esillä täällä eikä ollut
kriittinen siinä mielessä kuin kokoomus, mutta
se ehkä kuvastaa sitä, että vanhan hallitusyhteistyön
pohjalta vasemmistoliitto näkee kuitenkin asian sillä lailla,
että rakentavasti on tätä maata vietävä eteenpäin
ja myöskin heikkoja alueita tultava kehittämään
ja vähempiosaisista pidettävä huolta,
niin kuin nyt tämäkin Jäätteenmäen hallitusohjelma
pitää tämän ajatuksen sisällään. Kristillisdemokraatit
ja vihreät hakevat myöskin omaa linjaansa tämän
päivän oppositiopolitiikassa, ja se tullaan mielenkiinnolla
näkemään, kuinka tuo oppositiotaival
heidän osaltaan tulee jatkumaan.
Kuitenkin nyt käsillä oleva hallitusohjelma
on laman jälkeen ensimmäinen normaaliajan hallitusohjelma.
Niin kuin tohtori Pentti Puoskari on muun muassa Helsingin Sanomissa
todennut, tämä ohjelma ei pidä sisällään
leikkauslistoja, hallituspohja on oikeassa suhteessa eduskunnan kokoonpanoon,
hallituspohja ei ole liian leveä ja syntyy asiallinen keskustelu
opposition ja hallituksen välillä. Toisaalta hallitusohjelma
lähtee koko maan ja sen talouden hyvinvoinnin kehittämisestä,
taloudellisesta kasvusta ja myöskin aidosti työllisyyden
ja yrittäjyyden edistämisestä.
Ed. Rauhala — hän on tosin poistunut täältä — kysyi,
mikä muutos nykyisessä hallitusohjelmassa on suhteessa
edelliseen. Voi todeta aidosti, että tämä hallitusohjelma
on aito 2000-luvun hallitusohjelma, joka korostaa osaamista, työntekoa
ja yrittäjyyttä, hakee sosiaalista oikeudenmukaisuutta
koko maahan ja luo alueellisesti tasapainoisen kehityksen. Tässä on
merkittävä näkökulma Anneli
Jäätteenmäen hallitusohjelman pohjalta.
Toisaalta hallitusohjelma takaa, että maan talous on saatava
kasvu-uralle ja myöskin budjettipolitiikan kannalta hallituskauden
lopussa valtiontalouden tulee olla tasapainossa.
Hallitus on ottanut kunnianhimoisen tavoitteen luoda toimikautenaan
100 000 uutta työpaikkaa, nostaa työllisyysasteen
vuoteen 2011 mennessä 75 prosenttiin. Tämä aidosti
voi tapahtua veronkevennysten, uudistetun veropolitiikan ja yrittäjyyden
edistämisen kautta. Veronkevennykset eivät ole
ylimittavia, vaan hallitusohjelma lähtee siitä,
että palveluista huolehditaan, niin kuin myöskin
vaalikeskustelussa asianmukaisesti todettiin ja läpikäytiin.
Se, että veronkevennykset kohdistuvat erityisesti työhön
kohdistuvaan verotukseen ja ansiotuloverotukseen, on ymmärrettävää,
koska sillä luodaan ostovoimaa ja pidetään
kasvupotentiaali yllä ja sitä kautta myöskin
työllistetään.
Veronkevennykset ovat sosiaalisesti oikeudenmukaisia: Ne painottuvat
pieni- ja keskituloisiin ja myöskin luovat työn
kannustavuuden kautta kysyntää matalapalkkaisille
toimialoille, keventävät yritysverotusta, uudistavat
yhteisö- ja pääomaverokantaa alentamalla
sitä ja toisaalta huolehtimalla siitä, että myöskään
osinkoveron uudistuksessa pk-yrityksille ei tule kahdenkertaista
eikä kiristyvää verotusta. Arvonlisäverotuksen
alaraja muutetaan liukuvaksi, ja niin kuin hallituksen puolelta
todettiin, myöskin hallitus on halukas osallistumaan unionin
puitteissa kokeiluun palvelualan yritysten arvonlisäveron alentamisesta.
Nämä ovat merkittäviä linjanvetoja,
ja kun siihen lisätään myöskin
se, että kiinteistöveron pohjaa ei laajenneta,
takaa se myöskin maa- ja metsätaloudelle entistä paremmat
edellytykset kehittyä jatkossa.
Kaksi kysymystä, joihin halusin tässä paneutua,
ovat aluepolitiikka ja kuntatalous.
Aluepolitiikassa, niin kuin totesin, tavoitteena on sosiaalisesti
oikeudenmukainen ja alueellisesti tasapainoinen kehitys. Aluepoliittisesti
tämä hallitusohjelma toki jatkaa paljolti edellisen Lipposen hallituksen
linjaa, pitää sisällään
siellä aluekeskusohjelmat, osaamiskeskusohjelmat, kaupunkipolitiikan,
mutta ensimmäistä kertaa hallitusohjelma pitää sisällään
myöskin sen, että arvioidaan budjetin yhteydessä määrärahojen aluepoliittisia
vaikutuksia, ja se takaa sen, että ei tehdä ratkaisuja,
joilla alueellista kehitystä heikennetään.
Maakuntahallintoa ja sen roolia tullaan vahvistamaan ja myöskin
sulkua asettamaan muuttoliikkeelle.
Erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen kannalta on merkittävä kannanotto
se, että EU:n laajentuessa ja tämän ohjelmakauden
päättyessä hallitus pyrkii
myöskin huolehtimaan siitä, että tavoite
1 -tuet säilyvät vähintään
entisen tasoisina, olipa sitten ohjelma minkä niminen hyvänsä,
mutta huolehditaan siitä, että päästään
maksimaalisiin aluetukiin myöskin unionin puitteissa. Me
tiedämme, että unionin aluepolitiikka on lisäävää, ja
vaikka hallitusohjelma ei sinällään sitä toteakaan,
niin tämä hallitusohjelma uudistetun aluekehityslain
myötä luo erinomaiset edellytykset myöskin
kansallisen aluepolitiikan tehostamiselle, ja siinä mielessä on
tietysti toivottavaa, että niissä linjauksissa,
joita nyt näitten selvitysten ja yksityiskohtaisten budjettipäätösten
jälkeen ollaan tekemässä, myöskin
kansallinen aluepolitiikka nousee suureen arvoon ja yritystukipolitiikka
rinnan veronkevennysten kanssa luo potentiaalia koko maassa vahvemmalle
yritystoiminnan kehittämiselle.
Täällä useat helsinkiläiset
ovat kantaneet huolta siitä, että hallitusohjelmassa
kuntapolitiikan puolella Pääkaupunkiseutu on jäämässä huonoon
asemaan suhteessa verouudistuksiin erityisesti yhteisöveron
osalta. Jäätteenmäen lupausten osalta
on todettavissa se, että hallitusohjelma lähtee
siitä, että kuntakenttää kohdellaan
tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti ja että jokaisessa
kunnassa kyetään järjestämään
palvelut sekä laadullisesti että määrällisesti
riittävinä. Minä uskon ja luotan, että noissa
ratkaisuissa, mitä hallitus kuntapolitiikan osalta tulee
tekemään, tulee tämä näkökulma
myöskin huolehdituksi.
Hallitus lupaa pitkäjänteistä kuntapolitiikkaa, peruspalveluohjelmaa
ja peruspalvelubudjettia. Tässä erityisesti toivon
sitä, että nyt kun peruspalveluohjelmaa lähdetään
viemään eteenpäin, siinä syntyy
aito viisipohjainen kanta: valtioneuvoston sisällä asiaan
vaikuttavat ministeriöt ja Kuntaliitto, ja luodaan hyvä pohja,
yhteinen perusta, tälle peruspalveluohjelmalle ja sitä kautta luodaan
sitten vuosittain peruspalvelubudjetit. Tämä on
se tavoite, jota nyt ollaan lähdössä toteuttamaan.
Minä uskon, että tästä seuraa
vakaa ja pitkäjänteinen kuntapolitiikka ja myöskin
kuntien tulopohja tulee vakaaksi. Toivottavasti jo 2004 budjetissa
peruspalvelubudjetti on mukana. Lähdemme tästä ajatuksesta.
Veijo Puhjo /vas:
Herra puhemies! Vasemmistoliitto painotti eduskuntavaalikamppailussaan
julkisten palveluiden parempaa tasoa ja toimivuutta, alhaisen perusturvan
parantamista sekä aiempaa tehokkaampaa työllisyyspolitiikkaa. Näiden
tavoitteiden toteuttamisen kanssa katsoimme olevan täydellisessä ristiriidassa
sen, että samaan aikaan harrastettaisiin aiempien eduskuntakausien
suosimaa tuloveroalea.
Vaalikamppailun alussa veroale oli kovinkin suosittu teema.
Aihe oli varsinkin kolmen suurimman puolueen suosiossa. Vasemmistoliitto vastusti
alusta pitäen veronalennuksia. Me painotimme nimenomaan,
että palveluiden asianmukainen järjestäminen
ei voi toteutua, mikäli samanaikaisesti vähennetään
valtion tuloja veroja alentamalla. Aikaa kului, ja julkisuudessa
painottui yhä merkittävämmin tarve parantaa
yhteiskunnan palveluita nykyisestään.
Kaikkien tiedossa oli, että terveydenhuolto on todellisessa
kriisissä: Osastoja on suljettu, sairaaloita on lopetettu
sekä pitkässä juoksussa hoitajien määrää on
kokonaisuutena ottaen vähennetty. Palkka- ym. seikkojen
takia lääkäreitä ja hoitajia on
siirtynyt yksityiselle sektorille ja ulkomaille. Tämä on
johtanut kierteeseen, josta on vaikea päästä pois.
Ellei tähän saada korjausta, tahti vain kiihtyy.
Tämä kaikkien tuntema vaikea tilanne oli vaaleihin
osallistuville puolueille niin tunnistettava, että ne kokoomusta
lukuun ottamatta tajusivat — kokoomuskin tajusi, muttei
välittänyt — että hoitoonpääsyn
turvaaminen, leikkausjonojen purkaminen ja toisaalla yhteiskunnassa muun
muassa ryhmäkokojen pienentäminen tarhoissa ja
kouluissa on täysin mahdotonta veroja alentamalla.
Olen melko varma siitä, että useimpien puolueiden
arviot terveydenhuollon tilanteen oleellisesta parantamisesta ovat
päätyneet myös siihen, että aiemmin
suljettuja osastoja on jälleen otettava runsain mitoin
käyttöön täysin uudella henkilöstöllä mitoitettuna.
Nyt on tultu auttamatta erään tien päähän.
Sairaanhoitopiirien ja kuntien kamreerit ja kamreerimaisen kaavamaisesti
ajattelevat paikallispoliitikot ovat jo tsaarin ajalta periytyneiden
tapojen mukaan alistuneet kritiikittä keskusvallan määräysten
ja rahanjakojen "oikeellisuuteen" ja kuvitelleet samalla, että vain säästämällä ja
edelleen säästämällä henkilökuntaa
ja osastoja supistamalla saavutetaan terveydenhuollossa sellaista
taloudellisuutta, millä kansalaisten hoito voidaan kaiken
aikaa turvata. Tämä käsitys on osoittautunut
vääräksi. Lisäksi heidän
asenteensa on aiheuttanut sen, ettei keskusvallalle ole tullut täyttä kuvaa
maakuntien terveydenhuollon oikeasta tilasta.
Pitkissä leikkausjonoissa on valtava määrä sairaita,
joiden jälkihoito päiväkirurgian tapaan ei
heti onnistu kotona, vaan he tarvitsevat asianmukaisen osastohoidon.
Jonoja ei voi oleellisesti pienentää ilman uusien
osastojen avaamisia eikä selvää henkilökuntalisää.
Uskon, että nykyiset päähallituspuolueet
vähänkin terveydenhuoltoa mietittyään
ovat tämän ymmärtäneet. Siksi
oli ymmärrettävää, että he
vähensivät reilusti vaalikamppailussaan veronalennusvaateitaan.
Herra puhemies! Hallitusohjelman tultua julki olikin yllättävää havaita,
että 1,12 miljardin euron tuloveronalennuksilla vain oppositio,
kokoomus, sai vaalitavoitteensa läpi, kun tuloveroale aiotaan
myöhemmin vielä suurentaa. On outoa, että tuloveroale
otettiin ylipäätään käyttöön. Lipposen
hallitusten tuloveroalet yli puolitoistakertaistuivat alkuperäisestä tavoitteestaan
34 miljardiin markkaan. Näin mittavilla summilla tavoiteltiin
työttömyyden puolittumista. Viime kesästä lähtien
on todettu, että suoritettu veroalelinja ei ollut oikea
keino työttömyyden automaattiseen alenemiseen.
Työttömyys on lähtenyt päinvastoin
kasvuun. Veroalerahat ovat menneet muualle kuin kotimaisen toimeliaisuuden
kasvuun. Siksi alesta olisi tullut luopua nyt kokonaan. Mainitun
tuloveroalen sijasta olisi tarvittu välttämättä terveysprojektin
täysimääräistä toteuttamista,
vaikean pitkäaikaistyöttömyyden ratkaisemista
sekä koko Suomen alueelle ongelmia aiheuttavan muuttoliikkeen
hillitsemistä.
Viime hallituskausilla luotiin 300 000 uutta työpaikkaa,
millä työttömyys ei kuitenkaan puolittunut.
Nyt tavoitteena on luoda 100 000 uutta työpaikkaa.
Tavoitetta on sanottu vaikeaksi toteuttaa. Mikäli tavoitteeseen
ei päästä, on vaarana, että luodaankin
50 000 uutta kokopäiväistä työpaikkaa,
joita hoitavat 100 000 puolipäiväistä työntekijää.
Näin minun epäilemäni pätkätöistä aiheutuva
pätkäkulutus ei toisi työllistyvien toimeentuloon
mitään parannusta, minkä tietenkin pitäisi
olla kaiken työllistämisen tavoite.
Maata vaivaavaan muuttoliikkeeseen on alue- ja kuntaministeri
Hannes Manninen luvannut toimenpiteitä. Veroalerahoja olisi
tarvittu hoitohenkilöstön virkojen niin vakinaistamiseen
kuin lisäämiseenkin sosiaali- ja terveysalalla.
Samoin niitä olisi tarvittu Ahon hallituksen tapaan 100 000
pitkäaikaistyöttömän vuosittaiseen palkkaamiseen
viime vuosien runsaan 35 000 työllistetyn sijasta.
Näin toimien voisimme vaikuttaa ehkä ratkaisevasti
työttömyyttä kohdanneen perheen muuttopäätökseen.
Olen varma siitä, että työttömän
epävarmuus työllistymisestä tai sijaisen
epävarmuus työpaikastaan aiheuttaa heidän
perheessään vakavaa harkintaa toisen puolison
paremman työpaikan löytämiseksi toiselta
paikkakunnalta. Tällaiseen muuttoharkintaan vaikuttavaan
epävarmuuteen tulisi todella panostaa vakinaistamalla ainakin
kaikki sellaiset työpaikat, joita yhteiskunnan on joka
tapauksessa ylläpidettävä.
Herra puhemies! Hallitusohjelman 1,12 miljardia euroa tuloveroalena
on arvoituksellinen summa. En tiedä, onko siihen päädytty
sattumalta vai onko se tarkoituksellisesti desimaalilleen määrätty
samaksi summaksi, mitä ajateltiin viime vuoden tammikuussa
Terveysprojektin väliraportissa siksi rahamääräksi,
mikä tarvitaan, jotta Suomen terveydenhuolto olisi vuonna
2010 keskimääräisellä eurooppalaisella
tasolla. Mikäli se oli tarkoituksellista, on se katsottava
siten terveysprojektin innokkaiden asiantuntijoiden härnäämiseksi.
Härnäämistä tai ei, on terveysprojektin
oikeaa tasoa tarkasteltava uudestaan.
Viime vuoden huhtikuun loppuraportin mukainen 700 miljoonan
euron lisäpanostus on aivan riittämätön
varsinkin, koska kuntien on siitä rahoitettava puolet.
Kun terveydenhuollon kriisi on aiheutunut valtion vastuunkannon
vähentymisestä, on valtion nyt alettava nostaa
reilusti omaa osuuttaan terveydenhuollon kustannuksista. Sillä olisi
myös selvää vaikutusta terveydenhuollon ammattilaisten
innostukseen panostaa omaa itseään aiempaa enemmän
niin terveydenhuollon kuin kaikkien kansalaistenkin eteen. Tästä lisäinnostuksen
syntymisestä vakuutuin viime vuoden tammikuun lääkäripäivillä,
missä kuuntelin kolmen päivän ajan alan
ammattilaisia. Oli hienoa havaita, miten maamme terveydenhuollon
huippuammattilaiset niin innostuksissaan ja melkeinpä suu
vaahdossa olivat ottaneet terveydenhuoltojärjestelmämme
kehittämisen tosissaan.
Lääkäripäivillä huokui
näillä luennoilla upea henki: nyt tarjoutuu kerrankin
mahdollisuus kehittää maamme terveydenhuolto sellaiseksi,
että lääkärit voivat tehdä terveydenhuoltomme
ja kansalaistemme eteen kaiken sen, mitä he osaavat ja
mihin he kykenevät. Tämä henki lopahti varmaan
alkuunsa, kun Raimo Sailas löi väliraporttilaisille
luun kurkkuun tyyliin, että puuhastelkaa te vain terveysprojektinne
kanssa, mutta rahaa ei tipu. Mutta prosessi osoitti kuitenkin sen,
että terveydenhuoltomme ammattilaisilla on valmiutta lisäpanostuksiin,
mikäli yhteiskunta vain antaa siihen tarpeelliset voimavarat.
Herra puhemies! Lopuksi lyhyesti vielä kahteen terveydenhuollon
ongelma-asiaan.
Syrjäytymisen ehkäisy on ohitettu hallitusohjelmassa
liian kepeästi. Kyse on suuresta asiasta, mihin nivoutuvat
niin sosiaali- ja terveydenhuollon kuin työelämänkin
haasteet. Kyse on myös rahallisesti suuresta asiasta. Siksi
olisi tarkasteltava enemmän koko ongelmakentän
kokonaisuutta, jotta suuria kustannuksia voitaisiin hallita paremmin.
Lopputuloksena syrjäytymiskehityksestä on nähtävissä mielenterveysongelmien
raju lisäys. Jotta psykiatrisen hoidon ja ennen kaikkea
ennaltaehkäisyn oikea mitoitus koko yhteiskuntaa ajatellen
saataisiin optimaaliseksi, esitän vakavasti harkittavaksi,
olisiko koko psykiatria siirrettävä valtion vastuulle.
Kyse on satojentuhansien suomalaisten aseman parantamisesta. Ensimmäisenä hätäapuna
olisi kuitenkin jokaiseen kouluun järjestettävä uudestaan
toimiva kouluterveydenhuolto.
Toiseksi otan esiin elintarvikevalvonnan. Jotta Suomen tavoitteleman
EU:n elintarvikeviraston saaminen Suomeen olisi vankalla pohjalla, tulisi
oma elintarvikevalvontamme saattaa asianmukaiseen kuntoon palkkaamalla
siihen tarvittava määrä lisää terveystarkastajia.
Tony Halme /ps:
Arvoisa puhemies! Tässä on vettä.
Ed. Zyskowicz sanoikin, että tässä on vettä.
Viime puheessa punamulta tuli suuhun saakka niin, että kuivasi.
Sitten myös ajattelin, onkohan puheeni niin tärkeä,
että ed. Zyskowicz laittaa lehden alas, mutta näköjään
ei.
Haluan tässä jatkaa vähän
siitä, mihin viimeksi jäin, koska oli tosiaankin
vain kymmenen minuuttia aikaa. Haluan myöskin aloittaa
tämän isänmaallisesti. Haluan siteerata
värssystä "Kotimaani ompi Suomi", jonka Suomen
sotaveteraanit esittivät torstaina Ylioppilastalon juhlasalissa maamme
presidenteille:
"Kotimaa on mulle kallis, sen mä tahdon omistaa.
Suomenmaan jos Luoja sallis olla aina vapaa maa!"
Elikkä: Onko väärin, jos rakastan
omaa vaimoa enemmän kuin muiden? Onko väärin,
jos ostan lahjan omalle lapselle, mutta en teidän? Onko
väärin, jos rakastan veljeäni, mutta
en teidän? Missä on raja ja kuka sen määrittelee,
mikä on väärin ja mikä on oikein?
Miksi on se väärin, kun minä sanon sen,
mutta kun te sanotte sen, se on suvaitsevaa? Miksi en saa rakastaa
enää omiani, vaikka te niin opetitte minulle lapsena?
Koska ja kuka sen muutti? En vihaa muita, mutta rakastan omiani.
Miksi se on väärin? En halua pahaa muille, mutta
haluan hyvää omilleni. En tiedä, olisinko
tässä, ellen olisi syntynyt Lauttasaaren turvalliseen
lähiöön. En tiedä, olisinko
tässä, jos minulla olisi ollut isä. En
tiedä, olisinko tässä, jos äitini
ei olisi laittanut minua ruotsinkieliseen kouluun, missä opin
oikean ja väärän eron ja missä minua
rangaistiin väärästä, mutta
myöskin palkittiin oikeasta teosta. Mutta tiedän,
että en olisi tässä, ellen olisi saanut
enemmän ääniä kuin istuva pääministeri.
Arvoisa puhemies! Haluan siis jatkaa siitä, mihin edellisessä puheessani
jäin. Hallitus aikoo tehdä 50 selvitystä asioista,
joista pääministeri Jäätteenmäen
johtama keskusta puhui vakaalla asiantuntemuksella ennen vaaleja.
Huijasiko pääministeri äänestäjiä vaaleissa,
kun esiintyi niin asiantuntevana? Ville Itälä on
aivan aiheellisesti letkauttanut, että "on se hyvä,
että Jäätteenmäki edes nyt selvittää,
mitä vaalilupauksista seuraa". Minulle ne eivät
tuota ongelmaa.
Yhtä asiaa ei kuitenkaan aiota hallitusohjelman mukaan
edes selvittää eikä siitä ole
tehty edes erillistä ohjelmaa, nimittäin kansalaisten turvallisuus.
Minun vaalilupaukseni oli tulla tähän taloon parantamaan
suomalaisten turvallisuutta. Saamani äänimääräkin
jo osoittaa, että suomalaiset ovat asiasta samaa mieltä.
Turvallisuusasiat ovat huonossa kunnossa. Monet suomalaiset
pelkäävät, ja, ikävä kyllä, pelko
ei ole aiheeton. Rikostilastot rumenevat samaa tahtia kuin ulkomaalaisten
määrä maassamme kasvaa. Nykyisellä maahanmuuttopolitiikalla
sekä elintasopakolaisten määrä että heidän
tekemänsä rikokset tulevat edelleen kasvamaan. Tässä salissa
jokainen ymmärtää, mitä tarkoitan rikoksilla.
Niitä ovat nimittäin raiskaukset, tapot, ryöstöt
ja huumerikokset. Jokainen ulkomaalaisen tekemä rikos on
myös kansanedustajien vastuulla, koska täällä eduskunnassa
tehdyt lait vaikuttavat suoraan ulkomaalaisten määrään.
Kun siis luette lehdestä ulkomaalaisten tekemistä raiskauksista,
tapoista ja pahoinpitelyistä, pitäisi sen tuntua
teidän omassatunnossanne, ainakin liberaalia maahanmuuttolinjaa
kannattavilla, joihin sisältyvät vihreät,
vasemmistoliitto, demarit ja suomenruotsalaiset.
Maahanmuuttolakiin pitäisi tehdä merkittäviä muutoksia.
Töihin tänne kyllä saa tulla, kun maksaa
verot, elättää perheensä ja
noudattaa Suomen lakeja. Tänne tullessa pitäisi
olla työlupa, jonka valtio myöntää harkinnan
mukaan. Sosiaaliturvan piiriin ulkomaalaisten tulisi päästä vasta,
kun he ovat tehneet työtä ja maksaneet veroja
viiden vuoden ajan Suomen valtiolle. Myöskään
hammashoitoon, koulutukseen ja muuhun verovaroin kustannettavaan
toimintaan ei ulkomaalaisilla pitäisi olla etuoikeutta
ennen Suomen kansalaisia. Tästä edellä lukemastani
pitäisi tehdä muutos ulkomaalaislakiin.
Suomalaisten turvallisuudelle on lähiaikoina tulemassa
uusia uhkatekijöitä. Kuten ensimmäisessä puheessani
sanoin, ensi vuonna Euroopan unioniin liittyy useita entisiä itäblokin
maita. Niissä järjestäytyneellä rikollisuudella
on aivan eri rooli ja mahti kuin meillä koto-Suomessa. Mafiat
vaikuttavat politiikassa ja ne harjoittavat jättimäistä bisnestä rikollisuudella,
kuten huumekaupalla, prostituutiolla ja muilla rikoksilla. Kun rajat
avautuvat myös Itä-Eurooppaan, rikollisista tulee
EU-kansalaisia ja he voivat liikkua esteettä maasta toiseen.
Mitä hallitus aikoo tehdä sille brutaalille totuudelle,
että järjestäytynyt rikollisuus saapuu
vuoden päästä toden teolla Suomeen ja
samalla monet julmat ja törkeät rikokset tulevat
lisääntymään rajusti?
Tämän hallituksen pitäisi huolehtia
siitä, ettei yksikään ulkomaalainen saa
enempää avustusta ja tukea kuin suomalainen. Miksi?
No, tässä teille faktaa poliisin tilastoista vuodelta
2000 elikkä ei minun mielipiteeni.
Ulkomaalaisten rikollisuus suhteessa suomalaisiin: ryöstöjä neljä kertaa
enemmän kuin suomalaiset. Näihin kuuluvat somalit,
vietnamilaiset, virolaiset ja jugoslaavit: somalit 86 kertaa, vietnamilaiset
69 kertaa, virolaiset 26 kertaa, jugoslaavit 26 kertaa. Murhia,
tappoja tai tapon yrityksiä ovat ulkomaalaiset tehneet
suomalaisia kaksi kertaa enemmän. Säälittävintä,
mutta viimeisimpänä tietystikin raiskauksia he
ovat kovan tutkinnan ja työnteon jälkeen ehtineet
tehdä 32 vuodessa, plus törkein tapaus: lapsen
seksuaalinen hyväksikäyttö, 20. Eli periaatteessa
vuodessa ulkomaalaiset ovat tehneet 52 henkistä tappoa
meidän kansalaisiamme vastaan eli lapsiamme ja naisiamme
vastaan. Tämä on neljä kertaa enemmän
kuin me suomalaiset.
Ikävä kyllä, tämä on
vain jäävuoren huippu, sillä nykyään
suomalaiset eivät omassa maassaan uskalla syyttää ulkomaalaisia
roistoja ilman, että saisivat rasistin leiman otsaansa,
jopa poliisi tekee näin. Mielestäni te, jotka
olette kannattaneet nykyistä ulkomaalaispolitiikkaa, olette vastuussa
näistä törkeistä rikoksista.
Jos näitä roistoja ei päästettäisi
elämään meidän verorahoillamme,
eivät he tekisi myöskään rikoksia. Miten
te saatte yönne nukutuksi? Voin kertoa, että ne
ihmiset, jotka asuvat ulkomaalaisten naapurissa, nukkuvat erittäin
huonosti, jos ollenkaan.
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Halmeen puheenvuoro oli jossain määrin
häkellyttävä. En oikein tiedä, miten
sitä lähestyisi, mutta ihan ensimmäiseksi joudun
toteamaan tietysti näinpäin, että ne
tilastotiedot, jotka minulla on ollut, osoittavat kyllä sen,
että ulkomaalaisväestö Suomessa ei ole
suhteessa suomalaisväestöön syyllistynyt
rikoksiin kuin marginaalin verran enemmän. Tässä suhteessa
on väärin syyllistää koko ulkomaalaisväestöä.
Mutta ennen kaikkea ed. Halmeen puheenvuoron perusteella, kun
hän pohdiskeli sitä näinpäin, että ulkomaalaisväestö hyväksikäyttää suomalaista
yhteiskuntaa joko niin, että ovat työttömiä täällä,
tai sitten niin, että kun tulevat töihin, vievät
työpaikat, tavallaan olemme siinä tilanteessa,
että he ovat aina väärässä paikassa.
Tämä asennoituminen itse asiassa halventaa 1,3:a
miljoonaa suomalaista, jotka tällä hetkellä asuvat
ulkomailla eli asuvat samanlaisessa tilanteessa kuin Suomessa asuva
ulkomaalaistaustainen väestö. (Puhemies koputtaa)
Minä toivoisin, ed. Halme, että te katsoisitte
tämän kolikon molemmat puolet.
Tony Halme /ps(vastauspuheenvuoro):
Minulla on erittäin helppo ja nopea vastaus tuohon. Herra
puhemies, minä asuin 16 vuotta USA:ssa itse, 6 vuotta Japanissa
ja olen käynyt 36 maassa. Mutta näissä maissa
nämä, paljonko edustaja sanoikaan, 1,2 miljoonaa,
ovat työssä näissä maissa. He
eivät ole sosiaaliturvan avustuksella. Nimittäin
USA:ssa ei, niin kuin ei myöskään Espanjassa
tai Italiassa, saa sosiaaliavustusta ennen kuin on tehnyt töitä viisi
vuotta pohjalle.
Haluan lisätä tähän vielä,
kun hänellä on eri faktat, että minulla
on tässä raportti, jonka saa Helsingin poliisilta.
Sen takia sanoinkin, että nämä ovat faktat,
eivät minun mielipiteitäni.
Valto Koski /sd:
Arvoisa herra puhemies! Lähetekeskustelun aikana useat
puhujat ovat arvioineet hallitusohjelmaa epämääräiseksi
ja väittäneet, että monet asiat jäävät
jatkoselvittelyn varaan. Hakeakseen tukea näille väitteille
he ovat poimineet jopa ohjelman sivuilta irtonaisia lauseita, joilla
viittaavat näihin selvityksiin. Mielestäni tällainen
politikointi on hallitusohjelmaa arvioitaessa aivan liian kevyttä viihdettä ja
osoittaa, miten ongelmallista joillekin puolueille on vaihtaa vaalitappion
jälkeen vastuunkantajan rooli opposition rooliin. Keskustelu
hallitusohjelmasta on myös osoittanut, miten vaikeata on suhtautua
tässä uudessa tilanteessa siihen, että entisestä hallituskumppanista
on tullut vastapeluri ja vastaavasti entisestä vastapelurista
hallituskumppani.
Hallitus on antanut ohjelmalleen nimen "Työllä,
yrittämisellä ja yhteisvastuulla uuteen nousuun".
Ohjelman sivuille on kirjattu sen keskeiset tavoitteet. Hallitustyö on
vasta alussa, ja todelliset haasteet ohjelmien toteuttamiseksi tulevat
riippumaan paljolti siitä, minkälaiseksi toimintaympäristö sekä kotimaassamme
että kansainvälisesti tulee muodostumaan.
On syytä todeta, että hallitus aloittaakin
työnsä poikkeuksellisen vaativassa kansainvälisessä tilanteessa,
joka luo epävarmuutta myös talouden kokonaiskehitykseen.
Hallitusohjelman suuret ristiriidat liittyvätkin rahoituksen
riittävyyteen ja ohjelman sisällön toteuttamiseen.
Menokehyksiin kiinninaulattu lisäys on kuitenkin osoitus
hallituksen halusta jatkaa vakaalla ja hillityllä talouspoliittisella
linjalla, mutta ohjelman sisältö ja yhteiskunnan
todelliset tarpeet taas edellyttäisivät mitä ilmeisemmin
suurempia panostuksia. Tämän johdosta on siis
jo etukäteen selvää, etteivät
tällä menonlisäyksellä tule
läheskään kaikki tarpeelliset uudistukset
rahoitetuiksi. Siksi joudutaan tekemään myös
arvovalintoja. Kuten tiedetään, arvovalintojen
tekeminen politiikassa on aina vaikeaa, koska niihin liittyy niin
monia erisuuntaisia näköaloja ja intressejä. Tätä voi
kuitenkin helpottaa nykyisen hallituksen verrattain kapea pohja.
Eräs arvovalintojen osa-alue on sosiaali- ja terveyspolitiikan
alue. Sosiaali- ja terveyspolitiikkaa koskevat tavoitteet hallitus
on kirjannut ohjelmansa neljänteen lukuun, jossa muun muassa
todetaan seitsemän eri osa-aluetta ja tällainen teksti:
"Väestön terveyden edistäminen, sairauksien
ennaltaehkäisy sekä yksilön elämänhallinnan,
työ- ja toimintakyvyn ja omatoimisuuden tukeminen ovat
keskeisiä sosiaali- ja terveyspolitiikan tavoitteita."
Näitä hallitus lupaa edistää yhteensovittamalla
entistä paremmin sosiaali- ja terveyspolitiikkaa rinnakkain
ja yhdenmukaisin tavoittein. Edellytyksiä tällaisen
politiikan tavoitteiden toteutumiselle luodaan Kansallisen terveyshankkeen
sekä Sosiaalialan kehittämishankkeen avulla. Päämääränä on
lisätä kansalaisten hyvinvointia ja terveyttä sekä vähentää syrjäytymistä.
Hallitus sanoo vahvistavansa myös terveydenhuollon ja sosiaalisen
hyvinvoinnin näkökulmaa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa
ja toiminnassa kokonaisuudessaan.
Jos, niin kuin oletan, tämä toimintapolitiikka otetaan
todella vakavasti hallituksen politiikassa, se luo ainakin lähtökohdiltaan
oikean tavoitteen vastata niihin haasteisiin, joita sosiaali- ja terveyspolitiikkamme
tänään pitää sisällään.
Haluan todeta, että vaikka pääministeri
Paavo Lipposen hallitusten aikana myös sosiaalisektorin
uudistuksia toteutettiin merkittävästi erityisesti
työelämän alueella, tosiasiaksi kuitenkin
on jäänyt, että sosiaalisektori on markkinatalouteen nojautuvassa
yhteiskunnallisessa päätöksenteossa vähän
lapsipuolen asemassa. Vahvistusta väitteelleni haen niistä tutkimuksista,
jotka osoittavat, että köyhyys ja syrjäytyminen
ovat lisääntyneet ja samoin sen aiheuttamat monet
ongelmat. Tutkimukset osoittavat myös, että suurin
syy köyhyyden ja syrjäytymisen lisääntymiseen
löytyy 1990-luvun alussa alkaneesta talouslamasta, joka
vei monelta kansalaiselta työpaikan, aiheutti ylivelkaantumisia
ja monia muita ongelmia. Osasta näitä ongelmia
on päästy eroon, mutta niille, jotka edelleen
painiskelevat näiden ongelmien kanssa, sosiaaliturvan taso
näyttää edelleen olevan suuri ongelma.
Sosiaaliturvan sisällä on myös monia
muita ongelmia. On todettava, että kun toinen käsi
antaa, toinen käsi ottaa takaisin. Tämän
on sanottu olevan yksi syy siihen, miksi esimerkiksi työtä ei kannata
ottaa joissakin tapauksissa vastaan. Siksi nyt on aika käydä käsiksi
koko sosiaalihuollon kehittämiseen ja katsoa sitä yhtenä kokonaisuutena
sen toimivuuden paremmaksi takaamiseksi. Toivottavasti hallitukselta
löytyy tahtoa ja voimia tämän ison ongelmakentän
kartoittamiseksi.
Rajoitetun ajankäytön puitteissa laajempi puuttuminen
sosiaali- ja terveyssektorin ongelmiin on tässä yhteydessä mahdotonta.
On vain tyydyttävä siihen, että hallitusohjelman
tavoitteet jatkossa jalostuvat ohjelmatyön edistyessä hyviksi
käytännöiksi.
Arvoisa puhemies! En kuitenkaan malta olla puuttumatta yhteen
yksityiskohtaan, joka ei tässä salissa eikä julkisessa
keskustelussa ole noussut ongelmien suuruuden huomioon ottaen riittävästi
esille. Kysymys on päihdepolitiikasta ja sen mukanaan tuomista
suurista yhteiskunnallisista haasteista. Suomihan on aikanaan valinnut omaksi
päihdepolitiikan linjakseen verrattain korkean verotuksen
tien. Tällä politiikalla on ajateltu olevan päihteiden
käyttöä hillitsevää ja
sitä kautta myös sen aiheuttamia terveyshaittoja
minimoivaa merkitystä. Tämä ei kuitenkaan
ole täysin onnistunut. Päihdyttävien
aineiden käyttö on lisääntynyt
koko ajan, ja samalla myös niiden aiheuttamat ongelmat
lisääntyvät. Kun lisäksi on tiedossa,
että EU:n itälaajentuminen muuttaa tilannetta
vielä huonompaan suuntaan, syyt tiedämme, on aihetta
kysyä, hukummeko kohta viinaan. Stakesin eräästä luennosta
poimin mielenkiintoisen lauseen, jossa kysytään:
Mistä maksaja ja mistä maksoja? Se on aika hyvä kysymys tässä tilanteessa,
kun nämä vaaratekijät vielä uhkaavat
lisääntyä: Mistä maksaja ja
maksoja?
Mitä hallitusohjelmassa aiotaan sitten tehdä tämän
lisääntyvän päihdeuhkan torjumiseksi? Hallitus
toteaa ykskantaan, että EU:n laajenemisen myötä Suomen
mahdollisuudet ylläpitää alkoholin ja
tupakan nykyisiä valmisteverokantoja heikkenevät.
Tämä tosiasia siis tunnustetaan. Samalla tulee
kuitenkin todetuksi mahdottomaksi sekin tavoite, joka hallitusohjelmassa
mainitaan, että Suomi voisi hyvästä tahdostaan
huolimatta vaikuttaa Euroopan unionin maiden suuntaan niin, että niiden
alkoholiverotusta nostettaisiin Suomen tasolle tai edes siihen suuntaan.
Edellä kuvatun jälkeen on syytä kysyä,
miten hallitus voi toteuttaa tavoitteensa uudistaa alkoholin verotusta
suunnitelmallisella tavalla, jonka se sanoo parhaiten turvaavan
verotulot ja minimoivan kansanterveydelliset ja taloudelliset haitat.
Tavoitetta voidaan pitää sinänsä oikeana
ja kannatettavana, mutta kun sille aletaan hakea sisältöä,
monia suuria ongelmia ja ristiriitoja ilmaantuu tälle tielle.
Vastakkain tulevat olemaan muun muassa alkoholi- ja terveyspoliittiset
tavoitteet, liike-elämän vaatimukset sekä monet muut
erilaiset intressit. Näyttää siis siltä,
että päihteiden käytön yhä lisääntyviä ongelmia
on erittäin vaikea kansallisesti hallita. Alenevat hinnat
lisäävät kulutusta tilanteessa, jossa
sitä pitäisi entisestään hillitä.
Päihteiden saatavuus lisääntyy ja siirtyy
yhä nuorempiin ikäluokkiin. Päihteiden
käytön lisääntyminen on siis
todellinen uhka ja yhteiskunnallinen ongelma. Inhimillisen hädän
lisäksi se aiheuttaa yhteiskunnalle suuria menetyksiä ja
yhä lisääntyvää rahoitustarvetta
tilanteessa, jossa jo nyt on rajalliset mahdollisuudet hoitaa tätä ongelmakenttää.
Päihteiden käytön ongelmat tulevat
esille myös hoitoketjujen toiminnassa. Siksi myös tämä osa-alue
on otettava uudelleen selvityksen alle. On myös kyseenalaistettava,
saavutetaanko nykyisellä hoitoketjulla asetetut tavoitteet
päihdepolitiikassa vai jäävätkö hoitotoimenpiteet puolitiehen.
Tällaiseenkin arvioon on syytä, kun tietää,
että esimerkiksi akuutin hoidon jälkeen, joka
sekin on jo kovin rajoitettua muun muassa kuntien taloudellisista
syistä, monet jäävät vain oman
onnensa nojaan: ei löydy asuntoa, ei työpaikkaa,
joilla ihminen saatettaisiin takaisin yhteiskuntaan ja uuden elämän
alkuun.
Arvoisa puhemies! Puhuttaessa päihdepolitiikasta on
siis syytä juuri tässä tilanteessa kysyä, kenelle
vastuu päihdepolitiikasta viime kädessä tässä yhteiskunnassa
kuuluu. Kun otetaan huomioon hintojen alentumisen seuraamukset,
päihteiden saatavuuden helpottaminen, elinkeinoelämän
vaatimukset jne., näyttää siltä,
että ratkaisu jää viime kädessä meidän
poliitikkojen vastuulle. Tällöin on ratkaistava,
miten estetään humalajuominen, on ratkaistava,
miten päihdepolitiikka saadaan palvelemaan perheiden ja
lasten hyvinvoinnin kehitystä ja monia muita asioita.
Suuri haaste meillä poliitikoilla ja uudella hallituksella
onkin juuri päihdepolitiikassa. Hallitusohjelmassa tästä todetaan,
että hallitus ohjaa valtion rahoitusta erityisesti mielenterveys-
ja päihdehoitopotilaiden hoidon ja tukipalvelujen turvaamiseksi
ja että hallitus tekee alkoholihaittojen ehkäisyä koskevan
ohjelman ja valtioneuvoston periaatepäätöksen.
Hallitus sanoo valmistelevansa myös huumausainepoliittisen
toimenpideohjelman vuosille 2004—2007. Ohjelmatyön
valmistelut ovat tietämäni mukaan käynnistymässä,
mitä on syytä tervehtiä tyydytyksellä. Samalla
on syytä toivoa, että päihdepolitiikka nousee
yhteiskunnallisissa keskusteluissa riittävästi
esille, jolloin voidaan saada sen toteuttamisellekin riittävää painoarvoa.
Arvoisa puhemies! Yhteiskunnan voimavarat ovat siis rajalliset.
Hallituksen omaksuma tiukka menokuri edellyttää,
jos aiomme luettelemiamme ongelmia hoitaa edes jossakin määrin,
että syntyy sellaista lisäarvoa, joka mahdollistaa
lisärahoitusta. Tällöin ennalta ehkäisevillä ja
korjaavilla toimenpiteillä on suuri merkitys. Toivonkin,
että hallitus ottaa toiminnassaan huomioon näitä ratkaisuja
harkitessaan yhteiskuntapoliittiset kokonaisvaikutukset. Vain tämä tie
on kestävä. Se ei toteudu säästöjen
osalta hetkessä, mutta haittojen aiheuttamien inhimillisten
kärsimysten lieventäminen tuo pitkällä aikavälillä säästöjä.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Valto Koski puheensa alkupuolella moitti
oppositiota siitä, että poimitaan virke sieltä,
toinen täältä.
Arvoisa puhemies! Jos olisi menetelty niin kuin olen useampaan
kertaan todennut, että selvitettävät
asiat, ne noin 50 kappaletta, olisivat olleet luettelona siellä lopussa;
jos reaaliarvoltaan paraneviin etuuksiin olisi merkitty reaaliarvon korotustavoite;
jos nimelliskorotuksia koskevat etuuksien muutokset olisi sellaisiksi
kategorisoitu; jos ylipäätään
olisi selvästi ilmaistu, mihinkä pyritään,
niin silloin keskustelun taso olisi aivan kokonaan toinen, ja vielä erikoisesti,
jos se hintalappuliite olisi ollut mukana, joka nyt ilmeisesti huomenna
sitten kuitenkin tulee julkisuuteen.
Valto Koski /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ei varmasti semmoista hallitusohjelmaa koskaan
tähän maahan ole tehty, että se olisi
reaalisesti sellainen kuin käytäntö tulee
olemaan. Niin kuin tuossa äsken puheenvuorossani totesin,
nämä epävarmuustekijät monelta
osin ovat yksi syy siihen, että tänä päivänä esimerkiksi
rahoituskehyksen toteutumisesta ei tiedetä. Sitä suurempi
ongelma on näiden pienten lisäysten osoittaminen
oikeaan paikkaan.
Vaikka ed. Pulliaisen puheenvuorolle on selkeästi katettakin,
haluan kuitenkin todeta ja totean sen toistamiseen, että toivon
mukaan tämä ohjelma aikanaan jalostuu hyviksi
käytännöiksi kaikista ongelmistaan huolimatta.
Kyösti Karjula /kesk:
Arvoisa puhemies! Anneli Jäätteenmäen
yrittäjyyshallitus aloittaa työnsä varsin
haastavissa olosuhteissa. Kansainvälinen talous on taantumassa,
ja vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen voidaan vastata vain hallituksen
kattoteeman, työn, yrittäjyyden ja yhteisvastuullisuuden,
avulla. Näiden kolmen sanan on leimattava hallituksen koko
toimintaa ja politiikkaa. Nyt tarvitaan aitoa vastuunkantoa. Hallituksen
kokoonpano merkitsee käytännössä sitä,
että palkansaajat ja pienyrittäjät lyövät
historiallisesti yhteistyön kättä. Maamme
tulevaisuuden menestymisen kannalta tämä on välttämättömyys.
Suomen kansantalouden tilanne on vielä kohtuullinen.
Tilanne on kuitenkin tyystin erilainen kuin se oli kahden edellisen
hallituksen aikana ja miksi taloustilanne vielä alkuvuodesta
arvioitiin. Kansainvälinen talous on yhä kriisiytymässä. Irakin
sodan päättymiseen asetetut positiiviset tavoitteet
eivät näytä toteutuvan. Euroopan unionin
komission tuoreen ennusteen mukaan EU:n talous tulee kasvamaan tänä vuonna
vain prosentilla. Tästä huolimatta euron vahvistuminen
on yhä jopa todennäköistä USA:n
talouskehityksen vuoksi. Juuri tällä hetkellä myös
Aasian kasvuunkin liittyy olennaisia ja useita riskejä.
Tiivistetysti voikin sanoa, että talouden alueella
näkyvissä on paljon riskejä. Siinä missä Lipposen
hallitukset saattoivat luottaa talouspolitiikassaan vientiteollisuuden
vetoon, Jäätteenmäen hallituksen on ratkaistava
viennin vauhdittamisen lisäksi kotimarkkinoiden nykyistä selvästi
myönteisempi kehitys. Mielestäni tämä muodostaa
sen keskeisen lähtökohdan, minkä vuoksi
on hallitusohjelman näkökulmasta viisasta, että tämä on
jätetty riittävän väljäksi,
niin että nämä käytännön
toimenpiteet voidaan sopeuttaa sitten varsinaisen hallitustyön
juoksun myötä. Vielä jos ajattelemme
vajaan viimeisen kymmenen vuoden kehitystä, on aivan olennaista
tunnustaa ääneen se, mikä on ollut yhden
teollisuudenalan eli tieto- ja viestintäteknologian ja
vielä yhden yrityksen, Nokian, merkitys tässä koko kansantalouden
myönteisessä kehityksessä.
Hallitusohjelmaan kirjatut tavoitteet: valtiontalouden tasapainon
säilyttäminen, työllisyyden nostaminen
ja tulonsiirtoihin tähtäävien tehtävien
panostusten toteuttaminen, alleviivaavat talouskasvun välttämätöntä merkitystä.
Tulevan hallituskauden aikana Suomen on valmistauduttava myös
alkavaan väestön ikääntymiseen.
Mitä positiivisempaa talouskehitys on, sitä todennäköisemmin
tavoitteet ovat toteutettavissa.
Kuluttajien luottamuksen säilyttäminen tulee vaatimaan
erityisiä ponnistuksia. Olennainen kysymys hallituksen
kannalta on, miten työllisyyttä voidaan tukea
parhaalla mahdollisella tavalla heikonkin talouskasvun olosuhteissa.
Nykyisessä tilanteessa ei nimittäin ole mielekästä laskea kaikkea
paranevan taloustilanteen varaan. Alkuvuoden aikana reilut 30 suuryritystä on
kertonut irtisanomis- ja lomautustarpeistaan. Yt-neuvottelujen alla
olevat toimet koskettavat yli 10 000:ta työpaikkaa.
Määrät eivät ole hälyttäviä,
mutta ne entisestään korostavat kuluttajien luottamukseen kohdistuvaa
uhkaa. Mitä kauemmin kansainvälinen taantuma jatkuu,
sitä elintärkeämmäksi käy kotimarkkinoiden
kehityksen kannalta yrittäjyys.
Hallitusohjelman työllisyystavoitteeksi on asetettu
työllisyyden nostaminen 100 000 hengellä vaalikauden
loppuun mennessä. Tätäkin merkittävämpää on,
että pitkän tähtäimen eli kahden
vaalikauden päämääräksi
on asetettu 75 prosentin työllisyysaste. Tavoitteen realistisuutta
on eräissä yhteyksissä epäilty.
On kuitenkin huomattava, että väestön
ikääntyminen pakottaa meidät nostamaan
merkittävästi työllisyysastetta. Tässä tavoitteessa
on tavalla taikka toisella meidän yhteisesti onnistuttava.
Ilman riittävän korkeaa huoltosuhdetta seurauksena
on välttämättä hyvinvointipalvelujen
leikkaaminen.
Hallitus otti ohjelmassaan maltillisten veronalennusten linjan.
Ansiotuloihin painottuvat, runsaan miljardin euron veronkevennykset
toteutetaan etupainotteisesti ja työllisyyttä korostaen, pieni-
ja keskituloisiin kohdistaen. Työllisyyttä tuetaan
myös matalapalkkaisten töiden työnantajamaksuja
keventämällä. Talouden kehityksestä riippuen
vaalikauden puolivälissä on arvioitava verotusta
uudelleen. Työllisyyskehityksen kannalta on keskeistä,
että hallitus kykenee luomaan yrittäjyyttä harkitsevalle
konkreettisia kannustimia. Esimerkiksi yrittäjyyden byrokraattisten
esteiden purkamisen, yritysrahoituksen helpottamisen ja sukupolvenvaihdosten
verotuksen keventämisen kaltaisten välttämättömien
uudistusten lisäksi tarvitaan ratkaisuja, jotka viestittävät yhteiskunnan
kirjaimellisesti suosivan yrittäjyyttä.
Kansainvälisen talouskehityksen ja työllisyyskehityksemme
yhteyden katkaiseminen on mahdollista vain yrittäjyyden
avulla. Vasta kun yrittäjyydestä on tullut kadehdittava
uravaihtoehto, voimme olla tyytyväisiä toteutettuun
yrittäjyyspolitiikkaan. Kannustavuuteen pakottavat yrittäjyyteen
luontaisesti liittyvät riskit, jotka tulevat aina rajoittamaan
yrittäjyydestä kiinnostuvien ihmisten määrää.
Kokoomuksen taholta on voimakkaasti kritisoitu kaksinkertaiseen
osinkoverotukseen palaamista nimenomaan yrittäjyyden vastaisena
toimena. Hallitusohjelman sisällön luonne lähtee
siitä, että pk-yritykset on kuitenkin jätetty
osinkoverotuksen kiristyksen ulkopuolella. Samalla kansainvälinen
kilpailukyky turvataan keventämällä yritysverotusta.
Hallitusohjelman merkittävin uudistus on kuitenkin
poikkihallinnollisten ohjelmien käyttöönotto.
Hallinnonalojen väliset politiikkaohjelmat haastavat politiikkaohjelmaa
johtavan ministerin ja ohjelmajohtajan aidosti poikkihallinnolliseen
yhteistyöhön. Yrittäjyyden politiikkaohjelman
toteuttamiseen kohdistuu koko hallituksen tavoitteiden kannalta
voimakkaita odotuksia. Tämän vuoksi on toivottavaa,
että hankkeen ohjelmajohtajaksi saadaan henkilö,
jolla on aito yhteys yrittäjyyteen. Poikkihallinnollisten
tavoitteiden toteuttaminen on helpointa hallinnon intressipiirien
ulkopuolelta tulevalla henkilöllä. Tietoyhteiskuntaohjelman
kohdalla poikkihallinnollisuuden tarve on ehkä vieläkin
merkittävämpää. Ohjelman ottaminen
pääministerin alaisuuteen on merkittävä askel,
jolla tietoyhteiskuntapolitiikan toteutukseen saadaan riittävää tehoa.
Arvoisa puhemies! Perhepolitiikka on hallitusohjelmassa hyvin
esillä, joskaan kaikki keskustan kannalta tärkeät
tavoitteet eivät ole toteutuneet. Lapsilisän,
osittaisen hoitorahan, kotihoidon tuen ja vanhempainrahan korottaminen
ovat odotettuja uudistuksia. Erityisen huomion ansaitsee se, että hallitusohjelmaan
on kirjattu keskeisiä tavoitteita lasten turvallisen kasvuympäristön kannalta.
Työn ja perheen yhteensovittaminen, aamu- ja iltapäivätoiminnan
kehittäminen, perhepolitiikan ennustettavuus sekä alkoholin
ja väkivaltaviihteen haitallisten vaikutusten torjuminen
ovat todella merkittäviä asioita tulevaisuuden
hyvinvoinnin kannalta. Vieläkään kotona
tapahtuva lastenhoito ei saa tuekseen riittäviä kannustimia.
Valitettavasti valtion omistajapolitiikan kokonaisjärjestely
jäi osin avoimeksi. Omistajapolitiikan osalta hallitusohjelmassa
ei kyetty vielä ratkaisemaan markkinaehtoisten yhtiöiden
lopullista sijoituspaikkaa. Luvattu selvitys on syytä toteuttaa
välittömästi ja tehdä lopullinen
päätös tämän tärkeän
asian hoitamiseksi.
Arvoisa puhemies! Kokonaisuutena hallitusohjelma on onnistunut
ja nostaa esiin kunnianhimoiset tavoitteet. Tiukka menokuri on viisautta. Nyt
tulevien vuosien työn päävastuu on niiden toteuttamiseen
nousevan politiikan sisällön täsmentämisessä.
Muun muassa työllisyys- ja yrittäjyysohjelmiin
on sisällytettävä rohkeita ja ennakkoluulottomia
avauksia.
Juhani Sjöblom /kok:
Arvoisa puhemies! Pääministeri Jäätteenmäen
hallituksen ohjelma on saanut mahtipontisen nimen: "Työllä,
yrittämisellä ja yhteisvastuulla uuteen nousuun."
Ennen vaaleja keskustan puheenjohtaja Jäätteenmäki
puhui paljon yrittämisen edellytyksistä ja työttömyyden
vähentämisestä sekä erityisesti
monista uusista keinoista, joilla työttömyys voidaan poistaa.
Olisi voinut odottaa, että hallitusneuvotteluissa kepu
ei olisi pettänyt keskeisimpiä lupauksiaan, vaan
olisi todellakin tuonut pöytään jotain
sellaisia uusia toimenpiteitä, joista se ei olisi luopunut
tai tehnyt kauppaa ansaitakseen pääministerin
paikan ja aseman SDP:n apupuolueena.
Hallitusohjelmassa ilmoitetaan varsin selkeästi, että yhtiöveron
hyvitysjärjestelmä, niin sanottu avoir fiscal,
tullaan poistamaan ja saattamaan osingot osittain kahdenkertaisen
verotuksen piiriin. Tämä yksi koko ohjelman olennaisista
kohdista, jotka koskevat yrittäjiä, alkaa lauseella: "Pääoma-
ja yritysverotusta tarkistetaan veronsaajien asema ratkaisussa turvaten."
Onkin perusteltua heittää ilmaan kysymys, miten
turvattaisiin veronmaksajien asema.
Hallitusohjelmaan sisältyy kirjaus siitä,
että osingot osittain saatetaan kahdenkertaisen verotuksen
piiriin. Toisaalta annetaan uskoa, että pienten ja keskisuurten
yritysten verotus ei kiristyisi; siinähän puhutaankin
vain osingonjaon verotuksesta, ei yritysten kokonaisverouudistuksesta
tai yrityksen kokonaisverotuksen kiristämisestä.
Tällainen esitys on omiaan luomaan epävarmuutta
yrittäjien keskuudessa. Kukaan ei tässä vaiheessa
osaa ennustaa, miten pienet ja suuret tai perhe- ja pörssiyritykset
tullaan jakamaan eri kasteihin. Syntyvä epävarmuus
taas on omiaan aiheuttamaan sellaistenkin yritysten taseiden korjailua,
joita uusi tilanne ei tulisi koskemaan.
Me kokoomuksessa olisimme mieluummin ottaneet hallitusohjelman
pohjat Leppäsen ja Sailaksen työryhmien kokonaisvaltaisista
esityksistä kuin Arvelan raportista. On todettava, että kun kokoomus
ei jotain asiaa hyväksy, se myös tarkoittaa "ei"
eikä vain hyvää lähtökohtaa
perusteelliselle kaupankäynnille, kuten keskustassa. Keskustan
"ei" ei ole kokonaan "ei" vaan "melkein ei", niin että perääntyminen
valtapoliittisessa pelitilanteessa on vielä mahdollista.
Jäätteenmäen hallitus sen sijaan
ilmeisesti otti Arvelan ehdotukset käyttöön.
Ainakin hallitusohjelman kirjaukset mahdollistavat esitysten toteuttamisen.
Kaikki tulkitsijat ovat olleet yhtä mieltä siitä,
että hallitus tulee esittämään
yhtiöveron hyvitysjärjestelmän poistamista,
mutta suurempi epäluottamus kohdistuukin niihin lieventäviin
lääkkeisiin, joita tarjotaan vastineeksi, kuten
yhtiöverokannan alentamiseen ja mahdollisesti palautusten
käyttöönottoon sekä arvonlisäveron
alarajan muuttamiseen liukuvaksi. Tässä liikutaan
sellaisella alueella, jossa pienet virheet aiheuttavat suuret menetykset
rahavirroissa. Pitäisi voida rehellisesti myöntää,
ettei neutraalia verotusta ole olemassakaan eikä myöskään neutraalia
verouudistusta, vaan reformin jälkeen veronmaksajien keskinäinen
kohtelu muuttuu aina väistämättä.
Nyt hallitus lähtee omaehtoisesti romuttamaan sellaista
järjestelmää, joka on toiminut loistavasti.
Nimenomaan veronsaajien näkökulmasta on ollut
merkityksellistä, että yhteisöveron tuotto
kohosi järjestelmän muutoksen jälkeen
kahdeksankertaiseksi. Suomessa tuotto on Oecd-maista korkeimpia
suhteessa bruttokansantuotteeseen. Nyt kun tuotto muun muassa kansainvälisen
kysyntätilanteen heikkenemisen vuoksi uhkaa laantua, on
Jäätteenmäen hallitus päättänyt
lähteä kiristämään
vyötä kuopan pohjalla.
Arvoisa puhemies! On mielenkiintoista nähdä,
miten kaikki hyvät ja kalliit hyvinvointipalvelut ja tulonsiirtojen
lisäykset pystytään rahoittamaan, kun
auto-, alkoholi- ja tupakkaveroista ei löydy enää jatkossa
liikkumavaraa. Aikaisempien sulle—mulle-hallitusten aikakaudella
otettiin velkaa ja kustannusten karattua käsistä devalvoitiin
siksi, etteivät hallitukset olisi joutuneet harjoittamaan
ikävää, säästeliästä talouspolitiikkaa.
Kiitos hyvien kokoomuslaisten valtiovarainministerien, Viinasen
ja Niinistön, sekä VM:n virkamiesten luoman perinteen
Suomen kansa on oppinut suhtautumaan epäilevästi
valtion lisävelanottoon, erityisesti nuoremmat kansalaiset,
jotka tulevat kantamaan päävastuun tulevaisuuden
veloista ja maksuista.
Herra puhemies! Hallitusohjelma konkretisoituu kunnolla ensimmäisen
kerran vasta syksyllä, kun tulemme näkemään,
miten kirjaukset näkyvät hallituksen ensimmäisessä budjetissa.
(Ed. S. Lahtela: Se jatkaa vanhaa linjaa!) Sosiaali- ja terveysministeriltä sopii
kysyä, miksi hallitusohjelman sosiaaliturvaa koskevassa
osuudessa ei ole mitään konkreettista yrittäjien
sosiaaliturvan kehittämisestä. Kansainvälisessä vertailussa
maassamme on aivan liian vähän yrittäjiksi
haluavia, ja tätä tilannetta olisi ohjelmassa
pitänyt huomioida.
Verotilijärjestelmän käyttöönottoa
tulisi vauhdittaa ja ryhtyä välittömästi
sen vaatimiin uudistuksiin verohallinnossa. Se olisi yksi konkreettinen
uudistus, joka auttaisi pieniä yrityksiä merkittävästi
ja keventäisi niiden byrokratiaa. Nähtäväksi
jää, löytyykö uudelta hallitukselta
riittävästi halua ennakkoluulottomasti ryhtyä tämän
tyyppisiin uudistuksiin.
Esko Ahonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Eduskunta on jo keskustellut lähes
viikon ajan pääministeri Anneli Jäätteenmäen
hallituksen ohjelmasta. Puheenvuorot ovat olleet väkeviä ja
kirpeitä kannanottoja sekä puolesta että vastaan.
Oppositio on narissut kuin pakkaslumi reenjalaksen alla. Erityisesti
tässä keskustelussa ovat merkillepantavia ne kriittiset
puheenvuorot, joissa on laskettu, montako kertaa esimerkiksi sanat
"selvitetään", "tutkitaan" tai "suunnitellaan"
esiintyvät ohjelman tekstissä. (Ed. Vahasalo:
Liian monta!) Mielestäni, jotta päästään
hyvään lopputulokseen, on laadittava tilanneanalyysi,
missä ollaan, ja sen jälkeen asetettava tavoite,
mihin pyritään. Kolmanneksi tehdään suunnitelma
eli valitaan ne välineet, joilla päästään
asetettuun tavoitteeseen. Tässä hallitusohjelmassa
on menetelty juuri näin edellä kuvatulla tavalla
ja asetettu kysymykset: Missä olemme, minne haluamme ja
miten menemme? Vanha sananlasku sanoo: Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty.
Esitetty hallitusohjelma mahdollistaa suunnanmuutoksen. Tämän
uuden hallituksen päälinjana on yrittäjyyden
ja yhteisvastuun vahvistaminen, työttömyyden nujertaminen
yrittäjyyttä vahvistamalla. Ohjelmassa näkyy
vahva yhteisvastuu yhteiskunnan heikompiosaisista; samoin ohjelmaan
on sisällytetty vahvasti peruspalvelujen parantaminen,
lapsiperheiden aseman parantaminen ja aluekehityksen tasapainottaminen.
Arvoisa puhemies! Haluan tässä puheenvuorossani
tarkastella hieman lähemmin ohjelman kahdeksatta lukua,
joka on nimeltään Asuminen. Taustatiedoksi totean,
että olen koulutukseni ja ammattitaitoni vuoksi ollut pitkään,
aina jo vuodesta 1974 alkaen, hyvin voimakkaasti tekemisissä rakentamisen
ja ennen kaikkea asuntorakentamisen, asuntotuotannon, kanssa.
Tämä kahdeksas luku käsittelee mielestäni ihan
riittävässä laajuudessa asumista, asumisoloja
ja asuntorahoitusta. Haluan kuitenkin nostaa esille tästä kohdasta
erään asian, joka voi koskettaa meitä kaikkia,
meitä kaikkia varallisuudesta riippumatta, nimittäin
asunnoissa mahdollisesti esiintyvät home- ja kosteusvauriot.
Ohjelmassa lukee sanatarkasti sivulla 26 näin: "Kiinnitetään huomiota
home- ja kosteusvaurioiden ennaltaehkäisemiseen ja kohennetaan
homevaurioista kärsivien asemaa." Tavataan sanoa ainakin
meillä päin: Koi syö, ruoste raiskaa
ja home vie loput.
Asuntojen kosteus- ja homeongelmat ovat viime vuosina suorastaan
räjähtäneet käsiin. Moni onneton
on joutunut evakkoon omasta kodistaan, ja sairastumisen määriä on
edes mahdoton arvioida. Homeongelmissa painitaan monien pelkojen
kanssa. Ensimmäinen viite kodin homevaurioista on melkoinen
sokki. On syntynyt siis homekammo, eikä syyttä.
Kosteus- ja homevauriot ovat sijaintinsa suhteen kaikkiruokaisia. Vaurioita
esiintyy yhtä hyvin sata vuotta vanhoissa kerrostaloissa
kuin juuri valmistuneissa koulurakennuksissa tai pientaloissa. Pientaloissa suurin
osa home- ja kosteusvaurioista esiintyy kosteissa tiloissa. Eniten
näitä vaurioita on havaittu 1960- ja 1970-luvulla
rakennetuissa pientaloissa ja vähiten, yllätys
yllätys, 1980-luvulla tehdyissä pientaloissa.
(Ed. Salo: Paljonko rahaa tulee?)
Rakenteissa esiintyvä kosteus aiheuttaa homevauriot.
Homeitiöitä on kaikkialla, ja ne ovat varsin vaatimattomia
kasvuedellytystensä suhteen. Ravinteita ja lämpöä on
rakennuksissa lähes aina riittävästi.
Materiaalien kosteus on ainoa homesienten kasvua säätelevä tekijä.
Rakennusten homesienet tuottavat sisäilmaan itiöiden
lisäksi kaasumaisia ja haisevia aineenvaihduntatuotteita.
Altistuminen homeille ilmenee yleensä ärsytys-
ja yleisoireina. Näitä ärsytysoireita
ovat muun muassa nuha, yskä, silmien kirvely, kutina, äänen
käheys ja hengenahdistus. Yleisoireina ovat muun muassa
pääsärky, keskittymisvaikeudet, pahoinvointi
ja nivelkivut. Myös iho-oireet ovat mahdollisia. Homeille
altistuneilla esiintyy tavallista useammin flunssaa, keuhkoputkentulehduksia
ja poskiontelontulehduksia.
Yksittäiselle ruokakunnalle kosteus- ja homevaurio
aiheuttaa huomattavia kustannuksia. Niitä ruokakuntia on
autettava, joiden omat taloudelliset voimavarat eivät yksinkertaisesti
riitä tarvittavien korjausten suorittamiseen. (Ed. Salo:
Tuleeko sitä rahaa hallitukselta?)
Arvoisa puhemies! Asuntokantamme ikääntyy
ja entistä suurempi osa rakentamisestamme tulee jatkossa
olemaan peruskorjausrakentamista. Asuntokantamme on merkittävä osa
kansallisvarallisuuttamme, ja tämän varallisuuden
arvo on yli 200 miljardia euroa. Talojen ja rakennusten korjaaminen
on nimenomaan tämän varallisuuden arvon säilyttämistä.
Korjausinvestointien toteuttamiseksi tarvitaan kannustimia, hyviä käytäntöjä sekä
mahdollisesti
jossakin laajuudessa myös valtion tukea.
Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana tästä vajaan
kahden viikon ikäisestä hallituksesta.
Hallitus syntyi nopeasti, ja se syntyi uuden perustuslain mukaisesti
eduskuntavetoisesti. Tunnusteluvaihe ja neuvottelut vietiin läpi
nopeasti ja asiallisesti. Tästä kuuluu kiitos
kaikille neuvottelujen osapuolille. Hallituksen tehtävä ei
tule olemaan helppo. Talouden kasvu on hidasta ja työttömyys
ilmeisesti nousussa, mutta muistetaan: ei kriisitunnelmiin meillä ole
suinkaan aihetta.
Haluan toivottaa onnea ja menestystä pääministeri
Anneli Jäätteenmäelle sekä kaikille
hallituksen ministereille vaativassa ja vastuullisessa tehtävässä.
Samoin toivotan onnea ja menestystä eduskunnan puhemiehistölle.
Lopuksi kohdennan sanani koko eduskunnalle yhteisesti: Tehdään
yhdessä — tehdään yhdessä viisaita
päätöksiä!
Petri Salo /kok (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Ahonen kiinnitti ihan oikein huomiota
tähän homeongelmaan ja rakentamisen problematiikkaan,
mitä jo vuosikymmeniä on jatkunut. Hän
kertoi, että hallitusohjelmassa hyvin painokkaasti sanotaan,
että tähän asiaan kiinnitetään
huomiota. Minun mielestäni nämä ongelmat
eivät enää parane pelkästään huomion
kiinnittämisellä, vaan pitäisi olla myöskin
konkretiaa, paljonko lisätään rahoitusta
esimerkiksi koulujen, terveyskeskusten ja myöskin yksityisten
rakennusten korjaamiseen ja korjausrakentamiseen. Tätä me
täältä oppositiosta odottaisimme.
Kiinnittämällä huomiota näihin
asioihin ei saada aikaan mitään. Ongelma vain
siirtyy eteenpäin, ja nämä kaikki terveysongelmat,
jotka mainitsitte, vain jatkuvat ja koituvat kustannuksina suomalaiselle
terveydenhuollolle. Missä on se konkretia?
Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tuossa kun totesin, että on tällaisia
yksittäisiä ruokakuntia, jotka tulevat tarvitsemaan
yhteiskunnan tukea selvitäkseen homeongelmaisesta talosta,
niin arvelisin niitä olevan ja joittenkin tutkimusten mukaan
näitä on 300—400 taloutta keskimäärin
vuositasolla. Mutta kaiken kaikkiaan enimmillään
tarvitaan rahaa, siis joko yksittäistä rahaa,
yhteiskunnan rahaa tai sitten jotakin muuta kautta tullutta rahaa,
tällaiseen peruskorjausrakentamiseen noin 3—6
miljoonaa euroa.
Raija Vahasalo /kok:
Arvoisa puhemies! Laki ja asetus lasten päivähoidosta
tuli voimaan vuonna 1973. Siitä on lähes 30 vuotta.
Sen voimaantulon jälkeen päivähoidon
tehtävä on huomattavasti laajentunut ja muuttunut.
Se on muuttunut työvoimapoliittisesta tehtävästä myös
perhe-, sosiaali-, varhaiskasvatus- ja koulutuspoliittiseksi tehtäväksi.
Lasten päivähoitopalvelut ovat läheisessä yhteydessä ennalta
ehkäisevän lastensuojelun kanssa. Lasten päivähoidossa
pyritään ennalta ehkäisemään
ja korjaamaan myös oppimisvaikeuksia. Päivähoidossa
hoidetaan suuri määrä erityistä hoitoa
ja kasvatusta tarvitsevia lapsia. Uutena haasteena on tullut myös kuusivuotiaiden
lasten oikeus maksuttomaan esiopetukseen.
Oecd toteutti varhaiskasvatusvertailun kahdentoista eri maan
osalta. Suomen kohdalla päivähoidon heikkouksiksi
todettiin pienten koululaisten iltapäivätoiminnan
kurja tilanne ja myöskin 4—5-vuotiaitten lasten
vähäinen osallistuminen erilaisiin pedagogisiin
toimintoihin. Suomessa nimittäin vain puolet lapsista osallistuu päivähoidon
pedagogisiin palveluihin. Muissa Pohjoismaissa tilanne on paljon
parempi. Vastaava luku siellä on yli 80 prosenttia. Heikkoon osallistumiseen
on useitakin syitä. Yksi syy on kuitenkin se, että päivähoidon
imagossa korostuu yhä työvoimapoliittinen tehtävä liiaksi.
Voimassa olevassa päivähoitolaissa ei ole otettu huomioon
laajaa varhaiskasvatustutkimuksellista tietoa, jota on tuotettu
aika runsaastikin viimeisen vuosikymmenen aikana. Nykyisessä laissa
ei ole myöskään näkemystä perheen
ja päivähoidon yhteistyöstä eikä päivähoidon
laadun arvioinnista.
Vuonna 99 sosiaali- ja terveysministeriön varhaiskasvatustyöryhmä päätyi
esityksissään esittämään
päivähoitolainsäädännön
uudistamista. Tein myös viime kaudella toimenpidealoitteen päivähoidon
kokonaisuudistamisesta. Aloitteen allekirjoitti pitkälti
yli sata edustajaa. Kuitenkin jos nyt katsomme hallitusohjelmaa,
päivähoitolain uudistus kuitataan yhdessä virkkeessä näin: "Päivähoitolakia
uudistetaan muun muassa määrittelemällä päivähoidon
enimmäisryhmäkoko." Olisinkin kysynyt uuden hallituksen
ministereiltä, jos heitä täällä olisi
näköpiirissä, aikooko hallitus tehdä päivähoitolain
kokonaisuudistuksen vai eikö aio. Aikooko hallitus tyytyä vain
muuttamaan päivähoidon enimmäisryhmäkokoasiaa, kun
koko päivähoitolaissa on niin paljon muuta korjattavaa
ja ministeriössä korjaustyön valmistelua
onkin jo aloitettu? Aikooko hallitus tehdä päivähoidon
kokonaisuudistuksen?
Eero Heinäluoma /sd:
Arvoisa puhemies! Täällä on käyty
viime päivien aikana erinomaisen hyvä keskustelu
siitä, mikä on vaaleja edeltäneiden kannanottojen
ja nyt täällä esittelyssä olevan
hallitusohjelman välinen yhteys. Voi sanoakin, että demokratiamme
kannalta tämä on aika oikeutettu kysymys ja perustavaa
laatua sellainen.
Sosialidemokraattien kannalta on helppo asettua tämän
hallitusohjelman taakse. Se kaikessa keskeisessään
nojaa siihen linjaan, jonka SDP omassa vaaliohjelmassaan esitteli
ja jolle se sai myös kansalta keskeisen valtakirjan, näin
palvelujen osalta mutta myös eräiden tulonsiirtovahvennusten,
kuten lapsilisien korottamisen, osalta ja myös oikeastaan
veropolitiikan kohdalta.
Jos ensinnäkin katsoo vähän tarkemmin
hallitusohjelman kokonaisuutta, siinä on monta sellaista
asiaa, joita toivoisi varsinkin niiden puolueiden, jotka ovat olleet
mukana kuluneet kahdeksan vuoden hallitusyhteistyössä,
voivan riemurinnoin ja ilman ongelmia kannattaa. Nimittäin esimerkiksi
EU-politiikassa jatketaan sitä hyvää linjaa,
jonka Lipposen ykkös- ja kakkoshallitus ovat osaltaan luoneet,
eli Suomen osallistumista vahvistuvaan, tiivistyvään
Euroopan unionin yhteistyöhön kuitenkin turvaten
pienten maiden edut.
Samaten aluepolitiikassa perusteiltaan tämä jatkaa
vanhaa koeteltua ja uudistunutta aluepolitiikan ajattelua, niin
kuin täällä on todettu hyvin — osaamiskeskuksia,
alueiden osaamista, omia vahvuuksia korostava linja — ja
sitä vähän terästetään
uusilla panostuksilla, niin kuin hallitusohjelmasta ja myöhemmin
kehyspäätöksestä tulee ilmenemään.
(Eduskunnasta: Entä Hesan seutu?) — Helsingin
osalta ohjelma toteaa, että me tarvitsemme uudistuksia
sekä kuntien valtionapu- että yhteisöverokäytäntöihin.
On ilman muuta selvää, että näiden
uudistusten yhteydessä me tarvitsemme ratkaisuja, jotka
koko Pääkaupunkiseudun osalta muun muassa parantavat
nykyistä tilannetta, koska ne ratkaisut, joihin edellisessä hallituksessa
opposition suosiollisella myötävaikutuksella mentiin,
olivat Pääkaupunkiseudun kunnille aivan liian
rankkoja sen jälkeen, kun talouskehitys kääntyi
laskuun. Tässä me tarvitsemme myös jatkossa
yhteistyötä niin hallituksen sisällä kuin
hallituksen ja opposition välillä.
Keskeisintä on, että tämä hallitus
jatkaa siinäkin edeltäjänsä linjaa,
että se pitää työllisyyttä kaiken
politiikan tärkeimpänä tavoitteena. Kun edellisessä hallitusyhteistyössä Suomeen
saatiin aikaan kuuluisilla vanhoilla konsteilla 300 000 uutta
työpaikkaa, en ollenkaan epäile, ettei keskustan
uusien lääkkeiden tuonti tähän
johda 100 000 työpaikan syntymiseen ensi vaalikauden
aikana. (Eduskunnasta: Tavoite heikkenee!) — Tavoite heikkenee
mutta käy myös kovemmaksi sen takia, että talouden
ympäristö on kovempi ja toisaalta sitten meillä on
tämä tilanne, että on aika iso pitkäaikaistyöttömien
joukko, jonka työllistäminen vaatii ilman muuta
enemmän voimavaroja kuin tähän saakka
olemme osoittaneet. — Mutta vanhat konstit tuottivat tuon
300 000 uutta työpaikkaa, joten uskon, että tähän
100 000:een kyetään, kun keskusta tuo omat
lääkkeensä tähän mukaan,
jotka näkyvät myös hallitusohjelman kirjoittamisessa.
Veropolitiikasta on puhuttu paljon, ja huomaan, että tällä hetkellä en
niinkään kaipaa Jäätteenmäkeä kuin
Ben Zyskowiczia, joka esitti sen hyvän kysymyksen, että edustajat
olisivat läsnä kuuntelemassa täällä käytävää keskustelua.
Ed. Zyskowicz käytti erinomaisen retorisen ja hienon puheenvuoron,
joka paljolti liikkui veropolitiikan ympärillä.
Kun hän pyöritti sitä pitkään, minusta
tuntui siltä, että hän juuttui sinne
labyrinttiin itse eikä huomannut sitä olennaista,
joka tämän veropolitiikan mitoituksessa on ratkaisevaa.
Hallitus on yhdessä lähtenyt siitä,
että meillä on käytettävissämme
taloudessa noin 2 miljardin euron liikkumatila. Siitä hallitus
esittää hallitusohjelmassa käytettäväksi
noin miljardin veronkevennyksiin ja toista miljardia palveluiden
ja tulonsiirtojen parantamiseen. Se on tasapainoinen kokonaisuus,
ja vastaa hyvin niitä linjauksia, joita muun muassa SDP
ennen vaaleja esitti. Jos siihen pannaan lisää veronkevennysrahaa
nykytiedoilla, ollaan tilanteessa, että se tarkoittaa samaa
kuin alijäämän lisääminen
ja velalla verojen alentaminen. Jo nyt joudutaan vaalikauden alkuvaiheessa
tilanteeseen, että väistämättä joudumme
hyväksymään lisävelan ottamisen
talouden pyörien pyörimisen turvaamiseksi. Jos
mentäisiin tätä suurempiin veronkevennyksiin
nykytiedolla, nykytalouskasvuoletuksilla, oltaisiin väistämättä tilanteessa,
että se tarkoittaisi huomattavaa lisävelkaantumista.
Toisin päin katsoen, jos pantaisiin 2 miljardia pelkästään
veronkevennyksiin, jätettäisiin miljardin panostukset
tekemättä tulonsiirtoihin ja ennen kaikkea palveluihin,
joissa merkittävimmät panokset ovat, ja työllisyyteen,
niin vastaavasti oltaisiin tietysti tilanteessa, että jouduttaisiin
tinkimään terveydenhoidosta ja koulusta, päivähoidosta,
iltapäivähoidosta ja myös vanhustenhoidosta
puhumattakaan siitä, että voimme parantaa lapsiperheiden asemia.
Ei tämä yhtälö niin kovin
mutkainen ole: 2 miljardin liikkumatilasta käytetään
1 miljardi kevennyksiin ja toivotaan, että se auttaa taloutta osaltaan
kasvuun, ja toinen miljardi käytetään palveluihin
ja tulonsiirroista huolehtimiseen. (Eduskunnasta: Miksei kaikkia
palveluita paranneta?) — Sen takia, että uskomme,
että tässä asiassa on viisasta ylläpitää myös
kansalaisten ostovoimaa ja heidän uskoansa tulevaisuuteen,
joka on tärkeä taloudellinen tekijä,
ja kun annetaan näköalaa siitä, että veronkevennyslinja
voi maltillisena jatkua, ei uhkarohkeana vaan maltillisena, se on
talousvaikutuksiltaan kaikkein paras linja.
Kun täällä on paljon arvosteltu keskustaa
siitä, että keskusta ei ole kaikkia lupauksiaan
toteuttanut tässä hallitusohjelmassa, pikemminkin minä antaisin
tästä kiitosta keskustalle siltä kannalta,
että keskusta on tullut järkevän talouspolitiikan
taakse ja omalta osaltaan ottaa huomioon sen, että kaikkea
ei voida kerralla toteuttaa — ei voitu toteuttaa edelliselläkään
vaalikaudella eikä sitä edellisellä vaalikaudella — vaan
täytyy valita ne painopisteet, joita kulloinkin tehdään.
Kun keskusta on nyt tullut realistisen talousohjelman taakse ja
pannut myös tärkeysjärjestykseen niitä asioita,
joita hallitus yhdessä lähtee toteuttamaan, se
on minusta positiivinen asia. Jos olisin kokoomuslainen, antaisin
tästä huomattavaa tunnustusta, että ...
(Eduskunnasta: Kansan pettämistä!) — Niin,
mutta siinä on se hyvä puoli, että parempi
olla nyt realistisella linjalla kuin epärealistisella myös
vaalien jälkeen. Jos vaihtoehtona on se, että hulvaton
meno jatkuisi vaalien jälkeen, niin se on kaikkein huonoin
vaihtoehto.
Tämän takia tästä ei ole
syytä olla huolissaan — ja voi tietysti nyt sanoa,
että täällä on muitakin, jotka
ovat tässä suhteessa tehneet parannusta — mutta
huolissani olen siitä, että pikkuisen olen viime
päivien puheenvuoroissa ollut huomaavinani, että kokoomus
aikoo tasapainottaa tämän syntyvän realismin
lisäyksen sillä, että se vastaavasti
lähtee kulkemaan ikään kuin rahan määrä olisi
jotenkin lisääntynyt sen jälkeen, kun vaalit
on pidetty. Kun kokoomuksella oli hyvin realistinen ohjelma, jolle
saattoi antaa tammikuussa todellista ja aitoa tunnustusta, niin
nyt näyttää siltä, että kokoomus
on puolestaan kulkemassa vanhaan keskustaopposition suuntaan eli alkaa
synnyttää kuvaa siitä, että meillä olisi
rahaa huomattavasti enemmän käytössä kuin
tämä 1 miljardi, johon hallitusohjelma tukeutuu
maltillisten veronkevennysten kanssa. Senpä takia tässä alkaa
tulla mieleen jo se, että olisipa tässä salissa
Sauli Niinistö. Uskon, että silloin tämä koko
keskustelu myös kokoomuksen osalta olisi paremmin realismissa
ja paremmin toteuttaisi sitä, että puhuttaisiin
siitä, mitä on tehtävissä ja
mihin todellisuudessa on rahaa, kuin että annetaan uuden
opposition toimesta uudelleen kuva, että radikaalisti voitaisiin
toteuttaa enemmän sosiaalisia uudistuksia kuin hallitusohjelmaan
sisältyy.
Olen suuresti arvostanut perussuomalaisten työtä unohdetun
kansan puolesta mutta pettyneenä joudun huomaamaan, että he
olivat valinneet tämän linjan, jossa luvataan
sekä alentaa verot että parantaa sosiaaliset tulonsiirrot.
Sehän ei tietenkään, ed. Soini, ole mahdollista.
Jos halutaan huolehtia tästä köyhästä kansasta,
kyllä se edellyttää myös sitä,
että hyväksytään kohtuullinen verotus.
(Ed. Soini: Kohtuullinen hyväksytään, liikaa
ei!) — Hyvä. — Me olemme tulleet kahdeksassa
vuodessa hyvin lähelle kohtuullisen verotuksen tasoa. Kun
tästä jatketaan hallituksen lupaamalla linjalla,
ollaan varmasti oikealla tiellä ja samalla kyetään
huolehtimaan näistä myös köyhälle
kansalle tärkeistä perusturvaan liittyvistä parannuksista
ja esimerkiksi lapsilisien korotuksesta.
Arvoisa puhemies! Tästä hallitusohjelmasta voi
sanoa, ja uskon, että puhemies voi siihen yhtyä,
että tämä hallitusohjelma ei tule olemaan
hyvän politiikan esteenä, ja se on paljon.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kiinnitin erityistä huomiota ed.
Heinäluoman puheenvuoron alkupuolella työllisyyttä parantavaan
osioon. Ed. Heinäluoma totesi sanatarkasti, että "ensi
vaalikaudella" tulee 100 000 uutta työpaikkaa.
Tämä on mielenkiintoista, koska sehän
tarkoittaa sitä, että tämä toteutuu
neljän vuoden päästä alkavalla vaalikaudella.
Silloinhan se ensi vaalikausi on. Tämä tiedonanto,
tämä hallitusohjelma, koskee sitä vaalikautta,
joka on jo hyvässä vauhdissa menossa, ja jonka
perusteella me ratkaisemme tämän lopullisen kohtalon.
Tämä lipsahdus, jos se oli lipsahdus, on erittäin
merkittävä lipsahdus, koska sen taustalla on se
henkinen puoli, että ajatellaankin näin kuin lipsautellaan.
Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluoma sanoi, että keskusta
toi hallitusohjelmaan uutta työllistämisessä.
Minustakin näyttää siltä. Se uusi
siinä on minusta varsin huolestuttavaa. Nythän
lähdetään selvästikin ajattelemaan
siihen suuntaan, että tehdään lisää halpatyötä.
Halpatyösektoria laajennetaan kahta kautta: Holmin—Vihriälän
mallin kautta, tonnin töitä lisää,
siis 1 000 euron töitä, siihen tuki,
ja sitten työmarkkinatuki aiotaan katkaista ja työmarkkinatuella olevat
häätää 7 euron lisäpäiväpalkalla
töihin. Minusta näyttää, että tietyissä rajoissa
nyt lähdetään toteuttamaan semmoista
sipsuttavaa työreformia. Ihmettelen, jos tämä ammattiyhdistysliikkeessä näin
vaan kuitataan.
Timo Soini /ps (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Heinäluoman
toteama EU-linja vahvistuu, eli Lipposen—Heinäluoman
liittovaltiokehitys on täydessä vauhdissa. Olettaisin,
että keskustakin sen jossain vaiheessa huomaa ja kertoo
oman linjansa Suomen kansalle. Tämä oli rehellistä tältä osin.
Perussuomalaisten talous- ja veropolitiikka on rehellistä ja
pientä ihmistä puolustavaa. Kun työttömyyttä saadaan
laskettua vaikkapa Heinäluoman toivomalla 100 000
kappaleella uusia työpaikkoja, se vähentää työttömyyskorvausta
ja näin syntyy talouteen liikkumavaraa ja ostovoimaa ja
köyhän kansan veroja voidaan silloin helpottaa.
Toivon, että velvoitetyöllistäminen
säilyy työkalupakissa sikäli, että monin
paikoin Itä- ja Pohjois-Suomessa ei markkinavetoisia työpaikkoja ole
helppo luoda ja että pitkäaikaistyöttömiä ei jätetä oman
onnensa nojaan.
Kaikkein köyhimmille ja vaikeuksissa oleville toivoisin,
(Puhemies koputtaa) että tämä toimeentulotuen
asumistuen 7 prosentin omavastuu poistettaisiin. Siitä on
toimeentulotukiryhmä puhunut vuosikausia, mutta sitä tässä hallitusohjelmassa
ei ole. Se olisi konkreettinen erittäin suuri kaikkein
heikoimpien auttaja.
Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluoma kiitteli täällä keskustapuoluetta
siitä, miten keskusta on nyt perääntynyt
lukuisista vaalilupauksistaan. Mutta miten tämä asia
kansalaisten silmissä oikein on, miten kansalaiset tämän
asian näkevät? Ensin kansalaisille luvataan ja
sitten lupaukset perutaan. Eräs johtohenkilö keskustapuolueesta
kerran minulle sanoi, että on ihan eri asia toimia lupausten
mukaan. Minusta taas se periaate on väärin. Kokoomus
on luvannut vain sen, mikä on ollut realistista toteuttaa.
En nyt lainkaan ymmärtänyt, mitä ed.
Heinäluoma tarkoitti kritiikillään kokoomuksen
suuntaan.
Petri Salo /kok (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Minusta on sinänsä positiivista
tämän hallituksen olemassaolon ja kestävyyden
kannalta, että SDP:n puoluesihteeri näin voimakkaasti
lähti tukemaan tätä hallitusohjelmaa.
Näitä puheenvuoroja tässä salissa
on ollut aika vähän ottaen huomioon vielä sen,
että SDP:n puheenjohtaja ei ole tässä keskustelussa mukana
sitoutumassa tähän politiikkaan, mutta nyt se
on puoluesihteeritasolla.
Veropolitiikasta totean ainoastaan sen, että kokoomus
on arvostellut tältä puolen lähinnä yritysverotuksen
kiristämistä ja arvostellut myöskin sitä,
että ennen vaaleja jotkut toiset puolueet lupasivat muun
muassa ruuan arvonlisäveron alennusta, mitä ei
näy mukana tässä. Samoin olemme arvostelleet
sitä, miten eläkeläisille luvatut tärkeät
uudistukset jätetään toteuttamatta.
Aluepolitiikan suuntaan me olemme olleet tyytyväisiä.
Se jatkaa pääsääntöisesti
sitä politiikkaa, mitä entiset hallitukset. Keskustan
vaihtoehtoa aluepolitiikkaan ei nimittäin näy
tässä ohjelmassa.
Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaiselle: Kysymyksessä todellakin
oli ensikertalaisen kansanedustajan lipsahdus. Siis käytin
väärää termiä eli tarkoitin
kyllä nyt alkanutta vaalikautta.
Ed. Tennilälle: Totta on, että keskustan uudet työllisyyslääkkeet
pitkälti kytkeytyvät tähän Holm—Vihriälä-malliin.
Nyt hallitusohjelmassa on sovittu, että sen toteutusmahdollisuudet
tutkitaan pikaisesti, mutta siinä on, ed. Tennilä,
pantu erittäin tiukat ja selvät reunaehdot: Tällainen
tuki yrityksille ei saa johtaa työpaikkojen osa-aikaistamiseen
eikä muihinkaan tämän tyyppisiin vääristymiin,
joten lähtökohtana on, että jos löytyy sellainen
malli, joka turvaa työntekijöiden, palkansaajien,
oikeudet eikä johda osa-aikaistamisen lisääntymiseen
keinottelumielessä, tämä voidaan toteuttaa.
Lisäksi se voidaan toteuttaa vielä niin, että se
tehdään järjestelmän sisällä,
jolloin se ei aiheuta sitä, että se (Puhemies
koputtaa) kaventaa sitä tilaa, joka voidaan antaa veronkevennyksinä.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Lähes neljä tuntia
sitten, kun tämä keskustelu alkoi, ed. Zyskowicz
piti puheenvuoron, jossa hän mainitsi minun nimeni useaan
kertaan siitä aiheesta, kun viime perjantaina otin tähän
veropoliittiseen linjaan kantaa.
Minulle oikeastaan vasta nyt tänä päivänä selvisi
kokoomuksen linja. Nimittäin se on aika muuttuvainen linja.
Viime perjantaina puhuttiin täällä jonkun
kokoomuslaisen edustajan suulla — en nyt syyllistä suoraan,
kun en muista tarkkaan, mutta se voidaan pöytäkirjoista
tarkistaa — että kokoomus onkin luvannut 3 miljardin
verohelpotukset. Tänä päivänä ne
putosivat näköjään 2 miljardiin.
Tämä tuntuu hyvältä siinä mielessä, että realismi
tulee lähemmäksi.
Nyt tuleekin kysymykseen se, että pitää verrata
omaa puhettani, joka tuli viime perjantaina käytettyä,
kokoomuksen näihin puheisiin. Kun nykyisessä hallitusohjelmassa
on 1,2 miljardia ja kokoomus olisi nyt laskemassa tavoitteen 2 miljardiin,
jos siis olisi hallituksessa, sehän edelleen tarkoittaa
paljon isompaa aukkoa kuin Kansallinen terveysohjelma vaatii rahaa.
Sitten vielä naristaan siitä, miten nykyinen hallitus
aikoo toteuttaa Kansallista terveysohjelmaa, kun kokoomus on valmis
vielä enemmän viemään rahaa pois
siitä toteutuksesta, mitä tarvitaan näihin
hyvinvointipalveluihin ja Kansallisen terveysohjelman läpiviemiseen.
(Ed. Petri Salo: Tarkoittaako edustaja markkoja vai euroja?) — Tarkoitan
miljoonia euroja. (Ed. Petri Salo: Ne ei ole miljoonia, vaan miljardeja!) — Ed.
Salo voi tarkistaa, mitä tässä on puhuttu.
Tällä hetkellä verohelpotus on 1,2 miljardia
euroa tässä hallitusohjelmassa, ja kokoomus puhui
viime perjantaina 3 miljardista eurosta ja tänä päivänä 2 000
miljoonasta eurosta, jos puhutaan näin. Se siitä.
Itse olen kuitenkin sitä mieltä, jotta nämä vaalit
käytiin myös nimenomaan veropoliittisina vaaleina.
Muistan hyvästi eri puolueiden tentit. Muistan ne keskustelut,
joita käytiin vaalitilaisuuksissa tuolla kentällä,
ja kyllä linja oli sillä tavalla, jotta kokoomus
tästä porukasta, suurimmista puolueista, oli selkeästi
se, joka huuti veroalen perään. Minusta kansa
näytti sitten, jotta mihin se uskoo. Kansalaiset näyttivät
sen, jotta he ottavat, valitsevat, ensisijaisesti palvelut, eivät veroalea.
Se lienee ollut hyvin selkeä viesti.
Okei, nyt ollaan rajamailla tässä nykyisessä hallitusohjelmassa:
Siinä on minun henkilökohtaisen käsitykseni
mukaan menty vähän liian pitkälle veronalennuksessa,
mutta se on tietysti kompromissi ja sen mukaan varmasti tullaan
elämään. Minulla on kansanedustajana
oikeus täältä korokkeelta todeta ja muuallakin
todeta, jotta minun henkilökohtainen mielipiteeni on se. Tämä tarkoittaa
sitä, jotta jos tämä veroale olisi ollut
pienempi, niitä varoja, jotka olisi saatu, olisi voitu
kohdentaa paremmin erinäköisiin asioihin, vaikka
sitten näiden yksityisteiden kuoppien paikkaamiseen, tai
meillä on hirveän paljon muita asioita, mitkä täällä huutaa
rahaa. Täällä on lapsipuolella paljon
asioita, mitkä tarvitsevat rahaa, perhepolitiikan puolella
asioita, mitkä tulevat varmasti esille jatkossa, kun soudetaan
tätä hallitusvenettä, joka nyt on ed.
Seppo Lahtelan mukaan turvonnut sen verran, että se näyttää olevan
soutukunnossa kohta. Tarvitaan rahaa, siitä me emme pääse
mihinkään. Joka budjetin yhteydessä tullaan
siitä kova kädenvääntö käymään.
Mutta sitten ihan muuhun asiaan, jotka liittyvät tässä hallitusohjelmassa
oleviin seikkoihin.
Yksi semmoinen asia, mikä minun mielestäni pitää korjata
paremmin, mitä tässä hallitusohjelmassa
on, on työmarkkinatukipuolella tämä puolisotarveharkinta
eli puolisosidonnaisuus tuloissa. Se, jos mikä, aiheuttaa
hyvin paljon köyhyysongelmia, -loukkuja, teknisiä eroja:
otetaan sen takia ero vaan, että saadaan tämä työmarkkinatuki.
Sen lisäksi se synnyttää myös
asunnottomuutta tietyllä tavalla, koska joudutaan varaamaan sen
takia asunto, että pitää olla luukku — vaikka se
olisi tyhjäkin se luukku, niin pitää olla
osoite, missä asutaan — jotta saataisiin asumistuki.
Lisäksi se aiheuttaa omituisuutta sillä tavalla,
jotta joudutaan ikään kuin näyttämään
yhteiskunnalle se, jotta ei ollakaan yhdessä, vaikka halutaankin olla
yhdessä, ja se tietysti antaa taas lapsille semmoinen viestin,
jotta mahtaa ne lapset siinä perheessä miettiä,
jotta on tämä nyt aika merkillinen juttu, kun äidillä ja
isällä pitää olla eri asunto
ihan jonkun syyn takia, vaikka kyllä ne kuitenkin pärjäävät
kohtuullisen hyvin keskenään. Se aiheuttaa yhteiskunnalle
kustannuksia.
Täällä hallitusohjelmassa todetaan,
jotta tätä puolisokytköstä vähän
niin kuin väljennetään. Minusta se ei
riitä, se väljennys, vaan siihen pitää tehdä se
muutos, jotta ihmisellä on oikeus, sillä työttömällä puoliskolla
on oikeus, aina omaan rahaan. Se puoliso voi kyllä nykyisen
parisuhdelain mukaan olla vaikka samaa sukupuolta ja se kuulemma
rekisteröidään; näin olen ymmärtänyt.
Itse vastustin sitäkin asiaa, mutta kun on rekisteröity
puoliso tai kun pitempään asutaan yhdessä,
se näköjään menee näinkin
se homma, (Puhemies koputtaa) että sitten katsotaan. (Ed.
Seppo Lahtela: Pitää tietää,
kuka on puoliso!) Kyllä ainakin verottaja näköjään
aika hyvin tietää, tai ainakin Kela tietää,
jos sattuu asumaan jonkun kanssa. Kuulemma eläkeläispuolisoilla nopeasti
sen toisen eläkettä pienennetään,
kun huomataan, että samasta kattilasta on syöty. Tämmöistä havaintoa
tuolla maailmalla on tullut.
Sen takia minusta tämä on yksi seikka, jonka toivoisin,
että hallitus ottaa ihan vakavasti. Itse olen edustanut
sitä kantaa, että se kokonaan pitäisi
eriyttää sillä tavalla, jotta kun verotuksessa
ollaan erillisverotuksessa, niin myös tässä työmarkkinatukipuolella,
työttömyysturvapuolella, pitää olla
erillinen tuki. Tai sitten pitää tehdä niinpäin,
että muuttaa se verotuspuoli, jotta on taas perheverotus,
jolloin se perhe pystyy paremmin tulemaan toimeen. Mutta tässä on
semmoinen logiikkaristiriita, joka ei millään
sovi meikäläisen nuppiin.
Mutta sitten tämä köyhyyspaketti.
Täällähän se todetaan hyvin
kaidasti, muutamalla sanalla. Se on hyvä muuten, että on
mainittu. Tässä tunnustetaan, että meillä on
köyhiäkin olemassa, mutta se sisältö on
kovin vähäinen. Todetaan tietyllä tavalla,
että puretaan joitakin loukkuja, tai viitataan näihin
loukkuihin ja yhteensovittamiseen, että katsotaan verotus
ja etuudet. Se tarkoittaa sitä, että näitä loukkoja
purettaisiin. Mutta siellähän on semmoisia loukkoja,
joita ei tässä esitetä tarkkaan.
Toivoisin, että tämä viesti tästä salista
menee niihin pöytiin, jotka nyt valmistelevat tulevan vuoden
budjettia ja näitä hallituksen lakiesityksiä.
Kyllä toimeentulotuessa tämä 7 prosentin asumisen
omavastuu pitää siitä leipärahasta
saada pois. Se on niitä lama-ajan saannoksia ja jäänteitä.
Silloin aikanaan se oli jossakin mielessä perusteltu. Itse
en ole sitä koskaan hyväksynyt, mutta jossakin
mielessä se oli perusteltua. Jos kunnat olivat tiukoilla
ja valtio tiukalla, niin sitten jostakin otettiin. Mutta se kohdistui
kyllä väärään kohteeseen
silloinkin, kaikkein heikoimpiin. Otettiin niiltä, jotka
elävät toimeentulotuen varassa, leivästä 7
prosentin siivu pois.
Sitten toinen, joka tähän toimeentulotukeen liittyy,
on isompi kysymys, se loukku. Toimeentulotuen normissa pitää jättää nämä lapsilisät
pois.
Hyvä esimerkki on työmarkkinatuen lapsikorotus:
Kun sitä nostettiin, niin se korotus kokonaan jäi
niiltä ihmisiltä pois, jotka olivat toimeentulotuen
varassa. Se etuhan jäi sinne kuntaan. Hyvähän
se on, että kunta voi hyvin, mutta se ihminen ei todellisuudessa
saanut yhtään markkaa lisää silloin — tai
tänä päivänä euroa — vaikka
työmarkkinatuen lapsikorotusta korotettiin. Samaten käy
lapsilisän osalta. Nyt tässä hallitusohjelmassa
on luvattu lapsilisiä korottaa. Jos tätä kytköstä ei
poisteta, niin juuri ne kaikkein heikoimmassa asemassa olevat lapsiperheet, vaikka
sen ensimmäisen lapsen osalta nostetaan sitä lapsilisää,
jos muilta ei ole varaa nostaa, ne perheet eivät saa yhtään
euroa enempää, jotka ovat toimeentulotuen varassa.
Se koko juttu jää kunnan hyväksi. Tietysti
köyhä kunta tarvitsee, mutta näin se
menee. (Ed. Tennilä: Edustaja tuntee köyhien ongelmat!)
Minusta tämä kytky on semmoinen loukku, joka
koskee niitä kaikkein heikoimpia — jos nyt niistä halutaan
huolta pitää, niin kuin olen ymmärtänyt — joita
köyhä-sanalla tarkoitetaan. Minulle riittää tämä näillä eväillä,
ja nyt tehdään semmoinen juttu, että toivon
mukaan hallitus ottaa vaarin näistä, mitä täällä puhutaan,
että ei ihan laske läpitte vaan ja sitten tule
selittämään, että rahat ei näihin
riittäneet.
Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ed. Lahtela puuttui erittäin tärkeisiin
kysymyksiin puheenvuorossaan. Toivon todella, että hallitus
ottaa huomioon nämä evästykset muun muassa
henkilökohtaisesta työttömyysturvasta.
Hyvin pienet tulot ovat jo vaikuttaneet työttömyysturvan
tilanteeseen, ja perheiden asema on sitä kautta heikentynyt
kovasti. Samoin lapsiperheiden tilanteessa lapsilisien osalta monilapsisten
perheiden tilanne helpottuisi huomattavasti, jos tätä saadaan
paremmassa aikataulussa ja useammalle lapselle nostettua. Samoin
tarvitaan pienten työeläkkeiden ja kansaneläkkeiden
tasokorotus, joka on vasta vuodelle 2006 ajoitettu. Toivottavasti
talouden suhdanteet antavat mahdollisuuden aikaistaa näitä toimenpiteitä.
Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Sitä juuri tuolla tarkoitin, jotta
se veroale, mikä tähän on tehty, jarruttaa
näiden monien hyvien asioiden toteuttamista. Jos saataisiin
kaikkein heikoimmin toimeentuleville, pienimmille tuloille, lisää euroja,
ne kaikki tulevat kulutukseen ja sitä kautta laittavat
talouden oravanpyörää nopeammin pyörimään.
Tämä minusta olisi tässä ollut
sen arvoinen asia, että se olisi pitänyt tunnustaa
ja huomata talouden mekaniikka. Nimittäin hyvin toimeentulevat
eivät tarvitse kyllä yhtään
lisää verohelpotuksia eikä rahaa käyttöönsä,
koska niillä on kaikkea riittävästi.
Puhetta ryhtyy johtamaan toinen varapuhemies Ilkka
Kanerva.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisat puhemiehet! Voidaan ensinnäkin todeta se,
että aika mielenkiintoisella tavalla politiikka ja politikointi
on palannut politiikkaan. Itse asiassa tässä on
käyty koko valtio-opin kurssi viime syksystä tähän
hetkeen aika mielenkiintoisella tavalla empiirisesti läpi.
Minun mielestäni tilanne on jopa sellainen, että voitaisiin
ajatella, että jonkin yliopiston valtio-opin laitoksella
kiinnostuttaisiin kuluneesta talvesta niin paljon, että provosoitaisiin
gradujen ja lisensiaattitöiden, jopa väitöskirjojen,
tekeminen tämän aineiston perusteella.
Ensinnäkin tässä on ollut hyvin selvästi
havaittavissa sosialidemokraateille ominainen Jacob Söderman
-malli, joka tarkoittaa sitä, että kun hän
aikoinaan oli oikeusministerinä, hän käynnisti
työn valtavan monessa työryhmässä, ennen
kuin ministerin posti oli päättymishetkessään.
Niinpä sitten nämä työryhmät
saivat valmiiksi työnsä sopivasti juuri, kun uusi
oikeusministeri aloitti työnsä, ja oikeastaan
kaikki, mikä oli, oli edellisen ministerin aikana toimeksiannoilla
sidottu ja hoidettu pois. Ministeri oli lähinnä edeltäjänsä työn
vankina, ja sillä tavalla oma omituisuus politiikan teossa
oli pyyhkäisty pitkäksi aikaa pois.
Tätä samaa mallia käytti pääministeri
Paavo Lipponen hyväkseen yhdessä voimakaksikon toisen
osapuolen, valtiovarainministeri Niinistön, kanssa asettamalla
kaikkeen olennaiseen liittyvän selvitystyön kuluneelle
talvelle ja vielä ajoittamalla niin, että kaikki
julkistetaan sen jälkeen, kun vaalit ovat sopivasti ohi.
Tähän malliin tietysti sisältyi ehdottomasti
se tavoite, että kansa hyvin palkitsee näin suunnitelmallisen, hienosti
laaditun käsikirjan toteuttamisen ja antaa valtakirjan
siihen, että sateenkaarihallitus jossakin versiossaan voi
jatkaa työtään.
Se, missä tämä suunnitelma klikkasi,
oli se, että tämä politiikka lähti
harvinaisen selvästi Veronmaksajain Keskusliiton kelkasta
ja sen toiveitten mukaisesta veropolitiikan painopisteiden uudistamisesta,
ja se tuokin tämän keskustelun yhteen sen erittäin
mielenkiintoiseen yksityiskohtaan, joka on hallinnut näitä juuri äsken
pidettyjä puheenvuorojakin: Mitä kokoomus, joka nyt
tätä osaa tästä orkesteriteoksesta
on johtanut, on tullut sanoneeksi vaalien alla, viime viikolla ja
tänä päivänä? Siinä on äärimmäisen
mielenkiintoinen ketju. Siinä oli 3 miljardin euron veroale,
joka sitten keskustelussa muuttui 2 miljardiksi euroksi, ja aivan
yllättäen tänä päivänä,
kun ed. Zyskowicz ryhmäjohtajana oli tehnyt havaintoja
näistä puheista, erikoisesti edustajien Lahtela
puheenvuoroista, yhtäkkiä 2 miljardia euroa olikin
vaikutukseltaan sama kuin 1,12 miljardia euroa. Siis aivan uskomaton
jippo. Eihän näin ole asianlaita. Ymmärsin
ed. Heinäluoman puheenvuoron äsken, ettei hänkään
ollut sitä mieltä, että nämä merkitsevät
samaa. Eli toisin sanoen ne eivät voi merkitä missään
nimessä samaa, eivät vaikutukseltaan 3 miljardia
euroa, 2 miljardia euroa ja 1,12 miljardia euroa missään
nimessä voi merkitä vaikutukseltaan samaa.
Tässä tullaankin siihen, mikä se
vaikutus tällä 1,12 miljardilla eurolla ylipäätään
voi olla. Sitähän meistä ei kukaan tiedä,
koska se on suuri aivoitus. Se onkin se, mikä tuo tähän
keskusteluun tämän politiikan mukaan, eli siis
politiikka on mahdollisuuksien taidetta, yhteensovittamista ja kompromisseja.
Onko tämä kompromissi se kompromissi, joka tuottaa
parhaan tuloksen? Nyt siihen on päädytty. Erittäin
mielenkiintoinen on sitten tähän palettiin liittyvä muu
aineisto, joka liittyy etuuksiin ja peruspalveluihin ja niitten
turvaamiseen.
Jos ajatellaan sitä, mitä siltä edelliseltä vaalikaudelta
jäi käteen oppositiopolitiikasta, niin sieltä jäi
mieleen, käteen, kaksi henkilöä ja heidän
välittämänsä sanoma. Toinen
oli ryhmäjohtaja Pekkarisen sanoma, joka liittyi kaikkeen, koska
koko oppositiopolitiikka oli miltei yhden henkilön performanssin
varassa. Mutta sitten, mikä näkyi siinä muussa,
oli ed. Hyssälän esiintyminen täällä.
Se oli siis niin näkyvästi sitä yhtä sanomaa,
joka liittyi eräällä tavalla peruspalveluihin,
Kansalliseen terveysprojektiin ja erikoisesti eläkeläisten
etuuksiin. Samalla kun kysymys oli personifioitumisesta, kysymys
oli myöskin siitä, että kun ed. Hyssälä puhui,
ed. Pekkarinen todisti, että näin on, näin
on, tästä keskusta pitää kiinni.
Näillä eväillä mentiin vaaleihin,
siis toisin sanoen käytännössä priorisoitiin
oppositiopolitiikassa jotkin asiat tämän retoriikan
ja demagogiikan kautta nimenomaan. Oliko se tarkoitus alun perin
vai ei, se on sitten toinen juttu, mutta näin joka tapauksessa
käytännössä tapahtui. (Ed. Soini:
Oikein!)
Nyt ollaan erittäin mielenkiintoisessa tilanteessa,
kun ei niin käynytkään kuin täällä salissa luvattiin,
kentällä luvattiin ja siinä vihkosessa
luvattiin, jota täällä on näytelty
tänäkin päivänä monta
kymmentä kertaa edustajatovereille vilkaistavaksi. Nyt
ollaan tilanteessa, jossa ensinnäkin on normaali hallitus—oppositio-asetelma. Konstellaatiot
ovat muuttuneet vaalien jälkeen, mutta perusasetelma parlamentaarisesti
on aivan selvä: on oppositio, jolla on arvioinnin ja arvostelun
oikeus, ja on hallitus, jolla on sisäisen puolustautumisen
oikeus suhteessa ohjelmaansa ja suhteessa kaikkeen.
Nyt kun ajatellaan, mihin tämä keskustelu, jota
on käyty viime viikolla ja tänä päivänä,
on johtanut, niin tämä on johtanut siihen, että kaikki me
suurin piirtein kohdistamme ed. Hyssälään tämän
arvioinnin ytimen. Toisin sanoen hallituksen sisältä on
juuri niillä poliittisilla arvovalinnoilla ja teknillisillä valinnoilla,
jotka on toteutettu, syvästi tietoisena otettu yksi ainut
henkilö, jonka henkilöhistoria tiedetään,
kaiken arvostelun kohteeksi ja muut saavat lillutella ihan vapaasti.
Ei kukaan ole kiinnostunut oikeastaan yhtään mitään
kenestäkään muusta.
On tietysti mielenkiintoista, — nyt puhun gradun, lisensiaattityön
ja väitöskirjan tekijän kannalta — täyttääkö tämä konstellaatio
työpaikkakiusaamisen tunnusmerkistön vai ei rakenteellisena
ilmiönä. Täällä on
sen verran älykästä ja osaavaa porukkaa,
että tiedämme kaikki, mihin tämä johtaa,
ja voidaan vielä yksilöidä näitä pääarkkitehteja
tämän tilanteen aikaansaamisessa. Esimerkiksi
voisi semmoinen alakysymys olla, onko tämän konstellaation
rakentelijoiden keskipituus yli 190 senttiä jnp. Toisin
sanoen, onko tämä ihan tarkoituksellinen operaatio,
joka on luotu neljäksi vuodeksi? Totean tämän
vain retorisesti ulvahdellen, tieteellisesti arvioiden, haluamatta
millään tavalla syyllistää ketään.
Tässä ei ole mitään politiikanteon
pelisääntöjä rikottu pätkänkään
vertaa.
Kimmo Kiljunen /sd:
Arvoisa puhemies! Minun keskipituuteni ei riitä tuohon
190 senttiin, mutta oletan, että minulla on kuitenkin puheoikeus
näihin asioihin liittyen.
Ed. Pulliainen viittasi, että politiikka alkoi elää noin
vajaa vuosi sitten. En tiedä, alkoiko politiikka olla politiikkaa
ed. Pulliaisen mielestä siinä vaiheessa, kun vihreät
joutuivat oppositioon. Onko se ikään kuin se mittatikku,
joka tässä vaikuttaa? (Ed. Pulliainen: Ei sillä ole
merkitystä!) Tämä oli vain tämmöinen
havainto; en ole varma, pitikö se paikkansa.
Täällä myöskin ed. Pulliainen
viittasi johonkin vihkoseen, jota täällä salissa
on vilauteltu eri suunnilla ja jota ihmiset ovat juosseet katsomaan.
Te ette varmaan tarkoittanut tätä vihkoa, joka
minulla on tässä mukana, jota on syytä vilkuilla
ja josta on syytä ottaa nimenomaan eväät tähän
keskusteluun, eli hallitusohjelmaa. Tästä minä halusin
puhua, enkä muista epämääräisistä vihkoista.
(Ed. Pulliainen: Väärän värinen
vihko, kun kyseessä on keskustan vaaliohjelma!)
Arvoisa puhemies! Minusta on arvokasta, että suomalainen
demokratia toimii sillä tavalla, että vaalien
tulos otetaan huomioon silloin, kun lähdetään
hallitusta rakentamaan. Oli luonnollista, että kaksi merkittävintä voittajapuoluetta
näissä vaaleissa lähti yhteistyöhön
ja synnytimme niin sanotun punamultahallituksen. Tämä punamultahallitus
on sikäli syntynyt ihan oikeaan ajankohtaan, että me
olemme vakavien haasteiden edessä suhteessa siihen hyvinvointiyhteiskuntaan, joka
punamultapohjalla synnytettiin toisen maailmansodan jälkeen
ja sitä seuraavina vuosikymmeninä ylösrakennettiin.
Nyt olemme siinä asetelmassa, että tämä hyvinvointiyhteiskunta
toimii, mutta sekä ulkoiset tekijät huomioon ottaen että myöskin
sisäiset tekijät huomioon ottaen olemme asetelmassa,
jossa sen toimivuutta tulee sekä parantaa että hienosäätää.
Silloin on luontevaa, että tämä punamultapohja
sen tekee.
Sen vuoksi, kun tätä vihkosta lukee eli hallitusohjelmaa
lukee, niin täytyy osoittaa tyytyväisyyttään.
Tässä on hyvin realistinen, oikea näkökulma.
Näkökulma on sikäli realistinen, että me tunnistamme
pohjoismaisen tasa-arvopolitiikan, hyvinvointipolitiikan, ytimenä olevan
julkiset palvelut, jotka korkealuokkaisina pyritään
kaikille turvaamaan siten, että kaikki osallistuvat niiden
palvelujen maksamiseen verotuksen kautta, mutta kaikki myöskin
pääsääntöisesti niistä hyötyvät.
Tällä syntyisi sisäinen solidaarisuus, jolloin
veroastekin voi olla suhteellisen korkea. Olemme tietenkin myöskin
tilanteessa, että verotuksessa kaivataan rakenteellista
kehittämistä, ei ehkä veroasteen alentamista
mutta rakenteellista kehittämistä, sen takia,
että meillä verotus johtuen historiallisista paineista
ja rasitteista kohdistuu primäärisesti työn
verottamiseen, jolla tavalla ikään kuin työn
käyttöä rangaistaan tai työllistymistä rangaistaan.
Tässä suhteessa on tietysti tarkoituksenmukaista
miettiä verotuksen painopisteitä niin, että pystymme
laajentamaan veropohjaa kuitenkaan murtamatta sitä hyvinvointiyhteiskunnan
ankkuria, joka voidaan ylläpitää ainoastaan
sillä, että meillä myöskin veroaste
on kohtalaisen korkea. Tämä perusasetelma minusta
on hyvin tasapainoisesti huomioitu tässä hallitusohjelmassa,
ja sen vuoksi olen täysin vakuuttunut, että punamultapohja
pystyy kehittämään tätä hyvinvointikonseptia
eteenpäin.
Arvoisa puhemies! On ilo lukea itse asiassa tätä tekstiä sivu
sivulta, koska täällä on paljon hyviä oivalluksia,
tärkeitä yhteiskunnallisia avauksia. En ryhdy
niitä käymään kohta kohdalta
lävitse, mutta poimin muutaman ison, merkittävän seikan,
joita itse pidän erittäin arvokkaina.
Ensimmäinen iso seikka, joka Suomessa on ehkä keskeinen
osa-alue, jossa voimme nähdä, että hyvinvointiyhteiskunta
ei luontevalla tavalla ole toiminut, liittyy alakoululaisiin ja
heidän iltapäiväänsä.
Meillä koulupäivät ovat keskimääräistä lyhyempiä kansainvälisessä vertailussa,
ja meillä iltapäivähoito on käytännössä järjestämättä kunnolla.
Ruotsissa vuodesta 80 on ollut kaikille alakoululaisille iltapäivähoito
lakisääteisesti olemassa. Englannissa alle 12-vuotias
lapsi ei voi olla yksin, se katsotaan heitteillejätöksi.
Voisiko sanoa, että muissa eurooppalaisissa sivistysvaltioissa
ymmärretään se, että pienten
lasten koko päivä täytyy luontevalla
tavalla varmistaa. Kun meillä kuitenkin työllisyysaste
on suuri ja meillä molemmat vanhemmat usein ovat töissä, erityisesti
urbaaneissa puitteissa, on syytä tähän asiaan
tarttua. On ilolla pantava merkille se, että hallitusohjelma
lähtee siitä liikkeelle, että koululaisten
ja alakoululaisten iltapäivähoito tulee lakisääteisesti
toimeenpanna.
Täällä on yhtä lailla tärkeä luku,
joka liittyy nimellä "Vanhusten hoiva" ennalta ehkäisevän järjestelmän
kehittämiseen ikäihmisten osalta — käyttäisin
mieluummin nimitystä ikäihmiset kuin vanhukset
tässä yhteydessä. Nimenomaan ennalta
ehkäisevyyden suunnalla on paljon tehtävissä. Itse
olen joskus tuonut jopa esille sen, että meidän
täytyisi kehittää ikäihmisten
neuvolajärjestelmää saman tyyppisesti
kuin alle kouluikäisille. Vastasyntyneillä on
vahva ennalta ehkäisevä terveydenhuoltojärjestelmä neuvolan
puitteissa. Kun ikäihmisten määrä tulee
voimakkaasti kasvamaan — tällä hetkellä jo
25 prosenttia suomalaisista on yli 65-vuotiaita ja määrä tulee
kasvamaan 40 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä — niin
meidän täytyy luoda vahvempi ennalta ehkäisevä terveydenhuoltojärjestelmä,
jolla me sitten nimenomaan säästämme.
Se aikaansaa sekä ihmisten hyvinvointia että myöskin
taloudellisia säästöjä, kun
voimme ennalta ehkäisevästi toimia ja mahdollistaa
ikäihmisten mahdollisimman pitkään asumisen
kotona.
Täällä on monia muitakin hienoja
oivalluksia ja yhteiskunnallisia uudistuksia. Lääkärijärjestelmässä meillä on
se vaikeus, että julkisessa terveydenhuollossa on lääkäripulaa
monin paikoin. Siihen hallitus pyrkii tarttumaan. Minusta on erinomaisen
tärkeää myöskin, että me
tästä yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä luovumme.
Suomi ja Uusi-Seelanti ovat ainoat länsimaat maailmassa,
joissa on vielä täysimääräisesti
tämä avoir fiscal -järjestelmä voimassa.
Meidän täytyy osinkoverotusta uudistaa siihen
suuntaan, että osingot joutuvat myöskin veronalaisiksi
siitä huolimatta, että siinä on tämän
kaksinkertaisen verotuksen piirre.
Täällä on muitakin hienoja asioita.
Erityisesti pidän arvokkaana myöskin sitä,
että hallitus haluaa avata nyt tämän
globaalin vastuunoton sitä kautta, että tartumme
kehitysyhteistyöhön, joka on Suomessa jäljessä verrattuna
muihin Pohjoismaihin, verrattuna muihin vastaavan tyyppisiin maihin
kuin Suomi noin kansainvälisessä mielessä.
Meidän äänenpainomme, kuuluvuutemme, globaaleissa
multilateraaleissa neuvottelujärjestelmissä on
tietenkin kokonaan toinen silloin, kun me olemme myöskin
vakavasti sitoumuksista kiinni pitämässä,
joihin on jo vuonna 70 sitouduttu, eli tähän 0,7
prosenttiin kansantuotteesta kehitysyhteistyöhön.
Nyt hallitus on kirjannut tämän tähän
vakavasti ylös ja sen puitteisiin rakennetaan ohjelmaa.
Täällä eräissä puheenvuoroissa
viitattiin näihin alkulukuihin. Tämä liittyy
myöskin tähän globalisaation haasteeseen,
siihen, että meillä ovat ylikansalliset ongelmat
tulleet yhteisiksi ihmiskunnalle, jolloin me tarvitsemme toimintajärjestelmiä sekä
globaalilla
tasolla näiden ongelmien hallitsemiseksi että ennen
kaikkea nyt tietysti lähiympäristössämme
eurooppalaisella tasolla.
Täällä muun muassa ed. Soini minusta
käytti merkillisen puheenvuoron, kun hän syytti
hallitusohjelmaa sellaiseksi, että tässä antauduttaisiin jollekin
liittovaltioistumiskehitykselle Euroopassa. Minä en edes
ymmärrä, mistä ed. Soini puhuu. Tässä suhteessa
ehkä muutama sana on paikallaan. Tässä hallitusohjelmassa
tehdään viittaus unionin piirissä konventin
puitteissa tehtävään perustuslain laadintatyöhön,
jossa luonnollisesti tavoitteena on unionin päätöksentekojärjestelmän
tehostaminen, selkiyttäminen ja ennen kaikkea demokratisointi.
Se työ on nyt edessä meillä, ja tulee
tietystikin eduskuntapiirissä vielä vakavaan keskusteluun
tämän kesän ja syksyn aikana, mutta virheellinen
kuvitelma on lähteä pohtimaan niinpäin,
että Euroopan unioni olisi muodostumassa joksikin liittovaltioksi.
Ed. Soini ei tavallaan ymmärrä sitä kontekstia,
missä unioni toimii. Kysymys on ylikansallisesta päätöksenteosta,
johon me olemme vapaaehtoisesti menneet mukaan. Me olemme antaneet
osan suvereenista lainsäädäntövallastamme ylikansalliselle
päätöksentekoelimelle, mutta tämä ylikansallinen
päätöksentekoelin ei ole muodostumassa
valtioksi jo pelkästään sen vuoksi, että valtiota
keskeisimmin määrittävä piirre
on suvereeni itsemääräämisoikeus.
Euroopan unioni ei ole kehittymässä sellaiseksi
järjestelmäksi, joka käyttäisi
absoluuttista suvereniteettiä. Tämä on
konventissa hyvin selkeästi määritelty.
Lähtökohtaisesti on kysymys kompetenssista, jonka
itsenäiset jäsenvaltiot ovat unionille antaneet.
Se on myöskin peruutettavissa, jos niin erikseen halutaan.
Tässä suhteessa on kysymys jaetusta suvereniteetista.
On uuden tyyppisestä päätöksentekojärjestelmästä joka
tapauksessa kyse, ja meidän on syytä, kun olemme
mukana tässä unioniperheessä, tätä järjestelmää tietysti
kehittää eteenpäin, mutta valtiota klassisessa
mielessä Euroopan unionista ei ole tulossa. Me emme ole luomassa
tänne Euroopan yhdysvaltoja siitä huolimatta,
että konventin historiallinen merkitys saattaa olla yhtä tärkeä kuin
aikoinaan Philadelphian konventilla oli, mutta toisesta näkökulmasta.
Arvoisa puhemies! Globalisaation osalta kun puhumme sitten muista
yhteistyöjärjestelmistä, niin pikkuisen
ihmettelen kyllä hallitusohjelman muotoiluja, kun täällä viitataan
Maailmanpankkiin, Kansainväliseen valuuttarahastoon
ja Wto:hon. Jossain määrin nämä muotoilut
tässä heijastavat jotain 50—60-luvun
tavoiteasettelua näissä järjestöissä,
kun todetaan, että Maailmanpankin ja Kansainvälisen
valuuttarahaston kautta tehtävää työtä kansainvälisen
talouden vakauden lisäämiseksi on tehostettava.
On aivan totta tietenkin, että Bretton
Woods -järjestöillä, sekä Maailmanpankilla
että Kansainvälisellä valuuttarahastolla,
oli alun pitäen, ja ennen kaikkea Imf:llä, taloudellisen
vakauden perspektiivi, mutta jo pitkään 70-luvulta
alkaen erityisesti Maailmanpankki, mutta myöskin Imf 80-luvulta
eteenpäin rakennesopeutusohjelmien kautta on pyrkinyt muuhunkin
kuin talouden vakauteen globaalijärjestelmissä.
Selkeänä tavoitteena on ollut myöskin
taloudellisen kehityksen aikaansaaminen. Siinä suhteessa
tämän olisi tietenkin pitänyt olla tässä muotoilussa
mukana.
Sama jollain tavalla ikään kuin historiasta
tuleva kaiku on, kun puhutaan Kansainvälisestä kauppajärjestöstä.
Tässä todetaan nyt näin, että kauppajärjestön
puitteissa käytävissä neuvotteluissa
on pyrkimys maailmankaupan edelleen vapauttamisen onnistumisen edellytysten
synnyttämiseen. Tässä kirjoitetaan Maailman
kauppajärjestöstä ikään
kuin olisimme puhumassa Gattista eli tulleja ja tariffeja koskevasta
yleissopimuksesta. Sen tehtävänä oli
aikoinaan maailmankaupan vapauttaminen. Tänä päivänä Wto
eli Kansainvälinen kauppajärjestö toimii
primäärisesti muulla lohkolla kuin maailmankaupan
vapauttamisen lohkolla. Se on primäärisesti luomassa
pelisääntöjä kansainväliseen
kauppajärjestelmään. Trips-sopimus koskee
intellektuaalista, älyllistä, omaisuutta; pikemmin
Wto:n puitteista ollaan rajoittamassa kauppaa eli tavoitteenakin
on kaupan rajoittaminen, pelisääntöjen
synnyttäminen. Tässä suhteessa muotoilut
eivät aivan tarkasti kuvaa sitä, missä nämä globaalijärjestelmän
tasolla toimivat merkittävät yhteistyöjärjestöt
toimivat, ja tässä suhteessa kun me puhumme globalisaation
hallinnasta eräänä keskeisenä tavoitteena
hallituksen ohjelmassa, tietty tarkkuus muotoilussa olisi ollut
paikallaan.
Timo Soini /ps (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Annan arvoa sille, että konventtiedustaja
Kiljunen tuli tänne saliin selittämään,
koska hallitukselta emme ole mitään vastauksia
saaneet eikä hallituksen linja edes hallitusohjelmasta
selviä. Se oli hyvä.
Mutta muuten ed. Kiljusen näkemys on, niin kuin yleensä sosialistien
näkemys on, etujoukkonäkemys: on olemassa valistunut
etujoukko, jota sitten kansa seuraa. Tämähän
on tyypillinen sosialistinen linja. Se ilmenee muun muassa sillä lailla,
että sosialistit aina ja joka paikassa vastustavat kansanäänestyksiä.
Mielestäni ei ole olemassa ylikansallista demokratiaa.
On olemassa vain kansallista demokratiaa. EU:han ei ole mikään
demokratia. Esimerkiksi komissiolla on monopoli lainsäädäntöaloitteisiin.
Ei EU:n parlamentissa voida sen paremmin kuin me täälläkään
emme voi mitään sille, mitä komission
byrokraatit, komissaarit, antavat sieltä lakeja eteenpäin.
Ei EU ole mikään demokraattinen rakenne. Myöskään
EU:n parlamentilla näitä oikeuksia ei ole.
Nizzan sopimuksella ja myös muilla sopimuksilla — se
pitää paikkansa, ed. Kiljunen — olemme
luovuttaneet osan suvereniteetistamme pois, ja pelkään,
että menetämme tätä suvereniteettia lisää.
Mihin me tarvitsemme EU:n presidenttiä tai EU:n varapresidenttiä tai
tällaisia rakenteita? Emme mihinkään.
Lyly Rajala /kd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Sen verran puutun ed. Kiljusen puheeseen,
kun puhuitte lasten aamupäivä- ja iltapäiväkerhotoiminnasta:
Käsittääkseni Ruotsi, jonka otitte esimerkiksi,
lienee maailman sosialidemokraattisin valtio. Siellä tuo
asia on hoidettu mallikkaasti, koska siinä maassa opettajilla
on sentään vielä kunnon työaika,
kokonaistyöaika 45,5 tuntia viikossa. Olin nimittäin
juuri tutustumassa vastikään Ruotsin-malliin.
Ensimmäiset opettajat tulevat joka päivä seitsemän
aikaan töihin, hoitavat aamupäiväkerhoja,
viimeiset lähtevät kello 18, hoitavat iltapäiväkerhoja.
Te varmaan sosialidemokraattisen puolueen edustajana voitte oman
puolueenne kautta hoitaa myöskin sillä tavalla,
koska opettajat eivät tätä kokonaistyöaikaa
Suomessa vastusta, mutta ammattijärjestöt vastustavat,
että te hallitsemienne erilaisten ammattijärjestöjen
kautta voitte hoitaa myöskin Suomeen tällaisen
järjestelmän, jolloin nämä iltapäiväkerhot
hoituvat ihan itsestään.
Toinen varapuhemies:
Vastauspuheenvuorot, ed. Kiljunen, nykyisen käytännön
mukaan pyydetään edellisten puheenvuorojen päätyttyä seisomaan
nousemalla ja pyytämällä ääneen
vastauspuheenvuoroa.
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Rajalalle ensin: Kun aivan oikein olitte
tyytyväinen ruotsalaisen demokratian aikaansaannoksiin
lasten iltapäivähoidossa, niin toivon, että harkitsisitte
nyt mahdollisimman pian myöskin puolueen vaihtoa. Täällä on
sosialidemokraateissa kyllä tilaa, niin että voimme
sitten yhdessä viedä eteenpäin myöskin lasten
iltapäivähoitoa sosialidemokraattisella ohjelmalla.
Olisimme sen verran vahvempia.
Ed. Soini, te moititte sosialidemokraatteja ja hallituksen muodostajia
siitä, että meillä on jonkinlainen etujoukkoteoria
olemassa. Nyt minusta täytyy todeta, että te olette
asettunut ehdokkaaksi ja tullut valituksi täysin väärään
elimeen. Me toimimme edustuksellisen demokratian puitteissa täällä eduskunnassa,
ja kieltämättä tämä on nyt
tietyn tyyppinen etujoukko myöskin, kansan valitsema eduskunta,
joka tekee lainsäädäntöä Suomelle,
ja meillä on myöskin hallitus, joka tässä toimii
toimeenpanovallan käyttäjänä.
Tätä on, tässä muodossa kuin
te muotoilitte äsken, tämä "etujoukko",
mihin me luotamme. Me luotamme kansanvaltaiseen edustukselliseen
demokratiaan. Siinä suhteessa teidän täytyy
ehkä uudelleen arvioida sitä elintä,
missä tällä hetkellä työskentelette.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! (Ed. Pulliainen: Käymme tämän
saman taas uudelleen läpi!) — Ed. Pulliaisen kommenttiin
saman uudelleenkäynnistä läpi täytyy
sanoa, että ed. Pulliainen tulee pettymään
tässä puheenvuorossani, koska käyn eri
sivuilla tämän asian läpi. (Ed. Pulliainen:
Taas kerran! Taas kerran!)
Mitä tulee ed. Soinin näköalaan siitä,
että on eräänlainen edustajaetujoukkoteoria,
minkä perässä kuljetaan ja nähdään:
Katson kyllä ed. Kiljusen esittämän näköalan
siitä, että ed. Soini olisi väärässä joukossa,
lyhytjänteiseksi havainnoinniksi, koska ymmärrän
niin, että eduskunnankin etujoukkoteoria on istuva hallitus,
minkä perässä mahdollisimman moni pyrkii
seuraamaan. Mutta täytyy sanoa, että jotain erikoista
istuvassa hallituksessa on olemassa, kun kokoomus, mikä vuosikausia
on ollut hallituspuolueena, tuntee niin suuria vieroittumisongelmia
siitä asiasta. Kyllä se on jotenkin edistysmielistä ja etuoikeutettua
joukkoa, ne hallituspuolueen rivit, kun kerran sieltä tuntuu
olevan niin vaikea irrottautua ja vaikea esittää parempia
näkemyksiä ja parempia ohjelmia.
Vielä ed. Kiljusen puheenvuoroon, näköalaan siitä,
että koululaisten iltapäivähoito on järjestämättä,
hoitamatta ja tulee nyt jonkin näköiseen kuntoon
ja järjestykseen: Mielestäni tämä asia
on jollakin lailla niin kaupungeissa kuin maaseudullakin tulossa
järjestykseen, ollut järjestyksessä, mutta
ei se takavuosina ollut järjestyksessä, koska
osittain tämä nuorison pahoinvointi voi johtua
jo siltä ajalta ja olla jalostusta siitä aiheesta.
Mielestäni koko yhteiskunnassa tässä asiassa on
puute ja ongelma siinä, että suomalainen järjestelmä lähtee
pääsääntöisesti siitä liikkeelle, että molemmat
vanhemmat käyvät kokopäivätyössä ja
täysiaikaisesti. Esitänkin kysymyksen: Pitääkö suomalaisen
yhteiskunnan olla niin eteenpäin menevä, haasteellinen
ja kunnianhimoinen, että molempien vanhempien on oltava silloin
vakituisessa työssä, kun lapset ovat kouluiässä,
kun vastaavasti yhteiskunnan kortistot ovat pullollaan semmoista
väkeä, mitkä hakevat työtä,
usein vastaavaa työtä? En sano, että he
ovat niin hyviä työntekijöitä kuin
nämä äidit, jotka ovat pienten lasten äitinä tottuneet
hoitamaan uuvuksissaan niin kodin kuin nuorison kuin perheen kuin
tulevaisuudenkin asioita. Onko tämä oikea malli
ja oikea järjestelmä tässä asiassa
olemassa? Toivoisin, että tätä pohdittaisiin
lähivuosina, kuinka tämä asia on järjestettävissä ja
hoidettavissa, että tästä ei sellaista
ongelmaa olisi kuin se nyt on olemassa.
Hallitusohjelmassahan kyllä mainitaan, että tasapainotetaan
eri sukupuolten arvoa tässä asiassa ja siirretään äitiyslomien
ja muita vastaavia äitien kustannuksia, työnantajakustannuksia, vastaavasti
isien ja isien työnantajien maksettaviksi. Voihan se olla
hyvä näköala, mutta ei se nyt välttämättä sillä tämä asia
ratkea. Mutta sanomani tähän asiaan olisi, että pitää löytää sellainen
järjestelmä, että perheet ovat niin vahvoja, että yhden
työssäkävijän ansioilla verotusta
ja tulonsiirtoja tasaamalla voidaan toteuttaa, tehdä, sellainen
malli, missä perhe on kokonaisena ja, kun pieni lapsi koulusta
tulee, äiti odottaa siellä kotona, ja joissain
tapauksissa tietysti voi olla isäkin. Ei minusta sen isän
asema siinä huono olisi, mielellään olisin
näin, jos voisi odottaa pieniä lapsia kotona ja äiti
olisi työssä ja elättäisi perheen.
Mutta jotain tämmöistä tähän
maailmaan tarvitaan.
Herra puhemies! Juuri menneen veteraanipäivän
merkeissä on kaikissa puheissa, mitä lehdissä on
siteerattu ja mitä olen eri versioina kuullut, todettu,
että veteraanien asiaa, uhrautumista, sitä kunniavelkaa,
mikä yhteiskunnalla on veteraaneille olemassa, ei pidä unohtaa,
sen maksu on kesken ja sen maksu pitää saattaa
kuntoon ja järjestykseen. Mielestäni tämä aihe
tavallaan pysähdyttää miettimään
tätä asiaa ja lähtökohtaa tähän,
koska aikaisemmin on sanottu, todistettu, julistettu, että vapautuvien
voimavarojen puitteissa tätä rahaa, mitä syntyy,
ohjataan, käytetään ja toteutetaan. Mutta
jotenkin on vähän sellainen tunne olemassa, onko
tämä asia nyt unohtumassa, onko käymässä niin,
että odotetaan, että veteraaniasia tavallaan karkaa
käsistä, ja kymmenen vuoden kuluttua sanotaan,
että ei sitä oikein muistettu hoitaa, kun ei ollut
niitä vapautuvia voimavaroja olemassa.
Tähän nähden viime talousarviokeskustelussa eduskunta
päätti sellaisen lausuman, että jokainen
rintamatunnuksen omaava veteraani saa vuosittain kuntoutuksen tavalla
taikka toisella, hallitus selvittää ja ryhtyy
asian vaatimiin valmisteluihin. Tällä sisällöllä oli
tämä sanamuoto olemassa, olkoon nyt sanojen järjestys
mikä hyvänsä. Sillä on eduskunnan
yksimielinen siunaus yhtä vihreätä ääntä lukuun
ottamatta. Sen pohjalta katson, että tämä asia
varmaan palaa tässä eduskunnassa esille tänä vuonna,
seuraavana vuonna, niin kauan, kunnes tämä asia
on järjestyksessä ja kunnossa. Mutta mielestäni
se pitää saattaa kuntoon silloin, kun veteraaneissa
on vielä jotain kuntoutettavaa. On niin, että poistuma riveistä on
liian suuri ja liian nopea ja varsinkin laitoskuntoutuksiin lähivuosina
näistä veteraaneista ei enää kohta
ole.
Mitä tulee hallituksen ohjelmaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan
osalta, niin täällä todetaan: "Suomi
harjoittaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, joka vahvistaa pohjoisen
Euroopan vakautta ja lisää kansainvälistä turvallisuutta.
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka perustuu sotilaalliseen liittoutumattomuuteen
ja uskottavaan maanpuolustukseen, jonka oleellinen osa on yleinen asevelvollisuus.
Puolustusvoimia kehitetään vuoden 2001 turvallisuus-
ja puolustuspoliittisen selonteon mukaisesti."
Tämän pohjalta linjaus on selvä,
oikea ja selkeästi tulkittavissa. Mutta tälle
asialle on löytynyt aika erikoinen ulottuvuus viitaten
edelleenkin ed. Kiljusen äsken hyvin syventävään
EU:ta käsittelevään asiaan ja näkemykseen
tässä aiheessa: EU:n tulevaisuuskonventin puheenjohtajiston
näkemys eurooppalaisen tiiviin, vahvan ytimen muodostamisesta
ja samalla myöskin esilleotto siinä, että syntyy
eurooppalainen yhteinen puolustuspolitiikka. Tältä osin
ehkä eduskunta odottaa lähimmän kuukauden
aikana, niin kuin hallituksen taholta on luvattu, sitä tiedonantoa,
selvitystä, minkä hallitus tästä asiasta
antaa, kuinka Suomi tulee käyttäytymään
ja menettelemään näissä asioissa.
Mutta mielestäni siinä yhteydessä, kun
eduskunta tätä asiaa pui ja käsittelee,
päätökset on Euroopan junassa jo tehty
ja meiltä ei juuri kysytä mitään,
se on mennyttä aikaa.
Tähän ed. Soinin viittaamaan Nizzan sopimukseen:
Siellä sitä asiaa vaan toteutettiin ja tehtiin.
Muistan erinomaisen hyvin, kun tässä eduskunnassa
sitä vastaan äänestin, kuinka sain itseäni
viisaammilta, vanhemmilta edustajilta paheksuvia neuvoja ja katseita,
että näin ei pitäisi menetellä,
suomalaisten pitää kulkea Eurooppa-politiikassa
etunenässä. Tässä tämä asia
nyt on edessä olemassa.
Herra puhemies! Sen verran sanoisin tähän asiaan,
että vaikkakin olen kova liittoutumattomuuden kannattaja,
niin mitään ovia mihinkään suuntaan
ei saa sulkea, koska maailma muuttuu niin nopeasti, että yhdessä viikossa
tämä asia kallistuu milloin millekin laidalle.
Ei voida ajatella kuin viimeisen kuukauden näköalaa,
missä Venäjä, Saksa ja Ranska ovat löytäneet
toisensa. Vuosi aikaa, jos tätä asiaa olisi joku
esitellyt tai arvellut, olisi pidetty jos ei ihan kevytmielisenä niin
ainakin epäilty, onko ajatusmaailma tallessa, jos tällaista
näköalaa olisi esitetty ja katsottu.
Hallitusohjelmassa on paljon hyviä asioita, jotkut
parempia, jotkut vähän huonompia, ja on sellaisiakin,
mitkä ovat erinomaisen hyviä. Täällä kohdassa
Energiapolitiikka kerrotaan selkeästi se näköala,
minkä eduskunta vuosi aikaa päätti: toteuttaa
ydinvoiman lisärakentamisen ja sitä koskevan periaatepäätöksen.
Täällä lukee kuitenkin selkeästi:
"Hallitus käsittelee viidettä ydinvoimaa koskevan
rakentamislupahakemuksen viipymättä eduskunnan
myönteisen periaatepäätöksen
mukaisesti." Sikäli kuin muistan tätä asiaa
taaksepäin, niin vihreille tämä oli joku
kynnyskysymys ja linjanmuutoskysymys, ja sen jälkeen kaikkien
hallitusten ohjelmat ovat olleet huonoja, kun tämä asia
on eduskunnassa päätetty. Tähän
nähden tämä on oikein ymmärretty,
oikein aistittu, oikein tehty. Tähän erinomaisen
hyvin liittyy vielä myöskin sellainen näköala,
että tässä siihen eduskunnan päätökseen
sisältyen kaikki nämä tukipakettiratkaisut,
niitten rahoitus, suunnittelu ja toteutus on otettu mukaan. Ainut,
minkä perään täällä nyt
kirjoittaisin pienen kysymysmerkin, on se, missä lukee:
"Ohjelmat toteutetaan määrärahakehysten
puitteissa." Mutta se ei ainakaan sulje pois sitä näköalaa,
etteikö niitä voitaisi toteuttaa myönteisessä hengessä ja niille
myöskin rahaa osoitetaan. Maailma menee siltä osin
eteenpäin. Olen varma, että kotimaisen uusiutuvan
energian käyttö lisääntyy ja
kivihiilen käyttö vähenee.
Mitä tulee aluepolitiikkaan, niin täällä selkeästi
todetaan, että etätyön tekemistä edistetään sekä poistetaan
sen esteitä. Samaan lauseeseen sisältyy näköala
myöskin siitä, että niillä alueilla,
mistä väki nopeasti muuttaa taajamiin, turvataan
teollisuudelle, työnantajalle, osaavan työvoiman
saanti, koska sitä hyvää väkeä sinne yleensä ei
jää. Nokkelin väki muuttaa ensimmäisenä pois.
Yhtenä aiheena, mistä on aika lyhyt asia päästä erääseen
toiseen asiaan, on kalatalous, kun täällä ammattikalastuksen
toimintaedellytyksiä turvataan. Siihen liittyy mielestäni
erittäin hyvä ja myönteinen lause: "Hallitus
mahdollistaa hyljekannan säätelemisen vaarantamatta
kuitenkaan kannan säilymistä riittävällä tasolla."
Sen osalta tietysti ymmärrän hylkeiden suojelun
merkityksen, mutta ymmärrän myöskin kalastajien merkityksen,
kun nämä hyljeraukat käyvät
näillä lohiloukuilla ja muilla tehokkailla pyydyksillä syömässä,
lihovat, rasvottuvat ja, sanoisin, vielä sitten myöskin
luonnonvaistoiltaan ehtyvät siinä asiassa selviytyäkseen
joskus vaikeistakin olosuhteista, todellisista luonnonolosuhteista.
Tähän asiaan on katsottu oikealla näköalalla
ja ihme kyllä oikealla sisällölläkin
tähän asiaan päästy.
Tähän olisi voinut liittää myöskin
metsästykseen liittyvän aiheen, korvaavien haulien
käytöstä vesilinnun metsästyksen
yhteydessä, missä olisi huomioitu tällainen
näkemys, että olisi syntynyt sellainen aihe ja
näköala, että olisi sitä selvittämään,
purkamaan, asetettu joku työryhmä, missä tämä asia
olisi tullut järjestykseen ja kuntoon. Tältä osin
näen erittäin myönteisenä, että ed.
Pulliainen ei ole vielä pyytänyt vastauspuheenvuoroa,
mutta tiedän, että me olemme eri mieltä tässä asiassa,
mutta tavoitteemme on sama: luonnon terveen kannan mahdollisimman pienet
kärsimykset, ja tämä asia olisi selvitettävä asia.
Herra puhemies! Parilla lauseella vielä toteaisin,
että kansalaisten turvallisuuden osalta täällä näyttää olevan,
vaikka tätä näkemystä olen jollakin
lailla muuten joskus arvostellutkin, erittäin hyvä lause
siitä: "Huumausaineiden täyskieltoon pohjautuvaa
huumausainepolitiikkaa tehostetaan." Samaan liittyy näköala
siitä, että kansalaisten turvallisuutta, rikosten
selvittämistä, rikosten uhrin aseman parantamista
tuetaan, hoidetaan ja kunnioitetaan. Tässä mielestäni
on taustalla se ylenmäärin suvaitseva linja, mitä nykyisen
lainsäädännön laatijat, eduskunta
ja kaikki muut virkamiehet, liian paljon ymmärtävät tässä Suomenmaassa.
Täällä on rikollisilla paremmin turvatut
edusmiehet ja puhujat kuin normaalilla rehellisellä kansalaisella.
On myös hyvä, että tämä on
otettu tänne asiaan ja listaan mukaan. Luulen ja uskon,
että hallitus toimenpiteillään edistää tätä asiaa.
Uskon myöskin, että eduskunta muutakin kuin pelkillä puheillansa
tukee sitä edistämistä ja toteuttamista.
Herra puhemies! Tässä tämä näin
lyhyesti.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtela oli huolissaan, että en
pyydä vastauspuheenvuoroa. Minä huomaan kuitenkin,
että ed. Seppo Lahtela ei ole lukenut päivän
postia, jossa sanotaan selvästi, että vastauspuheenvuoro
pyydetään vasta, kun varsinainen puheenvuoro on
lopetettu. Minä käyttäydyin tässä vaan
puhemiehistön antamien ohjeitten mukaan, ed. Seppo Lahtela.
Lisäksi minä totean ed. Seppo Lahtelalle — tässä olisi
paljon muutakin kommentoitavaa — yhden asian viidenteen
ydinvoimalaan liittyen. Meidän puoleltamme on todettu selvästi,
että eduskunta on periaatepäätöksensä tehnyt
ja se, mikä nyt on jäljellä, on hallinnollinen
päätös valtioneuvostossa.
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtela viittasi konventissa käytävään
keskusteluun unionin puolustusulottuvuudesta. Haluaisin hänelle
sanoa sen, että Amsterdamin sopimuksessa jo todetaan siitä,
että Euroopan yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka
voi johtaa yhteiseen puolustukseen, jos Eurooppa-neuvosto niin päättää. Tämä on
olemassa olevaa sopimuskäytäntöä jo nyt,
että me voimme siirtyä yhteiseen puolustukseen
silloin, kun siitä yhdessä korkeimmalla tasolla
päätetään. Se, mikä on
nyt konventin puheenjohtajiston esitys meille täksi samaksi
formulaksi, on se, että Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikka
johtaa yhteiseen puolustukseen, kun Eurooppa-neuvosto niin päättää.
Eli formulointi on astetta voimakkaampi, mutta ero on semanttinen,
koska viime kädessä joka tapauksessa päätöksenteko
on meillä itsellämme.
Se, mikä on nyt uutta, ja se onkin isomman messun aihe,
on se, että konventti on myöskin saanut esityslistalleen
sen ajatustavan, että niin sanottuun tiivistyvään
puolustusyhteisöön voi rajatumpi maaryhmä unionin
piirissä edetä. Tämähän
onkin jo sitten isompi aihe käydä täällä lävitse,
mitä se merkitsee unionin yhteiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle
ja puolustuspolitiikalle ja mitä se merkitsee ylipäätään
koko unionin rakenteen kehittymisen osalta.
Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Kimmo Kiljunen mielestäni
erinomaisen hyvin valotti tätä näköalaa.
Näinhän tämä asia on pienen
joukon tiedossa ollut olemassakin, mutta kansalle on syötetty vähän
toisen näköistä tietoa ja toisen näköinen ajatusmaailma
tässä asiassa, ja sen pohjalta Euroopan yhtäläinen
ja yhteinen turvallisuus on kaiken a ja o. Mutta ei voi välttyä siltä ajatukselta,
etteikö tämä Irakin kriisi, sen kriisin
hoito ja siinä olevat erilaiset liittoutumat olisi nopeuttaneet
tätä muutosta, mitä tässä asiassa
on tulossa.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa puhemies! Tuossa itse ihan hätkähdin,
kun ed. Pulliainen puhui työpaikkakiusaamisesta varsinaisessa
puheenvuorossaan eduskunnan puhujakorokkeelta käsin. Minusta
se on sen verran huolestuttava viesti, jos kansa lukee netistä näitä meidän
puheenvuorojamme, jotka näkyvät aikanaan siellä,
jotta onko todella näin tapahtumassa. Kävin miettimään
sitä, mikä on ministerin asema, koska tämän
tiedonannon yhteydessä on todella käynyt sillä tavalla,
niin kuin ed. Pulliainen totesi, jotta tässä ministeri
Hyssälä erityisesti ja jotkut muutkin keskustan
ministerit ovat joutuneet aikamoisen ryöpytyksen kohteiksi
siitä, että muisti on ollut huono. Tässä hyökätään
aika kovin sanoin täältä salista näitä ministereitä kohtaan.
Minusta kuitenkin kyse on sen tyyppisestä ajattelusta — en sano,
että tämä on oikein — jotta
tämä on eduskunnan henkilökunnan työpaikka
ja me kansanedustajat olemme ilmeisesti vähän
toisen tyyppisessä asetelmassa, koska me emme ole työsuhteessa;
me olemme niin kuin virassa emmekä työsuhteessa
olevia henkilöitä. Itse olin aikanaan pääluottamusmiehenä,
ja tämä on vähän sama tilanne
kuin se, jotta kun siellä oli firman hallitus ja johtoa,
he eivät oikeastaan kuuluneet siihen työpaikan
henkilöstöön suoraan. Tämä on
sen verran mielenkiintoinen kysymys, ja olen samaa mieltä kuin
ed. Pulliainen, että tästä kannattaisi jonkun
tehdä jopa tutkimustyö. Mutta ennen kaikkea, kun
puhemiesneuvosto antaa kaiken näköisiä ohjeita,
kuten puheenvuorojen pyynnöistä ja siitä,
millä tavalla täällä nimiä kerätään,
niin tämän voisi ottaa yhdeksi aiheeksi ja katsoa,
millaiset käytöstavat täällä pitää olla.
Täällähän käyttäydytään
suhteellisen arvokkaasti, ja senhän sanovat jo meidän
sääntömme. Mutta minkä näköistä kielenkäyttöä sitten
voi käyttää, voiko politiikassa edes
enää kysyä sitä, onko huonosti hoidettu
tämä, onko muisti pettänyt?
Matti Väistö /kesk:
Herra puhemies! Sotiemme veteraanien asia on otettava päätöksenteossa
vakavalla tavalla huomioon. Mielestäni on äärimmäisen
tärkeää, että kuntoutusta lisätään. Tärkeää on,
että veteraanien taloudellinen ja sosiaalinen asema kohenee
niissä puitteissa kuin se on heidän osaltaan tarpeen
ja tärkeää. Täällä ed. Seppo
Lahtela viittasi kunniavelan maksuun. Siitä on syytä pitää huoli
niillä keinoin ja tavoin, mitä nyt on käytettävissä.
Se on heidän kannaltaan vähintä, mitä me
voimme tehdä. Omatoimisen selviytymisen tukeminen on tärkeällä sijalla, ja
tähänhän kuntoutuksella on juuri pyritty.
Samoin on edistetty myös puolisoiden ja, totta kai, myös
muiden ikäihmisten selviytymistä omissa kodeissaan.
Tähän varmasti tarvitaan myös yhteiskunnan
apua ja erilaisia apuvälineitä.
Samoin edelleen, arvoisa puhemies, on tärkeää tukea
myös omaishoitoa, ja tähänkin asiaan hallitusohjelmassa
kyllä kiinnitetään mielestäni hyvin
huomiota. Erityisen tärkeää on paitsi
taloudellinen puoli myös vapaa-aikajärjestelyt
tässäkin asiassa, niin että puolisoaan
tai läheistään hoitava omainen kykenee
siitä sidonnaisesta hoitotyöstä irrottautumaan
kohtuullisilla kustannuksilla, eli vapaa-aikajärjestelyjen,
tuettujen sellaisten, aikaansaaminen on tässä hyvin
tärkeää.
Timo Soini /ps:
Arvoisa herra puhemies! Tulin vielä puhujakorokkeelle
selittämään muutamalla sanalla sosialistista
etujoukkoajattelua ja ryhmäkuria, koska pelkäsin,
etten minuutissa tuolta paikaltani pysty sitä tekemään.
Eli ryhmäkuri, josta kokoomus ilmoitti luopuvansa — eli
tästä lähtien siellä saa ajatella
omilla aivoillaan, niin kuin kansan kielellä sanotaan — on
niin sanotusti vuoroviisautta, eli se on sitä, että eliitti
puolueen sisällä päättää,
että esimerkiksi nyt mandaatti on lakivaliokunnan jäsenillä ja
he määrittävät puolueen kannan
ja sitten, kun tullaan tähän saliin, koko ryhmä äänestää sen spesiaalivaliokunnan
mukaan. Vuoroviisautta siitä tulee sitten, kun maatalousvaliokunnassa maatalousasiantuntijat
puolueessa sanovat, että näin sen pitää olla,
ja vuoroviisaus eli ryhmäkuri siirtyy siihen sektoriin,
ja samoin käy joka sektorilla. (Ed. K. Kiljunen: Meillä on
viisautta joka lohkossa!) — Niin, kun on viisautta joka
lohkossa ja vuoroviisautta nimenomaan ja ryhmäkuria, niin
ei tarvitse itse ajatella, kun ottaa vain yhden valiokunnan ja siellä vaikuttaa
ja muissa tyytyy sitten eliitin etujoukon ajatteluun. On erittäin
hyvä, että kansallinen kokoomus tässä suhteessa luottaa
omaan eduskuntaryhmäänsä ja edustajiinsa
ja näin muodoin tässä asiassa on tällä kannalla.
Tätä tarkoitin.
Sitten, ed. Pulliainen, kun te olette aikoinaan ollut Weu:n
toiminnassa mukana ja väkevästi puolustanut kansallista
suvereniteettia ja kun minulla on paha epäilys, että näistä asioista
teidän ryhmästänne joku muu puhuu tässä salissa,
niin toivoisin, että te ottaisitte voimakkaasti kantaa, mitä on
suvereniteetin silpominen ja puolustaminen. Onko meidän
oma kansallinen päätösvaltamme tässä supistumassa
tai kasvamassa? Mihin meitä oikein viedään?
Saa puhua sekä kansan kielellä että teoreettisesti
tohtorinväitöstasolla. Pyrin seuraamaan, jos kykenen.
Vielä sitten ed. Seppo Lahtela puhui näistä perheasioista
oikean suuntaisesti, myöskin ed. Esa Lahtela tavallaan
hieman kääntäen toisesta asiasta näitten
työttömyyskorvausten suhteen. Perheverotuksessa
pitäisi mennä sellaiseen malliin, että jos
toisella puolisolla on vaikka 30 000:n tulot ja toisella
ei mitään, he halutessaan voisivat vaatia yhteisverotusta,
jolloin tapahtuisi se, että tämä verotettava
tulo voitaisiin jakaa, mutta samalla myös siitä maksettava
eläketulo pitäisi jakaa, jolloin kotiäiti
saisi siitä sitten eläketuloa, ja jos mies vaikka
viisikymppisenä tai kuusikymppisenä vöyhähtää ja
lähtee blondin perään, niin ei mene sitten
kaikki turva, vaan eläketurva jää tälle
toiselle. Tämä olisi todellista sitoutumista,
todellista valinnanvapautta, ja lasten etu myös tulisi
huomioitua.
Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Soinille voisi todeta tästä ryhmäkuriasiasta,
jotta minä ymmärrän, että kokoomus
muutti tämän ryhmäkurikäytännön keskuudessaan
sen takia, koska oli aavistettavissa, että meille tulee
hirveän hyvä hallitusohjelma: kokoomuksen edustajat
voivat äänestää joissakin tapauksessa
hallituksen mukana, ei ole pakko äänestää aina
opposition mukaan.
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minäkin olisin reagoinut tähän
ed. Soinin pohdiskeluun vuoroviisaudesta. Minä olen usein
käyttänyt termistä "ryhmäkuria" termiä "ryhmäsolidaarisuus",
jonka taustalla epäilemättä on juuri
tämä ed. Soinin esille ottama kanta, että todella
tässä on vuoroviisautta. Me emme voi erikoistua
kaikkiin kysymyksiin, ja on erinomaista, että suuressa
ryhmässä on mahdollisuuksia siihen, että me
voimme nojautua myöskin siihen viisauteen, kuten te käytitte
termiä, joka kollegoilla on erityisvaliokunnissa kuunneltuaan
asiantuntijoita. Sen vastakohtana, ed. Soini, on valitettavasti
se, johon minä pelkään teidän
ryhmänne joutuvan nojautumaan, joka on niin sanottua yleistä tietämättömyyttä.
Minä luotan enemmän tähän vuoroviisauteen
kuin yleiseen tietämättömyyteen.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Tässä on lähinnä kysymys
tuplavastauspuheenvuorosta. Ensinnäkin ed. Soinille, että tulen
palaamaan sitten, kun konventtiasiat tulevat saliin, tuohon hänen
mainitsemaansa kysymykseen.
Sitten toiseksi ed. Esa Lahtelalle se, että minun puheenvuorossani
oli kaksi osiota. Oli se, mikä on parlamentaarinen vuoropuhelu
täällä, ja siinä noudatetaan
arvokasta puhetapaa, mutta pyritään kaatamaan
hallitus mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti: nirri pois hallitukselta
ja sillä sipuli.
Sitten toinen, se minun pointsini kiusaamisesta, oli se, mitenkä rakennetaan
hallituksen sisällä tämä konstellaatio.
Nythän se on rakennettu taitavasti sillä tavalla — lähinnä sosialidemokraatit kai
sen ovat rakentaneet — että ministeri Hyssälästä on
tehty se kohde, johonka pommitus, niin kauan kuin hallitus on pystyssä,
kohdistuu ja pikkuisen Pekkarista sivuun, ja siinä se kaikki
on.
Kari Uotila /vas:
Arvoisa herra puhemies! Ihan pari kommenttia vastauspuheenvuoron omaisesti.
Ed. Kimmo Kiljunen täällä kovasti
arvosti tätä kehitysyhteistyömäärärahojen
noston tavoitteellisuutta. Se olisi tietysti erittäin hienoa,
jos näin toimittaisiin, mutta tähän sisältyy
pari heikkoutta. Ensinnäkin täällä on
selvästi todettu, että yleinen talouskehitys kuitenkin
huomioon ottaen, ja kun koko tämän hallitusohjelman
lukkona on tämä menosääntöproblematiikka,
niin saattaa hyvinkin jäädä toiveajatteluksi
tässä kovinkaan merkittävä eteneminen.
Tästä puuttuu esimerkiksi se, mikä on
hallituksen tavoite vuonna 2007. Se olisi hyvin oleellinen tieto,
mihin pyritään oman hallituskauden aikana tässä osuudessa.
Toinen kommentti koskee EU:ta ja sen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan
kehittämistä. Amsterdamin sopimuksessa tällainen
yhteisen puolustuksen mahdollisuus on avattu, ja varmasti tämä Irakin-kriisi
on ainakin joissakin jäsenmaissa kiihdyttänyt
keskustelua siitä, että tarvittaisiin yhteisen
politiikan lisäksi myöskin pikkasen tällaista
sotilaallista voimaa ja yhteistä puolustusta rakentaa.
Täytyy muistaa, että hallitusohjelmassa todetaan
yksiselitteisesti: hallitus tukee unionin yhteisen turvallisuus-
ja puolustuspolitiikan kehittämistä. Käsitykseni
mukaan yksi puolustuspolitiikan osa on, tai voi olla, yhteinen puolustus,
ja tältä osin hallitusohjelma ei millään
tavalla jätä varausta, ei millään
tavalla ehdollista tätä, vaan mikäli
tämän mukaan Euroopan unionissa mennään
yhteiseen puolustukseen, hallitus on täysin rinnoin sitä myöskin
Suomen osalta kehittämässä.
Kimmo Kiljunen /sd:
Arvoisa puhemies! Kun ed. Uotila nosti esille tämän
puolustusulottuvuuden, niin voi olla ehkä paikallaan muutama sana
sanoa siitä enemmän, kun se on niinkin ajankohtainen
sekä suomalaisessa että eurooppalaisessa keskustelussa
juuri tässä tilanteessa, kun konventti on avannut
loppusuoransa.
Ehkä voi yhtyä siihen ed. Uotilan näkemykseen,
että kun tällä hetkellä pohditaan
unionin puolustusulottuvuutta, siinä taustalla vaikuttaa, mikä heijastuu
myöskin tähän koko konventin työhön,
kaksijakoinen poliittinen virta, jossa on syntymässä tämmöinen
epäpyhä allianssi. Tämän epäpyhän
allianssin kaksi partneria, voimakeskusta, ovat Ranska ja Englanti.
Ranskan kannat johtuen myöskin tästä maailmanpoliittisesta tilanteesta
ovat yhä enemmän liikkuneet siihen suuntaan, että haetaan
aidosti Euroopan unionista ikään kuin vastatoimia
tähän transatlanttiseen suhteeseen. Se on selvää,
ja se näkyy hyvin voimakkaasti nimenomaan puolustusulottuvuuden kehittämisen
osalta. Sen vastinparina ja tavallaan liittolaisena, niin oudolta
kuin se tuntuukin, epäpyhän allianssin kautta
liittolaisena, joka juoksuttaa tätä konventin
lopputulemaa, on Englannin kanta, joka on sikäli valmis
antamaan periksi ranskalaisille, että samanaikaisesti ostetaan Ranskan
tuki hallitustenvälisyyden vahvistumiselle unionin rakenteessa
eli sille, että nimenomaan neuvoston rakennetta vahvistetaan
ja siitä vielä ehdotetaan erilleen Eurooppa-neuvosto itsenäiseksi
toimijaksi ja sille vielä rakennetaan presidiumia.
Tämä hallitustenvälisyyden vahvistuminen
ja tämä ranskalainen pyrkimys ikään
kuin eurooppalaisen vahvan toimijan ylösrakentamiseksi
on nyt se dynamiikka, joka tässä on taustalla.
Englanti tietysti tämän hallitustenvälisyyden
kautta haluaa varmistaa, että se pystyy kontrolloimaan tämän,
laajemmin voi sanoa, turvallisuus-puolustusulottuvuuden kehityksen.
Se on se punainen lanka tällä hetkellä koko
konventin työssä, ja siinä prosessissa
sitten jalkoihin jäävät sekä yhteisöllisyys
että pienten valtioiden legitiimit intressit. Tämä on
se ulottuvuus.
Mitä tässä puolustusulottuvuudessa
nyt on tapahtumassa, mitä siellä on uusia asioita?
Tuossa jo ihan lyhyesti totesin, että se perusteksti, vaikka
se on aksiomaattisempi kuin aikaisempi Euroopan yhteinen turvallisuus-
ja puolustuspolitiikka ja voi johtaa tai johtaa yhteiseen puolustukseen,
jos tai kun siitä Eurooppa-neuvostossa päätetään,
se ei ole niin ongelmallinen, koska viime kädessä on
meistä suvereeneina jäsenvaltioina kiinni se,
mahdollistammeko tuon niin sanotun 5 artiklan tulemisen osaksi unionin
kokonaisuutta, mikä tarkoittaisi sitten kollektiivisia
turvatakuita ja monenkeskisen, molemminpuolisen auttamisen velvoitetta.
Tämä sinänsä ei ole, voisiko
sanoa, voimakkain ja vahvin haaste, vaan vahvin haaste on siinä ulottuvuudessa,
että samanaikaisesti niin sanottua joustavuutta, joustavuusartiklaa,
on lähdetty käyttämään
hyväksi ajatuksella, että Euroopan unionin sisällä sellaiset
valtiot, jotka haluavat antaa toisillensa turvatakuut ja viedä yhteistä puolustusta
eteenpäin, voisivat sen tehdä. Tämä on
nyt toisin kuin konventin puolustustyöryhmä esitti,
jossa oli lähtökohtana, että vain eräät
maat olivat tätä esittämässä.
Tämä, toisin kuin puolustusryhmän kanta,
on nyt puheenjohtajiston esityksessä vahvasti esillä.
Se on edelleenkin neuvottelun alainen asia. Se on mitä suurimmassa määrin
neuvottelujen alainen asia, ja viime kädessä,
kun tietysti konventti vain tekee esityksiä hallitustenväliselle
konferenssille, hallitustenvälinen konferenssi tulee tämän
asian ratkaisemaan. Sen vuoksi tämä on tietysti
meidän, eduskunnan, agendalla mitä vahvimmin.
On täysin selvää, että jos
olemme rakentamassa unionin sisälle tiivistyvän
puolustusyhteistyön ja jos Suomi sotilaallisen liittoutumattomuuspolitiikan
aksiomista liikkeelle lähtien jättäytyy
ulkopuolelle, mikä on täysin mahdollista, koska
tähän sisältyy ulosjäännin
mahdollisuus tai mukaanmenemisen mahdollisuus, niin joka tapauksessa
me olemme siinä ristiriitaisessa tilanteessa, että kun
meidän pyrkimyksemme on ollut unionissa nimenomaan, lainausmerkeissä,
toimia unionin ytimessä eli toimia sellaisen avoimen unionin
yhteistyön piirissä, jossa kaikki jäsenvallat
luontevasti ovat mukana, tämäntapaisen tiivistetyn
puolustusyhteistyön mukaan rakentaminen tähän
perusoikeusjärjestelmään on Suomen kannalta
ongelma.
Minusta ed. Uotila luki kuitenkin täysin väärin
hallitusohjelmaa. Siinä ei ole annettu ymmärtää lainkaan,
että Suomi olisi valmis hyväksymään
tämän tyyppisen tiivistetyn puolustusyhteistyön
tavoitteen, puhumattakaan laajemmasta puolustusyhteisöstä,
joka unionin sisään voitaisiin rakentaa.
Arvoisa puhemies! Tässä on ollut vielä lisäseikka,
joka saattaa olla mielenkiintoista arvioida, että kun päästiin
tietyn tyyppiseen yhteisymmärrykseen, jossa Suomellakin
oli valmiuksia tunnistaa uusia puolustusulottuvuustarpeita, jotka
liittyvät puolustusteolliseen yhteistyöhön
ja toisaalta solidaarisuuslausekkeeseen koskien uusia turvallisuusuhkia,
näidenkin osalta — ja tästä ei
suomalaisessa lehdistössä ole avattu keskustelua
vielä ollenkaan — puhemiehistön esitys
on mennyt pidemmälle kuin aikaisemmin tämä yhteisymmärrys
oli ymmärretty.
Ensinnäkin uudet uhat määritellään
nyt ainoastaan terrorismiksi ja sieltä on poistettu se
käsite, että kyse on ei-valtiollisista toimijoista.
Kun solidaarisuuslauseke rakennetaan unionin sopimuksiin suhteessa
terrorismiin tai terrorismin uhkaan, se on konseptuaalisesti hyvin
lähellä jo sotilasliitto Natossa tai Weu:ssa olevaa
5 artiklan mukaista puolustusvelvoitetta, kollektiivisia turvatakuita.
Se on erittäin lähellä sitä,
vaikka se keskittyisi vain terrorismikysymyksiin.
Sama koskee puolustuksellista yhteistyötä. Olemme
rakentamassa armaments agency -nimellä kulkevaa virastoa,
jonka agenda on nyt rakennettu pidemmälle meneväksi
kuin alunperin oli sovittu. Kysymys oli alun perin puolustusteollisesta
yhteistyötä, asehankintojen harmonisoinnista ja
koordinoinnista. Nyt tähän liittyy myöskin
yhteistä seurantaa puolustuskapasiteetin ylösrakennuksesta
ja siihen liittyvästä ohjeistuksesta, jolloin
olemme siltäkin osin nyt pidemmällä puheenjohtajiston
esityksessä kuin oli alkuperäinen esitys.
Arvoisa puhemies! Kuten alussa sanoin, tämä on
vasta puheenjohtajiston esitys. Konventti tulee näistä eväistä keskustelua
käymään eteenpäin, ja me tietysti
tiedämme, että niistä lähtökohdista,
millä Suomessa tätä on arvioitu, tämä on
hyvin vakavan debatin paikka. Halusin vain sen tuoda tässä esille,
että olemme hyvin isojen asioiden kanssa nyt tekemisissä tämän
kesän ja tulevan syksyn aikana, kun mietimme unionin yhteistä turvallisuus-
ja puolustuspolitiikkaa.
Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Luen hallitusohjelmaa vain sillä tavalla
kuin siinä lukee, ja kun siinä lukee, että "Hallitus
tukee unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämistä painottaen
kaikille jäsenmaille yhteisiä sotilaallisen ja
siviilikriisinhallinnan tavoitteita", tämä päälause
tässä tarkoittaa sitä, että me
tuemme unionin yhteisen puolustuspolitiikan kehittämistä,
ja yhteinen puolustus on kai jossakin vaiheessa luonnollinen osa
yhteistä puolustuspolitiikkaa. Tässä ei
oteta kantaa siihen, tuemmeko sellaista, jossa kaikki ovat mukana
tasavertaisesti, vai sellaista, joka on joidenkin maiden tiivistyvää,
joustavuuteen perustuvaa puolustusyhteistyön rakentamista.
Tässä vaan todetaan, että mukana ollaan
tässä yhteisessä kehittämisessä,
ja tämä on kova kysymys, kuinka pitkälle
ollaan ja mitä sitten konventti ja hvk tästä tulevat
aikanaan päättämään,
mutta hallitusohjelman mukaisesti me olemme kyllä kovasti
mukana tässä kehittämisessä.
Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä en nyt ymmärrä,
kun ed. Uotila lukee todella hallitusohjelmaa hyvin tarkasti, ettekö te
näe, mitä siinä hallitusohjelmassa todella
sanotaan. Siinä siis sanotaan, että Suomi tukee
pyrkimyksiä kaikille jäsenmaille yhteisten toimien
kehittämiseksi. Tämähän on se lähtökohta.
Nimenomaan meidän perusaksioomamme on koko ajan ollut se,
että unionin sisälle ei pidä turvallisuus-
ja puolustuspolitiikalla mennä mihinkään
muihin rakenteisiin kuin sellaisiin, joihin kaikki voivat aidosti
osallistua. Tämähän on se lähtökohta,
joka on ollut aikaisemmin Suomen hallituksen linja ja on myöskin
jatkossa se linja. Tästä lähtökohdasta
nimenomaan muun muassa tiivistyvän puolustusyhteistyön torjuminen
on aika aito suomalainen kanta, ja hallitus minun nähdäkseni
tähän suuntaan varmasti myöskin tulee
toimimaan.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Viitaten ed. Kiljusen puheenvuoroon
tiivistyvästä puolustusyhteistyöstä kuten
myöskin ed. Uotilan näkemykseen siitä,
että hallitusohjelma mahdollistaa melkein mitä vain,
tässähän on käsittääkseni
vain sattuman kysymys, että asia on tullut nyt juuri tässä vaiheessa
hallitusohjelman käsittelyä esille. Käsittääkseni
muutenkin hallitusohjelma on sellainen, että eihän
sitä orjallisesti toteuteta joka paikasta, niin kuin se
on kirjoitettu ja niin kuin tilanne kulloinkin vaatii, vaan sinä aikana,
kun hallitus elää ja toimii, ehkä seuraavat neljä vuotta,
sitä tarkennetaan tarpeen mukaan ja tämä tulee
sitten erikseen eri päätöksenteon vaiheeseen
ja näköalaan tänne.
Mutta pidän tietysti valitettavana, että tämä tulee
näin yhtäkkiä yllättäen,
ja erityisesti valitettavana pidän sitä, että tähän
liittyy koko Euroopan unionin uusien rakenteiden luominen aina lähemmäs
ja lähemmäs liittovaltiota. Siinä vaiheessa,
jos suomalaiset putoavat tästä pois, niin puolustusyhteistyössä suomalaiset
ilmeisesti ovat menettäjinä, ja jos se putoaa
muuten pois, sitten tässä päätöksenteossa
meidän asemamme on ilmeisesti vielä vähäisempi
kuin se on tällä kertaa. Siinä vähäisyydessä viittaisin
elintarvikeviraston saantiin Suomeen. Kun vain joku Italia taikka
muu vastustaa, ei vain tule eikä synny. Sen jälkeen
kun siirrytään enemmistöpäätöksentekoon,
pienillä mailla ei ole juuri mitään kaupanteon
eikä sanomisen mahdollisuutta, ja onko kukaan muukaan kiinnostunut
sen jälkeen pienistä maista?
Keskustelu päättyy.