Johannes Koskinen /sd(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Perustuslakivaliokunta on käsitellyt tämän hallituksen esityksen laiksi vaalilain 5 ja 11 §:n muuttamisesta. Mietinnössä olemme lyhyesti tarkastelleet vähän tätä taustaa, mitä perustuslain sisällöstä ja esitöistä ilmenee.

Perustuslain esitöiden mukaan lähtökohtana on sellainen vaalipiirijako, joka kokonaisuutena täyttää perustuslaissa asetetun vaalien suhteellisuuden vaatimukset ja takaa vaalijärjestelmän samankaltaisen toiminnan koko maassa. Lisäksi vaalipiirijaon tulee turvata poliittisen suhteellisuuden ja alueellisen edustavuuden toteutuminen. Nämä kaksi piirrettä ovat kaiken aikaa olleet ikään kuin samanaikaisesti voimassa. Pitää pyrkiä mahdollisimman hyvään suhteellisuuteen niin, että eri liikkeet saavat parlamenttiin suhteellisesti saman voiman kuin mitä saavat ääniä...

Toisena puolena on sitten alueellinen edustavuus eli että eri puolilla maata suunnilleen saman suuruisella ihmisjoukolla on mahdollisuudet saada edustajansa valtiopäiville ja että eri osat maata tulevat tasapainoisesti edustetuiksi tässä eduskuntalaitoksessa.

Kun vuosisata sitten vaalijärjestelmää sorvattiin, niin silloin jaettiin maa 10—20 edustajan vaalipiireihin, elikkä se oli se vaihteluväli suunnilleen. Mitä harvemmin asuttu maan osa, sitä pienempi lukumäärä, elikkä katsottiin, että myös näillä etäisyystekijöillä on merkitystä, kun vaalipiirijakoa tehdään. Tällä hetkellähän meillä on tämä perustuslain mukainen vaihteluväli 12—18 vaalipiiriä. Siinäkin on aika iso ero. Jos me otamme tämän alarajan 12 vaalipiiriä, silloin keskimääräinen edustajamäärä vaalipiiristä on 17, ja sitten taas jos me olisimme siellä ylärajalla, niin että olisi 18 vaalipiiriä, niin keskimäärin 11 edustajaa valittaisiin vaalipiiristä. Kun viime vuosien keskustelussa on ehkä ylikorostettukin tätä äänikynnystä, kuinka monta prosenttia kussakin vaalipiirissä tarvitaan edustajan saamiseksi, niin siinähän olisi lähes kaksinkertainen ero tämän nykyisen jaon mukaan riippuen siitä, onko 12 vai 18 vaalipiirin järjestelmä.

Suhteellisuuden toteutumista on arvioitu koko eduskuntavaalijärjestelmän olemassaolon ajan, ja useita uudistusehdotuksia on esitetty. Perusperiaatteeltaan vaalijärjestelmä on kuitenkin säilynyt lähes muuttumattomana. Eduskunta on edellyttänyt lausumissaan, että eduskuntavaaleissa olevat suhteellisuuden ongelmat selvitetään ja tarvittaessa valmistellaan vaalilainsäädännön muutokset suhteellisuuden vahvistamiseksi estäen samalla poliittisen kentän pirstoutuminen. Elikkä näissä lausumissakin on kiinnitetty huomiota siihen, että ei ole pelkästään suhteellisuus esillä vaan myös poliittisen kentän pirstoutumisen ehkäiseminen ja alueellinen edustavuus samanaikaisesti tavoitteina.

Vuosikymmenten mittaan erityisesti maan sisäinen muuttoliike on aiheuttanut isot muutokset vaalipiirien kokoon. Uusimaa on kasvanut kaksinkertaiseksi siitä, minkä aikoinaan on ajateltu olevan tavallaan vaalipiirin koon yläreuna, ja sitten ovat väestötappiosta kärsineet alueet pienentyneet niin, että alimmillaan on ollut 6 edustajaa vaalipiiristä. Ahvenanmaa tietysti on poikkeuksellinen. Siellä on kaiken aikaa enemmistövaalijärjestelmä, niin että yksi edustaja valitaan ahvenanmaalaisten keskuudesta.

Viime vaalikaudella eduskuntavaalijärjestelmää ehdotettiin muutettavaksi vaalialuemallin mukaisesti, ja sehän herätti hankaluudellaan keskustelua. Ehdottaessaan lepäämään jätettyjen lakiehdotusten hylkäämistä nykyisen eduskunnan perustuslakivaliokunta totesi pitävänsä tärkeänä, että eduskuntavaalijärjestelmä uudistetaan kuluvan vaalikauden aikana eduskunnan lausumien mukaisesti vaalijärjestelmän perusperiaatteet säilyttäen. Elikkä näissä nykyperustuslain teksteissä pysyen katsotaan, miten pystyttäisiin suhteellisuutta parantamaan ja kuitenkin tämä järjestelmä pitämään nykymallin mukaisena.

Aluehallinnon muutokset ovat myöskin vaikeuttaneet sen määrittelyä, mikä on se oikea vaalipiirimalli. Eduskuntavaalien vaalipiirijako perustui vuodesta 1906 aina vuoteen 1998 läänijakoon siten, että lääni muodosti vaalipiirin, jollei lääniä sen suuruuden vuoksi ollut jaettu kahteen tai useampaan osaan. Läänihallinnon uudistamisen jälkeen vaalipiirijako on perustunut pääsääntöisesti maakuntajakoon. Saadun selvityksen mukaan uudistuksen kohteena olevilla alueilla on useita erilaisia hallinnon aluejaotuksia, joista uusi vaalipiirijako poikkeaa. Tämän perustuslakivaliokunta nimenomaan totesi. Valiokunnan mielestä on aiheellista arvioida vaalipiirijaon yhteensopivuutta muun aluejaotuksen kanssa, ja siellä on otettava tietysti myös huomioon perustuslain säännös siitä, että on pyrittävä yhtenäisiin aluejakoihin hallintoa uudistettaessa.

No, kaiken tämän jälkeen kuitenkin perustuslakivaliokunnan enemmistö katsoi, että ehdotus parantaa eduskuntavaalien poliittista suhteellisuutta neljässä nykyisessä Itä- ja Kaakkois-Suomen paikkaluvultaan pienessä vaalipiirissä yhdistämällä ne kahdeksi vaalipiiriksi, jolloin piilevä äänikynnys laskee niissä suunnilleen samalle tasolle kuin useimmissa muissa vaalipiireissä. Näin valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä ja esittää pari teknisluontoista korjausta hallituksen esitykseen.

Ensinnäkin kuntajaon muutosten takia muutetaan esitystä 16 kunnan nimet poistamalla ja tarkistamalla Länsi-Turunmaan nimi Paraisiksi, ja voimaantulosäännöstä esitetään tarkistettavaksi siten, että muutos tulisi eksaktisti voimaan eduskunnan määräämänä ajankohtana 1. syyskuuta 2013, jotta valmistautuminen näihin tuleviin vaalipiirijakoihin myös poliittisen järjestelmän puolella pääsee täyteen vauhtiin. Oleellistahan on vaalipiirijärjestelmää rakennettaessa se, että se myös olisi realistinen poliittisen toiminnan kannalta, että vaalipiirit eivät ole suhteettoman laajoja sen kannalta, missä pystytään eduskuntavaalityötä meidän henkilövaalijärjestelmässä tekemään, eivätkä sillä lailla liiaksi muuta poliittista järjestelmää toimivaksi ja hyväksi havaitusta.

Tähän mietintöön tosiaan tuli nuo kaksi vastalausetta perussuomalaisten ja keskustan puolelta, ja ne esitellään varmasti erikseen. Hallitusohjelman mukaan on sitten aivan eri kysymyksenä lähdössä valmisteluun ajatus perustuslain muuttamisesta siten, että tuo haarukka vaalipiirien määrästä muutettaisiin nykyisestä 12—18:sta pienemmäksi. Siinäkin täytyy huolellisesti valmistella asia ennen kuin näin radikaaliin perustuslain muuttamiseen lähdetään. Aika olennainen tekijä juuri vaalijärjestelmän toimivuuden ja kansanvallan toimivuuden kannalta on, minkä laajuisella alueella vaalityötä tehdään, minkälaisella alueella muodostuu se kansalaisten yhteistoiminta, kansalaisten yhteinen tahto, jonka voima mitataan vaaleissa ja näkyy sitten eduskunnan kokoonpanossa.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys vaalilain muuttamiseksi vahvistaisi eduskuntavaalien suhteellisuutta Itä-Suomessa nykyisten Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon, Etelä-Savon ja Kymen vaalipiirien alueella, kun tarkoituksena on muodostaa kaksi isompaa vaalipiiriä. Perustettaviksi esitettävissä Savo-Karjalan ja Kaakkois-Suomen vaalipiireissä niin sanottu piilevä äänikynnys laskisi nykyisestä selvästi. Esityksessä ei ole kuitenkaan riittävästi huomioitu vaalipiirijaon uudistamisen kielteisiä sivuvaikutuksia alueelliseen edunvalvontaan vaalipiirien suurentuessa ja jakaantuessa osittain epätarkoituksenmukaisesti muun muassa erilaisten virastojen, organisaatioiden ja yhteistyömuotojen nykyisten toiminta-alueiden kannalta. Maakuntien nykyisille asiointisuunnille ja suuntautumispäätöksille ei ole annettu painoarvoa ainakaan Kymenlaakson liiton ja Etelä-Savon maakuntaliiton lausuntojen mukaan.

Kaiken kaikkiaan on varsin arveluttavaa lähteä puuttumaan vaalijärjestelmään siten, että vaalien suhteellisuutta lisättäisiin yhdessä osassa maata mutta jätettäisiin mahdolliset samankaltaiset epäkohdat korkean piilevän äänikynnyksen muodossa muualla huomiotta. Hallituksen esitys ei ole tasapainoinen. Koska perustuslain mukaan maassamme tulee olla vähintään 12 vaalipiiriä, johtaisi hallituksen esityksen hyväksyminen ja toimeenpaneminen väistämättä perustuslain avaamiseen, mikäli koko Suomea halutaan pyrkiä kohtelemaan tasavertaisesti, maassamme kun olisi uuden vaalipiirijaon jälkeen jäljellä vain minimimäärä: 12 vaalipiiriä. Siksi mahdollinen uudistus olisikin syytä harkita kerralla eikä tehdä osittaisratkaisuja, kuten nyt esitetään. Jos puututaan kolmeen nykyiseen korkean äänikynnyksen vaalipiiriin eli Pohjois-Karjalaan, Etelä-Savoon ja Pohjois-Savoon, on samalla kyettävä vastaamaan siihen, halutaanko vaalipiirejä muokata muuallakin ja jos halutaan, niin miten.

Hallituksen esityksestä herää myös kysymys, miksi hallitus ei esitä matalimman äänikynnyksen vaalipiiriä eli Uudenmaan vaalipiiriä jaettavaksi, jolloin toisaalla syntyisi mahdollisuus suurentaa vaalipiiriä muuttamatta nykyistä perustuslakia. Tämä on siis se looginen kysymys, mikä on pakko tässä esittää ottamatta nyt kantaa varsinaisesti siihen, pitääkö Uusimaa jakaa.

Arvoisa herra puhemies! Vaalilain uudistaminen vaalipiirijaon osalta vain hallituspuolueiden tuen voimalla olisi omiaan nakertamaan koko vaalijärjestelmämme yleistä hyväksyttävyyttä ja uskottavuutta. Jos jokainen hallitus kulloinkin toimisi vastaavalla tavalla, heräisi silloin väkisinkin oikeutettu kysymys siitä, onko uudistusten takana muitakin motiiveja kuin vain vaalien suhteellisuuden lisääminen. Siksi vaalien suhteellisuutta lisättäessäkin olisi pyrittävä hallitus—oppositio-rajan ylittäviin vaalilain uudistusesityksiin, kuten viime vaalikaudella, kun eduskunta hyväksyi lepäämään lain niin sanotusta vaalialuemallista. Vaalialuemallin hyväksymisellä myös vaalien jälkeisillä valtiopäivillä olisi saavutettu koko maan kattava oikeudenmukainen, suhteellinen, tasavertainen ja kestävä vaalilain uudistus.

Nyt ehdotettu vaalipiirijaon uudistaminen siten, että uusi laki astuisi voimaan jo 1. syyskuuta 2013 eli tänä vuonna, jolloin uusi vaalipiirijako olisi käytössä jo seuraavissa eduskuntavaaleissa, on ongelmallista myös tulevien kansanedustajaehdokkaiden kohdalla, sillä heidän poliittinen toimintansa on saattanut suuntautua vuosina 2011—2013 vain heidän nykyisten omien vaalipiiriensä alueille. Nyt laskennallista vaalikautta on jäljellä enää noin puolet. Esitetty uusi asetelma antaisi vaalikamppailussa istuville kansanedustajille ja median kautta tunnetuille henkilöille kohtuuttoman edun verrattuna tuntemattomampiin poliitikkoihin. Tilannetta edellä mainittuun suuntaan kärjistäisi vielä se, että todennäköisesti vaalikampanjointi uusissa, isommissa vaalipiireissä olisi entistä kalliimpaa. Voidaan hyvällä syyllä kysyä, olisiko tällainen aikataulu käytännössä äänestäjänkään näkökulmasta parannus nykytilanteeseen.

Arvoisa herra puhemies! Tulemme esittämään lakiehdotusta hylättäväksi perussuomalaisten perustuslakivaliokunnassa jättämän vastalauseen pohjalta.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Vaalipiiriuudistus on aina merkittävä uudistus, joka koskettaa kansalaisia syvästi. Siksi sitä aina on valmisteltava huolellisesti, jos muutoksia tehdään.

Aluksi haluan sanoa muutaman sanan tämän asian valmistelusta. Hallitusohjelman pöytäkirjaliitteessä todetaan, että perustetaan poliittinen työryhmä tekemään yksimielinen, hallituksen yksimielinen esitys tästä asiasta, poliittinen työryhmä. Tämä on kolmas suuri asia, jossa tämä hallitus on hylännyt tai jättänyt sivuun parlamentaarisen valmistelun. Tämä sama toimintatapa on tässä ollut kuntauudistuksessa ja Puolustusvoimia koskevassa uudistuksessa. Näissä on perinteisesti haettu laaja konsensus ja laaja pohja parlamentaarisen valmistelun kautta. Nyt tämä on hylätty. Tämä on periaatteellisesti ja käytännöllisesti erittäin vakava asia.

Tässä esityksessä, joka perustuslakivaliokunnan mietinnössä on varsin lyhyesti käsitelty, tulee esille se, että perusteet eivät ole kovin kestävät. On totta, että suhteellisuus paranee, mutta alueellinen edustavuus heikkenee. Olen kysynyt useilta asiantuntijoilta, onko muita perusteita tähän kuin se, että tämä poliittinen suhteellisuus tai piilevä äänikynnys tässä paranee. Ei ole esitetty. Tämä poliittinen tarkoitus tulee näkyviin siinä, että tästä asiasta sovittiin hallitusneuvottelussa ja tämä oli kaupankäynnin kohteena. Ei saisi olla poliittisen kaupankäynnin kohteena tällainen asia, jossa pitäisi hakea yhteinen ymmärrys hallituksen ja opposition välillä.

Alueellinen edustavuus tulee tässä heikkenemään. Se näkyy siinäkin, että Itä-Suomen eri alueelliset organisaatiot ovat hyvin vahvasti tätä asiaa vastustaneet, tuoneet esille tähän liittyviä heikkouksia. Tässä aluejaot tulevat olemaan epäyhtenäisiä. Kyllä näissä asioissa olisi syytä katsoa, että kokonaisuus on toimiva. Nyt kun meillä kaiken kaikkiaan alueelliset jaot ovat muutoksen kohteena, niin miksi tämä asia otettiin varsin pikaisesti ja hyvin ohuella valmistelulla poliittisella päätöksellä hoidettavaksi? Tässä toteutuu oikeastaan se, mistä joskus on lainattu edesmennyttä ministeriä, joka totesi, että minä nyt teen päätöksen, ja sanoi avustajalleen, että keksi sinä perustelut. Nyt tehtiin päätös, ja sitten yritetään hakea sille todisteita. Ei näin pitäisi tehdä suurissa asioissa.

Arvoisa puhemies! Ei poliittisten suhdanteiden mukaan pitäisi tehdä päätöksiä. Presidentti Paasikivi aikanaan toisissa yhteyksissä varoitti konjunktuuripolitiikasta, eli että tehdään päätöksiä sen vallitsevan poliittisen enemmistön perusteella eikä katsota pitemmälle tulevaisuuteen. Tässä tarvittaisiin kaikkien tahojen sitoutumista.

Tämän ongelmallisuus on nyt näkyvissä myös siinä, että olen huomannut, että monet hallituspuolueiden edustajat ovat loppujen lopuksi toista mieltä tässä asiassa, mutta kun tästä on sovittu jo hallitusneuvotteluissa ja mennään niin sanotusti kirjan mukaan, niin tämähän tulee hyväksytyksi. Mutta ei tämä anna asioiden valmistelusta hyvää kuvaa. Nämä pitäisi hoitaa laajassa yhteisymmärryksessä. Ei tällaisessa asiassa tulisi käyttää valtapolitiikkaa.

Arvoisa puhemies! Tulemme asian toisessa käsittelyssä esittämään tämän lakiehdotuksen hylkäämistä.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten edustaja äsken totesi, poliittinen työryhmä tämän valmisteli. Sanoisin täsmällisemmin: valtapoliittinen työryhmä tämän valmisteli, kuten muistamme. Me sen Itä-Suomessa varsin tarkkaan muistamme. Vihreille tämä oli iso vaatimuskynnyskysymys. En sitä vastaan protestoi. Kokoomus sen joutui pääministeripuolueena ottamaan sitten haltuunsa ja ajamaan läpi, ja SDP sitten pitkin hampain tämän järjestelyn hyväksyi.

Suhteellisuus varmaan tämän seurauksena vähän paranee, mutta alueellinen edustavuus kärsii roimalla tavalla, ja se on se tämän osauudistuksen heikko puoli. Mutta on tällä muitakin vaikutuksia. Omaleimaiset maakunnat laajassa Itä-Suomessa menettävät identiteettiään, vaikutusmahdollisuuksiaan, edunvalvonta ilman muuta tästä kärsii. Tämä on keskittämispolitiikan yksi ilmentymä kaiken muun keskittämispolitiikan ohella. Vaalityön hinta nousee ja niin edelleen ja niin edelleen.

Itäsuomalaisten laaja tahto on tässä tallattu maahan, ja se on surkea asia meidän näkövinkkelistä katsottuna. Eli parasta olisi hyljätä tämä esitys, tämä mietinnön esitys, ja valmistella sitten parlamentaarisesti koko maata koskeva kunnollinen uudistus.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys on todella torso. Tulemme äänestämään sen hylkäämisen puolesta.

Nykysysteemissä täysin ilman merkitystä on noin 200 000 kansalaisen ääntä. Uudistuksen jälkeen edelleen noin 100 000 ääntä kansalaisilta menee Kankkulan kaivoon, niillä ei ole mitään merkitystä. Järjestelmä korjauksen jälkeen ei ole oikeudenmukainen.

Nyt viime aikoina olemme paljon saaneet seurata Italian vaaleja. Siellä pohjoinen Lombardia ja eteläinen Sisilia ovat merkittävässä roolissa heidän systeeminsä mukaan. Niinpä eräs herra Berlusconi on keksinyt sellaisen vaalikeinon, jolla hän parantaa asemiaan: hän on lähettänyt jopa kirjeitä kansalaisille, että haluavatko he kiinteistöveron palautuksen pankkitililleen vai postiosoitteeseensa. Siinä mielessä isolla rahalla (Puhemies koputtaa) on jälleen tässä systeemissä liian suuri merkitys. (Puhemies: Nyt taitaa olla minuutti täynnä!) Toivoisin, että Suomessa olisi parempi systeemi kuin Italiassa.

Pia Kauma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse olin perustuslakivaliokunnassa, kun asiaa käsiteltiin, ja totesin, että siinä on sekä hyviä että huonoja puolia. Hyvä puoli on se, että nyt tästä lähtien eduskuntavaaleissa pienen puolueen edustaja, joka saa paljon ääniä, pystyy helpommin nousemaan eduskuntaan, mikä ei ole ollut tilanne tähän saakka. Se huono puoli on siinä se, että nyt tästä tulee tietysti maantieteellisesti erittäin suuri alue, joka on hyvin vaikea varsinkin uudelle edustajaksi pyrkivälle yrittää kattaa pienellä budjetilla. Toinen on tietysti se, että tästä tulee kansanedustajalle vähän erilainen tehtävä, että hän ei enää edusta paikallisesti sitä pientä väestönosaa, vaan kansanedustajista tulee suurten joukkojen edustajia.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totta kai suhteellinen edustavuus ja liian korkea vaalikynnys on edustuksellisen demokratian kannalta ongelma. Yhtä lailla olisi pitänyt olla huolissaan siitä, että meillä on liian alhainen vaalikynnys: esimerkiksi Uusimaa, jossa aktiivinen kyläliikekin saa kyllä varmasti jo kansanedustajan.

Mutta Itä-Suomen osalta tällä on vakavia aluekehitystä koskevia vaikutuksia. Kaikki Itä-Suomen maakuntaliitot toissa kesänä Savonlinnassa totesivat, että jos vaalipiiri tehdään laajemmaksi, siinä pitää olla Pohjois-Karjala, Pohjois-Savo ja Etelä-Savo. Itä-Suomen kohtalonyhteyttä ja yhteistä aluekehittämistä ei saa pirstoa, Savoa. Ja nyt tällä tehdään todella, saman aikaan kun Itä-Suomen kehittämisohjelmat ovat esillä, vakava isku myös tätä asiaa kohtaan.

Itse asiassa nyt kunnat, seutukunnat, keskeisessäkin Savossa voivat vaikuttaa maakuntaratkaisullaan tulevaan vaalipiiriuudistukseen, ja toivoisin, että alueet äänestäisivät nyt maakuntaratkaisullaan tämän hallituksen ja vihreiden ajaman ratkaisun nurin käytännössä kunnallisessa päätöksenteossa.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin lähetekeskustelussa ja myös valiokunnan puheenjohtaja Koskisen puheenvuorossa kävi ilmi, tämä korjaa selvästi nykyisen järjestelmän osia siltä osin, että tämän jälkeen järjestelmä paremmin idän osalta, siellä olevien Suomen kansalaisten osalta, täyttää kriteerit yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta, mutta se ei korjaa koko järjestelmää. Mutta jos pitää valita se, korjataanko järjestelmää merkittävältä osin vai jätetäänkö kokonaan korjaamatta, niin mielestäni valinta on aika yksinkertainen. Perustuslaki lupaa jokaiselle kansalaiselle yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden. Tämän uudistuksen jälkeen meillä on entistä useampi kansalainen, jolla on samat oikeudet muiden kanssa, ja selvästi vähemmän niitä kansalaisia, joita selvästikin vieläkin järjestelmä kohtelee epäoikeudenmukaisesti.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Keskusteluja vaalilain muuttamisista on käyty monta kymmentä vuotta, ja siihen keskusteluun on oppositiopuolue keskustakin osallistunut. Mutta keskustelemallahan asiat eivät muutu. Tiedämme, että asiat muuttuvat tässä talossa vain ja ainoastaan tekemällä lakimuutoksia.

Otin muutamia poimintoja edellisvaalien tuloksista. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa kokoomus nousi suurimmaksi puolueeksi saadessaan noin 600 000 ääntä. Vaalitulos antoi heille 44 paikkaa. Äänimäärä edustajaa kohden oli kokoomuksen kohdalla 13 600. Vastaavat luvut SDP:llä 13 300, perussuomalaisilla 14 300, kun taas pienemmillä puolueilla vihreillä 17 000 ja vasemmistoliitolla 21 000 ja kristillisdemokraateilla 19 000 ääntä. Tämä tarkoittaa sitä, että on syytä tehdä muutosta, ja tämä hallituksen esitys on muutosta parempaan suuntaan.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tässä esimerkiksi edustajien Tölli ja Saarakkala puheissa kiinnitettiin huomiota tähän parlamentaariseen valmistelutapaan. No, siltä osin kritiikki on mielestäni oikeutettua, että kyllähän tämäntyyppiset asiat pitää, vaikka olisi vain tämmöisestä osauudistuksestakin kysymys, että vain muutaman vaalipiirin rajoja muutetaan, valmistella koko poliittisen kentän toimesta. Tämän parlamentaaristen komiteoiden ja vastaavien työryhmien käytön pitää olla sääntönä silloin, kun on kyse keskeisistä valtiosäännön muutoksista, niin kuin tässä tapauksessa, tai keskeisesti valtionhallintoon tai aluehallintoon vaikuttavista kysymyksistä.

Mutta kaikkinensa tämä on katsottava varmaankin tämmöiseksi osauudistukseksi. Näissä oloissa jouduttiin sitten tekemään osittaisratkaisu. Pitkällä tähtäimellä pitää varmasti seurata, minkälaisiksi kuntauudistuksen seurauksena muodostuvat uudet maakunnat, mitkä ovat luontaisia yhteistoiminta-alueita, ja muuttaa vaalipiirijakoa sitä vastaavaksi, että tavallaan se todellisuus kulkisi edellä ja vaalipiirijako jäljessä eikä niin, että vaalipiirijaossa tehtäisiin kovin epäortodoksisia ratkaisuja.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pessimisti näkee uhkia jokaisessa uudistuksessa, ja optimisti näkee mahdollisuuksia jokaisessa uudistuksessa. Itse tulen täältä uudelta Savo-Karjalan vaalipiirialueelta enkä näe tätä uudistusta niin negatiivisena kuin monet muut näkevät. Totta kai täytyy myöntää, että historian perusteella siihen olisi hyvin kuulunut Etelä-Savon vaalipiiri, jolloin se olisi ollut suurempi kokonaisuus.

Mutta se positiivinen asia, minkä itse näen tässä, on se, että kyllä tämä omalta osaltaan pakottaa kansanedustajat näkemään hieman laajemmin koko Suomen, kaikki nämä alueet, ja sillä tavalla ikään kuin hahmottamaan suurempia kokonaisuuksia, minkä kuitenkin pitäisi olla kansanedustajan perustehtävä. Liian pienet vaalipiirit johdattavat liian paljon ajattelemaan oman maakunnan näkökulmasta, ja se on sinänsä hyvä asia, mutta jos me meinaamme isoja alueita ja niiden taloutta ja elinkeinoelämää edistää, niin kyllä tämmöinen laajempi näkökulma automaattisesti tulee suurempien vaalipiirien kautta.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jo vuosikymmeniä sitten olisi pitänyt toteuttaa vaalilainsäädännön uudistaminen paremman suhteellisuuden parantamiseksi, mutta tällaisena tämä esitys on torso.

Edustaja Eestilä, te sanoitte äsken, että oppisi näkemään laajemmin, kun pitää katsoa suurempia kokonaisuuksia. Tämä eduskunta hylkäsi valitettavasti esityksen, jossa olisi toteutettu täydellinen suhteellisuus tasauspaikkajärjestelmän kautta. Nyt, arvoisa herra puhemies, joudutaan tilanteeseen, että perustuslaki joudutaan avaamaan, kun ollaan vaalipiirien minimissä. Se tulee väistämättä johtamaan siihen, että hallituspuolueilla on kiusaus vaaliajan sisällä muodostaa vaalipiirit tarkoituksenmukaisella tavalla, tällä tavoin kikkailla omaksi edukseen.

Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokuntahan tässä ehkä hieman poikkeuksellisestikin oli mietintövaliokunta. Yleensähän valiokunta antaa enemmänkin lausuntoja. Tästäkin näkökulmasta ihmetyttää tämä perustuslakivaliokunnan mietinnön hyvin suppea muoto. Sehän kertoo siitä, että ehkä tälle uudistukselle ei löytyisikään aitoa enemmistöä eduskunnasta. Tämä on enemmänkin poliittisen kaupankäynnin tulosta, ja sen takia ei ole haluttu näitä vaikeita asioita käsitellä. Erityisesti minua harmittaa, että perustuslakivaliokunta ei ottanut tässä mietinnössä millään tavalla huomioon näitten asiantuntijoitten lausuntoja, ei maakuntien liittojen lausuntoja eikä Itä-Suomen aluehallintoviraston lausuntoa, jotka olivat erittäin perusteltuja ja puolsivat aivan toisenlaista ratkaisua.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itä-Suomen maakunnat Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala ja Etelä-Savo ovat tehneet vuosien saatossa tiivistä yhteistyötä, ja meidän yhteinen edunvalvontamme on saanut monia asioita aikaiseksi. Tämän uudistuksen yksi keskeinen, suurin ongelma minun mielestäni on se, että Etelä-Savo irrotetaan Itä-Suomen yhteydestä. Se on omiaan kyllä saamaan sellaisen ilmapiirin aikaiseksi, että mitä se Itä-Suomen välinen yhteistyö tulevaisuudessa on. Minä en kanna huolta siitä, mikä on kansanedustajien tai tulevien ehdokkaitten vaalipiirikenttä ja se tehtävä. Sitä työtä tehdään siinä vaalipiirissä, mikä on. Mutta minusta suurin ongelma on nimenomaan tämän yhteistyön rikkoutuminen, mikä tässä on selvästi vaarana.

Toinen asia on se, että maakunnat yhteisesti sanoivat mielipiteensä siitä, että jos vaalipiiriuudistus tulee, niin Itä-Suomen täytyy säilyä yhtenäisenä, ja tätä ei kuunneltu. Tämä on minusta tämmöisessä oikeudenmukaisessa, kuulevassa yhteiskunnassa virhe, mikä tässä on tapahtunut, ja olen todella harmissani, että tätä lakia ollaan viemässä eteenpäin.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sananlaskukin jo sanoo, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tämäkin osoittaa taas hallituksesta, että johonkinpäin sohotetaan, niin kuin kuntaliitoksissa, että ei selvää päämäärää ole nähtävissä. Olisi pitänyt ottaa aikalisä ja tarkastella myös esimerkiksi Lapin, Keski-Suomen ja Satakunnan vaalipiirejä kokonaisuudessaan. Aina otetaan tämmöisiä osaluomuksia. Mutta ehkä tämäkin oli jonkun eduskuntapuolueen päähänpinttymä, että näin piti tehdä. Jotain pitäisi oppia, että tehtäisiin kerralla kuntoon jokainen asia.

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä edustaja Kääriäinen totesi, tämä asia olisi ennen kaikkea pitänyt valmistella parlamentaarisessa työryhmässä eikä tällä tavalla niin kuin nyt hallitus on suppeasti valmistellut, ja hallituksen sisälläkin nähtävästi yksi hallituspuolue on saanut erittäin vahvan roolin ratkottaessa näitä asioita.

Lähinnä ajattelen omia alueitani, Itä-Suomen alueita: nyt Pohjois-Karjalaa, Pohjois-Savoa ollaan yhdistämässä, ja jos silloin ajatellaan kokonaisuutta eli Itä-Suomea — niin kuin täällä edustaja Eestilä sanoi: suurempia kokonaisuuksia — niin kyllä Etelä-Savo olisi kuulunut myös tähän ja koko Itä-Suomi yhteisenä asiana. Tietysti ainut positiivinen asia on se, että tämä piilevä äänikynnys tässä madaltuu ja myös pienemmillä ryhmittymillä on mahdollisuuksia saada sitten edustaja, mutta toisaalta se luo negatiivisuutta: alueet kasvavat, ja asiat keskittyvät entistä suuremmin suuriin keskuksiin.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on raadollinen esimerkki taas siitä, että vihreät vie ja hallitus vikisee. Tämä vaalipiiriuudistus tapahtuu täysin väärään suuntaan. Meillä on virastojen yhteistyö, niin kuin avit ja te-keskukset ja monen muunkin organisaation välinen yhteistyö Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan kanssa, ja myöskin tämä edunvalvonta tapahtuu enemmän sinne suuntaan kuin Etelä-Savosta tuonne Kymiin päin. Kun luodaan tämmöinen keinotekoinen, iso vaalipiiri, mikä nyt sitten tulee Etelä-Savon ja Kymin yhdistämisestä, niin onhan se aika absurdi tilanne, että heinäveteläinen ehdokas käy jatkossa pitämässä Kotkassa vaalitilaisuuksia.

Valitettavasti istuvien kansanedustajien ja julkisuuden henkilöiden mahdollisuudet vaaleissa kyllä kasvavat, mutta myöskin kustannukset 12-kertaistuvat (Puhemies koputtaa) nykyisiin kustannuksiin verrattuna, ja se tulee johtamaan siihen, että vain rikkaat istuvat eduskunnassa.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edellisellä vaalikaudella valmisteltiin hyvä esitys, joka olisi toteuttanut suhteellisuuden lähes täydellisesti. Sillä olisi saatu 10 prosentilla äänistä 10 prosenttia paikoista. Se esitys tyssäsi tunnetuista syistä, ja ne tunnetut syyt eivät ole nimeltään Vihreä liitto — tiedoksi arvostelijoille.

Nyt meillä on käsittelyssä toiseksi paras vaihtoehto, joka ei ratkaise kaikkia ongelmia, valitettavasti, mutta se ratkaisee osan ongelmista, niin kuin keskustelussa on tuotu esille. Huolena on esitetty, että syntyy isoja vaalipiirejä. Huoli on ymmärrettävä, joskin kannattaa muistaa, että se koskee jo nykyään niitä kollegoja, jotka kamppailevat Oulun tai Lapin vaalipiirissä menestyksestään vaaleissa.

On esitetty huolia, että tämä vaalipiirijako rikkoo yhteistyön. Kyllä se pistää vähän miettimään, että eikö Itä-Suomessa osata tehdä yhteistyötä muuten kuin vaalipiirijaon perusteella. Kyllä kai nyt yhteistyö on sallittua tästä eteenpäinkin ihan riippumatta siitä, mihin kohtaan ne vaalipiirirajat vedetään.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minusta on hienoa, että puolueilla on aatteellisia tai ideologisia lähtökohtia ja niitä viedään eteenpäin jopa hallitusneuvotteluissa, niin että esimerkiksi vihreillä olisi voinut olla ydinvoima tai hiilenmustan kivihiilipolitiikan estäminen hallituskysymyksenä, mutta surullista on, jos tämä valtapolitiikka oli hallituskysymyksenä. Nimittäin tutkimusten mukaan nuorten, naisten ja harvaan asuttujen alueitten edustus vähenee tällaisessa uudistuksessa.

On erittäin surullista, jos tunnetut raharikkaat ihmiset maakuntakeskuksista saavat paremmin mahdollisuuksia viedä eteenpäin ideologiaansa ja esimerkiksi haja-asutusalueen ihmiset kokevat, etteivät voi jatkossa enää vaikuttaa omaan elinympäristöönsä. Tämä asia on tullut ilmi jo siinäkin, että oikeus otetaan sitten omiin käsiin, jos koetaan, että sitä viestiä ei millään foorumilla kuulla, ja tästä vakavasta asiasta toivoisin keskustelua.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Eestilälle on ensin todettava se, että itäsuomalainen yhteistyö ei todellakaan ole kiinni näistä vaalipiirijaoista. Sitä on jo historiallisesti näitten kolmen maakunnan alueella harjoitettu, mutta tämä esitys ei sitä todella tule myöskään parantamaan. Nimittäin meidän avit ja elyt tulevat myös olemaan jonkinlaisten muutosten edessä tämän vaalipiirijaon takia, ja se uusi uudistus tämän äskeisen uudistuksen päälle ei todellakaan edistä itäsuomalaista yhteistyötä. Jos tämä vaalipiiriuudistus toteutuu tällaisenaan, niin ely-keskusten toimialuerajojen ja toimipaikkojen uudistus tulee myöskin siis voimaan. Mutta vieläkin huolestuttavampaa on se, että hallitusohjelmassa on enintään 6—12 vaalipiirin esitys olemassa, jolloin täällä puhuvat muutkin kuin itäsuomalaiset ja pohjoissuomalaiset (Puhemies koputtaa) kansanedustajat.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys mata-loittaa erittäin merkittävästikin tätä piilevää äänikynnystä, joten sen takia se on kannatettava. Toki on samalla todettava, että sen piilevän äänikynnyksen hajonta on tämänkin lakimuutoksen jälkeen mitä melkoisin eli 2,8 Uudellamaalla ja 12,5 prosenttia Lapissa, joten kyllä tähän tulevaisuudessa korjattavaa riittää ja maailma ei suinkaan tältäkään osin tule tällä päätöksellä valmiiksi, mutta kyllä se kohtuullinen alku sille korjaamiselle on.

Edustaja Kääriäinen totesi tuossa, että uudistus vie identiteetinkin mennessään. Keskusta tuntuu olevan vähän tykästynyt tähän. Edustaja Pekkarinenhan totesi joku aika sitten täällä, että kotiseuturakkaudenkin ne vievät pois. En tiedä, ovatko identiteetti ja kotiseuturakkaus yhdistettävissä, mutta minun mielestäni sitä asiaa tällä lakimuutoksella nyt ei kumminkaan saada aikaiseksi.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärrän hyvin tämän lakimuutoksen taustan ja tarkoituksen. Tavoite on sinällään hyvä. Suren kuitenkin sitä, että käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi Pohjois-Karjalassa sitä, että Joensuun ulkopuolelta on erittäin vaikea tulla valituksi eduskuntaan tai saada edes ehdokkaita.

Erityisesti kuitenkin kritisoin sitä, miten tätä asiaa on viety eteenpäin. Olen sitä mieltä, että Itä-Suomen kolme maakuntaa eli Pohjois-Karjala, Etelä-Savo ja Pohjois-Savo kuuluisivat kyllä samaan vaalipiiriin. Olemme tottuneet tekemään edunvalvontatyötä yhdessä. Tämä on ollut myöskin maakuntien toive, kuten esimerkiksi edustajat Rajamäki ja Väätäinen täällä totesivat. Olenkin todella pettynyt siihen, miten tässä asiassa maakuntien ääni tuli niin huonosti kuuluviin.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Maakuntien äänestä minäkin meinasin sanoa ja sanonkin. Kymenlaakson liiton hallitus otti kantaa tähän viimeksi eilen, ja kyllähän tässä kannanotossa ihan selkeästi tuli esiin tämä, että alueitten tahtoa ei kuultu.

Sitten toinen merkittävä asia, luontainen alueellinen suuntautuminen, Kymenlaakson vääntäminen yhteen Etelä-Savon kanssa: ei minulla ole Etelä-Savoa vastaan yhtään mitään, mutta tämä suunta oli kyllä aivan käsittämätön esitys, koska meidän luontainen suuntamme on selkeästi eteläinen Suomi, Uusimaa ja Päijät-Häme.

En vastusta muutosta. Eduskuntavaalijärjestelmä vaatii muuttamista, mutta se pitäisi tehdä kokonaisuutena eikä tällä lailla osissa pätkimällä. Nyt paha pelko on siitä, että seuraavan vaalikauden alussa tehdään taas seuraava muutos ja sitten taas keskustellaan samalla tavalla kuin nyt.

Juho Eerola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys uudesta vaalilaista jää torsoksi. Oikea tapa toteuttaa uudistus olisi ollut tehdä koko Suomen kattava uudistus, jossa puolueiden kannatus kautta maan olisi huomioitu vaalipiireittäin.

Nyt näyttää tosiaankin siltä, että uudistus on toteutettu vain, jotta vihreät saatiin tyytyväisinä mukaan hallitukseen. Jos tämän uudistuksen mukaan olisi menty edellisissä vaaleissa, olisivat vihreät saaneet sekä uudesta Savo-Karjalan että Kaakkois-Suomen vaalipiiristä yhden edustajan molemmista tänne lisää. Perussuomalaisten jytkyyn uudistus ei sen sijaan olisi vaikuttanut mitenkään, vaan meitä olisi täällä 39 edustajaa kuten nytkin. Tämä on todiste siitä, että pienikin puolue voi ylittää korkean äänikynnyksen, jos sen edustamalla linjalla on kansan tuki takanaan. Etelä-Savon ja Kymen yhdistyessä alueelta valitaan yksi kansanedustaja nykyistä vähemmän. Kuinka se äänestäjän kuluttajansuoja siitä paranee?

Anu Urpalainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tulen Etelä-Karjalan maakunnasta, niin tietyllä tavalla vähän hämmästyttää tämä kapea-alainen keskustelu siitä, mikä on se kuntalaisen ja kansalaisen näkemys tässä asiassa.

Yhteistyö on ihmisistä kiinni. Itä-Suomen kanssa yhteistyötä on tehnyt Etelä-Karjala, vaikka on kuulunut Kymenlaakson kanssa yhteiseen vaalipiiriin. Yhteistyötä on tehty Etelä-Savon suuntaan, Kymi on tehnyt yhteistyötä Päijät-Hämeen suuntaan. Eivät vaalipiirien rajat voi olla yhteistyön esteenä. Näkisin, niin kuin edustaja Eestilä, tämän, että tässä on paljon mahdollisuuksia myös meillä uudistua.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Koskinen tuossa aikaisemmin myönsi, että näin ei saisi lakia valmistella, niin kuin tämä laki tehtiin, mutta ette kuitenkaan estäneet tätä lakia tänne saliin tulemasta.

Edustaja Rajamäelle, joka poistui jo salista, toteaisin, että kyllä nyt tässä salissa pitää äänestää tämä esitys nurin. On aivan turha höpistä siitä, että kuntien pitää vaihtaa maakuntaa, jos haluavat vaihtaa vaalipiiriä tämän lain mukaan. Vaalialueen malli oli valmisteltu, siinä olisi ollut valtakunnallinen ratkaisu, ja se olisi säilyttänyt alueellisuutta. Nyt voi vain todeta, että kun kokonaismalli ei kelvannut, niin nyt tehtiin sitten tämmöinen huono ratkaisu. Äänestysprosentti tuskin nousee tuolla Itä-Suomessa. Käy vähän niin kuin kuntaliitoskunnissa, että ei muuta kuin laskee niin kuin lehmän häntä.

Niin kuin täällä todettiin, Heinävedeltä Kotkaan on aika pitkä matka. En jaksa uskoa, että ihmiset uskovat alueelliseen ja siihen läheisyysperiaatteeseen, jota myös kansanedustajilla minun mielestä pitäisi olla olemassa.

Lopuksi: tuo vaalipiirien vähentäminen perustuslain kautta olisi kyllä sitten tosiaankin radikaali muutos, jos kuuteen mennään. Siinä ei voi sitten minkäänlaisesta alueellisesta edustavuudesta puhua.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja täällä totesi, niin kuin edustaja Komi äsken sanoi, että valmistelu oli puutteellista. Tämäkin osoittaa sen, että kysymyksessä oli pelkkä valtapolitiikka. Tällä ostettiin vihreät, ja nyt sitten siitä maksaa koko hallitus ja koko eduskunta. En näe hyvänä tällaista asiaa. Vaikka tämä olikin verhottu äänikynnyksen madaltumiseen, niin kuin tapahtuukin osassa Suomea, niin samalla me syvennämme demokratian, kansanvallan vajetta. Ja tämä on mielestäni paljon isompi asia. Samalla rikomme koettuja hyviä yhteistoimintamuotoja, aveja, elyjä jne., kehittämistyötä, edunvalvontaa. En ymmärrä lainkaan tätä logiikkaa, mikä tässä oli.

En myöskään ymmärrä sitä, mitä vikaa oli vaalialuemallissa. Mikä ihmeen vika siinä oli? Ei minkäänlaista vikaa. Se olisi toteuttanut tämän saman koko maassa ja olisi ollut oikeudenmukainen. Nyt se tyrmättiin ja lähdettiin tämmöisen torson ratkaisun tielle. Tämä vain kuvastaa tämän hallituksen toimia, että mennään siitä, mistä joku pakottaa, muuten ei tapahdu mitään.

Jukka Kopra /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Eerola tuossa toi esiin, että tässä yhdistetyssä Kymen ja Etelä-Savon vaalipiirissä tullaan menettämään yksi kansanedustajapaikka, mutta tietysti huomioimatta jäi ilmeisesti se, että nykyisellä väestökehityksellä ja vaalimatematiikalla ja nykyisellä lailla menetys olisi kaksi paikkaa, jos tätä yhdistymistä ei tehtäisi. Halusin vain tämän asian tuoda esiin, ettei kenellekään jää väärää käsitystä tästä seikasta.

Noin yleisesti ottaen tietysti totean, että kun täällä vihreitä on huomauteltu tämän asian eteenpäin ajamisesta, niin en minä heitä syytä. Ei tämä päätöskään sinänsä erityisen vihreä ole. Kyllähän kansanedustajalle tässä kilometrejä tulee, varsinkin ehdokkaille, kun joutuvat sitten jatkossa ajamaan vähän enemmän. Toisaalta taas se kuuluu toimenkuvaan ja työn luonteeseen.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuosta mietinnöstä totean kyllä yhden asian tästä voimaantulosta, kun te teitte siihen muutoksen. Oli tarkoitus, että tämä tulisi voimaan vuoden 2015 vaaleissa. Ymmärrän, että tähän pitää laittaa päivämäärä, mutta te laitoitte päivämäärän, joka on ensi syksynä syyskuun 1. päivä 2013. Tästä en voi kyllä vetää muita johtopäätöksiä kuin sen, että perustuslakivaliokuntakin valmistautuu siihen, että saattaa tulla ennenaikaiset vaalit.

Mutta sitten tähän asiaan. Tämä esitys on susi kaiken kaikkiaan. Ei pitäisi missään tapauksessa poliittisilla päätöksillä ryhtyä vaalipiirejä muuttamaan, vaan pitäisi tehdä kokonaisuudistus ja parlamentaarisesti valmistellen. Tähän on kiinnittänyt huomiota muun muassa vaaliasiantuntija Sami Borg. Hän on sanonut, että kokonaisuudistus olisi parempi. Tämän ongelma on se, että tässä paikataan yhtä kohtaa demokratiasta, poliittista suhteellisuutta parannetaan, mutta samalla luodaan valtava riski siihen, että demokratiavajetta tulee sinne toiseen päähän, eli tämä niin sanottu alueellinen edustavuus tässä talossa heikkenee.

Pietari Jääskeläinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikki on tällä hallituksella kaupan. Myöskin vaalilaki on kaupankäynnin kohteena. Vaalilakia ei saa uudistaa vain jonkun puolueen kansanedustajapaikkojen pohjalta. Keskeisimmän periaatteen tulee olla se, että kansanedustajapaikkojen tulee vastata täysin kansalta saatua kannatusta. Eli kansanomaisesti sanottuna: jos puolue saa 10 prosenttia ääniä, sen tulee saada täsmälleen 20 kansanedustajapaikkaa.

Nykyinen järjestelmä on erittäin epäoikeudenmukainen, ja uudistuksella se ei paljoa parane. Pienet puolueet, joiden kannatus on tasainen ympäri maata, häviävät useita paikkoja tuon piilevän yli 10 prosentin äänikynnyksen takia. Tietyistä epäkohdista huolimatta viime eduskuntakaudella hyväksytty laki, niin sanottu vaalialuemalli, olisi turvannut puolueiden suhteellisen ääniosuuden myös kansanedustajamäärissä. On käsittämätöntä, että samat puolueet, mitkä aiemmin olivat hyväksyneet tämän mallin, eivät nyt enää vaalien jälkeisillä valtiopäivillä hyväksyneetkään vaalilain uudistusta. Äänestämme nykyistä esitystä vastaan.

Reijo Tossavainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Etelä-Savo ja Pohjois-Savo ovat Savoa. Ne ovat olleet monella tavoin yhtä kautta historian. Nyt ne revitään erilleen. (Seppo Kääriäinen: Oikeaa puhetta!) Etelä-Karjala ja Kymenlaakson Kymijoen itäpuolinen alue kuuluivat aikoinaan Viipurin läänin läntiseen vaalipiiriin. Kymenlaakson Kymijoen länsipuolinen alue kuului aikoinaan Uudenmaan ja Hämeen vaalipiireihin ja maakuntiin. Kymijoen itäpuoliselta alueelta on suuntauduttu ensisijaisesti Viipuriin, sillä esimerkiksi Lappeenrannasta Viipuriin on sama matka kuin Helsingistä Porvooseen. Sotien jälkeen on suuntauduttu lähinnä Helsinkiin. Savo on siis täysin vieras suunta. (Seppo Kääriäinen: Juuri näin!)

Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tällaista uudistusta tulisi käsitellä koko maata käsittävänä asiana, ja tulisi silloin, kun sitä lähdetään viemään eteenpäin, ehdottomasti yhdessä hallituspuolueiden ja opposition kanssa tehdä näitä päätöksiä ja hanketta viedä eteenpäin. Asiaa on perusteltu muun muassa piilevällä äänikynnyksellä. Useammassakin vaalipiirissä se äänikynnys on tällä hetkellä suurempi kuin nykyisessä Kymen vaalipiirissä. Silti, kun näitä puheenvuoroja täällä kuuntelee, nykyinen Kymen vaalipiiri tuntuu olevan sijaiskärsijänä tässä uudistuksessa. Savolaiset eivät tunnu haluavan yhteen Kymen vaalipiirin kanssa.

Sitten onko huomioitu alueiden, esimerkiksi maakunnan liittojen, näkemyksiä asiasta? Ei ollenkaan. Se tuntuu aivan ihmeelliseltä.

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En kyllä lähtisi hirveästi kehumaan sitä aikaisemmin esillä ollutta tasauspaikkajärjestelmää, koska se oli äärimmäisen monimutkainen ja olisi kestänyt suhteellisen pitkän aikaa saada selville, kuinka vaaleissa oikein kävi. Eli tässä hallituksen esityksessä suhteellisuus paranee. Se pitää paikkansa, että tämä kokonaisuus koko Suomen osalta jäi vielä avaamatta ja viemättä loppuun asti. Ymmärrän myös sen, että monet alueelliset asiat noissa muutettavissa vaalipiireissä mietityttävät. Mutta muistuttaisin myös siitä, että nyt jäävät olemassa olevat vaalipiiritkin ovat aika moninapaisia. Tuolla jo mainittiin Oulun ja Lapin vaalipiiri. Myös Vaasan vaalipiiri muodostaa semmoisen kokonaisuuden, että siellä kyllä myös bensaa palaa.

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä vaalipiirien kasvamisessa pitäisi huomioida äänestäjien yhdenvertaisuus. Perustuslain mukaan kaikilla pitäisi olla oikeus siihen, että heitä kuultaisiin yhtä lailla, mutta nytten kun vaalipiiri kasvaa, ei kansanedustajilla ole mitään mahdollisuutta mennä kohtaamaan äänestäjiä sillä tavalla kuin kansanedustajan pitäisi olla siellä maakunnassa ja kentällä. Onko todellakin tarkoitus se, että kansanedustajan aika ja rahat kulutetaan tien päällä, ettei voi olla siellä kansalaisten tykönä?

Minä jos joku tiedän, mitä tämä tien päällä oleminen, kulkeminen, on. Utsjoella kun käy mutkan, niin se on 900 kilometriä. Enontekiöllä 700, Pellossa 700, Torniossa 700 reissu. No, Rovaniemellä se on vain se reilu 400 kilometriä, Sallassa ei ole kuin vähän yli 100 kilometriä, kun käy päivän reissun. Mutta minä en toivo todellakaan, että muut joutuvat tähän tilanteeseen, varsinkin kun nyt tässä tilanteessa annetaan pahalle pikkusormi. Seuraavaksi on edessä uusi vaalipiiriuudistus, jossa pienin vaalipiiri on Lappi. Miten sille käy jatkossa? Tullaanko meidät yhdistämään Ouluun?

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun vaalijärjestelmästä keskustellaan, silloin keskustellaan kansanvallan ja demokratian toteutumisesta. Siinä mielessä täytyy olla pettynyt tähän käytyyn keskusteluun, että tässä on nyt puhuttu lähinnä teknisistä asioista. Nimittäin Suomessa pitäisi erityisesti kiinnittää huomiota siihen, että meidän äänestysvilkkaus on alhainen, ja erityisesti Itä-Suomessa se on ollut laskemaan päin. Meillä on parikymmentä prosenttia heikompi äänestysaktiivisuus kuin muissa Pohjoismaissa. Minusta sopii kyllä komiteoitten kanssa miettiä sitä, miten tähän on tultu. Meillähän on lähtökohdiltaan erilainen vaalijärjestelmä kuin esimerkiksi naapurimaassa Ruotsissa, jossa on tällainen sovellettu listavaalijärjestelmä. Ja yllätys yllätys: se kuitenkin synnyttää kansalaisissa halun osallistua siihen vaaliin reilusti enemmän kuin tämä meidän korostettu henkilövaalijärjestelmä. Jotenka itse ainakin näkisin, että olisi syytä käydä perusteita myöten läpi tämä suomalainen vaalijärjestelmä ja uudistaa sitä kokonaisuutena eikä tällä tavalla pilkkoen, niin kun nyt on tehty.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn keskustan valiokuntaedustajien näkemyksiin tässä asiassa.

Tässä on, arvoisa puhemies, pitkin matkaa keskusteltu tämän asian yhteydessä myöskin Uudenmaan vaalipiirin hajottamisesta, eikä varmaan tähän käsittelyyn vielä lopu tuo aihe. Vaalipiiri on kylläkin suuri, mutta sitä ei Uudellamaalla koeta ongelmaksi. Luontevaa rajaa Uudenmaan vaalipiirin pilkkomiseen on vaikea löytää. Itä- tai Länsi-Uudenmaan jakaminen tai joku muu malli olisi aina keinotekoinen jako. Tällainen uusi jakolinja Uudellemaalle haittaisi alueellista yhteistyötä, joten toivon, että näistä ajatuksista voitaisiin luopua. Uudenmaan vaalipiirin jakaminen olisi sellaisen hajottamista, mikä on ehjä.

Arvoisa puhemies! Kun tässä edustaja Rundgren kiinnitti lopuksi huomiota äänestysaktiivisuuteen, mikä on tärkeä asia, niin haluan myös kannustaa hallitusta etenemään sähköisen internetäänestyksen mahdollistamisessa Viron esimerkin rohkaisemana.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikki varmaan ovat sitä mieltä, että uudistamista tässäkin asiassa tarvitaan. Tämä esityksen pohja oli siinä, että hallituspuolueen puheenjohtajat sopivat tästä asiasta. Kyllä valmistelussa, siinä vaiheessa erityisesti, olisi ollut perusteltua kuunnella tämän alueen ihmisten ja eri tahojen näkemyksiä. Maakuntien ääni jäi kuulumatta, ja se näkyy tässä tuloksessa. Se on aika merkittävä asia, että Savo tällä tavalla katkaistaan eri suuntiin. Tässä salissa, tuossa puhemiestä vastapäätä on Savon vaakuna tuolla ylhäällä. Nyt ne ovat sitten tällä tavalla kahteen suuntaan. Minä arvelen, että tämä vaikuttaa myös äänestysvilkkauteen.

Mielenkiintoista tässä salissa, tässä keskustelussa, on ollut se, että niistä kansanedustajista, joita tämä koskee, eli Itä-Suomen, suuri osa vastustaa tätä, ja nämä ovat Itä-Suomen asukkaita. Miksei tässä asiassa valmistelussa heitä kuultu?

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Siitä taatusti on yksimielisyys, että suhteellisuuden parantaminen on välttämättömyys. Lähes yksimielisyys tässä salissa on myös siitä, että maakuntien yli on kävelty. Niitä ei ole kuultu. Mutta todellakin on oltava huolissaan äänestysprosentin kehittymisestä erityisesti alueilla, joita tämä vaalipiiriuudistus koskee. Itäisessä Suomessa on lisäksi otettava esimerkiksi se, että kun Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala yhdistetään, niin nyt kun siellä on ollut 9 ja 6 kansanedustajaa, niin ehdokkaita on kummassakin vaalipiirissä ollut 14, mutta nyt yhdistetyssä vaalipiirissä tulee olemaan vain 15. Tämä entisestään kaventaa äänestäjien valinnanvapautta.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Useissa puheenvuoroissa on huolta kannettu äänestysaktiivisuudesta, mikä sinällään on ihan oikein. Toinen kysymys on sitten se, mikä vaikutus tällä vaalipiiriuudistuksella on äänestysaktiivisuuteen. Kyllähän se äänestysaktiivisuus riippuu aika paljon myöskin siitä, millä tavalla sekä nykyiset että tulevat kansanedustajat siellä toimivat, niin että kyllä se meistä on kiinni.

Edustaja Kaikkonen nosti esille uusia konsteja äänestysaktiivisuuden nostamiseksi. Ne ovat kaikki tietenkin tervetulleita, ei niitä vastaan varmaan kenelläkään ole mitään, mutta jotenkin olen ymmärtänyt ja käsittänyt, että sinällään jos joudun käymään Pieksämäellä tai jossain kummallisessa paikassa, niin toivottavasti en sillä vaikuta äänestysaktiivisuuteen, että rupean tuolla Savossa reissaamaan.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tästä poliittisesta prosessista. Ei liene mikään salaisuus, että sosialidemokraattien puolelta olisi ollut haluja kuunnella alueiden omaa tahtoa siinä, mikä olisi ehkä se luontainen tulevaisuuden maakunta, joka olisi voinut muodostaa myös vaalipiirijaon pohjan, jossa olisivat Savot kokonaisuutena olleet samassa mukana, mutta se ei sitten saanut yhteisymmärrystä aikaiseksi hallituksen parissa.

Niin kuin viittasin, varmasti tulevaisuudessa, kun nähdään, minkälaisiksi tulevat maakunnat tai alueet, mikä se nimike onkaan, muodostuvat, tällainen kokonaisuudistus vaalipiirijaosta on siinä vaiheessa paikallaan. Pidän tärkeänä, että ei lähdetä kovin hetteiköille tämän vaalipiirien luvun pienentämisessä, vaan senkin pitää olla suhteessa siihen, minkälainen alue on ylipäänsä toimiva vaalityön kannalta, edustajan tehtävän hoitamisen kannalta, ja pitää olla kohtuus kaikessa myös tässä tulevan vaalijärjestelmän suunnittelussa.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten tämä debattikeskustelukin on osoittanut, niin ei tälle uudistukselle todellakaan yksimielisyyttä ole edes hallituspuolueitten riveissä, ja kuten täällä on käytetty puheenvuorojakin, niin erityisesti ne, joita tämä koskettaa, jotka tulevat Itä-Suomesta, vastustavat tätä hallituksen esitystä, jossa Itä-Suomen neljä vaalipiiriä yhdistetään niin, että jäljelle jää kaksi vaalipiiriä.

Keskustan perustuslakivaliokunnan jäsenet teimme vastalauseen ja esitämme, että tämä tulee hylätä toisessa käsittelyssä, ja keskeiset syyt kantaamme ovat itse tämä prosessi ja alueellisen edustavuuden murentaminen. Yleensä vaalipiirimuutokset, kuten täällä on jo monessa puheenvuorossa todettu, tehdään laajan parlamentaarisen valmistelun perusteella. Poliittisen järjestelmämme kannalta on erittäin vaarallista, jos kukin hallitus yksinkertaisella enemmistöllä lähtee muokkaamaan vaalipiirejä haluamaansa suuntaan. Olemme tottuneet kuulemaan, että eräissä maissa näin on tapana tehdä. Emme kuitenkaan yleensä ole tottuneet, että länsimaisissa demokratioissa kulloinkin istuva hallitus lähtee vaalipiirejä muokkailemaan niin, että ne olisivat tulevien vaalien kannalta omasta näkökulmasta parhaita mahdollisia.

Tämä perustuslakivaliokunnan suppea mietintökin kertoi sen, että, kuten tuossa debatissa totesin, vaikeisiin kysymyksiin ei otettu kantaa, mutta hallituksen vaalipiirien yhdistämisvimma ei näytä jäävän tähän. Parhaillaan oikeusministeriö on nimittämässä työryhmää valmistelemaan perustuslain muutosta, jonka mukaan vaalipiirien määrä olisi 6—12, kun se tällä hetkellä perustuslain mukaan on 12—18.

Työryhmän nimittäminenhän perustuu hallitusohjelman liitteeseen 4, ja kun sitä lukee, niin ei voi muuta kuin hämmästellä. Siellä nimittäin sanotaan sanatarkasti: "Sitoudutaan perustuslain muutokseen siten, että vaalipiirien enimmäismääräksi Manner-Suomessa kirjataan 6—12." Herää kysymys, mihin tarvitaan enää parlamentaarista työryhmää, kun hallituspuolueet ovat sitoutuneet edellä esitettyyn muutokseen. Ainakaan aidosta työryhmätyöskentelystä ei tämän jälkeen voida puhua.

Kyllä tällaisella toiminnalla hallituksen toimintaan luottamus on täysi nolla. Onneksi meillä on perustuslaki, joka vaatii kahden kolmasosan enemmistön tällaisille muutoksille ja turvaa, ettei enemmistöhallitus lähde enempää vääryyksiä runnomaan läpi.

Arvoisa puhemies! Vastustan jyrkästi tätä hallituksen esitystä ja myös sitä, että perustuslakia tältä osin lähdetään muuttamaan.

Kun täällä keskustelussa on otettu esille myös se, että tämän jälkeen piilevin äänikynnys, suurin, jää Lappiin, niin haluan ottaa ihan esille tämän, että jos vaikka Lapin ja Oulun vaalipiirit yhdistettäisiin, niin olisihan se tilanne aika mahdoton. Etäisyydet olisivat vaalipiirin päästä päähän lähes tuhat kilometriä, ja tämä vaalipiiri edustaisi ei nyt ihan puolta, mutta noin 49:ää prosenttia koko Suomen maapinta-alasta, eikä tällöin kyllä enää voitaisi turvata vaalijärjestelmällä alueellista edustavuutta eikä sitä, että kaikkialta Suomesta olisi kansanedustajia täällä eduskunnassa.

Huoli ei ole yksittäisten kansanedustajien kohtalosta. Ne päätetään vaaleissa. Huoli on alueellisesta edustavuudesta, siitä, että kullakin alueella ja maakunnalla on oikeus saada omat edustajansa tänne Suomen parlamenttiin.

Usein unohtuu, että meillä demokraattisissa maissa on aika monessa käytössä enemmistövaaliperiaate, ja tällöinhän vaalipiirejä on yhtä paljon kuin valittavia parlamentaarikkoja kulloiseenkin parlamenttiin. Muun muassa Britanniassa on yhtä monta vaalipiiriä. En kuitenkaan kannata tällaista enemmistöparlamentarismia tai vaalijärjestelmää Suomeen. Meidän järjestelmämmehän tasapainottelee suhteellisuuden ja alueellisen edustavuuden välillä. Molemmista tulee huolehtia, ja kaikissa tapauksissa vaalipiirien tulee olla sen kokoisia, että äänestäjät kokevat poliittisen järjestelmän itselleen läheiseksi. Tämä lisää myös äänestysaktiivisuutta. Näitä näkökulmia ei hallituksen esityksessä ole millään tavalla otettu huomioon, ja sen takia ehdottomasti kannatan tämän esityksen hylkäämistä.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Tätä vaalilaki- ja vaalipiiriuudistusta tietenkin voi tarkastella monestakin eri näkövinkkelistä. Kun olen kohtuullisen huolella lukenut molemmat vastalauseet muutokseen, niin sieltä löytyy myös niitä huomionarvoisia seikkoja, jotka tulevaisuudessa pitää varmasti huomioida, muun muassa virastojen ja viranomaisten toiminta-alueet. En usko, että yhteistyöhön sinällään on vaikutusta, tai ainakin toivon näin, mutta joka tapauksessa ne pitää tulevaisuuden ratkaisuissa sitten huomioida.

Kampanjointi tietenkin, se on tässäkin salissa monta kertaa tänään todettu, tulee olemaan tässä suuressa vaalipiirissä kalliimpaa, ja onhan se tietenkin vähän ympäristökysymys myöskin, miten paljon siellä tien päällä ajetaan, nimittäin sinne Etelä-Savon perukoille ei ihan päiväksi kyllä lähdetä kulon päälle.

Haluan toistaa tässäkin yhteydessä sen, että kuitenkin on niin, että sen piilevän äänikynnyksen madaltaminen, joka Etelä-Savossa oli 12 prosenttia edellisessä vaaleissa ja nyt putoaa 5,6:een, on äärimmäisen tärkeää, ja siksi tämä esitys on kannatettava. Kun tämänkin muutoksen jälkeen piilevän äänikynnyksen erot maan eri osien osalta ovat merkittäviä — esimerkiksi Uusimaa, 2,5, ja Lappi, 12,5 ovat ne ääripäät — niin kyllä sitä tekemistä jäi tästäkin eteenpäin. Tämän muutoksen kanssa toki voi elää, mutta ei se ihan yksinkertaista ole. Tässä varmasti omassa puheessanikin on se, että tämä muutoksen pelko on yksi asia, joka tässä sitten arveluttaa, mutta kyllä siellä niitä ihan oikeita käytännön seikkoja tulee olemaan vastassa, joitten kanssa sitten kamppaillaan, mutta toivottavasti ne voitetaan.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Totean vielä tästä mietinnöstä, että tämä on erittäin suppea eikä kyllä varmaankaan tule jäämään tuleville jälkipolville esimerkkinä syvällisestä ja perustuslain näkökohtia monipuolisesti valottavasta mietinnöstä.

Mitä jo tuossa debattipuheenvuorossani totesin tästä voimaantulon muuttamisesta, niin sitä kyllä oikeasti ihmettelen ja haluaisin kyllä kuulla siitä tarkemman selvityksen valiokunnan puheenjohtajalta, koska kysymyshän ei ole pelkästään tekniikasta. Jos on ajateltu, että meillä on säännönmukaiset vaalit 2015, niin olisihan tämä laki voitu laittaa voimaan myös 1.1.2015. Tässä nyt on minusta selvä tulkinta siitä, että varaudutaan myös siihen, että joka tapauksessa seuraavissa eduskuntavaaleissa tämä uusi vaalipiirijako on käytössä.

Omalta osaltani haluan kyllä sen kertoa — olen käynyt kuudet eduskuntavaalit — että tunnistan ja tiedostan erittäin hyvin tämän suhteellisen poliittisen edustavuuden ongelmatiikan. Siitä ei ole kysymys siinä, että vastustan tätä esitystä. Kysymys on siitä, että tässä on paljon erilaisia valuvikoja sekä valmistelun että tämän itse asian osalta, ja niitä täällä jo keskustan edustajat Tölli ja Lohi ovat hyvin selvittäneet.

Ensinnäkin katson niin, että tässä kyllä ropeloimalla vain näitä Itä-Suomen vaalipiirejä Kataisen hallitus käyttää maksimaalisen poliittisen valtansa aina siihen asti, kun perustuslaki tulee vastaan. Tähän saakka hallituksilla ja eduskunnilla väriin katsomatta on ollut tavoitteena uudistaa sekä perustuslakia että vaalilainsäädäntöä parlamentaariselta pohjalta siten, että oppositiokin on mukana valmistelussa. Nyt näin ei todellakaan ole, ja senpä vuoksi tästä vaalipiiriuudistuksesta kantavat todellisen vastuun nykyiset hallituspuolueet. Tämän me tulemme kyllä muistamaan.

Asiallinen toimintatapa olisi ollut, että samaan aikaan käsittelyssä on koko maata koskeva vaalijärjestelmäuudistus. Sitä mieltä ovat olleet monet vaaliasiantuntijat, ja se on tullut tässäkin keskustelussa hyvin esille. Ei voi olla niin, että erillistapauksena tehdään muutoksia vain itäiseen Suomeen. On pakko kysyä, onko tämä laajemminkin Kataisen hallituksen käsitys siitä, että Itä-Suomelle voidaan tehdä poliittisia päätöksiä ihan tuosta noin ja muuta maata varten valmistellaan vaalijärjestelmää parlamentaariselta pohjalta. Tämä ei ole hyvä asia.

Kuten jo tuossa edellä totesin, tässä on vaara, että tämä synnyttää demokratiavajetta toisaalla. Eli kun perustuslaki puhuu kahdesta edustavuudesta, puhuu poliittisen suhteellisuuden tärkeydestä ja myös alueellisesta edustavuudesta, niin tämä esitys kyllä täyttää tämän ensimmäisen tavoitteen toteuttamisedellytyksiä mutta jättää pahasti tämän toisen puolen toteuttamatta.

Täällä jo keskustelussa tuli esille se, että tämä saattaa heikentää niitten reuna-alueiden, maakuntien reuna-alueiden, nykyisen Pohjois-Karjalan vaalipiirin reuna-alueiden, kiinnostusta äänestämiseen eli äänestysprosentti laskisi. Ja kuten tuli myös jo esille, tämähän tarkoittaa sitä, että ehdokkaita myös asetetaan vähemmän, että jos nyt on 14 ehdokasta asetettu, niin seuraavalla kerralla Pohjois-Karjalasta asetetaan korkeintaan 7, ehkä 6 ehdokasta, jos mennään aivan asukaslukujen mukaan, kun Savo-Karjalan vaalipiiri tulee voimaan. Silloin sieltä alueilta ja reunemmalta on varmasti myös vaikeampi päästä ehdokkaaksi. Sehän on ihan selvä asia.

Edelleen katson todellakin, että tämän hallituksen pirtaan tämä uudistus kyllä istuu. Minulle on tullut sellainen olo, että aina kun Kataisen hallitus voi tehdä jonkun keskittävän, suurempia yksiköitä luovan tai suurempia alueita luovan, ratkaisun, niin se kyllä tarttuu tilaisuuteen. Meillä Pohjois-Karjalassa on kyllä tämä pantu merkille. Pohjois-Karjalan Prikaati on jo loppumassa tämän vuoden lopussa. Pari viikkoa sitten sisäministeri Räsänen päätti, että Pohjois-Karjalan poliisilaitos tulee osaksi Itä-Suomen poliisilaitosta, ja kun puhutaan sote-uudistuksesta, niin hallitus ei todellakaan halua, että maakunnallisesti järjestettäisiin sote-alueet.

Viimeisenä huomiona haluan todeta sen, että kun nyt aletaan sitten valmistella oikeusministeriössä parlamentaarisesti suurempaa, koko maata koskevaa uudistusta, niin minun kysymykseni kuuluu, että mikä takaa sen, ettei siinä uudistuksessa jälleen muuteta Itä-Suomen vaalipiirejä. Onko se mahdollista? Kukaan ei ole sanonut, ettei olisi.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Vehviläiselle on kyllä syytä todeta, että tämä ei ole tämän hallituksen pelkkää politiikkaa, tämän hallituksen hanke. Näitä asioita on käsitelty jo ainakin 15 vuotta hallituksessa. Lipposen ykköshallituksessa, muistan, tämä asia on ollut esillä, Lipposen kakkoshallituksessa oltiin erittäin lähellä jo yhdistää Itä-Suomen vaalipiirejä. Jokainen hallitus on käsitellyt, ja edellinen hallitus sitten, kun ei ollut valmiutta yhdistää Itä-Suomen vaalipiirejä, teki laajemman uudistuksen, ja sitten eduskunnassa — kun se ei perustunut yli 100 vuotta voimassa olleeseen aluejakoon — katsottiin, että se ei ollut perusteltua, ja päädyttiin sitten siihen, että mennään vaalipiirien yhdistämiseen.

Eli tämä on pitkän ajan politiikan tulos, johdonmukainen tulos, ja johtuu sitä, että Pohjois-Karjalassa ja Mikkelin vaalipiirissä edustajamäärä on niin pieni, että on yksinkertaisesti pakko tehdä jotakin. Ja neljä Itä-Suomen vaalipiiriä oli erittäin helppoa yhdistää. Nythän on vielä lähdetty siitä, että uudistusta jatketaan niin, että me saamme suhteellisen tasalaatuiset, tasavahvat vaalipiirit, ja tällä tavalla pyritään mahdollisimman hyvään suhteellisuusperiaatteeseen ja oikeudenmukaisuuteen.

Eli ei ollut kyse tämän hallituksen politiikasta vaan pitkän ajan politiikasta. Tällä hallituksella onneksi oli rohkeutta tehdä päätös.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

On käsittämätöntä, että arvostamani kansanedustaja Sasi puolustaa sitä, että tehdään poliittisella päätöksellä vain yhtä osaa maata, Itä-Suomea, koskeva uudistus. Olin täällä viime vaalikaudella, ja varmasti edustaja Sasi tietää, että kannatin kokonaisuudistusta. Minunkin mielestäni suhteellisuutta pitää lisätä, mutta se pitää tehdä parlamentaarisesti yhteistyössä ja siten, että se koskee kerralla koko Suomea. On käsittämätöntä, että täällä halutaan puolustaa sitä, että yksi osa maasta on se, jota vain kerralla tehdään.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on valittu kaikkein pienimmät vaalipiirit. Se on tämän uudistuksen logiikka. Ja kaikkein pienimmät vaalipiirit sattuvat olemaan Itä-Suomessa, ja se ei ole mikään aluepoliittinen ratkaisu, vaan johdonmukainen ratkaisu siinä, että suhteellisuusperiaatteen pitää toimia ainakin siellä, missä ongelmat ovat kaikkein suurimpia.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kun tasavallassamme edellisen kerran järjestettiin ennenaikaiset eduskuntavaalit 1975, niin edesmennyt valtioneuvos, kokoomuksen silloinen puheenjohtaja Harri Holkeri sanoi tuolloin vaaliyönä Kristillisen Liiton edustajille, että Kristillinen Liitto voi kiittää jotakin muutakin kuin Jumalaa vaalivoitostaan, esimerkiksi Kansallista Kokoomusta. Tuolloinhan oli niin, että Kristillinen Liitto sai pienemmällä äänimäärällä kuin SMP suuremman eduskuntaryhmän. Kristillinen Liitto vaaliliitoilla sai 10 kansanedustajaa, kun sen sijaan SMP sai vain kaksi kansanedustajaa, vaikka puolueen äänimäärä oli suurempi.

Ja jos menemme vielä viime eduskuntavaaleihin vajaan kahden vuoden taakse, niin ainoastaan 1 483 ääntä erotti sosialidemokraattisen puolueen ja perussuomalaisen puolueen, mutta sen sijaan täällä salissa ero on kolme kansanedustajan paikkaa. Eli sillä tavoin voidaan onnitella, että tässä on kuitenkin onnistuttu sillä, että pyrkimys suhteellisuuden parantamiseen on välttämätön, ja niin kuin monessa puheenvuorossa on tullut jo esille, sitä on kauan pohdittu, siitä on puhuttu, mutta ei ole saatu askeleita eteenpäin.

Sikäli olisikin ollut rohkeampaa, että nyt tämä uudistus olisi viety kerralla kunnolla maaliin eikä tehty tällaista torsoksi jäävää osittaisuudistusta, niin kuin jo moneen kertaan täällä on sanottu. Tarkastelun alle tulisi asettaa myös muut pienet vaalipiirit: Satakunnan vaalipiiri, Keski-Suomen vaalipiiri ja Lapin vaalipiiri. Nythän olemme siinä tilanteessa, että olemme perustuslain alarajalla, ja jos tästä vielä vaalipiirien määrää halutaan alentaa, niin se edellyttää perustuslain uudistamista, jota varten ollaankin asettamassa työryhmää.

Mikäli tällaiseen minimimäärään tullaan, eli alaraja on esimerkiksi kuudessa, niin kuin hallitusohjelmaan se on kirjattu, on syytä epäillä, että ollaankin joskus sellaisessa tilanteessa, että poliittisten intohimojen mukaan vallassa olevat hallituspuolueet liikuttelevat ja kikkailevat vaalipiireillä, jotta saisivat omalle taustaryhmittymälleen mahdollisimman hyvän kannatuksen.

Mutta kuten sanoin, aina on voittajia, aina häviäjiä. Voittajia on siinä, että suhteellisuus toteutuu, mutta mitalilla on toinenkin puoli. Erityisesti Etelä-Savon maakuntaa voimme pitää jo nyt häviäjänä. Edelleen voimme pitää kansanvaltaa monessa mielessä häviäjänä. Kansalaisten, äänestäjien, ehdokkaiden valinnanmahdollisuus vähenee, kun ehdokasmäärä lähes puolittuu. Se on tappio kansanvallalle. Tappiota on myös se, että ehdokkaiksi käytännössä hakeutuvat sellaiset, joilla on taloudellisia edellytyksiä siihen. Ilman ikivanhaa foinikialaista keksintöä eli rahaa on mahdotonta kampanjoida maantieteellisesti näin laajoissa vaalipiireissä.

Ja edelleen, herra puhemies, häviäjiä ovat — meidän on ajateltava inhimillisesti — myös kansanedustajat. Kun maantieteelliset alueet suurenevat, ne tulevat vaikeahoitoisemmiksi. Se kysyy monella tapaa voimavaroja, ja yhtä lailla, kun alue on suurempi, niin entistä vähemmän on aikaa ihmisille, hänen asioilleen, välttämättömien korjauksien aikaansaamiselle.

Herra puhemies! Johdonmukaisesti kaikella edellä lausumallani tulen sanomaan, että perussuomalaiset tulevat toisessa käsittelyssä esittämään tämän hylkäämistä.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kivelä viittasi puheessaan aikoihin ja vaaleihin, joissa Kristillinen Liitto onnistui vaaliliittojen avulla saamaan enemmän paikkoja eduskunnasta kuin mihin puolueen kannatus olisi oikeuttanut, mikäli puolue olisi mennyt omin voimin tai omalla listalla vaaleihin.

Haluaisin ihan rehellisyyden nimessä muistuttaa edustaja Kivelää vuoden 2003 eduskuntavaaleista, kun puolueenne puheenjohtaja Timo Soini kristillisdemokraattien kanssa solmitun vaaliliiton avulla nousi eduskuntaan. Epäilen, että ilman sitä vaaliliittoa tämän päivän perussuomalainen ryhmä ei olisi tämän kokoinen.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vaikka sanotaan, että sitä tikulla silmään, joka menneitä muistelee, niin vielä näihin vuoden 75 vaaleihin: todellakin SMP sai 100 000 ääntä, oliko se 98 000, mutta vain kaksi kansanedustajaa, Kristillinen Liitto 10 000 ääntä vähemmän mutta 10 kansanedustajaa.

Mutta on meillä teidän kanssanne tällaisia win-win-kokemuksiakin: 79 tuli ensimmäisen kerran nykyinen eduskunnan varapuhemies Anssi Joutsenlahti tähän taloon, ja viime europarlamenttivaalit olivat tämmöinen win-win-tilanne. Niin että yhteistyötä voidaan tehdä monella tavalla, mutta tärkeintä olisi, että äänestäjän ääni ei menisi hukkaan.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Esitys vaalilain muuttamiseksi koskee nyt ensisijaisesti näitä Itä-Suomen vaalipiirejä. Lakiesityksellä on kuitenkin niin suuri periaatteellinen merkitys, että minä haluan myöskin tuoda tiettyjä lappilaisia näkökulmia tähän matkaan.

Esitystä on perusteltu suhteellisuuden parantamisella. No, väkiluvun pienentyessä vaalipiirit ovat pienentyneet väkiluvultansa ja niistä valitaan sitten entistä vähemmän edustajia. Piilevä äänikynnys kasvaa, ja pienempien puolueiden on vaikea saada omia edustajiaan läpi. Tähän hallituksen esitykseen liittyy kuitenkin monia ongelmakohtia, jotka on syytä ottaa vakavasti. Minä toivon, että myös hallituspuolueitten kansanedustajat pohtivat niitä syvällisesti ja ovat valmiita muutoksiin vielä tässä vaiheessa.

Vaalilainsäädäntöä koskevat asiat tulisi valmistella parlamentaarisesti, niin kuin tässä on tullut esille jo monta kertaa aikaisemmin — yli hallitus—oppositiorajojen — ja pyrkiä löytämään mahdollisimman laaja yhteisymmärrys, onhan koko kansaa koskevasta asiasta kysymys.

Nykyisen perustuslain esittelyssä todetaan, että vaalipiirijaon on turvattava paitsi poliittinen suhteellisuus, myös alueellinen edustavuus. Mikä arvo sitten annetaan tänä päivänä alueille? Suuremmat yksiköt ja keskittäminenkö takaavat toimivuuden: ensin vahvat peruskunnat, sitten vahvat perusvaalipiirit? Aivan niin kuin minä olisin kuullut tästä keskittämisestä puhuttavan viime aikoina ennenkin.

Jos Itä-Suomen alueella halutaan suhteellisuutta parantaa, niin eikö tämä tulisi tehdä muuallakin maassa? Seuraava looginen askel olisi sitten varmasti vaalipiirien yhdistäminen muuallakin, ja toden totta, tämähän nyt on jo hallituksen tavoitteena eli se, että muutetaan perustuslakia niin, että vaalipiirien minimimäärä pudotettaisiin 6:sta 12:een. Tämä haisee kovasti jo siltä, että vaalipiirejä vähennetään niin, että meillä tuolla kauempana todellinen vaikuttamisen mahdollisuus heikkenee entisestään.

Ei pidä myöskään unohtaa sitä, että jos kannatusta todella alueella on, niin pienemmästäkin vaalipiiristä mennään läpi puolueen listalla. Tämä perussuomalaisten vaalivoitto viime vaaleissa näytti sen, että se onnistuupi. Että jos vain riittävästi on kannatusta, niin läpi mennään.

Nyt sitten voitaisiin verrata kansainvälisesti tätä Suomen vaalilainsäädäntöä. Esimerkiksi verrattuna toisiin Euroopan maihin meillä ei ole syytä pitää omaa järjestelmäämme kovin epäsuhtaisena. Esimerkiksi Englannissa on käytössä enemmistövaali. Jokaisesta vaalipiiristä valitaan vain yksi kansanedustaja. Viime vaaleissa liberaalidemokraatit saivat 23 prosenttia äänistä mutta vain 8,8 prosenttia paikoista. Eli 23 prosenttia äänistä, mutta vain 8 prosenttia paikoista! (Tuija Brax: Eikö olisi hyvä järjestelmä?) — Ei todellakaan! Siksi minä sanoinkin, — minä tässä jatkan — että Suomessa meillä on hyvät järjestelmät olemassa ja sen takia meidän ei ole tarve kiireellä lähteä vaihtamaan järjestelmiä.

Italiassa ja Kreikassa voittanut puolue tai vaaliliitto saa aina automaattisesti puolet ylimääräisistä paikoista parlamenttiin, mikä pienentää joskus rajustikin muiden puolueiden edustusta. Esimerkiksi näissä eilen käydyissä Italian parlamenttivaaleissa eniten ääniä saaneen vasemmistokoalition ja toiseksi tulleen Silvio Berlusconin vaaliliiton kannatuksen välinen ero oli alle puoli prosenttia. Silti vasemmistokoalitio on saamassa parlamenttiin 55 prosenttia paikoista ja Berlusconin vaaliliitto alle 20 prosenttia.

Sanotaan meikäläisen järjestelmän suosivan suuria puolueita. Ruotsissa taas on käytössä neljän prosentin äänikynnys. Jos se olisi ollut muuten meillä käytössä, niin esimerkiksi olisi Timo Soini jäänyt nousematta eduskuntaan vuonna 2003. Olisiko perussuomalaisia nyt olemassa ollenkaan, jos Soini ei olisi silloin päässyt eduskuntaan? Kristillisdemokraatit saivat 8 paikkaa vuonna 1991 ja pääsivät hallitukseen, mutta äänikynnyksen vuoksi eivät olisi saaneet ainoatakaan paikkaa. Ensimmäiset vihreät olisivat jääneet valitsematta eduskuntaan vuonna 1983.

Meidän siis ei kannata liikaa kauhistella oman järjestelmän puutteita. Puutteita meillä on, mutta kun vertaa näihin aikaisemmin mainitsemiini muiden maiden tilanteisiin, niin ei meidän kyllä kannata kadehtia niitä ollenkaan. Miettikää nyt sitten, minkälaisen muutoksen Suomi on käynyt vuodesta 1906 alkaen, ja pääpiirteissään samanlainen vaalijärjestelmä silti edelleen toimii. Elikkä onko meillä nyt niin kauhea kiire muuttaa tätä meidän toimivaa systeemiämme mihinkään?

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Yli 20 vuotta on yritetty uudistaa. Eduskunnan pöytäkirjat ja omat päiväkirjani kertovat lukuisista neuvotteluista ja eri vaiheista tässä asiassa, ja eduskunnan pöytäkirjoista löytyy kaikista puolueista ja eri konstellaatioista puheenvuoroja aina siitä näkökulmasta, mitä kulloinkin ajaa, sen todistuksia, että nykyinen järjestelmä on epäoikeudenmukainen, että se ei takaa yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta. Tuoreimmat niistä löytyvät tältäkin vaalikaudelta ja viime vaalikaudelta vaikka kuinka monelta.

Nyt kahdessa eri osassa hallitus ottaa askeleita siihen suuntaan, että yleinen ja yhtäläinen äänioikeus toteutuu entistä paremmin: ensin tällä nyt käsitellyllä asialla ja sitten vielä laajemmin parlamentaarisessa työryhmässä. Niitä kaikkia edustajia, jotka tänään totesivat, että tämä esitys on sinänsä oikeansuuntainen mutta torso, muistutan, että juuri siksi on niin tärkeätä, että kaikki eduskuntaryhmät on kutsuttu siihen jatkotyöhön parlamentaariselta pohjalta poistamaan vielä se torsouskin. Varmaankin jokainen, joka tänään näitä torsopuheita on täällä puhunut, sitten on valmis siellä parlamentaarisessa työryhmässä lunastamaan puheensa ja etsimään järjestelmää, joka ei jätä edes sitä torsoutta, joka vielä nyt tämän sinänsä hyvän hallituksen esityksen jäljiltä jää toisiin osiin Suomea.

Minä en jaksa enkä näe mitään syytäkään käydä tässä läpi kaikkia neuvotteluvaiheita, kaikkia niitä eri laskelmia, joissa virkamiehet ja asiantuntijat ovat olleet mukana. Viittaanpa vain, kun täällä ilmeisesti ihan vilpittömästi on puhuttu äänestysaktiivisuudesta, Sami Borgin tutkimuksiin, eduskuntavaalitutkimuksiin, joissa kiistatta näytetään, että äänestysaktiivisuus on alhaisinta ja laskenut kaikista selvimmin niissä vaalipiireissä, joissa äänikynnys on korkein. Toistan: äänestysaktiivisuus on alhaisinta ja laskenut kaikista selvimmin niissä vaalipiireissä, joissa äänestyskynnys on ollut korkein.

Joten rohkenenpa epäillä, koska uskon myös Sami Borgin olevan aika taitava tutkija, että tämän uudistuksen jälkeen meillä on nyt kaksi vaalipiiriä, joissa äänikynnys on jatkossa selvästikin matalampi ja että niissä vaalipiireissä, toisin kuin täällä väitetään, logiikka tulee menemään niin, että entistä useammalla äänestäjällä on mielekäs mahdollisuus äänestää sitä, ketä oikeasti kannattaa, ja näin ollen äänestysaktiivisuus tulee nousemaan.

Yksikään asiantuntija ei ole pystynyt näitä Sami Borgin tutkimuksia kumoamaan, ja tältä osin se oikea kysymys, mikä täytyy jatkotyössä tehdä, on se, että kaikille suomalaisille taataan yhtä mielekäs, oikeudenmukainen, yhtäläinen äänestyspäivä, se ilo ja riemu mennä äänestämään ja tietää, että ääneni ei mene hukkaan tässä vaalipiirissä yhtään sen enempää kuin missään toisessakaan vaalipiirissä, että tätä työtä vielä tämänkin hyvän esityksen jälkeen jatketaan.

Peter Östman /kd:

Arvoisa herra puhemies! Olen viime kuukausina aina välillä ihaillut oppositiopuolue keskustan aloitteita ja ideoita tässä salissa, ja nyt meillä on myöskin tämän päivän käsittelyssä nähtävänä heidän vastalauseensa, vastalause 2, joka muuten sisällöltään ja tekstinä on ihan hyvä, mutta kiinnitin huomiota yhteen lauseeseen: "Vaalijärjestelmämme rakentuu kahdelle keskeiselle periaatteelle:" — siis väitetään, että se rakentuu kahdelle keskeiselle periaatteelle — "suhteelliselle vaalitavalle ja alueelliselle edustavuudelle, joka turvataan vaalipiirijaolla."

Arvoisa puhemies, jos näin olisi, niin ei olisi mitään tarvetta ryhtyä lakimuutokseen. Minun mielestä tuon tekstin olisi pitänyt olla, että "vaalijärjestelmämme tulisi rakentua kahdelle keskeiselle periaatteelle eli suhteelliselle vaalitavalle ja alueelliselle edustavuudelle".

Edellisen vaalikauden loppusuoralla toimiessani vielä kristillisdemokraattien puoluesihteerinä iloitsin siitä, että eduskunta oli saanut vaalilakiuudistuksen eteenpäin juuri sopivasti ennen eduskuntavaaleja. Silloin esillä ollut hahmotelma olisi tarkoittanut, että saamme valtakunnallisesti oikeudenmukaisen tuloksen takaavan mallin. Iloni oli kuitenkin vähän ennenaikainen. Hallitusneuvotteluissa SDP teki harvinaisen selväksi, että ainakaan kyseisellä laskentamallilla ei suomalaista demokratiaa edistetä. Tästä huolimatta hallitusohjelmaan saatiin sopu siitä, että perustuslakiin Manner-Suomen vaalipiirien vähimmäismääräksi kirjataan 6 ja enimmäismääräksi 12. Suhteellisuus paranisi joka tapauksessa, kun tasaisemman suuruiset vaalipiirit madaltaisivat laskennallista äänikynnystä.

Hallitusneuvotteluissa ei päästy yksimielisyyteen, sillä pöydällä oli jos jonkinmoista viritystä Uudenmaan jaosta ja Itä-Suomen yhdistämisestä aina tasauspaikkalaskelmiin. Työ päätettiin lykätä puoluesihteerityöryhmään. Puoli vuotta askaroituaan oli sen vuoro luovuttaa ja siirtää työ hallitusryhmien puheenjohtajien sorvattavaksi. Mutta tämä vaivannäkö ei nyt kuitenkaan valunut kokonaan hukkaan, sillä nyt saavutettu ratkaisu on tärkeä erityisesti Itä-Suomen kannalta. Pohjois-Karjalan ja Etelä-Savon piilevät noin 14 prosentin äänikynnykset saadaan nyt laskemaan 5—6 prosentin tienoille. Äänestäjien alueellinen epätasa-arvo on ollut näissä räikeä, eikä pienempien puolueiden kannattajilla ole ollut mitään mahdollisuuksia saada ehdokkaitaan läpi.

Tätäkään uudistusta ei toteutettu ilman protesteja. SDP hallituksessa ja perussuomalaiset oppositiossa olisivat toivoneet vielä useamman vaalipiirin muokkausta. Tilastokeskuksen lukujen valossa uudesta Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan vaalipiiristä valitaan 15 kansanedustajaa ja Kymen ja Etelä-Savon liitoksesta 17 edustajaa. Itä-Suomessa keskustalla on vahva asema. Muutokset merkitsevät keskustalle ansaitsemattomien lisäpaikkojen menetystä, ja tästä näkökulmasta katsottuna kyllä ymmärrän, että tekin vastustatte tätä uudistusta.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean: hallituksen esitys parantaa suhteellisuutta Itä-Suomen osalta, mutta on pakko tunnustaa, että Satakunnan ja Lapin vaalipiirin kohtalot jäivät edelleen tämän uudistuksen ulkopuolelle ratkaisematta.

Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun edustaja Östman tuossa puheenvuorossaan otti esille tämän keskustan vastalauseen, jossa todetaan, että vaalijärjestelmämme rakentuu kahdelle keskeiselle periaatteelle, suhteelliselle vaalitavalle ja alueelliselle edustavuudelle, niin haluaisin häneltä kysyä, kun hän kovasti kannatti sitä, että tehdään perustuslakiin muutos, jossa tulee 6—12 vaalipiiriä ja yhdistetään edelleen, ja hän mainitsi nimenomaan Lapin yhtenä, joka pitäisi kenties yhdistää sitten Ouluun: miten te, edustaja Östman, voitte sitten turvata alueellisen edustavuuden millään tavalla, jos meillä on puolet Suomen maapinta-alasta käsittävä vaalipiiri? On täysin epävarmaa, tuleeko kolmasosasta Suomen maapinta-alasta yhtään edustajaa tänne eduskuntaan. Onko se sitä alueellista edustavuutta? Minun mielestäni se ei ole, ja kyllä tämän vaalijärjestelmän pitää olla semmoinen, että meillä on riittävästi niitä vaalipiirejä. Vaalijärjestelmän pitää olla sellainen, että on riittävästi vaalipiirejä, jotta turvataan tämä edustavuus.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastaukseni edustaja Lohen kysymykseen on lyhyt: en esittänyt omassa puheenvuorossani sitä, että Lappi pitäisi yhdistää koko Oulun vaalipiirin kanssa. Siihen löytynee muitakin ratkaisuja.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Itä-Suomen vaalipiirien yhdistämiseen johtava vaalilain muutos sisältää yhden hyvän ja liudan huonoja seurauksia.

Myönteistä on se, että eduskuntavaalien suhteellisuus paranee eli äänikynnyksen ylittäminen helpottuu Itä-Suomessa. Tätä ovat vihreät pienenä puolueena ymmärrettävästi kannattaneet, joskin voisi kyllä ihmetellä, miten vaalipiirien yhdistäminen nousi puolueelle vaikkapa ydinvoimakysymystä suuremmaksi kynnyskysymykseksi.

Suomalaisessa vaalijärjestelmässä on kuitenkin myös toinen erittäin tärkeä ulottuvuus, alueellinen edustavuus. Sitä uudistus heikentää monin tavoin.

Ensimmäinen kolmesta suuresta ongelmasta koskee uuden vaalipiirijaon perusteita. Perustuslain mukaan hallintoa järjestettäessä tulee pyrkiä yhteensopiviin aluejakoihin. Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon sekä Etelä-Savon ja Kymen vaalipiirin yhdistämiset rikkovat kuitenkin jo nyt toimivia yhteistyöalueita. Aluehallintovirastojen ja ely-keskusten jaot menevät täysin ristiin uusien vaalipiirien kanssa, eikä maakuntien rajoja vaaleissa enää tunneta. Etelä-Savo on Itä-Suomen aluehallintoviraston ja muun tiiviisti toimivan yhteistyön kautta kuulunut vahvasti Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan kanssa samaan piiriin, kun taas Kymenlaakso ja Etelä-Karjala ovat kuuluneet EU-rahoituksenkin mukaisesti samaan yhteyteen. Uudistusten jako on siis täysin keinotekoinen eikä noudattele mitään luonnollisia, olemassa olevia rajoja.

Toinen iso ongelma on uudistuksen vääränlainen, huono valmistelutapa. Suomessa on vakiintunut käytäntö, että kansalaisten vaikutusmahdollisuuksiin ja demokratiaan kuuluvat suuret historialliset uudistukset valmistellaan parlamentaarisesti ja asianosaisia kuullen. Kummankin periaatteen yli hallitus on kävellyt. Kun tämä asia oli viimeksi tässä salissa lähetekeskustelussa, kritiikkiä valmisteltavalle laille esitettiin kirkkaasti yli puoluerajojen. Alueen edustajia ei kuultu eikä maakuntien mielipiteitä arvostettu. Näin isoista ja perusteellisista demokratiaa koskevista asioista ei saisi tulla poliittisia aseita. Demokratian olisi oltava se ykkösasia, eikä yhtä osaa maasta saa käyttää tutkimuslaboratoriona, ikään kuin koekaniinina.

Arvoisa puhemies! Kolmas eikä todella vähäisin uudistuksen ongelma koskeekin demokratiavajetta. Vaikka suhteellisuus paranee, niin demokratian tila muuten huononee. Jo nyt meillä Itä-Suomessa äänestysvilkkaus on aivan hälyttävän alhainen ja kunnallisvaaleissakin vain reilut puolet ihmisistä jaksoi äänestysuurnille saakka. Eduskuntavaaleissakin tilanne on heikko.

Edustaja Braxin äskeiseen puheenvuoroon viitaten on kysyttävä — valitettavasti edustaja Brax ei ole paikalla — oliko näin, että Sami Borgin tutkimustuloksista voi vetää suoraan sen johtopäätöksen, että nimenomaan korkea äänikynnys on syy Itä-Suomen alhaiselle äänestysprosentille ja että nyt, kun äänikynnys sitten laskee, innostuvat itäsuomalaisetkin äänestämään niin kuin muualla maassa konsanaan. Asiantuntijat ainakin ovat pelänneet äänestysvilkkauden laskevan Itä-Suomessa tämän uudistuksen myötä vielä entisestäänkin ja äänien kerääntyvän vain suurimpien paikkakuntien tunnetuille ehdokkaille. Tunnettuutta pitää kerätä yhä enemmän rahaa syövillä kampanjoilla, ja moni ehdokas ei enää vaivaudu. Reuna-alueiden edustus heikkenee huomattavasti, tasavertaisuus hiipuu, ja keskuspaikkakunnat jyräävät.

Arvoisa puhemies! Demokratiassa on kenties paljon vikoja, mutta ainakin toistaiseksi se on voittanut kaikki muut yhteiskuntamuodot tasavertaisuudellaan ja oikeudenmukaisuudellaan. Sen puolesta pitäisi taistella kokonaisvaltaisesti eikä sokaistua pienen parannuksen näennäisvaikutuksesta. Vaaleilla valitun eduskunnan pitää Suomessa edustaa alueellisestikin koko kansaa.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Vaalipiiriuudistus on esimerkki puoluepoliittisesta taktikoinnista ja härskistä omaan pussiin pelaamisesta, jolloin itse asia elikkä vaalipiirijaon järkevä uudistus on toisarvoinen asia. Hallituksen sisällä asiasta oli erilaisia näkemyksiä. Kokonaisuudistuksesta ei syntynyt sopua. Silloin vihreät uhkasivat hallituksen hajottamisella, ellei uudistusta toteuteta heidän haluamallaan tavalla — siis sillä tavalla, mistä vihreille olisi hyötyä eduskuntavaaleissa.

Ongelmallisinta on Etelä-Savon ja Kymen vaalipiirien yhdistäminen. Se on keinotekoista, sillä tähän mennessä nämä alueet ovat suuntautuneet aivan eri suuntiin. Etelä-Savo ja Pohjois-Savo ovat Savoa. Ne ovat olleet monella tavoin yhtä kautta historian. Nyt ne revitään erilleen. Tätä mieltä on oltu täällä jopa hallituspuolueitten taholta, esimerkkeinä demariedustajat Mäkisalo-Ropponen, Tuula Väätäinen ja Rajamäki.

Etelä-Karjala ja Kymenlaakson Kymijoen itäpuolinen alue kuuluivat aikoinaan Viipurin läänin läntiseen vaalipiiriin. Kymenlaakson Kymijoen länsipuolinen alue kuului aikoinaan Uudenmaan ja Hämeen vaalipiireihin ja maakuntiin. Kymijoen itäpuoliselta alueelta on suuntauduttu ensisijaisesti Viipuriin, sillä esimerkiksi Lappeenrannasta Viipuriin on sama matka kuin Helsingistä Porvooseen. Sotien jälkeen on suuntauduttu lähinnä Helsinkiin ja jonkun verran Kouvolan puolesta lähinnä Päijät-Hämeeseen. Yhteydet Savon suuntaan ovat käytännössä täysin olemattomat.

Arvoisa herra puhemies! Perustuslain mukaan hallintoa järjestettäessä tulee pyrkiä yhteensopiviin aluejakoihin. Tämä vaatimus on nyt täysin unohdettu, sillä Itä-Suomen aluehallintoviraston toimialueeseen kuuluvat Etelä-Savo, Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala. Etelä-Karjala ja Kymenlaakso puolestaan kuuluvat Etelä-Suomen aluehallintoviraston alueeseen. Myöskään ely-keskusten toimialueet eivät vastaa uutta vaalipiirijakoa. EU:n rakennerahasto-ohjelmassa ja niin sanotussa Nuts II -aluejaossa Etelä-Savo, Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala kuuluvat Itä- ja Pohjois-Suomen ohjelmaosioon, josta maksetaan pohjoisen harvaan asuttujen alueiden tukea. Etelä-Karjala ja Kymenlaakso puolestaan kuuluvat Etelä- ja Länsi-Suomen ohjelmaosioon, jossa harvan asutuksen erityistukea ei puolestaan makseta. Vaalilain uudistaminen vaalipiirijaon osalta vain hallituspuolueiden tuella ja yhden puolueen etuja palvellen nakertaa koko vaalijärjestelmämme yleistä hyväksyttävyyttä ja uskottavuutta.

Arvoisa herra puhemies! Vaalien suhteellisuutta lisättäessä pitäisi pyrkiä hallitus—oppositio-rajan ylittäviin vaalilain uudistusesityksiin, kuten viime vaalikaudella, jolloin eduskunta hyväksyi lepäämään lain niin sanotusta vaalialuemallista. Vaalialuemallin hyväksymisellä myös vaalien jälkeisillä valtiopäivillä olisi saatu koko maan kattava, oikeudenmukainen, suhteellinen, tasavertainen ja kestävä vaalilain uudistus.

Seppo Kääriäinen /kesk:

Herra puhemies! Niin kuin jo aiemmin on tullut todetuksi, tämä esitys valmisteltiin poliittisen työryhmän voimin, ja sitä pitää vähän täsmentää. Se oli valtapoliittinen työryhmä, menemättä enää tämän asian taustaan sen pitemmälle, mutta näin se vain oli, ja olennaista on se, että uudistustyö, valmistelutyö, ei tapahtunut parlamentaarisesti, niin kuin tämäntyyppisten asioitten valmistelun pitäisi ehdottomasti tapahtua. Puheenjohtaja Koskinen tässä mielestäni puhui asiat niin kuin ne ovat ja niin kuin niitten pitää olla parlamentaarisessa menossa.

Maakuntien äänen sivuuttaminen on myös olennaista nyt havaita suurena virheenä. Maakuntaliitot ottivat sitten kyllä kantaa julkisesti, ja niitten kantahan oli aivan yksimielisesti kielteinen kanta. Siellähän vaikuttavat, niin kuin kaikki tiedämme, kaikki poliittiset ryhmät, ja se oli yksi yhteen se kielteinen kanta kaikissa näissä mainituissa maakunnissa ja maakuntaliitoissa.

Täällä on useammassa puheenvuorossa — viimeisimmiksi edustaja Elsi Katainen ja edustaja Tossavainen — otettu esille tämän perustuslain 122 §:n vaatimus siitä, että hallintoa järjestettäessä tulee pyrkiä yhteensopiviin aluejakoihin. Minä en toista näitä maakuntien sijoittumisia tässä yhteydessä tuonne ja tuonne ja tänne, vaan totean, että tämä on hyvin olennainen näkökohta, kun aluehallintoa ja vaalipiirijärjestelyjä tehdään, että aluejakojen pitäisi olla yhteensopivia, sillä kyllä vaalipiirijako on kuitenkin niin voimakas jako alueellisesti ottaen, että sen sisällä kuitenkin muotoutuu sitten se yhteistyörakennelma eri puolueitten ja eri intressien ja eri etujen, sen alueen eteenpäin ajamisen kesken. Se on todella vaikuttava aluejako, tämä vaalipiirijako.

Etelä-Savon kohtalo on mielestäni kaikkein valitettavin, ja en voi savolaisena millään hyväksyä sitä, että Pohjois-Savo ja Etelä-Savo erotetaan tällä tavalla, kenties peruuttamattomalla tavalla. Etelä-Savon paikka ei ole missään tapauksessa Kaakkois-Suomen suunta, vaan ajattelen sillä tavalla, että Savon pitäisi olla rikkumaton ja mieluiten kuulua koko Savon yhteen, niin että ei ole Pohjois-Savoa eikä Etelä-Savoa, vaan on Savo. Toivonkin, että tässä suhteessa vielä elämää katsottaisiin uudelta pohjalta ja voitaisiin liittyä kerta kaikkiaan Savoksi, Pohjois-Savo ja Etelä-Savo voisivat yhdistyä Savoksi. Etelä-Savon kohtalo tässä on kyseenalainen. Luulenpa, että siitä muotoutuu Kaakkois-Suomen eräänlainen takamaa pitemmän päälle, ja se ei ole kovin mukava näköala.

Itä-Suomen näköalahan tässä on hyvinkin haasteellinen, ja kuten aiemmin tuli todetuksi, pahinta tässä on se, että itäsuomalaisten tahto, laaja yhteinen tahto, tallottiin tässä kerta kaikkiaan maahan. Kun näin sanon, niin en halua levittää missään tapauksessa pessimismiä. Ei ole kysymys siitä. Me olemme kriittisiä, ja se kriittisyys on eri asia kuin pessimismi. Jos me itäsuomalaiset emme pidä puoliamme omilla näkökulmillamme täällä eduskunnassa, niin kuka meidän puoliamme täällä pitää? Ei kukaan. Meidän täytyy puolustaa tarvittaessa kriittisillä puheenvuoroilla ja vankoilla perusteluilla omaa asemaamme niin vaalipiirijaossa kuin kaikissa muissakin asioissa, eikä se ole mitään pessimismin kylvämistä, vaan se on täysin perusteltua oman alueemme ihmisten ja asioitten eteenpäinviemistä, heidän etujensa varjelemista täällä eduskunnassa. Kriittisyys on eri asia kuin pessimismi. Me olemme lähtökohtaisesti optimisteja ja me kyllä selviämme tästäkin rytäkästä, ei siitä ole kysymys, tulevaisuudessa. Me tulemme korjaamaan tämän virheen, mikä tässä todennäköisimmin nyt tulee tapahtumaan.

Parasta olisi, että tämä esitys hylättäisiin tässä eduskunnassa ja pantaisiin tämä asia uudelleen valmisteluun parlamentaarisessa hengessä, parlamentaariselta pohjalta tavoitellen suhteellisuuden parantamista, joka varmaan onnistuisikin, niin kuin hyvin tiedämme, niin, että koko maa on tämän valmistelun kohteena.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä on käytetty erittäin monta puheenvuoroa, joissa on kritisoitu tätä hallituksen esitystä, jossa vaaliasiat uudistetaan.

Sanotaan, että tämä epäsuhta, mikä on tälläkin hetkellä, jatkuu myös tämän uudistuksen jälkeen. Tietysti Itä-Suomen osalta tämä korjaantuu, mutta se jättää sielläkin ongelmia, kun ajattelemme, että Pohjois-Savosta ja Pohjois-Karjalasta muodostetaan oma alue ja sitten Etelä-Savosta ja Kymestä eri alue.

Niin kuin on käynyt ilmi, alueet kasvavat, kampanjoiden hinta nousee ja myös demokratia ehdokkaiden määrän osalta supistuu huomattavasti. Kun miettii esimerkiksi Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan alueelta tätä tilannetta, viime vaaleissa näillä alueilla oli 28 ehdokasta ja nyt tulevan uudistuksen myötä siellä on 15 ehdokasta tarjolla kansalaisille. Tämä osoittaa sitä, että entistä enemmän asiat keskittyvät, suuret keskukset hyötyvät näistä asioista ja sen kansalaiset ja reuna-alueilla olevat joutuvat kärsimään tästäkin tilanteesta. Eli keskittämispolitiikka jatkuu myös tällä puolella erittäin vahvasti.

Niin kuin täällä useampi edustaja on todennut, esimerkiksi maakuntien ääntä ei ole kuultu tässä — tai on kuultu, mutta sitä ei ole millään tavalla huomioitu sitten, kun tätä valmistelua on tehty — ja tämä on erittäin ikävä asia, kun mietitään, että kysymys on näinkin tärkeästä asiasta.

Sitten täällä on myös tuotu se näkökanta, minkä tautta tätä uudistusta on viety eteenpäin: että äänestysaktiivisuus nousisi, kun alueilla tämä piilevä kynnys laskisi. Mutta minä en usko tähän, vaikka arvostan suuresti Sami Borgia. Hän on erittäin pätevä ja asiantunteva henkilö, (Puhemies koputtaa) mutta siitä huolimatta se ei näin ole, vaan politiikan suunnan täytyy muuttua, ja sillä tavalla myös ihmisten aktiivisuus lisääntyy vaaleissa.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa herra puhemies! Itsestäni tuntuu, että vaalilakia eduskunnassa on uudistettu todella pitkään ja hartaasti. Olen seurannut tätä uudistusprosessia kuusi vuotta. Edustaja Brax totesi äsken, että hän on osallistunut tähän muutosprosessiin parikymmentä vuotta, joten todella on pitkään ja hartaudella tätä uudistusta tehty, ja nyt lopputulos on näin mitätön — harmillista. Meillä Suomessa ei toteudu yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Nyt meillä olisi ollut hyvä mahdollisuus parantaa tilannetta, mutta siihen ei kuitenkaan sitten hallituspuolueilla riittänyt tahtoa.

Arvoisa puhemies! Pienissä vaalipiireissä tämä piilevä äänikynnys on noussut jopa pitkälle yli 10 prosentin, ja se on tunnustettu epäkohta, ja sitä nytten hieman yritetään parantaa tällä uudistuksella. Kaikki muistamme eduskuntavaalit 2007, jolloin vihreiden Tarja Cronberg sai liki 8 000 ääntä eikä tullut valituksi Pohjois-Karjalan vaalipiiristä. Kaikki vihreiden äänet menivät hukkaan näissä eduskuntavaaleissa kyseisessä vaalipiirissä. Näin tapahtuu myös muille puolueille riippuen vähän siitä, missä on enemmän suosiota ja missä vähemmän suosiota. Joka tapauksessa ennen tätä uudistusta Suomessa on mennyt hukkaan 209 000 ääntä eduskuntavaaleissa. Niillä äänillä ei ole ollut minkäänlaista merkitystä, ja äänestäjien kannalta on todella valitettavaa, että jos on tietyn puolueen kannattajia paljon jossakin vaalipiirissä ja sitten he tietävät etukäteen, että on riskinä, että heidän puolueestaan kukaan ei tule valituksi, niin he saattavat helposti jäädä kotiin ja ajatella, että ei sillä minun äänelläni ole mitään merkitystä.

Arvoisa puhemies! Vaalilakia yritettiin uudistaa jossain vaiheessa myös siten, että oltaisiin otettu käyttöön tasausjärjestelmä valtakunnallisesti. Itse olisin ollut tämän mallin kannalla, koska se olisi ollut kaikkein oikeudenmukaisin järjestelmä, vaikkakin se edellytti hieman monimutkaisempia laskutoimituksia kuin tämä meidän nykyinen järjestelmämme. On todella ikävää, että tasausjärjestelmää ei otettu käyttöön, mutta ilmeisesti eräissä puolueissa laskettiin kylmästi, että ne tulevat menettämään muutamia kansanedustajapaikkoja, ja sen takia ei sitten siihen järjestelmään ollut haluja siirtyä.

Joka tapauksessa tämä muutos antaa nyt paremman aseman noin 100 000 äänestäjälle, mikäli meidän äänestysprosentit säilyvät ennallaan, etteivät ne jatkuvasti jatka tätä laskusuuntausta, mikä on ollut nytten viimeisten vuosien aikana trendinä. Loppujen lopuksi aika tulee näyttämään sitten, kuka tässä uudistuksessa eniten häviää ja kuka voittaa.

Raimo  Piirainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Voittajiahan tässä täytyisi olla tietysti äänestäjien, kansalaisten, että heidän äänensä tulisivat kuuluviin myös täällä eduskunnassa. Mutta on syytä epäillä tätä monessa suhteessa siltä kannalta, mitenkä tämä tulee sitten alueilla vaikuttamaan ja erilaisten aluehallintokuvioitten myötä: kun on erilaisia aluehallintokuvioita ja ne tulevat muuttumaan, kuntarakenneuudistus todennäköisesti tuo muutoksia ja sosiaali- ja terveyspalvelut, niin tästä tulee erittäin monimutkainen häkkyrä.

Suhteellisuuden toteutumistahan on arvioitu koko eduskuntavaalijärjestelmän olemassaoloajan ja useita uudistusehdotuksia on esitetty. Muistamme viime kaudelta tämän esityksen, missä kahden eri järjestelmän avulla pyrittiin saamaan tätä äänikynnystä alaspäin. Minä uskalsin sitä epäillä silloin jo perustuslakivaliokunnassa ja olen edelleenkin sitä mieltä, että se järjestelmä ei ole toimiva. Meillä oli Kainuun maakuntavaalit, jotka käytiin kahden järjestelmän kautta, ja siinä meni liki viikko ennen kuin saatiin selville, ketkä sinne valtuustoon ovat päässeet. Tosin on se myönnettävä, että myös oikeusministeriön vaalijärjestelmässä oli silloin jotakin hämminkiä, että siellä ei kaikki toiminut niin kuin olisi pitänyt toimia.

Eduskuntavaalien piirijako perustui vuodesta 1906 vuoteen 1998 asti läänijakoon, ja suurimpia läänejä on sitten jaettu myös maakuntakohtaisesti. Kun perustuslakivaliokunta halusi lausumallaan tuoda esille sen, mitä nyt mahdollisesti tässä tapahtuu aluehallinnon osalta, kuntarakenteitten osalta, niin selvitetään se tilanne. "Saadun selvityksen mukaan uudistuksen kohteena olevilla alueilla on useita erilaisia hallinnon aluejaotuksia, joista uusi vaalipiirijako poikkeaa. Valiokunnan mielestä on aiheellista arvioida vaalipiirijaon yhteensopivuutta muun aluejaotuksen kanssa." Tämä oli lainaus suoraan perustuslakivaliokunnan lausunnosta.

Sitten vielä Lapin ja Oulun vaalipiirien yhdistämisestä jos haluttaisiin kynnystä pudottaa, niin siitä tulee erittäin iso alue. Jos koko alueella meinaa käydä vaalikampanjan, niin helikopteri täytyy vähintään olla, ja siihen tarvitaan sitten jo merkittävästi rahaakin, että voi sillä ajella.

Ja mitä täällä aikaisemmin on tullut esille, niin Etelä-Savon, Kymen ja Kaakkois-Suomen alueen yhteistoiminta suuntautuu eri alueille. Etelä-Savo, Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala kuuluvat Itä-Suomen rakennerahastoalueeseen, ja se on ollut toimivaa yhteistyötä. Muistaakseni siellä on vielä myös ammattikorkeakoulun osalta yhteistyörajojen muutoksia nyt sitten.

Elikkä on erittäin tärkeätä, että tämä arvioidaan uudelleen, enkä yhtään pistä pahakseni, vaikka tämä tässä vaiheessa kaatuisi ja katsottaisiin sitten uudestaan tilannetta, kun saadaan tämä aluehallintouudistus ja kuntarakenne uuteen kuosiinsa.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan vaalilakia muutettavaksi siten, että Manner-Suomessa olisi nykyisen 14 vaalipiirin sijasta 12 vaalipiiriä. Nykyiset Kymeen vaalipiiri ja Etelä-Savon vaalipiiri yhdistettäisiin esityksen mukaan uudeksi Kaakkois-Suomen vaalipiiriksi sekä Pohjois-Savon vaalipiiri ja Pohjois-Karjalan vaalipiiri uudeksi Savo-Karjalan vaalipiiriksi. Muut vaalipiirit taas säilyisivät ennallaan.

Uudistuksia kyllä tarvitaan, mutta miten niitä sitten tehdään? Tällaisessa asiassa tulisi katsoa koko maata tasavertaisesti ja uudistuksia tulisi tehdä parlamentaarisen valmistelun pohjalta. Yksi ongelmakohta löytyy uusien vaalipiirien koosta ja niistä aiheutuvista välimatkoistakin. Molemmat uudet esitetyt vaalipiirit ovat suuria pinta-alaltaan. Otetaanpa vaikka esimerkiksi Kaakkois-Suomen vaalipiiri. Täältä Helsingistä on Pyhtäälle matkaa noin sata kilometriä, josta alkaa sitten uusi vaalipiiri, ja sieltä Pyhtäältä on sitten vaikkapa Heinävedelle yli 300 kilometriä sitä samaa vaalipiiriä.

Kuten perustuslakivaliokunnan mietinnön keskustan vastalauseessa todetaan, kansanvallan kannalta on tärkeää, että äänestäjät tuntevat vaalipiirinsä vastaavan sitä viiteryhmää, johon he kuuluvat. Uudistus kuitenkin rikkoo pitkäaikaiset ja vakiintuneet toiminnalliset ja alueelliset kokonaisuudet sekä muussa aluehallinnossa käytössä olevat aluejaot. Tämä myös saattaa laskea äänestysvilkkautta alueilla. Äänestysaktiivisuus onkin asia, jonka parantamiseksi tulisi etsiä ja tehdä toimenpiteitä.

Suomen vaalijärjestelmä rakentuu kahdelle perusperiaatteelle elikkä suhteelliselle vaalitavalle ja alueelliselle edustavuudelle. Tämä uudistus ei ota huomioon alueellista edustavuutta. Vaarana on, että vaalipiirien koon kasvaessa vaalipiirin läpi menevät ehdokkaat keskittyvät suurille paikkakunnille. Tätä uudistusta on perusteltu äänikynnyksellä. Nykyisellä vaalipiirijaolla äänikynnys ei nouse Kymen vaalipiirissä kohtuuttomaksi. Suurempia äänikynnyksiä on Kymen vaalipiiriä pienemmissäkin Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan vaalipiireissä sekä lisäksi muun muassa Satakunnassa, Lapissa ja Keski-Suomessa.

Keskustelua herättänyt asia uudistuksessa on se, miksi aloitettua uudistusta ei ole tehty valtakunnallisena kokonaisuutena. Otetaan vaikka esimerkiksi nykyinen Kymen vaalipiiri. Satakunnassa, Lapissa, Keski-Suomessa ja edellä mainituissa Etelä- ja Pohjois-Savon sekä Pohjois-Karjalan vaalipiireissä on sama tilanne eli niiden paikkamäärä on pienempi kuin Kymen vaalipiirissä. Näillä alueilla sekä ihmisten että paikkojen suhteellinen määrä on vähentynyt aikojen saatossa. Tämä on esimerkki siitä, että tätäkään asiaa ei ole pohdittu loppuun asti, vaan tämä esitys tulee keskeneräisenä tänne eduskuntaan.

Ongelmallinen on myös Uudenmaan vaalipiirin suuri koko, josta on ollut myöskin puhetta. Se olisi nyt tullut myöskin pohtia tässä uudistuksessa.

Arvoisa puhemies! Tässä asiassa ei ole kuunneltu ollenkaan alueiden ja maakuntien näkemyksiä asiasta. En kannata hallituksen esitystä vaalipiirijaoksi, vaan toivon, että esitys otetaan uuteen valmisteluun keskustan vastalauseen mukaan laajaan parlamentaariseen valmisteluun perustuvana kokonaisuutena.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun itse olen edustajana tullut valituksi Uudenmaan läänin vaalipiiristä, olen moneen kertaan kiinnittänyt huomiota siihen, että vaalipiirin alueella olevat kunnat ovat kovin erilaisia. Helsinki tietysti on oma vaalipiirinsä, ja monta kertaa on käyty keskustelua siitä, pitäisikö Vantaan ja Espoon kuulua samaan vaalipiiriin. Ne muodostavat saman alueellisen kokonaisuuden ja yhteisen työssäkäyntialueen, ja asiat, jotka näitä kolmea kaupunkia koskevat, ovat hyvin samankaltaisia. Sen jälkeen, jos aletaan pohtia sitten vaalipiirien äärirajoilla olevia kuntia, Hankoa ja Liljendalia, Pyhtäätä ja Ruotsinpyhtäätä tai sitä aluetta, Loviisaa, tilanne muuttuu täysin erilaiseksi.

Tämä Vantaan ja Espoon kuuluminen tähän yhteen vaalipiiriin, jossa väkiluku per kunta vaihtelee satakertaisesti, aiheuttaa sen, että Espoosta ja Vantaalta oleville ehdokkaille on ylivertaisen helppoa pelkästään oman kunnan äänillä tulla valituksi kansanedustajaksi. Tämä aiheuttaa vastaavasti sen, että pienemmistä, syrjemmällä olevista kunnista on äärimmäisen työlästä ja tuskallista mutta myös kallista tulla valituksi, koska on pakko käyttää huomattavaa määrää lehtiä. Muun muassa espoolaiset ja vantaalaiset, jotka tukeutuvat oman kunnan alueen äänestäjiin, vaalikampanjassa selviävät yhdellä lehdellä, kun vastaavasti muualla joutuu käyttämään 5—15 lehteä voidakseen tehdä itseään tunnetuksi ja omia ajatuksiaan saada julkistettua.

Siinä mielessä on toivoa, että kun kuntarakenne tässä etenee ja metropolihallinto etenee, saattaa tietysti olla, että koko Uudenmaan vaalipiiri pohditaan vielä uudestaan. Silloin olisi toivottavaa, että asiassa saataisiin aikaan joku ratkaisu, joka olisi kohtuullisempi ja tasapuolisempi koko alueen väestölle.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Keskustelussa on hyvin perusteellisesti puitu hallituksen esitystä vaalipiirien uudistamisesta, joten pyrin kommentoimaan keskustelua vain siltä osin kuin siinä on arvosteltu vihreiden toimintaa. Joitakin edustajia tuntuu häiritsevän se, että vihreät on halunnut vahvistaa kansanvaltaa. Jotkut ovat paheksuneet erityisesti sitä, että pidimme kansanvallan vahvistamista jopa niin tärkeänä, että emme luovuttaneet heti ensimmäisiin vastoinkäymisiin vaan neuvotteluissa hyvin pitkälle olimme valmiita ajamaan tätä tavoitetta.

On todella harmillista toki se, että hallitus ja eduskunta toisensa perään ovat katsoneet tyynesti sivusta, kun perustuslaissa turvattua kansalaisten äänten yhtäläisyyttä on rapautettu, ja on todella harmillista, että vuosikymmeniä olemme saaneet odottaa vaalijärjestelmämme päivittämistä. Mutta sitäkin tärkeämpää on se, että nyt on vihdoin eduskunta ja nyt on vihdoin hallitus, joka ottaa tämän kansalaisten yhtäläisen äänioikeuden tosissaan ja tekee pienen — ei täydellistä mutta pienen — parannuksen. Jos tämä parannus laitetaan vihreiden piikkiin, niin kyllähän se meille sopii.

Osa keskustan edustajista kummeksui sitä, että vihreät puolusti vaalilain uudistamista neuvotteluissa niin voimakkaasti, ja vieläpä tulkitsi niin, että nyt vihreät on laiminlyönyt ydinvoiman näissä tärkeissä poliittisissa väännöissä. On melko paksua, että juuri keskustan edustajilta tulee tätä kritiikkiä, kun muistaa, että viime kaudella keskustalainen ministeri keskustan eduskuntaryhmän enemmistön tuella puski läpi suomalaisten selvän enemmistön tahdon vastaisesti Suomeen luvat kahdelle maailman suurimmalle ydinvoimalalle, että kun keskusta tällä tavoin käänsi selkänsä kotimaiselle energialle, niin sitten tullaan arvostelemaan vihreitä siitä, että vihreät ei ole riittävän voimakkaasti vastustanut ydinvoimaa. Sehän ei ole aivan johdonmukaista, eikä se ole myöskään uskottavaa.

Mitä hallitusneuvotteluissa todellisuudessa tapahtui? Vihreät haluaa edistää avoimuutta politiikassa, ja tämän avoimen linjan mukaisesti julkistimme tavoitteemme, keskeiset tavoitteemme, hallitusneuvotteluihin. Se on pitkä lista, kattava lista, erilaisia tavoitteita perusturvan parantamisesta ilmastolain säätämiseen ja vaalilain uudistamiseen ja siihen, että uusia ydinvoimalupia ei tällä hallituskaudella myönnetä. Olimme tyytyväisiä siitä, että monet keskeisistä tavoitteistamme menivät läpi. Uusia ydinvoimalupia ei tällä hallituskaudella myönnetä, ja vaalilakia uudistetaan. Vihreät ei siis suinkaan jättänyt muita tärkeitä poliittisia tavoitteita vaalilain jalkoihin, mutta olemme pitäneet kiinni siitä, että demokratiaa pitää kehittää ja kansanvaltaa vahvistaa.

Keskustelussa vaalipiirijaon vastustajat ovat syyttäneet vihreitä oman edun ajamisesta. Se on jännää siinä mielessä, että syytöksen ovat esittäneet edustajat, joiden puolueet hyötyvät nykyisestä järjestelmästä. Siis näiden edustajien puolueet saavat nykyään enemmän paikkoja kuin suomalaisten vaaleissa antamat äänet oikeuttaisivat. Puolueet, jotka hyötyvät nykyisestä epäreilusta vaalijärjestelmästä, arvostelevat itsekkyydestä sitä puoluetta, joka haluaa demokratisoida nykyistä vaalijärjestelmää ja haluaa suhteellisuuden toteutuvan tasapuolisemmin maan eri osissa. Kuulostaako tämä, hyvät keskustan edustajat, teidän mielestänne johdonmukaiselta toiminnalta?

Vihreät on sitoutunut edistämään kansanvaltaa. Vihreät on sitoutunut edistämään sitä kaikissa päätöksissä, kun puhutaan vaalipiirijaosta, kun puhutaan avoimuudesta, kun puhutaan perustuslain uudistamisesta, kun puhutaan eduskunnan toimintatavoista, kansanäänestysten edistämisestä, kuntauudistuksesta, lähidemokratiasta. Kaikki ovat tilaisuuksia vahvistaa kansanvaltaa. Vihreiden mielestä hyvä vaalijärjestelmä on sellainen, joka toteuttaa kansalaisten tahdon mahdollisimman hyvin, siis sellainen vaalijärjestelmä, jossa 10 prosentilla äänistä saa 10 prosenttia paikoista, 20 prosentilla äänistä saa 20 prosenttia paikoista ja 5 prosentilla äänistä, (Erkki Virtasen välihuuto) totta vieköön, pitää saada 5 prosenttia paikoista.

Niin kuin debatissa totesin, tällaisen suhteellisuuden lähes täydellisesti toteuttava esitys meillä oli viime vaalikaudella. Se valitettavasti kaatui hyvin tunnetuista syistä, mutta koska siinä paremmassa uudistuksessa ei onnistuttu, niin nyt on sitäkin tärkeämpää, että tehdään edes pieni askel parempaan ja jatketaan näitten remonttien tekemistä, kunnes meillä on, edustaja Virtanen, se täydellinen suhteellisuuden toteuttava vaalitapa tulevaisuudessa.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Tä-mä vaalilakiuudistus on hyvä askel oikeaan suuntaan.

Äänikynnys on noussut varsin korkeaksi pienimmissä nykyisistä 14 vaalipiiristä, ja se on demokratian toteutumisen kannalta nyt ongelmallista. Esimerkiksi pienimmässä vaalipiirissä Etelä-Savossa äänikynnys on yli 14 prosenttia. Mielestäni demokratian toteutumisen kannalta on varsin hankalaa, jos äänikynnys on näin korkea. Se estää kansan tahdon toteutumista erityisesti pienten puolueiden osalta. Suomen suurimman puolueen edustajana olisi tietenkin helppo olla tästä huolestumatta, mutta kansan ääni on pyhä asia, ja se tulee huomioida mahdollisimman tarkkaan. Nyt uudistuksen myötä verrattain korkeat äänikynnykset laskevat uudistettavien vaalipiirien osalta kuuden prosentin tuntumaan kummassakin.

Arvoisa puhemies! Vähälle huomiolle on jäänyt se tosiasia, että esimerkiksi Etelä-Savon ja Kymen vaalipiirit kumpikin menettäisivät nykyisellä lainsäädännöllä yhden paikan eduskunnassa, siis yhteensä kaksi, ensi vaaleissa. Tämä siis, jos vaalilakia ei muuteta, ja tämä perustuu puhtaasti asukkaiden lukumäärään näillä alueilla. Nyt kun Etelä-Savo ja Kymi yhdistetään yhdeksi uudeksi Kaakkois-Suomen vaalipiiriksi, tämä menetys on yhteensä vain yhden kansanedustajapaikan suuruinen. Sanoisin, että tässä suhteessa on kyseessä tulevan Kaakkois-Suomen vaalipiirin äänestäjien kannalta demokratian torjuntavoitto nykyistä lainsäädäntöä vastaan.

Arvoisa puhemies! Kuten totesin alussa, tässä meillä on hyvä alku oikeaan suuntaan. Ilman muuta mahdollisimman nopeasti tulee sitten tarkastella vaalipiirijakoa koko Suomen osalta. Tällöin on tietenkin huomioitava tulevan kuntarakenneuudistuksen toteutuminen ja sen mahdolliset heijastusvaikutukset maakunta- ja aluehallintorakenteeseen. Asian käsittely on kuitenkin syytä viedä eteenpäin normaalin prosessin mukaisesti.

Timo V. Korhonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Vaalithan ovat demokratian ilmentymä, ja tietysti vaalilain on turvattava, niin kuin täällä on tänäänkin moneen otteeseen todettu, poliittinen suhteellisuus ja myös sitten alueellinen edustavuus.

Tämän lain yleisperustelutkin jo myöntävät sen, että tämä lakiesitys heikentää alueellista edustavuutta eduskunnan kokoonpanossa. Tämä tietysti heikentää alueitten asioitten hoitoa, ja sitäkin kautta pitkässä juoksussa mielenkiinto esimerkiksi eduskuntavaaleja kohtaan edelleenkin on ainakin vaarassa laskea. Eli sitä kautta demokratian ankkuri päätöksentekoon on entistä ohuempi. Itse pohjoissuomalaisena, itäsuomalaisena edustajana kyllä tätä äänestysaktiivisuutta joudun miettimään aika paljon, ja toivon tässäkin sitä, että kun tätä vaalijärjestelmää ja tämän vaalijärjestelmän puutteita jatkossa mietitään, niin kyllä tähän äänestysaktiivisuuteen ja äänestysaktiivisuuden pohdintaan pitää aikaa käyttää. Itseäni nimittäin hämmentää aika tavalla se, että Itä-Suomessa ja Pohjois-Suomessa on esimerkiksi eduskuntavaaleissa merkittävästi alempi äänestysaktiivisuus kuin Etelä-Suomessa, vaikka on aivan selvää, että poliittisen päätöksenteon merkitys Pohjois- ja Itä-Suomessa on merkittävästi suurempi kuin Etelä-Suomessa. Mutta siitä huolimatta ihmiset äänestävät, ja äänestysaktiivisuus on alhaisempi kuin täällä etelässä.

Tämän lakiesityksen laatiminen ei ansaitse kehuja. Hallitushan on tähän saakka omassa kaikessa päätöksenteossaan näyttäytynyt ennen kaikkea keskittäjänä. Tätä yhteiskuntaa on keskitetty päätös päätökseltä, tätä yhteiskuntaa on keskitetty sen eri elämänaloilla erittäin kovilla linjapäätöksillä. Nyt minusta näyttää siltä, että tällä lakiesityksellä ylitetään vielä uusia rajoja. Nyt alueellinen demokratiakin uhrataan keskittämisen alttarille. (Erkki Virtanen: Ohhoh!) Tämä riski on ainakin erityisen suuri, ja tätä riskiä on myös pohdittava vakavasti.

Kritiikkiä on syytä esittää myös siitä, että tämäkin laaja lainsäädäntö on päädytty valmistelemaan vain hallituspuolueitten poliittisin voimin ilman parlamentaarista valmistelua. Toki tähänkin on jo tähän mennessä totuttu. Muun muassa puolustushallinnon erittäin mittava uudistus ja kuntauudistus ovat erittäin huonoja esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu, kun tällaiset yhteiskunnan kannalta tärkeät uudistukset lähdetään tekemään pelkästään poliittisin voimin hallituspuolueitten osalta. Erityisen röyhkeää tässä lakiesityksen valmistelussa on ollut se, että näiden alueiden, joita uudistus koskee, näkemyksiä ei ole haluttu lainkaan kuulla. Tämä valitettavasti antaa hallituksesta erittäin ylimielisen kuvan.

Oman kritiikkinsä ansaitsee myös se, että tässä lakiesityksessä demokratia, mikä on erittäin suuri asia, on altistettu poliittisen kaupankäynnin pelinappulaksi. Ja kun tätä tarkastelee hiukan etäämmältä, niin on pakko todeta, että kyllä tässä lakiesityksessä on kyse vain poliittisesta tarkoituksenmukaisuudesta ja poliittisesta kaupankäynnistä, ja olen kyllä vakaasti samaa mieltä kuin mitä tässä mietinnössä keskustan edustajaryhmä on esittänyt.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksessa tuntuu olevan kaksi varsin tehokasta ja johtavaa puoluetta. Kokoomus on saanut kirjattua hallitusohjelmaan kaikki perälautakirjaukset, jotka tulevat ajamaan ja toteuttamaan täydellisesti kokoomuslaista politiikkaa. (Erkki Virtanen: Kun näkis vaan!) Toinen puolue, mikä on saanut tehokkaasti omia ajatuksiaan lävitse, on vihreät, ja kaikki kunnia siinä onnistumisessa, mutta myöskin on hieman kyseenalaista asettaa tämmöiset perustuslain muutokset nimenomaan hallituskynnyksiksi.

Nyt kun on vaalipiiri uudistettu ja 12:een Manner-Suomen alueeseen on päädytty tällä hetkellä ja tavoitellaan yhdenmukaisuutta ja tasa-arvoa — se on se, mitä ainakin julkisuudessa annetaan ymmärtää — niin jos me jaamme tämän eduskunnan 12 piiriin ja laskemme pois Ahvenanmaan, niin se on semmoiset 16,5 ehdokasta per piiri. Pitäisikö siis vaalipiirirajat vetää aivan uusiksi nimenomaan tämän tasa-arvon ja yhdenmukaisuuden perusteella ja jakaa Suomi 16,5 ehdokkaan alueisiin? Silloinhan tapahtuisi nimenomaan se, mitä tässä nyt sanotaan julkisuuteen tavoiteltavan. Tosiasiassahan asia on aivan toisenlainen.

No, jos kuvitellaan, että nämä piirit menisivät uudestaan, mitä tapahtuisi silloin maakuntarajoille, poliisipiirirajoille, hätäkeskusrajoille, monille muille rajoille, sairaanhoitopiirirajoille ym., mitä tässä on, jotka mukailevat näitä samoja rajoja? Mimmoinen Suomi meillä silloin olisi kädessä, eli ruvetaanko tässä tekemään aivan uudenlaista Suomea ja kaikki lopulta vain sen takia, kun hallitusneuvotteluissa joku puolue on tosiaan ajanut omia etujaan?

Entä nyt, kun näitä alueita uudistetaan, alueet laajenevat, alueet isonevat, ovatko ehdokkaat yhdenmukaisessa asemassa? Me olemme täällä kansanedustajia, ja meidän pitäisi olla kansan edustajia, siis koko kansan, kaikkine osaluokkineen, yhteiskuntaluokkineen. Uusissa vaalipiireissä alueet ovat niin isot, että mainonnan merkitys kasvaa huomattavasti, mikä tekee sen, että budjetit kasvavat, ja mikä tekee sen, että semmoisilla ehdokkailla, ketkä eivät ole niin sanottuja julkkisehdokkaita, istuvia kansanedustajia tai tunnettuja muuten, on hirveä kynnys lähteä ajamaan kansan asioita kansanedustajana. Se rahamäärä, se potti, kasvaa niin isoksi, että käytännössä tämä uudistus ajaa kokonaisuutta eriarvoisempaan asemaan kuin nykyään.

Äänikynnys on eri asia, mutta nyt puhutaan taloudesta, ja uskoisin, että edustaja Virtanen esimerkiksi vasemmistoliiton edustajana ymmärtää tämän. Kaikki eivät ole tässä yhteiskunnassa hyväosaisia, ja myös köyhemmällä, vähäosaisemmalla kansalla pitää olla puolustajansa. Perussuomalaiset tulivat eduskuntaan pienemmillä budjeteilla, ja ehkä se kuvaa tätä tilannetta ihan hyvin.

No, mikä on sitten kuitenkin se pohja, minkä tarvitsee olla koko ajan mielessä? Se on se, että kansan ääni pitää saada kuuluviin ja yhtäläisin edellytyksin. Mutta mitä tämmöisellä uudistuksella on seurauksia, se pitää miettiä nyt jo valmiiksi ennen kuin seuraava askel sitten taas tulee, ettei tehdä asiaa eriarvoisemmaksi kuin se nyt on.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Esitys vaalipiirijaosta on perusajatukseltaan oikeaan osunut. Äänestäjillä koko maassa tulee olla tasavertainen vaikutusmahdollisuus valittaessa edustajia maan korkeimpaan hallintoelimeen, eduskuntaan. Valitettavasti tämä esitys ei tätä mahdollisuutta anna. Tämä on surkea pintaraapaisu tärkeään asiaan.

Niin kuin hallituksen esityksen yleisperusteluissa on taulukossa todettu, eri vaalipiirit ovat tällä hetkellä äänikynnyksen osalta hyvin erilaisessa asemassa. Esimerkiksi Lapin, Satakunnan ja Keski-Suomen vaalipiirit ovat edelleen erittäin korkeiden äänikynnysten alueita. Näidenkin piirien osalta tulisi vaalipiirijakoa tarkastella uudelleen. Samalla voitaisiin vaikkapa Suomen pienin vaalipiiri eli Ahvenanmaan maakunnan vaalipiiri palauttaa vuoden 1948 vaaleja edeltävän ajan mukaisesti lähimmän eli Varsinais-Suomen vaalipiirin yhteyteen niin kuin se siellä oli aikaisemmin ollutkin.

Kuntarakenneuudistuksen valmistelu — joka tällä hetkellä tuntuu olevan hallituksellekin kuuma peruna ja tuskin tulee etenemään tämän eduskunnan aikana — tuo omat vaikutuksensa vaalipiireihin, ainakin jos kuntayhdistymisiä tulee väkisin yli maakuntarajojen. Vaalilaki tarvitsee muitakin uudistuksia kuin pelkästään vaalipiirien yhdistämisiä. Suurilla vaalipiireillä mahdollistetaan entistä enemmän suurten asutuskeskusten edustajien läpipääsy eduskuntaan. Niin kuin Kymenlaakson liiton lausunnossa todetaan, eduskuntavaalijärjestelmää tulisi uudistaa kokonaisuutena eikä tehdä väkivaltaisia osauudistuksia, joissa alueen tahtoa ja luontaista suuntautumista ei oteta millään tavalla huomioon.

Luontaisella suuntautumisella on merkitystä ainakin kansanedustajien nykyisen työn kannalta. Kansanedustajat kaudellaan liikkuvat pääosin sillä alueella, mistä heidät eduskuntaankin on valittu. Piirejä näinkin lyhyellä varoitusajalla yhdistelemällä luodaan joillekin suurten paikkakuntien näkyville julkkisehdokkaille suuremmat mahdollisuudet menestyä tulevissakin eduskuntavaaleissa.

Arvoisa puhemies! Koska perustuslakimme vaatii, että Suomessa on oltava vähintään 12 vaalipiiriä, on lain valmistelu jäänyt tosi huonoksi. Lisäksi, kun on kysymys näinkin suuresta muutoksesta, sen pitäisi edellyttää kunnollista parlamentaarista kaikkien puolueiden valmistelua. Lakiesitys tulisi palauttaa uuteen valmisteluun. Valmistelussa tulisi tehdä vaalilain kokonaisuudistus, joka tukisi sitä perustuslaillista ajatusta, että jokainen äänestäjä Suomessa on tasavertainen, asuipa hän missä tahansa. Me perussuomalaiset haluamme heittää tämän esityksen romukoppaan, eli hylkäyksen kannalla olemme.

Erkki Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen uskollisena soturina tulen tietenkin painamaan vihreää nappia, kun tästä äänestetään, mutta juuri mitään muuta positiivista en sitten kyllä tässä asiassa tule tekemään tai näkemään, eikä sekään ole oikeastaan kovin positiivista.

Suhteellisesti tarkastellen olen erittäin pitkälti samaa mieltä edustaja Tynkkysen kanssa siitä, että siihen tilanteeseen, jossa olemme nyt, tämähän on parannus. Pohjois-Savossa vasemmistoliitolla on ollut jo pitkään yksi tai kaksi edustajaa. Sen sijaan Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa vasemmistoliitolla ja sen edeltäjällä SKDL:llä taisi viimeksi olla edustaja vuonna 1983 ja 1979. Tosiasiahan on ollut, että tällä vuosituhannella vasemmistoliittolaisilla ehdokkailla, ehkä yksi poikkeus vaaliliitosta johtuen pois lukien, ei näistä kahdesta vaalipiiristä Pohjois-Karjalasta ja Etelä-Savosta ole ollut käytännöllisiä mahdollisuuksia tulla valituksi.

Kun edustaja Mäkipää tuossa edellä puhui vähäosaisten äänestä, niin kyllä siellä Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Savossa vähäosaisten puolesta puhuvien vasemmistoliittolaisten on ollut aika vaikea ryhtyä vaalikampanjaan totisin mielin, koska objektiivinen olosuhde on ollut sellainen kuin on ollut. (Välihuuto perussuomalaisten ryhmästä) — Ei kysymys ole siitä. Uskoa riittää aina, ja ihan hyvää vaalityötä siellä on tehty. Mutta kyllä se tosiasia tietenkin on, että jos edellisten vaalien tulokset tiedetään ja voidaan siitä arvioida, mitkä ovat ne mahdollisuudet, niin jos mahdollisuus on 10 prosenttia, niin ehkä innostus vaalityön tekemiseen on yksilötasolla vähän heikompi kuin jos se on 99 prosenttia. Näin se vain on.

Suhteellisesti tämä parantaa tilannetta siltä osin, että kenelle tahansa itäsuomalaiselle tulisi mahdollisuus tai hänen kannattamalleen puolueelle tai hänen kannattamalleen ehdokkaalle tulisi mahdollisuus tulla valituksi. Mutta absoluuttisestihan tilanne ei ole näin, ja tarkoitan sillä absolutismilla nyt sitä, että tässä salissa viime vaalikauden lopulla hyväksyttiin perustuslain muutos, jolla hyväksyttiin uusi vaalilaki, joka olisi turvannut koko maassa suhteellisuuden niin kuin se pitää turvata.

Se oli erittäin hyvä esitys. Minulle ei ole vieläkään selvinnyt, miksi jotkut sitä niin kiivaasti vastustivat, jos he vastustivat sitä jostain muusta kuin puhtaasti puoluetaktisista syistä, ja sitähän perusteltiin toki eri tavoin, mutta minusta ne perustelut olivat kestämättömiä. Siksi joudun olemaan sitä mieltä, että kyllähän tässä sen takana, että nyt sitten joudumme toteuttamaan heikompaa oikeudenmukaisuutta ja heikompaa suhteellisuutta, ovat kuitenkin vaalitaktiset syyt. Toki voin minä nyt edustaja Tynkkysen iloksi uskoa, että vihreät ihan oikeasti tässä oikeudenmukaisuutta, demokratiaa ja kansanvaltaa puolustavat, mutta kyllä nyt varmaan jonkun verran myöskin vaalien historiaa viime ajalta tuntien taisitte puolustaa jonkun verran omaakin asemaanne. Mutta ei siinä nyt mitään pahaa sinänsä, kyllähän jokaisen puolueen pitää sitäkin tehdä.

Kun täällä puhutaan äänestysaktiivisuudesta, niin en minä nyt oikein jaksa uskoa, että esimerkiksi Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan yhdistäminen nyt heikentäisi äänestysaktiivisuutta. Ei se nyt ainakaan pohjoiskarjalaisten vasemmistolaisten keskuudessa sitä tule tekemään. Väitänpä, että tapahtuu päinvastaista.

Sitten se kaikkein suurin ongelma tässä yhteydessä on tietenkin tämä vaalipiirijaon alueellinen väkivaltaisuus. Etelä-Savon erottaminen Itä-Suomesta tuonne Kymen vaalipiirin ja Etelä-Karjalan yhteyteen — en nyt tiedä, onko täällä kukaan sillä alueella asuvista edustajista nähnyt siinä mitään järjellistä. Minä en ole ainakaan missään yhteydessä kovin montaa eteläsavolaista, pohjoiskarjalaista tai pohjoissavolaista tavannut, joka olisi millään tavalla voinut sitä ymmärtää, enkä ymmärrä kyllä minäkään. Mutta toivotaan nyt, että sitten kun tämä laki tässä hyväksytään ikään kuin pakon sanelemana, niin pääsemme sitten etenemään myöskin siihen, että se oikea suhteellisuus, jonka olimme jo viime vaalikauden lopussa tavoittamassa, voitaisiin myöskin tässä jo läheisessä tulevaisuudessa tavoittaa.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Koskinen totesi tuossa vastauspuheenvuorossaan, että kohtuus kaikessa. Niin mekin Pohjois-Karjalassa olemme monesti kysyneet ja peränneet "kohtuus kaikessa", mutta se lista, mitä tämä hallitus on meiltä pois vienyt, on niin pitkä, että siihen menisi viisi minuuttia kokonaisuudessaan, en lähde luettelemaan sitä. Keskiössä ovat olleet myös vihreät, jotka tätä vaalilakiuudistusta ovat voimakkaasti ajaneet.

Olin lauantaina Pohjois-Karjalan prikaatin viimeisessä valatilaisuudessa, ja ei ollut monta kuivaa silmää siellä, kun todettiin, että Pohjois-Karjala on sen jälkeen ilman varuskuntaa. Kaikki on viety nykyisen hallituksen toimesta ja moukarilla on lyöty moneen eri otteeseen. Kovaa on ollut isku niin vasemmalta kuin oikealta, ja siinä vihreät ovat sitten myös vahvasti mukana.

Täällä edustaja Tynkkynen totesi, että vihreät edistävät kansanvaltaa ja lähidemokratiaa ja kuntauudistusta. Ainakin minun arvioni kuntauudistuksesta ovat kyllä senkaltaisia, että ei se ainakaan lähidemokratiaa edistä missään tapauksessa. Aina voi tietysti näitä arvioita heittää.

Täällä on niin vasemmistoliiton kuin vihreitten edustajat todenneet, että Pohjois-Karjalassa tämä tilanne on niin huono, että he eivät ole saaneet edustajia läpi. Viime eduskuntavaalien tulosta jos katsoo, niin ei näilläkään suhteellisilla luvuilla olisi ollut teillä minkäänlaisia mahdollisuuksia saada yhtään läpi. Joskus historiassa on saattanut tämmöisiä olla, kerran ehkä. Ei se sen ihmeellisempää ole. Kun täällä edustaja Östman totesi, että ansiottomia lisäpaikkoja keskusta on saanut ja menettämässä nyt tulevissa vaaleissa, niin minä toteaisin, että vaalit ovat vielä edessä, ei kannata hirvittävän pitkälle meneviä johtopäätöksiä tulevien vaalien menestyksen suhteen tehdä minkään puolueen osalta.

Kun Pohjois-Karjalan lääni 60-luvun alussa perustettiin, se oli vahva piristysruiske maakunnalle. Läänit on nyt sitten lakkautettu, mutta maakunnat tekevät tänä päivänä vahvaa yhteistyötä Itä-Suomessa. Tätä yhteistyötä nyt tällä ratkaisulla ollaan selkeästi murentamassa.

Nostan esille keskusteluun myös sen, mikä on täällä tullut jo aikaisemmin esille: missä määrin tämä sitten johtaa tämmöiseen keskittämiseen. Sanomalehti Karjalainen viikonloppuna julkaisi sen, että jos tämä vaalipiiriuudistus toteutuu, niin Pohjois-Karjalassa eri puolueet tai vaaliliitot asettavat tulevissa vaaleissa kuusi ehdokasta. Kuusi ehdokasta. Edellisissä vaaleissa oli 14. Kyllähän tämä käytännössä johtaa siihen, että jatkossa kansanedustajat ovat vain kaupunkikeskuksista. Tällä hetkellä Pohjois-Karjalan kuudesta kansanedustajasta minä olen ainut, joka on syvältä maaseudulta. Kaikki muut ovat Joensuun kaupungista.

Tätäkö vihreät ajoivat takaa, kun halusivat tämän uudistuksen niin voimakkaasti viedä eteenpäin, tämä kysymys on pakko heittää. Kyllähän jos mietitään sitä, että körötellään parisataa kilometriä vaalitilaisuudesta toiseen, niin kai se maksaa, ja ilmastonmuutoksen näkökulmastakin kannattaisi miettiä, minkä verran se sitten näitä ympäristöasioita edistää, mutta sitä varmaan vihreät eivät ole tässä miettineet.

Tässähän on sikäli erikoinen asia, että ennen kuin poliittinen ratkaisu tehtiin, niin maakunnille ei varattu mahdollisuutta tulla kuulluksi. Tämä ei ole hyvä hallintotapa, mutta tätä tapaahan hallitus on toteuttanut oikeastaan kaikissa asioissa, joita se on voimakkaasti ajanut eteenpäin. Sikäli on todettava se, että kun nyt tämä uudistus koskee ainoastaan Itä-Suomea, niin kyllä näitä korkeita äänikynnyksiä on muuallakin, mutta tässä nyt näyttää olevan niin, että heikompaa lyödään, reuna-alueita lyödään, ja tässä näkyy tämä koko hallituksen politiikan ydin.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On sinänsä mielenkiintoista, että toisaalta keskustan edustajat syyttävät vihreitä oman edun ajamisesta tässä vaalipiiriuudistuksessa ja toisaalta edustaja Reijonen totesi, että eivät vihreät tällä uudistuksella yhtään lisäpaikkaa saa, niin että kai nyt pitäisi päättää, tuleeko tällä lisäpaikkoja vihreille vai ei.

Samoin keskustalaiset edustajat kritisoivat, että tämä uudistus johtaa siihen, että kaikki edustajat ovat keskuskaupungeista, ja juuri edustaja Reijonen kävi todistamassa, että nykyisellä vaalipiirijaolla hän on ainoa keskuskaupungin ulkopuolinen edustaja, niin että mitenkäs tämä nyt sitten menee, johtaako tämä johonkin vai eikö tämä johda?

Ja jos todella on ongelma se, että isoissa vaalipiireissä kaikki edustajat ovat keskuskaupungeista, niin pitäisikö meidän pilkkoa nykyiset Vaasan vaalipiiri, Oulun vaalipiiri ja mitä muita vaalipiirejä teidän mielestänne pitäisi pilkkoa, että saataisiin turvattua, että edustajat eivät tule keskuskaupungeista?

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ymmärrän, että tämä minun puheenvuoroni kolahti vihreisiin. Se oli tarkoituskin, koska he ovat olleet tämän vaaliuudistuksen eräs arkkitehti. Muistan hyvin tarkkaan, että edellisissä vaaleissa vihreillä oli ehdokas ainoastaan Joensuun kaupungista. Eli ei siellä hirvittävästi teilläkään niitä ehdokkaita muualta ole, ja varmaan se sopii tähän konseptiin, jota te nyt voimakkaasti ajatte. Suhteellisuuden osaltahan tässä on hyviä elementtejä, sitä minä en kiellä, mutta ei pitäisi ennakkoon lähteä tulevaa vaalitulosta arvioimaan, mitenkä siinä käy, kun nyt on jo osa hallituspuolueitten edustajista sanonut, että tämä meidän nykyinen kansanedustajamäärä ei ole oikeutettu. Äänestäjät kai tämän ratkaisevat, ja ei sille mahda mitään: ensin pitää saada ääniä ja sitten vasta pääsee tänne taloon.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Reijoselle todettakoon, että tämä suhteellisuus on todellakin mielenkiintoinen käsite ja totta kai äänestäjät ratkaisevat sen, mutta se todellinen suhteellisuus voidaan laskea koko maan mitassa vain laskemalla se valtakunnallinen suhteellisuus. Siitä voi laskea ihan yksinkertaisella prosenttilaskulla suhteuttamalla prosentit 200:aan, kuinka monta paikkaa kunkin puolueen pitäisi saada, ja siinä laskennassa suomalaisesta nykyisestä vaalijärjestelmästä johtuen isot puolueet saavat enemmän paikkoja kuin heille kuuluisi, siis ei yksin keskusta vaan kaikki suuremmat puolueet, koska vaalimatematiikka tällä d’Hondtin menetelmällä johtaa siihen. Sen vuoksi tarvittaisiin sellainen uudistus, joka toisi koko maasta mahdollisimman lähelle sitä koko maan kannatusta olevan paikkamääräisen kannatuksen.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! On tietysti aina hyvä muistaa se, että äänestäjät ratkaisevat, mitä mikäkin puolue kannatusta saa ja ketkä täällä eduskunnassa vaikuttavat, ja kuten viime vaaleissa nähtiin perussuomalaisten osalta: kun on riittävästi kannatusta, tulee myöskin paljon edustajia. Näin yksinkertaista tämä on, ja tätä yksinkertaisuutta pitää kunnioittaa. Sitä sanotaan kansanvallaksi.

Siksi ihmettelenkin, miksi hallitus lähti liikkeelle tämän asian osalta, vaalilain muutoksen osalta, yksipuolisesti, hallitusneuvottelujen hetkinä tehdyn johtopäätöksen mukaan ilman laajaa valmistelua ja vieläpä niin — kaksi asiaa, jotka tässä myöskin toteutuivat mielestäni erittäin huonolla tavalla — että haluttiin väen väkisin juuri hyväksytty uusi vaalialuemalli torpata ja lyödä lyttyyn, mikä on toinen asia, ja toinen asia on se, miksi ei haluttu ottaa mukaan kaikkia eduskuntapuolueita tähän valmisteluun ja sitäkin kautta kansanvaltaa koeteltiin negatiivisella tavalla.

Tämä uudistus, joka nyt sitten tehtiin Itä-Suomen osalta, jäi täydellisen vajaaksi, olkoonkin, että se tältä osin madaltaa piilevää äänikynnystä, eikä siinä ole mitään huonoa sanottavaa. Mutta toisaalta se jättää erittäin paljon myöskin toivomisen varaa, ja niin kuin täällä on tullut moneen kertaan esille muun muassa perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Koskisen puheenvuorossa, vaalipiiriuudistuksen valmistelu ei saa täysiä pisteitä, mistä johtopäätöksenä on täydellisesti se, että se tehtiin vain valtapoliittisista syistä poliittisin tarkoitusperin. Näin ei ole mielestäni koskaan aikaisemmin Suomessa tehty, enkä halua, että me lähdemme noudattelemaan Italian mallia, että jokainen puolue ja jokainen hallitus vuorollaan, kun hallituksessa ovat, sormeilevat meidän vaalilakiamme. Tällainen, jos mikä, varmasti vie äänestysintoa ihmisiltä, ja kun meillä tässä yhteinen huoli on ollut siitä, millä tavoin me pystyisimme äänestysintoa kasvattamaan, niin näin se ei ainakaan tapahdu.

Etelä-Savon vaalipiirin osalta tilanne muodostuu kaikkein hankalimmaksi. Meidät laitettiin tässä kaakkoisen Suomen uuden vaalipiirin osaksi, jossa meillä ei oikeastaan minkäänlaista luontaista yhteistä näkökulmaa ole, ei edunvalvonnassa, ei meidän aluerakenteessamme, ei meidän kehittämistyössämme, ei meidän eri viranomaisten aluejaossa. Aikalailla ohut on se nyöri ja nuora, joka yhdistää tämän uuden, tulevan vaalipiirin osalta muuta kaakkoista Suomea ja Etelä-Savon vaalipiiriä. Tämä asiantuntijoiden mielestä on aiheuttamassa ongelmia tasa-arvo-, osallistumisoikeuksiin, lähidemokratiaan, ja ne ovat perusoikeuksien kannalta kielteisiä näkökulmia. Ja tämä on jäänyt vaille minkäänlaista huomiota tässä uudistuksessa.

Kun ottaa huomioon, että vaalibudjetit tulevat kasvamaan, entistä harvemmalla on mahdollisuus ehdolle lähteä, jos ei ole muuta tunnettavuutta alla taikka varaa tehdä massiivista vaalikampanjaa, niin se mahdollisuus tulla valituksi on kyllä aika lailla olematon. Siksikin kansanvalta kärsii tästä, kun yhtäläistä mahdollisuutta aidosti lähteä mukaan ei enää välttämättä tämän jälkeen ole. Sen lisäksi koetaan asiat entistä etäisemmiksi, ja aina vaan etäisemmiksi ne käyvät tämän uudistuksen myötä.

Puhemies! Nyt on edelleen suunnitelmissa hallituksella se, että perustuslakia muutettaisiin ja voitaisiin mennä jopa kuuden vaalipiirin malliin. No, tämähän tarkoittaa sitä, jos näin toimitaan, että edelleenkin tämä nyt neljää nykyistä vaalipiiriä koskettava uudistus laitetaan uusiksi. Eli taas tehdään mylläkkä samoissa vaalipiireissä uudelleen. Tällaista mylläkkää en toivo enkä halua meidän alueellamme olevan. Tämä, jos mikä, on viemässä sitä uskottavuutta, jota ihmiset haluavat meidän tässä talossa ja eduskunnassa noudattavan.

Siksi, puhemies, kannatan lämpimästi sitä keskustan vastalausetta tämän asian osalta ja myöskin sitä, että hallitus nyt ottaisi lusikan käteensä ja peruuttaisi asiassa ja hyväksyisi sen yhden kerran jo eduskunnassa hyväksytyn vaalialuemallin, joka takaa sen piilevän äänikynnyksen madaltumisen ja vielä kaiken lisäksi kaikkialla maassa eikä ole niin kuin nyt tämä uudistus, joka tuo sen tullessaan vain ja ainoastaan itäisessä Suomessa mutta jättää sitten monenlaisia muita vajeita, vielä tärkeämpiä vajeita, demokratian, kansanvallan vajeen, jäljelle.

Jari  Lindström  /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys vaalilain muuttamisesta on Kymenlaakson näkökulmasta tarkasteltuna todella epäonnistunut, enkä kymenlaaksolaisena näe siinä järjen hiventäkään. Jos tällaisia muutoksia on poliittisista tai muista syistä aivan pakko tehdä, tulisi ne tehdä sitten kertarytinällä, mutta ennen kaikkea alueita kuunnellen. Nyt ei toteudu kumpainenkaan näistä toiveista.

Lainaan tähän Kymenlaakson liiton napakkaa lausuntoa eduskunnan perustuslakivaliokunnalle päivättynä 31. tammikuuta 2013, lausuntoa, jota itsekin olin hyväksymässä.

"Eduskuntavaalijärjestelmää tulisi uudistaa kokonaisuutena eikä tehdä väkivaltaisia osauudistuksia, joissa alueiden tahtoa ja luontaisia suuntautumisia ei oteta mitenkään huomioon. Nykyiselläkään jaolla äänikynnys ei nouse Kymen vaalipiirissä kohtuuttomaksi. Suurempia äänikynnyksiä on Kymen vaalipiiriä pienemmissä Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan vaalipiireissä ja lisäksi muun muassa Satakunnassa, Lapissa ja Keski-Suomessa. Pääministeri Kataisen hallitusohjelmassa sanotaan huolehdittavan välittävästä ja menestyvästä Suomesta. Tähän välittämiseen ei istu mitenkään alueiden tahdonvastainen uudistusesitys. Hallitus ei ole valtion hallintoa kehittäessään Kymenlaaksosta välittänyt muutenkaan. Maakunnan tahto on sivuutettu järjestelmällisesti. Kymenlaakso on osa Etelä-Suomea. Elinkeinoelämän, liikenteen ja ihmisten pendelöinnin suunta on selkeästi Etelä-Suomi. Eniten pendelöintiä tapahtuu Uudellemaalle ja Päijät-Hämeeseen sekä vähemmässä määrin Etelä-Karjalaan. Etelä-Savoon ihmisten asiointi ei juurikaan suuntaudu. Kun vaalijärjestelmää uudistetaan, Kymenlaakson selkeä suuntautuminen Etelä-Suomeen tulee ottaa huomioon."

Herra puhemies! Tähän yksimieliseen eri poliittisten ryhmien hyväksymään kantaan oli ja on helppo yhtyä. Näillä perusteilla hallituksen esitys on hylättävä perussuomalaisten vastalauseen mukaisena.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Vielä sananen Satakunnan tilanteesta. Jo nyt tässä yhteydessä on käsitelty useaan otteeseen, että Satakunta on seuraavana liipaisimella, ja on liikkunut huhuja, että Satakunnan vaalipiiri jaetaan joko kahtia tai liitetään joko Pirkanmaan tai Varsinais-Suomen vaalipiiriin, ja se toteuttaa sen kauhuskenaarion, ettei satakuntalaisia tosiaankaan niin helpolla enää sitten eduskuntaan nouse ajamaan Satakunnan asioita.

Jos Satakunta jaetaan kahteen osaan, niin siinä vaiheessa liipaisimella on myös moni muu alue, niin kuin äskeisessä puheessa sanoin. Onko hallituksella tarkoituksena lopettaa Satakunnan maakunta? Nimittäin se on riskinä, jos tätä asiaa viedään eteenpäin. Vai onko hallituksella kuitenkin mielessä, että Satakunnan maakuntakin on arvokas osa Suomea, niin kuin se minun mielestäni ja arvatenkin myös arvoisan puhemiehen mielestä on, ja onko tarkoituksena sitten tehdä tämmöistä tasausjärjestelmää, missä muista vaalipiireistä siirtyy kuntia takaisin Satakunnan maakuntaan — onko esimerkiksi Sastamala kuitenkin kokonaisuudessaan tulossa Satakuntaan, ja niin edespäin, mitä Varsinais-Suomesta — kokonaisuus halliten?

Eli ovatko kuitenkin vaalipiirien rajat, maakuntien rajat ja kaikkien toiminnallisten alueitten rajat menossa uusiksi ja tästä on tulossa paljon isompi uudistus kuin nyt annetaan ymmärtää?

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaisten esittämä malli vaalilain uudistamiseksi olisi ollut huomattavasti oikeudenmukaisempi kuin se, mikä nyt hallituspuolueitten esitys on täällä. Olisimme saaneet turvattua yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden koko maassa, ja myöskään näitä kansalaisten antamia ääniä ei olisi mennyt hukkaan niin paljon kuin nyt tulee tässä torsossa vaalilain uudistuksessa tapahtumaan.

Edelleen on pelättävissä, että kampanjakustannukset kasvavat entisestään, mikä on harmillista, sillä meillä ei ole kovin montaa puoluetta tässä eduskunnassa, joita esimerkiksi elinkeinoelämä tukee suurilla lahjoituksilla. Tietenkin niiden puolueitten kannalta uudistus on aina hyvä, kun he tietävät, että heillä ovat nämä vakituiset rahoittajat turvaamassa jokaisen kampanjan kustannuksia, niin että voivat sitten näyttävästi mainostaa puoluetta ja ehdokkaitaan, ja sillä tavalla he vahvistavat omaa tunnettavuuttaan ja pärjäämistään vaaleissa.

Mutta tavallisille ihmisille ja puolueille, joilla ei ole näitä vaalirahoittajia taustalla, suuret kampanjakustannukset ovat selkeä heikennys. Kun ajatellaan, että nämä vaalipiirit kasvavat ja sitten joudutaan todella liikkumaan suurilla alueilla ja samaten mainostamaan lukuisissa medioissa, jotta voidaan saada edes hieman näkyvyyttä, niin siinä mielessä pienellä rahalla ei kovin moni edustaja tänne eduskuntaan tule nousemaan, vaan tämä uudistus suosii jälleen kerran suuren rahan puolestapuhujia.

Kimmo Sasi /kok:

Kunnioitettu puhemies! Tämä nykyinen vaalijärjestelmä ja esitettykin vaalijärjestelmä ovat erittäin epäoikeudenmukaisia kokoomusta kohtaan. Olen tässä tutustunut viime aikoina Italian vaalijärjestelmään, josta olemme saaneet juuri kokemuksia, ja Kreikan vaalijärjestelmään, ja siellähän suurin puolue sai yli puolet parlamentin paikoista. Eli jos meillä olisi italialainen järjestelmä, niin kokoomuksella olisi täällä 105 tai 101 paikkaa ainakin, ja tässä suhteessa nykyinen järjestelmä ei noudata kaikkia eurooppalaisia periaatteita. Eli kun tätä kehittämistä tehdään jatkossa, niin tietysti tällaista mallia voitaisiin hyvinkin miettiä.

Sitten itse haluaisin ehdottomasti, että meillä olisi semmoinen järjestelmä, jossa on yhden miehen vaalipiirit. Olisi ihan mukavaa, että siellä Tampereen keskustassa olisi oma alue, jossa saisin omassa vaalipiirissäni muutaman sadan metrin alueella kulkea ja puhua ihmisille ja koputtaa heidän kotioviaan ja keskustella heidän kanssaan. Täytyy sanoa, että silloin lähidemokratia aidosti toimisi kaikkein parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Mutta kaikista näistä hyvistä ajatuksista huolimatta päädyn nyt tässä puheenvuorossa lopulta siihen, että tämä nykyinen järjestelmä on kuitenkin hyvä. Meillä on vuodesta 1906 ollut voimassa tämmöinen järjestelmä, jossa meillä on tietyt vaalipiirit. Sieltä valitaan suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ihmisiä. Tilanne on vain muuttunut tässä vuosikymmenten, vuosisadan kuluessa niin, että ihmiset ovat muuttaneet tietyiltä seuduilta. Kun katsoo jotakin Satakunnan vaalipiiriä, kuinka suuri määrä sieltä aikanaan valittiin, kuinka vähän nykyään valitaan, katsotaan Pohjois-Karjalaa tai Kuopion vaalipiiriä, niin tilanteet ovat olennaisesti muuttuneet. Katsotaan Uuttamaata, joka oli hyvin pieni vaalipiiri vielä 30 vuotta sitten, tänä päivänä ehdottomasti kaikkein suurin.

On täysin selvää, että vaalijärjestelmänkin täytyy elää ajassa, ja perustuslakivaliokunta on useaan otteeseen edellyttänyt, että vaalijärjestelmää täytyy korjata sillä tavalla, että suhteellisuusperiaate meillä toteutuu. Kaikkein ilmiselvin askel on juuri se, että Itä-Suomen neljä vaalipiiriä yhdistetään, ja ne on luontevaa yhdistää kahdeksi vaalipiiriksi, jotka ovat suurin piirtein samankokoisia. Tätä uudistusta on nyt 20 vuotta yritetty saada aikaiseksi. Itsekin muistan, olin joskus Lipposen kakkoshallituksen aikana neuvottelemassa tästä ratkaisusta. Rohkeutta vain ei ole ollut, vihdoinkin sitä rohkeutta on. Nyt pitää sitten vielä katsoa sillä tavalla, että kaikki vaalipiirit olisivat suurin piirtein samankokoisia.

Täytyy sanoa, että Lapin osalta mielestäni voidaan tehdä poikkeus, kuten tehdään myöskin Ahvenanmaan osalta. Meillä voi olla yksi tai kaksi vaalipiiriä, jotka ovat erikokoisia, muitten osalta niitten pitäisi olla suurin piirtein samankokoisia.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Oikeastaan tuon innoittamana ja yhtyen siihen, mitä edustaja Jalonen toi esille: tämä vaarallinen ajattelu siitä, että meillä maantieteellisesti tai väkimäärältään pitäisi olla aivan tasapainoisia vaalipiirejä, kauhistuttaa satakuntalaista kansanedustajaa. Varsinkin se, jos tulevassa ja tulevissa vaalipiiriuudistuksissa otetaan lähtökohdaksi se, että esimerkiksi Satakunta, joka varmasti hallitusneuvotteluiden aikana oli esillä, jaettaisiin kahteen vaalipiiriin, olisi todellakin kummallinen tapa.

Kansanedustaja tietysti hoitaa kansanedustajan tehtäviä mutta on ehdottomasti myös maakuntansa puolestapuhuja ja pyrkii myös edellyttämään päätöksenteossa maakunnallisten, tasapainoisten päätösten voimaan tulemista. Lainsäädäntö ei siis saa olla vain sitä, että katsotaan kansallisesti, vaan myös pitää alueellinen tasapaino olla lainsäädännössä, ja siinä mielessä olisi hämmästyttävää, että Satakunnan vaalipiiri jaettaisiin kahteen osaan.

Mihinkä se raja sitten vedettäisiin? Voisiko olla niin, että saman kunnan alueella keinotekoisella rajan piirrolla osa äänestäisi Pirkanmaalla ja osa Varsinais-Suomessa, ja jospa vaikka satakuntalaiset kuntauudistuksessaan olisivatkin niin rohkeita, että muodostaisivat maakunnasta yhden kokonaisen kunnan, mitenkä silloin meneteltäisiin siinä tilanteessa, kuinka jaettaisiin yksi kunta, joka on kokonainen maakunta, kahteen erilaiseen vaalipiiriin? Se toisi todellisia demokraattisia ongelmia päätöksentekoon.

Jari  Lindström  /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Sasille, tämä teidän puheenvuoronne kertoi oikeastaan sen, mitä koetin omassa puheenvuorossani sanoa: meitä ei kuulla. Puheenvuorossanne te sanoitte, että Itä-Suomen neljä vaalipiiriä, kun me koemme itse olevamme Etelä-Suomea ja luontaisena suuntana olisi Uusimaa, ei Etelä-Savo. Tämähän on se perustavaa laatua oleva virhe, mikä tässä ajattelussa on. Meidän mielestämme on epäluonnollista, että meidät laitetaan Etelä-Savon kanssa samaan vaalipiiriin. Tässä on oikeastaan se Kymenlaakson liiton hallituksenkin lausunto ja se ydin ja sanoma, mikä siinä oli. Tätä viestiä ei vain tunnuta kuulevan, ja kyllä näköjään se niin on, että sanoimme me mitä tahansa, lausuimme mitä tahansa, niin yli kävellään, että kolisee.

Raimo  Piirainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Meillähän on hyvin erilaisia alueita, joissa tavallaan äänikynnys on suhteellisen alhainen, mutta esimerkiksi entisen Oulun läänin alueella, missä on tällä hetkellä kaksi maakuntaa, Oulu on kasvava alue ja sitten taas Kainuun maakunta on väkeä menettävä, ja kun siellä äänikynnys koko ajan nousee, päinvastoin se Oulussa putoaa. Elikkä jos halutaan, näihin voidaan hakea vaikka minkänäköisiä malleja, millä tavalla näitä pitäisi sitten jaotella ja ottaa huomioon.

Mutta se, mikä minusta on ollut tässä vaalipiiriuudistuksessa semmoista negatiivista, on juuri tämä, että ei ole aluehallintoa tarkasteltu eikä myöskään sitä toimintaa, miten sillä alueella on toimittu. Sen takia näen tämän semmoisena asiana, että pitäisi katsoa nämä aluehallintouudistukset ja kuntarakenneuudistukset ja sen jälkeen tarkastella tätä vaalipiiriuudistusta.

Se hyvähän tässä on, että on kumminkin saatu äänikynnystä pudotettua, mutta sen olisi voinut myös tehdä sillä tavalla, että olisi Etelä-Savo, Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala yhdistetty, niin kuin on esitettykin, ja se olisi ollut toiminnallinen yksikkö. Se toimii rakennerahastojenkin puolella tällä hetkellä, samojen EU:n rakennerahastojen puitteissa.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä on tämä keskustelu Satakunnasta jatkunut. Hyvä niin, asiasta on hyvä keskustella. Kuitenkin tätä on tasa-arvon ja yhtäläisyyden kannalta ja näillä asioilla perusteltu.

Viime kaudella kehiteltiin tasausjärjestelmää, ja siitä oltiin suurin piirtein yksimielisiä, suurin piirtein ainakin. Miten sitten kävikään: kun siitä sitten äänestettiin, nyt tuntuu, että äänestyskäyttäytyminen ja puheet eivät oikein kohtaa. Mutta oli niin tai näin, niin kauan kuin minä olen tässä salissa, niin kauan tässä salissa kuuluu myös Satakunnan ääni.

Pirkko  Mattila  /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Piirainen todisti väkevästi juuri asian ytimestä, elikkä kyllä kuntauudistus olisi todella saatava selvemmälle raiteelle, ennen kuin lähdetään tätä vaalipiiriä uudistamaan, ja kyllä maakuntien rooli on aivan selkeästi muuttumassa.

Tämä on yksi osa sitä, mitä hallitus haluaa. Tämä maakuntien tilanne on tällä hetkellä jo kohtalaisen sekava, varsinkin, kun ei tätä alue- ja paikallishallintoa ole päästy tarkastelemaan, tai sitä uudistusta, mitä on tehty. Vaikka edustaja Sasi kohtalaisen kepein sanakääntein täällä kuvaili, että maailma muuttuu, niin kyllähän tässä on kysymys siitä, että kyllä tässä myös hallitus muuttaa, hallitus keskittää ja hallitus piirtää rajoja uusiksi, monin muodoin.