Anni Sinnemäki /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on siis oikeusministeriön hallinnonala, josta muutamia asioita on nostettu tähän mietintöön.

Ensimmäinen ja varmasti tänäkin vuonna eniten puhuttanut kohta on kysymys rangaistusten täytäntöönpanosta, vankeinhoidon määrärahoista. Budjetti lähtee siitä, että vankien keskiluku olisi noin 3 700 vankia, ja oikeusministeri Koskinen on toisaalta lähtenyt siitä, että myönnetyllä määrärahalla pärjättäisiin näiden 3 700 vangin osalta. Vankeinhoitolaitoksen määrärahoissa on puutteita ja ongelmia. Tämä on tullut selkeästi esiin tänäkin vuonna. Puutteita on muun muassa vankien terveydenhoidossa, ongelmia on siinä, kuinka paljon vangit voivat osallistua (Hälinää) esimerkiksi koulutukseen tai työtoimintaan ...

Arvoisa puhemies! Ongelmat koskevat myös siis Vankeinhoitolaitoksen henkilökunnan palkkausta ja heidän määräänsä liittyen esimerkiksi siihen, mikä on turvallisuustilanne suomalaisissa vankiloissa.

Eräs erityinen kysymys on se, että eräiden tietojärjestelmäongelmien takia on erittäin todennäköistä, jopa melko varmaa, että tämä arvio 3 700 vangin keskivankiluvusta ei tule toteutumaan, koska sakkovankien osalta on tulossa ruuhkaa, joka tulee purkautumaan ensi vuoden aikana. Sakkovangit ovat vankiryhmänä myös sellainen ryhmä, jossa on hyvin paljon terveyden ongelmia, ja sen takia heidän hoitamisensa ei ole kovinkaan halpaa, joten oma arvioni on se, että näiden sakkovankien osalta vähintäänkin voi olla niin, että oikeusministeriön täytyy turvautua ensi vuonna lisäbudjetteihin, jotta vankeinhoidon määrärahatilanteesta voidaan selvitä.

Valiokunnan mietinnössä on kuitenkin lähdetty siitä, että myönnetyillä määrärahoilla pärjätään ja paineita tämän määrärahatason jo pitkään jatkuneeseen jälkeenjääneisyyteen asetetaan vuodelle 2006, jolloin vankeusrangaistusta ja tutkintavankeutta koskeva lainsäädäntö uudistuu. Myös oikeusministeriössä on lähdetty siitä, että vankeinhoidon määrärahoja tarkastellaan kehyspäätöksen yhteydessä silloin, kun vuosien 2006—2009 kehyspäätöstä käsitellään, joten tässä vaiheessa varmasti myös eduskunta ja valtiovarainvaliokunta tulee palaamaan tähän kysymykseen vankeinhoidon määrärahoista.

Tämä on yksi niistä asioista, jotka ovat monien viime vuosien aikana olleet budjetissa kaikkein ongelmallisimpia. Ei varmasti täysin vastaa käsitystämme suomalaisen yhteiskunnan sivistystasosta, että vankeja muun muassa nukkuu lattialla yliasutuksen vuoksi. Tähän pääluokkaan liittyvistä vastalauseista vankeinhoidolle lisämäärärahoja esittävät vasemmistoliitto, vihreät ja kristillisdemokraatit.

Lisäksi erityisenä kysymyksenä on nostettu esiin vankien toiminta, joka tähtää siihen, että vangit voisivat vapautumisensa jälkeen sijoittua yhteiskuntaan paremmin ja menestyksekkäämmin kuin nykyään usein käy. Esiin on nostettu Ruotsissa jo pitkään toiminut Kris-järjestö, joka tällä hetkellä toimii Suomessakin, ja mietinnössä nostetaan esiin kysymys, voisiko valtiovalta mahdollisesti tukea tätä järjestöä. Kris-Suomi ry on Raha-automaattiyhdistykseltä jonkin verran rahoitusta omaan toimintaansa saanut.

Toinen tällainen hyvin vaikea ja paljon keskustelua herättänyt kysymys oikeusministeriön pääluokassa on ollut kuluttajavalituslautakunnan toimintamenot. Kuluttajavalituslautakunta siirtyy ensi vuoden syyskuun alusta kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalalta oikeusministeriön hallinnonalalle. Tämä muutos on varmasti sinänsä looginen ja järkevä, koska kuluttajavalituslautakunnan ratkaisut palvelevat sitä, että monet kuluttajavalituksia koskevat riidat eivät näiden lautakunnan ratkaisujen takia ikinä päädy oikeuteen, ja tämä on yhteiskunnan kokonaisedun mukaista.

Mietinnössä todetaan, että kuluttajavalituslautakunnan asiat ovat ruuhkautuneet usean vuoden ajan. Ruuhkautuminen alkoi vuosina 1989—1990 eli jo melko kauan aikaa sitten, ja kuitenkaan tilannetta ei tähän mennessä ole onnistuttu korjaamaan. Sinä aikana, kun itse olen tehnyt töitä valtiovarainvaliokunnassa, kuluttajavalituslautakunnalle on kerran myönnetty lisämääräraha, joka koski asianhallintajärjestelmää. Muun muassa apulaisoikeuskansleri on kiinnittänyt huomiota siihen, että kuluttajavalituslautakunnan käsittelyajat eivät ole riittäviä siitä näkökulmasta, mikä pitäisi olla käsittelyn joutuisuus. Tämäkin puhuisi tämän määrärahalisäyksen puolesta.

Tämän lisäksi on ollut suunnitteilla lakimuutos, jonka mukaan myös asunnon vuokraamista koskevat riidat tulisivat kuluttajavalituslautakunnan harteille. Tätä siirtoa ei kuitenkaan voida tehdä tilanteessa, jossa kuluttajavalituslautakunnan määrärahat ovat näin pienet. Siirto vaatisi oman lisämäärärahansa. Sen lisäksi kuulemisen aikana on esitetty, että noin 200 000 euron lisämäärärahalla pystyttäisiin jollain tavalla puuttumaan kuluttajavalituslautakunnan ruuhkautuneisiin asioihin. Toivottavasti ministeri pystyy hoitamaan tätä asiaa.

Tähän pääluokkaan liitetyissä vastalauseissa ainakin vihreät ja kristilliset ja ilmeisesti myös vasemmistoliitto ovat esittäneet tätä 200 000 euron lisämäärärahaa. Mutta tärkeää tulevaisuudessa olisi myös, että toteutuisi tämä sinänsä järkevä ajatus siitä, että asunnon vuokraamiseen liittyvät riidat tulisivat lautakunnan ratkaistavaksi, ja myös siihen tarvittaisiin lisämäärärahoja.

Oikeusministeriön pääluokan kohdalta on käsitelty myös saamelaisten kulttuuri-itsehallintoa. On kiinnitetty huomiota siihen, että kun tällä hetkellä saamen kielen toimistossa on viisi kielenkääntäjää, se on kyllä liian vähän siihen nähden, mitä vaadittaisiin lain mukaan saamen kielen aseman hyvään toteuttamiseen.

Mietinnössä on käsitelty myös saamelaiskäräjien suunnittelemaa saamelaiskulttuurikeskusta ja sen rakentamista Inariin. Valiokunnan kannanotto kuuluu seuraavasti: "Asia" — eli tämä kulttuurikeskus ja sen rakentaminen — "tulee saadun selvityksen mukaan vuoden 2005 keväällä valtioneuvoston käsittelyyn. Valiokunta pitää tärkeänä, että myös hankkeen rahoitus voidaan ratkaista toimikunnan työn pohjalta."

Saamen kielen kieliasiamiehen sekä kolttasaamen ja inarinsaamen taitajien virkoihin vasemmistoliiton vastalauseessa esitetään lisämäärärahaa."

Arvoisa puhemies! Tässä melko tiiviisti pääluokan osalta.

Oikeusministeri  Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Ed. Sinnemäki valtiovarainvaliokunnan puolesta kertoi aivan oikein näistä ongelmallisista kohdista, joita oikeusministeriön hallinnonalalla on. Pari asiaa liittyen täällä myöhemmin tehtäviin määrärahaesityksiin:

Kuluttajavalituslautakunnan toimintaedellytykset eivät ole olleet kohdallaan, niin kuin ed. Sinnemäki viittasi, viiteentoista vuoteen. Osaltaan ehkä kuvaa sitä, että kuluttaja-asiat eivät aivan kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalalla kärkisijan asioita ole olleet, että tämä on jatkunut näin pitkään tämä ongelma, aliresursointi tavallaan, ja siellä on myöskin siitä osaltaan johtuva henkilökunnan nopea vaihtuvuus. Kuitenkin kuluttajavalituslautakunta kaikkinensa on hyvin toimiva osa oikeusjärjestelmää, helpottaa kansalaisia saamaan oikeutta vahvempiaan vastaan ja maksutta. Tätä reittiä pitää pystyä vahvistamaan. Toivottavasti nyt tämä hallinnonalan siirros siihen sitten antaa mahdollisuuksia. Joka tapauksessa oikeusministeriön puolella tätä arvostetaan ja nähdään ne hyödyt, mitä suhteessa sitten monin verroin, monin kymmenin kerroin kalliimpaan oikeuskäsittelyyn verrattuna tällä kuluttajavalituslautakuntaprosessilla on.

Samoin näiden toimialan laajennusten valmistelu, joihin ed. Sinnemäki viittasi, joista neuvotteluja on käyty ja jotka tulevat edelleen esille budjettikehysratkaisujen vaiheilla talvella, on edennyt, ja kunhan vaan tuo rahoitusraami saadaan kuntoon, saadaan myös kuluttajavalituslautakunnan toimialan laajennusta koskeva hallituksen esitys eduskunnan käsiteltäväksi.

Tälle vuodelle tuolle oikeusapumenojen momentille, josta myös ensi vuoden lopulla kuluttajavalituslautakunnan menot maksetaan, on kertynyt jonkun verran siirtyviä määrärahoja. Sen takia voitiin ensi vuoden budjetin tarkistuksessa sieltä siirtää tietty siivu nuorisorangaistuksen toimeenpanoon, jotta sen käynnistyminen koko maassa ensi vuoden alusta mahdollistui. Tämä ei siis tarkoita sitä, että kuluttajavalituslautakunnalta vietäisiin, vaan se on samalta momentilta, jossa kyllä ensi vuodelle on riittävä rahoitus. Tuleville vuosille tarvitaan lisärahoitusta sekä kuluttajavalituslautakunnan käsittelyaikojen lyhentämiseen tarvittavan lisähenkilöstön saamiseen, että toimialan laajentumisen edellyttämään henkilöresurssien vahvistamiseen, mutta ne ovat siis vuoden 2006 budjetissa ja siitä eteenpäin esillä olevia tarpeita. Tällä nykytasollaan kuluttajavalituslautakunta voi toimia ensi vuoden loppuosankin ihan kunnolla, mitä se nyt alkuosan toimii KTM:n toimialalla.

Vankimäärän arviointi on vaikeaa tässä tilanteessa. Ulosottojärjestelmän käyttöönotosta aiheutuva viive sakon muuntorangaistusten täytäntöönpanossa pyritään purkamaan hitaasti siten, ettei tällaista yhtäkkistä ryntäystä vankiloihin tule ensi vuoden puolella. Joka tapauksessa sakon muuntorangaistusta suorittavien määrä jonkun verran kasvaa. Nythän tällä hetkellä ollaan ihan poikkeuksellisen alhaisella tasolla, alle 3 600:n lukemissa, vankimäärässä, ja kyllä se varmaan kohtalaisen nopeasti nousee sinne 3 700:n tienoille, jossa on arvioitu ensi vuoden keskimäärän liikkuvan.

Toivottavasti ensi vuoden alkupuolella saadaan pikaisesti eduskunnassa käsiteltyä sakon muuntorangaistusta koskeva lakiehdotus, joka tässä annetaan varmaankin eduskunnan joulutaon aikana. Siinä muuntosuhteita muutetaan ja myöskin näitä rajoja, milloin sakon muuntorangaistus pannaan täytäntöön. Sitä kautta on tuollainen laskennallinen aleneminen sakon muuntorangaistusta suorittavien kohdalla kymmeniä, jopa lähes sata, poikkileikkaustilanteessa. Se tuo toivottavasti jo ensi vuoden loppupuolelta helpotusta tähän kokonaisvankilukuun.

Tarpeitahan on, niin kuin tuossa viitattiin, tulossa tuon vankeuslakipaketin täytäntöönpanon myötä. Siitä keskusteltiin juuri hallituksen esityksen lähetekeskustelussa. Myös sitten, jotta tuo suhde henkilöstön, ennen kaikkea lähityötä tekevän henkilöstön, ja vankimäärän välillä olisi tuollaisella hyvällä, edes lähes Pohjoismaisella tasolla, tarvitaan lisähenkilöstöä vankiloihin kymmeniä vähintäänkin. Sitä koskeva resurssitason tarkistus tulee varmaan vuosittain esille niin budjettikehysmenettelyssä kuin talousarviota laadittaessa. Niin kuin olen valtiovarainvaliokunnallekin todennut, näillä rahoilla kyllä ensi vuosi pärjätään, mutta vuodelle 2006 on sekä tuohon lainsäädännön uudistamiseen että yleensä vankihoidon tavoitteiden saavuttamiseen liittyvää tarkistamistarvetta.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies ja hyvin ruokitut edustajatoverit! Sivistyneen valtion tuntee siitä, miten se kohtelee syrjäytyneimpiään, ja oikeusministeriön osalta tässä määritelmässä on kaksi keskeistä kohtaa, jotka kansainvälisillä sivistyksen mittareilla ja moraalisäännöillä ovat todellisia näytön paikkoja. Ensimmäinen niistä liittyy siihen, miten hyvin tai huonosti ihmisillä on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa, ja toinen siihen, miten yhteisö kohtelee vankejansa.

Ensimmäisen kohdalla valitettavasti vielä Suomessa on kovin tsaristinen isoveli tietää -asenne vallitsevana, ja kieltämättä ainakin itse olen hirvittävän ilahtunut, jos sen sijaan, että perinteisesti näkisimme kansalaiset alamaisina, näkisimme heidät arjen asiantuntijoina ja osallistujina. Tämä ilahtuneisuus liittyy siihen, että Anneli Jäätteenmäen hallituksen hallitusohjelmaan oli liitetty kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma, joka ainakin itsessäni herätti suurta kiinnostusta ja ennen kaikkea innostusta, että vihdoin ja viimein olemme saralla, jossa otetaan todellisia askeleita kohti täysvaltaista kansalaisuutta ja siihen liittyviä asioita.

Politiikkaohjelmaan on kirjattu hyviä tavoitteita aktivoida kansalaisia, ja siihen on myös itse asiassa niissä tapahtumissa, missä olen ollut tämän kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman yhteydessä, liittynyt ihan hyviä seminaareja. Kuitenkin olen havainnut, että tämä hyvä aie toteuttaa kansalaisvaikuttamista ja parantaa ihmisten mahdollisuuksia aktivoida omaa osallistumistaan ei onnistu otona eli oman työn ohessa, vaan sen pitää olla hyvin resursoitua ja siihen pitää myös antaa toimintamahdollisuuksia ja se ei myöskään onnistu matalalla profiililla. Vielä kesällä ennen budjettiriihtä kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmaan oli ministeriön omalta taholta esitys miljoonasta eurosta, jolla edistetään erityisesti erilaisten kansalaisjärjestöjen toimintaa ja kansalaisvaikuttamisen ohjelmaa myös täällä järjestötasolla. Jostain syystä budjettiriihen aikana tämä miljoona euroa on pudonnut, ja itse olen sitä mieltä, että ilman tämmöistä riittävää rahoitusta osallisuutta tukeviin hankkeisiin kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman toteutus jää lähinnä byrokraattien, viranomaisten ja todella harvojen kansalaisaktivistien keskusteluareenaksi. Siitä mielestäni tässä politiikkaohjelmassa ei pitänyt olla kyse. Tosin tämä on tietysti opposition tulkinta, voi olla, että hallituksen oma tulkinta on eri. Tästä syystä oma ryhmäni eli vasemmistoliitto on esittämässä miljoona euroa lisää tähän hankkeeseen.

Toinen mittari eli tämä vankien kohtelu onkin sitten jo vähän isompi asia. Sen takana muhivat pitkät perinteet säästää sieltä, missä maan syrjäytyneimmät ja hiljaisimmat ovat. Vankiloiden heikko tilanne ei ole syntynyt tämän hallituksen aikana. Se on syntynyt jo useampien hallitusten aikana, jo ennen Lipposia, eli tämä on tilanne, jonka on annettu pitkittyä ja jatkua. Lopputuloksena on se, että vankilamme ovat liian täysiä ja vankiloissa toteutetaan toimintaa, joka ei välttämättä tue tulevaa sopeutumista yhteiskuntaan. Mielestäni vapaudenriisto on jo rangaistus eikä erikseen vankiloiden puutteellisilla puitteilla tai resursseilla tarvitsisi lisää rangaista ihmisiä. Kyse ei ole siitä, mitä usein esitetään, että haluaisin luksusta vankiloihin, vaan kyse on ennen kaikkea siitä, että mielestäni myös vangit ansaitsevat inhimilliset ja kuntouttavat olosuhteet vankiloissaan. Mielestäni 2000-luvun Suomeen eivät kuulu paljusellit, eivät varsinkaan naisten vankilassa, jossa naiset ovat omaan yksittäisselliinsä suljettuina hyvässä tapauksessa lähes vuorokauden ympäri ilman riittävää mahdollisuutta huolehtia hygieniastaan, ja kuten tiedämme, niin ainakin jaksoittain naisille se hygieniasta huolehtiminen on hivenen tärkeämpää kuin tuolle miessukupuolelle. En väitä, etteivätkö miehetkin puhtautta ansaitsisi.

Pöydällemme on jo nyt jaettu iso paketti sopivasti vankiloihin liittyviä lakiesityksiä, jotka saavat leiman vuoden 2004 puolella, vaikka todellisuudessa alamme käsitellä niitä vasta vuonna 2005. Niitten tarkoituksena on toteuttaa suuria muutoksia vankilajärjestelmässä ja vankilarakenteessa sekä tavassamme käsitellä vankeja, ja mikäli oikein katsoin, niin kaikkien näitten lakien voimaantulo on 1.1.2006. Tässä kohdassa olen eri mieltä kuin ed. Sinnemäki omassa puheenvuorossansa, että pitää huolehtia siitä, että ne rahat ovat olemassa vuonna 2006. Se ei riitä. Koko vankilakenttä laitetaan mullin mallin ensi vuoden aikana, ja niiden tulosten pitää olla olemassa jo vuonna 2006. Eli ensi vuosi on se aika, jolloin tehdään ne uudistukset, jotta ne uudet uudistukset ovat voimassa tammikuussa 2006. Mielestäni sen takia ei voida edes ajatella, että näitä uudistuksia tehdään edes tässä alkuvalmisteluvaiheessa nollanollabudjetilla.

Toinen asia, joka on vankien kohdalla hiertänyt jo pitkään, on se, että tähän asti vankien terveydenhuoltoa on pitkälti hoidettu vankien muiden määrärahojen kustannuksella, että esimerkiksi terveydenhuoltomenot ovat vähentäneet mahdollisia rahoituksia ruokaan, vankien vaatteisiin ja muuhun toimintaan.

Kolmas asia, mikä vankien kohdalla on ongelma, on se, että valitettavasti nykyjärjestelmässä joutilaisuuteen pakotetaan vankeja ja siihen, että vangit viettävät pitkiäkin jaksoja selleissänsä. Siihen on kaksi syytä: Ensinnäkin se, että toimintaa ja aktivointia ei ole resursoitu, ei ole olemassa niin, että järjestettäisiin mahdollisia kuntouttavia toimia kaikille vangeille. Toinen siihen liittyvä ongelma on se, että meillä yksinkertaisesti on liian vähän henkilöstöä vankiloissa. Meillä on useitakin läheltä piti -tilanteita siitä johtuen ollut.

Viimeinen kohta, joka mielestäni on askarruttanut tässä vankiloiden kohdassa, on se, että tämän syksyn ajan lakivaliokunta tappeli nuorisorangaistusten kohdalta, koska yllätykseksemme havaitsimme, että eduskunnalle on nokkaa tuoda sellainen esitys, joka ei ollutkaan rahoitettu. Mielestämme se ei ole hyvää hallintoa, että hallitukselta tulee esityksiä, jotka käytännössä tarkoittavat sitä, että niitä ei voida toteuttaa, koska niihin ei ole rahoja. Pitkän neuvottelun jälkeen, niin kuin oikeusministeri täällä ennen taukoa totesi, rahoitus löytyi, mutta se löytyi itse asiassa toisen köyhän kukkarosta eli oikeusministeriön sisältä, mikä mielestäni ei ole oikea järjestelmä.

Viimeinen seikka, mikä vankien kohdalla on mielestäni ongelmallista, on se, että tiedän, että ministeriössä makaa jo valmis lakiehdotus sopimushoidosta. Se maksaa vaivaiset 100 000 euroa lähtöliikenteessä — anteeksi, 840 000 euroa, aivan oikein — mutta jos tarkoituksena on todella kuntouttaa ihmisiä ja saada heidät yhteiskuntaan sopeutuneina ja osallisina, aktiivisina henkilöinä, niin mielestäni sopimushoito on asia, jonka olisi pitänyt käynnistyä jo siinä aikataulussa, (Puhemies koputtaa) minkä ministeriö itse itsellensä määritti.

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Sirnön äskeinen puheenvuoro oli alusta loppuun saakka erinomainen. Kyllä saa olla taas tamperelaisesta kollegastaan ylpeä. Sen sijaan kehujen sijaan aloitan hieman myös haukkumisen. Haluan esittää vakavan tyytymättömyyteni ministeri Koskisen kykyyn ja tapaan pitää huolta vankeinhoidosta. Hän on jo toista kautta oikeusministerinä tietoisena vankeinhoidon vakavista ongelmista, joista ihan jo tämä valtiovarainvaliokunnan mietintökin kertoo paljon, joka on kuitenkin sentään myöskin hallituspuolueitten tekstiä.

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, mielestäni pitäisi tehdä selkeä suunnitelma siitä, miten vankiluvun kasvu saataisiin pysähtymään ja uudelleen laskuun. Tuntuu siltä, että jälleen olisi tarvetta sille vanhalle kuuskytlukulaiselle humanismille, jota tässä salissa on aikoinaan edustanut ja nykyäänkin edustaa esimerkiksi ed. Taipale.

Näihin yksityiskohtiin. Ensinnäkin täällä valtiovarainvaliokunta toteaa, haluan siihen kiinnittää huomiota, että vankeinhoitomenojen budjetoinnissa on jatkuvaa aliresursointia ja se on ihan budjettiteknisesti huonoa eikä toimi vankeinhoitolaitoksen pitkäjänteisen toiminnan kannalta tarkoituksenmukaisesti. Lisäksi valtiovarainvaliokunta mietinnössään toteaa, että vankien terveydenhuollossa on vakavia puutteita. Tässä kohtaa täytyy muistaa, että puhutaan kalliista ja vakavista ja myös rikosten ennaltaehkäisyn kannalta merkittävistä terveysongelmista. Meillä vankilat ovat suurin yksittäinen päihdehuollon yksikkö. Vakavat päihdeongelmat, mielenterveysongelmat ja myös suonensisäisten huumeiden käytön kautta tarttuvat tartuntataudit ovat sellaisia asioita, joista ei luulisi, että haluttaisiin säästää, mutta näin jatkuvasti tapahtuu. Ministeri Koskisen hyväksynnällä tätä on tapahtunut jo useiden vuosien ajan. Se, että nämä ongelmat kumpuavat kauempaa, ei anna vastuuvapautta ministeri Koskiselle, joka on tosiaan toiminut samassa pestissä jo pitkään.

Myös omassa tutkimustyössäni, jossa keräsin aineiston vankilasta, törmäsin siihen, että vangit itse arvioivat suurimmaksi yksittäiseksi ongelmaksi, mihin haluaisivat parannusta, nimenomaan terveydenhuollon. Tämä tieto tuli nimenomaan tutkintavankilassa, jossa, kuten tiedätte, nykyään vietetään jopa hyvin pitkiä aikoja sen takia, kun käsittelyt hovissa kestävät niin kauan. Jotkut saattavat suorittaa jopa koko niin sanotun istuntoaikansa tutkintavankilan puolella.

Arvoisa puhemies! Sitten täällä on valtiovarainvaliokunta erittäin hyvin kiinnittänyt huomiota tähän, miten sitten vapautumisen jälkeen pyritään edistämään sopeutumista yhteiskuntaan. Meillä vuosittain pelkästään Pääkaupunkiseudulla vapautuu vankeja asunnottomuuteen satoja, ja monissa kunnissa — kysyin tätä esimerkiksi kyselytunnilla ministeri Manniselta, ja hän oli sitä mieltä, että ongelma on iso mutta vetosi kuntiin — on kyllä semmoinen asenne, näitä tarinoita liikkuu paljon, että ei haluta, nimenomaan estetään vapautuvien vankien asunnon saanti siksi, että tätä niin sanottua epätoivottua ainesta ei omaan kuntaan haluta ja näin pakotetaan sitten muuttamaan Pääkaupunkiseudulle. Usein näihin vanhoihin porukoihin meneminen ja kavereitten nurkkiin meneminen ei todellakaan edistä päihteetöntä elämäntapaa eikä rikoksen polulta pois pääsemistä. Vapautuvien vankien asunnottomuuteen liittyy ihan tutkimusten mukaan asunnottomuuden kaikista kamalimmat ilmiöt: porttikongeissa ja ulkosalla nukkuminen ja runsas päihteiden käyttö.

Sen takia olisi järkevää ottaa ihan oikeusministeriön päässä vastuu tästä vapautuvien vankien asunnottomuusongelmasta ja ratkaista se sitten yhteistyössä kansalaisjärjestöjen ja kuntien kanssa niin, että pidetään huolta siitä, että vapautuvilla vangeilla aina on asunto. Ihan jo se riittää, että on siellä vapautuessaan kerrytetty sitä velkapääomaa, mitä on jo aikoinaan todennäköisesti paitsi siviilistä niin myöskin vankilasta, koska useinhan nämä vankilassaoloaikana hankitut huumeet on velkarahalla hankittu. Tilanne on se, että pahasti velkaantuneet ihmiset ajautuvat vielä asunnottomiksi. Tämä kyllä edistää uusintarikollisuutta. Ruotsissa on todella hyviä esimerkkejä tuloksellisesta toiminnasta, jota kannattaisi täällä kopioida. Jos katsottaisiin kokonaistaloudellisesti näitä asioita, niin se ei todennäköisesti tarkoittaisi vain rahanmenoa oikeusministeriön pääluokkaan vaan myöskin onnistuneen rikosten ennaltaehkäisyn kautta todennäköisesti myös säästäisi rahaa.

Harmi, että ministeri Koskinen ei ole täällä paikalla. Minun oma puheenvuoroni tämän tauon takia venähti tänne kolmeen. Olisin niin mielelläni halunnut kuulla, mikä hänen mielestään tässä hänen tavassaan hoitaa vankeinhoitoa on sitä sosialidemokraattista, koska minusta tämä on sydämetöntä ja epähumaania.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Puheenvuoroni koskettaa lähinnä oikeusministeriön hallinnonalalla momenttia 25.50.21, joka sisältää rangaistusten täytäntöönpanon. Täällä on jo aikaisemmissakin puheenvuoroissa tähän viitattu.

Minusta on hyvä tässä alkuun todeta, että ministeri Koskinen puheenvuorossaan myös totesi ne ongelmat, jotka ovat vankeinhoidossa nimenomaan näissä riittämättömissä resursseissa. Mutta täytyy sanoa ehkä vähän samalla tavalla kuin aikaisemmissa puheenvuoroissa, että se myönteisyys tietysti, mikä hänellä oli, ei nyt auta sitä tilannetta, mikä vankeinhoidossa arkipäivää on. Ministeri Koskinenhan totesi nämä ongelmat, että lisäresursseja, nimenomaan henkilökuntaa, sinne tarvitaan. Se on täysin tiedossa. Mitään selvityksiä ei enää tarvita. Hallituksen esityksetkin ovat jo meillä tulossa käsittelyyn, joitten myötä on tarkoitus vankeinhoitoa kehittää. Kuitenkin se alimitoitus budjetissa ja käytäntö, mikä nyt on ollut, aiheuttavat jo tulevana vuonna sen, että en allekirjoita sitä, mitä ministeri Koskinen sanoi, että ensi vuosi pärjätään eli tällä budjetilla ensi vuosi pärjätään ja vuonna 2006 sitten tehdään jotain. Tästä lähtökohdasta en halua lähteä.

Niinpä meillä kristillisdemokraateilla on myös meidän vastalauseessamme ja myös vaihtoehtobudjetissamme huomioitu määrärahalisäys, joka koskettaisi juuri tätä kuntoutumista vankeinhoidon aikana, sitä, millä tavalla vankilassa vankien hoitoa toteutetaan ja siihen tavoitteeseen päästään, että vankilassaolo olisi inhimillistä ja rangaistuksen täytäntöönpano olisi ei pelkästään säilyttävää vaan ihmisessä tapahtuisi sen asian käsittelyä, kuntoutumista hyvin monella eri tavalla, ja sitten sitä, että voitaisiin nähdä, että myös vankeinhoidon kohdalla voidaan puhua tehokkuudesta oikeassa mielessä eli siinä, että nämä ihmiset voivat palata sieltä yhteiskuntaan ja yhteiskunta voi ottaa heidät vastaan, eli tätä yhteiskuntakelpoisuutta, jos ei vankeinhoidon aikana tapahdu jotakin, ei saavuteta. Itselläni on semmoinen ihmiskäsitys, että uskon niin, että kenelläkään ei tietoisesti tai välttämättä ensimmäinen lähtökohta ole se, että ihmiset haluavat tehdä rikoksia ja päästä vankilaan useaksi vuodeksi. Niin näen, että paitsi tätä, mitä vankilassa tapahtuu ja miten hoidetaan yhteiskuntakelpoisuutta, kyllähän rikoksia tietenkin ensisijaisesti tulee ennalta ehkäistä.

Budjettimietinnössä valtiovarainvaliokunta hyvin toteaa, että talousarvioesitys ei saadun selvityksen mukaan kata vuoden 2005 palkankorotuksia, uuden palkkausjärjestelmän rahoitusta, henkilöstövajeen korjaamista, vankitoimintojen lisäämistä, terveydenhuollon kehittämistä eikä vankitietojärjestelmän luomista päätetyssä aikataulussa. Tässä on jo monta kirjausta näistä ongelmista. Siitä huolimatta siis ei rahaa ole lisätty.

Samoin, kuten mietinnössä todetaan — on tietysti valitettavaa, että se jää vain toteamisen tasolle — aikaisemminkin käytäntö budjetissa on ollut, että lisätalousarvioissa vankeinhoitoon on jotakin lisätty. Ei ole asianmukaista, että on tällainen budjetointitapa nimenomaan näinkin vaikeassa asiassa. Tiedämme myös sen, että vangit ovat entistä moniongelmaisempia ja yksilöllisen hoidon ja ohjauksen tarve korostuu silloin entisestään. Suurella osalla vangeista on muiden sosiaalisten ongelmien lisäksi myös vaikea päihdeongelma. Nykyisestä vankeinhoidon rahoituksesta entistä suurempi osa menee, siitä rahasta siis, sellaisiin asioihin, jotka ovat kyllä tärkeitä, kuten peruskoulutus, siis vankien koulutusmenoihin ja potilaiden vankien terveydenhuoltomenoihin. Silloin kaikkeen siihen, mitä tarvitaan tähän sosiaaliseen ja psyykkiseen kuntoutukseen ja toimintaan siellä vankilassa, ei rahaa riitä, eli nämä edellä mainitut ovat pois vankeinhoidon perustoiminnasta.

Budjettimietinnössä tämäkin on todettu mielestäni hyvin, että vielä muutama vuosi sitten keskimäärin noin 70 prosenttia kaikista vangeista oli päivittäin työssä, koulutuksessa tai muussa kuntouttavassa toiminnassa. Momenttiperustelujen selvitysosan mukaan tavoitteena vuonna 2005 on, että rangaistusta suorittavien vankien osallistuminen toimintaan nostetaan kuluvan vuoden 62 prosentista, mikä on siis nyt, ensi vuonna 65 prosenttiin. Se on pieni lisäys, riittämätön lisäys, eli tarvetta olisi, että kaikilla olisi mahdollisuus saada kuntouttavaa hoitoa, toimintaa vankilassaoloaikana. Sen vuoksi näen erittäin tärkeänä, että tälle alueelle olemme kristillisdemokraatteina esittämässä lisäyksen 3 miljoonaa euroa vankien kuntoutukseen.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Tänäkin vuonna, kun on käsitelty budjettia, on yhä useammin todettu, että on kohtuutonta, että vuosi vuoden jälkeen me käsittelemme samoja asioita lisätalousarviossa ja silloin, kun käsittelemme budjettia, kun keskustelemme budjetin lisäystarpeista, ja vuosi vuoden jälkeen tässä aihegalleriassa toistuu vankeinhoito, vankeinhoito siltä osin, että vuosi vuodelta tämä ongelma pahenee. Vielä muutama vuosi sitten tiedettiin, että henkilöstöä riitti siten, että noin 70 prosenttia vangeista saattoi osallistua työntekoon ja toimintaan vankeusaikanaan. Ensi vuodelle arvioidaan, että 62 prosentin osuus on jo tavoittamaton henkilöstön puutteen vuoksi.

Tässä viittaan siihen, mikä täällä on tänään tullut useaan kertaan jo esiin, että enenevässä määrin vankilamme ovat muuttumassa säilönnäksi. Ne ovat säilytyspaikkoja, joissa ei voida antaa terapiaa, ei voida antaa mahdollisuutta opiskeluun, ammatilliseen pätevöitymiseen jne., joiden tulisi olla lähtökohta, jotta vankilan jälkeinen aika olisi mahdollista elää sekä päihteittä että rikoksitta.

Terveydenhuollon osalta ongelma on ehkä suurin. Tällä hetkellä tiedämme, että puute terveydenhuollon henkilöstöstä on vähintään 30 virkaa. On silloin mahdotonta uskoa siihen, kun viitataan, että resurssitarve lisääntyy 2006. Lisääntyy siis mistä? Tiedossa olevasta suuresta puutteesta, eli vuosittain tulee lisätä vankeinhoidon määrärahoja, jotta emme ole mahdollisesti jonkun kansainvälisen ihmisoikeusrangaistuksen edessä maana ja joudu sitten nopeisiin, todella kalliisiin toimenpiteisiin. Ehkä se on ainoa tie löytää tämä.

Mielenkiintoista on myös se, että kun meillä muuntorangaistuksen kautta kuitenkin sakkotuomioita muutetaan vankeusrangaistuksiksi, erittäin huonokuntoisia ihmisiä tulee vankeinhoidon piiriin tai rangaistusseuraamuksen piiriin ja heidät tulisi saattaa myös lainmukaisesti terveydenhuollollisesti kuntoon, ilman että siihen on määrärahoja.

Surullinen olen myös seuraavasta syystä tämän vankeinhoitotilanteen vuoksi. Meillä on ollut motivoitu, hyvä henkilökunta, joka on tehnyt sopimushoitoa päihteettömillä osastoilla, on tehty motivoidusti työtä erityisesti nuorten, kaiken ikäisten kanssa, mutta siellä on ollut nuoria vankeja, jotka ovat opiskelleet, ovat sopeutuneet hyvin vapauduttuaan yhteiskuntaan, eivät ole olleet uusijoita. Tämän tyyppinen toiminta lamautuu, ja on ymmärrettävää, että tämän tyyppisen työn pioneerit hakeutuvat kukin lähes mille alalle hyvänsä mieluummin kuin ovat tässä säilytystyössä mukana.

Kun vankeinhoidosta puhutaan, ei voi olla puhumatta samanaikaisesti siitä, että pitää ennalta ehkäistä, ettei jouduttaisi vankilarangaistukseen ja että mahdollisimman nopeasti, varhaisesti voitaisiin hoitaa asioita. Yksi osio on nuorisorangaistusasia, joka hyvin ontuen nyt tuli rahoitukseen. Yhdyn niihin puhujiin, jotka täällä sanovat, ettei voi olla niin, että oikeusministeriö antaa esityksen, että laki tulee portaittain voimaan, ja että se on perustuslain vastainen teko. Joku muu ministeriö vielä mutta ei oikeusministeriö voi tehdä tämmöisiä virheitä. Se kertoo vähän asenteista ja vähän pyöreästä suhtautumisesta.

Parhaita ennalta ehkäiseviä toimia on sovittelumenettely. Meillä on nyt kahtena viime vuotena keskusteltu sovittelumenettelystä joulun alla budjetin yhteydessä. Vuosi sitten selkeästi pahoiteltiin, ettei ollut antaa määrärahoja, mutta lausumalla vahvistettiin, että totta kai heti vuoden 2004 alussa tämä asia tulee käsittelyyn ja se hoidetaan. On hyvä, kun valtiovarainministerikin on salissa, muistuttaa, että tämä vuosi on nyt loppu, sitä ei tullut. Nyt se oli pitkälti hallitusryhmien neuvottelujen niin sanotulla listalla. Lopuksi todettiin, että oikeusministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö eivät ole kyenneet tekemään hallintokuntien välistä yhteistyötä siten, että jo valmis laki olisi kyetty antamaan. Ei voinut lisätä määrärahoja, kun ei ollut lakia, ja lakia ei ollut annettu, kun ei ollut määrärahoja. Molemmat ministerit nostelivat käsiään. Oikeusministeri Koskinen sanoi, että minkä minä voin, se on sosiaali- ja terveysministeriön asia, mutta hänelle tulee lisää vankeja, kun sovittelu ei toimi eikä hänellä ole niihin määrärahaa. Nyt tämän käsiteltävän pääluokan kohdalla viitataan eduskunnan valtiovarojen sosiaali- ja terveysministeriön lausumaan 33.33, jossa edellytetään, että tämä valmis lakiesitys eduskunnan sopimalla tavalla annetaan välittömästi kevätistuntokauden aikana siten, että se tulee voimaan 1.6.2004. Toivon, että sen myös valtiovarainministeriö ymmärtää, että tämä on todellista säästöä, jos näitten useimmiten nuorten ihmisten kohdalla voidaan sovittelun kautta päästä kaidalle tielle, ennen kuin me lisäämme vankeinhoitomäärärahoja.

Astrid Thors /r:

Värderade talman, värderade herr minister! Jag är å ena sidan glad när jag lyssnar till diskussionen, för som det sades tidigare så finns det åtminstone några humanister i den här salen som funderar på hur omänsklig vår fångvård kommer att bli. Det är den goda biten av det hela, men jag tycker å andra sidan att det var ett mycket vägande inlägg som kollegan Virpa Puisto hade om de budgetära problemen som justitieministeriet har haft.

Jag måste säga att jag undrar om det nu är någonting i ramförfarandet som har gjort att vi har haft de svårigheter vi har haft med ungdomsstraffet, och jag är inte heller så säker på att överflyttningen av konsumentklagonämnden till justitieministeriets område i det långa loppet kommer att visa sig så lyckad. Det kommer kanske att vara svårare att få de resurser som vi behöver för den viktiga verksamheten just inom justitieministeriets område och det gör mig bekymrad. Alla de exempel som kollegan Puisto gav om budgetförhandlingarna är värda att vi bevakar i samband med ramdiskussionen eller rambudgeteringen som vi kommer att föra vid halvtidsöversynen av regeringsprogrammet.

Tässä budjetissa ei valitettavasti kuitenkaan ole pystytty kiinnittämään huomiota yhteen seikkaan, joka koskee myöskin tuomioistuinlaitoksen toimintaa. Kuusi seitsemän vuotta sitten uudistettiin muun muassa rikosmenettely perusteellisesti, jolloin syyttäjien työmäärä lisääntyi. He saivat uuden roolin itse oikeudenkäynnissä. Heidän työmääränsä lisääntyi.

Muutamia viikkoja sitten meillä oli julkisuudessa tietoja siitä, että syyttäjien kärsivällisyys on loppumassa, koska joudutaan syyttämättäjättämispäätöksiin niin monissa tapauksissa. Noin 80 000 tapausta tulee vuosittain syyttäjien työpöydälle, ja he joutuvat tekemään syyttämättäjättämispäätöksiä — esimerkiksi vuonna 2003 noin 24 000 syyttämättäjättämispäätöstä — ja osasta niistä sitten kannellaan valtakunnansyyttäjän virastoon. Kymmenesosassa näistä kanteluista tulee kuitenkin uudestaan syyte esiin tuomioistuimessa.

Syyttäjien työmäärä on lisääntynyt, mutta palkka on jäänyt jälkeen. Tällä hetkellä käräjätuomareilla on esimerkiksi 28 prosenttia korkeampi palkka kuin syyttäjillä, ja esimerkiksi ylikomisarioilla, jotka ovat verrattain hyvin edustettuja täällä meidän salissamme, on korkeampi palkka kuin syyttäjillä. Syyttäjät hakeutuvat muihin töihin, ja siitä tulee tavallaan semmoinen aloitusvirka oikeuden alalla.

Tähänkin asiaan on kiinnitetty oikeusministeriön huomiota, mutta emme ole nähneet mitään uudistusta tai mitään uusia toimenpiteitä. Toivottavasti me tulevana vuonna pystymme kiinnittämään tähän työtilanteeseen huomiota, koska hyvin toimiva syyttäjälaitos on kaikkien kansalaisten etujen mukaista, myöskin puolueettomasti toimiva syyttäjälaitos tietysti on tällainen.

Jag hoppas verkligen att vi i de kommande budgetarna kan se över åklagarnas både löne- och arbetssituation, för vi har oerhört mycket färre åklagare per domare än i de länder som har en synnerligen likadan rättegångsordning i brottmålsärenden.

Bästa vänner! Vi har också i lagutskottet tittat på förvaltningsdomstolarnas arbetssituation. Här hoppas jag att det lagförslag som är aktuellt i lagutskottet och som nog vi fick vänta på ganska länge skall gå snabbare framåt så att vi där får ett bättre läge. Det var tyvärr på det sättet att förslaget som hade kommit från högsta förvaltningsdomstolen låg åtminstone ett år hos justitieministeriet och väntade på en vidare beredning. Det skulle också ha krävt snabbare åtgärder.

I de kommande diskussionerna är det mycket viktigt att vi också tittar på de kostnader som medborgarna har för domstolshandläggning. Vi kommer att komma framåt till vissa delar genom det förlikningsförfarandet som nu föreslås, men trots det har vi en situation där väldigt mycket av förhandlingarna upprepas i de högre instanserna på ett sådant sätt som gör att en vanlig medborgare, som varken har rättsskyddsförsäkring eller rättegångsbidragsmöjlighet, alltså fri rättegångsmöjlighet, inte vågar driva sina ärenden. Det är en så dyr handläggning. Jag tror att vi också här har att se kritiskt på de regler som infördes på civilprocessidan för några år sedan.

Men summa summarum, jag är glad över att humanismen har återinträtt i finländsk kriminalpolitisk diskussion för det som sades om brist på vård och brist på sysselsättning är vägande ord. Om vi inte gör det så blir det ytterst dyrt för vårt samhälle.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Haluaisin esittää tarkennuksen ed. Sirnön puheenvuoroon koskien vielä näitä vankeinhoidon määrärahoja. Jaoston puheenjohtajana yritin esitellä tehtyjä päätöksiä mahdollisimman tasapuolisesti. Oman ryhmäni eli vihreän eduskuntaryhmän analyysihän on tullut siihen tulokseen, että vankien terveydenhuollossa, päihdekuntoutuksessa ja työtoiminnassa on sen tyyppisiä ongelmia, että tähän tulemme esittämään 8 miljoonan euron lisämäärärahaa.

Mitä tulee sitten valiokunnan enemmistön, hallituspuolueiden kantaan, mietintöön, niin vankeusrangaistusta ja tutkintavankeutta koskevan lainsäädännön uudistaminen on tarkoitus saattaa voimaan vuonna 2006. Mietinnössä kuitenkin todetaan, että resurssitarpeisiin ja niiden rahoittamiseen on palattava ja tarkoitus on ottaa kantaa vuosien 2006—2009 kehysten valmistelun yhteydessä, joka tulee tapahtumaan jo ensi keväänä. Aivan tarkalleen ottaen valiokunta toteaa: "Valtiovarainvaliokunta pitää tärkeänä, että tässä yhteydessä arvioidaan uudelleen esimerkiksi edellä todettujen vankien toimintaan osallistumisen ja terveydenhuollon turvaamisen vaatimat resurssit." Eli jos tässä vaiheessa voin olla vielä opposition edustajanakin optimistinen koskien sitä, miten valiokunta tulee toimimaan, niin silloin ymmärrän tämän kirjauksen niin, että kehysten käsittelyn yhteydessä tarkastelemme sitä tilannetta, mikä on lainsäädännön uudistamisen osalta, ja mahdollisesti sitten puutumme asioihin vaatien määrärahoja jo lisäbudjeteissa.

Tuija  Nurmi  /kok:

Arvoisa puhemies! Muutama sana tuomioistuinlaitoksesta, koska yhteiskunta oikeudellistuu.

Tuomioistuimille on turvattava riittävät määrärahat, jotta asioiden hoito on sujuvaa eivätkä jonotus- ja valitusajat muodostu liian pitkiksi. Totean tyydytyksellä, että budjettikirjassa sanotaan, että tuomioistuimissa ratkaistavien asioiden käsittelyaikoja lyhennetään ja käsittelyaikoja tuomioistuimien välillä tasoitetaan, että erot olisivat vähäisiä. Mielestäni tämä on hyvin tärkeää, koska totta kai ihmisillä pitää saada olla oikeus valittaa tehdyistä päätöksistä, mutta on monia asioita, jotka ovat yhteiskunnan tai alueiden kannalta tärkeitä, ja jos valitusten käsittelyajat ovat pitkiä, sehän haittaa yhteiskunnan toimintaa.

Budjettikirjassa sivulla 116 puhutaan hovioikeuksien käsittelyaikojen kestosta. Yli neljäsosassa asioista se kestää yli vuoden, ja vakuutusoikeuksissakin on paljon ihmisten henkilökohtaiseen elämään vaikuttavia asioita. Toivon, että ne pystyttäisiin reippaasti käsittelemään, ja eri oikeus- ja tuomioistuinlaitoksille pitää varata riittävästi resursseja, että ihmisten asiat hoidetaan kohtuullisessa ajassa.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä kun puhutaan paljon vankeinhoidosta, niin en voi olla mainitsematta sitä, mikä puute meillä Suomessa on. Se on nimenomaan vankeinhoidon vaikuttavuuden tutkimus. Meillähän ei kovin paljon tehdä tutkimusta siitä, mikä on vaikuttava metodi ja mikä ei. Keskustelin ministeriön edustajan kanssa noin kaksi vuotta sitten tästä asiasta, ja on tarkoitus, että teen siitä kirjallisen kysymyksenkin, mutta se on nyt vielä jäänyt. Tässä yhteydessä vain totean, että siihen pitäisi varata rahaa. Muissa Pohjoismaissa tämä on aivan eri lailla hoidettu eli myöskin vaikuttavuuden tutkimusta tehdään, ja siitä tulisi hyvää tietoa meille, miten näitä asioita kannattaisi hoitaa.

Risto Kuisma /sd:

Arvoisa puhemies! Lyhyesti kahdesta asiasta. Ensin myönteinen.

Kun täällä puhuttiin myös vankien päihdehoidosta, niin täytyy sanoa, että varmasti parantamisen varaa on, mutta se on kiitettävää, jos vertaa muuhun yhteiskunnan järjestämään päihdehoitoon, jolle kovakin miinus, eli suhteellisesti ottaen ja muutenkin ehkä vankiloissa koko asia on parhaiten järjestetty. Sielläkin varmasti on puutteita, mutta täytyy kuitenkin antaa myönteistäkin palautetta: vankiloissa on ymmärretty asian tärkeys ja yhteys rikollisuuteen.

Sitten oikeudenkäynneistä. Kyllähän oikeudenkäynnit ovat nykyisin niin kalliita, että se on yksi suurimmista esteistä oikeuden saavuttamiselle. Normaaleissa riita-asioissa ja melko suurissakin täytyy antaa ammatillinen neuvo, että oikeuteen ei kannata juuri lähteä, koska aina on häviämisen riski ja oikeudenkäyntikulut jäävät pääsääntöisesti hävinneen osapuolen maksettavaksi ja ne ovat todella suuret johtuen siitä meidän järjestelmästämme, jossa sinänsä pyrittiin perusteelliseen käsittelyyn ja hyviin päämääriin, mutta joka on kääntynyt itseänsä vastaan. Pitäisi tehdä hyvinkin radikaaleja muutoksia. Nykytilanne on tosiasiassa paljon huonompi kuin 70- ja 80-luvulla.

Toinen vaihtoehto on tietenkin, että valtio ottaa enemmän vastatakseen oikeudenkäyntien kustannuksista. Siihen suuntaanhan on jonkun verran menty, mutta esimerkiksi tämä uusi lainsäädäntö, jossa tätä ilmaista oikeusapua lisättiin, ei ole mitenkään merkittävästi helpottanut tilannetta. On kansalaisten perusoikeuksien ja demokratian kannalta erittäin huono tilanne, jos ei voi oikeuksiaan vaatia taloudellisista syistä oikeuden kautta.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Vastaan vaan ed. Risikolle, että on totta, että vaikuttavuustutkimus on puutteellista, mutta juuri täällä kuntouttavan ja sopimushoidon puolella on tehty tätä seurantaa, sekä vaikuttavuus- että jälkiseurantaa, ja se on ollut erittäin myönteistä. Siitä syystä on surullista, että se varojen puutteesta on ikään kuin halvaantumassa.

Toinen asia, joka koskee ed. Sinnemäen puheenvuoroa. Kun puhuin vuoden 2006 määrärahoista, on selvää tietysti, että kehysneuvotteluissa keväällä nämä asiat tulevat esiin. Nämä ovat asioita, joissa ei pitäisi olla niin kovin jyrkästi hallitus—oppositio-linjaa. Näitä asioita pitää yhdessä hoitaa. Meillä ei ole riittävän paljon näköjään väkeä, joka näistä olisi kiinnostunut. Kaikkien, jotka ymmärtävät tämän asian arvon, pitää tehdä yhdessä töitä.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Oikeusministeriön hallinnonalan pääluokassa on nyt sitten Saamelaisten kulttuuri-itsehallinto -luvussa positiivinen maininta. Toivotaan, että tämä saamelaiskäräjien saamelaiskulttuurikeskuksen rakentamissuunnitelma etenee valiokunnan esittämällä tavalla ja todellakin rahoitus voidaan tähän perustetun toimikunnan työn pohjalta myöskin käytännössä järjestää. Tämä on kulttuurisesti merkittävä asia ja tukee myöskin, kun paikkana on Inari, aivan näitten äärialueitten toiminnan kehittämistä.