Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Oikeuskanslerin kertomus vuodelta 2013 on jälleen kiinnostavaa luettavaa. Itselleni tärkeitä asioita politiikassa on demokratia: se, että kansalaiset pääsevät vaikuttamaan päätöksentekoon. Jotta kansalaiset voivat vaikuttaa asioihin, heillä pitää olla oikeaa ja olennaista tietoa asioista, joita päätetään julkisella sektorilla, pääasiallisesti kunnissa, mutta myös valtiolla.

Arvoisa puhemies! Tässä sivulla 76 on otettu esille julkisuuslaki ja sitten nämä Kreikka-vakuusasiakirjat ja se, kuinka niiden kohdalla julkisuuslakia ei valtiovarainministeriössä noudatettu ihan niin kuin pitäisi. Se on hienoa, että meillä on internet, josta löytyy näitä oikeuskanslerin kertomuksia vähän laajemmassa mittakaavassa, joten otin itselleni esille tämän päätöksen, joka on tehty 24.10.2013. Siinä kuvaillaan valtiovarainministeriön menettelyä Kreikka-vakuusasiakirjojen julkisuutta koskevassa asiassa. Kantelussa arvosteltiin valtiovarainministeriötä siitä, että se ei ole julkistanut kaikkia Kreikka-vakuuksiin liittyviä asiakirjoja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaisesti. Eli valtiovarainministeriössä niskoiteltiin vielä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisunkin jälkeen. Niin visusti haluttiin nämä niin kutsutut vakuusasiakirjat, jotka ovat myöhemmin paljastuneet tuottojenvaihtosopimuksiksi, salata julkisuudelta.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että oikeuskansleri on ottanut kantaa näihin julkisuuslain tulkintoihin myös tässä Kreikka-asiassa. Olen oikein tyytyväinen, että tässä ratkaisussa on korostettu julkisuuslain soveltamista ja että viranomaisten on käytettävä sille kuuluvaa harkintavaltaa julkisuusmyönteisesti. Pidän tätä lausumaa erittäin suuressa arvossa, ja toivoisin, että tämä julkisuusmyönteisyys leviäisi kaikkeen muuhunkin hallintoon.

Toisena esimerkkinä otan sivuilla 124—125 olleet tapaukset julkisuuslain tulkinnoista. Siinä tapauksessa, mitä tässä kuvaillaan, kaupunki oli antanut tiedotusvälineille kantelijaa koskevan tiedotteen. Kantelija pyysi tutkimaan, oliko kaupungin menettely ollut viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain mukaista. Tästä tiedotteesta ilmeni, että kantelijalle oli myönnetty vammaispalvelulain perusteella korvausta henkilökohtaisen avustajan palkkaamiseen, minkä lisäksi tiedotteesta ilmeni kantelijan sosiaalihuollon asiakkuus. Edelleen tiedotteesta oli pääteltävissä kantelijan vammaisuus, vaikka se ei siitä yksityiskohtaisemmin ilmennyt. Apulaisoikeuskansleri totesi, että edellä mainitut tiedot ovat sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain ja julkisuuslain perusteella ehdottomasti salassa pidettäviä tietoja eikä viranomaisella ole harkintavaltaa niiden luovuttamisessa sivullisille. Siis tässä tapauksessa kaupunki oli antanut tiedotusvälineille kantelijaa koskevan tiedotteen.

Tässä on äärimmäinen esimerkki siitä, kuinka julkisuuslakia voidaan tulkita väärin, minkä johdosta sitten myös kansalainen joutuu kovasti kärsimään. Toivoisinkin, että koko virkamieskunta osaisi tämän julkisuuslain ja sen tulkinnat nykyistä paremmin, ja toivoisin, että niin valtiolla kuin kunnillakin tätä osaamista edelleen lisättäisiin kouluttamalla virkamiehiä.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Niin valtioneuvoston oikeuskanslerin kertomuksen kuin täällä viikko pari sitten esillä olleen eduskunnan oikeusasiamiehen kertomuksen perusteella työttömyysturvaa koskevien kanteluiden määrä on pysytellyt korkeana jo monet vuodet. Syitä varmaankin on useita. Laajana taustana luonnollisesti työttömyyden raju kasvu ja toisaalta työvoimahallinnon saneeraus.

Toisaalta kanteluiden huomattava määrä kertoo ongelmista, jotka liittyvät muutoksenhakujärjestelmään. Ensimmäisenä valitusasteena työttömyysturvapäätöksessä on työttömyysturvan muutoksenhakulautakunta ja toisena, lopullisena vakuutusoikeus. Muutoksenhakujärjestelmä ohjaa työttömien asemaa ja oikeuksia tallaava aktivointipolitiikan henki.

Toimeentulon menettämisen uhalla tapahtuva työttömän pakottaminen ja sanktiointi hallitsevat muutoksenhakuelinten ratkaisulinjaa. Niillä kuvitellaan lisättävän työttömien halukkuutta työn vastaanottamiseen ja koulutukseen osallistumiseen. Siksi myös täällä eduskunnassa oikea laita hokee tämän tästä työhön kannustamista ja työvoiman tarjonnan lisäämisen tarvetta vastaamatta kysymykseen: mihin työhön?

Useinkaan sanktioiden langettamisessa ei oteta huomioon työttömän tahtoa ja hänen etujaan. Antaako tarjottu toimenpide minkäänlaista uutta vaihdetta työttömän, pitkäaikaistyöttömän toimeentulon paranemiseen, taloudellisen ahdingon helpottamiseen ja arkielämän laadun kohenemiseen terveydentila mukaan lukien?

Työttömyysturvan muutoksenhakulautakunnan ratkaisusta ani harva johtaa sanktiopäätöksen, työttömyysturvan epäämispäätöksen tai karenssiaikojen kumoamiseen ja poistamiseen työttömän eduksi. Laaja tutkimus "Syrjäytymisen ehkäiseminen ja osallisuus oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa" sekä siihen liittyvä Marja Pajukosken artikkeli "Työttömän aktivointi, taloudelliset sanktiot ja oikeuskäytäntö" antavat vakavaa ajattelemisen aihetta työttömyysturvaa koskevan muutoksenhakujärjestelmän perisynneistä ja kroonisista ongelmista.

Perusongelma on, että muutoksenhakuelimet lähtevät siitä, että työttömällä ei saa eikä voi olla eriävää näkemystä tarjotusta työstä, työehdoista, työn ammatillisesta vaativuudesta ja oman osaamisensa kohtaantumisesta tai koulutuksesta. Perustellut ja pätevät syyt kieltäytyä on kyllä kirjattu lakiin, mutta koska ne ovat varsin yleisluontoisia, jää tulkinnalle tilaa, ja se johtaa lähes poikkeuksetta työttömän toimeentulon kannalta huonoon lopputulokseen.

Pajukosken mukaan sosiaalioikeudellisen kohtuusperiaatteen soveltaminen muuttaisi ratkaisulinjaa työttömän työnhakijan edun suuntaan. Myös työttömän esittämät todisteet ja elämäntilannettaan avaavat seikat jäävät pääsääntöisesti vailla huomiota. Niin ikään muutoksenhakulautakunnan ratkaisuista suuri osa koskee työttömän aktiivisuuden arviointia. Järjestelmä ymmärtää aktiivisuuden omalla tavallaan. Elämässä tilanteet ovat mutkikkaampia ja monitahoisempia, muun muassa yrittäjyyden ja työllistämisen suhde, opiskelun ja työn väliset rajanvedot, perhesyyt ja niin edelleen.

Pajukoski kritisoi myös muutoksenhakujärjestelmää avoimuuden ja julkisuuden puuttumisesta. Pajukoski päättää artikkelinsa seuraavasti: "Mikä merkitys työttömyysturvan muutoksenhakujärjestelmällä on, jos siellä ei mikään muutu lainsäädännöstä ja sen muutoksista huolimatta? Työtön työnhakija ei voi olla aina väärässä. Aktivointiin liitetyt sanktiot tai lain sanamuodon mukainen tulkinta eivät ole itsetarkoitus. Muutoksenhaun menestymisen tulisi olla mahdollista myös aineellisilla perusteilla. Aivan aiheeton ei ole kysymys, kuinka pitkälle työttömyysturvan muutoksenhakujärjestelmä on kvasioikeutta kvasituomioistuimissa." Näin siis Pajukoski.

Työttömyysturvan muutoksenhakujärjestelmä kaipaa siis ravistamista ja navakkaa tuuletusta. Koko järjestelmä tulisi saattaa täydelliseen läpivalaisuun, kunnollisen kritiikin ja peruskorjauksen kohteeksi.