Sisäasiainministeri Anne Holmlund

Arvoisa herra puhemies! Tänään lähetekeskustelussa olevalla järjestyslain muutoksella pyritään puuttumaan julkisella paikalla tapahtuvaan kerjäämiseen liittyviin kielteisiin ilmiöihin. Ehkä tähän alkuun muutama sana kerjäämiseen liittyvistä taustoista.

Oikeastaan voidaan todeta, että silmissämme näkyvät kerjäläiset ovat tietyllä tavalla vain näiden ilmiöiden jäävuoren huippu. Julkisella paikalla itseään elättääkseen kerjäävät ihmiset ilmentävät oikeastaan kahta ongelmaa. Ensinnäkin näiden henkilöiden kotivaltiot ovat ainakin jossakin määrin epäonnistuneet omien kansalaistensa ihmisarvoisen elämän turvaamisessa, kun heidän kansalaisensa pyrkivät elättämään itseään kerjäämällä toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa. Toiseksi ilmiöön liittyy näiden kotivaltioissaan taloudellisessa ja sosiaalisessa ahdingossa olevien henkilöiden hyväksikäyttämistä. Käytettävissä olevan esimerkiksi poliisiyhteistyön avulla saadun tiedon perusteella on aivan ilmeistä, että ainakin osa heistä tavalla tai toisella tuodaan tai harhautetaan toisiin valtioihin hankkimaan elantoaan kerjäämällä.

On selvä, ettemme voi ratkaista koko ongelmaa emmekä varsinkaan lähtömaiden taloudellisia tai sosiaalisia ongelmia. Jos kuitenkin ilmiöstä aiheutuu selkeitä ongelmia yleisen järjestyksen ja turvallisuuden kannalta täällä Suomessa, kansallisen lainsäädännön muuttaminen Suomen tapauksessa järjestyslain kautta on Suomen kansallinen keino puuttua asiaan. On myös muistettava, että kerjäämisen kielto oli Suomen lainsäädännön nojalla mahdollinen vielä vuonna 2002. Nykyistä järjestyslakia tuolloin säädettäessä katukerjäämistä ei käytännössä esiintynyt, joten kerjäämisen kieltoa ei tuolloin lakiin erikseen otettu.

Puuttumalla kerjäämiseen luodaan näiden henkilöiden kotivaltioille painetta turvata omien kansalaistensa ihmisarvoinen elämä. Toiseksi puuttumisella pyritään estämään henkilöiden ahdingosta hyötymisen mahdollistavien rikollisten markkinoiden syntyminen ja vahvistuminen.

Kerjääminen samoin kuin seksuaalipalveluiden myyminen, työtä kohtuuttomilla ehdoilla tekeminen sekä rikosten tekeminen ovat ihmisarvoa alentavia elannon hankkimistapoja. Tämä ilmenee esimerkiksi aiemman rikoslain muutosten perusteluissa. Henkilön tällaisiin oloihin omassa hyötymistarkoituksessaan saattavat voivat ainakin ääritapauksessa syyllistyä myös ihmiskauppaan. Lainsäätäjä on siis todennut Suomessa kerjäämisen ihmisarvoa alentavaksi toiminnaksi. Lisäksi toimintaan liittyy selkeästi ihmisten hyväksikäyttöä ja valitettavasti oheisilmiönä erityyppistä rikollisuutta myös.

Arvoisa puhemies! Seuraavaksi lyhyesti itse hallituksen esityksestä.

Esityksen tarkoituksena on hallituksen iltakoulun linjausten mukaisesti vähentää kerjäämisen aggressiivisia piirteitä sekä kieltää luvaton leiriytyminen. Kerjääminen on viimeisen kahden vuoden aikana merkittävästi lisääntynyt ja saanut aikaisempaa aggressiivisempia piirteitä. Kerjäläisten määrä vuonna 2008 oli noin 40:n ja 50:n välillä ja vuoden 2010 kesällä noin 300.

Kerjäämiseen liittyviä ilmoituksia kirjattiin hätäkeskuksissa vuonna 2008 noin 600, vuonna 2009 ilmoituksia oli noin 800 kappaletta. Edellä mainituista vuoden 2008 tehtäväilmoituksista noin 170 koskee häiriökäyttäytymistä tai ilkivaltaa. Vastaavasti vuoden 2009 tehtäväilmoituksista noin 490 koskee tehtäviä, joiden aiheena on häiriökäyttäytyminen tai ilkivalta. Nämä luvut osoittavat aggressiivisen kerjäämisen lisääntyneen merkittävästi. Vuonna 2008 häiritsevästä kerjäämisestä annettiin voimassa olevan järjestyslain sääntelyn nojalla 15 rangaistusvaatimusilmoitusta. Vuonna 2009 ilmoituksia oli 16. Nykyinen järjestyslain sääntely ei siten ole osoittautunut riittäväksi kerjäämisen osalta.

Myös leiriytymisestä siihen soveltumattomilla alueilla on aiheutunut lisääntyviä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden häiriöitä. Hallituksen esityksen tarkoituksena on hallituksen iltakoulun linjausten mukaisesti vähentää kerjäämisen aggressiivisia piirteitä sekä kieltää luvaton leiriytyminen.

Kansallinen lainsäädäntö on EU:n vapaan liikkuvuuden oloissa keino puuttua ongelmaan. Nyt esitettyjä vastaavia ja jopa tiukempia kansalliseen tai alueelliseen lainsäädäntöön sisältyviä kerjäämistä koskevia kieltoja on voimassa useissa Euroopan unionin jäsenmaissa, kuten Tanskassa, Isossa-Britanniassa, Itävallassa, Irlannissa ja Saksassa. Norjassa harkitaan kiellon palauttamista lakiin.

Yleisen järjestyksen häiritseminen tai turvallisuuden vaarantaminen yleisellä paikalla olisi ehdotuksen mukaan kiellettyä kerjäämällä, jos siihen sisältyy suullisesti esitettyjä uhkauksia, tarttumista kiinni, henkilön tai kulkuneuvon liikkumisen estämistä taikka hyökkäävää tai muuta vastaavaa käyttäytymistä. Esityksessä ei siis kiellettäisi kerjäämistä tai avun pyytämistä sinänsä, jos siihen ei sisälly aggressiivisia piirteitä.

Leiriytyminen olisi taajamassa kiellettyä, jos se olisi yleistä järjestystä huomattavasti häiritsevää tai terveyttä vakavasti vaarantavaa teltassa, ajoneuvossa, perävaunussa, hinattavassa laitteessa, aluksessa tai muussa vastaavassa asumuksessa.

Esityksessä ei ehdotettaisi viranomaisille tai järjestyksenvalvojille uusia toimivaltuuksia. Täsmällisempi sääntely mahdollistaisi puuttumisen kerjäämisen aggressiivisiin piirteisiin voimassa olevaa sääntelyä paremmin. Kielto myös ennalta estäisi luonteeltaan aggressiivisesta kerjäämisestä aiheutuvia yleisen järjestyksen ja turvallisuuden häiriöitä.

Leiriytymisen kiellolla pyritään estämään yleisen järjestyksen ja turvallisuuden häiriöitä taajamissa alueilla, jotka eivät sovellu leiriytymiseen. Jokamiehenoikeuksien perusteella tapahtuva häiriötä aiheuttamaton leiriytyminen samoin kuin leiriytyminen siihen soveltuvilla alueilla olisi edelleen sallittua.

Kiellot koskisivat kaikkia Suomessa oleskelevia henkilöitä riippumatta heidän kansalaisuudestaan. Kieltojen rikkomisesta voitaisiin tuomita järjestysrikkomuksesta sakkoon. Tämä tarkoittaisi päiväsakkoina minimissään noin 60:tä euroa. Rikoksista säädetään edelleen rikoslaissa.

Arvoisa puhemies! Olen korostanut asiaan liittyvissä keskusteluissa erityisesti tarvetta puuttua organisoituun kerjäämiseen, jota pidän kaikkein vakavimpana kerjäämiseen liittyvänä rikollisena ilmiönä. Nyt käsiteltävällä järjestyslain muutoksella halutaan puuttua aggressiiviseen kerjäämiseen sekä leiriytymiseen. Pidän kuitenkin välttämättömänä, että seuraamme tilannetta ja tilanteen kehittymistä ja olemme valmiita reagoimaan tarvittaessa myös lainsäädännön keinoin.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomen sosiaaliturva on johtanut siihen, että katukerjääminen on ollut meillä kovin vieras käytäntö lukuun ottamatta tietenkin katusoittajia ja katutaiteilijoita. Siksi Suomessa kerjäävä on useimmiten ulkomaalainen, tavallisimmin romanialainen.

Hallituksen lakiesitys lähtee siitä, että kerjääminen on edelleen Suomessa kansalaisten sekä ulkomailta tulleiden ihmisten perusoikeus. Kerjääminen ei voi olla perusoikeus siinä tapauksessa, että kerjääminen on toimintaa, jota organisoi järjestäytynyt rikollisuus. Romanialaisten osalta tästä lienee ainakin osittain kysymys. Onko siis todellakin niin, että Suomen pitää taata kansalaisilleen ja EU-maiden kansalaisille perusoikeus kerjätä? Siltä se ainakin tuntuu, koska hallitus ei päässyt yksimielisyyteen kerjäämisen kieltämisestä.

Kuten lain perusteluista on luettavissa, kesäkuussa 2010 tehdyn arvion mukaan Helsingissä on noin 220 kerjäläistä ja koko maassa noin 300. Kerjäläisten määrä on kasvanut erityisen voimakkaasti Helsingissä. Paikkakunnittain kerjäläisten määrä on vaihdellut. Poliisilaitosten arvioiden mukaan kerjääminen on muuttunut häiritsevämmäksi ja aggressiivisemmaksi kuin edellisinä vuosina. Tätä tukee kerjäämiseen liittyvien tehtäväilmoitusten lisääntyminen poliisissa.

Kerjäämiskieltoa selvittäneen työryhmän mukaan perinteisen kerjäämisen lisäksi eri puolilla Suomea on havaittu kerjäläisyyteen liittyvien oheisilmiöiden lisääntyminen. Erityisesti oheisilmiöt ovat lisääntyneet Helsingissä.

Arvoisa puhemies! Kerjääminen on muuttanut muotoaan ja aggressiivinen kerjääminen on lisääntynyt vuosien 2009—2010 aikana. Aggressiiviseen ja häiritsevään kerjäämiseen liittyy rihkaman pakkomyyntiä ja kerjäämistä ravintoloiden terasseilla ja sisätiloissa, ihmisiin käsiksikäymistä ja rahan anelua, lomapakkovarkauksia kerjäämisen yhteydessä, autojen pysäyttelemistä teillä rihkaman myyntitarkoituksessa, autojen ikkunoiden pesua liikennevaloissa, katukukkien myyntiä, katusoittoa ym. Muutama kerjäläisryhmään kuulunut mieshenkilö on tuomittu useasta Helsingissä tapahtuneesta ryöstöstä. Vuonna 2009 lähtien on poliisin tietoon tullut aikaisempaa enemmän lompakkojen ja matkapuhelinten anastuksia, joissa kerjääjä on tullut ihmisten lähelle kerjäämään rahaa ja samassa yhteydessä on anastettu taskusta, lompakosta tai laukusta omaisuutta. Kerjääminen on ollut ainakin osittain organisoitua.

Vuosina 2005—2009 kaksi erillistä Romaniasta lähtöisin olevaa järjestäytynyttä rikollisjärjestöä on tuottanut ihmisiä Suomeen. Romaniassa on keväällä 2010 luettu syyte 22 henkilölle ihmisten värväämisestä, salakuljettamisesta, majoittamisesta ja pakottamisesta Suomeen kerjäämään ja alkuaikoina laittomiksi rakennustyömiehiksi rakennustyömaille. Kerjääjät on kuljetettu kauppaliikkeiden eteen kerjäämään ja soittamaan haitaria, vaikkei heillä olisi ollut tarvittavia taitojakaan. Kaikki kerjäämisellä ja katusoittamisella saadut varat on usein organisaatio ottanut haltuun joko sellaisenaan tai kuviteltuina juoksevina kuluina. Rikoksista epäiltyjen romanialaisten määrä on kasvanut 160 henkilöstä 2 635:een vuodesta 2006 vuoteen 2009.

Arvoisa puhemies! Mielestäni hallituksen lakiesitys on osittain hyvä. Se puuttuu erityisesti väkivaltaiseen kerjäämiseen sekä kerjäläisten leiriytymisestä johtuviin ongelmiin. Osittain henkilökohtaisesti olen valmis tiukempiinkin toimiin kerjäämisen rajoittamiseksi.

Lopuksi: On erittäin tärkeätä, että Suomi painostaa EU:ta toimenpiteisiin Romanian romanien aseman parantamiseksi. Olennaisia toimenpiteitä ovat pakollinen koulutus kaikille romanilapsille, nykyistä paremmat asumisolosuhteet romaniperheille sekä riittävä sosiaaliturva. Jos Romanian valtio ei tähän pysty, tarvitaanko erityinen EU:n projekti, joka hoitaa asian?

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen oikeastaan helpottunut siitä, että hallituksen esitys järjestyslain muuttamisesta on loiventunut viime syksystä. Syksyllä kun keskusteltiin siitä, että kerjääminen tulisi kieltää, niin nyt puututaan aggressiiviseen kerjäämiseen. Yhtä kaikki on todettava, että jo voimassa oleva laki tarjoaa mahdollisuuksia puuttua niin häiritsevään käyttäytymiseen kuin yleistä järjestystä haittaavaan leiriytymiseenkin. Nämähän ovat niitä asioita, joilla tämän lainsäädännön tarpeellisuutta on perusteltu.

Järjestyslailla ei pystytä vaikuttamaan kuitenkaan kerjäämisen taustalla olevaan perimmäiseen ongelmaan. Köyhyys yhdessä järjestelmällisen syrjinnän kanssa on perimmäinen syy siihen, että esimerkiksi Romanian romanit kerjäävät myös Helsingin kaduilla. Syyt köyhyyden ja syrjinnän taustalla ovat erittäin moninaisia, eikä niihin todellakaan ole helppo puuttua täältä eikä myöskään EU:sta käsin. Paljon helpompaa olisi lakaista ongelma maton alle esimerkiksi kieltämällä kerjääminen, mitä nyt onneksi ei olla tekemässä.

Joka tapauksessa asioihin on yritettävä puuttua, ja Euroopan unionin jäsenmaana meillä ei ole edes oikeutta sulkea silmiämme köyhyydeltä ja kurjuudelta sen enempää täällä Helsingissä nenämme edessä kuin itäisissä jäsenmaissakaan. Suomen pitää tiukasti vaatia, että EU puuttuu romanien syrjintään ja kestämättömään köyhyyteen.

Arvoisa puhemies! EU:n tulisi ottaa keskeinen rooli romaniasiain ratkaisemisessa myös sen vuoksi, että se on osaksi vastuussa romaneiden tilanteen kurjistumiseen. Esimerkiksi Romaniassa romanit ovat perinteisesti elättäneet itseään tekemällä pikkutöitä maatiloilla. Romanian liityttyä Euroopan unioniin maaseutu on kuitenkin muuttunut. Tiloja on pistetty pakettiin ja yhdistetty suuriksi tiloiksi, eikä romaneille ole enää riittänyt töitä. Ei ole ikään kuin elämisen edellytyksiä eikä mahdollisuuksia.

Onkin ilahduttavaa, että nyt Unkarin puheenjohtajuuskaudella romaniasiat ovat keskeinen painopiste. Euroopan parlamentissa on jo vuosikaudet vaadittu EU:n romanistrategiaa. Nyt komissio aikoo antaa tiedonannon eurooppalaisesta kehityksestä, jolla määriteltäisiin puitteet kansallisille romanien sosiaalista osallisuutta koskeville strategioille. Odotukset ovat tietenkin kovat, että näin todella tapahtuu.

Arvoisa puhemies! Olen tässä puhunut nimenomaan kerjäävistä romaneista, vaikka nyt käsittelemämme laki koskee tietysti kaikkia. On kuitenkin ihan selvää, mistä into säätää juuri nyt kerjäämiseen liittyviä lakeja juontaa juurensa. Lakeja ei kuitenkaan pitäisi säätää erityistapauksia varten, ja esimerkiksi vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet on ollut huolissaan ihan perustellusti siitä, että kerjäämiseen puuttumiseksi suunnitellut lait leimaavat nimenomaan romanikansalaisia.

Toiseksi voi sanoa, että jos epäillään esimerkiksi ihmiskauppaa, olisi syytä puuttua nimenomaan ihmiskauppaan eikä tehdä niin, että kielletään kerjääminen sinänsä, mikä ikään kuin toimisi myös sillä tavalla, että ihmiskauppa tai se, mistä se johtuu, lakaistaisiin maton alle. Kerjäämisen kieltäminen ei varmasti ole oikea tapa puuttua myöskään ihmiskauppaan.

Arvoisa puhemies! Lakiteksti on nyt kuitenkin kirjoitettu sellaiseksi, että käytännössä poliisin kynnys puuttua jää suhteellisen korkeaksi. On tärkeää, että kerjäämistä sinällään ei nähdä ongelmana, vaan ymmärretään, että se on oire. Oleellista on puuttua itse tautiin, jonka nimi on köyhyys, ja kuten sanoin, tähän on tärkeä puuttua nimenomaan EU:n tasolla ja EU-maiden yhteistyöllä.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajat! Aluksi pahoittelen sitä, että saattaa olla, että joudun ylittämään suosituksena olevan 10 minuutin aikarajan puheenvuorossani, sillä joudun omien argumenttieni lisäksi nostamaan esiin myös minun kanssani eri mieltä olevien esittämät argumentit ja osoittamaan sen, miten perusteettomia ne ovat.

Herra puhemies! En kannata hallituksen esitystä. Oikea ratkaisu hallituksen esityksen tarkoittamaan ongelmaan on se, että kerjääminen kielletään kokonaan elinkeinona julkisilla paikoilla tapahtuvana. Eli kannatan sitä, että kerjääminen elinkeinotarkoituksessa julkisilla paikoilla kielletään. Tämä vastaa parhaiten niihin kielteisiin ilmiöihin, joihin hallitus tällä esityksellä haluaa puuttua.

Miksi haluan kieltää kerjäämisen Suomessa julkisilla paikoilla? (Ed. Tennilä: Pois silmistä, pois mielestä!) Ensinnäkin, Suomessa on tehty vuosikymmeniä yhdessä työtä sen puolesta, että Suomi olisi sellainen hyvinvointiyhteiskunta, jossa kenenkään ei tarvitse kerjätä henkensä pitimiksi, ja tässä on onnistuttu. (Ed. Rajamäki: Köyhyys kasvaa, tuloerot kasvaa!) Suomesta on onnistuttu tekemään sellainen hyvinvointiyhteiskunta, että kenenkään ei täällä tarvitse kerjätä, jotta pysyisi elossa. Kun tähän tilanteeseen on päästy, on mielestäni täysin perusteetonta, että me sanomme muualle, että tulkaa te muualta tänne Suomeen kerjäämään, vaikka Suomessa on onnistuttu rakentamaan sellainen sosiaaliturva ja sellainen hyvinvointiyhteiskunta, että täällä ei tarvitse kerjätä. (Ed. Rajamäki: Ettekö seuraa, mitä tapahtuu?)

Toinen syy, miksi kannatan kerjäämisen kieltämistä, on se, että kerjääminen julkisilla paikoilla ei ole ihmisarvoinen tapa hankkia elantonsa. (Ed. Rajamäki: Ei todellakaan!) Päinvastoin se, että ihminen istuu tuossa Sokoksen kulmassa jäisellä maalla tai puolittain makaa siinä jäisessä maassa ja pyytää ohikulkijoilta avustusta, almua, se on ihmisarvoa alentavaa.

Kolmanneksi, vastustan kerjäämisen sallimista eli kannatan kerjäämisen kieltämistä sillä perusteella, että Suomessa tapahtuvaan kerjäämiseen liittyy lieveilmiönä muunlaista rikollisuutta. Joka tätä epäilee, lukekoon hallituksen esityksestä sivulta 6 alkavan tekstin Kerjäämiseen liittyvät oheisilmiöt. Siinä tekstissä sanotaan muun muassa seuraavaa, sivu 7, ensimmäinen palsta:

"Muutama kerjäläisryhmään kuulunut mieshenkilö on tuomittu useasta Helsingissä tapahtuneesta ryöstöstä Helsingin käräjäoikeudessa. Vuodesta 2009 lähtien on poliisin tietoon tullut aikaisempaa enemmän lompakkojen ja matkapuhelinten anastuksia, joissa kerjäämistä harjoittava henkilö on tullut ihmisten lähelle kerjäämään rahaa ja samassa yhteydessä on anastettu henkilön taskusta, lompakosta tai laukusta omaisuutta. Vuonna 2007 ja 2008 tällaisia tekoja tuli poliisin tietoon noin 10 tapausta vuosittain. Vuonna 2009 tapauksia oli jo noin 70 kappaletta ja vuonna 2010 tammikuun ja elokuun välillä noin 40 kappaletta."

Neljäs syy, miksi kannatan kerjäämisen kieltämistä julkisella paikalla Suomessa, on se, että Suomessa nyt nähtävään kerjäämiseen ja ennen kaikkea sen organisointiin näyttää liittyvän ihmiskaupanomaisia piirteitä. Joka tätä ei usko, lukekoon hallituksen esityksen sivulta 7 oikealta palstalta muun muassa seuraavan tekstin:

"Poliisi on saanut viitteitä siitä, että kerjääminen on ollut ainakin osittain organisoitua. Romaniassa on maaliskuussa 2010 luettu syyte 22 henkilölle ihmisten värväämisestä, kuljettamisesta, majoittamisesta ja pakottamisesta Suomeen kerjäämään ja alkuaikoina laittomiksi rakennustyömiehiksi rakennuksille." (Ed. Rajamäki: Miksi te ette puutu pimeään työhön?) "Syytekirjelmän mukaan kerjääjiä uhkailtiin, kohdeltiin väkivaltaisesti ja heidät tarkastettiin mahdollisten piilotettujen varojen takia. Osa asianomistajista pakotettiin kerjäämisen ohella tekemään omaisuusrikoksia, kuten varastamaan perämoottoreita, vaatteita, kosmetiikkaa ja elintarvikkeita. Syytteen mukaan on myös viitteitä, että toimintaan liittyi rahaliikennettä Suomesta Romaniaan. Keskusrikospoliisi tutkii parhaillaan asiaan liittyviä kytkentöjä Suomeen, ihmiskauppaan ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen."

Herra puhemies! Näillä neljällä perusteella haluan kieltää kerjäämisen Suomessa.

Mitä sitten tulee vastustajien argumentteihin, ehkä yleisin argumentti on ollut se, että kerjäämisen kieltäminen ei korjaa todellista ongelmaa, joka on syrjintä ja köyhyys lähtömaissa. Jopa täysin fiksut ja älykkäät ihmiset ovat esittäneet tätä argumenttia vastustaessaan kerjäämisen kieltämistä. Tämä argumenttihan on täysin sopimaton, täysin pöllö, koska jotta tämä argumentti voisi toimia, se edellyttäisi sitä, että kerjäämisen salliminen Suomessa auttaa siihen todelliseen ongelmaan, joka on siis köyhyys ja syrjintä lähtömaissa. Kuvittelevatko vastustajat todellakin sitä, että kerjäämisen salliminen Suomessa todellakin auttaa siihen todelliseen ongelmaan, joka on siis syrjintä ja köyhyys lähtömaissa, tässä tapauksessa lähinnä Romaniassa ja Bulgariassa?

Asiahan on niin, että vain lähtömaassa voidaan puuttua ja tulee puuttua tähän todelliseen ongelmaan. Suomen ja Euroopan unionin on painostettava ja autettava näitä maita, kuten Romaniaa ja Bulgariaa, auttamaan ja parantamaan oman romanivähemmistönsä tilannetta. On sietämätöntä, että Euroopan unionissa, joka ei ole pelkästään taloudellinen yhteisö, vaan myös arvoyhteisö, on sietämätöntä, että Euroopan unionissa on jäsenmaita, jotka todellisuudessa syrjivät omaa yhtä kansallista vähemmistöään, tässä tapauksessa romaneja, pitävät heidät köyhyydessä, eivät auta lapsia koulutielle, eivät auta tähän vähemmistöön kuuluvia ihmisiä parantamaan omaa asemaansa. On sietämätöntä, että kun Euroopan unioni on jonkin verran ponnistellut näiden ihmisten auttamiseksi, niin näiden maiden hallitukset ja viranomaiset eivät todellisuudessa ole halunneet näihin ponnisteluihin osallistua. Euroopan unionin ja Suomenkin pitää tietysti jatkossa tehdä vielä enemmän.

Sitä tietysti sopii kysyä, kumpi on näiden viranomaisten painostamisen kannalta parempi tilanne, sekö, että sieltä romanit lähtevät kymmenintuhansin tai tuhansin esimerkiksi Ranskaan, Italiaan kerjäämään, Suomeen muutamia satoja, vai se, että nämä eivät lähde. Itse kuvittelen, että asianomaisten maiden viranomaiset ovat tyytyväisiä, kun sieltä romanit lähtevät muualle Eurooppaan kerjäämään, ja kokevat, että se on sopiva keino heidän oman romaniongelmansa vähentämiseksi. Sehän ei tietystikään voi olla oikea keino.

Herra puhemies! Toinen argumentti vastustajilla on ollut se, että okei, eihän se nyt ole ihmisarvoista, että kerjäämällä hankitaan elanto Suomen kylmillä kaduilla, mutta eipä näiden ihmisten elämä ole siellä köyhässä kotimaassakaan sen ihmisarvoisempaa.

Herra puhemies! Nyt on kyse Suomesta ja elämisestä Suomessa ja siitä, mitä me Suomessa sallimme. Meillä on Pietarissa katulapsia, jotka saamani selvityksen mukaan siellä myyvät itseään. Heidän elämänsä ei todellakaan ole ihmisarvoista, mutta ei se tarkoita sitä, että me sallisimme näiden samojen lasten Helsingin kaduilla myyvän itseään. Meillä on Bangladeshissa tai Nepalissa lapsityöläisiä, joita pidetään ehkä 10—12 tuntia vuorokaudessa töissä tekemässä mattoja tai tekstiilejä tai jotain vastaavaa. No, eihän se sitä sitten tarkoita, että kun heidän elämänsä on näin kurjaa siellä lähtömaassa, niin me sallisimme Suomessa heidän sitten tällä perusteella elävän samalla tavalla.

Eli toisin sanoen: Ei ole mikään argumentti sallia Suomessa ihmisarvon vastainen, jopa ihmisarvoa alentava kerjääminen. Ei ole mikään argumentti se, että näiden ihmisten oma elämä siellä lähtömaassa on köyhää ja kurjaa.

Herra puhemies! Kolmas argumentti, jolla vastustetaan kerjäämisen kieltämistä Suomessa, on se, että naureskellaan, että luuletteko te, että näiden köyhien kerjäläisten sakottaminen jotain auttaisi. Eräs oikeusministeriön korkea virkamies sanoi minulle, että siitä vasta saataisiin turhia vankeja Suomen vankiloihin, kun ruvettaisiin näitä kerjäläisiä rankaisemaan. Naurettava ajatus! Tietystikään tarkoitus ei ole näiden kerjäläisten sakottaminen, vaan tarkoitus on se, että heillä ei olisi syytä tulla Suomeen kerjäämään, koska Suomessa kerjääminen on kielletty eli he eivät saa rauhassa kerjätä. Toisin sanoen, kun he istuutuvat tuohon Sokoksen kulmalle kerjäämään, niin ohi kävelevä poliisipartio tulee sanomaan, että Suomessa ei saa kerjätä, olkaa hyvä ja jatkakaa matkaanne.

Eli kun kerjääminen Suomessa olisi kiellettyä ja he eivät saisi rauhassa kerjätä, vaan heitä olisi aina poliisi hätistelemässä eteenpäin ja ilmeisesti kansalaispalautekin olisi sellaista, että tämä on Suomessa laitonta toimintaa, niin se olisi syy siihen, että he eivät tulisi Suomeen kerjäämään, kun ei täällä rauhassa kerta saa kerjätä.

Herra puhemies! Neljäs perustelu, todella pöllö perustelu, on se, että jos me kieltäisimme Suomessa kerjäämisen ja kun se käytännössä kohdistuisi lähinnä romaneihin, Romanian ja Bulgarian romaneihin, niin tällainen lainsäädäntö olisi vastoin Suomen solmimia kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja vastoin Suomen perustuslakia. Hallituksen esityksen taustallakin jonkin verran tässä perusteluissa näkyy tämän kaltainen ajattelu.

Tällaista arvostelua, että kerjäämisen kieltäminen Suomessa olisi vastoin Suomen perustuslakia, ovat esittäneet ei vain ihmisoikeusprofeetta Martin Scheinin, jonka mielestä lähes kaikki on vastoin perusoikeuksia, vaan myös ihan varteenotettavat oikeustieteen professorit ja pääkirjoitustasolla saakka myös suomalainen media. (Ed. Tennilä: Tehän arvostelette hallitusta!) Kyllä pitää ihmetellä, miten kerjäämisen kieltäminen voi olla vastoin Suomen solmimia kansainvälisiä sopimuksia, koska kuten hallituksen esityksen sivulta 14 käy ilmi, kerjäämisen ovat Euroopan unionin ja näihin ihmisoikeussopimukseen sitoutuneista maista kieltäneet joko kansallisella tai alueellisella lainsäädännöllä esimerkik-si Tanska, Itävalta, Iso-Britannia, Luxemburg ja Espanja. Irlannissa kerjäämisen kieltämistä koskeva lakiehdotus on parlamentin käsittelyssä. Eli tuskinpa vaan se kieltäminen on vastoin Euroopan ihmisoikeussopimuksia, kun kaikki nämä maat ovat kieltämiseen ryhtyneet.

Mitä sitten tulee siihen, että se olisi vastoin meidän omaa perustuslakiamme, tämä ajatushan lähtee siitä, että se on syrjintää, jos säädetään sellainen laki, joka käytännössä, siis käytännössä, kohdistuu lähinnä johonkin tiettyyn ihmisryhmään, esimerkiksi etniseen tai uskonnolliseen ryhmään. Koko ajatus on mielestäni pöllö. Meillä on säädetty esimerkiksi laki, jolla on moniavioisuus kielletty. No, tämä moniavioisuuskieltohan kohdistuu käytännössä niihin ihmisiin ja niihin kulttuureihin, joihin moniavioisuus sisältyy. Onko tämä kielto vastoin Suomen perustuslakia? Meillä on säädetty laki, jolla on kielletty tyttöjen ympärileikkaus Suomessa. No, se kohdistuu käytännössä niihin kulttuureihin, joihin tyttöjen ympärileikkaus sisältyy. Onko tämä laki vastoin Suomen perustuslakia? Meillä on keskusteltu Suomessa siitä, että poikien ympärileikkaus kiellettäisiin. Se kielto kohdistuisi niihin kulttuureihin, juutalaisiin ja islaminuskoisiin, joiden kulttuureihin ympärileikkaus kuuluu. Olisiko tämä laki vastoin Suomen perustuslakia? Meillä on keskusteltu tässä salissa, muun muassa ed. Tiusanen keskustellut, siitä, että juutalainen ja islamilainen teurastustapa Suomessa kiellettäisiin. Nyt korostan, että en vertaa kerjäämistä teurastukseen. Tätä pitää nyt erikseen Helsingin Sanomille korostaa. Onko juutalaisen tai islamilaisen teurastustavan kieltäminen eläinsuojelulaissa vastoin Suomen perustuslakia, koska se käytännössä kohdistuu juutalaisiin ja islaminuskoisiin Suomessa? Tämä on todella pöllö argumentti, ja olen ihmeissäni, että monet keskeisetkin valtiosääntöoikeuden professorit ovat tällä perusteella olleet kiistämässä Suomelta oikeuden kieltää kerjääminen Suomessa.

Joka ei näitä minun esimerkkejäni halua kuunnella, niin kuunnelkaa sitten oikeustieteen tohtori Erkki Havansin esimerkkejä samassa tarkoituksessa. Hän kirjoitti Suomen Kuvalehdessä marraskuussa näin: "Oletetaan, että havaitaan ns. thai-hierontapaikkojen kätkevän prostituutiota, jota laki ei vielä kiellä, mutta joka haluttaisiin kieltää. Jos ilmenisi, että lähes 100 prosenttia näistä naisista on vain yhtä vähemmistökansallisuutta, lakia ei joidenkin mielestä voisi säätää: sehän kohdistuisi etnisesti vain yhteen vähemmistöön." — Eli thaimaalaisiin. — "Jos hierojanaisissa olisi melko tasaisesti esimerkiksi thaimaalaisia, virolaisia ja nigerialaisia, kielto voitaisiin säätää. Vai tulisiko lisäksi neljäntenä ryhmänä olla ’kantasuomalaisiakin’ naisia?"

Toinen Havansin esimerkki: "Jos Lapissa ei-rauhoitettu peto tekisi suurta tuhoa porojen joukossa ja joutuisi sukupuuton partaalle, kun poromiehet sitä kiivaasti metsästävät, niin voidaanko eläimen tappaminen kriminalisoida, jos kaikki tappajat olisivat saamelaisia? Ilmeisesti ei: etnistä syrjintää!" (Ed. Tennilä: Lopettakaa saivartelu!) "Toisin olisi, jos saamelaisten ohella iso osa tappajista olisi ’kantasuomalaisia’." (Ed. Rajamäki: Ei mahdu Hesariin enää!)

Kolmas Havansin esimerkki: "Oletetaan, että khat ei olisi vielä huumeena kielletty, mutta esiintyneiden haittavaikutusten takia se haluttaisiin säätää huumeeksi ja sen tuonti ja levitys kriminalisoida. Jos kiellot käytännössä kohdistuisivat vain esimerkiksi somaleihimme, lakia ei kai voitaisi säätää. Olisihan se etnistä syrjintää."

Kun tämä asia, hallituksen esitys, on menossa perustuslakivaliokuntaan, niin haluan, että perustuslakivaliokunta todellakin miettii, mitä se tässä yhteydessä lausuu.

Viimeinen esimerkki siitä, että tällainen ajattelu on täysin pöllöä, (Puhemies rykäisee) on se, että hallitus on antanut tämän lakiesityksen. Kehenkäs tämä lakiesitys sitten kohdistuu? Eikö se kohdistu siihen samaan porukkaan, niihin Romanian tai Bulgarian romaneihin, jotka Suomeen tulevat kerjäämään? Ei kai tämä mihinkään muuhun porukkaan käytännössä kohdistu. Onko tämä lakiesityskin vastoin Suomen perustuslakia? Missä ne profeetat nyt ovat? Ei ainakaan julkisuudessa ole kukaan lausunut, että tämäkin on vastoin Suomen perustuslakia. Tämä on tärkeä periaatteellinen kysymys.

Haluan vielä sanoa, että esimerkiksi sosialidemokraattien politiikkana on se, että maassa maan tavalla. Mitä siitä jää jäljelle, jos emme me Suomessa saa itse päättää, mikä Suomessa on laillista ja mikä Suomessa on laitonta?

Herra puhemies! Viidentenä ja viimeisenä argumenttina on esitetty, että kerjääminen pitää Suomessa sallia sen vuoksi, että kun me näemme nämä kerjäläiset silmiemme edessä, me muistamme ja tiedostamme, miten kurja on heidän asemansa lähtömaissa Romaniassa ja Bulgariassa ja me olemme valmiimpia ja halukkaampia tukemaan ja painostamaan näitä maita puuttumaan näiden ihmisten asemaan heidän lähtömaassaan.

Herra puhemies! Minun pitää myöntää, että tämä on paras argumentti, mitä minä olen kuullut. On ihan totta, että en minäkään täällä puhuisi 20:tä minuuttia Bulgarian ja Romanian romanien syrjinnästä ja köyhyydestä lähtömaissa, ellei tämä asia olisi tullut Suomessa esiin juuri sitä kautta, että meidän kaduillamme me olemme nähneet tämän ilmiön ihan omien silmiemme alla ja olemme ymmärtäneet, että ilmiön syynä on näiden ihmisten syrjintä ja näiden ihmisten köyhyys lähtömaissa. Tämä on ollut hyvä argumentti. Minä luulen, että tässä suhteessa herätys on jo tapahtunut ja me voimme niillä syillä, jotka edellä mainitsin, kieltää kerjäämisen Suomessa.

Lopuksi totean, että jos media tätä asiaa mitenkään selostaa, niin toivon, että se antaa tilaa myös meidän kerjäämisen kieltämisen kannattajien argumenteillemme. On ollut ihmeellistä huomata, että mediassa hölmöimmätkin kieltämistä vastustavat argumentit saavat huomattavaa palstatilaa, mutta näitä argumentteja, joilla me kerjäämisen kieltämisen kannattajat argumentoimme, ei millään meinaa saada mediassa läpi. Jotenkin suhtautuminen tähän kerjäämiseen on tämän päivän jonkinlainen tämmöinen edistyksellisyyden ja edistyksellisen mielenlaadun mittari. Evan toimitusjohtaja Apunen esitti, että yleisesti tutkittaisiin toimittajien puoluekantoja. Minä en sitä kannata, mutta väitän, että jos tutkittaisiin, kuinka monta prosenttia esimerkiksi Helsingin Sanomien ja Yleisradion toimittajista kannattaa kerjäämisen kieltämistä Suomessa, niin se prosenttiluku olisi kyllä äärimmäisen pieni.

Herra puhemies! Kaiken kaikkiaan toivon, että valiokunta muuttaa hallituksen esitystä siten, että kerjääminen Suomessa kielletään. (Ed. Petri Salo: Loistava puhe! — Ed. Akaan-Penttilä: Hyvä puhe!)

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen täysin samaa mieltä henkilökohtaisesti, että nämä ilmentyneet kerjäläisilmiöt eivät ole asiallisia. Niihin olisi pitänyt järjestyssääntöjen kautta kyllä päästä pureutumaan aikaisemmin, ja siihen liittyy myös organisoidun rikollisuuden lieveilmiötä. Painetta Romaniaan ja Bulgariaan on todella kasvatettava. Näin tehtiin myöskin meidän puheenjohtajuusaikanamme Newcastlen kokouksessa.

Mutta haluan nyt puuttua tähän ed. Zyskowiczin ja kokoomuksen tekopyhyyteen. Köyhyys kasvaa Suomessa, lapsiköyhyys, 15 prosenttia eläkeläisistä on köyhiä, sanoo Suomen Sydänliitto, jonka hallitus kohta kokoontuu. Ja te olette samaan aikaan sallineet halpatyömarkkinat, oleskelulupakäytännössä ei tiedetä, missä asuvat edes laittomat maahantulijat, sisäministeriöltä on siirretty maahanmuutto- ja turvapaikka-asiat. Nyt yhtäkkiä haetaan ryhtiä sitten tällä kerjäläislainsäädännöllä, kun on hävinnyt käsistä muun muassa perusteettomien turvapaikanhakijoiden käsittelyt ja laittoman maahanmuuton hallinta. Meillä on kahdeksan kertaa enemmän alaikäisiä turvapaikanhakijoita kuin edellisen hallituksen aikana, nelinkertainen määrä perusteettomia turvapaikanhakijoita. Teiltä on karannut homma käsistä, te haette vaaliryhtiä nyt sitten osoittamalla, että kyllä teillä lihaksia riittää romanialaisille romaneille.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu kerjäämisestä on päälaellaan. Kysehän on köyhyyden tuottamasta ongelmasta. (Ed. Zyskowicz: Kuka sitä kiistää? — Ed. Tiura: Eihän sitä kukaan kiistäkään!) Ja sen sijaan, että köyhyyttä poistettaisiin esimerkiksi EU:n toimin, niin sitähän lisätään nyt. Esimerkiksi nämä päätökset Kreikasta ja Irlannista lisäävät satavarmasti köyhyyttä molemmissa maissa ja tuottavat ongelmia, jotka ilmenevät myös kerjäämisenä. Köyhyys kasvaa myös tässä maassa, EU-tilaston mukaan 900 000 köyhää. Eikä se niin ole, ed. Zyskowicz, saattaa olla, että siellä teidän terassillanne pääkaupungin keskustassa ei ole niitä, jotka pyytävät esimerkiksi vippejä teiltä, mutta esimerkiksi minulta niitä pyydetään usein. Ihan suomalainen työtön pyytää, ja te kieltäisitte senkin. Sehän on kerjäämistä. (Ed. Zyskowicz: Elinkeinona!) Se on alentavaa, se on surkeaa, mutta sitä tapahtuu myös tässä maassa (Ed. Zyskowicz: Se ei ole elinkeino!) ja se on köyhyyden syy. Teidän linjanne on se, että pois silmistä, niin se on pois mielestä. Tämä on argumentti. Teitä haittaavat, niin kuin varmaan kaikkia, nämä seuraukset, mutta menkää syihin. Sitä paitsi te puhutte EU:sta siten, että sieltä nyt tulee. Tehän olette itse kannattanut vapaata liikkuvuutta EU:ssa. Miten te kiellätte nyt seuraukset? Tässäkin teillä on syy hukassa. Itse olitte "syy", kun kannatitte tätä vapaata liikkuvuutta. Nyt te seuraukset haluatte estää, eli että joku tulee tänne. Ei sitä voida estää.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczin puheenvuoro oli vetävästi esitetty, mutta siihen voidaan aika helposti esittää myöskin yleisiä vasta-argumentteja. Yksi sellainen on, että vastoin sitä, mitä me integraatiokehityksessä 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa teidän ollessanne mukana täällä olemme päättäneet, me emme ole päättäneet niissä yhteyksissä siitä, että me olisimme laillisesti kollektiivisessa vastuussa muun Euroopan ihmisistä. Sen vallan on ottanut tämä eduskunta, ja sen pitää olla silloin looginen loppuun saakka. Ja siinä katsannossa te olette hyvin epälooginen siinä, mitenkä te olette käyttäytynyt äänestystilanteissa ja millä tavalla te puhuitte äsken tuolta pöntöstä.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Leirien hajottaminen ei poista asunnottomuutta, eikä kerjääjän sakottaminen paranna hänen ihmisoikeuksiensa toteuttamista. Hallituksen esityksessä on lisäksi erittäin arveluttavan väljä tulkinta aggressiivisesta kerjäämisestä. Toiselle meistä se saattaa olla alaikäinen teini bussipysäkillä tai rautatieasemalla, toiselle laitapuolen kulkija ruokakaupan edessä tai kolmannelle kokoomus ja keskusta joka vaalien alla. Sitä paitsi, kuten täällä on jo aikaisemmin todettu, rikoslainsäädäntömme sisältää jo kaikki työvälineet näihin ongelmiin. Meillä on välineitä pakottamiseen, ilkivaltaan, ihmiskauppaan, kiristykseen, uhkailuun, näpistelyyn, järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja fyysisen koskemattomuuden rikkomiseen. Mihin me tätä lakia tarvitsemme?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mitä tulee ed. Rajamäen puheisiin kokoomuksen tekopyhyydestä, niin tietysti tämmöisiäkin vaalipuheita ed. Rajamäki täällä voi käyttää. (Ed. Rajamäki: Neljä vuotta!) Mutta olen iloinen siitä, että ed. Rajamäki, näin ymmärsin, oli kanssani samaa mieltä itse asiasta eli siitä, että kerjääminen elinkeinotarkoituksessa, ed. Tennilä, julkisilla paikoilla tulisi kieltää. (Ed. Tennilä: Mihinkäs sekin raja vedetään?)

Mitä tulee ed. Sirnön puheenvuoroon, niin ymmärsin, että se ei ollut vastauspuheenvuoro minulle, vaan hän käytti oman puheenvuoronsa. Mutta kun puhuitte nyt tästä sakottamisesta, niin te ette varmasti kuullut, kun sanoin, että ei tarkoitus ole tietystikään kenenkään sakottaminen, jos kerjääminen kiellettäisiin, eikä se ole ajatukseni mukaista lainkaan. On aivan naurettavaa kuvitella, että näitä rutiköyhiä ihmisiä pitäisi ruveta sakottamaan, vaan kyse on tässä kieltämisessä siitä, että ei olisi syytä tulla Suomeen. Ed. Tennilälle sanon vaan, että liikkuminen ja kerjääminen ovat eri asioita.

Maarit Feldt-Ranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse en ajatellut itseäni agitoida tässä mihinkään apinanraivoon tämän esityksen tiimoilta, vaan esittää vaan muutaman neutraalin huomion tästä laista. Melkein provosoiduin, kun ed. Zyskowiczia kuuntelin. Olisikin ollut mautonta, että hän olisi vielä verrannut kerjäämistä teurastukseen, mitä hän ei tehnyt, mutta hänhän on aikaisemmin verrannut tätä taskuvarkauteen ja ympärileikkaukseen. (Ed. Zyskowicz: Naurettavaa! Typerä väite!) Mutta siis tosiasiassa tällä lailla ei puututa varsinaiseen ongelmaan, mutta ei puututa myöskään ongelmien syihin. Kyllä tästä vahvasti jää sellainen mielikuva, mihin ed. Rajamäkikin vähän viittasi, että tässä on kyse siitä, että halutaan antaa signaali siitä, että nyt vedetään kovaa linjaa.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on tänään vähän nimitelty kollegoja, ja en halua nimitellä, mutta väite siitä, että olen verrannut aikaisemmin kerjäämistä taskuvarkauteen, on täydellistä väärinkäsitystä.

En verrannut sitä tässä tyttöjen ympärileikkaukseen, en verrannut sitä Lapin petojen surmaamiseen, en kat-huumeen salakuljettamiseen, en moniavioisuuteen, en mihinkään näistä, vaan kyse oli juridisesta argumentista, että jos lähdetään siitä, että Suomen perustuslaki ei salli säätää lakeja, jotka käytännössä kohdistuvat vain johonkin kansalaisryhmään, niin miten me voimme kieltää kaksinnaimisen, miten me voimme kieltää ympärileikkaukset, tyttöjen tai poikien, jne. jne. Kyse on valtiosääntöoikeudellisesta argumentista eikä siitä, että vertaisin kerjäämistä taskuvarkauteen tai poikien ympärileikkaukseen tai mihinkään muuhun näistä. Toivoisin, että te ymmärrätte.

Mutta, ed. Feldt-Ranta, kun teillä oli puheenvuoro, olisi kiva ollut kuulla, mitä sosialidemokraatit ovat tästä asiasta mieltä.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En missään nimessä halua nimitellä ketään kollegoitani, mutta yritän vastata joihinkin kysymyksiin. Säästän suurimman osan vastauksista ed. Zyskowiczille varsinaiseen puheenvuorooni, mutta sitä kommentoin, kun sanotte, että haluatte kieltää kerjäämisen elinkeinotarkoituksessa. Jos ihminen kerjää kadulla ja saa siitä 10 tai 20 euroa päivässä, onko se silloin elinkeinotoimintaa? Mielestäni elinkeinotoiminta on jotain ihan muuta.

Mistä sen sijaan olen hyvin samaa mieltä sekä ed. Zyskowiczin että ministeri Holmlundin kanssa on se, että kerjääminen on ihmisarvoa alentavaa toimintaa. Mutta, rakkaat ystävät ja kollegat, hyvät edustajat, vielä ihmisarvoa alentavampaa toimintaa on yrittää lailla kieltää sitä, että ihminen viimeisessä hädässään istuu hiljaa kadunkulmassa kuppi edessään tai käsi ojossa.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuuntelin jokaisen sanan, mitä ed. Zyskowicz sanoi, ja se oli loistava puheenvuoro siinä, että hän perusteli yhdeksällä kohdalla oman mielipiteensä. Jotta me pääsisimme asianmukaisesti eteenpäin, niin minä toivoisin, edustajatoverit, että perustelette kohta kohdalta ed. Zyskowiczin väitteet ja sanotte, miltä osin ne eivät pidä paikkaansa. Minun ajatusmallini nimittäin kulkee hyvin pitkälle samaa logiikkaa kuin ed. Zyskowiczin ajattelu.

Toisekseen, mitä tällä lailla nyt loppujen lopuksi sitten eteenpäin saadaan? Kielletään sellainen kerjääminen, joka on väkivaltaista tai jossa pysäytellään ajoneuvoja tai aiheutetaan häiriötä julkisella paikalla. Ei minun poliisikokemukseni mukaan siihen tarvita lainsäädäntöä tänä päivänä, kerjää tai ei. Jos henkilö pysäyttelee ajoneuvoja, käy toisten ihmisten kimppuun, poliisi ottaa henkilön kiinni, tarkastaa henkilöllisyyden, ja jos se toistuu, vie tarvittaessa putkaan. Siis tämä asia on ok poliisilain perusteella jo tänäkin päivänä.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on aika mielenkiintoinen tilanne: On kokoomuslainen ministeri, ja kokoomus arvostelee kovasti tätä esitystä. (Ed. Gustafsson: Taitaa olla vaalit tulossa!) Hajoaako hallitus tähän? Kun tämä viedään nopeasti läpi, niin ilmeisesti loppumetreillään hallitus hajoaa. Vai erottaako kokoomus ministerin? Tämä ristiriita on tosi iso tässä.

Ensinnäkin tässä kerjäämisessä kyse on kahdesta osapuolesta, on se, joka pyytää, ja se, joka antaa. Silloin kyse on siitä, annetaanko. Ja minä olen sitä mieltä, jotta jos ihminen pyytää jotain, niin ei sitä voi ojaan potkaista, sinne sivuun, niin kuin kokoomus aikoo potkaista sivuun, jotta on pois näkyvistä, se on pois mielestä. (Ed. Zyskowicz: Ei kun kokoomus haluaa estää heidän tulemisensa!)

Kun ed. Zyskowicz totesi, jotta elinkeinotoimintatarkoituksessa, niin tekevätkö nämä henkilöt veroilmoitukset Suomeen? Hehän tekevät Suomen maaperällä yritystoimintaa, elinkeinotoimintaa, niin tekevätkö he veroilmoituksen siitä vai eivät?

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on askel oikeaan suuntaan, mutta myöskin itse haluaisin mennä tässä pidemmälle. Jos katsomme sitä, mitä Tanskassa on tehty, niin siellä kerjääminen on loppunut, ja se on loppunut hyvin yksinkertaisella viestillä. Se on sen tyylinen kuin ed. Zyskowicz täällä on sanonut: kerjääminen pääasiallisena elinkeinona on kielletty.

Se ei tarkoita, ed. Tennilä, silloin niitä yksittäisiä henkilöitä, jotka kysyvät silloin tällöin joltakin rahaa, ( Ed. Rajamäki: Yhä useampi suomalainen joutuu tekemään niin!) koska jos se on pienituloinen suomalainen, niin hänen pääasiallinen elinkeinonsa ei ole kerjääminen, vaan hän saa varmaan tulonsa muista yhteiskunnan tuista, ja meillä on toimeentulotukijärjestelmä, josta saa toimeentulotukea viimesijaisena elinkeinona.

Mutta Tanskan mallin mukaan sellainen henkilö voidaan maasta poistaa, jonka pääasiallinen elinkeino on kerjääminen. Minä haluaisin kuulla vasemmistolta, oletteko te todellakin tällaista järjestelyä vastaan, joka Tanskassa on hyvin laajalti hyväksytty ja johtanut siihen, että kerjäämisestä on luovuttu ja avustetaan niitä ihmisiä muilla tavoin siellä heidän lähtömaissaan kuin että he tulevat tänne kerjäämään.

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen tullut tässä keskustelussa siihen tulokseen, että jopa perusturva on kokoomukselle elinkeino. Tällä hetkellä ollaan Suomessa siinä tilanteessa, että tälle vuodelle tuli 11 sentin korotus työmarkkinatukeen ja peruspäivärahaan, muutaman euron korotuksia pieniin työeläkkeisiin. (Ed. Rajamäki: Energialaskuun tuli enemmän!) Millähän ihmiset maksavat ne korotukset, joita kaikkien välillisten verojen kautta on tullut?

Se köyhyys on arkipäivää tässä maassa, ja kuten ed. Tennilä sanoi, sitä kerjäämistä tapahtuu koko ajan. Ihmiset joutuvat nöyrtymään, kerjäämään jopa sosiaalitoimen luukulla, kun sitä harkinnanvaraista toimeentulotukea myönnetään entistä sitkaammin. Ihmiset joutuvat kerjäämään leipäjonossa. Jos tämä ei myös ole kerjäämistä, niin kannattaa mennä katsomaan niihin leipäjonoihin ja juttelemaan ihmisten kanssa.

On erittäin mielenkiintoista, että ajatusmaailma on se, että me suljemme silmät ongelmalta ja me siirrämme ongelman maailman takapihalle. Poissa Suomesta, poissa meidän silmistämme, poissa meidän päätöksenteostamme. Jos ajatellaan, että koko maailman, koko Euroopan köyhyysongelma ratkaistaan sillä, että kaikki maat kieltävät kerjäämisen, niin erehdymme pahasti. Siitä tulee meidän suurin oikeusturvaongelmamme.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varmasti on hyvä, että näin värikkäästi keskustellaan asiasta, joka sinänsä on vakava monella tavoin. Täällä on kollegoita, jotka pitävät näitä pelkkinä vaalipuheina. Täällä on kollegoita, jotka katsovat, että tällä lailla ratkaistaan asunnottomuus. Täällä on kollegoita, jotka katsovat, että tällä ratkaistaan köyhyys.

Minua kiinnostaa tämän ennaltaehkäisyaspekti. Ja se kiinnostaa sen takia, että tunnen henkilökohtaisesti kaksi vaikeavammaista, joille tapahtui Helsingin kaupungissa niin, että kun heidän henkilökohtainen avustajansa työnsi heitä pyörätuolilla eteenpäin, niin nämä romanit tulivat ja varastivat lompakon tältä työntäjältä. (Ed. Sirnön välihuuto) Tähän minä haluaisin, arvon kollegat, ennaltaehkäisyä enkä mihinkään muuhun.

Te tiedätte vasemmistossa, että te puhutte osittain totta, mutta osittain väritätte. Minusta asiallisin puheenvuoro täällä on ollut ed. Zyskowiczillä tänään. Hän perusteli erittäin hyvin oman kantansa, hyvin monipuolisesti. Arvostelkaa sitä, jos te haluatte ajaa alas tämän asian. Minä myöskin epäilen sitä, miten yleensä poliisilakien ohella tätä koko lainsäädäntöä tarvitaan. Tässä ei ole mitään semmoista ennaltaehkäisyaspektia.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ben Zyskowiczille pari kommenttia. Ihmettelitte, miksi jopa jotkut perusoikeusasiantuntijat ovat pitäneet kerjäämisen kieltämistä mahdottomana. Ensinnäkin kaksi syytä tulee mieleen, joista ensimmäinen on se, että kohdistuessaan selkeästi yhteen kansanryhmään tämä laki olisi lähtökohdiltaan syrjivä, ja sitten toiseksi se, että perustuslaissa sanotaan, että jokaisella ihmisellä on oikeus yrittää hankkia itselleen elämisen edellytyk-set. Ja tässä tapauksessa, jos on kyse äärimmäisen köyhästä ihmisestä, kerjääminen tulee meidänkin perustuslakimme mukaan kyseeseen.

Mutta ihan yleisenä kommenttina haluaisin sanoa tähän, kun sanoitte, että kerjääminen on ihmisarvoa alentavaa, niin okei, kysytään sitten, mitä se ihmisyys on. Voi hyvin sanoa, että omaa ihmiskäsitystäni loukkaa yhtä lailla se, että ikään kuin suljetaan oikeus toimeentuloon ikään kuin meidän perhepiirimme tai kansalaisuutemme ulkopuolelle. Sanoitte, että Suomessa on sosiaaliturva nostettu niin korkealle tasolle, että täällä ei kenenkään tarvitse kerjätä. Mutta on niin köyhiä ihmisiä, että heille tämä on ainoa elinkeino.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustajakaimani totesi oman puheenvuoronsa aluksi, että on helpottunut. Itse olen myös helpottunut, mutta siitä syystä, että tämä laki on saatu edes tähän vaiheeseen. Kompromissit eivät usein tuo parasta tulosta, ja se nähdään osittain tässä. Helsingin sosiaalivirasto onkin todennut, että esitys jättää paljon epäselvyyksiä ja tulkinnanvaraisuuksia ja sitä tulisi selkeyttää, jotta se käytännössä toimisi halutulla tavalla. (Ed. Petri Salo: Juuri näin!)

Tämän esityksen mukaan muun muassa Saksassa aggressiiviseksi on luokiteltu kohdistettu lähestyminen, puhuttelu ja koskettaminen. Kun ministeri on täällä paikalla, niin olisin kysynyt, onko näitä asioita harkittu myös tähän suomalaiseen lakiin, ja olisiko tätä mahdollista vielä täsmentää, jotta se toimisi paremmin.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on useampi kansanedustaja todennut, että tämä laki on turha, koska rikoslaissa tämä ongelma pystytään hallitsemaan. Siellä on pykälät kaikelle tälle aggressiivisuudelle, myöskin täällä mainittuun asiattomaan leiriintymiseen. Muun muassa ed. Petri Salo totesi tällä tavalla. Tästä näkökulmasta tämän hallituksen esityksen tänne tuominen on kyseenalaista. (Ed. Petri Salo: Aivan, aivan!)

Sitten jos kerjääminen kokonaan kiellettäisiin, niin kuin ed. Zyskowicz totesi, niin kyllä samalla köyhyys kiellettäisiin. Se on se idea siinä. Ei Suomessa 1920-luvulla ollut ulkomaisia ihmisiä täällä kerjäämässä. Kyllä ne olivat suomalaisia, jotka kulkivat talosta taloon ja kerjäsivät. (Ed. Zyskowicz: Ettekö te ymmärrä, että me olemme juuri siitä halunneet päästä eroon!) Ja nimenomaan, jos meillä on hyvä sosiaaliturva, niin miksi meidän tarvitsee kerjääminen kieltää, niin kuin täällä todettiin.

Haluan ed. Zyskowiczille vielä todeta, kun te käytitte puheenvuoron ja viittasitte omiin kantoihini, niin halal- ja kosher-teurastaminen sen mukaan kuin eläinsuojelulaki velvoittaa on mielestäni hyväksyttävä, koska siinä pitää tainnuttaa eläin, ennen kuin sen kurkku avataan, mutta kylpyhuoneessa näin ei tapahdu.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Tämä laki on ensinnäkin täysin turhanpäiväinen, tämä ei johda mihinkään eikä tämä aiheuta oikeasti mitään toimenpiteitä. Elääkseen kerjääminen pitäisi Suomessa kieltää. Se on ainoa, millä me kansainvälisesti osoitamme myöskin ulkomaille ja muualle, että me emme hyväksy ihmiskauppaa, me emme hyväksy järjestäytynyttä rikollisuutta emmekä ihmisten häpäisemistä. (Ed. Rajamäki: Molemmat ovat kasvaneet teidän aikana!) Tästä syystä elääkseen kerjäämisen kieltäminen on ainoa mahdollisuus, millä tätä asiaa voidaan tavalla tai toisella edes viedä eteenpäin.

Tosiasia on se, että tämän kerjäämisen takana on järjestäytynyt rikollisuus, (Ed. Tennilä: Ei!) ja kuten ed. Zyskowicz täällä omassa ansiokkaassa puheenvuorossaan totesi, se on monella tavoin näytetty toteen. Meillä Tampereella oli hyvä esimerkki siitä: keskellä päivää naapurirappuun omassa kerrostalossani tulivat nämä kerjäläisnaiset, ja nimenomaan naiset. Tämä on järjestäytynyttä rikollisuutta, ja Suomen pitää antaa ulos signaali siitä, että tätä ei hyväksytä meillä, ja ainoa tapa on tämä elääkseen kerjäämisen kieltäminen.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minua vaivaa nyt tämä kokoomuksen perusasetelma. Te olette itse kannattaneet Euroopan unionin sisälle hyvin vapaata liikkuvuutta. Nyt, kun te lähdette siitä, että tänne ei saa tulla kerjäämään, miten te panette sen käytäntöön? Viisumijärjestelmä takaisin, sitähän teidän täytyy kannattaa, (Ed. Zyskowicz: Minähän kerroin!) koska muutenhan te ette voi tietää, kuka tänne on missäkin tarkoituksessa tulemassa. (Ed. Zyskowicz: Saa tulla!) Teillä on täysin ontto tämä pohjatilanne.

EU:ssa on paljon köyhyyttä, ja se purskuu ympärillekin. Se on se kysymys, johon pitäisi mennä, mutta tehän olette nyt EU:ssa tukemassa esimerkiksi näitä kovia päätöksiä, joilla EU:ssa köyhyyttä lisätään. Kreikassa, Irlannissa, Portugalissa, Espanjassa köyhyys kasvaa silmissä, ja niin monissa muissakin maissa.

Mitä tulee tähän aggressiivisen köyhyyden määrittelyyn, niin siitähän se ongelma tulee. Täällähän ed. Laxell piti jo huonoa haitarin soittoakin, rahakuppi siinä kadulla, aggressiivisena toimintana. Se saattaa tietenkin olla korvastakin kiinni, mutta tässähän tulee toivoton tehtävä määritellä, mikä mitäkin on.

Ihmiset kerjäävät, koska eivät elä muuten. Ei sinne kukaan lähde vapaaehtoisesti, älkää kuvitelkokaan.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Miksi kokoomus arvostelee hallituksen esitystä? Siksi, että emme pidä sitä hyvänä. Ministeri Holmlund esitti alun perin kerjäämisen kieltämistä. Kepulaiset hyppivät seinille, ja tämä on se, mihin hallituksessa sitten päädyttiin.

Ed. Kyllönen sanoi, että poissa silmistä olisi meidän ratkaisumme. Ei, vaan meidän ratkaisumme on lähtömaiden painostaminen ja auttaminen, jotta ne panostaisivat omien kansallisten vähemmistöjensä, tässä tapauksessa juuri romanien, olosuhteiden parantamiseen. Se on meidän ratkaisumme.

Sitten, ed. Alanko-Kahiluoto, te ette ymmärtänyt näköjään sitä argumentointia, minkä vyörytin esiin, että jos tämä on perustuslakimme vastaista, koska se kohdistuu käytännössä romaneihin, niin miten me olemme voineet säätää ja miten me voimme jatkossa säätää lukuisia lakeja, jotka myös käytännössä kohdistuvat tiettyihin kansalaisryhmiin? Mehän leikkaamme teidän argumentoinnillanne merkittävän osan eduskunnan lainsäädäntövallasta pois.

Sitten, ed. Tiusanen, 1920-luvulla Suomessa kerjättiin. Tässä se juuri onkin. Me olemme halunneet tehdä Suomesta yhteiskunnan, jossa ei enää tarvitse kerjätä.

Ja, ed. Tennilä, saa tulla, mutta ei saa kerjätä.

Sisäasiainministeri Anne Holmlund

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu osoittaa varsin selvästi, miten monimuotoisen kysymyksen kanssa olemme tekemisissä. Ehkä muutama sellainen asia, jonka kyllä totesin jo omassa esittelypuheenvuorossani.

Olen yhtä mieltä siitä varsin monen puhujan kanssa, että meidän keskeinen tavoitteemme on tietysti painostaa myös lähtömaita huolehtimaan näiden ihmisten tilanteesta siellä. Tämä on yksi kysymys, mutta sitä ei voi ratkaista järjestyslailla. Täällä on nostettu esille monta asiaa, jotka eivät ole ollenkaan järjestyslakiin tai sisäasiainministeriön toimivaltaan kuuluvia kysymyksiä. Ne täytyy ratkaista muualla.

Kyseinen hallituksen esitys on yksimielinen kompromissiesitys siitä, että edes jotakin voitaisiin tehdä tämän ilmiön mukanaan tuomien ei-toivottavien kysymysten ratkaisemiseksi. Tämä ei ratkaise kaikkea. Se on kuitenkin suunta, johon mielestäni täytyy mennä.

Olen saanut ministeriaikanani tavattoman paljon palautetta ihan tavallisilta ihmisiltä siitä, miten aggressiivista kerjäämistä on tänä päivänä hyvin paljon. Olen kuullut erittäin ikäviä tapauksia, joissa kerjäläinen on käynyt penkomassa vähäosaisen suomalaisen taskuja. En halua korostaa tässä kansallisuuksia, mutta kyseessä oli tällöin tällainen tapaus, eli käytännössä köyhä ryöstää köyhältä. Ei se minun mielestäni ole se toivottava kehitys, jota me Suomeen haluamme. Meidän täytyy laajalla mittakaavalla miettiä, mitkä ovat ne keinot. Järjestyslaki on vain yksi keino. Se on se keino, jota sisäasiainministeriössä voidaan toteuttaa.

Valitettavasti tällä hallituksen esityksellä ei pystytä pureutumaan järjestäytyneeseen kerjäämiseen eikä siihen liittyvään isoon ongelmakokonaisuuteen. Minä uskon kuitenkin, että myös tuleva hallitus joutuu tämän saman asian eteen, koska ei ole nähtävissä sellaista kehitystä, että kerjäläisten määrä tulisi laskemaan tai poistumaan Suomesta. Toivon kuitenkin, että se ei tuo mukanaan rikollista ilmiötä, koska valitettava tosiasia on myös se, että kerjäläisyyden lisääntyminen Suomessa on tuonut mukanaan tavattoman paljon myös rikollisuutta.

En halua väittää, että kerjäläiset ovat rikollisia. Minulla ei sellaista näyttöä ole. Osa heistä kuitenkin syyllistyy myös rikoksiin, jopa suurempiin, usein kuitenkin pienempiin, mutta näiden ryhmien mukana, joita tänne tulee, tulee myös näitä. Jokainen meistä tietää, että se kielitaidoton mummo, joka rauhallisesti kerjää kadulla, ei ole tullut tänne itse. Hänet on tänne järjestetty, ja häntä ei ole tuonut tänne hyväntekeväisyysjärjestö. Toivon, että jokainen miettii varsin tarkkaan näitä.

En voi enkä edes ehdi tässä kertoa kaikkia taustoja, joita minun omaan tietooni on tullut, mutta tämän jälkeen minun silmäni ovat avautuneet aika paljon liittyen tähän kerjäämisilmiöön. Ehkä minulle on käynyt vähän niin kuin kissanpojalle siltä osin, mutta tämä on asia, joka tarvitsee ratkaisuja. Se tarvitsee pehmeitä ratkaisuja, se tarvitsee tukea, mutta se tarvitsee myös tiettyjä johdonmukaisia linjauksia: (Puhemies: No niin!) mikä Suomessa on mahdollista, sallittua, ja mikä ei ole.

Maarit Feldt-Ranta /sd:

Arvoisa puhemies, herr talman! Ministeri Holmlund sanoi tässä juuri, että tämä laki ei ratkaise kaikkea. Minun johtopäätökseni tästä laista olisi oikeastaan se, että tämä laki ei ratkaise yhtään mitään. Eli itselläni ei ole tämän lain suhteen mitään voimakasta kantaa puolesta tai vastaan, vaan totean, että laki on itse asiassa aika yhdentekevä.

Arvoisa puhemies! Kun katsotaan esityksen esittelylehteä, niin siinä kerrotaan, että tämän lakiesityksen antamisen jälkeen "yleisen järjestyksen häiritseminen tai turvallisuuden vaarantaminen yleisellä paikalla olisi kiellettyä kerjäämällä - -". Ainakin itse olen ollut siinä uskossa, että yleisen järjestyksen häiritseminen tai turvallisuuden vaarantaminen yleisellä paikalla olisi kiellettyä jo nykyisen lainsäädännön aikana. (Ed. Rajamäki: Niin minäkin olin luullut!) Esityksessä todetaan ristiriitaisesti myös, että "voimassa oleva lainsäädäntö ei anna poliisille riittäviä keinoja puuttua aggressiivisen kerjäämisen aiheuttamiin yleisen järjestyksen häiriöihin", mutta silti esityksessä todetaan, että "- - ei ehdotettaisi viranomaisille tai järjestyksenvalvojille uusia toimivaltuuksia".

Se, miksi tämä on tärkeää, on totta kai se, kun kyseessä on laki, muuttuuko joku, muuttuvatko viranomaisten toimintaedellytykset, muuttuvatko kansalaisten oikeudet, velvollisuudet, heidän rikosoikeudellinen asemansa. Ainakin oma johtopäätökseni on tässä vaiheessa, että ei vaan että kyseessä on laki, jonka tarkoituksena on antaa signaali. Eli kyse on siitä, että haetaan signaalia. Mielestäni tämä valittu signaali on kovin ikävä. Itse ainakin ajattelisin, että haluan, että Suomi on sellainen yhteiskunta, jonka signaali puhuttaessa kerjäämisestä on se, että me emme halua yhteiskuntana, että kukaan ihminen joutuu hankkimaan toimeentulonsa kerjäämisellä. (Ed. Petri Salo: Sehän miellä on!) Olisi tärkeää antaa signaali, että pyrimme kaikilla tavoilla kehittämään yhteiskuntaamme ja puuttumaan sellaisiin asioihin, jotka syntyvät kerjäämisestä ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä, jotka syntyvät köyhyydestä.

Kun mietitään, mitä halutaan tehdä — tämä keskustelu oli moninainen ja osoitti, että tässä on painotuksia, monella myös monenlaisia tunteita — itse ajattelen sillä tavalla, että sen sijaan, että nyt pannaan paukut kiinni siihen, että annetaan tällainen signaali, niin minun mielestäni ja meidän mielestämme paukut tulisi panna kiinni kolmeen asiaan.

Me tarvitsemme sekä kansallisia mutta ennen kaikkea kansainvälisiä keinoja puuttua kerjäämistä aiheuttavaan perusongelmaan eli köyhyyteen. Siihen tulisi puuttua. Olisin mielelläni kuullut, mitä ministeri Holmlund on tehnyt yhteistyössä eurooppalaisten kollegoittensa kanssa tämän asian eteen. Hän sanoi, että se ei kuulu hänen toimintavaltuuksiinsa, mutta nämä lieveilmiöt kuuluvat, ja sillä tavalla myös kaikki ne toimet, joita hallitus voisi tehdä niiden eteen, kuuluvat kyllä, ministeri Holmlund, myös teidän ja meidän kaikkien agendaamme.

Köyhyys synnyttää paitsi kerjäläisyyttä myös monia muita ikäviä lieveilmiöitä, joissa ihmiset yrittävät paitsi parantaa omia asetelmiaan myös riistää toisiaan: ihmiskauppaa, muita maanalaisia, ikäviä lieveilmiöitä. Se synnyttää ja ruokkii myös harmaata taloutta. Ja tämän köyhyyden kansainvälisen torjumisen lisäksi meidän mielestämme paukut pitäisi laittaa ei siihen signaalivaikutukseen vaan tämän työn määrätietoiseen edistämiseen.

Arvoisa puhemies! Päätänkin puheenvuoroni siihen, että olisin toivonut ja toivoisin, että sillä innokkuudella ja tarmokkuudella, millä ministeri Holmlund on tarttunut pikavauhtia kerjäämisen kriminalisointiin tällä tasolla, voitaisiin myös yhtä tarmokkaasti puuttua näihin perussyihin ja muihin lieveilmiöihin eli köyhyyteen, harmaaseen talouteen ja ihmiskauppaan. (Ed. Zyskowicz: Mikä oli SDP:n kanta tähän hallituksen esitykseen?)

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä tällä yleisellä puolella on jo pajatso suurin piirtein tyhjennetty. Kiinnitän aivan lyhyesti huomiota ministeri Holmlundin käyttämään esittelypuheenvuoroon ja siinä pariin sanapariin.

Hän puhui aggressiivisesta ja uhkaavasta puheesta. Arvoisa ministeri, kysyn teiltä: Tarkoittaako puhe tässä tapauksessa sitä, että tämä asianomainen, jolle se puhe on osoitettu, ymmärtää, mitä toinen sanoo? Siis toisin sanoen sehän voi olla, että hän ylistää jumalaa ja tapaamaansa suomalaista ihmistä jnp. Siis tarvitseeko ymmärtää sitä puhetta?

Arvoisa ministeri, toinen kysymys kuuluu näin. Tässä joku aika sitten tapahtui sellainen pikkuepisodi täällä eduskunnassa, että sieltä ministeriaitiosta ministeri innostui tulemaan tänne salin puolelle erään kansanedustajan eteen, levitti banderollin ja hihkui siinä aika aggressiivisesti. Ylittikö tuo käyttäytyminen tämän ministerin kohdalla sen aggressiivisuuskynnyksen ja uhkaavuuskynnyksen, jota tarkoitettiin äskeisessä esittelypuheenvuorossa?

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Vuosi 2010 oli köyhyyden teemavuosi Euroopan unionissa, ja Suomikin käsittääkseni otti osaa tämän vuoden tapahtumiin. Tarkoituksena oli ilmeisesti vähentää köyhyyttä EU:n sisällä.

On mielenkiintoista, että meidän lainsäädännölliset ratkaisumme eivät pureudukaan köyhyyden poistamiseen eivätkä köyhyyden kriminalisointiin vaan siihen, että köyhyyden esittäminen on kiellettyä. Ei saa julkituoda, että on köyhä ja tarvitsee tukea. (Ed. Zyskowicz: Meidän pitää säätää laki köyhyyden vähentämiseksi Romaniassa!) — No, todennäköisesti olisi pitänyt säätää laki köyhyyden estämiseksi Bulgariassa ja Romaniassa, mutta kuinka aktiivisesti me oikeasti olemme ajaneet asioita niin, että näissä maissa romanien asemaa olisi parannettu?

On tullut tietoja runsaasti siitä, että rahaa on kyllä vuositasolla EU:ssakin käytetty tai ainakin suunnattu siihen, että tätä köyhyyttä poistettaisiin ja vähennettäisiin, mutta ne rahat eivät ole tulleet käytetyksi siihen tarkoitukseen. Mielestäni Suomen olisi pontevammin pitänyt viedä asioita eteenpäin Euroopan unionin tasolla, jotta tähän menettelyyn olisi puututtu ja aidosti niin Bulgarian kuin Romanian romaneilla olisi ollut mahdollisuus tulla toimeen omassa kotimaassaan.

Mutta se valitettava tosiasia, mikä Euroopan maissa nyt tapahtuu, että kun köyhyydeltä suljetaan silmät, se halutaan piilottaa ja siirtää maailman takapihalle, niin me hyvinvoivat päätöksentekijät unohdamme sen, että on olemassa köyhiä ihmisiä, jotka tarvitsevat tukea ja apua ja toimia nopeasti. Ja ratkaisujen kyllä olisi luullut ainakin köyhyyden teemavuoden jälkikäynnissä olevan jotakin muuta kuin kerjäämisen kielto, joitakin aktiivitoimia aidosti niin eurooppalaisen kuin suomalaisen köyhyyden poistamiseen.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Yritän nyt parhaani mukaan vastata ed. Zyskowiczin esittämiin väitteisiin, joita ainakin yritin kirjata siinä tahdissa kuin niitä tuli.

Ensimmäinen väite oli se, että kerjäämiseen liittyy rikoksia ja siksi kerjääminen pitää kieltää. On aivan totta, että kerjäämiseen taatusti liittyy rikoksia, lompakoiden varastamista, ryöstöjä, näpistystä ja jopa ihmiskauppaa, niin kuin täällä on tullut esiin. Asia on hyvin yksiselitteinen: nuo teot ovat rikollisia. Kuitenkin tilanne on se, että tätä uutta lakia säädetään nyt, kuten äsken ministeri itse sanoi, jotta jotakin voidaan tehdä. Pitää korostaa sitä, että suomalaisen lainsäädännön puitteissa on jo nyt pystytty puuttumaan niin kotirauhan rikkomiseen, näpistyksiin, ryöstöihin kuin ihmiskauppaankin, samoin kuin yleisen järjestyksen häirintään. Eli sillä tavalla tämä uusi esitys ei tuo juurikaan muutosta meidän nykyiseen tilanteeseemme.

Korostan siis sitä, että nämä kaikki teot, ryöstöt, lompakoiden varastamiset, näpistykset, ovat rikollisia. Niihin pitää puuttua. Mutta nyt on ymmärrettävä, mikä on sitten rikoksen ja muun toiminnan ero ja toisaalta onko kiinteää yhteyttä vai ei. Otetaan esimerkki ihan muualta: autollakin ajetaan kolareita, jopa tahallaan toisen päälle, mutta ei autoilua siitä huolimatta tarvitse kai kieltää. Näin olen ainakin ymmärtänyt. (Ed. Zyskowicz: Paitsi vihreät ovat sitä mieltä!) — No, itse en ole kyllä auton kieltämisen kannalla, mutta toki sen käyttöä tulee vähentää. Siksi yritän suosia junaa ja polkupyörää.

Toinen väittämä oli se, että meidän kerjäyskiellon vastustajien mielestä kerjäämisen kieltäminen ei auta taustalla oleviin ongelmiin eli köyhyyteen ja syrjintään lähtömaassa. Se pitää tietenkin paikkansa, mutta, ed. Zyskowicz, teidän näkemyksenne oli, että me ajattelemme sitten niin päin, että kerjäämisen salliminen näihin lähtömaan ongelmiin auttaisi. Ei tietenkään, näinhän se ei ole. Kerjäämisen salliminen ei missään tapauksessa ongelmia poista, mutta se on monesti viimeinen mahdollisuus ansaita leipäpala omaan ja ehkä lapsen suuhun. Sen takia sen kieltäminen on minusta vastenmielistä.

Sanoitte, että romanien lähtö ulkomaille on usein näille lähtömaille parempi vaihtoehto, ja siltä joskus oikeasti tuntuu. Aivan niin kuin ed. Kyllönen äsken täällä sanoi, Euroopan unioni on ohjannut esimerkiksi Romaniaan miljoonittain rahaa, ja tulokset tämän rahan käytöstä ovat kohtuullisen surkeita. Eli vain pieni murto-osa näistä rahoista on päätynyt sinne, mihin ne on tarkoitettu. Siksi EU:n pitää olla tormakampi. Siksi Suomen ministereiden pitää olla tormakampia. Näitä lähtömaita pitää painostaa, auttaa. Rahoja pitää paljon nykyistä tarkemmin valvoa ja ylipäänsä EU-avustuksia kiristää sen mukaan, miten lähtömaat omiin asukkaisiinsa suhtautuvat.

Vertasitte kerjäystä myöskin katulapsiin ja itsensä myymiseen. Pidän kuitenkin katulapsia ja itsensä myymistä kohtuullisen eri asiana kuin sitä, että joku istuu kadunkulmassa rauhanomaisesti käsi tai kuppi ojossa kadunkulmalla. Tämä on ehkä sitten vain arvoero ajattelussa.

Yksi väite oli se — siis yksi väite, mitä me kerjäämiskiellon vastustajat käytämme — että kerjääminen pitää sallia, jotta me näemme sen. Minusta tässä salissa alkaa olla aika selkeästi havaittavissa, että jos kerjäläiset ovat meiltä poissa, jos ne meidän kaduiltamme poistuvat, unohdamme koko ongelman ytimen, ihan niin kuin olemme unohtaneet hyvin monta muutakin kansanryhmää ja näiden ongelmaa maailmalla. Tämän keskustelun myötä alan olla vakuuttunut siitä, että ehkä todellakin on syy siihen, että me tarvitsemme kerjäläisemme, jotta heidän asiansa eli köyhyyden ja syrjinnän lopettamisen puolesta toimitaan jatkossakin myös tässä maassa.

Vielä puhuitte siitä, miten perustuslakiasiantuntijat suhtautuivat kerjäämiskieltoon, jota suunniteltiin, jota ei sitten onneksi kuitenkaan tullut. Perustuslakiasiantuntijat olivat hyvin yksimielisiä siitä, että se lakiesitys kohdistui liikaa yhteen kansanryhmään. Teistä se oli tosi pöllöä, heidän väitteensä siis, jos muistan sanamuotonne oikein. En lähde väittelemään perustuslakiasiantuntijoiden kanssa näin yhteiskuntatieteiden maisterina, mutta heillä oli asiaan kyllä erittäin selkeät ja hyvät, vakuuttavat perusteet. Siksi olen asiasta heidän kanssaan samaa mieltä.

Yksi peruste oli se, että kerjäämiskiellon lakiesityksen perusteluissa vedottiin juuri tiettyihin ryhmiin. Eli perustelut oli ehkä hoidettu hieman huonosti, ja siihen samaan kiinnitän huomiota myös tämän lakiesityksen yhteydessä. Edelleenkin perusteluissa puhutaan ja siellä on joitakin mainintoja esimerkiksi Kyläsaaren leiristä. Esityksen perusteluissa puhutaan myös aika ajoin romanialaisten ja bulgarialaisten rikollisuudesta. Kysymys on, miten se liittyy tähän esitykseen, jos kuitenkin esityksen tarkoitus on koskea ihan kaikkia kansalaisia ja kansallisuuksia alkuperästä riippumatta.

Odotan edelleenkin mielenkiinnolla perustuslakivaliokunnan asiantuntijoiden kommentointia uudesta esityksestä, vaikka itse suhtaudunkin siihen kohtuullisen samalla tavoin kuin ed. Feldt-Ranta äskeisessä puheenvuorossaan. Se ei tuo mitään muutosta niihin keinoihin, joita meillä jo nyt on käytössä, mutta toivon, että kun keskustelu jatkuu, saisimme lisää painoarvoa työlle, joka kohdistuu nimenomaan sinne lähtömaihin ja juuri siihen köyhyyteen ja syrjintään, joka on tavallaan peruslähtökohta koko tälle keskustelulle.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kiitän ensinnäkin ed. Heli Järvistä siitä, että hän piti toiseksi parhaimman puheenvuoron, että hän edes yritti vastata ed. Zyskowiczin tekemiin väitteisiin ja kysymyksiin.

Kuuntelin tarkkaan myöskin vastauksenne ja pääsin siihen johtopäätökseen, että tärkeimpänä argumenttina vihreät näkevät sen, että kerjäämisen kieltoa ei voida asettaa, koska se sokaisisi suomalaisten silmät köyhyydeltä, ja kun näemme sitä päivittäin esimerkiksi Helsingin kaduilla, niin se muistuttaa kaikkia suomalaisia, että Euroopassa on vielä paljon tekemistä ja maailmassa on vielä paljon tekemistä ja on köyhiä. Ja jos se on teidän pääargumenttinne, minkä takia te vastustatte, kunnioitan sitä mielipiteenä, mutta itse ajattelen kuitenkin toisin.

Minä ajattelen sen asian niin, että kun tiedän, että tänä päivän Euroopan köyhistä valtioista ja maailman muistakin köyhistä valtioista lähtee kerjäläisiä — siis ammattimaisia kerjäläisiä elantotarkoituksessa kiertämään maailmaa — niin he sijoittuvat semmoisiin maihin, joista he tietävät, että lainsäädäntö tarjoaa heille hyvät edellytykset harjoittaa sitä toimintaa, maihin, joissa ei poliisi häiritse, eivät viranomaiset häiritse, ja olkoon se päiväansio kuinka vaatimaton tahansa, niin se tuottaa kuitenkin esimerkiksi saman verran mitä kuukausipalkka siellä heidän lähtömaassaan. Siihen verrattuna se on hyvää ansiota ja elantotoimintaa heille.

Ja, jos Suomesta ei mene signaalia näihin maihin tai näihin rikollisjärjestöihin, että meillä kansallinen parlamentti oli sitä mieltä, että se herättää niin paljon häiriötä ja niin paljon näitä ongelmia, että me päätimme kieltää sen, niin silloin ne ajattelevat, että enpäs lähdekään enää tänä kesänä Suomeen, menen johonkin toiseen maahan tai sitten jäämme Romaniaan. Tämä signaali meillä jää nyt käyttämättä, kun me päädymme tällaiseen plus miinus nolla -lakiin, mikä tämä esitys on.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvostan kovasti kollegani puheenvuoroa, mutta koska tässä jo vedottiin vihreiden yleiseen linjaan, niin kyllä se yleinen linja tähän liittyen on se, että olemme hyvin yksimielisiä siitä, että kerjääminen on ihmisarvoa alentavaa toimintaa, mutta vielä ihmisarvoa alentavampaa toimintaa on yrittää lailla kieltää sitä, että ihminen viimeisessä hädässään istuu hiljaa kadunkulmassa kuppi kädessä tai käsi ojossa.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Kerjäämisessähän on kyse paitsi köyhyydestä myös rikollisuudesta ja turvallisuudesta. Kun nuorena kuljin maailmalla muun muassa Lontoossa, niin yksi suurimmista turvallisuusuhista, joista varoitettiin ja joita oikeastikin piti varoa, olivat kerjäläiset. Ja nyttemmin kun olen käynyt Lontoossa tai muissa noissa maissa, niin olo on ollut paljon turvallisempi, kun kerjäläisiä ei loju metron nurkassa tai kaduilla. Uskon, että siellä se porukka, joka on kerjännyt, on hakeutunut niiden järjestelmien piiriin, joista oikeasti löytyy apu.

Suomi on todellakin maa, jossa ihmisen ei tarvitse elättää itseään kerjäämällä, ja kerjäämisen kieltäminen ei ole köyhyyden kieltämistä, vaan ohjaamista toimimaan eurooppalaisten ja oman maamme turvajärjestelmien mukaan. Suomen pitäisi olla myös maa, jossa voi kulkea turvallisesti kadulla pelkäämättä sitä, että joutuu rikoksen tai jonkun muun uhkan kohteeksi. Itse näen sen näin, että kerjääminen ruokkii myös tätä rikollista puolta ja siinä on selvä kytkös. Siinä mielessä pidän tätä esitystä hyvänä alkuna, mutta toivon, että siihen tehdään näitä välttämättömiä täsmennyksiä.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan on hyvä jatkaa ed. Mäkelän puheenvuorosta. Myöskin oma kokemuspohjani tästä asiasta tulee tuolta Keski-Euroopasta. Olin 2000-luvun alussa Unkarissa töissä, ja Budapestin rautatieasemalla oli varsin runsaasti kerjäläisiä: vammaisia lapsia, vanhempia naisia, hyvin erilaisia kerjäläisiä. Itse myöskin aika ajoin annoin rahaa näille kerjäläisille, kunnes kerran kuljin siitä ohitse unkarilaisen kollegani kanssa, joka työskenteli kanssani yliopistossa. Hän sanoi: "Mitä ihmettä oikein teet? Luuletko todellakin, että se raha, jonka annat heille, päätyy heille? Etkö tiedä, että joku muu ottaa sen rahan?"

Kyllä täytyy sanoa, että tämän jälkeen pysähdyin asiaa miettimään vähän enemmän. Mietin myöskin sitä, minkä takia siellä kaupungissa, jossa itse asuin, eli Miskolcissa, joka on yksi Unkarin köyhimmistä kaupungeista, kukaan ei kerjännyt: sen takia, koska siellä ei kukaan antanut kerjäläisille yhtään mitään. Siellä ei ollut turisteja, jotka olisivat antaneet kerjäläisille, niin kuin oli Budapestissa.

Tämä on oikeastaan sitä samaa, mihin myöskin ministeri Holmlund tässä viittasi. Eivät he tule tänne sillä tavalla omasta tahdostaan, että he haluaisivat elättää itsensä tällä tavalla, mutta joku taho hyötyy siitä, että lähettää näitä henkilöitä tänne. Ja onko todellakin niin, että Suomen ja suomalaisten on viisasta tukea niitä, jotka toisten hädänalaista tilaa hyväkseen käyttävät? Onko todellakin näin? Tälle voi etsiä mitä tahansa perusteluita mistä hyvänsä perusoikeuksista, mutta totuus kuitenkin on, että tämä on se logiikka, millä tämä järjestelmä toimii, ja jos meidän lainsäädäntömme ei muutu, ei myöskään muutu tämä käytäntö.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Istuin täällä ja kuuntelin tätä herkällä korvalla, ja särähti mielehen tai ajatuksiin se, ku kunnioitettu ed. Zyskowicz otti ja sano, tääl ei muita kepulaasia oo ku minä, jotta kepulaaset pomppi seinälle tämän asian kanssa, kun tätä hallitukses keskusteltiin. Mä oon sen verran pitkä mies, jotta mä oon pomppinut kattoho.

Mutta tämä kerjääminen. Ku otettihi näitä Itä-Euroopan maita, jos nyt otetaa esimerkiksi Romania, niin eikö EU:n olisi siinä vaihees jo pitäny tajuta se, että silloon ku EU-tukia annetahan kuhunkin maahan, näihin niin sanottuihin Itä-Euroopan köyhimpihin EU-maihin, niin siel olis jo räätälööty ja niille annettu signaali, jotta pitäkää ny hyvät ihmiset omista huoli. Ja jos viel otetahan se huomiohon, jotta ku niit on tullu tänne — mä syksyllä kattoin, ku muutamast oli tehty ohjelma, ku ne siinä omas maas täältä lähtiessään oli — niin ne oli vain saanu 500 euroa per lurjus ja kehu, että kuinka ne pistää remonttiin ja seinät kuntohon, niin mä ihmettelen, että joku yhtälö täs on sellaanen, joka ei loksahda kohralleen. Jos tänne tullahan, maksetahan kuitenkin, ja korkeintaan saarahan 500 euroa kasahan, niin luulis, jotta sitä omaskin maas olis löyretty sen verran rahaa. Kyllähän täs ny pikkusen täs kerjäämiseskin pitäs joku laki olla sellaane, jotta joku rääpy tähän kerjäämiseen pitää saara, koska se on osittaan myös rikollista toimintaa.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kiitän osaltani ed. Järvistä asiallisesta puheenvuorosta ja siitä, että hän pyrki argumentoimaan niitä näkökohtia vastaan, joita esitin sen puolesta, että kerjääminen tulisi kieltää Suomessa, tai niitä näkökohtia vastaan, joita esitin näiden kieltämisen vastustajien argumentteja vastaan.

Hän oli saanut sen käsityksen, että minun päällimmäinen perusteluni kieltämisen puolesta on se, että kerjäämiseen liittyy rikollisuutta, joko tällaista oheisrikollisuutta — näpistyksiä, varkauksia, ryöstöjä — tai kerjäämisen organisointiin liittyvää ihmiskaupanomaista rikollisuutta.

Kyllä minä näitäkin perusteluja käytin, mutta minun päällimmäinen ja ensimmäinen perusteluni oli ja on edelleen se, että Suomesta on onnistuttu tekemään sellainen hyvinvointiyhteiskunta, jossa kenenkään ei tarvitse kerjätä. Ehkä 1920-luvulla kerjättiin, ainakin 1860-luvulla katovuosien aikaan kerjättiin, kerjäläisjoukot menivät talosta taloon, niin kuin olemme historiassa lukeneet. Nyt me olemme onnistuneet tekemään Suomesta sellaisen hyvinvointiyhteiskunnan, että kenenkään ei tarvitse kerjätä henkensä pitimiksi, vaikka tässä maassa on köyhyyttä.

Kun näin on tehty, että täällä ei tarvitse kerjätä, niin pidän sitä vaan järjettömänä, että me sanomme muualle maailmaan, että tulkaa tänne Suomeen kerjäämään. Minä en sitä pidä järkevänä. Sen yhteiskunnan, jonka me olemme halunneet, jossa kerjäämistä ei esiinny, me olemme tehneet omalla sosiaali- ja muulla lainsäädännöllämme, ja siitä pidän kiinni. Nythän nämä ulkomaiset kerjääjät eivät turvaudu suomalaiseen sosiaaliturvaan, koska ymmärtävät, että se olisi peruste käännyttää heidät maasta.

Toinen perustelu, jota käytin, oli se, että ei ole mielestäni ihmisarvoista kadunkulmassa istuminen ja kerjääminen. Se on ihmisarvoa alentavaa. Tähän ed. Järvinen sanoi, että hänenkään mielestä se ei ole ihmisarvoista ja hänenkin mielestään se on ihmisarvoa alentavaa, mutta hän koki, että vielä enemmän alentavaa on sen kieltäminen. Minä taas lähden siitä, että jos on joku toiminta, mikä on ihmisarvoa alentavaa, ei ole ihmisarvoista, miksi meidän pitäisi se Suomessa sallia.

Tähän liittyi ed. Järvisen ehkä hieman väärin ymmärtämä argumentti, kun vertasin itsensä myymiseen. En verrannut kerjäämistä itsensä myymiseen, vaan taas oli kyse vastustajien argumenteista. Jotkut tähän minun ihmisarvoista-argumenttiini vastaavat, että niin, niin, mutta kun heidän elämänsä siellä lähtömaassakin on niin köyhää ja tosiasiassa niin kurjaa, että se elämä sielläkään ei ole ihmisarvoista. Tähän käytin vasta-argumentin, että onhan meillä maailmassa muutakin sellaista ei-ihmisarvoista elämää pitkin maailmaa, vaikkapa lapsityöläisiä jossakin Bangladeshissa ja Nepalissa, eikä se ole syy siihen, että jos nämä samat ihmiset tulisivat Suomeen, niin me sallisimme täällä Suomessa heidän sitten vastaavasti tehdä 12-tuntisia työpäiviä olemattomilla palkoilla, koska siellä lähtömaassakin heidän elämänsä on kurjaa, aivan vastaavasti. Se ei ole syy sallia kerjääminen Suomessa, ja tämmöiseen ihmisarvoa alentavaan kerjäämiseen Suomessa ei ole syy se, että siellä lähtömaissa heidän elämänsä on köyhää ja kurjaa.

Sitten on tämä juridinen argumentti, että tämä kohdistuu yhteen kansalaisryhmään, niin kuin tämänkin hallituksen esityksen perusteluista ilmenee, että tämäkin kohdistuu. Näin on. Jos nämä profeetat, professorit ja muut ovat johdonmukaisia, niin he vastustavat tätäkin esitystä syrjivänä, koska tämä kohdistuu ihan niihin samoihin ihmisiin, joihin kohdistui se alkuperäinen sisäministeriön työryhmän esitys kerjäämisen kieltämisestä. Sen työryhmän esityksen nämä ihmisoikeusasiantuntijat, perusoikeusasiantuntijat ja Eva Biaudet joukolla tyrmäsivät sen vuoksi, että heidän mielestään se on vastoin Suomea koskevia kansainvälisiä sopimuksia ja vastoin meidän perustuslakiamme, koska se on syrjivä kohdistuessaan tiettyyn ihmisryhmään eli tässä tapauksessa romaneihin.

Tähän on vasta-argumentti se, että jos tällainen ajattelu omaksutaan, niin meillä on lukuisia lakeja jo tänä päivänä, jotka kohdistuvat tiettyyn ihmisryhmään. Meillä on moniavioisuuden kriminalisoiva laki, meillä on tyttöjen ympärileikkauksen kieltävä laki, meille voi tulla joskus poikien ympärileikkauksen kieltävä laki. Kyllä Suomen suvereniteettiin kuuluu tällaisten lakien säätäminen, jos me katsomme, että nämä ilmiöt eivät kuulu suomalaiseen yhteiskuntaan, eikä näitä lakeja voi eikä pidä eikä tulevaisuudessakaan pidä sen takia estää ja sanoa perustuslain vastaisiksi, että ne kohdistuvat tiettyihin kulttuureihin tai tiettyihin ihmisiin. Kyse on siitä, että Suomessa, suvereenissa Suomessa, itse määritellään, mikä meidän mielestämme on meidän lakiemme mukaista.

No, sitten ed. Järvinen puuttui myös tähän, että vastustajat, jotka siis vastustavat kerjäämisen kieltämistä, sanovat, että he vastustavat sen takia, kun se ei auta siihen perusongelmaan eli köyhyyteen ja syrjäytymiseen lähtömaissa. Se on sen takia epälooginen argumentti, että jos se olisi looginen argumentti, niin silloin sen sallimisen, sen vastakohdan, pitäisi auttaa siihen perusongelmaan. Eli jos joku tulee sanomaan minulle, että minä vastustan — ja moni on näin sanonut, jopa ihan fiksut ihmiset — kerjäämisen kieltämistä, koska se ei auta siihen perusongelmaan, joka on se lähtömaassa oleva köyhyys ja syrjäytyminen, niin jotta tämä argumentti olisi validi, pitäisi sitten vastaavasti sanoa, että okei, mutta kun me sallimme täällä sen kerjäämisen, niin se auttaa siihen perusongelmaan. Mutta eihän se salliminenkaan auta yhtään sen enempää käytännössä, ja se takia se argumentti on mielestäni todella ontto.

Siitä olen ed. Järvisen kanssa samaa mieltä ja kaikkien muidenkin kanssa, jotka ovat täällä puheenvuoroja käyttäneet, että Suomen ja Euroopan unionin pitää painostaa Romaniaa, Bulgariaa, muitakin maita pitämään huolta omista kansallisista vähemmistöistään, noudattamaan solmimiaan ihmisoikeussopimuksia, noudattamaan solmimiaan EU-sopimuksia ja pitämään huolta omista ihmisistään. Vain tämä, vain puuttuminen köyhyyteen ja syrjintään lähtömaissa, vain se on ratkaisu tähän ongelmaan, ei kerjäämisen salliminen Suomessa, ei kerjäämisen kieltäminen Suomessa. Ne eivät ole ratkaisuja tähän itse ongelmaan. Ongelma on ratkaistavissa vain lähtömaissa. Tästä me olemme samaa mieltä, kaikki, näin kuvittelisin, ja sen mukaan hallitus on toiminut ja sen pitää vielä enemmän jatkossa toimia.

No nyt, kun tämä lähtee valiokuntaan, niin kuin täällä kävi ilmi, että kepu ilmeisesti haluaisi kieltää kerjäämisen — ehkä näin voin tulkita ed. Miedon puheenvuoron — ja demareiden ed. Feldt-Rannan puheenvuorosta en kyllä saanut mitään selvää, mitä mieltä he ovat, niin vetoan asianomaiseen valiokuntaan, että todellakin hallituksen esitystä siten muutettaisiin, että kerjääminen Suomessa julkisella paikalla ja tällä tavalla elinkeinotarkoituksessa kokonaan kiellettäisiin niistä syistä, jotka edellisessä puheenvuorossani sanoin.

Haluan myös sen sanoa hyvin selvästi, että jos valiokunta ei tätä esitystä näin muuta eli eduskunta ei sitä näin muuta tai jos tämä asia juuttuu perustuslakivaliokuntaan, niin kuin aikataulusyistä vähän luulen, niin tulen ehdottomasti seuraavan hallituksen neuvotteluissa ja eduskunnassa, jos olen siellä mukana, ajamaan sitä linjaa, että kerjääminen Suomessa kielletään.

Sisäasiainministeri Anne Holmlund

Arvoisa rouva puhemies! Hyvät paikalla olevat kansanedustajat! Ehkä vielä lyhyesti muutamia kommentteja tähän loppuun.

Ensinnäkin ed. Järvinen viittasi omassa puheenvuorossaan johonkin aikaisempaan lakiesitykseen. Hän lienee kuitenkin tarkoittanut valtiosihteeri Pelttarin tekemää selvitysraporttia, joka tehtiin aika nopealla aikajänteellä siksi, että kerjääminen ja siihen liittyvät lieveilmiöt olivat tavattoman paljon lisääntyneet ja haluttiin myös kansainvälistä vertailua, joka on mielestäni ollut hyvä pohja tämänkin hallituksen esityksen valmisteluun, joka tänään on täällä lähetekeskustelussa. Eli silloin ei ollut kysymys lakiesityksestä, vaan raportista, joka vietiin iltakoululinjauksilla, ja tämä on se yhdessä sovittu lopputulos, joka sieltä sitten on ulos tullut.

Ed. Feldt-Ranta ja muutamat muutkin ovat puhuneet siitä, miten Euroopan unionissa pitäisi olla aktiivinen romanien tilanteen osalta. Olen samaa mieltä. Mutta toivon kuitenkin realismia tähän keskusteluun sen verran, että sisäasiainministerien tapaamisiin kuuluvat ensisijaisesti turvallisuuskysymykset. Toki järjestäytynyt rikollisuus, ihmiskauppa, ihmisten törkeä hyväksikäyttö on meidän huolenaiheemme monissa kokouksissa. Kuitenkin käytän ne lyhyet hetket, jolloin minulla on mahdollisuus tavata kollegoja, ensisijaisesti turvallisuuskysymyksiin. Romanien syrjintään ja sosiaalisiin kysymyksiin liittyvät asiat kuuluvat muihin. En halua mitenkään väistää vastuutani, mutta se ei kuulu omaan toimialueeseeni, ja tässä pitää tietysti olla tarkka. Painostaa pitää, pitää miettiä ne keinot, mitkä ovat kaikkein parhaat ja selkeimmät tavat tämän osalta.

Ed. Pulliaisesta olen sikäli hyvin huolissani, että jos hän ei erota keskusrikospoliisin toimintakertomusta banderollista, niin toivon, että hän hankkii paremmat silmälasit. Mutta ehkä tähän asiaan ei sitten sen enempää.

Romanien tilanne lähtömaassa, niin kuin tuossa jo mainitsinkin, on tietysti monella tavalla hyvin vaikea. Sosiaaliset ongelmat, köyhyys luovat monia ongelmia nimenomaan tämän kansanryhmän kysymyksiin. Meidän täytyy kuitenkin muistaa, että vaakakupissa on toisaalta myös ihmisten turvallisuus Suomessa, ja nämä ovat kaksi asiaa, mitkä tietenkään eivät saisi olla ristiriidassa keskenään.

Haluan kuitenkin muistuttaa myös pienestä asiasta. Varsin usein romanikulttuuriin kuuluu kiertolaisuus, ja se on yksi asia, joka ehkä tekee tämänkin pulman ratkaisemisesta hieman komplisoidumpaa. Mutta ehkä siitä on käyty tänään jo aivan riittävästi keskustelua.

On myös viitattu siihen, että tämä lakiesitys ei muuta mitään. En kuitenkaan allekirjoita sitä väitettä. Katson, että kun selvästi järjestyslakiin kirjataan kerjääminen, se antaa myös paremmat mahdollisuudet puuttua siihen kerjäämisen aggressiiviseen muotoon. Nythän ei ollenkaan mainita erikseen kerjäämistä missään muodossa järjestyslaissa. Sitä ei katsottu tarpeelliseksi silloin, kun säädettiin nykyistä järjestyslakia, jolla järjestyssäännöt kumottiin. Järjestyssäännöissähän oli varsin usein kielletty kerjääminen ja kaupustelu. Sitä ei kuitenkaan katsottu tarpeelliseksi silloin.

Täällä on myös viitattu siihen, että mitään ei ole tehty. Tosiasiassa varmasti moni teistäkin muistaa, miten vuonna 2008 sisäasiainministeriössä perustettiin työryhmä, jonka tehtävänä oli pohtia nimenomaan kerjäämiseen liittyviä kysymyksiä. Silloin tämä työryhmä eteni maahanmuutto-osaston johdolla, eli se kuului ministeri Thorsin alaisuuteen, ja sillä pyrittiin auttamaan muun muassa viranomaisten ohjeistamista ja muitakin ilmiöitä. Siihen aikaan muun muassa kerjäläisten mukana oli pieniä, alaikäisiä lapsia ja heidän tilanteestaan oltiin erittäin huolestuneita. Varmasti kaikki tuntevat myös tämän maailmalla esiintyvän ilmiön, että mukaan otetaan pieniä lapsia, jotta ikään kuin ne rahakukkaron nyörit helpommin aukeaisivat. Se on kuitenkin lasten kannalta erittäin epäinhimillistä toimintaa, ja meillä on velvollisuus puuttua sellaiseen. Näitä onneksi ei enää ole ollut viime aikoina nähtävillä. Eli työryhmä silloin pohti näitä keinoja. Se ei kuitenkaan päätynyt esittämään järjestyslain muutosta, eli tämä on ollut todella vireillä jo siihen aikaan. Nyt siihen on saatu konkreettisia pykäläkohtia.

Keskustelu on ollut varsin monipolvista, ja yksi kaikkein tärkein kysymys meidän täytyy kuitenkin pitää mielessä. Kun me puhumme kerjäämisestä, se henkilö, joka tulee tänne kerjäämään, todennäköisesti saa itse ainoastaan murto-osan kerjäämästään rahamäärästä. Tähänkin kysymykseen on monessakin kohtaa jo viitattu. Se, että tullaan tänne viimeisenä oljenkortena kerjäämään, ei suinkaan tarkoita, että tämä kerjääminen ja sillä saadut eurot ollenkaan parantaisivat tämän ihmisen tilannetta. Meillä on lukuisia erittäin surullisia, ikäviä esimerkkejä siitä, miten henkilö on joutunut entistä suurempaan ahdinkoon. Hän on joutunut maksamaan tai ottamaan velaksi matkansa Suomeen, ja sen jälkeen hän on entistä suuremmassa velkakoukussa sen suhteen, että hän on sekä kiitollisuudenvelassa että myös rahavelassa niitä järjestäjiä kohtaan, jotka hänet tänne ovat tuoneet. Eli se voi aiheuttaa jopa paljon pahempaa ahdinkoa.

Ilmiössä on monta eri näkökulmaa, enkä väitä, että tämä koskee kaikkia. Mutta sen sanon siksi täällä ääneen, että toivon, että nämäkin asiat ymmärretään. Joskus me suomalaiset olemme lievästi sanottuna sinisilmäisiä, toivottavasti myös hyväsydämisiä, mutta nämä kaksi asiaa eivät mielestäni saisi olla toisensa pois sulkevia kysymyksiä.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä olisi varmaan paljonkin keskusteltavaa. Toivon, että eduskunta ehtisi vielä käsitellä tämän lakiesityksen. Olen tietysti harmissani siitä, että tämä on voitu tuoda näin myöhään eduskuntaan. Tämä on kuitenkin valmisteltu varsin ripeällä aikajänteellä, ja on pyritty siihen, että eduskunta saisi vielä riittävästi aikaa tämän lakiesityksen käsittelyyn. Uskon ja toivon, että perustuslakivaliokunta ehtii tämän myös käsitellä, jotta hallintovaliokunta voisi myös oman sanansa sanoa.