Maija  Perho  /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja työjaostossa luonnollisesti työvoimapolitiikan toimeenpano, sen eri keinojen arviointi, oli työskentelymme pääosassa. Ne määrärahat, jotka budjettiin on varattu työvoimapolitiikan toimeenpanoa varten, ovat tietysti tärkeässä osassa siinä, että koulutuksen, työharjoittelun, kuntoutuksen ja työvoiman palvelukeskuksen eri toimenpiteiden yhdistelmänä voitaisiin lisätä työttömien työllistymisedellytyksiä. Nyt kun nämä aiemmin eri luvuissa olleet määrärahat on voitu koota saman momentin sisälle työllistämiskoulutus- ja erityistoimiksi, työvoimatoimistoilla on joustavampi mahdollisuus käyttää nämä määrärahat mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti oman toimialueensa tarpeisiin.

Tämä yhdistäminen, joka on ollut voimassa jo tämän vuoden, on selkeästi osoittanut, että näin on ollut viisasta menetellä. Jaosto korostaa mietinnössään sitä, että entistä paremmin nämä määrärahat pitäisi suunnata erityisesti sellaisiin toimenpiteisiin, jotka edesauttavat työllistymistä, ja myös sillä tavoin, että työelämän muutokset ja tarpeet voitaisiin ottaa aiempaa paremmin huomioon myös koulutuksessa, jonka tulee painottua aidosti työllistävään koulutukseen. Tämän kannanoton taustalla ovat ne viestit, joita on tullut paljon työttömiltä, jotka kokevat, että ne erilaiset kurssit ja työhönvalmennukset, joita he ovat käyneet läpi, tai toistuvat koulutukset alalla, jolla heillä on jo osaamista ja pätevyyttä, ovat turhauttavia eivätkä motivoi näitä kurssilaisia.

Tähän keinovalikoimaan sisältyy muutamia myönteisiä ja tehokkaiksi havaittuja kokonaisuuksia, kuten esimerkiksi starttirahajärjestelmän laajentaminen. Starttirahajärjestelmähän on yksi parhaita keinoja, koska sen vaikuttavuus on korkea. Työttömien osuus kolme kuukautta toimenpiteen päättymisen jälkeen on ollut vain noin 5 prosenttia. Siitä syystä tämä laajennus on ollut varsin tarpeen.

Aikuiskoulutukseen, jota toteutetaan myös työvoimapoliittisena koulutuksena, jaosto on myös kiinnittänyt huomiota myös siitä syystä, että tässä Suomi maailmantaloudessa -selvityksessä korostettiin osaamista, täydennyskoulutusta, koulutuksen päivittämistä. Elikkä tämän strategian ytimenä on osaaminen ja sen jatkuva kehittäminen tämän selvityksen mukaisesti. Selvityksessä kritisoitiin sitä, että aikuiskoulutuksen toimintakenttä on kirjava ja organisaatio on hajanainen, tehdään päällekkäistä ja kilpailevaa työtä, mikä on tehotonta ja epätaloudellista. Valiokunta pitääkin välttämättömänä, että työvoimakoulutuksen tarkoituksenmukaisuutta ja kehittämistarpeita arvioidaan muun muassa kyseisen selvityksen pohjalta. Samoin valiokunta ottaa kantaa siihen, että tätä koulutusta, erityisesti tutkintoihin tähtäävää koulutusta, järjestettäisiin oppilaitosten toimesta eikä erilaisten konsulttiyritysten toimesta, joiden toiminnasta on valitettavasti noussut esille muutamia epätoivottavia ilmiöitä.

Nuorten työllistämiseen kiinnitetään huomiota ja painotetaan sitä, että nuorille tarjottava toiminta olisi mielekästä ja että myös se edistäisi työllistymistä.

Pitkäaikaistyöttömyys on edelleen pysynyt valitettavan korkeana, ja tähän tilanteeseen on perustettu työvoiman palvelukeskuksia, joita ensi vuonna on tarkoitus tulla enemmän. Tästä poikkihallinnollisesta toimintamallista on hyviä kokemuksia. Kun kokemukset karttuvat, varmasti voidaan levittää parhaita käytäntöjä.

Tähän ikääntyneiden pitkäaikaistyöttömien tilanteeseen tuo myös helpotusta ed. Taipaleen mallin vieminen lainsäädännön kautta tähän keinovalikoimaan, ja noin 4 000:n arvioidaan pääsevän ensi vuoden alusta tämän uuden eläketuen piiriin. Se on varmasti tilannetta selkiyttävä ja monelle hyvin inhimillinen ja tarkoituksenmukainen ratkaisu.

Edelleen perehdyimme sosiaalisten yritysten toimintaan. Meidän jaostomme jäsenten ihmetykseksi yritysten perustaminen on lähtenyt varsin nihkeästi liikkeelle. Tosin saimme asiantuntijakuulemisessa arvion siitä, että vauhti tulee kiihtymään ja näiden alkuhankaluuksien jälkeen, kun käytännöt tulevat tutuiksi, niitä perustetaan enemmän. Joka tapauksessa on tärkeää, että näitä perustamismahdollisuuksia koskevaa tiedotusta tehostetaan ja että näiden yritysten syntymistä tuetaan mahdollisuuksien mukaan viranomaistoimin.

Valiokunta kiinnitti myös huomiota vajaakuntoisten työllistämiseen, joka on tietysti yksi, ei välttämättä suuri, mutta kuitenkin tärkeä, osa, kun pyritään työllisyysastetta nostamaan. Vammaisten ja vajaakuntoisten työllistyminen ja sen edistäminen, jos mikä, edellyttää eri hallinnonalojen toimivaa yhteistyötä eli sosiaaliturvajärjestelmän, kuntoutusjärjestelmän, terveydenhuoltopalvelujen, vammaispalvelujen ja työhallinnon hyvää ja määrätietoista yhteistyötä. Vammaisfoorumi on osaltaan kiinnittänyt viimeisimmässä kannanotossaan tähän kysymykseen vakavaa huomiota.

Perehdyimme myös työttömien yhdistysten toiminnan tukemiseen ja päädyimme valtakunnallisen työttömien yhdistyksen toiveista huolimatta siihen, että määrärahoja ei lisätty, mutta edellytetään, että työvoimatoimistot entistä tarkemmin selvittävät näiden yhdistysten toiminnan tarkoituksenmukaisuuden, tukevat sitä ja myöskin kannustavat toimivia työttömien yhdistysten työllistämisprojekteja siten, että niistä voisi kehittyä sosiaalisia yrityksiä.

Aivan omana erityisenä asianaan olemme ottaneet kantaa, voi sanoa taas kerran, siviilipalvelusmiesten majoituskysymykseen, jossa ilmenee eriarvoisuutta maan eri osien välillä. Toivomus on — ja tiedämme, että työministeriö on pyrkinyt tätä asiaa hoitamaan — että nämä asumiskustannukset voitaisiin korvata valtion varoista.

Mietintö pitää sisällään vastalauseita, joissa toisaalta edellytetään lisämäärärahoja työllistämistukeen ja toisaalta tiettyjä vähennyksiä, joiden taustalla on se, että niitä käytettäisiin muihin työllistämistarkoituksiin muiden pääluokkien kohdalla.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Marraskuun lopussa Suomessa oli 275 000 työtöntä, mikä tarkoittaa, että työttömyyden aleneminen on käytännössä pysähtynyt. Se tarkoitti 10,9 prosentin työttömyysastetta. Lapin osalta tilanne on hälyttävä. Työttömien määrä ei ole enää edes aleneva, vaan on lähtenyt jopa niukkaan kasvuun. Meillä työttömyysaste marraskuun lopussa oli 17,1 prosenttia; Kainuun tilanne oli maakunnista pahin, 19,4 prosenttia. Lapin huolestuttava tilanne on suoraa seurausta valtion työllistävien toimien supistamisesta maakunnassamme. Nyt meillä oli tukitoimissa ja koulutuksessa 5 500 työtöntä, jossa luvussa on nyt alenemaa jo 400 työtöntä viime vuoden vastaavaan tilanteeseen verrattuna. Tässä on nyt työministeriöllä itsetutkiskelun paikka, koska muutoin vielä jotenkin olisi menty parempaan, mutta nyt työministeriön toimet, tai toimien puuttuminen, veivät huonompaan. Pahin tilanne Lapissa on Itä-Lapissa. Tuolla seutukunnalla työttömyysaste oli marraskuun lopussa 21,4 prosenttia, ja pahin tilanne on Sallassa, 24,8 prosenttia.

Nyt tullaankin siihen vakavaan kysymykseen: Vaikka tilanne on Itä-Lapissa ja muuallakin Lapissa näin huono, työministeriö on kuitenkin pahentamassa ainakin suunnitelmiensa pohjalta tilannetta edelleen, muuttamassa näitten työrahojen jakoperusteita. Yleensä tilanne on se, että niitä työllisyysrahoja on selvästi liian vähän, ja nyt vielä jakotapaa muutetaan siten, että tämä työttömyysaste merkitsee jatkossa vähemmän, jos suunnitelmat toteutuvat, ja absoluuttiset määrät merkitsevät enemmän. Totta kai kaikista työttömistä pitää kantaa huolta, olivat he missä osassa maata tahansa, mutta ei saa missään osassa maata päästää tilannetta myöskään kohtuuttoman huonoksi, ja nyt jo Lapissa, etenkin Itä-Lapissa, tällaisessa tilanteessa ollaan. Eräitä muitakin kuntia on samassa kategoriassa, kuten Enontekiö. Jos tämä työministeriön suunnitelma toteutuu, Lapissa pelätään, että Itä-Lapin työllisyysrahat vähenevät lähes kolmanneksella. Tilanne on jo nyt todella paha, ja jos se näin menee, niin se on katastrofi. Lappi sanookin, että ei tämä tämmöinen käy päinsä.

Suunnitelma, mitä odotamme työministeriöltä, on ensinnäkin, että työrahoja yleensä lisätään ensi tilassa, joka ensi tila on seuraava lisäbudjetti. Ei näillä rahoilla vaan selvitä siitä haasteesta, jonka työttömyystilanne aiheuttaa. Suunnitelmathan ovat olleet ihan toiset, työttömyyden pitäisi rutkasti laskea, niin kuin pitäisikin, totta kai sen pitää olla kaikkien tavoite, mutta siinä pitää valtion kantaa itsensäkin myös selvää vastuuta ja nyt valtio on vetäytymässä.

Mitä tulee tuohon Itä-Lapin tilanteeseen ja eräiden muidenkin meidän kuntiemme tilanteeseen, tilanne on noissa kunnissa menossa, niin kuin Sallassa, Enontekiöllä, eräissä muissakin kunnissa, selvästi oleellisesti maan keskimääräistä työttömyystilannetta pahemmaksi. Silloin me olemme tekemisissä jo lain kanssa, joka koskee julkisia työvoimapalveluita. Minä sanon tämän hyvin vakavasti työministerille, että nyt täytyy tehdä jotakin, näin ei voi jatkua. Me tutkiskelemme noita lakipapereita, oikeuskanslerin aiempia kannanottoja, ja me emme vaan voi alistua siihen, että työttömyyden annetaan pahentua, kun se on ollut jo pitkään paha. Vähän oli toiveita välillä, mutta nyt repsahtaa taas uudestaan.

Odotan työministeriöltä uusia toimia, lisää toimia, mitä toimia ne sitten ovatkaan. Joka tapauksessa tarvitaan lisää panostuksia. Niin kuin sanottu, työttömyys on vakava ongelma, kohtaa se ihmistä missä tahansa osassa maata. Helsingissä tilanne on paha, tiedän senkin, ja Kalliossa usein katselen sitä työttömyyden seurausta iltaisin. Joskus siellä pubissa poiketessa näkee sen syrjäytymisen määrän täälläkin, mutta ei se anna oikeutta siihen, että hyvin vaikeilla työttömyysalueilla tilannetta huononnetaan edelleen. Kun niukkuutta jaetaan, niin käy aina näin. Eli nyt pitää työministeriössä ryhdistäytyä ja ajaa lisäbudjettiin lisää työllisyysrahaa, emmekä me tule hyväksymään tällaista suunniteltua jakotavan muutosta. Me olemme valmiita hyvinkin päättäväisiin toimiin tässä asiassa, jollei muutoksia tule.

Jaana Ylä-Mononen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Tennilä puhui paljon ja asiaa, mutta kuitenkin haluan korostaa, että esimerkiksi näillä suurimmilla paikkakunnilla, kuten Tampere, Helsinki, puhutaan tuhansista työttömistä ja per työtön nämä toimenpidemahdollisuudet ovat paikoin jopa heikot. Siinä mielessä tässä varmasti niukkuutta ollaan jakamassa.

Tässä jaoston mietinnössä keskityttiin myöskin sosiaalisten yritysten ja ennen kaikkea vajaakuntoisten henkilöiden työllistämisen problematiikkaan. Tiedämme hyvin, että myöskin täällä Pääkaupunkiseudulla nimenomaan vajaakuntoisten työttömien määrä lisääntyy rajusti. Tällä kohdin toivotaan voimakkaampia toimenpiteitä ja toivotaan varmasti myös, että nämä sosiaaliset yritykset kehittyvät ja niistä tiedottaminen nyt voimistuu. Kun on käynyt selväksi, että ihan keskeiset viranomaiset, esimerkiksi työvoimatoimiston viranomaiset tai kuntien viranomaiset, eivät tiedä, mikä on sosiaalinen yritys, eivätkä tiedä, että siihen liittyvää lainsäädäntöä on tehty, eivätkä osaa tätä kokonaisuutta hahmottaa mitenkään, niin tässä koulutuksessa ja tiedottamisessa on ihan selvä toiminnan paikka. Muutoin tämä asia ei mene eteenpäin.

Tämä työttömien yhdistysten tilanne on erittäin kirjava eri puolilla maata. Meillä on erittäin aktiivisia yhdistyksiä, jotka työllistävät tukitoimin kymmeniä työttömiä pienilläkin paikkakunnilla, ja sitten on aivan kirjanpitoyhdistyksiä, jotka eivät varsinaista tulosta tee. Tällä kohden valitettavasti emme voineet mitään tällaista yleistä päätöstä tehdä näiden toiminnan tukemisesta.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa herra puhemies! Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta käsitellessään tulevan vuoden budjettia kiinnitti erittäin, voi sanoa, syvää ja vakavaa huomiota moneen hyvinkin, voi sanoa, ajankohtaiseen ja kipeään ongelmaan, ja niistä nimenomaan siellä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnoissa nousevat esille, niin kuin täällä on jo mainittu, nämä sosiaaliset yritykset, niiden tukeminen ja vahvistaminen ja toiminnasta tiedottaminen, mikä tässä tuli jo edellä ed. Jaana Ylä-Monosenkin puheenvuorossa. Sosiaalisten yritysten toiminnalle lainsäädännöllä on kyllä aivan selkeä tarkoitus, että saataisiin vajaakuntoisia ja monella tavalla sellaisia ihmisiä, joilla on pitkä työttömyyshistoria ja jotka muuten on vaikea työllistää, uudelleen työelämään.

Arvoisa herra puhemies! Tässä oikeastaan haluan yhteen asiaan erityisesti puuttua, koska työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassakin siihen käytettiin suhteellisen paljon asiantuntijakuulemista ja tehtiin myös hyvin selkeä kannanotto työttömien yhdistysten toiminnan tukemisesta. Täällä edellä ed. Jaana Ylä-Mononen toi esiin, että ehkä nämä työttömien yhdistykset eri paikkakunnilla, eri alueilla toimivat hyvin eri tavalla, ja se on varmasti sitä todellisuutta. Mutta kuitenkin siitä todellisuudesta, mikä niiden toiminnasta tuli esiin, jos ajatellaan, että kaiken kaikkiaan 185 paikkakunnalla näitä toimii ja 2003 on työllistetty 4 900, selkeästi tulee antaa palaute, että arvostetaan sitä työtä, jota ne hyvin pitkälle tekevät vaikeimmin työllistettävien pitkäaikaistyöttömien parissa ja nimenomaan monetkin palkatta. Näin ollen sen tulisi saada selkeä tunnustus valtion taholta, että saataisiin pitkäjänteisyyttä sitten ehkä niillekin paikkakunnille, joilla se toiminta ei ole ehkä lähtenyt sillä tavalla käyntiin. Se tulisi ehkä sillä, että näissä yhdistyksissä olisi henkilö, työllistetty henkilö, toiminnanohjaaja, jolla olisi osaamista, eikä jatkuvasti tämä toiminnanohjaaja, työstä vastaava, myöskään vaihtuisi ja hän pystyisi sillä tavalla seuraamaan työelämää laajemmin sekä yhteiskunnassa kaikkea tätä, mitä lainsäädännössäkin tapahtuu.

Tästä samasta olen tehnyt myös talousarvioaloitteen, nimenomaan siksi, että tämä omatoimisuus avustusten lisäämisellä pystyttäisiin takaamaan eri alueilla oleville yhdistyksille, niiden tarvitsema perusrahoitus ja toiminnan ohjaus. Näen, että yhdistykset tarvitsevat tuen, koska työllistettyinä aktiivitoimenpiteissä olevat ihmiset ovat yleensä monien vaikeuksien edessä ja tarvitsevat työpolun etsimisessä asiantuntevaa toiminnan ohjausta ja tukea.

Näen, että koska näyttää siltä, että pitkäaikaistyöttömyys on jämähtynyt paikoilleen ja jos sinänsä työllisyyttäkään ei ole saatu nousemaan siinä tahdissa kuin tavoite on ollut eli tämä 100 000 työpaikan saaminen jne. eli näissä tavoitteissa ei ole onnistuttu, tällä työllistämisen kohdalla nyt ennen kaikkea kyllä se yksi siivu tietysti on arvioida se, mitä meillä kaiken kaikkiaan laajasti ajateltuna tarkoittaa tämä pitkäaikaistyöttömyys ja vaikeasti työttömien joukko tai ryhmä, mitä kaikkea siinä on.

Erityisesti minua huolestuttaa se, että tässä joukossa ei ole pelkästään ehkä iäkkäämpiä pitkäaikaistyöttömiä, vaan nimenomaan kuuluu eri puolilta, ehkä nyt erityisesti myös suuremmilta paikkakunnilta, että on nuoria, jotka tipahtavat peruskoulutuksen jälkeen, ja nimenomaan, kuinka paljon meillä syrjäytyy heti tämän peruskoulutuksen, yleissivistävän koulutuksen, jälkeen. Se luku ei ole huolimatta kaikesta Pisa-tutkimuksesta ja siitä, että meillä on hyvä koulujärjestelmä, vähentynyt, vaan edelleen tapahtuu jopa nousua siinä.

Näen, että meillä on hyvinkin vakava tämä ongelma, mitä kaiken kaikkiaan on työttömäksi jääminen ja työttömänä oleminen. Kaikki toimenpiteet siinä tulee tehdä hyvinkin monipuolisesti ja näin tietysti kaikki se työ, mitä työttömien yhdistykset tai tietysti nämä sosiaaliset yritykset ovat jo sen vakavamman aineksen kohdalla tekemässä, mutta myöskin kaikki ne toimenpiteet, mitkä kohdistuvat sitten nimenomaan kriisialueille.

Täällä puhuttiin näistä Lapin alueista, jotka varmasti ovat niitä vaikeimpia, mutta kun itse olen Pirkanmaalta, siellä ovat tunnettuja määrätyt alueet, joilla on hyvinkin korkea työttömyys, ja se, mitä se merkitsee sitten sille koko seutukunnalle. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa kyllä tämäkin asia todella nostettiin esille, ja valiokunta piti välttämättömänä, valtio tukee vaikeuksiin joutunutta aluetta esimerkiksi suuntaamalla sinne investointiavustuksia tällaisissa työmarkkinatilanteissa, äkillisissä, merkittävissä heikkenemistilanteissa.

Hyvä, myönteinen asia on se, että työsuojelupiirit ovat tässä saamassa lisää työntekijöitä. Aivan varmasti se tulee tarpeeseen, ja sillä tavalla varmasti myös laajempaa merkitystä sillä on.

Mutta kaiken kaikkiaan, arvoisa puhemies, vielä lopuksi, se mitä tehdään kaiken kaikkiaan kuntien työllistämisaktiivisuuden lisäämiseksi, on erittäin tärkeää.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ensi vuoden talousarvio sisältää monia sinänsä hyviä uudistuksia ja parannuksia, mutta pohja koko talousarviolta on pois, kun tiedämme, että todelliset toimenpiteet uusien työpaikkojen luomiseksi, työttömyyden laskuun kääntämiseksi jotakuinkin puuttuvat. Pääkaupunkiseudulla, erityisesti Helsingissä, on todella vakava tilanne, niin kuin varmasti on koko maassa. Pitkäaikaistyöttömien määrä on lisääntynyt. Työttömyys on tullut pysyväksi vakavaksi ongelmaksi. Erityisesti rakenteellinen työttömyys on ja pysyy. Erityisesti Helsingissä me olemme huolissamme niistä suunnitelmista, että työmarkkinatuen kustannukset ollaan siirtämässä — tai ainakin tällaisia suunnitelmia oli, nyt niitä ehkä on korjattu sen suuren keskustelun jälkeen, mitä on käyty — kokonaan kuntien maksettavaksi. Todella toivon, että tällaisiin toimenpiteisiin ei olla pienimmässäkään määrin menossa.

Sosiaali- ja työjaoston toiminta oli erittäin hyvää. Tässä kiitän jaoston puheenjohtajaa ansiokkaasta työstä ja totean sen, että erityisesti halusimme nostaa huolen vajaakuntoisten tilanteesta ja siitä, että ne toimenpiteet, joita on tehty edellisten hallitusten aikana ja myös tämän hallituksen aikana, eivät ole vielä olleet riittäviä. Sosiaaliset yritykset oli ihan hyvä parannus, mutta se on vain pisara meressä siinä, mitä meidän on tehtävä. Erityisesti haluan kannustaa työministeriä ja koko hallitusta siinä, että työmarkkinoille saataisiin sellaiset olosuhteet, että siellä työpaikan saavat myöskin vajaakuntoiset, ja erityisesti, jos olemme menossa siihen yhteiskuntaan, missä meillä on työvoimapula, tämä on erittäin tärkeää. Se on jokaisen yksilön kannalta tärkeää, että työpaikka on mahdollisuus saada, vaikka olisikin vajaakuntoinen.

Arvoisa herra puhemies! Kuten sanoin, ensi vuoden talousarvion suurin puute on työllisyyttä edistävien toimenpiteiden ohuus tai jotakuinkin niiden puuttuminen. Hallituksen sitoutuminen tuloveronkevennyksiin oli oikea ratkaisu. Voin tässä todeta, että hallitus on tullut lähelle kokoomuksen linjaa ja järkiinsä veropolitiikassa. Tätä voi vain ihmetellä, kun ajatellaan niitä puheita, mitä ennen vaaleja pidettiin, mutta hyvä näin. Nyt olisikin aika tulla myöskin työllisyyspolitiikassa kokoomuksen linjoille; nyt on korkea aika tehdä se. (Ed. Tennilä: Mikäs se on? — Ed. Pulliainen: Mikähän se oikein mahtaa olla? — Ed. Gustafsson: Määrärahojen vähentämistä!) — Kokoomus on esittänyt näkemykset työllisyyspolitiikasta useaan otteeseen, mutta en mene nyt siihen, koska olemme tässä budjetin pääkohdassa. (Välihuutoja)

Arvoisa herra puhemies! Nyt on minun puheenvuoroni. Pyydän, että sali vaikenee hetkeksi ja kuuntelee sanaa täällä.

Vaikka kuluvana vuonna talouskehitys on ollut kohtuullisen reipasta, ovat työllisyyden edistämistoimet todellakin polkeneet paikallaan. Pahemmaksi tilanteen tekee se, että maailmantalouden kasvun arvioidaan olevan heikentymässä, mikä tietysti vaikuttaa Suomeen ja entisestään heikentää meidän työllisyyskehitystämme ja myöskin heikentää niiden tervetulleiden veronkevennysten dynaamisia vaikutuksia. Tämä on odotettavaa ja hyvin mahdollista. Näyttääkin siltä, että hallitus luottaa tässä työllisyyden edistämisessä lähestulkoon vain tuloratkaisuun ja sen yhteydessä tehtyjen veronkevennysten vetovoimaan. Totta on, että tulosopu parantaa talouskasvun edellytyksiä tulevana vuonna, mutta on aivan ehdotonta, että toimenpiteisiin ryhdytään, jotta nuo 100 000 työpaikkaa saadaan aikaiseksi. Me kaikki tiedämme, että jos ei 100 000:ta työpaikkaa tule, edessä on todelliset vaikeudet. Silloin näitä hyviä esityksiä esimerkiksi kotihoidon tuesta ei täällä enää käsitellä, vaan ehdotukset ovat varmasti sitten jo miinusmerkkisiä. Eli nyt todella tarvitaan uusia toimenpiteitä, esimerkiksi palkkaan suhteutettujen työnantajamaksujen alennuksia, jotta työllisyys lähtee aidosti kasvuun.

Työministeri Filatov on tässä salissa useaan otteeseen niin kuin useissa lehtihaastatteluissakin myöntänyt, että ne toimenpiteet, joita työllisyyden edistämiseksi hallitusohjelmaan on kirjattu, ovat täysin riittämättömiä. Hyvä niin, mutta vielä parempi olisi ja itse asiassa aivan välttämätöntä, että hallitus kertoisi, mihin toimenpiteisiin ryhdytään, jotta uusia työpaikkoja saadaan. On arvioitu, että tulopoliittisella ratkaisulla ja näillä tervetulleilla veronkevennyksillä maksimissaan aikaansaadaan noin 35 000 työpaikkaa, mutta se on täysin riittämätöntä ja voi olla sekin yläkanttiin arvioitu.

Työllisyyttä edistäviä toimenpiteitä on kartoittanut työryhmä toisensa jälkeen, viimeisimpänä valtiosihteeri Sailaksen ja ylijohtaja Brunilan työryhmät. Heidän esittämiensä muutosten esteenä näyttää olevan ennen kaikkea poliittinen tahto. En ymmärrä, miksi toimenpiteisiin ei ryhdytä, vaikka tiedetään, että pidemmällä aikavälillä ne ovat välttämättömiä. Nyt olisi aika toimia. Nyt voimme ennakoidusti ja hallitusti toimia. Jos kauan odotetaan, niin silloin tilanne on aivan toinen. Kokoomus esittääkin, että eduskunta velvoittaisi hallituksen pikaisesti tuomaan käsittelyyn työllisyysasteen nostamiseksi tarvittavat toimet. Olemme luvanneet antaa hallitukselle oman tukemme tällaisten toimenpiteiden läpiviennille eduskunnassa.

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja työjaosto kiinnitti erityisesti huomiota työvoimapolitiikan vaikuttavuuteen. Se oli yksi painopiste koko jaoston toiminnassa. Toivon todella, että tässä asiassa ryhdytään toimiin.

Kokoomuksen vastalauseessa esitetään aktiivisen työvoimapolitiikan resurssien kohdentamista selkeästi hallituksen esitystä tehokkaammin muun muassa siirtämällä resursseja niin sanotusta Noste-ohjelmasta oppisopimuskoulutukseen. Tämä on toki vain pisara meressä, ja meillä on toki muitakin esityksiä. Mutta toivon todella, että ne viestit, mitä jaostolle tuli asiantuntijakuulemisessa ja mitä joka puolelta tulvii, otetaan todella työministeriössä ja työministeriö ottaa ne vakavasti ja toimia tässä tehdään. Tiedänkin, että työministeri on aktiivinen ollut tässä, mutta tosiasia on, että yhä edelleen, kun budjetti on niukka ja rakennetyöttömyys on näin korkealla tasolla, on anteeksiantamatonta, jos meidän työvoimapolitiikkamme jatkuu tällä tasolla ja toimiin ei todellakaan ryhdytä. Eli tässä asiassa kannustan kyllä työministeriä entistä tehokkaampiin toimiin.

Työministeri  Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Itse asiassa ei ollut tarkoitus syntyvää debattia mitenkään häiritä tässä tilanteessa, mutta muutama kommentti siitä, missä tällä hetkellä mennään.

Meidän viimeisimmät työllisyyslukumme, jotka ovat aivan tuoreet, kertovat, että on syntynyt 45 000 uutta työpaikkaa tai sen verran enemmän ihmisiä on työssä tänä vuonna kuin vuosi takaperin, elikkä se talouskasvu, joka Suomessa on ollut maailman mittakaavassa ja Euroopan mittakaavassa kohtuullisen korkeaa, on myös generoinut suomalaiseen yhteiskuntaan työtä. Jos ajatellaan niitä panostuksia, joilla hallitus on pyrkinyt työllisyyttä tukemaan, niin ennen muuta veroratkaisut ovat yksi osa sitä kokonaisuutta, yritysverouudistus, mutta sen lisäksi ne osaamispanostukset, joita yhteiskunnassa on tehty. Maltillisen tuloratkaisun merkitys ei ole ollenkaan vähäinen, vaan se tuo meille, ollessaan pitkä ratkaisu, ennakoitavuutta ja sitä kautta tukee huomattavasti suomalaista työllisyyttä.

Mutta kokoomuksen linja on siinä mielessä ollut mielenkiintoinen, että toisaalta he haluaisivat noudattaa näiden työryhmien esittämiä uudistuksia — esimerkiksi Brunilan raportissa esitettiin, että jokainen kuusi kuukautta työttömänä ollut ihminen sijoitettaisiin jonkinlaisiin aktiivitoimiin, mikä tarkoittaisi suunnilleen työvoimapoliittisten resurssien kolminkertaistamista tähän nähden — mutta samanaikaisesti kokoomus kuitenkin on kritisoinut sitä, että rahaa käytetään työvoimapolitiikkaan, ja on ollut valmis leikkaamaan ennen muuta koulutuksen rahoitusta, mikä mielestäni on hämmästyttävää, koska jos halutaan ensisijaisesti panostaa niihin toimiin, joiden työllisyysvaikutukset ovat parhaita, niin koulutus on kyllä tällainen ja sen lisäksi yksityisiin yrityksiin työllistäminen. Voisi sanoa, että sille puolelle rahoja on suunnattukin ja erityisesti yrityksiin niin paljon kuin yrityksillä on ollut vastaanottokykyä. Mutta siinä tilanteessa, jos meillä taustalla on hitaamman kasvun vaiheita, jolloin yritykset ponnistelivat olemassa olevankin työvoiman kanssa selviytymisestä, on ymmärrettävää, että silloin tavallaan siellä oleva tukityöllistämisvolyymi ja lisätyöllistämisvolyymi on ollut alhaisempaa kuin aiemmin.

Näistä erityisistä kohteista, mihin työvoimapoliittisia rahoja käytetään, esimerkiksi työttömien yhdistysten rahoitus on noussut esiin. Itse olen lähtenyt siitä, että te-keskuksissa tunnetaan parhaiten alueelliset olosuhteet ja siellä myös tiedetään, minkälaista toimintaa työttömien yhdistykset harjoittavat, koska, niin kuin tässä keskustelussakin on käynyt ilmi, meillä on hyvin erilaisia yhdistyksiä. On niitä, jotka toimivat hyvin ja jotka työllistävät ihmisiä ja joiden työ on myös työllisyyden näkökulmasta vaikuttavaa. Sitten on niitä yhdistyksiä, jotka tekevät hyvin arvokasta työtä. Ne tekevät sosiaalipoliittista työtä, mutta niiden työllistämisvaikutukset, sen työn vaikuttavuus työvoimapolitiikan näkökulmasta, on hyvin ohutta, vaikka se kokonaisuudessaan yhteiskunnan kannalta on erittäin tärkeää.

Sitten on myös niitä työttömien yhdistyksiä, jotka ovat enemmän ehkä harrastusluonteisia. Voisi sanoa, että jos kyse on harrastustoiminnasta, silloin tavallaan yhteistyön etsiminen muidenkin kuin työttömien yhdistysten kanssa on tärkeää, koska ei välttämättä ole hyvä, että työttömät ikään kuin gettoutuvat sinne omaan yhdistykseensä toimimaan harrastusten piirissä, vaan olisi tärkeää, että yhteys muuhun yhteiskuntaan on mahdollisimman kiinteää. Pyrittäisiin ennemminkin turvaamaan se, että muun yhteiskunnan palvelut ovat tasavertaisesti myös työttömien saavutettavissa eikä käy esimerkiksi niin kuin terveydenhuollossa vaikkapa on näkyvissä, että työttömät herkästi jäävät niiden palvelujen ulkopuolelle, joita työssäkäyvät terveydenhuollon puolella saavat.

Sen vuoksi tällaista ikään kuin valtakunnan tasoista rahaa työttömien yhdistyksille ei ole pidetty tarkoituksenmukaisena, vaan esimerkiksi tänäkin kuluvana vuonna kaikki te-keskusten esitykset työttömien yhdistysten valtion tuen lisäämiseksi ovat toteutuneet. Niissä sisäisissä siirroissa, joita työministeriössä on tehty, yksikään te-keskus ei ole jäänyt paitsi niitä rahoja, joilla he olisivat voineet työttömien yhdistysten toimintaa tukea, mikäli he itse ovat nähneet sen tarkoituksenmukaiseksi.

Sosiaalisten yritysten liikkeellelähtö on puhuttanut viime aikoina paljon. Asiasta voidaan perustellusti olla kahta mieltä. Meillä on suunnilleen saman verran ihmisiä töissä sosiaalisissa yrityksissä kuin tässä eduskunnassa on edustajia, osa heistä on vajaakuntoisia ja pitkäaikaistyöttömiä, mutta eivät kaikki, ja on syntynyt 11 yritystä. Mutta jos ajattelemme yritystoiminnan liikkeellelähtöä yleensäkin, niin eihän se pelkästään lainsäädännöllä tapahdu, vaan tarvitaan niitä toimijoita, jotka haluavat perustaa yrityksen. Tällä hetkellä esimerkiksi Equal-rahoituksella ja monella projektirahoituksella ollaan valmistelemassa sosiaalista yritystä.

Itse esimerkiksi, kun olen kiertänyt Suomea eri puolilla, voin sanoa, että lähes jokaisella seutukunnalla on suunnitelmia sosiaalisen yrityksen perustamisesta, mutta olen itse varoitellut noita toimijoita, että kannattaa suunnitella se yritys mahdollisimman pitkälle muun rahoituksen varassa kuin sosiaalisille yrityksille suunnatun rahoituksen varassa, koska sen jälkeen kun esimerkiksi yhdistys rekisteröityy sosiaaliseksi yritykseksi, sitä koskevat meidän yrityselämämme tiukat kilpailun lait, ja silloin rahoituksellisen tuen antamisen mahdollisuudet heikkenevät verrattuna siihen, että tuota toimintaa on oltu vasta laittamassa liikkeelle. Uskoisin, että tämä yritysten perustaminen kiihtyy, ja voisi sanoa, että ehkä enemmän sosiaalisiksi yrityksiksi pyrkiviä yrityksiä on hylätty kuin niitä on tullut rekisteröidyiksi. Siellä syy on ollut se, että ne kriteerit, jotka laki asettaa, eivät ole täyttyneet.

Tiedotusta tästä asiasta on yritetty järjestää mahdollisimman paljon. Meillä on ollut lukuisia valtakunnallisia seminaareja. Stakes on työskennellyt tällä puolella. Meillä on Setlementtiliiton kanssa käynnissä projekti, jossa on yritetty rekrytoida myös yrityselämässä ikään kuin seniorikansalaisia, joilla on hyvät yrityssuhteet, toimimaan tällä kentällä ja houkuttelemaan ihmisiä toimimaan, mutta myös auttamaan esimerkiksi alihankintaketjujen syntymisessä ja käyttämään sitä yrityselämän osaamista, jota tuolla puolella on. Tätä projektia vetää varsin arvostettu henkilö elikkä Arajärvi.

Sitten esiin on noussut esimerkiksi se, että työvoimapoliittista koulutusta pitäisi ennemmin tehdä oppilaitoksissa kuin erilaisten konsulttien kautta. Tämä on mielestäni hyvä kannanotto eduskunnalta, koska itse asiassa tähän asti työvoimapoliittista koulutusta on vaadittu kilpailutettavaksi, ja silloin kun sitä kilpailutetaan, se kenttä on auki kaikille toimijoille. (Puhemies koputtaa) Itse olen sitä mieltä, että koulujen kanssa tätä yhteistyötä täytyy tehostaa.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sarkomaalta kysyisin, miten hän voi täällä puhua, että lisää vauhtia ja lisää tehoa työttömien hyväksi, kun kokoomus täällä esittää, että samaan aikaan otetaan määrärahat pois. Ja nimenomaan heiltä, jotka ovat kaikkein heikompiosaisia, pienellä peruskoulutuksella ja sen takia työttömänä, koulutusmahdollisuuksia vietäisiin. Miten tämmöisiä puheenvuoroja voi käyttää, jos teidän budjetillinen sisältönne on se, että juuri täältä otetaan varat pois? Nehän ovat suoraan pois näiden ihmisten uudelleensijoittamisesta työmarkkinoille. Täytyy kuitenkin muistaa, että joka toinen tätä kautta löytää itselleen työpaikan eli saa ammattitaitoansa lisättyä.

Jukka  Gustafsson  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minä myöskin hämmästelen sitä kepeyttä ja onttoutta, jolla kokoomus kehtaa tulla tähän työllisyyspoliittiseen keskusteluun. Hallitushan on tehnyt merkittäviä yritysvero- ja osaamispäätöksiä, aivan niin kuin ministeri Filatov totesi, ja työllisyystilanne on, luojan kiitos, parantunut. Olen ollut itse tässä parlamentaarisessa aikuiskoulutustyöryhmässä, joka teki merkittäviä osaamistason parannusesityksiä, ja te nyt kehtaatte ottaa näitä koulutusmahdollisuuksia pois niiltä keski-ikäisiltä työntekijöiltä, joilta puuttuu ammattitutkinto. Se on hävytöntä politiikkaa, kokoomuslaiset. Ettäs kehtaatte!

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä kritisoin hallitusta siitä, että työministeriön tukityöllistämis- ja koulutustoimet työttömille ovat riittämättömiä, kuten esimerkiksi tämä Lapin heikompaan lähtenyt kehitys nyt osoittaa. Mutta kyllä tämän budjettikeskustelun oudoin esitys oli kokoomuksen ehdotus, että Noste-ohjelmasta otetaan rahaa pois. Miten sitä voi perustella? Meillä on yli puoli miljoonaa semmoista työikäistä, jotka ovat pelkällä peruskoululla liikkeellä. Ja suomalaisen työelämän ongelmahan on juuri se, että ei kaikilla ole riittävää koulutusta muuttuviin tehtäviin. Miten te perustelette tämmöisen minusta täysin käsittämättömän esityksen? Kaikki yhteisetkin selvitykset esimerkiksi tulevaisuusvaliokunnassa ovat lähteneet tasan toisesta ajattelusta, että koulutusta pitää erittäin voimakkaasti lisätä, ja nyt te otatte rahaa pois sieltä. Miten tämä on nyt selitettävissä?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sama viritys on minunkin vastauspuheenvuorossani. Ed. Sarkomaa puhuu tehokkuudesta ja aikaansaavuudesta, ja kuitenkin hän tarjoaa sitä kaikkein vähiten tehokasta keinoa elikkä veropoliittisia keinoja. Juuri siitä, millä pystyttäisiin aktiivisesti näitä ihmisiä pitämään, työttömiä pitämään, työkuntoisina, ottamaan erilaiset työllistymismahdollisuudet huomioon, rahat haluttaisiin pois, niin kuin kohta on esillä näitä vähennys-, vähennys-, vähennys-, vähennysäänestyksiä. En ymmärrä myöskään ollenkaan tällaista. Tämä on ihan käsittämätöntä touhua, sitä paitsi yhteiskunnallisesti edesvastuutonta.

Markus  Mustajärvi  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä kuuntelin ministeri Filatovin puhetta, ja hän ei kyllä valitettavasti ottanut kantaa siihen asiaan, mikä on täällä jo nostettu esille.

Täällä vieraili Itä-Lapin kuntien kuntajohtajien lähetystö joku aika sitten, ja heidän kirjeessään sanottiin muun muassa näin, että tuolla alueella on vuosi sitten ollut itsemurha-aalto, kuluvana vuonna on tehty ennätyksellisen paljon henkirikoksia ja lasten huostaanotot ovat moninkertaistuneet. Tässä tilanteessa te olette vähentämässä tuolta alueelta, jossa tilanne on kaikkein vaikein, määrärahoja enemmän kuin miltään muulta alueelta Suomesta.

Mihin se perustuu, kun työvoimapalvelulaissa on vieläkin kohta olemassa, että minkään työmarkkina-alueen työttömyys ei saa olennaisesti poiketa maan keskimääräisestä tasosta? Budjettiperusteluissa se raja on asetettu 80 prosenttiin, ja Lapin kunnista monessa on oltu vuosikausia jo pysyvästi tuon rajan väärällä puolella. Tässä tilanteessa te olette radikaalilla tavalla muuttamassa meidän työllisyysmäärärahojen kohdentamista ja laskentaperusteita. Kertokaa minulle, mikä on se juridinen peruste ja mikä on se moraalinen peruste, että te näin toimitte.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minunkin puheenvuoroni kohdistuu tähän koulutukseen. Me tiedämme sen, että köyhyyteen liittyy vähäinen koulutus, ihmiset eivät pääse työuralla etenemään ja nimenomaan jopa jo peruskoulutuksessa mutta ennen kaikkea ammatillisessa koulutuksessa on puutteita, ja sen vuoksi ihmettelen myös suuresti kokoomuksen valittua linjaa, että nimenomaan tästä vähennettäisiin. Pidän merkittävänä nimenomaan sitä ohjelmaa, Noste-ohjelmaa ym., mitä tässä parlamentaarisessa aikuiskoulutustyöryhmässä tehtiin. Siellä oli aivan selkeät ohjelmat. Tietysti kaikki se ei ole toteutunut. Nyt on vain kysymys siitä, millä tavalla päästäisiin kaikkea sitä, mitä siinä parlamentaarisessa työryhmässä tehtiin, niitä tavoitteita, toteuttamaan, koska ne selkeästi lähtivät siitä, millä tavalla hyvin laajasti eri ryhmiä ajatellen saadaan työllisyyttä nousuun ja koulutusta, nimenomaan tätä ammatillista koulutusta, lisääntymään.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä voin yhteisesti vastata kaikille, että kokoomus ei vähennä voimavaroja koulutuksesta, päinvastoin meidän vaihtoehtoisessa budjetissamme on enemmän perusopetukseen, yliopistojen perusopetukseen. Me siirrämme Noste-ohjelmasta oppisopimuskoulutukseen. Me käytännössä siirrämme voimavaroja toisesta koulutuksesta vähän vaikuttavampaan ja tehokkaampaan koulutukseen.

Työvoimaministeriön selvityksistä itse olemme osin selvittäneet, että osa työvoimapoliittisista toimenpiteistä ei johda ihmisten työllistymiseen, saattavat osin jopa estää sen. Tämän tosiasian olemme sanoneet ääneen ja suuntaamme voimavaroja niin, että ihmiset saavat aitoja, oikeita työpaikkoja valtionosuuksin: sairaanhoitajia, lastentarhanopettajia, opettajia lisää. Suuntaamme voimavaroja siihen, että vakinaistetaan työpaikkoja, niin että ihmiset saavat vakinaisia, aitoja työpaikkoja. Tässä on ero. Me haluamme oikeita, aitoja työpaikkoja, ja te puhutte vain koulutuksesta koulutuksen tähden. Kokoomus puhuu koulutuksesta ja siitä, että se on vaikuttavaa ja laadukasta, sellaista, että ihmiset hyötyvät siitä, saavat työpaikan. Tässä on se ero. (Ed. Heinäluoman ja ed. Gustafssonin välihuutoja) — Ed. Heinäluoma, ed. Gustafsson, te olette ymmärtäneet väärin tai (Puhemies koputtaa) te ette ole lukeneet kokoomuksen ehdotuksia. Lukekaa, perehtykää, sitten ehkä käytätte toisenlaisia puheenvuoroja. Olkaa hyvä.

Maija  Perho  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkoksi ed. Sarkomaan selvitykselle: Meillä on erilaisia budjettiesityksiä noin sadan miljoonan edestä, jotka kaikki vaikuttavat työllisyyskehitykseen myönteisesti. Tämä on pitkälti matematiikkaa. Me arvioimme, paljonko meidän esityksemme luovat uusia työpaikkoja ja mitä se merkitsee sitten työvoimapolitiikan määrärahoissa. Tämä Noste-ohjelman kohdalla tehty esitys, että määrärahat siirretään oppisopimuskoulutukseen, perustuu meidän asiantuntijakuulemiseemme, alan ihmisten, opetustoimen asiantuntijoiden, käsitykseen siitä, että nykyjärjestelmillä oppisopimuskoulutuksella, jota eri oppilaitokset antavat, on päästy ja päästään jatkossakin tehokkaampaan, parempaan lopputulokseen. Miksi pitää olla uusi byrokratia sitä varten?

Pia Viitanen /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kokoomuskin tietää, että näihin työllistämistoimiin liittyy myös sosiaalinen elementti. On vain niin, että kokoomus ei siitä välitä. Tämä kokoomuksen vastalause on surullista luettavaa: työvoimapoliittiseen aikuiskoulutukseen osallistuvien opintososiaaliset edut — vähennetään; työllistämis-, koulutus- ja erityistoimet — vähennetään; työmarkkinatuki — vähennetään.

Arvoisa kokoomus, te vähennätte tässä pääluokassa 23 miljoonaa euroa työttömiltä pois. Että sillain, arvoisa kokoomus. Te tasapainotatte budjettiesityksenne sillä, että te otatte työttömiltä, te otatte Noste-ohjelmasta ja vielä kaiken kukkuraksi te jaatte jakamattomat varat. Miksi te ette tee kunnollista vaihtoehtobudjettia, jossa voisitte esittää todelliset kasvot teidän vaihtoehdoillenne ja rakenteellisille toimille? Siinä voisitte vielä vähentää myös, niin kuin varmaan haluatte vähentää tulevaisuudessa, työttömyysturvan määrästä ja ottaa työttömiltä vielä enemmän pois. (Ed. Perho: Emme me vähennä työttömiltä, vaan työttömien määrää!) Eli tehkääpä nyt sitten kunnollinen varjobudjetti älkääkä vaan poistelko sieltä täältä momenteilta työttömiltä rahaa. Käsittämätöntä, arvoisa kokoomus.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on jälleen kerran samanlainen esimerkki kuin tämän talousarvioehdotuksen käsittelyn yhteydessä siitä, että hallituspuolueitten edustajien taktiikka on: hyökkäys on parasta puolustamista.

Kun te syytätte kokoomusta näistä ehdotuksista, mitä meillä täällä on, minä kysyn: Teillä on ollut kymmenen vuotta sosialidemokraattinen työministeri. Miksi meillä on 300 000 työtöntä? Miksi te ette ole kymmenen vuoden aikana tehneet sellaisia ratkaisuja, että meillä ei olisi nyt 300 000:ta työtöntä? (Ed. Gustafsson: On pelkkää populismia työministeriä siitä syyttää!) Siksi, että te ette ole siihen yksinkertaisesti pystyneet. Me vain haluamme sanoa, että näillä lääkkeillä, mitä te nyt esitätte, ette pysty myöskään ensi vuonna siihen.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Millään kikkailulla tätä työllisyystilannetta ei hoideta, ei paranneta. Nyt täytyy löytyä uusia lääkkeitä, eväitä. Se on ihan kylmä totuus. Tilanne ei ole muuttunut miksikään.

Sain pari viikkoa sitten kirjeen eräältä yhdistykseltä. He lähestyivät sillä, että työllisyystuella työllistettäviä on äärimmäisen vaikea työllistää sen byrokratian takia, mikä siinä on tänä päivänä olemassa. (Ed. Tennilä: Mikä siinä on vaikeata?) — Kyllä he kertoivat, että näitä papereita on aivan liian paljon, joita täytyy täytellä. — Oletteko, ministeri, saanut tällaista palautetta?

Rosa Meriläinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Onko tarkoitus siis todella pitää varsinainen puheenvuoro samalla?

Siirryn puhujakorokkeelle.

(Puhujakorokkeelta) Arvoisa puhemies! Oli tarkoitukseni puhua ainoastaan sivareista, mutta täytyy hieman kommentoida debattia.

Eihän sitä nyt usko elävä erkkikään, että juuri kokoomus olisi oppositioon tullessaan muuttunut yhtäkkiä työttömien suureksi ystäväksi. Mutta ottaen huomioon, että täällä hallituksessa sosialidemokraatitkin tekevät kokoomuslaista veropolitiikkaa, niin ei se hyvältä sielläkään näytä. Todella siinä kohtaa tämä äsken kokoomuksesta tullut kritiikki on ihan totta, että tästä työvoimahallinnon byrokraattisuudesta esimerkiksi sovitellun päivärahan osalta on tullut kyllä paljon ihan uskottavia tarinoita siitä, että sellaiset ihmiset, jotka sovitellun päivärahan avulla haluaisivat itse itsensä työllistää, ovat kokeneet, että työvoimahallinto onkin sen työllistymisen suurin este. Joku kohta tässä hommassa klikkaa, jos näitä kafkamaisia tarinoita niin paljon liikkuu.

Mutta näistä sivareista. Vihreiden vaihtoehtobudjettiinhan kuuluu määräraha sivareitten asumiskustannuksiin. Valtiovarainvaliokunnan mietinnössäkin on todettu, että tämä asia ei tahdo muulla tavalla korjaantua kuin sillä, että nämä rahat valtiolle tulisivat.

Samassa yhteydessä, arvoisa puhemies, haluan muistuttaa salia siitä, että viimeksi marraskuussa YK:n ihmisoikeuskomitea on huomauttanut Suomea siitä, että meillä kieltäytyminen aseista sallitaan ainoastaan rauhan aikana ja silloinkin syrjivän pitkänä. Olisi syytä tämän hallituskauden aikana mahdollisimman pikaisesti valmistella siviilipalvelusajan merkittävä lyhennys.

Siviilipalveluksessa on tällä hetkellä myös laadullisia ongelmia, ja tuntuu ehkä, että keskustelussa on painotettu ajan lyhentämistä eikä näihin laatukysymyksiin ole panostettu. Eli niitä, jotka ovat sivaria vastaan, ei voisi vähempää kiinnostaa, kuinka hyvä tämä sivariaika on, ja sitten monet sivarin puolustajat kokevat ehkä kiusalliseksi nostaa esiin niitä ilmiselviä laatuongelmia, joita koulutukseen tällä hetkellä kuuluu.

Sivarissahan on pakollinen koulutusaika kaikille Lapinniemessä, ja monet vanhemmalla iällä sivariin menevät koulutetut ihmiset kokevat sen aivan poikkeuksellisen tylsänä jaksona, että ei ole kauheasti tekemistä ja koulutusta on aika vähänlaisesti. Monet kouluttajat ovat sinänsä oikein hyviä ja viisaita ja laadukkaita, kuten esimerkiksi entinen aviomieheni, joka siellä parhaillaankin opettaa.

Mutta kaikki sivarithan eivät ole akateemisia pasifisteja, vaan on myöskin myönnettävä, että sivariin päätyy myös sellaista porukkaa, jolla syrjäytymisriski on aito, ja siviilipalveluskoulutus voisi tällaisena toimia syrjäytymisen ehkäisyprojektina, jonkinlaisena työpajatyyppisenä toimintana, tai ainakin pitäisi olla kunnollista sosiaalityötä siellä tarjolla. Tästä porukasta varmasti seuloutuu osa, näistä niin sanotuista muukalaislegioonalaisista, jotka eivät saa sivaripaikkaa ollenkaan ja jotka sitten viettävät siellä risusavotassa, jos siinäkään, Lapinniemessä, tämän koko tolkuttoman pitkän sivariajan, mikä kyllä entisestään tipauttaa yhteiskunnan ja normaalielämän ulkopuolelle ne, jotka ovat jo valmiiksi siinä reunalla killuneet.

Sen lisäksi, että tähän sivaripaikkojen määrään, siihen, että autettaisiin näitä ihmisiä, joilla on vaikeuksia sivaripaikkaa löytää, todella osoitettaisiin apua ja tukea, pitäisi myös miettiä, miten tätä ikään kuin sosiaali- ja nuorisotyötä, jota siviilipalveluksen puitteissa voitaisiin harjoittaa, voisi parantaa. Kyllähän me tiedämme, että armeijakin toimii esimerkiksi terveydenhuollon osalta tosi merkittävänä ennalta ehkäisevänä yksikkönä Suomessa hammashuollon ja monen muunkin osalta. Aivan samalla tavalla voisi ajatella, että syrjäytymisen ehkäisemisen osalta voisi katsoa, miten sivaria voisi kehittää paremmaksi.

Kyllä voisi ajatella, että näitten jo valmiiksi koulut käyneitten sivareitten osalta tämän ajan voisi käyttää hyödyllisemmin kuin tällä hetkellä. Tuntuu ainakin sivarien näkökulmasta, että kiusanteon hengessä mädätetään Lapinniemessä aikuisia ihmisiä vailla oikein järkevää tekoa sen kuukauden verran, eikä oikein bussillakaan pääse siitä mihinkään. Ainoa paikka on se yksi puolibordelli vähän matkan päässä, missä voi käydä pikkasen vapaa-aikaa viettämässä.

Voisiko ajatella, että jonkinlainen tällainen — ei sen tarvitse niin suurisuuntainen olla, mutta pienimuotoinen — sivarin laatuhanke olisi paikallaan? Mutta kiireisimpänä muistan nyt tästä vihreitten vaihtoehtobudjetin esityksestä sivareitten asumiskustannusten korvaamisesta valtion kukkarosta.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Pidän tärkeänä, että valiokunnan mietinnössä on kirjaus siitä, että työllisyysmäärärahojen tarvetta seurataan aktiivisesti ja, jos työllisyys pysyy heikkona, tarkastellaan sitten uudelleen tätä määrärahakehyksen puitteissa. Mielestäni se on tärkeä kirjaus huolimatta siitä, että oppositiopuolue kokoomus vähentäisi näitä rahoja.

Puhemies! Haluan ihan lyhyesti todeta muutaman asian, mitkä minun mielestäni ovat aivan hirvittävän positiivisia tässä pääluokassa. Yksi on tämä nuorisotakuu, joka nyt täysimääräisesti sitten ensi vuoden alussa lähtee liikkeelle. Onneksi meillä on sosialidemokraattinen työministeri, joka on saanut tämän aikaiseksi. Nimittäin tämä oli myös sosialidemokraattien vaalitavoite vaalien alla. Me todella vahvasti puhuimme sen puolesta, että tällainen nuorisotakuu saavutetaan, ja nyt se on saavutettu ensi vuoden alusta — äärimmäisen tärkeä asia tulevaisuuden kannalta ja on hyvin tärkeää, että tässä otetaan huomioon nämä todelliset työllistymismahdollisuudet, mielekkyys ja sellaiset seikat, mitä mietinnössäkin painotetaan. Samaan aikaan tietysti yhdessä opetusministeriön kanssa on syytä kiinnittää huomiota koulutuksen nivelkohtiin ja siihen, että ehkäistään toisen asteen koulutuksen keskeyttämistoimia.

Toinen myönteinen seikka, minkä tässä haluan ihan todeta ääneen, on se, että onneksi meillä on sosialidemokraatteja, onneksi meillä on Taipale ja onneksi meillä, ed. Vielma, on sosialidemokraattinen työministeri. Saimme nimittäin myös tämän pitkäaikaistyöttömien eläketuen alkuun, ja sen avulla sitten liki 4 000 ihmistä pääsee eläketuelle. Se on hyvä, tärkeä alku, ja se on myös osaltaan yksi askel siinä toimenpidekokonaisuudessa, jota eduskuntakin edellyttää ensi keväänä kaikista heikompituloisten ihmisten aseman parantamiseksi. Tämä, jos mikä, on sellainen.

On sekin positiivista, että saatiin laki sosiaalisista yrityksistä. Harmi, että se ei vielä ole purrut ihan täysin, mutta todellakin on hyvä, että meillä on sosialidemokraattinen työministeri, joka tämänkin on toteuttanut.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Lapin tilanteeseen ja määrärahatilanteeseen, joka täällä nousi aiemmin esiin — aika loppui kesken, enkä siihen ehtinyt vastata:

Tilanne on se, että työvoimapoliittiset resurssit suhteessa työttömyyteen ovat nyt noin kolmisen prosenttiyksikköä korkeammalla tasolla kuin ne olivat edellisellä eduskuntakaudella. Ensi vuonna ne ovat suunnilleen samalla tasolla kuin tänä vuonna, sanotaan, että prosentin kymmennyksiä korkeammalla tasolla. (Ed. Kuopan välihuuto) — Suhteessa työttömyyteen. — Mutta se, mitä pitää seurata tarkkaan, on se, miten työllisyys ja työttömyys kehittyvät, koska ne eivät ole kehittyneet aivan niin kuin hallitusohjelmaa rakennettaessa odotettiin. Me olemme päässeet nyt positiivisemmalle työllisyysuralle, ja meillä on paljon sellaisia välineitä, joilla pyritään vaikuttamaan työllisyyteen. Lapinkin työllisyyden kannalta työvoimapolitiikka ja sen resurssit ovat vain yksi osa sitä kokonaisuutta, jolla asiaan pitää etsiä ratkaisua.

Tämän vuoden ajan Lapin ja Kainuun työttömyys on laskenut eniten maassa lukuun ottamatta nyt aivan viimeisiä tilastoja, joissa tilanne on kääntynyt toisin, mutta en allekirjoita sitä, mitä ed. Tennilä sanoi alussa omassa puheenvuorossansa, että rahojen vähennys olisi sen aiheuttanut, koska tänä vuonna Lapin rahat ovat olleet sellaisella tasolla, että siellä ei ole ollut ihan vastaanottokykyä siihen kaikkeen rahaan, mitä siellä olisi ollut käytössä. Mutta ensi vuoden rahoitusosuus on alhaisempi. Niin kuin olen sanonut tässä salissa molemmille edustajille aikaisemminkin, syy on se, että työllisyys on kehittynyt heikosti Uudellamaalla ja tietyillä poikkeuksellisilla alueilla Suomessa, ja sinne, missä työttömyys noussut, resursseja on suunnattu lisää, ja siellä, missä se on laskenut, se on vaikuttanut vähentävästi. Sen lisäksi ministeriö on jättänyt jakamatonta osuutta, koska on ilmiselvästi ollut näkyvissä, että aina te-keskuksissa ei reagoida niihin alueellisiin muutoksiin riittävästi, joita alueilla tapahtuu, vaan sielläkin herkästi jaetaan rahaa entisen kaavan mukaan, vaikka jossakin kunnassa on tapahtunut erityisen poikkeuksellista kehitystä, oli se sitten huonompaan tai parempaan suuntaan.

Jos ajatellaan Lapin tilannetta, niin esimerkiksi tämän vuoden aikana on kauppa- ja teollisuusministeriön puolelle lisätty investointirahoitusta, jolla on pyritty tukemaan kaikkein vaikeimpien alueiden hankkeita laajasti katsottuna, ja niille alueille, joilla työllisyys on ollut heikompaa, on myös suunnattu esimerkiksi työministeriön kautta huomattavasti isompia investointiresursseja kuin maassa keskimäärin.

Sitten siviilipalveluksen tilanteeseen: On aivan totta, että siviilipalveluksen laadussa meillä on paljon kehittämisen varaa ja meillä on ongelmia siviilipalveluspaikkojen löytämisessä. Itse näkisin, että suurin syy tässä asiassa on suomalaisen yhteiskunnan korvien välissä, jos ajattelemme, että yhteiskunta ja koko maa olisi yksi ihminen, koska esimerkiksi Saksassa käytetään siviilipalvelusmiehiä sairaaloissa, vanhusten hoivassa ja muualla täydentävänä työvoimana ja se on ikään kuin hyväksytty muoto yhteiskunnassa. Mutta Suomessa meillä on paljon kuntia, jotka voisivat saada siviilipalvelusjärjestelmän kautta lähes ilmaista työvoimaa, ja näissä samoissa kunnissa on tyhjiä asuntoja, joten esimerkiksi senkään ei pitäisi olla este siviilipalvelusmiesten rekrytoinnille, mutta silti on hyvin vaikea saada esimerkiksi kuntia sijoittamaan siviilipalvelusmiehiä.

YK:n ihmisoikeusraportin johdosta olen itse työministeriössä laittanut liikkeelle sellaisen päivitysprosessin, jossa katsotaan tätä siviilipalvelusaikaa suhteessa meidän uuteen, laajentuneeseen EU:humme, ja aion viedä hallituksen neuvotteluun esityksiä tuon päivitetyn selvityksen pohjalta, koska edellisellä eduskuntakaudella toin eduskuntaan esityksen hallituksen kautta siviilipalvelusajan lyhentämisestä, mutta ikävä kyllä eduskunta äänesti sen silloin nurin. Mielestäni on kestämätöntä, että meillä erilaiset ihmisoikeusinstanssit huomauttavat Suomea koko ajan siitä, että meidän ihmisoikeusasiamme eivät ole tästä näkökulmasta kunnossa.

Sovitellusta päivärahasta ja sen byrokraattisuudesta sanoisin sen verran, että lainsäädäntö on sosiaali- ja terveysministeriön alaa. Itse näen sen yhtenä isona ongelmana osatyöllisyyden edistämisessä, koska vaikka aina käytännössä rahaa tulee enemmän, niin usein ne viiveet, joita tähän rahajärjestelmään liittyy, ovat hankalia. Siitä, onko ansiotason nousu riittävä verrattuna siihen, mitä työn tekemisestä tulee kustannuksia esimerkiksi matkakulujen ja muiden suhteen, voisi sanoa, että ihan aina se palkkio ei ole riittävä, mikä työn kautta tulee. Tämä on ollut esimerkiksi työmarkkinatukiuudistuksen yhteydessä esillä. Toivon, että siinä voitaisiin päästä eteenpäin, mutta se on yksi niistä perimmäisiltään hyvin kolmikantaisesti neuvoteltavista asioista, koska siinä maksajana ovat muutkin kuin verovaroin toimivat instanssit.

Sitten työllistämistuen byrokraattisuudesta. Itse asiassa usein kyse on tietämättömyydestä, ei niinkään siitä, että tuo järjestelmä olisi kovin byrokraattinen. Mutta on ymmärrettävää, että pienissä yrityksissä ei tunneta niitä mahdollisuuksia, joita työllistämistuen käyttöön on. Siellä myöskin pelätään sitä, että jos teemme näin, niin teemmekö oikein ja mitä siitä seuraa. Se on varmasti se este, josta ed. Paajanen täällä puhui.

Ensi vuonna on lähdössä liikkeelle niin sanottu työllistämisseteli, jonka ajatus on se, että tietyn ajan työttömänä ollut voi käyttää aktiivisesti työmarkkinatukeansa — elikkä tämä vanha järjestelmä siitä 200 päivää työmarkkinatuella olleiden edusta. Se tulisi tavallaan tiedoksi jokaiselle työttömälle, että heillä on käytössään tämä seteli ja haettaessa työtä se seteli kertoisi työnantajalle, minkälaisen tuen ja minkälaisin ehdoin työnantaja voi saada. Työvoimatoimistoihin tulee takuu, että viikossa tuo seteli realisoituu silloin, jos yritys ei ole irtisanonut ihmisiä tai vähentänyt omaa työvoimaansa.

Väittäisin, että se on kyllä hyvin helppokäyttöinen järjestelmä. Mutta on niin, että kun tätä tietoa yritetään levittää, niin yrittäjää, joka toimii, se tieto ei kohtaa, koska sillä hetkellä, kun sitä tietoa yritetään tarjota, yrittäjällä ei välttämättä ole tilannetta, jolloin hän olisi kiinnostunut tukityöllistämisen käyttämisestä. Mutta sitten kun se hetki tulee, tuo tieto on valunut hukkaan. Se on vähän sama, että me huomaamme sellaiset asiat tiedostusvälineistä, jotka liittyvät meihin itseemme, mutta sellaisista asioista, jotka eivät kosketa, tiedon välittäminen on hyvin vaikeata. Tässä meillä on yritystä ollut tehdä yhteistyötä työnantajajärjestöjen ja Suomen Yrittäjien kanssa, ja täytyy sanoa, että se yhteistyö on ollut aika nihkeää. Työnantajapuolella ei ole ollut halukkuutta tällaiseen yhteistyöhön. Suomen Yrittäjät ovat olleet onneksi positiivisempia, (Puhemies koputtaa) ja esimerkiksi palveluseteliä on tehty yhdessä heidän kanssaan.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Ehkä suurimmat epäonnistumiset niin Lipposen hallituksilla kuin myös Matti Vanhasen hallituksella on nimenomaan työllisyyspolitiikassa. Tämän hallituksen tavoitteenahan oli ensin 100 000 uutta työpaikkaa. Valitettavasti näitä työpaikkoja ei ole syntynyt alkuunkaan siihen tahtiin, että 100 000:n tavoitteen raja saavutettaisiin. Nyt tästä tavoitteesta on itse asiassa tingitty 40 000—50 000:een työpaikkaan, kun kausi on lähes puolessa. Näyttää siltä, että nämäkään tavoitteet eivät tule toteutumaan. Lipposen hallitusten aikanahan oli tavoite, että työttömyys puolitetaan, ja vaikka otetaan Vanhasen hallituksen aikakin, niin vieläkään työttömyys ei ole puolittunut. Elikkä työttömyys on todella ollut se akilleenkantapää näille hallituksille, missä on ehkä kaikista heikoimmin onnistuttu.

Hallituksen ensi vuoden talousarvioesityksessähän työvoimapolitiikan toimeenpanon määrärahoja vähennetään noin 133 miljoonaa euroa. Tässä työllisyystilanteessa en voi pitää millään tavalla oikeana ja perusteltuna sitä, että näitä määrärahoja vähennetään. Jos me haluamme vaikuttaa pitkäaikaistyöttömyyteen, niin kyllä valtiolla pitää olla näitä määrärahoja riittävästi käytössä, sillä elävä elämä on osoittanut, että erityisesti pitkäaikaistyöttömien työllistäminen ei onnistu yksityisellä sektorilla, vaan tarvitaan valtion tukitoimia.

Työttömyys on pysynyt parin kolmen viime vuoden aikana käytännöllisesti katsoen saman suuruisena, siinä ei juuri vähentymistä ole tapahtunut. Marraskuussa 2004 työttömien työnhakijoitten määrä oli 275 500, mikä on 2 000 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Tiedotusvälineissähän käytetään yleensä Tilastokeskuksen lukuja, ja ne ovat selvästi kauniimpia kyllä kuin työministeriön luvut. Minä käytän nyt työministeriön lukemia. Työministeriön laskema työttömyysprosentti oli marraskuussa 10,9 prosenttia ja Tilastokeskuksen vastaava 8,1 prosenttia. Vakuutusvalvonnan tilastojen mukaan erilaisten työttömyysturvaetuuksien saajia, koulutustuet mukaan luettuna, oli 304 000 lokakuussa 2004. Tämäkään määrä ei ole viime vuosina käytännöllisesti katsoen pienentynyt. Yli puolet eli 166 000 näistä oli perusturvan elikkä niin sanotun Kelan päivärahan saajia. Tämä on varsin huolestuttava suunta, jos ajatellaan sitä, mitä tuleman pitää, kun tässä hetken päästä vielä käsittelen näitä kokoomuksen tekemiä muutosesityksiä.

Työllisyyspolitiikalla voisi olla suurempi osuus köyhyyden poistamisessa, sillä työttömyyshän on yksi suurimmista syistä, jotka aiheuttavat köyhyyttä. Kun työllisyystöitä on aikaisempaa vähemmän ja kun tukityöt harvoin ovat kuutta kuukautta pidempiä, pitkäaikaistyöttömän on vaikea parantaa tilannettaan. Työmarkkinatuelta ei pääse takaisin ansiosidonnaiselle. On luotu uusi järjestelmä, joka pikemminkin vakiinnuttaa pienituloisuutta kuin auttaa pääsemään siitä eroon. Yhdistelmätuki, palkkaus pelkällä työmarkkinatuella, kuntouttava työtoiminta ym., palkkaperusteisten työllisyystöiden lisääminen ja niiden pidentäminen olisivat luultavasti tehokkain keino vähentää pitkäaikaistyöttömyyttä ja köyhyyttä, kuten jo aikaisemmin totesin. Näitä uusia suunnitelmia niin sanotusta pakkotyöstä tai ilmaistyöstä ei voi pitää hyväksyttävänä siinä mielessä, että kun työtä tarjotaan ja työtä tehdään, niin siitä pitää saada sellainen palkka, jolla ihminen tulee toimeen.

Kun en saanut vastauspuheenvuoroa, niin muutama sana näistä kokoomuksen työllistämisesityksistä, erityisesti näistä, kun kokoomuspuolue esittää, että vähennetään työllisyysmäärärahoja työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen osalta esimerkiksi 7 miljoonaa euroa. En voi pitää tätä alkuunkaan perusteltuna. Kun he väittivät, että kokoomus esittää uudet lääkkeet työllisyyden parantamiseksi, niin minun mielestäni se ei ole mikään uusi lääke, että verotusta alennetaan. Eihän siis kokoomus mitään muuta itse asiassa ole esittänyt. Verotuksen alentaminen on ainut kokoomuksen lääke. Se on hyvin vanha lääke, ja se on toiminut tavattoman huonosti. Se ei ole olennaisesti parantanut työllisyyttä.

Lisäksi kokoomus esittää, mikä minusta on hämmästyttävää, työmarkkinatuesta vähennettäväksi 6 miljoonaa euroa, tästä määrärahasta. Kun kumminkin todellinen työttömyyden vähentyminen on todella pientä ja erityisen paljon on näitä pitkäaikaistyöttömiä, jotka ovat pudonneet työmarkkinatuelle, eikä ole mitään sellaista näkyvissä, mikä poistaisi tämän työmarkkinatuen tarpeen näiltä ihmisiltä, niin onko nyt niin, että kokoomuspuolueen on tarkoitus jättää nämä ihmiset, nämä työttömät ihmiset, kokonaan toimeentulotuen varaan? Toimeentulotukihan on viimesijainen toimeentuloturvan muoto. Näiden ensisijaisten toimeentulotukienhan pitäisi olla sillä tasolla, että ihmisten ei tarvitsisi tätä toimeentulotukea hakea. Mutta kokoomus näyttää olevan sitä mieltä, että tämä ensisijainen toimeentuloturva vedetään niin alas tai niin heikoksi, että ihmiset joutuvat aina hakemaan toimeentulotukea. Tämä ei kyllä oikeata sosiaalipolitiikkaa ole.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että valtion työllisyysrahoja tulisi päinvastoin lisätä, jos me haluamme, että todella poistetaan pitkäaikaistyöttömyyttä. Valtiolla on kyllä tekemätöntä työtä, mutta ei se poistu sillä, että ne määrärahat vähennetään, kuten kokoomuspuolue esittää.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa herra puhemies! Esillä oleva työministeriön toimiala on istuvan hallituksen pahimmin epäonnistuneita osa-alueita. Sen me voimme lukea tilastoista, joita ei puheilla voi muuksi muuttaa.

Kun Lipposen hallitusten aikana kokoomuksen myötävaikutuksella luotiin 300 000 uutta työpaikkaa, on työttömyyden lasku käytännössä pysähtynyt jo tämän hallituksen alkutaipaleella.

Viimeisin kielteinen iso ratkaisu on juuri esillä oleva valtion ensi vuoden talousarvio. Suurtyöttömyyden aikana siinä esitetyt toimenpiteet ovat näpertelyä, jotka saattavat prosentinkymmenyksiä vaikuttaa työttömyyteen, mutta todellinen joukkotyöttömyysongelma jää edelleenkin ratkaisematta. Talousarviossa pidetään huoli siitä, että itseään ruokkivat järjestelmät toimivat, mutta niillä ei uusia työpaikkoja luoda. Pitäisi uskaltaa tarttua itse ongelmaan eli saattaa ihmiset tekemään työtä, jolloin verotulot kasvavat, sosiaalimenot pienenevät ja ihmiset voivat paremmin.

Kysymys on todella uskaltamisesta monessakin mielessä: Pitää uskaltaa sitoa yhteiskunnan antama tuki työhön. Pitää uskaltaa poistaa työllistämisen monet turhat esteet, vähentää rohkeasti työnantajien sivukuluja, helpottaa edelleenkin verotusta jne. Hallitus on kieltämättä tehnyt muutamia oikeansuuntaisia, mutta ei riittäviä ratkaisuja tältä osin. Lisää rohkeutta kaivataan.

Työttömyyden osalta on erittäin valitettavaa se, että se koskettaa aluepoliittisesti pahiten juuri sellaisia seutuja, joilla elämisen mahdollisuudet ovat muutoinkin vaikeat. Mitä tekee punamultahallitus asian eteen? Istuvalla hallituksella ei yksinkertaisesti ole käytännössä laisinkaan aluepolitiikkaa, vaan sen ratkaisut keskittyvät hyvin paljolti Etelä-Suomeen. Siitä kertovat muun muassa hallitusohjelma, heikosti hoidetut maatalousratkaisut, tuporatkaisuun liittyvien investointien sijoittaminen sekä esillä oleva ensi vuoden talousarvioehdotus.

Täysin käsittämätöntä tässä keskustelussa on, että 300 000 työttömän asioita käsiteltäessä puhutaan siviilipalvelumiehistä. Luulen, että moni työtön — ja niitä on paljon, jotka ovat asevelvollisuuden suorittaneet — loukkaantuisi, jos kuulisi tämän keskustelun. Työttömyyden hoitamisessa tulisi keskittyä julkisen sektorin, valtion ja kuntien, sekä elinkeinoelämän hyvään yhteistyöhön, mutta tähän ei istuva hallitus ole pystynyt. Se antaa toisella kädellä, mutta ottaa toisella, siirtää rahaa taskusta toiseen niin, että toimenpiteen lopputulos on plus miinus nolla, jopa miinusmerkkinen.

Kun hallitus on epäonnistunut työttömyyden vähentämisessä, monet hallituspuolueiden edustajista ovat täällä antaneet helpoimman mahdollisen selityksen eli syy on globalisaation. Siitä me olemme kuulleet täällä jo moneen, moneen kertaan. Globalisaatio on monelle mörkö, vaikka se tosiasiallisesti on kehitysmaiden pelastus, jos sitä osataan oikealla tavalla käyttää. Se ei ole myöskään vahingoksi maallemme, 5 miljoonan kansalle 6 miljardin ihmisen joukossa, vaan se on mahdollisuus Suomelle tulevaisuudessa, ja sellaisena se tulee ottaa. Globalisaatiolla ei tule peitellä omia sisäsyntyisiä virheitä ja puutteita meidän työvoimapolitiikassamme.

Työvoimahallinto tulisi mielestäni uusia aivan perusteellisesti. Sitä tulisi yksinkertaistaa rohkeasti. Ei voi olla totta, että periaatteessa yksinkertainen asia eli ihmisen saattaminen työelämään voi olla niin monimutkainen järjestelmä kuin se nyt on, todellinen byrokratian viidakko. Järjestelmästä on muodostunut tieteenala, joka on arkipäivästä yhtä kaukana kuin itä on lännestä. Tätä taustaa vasten ymmärrän, että ministeriöltä ja ministeriltä puuttuvat aseet tilanteen korjaamiseksi. Toivottavasti tahtoa asian hoitamiseen kuitenkin edelleen on.

Toivoisin arvoisalta työministeriltä uskallusta teettää selvitys toimialansa täydellisestä uudelleenorganisoimisesta. Toimimattoman järjestelmän paikkaamiseen kuluu varoja, mutta hyöty työllistämisessä on olematon. Sen me olemme viime vuosina nähneet, ja näin tulee käymään myöskin vuonna 2005.

Jutta Urpilainen  /sd:

Arvoisa puhemies! Eilen julkaistu työllisyyskatsaus kertoi, että marraskuun lopussa työvoimatoimistoissa oli 275 500 työtöntä työnhakijaa. Tämä on noin 2 000 työtöntä vähemmän kuin vuosi sitten. Yli vuoden työttöminä olleiden lukumäärä on kasvanut, mutta ilahduttavaa on, että alle 25-vuotiaiden työttömien määrä on laskenut.

Sosialidemokraattien jo pitkään ajama nuorten yhteiskuntatakuu astuu voimaan ensi vuoden alussa. Tämä on iso haaste työvoimatoimistoille. Yhteiskuntatakuun mukaisesti nuorelle on viimeistään kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen tarjottava työ-, koulutus- tai harjoittelupaikka. Oecd:n pari kuukautta sitten julkaiseman tutkimuksen mukaan jopa viidennes suomalaisista 16—19-vuotiaista pojista on muualla kuin työssä, koulutuksessa tai esimerkiksi työhallinnon toimenpiteiden piirissä. Vaikka lukuun sisältyy tiettyjä epätarkkuuksia, on viesti kuitenkin niin hälyttävä, että sen pitäisi herättää meidät pohtimaan, miksi peruskoulunsa päättävät pojat ovat niin herkkiä ajautumaan syrjäytymisen kierteeseen ja millä keinoilla tämä kierre pystytään katkaisemaan.

Nuorten yhteiskuntatakuu on yksi työkalu pureutua myös tähän poikien ongelmaan. Keskeistä on, että nuorten palveluprosessi käynnistyy mahdollisimman pian nuoren jäädessä työttömäksi. Nuorten henkilökohtaista palvelua tulee lisätä ja työvoimatoimistoihin on nimettävä nuorten palveluista vastaavia henkilöitä. Nuorten neuvoja toimii sellaisena vastuuhenkilönä, joka huolehtii palvelujen käynnistämisestä ja etenemisestä sekä siitä, että nuori saa niitä palveluita, joita yhteiskuntatakuu edellyttää. On selvää, että vuoden alussa käynnistyvä hanke on niin laaja, että sen onnistuminen edellyttää toimivaa yhteistyötä yli hallintosektoreiden. Työhallinnon lisäksi hanketta toteuttamaan tarvitaan myös nuoriso-, sosiaali-, koulu- ja terveystoimen työpanosta.

Arvoisa puhemies! Yhteiskuntatakuun ohella on hyvä asia, että nuorten työpajatoimintaa ollaan vakinaistamassa. Työpajat tarjoavat varmasti mielekkään vaihtoehdon sellaiselle nuorelle, jolle teoreettinen opiskelu ei ainakaan väliaikaisesti maistu. Tässä yhteydessä voi mainita myös nuorten koulutustakuun, jonka tavoitteeksi on sovittu, että vuonna 2008 vähintään 96 prosenttia peruskoulun päättävistä nuorista aloittaa samana vuonna lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa tai peruskoulun lisäopetuksessa. Mielestäni uutena keinona nuorten syrjäytymiskierteen katkaisemiseen tulisi pohtia oppivelvollisuuden pidentämistä sen yläpäästä.

Arvoisa puhemies! Kuten puheenvuoroni alussa mainitsin, tuoreimman työllisyyskatsauksen mukaan yli vuoden työttöminä olleiden määrä on noussut. Pitkäaikaistyöttömien joukossa on edelleen merkittävä määrä sellaisia henkilöitä, joiden ei enää missään tapauksessa kuuluisi olla työvoimatoimistoissa työttöminä työnhakijoina. Näiden henkilöiden fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen työkyky on niin alhainen, ettei sitä enää millään kuntouttavilla tai koulutuksellisilla toimenpiteillä saada tämän päivän työelämän vaatimuksia vastaavaksi.

Jo 1990-luvulla maamme kärsiessä suurtyöttömyydestä havahduttiin huomaamaan se tosiasia, että työttömien joukossa oli paljon sellaisia, joiden suhteen paras ja inhimillisin vaihtoehto on myönteinen eläkepäätös. Uranuurtajana työkyvyttömien työttömien eläkeratkaisujen aikaansaamisessa on ollut kansanedustaja Ilkka Taipale. Niin sanottu IT-malli sai aikanaan jatkoksi Elma-hankkeen, ja nyt viimein, kuten Ilkka Taipale itse asian ilmaisee, on hyväksytty Lex Taipale. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että noin 4 000 vuosina 1941—47 syntynyttä yli 10 vuotta työttömänä ollutta tulee saamaan eläketuen. Eläketuki tulee turvaamaan myönteisen ratkaisun saaneiden henkilöiden toimeentulon työmarkkinatukea varmemmin, ja pysyvä ratkaisu on inhimillisestikin katsoen parempi vaihtoehto, joka saattaa monella tavoin vaikuttaa myönteisesti näiden ihmisten elämään. Pidänkin tätä esitystä erittäin onnistuneena. On niin ikään myönteistä, että pitkäaikaistyöttömien koulutusmahdollisuuksien ja eläkkeelle siirtymisen arviointia edelleen jatketaan kaikissa työvoimatoimistoissa.

Arvoisa puhemies! Monilla hallituksen tekemillä veroratkaisuilla on työllisyyttä edistävä vaikutus. Yksi näistä ratkaisuista on kotitalousvähennyksen laajentaminen yhteensä 15 miljoonalla eurolla. Laajennus toteutuu kahdella tavalla. Kotitalousvähennys nousee samalle tasolle kotitalouksien palkatessa apua työsuhteeseen kuin ostettaessa samoja palveluita yrityksille. Vähennystä voi saada jatkossa myös verovelvollisen tai hänen puolisonsa vanhempien tai isovanhempien kotona tehdystä työstä. Hallitus on lisäksi esittänyt, että verovelvollinen voi vähentää maksamistaan palkoista 30 prosenttia aikaisemman 10 prosentin sijaan.

Uskon, että kotitalousvähennyksen laajentaminen tulee aidosti kannustamaan kotitalouksia muun muassa omaehtoisiin hoivajärjestelyihin. Uskon myös sen matalapalkka-aloja työllistävään vaikutukseen. Lisäksi mahdollisuudella kotitalousvähennykseen voi näkemykseni mukaan olla vaikutusta harmaan talouden kurissapitämiseen ja sitä kautta useampien veroeurojen kilahtamiseen valtion kirstuun.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensiksi muutama sana sosiaalisista yrityksistä. On syytä palauttaa mieleen tämän asian historia Suomessa. Aikoinaan oli hallituksen piirissä kaksi erilaista rintamaa tässä asiassa. Toisessa rintamassa oli nykyinen työministeri, joka oli sitä mieltä, että tällainen järjestely pitäisi Suomeen saada, ja toisella puolella oli sosialidemokraattinen oikeusministeri, joka oli sitä mieltä, että ei niin kuin millään. Tässä kävimme semmoisen kisan, olisiko ollut 5—10 kirjallista kysymystä, debattia, otteluja. Lämpimästi onnittelen ihan näin korokkeeltakin työministeri Filatovia tämän kisan voitosta. Se oli uljas kisa SDP:n sisällä, ja voittaja on täällä paikalla tänään.

Nyt on saatu kokemuksia sen lainsäädännön perusteella, joka saatiin aikaiseksi, eivätkä ne huonoja ole olleet, mutta ne voisivat olla vieläkin parempia. Silloin kun tätä kisaa tästä koko järjestelmästä käytiin, käännettiin Saksan liittotasavallan asianomainen lainsäädäntö kokonaisuudessaan suomeksi sen takia, että Saksan liittotasavallassa tämä järjestely toimii erittäin hyvin, sillä on saatu erittäin myönteisiä ja konkreettisia tuloksia ja sillä ei ole minun tietoni mukaan ollut vastustusta niin sanotusti. Olenkin sitä mieltä, että seuraava askel tässä hyvässä asiassa pitäisikin olla, että yrityskohteluna — huom. me olemme Euroopan unionin sisämarkkinoilla, tämä on hyvin tärkeä asia — nämä osakeyhtiöt saisivat Suomessa samanlaisen kohtelun kuin ne saavat Saksan liittotasavallassa. Tätä Saksan liittotasavallan menettelyä eivät ole Euroopan yhteisön tuomioistuin eivätkä kilpailuviranomaiset tehneet laittomaksi, elikkä siis toisin sanoen meillä on mahdollisuus tässä edetä. Kun täällä on varsin moni kerinnyt viitata tähän mahdollisuuteen, niin minusta se pitää kyllä käyttää viimeiseen saakka hyväksi.

Toinen asia, johonka kiinnitän huomiota lyhyesti, on työnvälitystoiminta. Minä olen ymmärtänyt sillä tavalla nämä työministeriön tilastot, että kolmen kuukauden työttömyysjakson jälkeen työttömän työllistyminen vaikeutuu merkittävästi. Se on erittäin kova juttu. Se on niin kova juttu, että kun siihen, tähän kolmen kuukauden rajaan, vielä sitten yhdistetään se, että tästä alle 25-vuotiaitten porukasta, oliko se nyt 21 prosenttia — vaikka tilanne on parantunut — on edelleen työttömänä, niin se on yhtälö, johonka täytyy tehdä kaikki mahdollinen voitava. Se taho, jonka tästä asiasta täytyy olla kaikkein eniten kiinnostunut, on kunta ja kunnat sen takia, että viimekätisesti kunta sen viulun sitten maksaa ihan vihoviimeistä euroa myöten.

Arvoisa työministeri varmaan arvaa, mikä on minun seuraava lauseeni. Se on se, että sillä taholla, jota tämä kaikkein eniten inhimillisen puolen ohella koskettaa, elikkä kunnalla täytyy olla oikeus ja mahdollisuus toimia työnvälittäjänä niin tehokkaasti kuin se vain osaa sen tehdä. Oulussa Oulun kaupungin työllisyystoimikunta — siinä ovat kaikki valtuustoryhmät mukana — on ollut täysin yksimielinen siitä, että me olemme valmiit aloittamaan tämänlaatuisen kokeilun heti, kun vaan päästään työvoimaviranomaisten kanssa jollakin tavalla juttuun, ja taitaa olla valmius jopa siihen, että ryhdytään toimenpiteisiin, vaikkei juttuun päästäisikään. Oulussa on paljastunut, että nämä vähän yli kymmenen vuokrausfirmaa ovat kaiken jarru tällä hetkellä elikkä siis tavallaan rajoittavat tätä yksityiselle lohkolle työllistymistä.

Yksityiselle lohkolle työllistäminenhän tässä on se kaikkein olennaisin asia, siis ihan olennaisin. Eihän siinä ole mitään temppua, että jos kunnanvaltuusto antaa rahaa, niin palkataan kunnalle töihin, siinä ei tarvita mitään ihmeellistä muuta kuin rekrytointi vaan ja sillä sipuli. Sama koskee valtion laitoksia. Vanha virastotyöjärjestelmäkin meillä oli, joka oli suoraan tätä rekrytointia. Nyt on vaikeasti työllistettävien kategoria, joka automaattisesti pelaa. Sama koskee kirkon puolta. Siinähän ei ole mitään ihmeellistä. Ihmeellistä on siinä, että me saamme yksityisen lohkon kaikilta osiltaan tähän toimintaan mukaan, ja siinä ainut tehokas konsti on se, että se, joka on siitä kaikkein eniten kärsivä, jos tämä homma ei onnistu, ottaa siitä primäärivastuun ja siinä sitten tietysti kaikki muut tahot ovat puuhassa mukana.

Lopuksi totean vaan, että minulla on 36 vuoden kokemus ihmisten työllistämisestä Itä-Lapissa, yli 500 eri henkilöä on johtamani laitoksen kautta tullut työelämään saatetuksi, elikkä aika rautainen kokemus on tästä hommasta.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Herra puhemies! Vuosikymmenen takaisen laman jälkeen Suomessa ei ole otettu tosissaan työllisyyden hoitoa ja parantamistavoitetta — uskallan näin väittää. Lipposen ensimmäinen hallitus asetti tavoitteeksi Emu-kriteerien täyttämisen Suomen osalta. Se ajoi kaiken muun politiikan ohi ja yli. Siinä vasemmisto, vihreät, Rkp ja kokoomus olivat kiltisti yhteistyössä ja Emu-kriteerit täytettiin työttömien kustannuksella. Sen jälkeen Lipposen toinen hallitus otti tavoitteeksi tuloveronkevennykset ja saikin niitä aikaan mittavasti, ja samalla unohtui työllisyys ja työllisyyden parantaminen. Meillähän oli vuodesta 94 lähtien tavattoman vahva talouskasvu, ja sen olisi kaiken järjen mukaan pitänyt parantaa työllisyystilannetta paljon paremmin ja paljon enemmän kuin tapahtui, mutta kun työllisyyttä ei otettu tosissaan, niin näin ei käynyt. Nyt Vanhasen hallitus on voinut jatkaa myös aika vahvan taloudellisen tilanteen vallitessa, mutta sekään ei ole ottanut tosissaan työllisyyskysymystä, ja niin ollen meillä on yhä tämä jämähtynyt työttömyys korkealla tasolla.

Yritystoiminnan, erityisesti pk-yritysten, toimintaedellytyksiä olisi pitänyt jo menneinä vuosina, vuosikymmenen aikana, parantaa merkittävästi verotuksen keinoin byrokratiaa karsimalla, kannustamalla, kouluttamalla jne. yritystoiminnan harjoittajia, mutta meillä ei ole syntynyt uutta yritystoimintaa juuri lainkaan tarvetta vastaavasti. Nyt viime aikoina tämä kotitalousvähennys on tuonut pienen piristyksen tähän, mutta se on tietysti tapahtunut verotuksen avulla. Sinänsä on ihan hyvä, että näin on päässyt tapahtumaan, mutta merkittävää sukupolvenvaihdosten jne. kautta tapahtuvaa yritystoiminnan paranemista emme ole nähneet.

Meillä on muistissa, ainakin minulla, hyvin se, että kun 90-luvun puolenvälin jälkeen Lipposen hallitus aloitti, se leikkasi ensi töikseen kaikkia työllisyysmäärärahoja erittäin rajusti budjetissa. Niitä ei ole sen jälkeen palautettu, vaan ne ovat jääneet sille leikatulle tasolle. Kun tilanne on tämä, niin se näkyy erityisesti maakunnissa, maaseudulla ja tuolla etäämmällä suurista keskuksista, koska juuri niillä alueilla työllisyysmäärärahojen merkitys työllistämisen kannalta on ratkaisevan tärkeä. Siellä ei ole sitä normaalia työmarkkinaelämää, joka loisi työllisyyttä ja pitäisi sitä yllä.

Tämän tosiasian, että Lipposen ensimmäinen hallitus leikkasi työllisyysmäärärahoja erittäin rajusti, olisi luullut puhuvan sen puolesta, että nyt niitä korotettaisiin, mutta ei. Hallituksen budjettiesitys sisältää momentin 34.06.51 osalta 42 miljoonan euron leikkauksen viime vuoden määrärahatasoon nähden eli noin 10 prosentin leikkauksen. Momentilla 34.06.64 on noin 11 miljoonan euron leikkaus eli noin 25 prosenttia alempi kuin tänä vuonna tuo määräraha. Nämä luvut kertovat siitä, että Vanhasen hallituskaan ei ota tosissaan työllisyyden parantamista. Erityisesti tästä kärsivät maakunnat, joista luulisi hallituksella olevan hieman suurempi vastuu ja halu ottaa vastuuta. Näin ei kuitenkaan tapahdu.

Herra puhemies! Kristillisdemokraattien äänestyksen kohteena onkin tuohon viime mainitulle momentille lisäystä 30 miljoonaa euroa, joka vastaisi likipitäen sitä, että näitä määrärahoja ei supistettaisi, niin kuin hallitus esittää, tästä vuodesta. Se ei ole paljon, mutta se on kuitenkin ratkaisevan tärkeä monelta osin.

Herra puhemies! Suurella hämmästyksellä luin ja tutkin budjettimietintöön jätettyä kokoomuksen vastalausetta. Siellä on nimittäin nyt se kokoomuksen kaivattu vaihtoehtobudjetti. Kokoomuksen malli on arviolta noin 50 miljoonaa euroa alijäämäinen, menoja enemmän kuin tuloja verrattuna hallituksen esitykseen. Eli kokoomus eläisi vielä suuremmalla velkaantumisella kuin mitä hallitus tekee. Onhan se ymmärrettävää, koska kokoomus haluaa veronkevennykset toteuttaa maksimaalisesti, mutta samalla on sitten vaikea löytää riittävästi säästökohteita. Kokoomus onkin sitten vaihtoehtobudjettiinsa eli vastalauseeseensa sisällyttänyt äsken mainittujen työministeriön pääluokan lukujen osalle yhteensä 47 miljoonan euron leikkauksen. Siellä on tietysti, olisiko 15 miljoonaa, sellaista, joka on siirretty kuntapuolelle, jolloin nettoleikkaukseksi kokoomus työllisyysmäärärahoihin esittää 32 miljoonaa euroa.

Tämä on aivan hämmästyttävää tässä tilanteessa. Aivan käsittämätöntä, että kokoomus on ennestään leikattuja määrärahoja leikkaamassa edelleen ja näin pahentamassa maakuntien — Etelä-Karjalan, Pohjanmaan, puhumattakaan Keski-Suomen, Savon, Itä-Suomen, Pohjois-Suomen — työllisyystilannetta. Tällä politiikalla ei todellakaan saada aikaan työllisyydessä muuta kuin huononnusta, lisää pitkäaikaistyöttömyyttä, lisää nuorisotyöttömyyttä jne. Kokoomuksen vaihtoehto on käsittämätön. Vetoankin vahvasti, että kokoomus ei esitä näitä esityksiään, jotka on kirjattu äänestykseen tänä iltana. Ne eivät kerro kyllä vastuullisesta yhteiskuntapolitiikasta.

Herra puhemies! Kun hallituksen veropolitiikka ja kuntatalouspolitiikka eivät tue työllisyyttä, vaan päinvastoin ahdistavat työllistämistä, vaikeuttavat sitä, ja vievät työpaikkoja enemmän kuin luovat, niin tämä tilanne on kestämätön. Ensi vuosi tulee olemaan työttömyyden osalta todennäköisesti tähänastista huonompi. Vanhasen hallitus elää nyt puolivälin aikaa. Nyt olisi korkea aika hallituksen kääntää kelkkaa tässä työllisyyspolitiikassa, joka kuitenkin on hallituksen ohjelman mukaan sen tärkein tehtävä.

Olen havainnut, että ministeri Filatov paneutuu asioihin, tuntee nämä asiat ja varmasti on lähes sydänverellä suhtautunut näihin esityksiin, joita hän on joutunut tuomaan tänne käsittelyyn, näihin määrärahojen leikkauksiin, joilla voitaisiin tätä ihmisten hätää lieventää.

Me haluamme tukea ministerin toimenpiteitä ja tavoitteita, mutta odotamme kyllä hallitukselta niin yritystoiminnan kuin kuntienkin kannalta, mutta myös näillä maakuntien kannalta välttämättömillä työllisyysmäärärahojen tasokorotuksilla, uusia avauksia ja uusia toimenpiteitä. Hämmästelen, jos ministeri Filatov ei saa keskustan tukea näissä määrärahakysymyksissä. Ilmeisesti näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, kun tällaiset leikkaukset meillä on pöydässä. Nämä ovat vielä pahempia kuin Lipposen ensimmäisen hallituksen, joka leikkasi silloin näitä määrärahoja todella rajusti koko vasemmiston tuella, Niinistön johdolla.

Herra puhemies! Työllisyystilanne on maassa heikko. Meillä on paljon pitkäaikaistyöttömiä, nuoria työttömiä, syrjäytymistä ja siitä johtuvia monenlaisia yhteiskunnallisia ongelmia. Tämä asia on syytä nyt viimeistään ottaa hyvin vakavasti.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Yleiskeskustelussa totesin, että kristillisdemokraattisen ryhmän vaihtoehtobudjetti on kaikkein työllistävin. Perustelen nyt sitä muutamalla luvulla.

Me esitämme 30 miljoonaa euroa korvamerkittyä rahaa sellaisille kunnille, missä työttömyys on poikkeuksellisen korkea, kuten esimerkiksi Uudessakaupungissa on erittäin korkea, Kemijärvellä on erittäin korkea, ja löytyyhän niitä monta, monta muuta kuntaa. Mutta korvamerkittyä rahaa 30 miljoonaa euroa. Kun ajattelee, että maassamme on ollut talouskasvua ja budjetissa pitäisi olla jotakin, sanoisinko jotain suurta, jollekin ryhmälle ja oikeastaan sille ryhmälle, jonka asema on kaikkein heikoin, niin olemme vähän katsoneet, mitä naapurimaassa tehdään, mitä Ruotsissa tehdään, mitä Tanskassa tehdään. Esimerkiksi Tanskassa oli syksyllä, kun siellä budjettikeskustelua käytiin, sellainen ajatus, että luodaan 20 000 uutta työpaikkaa julkiselle sektorille, ja tietenkin siihen tarvitaan rahaa. Aivan sama oli Ruotsissa. Nyt en tiedä, onko tämä toteutunut, mutta oli esitys, että luodaan 20 000 työpaikkaa julkiselle sektorille.

Kun katsoo, mikä on tilanne Suomessa, ennen kaikkea sosiaali- ja terveysalalla — huutava pula auttavista käsistä — niin olisi mahdollista luoda 10 000 työpaikkaa sille sektorille. Tämä tietenkin maksaa paljon. Se maksaisi, ottaen huomioon että kunnat omalla osuudella osallistuvat, noin 210 miljoonaa euroa. Summa on todella suuri, mutta se sisältyy siihen meidän tasapainossa olevaan vaihtoehtobudjettiimme, joka on rahoitettu, niin kuin monta kertaa tässä aikaisemmin olen todennut, eräillä veronkorotuksilla ja eräillä uusilla veroilla. Sitten yksityiskohtaisessa käsittelyssä äänestytämme tästä.

Toinen asia, josta me myöskin eduskuntaa äänestytämme, on asia, josta me olemme monta kertaa aikaisemmin äänestyttäneet eduskuntaa ja monessa kunnassakin, ja se on se, että tehtäisiin sellainen päätös, että Suomesta ei saisi löytyä yhtäkään sellaista perhettä, missä molemmat huoltajat ovat työttöminä. Minä en tiedä, kuinka monta sellaista perhettä löytyy, mutta sen tiedän, että jos sekä isä että äiti, tai molemmat huoltajat, sanotaan mieluummin näin, ovat työttöminä, niin kyllä siinä perheessä ilmapiiri on erittäin ahdistunut. Niitten lasten tulevaisuus ei ole kyllä valoisa, niin uskallan kyllä väittää. Kun meillä olisi mahdollisuus tehdä tällainen päätös, ihmettelen, minkä takia sitä päätöstä ei tehdä. Voin sanoa, että vaikka me emme ole täällä voittaneet äänestyksessä, me olemme ehkä kymmenessä—viidessätoista kunnassa tehneet valtuustoaloitteita ja ainakin yhdessä kunnassa tämä aloite on hyväksytty ja kunnanvaltuusto on päättänyt, että tästä kunnasta ei saa löytyä yhtäkään perhettä, jossa molemmat huoltajat ovat työttöminä. Toivon todella, että tämä joskus menisi eduskunnassa läpi.

Mutta tietenkin pitäisi katsoa myös, miten työllisyyttä voidaan edistää ilman tämmöisiä erilaisia temppuja ja ilman että pitää julkiselle sektorille paljon määrärahaa myöntää. Kyllä minä edelleen väitän, että työllisyyden edistäminen on yhtä kuin yrittäjyyden edistäminen. Yrittäjyyttä pitää edistää ja yritystoiminnan puolelta vähentää kaikki byrokratia: pitää olla helppoa ryhtyä yrittäjäksi, pitää olla kannustavaa ryhtyä yrittäjäksi, pitää olla jopa miellyttävää ryhtyä yrittäjäksi. Paljon on muuttunut ja paljon on mennyt parempaan suuntaan, mutta kyllä on paljon, paljon byrokratiaa ja paljon yrittäjyyttä hidastavaa ja vaikeuttavaa edelleen meidän lainsäädännössämme. Jos minä olisin noudattanut kaikkia niitä määräyksiä, mitä on annettu, kun joku projekti on käynnistetty, se olisi maksanut huomattavasti enemmän, se olisi kestänyt paljon, paljon kauemmin, mutta kun ei oikein kaikista tarvitse välittää tai ei kaikkia ymmärrä, niin projekti sujuu nopeammin ja työllistää myöskin paremmin. Kannattaisi kyllä työministeriössä yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa katsoa, mistä voitaisiin luopua, mitä on tässä turhaa, niin turhaa, että siitä ei enää kannata pitää kiinni. Minä voisin antaa pienen luettelon työministerille ja antaa niistä kohdista omat kommentit, ja sitten hän voisi miettiä, onko tämä mahdollisesti sellainen kohta ja sellainen vaatimus, josta voitaisiin luopua.

Aivan lopuksi, herra puhemies: Työnantajat eli yrittäjät maksavat toista miljardia työttömyysvakuutusmaksuja. Työttömyysvakuutusmaksu on noin 2 prosenttia työnantajalle. Rahassa tämä merkitsee toista miljardia euroa. Tietenkin voi kysyä, mitä hyötyä on siitä, että työnantaja maksaa, sanotaan nyt, tämän miljardin työttömyyskassaan, joka siirtää osan siitä työttömälle. Kuka tästä hyötyy? Työnantaja ei saa mitään. Kassa ei saa mitään. Työntekijä saa pienen, pienen korvauksen. Eikö olisi paljon, paljon parempi, että sillä miljardilla hän työllistäisi, että työnantajalle luotaisiin mahdollisuus? Voisi maksaa kassaan miljardin — siis nyt puhun kaikista työnantajista — ja se siirretään sitten työttömille — siitä ei kukaan hyödy. Eikö olisi paljon parempi, että siirtäisin sen miljardin työttömille, jotka saisivat rahaa työpanoksesta, ja minä saisin vastikkeena työpanoksen ja valtio saisi vielä verotuloja? Tämä on hyvin yksinkertaista. Mutta kun keskustelee viranomaisten kanssa, niin se on aivan mahdotonta. Kun keskustelee yrittäjien kanssa, niin he ihmettelevät, minkä takia ei voisi olla näin. Ymmärrän hyvin, että jos työnantajalla on vain yksi tai kaksi työntekijää, niin työttömyysvakuutusmaksut ovat niin pieniä, että ne eivät kyllä merkittäviin summiin nouse eikä sillä paljon työllistetä, mutta sellainen vaihtoehto olisi kyllä erittäin tervetullut ja aivan taatusti edistäisi työllisyyttä tässä maassa.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Pitkäaikaistyöttömyys on yksi Suomen keskeisistä ongelmista. Vakavien toimeentulovaikeuksien lisäksi se aiheuttaa pahimmillaan myös moninaisia sosiaalisia ongelmia ja yhteiskunnasta syrjäytymistä. Eri paikkakunnilla toimivat työttömien yhdistykset tekevät erittäin ansiokasta työtä syrjäytymisen estämiseksi. Työttömien yhdistysten harjoittama toiminta on tärkeätä myös työttömien aktivoimisessa ja heidän työelämävalmiuksiensa ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Työttömien yhdistysten toiminta on tärkeää myös laajuutensa ansiosta. Yhdistyksiä toimii noin 185 paikkakunnalla. Vuonna 2003 ne työllistivät noin 4 900 työtöntä, useimmat heistä itsekin pitkäaikaistyöttömiä.

Työttömien yhdistysten toiminta perustuu myös usein vapaaehtoistyöhön. Monilla yhdistyksillä ei ole ollenkaan palkattua työvoimaa. Osassa toiminnan vetämisestä vastaa yksi tai korkeintaan muutama, yleensä työllisyysmäärärahoilla kuudeksi kuukaudeksi palkattu henkilö. On selvää, että tärkeätä työtä tekevän yhdistyksen toiminnan pitkäjänteinen kehittäminen on hyvin vaikeata, jos vastuuhenkilöt voivat toimia vain muutaman kuukauden kerrallaan. Esimerkiksi yhdistysten toiminnanjohtajalta vaaditaan käytännössä laaja tietämys monista talous- ja henkilöstöhallintoon liittyvistä tehtävistä. Työttömien yhdistysten aikaansaamia merkittäviä positiivisia vaikutuksia voidaan tehostaa mahdollistamalla niiden toiminnan vetäjien pitkäjänteisempi palkkaus.

Yksi merkittävimmistä keinoista on niin sanotun omatoimisuusavustusten osuuden kasvattaminen. Tähän ministeri Filatov tänä päivänä sanoi, että sitä rahaa on kyllä, mutta te-keskukset saavat itse päättää, miten sitä käyttävät. Tämä tietysti oli sellainen hämmentävä tieto, koska itselleni on annettu tieto, että te-keskukset nimenomaan toivoisivat, että omatoimisuusavustuksia pitäisi lisätä. Siitä varmasti voimme tänään vielä keskustella. Mielestäni myös yhdistelmätukea voitaisiin harkita muutettavaksi siten, että toisen työllistämisvuoden tukea parannetaan. Tässä puheenvuorossanihan on todellakin kysymys siitä, että voisimme tukea pitkäjänteistä toimintaa, koska työttömien yhdistysten hyvä toiminta edesauttaa monella paikkakunnalla työllistymistä.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, johon haluan tässä puheenvuorossani kiinnittää huomiota, on työttömien terveydenhuollon kehittäminen. Työttömien terveydenhuoltohan on sellainen asia, jonka täytyisi olla hyvin hoidettu, jotta työkyky säilyisi. Kiitoksella totean työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtajan juuri astuessa saliin, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on kyllä kiinnittänyt huomiota työttömien terveydenhuoltoon ja olemme monessakin eri mietinnössä ja lausunnossa kiinnittäneet siihen huomiota, ja tiedän ministeri Filatovinkin ajavan sitä asiaa. Toivon, että jokaisella paikkakunnalla tämä pystyttäisiin järjestämään laadukkaasti ja vaikuttavasti.

Markus  Mustajärvi  /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti muutama kommentti.

Täällä onniteltiin ministeri Filatovia ihan aiheesta siitä, että hän on saanut sosiaaliset yritykset liikkeelle. Sen kisan hän voitti, ja sitä pitää nyt kaikin tavoin tukea, että siitä tulee mahdollisimman joustava työkalu työhallinnolle. Mutta sitä kisaa ministeri Filatov ei voittanut, kun piti päättää ensi vuoden työhallinnon määrärahojen tasosta. Tilanteessa, missä massatyöttömyys ei sula — ei oikeastaan ole sulanut neljään vuoteen — ja hallituksen työllisyystavoite epäonnistui, oleellisesti vähennetään työhallinnon pelimerkkejä, elikkä tämä yhtälö ei ole mitenkään johdonmukainen. Tässä syntyy tilanne, että herkästi tappelutetaan etelän ja pohjoisen työttömiä keskenään, ja he kuitenkaan eivät ole tätä tilannetta aiheuttaneet.

Kokoomuksen suuntaan haluttaisi kysäistä siitä, kun he sanovat hyvin, hyvin ideologisen vahvasti, että työhallinnon välineet, toimenpiteet, voivat jopa estää työllistymistä: Mikä on semmoinen työhallinnon toimenpide, joka estää työllistymistä, ja minkälaista tutkittua tietoa tästä asiasta on?

Täällä ed. Viitanen kehui, että sosialidemokratian turvin on nyt saatu eläketukiratkaisu ja nuorten työllistämistakuu. Ne jäävät valitettavasti vain puolitiehen. Eläketuen piiriin pääsee vain kymmenesosa niistä, joilla on todellinen tarve siihen. Ja nuorten yhteiskuntatakuu ei tarkoita sitä, että taattaisiin työpaikka. Sillä taataan koulutus- tai harjoittelupaikka, mutta ei työpaikkaa.

Jukka Gustafsson  /sd:

Arvoisa puhemies! Tarkoitukseni ei ole puhua pitkään, vaikka tulin tänne puhujakorokkeelle. Tässä debatin yhteydessä käytiin itse asiassa aika hyvää keskustelua hallituspuolueitten ja toisaalta kokoomusedustajien kesken asioista, jotka liittyivät siihen, että kokoomus on ed. Jari Koskisen esityksillä heikentämässä ja vähentämässä aktiiviseen työvoimapolitiikkaan liittyviä määrärahoja. Tämä on tietysti aika merkittävä kannanotto kokoomukselta tilanteessa, jossa käsitykseni mukaan yhteinen poliittinen arvio yhteiskunnassa on se, että rakennetyöttömyys, pysyvä pitkäaikaistyöttömyys, on merkittävin yhteiskunnallinen ongelma Suomessa.

Uskaltaisin sanoa niin, että tässä asiassa, jos missä, maassa tulisi olla ja tehdä tällainen historiallinen kompromissi, joka tehtiin parlamentaarisessa aikuiskoulutustyöryhmässä, jonka satasivuinen mietintö on tässä kädessäni. Toimin tämän työryhmän varapuheenjohtajana yhdessä silloisen kokoomuksen kansanedustajan Markku Markkulan kanssa. Tämä on itse asiassa koulutuspoliittisesti ja poliittisesti merkittävä asiakirja. Nyt kokoomuksen esitykset ovat ristiriidassa tämän parlamentaarisen työryhmän linjausten kanssa.

Minulla olisi iso kiusaus esitellä tätä asiaa tässä pidempäänkin, mutta totean tämän parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän keskeisistä ehdotuksista kolme: "1) Aikuiskoulutusta painotetaan välittömin toimin työvoiman tarpeen ja väestön koulutustason ja muun kehityksen mukaisesti vastaamaan ko. tarpeisiin lisäten samalla aikuiskoulutuksen kokonaisresursseja 20—25 prosentilla. 2) Käynnistetään mahdollisimman nopeasti määräaikainen toimenpideohjelma, suomalaisen osaamisen nosto-ohjelma, joka kohdennetaan erityisesti vailla toisen asteen tutkintoa olevaan työikäiseen aikuisväestöön." Ehkä nyt jätän nämä; tässä olisi itse asiassa kymmenen kohtaa. Luin vaan nämä kaksi.

Kokoomus nyt sulkee silmänsä siltä osin, että parlamentaarinen työryhmä on esittänyt kokonaisvoimavarojen määrätietoista lisäämistä ja hallitus on hallitusohjelmansa mukaisesti toiminut juuri näin, ja se pitää sisällään sen, että myöskin oppisopimuskoulutuksen resursointia lisätään. Jos kokoomus olisi — no, miten sen nyt sanoisi — aidosti koulutusystävällinen niitä keski-ikäisiä ihmisiä kohtaan, joita on yli 200 000 Suomessa, joilta puuttuu ammatillinen perustutkinto, niin te esittäisitte lisää voimavaroja niin ammatillisten perustutkintojen suorittamiseen yleensä kuin myös oppisopimuskoulutukseen.

Te tavallaan esitätte näiden määrärahojen sisäistä painopisteen muuttamista tilanteessa, jossa itse asiassa molempiin tarvittaisiin lisäpanostuksia. Jos meillä on se yhteinen tavoitetila, me mieluummin lähivuosina täyttäisimme suomalaisella työvoimalla sen todennäköisen työvoimavajeen, joka on tulossa, emmekä olisi hylkäämässä, niin kuin kokoomuksen logiikka tekee, niitä ihmisiä, joilta ammatillinen perustutkinto puuttuu. Ajatelkaa, mitkä heidän mahdollisuutensa lähivuosina ovat menestyä vaativassa työvoimakilpailussa ja osaamistasossa, jollei heillä ole mahdollisuutta päivittää ammatillista osaamistaan. (Ed. Kallis: Miten kuuluu se 8) kohta?) — Anteeksi, ed. Kallis? (Ed. Kallis: Miten kuuluu se 8) kohta?) — No se on tällainen: "8) Aikuiskoulutuksen tasa-arvoon ja saatavuuteen kiinnitetään huomiota." Haluaako ed. Kallis kuulla vielä muita. (Ed. Kallis: Ei!) — Ei minustakaan asia ole sen väärti, että tällä nyt leikitellään ja huudellaan sieltä epäasiallisia kysymyksiä.

Arvoisa puhemies! Itse asiassa myöskin lyhyesti vielä tähän lähinnä kokoomusopposition vähättelyyn suhteessa hallituksen työllisyyspoliittisiin toimiin. Me olemme itse asiassa työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa olleet kohtuullisen tyytyväisiä yli puoluerajojen moniin hallituksen työvoimapoliittisiin linjauksiin ja avauksiin. Muun muassa käsittelimme muutama viikko sitten hallituksen lakiesityksen, joka koski työvoimapalvelulain muuttamista siten, että aloittavalle yrittäjälle tarkoitettua starttirahaa voivat saada työttömien lisäksi myös työelämästä tai sen ulkopuolelta yrittäjiksi siirtyvät. Siis itse asiassa aika luonnollinen ja järkevä esitys, joka nyt ollaan tekemässä, jolla vauhditetaan ja mahdollistetaan uusien yrittäjien syntymistä Suomeen.

Keskustelussa on ollut voimakkaasti esillä jo aiemmin nuorten yhteiskuntatakuun toteuttaminen vuoden 2005 alusta — ei myöskään mikään uusi asia. Mutta minua ovat viime vuosina eniten satuttaneet niitten vanhempien yhteydenotot, jotka sanovat, että "yritä nyt, Jukka, tehdä enemmän sen hyväksi, ettei minun lapseni jää sinne kotisohvalle kuukausiksi, vuosiksi, vaan pääsisi työhön, toimintaan, aktiviteetteihin". Nyt näillä ministeri Filatovin aktivointitoimenpiteillä, joihin työvoimatoimistot ovat sitoutuneet, vähintäänkin sen kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen nuoret pääsevät erilaisiin aktiviteetteihin kiinni. Pidän sitä itse tavattoman tärkeänä.

Lopuksi vielä, koska huomaan puhuvani pitempään kuin oli tarkoitukseni, palaan koulutukseen, josta myöskin luulisi kokoomuksen olevan iloinen. Tämäkin on parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän esitysten mukainen ja suuntainen. Ensi vuonna ollaan myöskin lisäämässä työhallinnon ja työnantajien yhteishankintana järjestettävää koulutusta. Yhteishankintakoulutuksen määrää nostetaan nykyisestä 6 prosentista 10 prosenttiin hankituista opiskelijatyöpäivistä.

Siis sanoisin kyllä näin, että hallituksen työllisyyspolitiikka näissä vaikeissa olosuhteissa ansaitsee varsin tyydyttävän — sanoisin jopa, että kohtuuhyvän — arvosanan.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on ihmetelty sitä, mitä kokoomus esittää täällä. Sehän on ihan luonnollista, ja on hyvä, kun kokoomus on tullut näin esiin monilla asioilla, eli työllisyysvaroja pois, sitten Noste-ohjelman koulutuksesta varoja pois, työsuojelusta varoja pois. Eikös tämä ole ihan tietoinen linja? Se vaan ihmetyttää tietysti, jotta valiokunnassa tietysti ovat kokoomuksen edustajat olleet toista mieltä, ja se kuvastaa, että siellä ilmeisesti jonkun verran on tämmöistä inhimillistä linjaa, mutta valtaosa on ilmeisesti näiden takana. Olisi hyvä, että kaikki ihmiset tietäisivät tämän, koska hairahtuvat vahingossa vielä äänestämään kokoomusta vaaleissa.

Mutta itse asiaan muutama kommentti.

Täällä puhuttiin siviilipalvelusmiesten sijoittumisesta ja siitä ongelmasta. Siihen voisi sen kommentin todeta ministeri Filatoville, jotta välttämättä ei kunnissa tai sairaaloissa tai niissä ympyröissä myöskään henkilökunta tykkää sivareista, koska kyse on siitä, jotta esimerkiksi jossakin Pohjois-Karjalan keskussairaalassa on määräaikaisia ketjutustyösuhteita, saattaa olla 100 kappaletta, 200, ja siihen kun sitten tulee sivari tekemään, niin se tarkoittaa, että siellä vakinaistetaan yhä vähemmän ja käydään tekemään sivarivoimin. Sen takia henkilökunta on ainakin Pohjois-Karjalassa ymmärtänyt ja laittanut hanttiin, eivät ole oikein tykänneet. Tai kun kunnissa on vähennetty porukkaa, niin sitten ei vakituinen eikä määräaikainen henkilökunta välttämättä ole hirveän innokas ollut, että sinne tulee lisää tämmöistä, niin kuin ministeri totesi, ilmaista työvoimaa. Se taas iskee siihen suoneen, jotta ne, jotka ovat töissä siellä, eivät oikein tykkää siitä, jotta samoille vesille tulee muita, jotka ovat ilmaisia orjia, jotka tietysti valtio maksaa. Sen takia tämä problematiikka ei ole ihan niin yksinkertainen ja selkeä.

Mutta yksi asia, joka minusta tässä työllistämiskeskustelussa olisi tärkeä ottaa huomioon, on yhdistelmätukityöllistäminen ja siinä se toinen vuosi. Tällä hetkellä se on jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi ainakin järjestöjen osalta. Eka vuosi vielä hoituu, kun siihen tulee työllistämistuki ja työmarkkinatuki, jolloin yhdistys — työttömien yhdistys tai mikä hyvänsä — saa homman hoidettua. Mutta se ihminen tipahtaakin sen jälkeen takaisin työttömyyden loukkuun, koska välttämättä näillä yhdistyksillä ei ole mahdollisuutta kerätä omarahoitusosuutta tai sitten työaika menee niin pieneksi noin puolella tuella, 500 eurolla suurin piirtein kuussa, että se taas ei vastaa tarkoitusta. Sen takia odottaisi, että tähän etsittäisiin joku semmoinen ratkaisu. Ei tästä budjetista siihen löydy ratkaisua, mutta tulevaisuudessa voidaan katsoa, onko se toinen vuosi mahdollinen järjestöille, niin kuin alun perin joskus työelämävaliokunnassa heitettiin toivetta siitä, että se voisi olla kolmannen sektorin toimijoille samanlainen, samalla tukitasolla, kuin se eka vuosikin.

Sitten ongelmatiikka, joka on tainnut joissakin puheenvuoroissa vilahdella, on työmarkkinatuen tarveharkinta, puolison tuloihin tuijottelu. Minusta se pitäisi saada purettua, koska se aiheuttaa ihan ylimääräistä ongelmaa ja riittävän paljon teknisiä avioeroja — mennään eri luukkuihin asumaan — ja se kaiken kaikkiaan maksaa huomattavasti enemmän yhteiskunnalle kuin tämä, mikä järkiperäisesti olisi hoidettavissa muuten. Eli maksetaan asumistuet ja kaikki ja kuitenkin aina käydään yöjalassa tai saatetaan syödäkin saman pöydän ääressä jatkuvasti, mutta on vain luukku olemassa, missä asutaan. Tämä meidän pitäisi osata purkaa siten, jotta jokaisella kuitenkin on oikeus tässä maassa työttömäksi jäädessään saada omaa rahaa.

Sen verran ed. Kallikselle voisi todeta siitä, kun hän tätä työttömyysvakuutusmaksua ihmetteli, että sen minä kyllä takaan, että sillä ei hyvin montaa ihmistä pikkuyrityksessä työllistetä, jos se työttömyysvakuutusmaksu on 0,5 prosenttia tai joku tämmöinen. Kyllä se hukkuisi sinne ihan joihinkin muihin eikä sillä yhtään uutta työpaikkaa tulisi. Mutta työttömyysvakuutusmaksun ideahan on siinä, jotta kun valitettavasti tässä yhteiskunnassa ei pystytä kaikille työtä tarjoamaan, niin näin kerätään yhteisvastuullisesti kuitenkin rahoja, joilla nämä ihmiset kestävät hengissä. Jos näin ei tehtäisi, niin sitten suoraan valtion budjetissa jouduttaisiin osoittamaan nämä rahat. (Ed. Kallis: Miljardi euroa näyttää olevan pieni summa ed. Esa Lahtelalle!)

Seppo Lahtela /kesk:

(Ed. Väistö: Lyhyesti! — Ed. Elo: Lyhyt kaava!) Arvoisa herra puhemies! Toivomuksia esitetään kuulijoitten taholta jo merkittävästi, linjausvaihtoehdot vain puuttuvat. Minä yritän löytää ja tulkita kuulijoitten halut ja tahdot tässä asiassa, mutta uskon, että kaikki ne, jotka ajattelevat suomalaista yhteiskuntaa rehellisesti ja sen tulevaisuutta kestävästi, hakevat tasapainoisempaa, vahvempaa, henkisesti raikkaampaa, työteliäämpää, ahkerampaa yhteiskuntaa ja väkeä.

Näin tätä maailmaa katsoen minä palaan helposti niille ajatusmaailmoille, missä itse ikäkauttani edustan, 40-luvun loppuun, jolloin olen syntynyt ja jolloin ei voinut tulla toimeen, ellei tehnyt työtä. Jonkun perheestä oli tehtävä työtä. (Ed. Dromberg: Aivan!) Jollei tätä työtä ollut, ei ollut myöskään ruokaa ja lämpöä. Tämä nykyinen maailma on kääntynyt vähän sellaiseksi, että me vaadimme ruuan ja lämmön, hyvinvoinnin ja hyvän ja hauskan olon, ja sitten jos työtä pitää tehdä, siitä pitää saada merkittävästi parempi eri korvaus. Tästä ajatusmaailmasta pitäisi päästä eroon. Pitäisi olla sellainen selvä ahkeruus olemassa.

Ehkä voisi sanoa, että vanha perusduunari tuntee ahkeruutta, mutta moneen muuhun on tullut semmoista herran ketaleen vikaa vähän, että työ ei niin kuin maita. Ja kun olen kuullut tänäänkin, että paljon puhutaan siitä, että istunto viivästyy edelleen, niin tulee mieleen, että ed. Kuoppa kahvilassa sanoi, että tämä on hyvin palkattua ja sisätyö, ei tämä haittaa mitään, tätä voi tehdä vaikka pidempäänkin. Näin arvellen ei niin huonoa, ettei tässä ole joitain hyviäkin piirteitä olemassa.

Mutta kun on moitittu työministeriön yleistä hallinnointia tässä aiheessa, luulen, että jos siellä vähän pidemmälle tätä maailmaa katsotaan, tulee semmoinen tunne ja tuntuma, että aletaan arvostaa sitä työntekoa ja saatetaan ihmiset tavalla taikka toisella työhön. (Ed. Elo: Oikeata puhetta!)

Kun vähän katselen tästä työnantajan näkökulmastakin tätä peliä, niin aika monessa paikassa pohditaan ja itsekin olen sitä mietiskellyt, kuinka voisi saada sellaisia työntekijöitä, jotka olisivat ahkeria, nuoria, tunnollisia, ja yhteiskunta maksaisi vielä palkan jonkun työllistämistuen tai jonkun muun tuen perusteella. Tässä on vähän sellaista kieroutunutta elämää olemassa. Tätä on hakeutunut niin yhteiskunnan ja kuntien eri portaisiin kuin erityisesti yksityisen yritteliäisyyden alalle. (Ed. Elo: Varsinkin eduskuntaan!) — Valitettavasti, ed. Elo, täällä ei kyllä työllistettyjä tuuraajia ole olemassa, vaikka joskus tuntuu siltä, kun sali on niin tyhjä — harvoin näin täydelle voi puhua — että vähän on työllistetty itsensä ulos täältä ja luotetaan siihen, että toiset hoitavat. — Näinhän myöskin yhteiskunnassa nämä, jotka tekevät työtä enemmän, elättävät siinä sivulla, jos eivät nyt isoa joukkoa, niin sitten jonkun muun sellaisen, jonka täytyy kotona ruokkia.

Ed. Dromberg, te kannoitte huolta vanhemmista työntekijöistä. (Ed. Dromberg: Nimenomaan!) Minä tässä asiassa ottaisin kyllä sellaisen kannan, että vanhempi, kokenut työntekijä on selvästi parempi ja tehokkaampi kuin nuori ja äkkinäinen. Kun tässä vähän on olemassa sellaistakin henkeä, että miten on tämä mies—nais-suhde jne., niin voisi esimerkkinä kertoa, että kyllä ikä tuo silmää ja uskoa tähän. Muistan ajan 30 vuotta taaksepäin, kun viisikymppiset naiset näyttivät aika vanhoilta. Mutta iän tuoman kokemuksen perusteella huomaan, että minä olen silloin kovasti erehtynyt tässä pelissä. (Naurua) Maailma on nyt aivan toisennäköinen.

Mutta jos vähänkin näillä puheilla, mitä täällä tänään on puhuttu ja aikaiseksi saatu, saadaan tehtyä sitä työhalua, työmoraalia, ja hakeutumista työhön lisättyä, niin silloin tämä päivä ei ole mennyt hukkaan. Sellaisen kansalaisen asema, joka on vailla työtä, työttömänä, vaikka työhalut on, on aivan mahdoton tavallaan, mutta jos se kestää pitkään, niin siihen ikään kuin totutaan ja silloin hakeutuminenkin työhön tulee ikään kuin vähän vaikeammaksi.

Olen täällä ennenkin julistanut sitä asiaa, että jos joku jollekin tämmöiselle sidonnaiselle on joutunut, olkoon minkä päivärahan muoto tahansa, niin silloin jos siihen ahkeroipi kävynkeruuta, ensi kesänä taas marjanpoimintaa jne., perunankaivua ja vaikka mitä, jos siihen lisäksi saapi mitä hyvänsä, niin alkuperäinen tuki pitää säilyttää ja myöskin syntyä niin, että se verotta ikään kuin siihen lisäksi voitaisiin tehdä tai ainakin hyvin pienellä verolla.

Herra puhemies! Toivon, että näillä ajatuksilla tämä yhteiskunta menee parempaan suuntaan. Olen nähnyt täällä kaksi hyvää aloitetta. Ed. Laakso ja ed. Kankaanniemi ovat olleet tukemassa työttömien yhdistysten aloitteellisuutta, joka ei ole huono asia ollenkaan. (Ed. Laakso: Tuleeko tukea?) Erityisen hyvänä näen ed. Tennilän aloitteen siitä, että Vuotoksen alueella pitää hoitaa nämä metsänhoitotyöt loppuun, panna ihmiset töihin. Edelleen olen myöskin samaa mieltä, että Vuotoksen allas ja Vuotoksen alue pitää ottaa kokonaan energiatalouden käyttöön, koska se olisi yhteiskunnallisesti hyvin edullista.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Ymmärrän kyllä hyvin, että näin joulun alla ja illan tullessa puheet alkavat olla jo aika levottomia, mutta kuitenkin toivon lämpimästi, että tätä yhteiskuntaa ei kehitetä niillä eväillä, joita ed. Seppo Lahtela täällä toi esille. Minusta hän halveksi omassa puheenvuorossaan työttömiä ja erityisesti hän halveksi nuoria työttömiä. (Ed. S. Lahtela: Väärin ymmärretty!) Työttömyys on erittäin vakava asia, ja tässä maassa on aivan liikaa työttömiä ihmisiä, joilla on työhaluja, mutta joille ei ole tarjolla työtä. Jos ed. Seppo Lahtela tarvitsee lisää tietoa ja jos hän haluaa käydä tutustumassa esimerkiksi nuorten työpajoihin ja vastaaviin, voin luvata ed. Seppo Lahtelalle, että me vasemmistoliitossa olemme kyllä teidän palveluksessanne ihan missä päin Suomea haluatte käydä tutustumassa. Työhaluisia nuoria on paljon; työtä puuttuu.