Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Mm-valiokunta mietinnössään on erittäin hyvin tuonut ilmi alkutuotannon ja meidän kuluttajien näkemykset, mutta siitä mietinnöstä sekä näistä selonteoista puuttuu aika tavalla elintarvikekaupan ja elintarviketeollisuuden osuus. Mietinnössä päädytään muun muassa siihen, josta jo paljon on puhuttu salissa tänään, että me kuluttajat haluamme luomu- ja lähiruokaa. Peltopinta-alasta kuitenkin tällä hetkellä vain 7,2 prosenttia on luomuviljelyssä, ja kokonaistuotanto on vain 1 prosenttia. Siksi tuntuu kovin utopistiselta se, mitä ministeri lupaili, että me voisimme tuottaa 50 prosenttia luomua, mitä maabrändityöryhmä esittää.

Luen kovin ahkerasti Maaseudun Tulevaisuutta, ja siinä kyllä pidetään realistisena sitä, että voitaisiin nostaa luomutuotantoa 10 tai 15 prosenttiin viljelypinta-alasta. Jos luomuviljelyä olisi enemmän kuin 10 prosenttia, niin tarvitsisimme huomattavasti lisää peltoalaa, sillä kuten sanottu, luomuviljely ei ole kovin satoisaa. Elintarvikekauppaa syytän siitä, että lähiruokaa ei saa ostaa marketeista. Niissä kaikki tuotteet on pakattu tiiviisti muovikuoreen ja tuotteet näyttävät hyvältä, mutta ne eivät maistu miltään. Lähiruokaa on mahdotonta löytää ainakaan suurten markettien hyllyistä. Kaikissa on sama tavaravalikoima. Haluaisin enemmän torikauppaa, hallikauppaa ja suoramyyntiä maaseudulla. Olisi hyvä, jos samalla, kun ajellaan mökille, tienvarressa olisi suoramyyntipisteitä. Se toimisi erinomaisesti Suomessa, sillä meidän maassammehan ei ole varkaita, ainakin vähemmän.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä vieraili toissapäivänä Valiolla, ja todellakin siellä meille selitettiin, että heillä on erinomaista laktoositonta maitoa. Uskon sen, mutta sehän on noin 50 prosenttia kalliimpaa kuin tavallinen maito, mutta useimmilla meillä on siihen varaa. Maidon kulutus ei ole juuri kasvanut, vaan päinvastoin. Maidon tuottajahintakaan ei ole kehittynyt edullisesti, joten on todennäköistä, että Itä- ja Pohjois-Suomen pienet maitotilat vähitellen häviävät ja maitotuotanto vähenee maastamme, jos eivät sitten Varsinais-Suomen ja Satakunnan viljelijät ala hoitaa karjaa.

Eräs mielenkiintoinen havainto näissä selonteoissa olivat ruuan haittaverot. Karkkien, limsojen, alkoholin, tupakan haittavero on itsestään selvä, ja Hetemäen verotyöryhmähän jo ehdottaa, että karkkiveroa voisi nostaa. Mutta elintarviketeollisuus ei ehdota sokeri- tai rasvaveroa, koska sokeri- ja rasvapitoisuuden mittaaminen on vaikeaa. Sokeri- ja rasvavero johtaa veronkiertoon, harmaaseen tuontiin, se syrjii kotimaisia tuotteita. Ruokavaliohan on terveellinen, jos se sisältää kaikkia ravintoaineita mutta vähemmän rasvaa eikä ylen määrin lisättyä sokeria, joten uskoisin, että tämmöinen rasva- ja sokerivero tulee olemaan varsin vaikeasti järjestettävissä, vaikka sitä käsittääkseni on Tanskassa käytetty.

Eräs asia, mitä Valiolla meille tarjottiin, oli ehdotus siitä, että ruualla olisi energiavero eli verotus ruoka-aineen energiasisällön mukaan. Tällöin ainakin kaikki rasvaiset tuotteet tulisivat korkeammin verotetuiksi kuin vesipitoiset tuotteet. Ruokapolitiikassa on monta mielenkiintoista seikkaa, joista meidän tulisi käydä yhteistä, jatkuvaa keskustelua, kuten esimerkiksi tämä gmo-vapaa tai gmo-muunneltu tuote, joka tuli edellisessä debatissa esille.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ystävällishenkisesti ed. Asko-Seljavaaralle kommentti tuosta peltoalasta. Meillä on 2,3 miljoonaa hehtaaria peltoa, ja siitä 500 000 hehtaaria on niitä hevostalousajan peltohehtaareita, joissa tuotettiin hevosille ruokaa elikkä energiaa sitä kautta. Ja siis toisin sanoen nyt, kun me pohjaamme tämän energiapuolen kokonaan fossiiliseen energiaan, meillä on 500 000 näitä ekstrahehtaareita tällä hetkellä tuotannossa ja niitä voitaisiin käyttää myöskin energiantuotantoon. Mutta silloin, jos olisi luomutuotantoa, ei meillä mitään ongelmaa kokonaisvolyymin kanssa olisi. Siellä on siis puoli miljoonaa hehtaaria jemmassa.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ruokaketju kuormittaa huomattavasti ympäristöä. Maatalous on suuri kuormittaja, mutta myös kotitaloudet kuormittavat, kun ruoka päätyy lopulta kaatopaikalle. Tätä ketjua on muutettava vähemmän kuormittavaan suuntaan.

Ruoka on Suomessa Euroopan kalleimmasta päästä, eikä edes ruuan arvonlisäveron alentaminen merkinnyt pysyvää muutosta ruuan hintaan. Ensinnäkin ruuan hintaa nostettiin 10 prosenttia ennen arvonlisäveron alentamista, ja alentamisen jälkeen ruuan hinta on samalla tasolla kuin ennen arvonlisäveron alentamista. Myös kohtuuton mainonta on yksi korkean ruuan hinnan syy.

Vaikka ruuan tuotanto on vahvasti tuettua, sen hinta on korkealla, koska ruokaa myyvä päivittäistavarakauppa on myös Euroopan keskittynein — siinäpä pulma. Ruuan hintaa on keinotekoisesti nostettu myös siksi, että viljaa ei käytetä maailmalla polttoaineen raaka-aineena. Ruuan korkeaan hintaan suhteessa sen laatuun pitäisi saada pysyvä muutos.

Arvoisa puhemies! Ruoka on merkittävä työllistäjä Suomessa. Alkutuotannon ja jalostuksen parissa työskentelee noin 200 000 suomalaista. Ruuan merkitys on myös Suomen maineen kannalta merkittävää. Mitä korkeatasoisempi ruokakulttuurimme on, sitä parempi on maineemme ulkomailla. Itse asiassa maa, jossa osataan tehdä hyvää ruokaa, saa sädekehän ympärilleen, eikä parmankinkku ole kummoinen ruoka.

Arvoisa puhemies! Kouluruokailun suhteen Suomi on ollut ainutlaatuinen. Ilmainen kouluruoka on vielä nykyäänkin harvinaisuus maailmalla. Valitettavasti kouluruokailun määrärahat eivät takaa ruuan laatua eivätkä täytä yleisiä ravintosuosituksia. Kouluruoka on nykyään monen perheen lapselle ainut lämmin ruoka päivässä, siksi sen tasoon kannattaa panostaa määrärahoja lisäämällä. Hyvä kouluruuan taso on ennalta ehkäisevää toimintaa. Se, mitä nyt syödään, näkyy huomispäivänä joko parempana tai huonompana tulevaisuutena. Siksi ruokaan kannattaa panostaa ja nimenomaan laaturuokaan niin kouluissa kuin kodeissakin.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä osiossa on kaksi seikkaa, joihin haluan kiinnittää huomiota.

Ensimmäinen seikka, joka aina jää vähälle huomiolle, on kalatalous ja erityisesti kotimainen kala. Kotimaisessa kalataloudessa on paljon hyödyntämätöntä potentiaalia, ja on erikoista, että vapaa-ajankalastajat pyytävät Suomessa ammattikalastajia suuremman osan ravintona hyödynnettävästä kalasta, ja tämäkin saalisosuus on pienenemässä. Mielestäni on tärkeää tehdä toimia sen eteen, että kalan käyttöä ja kalastusta voidaan lisätä.

Toinen seikka, johon haluan kiinnittää huomiota, on lasten ja nuorten ruokakasvatus. Ruokakasvatus on osa muuta kasvatusta, ja on tärkeää varmistaa se, että ruokakasvatukseen on riittävät opetustuntimäärät sekä riittävä ruokakasvatusta tukeva kerhotoiminta. Tärkeää on myös, että lapset oppivat syömään monipuolisesti erilaisia makuja. Ja mielestäni on hyvä, että lapsia osallistetaan myös kouluruuan päätöksiin. Nythän on Lasten parlamentin, lapsiasiainvaltuutetun ja suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelman toimesta perustettu kampanja Lasten ääni lautaselle, ja mielestäni tämä on hyvä ajatus kysyä lapsilta, mitä he pitävät tärkeänä kouluruokailussa, ja sitä kautta myös antaa lasten vaikuttaa omaan kouluruokailuunsa. Pidän kummallisena sitä, että esimerkiksi Helsinki siirtyi kasvisruokapäivään kysymättä koululaisilta asiaan liittyen mitään.

Petri Pihlajaniemi /kok:

Arvoisa puhemies! Valiokunta kiinnitti erityistä huomiota lähiruokaan. Voin sanoa, että jos ravintolan ruokalistalla mainitaan, että tämä on jonkun lähitilan tuote, niin se on myös hyvä markkinointikeino. Mutta niin kuin täällä on tullut esiin, niin suuret kauppaketjut kuin ravintolaketjutkaan eivät välttämättä ota käyttöön tätä lähiruokaa, ja näin ollen olisi erittäin tärkeää, että paikallisille toimijoille tarjottaisiin markkinointikanavia myös kauppaketjujen tuotevalikoimaan. Ja se, että hallitus viime vuonna laski ruuan arvonlisäveroa, on erittäin hyvä asia. Se myös, varsinkin ravintolapuolelle, on tuonut piristystä.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin muistaessani yhdyn hyvin mieluusti kyllä ed. Mäkelän esittämään vaatimukseen hakea lisää erilaisia toimenpiteitä suomalaisen kalan hyödyntämisen lisäämiseksi, aivan erinomainen ja tärkeä vaatimus ja näkemys.

Mutta tähän selontekoon liittyen: Selonteko kaiken kaikkiaan on erittäin hyvä pohja kehittää suomalaista elintarvikeketjua. Selontekoon on listattu näköjään peräti noin 50 erilaista toimenpidettä ruokapolitiikan toteuttamiseksi, ja ruokastrategiassa näyttää olevan erittäin vahva visio vuodelle 2030. Selonteossa on aivan oikein arvioitu, että tuo visio toteutuakseen vaatii kuluttajalähtöisyyttä, laajaa yhteistä päätöstä tehdä ruoka-alasta kasvun ala, suomalaisen ruuan ja ruuan tekijöitten arvostuksen lisäämistä ja varmasti myös uudenlaista ruokapolitiikan ja ruoka-asioitten hallintomallia. Eli näihin neljään asiakokonaisuuteen panostamalla saadaan varmasti aikaan myönteistä suomalaista ruokapolitiikkaa.

Tuo tavoite tehdä ruoka-alasta Suomen yksi kasvun ala niin talouden, työllisyyden kuin hyvinvoinninkin näkökulmasta on äärettömän suuri ja äärettömän merkittävä. Tämä vaatii kyllä hyvin laajaa poliittista yhteisymmärrystä. Siinä tarvitaan laajaa eri hallinnonalojen välistä yhteistyötä mutta myös laajasti eri politiikkasektorit läpikäyvää politiikkaa.

Puhuttaessa ruuasta on välttämätöntä tietysti tarkastella koko elintarvikesektorin kannattavuutta, ja on todettava, että erityisen onnetonta on se, että maataloustuotannon kannattavuus on heikentynyt kokonaisuutena vuosi vuodelta. Tutkimukset niin kansallisella kuin EU-tasollakin osoittavat, että tuottajan osuus kuluttajahinnasta on pienentynyt, vaikka muun muassa tukipolitiikan tavoite on ollut lisätä tuottajan myyntitulojen suuruutta.

Tämä selonteko sinällään ei anna pohjaa alkutuotannon kannattavuuden parantamiseen, eikä se suoranaisesti tämän selonteon tarkoitus ollutkaan, mutta muutama sana tuottajien tulokehityksen heikkenemisestä.

Suurin syyhän tuottajien tulokehityksen heikkenemiseen on tuotantokustannusten raju nousu yhdistettynä alhaisiin tuottajahintoihin. Muun muassa maidon tuottajahinta lähestyy 40:tä senttiä per litra, mutta kokonaistuotantokustannus on luokkaa 60 senttiä. On siis todettava, että kannattavuuden parantamiseksi tuottajahinta on saatava ylöspäin, mutta totta kai myös tuen osuus korostuu.

Mielenkiintoista tässä on huomata se, mitä esimerkiksi kevytmaidon hintakehityksessä on tapahtunut vaikkapa vuodesta 2004 vuoteen 2010. Tuottajan osuus kevytmaidon litrahinnasta on pysynyt samana kuuden vuoden aikana eli noin 33 prosenttina. Teollisuuden osuus on laskenut 28 prosentista 17 prosenttiin, mutta samaan aikaan kaupan osuus on kasvanut 25 prosentista 39 prosenttiin. Samaan aikaan ruuan kuluttajahintojen kehitys on ollut hyvin maltillista pitkällä aikavälillä erityisesti palkkakehitykseen verrattuna, ja tietysti kysymys tässäkin kuuluu, mitä johtopäätöksiä tästä kaikesta on tehtävä.

Viljelijöiden toimeentulo edellyttää sitä, että markkinoilta pitää saada kunnon hinta laadukkaalle tuotteelle. Kysymys on koko ruokaketjun yhteisestä vastuusta viljelijästä kuluttajaan. Tilanne vaatii tuottajien neuvotteluvoiman lisäämistä elintarvikeketjussa, ja lyhyesti sanottuna tämä tarkoittaa sitä, että muun muassa tuottaja- ja toimialaorganisaatiolaki on saatava pikaisesti tänne eduskunnan käsittelyyn.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko ruokapolitiikasta on kansainvälisen kilpailun kiristyessä ja häiriöiden yleistyessä eri maissa tuotannossa ja koko ketjussa hyvin paikallaan. Lähiruuan tuoreus, terveellisyys ja ympäristöystävällisyys, elintarvikehuolto ja elintarvikeomavaraisuus, kaikki nämä ovat meille tuttuja ruokapolitiikkaan liittyviä käsitteitä. Ruokahuollosta ja koko elintarvikeketjusta on mahdollisuus tulla meille kasvuala, mutta se tarvitsee kaikkien osa-alueiden hitsautumista yhteen ja yhteisen näkemyksen luomista toimivaksi käytännöksi.

Elintarvikeketjussa suurin ongelma liittyy, aivan kuten täällä salissa on todettu, tuotantoon. Suomalainen tuottaja tarvitsee lisää neuvotteluvoimaa tuottajahinnan korottamiseksi ja samalla kannattavuuden parantamiseksi. Myös jalostavien elintarvikeyritysten kilpailukyvystä ja toimintaedellytyksistä on huolehdittava. Nämä yritykset ovat tärkeä osa tätä elintarvikeketjua.

Kalatalous on jäänyt selonteossa vähälle huomiolle. Me tiedämme kalakantojen säilymiseen liittyvät ongelmat kansainvälisillä vesillä. Ongelmat ovat kasvaneet kotimaisillakin markkinoilla kysynnän ja tarjonnan kohtaamisessa. Tuoretta, hyvin käsiteltyä ja kohtuuhintaista kalaa ei läheskään aina ole kalatiskillä saatavilla, kun kuluttaja sitä kysyy. Tuhansien järvien, satojen jokien ja melkoisten merivesien hoidossa ja hyödyntämisessä on paljon tehtävissä. Ongelmia ovat lohikalojen luontaisten ja kasvatettujen poikasten tasaisessa kalakantojen kierrossa. Myös pyynnin järjestelyt ovat ristiriitaisia. Sisävesien ja Itämeren ongelmaksi ovat tulleet vähempiarvoiset särkikalat. Sinänsä nämä kalat ovat ravinnoksi kelpaavia mutta vaativat hyviä kokkeja. Kalavesien hoitoon, poistokalastukseen eli kansankielellä roskakalan pyyntiin, on tänä vuonna varattu 1,4 miljoonaa euroa. Ensi vaalikaudella summa on kohotettava moninkertaiseksi, jotta kielteinen kehitys vesistöissämme saadaan taitettua. Samalla tulee tilaa arvokalalle ja kalamassan tuottama fosforikuormitus saadaan pienenemään.

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunnan lausumat ovat hyvin kohdennettuja. Pelkistettynä ne ovat: Alkutuotannon kannattavuus ja alkutuottajien asema vaatii pikaisia toimia. Elintarvikkeiden jäljitettävyysjärjestelmää tulee kehittää ruuan alkuperän oikeellisuuden varmistamiseksi. Lähi- ja luomuruuan käyttöä julkisissa ruokapalveluissa lisätään. Hallitus lisää huoltovarmuutta ja selkeyttää ruokapolitiikan hallintoa. Nämä ovat hyviä kannanottoja.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä kommentoida tätä luomuviljelyä. On sääli että ed. Pulliainen on poistunut. Hän kyllä yleensä aina istuu kaikki istunnot loppuun saakka mutta ei ole nyt paikalla. Mutta todella Maaseudun Tulevaisuus uutisoi, että puolet luomua johtaisi mittavaan rehuviljan tuontiin. Nyt tietenkin täytyy sanoa, että tässä ei sanota, onko peltoalasta puolet luomua vai onko tuotannosta puolet luomua, mutta siinä sanotaan, että ei voisi pitää sitten karjaa ollenkaan, jos meillä olisi 50 prosenttia luomuviljelyä, koska se ei riittäisi karjan rehuksi. Mutta sitten vähän ajan kuluttua kuitenkin maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jarmo Vaittinen on positiivisempi ja sanoo, että ehkä joskus on mahdollista, että 50 prosenttia peltopinta-alasta on luomua, ja hän sanoo, että tavoitteita pitää olla.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Keskustelu ruokapolitiikasta on ollut hyvin tärkeää ja asiallista, ja kun otetaan huomioon tuo edellinen selonteko, mikä tuossa aikaisemmin käytiin läpi, niin on huomionarvoista, että nämä molemmat tärkeät selonteot liittyvät keskeisesti toisiinsa. Ruokapolitiikan selonteossa on määritelty visio, toki varsin pitkälle aikavälille, vuoteen 2030, jolloinka suomalaiset kuluttajat syövät maukasta, terveellistä, kestävästi tuotettua ja turvallista ruokaa. Kuluttajilla on kyky tehdä tietoisia valintoja, ja kysyntään vastaa läpinäkyvä, osaava, joustava sekä kansainvälisesti kilpailukykyinen ruoka- ja palvelujärjestelmä. Alan kasvua ja kehitystä tukee hyvin koordinoitu korkean tason tutkimus- ja kehitystyö.

Koko kansallisen ruokapolitiikan yhtenä keskeisimpänä lähtökohtana on oman alkutuotannon kannattavuus. Kannattava alkutuotanto on edellytys elintarvikejalostuksen kannattavalle toiminnalle, ja ennen pitkää alkutuotannon kannattavuudesta on kysymys myös silloin, kun puhutaan omien kotimaisten elintarvikkeiden saatavuudesta. Ruuan maku, hinta, alkuperä, jäljitettävyys, puhtaus ja terveellisyys, laatu sekä turvallisuus ovat kaikki sellaisia tekijöitä, joihinka kuluttajat kiinnittävät huomiota tehdessään ruokaan liittyviä valintoja. Jokainen suomalainen nivoutuu ruokajärjestelmään aina kuluttajan roolissa, oli hän sitten ruokaa kotona laittava tai sitten ruokapalveluja osittain hyväksi käyttävä.

Nyt on jo nähtävissä ja ehkä tulevaisuudessa vieläkin enempi — ainakin mikäli mallia haetaan tuolta merten takaa Yhdysvalloista, jossa se on jo nähtävissä selkeästi — että erityisesti ravitsemuksen terveysvaikutuksiin vaikuttavat yksilöiden tai perheiden osaamattomuus ja vähenevä ajankäyttö ruuanlaitossa. Yhteisten aterioiden vähenemisellä perheissä ja sitä kautta sitten lisääntyvällä napostelulla, usein rasvaisten ruokien, sokeripitoisten ruokien napostelulla, on suuri haitallinen terveysvaikutus. Näistä ovat sitten nähtävissä olleet selkeästi kansalaisten ylipainon ja epäterveellisten elämäntapojen lisääntyminen ja sitä kautta myöskin sitten niihin liittyvien elintapasairauksien lisääntyminen. Mutta toisaalta on nähtävissä ollut myös se, että ihmisiä kiinnostaa ruoka ja myös ruokakulttuuri. Kansainvälisyydestä on ollut se suuri hyöty, että tällöin ihmiset seuraavat sitä, millaisia ruokia maailmalla syödään, ja sitten kenties itsekin kokeillaan niiden valmistusta, ja se on nähtävä hyvänä piirteenä varsinkin silloin, jos sitä kokeilua ja kotona laitettua ruokaa tehdään vielä kotimaisista raaka-aineista.

Ravitsemussuositukset liittyvät hyvin läheisesti ruokapolitiikkaan, ja Suomen osalta on siinä mielessä ollut haitallista, että me emme kaikilta osin täytä terveellisiksi katsottujen elintarvikkeiden hyödyntämistä. Etenkin kasviksien, hedelmien ja marjojen syömisessä me jäämme selvästi suosituksesta ja sijoitumme eurooppalaisessa kulutusvertailussa heikosti. Vaikka itse asiassa meillä puhdas luonto ja hyvät marjamaastot ovat kaikki hyviä etuuksia meille näiden, erityisesti marjojen, osalta, niin tuntuu siltä, että yleinen kiireinen elämänrytmi on ihmisillä sellainen, että he eivät näihin aikaa sitten kovin paljon käytä.

Joukkoruokailu ja ruokapalvelujen käyttö ovat hyvin keskeisellä sijalla ruokapolitiikassa. Päivittäin 75 prosenttia suomalaisista käyttää erityyppisiä ruokapalveluja niin päiväkodeissa, oppilaitoksissa, työpaikoissa kuin sairaaloissakin, ja siksi on hyvin tärkeää se, että näissä ruokapalveluissa käytetään ja hyödynnetään kotimaisia elintarvikkeita ja noudatetaan terveellisten ruokatottumusten osuutta.

Arvoisa puhemies! Ruokapoliittisessa selonteossa on yleisesti käytetty käsitettä "ruokasektori". Maa- ja metsätalousvaliokunta katsoo, että perinteiseen ruokasektoriin liittyy nykyisin jatkuvasti laajenevia ulottuvuuksia. Tavoitteellisella ruokapolitiikalla voidaan edistää samanaikaisesti niin kansantaloutta, kansanterveyttä, ympäristötavoitteita kuin huoltovarmuuttakin. Ja kestävä kehitys on iso osa-alue, joka liittyy myöskin näihin ruokakysymyksiin, ja se tulee jatkossakin pitää mielessä.

Valiokunta korostaa mietinnössään, että ruokahuoltoon ja ruuan kulutukseen liittyvät kysymykset koskevat laajasti koko suomalaista yhteiskuntaa eikä niitä voida kestävästi ratkaista muutoin kuin sektorirajat ylittävien toimenpiteiden avulla. Keskeinen kysymys on, pystyvätkö tutkimus, kehitys ja innovaatiot tuottamaan pitkän aikavälin kestäviä ratkaisuja ilmastonmuutokseen sekä rajallisten luonnonvarojen ja markkinoiden heilahtelujen aikaansaamiin ongelmiin. Jatkossa on tärkeää se, että käytännön toimenpiteissä eri politiikan sektoreilla otamme huomioon tämän selonteon ruokapolitiikasta ja siellä esiin nostetut kysymykset.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä ruokapoliittisessa selonteossa todetaan, että Mtt:n tutkimuksen mukaan muutama vuosi sitten tukien osuus luomutilojen bruttotuloista oli yli 50 prosenttia ja tavanomaisilla tiloilla vaan 36 prosenttia. Tämä tarkoittaa useimmiten luomutiloilla myös sitä, että tarkastusten määrä helposti lähtee nousuun. Toivon, että tässä pystyttäisiin jotakin konkreettista yhdistämistä tai muuta saamaan aikaan.

Tuossa edellisessä keskustelussa ministeri totesi, että luomu tarvitsee ehdottomasti toimialaorganisaation, jotta se pystyy kehittymään eteenpäin niitä tavoitteita kohti, mitä Suomessa eri tahot ovat sille esittäneet, kaikki toimijat pitää saada samassa ketjussa toimimaan kasvutavoitteen hyväksi. Tämä on tärkeätä. Valiokunnan mietinnössä todetaan, että luomualan opetusta olisi laajennettava. Mikkelissähän Ruralia-instituutti tekee erittäin hyvää työtä tämän asian suhteen. Itsekin olen siellä käynyt ensimmäisen luomukoulutusohjelman agronomeille ja agrologeille aikanaan, vuosia, vuosia sitten.

Lähiruuasta valiokunta sanoi, että se tarkoittaisi talousalueen raaka-aineita. Toivon, että se tarkoittaisi vähän enempi kuin talousalueen raaka-aineita, esimerkiksi alueen raaka-aineita, ja sitten, jos ei sieltä löydy, Suomen ja sitten vasta mentäisiin sinne ulkomaille ruokaa hakemaan. Ruuantuotanto on jokaisen maan oikeus mutta myös velvollisuus. Maailmanmarkkinoillahan liikkuu hyvin pieni osa tuotannosta, ehkä 10 prosenttia, mutta se vaikuttaa merkittävästi hintoihin.

Elintarviketurvallisuustavoitteissa oli kolme eri kokonaisuutta: elintarvikkeiden turvallisuuden varmentaminen, terveellisen ravitsemuksen edistäminen ja kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien ja tiedonsaannin parantaminen. Olisin toivonut, että mietinnössä olisi nostettu järjestöt, kuten Maa- ja kotitalousnaisten piirien neuvojien järjestämä koulutus, infomateriaali ym., myös esiin. He järjestävät myös paljon erilaisia ruuanvalmistuskursseja ja opettavat hyvää ravitsemusta jne. Maa- ja kotitalousnaisilla on myös netissä neuvontapalvelu, jossa mikään ruokaan liittyvä kysymys ei ole liian pieni.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomalainen ruokakulttuuri on kärsinyt aikamoisen muodonmuutoksen tässä viime vuosina: olemme aika lailla amerikkalaistuneet, ja myöskin Välimeren maat ovat tuoneet tänne oman lisänsä. Kuitenkin suomalainen perusruoka, mitä kouluissakin lapsille tarjotaan, on hyvin haluttua, ja monelle koulua käyvälle lapselle se koulusta saatu lämmin ruoka on päivän ainoa lämmin ruoka-annos.

Meidän kannattaa pyrkiä saamaan tähän maahan keskustelua siitä, ovatko nämä meidän ravitsemussuosituksemme ihan oikealla tasolla. Meillä on paljon hyvinkin hoikassa kunnossa olevia, jopa melkein aliravittuja, nuoria, jotka kuitenkin joutuvat tyytymään siihen nykypäiväisen koulun kevyeen ruokavalioon. Ja kun ihmiskeho tarvitsee rakentuakseen kuitenkin aika paljon monenmoisia rakennusaineita, niin tässä asiassa pitäisi toimia aika nopeasti. Tuolla vanhushoidon puolella onkin menty eteenpäin, niin että siellä on kerman ja voin käyttöä lisätty, koska ikääntyvän ihmisen ruoka-annokset tulevat entistä pienemmiksi, ruokahalu häviää ja silloin tarvitaan entistä vahvempaa ruokaa.

Ruokakasvatus ja -opetus on tärkeää, ja kotitaloustunnit pitää pitää peruskoulun opetusohjelmistossa, ja myöskin tätä kerhotoimintaa pitää voida edelleen tukea. Meillä on paljon uusavuttomia äitejä, jotka eivät kykene opastamaan lapsiaan ruuanlaitossa, niin että tällainen yhteiskunnallinen yhteinen talkoohenki tässä asiassa tarvitaan.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko ruokapolitiikasta kattaa ruokasektorin alkutuotannosta kansalaisten ruokapöytiin. Selonteko korostaa elintarvikeketjun ja turvallisuuden vaalimista, ja selonteossa on ansiokkaasti käsitelty keskeisiä ravitsemuksen haasteita.

Hyvä ruokavalio on olennainen perusta kansalaisten terveydelle. Selonteko esittelee suomalaisen ruokavalion heikot kohdat: runsas kovan rasvan ja suolan saanti, kulutuksen ylittävä energiansaanti sekä runsas sokerin käyttö.

Selonteon ponsissa mainitaan riittävä tiedonsaanti ruuan kulutuksesta ja ravintoaineiden saannista. Selonteossa asetetaan tavoitteeksi ylipainon esiintymisen vähentäminen, johon tähtäävien toimien selvittäminen on tärkeää. Lasten ja nuorten lihomisen lisäksi lihavuus on yleinen ongelma myös aikuisilla. Selonteko tukee vahvasti valtioneuvoston periaatepäätöstä terveyttä edistävän liikunnan ja ravinnon kehittämislinjoista.

Lihavuuteen tulee kiinnittää huomiota kaikissa ikäryhmissä ja etsiä aktiivisesti vaikuttamiskeinoja. Selonteossa mainittujen ruoka-alan henkilöstöryhmien lisäksi myös terveydenhuoltohenkilöstön riittävä ravitsemusosaaminen tulisi nykyistä paremmin varmistaa. Myös välipala-automaattien sisältö ja saatavilla olevien välipalojen laatu ovat tärkeitä paikallisia kehittämiskohteita.

On tärkeää, että elintarvikkeiden pakkausmerkintöjä koskevaa lainsäädäntöä ja käytäntöjä kehitetään siten, että pakkauksiin tulee riittävästi tietoa ravintosisällöstä helppolukuisessa muodossa. Yrityksiä tulee kannustaa käyttämään pakkauksissa tuotteen ravintosisältöä kuvaavaa Gda- ja sydänmerkkiä kuluttajien ostopäätösten helpottamiseksi.

Eri väestöryhmien välillä on todettu suuria eroja terveydessä ja ruokavalintojen terveellisyydessä. Eriarvoisuuden pienentämiseksi on tärkeää, että heikompiosaisten väestöryhmien ravitsemukseen kiinnitettäisiin erityistä huomiota käytännön toimenpitein.

Arvoisa puhemies! Päivähoidon ja koulun ruokailutilanne on lasten ensimmäinen kodin ulkopuolinen ruokailumalli, jolla voidaan edistää hyvää ravitsemusta. Joukkoruokailu on tärkeä eri ikäryhmien ravitsemukselle. Kouluissa tarjotaan tavallisesti yksi ateria päivässä, päivähoidossa jopa kolme ateriaa päivässä ja vanhusten hoitolaitoksissa usein päivän kaikki ateriat. Ammattikeittiöiden monipuolisella, suositusten mukaisella ja hyvällä ruokatarjonnalla voidaan antaa lapsille, nuorille ja aikuisille mallia hyvistä ja terveellisistä ruokavalinnoista sekä ylläpitää ikäihmisten toimintakykyä.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vielä muutama asia, joita en ehtinyt tuossa äsken sanoa.

Nuo ravitsemukselliset riskit, joista ed. Sihto tuossa hyvin kertoikin, ovat tietysti yksi osa tätä nykypäivää. Teollisuusmaissa on vähän toisenlaiset ravitsemukselliset riskit kuin kehitysmaissa.

Mutta riskejä on myös muunlaisia. Ne liittyvät kansainväliseen kauppaan, teknologiaan, ilmastonmuutokseen, uusiin tuotantotapoihin, väestön kehitykseen yleensä jne. Varmasti Suomessa meillä se yksi suurimpia riskejä on matkustaminen, varmasti suurempi kuin moni muu ruokaan liittyvä riski täällä itse Suomessa. Mutta jollakin tavalla se riski siellä ulkomailla ollaan aika helpostikin ottamassa. Esimerkiksi silloin, kun matkustetaan jossain halvan kustannustason maassa, otetaan vähän oletettunakin, että siellä se jonkunnäköinen vatsatauti iskee. Mutta sitten täällä Suomessa tuntuu, ettei olla halukkaita siitä turvallisuudesta, puhtaudesta, riskittömyydestä tarpeeksi maksamaan, sillä tavalla maksamaan, että kohtuullinen osa tästä ruuan hinnasta päätyisi myös sille tuottajalle. Voitaisiin puhua Suomessakin siitä reilun kaupan tuotannosta.