Outi Mäkelä /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ajatus tähän lakialoitteeseen on tullut liikunta-alan yrittäjiltä. Heitä on hämmästyttänyt se, että liikunta-alan yritysten asemaa liikunnan järjestäjinä ei ole tunnustettu laissa. Liikuntalain 2 §, joka käsittelee siis liikunnan vastuita ja velvoitteita, kuuluu alusta: "Yleisten edellytysten luominen liikunnalle on valtion ja kuntien tehtävä. Liikunnan järjestämisestä vastaavat pääasiassa liikuntajärjestöt."

Mielestäni tähän siis pitäisi lisätä — ja yritysten toivomus on ollut, että tähän lisätään — myös yritykset. Yritysten merkitys liikunnan järjestämisessä on ollut lähestulkoon aina suuri, ja se on jatkuvasti kasvanut. Yritysten lisääminen lakiin olisi näin ollen asian virallistamista ja parantaisi entisestään liikunnan harrastamisen edellytyksiä sekä vahvistaisi lakitasolla sen, mikä käytännössä usein jo toteutuu. Mielestäni liikunta-alan yritykset ovat ansainneet tämän roolin vahvistamisen myös lakitasolla. Tämä on selvä lapsus ja puute, joka on helppo korjata lakiin.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kunnat käyttävät liikunnan edistämiseen yli 100 euroa asukasta kohden vuodessa. Kunnat omistavat noin 70 prosenttia maamme liikuntapaikoista. Valitettavasti kunnat sijoittavat yhä enemmän rahaa kansalaisten hoitamiseen kuin ennaltaehkäisyyn eli monipuoliseen liikuntaan. Myös monet työpaikat panostavat työntekijöiden liikuntaan rakentamalla liikuntasaleja ja ulkoliikuntatiloja.

Kuntien tehtävänä on turvata hyvinvoinnin ja terveyden oikeudenmukainen jakautuminen. Voidaan syystä kysyä, ovatko kaikki kuntien liikuntainvestoinnit oikein kohdistettuja vai panostetaanko enemmän huippu-urheiluun kuin kansalaisten kuntoiluun. Suomessa ei ole tarkkaa tietoa siitä, miten valtion ja kuntien investoinnit vaikuttavat kansalaisten liikunta-aktiviteettiin.

Suurin osa kuntien liikuntatiloista on jatkuvasti käytössä aamusta iltaan. Tällaisia ovat jääkiekkohallit, jalkapallohallit ja -kentät sekä erilaiset pelihallit ja -kentät. Ne ovat pääosin urheilujärjestöjen käytössä lukuun ottamatta kaikille avoimina olevia uimahalleja sekä toissijaisia urheilu- ja jääkenttiä.

Arvoisa puhemies! Osallistuminen järjestettyyn liikuntaan riippuu useimmiten urheiluseuran jäsenyydestä. Monissa palloilulajeissa tasa-arvo ei toteudu, koska parhaimmat pelaajat valikoituvat massasta ja palloilua harrastavat nuoret poistetaan tai poistuvat vähitellen lajista. Eri pelien harrastusporukoita on tosin ilmestynyt alempiin pelisarjoihin.

Eriarvoisuus näkyy myös osallistumismaksujen kasvamisena ja välineiden kallistumisena. Toisaalta on oikeinkin, että kansalaiset ja perheet ottavat ainakin osittain taloudellisen vastuun perheen liikuntaharrastuksesta. Eriarvoisuus näkyy räikeimmin liikuntayritysten palveluissa, joihin pääsevät mukaan vain ne, jotka maksavat osallistumis- tai jäsenmaksuja tai kumpiakin.

Valtio ja kunnat yrittävät siis rakentaa edellytyksiä liikunnalle, mutta ne eivät saa kaikkia kansalaisia liikkumaan, mutta urheilujärjestöt panevat liikkeelle ainakin ne nuoret ja aikuiset, jotka ovat aktiivisia liikkujia tai kilpaurheilijoita. Olennainen kysymys onkin, miten saada liikkeelle ne kansalaiset, jotka eivät ole innostuneet liikunnasta tai joilla ei ole voimavaroja osallistua järjestettyyn liikuntaan.

Ed. Mäkelän aloite tähtää siihen, että urheilujärjestöjen kilpailijoiksi saataisiin liikuntayrityksiä. Liikuntayritykset ovat tunnistaneet mahdollisuudet liikuntamarkkinoilla, ja ne ovat kehittäneet monia tuotteita, joilla asiakkaita houkutellaan liikkumaan, laihduttamaan ja kasvattamaan lihaksiaan. Valitettavasti yritykset eivät aina tuota sellaisia vaikutuksia kuin kansalaisjärjestöt. Näitä ovat muun muassa osallistuminen, vaikuttaminen ja yhteisöllisyys. Mielestäni näitä arvoja pitää liikunnassa vaalia.

Arvoisa puhemies! Minulla ei sinänsä ole mitään sitä vastaan, että yritykset mainitaan liikuntalaissa. En kuitenkaan kannata sitä, että liikuntayritysten toimintaa tuettaisiin valtion tai kuntien toimesta. Kunnat voivat toki ostaa liikuntayrityksiltä palveluja. Liikuntajärjestöjen merkitys on kuitenkin keskeinen edellä mainittujen arvojen takia sekä siksi, että ne vastaavat urheilijoiden valmentamisesta sekä kilpailujen järjestämisestä.

Petri Pihlajaniemi /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Outi Mäkelän aloite on mielestäni erittäin hyvä. Kaikkihan me tarvitsemme liikuntaa, ja mielestäni tämä loisi uutta yrittäjyyttä ja varsinkin pienemmille paikkakunnille, eli varsin kannatettava lakiesitys.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Liiku terveesti tai liiku terveeksi, sehän on ollut tämänkin hallituskauden aikana sosiaali- ja terveysministeriön iskulauseita. Julkisen sektorin tehtäviin kuuluu pitää huolta niin palloiluhalleista kuin uima- ja jäähalleistakin ja urheilukentistä ja urheilureitistöistä. Elikkä julkisen sektorin on turvattava kansalaisille liikunnan perusasioiden mahdollistaminen.

Sitten nämä liikuntaosakeyhtiöt, joita nyt esitetään lakiin mainittaviksi. Olen ed. Laxellin kanssa samoilla linjoilla, elikkä ei varmasti ole este, ettei se ole siellä lainsäädännössä, mutta meidän kannattaa nyt kuitenkin pitää huoli siitä, että emme sotke julkisen sektorin ja yritystoiminnan rajoja näiltä osin.

Ed. Pihlajaniemi totesi, että se voi olla pienille paikkakunnille mahdollisuus. Itse keskikokoisen maalaiskunnan asukkaana totean, että ei meillä juurikaan ole bisnespuolelle mahdollisuutta tuoda urheilua, koska meillä on niin vahva Someron Liikunta ry, joka yhdistystoiminnan kautta hoitaa meillä tämän liikuntatoimen. Somero onkin ehkä monia maalaiskuntia huomattavasti korkeammalla tasolla tässä liikuntapaikkavarustelussa ja myöskin harrastustoiminnassa, mistä osoituksena on se, että meiltä myöskin urheilusuorituksia tulee niin kenttälajeissa kuin monissa muissakin lajeissa.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä edellä edustajat Jouko Laxell ja Mauri Salo käyttivät hyviä puheenvuoroja. Olen itsekin sitä mieltä, että kuntien velvollisuutena on mahdollistaa liikunnalliset elämykset kuntalaisilleen eli rakentaa ne tarvittavat tilat, missä liikuntaa ja liikunnallista harrastusta voidaan suorittaa. Mutta kunnan ei välttämättä itse tarvitse järjestää sitä toimintaa, eli erilaiset yhdistykset — ja mikseivät yrityksetkin — voivat olla sitä toimintaa järjestämässä kuntalaisille.

Tärkeintä kuitenkin on, että jokaisella kuntalaisella on mahdollisuus osallistua liikunnan harrastamiseen, ja kun ajatellaan yhteiskunnallisesti liikunnan harrastamista, sehän on tietysti hyvää ennalta ehkäisevää työtä ja tuo varmasti säästöjä varsinaisiin terveydenhuollon kustannuksiin.

Arvoisa puhemies! Olen sitä mieltä, että tällä lakialoitteella ei tule eikä saa missään tapauksessa eriarvoistaa kansalaisiamme tulevaisuudessa vaan kaikilla täytyy olla yhtäläiset oikeudet harrastaa kunnissa liikuntaa.

Marko Asell /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Mäkelän lakialoite on varmasti ihan kannatettava, enkä näe tässä mitään erityistä ihmeellistä, koska käytännössä asia jo on aika pitkälle niin, että yrityksiä käytetään myöskin, kun liikuntapalveluita ostetaan kunnissa. Mutta kyllä tässä tietysti on selvää, että päävastuu Suomessa on järjestöillä, ja se pitää pitää mielessä, että järjestöjä ja yhdistyksiä pitää jatkossakin tukea.

Nyt vaan sitten monilla seuroilla ja yhdistyksillä on tullut trendi, mikä on siinä mielessä hyvä, elikkä tulee ammattimaista valmennusta, joka nostaa tietysti kilpaurheilun tasoa ja varmasti sen koko toiminnan tasoa. Hyvä asia, mutta vaarana on se, että jäsenmaksut ja muut maksut nousevat liian korkeiksi, jolloin sitten ehkä köyhemmässä osassa kansaa, jos perheessä on köyhyyttä, lapset eivät välttämättä sitten pääse, ei ole varaa osallistua, tämmöiseen toimintaan. Siinä mielessä sekin pitää huomioida. Usein myöskin liikuntayritykset, jotka tahkoavat pikkuisen voittoakin, niin kuin tietysti yrityksen pitääkin, on tarkoitettu ehkä enempi semmoisille henkilöille, joilla on sitten varaa maksaa siitä liikuntapalvelusta enempi.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Erittäin hyviä puheenvuoroja. Ed. Jouko Laxellille toteaisin, että tarkoitus ei todella ole muodostaa yritystukien muotoa tästä vaan nostaa yritykset yhdeksi palveluntarjoajaksi muiden joukkoon.

Samoin ed. Salolle toteaisin, että julkisen sektorin ja yritystoiminnan rajoja tällä aloitteella ei ole tarkoitus sotkea vaan edellytysten luominen olisi jatkossakin valtion ja kuntien tehtävä. Tämä ei muutu, vaan järjestämisvastuun piiriin ulotettaisiin ja vahvistettaisiin liikuntajärjestöjen rinnalle yritykset. Todellakin kaikki kunnia ja kiitos liikuntajärjestöille, jotka sekä siellä Somerolla että monilla muilla paikkakunnilla, muun muassa omalla kotipaikkakunnallani Nurmijärvellä sekä jalkapallo-, suunnistus-, salibandy- että ringetteseurat, turvaavat osaltaan tämän monipuolisen harrastustoiminnan. Mutta rinnalle tarvitaan myös yrityksiä, jotka tuovat sitten sitä monipuolisuutta ja lajivalikoimaa siihen osaltaan.