Arvoisa herra puhemies! Helsingin Sanomien tuoreessa jutussa Helsingin kotihoidon työntekijä kertoi, kuinka äärimmilleen kiristettyjen aikataulujen vuoksi hoitajat tinkivät omista lounasajoistaan, juoksevat asiakkaalta toiselle ja hädin tuskin ehtivät huolehtia edes näiden kaikkein akuuteimmista tarpeista. Vanhukset kärsivät, ja hoitajien jaksaminen on koetuksella. Riittämättömyyden tunne ja huoli hoidettavista on jatkuvasti läsnä ja ilo työstä kadonnut.

Tunnistan nämä ongelmat erittäin hyvin, sillä olen itse siviiliammatiltani lähihoitaja ja viimeksi työskentelin vanhusten kotihoidossa vuoden 2012 tammikuussa eduskunnan istuntotauon aikana. Ammattiliitto SuPer kertoi tiistaina jäsenkyselystään, johon vastanneista 95 prosenttia on erittäin huolissaan kotihoidon laadusta. Tilanne on ollut huono jo kauan.

Kysyn asianomaiselta ministeriltä: kuinka on mahdollista, että sivistysvaltiossa ei saada vanhusten asioita kuntoon, ja miten arvioitte vanhuspalvelulain toimivuutta?

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Kysymys on todella tärkeä, ja on mielestäni hyvä, että myös näitä epäkohtia nostetaan julkiseen keskusteluun, kuten nyt tämä ammattiliitto SuPerin tekemä kysely. Ja on huolestuttavaa tietenkin se, että ammattilaiset, jotka haluavat tehdä työnsä hyvin, kokevat, että heillä ei ole aikaa tai muita resursseja tehdä niin kuin parhaaksi näkisivät tuota omaa ammattitaitoaan näissä tehtävissä.

On sanottava, että vanhuspalvelulaki on tullut kyllä tarpeeseen, jos katsomme näitäkin uutisia. Valitettavasti meillä edelleenkin näyttää siltä, että tämä kotiin vietävien palvelujen osuus ei ole kehittynyt toivotulla tavalla. Samanaikaisesti tietenkin on muistettava, että meidän ikääntyvän väestön määrä on kasvanut, eli me tarvitsemme paitsi lisää resursseja sinne kotiin vietäviin palveluihin, me tarvitsemme myös parempaa johtamista, me tarvitsemme uusia työkäytänteitä ja jonkin verran varmaan myös uutta teknologiaa.

Puolustan kyllä vanhuspalvelulakia, mutta ihan ihmeitä ei tuokaan lainsäädäntö pysty näin lyhyessä ajassa saamaan aikaiseksi. Uutta tietoa kotihoidon osalta saamme juuri ensi kuussa tuosta THL:n kyselystä.

Arvoisa puhemies! Kun vanhuspalvelulakia rukattiin joulun alla, päätettiin iäkkäiden henkilöiden hoidon painopistettä siirtää laitoshoidosta kotihoitoon ja muihin avopalveluihin. Kotihoidon toteuttamiseen ei kuitenkaan osoitettu riittävästi resursseja. Perussuomalaiset ovat useaan otteeseen tuoneet esille huolensa tähän liittyen, mutta aloitteemme ja esityksemme on järjestään jätetty huomiotta. Lopputulos on, että olemme nyt tilanteessa, jossa laitoshoitoa ajetaan alas ja hyvinkin huonokuntoiset vanhukset viruvat kodeissaan yksin ja avuttomina ja hoitohenkilökunta palaa loppuun. Tilanne on kaikkien kannalta epäinhimillinen.

Kysyn asianomaiselta ministeriltä: onko edellä kuvattu teidän mielestänne todella ollut oikea tapa säästää, ja onko kotihoitoon missään vaiheessa luvassa kipeästi tarvittavia lisäresursseja?

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Nyt on hyvä pitää mielessä, että vaikka meillä on näitä varsin ikäviä esimerkkejä myöskin kotihoidon osalta nostettu julkisuuteen aivan oikeutetusti, kuten sanoin, niin on kyllä totta samanaikaisesti se, että meillä on hyvin erilaisia kuntia, hyvin erilaisia tapoja tehdä tätä työtä. Meillä on myös hyviä esimerkkejä siitä, että kotihoitoa, kotiin vietäviä palveluja on lähdetty kehittämään hyvin systemaattisesti ja saatu myös hyviä tuloksia aikaiseksi. Pidän itse aika vaarallisena sitä, että leimaamme ikään kuin koko tämän toimintalohkon jotenkin hyvin negatiiviseksi, koska sillä voi olla vaikutuksia myös esimerkiksi siihen, miten meidän nuoremme hakeutuvat näihin tärkeisiin tehtäviin tulevaisuudessa. Sen takia toivoisin, että myös näitä hyviä esimerkkejä voisimme nostaa esiin, kun niitä kerran löytyy, mutta en kiistä tietenkään niitä ongelmia, joita tässäkin kysymyksessä on nostettu esille.

Puhemies! On kuitenkin sanottava se, että näiden palvelujen järjestäminen tällä hetkellä on kuntien vastuulla. Ja valtion puolelta vanhuspalvelulakiin tänä vuonna satsataan yli 80 miljoonaa euroa. Yli 80 miljoonaa euroa, ei ihan vähäpätöinen summa.

Arvoisa puhemies! Meillä tehdään arviolta 1 500 ilmoitusta poliisille vuosittain muistisairaista kadonneista vanhuksista, ja kaikkien kohdalla, ikävä kyllä, tämä tarina ei pääty onnellisesti. Perussuomalaiset vaativat vanhuspalvelulain muutoksen yhteydessä, että lain toimeenpanossa huolehditaan siitä, että ympärivuorokautiseen hoitoon pääsevät jatkossakin kaikki sitä tarvitsevat iäkkäät henkilöt.

Kysyisinkin nyt ministeriltä: miten olette huomioineet muistisairaiden vanhusten tilanteen tässä uudistuksessa, kun heidän määränsä tulee tulevaisuudessa aivan varmasti kasvamaan, ja onko heille turvattu laitoshoidon vaihtoehto myös tulevaisuudessa?

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Ei vanhuspalvelulain eikä tietenkään minkään muunkaan lainsäädännön tai kenenkään meistä täällä toive ole se, että yksikään ikäihminen joutuu sellaiseen tilanteeseen, että hän kokee jatkuvaa turvattomuutta esimerkiksi omassa kodissaan tai että omaiset joutuvat kantamaan jatkuvasti huolta kyseisen ihmisen turvallisuudesta. Sen takia mielestäni tarvitsemme monenlaisia vaihtoehtoja niille ihmisille, joilla on esimerkiksi muistisairauksia, ja ehkä tässä tarvitaan sektoreitten välistä yhteistyötä tulevaisuudessa vähän enemmän. Esimerkiksi erilaiset yhteisöllisen asumisen muodot voisivat olla yksi tapa helpottaa nimenomaan sitä yksinäisyyden tunnetta, turvattomuuden tunnetta, unohtamatta sitten sitä, että näihin yksiköihin voidaan myös viedä niitä palveluja mukana.

Se, mikä mielestäni korostuu tässä, on se vanhuspalvelulain henki, että yksilöllisesti tulee jokaisen ikäihmisen kohdalla arvioida se, minkälaista apua hän tarvitsee. Ja silloinhan tietenkin on ilmiselvää, että jos muistisairas ihminen löydetään toistuvasti harhailemasta jostakin, niin silloin pitää kyllä harkita uudelleen, onko palvelutaso riittävä.

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa ministeri, sanoitte äsken, että vanhuspalvelulain toimeenpanoon on laitettu lisää uutta rahaa vuositasolla 80 miljoonaa. Ei kannata unohtaa sitä, että tämä sali päätti joulun alla lainsäädännön, jolla päätettiin painottaa laitoshoidon sijaan kotona asumista, ja samanaikaisesti 270 miljoonaa hävisi kuntakentältä rahaa toimeenpanoon.

Koti on lähtökohtaisesti ihmisen paras paikka, ja moni vanha ihminen ja nuorempikin haluaa asua kotona niin pitkään kuin mahdollista. Se kotona asuminen edellyttää palveluja, se edellyttää kotona asumisen tukemista ja tuon turvallisuudentunteen ylläpitämistä, mihin, arvoisa ministeri, äsken viittasitte. Mikään tekniikka tai yksittäinen väline ei ratkaise sitä, kuinka kotona voi asua, mutta yksikään laki ei myöskään tule voimaan, ellei sille laille saada sisältöä.

Arvoisa ministeri: oletteko käynnistänyt tai käynnistämässä valmistelua, jolla ohjataan esimerkiksi lääkehoitoa tai teknologiaa niin, että se kotona asuminen olisi jatkossa nykyistä paremmin mahdollista?

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Tämä on tärkeä kysymys, ja uskon kyllä itsekin siihen, minkä edustaja Rehula tässä totesi, että pelkällä teknologialla me emme koskaan voi korvata sitä toisen ihmisen läheisyyttä ja keskustelua, monta sellaista asiaa, jotka ovat jokaisen arkipäivässä hyvin tärkeitä, eli pelkät teknologiset ratkaisut eivät varmastikaan tuo tässä niitä säästöjä tai sitä turvallisuudentunnetta, jota monet ikäihmiset kaipaavat. Meillä on hyviä esimerkkejä siitä, että suomalaiset yritykset ovat tehneet innovaatioita, ja olen itsekin saanut hiljattain olla edistämässä näitä teknologisia ratkaisuja ja niiden vientiä myöskin uusille markkinoille, ja näihin liittyy myöskin tuo lääkehuoltokysymys, mutta uskon, että tässä meillä on vielä tekemistä. Tällä hetkellä, jäljellä oleva kausi huomioiden, mitään uutta lainsäädäntöä ei ole menossa eteenpäin, mutta varmasti tulevaisuus tuo tähänkin uusia tarpeita ja myös uuden lainsäädännön.

Arvoisa puhemies! Jokaisella on oikeus hyvään ikääntymiseen. Yksi näkökulma on, että millä tavalla myöskin terveyttä edistetään ja sitä hyvinvointia saadaan useampia vuosia. Kun ikääntyvä tulee siihen vaiheeseen, että toimintakyky ei enää ole normaali, tulee paikka arvioida, missä on se koti.

On hieno asia, että ministeri nosti esille yhteisölliset asumismuodot, mutta yhtä lailla meillä on mahdollisuus saada perheasumista nykyistä enemmän. Kysymys onkin siitä, että kun tulevat ne vaikeat vuodet, onko meillä tarjota erilaisia vaihtoehtoja meidän ikääntyneille, jolloin he voivat löytää itse sen parhaimman asumismuodon viimeisille vuosillensa. Kysynkin ministeriltä: mitä toimia tehdään ikääntyneiden valinnanvapauden lisäämiseksi erilaisten asumismuotojen osalta?

Kulttuuri- ja asuntoministeri Pia Viitanen

Arvoisa herra puhemies! Erittäin hyvä ja erittäin ajankohtainen kysymys. Jos me haluamme tukea sitä, että on inhimillisesti oikein, että ihminen voi asua kotona niin kauan kuin hän haluaa, on tietenkin tärkeää, että me pystymme tekemään siitä kodista esteettömän, ja tämän vuoksi me olemme viime aikoina lisänneet valtion tukea esimerkiksi hissien rakentamiseen ja korjauksiin kodeissa, että niistä voitaisiin tehdä esteettömiä. Tähän tuli täydentävässä lisätalousarviossa toivotusti juuri 5 miljoonaa euroa lisää.

Tietenkin sitten elämäntilanteen mukaan täytyy olla juuri se tarpeita vastaava koti ihmiselle — tämä on erittäin tärkeä periaate — ja niinpä esimerkiksi näitä erityisryhmien valtuuksia, joilla rakennetaan esimerkiksi näitä yhteisöllisiä asumismuotoja, on nostettu, ja tätä tullaan myöskin tulevaisuudessa tukemaan jo tehtyjen päätösten mukaisesti entistä enemmän. Minusta on hyvin tärkeää tukea uusia erilaisia yhteisöllisiä asumismuotoja. Olen saanut kiertäessäni Suomea eri puolilla tutustua näihin, ja minusta nimenomaan on kunnia-asia, (Puhemies koputtaa) että ikäihmisillä olisi tarpeita vastaava koti.

Arvoisa puhemies! Kotihoidon kehittämisessä on todellakin muistettava, että omaan kotiin annettavan hoidon lisäksi on kehitettävä ja lisättävä näitä yhteisökoteja eli yhteisöllistä asumista esimerkiksi tavallisessa tai tehostetussa palvelutalossa. Vaikka kuinka kehitetään omaan kotiin annettavaa hoitoa ja hoivaa, meillä on kasvava määrä ikäihmisiä, esimerkiksi muistisairaita, jotka eivät kykene asumaan omassa kodissaan mutta eivät tarvitse mitään laitoshoitoa.

Kysynkin: miten kuntia voisi aktivoida rakentamaan ja järjestämään riittävästi välimuotoisia hoito- ja asumispalveluja eli näitä yhteisökoteja? Ja toiseksi kysyn: miten voidaan estää jatkossa se, mitä viimeksi tapahtui Kiteellä? Siellä kilpailutuksen johdosta kymmeniä ikäihmisiä uhkaa nyt muutto pois omasta, tutusta yhteisökodista.

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Tässä jo edellisessä kysymyksessä sivuttiin tätä oikeudenmukaisuusteemaa, joka tässä edustaja Mäkisalo-Ropposen kysymyksessä nousi esille. Siinä mielessä uskon itse siihen, että meidän pitää rohkaista kuntia tekemään ratkaisuja, joissa yhteisöllinen asuminen tulee uuteen rooliin, mutta samanaikaisesti pitää kyllä pitää huoli siitä, että esimerkiksi nämä yhteisöllisen asumisen muodot, uudet tavat, ovat kaikkien ulottuvilla. En halua sellaista yhteiskuntaa, jossa vain heillä, joilla on rahaa ostaa itselleen erilaista palvelutoimintaa ja erilaista yhteisöllistä asumista, olisi mahdollisuus tähän. Tämän pitää olla kaikkien ikäihmisten ulottuvilla, samoin kuin niiden palveluiden, joita sinne kotiin todennäköisesti toimintakykyä turvaavasti pitää viedä. Tässä mielessä välillä ainakin tuntuu, että näissä kilpailuttamisissa kyllä kuntien osaamista pitäisi ehkä parantaa, ja toivottavasti nyt uuden sote-rakenteen myötä saammekin kilpailutukseen vähän enempi järkeä.

Arvoisa puhemies! Tässä oli juuri hyvä esimerkki siitä, että nykyään raha ratkaisee monet asiat. Vanhustenhoidossa pitäisi lähteä aina sen ihmisen ehdoilla. Tarkoitan tässä ihmisellä niin vanhusta kuin hoitajaakin. Miten tässä vaikeassa tilanteessa, missä kunnat ovat, ei ole resursseja laittaa ja kehittää yleensäkään asioita? Miten saataisiin esimerkiksi aikaa lisää hoitajille, että he pystyvät ja jaksavat tehdä sen arvokkaan työnsä paremmin? Miten voidaan esimerkiksi hoitajamitoitusta tarkistella uudestaan? Ovatko esimerkiksi nämä tietojärjestelmät semmoisia, mistä voitaisiin saada muutama minuutti aina lisäaikaa?

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Hoitajamitoituksen osalta keskustelussa on erityisesti ollut tuo ympärivuorokautisen hoidon hoitajamitoitus, joka oli esillä silloin, kun eduskunta käsitteli vanhuspalvelulakia. Tuolloin eduskunta edellytti, että mikäli tämä mitoitus ei toteudu 0,5:n osalta vuoden 2014 loppuun, niin sitten hallitus tuo tätä koskevan täsmentävän esityksen, jonka valmistelun olen siis laittanut liikkeelle.

Mitä tulee sitten siihen, millä tavalla saisimme lisää aikaa ammattilaisille viettää siellä, esimerkiksi kotiin vietävien palvelujen osalta, ikäihmisen luona: uskon, että siinäkin teknologia voi tuoda joitakin ratkaisuja, mutta kyllä me tarvitsemme myös lisää osaajia tälle kentälle töihin.

Sitten pitää ehkä miettiä, onko meillä vieläkin jäänyt vähän liian vähälle huomiolle se, miten tämä meidän suuri kansalaisyhteiskuntamme, lukuisat järjestöt, jotka toimivat tälläkin kentällä, voisivat tulla tueksi tässä, niin että ikäihmisten, yhä useamman heistä, olisi mahdollista sieltä omasta kodista päästä välillä käymään kulttuuririennoissa tai lähikaupassa, (Puhemies koputtaa) koska se kotiin jääminen, neljän seinän sisälle jääminen, on se, mikä monesti laskee sitä toimintakykyä erittäin huomattavasti.