Arvoisa puhemies! Suomen osallistumisesta Virossa pidettävään ilmasotaharjoitukseen on vallinnut suuri sekaannus. Epätietoisuutta on ollut harjoituksen sisällöstä, tarkoituksesta ja jopa siitä, onko Suomen ilmavoimia kutsuttu mukaan. Yhdysvaltain suurlähetystön edustaja on sanonut, että suullinen kutsu esitettiin viime syksynä, kun Yhdysvaltain Euroopassa olevien ilmavoimien komentaja vieraili Suomessa. Puolustusministeriölle tai Puolustusvoimille kutsua ei tuolloin kuitenkaan esitetty. Puolustusvoimien komentaja Jarmo Lindberg on todennut, ettei hän tai ilmavoimien komentaja Kim Jäämeri ole vastaanottanut kutsua.

Kysymys kuuluu: kenelle Yhdysvaltojen ilmavoimien edustaja esitti viime syksynä suullisen kutsun osallistua Virossa pidettäväksi tarkoitettuun ilmasotaharjoitukseen? Ja toiseksi: Miksi Suomen ja Yhdysvaltain puolustusviranomaisten versiot tapahtumien kulusta poikkeavat näin merkittävästi? Kenen sanaan voi luottaa?

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Tässä nyt puhutaan kutsuista. Minun mielestäni se relevantti pointti on koko ajan ollut se, että me emme tiedä ja emme ole tienneet tarkkaan sitä, mitä mahdollisesti amerikkalaiset haluavat harjoitella tai minkä tyyppistä koulutustoimintaa he meidän kanssamme haluavat harrastaa. Olen todennut jo monesti, että on ollut aivan selvää koko syksyn, että kun amerikkalaiset tulevat tänne meidän lähialueellemme, niin heillä on toivomuksia harrastaa koulutustoimintaa meidän ja myös ruotsalaisten kanssa, että siitä ei ole ollut missään vaiheessa kysymys, vaan pikemminkin siitä, mitä se mahdollinen toiminta sisältäisi.

Tämä kutsukeskustelu on, niin kun edustaja totesi, vähän harhaanjohtavaa. Kysymys on siitä sisällöstä, ja siinä vaiheessa, kun tiedämme sisällön, niin tiedämme myös sen, onko se toiminta sellaista, joka vastaa meidän ilmavoimiemme tarpeita, koska me emme osallistu semmoiseen toimintaan, joka ei hyödynnä meidän omia tarpeitamme. Me lähdemme vain semmoiseen toimintaan mukaan, joka on poliittisesti meidän mielestämme järkevää ja jossa me vastaamme niihin tarpeisiin, mitä meidän ilmavoimillamme on.

Arvoisa puhemies! Harjoitusasia oli kuitenkin presidentin johtaman hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan listalla. Kenen toimesta ja miksi se sinne tuotiin, jos kutsu on ollut tammikuun loppupuolelle saakka kadoksissa? Myöhemmin tasavallan presidentti on todennut, että ei ole tietoinen, millaisesta harjoituksesta on kyse. Poikkeukselliseksi Yhdysvaltain ilmavoimien tarjouksen tekee sekin, että amerikkalaiset kutsuvat Suomen puolustusvoimat harjoitukseen kolmannen itsenäisen valtion ilmatilaan.

Oliko itse harjoitusasia hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan listalla, ja jos oli, kenen toimesta se sinne tuotiin? Ja mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä asiaa koskevan tietovuodon suhteen?

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Se asia tuli sinne minun toimestani, ja se ei ole mikään salaisuus. Me käsittelimme ihan säännönmukaista Puolustusvoimien harjoitustoimintaa, jonka painopisteitä käsitellään vuosittain Utvassa, samassa yhteydessä kuin käsitellään kriisinhallintaa. Ja siinä yhteydessä oli muistiossa todettu, että amerikkalaiset ovat moneen otteeseen syksyn aikana viestineet, että ovat tulossa tänne keväällä, ja siinä todettiin, että emme vielä tiedä yksityiskohtia mutta että tästä olisi hyvä käydä periaatteellinen keskustelu, ja se käytiin. Osa siitä periaatteellisesta keskustelusta on sitten vuodettu julkisuuteen, niin kuin edustajat hyvin tietävät. Se, mitä Hesari sitten siitä kirjoitti, on toinen asia, ja se ei kaikilta osin vastaa totuutta, mutta joka tapauksessa sen jälkeen tästä on käyty keskustelua.

Tämä on ihan normaali käsittely, vuosittain semmoinen, ja päätös mahdollisesta osallistumisesta tehdään tässä luultavasti helmikuun aikana, kun on selvinnyt, minkä tyyppisiä koulutusmuotoja amerikkalaiset esittävät ja miten hyvin ne sitten vastaavat meidän tarpeitamme ja poliittisia reunaehtoja.

Arvoisa herra puhemies! Yhdysvallat on vierittänyt vastuuta Baltian ilmavalvonnasta ja puolustuksesta Suomelle ja Ruotsille eri asiayhteyksissä. Suomi on osallistunut Kataisen—Stubbin hallituksen aikana Baltiassa erilaisiin sotaharjoituksiin jopa 20 kertaa. Nyt Suomea vedetään mukaan Yhdysvaltojen johtamaan harjoitukseen. Se on eräänlainen demonstraatio, jonka kohde on Venäjä. Onko Suomi ottamassa vastuuta Baltian puolustuksesta yhdessä Ruotsin kanssa Yhdysvaltojen odotusten ja vaatimusten mukaisesti?

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Suomi ei ole missään nimessä ottamassa vastuuta Baltian puolustamisesta, ja semmoista kuvaa ei tarvitse maalata eikä ole tarvettakaan maalata. Tosiasia on, että olemme vuosikausia harjoitelleet amerikkalaisten kanssa eri muodoissa. Kaikki tietävät, että koko meidän Hornet-ohjelmamme on rakennettu yhdessä amerikkalaisten kanssa, ja on aivan luonnollista, että Ilmavoimat säännöllisesti harjoittelevat heidän kanssaan eri paikoissa, eri muodoissa. Sama pätee Viroon, jonka kanssa meillä on pitkät perinteet harjoitella yhdessä aina sen jälkeen, kun Viro itsenäistyi reilut 20 vuotta sitten.

Siihen, millä tavalla sitten tämä uusi harjoitusmuoto vastaa meidän tarpeitamme, tosiaan palataan, mutta tässä ei ole kysymys ilmavalvonnasta, ei myöskään sen harjoittelemisesta, eikä missään nimessä kysymys Viron tai muiden Baltian maiden puolustamisesta.

Arvoisa herra puhemies! Jotta ihmisille syntyy oikea käsitys, niin voisiko arvoisa puolustusministeri kertoa, miten tämä itse asia kulkee ja kuka lopulta ne päätökset tekee. Voisitteko myös kertoa, kuinka moneen harjoitukseen tänä vuonna Suomi osallistuu. Käsitykseni mukaan 63:een. Onko näissä jotain kummallista, keitä niihin liittyy? Onko Suomi ennen harjoitellut Yhdysvaltojen, Viron, Ruotsin kanssa, ja jos on, niin miten tämä on nyt sitten erilaista? Pitääkö se paikkansa, että Suomi menee vain sellaisiin harjoituksiin, joista on hyötyä harjoitustoiminnassa Suomen puolustuskyvylle, meidän valmiuksillemme, joilla suomalaiset puolustavat Suomea?

Sitten tämä tietovuoto on erittäin vakava asia. Toivon, että pääministeri ja puolustusministeri ottavat se vakavasti. Toinen tietovuoto tapahtui STX-asiassa, josta Helsingin Sanomat puhui, mutta siitä ei ole tullut mitään tietoa, että miten se hoidetaan. Tietovuodot kuriin, vai mitä?

Pääministeri  Alexander  Stubb

Arvoisa herra puhemies! Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Timo Soini on täysin oikeilla jäljillä kysymyksissään. Meillä on tänä vuonna 63 erityyppistä harjoitusta, ja ne lähtevät kaikki vain ja ainoastaan Suomen puolustusintresseistä. Meillä pitää olla uskottava ja itsenäinen puolustus. Se tarkoittaa myös sitä, että me harjoittelemme eri skenaarioita erilaisten maiden ja yhdistelmien kanssa.

Tästä on, totta kai, kysymyksenä ja tavasta, jolla päätös on syntymässä, syntynyt ehkä paljon polemiikkia, ja tämä liittyy tietovuotoihin. Edustaja Soini, ne pitää kaikki ottaa vakavasti, olipa sitten kyse STX:stä tai ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa käsiteltävästä asiasta. Pidän oikeastaan aika valitettavana, että tällaisesta perusharjoitteluehdotuksesta, siis Yhdysvalloilta tulleesta sellaisesta, on tullut elämää suurempi kysymys. Se on ainoastaan osa meidän ulko- ja turvallisuuspoliittista toimintaamme, ja tästä yksittäisestä harjoituksesta, (Puhemies koputtaa) muodossa tai toisessa, tehdään päätös helmikuun aikana.

Arvoisa puhemies! Onhan tämä ollut tietysti sekavaa varsinkin julkisuudessa, ja tämä vuotohan, johon täällä on viitattu, on tietysti vakava asia. TP-utva on lähes pyhä paikka näitten asioitten päätöksenteossa. Kun sieltä jotakin vuotaa — ja sehän on ollut hyvin harvinaista, erittäin harvinaista — kysymys on erittäin vakavasta asiasta. Olisi hyvä tietää todella, aiotaanko ryhtyä tässä suhteessa minkäänlaisiin toimenpiteisiin.

Suomihan itse päättää suvereenisti, miten se harjoittelee Puolustusvoimiensa kunnon kohentamiseksi, suorituskykyä aina siinä haetaan paremmaksi. Tietysti aina myös jokainen harjoitus on signaali ulospäin myös turvallisuuspoliittisessa katsannossa. Herra puolustusministeri taikka herra pääministeri, miten vain, mitkä perusteet nyt tässä lopullisessa päätöksessä ovat kaikkein painavimpia vähän tarkemmin ottaen, kun päätöstä teemme ajatellen Puolustusvoimiemme, Ilmavoimiemme suorituskykyä? Mikä ratkaisee loppumetreillä, päädytäänkö ja millaiseen harjoitukseen päädytään?

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Muistaakseni tälle vuodelle on suunnitteilla seitsemän harjoitusta vähintään amerikkalaisten kanssa. Toisin sanoen on pitkälti kysymys edelleen siitä, minkä totesin aikaisemmin, että juuri Ilmavoimien kohdalla harjoittelua on amerikkalaisten kanssa eri muodoissa. Se on ilmatankkausta, se on kaartotaistelua, se tulee tulevaisuudessa olemaan ilmasta maahan -kykyä, kun meille tulee tämä uusi järjestelmä käyttöön, ja niin edelleen. Kaikkia näitä pyritään aina hyödyntämään, koska niiden kautta me voimme täysimääräisesti hyödyntää meidän Hornet-kalustoa ja kehittää meidän lentäjien osaamista.

On aivan selvää, että kun amerikkalaiset ovat täällä meidän lähialueilla ja tarjoavat harjoittelumuotoja, niin sitä kannattaa meidän arvioida, onko meille siitä mahdollista hyötyä. Siitä, minkälaisia harjoitusmuotoja sitten lopulta esitetään, ei ole varmaa tietoa. Päätöksentekoprosessi menee niin, että toivon mukaan tämä selviää parin viikon sisällä, mitä kaikkea voidaan harjoitella, ja sitten katsotaan vähän, mikä on se Ruotsin tilanne, ja sitten tehdään päätöksiä, tosin omien lähtökohtiemme perusteella. (Kari Rajamäki: Vähän omaa etuakin pitäisi ajatella!) Olisi tietenkin hyvä, jos Ruotsikin osallistuu tähän.

Pääministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Kun me käymme tätä keskustelua, niin pitää myös muistaa, että me olemme osa Euroopan unionia ja Euroopan unionin yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on avunantovelvoite- ja solidaarisuuslausekkeet. Tätäkin taustaa vasten on hyvä, että harjoittelemme osittain meidän eurooppalaisten kumppaneiden kanssa ja myös sitten sellaisten kumppaneiden, joihinka pohjautuu koko meidän hävittäjätoiminta. Meillähän on 63 muistaakseni F-18-hävittäjää, ja nehän ovat aika vahvasti myös kytköksissä sitten siihen huoltotoimintaan, joka Yhdysvaltojen puolelta tulee. Tätäkin taustaa vasten kansainvälinen harjoittelu on Suomen intressissä.

Herra puhemies! Kyllä tähän Viron ilmaharjoitukseen nyt vain valitettavasti liittyy outoja piirteitä, vaikka ministerit ja osittain myös ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja tässä yrittävät niitä häivyttää. Ensinnäkin se, jos ei minkäännäköistä kutsua ja pyyntöä ole, miten sitä on käsitelty siellä hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa, on yksi kysymys.

Totta kai, jos asiaa on käsitelty, niin kuin ministeri kertoi, suljetussa tilassa, joka on äärimmäisen salainen, niin että ei käytetä puhelimia, ettei voida kuunnella ja muuta, niin ettekö te, herra ministeri, ole ihmetellyt sitä, kenen intressissä on ollut vuotaa tätä? Voiko olla niin, että on joku henkilö siellä paikalla, jonka intressissä on erityisesti ollut lähteä mukaan tähän, ja on sillä tavalla yritetty sitten tehdä tästä mitätöntä, kun varmasti suuri osa poliittisistakin päättäjistä on sitä mieltä, että tässä harjoituksessa välttämättä ei ole mitään järkeä eikä myöskään ole hyötyä Suomelle?

Minun on vaikea kuvitella sitä ilmatankkausta, jos (Puhemies koputtaa) lennetään Itämerellä. Eikö tarvita lähinnä Atlantin yli -lennoissa tällaista ilmatankkausta?

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Pyrin vielä vähän vääntämään rautalangasta tätä asiaa. Siis totean vielä sen, että tämä asia tuotiin osana meidän normaalia käsittelyjärjestystä, missä hyväksytään harjoitustoiminnan painopisteet, ja puolustusministeriö on siihen kirjannut, että syksyn aikana amerikkalaiset ovat viestineet, että ovat tulossa tänne keväällä. Meillä ei ole tarkempaa tietoa, mutta on hyvä käydä periaatteellinen keskustelu siitä, onko meillä joitain rajoituksia tai näkemyksiä tähän, ja se käytiin.

Jaan täysin edustaja Lapintien huolen siitä, että asia on vuotanut. Minunkin arvioni on se, että sillä, joka sen on vuotanut, on ollut jonkuntyyppistä agendaa, ja se on erittäin ikävä asia.

Mitä tulee tähän itse asiaan, minä en ole törmännyt vielä kehenkään, joka olisi sitä meiltä, että tästä ei olisi Suomelle mitään hyötyä. Koska hyvin harva tietää, mitä me tässä olemme mahdollisesti harjoittelemassa, on vähän vaikea vielä vetää semmoista johtopäätöstä. (Välihuutoja vasemmalta) — Joo, mutta juuri tästä syystä, täällä on nyt hirveätä välihuutoa. — Mutta tosiasia on, että me emme vielä edes tiedä, mihin olemme menossa, joten nämä arviot ovat aika ihmeellisiä. Mutta kaikki tietävät, että meidän harjoitustoiminta amerikkalaisten kanssa on erittäin tärkeätä Puolustusvoimille.

Arvoisa puhemies! Kukaan ei kävele niin pitkää matkaa, kuin se, joka ei tiedä, minne on menossa. Tulee mieleen tuosta ministerin vastauksesta, ja samalla sekä pääministerin että puolustusministerin vastaukset ovat niin ympäripyöreitä, että niistä ei ota selvää edes selkokielisissä uutisissa.

Mutta mikä puolustusintressi Suomella oli aikoinaan mennä Islannin ilmatilavalvontaoperaatioon? Me sanoimme silloin, että seuraavaksi me keskustelemme Baltian tilanteesta, ja se asia on nyt edessä. Minusta on äärimmäisen vaikea tilanne, ja kummallinen tilanne, se, että joku asia tulee ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan käsittelyyn niin, ettei oikein tiedetä, mistä asiasta puhutaan, miten se sinne putkahtaa. Poliittinen ja sotilaallinen, puolustuspoliittinen sitoutuminen on äärettömän tärkeä asia ja iso kysymys tässä. Miten tämmöiset asiat voivat tulla eteen tällä tapaa?

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! On tämä ihmeellistä keskustelua. Siis puolustushallinto pyytää evästystä muulta ulko- ja turvallisuuspoliittiselta johdolta, jotta voi valmistella asioita hyvin ulko- ja turvallisuuspoliittista käsittelyä varten, ja edustaja on sitä mieltä, että se on huono asia. Tämä on kyllä aika ihmeellistä, että siis hyvin hämmästynyt tämmöisestä puheenvuorosta.

Mutta sitten tähän itse asiaan. Tämä nyt ei liity Islannin ilmavalvontaan millään tavalla, joten en mene edes siihen asiaan. Mitä tulee itse asiaan, niin totean nyt edelleen sen, että tämä on minun mielestäni harvinaisen selvä, miten tämä prosessi on mennyt. Sitten on harvinaisen ikävää, että se asia on vuotanut. Sitten on myös ikävää, että oletetaan, että kaikki se, mitä Helsingin Sanomat kirjoittaa, on totta. (Kari Rajamäki: Ei kai! — Hälinää)

Lopuksi. Vaikka varmasti monessa muussakin asiassa olisi hyvä, jos kaikki, mitä lehdistö kirjoittaa, aina pitää paikkansa, sen lisäksi olisi hyvä, jos ne, jotka nyt haluavat tämän koko keskustelun johdattaa siihen, että tämä prosessi on ikävä, voisivat myöntää, että heillä on joitain ideologisia tai muita ongelmia tämän asian kanssa, sen sijaan, että vatvotaan sitä, onko kutsuja vai ei.