Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Käsittelyssä on rikoslain 23 luku ja tieliikennelain 76 §. Sen sijaan liikennevakuutuslain muutos ei ole nyt esillä, koska sen valiokunta esittää hylättäväksi tietyistä syistä. Tämä uudistus koskettaa rattijuopumusta ja huumeiden esiintymistä liikenteessä.

Hallitus esittää rattijuopumukseen pientä tarkistusta siltä osin, että kun laissa nyt on 0,5 promillen promilleraja ja sen rinnalla 0,25 milligramman määräraja uloshengitysilmassa litraa kohti, nämä luvut eivät osu yhteen tarkentuneiden mittausmenetelmien johdosta. Siksi hallitus esittää, että 0,5 promillen rinnalla olisi 0,22 milligrammaa uloshengitysilman pitoisuuden raja eli 3 sadasosamilligrammaa alhaisempi kuin voimassa olevassa laissa.

Edelleen hallitus esittää niin sanottua nollarajaa huumausaineiden suhteen tieliikenteessä ja juna- ja ilmaliikenteessä mutta ei sen sijaan vesiliikenteessä. Siellä hallituksen esityksen mukaan voisi olla huumausaineiden vaikutuksen alaisena tietyissä rajoissa.

Tämä esitys on promillerajan osalta perustelujen mukaan tarkoitettu tekniseksi tarkistukseksi. Ed. Karjula ja muutamat muut tekivät silloin syyskuun alussa, kun tämä hallituksen esitys annettiin eduskunnalle, rinnakkaislakialoitteen 3 §:n, saman pykälän, joka tässä hallituksen esityksessä on auki, promillerajan alentamisesta 0,2:een ja vastaavasti uloshengitysilmassa 0,10 milligramman rajan säätämisestä rattijuopumuksen rajaksi. Lakivaliokunnassa esitimme tämän rinnakkaislakialoitteeksi tarkoitetun lakialoitteen ottamista käsittelyyn hallituksen esittelyn rinnalla. Näinhän normaalisti tehdään. Lakivaliokunta kuitenkin joutui äänestämään tästä asiasta. Enemmistö oli sillä kannalla, että tätä rinnakkaislakialoitetta ei oteta käsittelyyn. Näin sitten edettiin asiassa ja kuultiin asiantuntijoita periaatteessa vain hallituksen esityksestä ja toisesta lakialoitteesta, joka kuitenkin otettiin käsittelyyn, eli ed. Ihamäen tekemästä lakialoitteesta 169 huumeiden osalta. Se otettiin käsittelyyn mutta ei ed. Karjulan ym. tekemää lakialoitetta. Menettely oli käsittämätön, ja mielestäni se oli myös ainakin täällä noudatettavien periaatteiden vastaista. Oliko se lainvastaista, siihen en ota kantaa. 16 vuoteen en ole tällaiseen menettelyyn missään törmännyt kuin mikä lakivaliokunnassa esiin tuli. Miksi näin meneteltiin, se jäi tietämättä, mutta ehkä ei haluttu rattijuoppousasiaan puuttua tässä salissa ja tässä talossa näin vaalien alla.

Kuitenkin, kun asiantuntijat oli kuultu ja mietintöä tehtiin, tein esitykset tämän lakialoitteen pohjalta promillerajojen ja hengitysilmarajojen ottamisesta tähän mietintöön. Kun sain kannatuksen, asiasta äänestettiin. Äänestyksessä tietysti jäimme häviölle, koska hallituspuolueitten rintama piti: rattijuoppouteen ei haluttu puuttua tässä yhteydessä. Näin ollen sitten tein vastalauseen, ja vastalauseessa ovat kanssani ed. Aittoniemi ja osittain keskustan edustajat. Ed. Aittoniemellä on lisäksi vastalause, jossa hän myös törkeän rattijuopumuksen rajaa haluaa tiukentaa, asiallista sekin.

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä käsittely oli käsittämätöntä eikä ollut ollenkaan eduskunnan arvovallan mukaista yrittää tällä tavalla menetellä näin vakavassa asiassa. Nyt olemme kuitenkin tässä ensimmäisessä käsittelyssä. Käsittelyn pohjana on valiokunnan mietintö, ja siinä on kaksi vastalausetta. Toivon, että eduskunta huomenna äänestää ensimmäisen käsittelyn päätteeksi vastalauseiden mukaisesti. Kun näissä asioissa perinteisesti edustajilla on vapaat kädet, kun kysymyksessä on omantunnon asia, toivon, että kukin eduskunnan jäsen tekee vapaasti harkintansa mukaisesti vastuullisen päätöksen promillerajojen suhteen.

Arvoisa puhemies! Valiokunta kuuli useita asiantuntijoita tästä uudistuksesta. Liikenneturva, joka on keskeisin asiantuntijaelin tässä maassa liikenneturvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä, totesi asiantuntijalausunnossaan, että Liikenneturva ei lausunnossaan oikeusministeriölle kannattanut tehtyä ehdotusta rattijuopumuksen promillerajan säilyttämisestä nykyisellään. Liikenneturvan mielestä rattijuopumuksen promillerajaa tulee alentaa nykyisestä 0,5 promillesta. Tämä oli Liikenneturvan virallinen lausunto. Liitteenä on tarkemmat perustelut jaettu meille valiokunnassa ja esitys, että promillerajaa alennetaan 0,5:sta 0,2:een. Tämä on suomalaisiin ja kansainvälisiin tutkimuksiin perustunut kanta, että näin pitäisi tehdä, rattijuopumuksen promillerajaa tulisi alentaa nykyisestä 0,5:sta 0,2:een. Muun muassa muissa Pohjoismaissa näin on menetelty.

Meillä menehtyi viime vuonna liikenteessä rattijuopumuksen takia 114 ihmistä, lähimmäistämme. Määrä oli kasvussa edellisestä vuodesta. Varsinkin nuorten päihteidenkäytön lisääntymisen myötä nuorten osalta menehtymiset, loukkaantumiset, menetykset yhteiskunnalle ovat kasvussa. Siksi kysymys on hyvin vakava. Kun lakia tältä osin kerran muutetaan ja se on auki, nyt on oikea aika siitä keskustella. Mielestäni eduskunta osoittaa hyvin vakavaa huolta ja oikeita toimenpiteitä toimimalla niin kuin Liikenneturva ja monet muut asiantuntijat tässä asiassa esittävät.

Arvoisa puhemies! Promillerajan osalta tulen esittämään, että näin menetellään ja ed. Aittoniemen vastalauseen mukaisesti myös törkeän rattijuopumuksen rajaa voidaan alentaa 1,2:sta 0,8 promilleen.

Toinen käsittämätön asia on se, että vesiliikenteessä hallitus sallisi huumausaineiden vaikutuksen alaisena ajamisen, liikkumisen, jos se ei aiheuta vaaraa toisille ihmisille. Asiantuntijatkin pitivät käsittämättömänä tätä menettelyä. Voidaan todeta, että huumeiden vaikutuksen alaisena vesillä liikkuminen aiheuttaa aina vaaraa itselle ja toisille. Tässä suhteessa, kun huumeiden käyttö on rikos, on aivan johdonmukaista, että myös 5 § hyväksyttäisiin täällä vastalauseeni mukaisesti niin, että myös vesiliikenteessä huumeiden suhteen on nollaraja eikä anneta mitään löysyyttä tässä suhteessa. Se on huumausainepolitiikan, kasvavan huumausainerikollisuuden, huumeiden vaarallisuuden ja vesiliikenneturvallisuuden kannalta selkeää ja myös johdonmukaista kaikkien liikennemuotojen osalta, jos ja kun näin menetellään.

Arvoisa puhemies! Tulen tekemään todella nämä esitykset huomenna yksityiskohtaisessa käsittelyssä.

Saara Karhu  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ole lakivaliokunnan jäsen enkä sen vuoksi pysty vastaamaan siihen, mitä lakivaliokunnassa on tapahtunut. Täällä ilmeisesti ei ole keitään lakivaliokunnan hallituspuolueiden edustajajäseniä paikalla, mutta kun ed. Kankaanniemi käytti niin pitkän tovin puheenvuorossaan puhumalla rattijuoppousrajan alentamisesta, haluan tuoda esiin sen, että oma valiokuntani liikennevaliokunta taannoin liikenneturvallisuutta koskevan laajan kuulemisen yhteydessä kuuli lukuisia asiantuntijoita liittyen myös promillerajaan. Joukossa oli toki niitä, jotka puolsivat promillerajan alentamista, mutta joukossa oli hyvin paljon niitä, jotka olivat sitä mieltä, että ongelmat eivät ole 0,2:n ja 0,5:n välissä vaan ne ovat siellä 1 promillessa. Jos nyt lähdettäisiin kikkaloimaan sillä, että alennetaan promilleraja 0,2:een, työllistetään vain poliisia asialla, jota ei pystytä valvomaan. Jopa katsottiin niin, että poliisin voimavarat pitäisi keskittää sinne promilleen, jossa ovat ongelmat ja jossa syntyy onnettomuuksia, ettei tavallaan lähdettäisi ampumaan kärpästä härkäsellä. Tässä tilanteessa kukaan ei puolusta rattijuoppoutta, vaan tämä, mitä sanoin, perustuu asiantuntijakuulemisiin.

Toimi  Kankaanniemi  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näyttää siltä, että tässä salissa tavattoman usein mennään näissä kysymyksissä sen taakse, että poliisin voimavarat eivät ole riittävät tai että vankilat ovat liian täynnä tai jotain muuta vastaavaa. Ne ovat mielestäni kyllä tekosyitä välttää todellisen vastuun ottamista. Liikenneturva, jonka hallintoneuvoston puheenjohtaja on ed. Leena Harkimo — hän kyllä äänesti Liikenneturvan esitystä vastaan — kuitenkin on tässä varmasti paras asiantuntijataho. Kun kansainvälisesti on menty 0,2:een, kyllä katson, että nämä perustelut ovat haettuja perusteluita. Meidän pitäisi sitten koko rikoslaki kumota, jos katsomme, ettei pystytä rikollisuutta valvomaan. Se tie on mahdoton. Kyllä eduskunnan pitää antaa selkeät rajat ja selkeä viesti myös näissä asioissa.

Kyösti  Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä tekemäni lakialoite promillerajan alentamiseen lähti hyvin pitkälle myös siitä näkökulmasta, että promillerajan alentaminen on selvä viesti myös alkoholin käytön osalta suomalaisille.

Eilen sain olla Tukholmassa tulevaisuusvaliokunnan delegaation matkassa ja kuulin siellä, mitkä ovat nyt uuden hallituksen keskeisiä painotuksia. Asia numero yksi Ruotsissa on päihteet. Tästä on tulossa sellainen yhteiskunnallinen ongelma, että ellemme me lainsäätäjinä pysty tietyllä tavalla lähettämään viestiä, mikä on raittiuden merkitys, mikä on alkoholin käytön oikea lähestyminen, niin minusta me kierrämme omaa vastuutamme. Tässä mielessä se on outoa, että vetoamme valvontaan, kun samassa paketissa päätetään lainsäädännön tasolla, että heijastin ja kypärä tulevat pakollisiksi. Kumpaa on tarkoituksenmukaisempaa valvoa, heijastimen tai kypärän käyttöä vai sitä, että alkoholin vaikutuksen alaisena ei olla tieliikenteessä?

Minä toivoisin, että tätä asiaa vielä pysähdytään ajattelemaan, kun äänestetään tästä ed. Kankaanniemen tekemästä aloitteesta, mutta olen kyllä tunnistamassa sen, että tämä asia on poliittisesti sillä tavalla vaikea, että tätä ei ole haluttu ottaa asiallisesti käsittelyyn.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys ja erityisesti valiokunnan mietintö ja siihen liittyvät vastalauseet ovat huolellisesti mietittyjä. Tämä alkoholiongelma näyttää nousevan kansan vitsaukseksi ja toisaalta myös huumausaineiden käyttö ja sen yleistyminen myös tieliikenteessä, ja erityisesti se, mitä hallitus linjasi esityksessään vesiliikenteen osalta, ei voi olla enää nykypäivään sopiva käytäntö. Tosin huumausaineiden käyttö on kaiken kaikkiaan kiellettyä ja siitä saattaa seurata rangaistus, mutta erittäin rangaistavaa on mielestäni huumausaineiden käyttö esimerkiksi vesiliikenteessä, jossa voidaan aiheuttaa todella suuria vahinkoja itselle ja ympäristölle.

On helppo yhtyä ed. Kankaanniemen kantoihin siitä, että vastalauseesta tulee äänestää ja saada aikanaan myös hallituspuolueiden kansanedustajien kannat selväksi siitä, haluammeko me turvallisempaa liikennöintiä niin maantiellä kuin vesiliikenteessäkin.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Ajattelen, että laki on yhteiskunnan signaali suhtautumisesta johonkin ilmiöön. Siinä mielessä ollaan nyt asian äärellä, jossa täytyy miettiä, minkälaisen viestin me täältä lähetämme nuorillemme ja tietysti kaikillekin, jotka miettivät liikenteessä, oli se sitten vesillä tai tiellä, missä tahansa, mikä alkoholin käytön, huumeiden käytön vaikutus on ja mitkä seuraukset ovat.

Dosentti Antti Jääskeläinen kertoi eilen Satakunnan kansanedustajille, että kuluvan kuun aikana maassamme oli jäänyt kiinni 21 478 rattijuoppoa, mikä ylittää 3 prosentilla edellisen vuoden tilaston. Tietysti yksittäisten ratsioiden tuloksia voidaan arvioida monellakin tavalla ja niistä tehdä erilaisia johtopäätöksiä, mutta nämä tilastot osoittavat hänen mukaansa, että 90-luvun alkupuolella yli 30 000 rattijuopon määristä tapahtui reipas lasku, mutta nyt tämä on kääntynyt jälleen nousuun. Se on huolestuttavaa, kun tiedämme vielä nuo vakavat liikenneonnettomuudet, mistä hänkin kertoi, ja täällä ed. Kankaanniemi sanoi 114:n kuolleen rattijuoppouden seurauksena.

Siinä mielessä minusta täällä olisi nyt syytä, kun pykälä on auki ja mahdollisuus on — jos nyt ajateltiin ensin, että on tekninen korjaus lakiin — kuitenkin sisältöä miettiä syvällisemminkin, arvioida mikä merkitys tällä on. Aivan niin kuin Ruotsissa nähdään, on priorisoitava asioita, mikä on yhteiskunnassa ykkösasia. Mielestäni päihteiden käyttö on siinä määrin lisääntynyt, että on syytä viestiä niin, että eri lainsäädännöillä tehdään näitä toimenpiteitä. Kannatan nimenomaan ed. Kankaanniemen vastalauseessa esittämiä korjauksia, samoin tätä törkeän rattijuoppouden promillerajan alentamista.

Marja-Leena  Kemppainen  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Huumeet ja päihteet eivät sovi liikenteeseen, ei maalla, merellä eikä ilmassa. Mikään tutkimus ei voi väittää, että näillä päihdyttävillä aineilla olisi ollut positiivista vaikutusta liikenteeseen, mutta päinvastoin meillä on erittäin paljon niitä tutkimuksia ja asiantuntijalausuntoja, jotka kertovat aivan muuta eli päihteitten aiheuttamista vahingoista. Minusta on hyvin ristiriitaista ja vastuun pakoilua tehdä tämän tyyppistä lainsäädäntöä ja perustella sitä esimerkiksi sillä, että poliisi tai joku muu ei voi sitä asiaa valvoa.

Niin kuin ed. Karjula toi hyvin esille, joku aika sitten keskustelimme heijastimesta ja kypärästä. Nämä asiat eivät jollain tavalla minusta mene kyllä nyt yksi yhteen. Siksi minä toivon, että huomenna, kun tämä asia tulee seuraavan kerran käsittelyyn ja meillä on mahdollisuus äänestää ja ottaa tähän kantaa, me edustajat pystyisimme jokainen henkilökohtaisesti ottamaan järjen käteen ja miettimään, mitä nappia painaa. Minusta ed. Kankaanniemi perusteli omassa puheenvuorossaan erittäin hyvin nämä asiat. Ihmettelen myös ristiriitaista käyttäytymistä, miten valiokunnassa on näiden asioitten kanssa toimittu, ja kannatan ed. Kankaanniemen vastalausetta sekä ed. Aittoniemen tekemää vastalausetta. Minusta ne ovat erittäin hyviä, ja mielelläni äänestän huomenna niitten puolesta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! On erittäin hyvä, että tänä iltana voimme puhua liikenneturvallisuudesta juuri tästä näkökulmasta. Yhteiskunnassamme tehdään erittäin paljon kalliita eritasoliittymiä, jotta parannetaan liikenneturvaa. On hyvä, jos näillä sitä voidaan tehdä. Samoin parannetaan valaistusta taajamissa, rakennetaan kevytliikenneväyliä, ja kaikkialla tuntuu, että nämä eivät ole edes riittäviä. Tarvittaisiin paljon enemmän kevytliikenneväyliä ja lisää liikenneturvallisuutta parantavia infrastruktuuriratkaisuja.

Tämän varsin kalliin, sinällään hyvin tarpeellisen kehityksen rinnalla joutuu kysymään, miksi ihmeessä ei oteta liikenneturvallisuuden parantamisessa käyttöön kaikkein halvinta keinoa eli liikenneraittiutta. "Jos otat, et aja, jos ajat, et ota" on takavuosilta tuttu juliste, jonka sanoma on iskevän selkeä. Tämän pitäisi olla iskevän selkeää myös lainsäädännössä.

Kun tänään olemme tätä asiaa pohtimassa, toivon, että me oikein paneudumme vakavasti siihen, että yli 100 henkeä keskimäärin vuosittain kuolee alkoholin vuoksi liikenteessä joko syyttöminä uhreina tai sitten uhreina itse alkoholia käyttäen. Molemmissa tapauksissa on hyvin vakavasta asiasta kysymys. Samoin on vammautuneita, tulee aineellisia vahinkoja, ja kaikki me maksamme näitä vahinkoja sikäli, kuin niitä maksuilla voidaan suorittaa, liikennevakuutusmaksujen kautta, yhteiskunnan verojen kautta ja monella muulla tavalla. Inhimilliset kärsimykset ja menetykset ovat sellaisia, että niitä ei pystytä edes maksamaan. Eli kysymys on hyvin vakavasta asiasta.

Kun Ruotsissa, jota monessa asiassa olemme seuranneet, on tämä kysymys tiedostettu, niin voi kysyä perustellusti: Miksi ei meillä? Tämän vuoksi myös huomenna tulen ainakin äänestämään vastalauseiden puolesta ja toivon, että löytyvät esittäjät ja kannattajat näille molemmille vastalauseille. Niissä on todella sanottu se, mistä on kyse.

Esimerkiksi ensimmäisen vastalauseen 4 §:ssä kyseessä on törkeä rattijuopumus. Jos törkeän rattijuopumuksen raja saadaan veren alkoholipitoisuudessa 0,8 promilleen, niin tämähän on juuri oikein. Ed. Karhuhan mainitsi, että suurimmat vaaratekijät liikenteessä aiheutuvat juuri siellä 1 promillen paikkeilla. Silloin saataisiin tämä suurin vaaratekijä sanktioitua, ja näin ollen tällä lainsäädännöllä on selvästi ohjaava vaikutus ja uskon, että sillä edistämme parhaimmalla mahdollisella tavalla liikenneturvallisuutta.

Kun nyt sitten on ollut tämä raja 0,5 promillea, niin tämä tietää sitä, että alkoholi on vakava vaaratekijä jo silloinkin. Siksi 0,2 promillea veressä ja 0,10 milligrammaa alkoholia litrassa uloshengitysilmaa yleensä tuomion rajana rattijuopumuksessa ovat minusta hyvin kannatettavat Ruotsin-mallin ja hyvin monen muun maan esimerkin mukaan. Näin ollen näillä edistetään liikenneturvaa, annetaan mallia ja esikuvaa myöskin nuorille, jotka opettelevat liikenteessä. Tällä on heille suuri kasvattava merkitys.

Kun täällä on usein sanottu, että poliiseja ei riitä, niin siitä huolimatta laki on laki, vaikka ei poliisia olisikaan. Lain olemassaolo jo velvoittaa sen noudattamiseen, ja yhteiskunnan on toisaalta pidettävä huoli, että poliiseja on liikenneturvallisuuden vaatimalla tavalla tuolla liikenteessä. Tällä hetkellä poliisit ovat turhautuneita liikennevalvonnassa, jota he tekevät. Kun ihmiset ajavat, niin kuin he sanovat "viineessä" eli alkoholia veressä, mutta se jää 0,5 promillen alle, poliisit saavat näitä tapauksia vaikka kuinka paljon kiinni, mutta eivät pysty antamaan mitään sanktiota, ei edes rikesakkoa normaalitilanteissa, kun se jää alle 0,5 promillen. Eli se peruste, että poliisi ei riitä valvomaan, ei ole mikään peruste, koska näitä tapauksia liikenteessä on erittäin paljon, jotka jo nyt saisivat tästä sanktion.

Mikä se olisi? Minusta sanktioiminen pitäisi tehdä hyvin joustavaksi, että siitä ei tulisi byrokratiaa. Siellä voisi olla aivan tuossa lukeman alkupäässä rikesakko, joka olisi selkeä merkki, että yhteiskunta ei tätä hyväksy, ja vaikka sitten alkaisi 0,5:stä tuntuvampi sakottaminen. Näitä voi sitten erikseen pohtia, mutta jo 0,2 promillen määrä veressä alkoholia pitäisi saada sanktioitavaksi. Eli poliiseja kyllä on ja he näitä tapauksia havaitsevat vaikka kuinka paljon, mutta mitään eivät voi asialle tehdä.

Toivonkin, arvoisa rouva puhemies, että huomenna eduskunta tässä asiassa tekee sen, millä kaikkein halvimmin ja hyvin tehokkaasti voidaan edistää liikenneturvallisuutta, eli törkeän rattijuopumuksen raja pudotetaan 0,8 promilleen alkoholia veressä ja sitten rattijuopumusraja lasketaan Ruotsin ja monen muun maan esimerkin mukaan 0,2 promilleen alkoholia veressä.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Aloittaisin korjaamalla ed. Karjulan puheenvuorossaan esittämän tiedon. Hän totesi, että heijastin ja kypärä tehdään nyt pakollisiksi ja niitäkin pystytään valvomaan. Heijastimesta ja kypärästä on tulossa suositus, ei mitään pakkoa.

Aiemman puheenvuoroni jälkeen täällä on liitetty moneen puheenvuoroon sana valvonnasta ja siitä, että poliisit eivät kykene. Kerroin vain siitä, mitä asiantuntijakuulemisessa tuli esiin. Siellä lähinnä nostettiin esiin tarkoituksenmukaisuus eli katsottiin, että yli 1 promillen humala on se tila, jossa suurin osa pahoista onnettomuuksista sattuu. Se oli tarkoituksenmukaisuus lähinnä, josta oli kysymys.

Ennen asiantuntijakuulemisia olin itsekin sitä mieltä, että 0,5:stä 0,2:een alentaminen olisi ihan hyvä signaali ja poistaisi tietynlaisen laskelmoinnin ravintolassa, kuinka paljon voi juoda, ennen kuin lähtee rattiin ja vielä kykenee ajamaan rajojen sisällä autoa. 0,2 ei antaisi niin paljon myöten. Mutta kuultuani asiantuntijoita, joita olen oppinut tässä talossa kuulemaan ja joiden sanomisiin luottamaan omaa mutu-käsitystäni vastaan, jouduin tulemaan siihen tulokseen, että useimmat heistä olivat sitä mieltä, ettei ole tarkoituksenmukaista alentaa sitä 0,2:een. Eli edelleen sama asia kuin aikaisemmin.

Jos tässä nyt sitten joku on vastuuton, niin olkoot sitten asiantuntijat vastuuttomia, kun tällaista meille kertovat, mutta uskoisin, että tämä hallituksen esityskin perustuu tämän tyyppisiin arvioihin ja sen takia sinne se raja on jätetty.

Huumeiden nollatoleranssi on hyvä ja on hyvä, että arvot otetaan nimenomaan verestä, ettei tule oikeusmurhatilanteita.

Sitten täytyy myöntää, että itsekin olisin veneilyn suhteen ollut tiukempi, mutta kun en ole asiasta ollut kuulemassa enkä tiedä, mitä on puhuttu, täytyy luottaa omien valiokuntajäsenten arviointikykyyn ja siunata tämä päätös tällaisena.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa rouva puhemies! On hyvä, että todellakin liikenneturvallisuudesta puhutaan täällä ja puhutaan tällä kertaa sitten rattijuopumuksen ja vesiliikennejuopumuksen aiheuttamista onnettomuuksistakin. Nimittäin toissa vuonna todellakin yli sata henkeä jo kuoli ei välttämättä rattijuoppojen aiheuttamissa, mutta kuitenkin niissä liikennevahingoissa, joissa osallisena oli rattijuoppo. Sehän on valtavan suuri prosentti, kun ajatellaan, että kaiken kaikkiaan noin 400 henkeä kuoli vuoden aikana liikenneturmissa.

Kun kysytään, pystyykö poliisi valvomaan, niin minun mielestäni — puhun nyt käytännön poliisimiehen kokemuksella — kaikkein paras ratkaisu olisi, kun olisi nollatoleranssi tieliikenteessä. Se olisi todella helppo valvoa, ja minun mielestäni sitä olisi myös todella helppo noudattaa.

Mitä tulee sanktioihin, olen myös huomannut, että ajo-oikeuden menettäminen, se seuraamus, kirpaisee aika hyvin ja se kirpaisee nopeasti. Olenkin sitä mieltä, että mikäli poliisilla olisi mahdollisuus ajokortin pikaperuutukseen lievemmissä rattijuopumustapauksissa, se saattaisi tuottaa erinomaisen hyvän tuloksen. Ainakin se vaikuttaisi positiivisesti liikenneturvallisuuden kehittymiseen.

Leena  Rauhala  /kd:

Arvoisa puhemies! Oma näkökulmanikin tähän hallituksen esitykseen on sama, mikä oli ed. Hemmilän, eli miksi ei voisi lähteä aika tiukasta eli nollatoleranssiajattelusta. Miksi näin? Erityisesti siksi, että kyllä tilastot osoittavat, kuolemantapaukset, kuitenkin, että tässä asiassa, jos missä, meidän on oltava hyvinkin tiukkoja.

Erityisesti, niin kuin vastalauseessa tuodaan esille, on totta, että kyllä me elämme yhteiskunnassa, jossa paitsi että alkoholia on helppo saada, alkoholin käyttö on ikään kuin normaalistunut eli se kuuluu normaaliin, tavalliseen elämäntapaan. Silloin se viesti, minkä laki tuottaa, on erittäin tärkeä, siis että lain myötä tulisi selkeästi viesti, että jos on ajoon lähdössä, ei silloin näin holtittomasti eikä ollenkaan tulisi käyttää. Kyllä tämä on mielestäni nimenomaan liikenneturvakysymys. Ihmettelen suuresti, jos täällä ei ole ollut riittävästi niitä asiantuntijoita, jotka olisivat tätä korostaneet, niin kuin ed. Karhu vetosi siinä, miksi tätä ei alenneta, asiantuntijoihin. Minun mielestäni siinä on kyllä kysymys myös siitä, keitä asiantuntijoita on kuultu. Liikenneturvan mielestä, nimenomaan näin olen ymmärtänyt, sitä tulisi nollaan siirtää.

Erityisesti vielä tässä se, että vaikka huumeiden käyttö on rike, ajo esimerkiksi nopealla ja tehokkaalla veneellä ei edellyttäisi huumeetonta kuljettajaa, tuntuu todella pahalta, koska meillähän näitä onnettomuuksia on jo tapahtunut hyvinkin paljon tuolla vesillä ihan viime kesänäkin, joten kyllä olen vastalauseen kannalla.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Olisin ed. Hemmilältä kysynyt hänen asiantuntemukseensa vedoten, kun hän sanoi, että täysin 0,0 promillea olisi kaikkein paras. Tämä on varmasti ihanne, johon liikenteessä ehdottomasti tulisi pyrkiä, mutta kuinka on, ovatko mittauslaitteet niin ehdottoman tarkkoja tai tuleeko siellä sitten joitakin tulkintavaikeuksia? Onko käytännössä niin, että 0,2 promillea olisi kuitenkin semmoinen raja, jossa nämä tulkintaerimielisyydet sitten poistuisivat?

Mutta, arvoisa rouva puhemies, menisin vesiliikennejuopumukseen. Minä en ollenkaan ymmärrä, miksi vesillä sallitaan sitten korkeammat alkoholipromillet kuin maalla. Vedessähän on vielä se hukkumisen vaara lisäksi, kun onnettomuus sattuu. Todellakin, vesiliikenne on mennyt aina voimakkaampien venemoottorien, ja mitä ne nykyisin ovatkaan, kehityksen myötä niin hurjaksi ja villiksi, että siihen kyllä tulisi voida puuttua aivan samalla tavalla kuin maallakin tapahtuvaan alkoholin käyttöön. Vesiliikenne on aiheuttanut onnettomuuksia, joissa nimenomaan syyttömät ihmiset ovat sitten joutuneet kärsimään, on tullut kuolemantapauksia, vakavia vammautumisia. Jos sinnekin saataisiin samat promillelukemat kuin maalla, niin sillä olisi myös, näin uskon ja väitän, selkeästi käyttäytymistä ohjaava vaikutus.

On hyvä, että huumaavien aineitten käyttöön on haluttu myöskin puuttua ja ne selkeästi sanktioidaan. Jäänkin kysymään, voisiko huomenna vielä tähän vesiliikennejuopumukseen palata, koska minusta on liian suuri määrä alkoholia veressä, jos se on 1,0 promillea, ennen kuin siihen voidaan puuttua. Veden päällä tietysti poliiseja on vähemmän valvomassa, mutta kyllä he tiettyjä iskuja tekevät sen mukaan kuin tarpeen kokevat. Kyllä silloin pitäisi olla myöskin väline, jolla voitaisiin puuttua vesiliikenteen vaarantamiskysymyksiin.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Oinonen, me voimme puuttua huomenna äänestyksessä juuri näihin asioihin. Toivon, että ed. Hemmiläkin, joka puhui nollarajasta eli täyskiellosta, näkee, että 0,2 on lähempänä nollaa kuin 0,5. Ed. Oinoselle voin todeta, että esimerkiksi ehtoollisella käynti voi sitten tuoda ongelmia, jos ollaan täysin nollassa, joten ehkä on hyvä, että on pieni toleranssi kuitenkin.

Mutta, arvoisa puhemies, Ruotsissa promilleraja laskettiin 0,2:een jo vuonna 1990 ja Norjassa vuonna 2000. Molemmissa maissa, joissa olosuhteet ovat samanlaiset ja moni muu asia samalla lailla kuin Suomessa, kokemukset tästä ovat hyvät. Ruotsissakin siis 12—13 vuotta on eletty tätä 0,2 promillen aikaa. Varmasti ruotsalaiset olisivat nostaneet sen takaisin korkeammalle, jos kokemukset olisivat olleet huonot. Meillä 0,5:stä on huonot kokemukset. Meillä kuolee, vammautuu ja vahinkoja tapahtuu alkoholin ja liikenteen yhdistämisen takia entistä enemmän. Todellakin näillä varoilla, jotka säästyvät, kun menetykset saadaan ehkäistyä, voidaan palkata poliiseja huomattavasti lisää, jos halua on. Näyttää vain siltä, että meillä ei ole tähän oikein halua puuttua. Uskon ja toivon, että huomenna kukin kansanedustaja omantuntonsa mukaisesti vapaasti äänestää niin kuin oikeaksi kokee. Uskon, että useimmat kokevat niin kuin suomalaisten enemmistö, 60 prosenttia, että 0,2:een pitää mennä.

Pertti  Hemmilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemi viittasi äskeisessä puheenvuorossaan muun muassa alkoholin aiheuttamiin kustannuksiin. Todellakin arvioitten mukaan alkoholin aiheuttamat haitat kustannuksina yhteiskunnalle ovat olleet jopa 16—20 miljardia markkaa. Kuitenkin jos nyt ajatellaan sitä kääntöpuolta eli alkoholiveron tuottoa, se on jäänyt 6—7 miljardiin markkaan, eli kyllä ne nettokustannukset ovat hurjat. Näihin kustannuksiin ei ole vielä laskettu vesi- ja tieliikenteessä menetettyjen ihmishenkien arvoa, jota ei rahassa voi mitata.

Mitä tulee siihen, kun ed. Oinonen kysyi, onko nollarajaa helppoa valvoa, niin se on todellakin poliisin näkökulmasta kaikkein helpoin. Se on todella helpoin. Kun ed. Karhu epäili, ettei sitä voida valvoa, niin tätäpä voidaan todellakin valvoa.

Mitä tulee sitten taas tieliikenteen ja vesiliikenteen välisiin eroihin, niin kyllä minä toteaisin, että suhteellisesti liikennemääriin ja liikennetiheyteen verrattuna vesiliikenteessä huomattavasti enemmän ihmisiä vammautuu ja kuolee. Siinä mielessä kannattaisin ihan ehdottomasti samoja promillerajoja vesiliikenteeseen kuin tieliikenteeseen.